Sivellin piirtää varmasti kukan terälehtiä keramiikkalautaseen. Liike ei pysähdy, vaikka Anu Pentik, 77, kertoilee samalla tarinoita Pentikin vaiheista lähes viiden vuosikymmenen ajalta.

– Tässä auttaa kokemus. Tiedän miten värit reagoivat. Tiedän, miten paljon väriä on syytä olla, jotta lopputulos on hyvä. Tämä maalaaminen on ehdottomasti työn mukavin osuus. Siksi olen jättänyt sen viimeiseksi.

Pieni huone Posion tehtaan kyljessä on nyt täynnä suuria keraamisia lautasia, joista suuri osa on jo koristeltu valmiiksi. Anu Pentik, oikealta nimeltään Pentikäinen, on jo kahden vuoden ajan valmistellut elämänsä suurinta taidenäyttelyä. Ensi kesänä hänen teoksensa valtaavat Wäinö Aaltosen museon eli WAM:n Turussa.

Työtä riittää yhä, sillä keraamisten teosten on täytettävä museon isot huoneet. Jättimäisiä, lähes puoli metriä halkaisijaltaan olevia lautasia on valmistumassa 15 kappaletta. Niitä on kuitenkin tehtävä muutama enemmän, sillä aina on vaarana, että teokset halkeavat poltettaessa.

Outo keramiikkamöltti upposi kansaan

Posiolle, keskelle eteläisen Lapin erämaata, on noussut vuosien saatossa oikea Pentik-imperiumi. Tehtaan ympärillä on toimistorakennus, valtava myymälä, museo ja galleria. Yritys työllistää Posiolla noin 30 ja valtakunnallisesti yli 250 henkeä. Lisäksi Pentik-mäellä vierailee vuosittain noin 100 000 turistia. Se on huikea määrä runsaan 3 000 asukkaan kunnassa. Ilman Pentikiä Posiolle ei poikkeaisi juuri kukaan.

Törmätäkseen Pentikiin ei tarvitse kuitenkaan matkustaa Lappiin saakka. Myymälöitä löytyy nykyään lähes joka kaupungista ja ostoskeskuksesta. Ensimmäiset Anu Pentikin keramiikkatuotteet myytiin kuitenkin hieman vaatimattomammin. Ne olivat hyllyssä Posion Essolla c-kasettien ja lasinpesunesteiden vieressä. Elettiin 1970-luvun alkua.

Itse tuotekin oli hieman erikoinen. Se oli röpelöinen möltti, joka toimi kynttilänjalkana. Asiakkaita outo esine ei hirvittänyt. He ihastuivat Kaamoskiviin.

Pentik uskalsi tarjota niitä myös Stockmannille myyntiin. Häntä oli neuvottu, että kannatti antaa tuotteita myyntiin vain parhaimmille. Stockmannin sisäänostaja ei peitellyt reaktioitaan. Kaamoskivet olivat hänen mielestään aivan hirveitä, mutta “otetaan nyt muutama kokeeksi myyntiin”. Kokeilu kannatti, sillä Kaamoskivet myytiin heti loppuun.

– Stockmann teki meiltä jatkuvan tilauksen. Lähetin heille monen vuoden ajan kaikki Kaamoskivet, jotka tein. Ne myivät ihan hirveästi.

Idea outoihin kynttilänjalkoihin syntyi yksinkertaisesti siitä, että Pentik halusi tehdä jotain rujoa, jotain sellaista, mitä muut eivät tee.

Keramiikkapaja valtasi lapsilta huoneen

Ensimmäiset keramiikkatyöt Pentik teki kotonaan. Lapset joutuivat luopumaan huoneestaan, kun sen valtasi polttouuni. Pikku hiljaa ajanvietteestä alkanut puuhastelu paisui.

– Ajattelin, että nyt kun itselläni on työ, täytyy sitä tarjota muillekin, edes parille ihmiselle. Siitä se lähti.

Astiastoja ei enää voinut valmistaa lastenhuoneessa. Piti rakentaa teollisuuslaitos. Kun sekään ei enää riittänyt, rakennettiin tehdas, jota on sittemmin laajennettu useamman kerran.

Pentikin maanläheiset astiat ja esineet osuivat yksiin suomalaisten maun kanssa, sillä kauppa kävi.

– Alussa mentiin tuulen mukana, vailla järkeä. Pikku hiljaa opimme hallinnointia. Mutta yrittäjän intohimoa ja innostunutta hulluutta ei sovi kadottaa missään vaiheessa.

Perhe joutui asumaan tehtaalla

Pentikissä ollaan oltu aina kunnianhimoisia. Yritystä on uudistettu ja uutta suuntaa haettu. Välillä on menty metsäänkin. 80-luvulla haluttiin panostaa designiin ja yritykseen palkattiin uusia muotoilijoita. He suunnittelivat tyylikkäitä ja virtaviivaisia esineitä. Mutta kansa ei tykännyt. Myynti hiipui ja 90-luvun alussa iski lama.

– Se oli kauheaa aikaa. Kaikki rahat oli loppu, velkaa oli hirveästi, korot olivat pilvissä. Se oli aivan toivotonta.

Pentikäiset joutuivat myymään talonsa, mökkinsä ja autonsa. Perhe asui tehtaalla yhdessä huoneessa. Pankki, vakuutusyhtiö ja kunta olivat sitä mieltä, että konkurssi olisi ainut vaihtoehto.

Anu Pentik ei halunnut kuitenkaan vielä luovuttaa. Hän taivutteli muita odottamaan vielä hetken. Hän uskoi, että parempi aika tulisi.

Ja niin kävi. Yhtäkkiä vaatimaton Aino-astiasto rupesi myymään hyvin. Sitä myytiin niin paljon, että muutaman vuoden kuluttua yritys oli kuivilla.

– Siinä sisukkuus palkittiin. Oli hyvä, että jaksettiin.

Äidin kuolema sysäsi vastuuta 6-vuotiaalle Anulle

Sinnikkyyttä Anu Pentik oppi jo lapsuudessaan Kuusankoskella 1940-luvulla. Hän oli 6-vuotias, kun äiti kuoli.

Oli kiirastorstai, kun isä kertoi, ettei äiti tule enää kotiin. Anu muistaa tapahtuman yhä pikkutarkasti.

He istuivat veljen kanssa korva kiinni radiossa ja kuuntelivat Markus-sedän lastentuntia. Se tuli joka torstai.

Isä tuli sisään kainalossaan äidin vihreä takki, jossa oli punakettupuuhka. Sattumoisin juuri tuona torstaina kauppaan olivat tulleet ensimmäiset appelsiinit. Isä kaivoi paperipussista appelsiinit lapsille kerrottuaan suru-uutisen.

– Me vain pyöriteltiin niitä appelsiineja ja mietittiin, että äiti on kuollut. Saimme ensimmäistä kertaa appelsiinit, emmekä tienneet lainkaan, mitä niille olisi pitänyt tehdä.

Isä sanoi 6-vuotiaalle Anulle, että “sinusta tulee nyt perheen emäntä”. Äiti oli kuollut raskausmyrkytykseen ja jonkin ajan kuluttua sairaalasta kotiutui pieni keskosena syntynyt vauva.

– Kyllä äidin kuolema on vaikuttanut siihen, etten anna helpolla periksi. Olen ruvennut 6-vuotiaana pärjäämään.

Anu oppi keittämään puurot ja siivoamaan. Leikille ei oikein ollut aikaa, joten Anu houkutteli naapuruston lapset luokseen leikkimään kotia. Siinä leikin varjolla puristeltiin matot ja siivottiin taloa.

– En halua surkutella itseäni. Asioissa on aina hyvät puolensa. Jos olisin kasvanut pumpulissa, en olisi tässä.

Posiolle oli helppo kotiutua

Posiolle Pentikäiset ajautuivat sattumalta. Anu oli tavannut Topin ja ottanut miehensä sukunimen, josta myöhemmin muotoutui taiteilijanimi ja yksi Suomen kuuluisimmista brändeistä. Pariskunta eli Siilinjärvellä Savossa, mutta he halusivat muuttaa vielä lähemmäs luontoa. Topi Pentikäinen lähetteli työhakemuksia Lapin kouluihin sai opettajan viran Posiolta, joten perhe muutti sinne.

Anu Pentik kotiutui heti. Hän piti kansalaisopistossa keramiikka- ja kudontakursseja, joilla paikkakunnan naiset kävivät innokkaasti.

– Ihmiset olivat niin ihania. Maalaismammat tulivat kovillakin pakkasilla järven poikki kursseille. Heillä oli aina mukanaan rieskoja, joita sitten välillä syötiin. Kyllä tämä Posio on minun kotini, jos kysytään.

Lapin luonto on ollut tärkeä innoittaja Anu Pentikille. Posiolla luonto on läsnä koko ajan, sinne ei tarvitse erikseen lähteä.

Tulevaisuudessa luonto ja Lappi ovat entistä enemmän esillä Pentikin tuotannossa. Yrityksessä aloitti elokuussa ensimmäinen perheen ulkopuolinen toimitusjohtaja Riikka Wulff. Hän haluaa korostaa yrityksen kotimaisuutta ja Posion keramiikkatehtaan ainutlaatuisuutta.

– Tämä taitaa nykyään olla Pohjoismaiden ainut tämän mittaluokan keramiikkatehdas. Kaikki ovat siirtäneet tuotantonsa muualle, huokaa Anu Pentik.

Joulu on huippusesonki Pentikille

Anu Pentik kiertelee tottuneesti tehtaassa ja juttelee työntekijöille. Monet ovat tehneet koko työuransa Pentikin tehtaassa. Teekuppeja vilisee liukuhihnalla ja työntekijät kiinnittävät niihin korvat ja lasittavat astiat.

Koneet louskuttavat tasaiseen tahtiin. Vuodessa tehtaasta tulee myyntiin noin 300 000 astiaa. Tehdashallissa on myös pari robottikonetta, mutta työntekijät ovat yhä korvaamattomia.

Hiljaisella puolella maalataan käsin astioita ja esineitä. Työvaihe vaatii tarkkuutta ja kokemusta, sillä esineiden on oltava samannäköisiä. Saman sarjan lautaset eivät voi olla sävyltään erilaisia.

Vaikka ulkona on synkkä kaamos, tehdashallissa vallitsevat pastellisävyt. Nyt tehdään kevätsesonkia. Myös Pentikissä suunnitellaan muotitalojen tavoin useita eri mallistoja vuoden aikana. Sen huomaa Pentik-liikkeissä, joita on noin 50.

Joulu on ehdottomasti kulta-aikaa. Moni suuntaa kulkunsa Pentik-myymälään, kun ei oikein tiedä mitä veisi joulutervehdykseksi kaukaiselle sukulaiselle tai puolitutulle.

– Raporteista huomaa, miten paljon ihmiset käyvät jouluostoksilla liikkeissämme. Jos ei muuta keksi, niin kauniisti pakattu joulukahvi on aina hyvä tuliainen.

Anu Pentik on mukana ryhmässä, jossa suunnitellaan muutoksia myymäläketjuun. Verkkokauppa on vaikuttanut astioiden ja esineiden myyntiin, eivätkä asiakkaat enää etsi tuotteita kaupasta.

– Nyt on katsottava tulevaisuuteen. Aiomme liikkeissämmekin tuoda enemmän esiin tarinaamme ja ennen kaikkea luonnon merkitystä. Sen antamaa rauhaa ja hyvää oloa.

Suhteessa on kolmas pyörä

Vaikka Anu Pentik ei ole enää vuosikausiin ollut mukana yrityksen johdossa, on hän silti täysin rinnoin mukana kehitystyössä. Vapaa-aikanaan hän yhä tekee ja suunnittelee tehtaalla uniikkimallistoja ravintoloille tai yksityisille tilaajille. Lähes joka päivä Anu Pentik pakkaa miehensä Topin kanssa koirat autoon ja ajaa tehtaalle.

Topi Pentikäinen oli yrityksen toimitusjohtajana vuoteen 2004 asti, jolloin perheen poika Pasi Pentikäinen siirtyi johtoon. Nykyään Pasi on hallituksen puheenjohtaja. Hän on luvannut pitää keramiikkatehtaan Posiolla ainakin niin kauan, kun hän on hallitusvastuussa.

Jouluna perhe aikoo kokoontua yhteen, rauhoittua ja levätä. Anu Pentikille muutaman päivän lepo voi tehdä tiukkaa, sillä hänellä on palava himo valmistaa suurnäyttelyään kesäksi.

– Topi nauraa, että meidän suhteessa on nyt kolmas pyörä, WAM:n näyttely. Hän lukee parhaillaan tuoretta elämäkertaa Aino Sibeliuksesta ja on löytänyt sielunkumppaninsa hänestä. Täytyy kyllä heti sanoa, että en ole yhtään niin kamala, kuin Jean oli Ainolle.

Anu Pentikin askeleet suuntaavat jälleen omalle studiolle. Hän haluaa vielä näyttää, miltä keramiikkainstallaatiot tulevat näyttämään sitten kesällä Wäinö Aaltosen museossa.

Studion huoneen täyttää keraaminen voikukkapelto. Keltainen väri tuntuu häikäisevän kirkkaalta ja valoisalta, kun ikkunoista hyökyy Lapin kaamos.

Voikukat ja niistä leviävät siemenet ovat tulevan näyttelyn kantava ajatus.

– Lapsesta saakka olen rakastanut voikukkaniityn väriä. Kun siemenet kypsyivät, puhalsimme hahtuvia ja toivoimme.

Näyttelyssä voikukat kuvastavat koko elämää. Jotkut siemenet löytävät heti muhevan kasvupaikan, toisille käy kehnommin.

Studiolla on koottuna pieniä osia näyttelyyn tulevista installaatioista. Perheen unkarinvizslat jolkottelevat teosten seassa ja huiskivat pitkää häntäänsä. Koirat ovat kuitenkin ilmeisen tottuneita ympärillä olevaan keramiikkaan, sillä mitään ei hajoa. Anu Pentik rapsuttelee koiriaan ja kertoo uransa suurimmasta näyttelystä.

– Tästä tulee paljon parempi kuin Helsingin Taidehallin näyttelystä, hän uhoaa.

Kolme vuotta sitten Taidehallissa pidetty näyttely oli yleisömenestys, mutta nyt Pentik aikoo näyttää todelliset taitonsa.

– Nyt haluan näyttää, mitä todella osaan. Kun on tällainen mahdollisuus, kunnianhimo vain kasvaa. Kilpailen vähän itseni kanssa.

"Saan ja osaan olla ylpeä työstäni"

Anu Pentikistä on vaikea uskoa, että hän on 77-vuotias. Hän on energinen ja innoissaan ja aivan selvästi nauttii työstään.

– Tämä on kuin terapiaa minulle. Usein tulen tänne tehtaalle ennen aamuviittä maalaamaan. Laitan musiikkia hiljaiselle ja nautin. Ette usko, miten ihanaa on, kun voin olla täällä rauhassa kahden kesken teoksen kanssa. Kun tekee uniikkia, pitää olla se oikea fiilis.

Vielä kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten tällainen taiteellinen luomisvimma ei olisi ollut mahdollista.

– Vasta nyt olen sinut itseni kanssa. On niin helppo olla nyt. Haluan näiden teosten välityksellä antaa onnistumisen iloa ja energiaa muillekin.

Itsensä voi löytää vasta vanhemmallakin iällä, joten Pentik armahtaa elämänvalintojen kanssa tuskailevia nuoria.

– Ei hätää. Elämässä saa kompuroida. Ei kaiken tarvitse olla heti selvää. Jos joku suunta ei vedä, niin sitten otetaan toinen. Periksi ei saa antaa.

Ei Anu Pentik ole aina ollut yhtä itsevarma. Yhä vieläkin mielessä häilähtää välillä, että "enhän minä nyt mitään". Kun hän kuuli, että Kouvolaan ollaan tekemässä hänestä näytelmää, ajatus tuntui aluksi hassulta.

Syksyllä ensi-iltansa saaneen näytelmän katsominen tuntui loppujen lopuksi ihan hyvältä. Vain harva elossa oleva nainen on päässyt näytelmän aiheeksi.

– Olen opetellut ja päättänyt, että saan ja osaan olla ylpeä työstäni ja tekemisistäni.

Puhe pysähtyy. Pentikiä huolettaa, ettei vain ole rasittava, kun on niin positiivinen.

Hänellä on kuitenkin vahva usko, että nyt jos koskaan maailmassa tarvitaan myönteistä mielialaa.

Puhe jatkuu.

– Täytyy paljastaa, että joskus lauantaiaamuisin ollessani yksin täällä tehtaalla, minä aivan huudan, että “voi kun tämä elämä on ihanaa”.

Sitä se varmasti on, kun saa tehdä rauhassa taidetta ja takana on huikea ura yrittäjänä.

Näyttely tulee olemaan Anu Pentikille uran kohokohtia. Se ei kuitenkaan ole joutsenlaulu. Kaukana siitä.

– Haluan tehdä WAM:n jälkeen vielä jotain suurta. Lopputyö on vielä tekemättä.

Joulu on jo ovella ja kodit ympäri Suomea odottavat jännittyneinä, saako pyhiä ja perhejuhlaa viettää lumen ja valon vaiko pimeän ja syksyisen märän keskellä.

Onko jouluna lunta ja voiko joulupukki tullakaan riippuu tässä tapauksessa pitkälti siitä, missä päin Suomea joulua vietät.

Aatonaattona maanantaina Pohjois-Suomeen sataa lisää lunta jo valmiiksi talviseen ympäristöön, aattona Lapissa saadaan nautiskella poutaisemmasta säästä.

Jouluaaton ja -päivän aikana sateita leviää etelästä. Sisämaassa ne satavat maahan pitkälti lumena, mutta rannikolla tullee vettä. Onneksi pukin reki voi myös lentää, sillä jalakset liikkuvat asfaltilla ja mudalla hieman lunta huonommin.

Jos siis haluaa varmemmin valkean joulun, kannattaa rannikkoalueilta suunnata sisämaahan ja pohjoiseen. Siinä tapauksessa tulee kuitenkin olla autolla liikuttaessa varovainen, sillä pyhinä suuressa osassa maata on voimassa liukkaan kelin varoitukset. Voit katsoa ne Ilmatieteen laitoksen sivuilta täältä.

Ruotsin viranomaiset eivät tiedä, missä ovat Syyrian Isis-leirin ruotsalaislapset, kertoo SVT. Ruotsi kertoi muutama viikko sitten olevansa valmis tuomaan useita orpolapsia pois Syyrian al-Holin leiristä.

Viranomaiset eivät nyt tiedä, missä nämä lapset ovat, kertoo ulkoministeri Ann Linde Ruotsin radion Ekot-ohjelmalle.

Linden arvion mukaan lasten sukulaiset ovat piilottaneet lapset.

– Leirissä asuu lähes 70 000 ihmistä. Kaikki äidit ovat pääosin pukeutuneita niqabiin, joten jos he haluavat pitää lapset piilossa, heitä ei ole helppo löytää, Linde sanoo radiolle uutissivusto Omnin mukaan.

Linden mukaan kaikki tarvittavat valmistelut oli jo tehty lasten hakemiseksi kotiin. Viranomaiset jatkavat lasten etsintää.

Tarkkaa lasten lukumäärää ei ole kerrottu, mutta heitä on tiettävästi vähemmän kuin viisi.

Lue myös:

Aftonbladet: 20–30 eurooppalaista on paennut al-Holin leiriltä – Mukana useita ruotsalaisia

Joulupukki kantaa lahjasäkin rekeen, istahtaa itse kyytiin ja pian poron vetämä reki viistää eteenpäin idyllisessä talvimaisemassa.

Yle lähettää vuosittain EBUn kautta maailmalle kolme minuuttia joulupukin lähtöä, josta mediatalot koostavat jouluisen tunnelmapalansa. Jutun pääkuvasta voi katsoa Yle Uutisten koostaman videon pukin lähtötunnelmista.

Ensimmäistä kertaa joulupukin matkaanlähtö videoitiin 1960-luvulla, ja maailmalle videotervehdys on lähetetty yhtäjaksoisesti joka vuosi 80-luvun puolivälistä alkaen. Ylen Elävästä arkistosta voit myös katsoa yhden varhaisemmista pukkivideoista.

Eurooppalaiset tv-yhtiöt tiedustelevat pukkivideon lähetysajankohtaa joka vuosi hyvissä ajoin ennen joulua. Video lähetetään aina päivää tai kahta ennen aattoa, ja kaikki saavat sen käyttöönsä samanaikaisesti.

Euroopan lisäksi Yleisradion kuvaama pukki on nähty tv-lähetyksissä ympäri maailmaa aina Yhdysvaltojen ja Japanin tv-kanavia myöten.

Perinteet jatkuvat tänäkin vuonna: jutun pääkuvaa klikkaamalla näet tämänvuotisen joulupukin tervehdyksen. Hyvää joulua!

Juttua täsmennetty 22.12.2019 kello 17.20: Jutussa nähtävä video ei ole täysipitkä, EBUlle lähetettävä pukin lähtö.

Juttua korjattu 22.12.2019 kello 18.42: Videota on lähetetty Eurooppaan yli 30 vuoden ajan, ei lähes 30 vuoden ajan.

Taloussanomat kertoi eilen Instrumentarium-optiikkoja pyörittävän Instru optiikka oy:n marraskuisesta koulutustilaisuudesta Savoy-teatterissa, jossa työntekijät kastitettiin kolmeen värikoodattuun ryhmään. Haastatellut nimettömät työntekijät kertoivat, että monet kokivat tulleensa nöyryytetyksi toimitusjohtaja Pasi Anttilan toimesta. Osaa työntekijöistä kehotettiin jopa irtisanoutumaan.

Muun muassa optikkoja edustava toimihenkilöliitto Erto kertoi samana päivänä, että heidän tietojensa mukaan ainakin yksi työntekijä on tilaisuuden jälkeen irtisanottu tavalla, joka vaikutti liiton silmissä "ilmiselvän laittomalta".

Nyt Instru optiikka ja Anttila tiedottavat, että heidän tietojensa mukaan irtisanominen on tehty työlainsäädäntöä noudattaen. Anttila kertoo käyneensä tapauksen taustat läpi uudelleen.

Instru optiikasta kerrotaan, että he käsittelevät asiaa jatkossa sisäisesti.

Lue Ylen eilinen juttu aiheesta täältä:

Instrumentariumin toimitusjohtaja pyytää anteeksi käytöstään koulutustilaisuudessa – Työntekijät kertoivat Taloussanomille kastittamisesta ja irtisanoutumiskehotuksista

Ylinopeuksien määrä vaihtelee todella jyrkästi kameratolpittain. Poliisin tilastojen mukaan käryjen määrä vilkkaimmalla tolpalla on yli 300-kertainen verrattuna hiljaisimpaan, kun välähdysmäärät suhteutetaan tolpan ohittaneeseen autoliikenteeseen.

Uudenmaan Siuntiossa, tiellä 51, seisoo peltipoliisi, jonka kohdalla useampi kuin joka kymmenes on tänä vuonna ajanut ylinopeutta. Poliisin tietojen mukaan ylinopeutta ajaneiden autoilijoiden osuus on maan korkein tänä vuonna.

Muita kärkipään välähdyspaikkoja ovat valtatie 9 Liperin Käsämässä, Pohjois-Karjalassa, ja Valtatie 23 Pohjois-Savon Leppävirralla Näätänmaan kameratolpalla.

Harvimmin kameratolppa on tänä vuonna välähtänyt Raumalla valtatie 12:lla. Kuvia ylinopeudesta on otettu vain 14 kappaletta, kun tolpan on ohittanut lähes 300 000 ajoneuvoa.

Hyvin matala välähdysprosentti on mitattu myös Asikkalan Vääksyssä ja Oulussa.

Vilkas Kehä I lukeutuu myös maan malliteihin ylinopeuksien vähyydellä mitattuna.

Ylinopeudet vähentyneet

Suomalaisten ajamat ylinopeudet ovat vähentyneet jo monta vuotta peräkkäin, kun sakot ja huomautukset suhteutetaan kaikkeen liikennevirtaan. Tänä vuonna päästään taas viime vuotta parempaan tulokseen.

Vielä vuonna 2015 ylinopeutta ajoi noin 13 ajoneuvoa tuhannesta kameran ohittaneesta. Tänä vuonna kamera on välähtänyt vain alle kuudelle autolle tuhannesta.

Poliisin mukaan kohentunut tilanne johtuu aktiivisesta valvonnasta ja suomalaisten ajotapojen siistiytymisestä.

– Automaattivalvonnan osalta se johtuu varmasti siitä, että nykyiset valvontajaksot, noin 3 500 kilometriä, ovat olleet käytössä monta vuotta ja niitä on valvottu erittäin aktiivisesti. Se näkyy nyt tilastoissa, että ylinopeudet on saatu kohtalaiselle tasolle, sanoo Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisilaitokselta.

Pasterstein arvioi myös, että turvallisuushakuisuus on kasvanyt yhteiskunnassa ja se näkyy myös liikenteessä.

– Ei haluta ottaa samanlaisia riskejä kuin aikaisemmin ja tiedetään, mitä siitä voi seurata. Ja se on hyvä asia. Ajotavat ovat parantuneet. Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu edelleen.

710 000 käryä

Ylinopeussakkojen ja huomautusten kokonaismäärä nousee tänä vuonna noin 710 000:een, missä on laskua viime vuoteen yli 80 000. Pasterstein arvelee, että ensi vuonna ylinopeuksien määrä luultavasti pysyy aika samana.

Pääosa tämän vuoden ylinopeuskäryistä (535 000) kirjataan automaattivalvonnan mittauksista. Perinteisen nopeusvalvonnan (konstaapeli ja käsitutka) kautta ylinopeuksia paljastuu noin 175 000 kappaletta eli neljäsosa kaikista.

Poliisin tolppavalvonnan määrä on nousut muutamassa vuodessa huimasti. Päällä olevan tolpan ohittaa tänä vuonna noin 185 miljoonaa ajoneuvoa, kun niitä 2016 oli 84 miljoonaa.

– Kasvu johtuu osittain siitä, että Kehäteille Helsingissä on tullut automaattivalvontaa viime vuosien aikana. Kun liikennemäärät Kehäteillä ovat suuria, samalla tietysti valvontamittari raksuttaa kiivaasti, Pasterstein selittää.

Superpeltipoliiseista välähteli viime viikkoon asti vain yksi – nyt käyttöön kytketään rutkasti lisää

Liikenteen mittaushistorian huimin luku: ylinopeuskäryt ampaisivat uuteen ennätykseen

Ensimmäiset uudet peltipoliisit ilmestyivät tienvarteen: väistely ja äkkijarrutus eivät enää pelasta välähdykseltä

Peltipoliisit hoikkenevat – 150 ruotsalaismallista nopeusvalvontakameraa maanteiden varsille

Ärsyttävätkö naapurin vilkkuvat jouluvalot tai ikkunasta sisään paistava katuvalo? Kaikki valo ei ole hyväksi, vaikka moni sitä kaipaisikin lisää pimeään vuodenaikaan.

Joulukuussa Suomi vaikuttaa sysipimeältä paikalta, mutta todellisuudessa keinovalo yltää jo lähes joka kolkkaan. Luonnollisen pimeitä alueita, joilla taivaallekaan ei heijastu keinovaloa, on Suomessa vain pohjoisessa ja sielläkin hyvin vähän.

Valosaasteen levinneisyyttä voi tarkastella esimerkiksi lightpollutionmap.info-sivuston kartalta.

Viime vuosina keinovalo näyttää lisääntyneen kaupunkien ympärillä sitä mukaa kun asutus on levinnyt. Sen sijaan keskustoissa valon määrä näyttäisi pysyneen suunnilleen ennallaan.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäki on tutkinut valosaastetta yli 10 vuotta. Hänen mielestään keinovalon haittoja ei oteta vielä tarpeeksi vakavasti.

– Pitää muistaa, että ihminenkin on nisäkäs, joka on sopeutunut tiettyyn valorytmiin ja tarvitsemme pimeyttä, jotta pystymme lepäämään kunnolla. Vasta 2000-luvulla on todettu, miten herkkä ihmisen elimistö on yöaikaiselle valolle.

Tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta vahvistaa, että liiallinen valo väärään aikaan vuorokaudesta voi aiheuttaa jopa terveyshaittaa.

– Kun oleskellaan keinovalossa pitkän aikaa vuorokaudesta talvipäivinä, se ei anna selkeää aikamerkkiä sisäiselle kellolle. Jos valaistusolosuhteet eivät juuri muutu ja on tasaisen valoisaa, sisäinen kello jää helposti jätättämään.

Liika valo illalla sekoittaa rytmiä ja häiritsee unta

Sisäinen kello on aivoissa oleva hermosolujen joukko, joka ohjaa unirytmiä, selittää tutkimusprofessori Timo Partonen. Valo ja pimeys vaikuttavat kellon toimintaan. Valo virkistää, pimeys väsyttää.

Osa ihmisistä kokee pimeyden vaikuttavan huomattavasti hyvinvointiin. Suomalaisista aikuisista 30–40 prosentilla on niin sanottuja kaamosoireita, mutta kaikki eivät koe niitä ongelmallisiksi. Vuodenaikaan liittyviä muutoksia voinnissa on suurimmalla osalla, 85 prosentilla.

Sisäisellä kellolla on luontainen taipumus jätättää muutama minuutti vuorokaudessa, mutta aamun valo tahdistaa sitä vastaamaan 24 tunnin vuorokausirytmiä. Juuri pimeiden aamujen vuoksi osa ihmisistä kärsii kaamosoireista. Illalla pimeys ei kuitenkaan haittaa, päin vastoin.

– Elimistö alkaa iltaisin pimeässä tuottaa runsaasti melatoniinihormonia, joka saa ruumiinlämmön laskemaan ja aiheuttaa vastustamattoman väsymyksen. Tätä ei tapahdu, jos on liian valoisaa, selittää Partonen.

Ikkunasta sisälle kajastavaan valoon kannattaa siis kiinnittää huomiota. Partosen mukaan televisiot ja älylaitteet pitäisi myös sulkea reilusti ennen nukkumaanmenoaikaa, koska niidenkin valo ja ärsykkeet vaikuttavat uneen.

Ihminen voi itse säädellä kotinsa valomäärää eri vuorokaudenaikoihin sopivaksi. Sen sijaan eläimet eivät voi vaikuttaa elinympäristönsä valoihin ja valosaaste onkin erittäin haitallista joillekin eliöille, kuten hyönteisille.

Pimeää pelätään turhaan

Yksi ripustaa ikkunansa täyteen vilkkuvia jouluvaloja ja toinen nauttii hämärässä oleskelusta. Sopiva valaistuksen määrä esimerkiksi kaupungeissa onkin hankala määritellä.

Lahtelaisen Eine Mattssonin mielestä kaupungin jouluvalot olisivat kauniimpia ilman voimakasta yleisvaloa.

– Olen joskus iltaisin käynyt katselemassa jouluvaloja, mutta silloin toivoisin, että olisi sammutettu kaupungista tavalliset valot, hän pohtii.

Samassa seurueessa liikkeellä ollut Saara Pellinen kertoo, että kaupunkiympäristössä on hänen mielestään myös häiritseviä valoja.

– Minä nautin jouluvaloista tosi paljon. Tykkään katsella, jos ihmiset ovat laittaneet pihalle tai ikkunoihin jouluvaloja. Valosaasteeksi koen isot mainostaulut, varsinkin jos kuva vaihtuu usein tai on jotenkin välkkyvä, sanoo Pellinen.

Tähtiharrastajat ovat jo pitkään harmitelleet kaupunkien kajastusta, joka vaikeuttaa tähtitaivaan tarkkailua. SYKE:n erikoistutkija Jari Lyytimäki arvioi, että kaupunkilaiset ovat kuitenkin tottuneet ympärivuorokautiseen valoon niin, ettei luonnollista pimeyttä osata kaivata tai sitä jopa pelätään.

– Kulttuuri liittää pimeyden rikoksiin ja pahuuteen. Pimeydestä pitää päästä eroon, pohtii Lyytimäki.

Sen sijaan valoon liitetään positiivisia asioita, kuten hyvyys, turvallisuus ja viihtyisyys.

Onko pimeys siis aliarvostettua? Lyytimäen mukaan näin voisi hyvällä syyllä sanoa.

– Valoon ylipäätään suhtaudutaan usein perusteettoman positiivisesti. Ajatellaan, että kaikki valo on esimerkiksi turvallisuutta lisäävää, mikä on tyypillinen harhaluulo.

THL:n Timo Partosen mukaan talvi koetaan valon puutteen takia usein vaikeimmaksi vuodenajaksi, mutta osalle ihmisistä pimeys on rauhoittavaa.

– Jos työtahti tai velvollisuudet pysyvät samanlaisina ympäri vuoden, syksy ja talvi todennäköisemmin aiheuttavat vaikeuksia jaksamiseen. Jos on mahdollisuus joustoihin omassa aikataulussa, syksy ja talvi voivat ehkä tuoda rauhoittumisen hetken ja suoda enemmän lepoaikaa.

Valoa vain tarpeen mukaan

Kaupunkien ja julkisten rakennusten valosuunnittelussa osataan nykyään jo jonkin verran ottaa huomioon valosaasteen näkökulmia. Jari Lyytimäen mukaan parannettavaa kuitenkin on.

Tehokkaiden ja vähän sähköä käyttävien led-valojen tulon myötä valosaasteongelma on lisääntynyt, kun halpoja valoja käytetään harkitsemattoman paljon.

– Valaistuksen tehostamista, tarkkaa suuntaamista ja ajoittamista ei ole ehkä tarpeeksi huomioitu.

Lyytimäen ohje valosuunnitteluun olisi maltillisuus. Joskus vähemmän olisi enemmän. Esimerkiksi suositut valotapahtumat, valotaideteokset ja maamerkkien juhlavalaistukset eivät ole edukseen, jos ympäristö ei ole tarpeeksi pimeä.

Lue lisää:

Tutkimus: Turhien yövalojen sammuttaminen säästäisi massoittain uhanalaisia hyönteisiä

Suomen säteilevin kaupunki on pikkuinen Närpiö – kasvihuoneiden öinen valo loistaa Helsinkiäkin kirkkaammin

Mistä on hyvä joululaulu tehty? Tiedätkö, miten tutut joululaulut ovat syntyneet tai miten niiden käyttötarkoitus on vuosien saatossa muuttunut?

Läheisen kuolemasta aiheutuu omaisille usein kuukausien pituinen virkatodistusten hankkiminen ja valtakirjojen pyytäminen eri tahoilta.

Surun keskellä tällainen asiakirjasavotta on raskas ja monelle myös käsittämättömän monimutkainen prosessi.

Vainajan asioita on alettava järjestää miltei heti kuoleman jälkeen, sillä esimerkiksi pankkien kanssa on sovittava maksuliikenteestä ja tilien käyttöoikeuksista.

Lisäksi on ryhdyttävä hankkimaan virkatodistuksia perunkirjoitusta varten.

– Virkatodistusten tilaaminen on ylivoimaisesti työläin ja aikaa vievin tehtävä, koska sukuselvityksen pitää olla katkeamaton 15 ikävuodesta alkaen. Maistraateissa ja seurakunnissa yhden todistuksen toimitusaika voi olla jopa viisi viikkoa. Usein kolmen kuukauden määräaika ei riitä selvityksen tekemiseen ja verottajalta pitää pyytää lisäaikaa, asianajaja Ulla-Riitta Kylli kertoo.

Toisinaan työllistää myös testamentti, tai pikemmin sen etsiminen. Testamentin tallettamisesta ei ole sen kummempia säädöksiä saati vaatimuksia sen virallisesta rekisteröimisestä.

Moni pitää testamenttia kotonaan, toiset vievät sen pankin tallelokeroon. Jos testamentti löytyy, kiistaa voi tulla siitä, onko kyseinen testamentti varmasti vainajan viimeinen tahto. Onko jossain vielä toinen, myöhemmin tehty testamentti?

– Olisi hyvä, että testamentit rekisteröitäisiin esimerkiksi samalla tavalla kuin avioehdot. Silloin testamentin olemassaolon ja sisällön voisi tarkistaa tietystä paikasta, käräjäoikeudesta tai maistraatista, Kylli sanoo.

Omaisten on usein vaikea käsittää hidasta perunkirjoituksen prosessia, ja siksi tehtävä annetaankin helposti rutinoituneille juristeille, jotka hoitavat työn alusta loppuun.

Asianajaja Ulla-Riitta Kyllin kohdalla perunkirjoituksen asiakirjaruletti on kestänyt pisimmillään vuoden.

Hitaasti etenevän prosessin perussyy on se, että perunkirjoitukseen ja pankkiasiointiin vaadittavat asia- ja valtakirjat vaaditaan edelleen paperisina. Paperien kanssa toimiminen on alkanut turhauttaa niin verottajaa kuin pankkejakin.

– On hirveä hallinnollinen taakka selvittää, kuka saa käyttää [vainajan] tilejä ja mitä laskuja tileiltä voidaan maksaa. Tai selvittää, kenelle saa antaa rahaa ja kuinka pitkään e-laskuja pidetään voimassa. Tästä kaikesta on tuskaa kaikille osapuolille, Finanssialan johtava asiantuntija Timo Tuominen sanoo.

Tuskan vähentämiseksi eri viranomaiset ovat nyt ryhtyneet talkoisiin kuoleman aiheuttaman paperisodan vähentämiseksi.

Tavoitteena on muutaman vuoden aikana päästä siihen, että asiakirjojen tilaaminen ja edelleen toimittaminen hoituisi – jos ei nyt yhdeltä luukulta – niin kuitenkin paljon nykyistä vähemmillä puhelinsoitoilla ja konttorikäynneillä. Siis nykyistä enemmän sähköisesti.

– Tarkoitus on poistaa turhaa asiointia eri viranomaisissa ja tehdä prosessista sellainen, että asiakas pystyy hoitamaan kokonaisuuden kerralla, kehittämisen asiantuntija Jukka Kyhäräinen Verohallinnosta kertoo.

Karsimistyötä tehdään isolla joukolla, sillä asiakirjaruletissa on monta osapuolta. Verohallinto, Väestörekisterikeskus, Kela, maistraatit, pankit, vakuutusyhtiöt ja monet muut tahot ovat jo pitäneet palaverin jos toisenkin, joissa on käyty läpi pahimpia byrokratian kivikoita. Pientä edistystäkin on jo saatu aikaan.

– Seurakuntien sukuselvityspilotti on saatu käyttöön muutamilla alueilla. Ensi vuonna on jo mahdollista tilata virkatodistuksia sukuselvitystä varten yhdestä paikasta koko valtakunnan kattavasti. Pilottivaiheen jälkeen tämä mahdollisuus laajenee pikkuhiljaa muille alueille ja lopulta koko valtakuntaan, Jukka Kyhäräinen kertoo.

Suomessa kuolee vuosittain yli 50 000 ihmistä, joten viranomaisten pyrkimykset helpottavat todella suurta joukkoa omaisia.

– Ei, tämä ei ole helppoa. Luulen, että tarvitsen hieman enemmän harjoittelua, kiinalainen opiskelija Peiqing Lin nauraa tasapainotellessaan suksien päällä Paljakan lumisilla hiihtoladuilla.

Lin on saapunut Suomeen ystäviensä kanssa viikon lomalle. Puolangan Paljakkaan he tulivat, koska haluavat nauttia lumesta. Lin odottaa lomalta hiihtämisen lisäksi pilkkimistä sekä suomalaista savusaunaa avantouinteineen.

– Parasta täällä on lumi, joka on todella puhdasta ja kaunista. Pidän myös lumisista puista. Otan niistä paljon valokuvia, joista maalaan kotiin palattuani tauluja, Lin kertoo.

Puolangan Paljakka sijaitsee keskellä Kainuuta, noin 2 600 asukkaan kunnassa. Paljakan matkailukeskus on pieni, joten monet suomalaisetkaan eivät tiedä siitä.

Parina viime vuonna Paljakkaa on markkinoitu kiinalaisille turisteille. Viime talvena Paljakassa kävi reilut 200 kiinalaista turistia, kun tänä vuonna matkailijoita on 500, eli yli tuplasti enemmän.

Toisena vaihtoehtona kiinalaisturisteille oli Lappi. Vaikka Paljakassa revontulien näkyminen on epävarmaa, se ei ole haitannut matkailukeskuksen kasvua.

– Keskustelu kiinalaisen matkanjärjestäjän kanssa lähti liikkeelle siitä, onko meillä revontulia. Niitä en voi myyntitilanteessa luvata, eivätkä ne ensimmäisenä vuonna osuneet kohdalle, mutta se ei ollut ratkaisevaa, sanoo Paljakan kansainvälisestä myynnistä ja markkinoinnista vastaava Leena Penttinen.

Lumiurheilun suosio nousussa Kiinassa

Suosituista talvikohteista Suomi on noussut kiinalaisten keskuudessa nopeiten kasvavaksi alueeksi, kun tarkastellaan matkavarauksia seuraaviksi kolmeksi kuukaudeksi. Matkailunedistämiskeskus Visit Finlandin mukaan Suomeen saapuu joulu–helmikuun aikana lähes 140 000 kiinalaista turistia, mikä on 16 prosenttia enemmän kuin viime talvena samaan aikaan.

Kasvun taustalla on muun muassa uudet lentoreitit. Kiinalaiset Juneyao- ja Sichuan Airlines -lentoyhtiöt ovat aloittaneet kesä–syyskuussa lennot Helsinkiin. Finnair aloitti puolestaan marraskuussa uudet lennot Helsingistä Pekingiin.

Toisaalta lumiurheilu on yhä suositumpaa kiinalaisten keskuudessa, sillä vuoden 2022 talviolympialaiset järjestetään Pekingissä. Siihen mennessä Kiinassa on maan hallituksen mukaan 300 miljoonaa kiinalaista "talviurheilun harrastajaa".

Puolangan Paljakassa kiinalaisturistit saavat ensi pienen opin lumilajeihin ennen kuin lähtevät itse kokeilemaan. Esimerkiksi hiihdossa välineet ovat lyhyet ja ennen ladulle lähtöä opetellaan yhdessä kaatumista ja sukset jalassa ylös nousemista.

– Hyvin ottavat opit vastaan. Lämpö nousee touhutessa ja hauskaa on, sanoo kiinalaisten oppaana toimiva puolankalainen Mika Klimenko.

Klimenko opastaa matkailijat myös lumikenkäilemään ja moottorikelkkailemaan, mutta vasta illan pimetessä.

– Lumikenkäily on kiinalaisista käsittämätöntä, koska etenemme lumisessa maastossa otsalamppujen kanssa. He ovat aivan ihastuneita. Myös porotilalla käynti on elämys, koska siellä on toistasataa poroa, joita he pääsevät ruokkimaan

Pienuus on matkailukeskukselle etu

Talven ensimmäinen kiinalaisryhmä saapui Puolangalle joulukuun puolivälissä, ja viimeinen ryhmä lähtee takaisin loppiaisena. Turistit tulevat kahdeksana ryhmänä, koska tällä hetkellä kaikki eivät mahdu kerralla pieneen matkailukeskukseen.

– Haasteena on vuodepaikkojen riittävyys ja siihen puutumme seuraavaksi, jotta voimme saada tänne vielä isompia ryhmiä, sanoo hotellia ja laskettelurinteitä Paljakassa pyörittävän North Finlandia Travels Oy:n toimitusjohtaja Mika Puuronen.

Toisaalta pienuus on myös Paljakan etu. Kaikki palvelut kuten ravintolat, kauppa, laskettelurinteet ja majoitustilat ovat matkailukeskuksen ytimessä.

– Ulkomaiset asiakkaat tulevat lentämällä, joten heillä ei ole autoa, jolla voisi liikkua kuten isossa paikassa. Se, että olemme pieni ja olemme keskellä luontoa, on itse asiassa meidän ehdoton ykkösvaltti, Penttinen kertoo.

Kiinalaisturistien loma huipentuu joulupukin tapaamiseen, sillä jokainen ryhmä matkustaa lomansa viimeisenä päivänä Rovaniemelle. Yli 230 kilometrin matka ei ole turisteille ongelma, koska he tietävät, että joulupukki asuu kaukana.

– Ehkä tulen muutaman vuoden päästä tänne uudestaan. Matkustan yhdessä poikaystäväni kanssa ja otan myös perheeni mukaan, sanoo opiskelija Peiqing Lin.

Keskustelu on auki kello 22:een saakka.

– Kahden ihmisen ero voi olla uuden onnen alku neljälle ihmiselle, sanoo tamperelainen parisuhdebloggaaja Sami Minkkinen.

Ehtona on, että eronneet löytävät uudet hyvät kumppanit. Onnen määrä voi kasvaa suuremmaksikin, jos pariskunnalla on lapsia.

– Ero voi olla lapselle helpotus.

Minkkinen muistaa itse toivoneensa vanhempiensa eroa, kun hän oli kymmenvuotias. Niiltä ajoilta on säilynyt todisteena päiväkirjamerkintä.

Vanhemmat erosivat nopeasti Minkkisen muutettua pois kotoa. Kaikkien elämä olisi voinut Minkkisen mukaan helpottua jo aiemmin.

Kun periaatteessa kaikki on hyvin

Väestöliitto tutki vuoden 2013 perhebarometrissa suomalaisten parisuhteita ja eroja. Puolet 2005 solmituista avo- tai avioliitoista oli päättynyt eroon. Vielä yhdessä olevista pareista suuri osa oli tyytyväinen suhteeseensa.

Nämä ihmiset eivät juurikaan ota yhteyttä Minkkiseen. Sen sijaan hän on saanut lukijoiltaan "satoja ja satoja" tarinoita siitä, kun parisuhteessa kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ei oikein tunnu miltään.

Perhebarometrissä eronneiden yleisimpiä ongelmia olivat puolisoiden erilaiset arvot ja elämäntyylit, puolisoiden väliset keskustelut, vapaa-ajan käyttö sekä läheisyyden ja tunteiden ilmaisu.

Tämän Minkkinen tunnistaa.

Meidän pitäisi silittää enemmän toisiamme

Aina, kun Minkkinen kirjoittaa blogiinsa koskettamisesta, lukijoilta tulee tarinoita sen puutteesta. Puutteen voisi korjata parissa sekunnissa. Silitys ohimennen ei kestä kauempaa.

– Vihaan sanaa ruuhkavuodet! Mikä tekosyy. Kenellä on niin kiire, ettei ehdi ohimennen silittää toista? Ei se muuta vaadi, toisen huomioimista.

Minkkinen on kirjoittanut Havaintoja parisuhteesta -blogiaan vuodesta 2013. Alun perin blogi oli harrastus ja työkseen Minkkinen kuljetti esimerkiksi vanhuksille ruokaa. Nykyään Minkkinen elää blogilla ja sen tuomilla töillä. Takana on esimerkiksi Kielletty rakkaus -ohjelman tekeminen televisioon.

Minkkiselle lähetetyissä tarinoissa toistuu usein sama lause vähän eri muodoissa: Arki sujuu, mutta ei oikein tunnu miltään.

Ollaan lasten kanssa, käydään harrastuksissa, laitetaan ruokaa ja sovitaan lomista. Iltaisin istutaan sohvalla telkkarin edessä kännykkä kädessä.

Missään ei ole sinänsä mitään vikaa. Kosketus, seksi ja toisen huomioiminen kuitenkin puuttuvat. Siis kaikki mitä Minkkinen pitää tärkeänä parisuhteessa.

Ero voisi olla ratkaisu.

– En haluaisi, että kukaan eroaisi ilman että yrittää puhua, sanoo mies, joka on kolmatta kertaa naimisissa.

Mutta palataan Minkkisen eroon myöhemmin.

"Elämä ja parisuhde ovat tahroja sohvalla"

Muutama vuosi sitten Minkkinen sai tarinan naiselta, joka kotiin palatessaan löysi miehensä toisen naisen kanssa. Tilanne oli tyyppiä housut kintuissa.

Pariskunta ei syytellyt liikaa toisiaan, vaan he päättivät miettiä mitä seuraavaksi. He totesivat, että suhde oli mennyt tähän pisteeseen molempien ansiosta. Pettäminen oli merkki siitä, että on tehtävä jotain.

Pari päätti alkaa viettää aikaa yhdessä joka ilta. Jopa katsoa elokuvaa sylityksin.

Muutama hetki sitten nainen laittoi Minkkiselle viestiä taas. He olivat edelleen yhdessä ja onnellisia.

Pettäminen ei ole Minkkisen mielestä hyväksyttävää, mutta siitä voi seurata hyvää. Täydellistä ei ole.

– Elämä ja parisuhde ovat tahroja sohvalla ja naarmuja lattiassa. Jos yrittää tehdä sisustuslehden kantta, siinä pettyy väistämättä. Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja ihminen on aina vähän kesken.

Sitä ei haluta ymmärtää. Olemme Minkkisen mielestä armotonta kansaa.

– Jäämme vellomaan virheen kohdalle. Jos jokin onnistuukin, nostamme aina vaan rimaa. Parisuhde ei ole irrallaan odotuksistamme. Olemme kuitenkin miltei kaikki riittävän hyviä, Minkkinen toteaa.

Sitä ei ole helppo ymmärtää. Minkkisellä itsellään se vaati vuosien terapian. Minkkisen lapsuuden perheessä kaikki ei ollut kunnossa ja hän yritti paikata tilannetta omalla toiminnallaan.

Kasvoi kiltti poika, joka hakee suorituksilla kiitosta. Sami unohtui, kun eli toiselle.

– Parisuhde on mieletön peili nähdä, millainen on. Olen aina ollut kallellaan vahvatahtoisiin naisiin, ja he ovat laittaneet peilin lähelle naamaa, katsopas Sami millainen olet. Koiran kanssa menin samaan koppaan, jos käsky kävi.

Rehellisyys satuttaa vähemmän kuin epärehellisyys

Minkkinen itse on eronnut julkisuudessa eli omassa blogissaan. Erosta kertominen johti hänet myrskyn silmään. Lukijoilta satoi palautetta ja vihaviestejä.

Yksi syy voimakkaaseen reaktioon oli se, että eron hetkellä yhteinen lapsi oli vielä vauva. Uusi rakkaus löytyi myös nopeasti.

Törkykommentit isyydestä ja ihmisyydestä menivät ihon alle.

– Se oli hirveää aikaa.

Minkkinen toisaalta ymmärtää haukkujia. Hän ei avannut eron syitä blogissaan, koska muutoin hän olisi tullut kertoneeksi liikaa myös vaimostaan. Vaikka Minkkinen on avoin elämästään, menee blogissakin raja yksityisen ja julkisen välillä.

– Siitä saattoi syntyä kuva, että minä vain lähdin. Että olin taas yksi mies, joka ei kestä vauva-arkea.

Ei ero mennyt mitenkään täydellisesti. Minkkisen olisi mielestään pitänyt olla rehellisempi, vaikka olikin kaiken keskellä aivan sekaisin.

– Rehellisyys satuttaa vähemmän kuin epärehellisyys.

Ensimmäisen eron aikaan julkisuus ei ollut osana kuviota ja Minkkinen sanoo olleensa keskeneräinen ihmisenä. Hän ei osannut toimia paremmin, mutta on vanhalle itselleen armollinen.

– Mikä on oppikirjamainen ero? Eihän semmoista ole olemassakaan. Jokainen meistä on eronnut vähän hassusti.

Milloin ero on oikein?

– Jos herää aamuun, jolloin puoliso ei tunnu omalta tai rakkautta ei enää ole, ei kannata vielä hätkähtää, aloittaa Minkkinen.

Hetkiin ja tunnelmiin ei Minkkisen mukaan kannata jäädä kiinni, jos on päättänyt vanheta toisen kanssa.

Moni ero jäisi toteutumatta, jos ihmiset uskaltaisivat sanoa mitä haluavat ja tarvitsevat.

– Ei toinen voi tietää, jos hänelle ei sano, Minkkinen painottaa.

Ongelma löytyy useimmiten siitä toisesta, kun “se ei koskaan”. Minkkinen on eri mieltä.

Minkkinen asettelee peiliä. Voisi miettiä onko itse sanonut kaiken ja ollut hyvä vai ihan hirvittävä. Miten on puhunut toiselle?

Töitä parisuhteen eteen ei pidä tehdä. Minkkinen vihaa koko käsitettä.

– Kun teemme töitä, niin niitä sitten tehdään hampaat irvessä. Parisuhteessa ollaan yhdessä, otetaan aikaa toiselle.

Minkkinen ehdottaa vaikka viikkopalaverin laittamista kalenteriin. Instagramin pläräämisen sijaan voisi olla yhdessä joka ilta kymmenen minuuttia.

– Parisuhde on aivan liian arvokas asia tuhlattavaksi siihen, että sen elää vailla aitoa rakkautta toista kohtaan pelkästään tavan vuoksi tai lapsien vuoksi, sanoo Minkkinen.

Leskirouva muistutti pienistä iloista

Jouluun ei ole enää montaa päivää. On ainakin teoriassa aikaa olla läheisten kanssa.

Minkkinen muistaa yhden tarinan leskirouva Helmistä. Minkkinen tapasi noin 94-vuotiaan Helmin ollessaan ruokakuskina. Helmillä oli yksi toive.

– Hän sanoi, että voi kun saisi nukahtaa miehen viereen. Helmi piti pienen tauon ja lisäsi, että ennen kun nukahdettaisiin, niin se mies vähän kutittelisi minua. Ehkä siinä on se joulun sanoma, kutitelkaa vähän toisianne.

20-vuotias Janika Sirén ei ole koskaan pitänyt joulusta. Eroperheen ainoana lapsena hän on aina viettänyt joulun ensin toisen vanhemman ja tämän sukulaisten kanssa ja kiirehtinyt sitten toiselle vanhemmalle, vain juhliakseen joulun vielä toistamiseen.

– Pienestä pitäen ollaan mietitty sitä, kumman luona olen, isällä vai äidillä. Koskaan ei voinut vain nauttia lomasta.

Täysin kattavia tilastoja ei ole saatavilla, mutta Väestöliiton asiantuntijoiden arvion mukaan yli 30 000 lasta kokee vanhempien eron vuosittain.

Juhlapyhät voivat olla vaikeaa aikaa uus- ja eroperheille. Sirén ei pidä kiireestä, lahjojen haalimisesta eikä siitä tunteesta, että joka vuosi hän joutuu tuottamaan jollekin pettymyksen, kun ei voikaan olla koko ajan paikalla.

– Olisi kivempi jättää koko joulu välistä. Kun olen toisen vanhemman luona, tiedän, että toinen on yksin ja haluaisi minut sinne. Tuntuu pahalta olla kummankaan luona. Niinkään ei voi tehdä, että olisi vain toisen luona, eikä näkisi toista lainkaan, Sirén huokaa.

Lapsi kantaa helposti huolta yksinäisestä vanhemmasta

– Lapsena ärsytti, kun ei ollut sisaruksia tai selvää perinnettä siitä mitä tehdään, mitä syödään ja milloin, tuleeko pukki. Kaverit ovat kertoneet, että on perinteitä ja koko suku tulee yhteen, on sisaruksia ja serkkuja, Sirén kertoo.

Joulun alla eroperheissä joudutaan miettimään uusia perinteitä ja joulun viettotapoja. Tilanne on uusi lapsille ja aikuisille. Tästä voit lukea siitä, millainen on sinkkuvanhemman ensimmäinen joulu yksin.

Kun uusia perinteitä luodaan, erilaiset odotukset eivät aina kohtaa, sanoo pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola Väestöliitosta.

– Jouluun liittyy paljon perinteitä, mutta lapset ovat avoimempia. Heillä jouluun ei liity niin paljon odotuksia tai ajatuksia siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Jaakkola on aiemmin työssään haastatellut eroperheiden nuoria, ja syyllisyys on noussut esiin myös näistä keskusteluista.

– Lapset ovat jouluna haastavassa asemassa. Jos sanoo, että haluaa olla toisen vanhemman luona, toinen pettyy.

Tämän tunteen Janika Sirénkin tunnistaa.

– Pienempänä tunsin enemmän syyllisyyttä siitä toisen kanssa olemisesta ja siitä, mitä se toinen miettii. Vanhempana se on helpottanut.

Väestöliiton Jaakkola toivoo, että vanhemmat muistaisivat joulun alla teroittaa lapsille, että he voivat nauttia joulusta vanhempien erosta huolimatta.

– Mielestäni on vanhemman vastuulla sanoa, että pärjään kyllä ja välittää lapselle sitä viestiä, ettei lapsen tarvitse kantaa huolta.

Joulu on paineiden ja perheriitojen aikaa

Tänäkin vuonna joulu tuntuu turkulaiselle Sirénille pakkopullalta, jota hän juhlii lähinnä muiden iloksi. Jouluvaloista hän kuitenkin pitää, ja kertoo käyneensä katsomassa myös joulukadun avajaisia.

– Se on hienoa aikaa, mutta samalla se viestii siitä, että aatto lähestyy. Siitäkään ei voi nauttia täydellä sydämellä.

Ennen joulua ihmisillä on tapana kysellä suunnitelmista, ja joulun jälkeen taas vaihdetaan kuulumiset ja kysellään saaduista joululahjoista ja miten joulu sujui. Siitäkään Sirén ei pidä; miksi joulua pitää vatvoa moneen kertaan?

– Joulusta tehdään liian suuri numero. Yritän olla ottamatta paineita joulusta.

Muutama vuosi sitten Yle keräsi lukijoiden kokemuksia vanhempien luona vietetyistä jouluista ja niihin liittyvistä paineista. Jouluun liittyvä stressi on esillä loppuvuodesta esimerkiksi mielenterveyden ammattilaisten vastaanotoilla.

Myös Väestöliiton asiantuntija Minna Jaakkola muistuttaa, että monissa perheissä paineet kasautuvat jouluna, eikä kaikki välttämättä mene kuten on etukäteen ajateltu ja toivottu.

Somekin luo kuvaa siitä, että jouluna kaikilla on hyvä olla. Jaakkolan mukaan kannattaa miettiä, mikä itselleen on joulussa tärkeää ja muistaa, että kauniiden kuvien taustalla voi olla paljon muutakin.

– Lapset ovat hyviä aistimaan tunnelmaa. Olisi tärkeää antaa kaikille sellainen rauhallinen ilmapiiri, missä ei tarvitse jännittää. Sitä lapsetkin toivovat.

Janika Sirénin jouluun kuuluu tänä vuonna kolme jouluateriaa; sekä omien että puolison vanhempien luona. Joulusta on kuitenkin tullut vuosien varrella helpompaa, kun parikymppinen Sirén on itse päässyt suunnittelemaan omat aikataulunsa ja menemisensä.

– Nyt pääsen itse määrittelemään, missä olen ja milloin tulen kotiin. Se on helpottanut.

Uudestavuodesta Sirén pitää. Sen hän viettää omien kavereidensa kanssa.

– Sen sallin itselleni. Uusi vuosi nollaa kaiken sen, mitä joulu on tuonut mukanaan.

Lue lisää: Ihanaa, kuukauden päästä joulu on jo ohi! Pappi: "Jos olisin rikas, palkkaisin työttömän kollegan hoitamaan kauneimmat joululaulut"

Italian rannikkovartiosto pelasti sunnuntaina Sardinian saaren länsirannikolle ajautuneen rahtilauksen miehistön kovassa merenkäynnissä. Kahteen pelastusalukseen ja helikopteriin noukittiin kaksitoista ihmistä. Kukaan ei ollut loukkaantunut.

Alus oli matkalla Espanjaan, mutta se joutui kovassa merenkäynnissä kääntymään takaisin Sardiniaan. Matka pysähtyi aluksen ajauduttua vasten kallioita.

Erittäin ankarat talvimyrskyt ovat aiheuttaneet suurta thoa eteläisessä Euroopassa usean päivän ajan. Kuolonuhrien määrä on noussut jo ainakin yhdeksään. Portugalissa myrsky on surmannut kaksi ja Espanjassa seitsemän ihmistä.

Tuulten voimakkuus on rannikoilla yltänyt 40-50 metriin sekunnissa.

Lounais-Ranskassa on sunnuntaina peruttu junavuoroja Bordeauxin ja Toulousen välillä. Varotoimina on suljettu julkisia paikkoja, kuten puistoja. Sähköt ovat katkenneet jo yli sadalta tuhannelta kotitaloudelta.

Ranskalle kuuluvan Korsikan saaren lentokentät laitettiin kiinni jo eilen ja lautaliikenne keskeytettiin.

Etelä-Euroopassa myrskytuulet puhaltavat paikoin lähes 50 metriä sekunnissa, ainakin kahdeksan kuollut

Pontuksen koulun takana kohoaa metsäinen mäki, jonka takana on rautatie. Ensi kesänä mäen harjanteelle rakennetaan melueste.

Melueste vaimentaa radalta koululle päin kantautuvaa melua. Siitä tulee metrin korkuinen ja sadan metrin pituinen.

Erikoiseksi meluesteen tekee se, että osa sen elementeistä tehdään 3D-tulostimella. Elementit tehdään kierrätysperäisistä raaka-aineista valmistetusta geopolymeeristä.

Tulostamisen ohella meluesteeseen tulee osia perinteisemmällä valutekniikalla, mutta siinäkin käytetään kierrätysperäistä materiaalia.

– Tietyt seokset eivät sovi tulostustekniikkaan, kertoo asiantuntija Terhi Jantunen Lappeenrannan kaupungin Greenreality-palveluista.

Meluesteen ulkonäköä ei ole vielä Lappeenrannassa päätetty. Myöskään sitä ei vielä tiedetä, kuinka monta osaa tulostetaan ja kuinka monta osaa valetaan.

Tulostin rakenteilla

Lappeenrannan Pontuksen uusi melueste tulostetaan naapurikaupungissa Imatralla, missä Fimatec-yhtiö rakentaa geopolymeeritulostinta parhaillaan.

Tulostimen rakentaminen on pitkäjänteisen tutkimuksen ja testauksen tulosta. Yhtiö on aiemmin rakentanut pienemmän mittakaavan geopolymeeritulostimen sekä suuremman mittakaavan betonitulostimen.

Molemmista tulostimista saatuja kokemuksia hyödynnetään rakenteilla olevassa tulostimessa. Tutkimusta ja testejä on tarvittu, sillä käsittelyssä on uusi materiaali.

– Kyllä tässä on aika monta vuotta jumpattu, projektinvetäjä Tuomas Hallikainen Fimatecilta sanoo.

Tarkempia tietoja saatika kuvia yhtiö ei tulostimesta kehitystyön tässä vaiheessa anna.

Pontuksen melueste tulostetaan paloissa. Palasista voidaan tehdään erimuotoisia.

– Tarkoituksena on tulostaa kaarevia muotoja, joita ei tavallisella valutekniikalla kannata tehdä, Hallikainen sanoo.

Tulostus hoituu yrityksen hallilla tai muussa vastaavassa paikassa, ja osat kuljetetaan Pontukselle. Meluesteessä käytettävät raaka-aineet vaativat tulostusvaiheessa tasaista ilmastoa, joten tulostusta ei voi tehdä paikanpäällä Pontuksella.

Meluesteen suunnittelussa on keskitytty myös visuaalisuuteen. Muotoilussa on mukana kaksi muotoilutoimistoa, Design Reform ja Total Design.

Betonia ympäristöystävällisempää materiaalia

Melueste rakennetaan uudenlaisesta betonin kaltaisesta aineesta, geopolymeeristä. Sen valmistuksessa käytetään metsä- ja kaivosteollisuuden sivuvirtoja, kuten rikastushiekkaa ja tuhkaa.

Raaka-aineiden kestävyyttä vahvistetaan lisäämällä niiden joukkoon luonnonmukaisia kuituja, kuten selluloosaa.

Pelkästään kierrätysaineista materiaalia ei ole tehty. Siinä käytetään myös kaupallisia raaka-aineita.

– Ne eivät ole niin ympäristöystävällisiä raaka-aineita, joten niiden osuus pyritään pitämään mahdollisimman pienenä ja kierrätettävien materiaalien osuus mahdollisimman suurena, sanoo asiantuntija Terhi Jantunen Lappeenrannan kaupungilta.

Materiaalia on kehittänyt joensuulainen Apila Group yhdessä Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston kanssa.

Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto on tutkinut betonin korvaajaksi kaavailtuja geopolymeerejä. Tutkittavana oli 24 erilaisella reseptillä valmistettua seosta.

Tutkimuksen mukaan kaikissa tapauksissa geopolymeerit eivät pienennä ympäristövaikutuksia perinteisesti valmistettuun betoniin verrattuna.

Tietynlaisten geopolymeeriseosten ympäristövaikutukset olivat kuitenkin huomattavasti alemmat rautavahvistettuun betoniin verrattuna.

Säänkestävyys tutkimuskohteena

Perinteisesti meluesteet ovat betonista tai puusta rakennettavia seinämiä. Niissä voidaan käyttää myös läpinäkyvää materiaalia, kuten lasia.

Meluesteitä ovat myös maavallit, joita tehdään maamassoja läjittämällä.

Lappeenrannan Pontukselle rakennettava melueste on samalla tutkimuskohde. Pontuksella seurataan, minkälaiset ovat uusien materiaalien meluntorjuntaominaisuudet.

Lisäksi tutkitaan, miten eri resepteillä tehdyt materiaalit käyttäytyvät ja kestävät Suomen sääolosuhteissa.

– Nouseeko sieltä joku tietty yhdistelmä, mikä toimii parhaiten meidän ilmastossa näissä olosuhteissa, sanoo asiantuntija Tehri Jantunen Lappeenrannan kaupungilta.

3D-tulostuksella myös puistonpenkkejä

Melueste on osa Urban Infra Revolution -hanketta, jossa Lappeenrannan kaupunki kehittää yliopiston sekä yritysten kanssa uudenlaisia rakennuselementtejä kiertotalouden tuotteista. Tavoitteena on käyttää mahdollisimman paljon teollisuuden sivuvirtoja ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Melueste on ensimmäinen isompi hankkeessa tehtävä kohde. Lappeenrantaan ja Imatralle aiotaan valmistaa tulostustekniikalla myös puistonpenkkejä ja kukkaruukkuja.

Lisäksi Lappeenrannan keskustaan rakennettavaan skeittipuistoon tulee jokin osa 3D-tulostuksella.

– Tämähän on mullistava teknologia, kun ajatellaan rakentamista. Tässä vapaudutaan esimerkiksi muoteista, asiantuntija Terhi Jantunen Lappeenrannan kaupungilta kertoo.

Venäjällä Karjalankannaksella avattiin marraskuun lopussa uudistettu valtatie A-121 Pietarista kohti Karjalan tasavaltaa ja Laatokan luoteisrantoja.

Pietarilaisille avautuu näin erinomainen kulkuyhteys myös Suomen rajalle Parikkalaan, jonne on tarkoitus avata uusi kansainvälinen rajanylityspaikka vuonna 2024. Nykyään Parikkalan rajanylityspaikan kautta kulkee vain suomalais-venäläistä rekkarahtiliikennettä.

Uudesta rajanylityspaikasta voi uudistetun valtatien ansiosta samalla tulla kova kilpailija etelämpänä sijaitseville Vaalimaan, Lappeenrannan Nuijamaan ja Imatran kansainvälisille rajanylityspaikoille.

Uudistetun hyvän tien myötä Parikkalaan pääsee Pietarista lähes yhtä nopeasti kuin etelämpänä sijaitseville rajanylityspaikoille. Tulijoita todennäköisesti riittää, sillä yksistään Pietarissa asuu noin viisi miljoonaa ihmistä.

Pietarista Karjalan tasavaltaan kulkeva tie on rakennettu osittain täysin uusiksi ja osittain peruskorjattu. Se kulkee Pietarista Karjalankannaksen pohjoisosaa pitkin Käkisalmen ja Lahdenpohjan kautta Sortavalaan.

Kävimme koeajamassa väylän, joka alkaa Pietarin kehätieltä nelikaistaisena.

Laskettelua, kylpylä ja moottoriurheilua

Heti Pietarista lähdettäessä huomaa, että Venäjä kehittää nyt teiden lisäksi voimakkaasti myös turismia Suomen lähialueilla.

Noin 50 kilometrin päässä Pietarista Raudussa eli Sosnovossa on Igoran talviurheilukeskus, jossa on laskettelun lisäksi hotelli, kylpylä, jäähalli ja vuokramökkejä. Sen viereen on valmistumassa suuri moottoriurheilukeskus Igora Drive, jossa on tarkoitus pitää ensimmäinen kansainvälinen kisa jo keväälllä.

Nelikaistatie jatkuu 80 kilometriä aina Vuokselle saakka Kiviniemen kohdalle.

Vuoksen kosket Kiviniemessä houkuttelevat etenkin kesällä tiellä kulkevia pysähtymään. Paikalla on ravintoloita, ja koskeen liityviä harrastusmahdollisuuksia kajakkien vuokraamisesta kalastukseen.

Käkisalmen linna matkan varrella

Vuoksi tuo Venäjälle tuttua vettä, sillä tämä virtaisa joki alkaa Suomen puolelta Saimaalta. Imatran kaupungin halkova joki laskee Venäjälle ja aina Laatokalle saakka.

Vuoksen jälkeen tie jatkuu kaksikaistaisena kohti Karjalan tasavaltaa. Joitakin vuosia sitten tämäkin tie oli vielä huonossa kunnossa. Nyt se on kunnoltaan erinomainen.

Ainoa hidaste matkalla on, että tie kulkee Käkisalmen keskustan lävitse. Aivan tien varrella on esimerkiksi historiallinen Käkisalmen linna, jota matkalainen voi käydä katsomassa.

Linna on aikojen saatossa vaihtanut omistajia monta kertaa. Se on ollut eri aikoina karjalaisten, Novgorodin, Ruotsin, Moskovan suuriruhtinaskunnan, Venäjän imperiumin, Suomen suuriruhtinaskunnan, Suomen, Neuvostoliiton ja Venäjän federaation hallussa.

Uudistettu tie on poikinut jo erilaista yritystoimintaa tien varteen. Ennen Karjalan tasavallan ja Leningradin alueen rajaa tien laidalla on esimerkiksi kohde, joka näyttää jonkinlaiselta Gulag-keskitysleiriteemapuistolta.

Savoon odotetaan jo itäturisteja

Uudistettu tie lupaa hyvää Parikkalaan ja Etelä-Savoon, jonne odotetaan suuria turistivirtoja Venäjältä, kun Parikkalan rajanylityspaikka avautuu kansainväliselle liikenteelle vuonna 2024.

Suomen hallitus teki periaatepäätöksen rajanylityspaikan avaamisesta vasta tänä syksynä.

Keskeisessä asemassa rajanylityspaikan menestykselle on juuri se, miten Pietarista pääsee Suomen rajalle Parikkalaan. Uuden tien myötä tilanne näyttää hyvältä.

Laatokan Karjalaa kehitetetään

Venäjä on muutenkin kehittämässä turismia Luoteis-Laatokalla. Alueelle perustettiin esimerkiksi kaksi vuotta sitten uusi jättimäinen Laatokan luotojen kansallispuisto, joka käsittää käytännössä koko Luoteis-Laatokan rannikon.

Alue vetää jo nyt pietarilaisturisteja.

– Halusimme tulla tutustumaan alueen nähtävyyksiin nyt, kun tänne on helppo saapua hyvää tietä pitkin, pietarilainen Elena Akkerman kertoo.

Neljän henkilön ryhmä on tutustumassa sotamuseoon Lahdenpohjan lähellä Suomen armeijan entisessä luolatukikohdassa.

Rajan avaaminen tuo Laatokan uudella tavalla myös suomalaisten ulottuville. Suomalainen matkailija voi tehdä kiertoajelun esimerkiksi niin, että lähtee matkaan Nuijamaan rajanylityspaikalta ja tulee takaisin Parikkalan kautta. Tosin vasta sitten, kun rajanylityspaikka parikkalaan virallisesti avataan.

Entistä kotitaloaan Lahdenpohjaan katsomaan tullut 80-vuotias kouvolalainen Jorma Eskelinen on tyytyväinen päätöksestä avata uusi rajanylityspaikka Parikkalaan.

– Parikkalan kautta tänne Lahdenpohjaan on vain 35 kilometrin matka. Nyt joudun kiertämään toista sataa kilometriä Värtsilän rajanylityspaikan ja Sortavalan kautta, Jorma Eskelinen kertoo.

Vielä rajanylitys Parikkalassa ei onnistu. Venäläiset ovat kuitenkin jo rakentaneet rajanylityspaikalle hyvän tien.

Kuusivuotiaan lontoolaistytön avaamasta kaupan joulukorttipaketista paljastui odottamaton viesti.

Brittilehti Sunday Timesin mukaan paketissa oli mukana pakkotyöhön viittaava käsin kirjoitettu avunpyyntö.

– Olemme ulkomaisia vankeja Shanghain Qingpun vankilassa. Kiina pakottaa meidät työskentelemään vastoin tahtoamme. Auttakaa meitä ja ilmoittakaa ihmisoikeusjärjestölle, kirjoituksessa luki.

Joulukorttipaketti oli hankittu päivittäistavaraketju Tescosta. Britannian yleisradioyhtiö BBC julkaisi kuvan jouluisesta kissanpentukortista ja siihen kirjoitetusta viestistä sivuillaan.

Tesco ilmoitti sunnuntaina seisauttaneensa tuotannon kortteja valmistaneella kiinalaistehtaalla ja käynnistäneensä tutkinnan väitteistä. Tescon mukaan se ei hyväksy vankityövoimaa toimitusketjussaan.

Tesco ilmoitti myös lopettavansa korttien tilaamisen kiinalaishankkijalta, jos epäilyt pakkotyöstä pitävät paikkansa.

Tesco on Britannian suurin päivittäistavaroiden kauppaketju. Yhtiö kertoi, ettei se ole saanut muita valituksia korteista.

Tescon oli ollut tarkoitus ohjata korttipakettien tuotto hyväntekeväisyyteen.

Kiinalaisyritykseen oli tehty tarkastus marraskuussa

Tescon mukaan tuotantolaitokseen oli tehty riippumaton tarkastus marraskuussa eikä pakkotyöhön viittaavia epäkohtia ollut paljastunut.

Korttiin kirjoitetussa viestissä oli lisäksi kehotettu olemaan yhteydessä brittitoimittajaan, joka oli ollut vangittuna Qingpun vankilassa. Toimittaja Peter Humphreyn mukaan hänet oli passitettu vankilaan tekaistujen syytteiden perusteella.

Humphrey, joka oli kirjoittanut Sunday Timesin jutun, kertoi, että viestin löytäneen tytön perhe oli ollut häneen yhteydessä. Hän oli vuorostaan ottanut yhteyttä eräisiin vankilan entisiin vankeihin, jotka vahvistivat vankien joutuneen pakkotyöhön ja muun muassa pakkaamaan tavaroita.

Humphrey on tunnettu väärinkäytösten ja talousrikosepäilyjen tutkijana, jonka yritys on auttanut Kiinassa toimivia ulkomaisia yrityksiä toimimaan vastuullisesti ja välttämään sudenkuoppia. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa uutistoimisto Reutersille.

Kiina karkoitti Humphreyn ja hänen yhdysvaltalaisen vaimonsa vuonna 2015.

Kiina on laskemassa yli 850 tuotteen tuontitulleja ensi vuoden alusta, Kiinan valtionvarainministeriö kertoo.

Tammikuun ensimmäisestä päivästä voimaan tulevat tuontitullit koskevat muun muassa pakastettua porsaanlihaa ja pakastettua avokadoa.

Lisäksi muun muassa astma- ja diabeteslääkkeiden sekä puu- ja paperituotteiden tuontitulleja lasketaan vuoden alusta.

Kiina sanoo laskevansa heinäkuun alusta lähtien myös joidenkin tietotekniikan tuotteiden tulleja. Valtiovarainministeriö sanoo, että tullien laskun tarkoituksena on optimoida kaupan rakennetta ja kannustaa korkeatasoisia tuotteiden hyödyntämiseen.

Myös Suomesta vietävän sianlihan hintalappu halpenee

Kiinassa kysyntä ulkomaiselle sianlihalle on kova. Sikoja tappava afrikkalainen sikarutto leviää maassa ja on ajanut aiemmin sianlihasta omavaraisen maan riippuvaiseksi tuontilihasta.

Asiantuntija-arvioiden mukaan jopa noin puolet Kiinan noin 400 miljoonasta siasta voi kuolla afrikkalaiseen sikaruttoon. Valtion virallisten lukujen mukaan sairauden vuoksi on teurastettu noin miljoona sikaa.

Suomesta lihaa Kiinaan vievät HKScan ja Atria, jotka ovat molemmat raportoineet vientinsä Kiinaan reipastuneen. Atria kertoi osavuosikatsauksessaan lokakuussa, että sen sianlihan tuotannosta jo noin 12 prosenttia kulkee Kiinaan.

HKScan kertoi tavoittelevansa vientilupia Kiinaan lisäksi siipikarjalle ja naudanlihalle, sillä sikaruton aiheuttama tilanne Kiinan sianlihamarkkinassa vaikuttaa myös muiden lihalajien kysyntään.

Lue myös:

Ruotsi suututti Kiinan – Nyt Kiina iskee kauppasuhteisiin

USA ja Kiina hyväksyivät kauppasopimuksen ensimmäisen osan – Tulleja aletaan purkaa

Kiinan vienti jatkaa laskuaan

Adventtina kuultiin uutinen, kuinka yhä useammassa suomalaisessa perheessä toivotaan, että joulupukki olisi feministi. Tämä johtuu siitä, etteivät pukin arvot olisi niin kovin vanhoilliset. Normipukkihan saattaa pyytää vaikka lasta istumaan polvelleen – pervo! – tai kysellä onko talossa kilttejä tyttöjä ja poikia, vaikka siellä voi olla ties millainen kirjo erilaisia sukupuolia, eikä pahimmassa tapauksessa yhtään edes kaukaisesti hyvätapaista.

Feministisen pukin hyvä puoli lienee myös se, että sellainen ei ole kännissä toisin kuin kaikki tavalliset pukit, jotka yleensä ovat keski-ikäisiä miehiä ja siis lähtökohtaisesti sekaisin. Toki feministinenkin pukki voi olla keski-ikäinen mies, ei sillä.

Valinnanvaihtoehtoja täytyy olla, eikä ole mitään syytä, miksi minun pitäisi tyytyä johonkin sellaiseen bulkkipukkiin, jollainen käy köyhemmissäkin taloissa.

Mutta miksi pysähtyä tähän? Joulupukkien ammattikunta kaipaa muunkinlaista freesausta.

Jokaisella pitäisi olla oikeus saada sellainen pukki, joka sopii omaan maailmankatsomukseen. Sillä siitähän nykyajassa on kyse: että kaiken voi tuunata juuri MINULLE sopivaksi. Valinnanvaihtoehtoja täytyy olla, eikä ole mitään syytä, miksi minun pitäisi tyytyä johonkin sellaiseen bulkkipukkiin, jollainen käy köyhemmissäkin taloissa.

Näin jouluna täällä ensimmäisessä maailmassa onkin hyvä siteerata Raamattua, etenkin sitä kohtaa jossa Jeesus-vauva jokeltaa seimessä, selvästi meidän aikaamme ennakoiden, että ”Totisesti, jos minä en halua olla maailman kaltainen, maailman on tultava minun kaltaisekseni”.

Henkilökohtaisesti neljän lapsen isänä arvelen, että lasten näkökulmasta oleellisempaa kuin pukin mahdollinen vanhoillisuus tai feministisyys on se, että pukki olisi demari. Silloin hän nimittäin toisi lahjoja enemmän kuin ikinä ennen ja paljon enemmän kuin mihin on varaa. Kuulkaa siis lapset neuvoni: tämä on asia johon kannattaa panostaa!

Vaikka olisihan kokoomuslainen pukkikin hyvä, sillä se opettaisi lapsille realiteetteja. Se tulisi paikalle valtavan säkin kanssa, minkä jälkeen se tyhjentäisi varsinaisen lahjasäkin omaan säkkiinsä ja söisi lasten suklaat. Sitten se syyttäisi lapsia laiskoiksi ja syypäiksi omaan suklaattomaan tilanteeseensa.

Vasemmiston pukki se vasta olisi mainio veikko! Se tulisi täsmällisesti kuin Kela-korvaus, ottaisi lahjasäkin ja jakaisi se naapurin lapsille.

Persujen pukki olisi sekin tilausmaksun väärtti! Sitä ei tarvitsisi juottaa, kun se olisi valmiiksi kännissä. Kun persupukki sitten kaatuisi lahjasäkin päälle ja lahjat menisivät säpäleiksi, se syyttäisi maahanmuuttajia.

Kristillisten pukki puolestaan ei olisi pukki ollenkaan, vaan muori, joka jakaisi lahjat heti, kun lapsi todistaisi, ettei ole homo.

Keskustan pukki olisi mahtavan tasapuolinen! Se toisi pojille vaaleansinisiä lahjoja ja tytöille vaaleanpunaisia, sillä kyllä se niin vaan on, että lapsia on kahta sorttia ja molemmille on tässä yhteiskunnassa paikkansa, mutta ei nyt puhuta sen enempää siitä, missä niitten vaaleanpunaisten paikka on.

RKP:n pukki ei tyvärr tulisi paikalle ollenkaan, koska han olisi i Ekenäs keltaisen kartanonsa salissa laulamassa jul-lauluja lite fiksumpien lasten kanssa.

Vihreiden pukki taas olisi ihan paras, sillä se jakaisi kaikki lahjat tuosta vain, ilman mitään mussutuksia! Tosin sen jälkeen se muistuttaisi lapsia, että nämä tuhoavat maapallon, jos avaavat paketit, koska siellä on kilokaupalla hiiltä, jonka Bangladeshin lapset ovat käsin kaivaneet kobolttikaivoksesta.

Poliittisten pukkien ohella olisi hyvä, että pukkien kirjo olisi muutenkin laajempi. Esimerkiksi erilaisten vähemmistöjen huomioon ottaminen olisi paikallaan: Autoilevia pukkeja on tarjolla vaikka kuinka paljon siitäkin huolimatta, että autot saastuttavat. Herää kysymys, missä ovat pyöräilijöiden pukit? Niin ikään olisi mukava nähdä esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvia pukkeja, ettei pilttien verkkokalvolle syövy ajatus, että pukki pystyy aina kävelemään.

Tätä ongelmaa ei toki sen kaatuilevan pukin kohdalla ole.

Muistutettakoon vielä, että tilaajan kannattaa ottaa myös jonkinlainen työnantajan vakuutus, sillä jos se joulupukki esimerkiksi kaatuu kuusen päälle, voi saada syytteen työturvallisuusrikoksesta ja enintään 850 000 euron sakon, eli suurin piirtein saman verran mitä isolapsisessa perheessä menee jouluun muutenkin.

Sitten ei muuta kuin toivotamme oikein armorikasta joulua itse kullekin säädylle. Tai kuten kristinuskon keskeinen joulun viesti kuuluu: Olkoon joulupukki kanssanne!

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

Lue myös

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Mia Röngän kolumni: Kumpi on ympäristölle parempi, muovikuusi vai joulupuu?

Reykjavikin keskustassa hohtelee valtava kissa. Viisimetrinen, tuhansilla ledvaloilla koristeltu metallikissa on torilla uusi tulokas, tämä joulu on sille vasta toinen, mutta pahansisuisella kissalla on vanha rooli Islannin jouluperinteessä.

Varjoissa lurkkiva musta Jólakötturinn-kissa kuuluu 13 joulupojan ja heidän äitinsä porukkaan. Joulupojat hoitelevat Islannissa joulupukin roolia vaikka ovat sivistyttyäänkin tavoiltaan puoleksi peikkoja.

Myyttien mukaan joulupojat tulevan joulukuussa asuinpaikastaan vuorilta ihmisten pariin. He hipsivät yksitellen lasten makuuhuoneisiin 13:na joulunaluspäivänä ja jättävät kenkiin pieniä lahjoja. Lapsi, jonka käytöksestä he eivät pidä, saa kenkäänsä perunan.

Kerran tultuaan kukin viipyy 13 päivää. Ensimmäinen lähtee paluumatkalle vasta jouluaattona ja viimeinen loppiaisena.

Kynttilävaras on pojista suosituin

Joulupoikien nimet kertovat heidän ulkonäöstään, taipumuksistaan tai lempiruoastaan. Yksi on Skyrinahmija, toinen Ovenpaukuttaja. Kun islantilaiset saivat joitakin vuosia sitten äänestää suosikkinsa, Kynttilävaras voitti.

Kynttilöiden varastelu ja syöminen ovat toki ikävä tapa, mutta Kynttilävaras on osoittautunut joulupojista anteliaimmaksi – luultavasti siksi, että hänen päivänsä on jouluaatto.

Peruna kengässä ja kynttilöiden katoaminen joulupojan suuhun ovat pieniä harmeja siihen verrattuna, että heidän äidillään Grýlalla on tapana syödä huonotapaisia lapsia. Hänen ulkonäkönsäkin on kerrassaan hirmuinen. Häntiä on monta ja sarvekkaita päitäkin enemmän kuin yksi.

Leppalúði-isä lököttelee mieluiten vuorilla luolassa, mutta käy silloin tällöin auttamassa vaimoaan lasten sieppaamisessa.

Joulukissan hommiksi jää pistellä poskeensa lapset, joiden joulupaketeissa ei ole lainkaan vaatteita. Eipä siis kannata valittaa pehmeistä paketeista.

Viranomaiset yrittivät kieltää joulupojat

Joulupojilla on syvät juuret Islannin varhaisessa historiassa, kertoo Islannin yliopiston folkloristiikan professori Terry Gurrell Atlas Obscura -lehdessä.

Muinaiset islantilaiset uskoivat jakavansa saarensa näkymättömien asukkaiden kanssa. Nämä elivät lähellä mutta toisessa ulottuvuudessa. Islannin kansanperinteessä on lukemattomia tarinoita kohtaamisista piiloväen kanssa, eivätkä sellaiset väitteet ole tuntemattomia tänäkään päivänä.

Vanhimmat kirjalliset tiedot joulupojista ovat peräisin 1600-luvulta Itä-Islannista. Grýla-peikko on vanhempaa perua, mutta tuolloin hänet liitettiin ensi kertaa poikajoukkoonsa ja jouluun.

Kansantarinoissa oli isoja paikallisia vaihteluja muun muassa poikien määrässä. Enimmillään heitä oli useita kymmeniä mutta yksi oli aina yhteistä: he olivat hirviöitä, jotka eivät tuolloin todellakaan tuoneet lahjoja.

Tarinoita ei lopettanut edes virkavallan vuonna 1746 antama julistus, jossa vanhempia kiellettiin pelottelemasta lapsia joulupojilla. Jo 1500-luvulla joulun kristillisyyttä oli painotettu lailla, jossa kiellettiin kaikenlainen riekkuminen ankaran rangaistuksen uhalla.

Joulupoikien evoluutio jatkuu

Joulupoikien nykymuoto on peräisin runoilija Jóhannes úr Kötlumilta. Hänen 1930-luvulla kirjoittamansa runon lukeminen ääneen kuuluu edelleen monen islantilaiskodin ja -koulun jouluperinteisiin.

Runon englanninnos on luettavissa Iceland Monitor -lehdestä. Björk puolestaan levytti joulukissasta 1980-luvulla laulun, joka on kuunneltavissa Youtubesta.

Islannin kansallismuseo kertoo verkkosivullaan, että joulupoikien nykyiset nimet kansanperinteen kymmenistä nimistä valitsi Jón Arnason kansantarinakokoelmaansa 1800-luvun puolivälissä ja vakiinnutti Jóhannes úr Kötlum runossaan.

Joulupoikien evoluutio jatkuu. Kuvissa he muistuttavat yhä enemmän yhdysvaltalaista joulupukkia punaisine vaatteineen ja hyväntuulisine ilmeineen.

Alkuperäinen elämä haisevina, huonotapaisina heppuina, jotka varastivat ruokaa ja kiusasivat lampaita, on jäänyt kansantarina-arkistoihin.

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Aiemmat luukut:

22. Talvipäivänseisaus on pueblointiaaneille joulun veroinen juhla

21. Joulu näkyy yhdeksän kuukauden päästä syysvauvoina

20. Jouluaattoilta kello 22 on monelle vuoden pahin hetki

19. Suu makeaksi joulukuusen neulasilla

18. Joulun jälkeen alkaa kwanzaa

17. Joulun henki näkyy vipinänä jouluihmisten aivokuvissa

16. Brittien savupiipuista laskeutui myös jotakin kamalampaa kuin joulupukki

15. Mikä saa jouluvalot säilytyksessä solmuun?

14. Tanskan kuuluisat joulukuuset kärsivät paljaista olkapäistä

13.Yhdysvaltain joulupadat ovat kattiloita, ja nyt niiden kyljessä on älysiru

12.Silmiesi väri saattaa vaikuttaa kaamosmasennukseen

11. Puistokävely saa somen käyttäjät yhtä hyvälle tuulelle kuin joulu

10. Kolme ihmistä on viettänyt joulun Kuun kupeessa

9. Piparkakkuhan on suorastaan terveystuote

8. Musiikin professorin tekemästä täydellisestä joululaulusta ei kumma kyllä tullut hittiä

7.Vaikka Maa oli suuri lumipallo, merissä sinnitteli alkeellista elämää

6. Yli kolmasosa aikuisista toivoo, että voisi yhä uskoa joulupukkiin

5. Onko Betlehemin tähdelle tieteellinen selitys?

4. Yhdysvaltain joulu täyttää 480 vuotta

3. Kaikki lumihiutaleet eivät olekaan erilaisia

2. Mitä yhteistä on joulukuusella ja dinosauruksella?

1. Ystävän joululahjan paketoinnissa ei kannata olla turhan tarkka, neuvoo tutkimus

Hoitoalalla kytee sairaanhoitajien kasvava tyytymättömyys. Lähtöä alalta harkitsevat erityisesti kokeneet, mutta vielä parhaassa työiässä olevat 30–50-vuotiaat sairaanhoitajat. Yle haastatteli kymmentä erikoissairaanhoidossa työskentelevää sairaanhoitajaa eri puolilta Suomea. Yksi heistä on Reeta Vähämäki, joka rakasti työtään kätilönä, mutta päätti 13 vuoden työuran jälkeen opiskella opettajaksi.

"Meidän on elettävä kuten opetamme" – Opetusneuvos kommentoi Ylen koulukyselyä: Opettajien ehdotuksia ja kritiikkiä kannattaa kuunnella

Yle kysyi äskettäin alakoulujen opettajilta, millä tavoin koulun uudistukset näkyvät heidän työssään. Lähes kaikki kritiikkiä esittäneet vastaajat vaativat pitämään visusti huolta siitä, ettei heidän henkilöllisyytensä paljastu. Opetushallituksen perusopetus- ja varhaiskasvatusyksikön päällikkö, opetusneuvos Marjo Rissanen korostaa, että kriittisetkin ajatukset pitää pystyä tuomaan kouluissa julki, ja avoimuudella rakennetaan luottamusta.

Latvian pääkaupunki Riika jätehuoltokriisin kurituksessa – Koko kaupungin johto saamassa kenkää

Latviassa maan parlamentti kaavailee koko pääkaupunki Riian kaupunginvaltuuston erottamista. Syynä on pitkään jatkunut jätehuollon kriisi, jota valtuusto ei ole maan hallituksen näkemyksen mukaan saanut ratkaistua. Riian pormestari Olegs Burovs ei niele hallituksen perusteluita valtuuston erottamiselle. Hän sanoo, että Riiassa ei ole jätehuollon kriisiä, sillä roskapussit ovat eivät ole missään vaiheessa lakanneet liikkumasta.

Vasemmiston ehdokas voittoon Kroatiassa

Kroatian presidentinvaalissa opposition ehdokas, vasemmistolainen entinen pääministeri Zoran Milanovic on voittanut vaalien ensimmäisen kierroksen. Milanovic sai vajaat 30 prosenttia äänistä. Hänen kannoillaan oli keskustaoikeistolainen istuva presidentti Kolinda Grabar-Kitarovic, joka sai noin 27 prosenttia äänistä. Kolmas ehdokas oli oikeistolainen Miroslav Skoro. Vaalien toinen kierros käydään tammikuussa. Kroatia on ensi vuonna EU:n puheenjohtajamaa.

Syyrian media: Israel ampui ohjuksia Syyriaan

Syyrian ilmapuolustus on torjunut sunnuntai-iltana Israelin suunnasta lentäneitä ohjuksia, Syyrian valtionmedia kertoo. Syyrian sotaa tarkkaileva ihmisoikeusjärjestö sanoo puolestaan, että pääkaupungin Damaskoksen alueella on tapahtunut kolme räjähdystä. Ambulansseja on ajanut räjähjdyspaikoille. Israel ei kommentoi tapausta. Israel on Syyrian sodan aikana tehnyt lukuisia ohjusiskuja varsinkin Iranin joukkojen asemiin Syyriassa.

Voittaako Nuoret Leijonat jälleen MM-kultaa? Katso Suomen joukkueen otteluohjelma ja tv-lähetystiedot

Suomen nuorten maajoukkue puolustaa tällä viikolla alkavissa MM-kisoissa maailmanmestaruuttaan. Jääkiekon alle 20-vuotiaiden miesten MM-turnaus pelataan tänä vuonna Tšekissä, pelipaikkona ovat Trinec ja Ostrava. Nuoret Leijonat aloittaa kisaurakkansa tapaninpäivänä Ruotsia vastaan. Suomen muut vastustajat alkusarjassa ovat Slovakia, Kazakstan ja Sveitsi. Kaikki Suomen ottelut nähdään suorina lähetyksinä Ylen kanavilla.

Jouluksi pohjoiseen lisää lunta, muualla lauhaa

Aatonaattona lumisateita tulee maan pohjoisosassa ja ajokeli on huono. Maan etelä- ja keskiosassa on enimmäkseen pilvistä ja poutaista ja lämpötila pysyy vähän plussan puolella. Jouluaattona tiistaina sää on edelleen pilvistä ja heikkoja sateita tulee paikoitellen. Maan etelä- ja keskiosassa vähän viilenee, mutta edelleen ainakin rannikolla on plussaa.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.