Viime marraskuun 9. päivä on painunut syvälle kirjailija Juha Itkosen muistiin. Se päivä on yksi niistä, jotka vinksauttivat historian kulkua. Vuosikymmenten kuluttua kysellään, missä olit silloin, kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti.

No, Juha Itkonen oli Helsingissä Yhdysvaltain suurlähetystössä vaaliaamun valvojaisissa. Hän oli saanut hankittua itselleen kutsun tilaisuuteen, sillä hänellä oli meneillään Amerikkaan liittyvä kirjaprojekti.

Tunnelma lähetystössä oli hiljainen ja tyrmistynyt. Miten tässä näin kävi? Myös Juha Itkonen oli yllättynyt ja järkyttynyt.

– Muistan miten jännitin, kun avasin yöllä puhelimen katsoakseni ensimmäisia vaalituloksia. Kun näin tilanteen olevan Trumpin hyväksi, ajattelin, että just näin ei pitänyt käydä. Ei, ei, ei. Olin luottanut liikaa amerikkalaisten kunnollisuuteen ja omaantuntoon. Luulin, että Trump olisi liian törkeä.

Vaikka tulos oli Itkoselle epämieluisa, oli hän kuitenkin myös salaa tyytyväinen. Kirjan kannalta Trumpin valinta oli ehdottomasti parempi. Nyt saatiin lisää draamaa ja tunnetta!

Kirjan piti selvittää oma pakkomielle

Amerikka-aiheinen teos sai alkunsa henkilökohtaisesta ongelmasta. Itkosta vaivasi se, miksi hän oli niin viehättynyt amerikkalaisesta kulttuurista. Miksi Amerikka ui jopa hänen romaaneihinsa vähän väliä? Asian selvittämiseksi kirjailija päätti tehdä kirjan. Tällä kertaa lopputulos ei olisi romaani, vaan omakohtainen matkakirja.

– Halusin myös kokeilla jotain sellaista, mitä en ollut vielä tehnyt.

41-vuotias Itkonen on ehtinyt kirjoittaa kuusi romaania. Hänen uransa alkoi menestyksekkäästi. Esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana, samoin kolmas romaani Kohti (2007). Itkonen on aina osannut kirjoittaa sukupolvensa äänellä. Kirjoissa on samastumispintaa ja paljon viittauksia amerikkalaiseen kulttuuriin. Viimeisimpään romaaniin Palatkaa perhoset (2016) on jopa sisäänkirjoitettu idea dokumenttiromaanista, sillä yksi kirjan henkilöistä lähtee Los Angelsiin kirjoittamaan kirjaa, joka ei tosin ikinä tule valmiiksi.

Itkonen sai Amerikka-kirjansa valmiiksi, mutta siitä tuli hyvin erilainen kuin hän ajatteli.

– Lähtökohtana oli oman pakkomielteen selvitystyö, mutta kirjasta tulikin paljon yhteiskunnallisempi. Presidentinvaalit saivat huomattavasti enemmän tilaa kuin suunnittelin. Olin toki hahmotellut, että kirjalla on oltava jonkinlainen yhteiskunnallinen kehys.

Ajoitus kirjalle ei olisi voinut olla parempi, vaikka vuosi sitten ensimmäisen matkan lähestyessä Itkonen vielä empi. Onko mitään järkeä lähteä tammikuussa Iowaan? Yksin! Jättää vaimo ja pojat selviytymään Suomen ankeaan loskaan.

Uteliaisuus kuitenkin piiskasi Itkosen matkaan. Toimittajageenit nousivat pintaan, sillä ennen kirjailijaksi heittäytymistään hän työskenteli useita vuosia toimittajana muun muassa Avussa. Päästyään Iowaan ja Trumpin esivaalitilaisuuteen Itkonen tiesi olevansa oikeassa paikassa.

– Tunnelma oli hyvin latautunut. Vainoharhaisuus suorastaan väreili ilmassa. Ennen kaikkea tilaisuus oli kuitenkin show. Meininki oli sellainen, että sirkus saapuu kaupunkiin. Tuolloin Trump ei ollut vielä niin vihainen, vaan jopa leikkisä ja itseironinen.

Trumpin esiintyminen vaivaa Itkosta yhä.

– Mietin, että halusiko hän oikeasti presidentiksi? Oliko kaikki aluksi vain huomion hakemista ja esiintymistä? Sitten kun iso pyörä lähti pyörimään, siitä ei tietenkään voinut enää hypätä pois.

Trumpin motiiveja on mahdotonta tietää. Itkonen ei yritä peitellä asennettaan Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä kohtaan. Eikä tarvitsekaan, hän on kirjailija, ei toimittaja. Yhdysvaltain kansaa Itkonen yrittää kuitenkin kovasti ymmärtää. Hän tapasi viime vuonna usealla Amerikan-matkallaan paljon tavallisia ihmisiä, sekä Donald Trumpin että Hillary Clintonin kannattajia. Juteltuaan ihmisten kanssa eri puolilla mannerta Itkonen tiivistää Yhdysvaltain ongelman yhteen sanaan: tietämättömyys.

– Kyllä Trumpin valinta presidentiksi mielestäni osoittaa, että Yhdysvallat on epäonnistunut yhteiskuntana. Suurimmat syyt juontavat koulutuksesta ja tiedonvälityksestä.

Itkosen mukaan ihmiset eivät saa tasapuolisesti eväitä maailmankuvan muodostamiseen. Koulutus on jakautunut eri sfääreihin. Pieni osa saa maailman parasta oppia, kun taas suuri osa saa luokattoman huonoa koulutusta. Tiedonvälitys ei pysty paikkaamaan sivistyksellisiä aukkoja, koska median välittämä maailmankuva on niin Amerikka-keskeinen.

– Kouluttamattomat ja huono-osaiset eivät tiedä muusta maailmasta mitään. Se selittää sen pelon, jolla muihin maihin ja kansalaisiin suhtaudutaan nykyään.

Hämmentävintä Itkosen mukaan on kuitenkin se, että myös erittäin huonossa asemassa olevat pitävät Yhdysvaltoja maailman parhaana maana asua.

– Heille on vaikea selittää, että Suomessa ja Euroopassa eletään melko samalla tavalla kuin Amerikassa. Tosin yhteiskunta pitää parempaa huolta. Täällä ollaan kuin päivähoidossa, kun vertaa Amerikkaan.

Amerikassa on totuttu selviämään omin nokin ilman yhteiskunnan apua. Luottamus valtioon on ollut aina heikkoa ja siihen saumaan Trumpin on ollut helppo masinoida perinteisen politiikan vastainen liikkeensä. Ensin mustamaalataan nykyinen tilanne ja sitten apuun tulee vahva johtaja.

Seistessään vaalitilaisuuksissa Trumpin kannattajien keskellä Itkonen huomasi ajattelevansa, että näin asiat tapahtuivat natsi-Saksassakin. Mukana olivat ihan tavalliset, hyvät, mukavat ihmiset.

– Ei Trumpia tietenkään voi Hitleriin verrata, mutta mekanismit ovat pelottavan samankaltaiset.

"Ritari Ässä oli niin Amerikkaa"

Nyt Trumpin valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi on kulunut pian puoli vuotta. Itkosen kuvaillessa Amerikan reissujaan lauseiden välistä kuultaa ajoittain yhä pieni ihmetys lopputuloksesta. Haastattelussa hän peittää tunnekuohunsa ja puhuu tasaisen asiallisesti. Kuin toimittaja toimittajalle. Dokumenttikirjassaan Itkonen ei peittele järkytystään ja närkästystään. Tekstiä vauhdittavat kirosanat ja huutomerkit. Niitä on vaikea kuvitella leppoisan Itkosen suuhun.

Mutta nyt Itkonen ilmiselvästi ärtyy. Hän on aivan suunnattoman ärsyyntynyt Trumpin viimeaikaisista uhripuheista. Niitä, missä koko muu maailma on hyväksikäyttänyt ja suorastaan vedättänyt hyväuskoista Amerikkaa.

– Otan ne puheet aivan henkilökohtaisena loukkauksena. Miten Trump voi heittää noin räikeän väitteen? Maailmassa on aika paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin viehättyneitä Amerikasta ja sen kulttuurista. On paljon ihmisiä, jotka ovat todella kiinnostuneita Amerikasta eivätkä todellakaan suhtaudu siihen aggressiivisesti tuhoa hautoen.

Itkonen on oikeassa. Väite on hurja, kun ajattelee sitä amerikkalaisen ajattelutavan ja kulttuurituotteiden määrää, mikä on valunut tänne, meidän arkeemme. Siitä Itkosenkin piti alun alkaen tehdä dokumenttikirjansa, mutta asian käsittely jäi vähemmälle. Puhutaan siitä nyt.

Kysyttäessä ensimmäistä vahvaa muistoa amerikkalaisen kulttuurin vaikutuksesta Itkonen kiemurtelee hetken.

– Kyllä se oli Ritari Ässä. David Hasselhoff ja ihmeauto Kitt olivat niin makeita. Tiedostin heti, että ne ovat Amerikasta. Muistan hämärästi, että David Hasselhoff olisi vieraillut Helsingin Messukeskuksessa ja olisin halunnut sinne, myöntää Itkonen.

Nykyään David Hasselhoffille lähinnä naureskellaan ja Ritari Ässää muistellaan myötähäpeän puna poskilla. Mutta 80-luvulla sarja oli todella suosittu Suomessakin.

Altistus amerikkalaiselle kulttuurille alkoi Itkosellakin jo aivan pienenä lapsena.

– Muistan kuinka söpö ja suurisilmäinen Bambi oli. Myös elokuvan metsä oli satumainen, ei mikään suomalainen kuusikko. Vaikka näin Bambin alle kouluikäisenä, muistan tiedostaneeni sen amerikkalaisuuden. Disney ja Amerikka edustivat fantasiamaailmaa, kun taas suomalaiset satukirjat arkea.

Amerikkalainen kulttuuri ja mielikuvat ovat hivuttautuneet aivoihimme pikku hiljaa. Itkonen ei ole mikään elokuvafriikki, mutta silti 40 vuoden altistus sai hänet näkemään ”tuttuja paikkoja” joka puolella Yhdysvaltoja.

– Meni minne tahansa Amerikassa, niin joku kulttuurinen viite sieltä tuppaa tulemaan.

Ajellessaan Iowassa Itkonen tunsi olevansa keskellä Coenin veljesten Fargo-elokuvaa, omakotitalolähiössä mieleen nousi American Beauty. Puhumattakaan Washingtonista, kuinka monessa elokuvassa ja tv-sarjassa onkaan kuvattu Washingtonin Capitol-rakennus.

– Jopa loputon hiekkapreeria on ladattu kulttuurisilla merkityksillä.

Atlantin takainen kulttuuri on imaistu Suomeen tehokkaasti viihdeteollisuuden välityksellä. Maa tuntuu kovin tutulta, vaikka siellä ei olisi käynytkään. Me tunnemme Manhattanin kadut ja tiedämme, miten dinerissa toimitaan.

Ennen Amerikka oli fantasiaa, mutta nykyään yhä useampi meistä suomalaisistakin on joskus kävellyt Manhattanin katuja tai tilannut ihan itse hampurilaisen dinerissa.

– Omille pojilleni Yhdysvallat ei voi edustaa sellaista myyttistä maata, mitä se oli minulle. He ovat käyneet siellä ja nähneet, että se on ihan tavallinen maa. Nykyään myös kulttuurista tarjontaa on enemmän. Kaikki ei enää tule Amerikasta.

Kierrellessään Yhdysvalloissa Itkosta rupesi melkein säälittämään amerikkalaiset. Heillä kun on vain oma kulttuuri. Eikä senkään tulevaisuudesta ei voi mennä takuuseen, sillä Trump on ilmoittanut kiristävänsä myös kulttuurin rahoitusta.

Itkonen ei voi olla vertaamatta Donald Trumpia Barack Obamaan, joka virkavuosinaankin luki paljon pitääkseen maailmankuvansa avarana. Donald Trump on useassa haastattelussa ilmoittanut, ettei hänellä ole aikaa eikä kiinnostustakaan moiseen harrastukseen.

– On kauhistuttava ajatus, että noin vaikutusvaltaisessa asemassa on ihminen, joka ei lue. Mielestäni lukeminen kuuluu sivistyneen ihmisen toimintaan.

Kirjan nimi hävetti

Itkosen oli tarkoitus lopettaa matkakirjansa vaalitulokseen, mutta hän päätti vielä matkustaa seuraamaan virkaanastujaisia Washingtoniin. Vaikka pettymys Amerikkaan oli sillä hetkellä suuri, enemmän Itkonen oli kuitenkin pettynyt itseensä. Kirjassaan hän myöntää olleensa sokea amerikkalaisuudelle, vaikka on aina ollut tietoinen epäkohdista kuten orjuudesta, tuloeroista ja asehulluudesta. Häntä jopa hävetti kirjan nimi, Minun Amerikkani. Mutta sitä ei voinut enää vaihtaa silloin, kun vaalitulos oli selvillä. Katkerina hetkinään Itkonen haaveili, että kirjan nimeksi olisi pitänyt tulla Pelkoa ja inhoa Amerikassa tai Paska Amerikka.

Nyt Itkonen seuraa meidän muiden tavoin uutisista Trumpin arvaamattomalta vaikuttavaa tempoilua. Ärtymyksen noustessa pintaan Itkonen haluaa muistuttaa itseään siitä, että enemmistö yhdysvaltalaisista äänesti Trumpia vastaan. Clinton sai kolme miljoonaa ääntä enemmän, vain monimutkainen vaalijärjestelmä teki Trumpista presidentin tällä kertaa.

– Siellä on yhä ne kaikki hyvät ihmiset ja ajatukset, sitä ei sovi unohtaa.

Seuraavaan kirjaan Amerikka ei kuitenkaan enää pääse. Boikotti ei johdu poliittisista syistä vaan kirjallisista. Itkonen on luvannut itselleen, että seuraavassa fiktiossa hän välttää kaikki mieluisat aiheet kuten Amerikan, Hämeenlinnan ja musiikin.

– Kova vaatimus, saa nähdä mitä jää jäljelle.

Ensin leivotaan pullaa, sitten lauletaan yhteislauluja ja lopuksi juodaan pullakahvit. On taas se päivä, jolloin päihdekuntoutujat Kankaanpään A-kodista ovat tulleet Ruskalinnan palvelutaloon.

Tulijoita jännittää. Pitkä aika päihdemaailmassa vieraannuttaa tavallisesta elämästä. Kahvipöytäkeskustelut säästä ja maailmanmenosta voivat olla vaikeita.

Yksi Kankaanpäästä vierailulle tullut on Tino Vuorinen. Elämään ovat kuuluneet päihteet 13-vuotiaasta saakka, viimeiset neljä vuotta käyttö on ollut päivittäistä.

– Sairaalaa, putkaa ja katkoa, kuvaa Tino viime vuosien elämää. Nyt käynnissä oleva pidempi kuntoutus on kantanut puolen vuoden mittaiseen raittiuteen. Elämä tuntuu paremmalta.

Käynti Ruskalinnan palvelutaloon on Tinolle neljäs.

– Tämä on tosi erilaista ja jännittää tulla tänne. Mutta sitten kun täällä on, niin meininki on tosi rentoa ja hauskaa. Tämä on jotain sellaista, mitä mä en ole ikinä tehnyt, sanoo Tino.

Tunne siitä, että on kaivattu ja haluttu vieras, tuntuu hyvältä.

– Veikkokin kertoi, että on laittanut ylös kalenteriinsa päivämäärät, koska me olemme tulossa. Se lämmittää mieltä, sanoo Tino ja katsoo viereensä.

Tinon vieressä istuva 86-vuotias Veikko Björkvist myhäilee.

– Lasken kalenterista aina kolmen viikon päähän, että nyt kankaanpääläiset voivat taas tulla.

Kokeilusta tuli pysyvä käytäntö

Ikäihmisten ja päihdekuntoutujien tapaamiset ovat yksinkertainen ja hyvä idea, joka sai alkunsa lenkkipolulla sairaanhoitaja Jenni Kukkolan ja hänen samalla alalla toimivan ystävänsä kesken. Toinen oli nähnyt päihdetyössä yhteiskunnasta sivuun joutuneiden arjen, ja toinen tiesi kuinka pitkiä ja hiljaisia saattoivat ikäihmisten päivät olla.

– Päihdekuntoutuksessa olevat potilaat tarvitsevat kokemuksia siitä, millaista on olla selvinpäin ihan tavallisissa vuorovaikutustilanteissa, sanoo Kukkola.

Päihdekuntoutuksessa olevat potilaat tarvitsevat kokemuksia siitä, millaista on olla selvinpäin ihan tavallisissa vuorovaikutustilanteissa. Jenni Kukkola

Kankaanpään A-kodissa asuvat päihdekuntoutujat ovat tehneet vierailuja ikäihmisten luokse nyt jo seitsemän vuoden ajan.

Vierailut ovat tärkeitä kaikille. Yhteiset tapaamiset ovat sekä A-kodin ja palvelutalon asukkaille tärkeä ja odotettu hetki.

– Päihdekuntoutujat eivät enää ole jotain, joka siirretään yhteiskunnasta sivuun, vaan tämä tuo heidät jälleen osaksi yhteiskuntaa. Tämä antaa heille rohkeutta siihen, että kun he aikanaan lähtevät A-kodilta pois, he kuuluvat osaksi yhteiskuntaa, sanoo Kukkola.

Suomessa harvinaisuus

Osa kohtaamisista on täynnä jännitystä. Päihteiden käyttöön uponnut ihminen ei välttämättä ole tullut pitäneeksi yhteyttä omiin sukulaisiinsa pitkiin aikoihin. Kosketus normaaliin keskusteluun toisen ihmisen kanssa on katkennut, eikä sitä ole helppo löytää uudelleen.

– Tämä on heille hyvin tärkeää. He saavat uusia kokemuksia ja varmuutta ulkopuolelle siitä, että he pärjäävät myös uusissa tilanteissa, sanoo Kukkola.

Yhdessäolon ensisijainen tarkoitus on tehdä mukavia asioita yhdessä. Joskus ulkoillaan ja joskus pelataan bingoa. Opetellaan siinä sivussa seuraamaan toisia ihmisiä ja joskus myös kantamaan huolta.

– Jos jonkun ikäihmisen kunto on esimerkiksi mennyt huonoksi, se saattaa jäädä mietityttämään, sanoo Kukkola.

Ruskalinnan palvelutaloon ei ole kantautunut, että jossain muuallakin olisi käytössä samanlainen tapa.

– Tämän seitsemän vuoden aikana ei ole tullut vastaan toista tällaista samanlaista.

Ikivihreitä vaikka nuotin vierestä

Kulkurin valssin kaltaiset ikivihreät eivät Tinolta luonnostaan taivu, mutta mukana lauletaan silti. Laulun puhtaus on sivuseikka, tärkeintä on korkea tunnelma.

– Yritän aina kuitenkin parhaani, että saatais yhdessä pidettyä hauskaa ja lauleskeltua.

Veikko Björkvist on harrastanut kuorolaulua pitkään. Hän pahoittelee, ettei ääni enää vuosien jälkeen ole entisellään.

– Ääniala laskee ja laskee, eikä aina saa sävelestä kiinni kuten pitäisi saada.

Pitkä eletty elämä näkyy ikäihmisten asenteissa vierailulle tulevia päihdekuntoutujia kohtaan. Vieraat otetaan vastaan sellaisenaan, tatuointeineen kaikkineen.

– Näyttää siltä, että minä olen täällä Ruskalinnassa vielä pitkän aikaa. Ilman näitä vierailijoita aika olisi yksitoikkoista, sanoo Veikko Björkvist.

Kankaanpään A-kodin kuntoutuja Tino Vuorinen sanoo, että ensin käynnit Ruskalinnan palvelutaloon olivat omalle epämukavuusalueelle menemistä.

– Aluksi oli tosi vaikea tulla, koska en ole ollut vanhusten kanssa juurikaan tekemisissä. Pikku hiljaa se on helpottanut, ja nyt tänne on jo tosi mukava tulla, Tino sanoo.

Jääkiekon SM-liigan runkosarjan arvokkain pelaaja on Oulun Kärppien Mika Pyörälä. Äänestykseen osallistuneista 112 toimittajasta 46 arvosti Pyörälän listansa kärkeen. Pyörälä sai äänestyksessä 206 pistettä.

SM-liigan pistepörssin voittanut Tapparan Henrik Haapala keräsi 43 ykkössijaa ja 190 pistettä. Haapalan joukkuetoveri Veli-Matti Savinainen oli äänestyksen kolmas 110 pisteellään.

Pyörälä on liigahistorian ensimmäinen Kärppien pelaaja, joka on palkittu Lasse Oksasen mukaan nimetyllä palkinnolla. Pysti on jaettu kaudesta 1993-1994 lähtien.

Pyörälä, 35, pelasi runkosarjassa kaikki 60 ottelua ja oli Kärppien tehokkain pelaaja 26 maalillaan ja 55 pisteellään. Liigan pistepörssissä Pyörälä sijoittui Haapalan ja Savinaisen taakse kolmanneksi.

Äänestyksessä ääniä sai yhteensä 28 pelaajaa.

Lasse Oksanen -palkinto, top10

1. Mika Pyörälä, Kärpät – 206
2. Henrik Haapala, Tappara – 190
3. Veli-Matti Savinainen, Tappara – 110
4. Miika Koivisto, Jukurit – 41
5. Tomi Kallio, TPS – 39
6. Henrik Tallinder, TPS – 16
7. Vili Sopanen, Pelicans – 10
8. Eero Kilpeläinen, KalPa – 8
9. Juhamatti Aaltonen, HIFK – 7
10. Sakari Manninen, HPK – 7

SM-liigan runkosarjan palkinnot 2016-17

Kultainen kypärä (eniten otteluita kultakypärällä): Mika Pyörälä (59), Kärpät

Hopealuistin (paras erikoistilannejoukkue): JYP (+25)

Matti Keinonen -palkinto (+/--tilaston voittaja): Jasper Lindsten (+28), TPS

Aarne Honkavaara -palkinto (eniten maaleja): Veli-Matti Savinainen (30), Tappara

Veli-Pekka Ketola -palkinto (eniten pisteitä): Henrik Haapala (60), Tappara

Liigan viihdyttävin pelaaja (yleisöäänestys): Joe Finley, HIFK

Joulukuussa 1988 ylistarolainen Simo Viitanen lähti hakemaan tyttärensä kummitätiä Seinäjoelta tyttären syntymäpäiväjuhlille.

Viitaselle matka oli tuttu – hän oli ajanut sen lukemattomia kertoja, mutta tällä kertaa Kyrönjoen ylittävän rautasillan jälkeen tiessä oleva mutka osoittautui kohtalokkaaksi. Se, mitä Simo tapahtumista kertoo, on kuulopuhetta, hänelle kerrottua.

– En koskaan päässyt Seinäjoelle. Auto oli siinä riistäytynyt minulta käsistä katuvalopylvääseen. Olin ollut autossa tajuttomana ja sitten joku oli soittanut apua. Sillä reissulla ollaan edelleen, Viitanen sanoo.

Väsymys invalidisoi

Simo Viitanen sai onnettomuudessa aivovamman. Hänen oikea puolensa halvaantui lievästi ja onnettomuudesta lähtien Simo on kärsinyt sekä kaksoiskuvista että väsymysoireista.

Väsymysoireet ovat yksi pahimmista.

– Vaikka olisin nukkunut hyvän yön, niin aamutoimien jälkeen tai parin-kolmen tunnin kuluttua tuntuu, että pitäisi mennä huilaamaan. Päivä menee sitten ihan kivasti, kun saa levätä, Simo sanoo.

Viitasen mukaan halvausoireet tulevat pintaan päivittäin ja väsymyksen myötä kaksoiskuvat voimistuvat.

– Väsyminen korostaa muistin ongelmia ja keskittymisongelmia. Väsyminen on niin invalidisoivaa ja se on kaikilla meillä. Monesti se vie mahdollisuuden jatkaa töissä.

Tuli se päivä, kun piti sanoa, että ei jaksa. Elämä tuli niin kauheaksi. Simo Viitanen

Simo Viitanen palasi onnettomuuden jälkeen töihin. Vaikka työyhteisö oli ymmärtäväinen ja Viitasen työtä kevennettiin ja päivääkin lyhennettiin, hän kuvailee aikaa kaoottiseksi.

– Piti levätä koko loppupäivä, että pystyi lähtemään seuraavana päviänä töihin. Tuli se päivä, kun piti sanoa, että ei jaksa. Elämä tuli niin kauheaksi.

Kotiin sairaalasta tulee eri ihminen kuin ennen

Sairastuttuaan Simo Viitanen ajatteli olevansa ainoa, joka sairastaa aivovammaa. Nyt vuosia myöhemmin, sairastuneille on saatavissa vertaistukea ja tietoa eri lähteistä. Viitasen mukaan tieto vammasta on tärkeää myös sairastuneen omaisille.

– Omaisille sairastuminen on ainakin alkuvaiheessa melkeinpä kovempi paikka kuin vammautuneelle itselleen, Simo sanoo.

– Vaikka vammautunut pääsee kotiin, se kotiin tuleva on toinen ihminen kuin sairaalaan joutunut.

Viitasen mukaan yhteistä vammautuneille on ainakin alkuvaiheessa oireiden tunnistamattomuus. Halvausoireiden, muistin oireiden, fyysisten vammojen ja persoonallisuuden muutosten määrä vaihtelee.

– Äkkipikaisuutta voi tulla ja aloitekyvyttömyttä niin, ettei saa mitään aikaiseksi.

Pitäisi olla joku paikka paketissa niin, että ihmiset pystyisivät reagoimaan siihen, että jonkun on käynyt pahasti. Simo Viitanen

Useimmiten aivovamma ei näy henkilöstä päällepäin.

– Siinä se ongelma onkin, että moni meistä on terveen näköinen. Pitäisi olla joku paikka paketissa niin, että ihmiset pystyisivät reagoimaan siihen, että jonkun on käynyt pahasti, Simo Viitanen sanoo.

Käytä kypärää, älä räplää kännykkää

Seinäjoen seudun aivovammayhdistys perustettiin vuonna 1992. Samana vuonna käynnistyi Aivovammaliiton toiminta. 25-vuotias liitto on ollut mukana vaikuttamassa lainsäädäntöön ja toteuttanut aivovammautuneiden sekä heidän läheistensä edunvalvontaa. Simo Viitanen on yksi sen perustajajäsenistä. Hän on myös liiton kunniapuheenjohtaja ja Seinäjoen seudun (nykyään Etelä-Pohjanmaan) aivovammayhdistyksen perustajajäseniä.

Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Anne Porthén iloitsee, että on saatu syntymään hoitopolku, jossa erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja kuntoutus sekä kolmas sektori toimivat yhdessä vammautuneen hyväksi. Vaikka tietämys aivovammoista on lisääntynyt, työtä riittää edelleen. Sekä sairastuneiden edynvalvonnassa että vammojen ennaltaehkäisyssä.

Sen ymmärtäminen, että kuka tahansa voi joutua onnettomuuteen, jossa pää kolahtaa sellaisin seurauksin, että aivovamma jää seuralaiseksi loppuiäksi, on tärkeää.

– Ennaltaehkäisy on tärkein. Että käytetään pyöräilykypärää, turvavyötä eikä ajaessa räplätä kännykkää vaan keskitytään liikenteeseen, Porthén sanoo.

Porthénin tulevaisuuden toiveisiin kuuluu, että yhteiskunnassa saataisiin kehitettyä toimivat järjestelmät, joilla vammautuneen ihmisen arkea ja lähipiiriä voitaisiin tukea.

"Muuta vaihtoehtoa ei ole"

Simo Viitasen onnettomuudesta on lähes 30 vuotta. Vamman kanssa on pitänyt opetella elämään, sillä mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, hän sanoo. Viimeinen tikki olisi, jos jäisi vaan kotiin.

– Rajoitteet on koko ajan päällä, mutta en sanoisi, että elämä on huonoakaan. Olen saanut olla 25 vuotta aivovammatyössä ja pidän sitä aina vaan tärkeämpänä ja tärkeämpänä. En tiedä, voisiko elämä olla kauhean paljon parempaa, jos ei olisi aivovammaa, Viitanen sanoo.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu väläytti viikonloppuna hallituskumppaneilleen ennenaikaisten vaalien mahdollisuutta. Kiistan syynä ovat hallituksen erimielisyydet uudesta yleisradioyhtiöstä.

Netanjahu haluaa perua päätöksen uuden yleisradioyhtiön perustamisesta. Israelilaislehti Haaretzin mukaan Netanjahu oli ehtinyt sopia jo asiasta valtiovarainministeri Moshe Kahlonin kanssa, mutta nyt pääministeri on ilmoittanut muuttaneensa mieltään.

Israelilaisten medioiden mukaan Netanjahu uhkasi hallituskumppaneitaan hallituksen hajottamisella, jos Kahlon ei taivu. Kahlon johtaa keskustaoikeistolaista Kulanu-puoluetta.

Netanjahu on perustellut mielensä muuttumista muun muassa työpaikkojen menetyksellä, kun nykyisen yleisradioyhtiön työntekijöitä mahdollisesti irtisanotaan. Hän matkusti sunnuntaina vierailulle Kiinaan.

Israelin uuden yleisradion on tarkoitus aloittaa toimintansa huhtikuun lopussa. Sen tarkoituksena on uudistaa Israelin yleisradiotoimintaa, joka on menettänyt katsojiaan yksityisille kanaville.

Poliisilla käynnissä kaksi tutkintaa Netanjahuun liittyen

Osa Israelin politiikan kommentaattoreista tosin uskoo, että Netanjahu yrittää vältellä häneen kohdistuvia poliisitutkintoja lietsomalla poliittista kriisiä. Poliisi on kuulustellut Netanjahua viime viikkoina useasti.

Toinen tutkinta liittyy lahjuksiin. Poliisi tutkii, onko Netanjahu vastaanottanut lahjuksia. Toisen epäilyn mukaan Netanjahu olisi lupaillut israelilaiselle lehdelle määräävänsä rajoituksia sen kilpailijoille vastineeksi myönteisestä uutisoinnista.

Syyttäjän odotetaan päättävän lähiviikkoina, nostetaanko Netanjahua vastaan syytteitä. Netanjahu on kiistänyt epäilyt. Jos Netanjahua vastaan nostetaan syytteet, se saattaa horjuttaa hallitusta.

Israelin edellisistä vaaleista on kulunut vasta kaksi vuotta. Seuraavat vaalit on määrä järjestää marraskuussa 2019. Useiden Netanjahun puoluetovereiden kerrotaan vastustavan ennenaikaisia vaaleja.

Muun muassa nettipalstoilla on käyty vuosien ajan vilkasta keskustelua siitä, miten talojen energiankulutusta pitäisi hillitä. Vähäenergisiä koetaloja esitellään ihmeiden tekijöinä, mutta rakennusalan ammattilainen muistuttaa pitämään silti pään kylmänä. Hyöty ja kustannukset kannattaa pitää tasapainossa.

– Kyllä me hyvin voimakkaasti varoitellaan siitä, että joka tekee passiivitalon, pitää osaamisen olla aivan huippua, kertoo Oulun rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälä.

Vuosikymmenen alusta lähtien Suomen rakennusmääräyksillä on kiristetty talojen energiantehokkuusvaatimuksia. Jo niidenkin perusteella talotekniikassa on esimerkiksi lämmitysratkaisuja kehitetty vähäenergiseen suuntaan. Eristyspaksuuksia on kasvatettu ja samalla on kehitetty myös uusia eristemateriaaleja.

On hyvä muistaa, että taloissa kuluu aina energiaa paljon muuhunkin kuin vain huoneiden lämmittämiseen.

Vähän energiaa kuluttavista taloista puhuttaessa käytetään useita eri termejä. Puhutaan passiivitaloista, matalaenergiataloista, nollaenergiataloista, ja jopa taloista, jotka tuottavat enemmän energiaa kuin kuluttavat.

Passiivitalo luottaa eristyksen voimaan

Saksalaista alkuperää olevan passiivitalon ideana on pienentää energian kulutusta tavallista paksummilla eristeillä, erittäin tiiviiksi rakennetulla talon ulkovaipalla sekä suurella varaavalla massalla, johon energia sitoutuu.

Ulkopuolelta ostettavaa energiaa vähennetään myös käyttämällä mahdollisimman paljon ilmaisiksi luokiteltavia lämmönlähteitä, kuten passiivista aurinkoenergiaa sekä ihmisten ja erilaisten laitteiden tuottamaa lämpöä.

Kyllä me hyvin voimakkaasti varoitellaan siitä, että joka tekee passiivitalon, pitää osaamisen olla aivan huippua Pekka Seppälä

Esimerkiksi Oulussa näiden passiivitalojen rakentamisesta ei kuitenkaan ole innostuttu. Oulun rakennusvalvonnan mukaan passiivitalojen rakentamisen riskit ovat vielä liian suuret ja virheiden sattuessa niissä voi esiintyä vaikeita kosteusongelmia. Passiivitalojen sijasta Oulussa rakentajia kehotetaankin suosimaan muita matalaenergiaratkaisuja.

Oulun rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälä tietää mistä puhuu, sillä työhuoneen seinällä komeilee yksi niistä muutamasta kymmenestä saksalaisen Passivhaus Institutin suomalaisille asiantuntijoille myöntämästä tutkintotodistuksesta.

Pekka Seppälä muistuttaa, että toimiva passiivitalo vaatii äärimmäisen hyvää suunnittelua ja toteutusta. Talon ylläpitokin vaatii erityistä aktiivisuutta ja asennetta. Taloa pitää myös käytön aikana osata hoitaa juuri niin kuin talon suunnittelija on ajatellut.

– Se ei ole kaikista helpoin talo hoidettavaksi, muistuttaa Seppälä.

Keskustelussa energiaa säästävistä asumisratkaisuista sekoittuvat yleensä eri termit ja passiivitaloiksi saatetaan kutsua myös taloja, joissa energian säästöt saadaan vaikkapa koneelliseen ilmanvaihtoon liitetyillä lämmön talteenottolaitteilla tai muilla teknisillä ratkaisuilla. Tarkasti ottaen silloin ei kuitenkaan puhuta passiivisista ratkaisuista.

Hyvä lämmöneritys vaaditaan jo tavallisiltakin taloilta ja sitä vaaditaan jo nykyisissä rakentamismääräyksissäkin.

Ääriratkaisuja syytä välttää

Äärimmillään vietynä hyvätkin ratkaisut saattavat johtaa ojasta allikkoon. Pekka Seppälä kehottaakin keskittymään ratkaisuihin, joissa investoidaan nimenomaan sinne, mistä saadaan suurimmat hyödyt.

Ei seinien eristyksiin kannata yli-investoida, koska ne ovat yleensä aika kalliita investointeja Pekka Seppälä

– Usein sanotaan, että energiatalo on semmoinen, jossa on paksut seinät. Ei se näin ole. Ei seinien eristyksiin kannata yli-investoida, koska ne ovat yleensä aika kalliita investointeja, Seppälä sanoo.

Erityisen paksujen seinien rakenteisiin saattaa liittyä myös kosteusriskejä. Jos rakenteisiin pääsee kosteutta, voi luonnollinen kuivuminen olla hankalaa.

– Passiivitalon rakenne on muutenkin tavallista taloa haastavampi, koska siinä pitää talon ilmatiiveydessäkin onnistua tosi hyvin. Jos ilmatiiviys vuotaa, sinne vuotaa myös kosteutta. Silloin se pitäisi pystyä myös kuivaamaan ulos.

Brasilian lihakohun taustoista ja laajuudesta tiedetään vielä liian vähän, jotta asiassa voisi tehdä johtopäätöksiä, sanoo toimitusjohtaja Mari Hannuksela Suomen teurastamojen ja lihanjalostusteollisuuden edunvalvontajärjestöstä Lihakeskusliitosta.

– Odotan kovasti, että huomisaamuun mennessä saadaan vahvistusta, miten asia rajautuu ja mitkä ovat epäilyjä, mitkä tosiasioita, ja millaisten riskien kanssa ollaan tekemisissä, Hannuksela sanoi sunnuntaina.

Vaikka Hannuksela ei epäile, että väite pilaantuneen lihan myynnistä Brasiliassa olisi suorastaan valeuutinen, niin tiedot ovat hänen mielestään vielä avan liian ohuita. Ensin pitäisi tutkia, ennen kuin hutkitaan, hän sanoo.

"Viranomaisvalvonta on jäävuoren huippu"

Suomalaisella kuluttajalle ei Hannukselan mukaan ole syytä huoleen, vaikka lautasella olisikin tuontilihaa.

– Vaikka Brasiliassa olisi myyty pilaantunutta lihaa ja olisi ollut väärinkäytöksiä, niin siinä on niin monta tsekkauspistettä, että pidän suomalaisen kuluttajan riskiä hyvin epätodennäköisenä.

Hannuksela haluaakin täydentää maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtajan Sebastian Hielmin lauantaista haastattelua. Hielm sanoi, että EU:n sisämarkkinoilla kontrolli on pientä ja yleensä uskotaan siihen, että lähtömaan viranomaiset hoitavat valvonnan luotettavasti.

Viranomaisvalvonta on vain jäävuoren huippu, Hannuksela kommentoi Hielmin haastattelua.

– Ihan reilusti pääosa on sitä, mitä yritykset tekevät elintarviketurvallisuuden eteen oma-aloitteisesti, omalla kustannuksellaan tai asiakkaansa vaatimuksesta. Viranomainen valvoo sitä, ovatko yritykset tehneet oman turvallisuustyönsä kunnolla.

Valvontajärjestelmiä on monta

Hannuksela muistuttaa, että EU:n ja Suomen lainsäädännön mukaan vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta kuuluu yritykselle, joka pitää sitä kaupan. Se, joka myy seuraavalle, vastaa vuorostaan tuotteen lainmukaisuudesta ja turvallisuudesta.

– Suomessa on lihantuontiin erikoistuneita yrityksiä, mutta isot lihankäyttäjät harjoittavat yhä yleisemmin omaa maahantuontia. Niillä on lakisääteiset omavalvontajärjestelmät, ja käytännössä kaikilla isoilla on myös standardoitu FSSC22000-laatuvalvontajärjestelmä.

Hannukselan mukaan asiakasyritykset edellyttävät maahantuojilta usein myös riippumatonta sertifiointia. Ulkopuolinen auditoija käy esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa katsomassa, että turvallisuusasiat ja jäljitettävyyskirjanpito ovat kunnossa.

Lisäksi asiakkaat käyvät itsekin auditoimassa tavarantoimittajiaan, Hannuksela listaa.

"Huono erä bumerangina lähtömaahan"

– Viranomainen ei vaadi, että jokaisesta tuote-erästä tehdään mikrobiologiset ynnä muut tutkimukset, mutta nuo kolme järjestelmää käytännössä edellyttävät sitä.

Jos tuote-erässä olisi kohonneita mikrobipitoisuuksia tai esimerkiksi salmonellaa, niin jossakin näistä seuloista se jäisi kiinni, Hannuksela sanoo.

– Suomeen myyvät tietävät, että täällä valvonta on pilkuntarkkaa. He eivät uskalla ottaa sitä riskiä, että koko tuote-erä tulisi bumerangina takaisin. Siksi he lähettävät tänne kunnolliset erät.

Ennen vanhaan asukaslukua käytettiin yhtenä mittarina sille, kuinka paljon huoltoasemia kullekin alueelle tarvitaan. Tulevaisuudessa vanhat mittatikut eivät kuitenkaan päde.

– Autojen määrä asukasta kohden ei kasva kuten ennen vanhaan. Samalla autojen tehokkuus paranee ja polttoainetta tarvitaan entistä vähemmän, liikennesuunnittelupäällikkö Markku Antinoja Espoon kaupungilta selittää.

Parhaillaan eri tahoilla mietitään, miten polttoainejakelu parhaiten järjestetään tulevaisuudessa, niin että esimerkiksi sähköautoille riittää pistokkeita riittävän tiuhaan.

Myös yksittäiset kaupungit tarkastelevat huoltamoverkostoaan kriittisin silmin.

Esimerkiksi Espoossa huoltamoita on noin yksi 4500 asukasta kohden. Kaupunki arvioi, että vuoteen 2050 mennessä huoltoasemia on kolmannes nykyistä vähemmän, vaikka asukkaita on kolmannes enemmän.

Samalla jäljelle jäävät asemat muuttavat muotoaan.

1. Bensapumput piiloon

Kestävän kehityksen nimissä vuonna 2050 suositaan päästöttömiä, vaihtoehtoisia polttoaineita. Jos joku vielä bensiini- tai diesel-autoa ajaa, hän tankkaa sen vaivihkaa sivummalla, esimerkiksi isojen teiden varsille harvakseltaan sijoitetuilla automaattiasemilla.

Tilalle on tullut koko joukko vaihtoehtoisia polttoaineita, ainakin biokaasua ja ehkä myös vetyä. Niitä on tarjolla huoltoasemilla kuin nykyään ruokakaupassa maitotuotteita.

Asemalta löytyy tietysti myös sähköauton latauspistokkeet, mutta todennäköisesti suurin osa lataa sähköauton kotipihallaan. Sähköautojen ensirekisteröinnin odotetaan Suomessa ohittavan bensa- ja diesel-autojen rekisteröinnit jo vuonna 2030.

2. Autofitnessiä kuukausimaksulla

Tulevaisuudessa auton huolto on erkaantunut yhä kauemmas huoltoasemista. Jo nyt moni käy ABC:lla vain tankkaamassa ja hankkii oheisesta myymälästä vaikkapa viikonlopun ruokaostokset.

Vuonna 2050 auton ylläpito hoituu todennäköisesti kuukausimaksulla erityisessä "autofitness centerissä". Sen palvelupakettiin kuuluvat niin renkaidenvaihto, ilmanpaineet, polttimot, tuulilasin pesunesteet kuin vuosihuoltokin, asiakkaan käydessä itse kuntosalilla.

Huoltoon liittyvät palvelut, eli käyttöjärjestelmäpäivitykset, tilataan netistä, samoin "personal serviceman".

3. Auto hakeutuu itse huoltoon

Jo nyt auto ilmoittaa sen käyttäjälle, jos esimerkiksi rengaspaineissa on korjattavaa. Tulevaisuudessa auto on tätäkin fiksumpi, sillä sen toimintaa ohjaa kotikonetta monin verroin tehokkaampi tietokone.

Kun samaan tietojärjestelmään on yhdistetty tarkat paikkatiedot ja robotiikka kehittyy, tulevaisuuden auto osaa mitä todennäköisimmin hakeutua itse huoltoon.

4. Yhteiskäyttöautot yleistyvät

Yhä harvemman täytyy ylipäätään huolehtia autonsa ylläpidosta, sillä useimmilla on allaan liikenneoperaattorin omistama yhteiskäyttöauto. Tulevaisuudessa liikenne mielletään yhä enemmän palveluksi ja auto osaksi joukkoliikennettä.

Englanniksi ilmiö tunnetaan nimellä "mobility as a service", MaaS.

MaaS-operaattorin omistama auto otetaan käyttöön liityntäpysäköintipaikalta valmiiksi ladattuna, huollettuna ja pestynä ja jätetään määränpäässä vastaavaan paikkaan.

Helsingissä tämänkaltainen palvelu on jo toiminnassa.

5. Koko perheen viihdekeskus

Mitä sitten jää jäljelle, kun huoltoa ja tankkausta tarvitaan entistä vähemmän? Huoltoasemat muuttuvat entistä selkeämmin kaupallisiksi keskittymiksi, jotka kilpailevat keskenään toinen toistaan laajemmilla valikoimilla.

Isojen väylien varrella niistä muodostuu koko perheen viihdekeskuksia, joissa auto pestään ja ladataan kuin ohimennen.

Auton pesettäminen huoltoasemilla tai pesulassa on yhä suositeltavaa ympäristön kannalta, koska näin käytetyt pesuaineet ja jätevesien käsittely on määräysten mukaista.

Kasvukeskuksissa pienet huoltamot saattavat pian väistyä ostoskeskuksen tieltä. Näin käy, kun huoltoasemien tarvetta tarkastellaan entistä enemmän kaupallisin perustein autojen tai asukastiheyden sijaan.

Lähde: Espoon kaupungin Huoltoasemaselvitys 2016, Markku Antinojan haastattelu.

Viikko ennen joulua vuonna 2015 Jan Lahtinen oli matkalla asiakastapaamiseen. Taivaalta sateli hieman lunta ja tie oli sohjoinen. Puoli yhdeksän aikaan aamulla Mustasaaren Jungsundin risteyksessä toinen auto kääntyi Lahtisen auton eteen.

– Mä vain näin, että se tulee ja pam, Lahtinen muistelee.

Mittarissa oli 80 kilometriä tunnissa. Lahtinen ei muista, ehtikö hän jarruttamaan yhtään, sillä tilanne oli yllättävä. Tilaa väistämiseen ei ollut: oikealla puolella oli syvä oja, vasemmalla puolella lisää autoja.

– Piti vain pitää ratista kiinni ja toivoa, että se menisi suoraan, ettei enää mihinkään muualle törmäisi, Lahtinen kertoo.

Lahtinen pääsi itse pois autosta, vaikka lokasuoja oli painautunut kiinni oveen. Hän jäi odottamaan ojan reunalle ambulanssia ja palokuntaa yhdessä kolarin vastapuolen kanssa. Ensimmäisenä hän soitti asiakkaalle, ettei hän pääsekään tulemaan tapaamiseen. Toisena hän soitti kotiin perheelleen.

Pian paikalle saapui palokunta ja ambulanssi, jotka kuljettivat Lahtisen ja vastapuolen sairaalaan tutkittavaksi. Lahtinen loukkasi onnettomuudessa kätensä.

"Vähän unohtuu, että niitä siellä on, vaikkakin hirvimerkkejä näkyy"

Harva joutuu kolariin kahta kertaa. Jan Lahtiselle on kuitenkin käynyt huono onni liikenteessä kahdesti reilun vuoden sisällä. Kuukausi sitten vastapuolena oli iso hirvi.

– Vaikka olen ajellut nelisen vuotta enemmän, niin hirven hirveä en ole nähnyt missään. Että vähän unohtuu, että niitä on siellä, vaikkakin hirvimerkkejä näkyy paljon, Lahtinen kertoo.

Kello oli 15:20 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lahtinen oli ajelemassa Pietarsaaresta Vaasaan. Vähän ennen Vassorinlahtea pamahti autonikkunan lasi sisälle. Kovan auringonpaisteen vuoksi Lahtinen ei tiennyt, mikä autoon osui.

– Yhtäkkiä vain säikähti, kun ikkuna tuli sisälle ja sitten tuli refleksi, että auto pitää saada pysäytettyä ja painoin jarrua.

Auto jatkoi jarrutuksen jälkeen vielä pitkän matkaa tien yli penkareelle kivikkoon. Kun Lahtinen pääsi autosta ulos, tajusi hän törmänneensä hirveen. Myös tällä kertaa Lahtinen pääsi autosta ulos omin avuin.

– Onneksi oli turvallinen auto. Jos olisi ollut pienempi auto, niin olisi varmasti ollut koko katto pois, Lahtinen kertoo.

Lahtinen on kiitollinen, että samalla hetkellä ei tullut vastaan ketään muuta.

– Jos olisi vastaan tullut rekka tai muu, niin en ehkä olisi tässä paikalla kertomassa tätä juttua, Lahtinen kertoo.

Lahtisellä lohkesi kolarissa hampaita. Lisäksi hän löi päänsä kattoon, mutta tilanteesta selvittiin kuhmulla. Onnettomuuden jälkeen hän on päivitellyt paljon huonoa tuuriaan.

– Harmitti se auto, kun oli viimein löytänyt hyvän auton ja taas mä joudun etsimään uuden auton. Ja kyllä mä siinä mietin, että voiko näin tapahtua, Lahtinen kertoo.

"Jos pelkää, että osuu johonkin, niin sitten pitää jäädä kotiin"

Vaikka kummastakin onnettomuudesta selvittiin suurimmaksi osaksi peltivahingoilla, seurasi kolareista paljon jälkipuintia esimerkiksi vakuutusyhtiöiden kanssa. Kummassakin tapauksessa autot menivät lunastukseen. Ensimmäisessä kolarissa kipeytynyt käsi vaurioitui myös alun arvioita pahemmin.

– Tuli leikkausta ja pitkää sairaslomaa ja ei käsi vielä tänäkään päivänä ole täysin kunnossa, Lahtinen kertoo.

Erityisesti ensimmäinen kolari vaikutti henkisesti. Onnettomuuden jälkeen Lahtinen huomasi kiinnittävänsä paljon enemmän huomiota muuhun liikenteeseen.

– Tuntui, että kaikki kääntyy eteen ja että kaikki ajaa ihan hullusti, Lahtinen kertoo.

Erityisesti risteystilanteissa Lahtinen on vielä tänäkin päivänä erityisen varovainen ja ei tahdo luottaa muihin ajajiin. Myös hirvivaroitusmerkkeihin hän kiinnittää paljon enemmän huomiota.

Lahtinen liikkuu työnsä puolesta helposti 40 000 - 50 000 kilometriä vuodessa. Suuremmin Lahtinen ei kuitenkaan välttele liikennettä, vaikkakin ensi kesän moottoripyöräilyä hän tunnustaa vähän jännittävänsä.

– Kun siinä ollaan vielä vähemmän suojassa kuin autossa, Lahtinen toteaa.

Autoilua hän ei kuitenkaan aio vähentää.

– Jos pelkää, että osuu johonkin, niin sitten pitää jäädä kotiin, Lahtinen toteaa.

"Ennen aamunkoittoa, yhdeksäntenä päivänä, päivänä jona hautajaiset järjestetään, jalokivet irrotetaan arkusta ja puhdistetaan." Ote on kuin romaanista ja kyseessä onkin fiktio – toistaiseksi.

Brittilehti Guardian julkaisi perjantaina artikkelin, jossa käydään askel askeleelta läpi tarkasti salassa pidetyt suunnitelmat. Brexitkö? Ehei. Kyseessä on tarkka kuvaus siitä, miten Britannia varautuu kuningattarensa Elisabetin kuolemaan.

Suunnitelmia kuningattaren kuoleman varalle on useita. Ne kaikki alkavat siitä, kuinka kuningatar lopulta kuolee. (Valtaosan mukaan nyt 90-vuotias Elisabet menehtyy lyhytaikaisen sairauden päätteeksi.)

Kuningattaren kuoleman jälkeiset suunnitelmat tunnetaan nimellä "London Bridge". Maan silloiselle pääministerille tapahtuneesta kerrotaankin salattua puhelinjaa pitkin koodilauseella: "London Bridge on alhaalla". Kun kuningatar Elisabetin isä Yrjö VI kuoli 65 vuotta sitten, oli koodina "Hyde Park Corner".

Kun "Hyde Park Corner" hiljeni helmikuun 6. päivänä vuonna 1952, oli Elisabet vasta 25-vuotias.

Pitkään hallinnut monarkki

Artikkelista selviää sekin, että brittiläiset tv-kanavat ovat jo sopineet asiantuntijoiden haastatteluista yksinoikeudella ja harjoitelleet tilannetta kutsuen kuningatarta nimellä rouva Robinson. Britannian yleisradioyhtiössä BBC:ssä on puolestaan jo kymmenien vuosien ajan käytetty hiljaiset sunnuntaiaamut harjoitellen kuningattaren kuoleman jälkeistä uutisointia keksityillä juonenkäänteillä.

Kuningatar Elisabet II on ollut vallassa pitkään. Niin pitkään, että esimerkiksi maan nykyinen pääministeri, 60-vuotias Theresa May syntyi Elisabetin hallitsemaan monarkiaan. Niin pitkään, että presidentti on ehtinyt vaihtua Yhdysvalloissa 12 kertaa.

Salaisissa tapaamisissa "London Bridgea" käsitellään niin mahdollisena tulevana seremoniana, väistämättömänä tapahtumana kuin tulevana ongelmanakin.

Kun Elisabet II:n valtakausi lopulta päättyy, on tapahtuman merkitys suuri – eikä välttämättä vain briteille itselleen.

– Ympäri maailmaa kaikki odottavat, että hoidamme tämän täydellisesti. Ja sen me teemme, Guardianille nimettömyyden suojassa puhunut ihminen kertoo.

Kun "London Bridge" sortuu, tiedetään monarkiassa ainakin yhdeksän päivän ajan miten toimia.

_Guardianin pitkä artikkeli löytyy tämän linkin takaa._

Perun tulvat ja mutavyöryt ovat surmanneet kymmeniä ihmisiä viime päivinä. Kuolonuhreja oli sunnuntaina viranomaisten tiedossa 72.

Lauantaina tulvavedet syöksyivät Perun kolmanneksi suurimman kaupungin Trujillon keskustaan. Poikkeuksellisten rankkojen sateiden odotetaan kestävän vielä ainakin kaksi viikkoa.

Perun pääministerin Fernando Zavalan mukaan yli 72 000 ihmistä on menettänyt kaiken omaisuutensa tulvassa. Lisäksi yli puoli miljoonaa ihmistä on kärsinyt vahinkoja tulvien takia.

Täpärä pelastus videolla

Erään naisen pelastautuminen mudasta tallentui videolle. Evangelina Chamorro Diaz joutui mutavyöryn kuljettamaksi mutta selvisi tarttumalla kiinni mudassa kelluviin oksiin ja lautoihin.

Videolla näkyy, kuinka täysin mudan peittämä nainen nostaa itsensä mudasta ja kävelee kuivalle maalle pinnalla kelluvia lautoja pitkin. Tapaus sattui pääkaupunki Liman lähellä tämän viikon puolivälissä.

Perulaisten tiedotusvälineiden mukaan Chamorro Diaz on saanut sairaalahoitoa eikä hän ole hengenvaarassa, uutiskanava CNN kertoo.

Valtameri poikkeuksellisen lämmin

Joet ovat tulvineet Perussa epätavallisten kovien sateiden ja myrskyjen seurauksena. Tulvat ovat olleet rajuimpia Perun pohjoisella rannikolla, mutta myös pääkaupunki Liman ympäristö on kärsinyt.

Peru on kärsinyt yhtä laajoista tulvista viimeksi vuonna 1998. Silloin tulvat tappoivat 374 ihmistä.

Rankat sateet johtuvat Tyynen valtameren pintaveden poikkeuksellisen korkeasta lämpötilasta Perun rannikolla. Meteorologit ovat nimenneet ilmiön rannikon El Niñoksi, sillä se muistuttaa koko valtameren alueella vaikuttavaa sääilmiötä.

Ilmastonmuutos on lämmittänyt valtamerien pintavesiä, mutta sen yhteys Perun rankkasateisiin on epävarmaa.

Lähteet: AFP, AP

Suomi on maailman paras maa sukupuolten välisessä tasa-arvossa, hehkutti presidentti Sauli Niinistö (kok.) maakuntavierailullaan Kuopiossa. Aihe ja ympäristö oli sopiva – tänään liput liehuvat kuopiolaisen Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi.

Niinistön puhetta kaupungin torille oli tullut kuuntelemaan satoja, yhden arvion mukaan tuhansia ihmisiä. Heille presidentti sanoi Suomen olevan maailman ykkönen "ihan selvästi kaikessa, mikä liittyy tasa-arvoon, naisten asemaan ja tyttöjen asemaan".

– Se ei tarkoita, että elettäisiin täyden tasa-arvon maassa. Ei vielä. Mutta Minna Canthin sanoma on mennyt aika hyvin perille, Niinistö jatkoi aiheesta myöhemmässä lehdistötilaisuudessa.

Suomi on ollut viime vuosina julkaistujen raporttien mukaan muun muassa maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa ja maailman paras maa naiselle käydä töissä. Niinistö tulkitsi Suomen olevan ykkönen, kun eri vertailutietoja katsoo yhdessä.

Juristin maailmassa naisille ja miehille maksetaan samasta tehtävästä samaa palkkaa. Sauli Niinistö

Nyt Suomen tulisi presidentin mukaan viedä tasa-arvoa eteenpäin maailmalla erityisesti sinne, missä naisten asema on heikko. Niinistö piirsi puheessaan jatkumon naisten huonon asemasta liialliseen väestön kasvuun ja siitä kumpuaviin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.

Tähän tavoitteeseen tähtää Niinistön mukaan muun muassa YK:n He for she -ohjelma, jossa hän itsekin on mukana.

"Vaikea ymmärtää"

Ennen torivierailua presidenttipari osallistui Kuopion Musiikkikeskuksessa Naisten ääni -konserttiin. Siellä tervehdyssanat esitti presidentin sijasta hänen puolisonsa, Jenni Haukio. Kun Haukio mainitsi tästä, yleisö puhkesi spontaaneihin aplodeihin.

Haukio nosti puheessaan yhtenä tasa-arvokysymyksenä palkkaerot miesten ja naisten välille. Myöhemmin presidentti Niinistö sanoi, että hänen on "vaikea ymmärtää sellaista ollenkaan".

– Juristin maailmassa naisille ja miehille maksetaan samasta tehtävästä samaa palkkaa ja sama periaate on myös politiikassa.

Niinistö myönsi, ettei hän tunne tarkkaan tutkimuksia siitä, mistä palkkaero miesten ja naisten välillä koostuu. Hän kuitenkin asetti kysymyksen, voisiko Suomen menestys monessa muussakin asiassa kansainvälisissä vertailussa olla juuri tasa-arvoisen yhteiskunnan ansiota.

19-vuotias helsinkiläinen mies kuoli lauantaina aamuyöllä joukkotappelussa Kotkan Karhuvuoressa.

Rikoskomisario Ari Järveläisen mukaan erimielisyydet olivat todennäköisesti saaneet alkunsa ravintolasssa. Joukkotappelu oli saanut alkunsa ravintolan pihassa ja siirtynyt siitä ravintolaa lähellä olleen terveysaseman pihaan. Poliisi oli eilen lauantaina eristänyt terveysaseman.

– Tappelun syyt ovat vielä epäselvät. Meillä on viitteitä siitä, että kaksi erimielistä seuruetta ovat olleet osallisina, sanoo Järveläinen.

Poliisin mukaan näyttää todennäköiseltä, että 19-vuotias mies kuoli tappelussa teräaseesta saamaansa iskuun. Tapauksesta on otettu kiinni 35-vuotias kotkalainen mies, jota epäillään taposta.

Poliisin mukaan tappeluun epäillään osallistuneen 12 miestä.

Maastohiihdon maailmancupkausi 2016-17 päättyi naisten osalta sunnuntaina Quebecissä kymmenen kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailuun. Kisan voiton vei Norjan Marit Björgen ennen maannaistaan Heidi Wengiä, joka juhlii kokonaiscupin voittoa.

Weng taipui Björgenille maalisuoralla ja hävisi vain 1,2 sekunnilla. Päätöskisan kolmas oli Ruotsin Stina Nilsson. Maailmancupissa viidenneksi sijoittunut Björgen varmisti voitollaan Quebecin minitourin ykköstilan.

Upean kauden hiihtänyt Krista Pärmäkoski jäi kärjen vauhdista, mutta sivakoi viidenneksi. Pärmäkoski varmisti sijoituksellaan kokonaiscupin toisen sijan ennen Norjan Ingvild Flugstad Östbergiä, joka lähti takaa-ajoon ennen Pärmäkoskea mutta taipui kiritaistossa kuudenneksi.

- Olen tyytyväinen, että sain kukistettua Östbergin päänahan. Pysyin kokonaiscupissa toisena ja distanssicupissa kolmantena. Ne ovat itselleni tärkeitä juttuja, Pärmäkoski kommentoi Hiihtoliiton Soundcloudissa.

Pärmäkoski hiihti suomalaisittain parhaan maailmancupkauden sitten vuoden 2008, jolloin Virpi Sarasvuo vei kokonaiscupin voiton. Pärmäkoski ei voittanut tällä kaudella maailmancupissa yhtään kilpailua, mutta nousi palkintopallille 11 kertaa.

Edellisen kerran suomalaisnainen on sijoittunut maailmancupin kokonaispisteissä kolmen parhaan joukkoon vuonna 2009, kun Aino-Kaisa Saarinen oli kolmas.

- En olisi ennen kauden alkua uskonut, että taistelen kokonaiscupissa kakkossijasta. Kausi lähti hyvin liikkeelle ja lähdin taistelemaan voitosta. Olen todella tyytyväinen kauteeni, Pärmäkoski kertoi.

Quebec Cityn päätösmatkan muista suomalaisista Kerttu Niskanen oli 11:s, Laura Mononen 18:s, Aino-Kaisa Saarinen 19:s ja Anne Kyllönen 28:s.

Suomalaisittain naisten maailmancup oli myös Pärmäkosken takana menestys, sillä kymmenen parhaan joukkoon ylsivät myös kahdeksanneksi sijoittunut Kerttu Niskanen ja kymmenenneksi yltänyt Laura Mononen.

10 km (v), takaa-ajo, Quebec City

1. Marit Björgen NOR 24.23,5
2. Heidi Weng NOR + 1,2
3. Stina Nilsson SWE +1.00,0
4. Ida Ingemarsdotter SWE +1.01,9
   5. Krista Pärmäkoski FIN +1.05,6
5. Ingvild Östberg NOR +1.06,8
6. Maiken Caspersen Falla NOR +1.19,8
7. Charlotte Kalla SWE +1.26,8
8. Nicole Fessel GER +1.26,9
9. Sadie Bjornsen USA +1.27,2
   11. Kerttu Niskanen FIN +1.46,7

**18. Laura Mononen FIN +2.26,3

1. Aino-Kaisa Saarinen FIN +2.27,0
2. Anne Kyllönen FIN +3.01,7**

Maailmancupin lopputulokset

1. Heidi Weng NOR 2 032
2. Krista Pärmäkoski FIN 1 618 3. Ingvild Östberg NOR 1 517
3. Stina Nilsson SWE 1 437
4. Marit Björgen NOR 1 307
5. Jessica Diggins USA 912
6. Maiken Caspersen Falla NOR 866
7. Kerttu Niskanen FIN 704 9. Charlotte Kalla SWE 660
8. Laura Mononen FIN 605

1. Anne Kyllönen FIN 483 24. Aino-Kaisa Saarinen FIN 311 57. Riitta-Liisa Roponen FIN 77 73. Johanna Matintalo FIN 35 86. Mari Laukkanen FIN 22 104. Mona-Liisa Nousiainen FIN 5 108. Katri Lylynperä FIN 4 110. Andrea Julin FIN 3

PORDIC Bretagnelainen kevätmaisema on täydellinen: ruoho ja meri-ilma tuoksuvat, pellolla käyskentelee kaksi hevosta. Maaseutuidyllin taakse kätkeytyy kuitenkin traagisia tarinoita.

Moni täälläpäin asuva viljelijä on tehnyt viime aikoina itsemurhan.

– Viimeksi kaksi viikkoa sitten maitotilaa pitänyt nainen hirtti itsensä lähikylässä. Hän oli joutunut pahoihin talousvaikeuksiin, kertoo sikatilallinen Bertrand Hourdel.

Hourdel itse on pitänyt parikymmentä vuotta sikatilaa pienessä Pordicin kaupungissa. Viime vuosina työ on ollut ajoittain hyvin uuvuttavaa.

Työpäivät ovat pysyneet pitkinä, mutta rahaa on jäänyt käteen aiempaa vähemmän. Samalla tilan modernisointia varten otettu laina on vaatinut lyhentämistä.

"Velkojen kaatuessa päälle saattaa itsemurha tuntua ainoalta ulospääsyltä tilanteesta." Bertrand Hourdel

Ranskan talouskriisi on puristanut maatalousyrittäjät ahtaalle.

Hourdel on pitänyt päänsä pinnalla, mutta moni muu on ajautunut pahenevaan velkakierteeseen. Seuraukset ovat olleet osin äärimmäisiä.

Viranomaisten mukaan itsemurhan teki viime vuonna noin 200 maanviljelijää, mutta järjestöt puhuvat jopa 600 itsemurhasta. Viljelijöiden itsemurhariski on selvästi muuta väestöä korkeampi.

– Kun talousvaikeuksiin lisää avioeron tai muun kriisin, jää viljelijä ihan yksin. Velkojen kaatuessa päälle saattaa itsemurha tuntua ainoalta ulospääsyltä tilanteesta. Ei se tietenkään ole mikään ratkaisu, mutta äärimmäinen epätoivo vie ajatukset väärille raiteille, Hourdel pohtii.

Hänen mukaansa Ranskan maaseutu on vaarassa kuihtua. Nuoria ei löydy enää tilojen jatkajiksi ja naiset muuttavat isoihin kaupunkeihin.

Ranskan nykyinen sosialistihallitus on jakanut maanviljelijöille kriisitukea ja pyrkinyt rajoittamaan esimerkiksi maidon ylituotantoa. Hourdelin mielestä toimet ovat täysin riittämättömiä.

– Viljelijöiden itsemurhista ei myöskään haluta puhua. Tilanne on täysin kestämätön.

Bertrand Hourdel esittelee pulleita emakkojaan ylpeänä. Suurta, tai juuri minkäänlaista, voittoa karjalla ei tätä nykyä kuitenkaan tehdä. Työeläkeyhtiö arvioi, että jopa puolet maanviljelijöistä ansaitsi viime vuonna alle 345 euroa kuukaudessa.

Hintoja ovat polkeneet kotimaisen kysynnän väheneminen, viennin yskiminen ja Venäjän talouspakotteet. Viime vuonna ennätykselliset yli 600 karjatilaa meni konkurssiin.

Samalla hintakilpailu on Euroopan sisällä yhä kovempaa. Se on saanut Hourdelin kannattamaan EU:sta eroamista – Ranskan saamista mittavista maataloustuista huolimatta.

– Ranska osallistuu EU:n kautta itäeurooppalaisten ja espanjalaisten maataloustuottajien rahoittamiseen. Sikäläisiä viljelijöitä eivät kuitenkaan koske yhtä tiukat vaatimukset kuin meitä ranskalaisia, Hordel toteaa.

EU-kriittisyys onkin yksi niistä syistä, jonka takia Hourdel on siirtynyt laitaoikeistolaisen puolueen Kansallisen rintaman kannattajaksi. Hän aikoo äänestää presidentinvaaleissa puolueen puheenjohtajaa Marine Le Peniä.

Le Pen lupaa järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, erottaa Ranskan rahaliitosta, rajoittaa tuntuvasti maahanmuuttoa ja määrätä tuontitulleja ulkomaisille tuotteille - kuten vaikka espanjalaiselle sianlihalle.

– Me tarvitsemme protektionistista maatalouspolitiikkaa. Le Pen ajaa sitä, muut ehdokkaat eivät.

Moni viljelijä on Hourdelin kanssa samaa mieltä. Sanomalehti Le Monden teettämän mielipidekyselyn mukaan Le Pen on noussut maatalousyrittäjien suosituimmaksi ehdokkaaksi – peräti 35 prosenttia maanviljelijöistä harkitsee hänen äänestämistään.

"Le Penin äänestäminen ei ole enää samanlainen tabu kuin ennen." Bertrand Hourdel

Hourdelin mukaan lepeniläisen politiikan kannattamisesta on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää. Sen ei ajatella enää kertovan muukalaisvihamielisyydestä vaan yksinkertaisesti muutoksen toiveesta.

– Minulla on täällä viisi työntekijää ja heistä neljä aikoo äänestää Kansallista rintamaa. Le Penin äänestäminen tai asiasta puhuminen ei ole enää samanlainen tabu kuin vielä jokunen vuosi sitten, Hourdel pohtii.

Le Penin ennakoidaan voittavan Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen, mutta häviävän toisella kierroksella kenelle tahansa vastaehdokkaalle. Vaalikampanja on jo kuitenkin tarjonnut rutkasti yllätyksiä, eikä Le Penin voittoa pidetä enää mitenkään mahdottomana.

Maaseutu, syvä Ranska, saattaakin nousta huhtikuisissa presidentinvaaleissa ratkaisevaan asemaan. Pienten kuntien ja kaupunkien asukkaiden on arvioitu saattavan siirtyä sankoin joukoin Kansallisen rintaman tukijoiksi.

"Ennen Ranska oli maatalouden eurooppalainen kärkimaa." Bertrand Hourdel

Perinteisesti vannoutuneen vasemmistolaisessa Bretagnessa se olisi ennenkuulumatonta. Alueen pikkukylissä kuplii kuitenkin syvää pettymystä ja epäluottamusta.

– Kovalla työnteolla ei enää pärjää, Hourdel sanoo.

– Ennen Ranska oli maatalouden eurooppalainen kärkimaa, mutta nyt me olemme putoamassa häntäpäähän. Joku siinä mättää, hän jatkaa.

Le Penin muukalaisvastaisuus ei häntä suuremmin häiritse – mutta ei ole myöskään syy äänestämiseen.

– Mielestäni Le Penille kannattaa antaa mahdollisuus. Emme me siinä mitään häviä, Hourdel sanoo.

Tästä pääset lukemaan tuoreimman analyysimme Ranskan vaaleista.

Pohjois-Korea sanoo testanneensa uudentyyppistä tehokasta rakettimoottoria.

Maan uutistoimiston KCNA:n mukaan johtaja Kim Jong-un sanoi kokeen olleen "vallankumouksellinen läpimurto Pohjois-Korean avaruusohjelmassa".

Kim seurasi koetta lauantaina Sohaen laukaisupaikalla, KCNA raportoi.

Pohjois-Korean välittämiä tietoja ei ole voitu vahvistaa.

Pohjois-Korea sanoo käyttävänsä moottoria satelliitin laukaisuun, mutta asiantuntijat arvioivat kokeen liittyvän pitkän kantaman ohjusten kehittämiseen.

Pohjois-Korean ohjuskokeet ovat kiristäneet tilannetta Korean niemimaalla.

Maa ilmoitti moottorikokeesta samaan aikaan, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Rex Tillerson päätti Kiinan vierailunsa.

Pohjois-Korean aiheuttamat jännitteet olivat keskeinen teema Tillersonin neuvotellessa Aasiassa.

Reuters

Laki tuotantosikojen tilavaatimuksista höllenee. Hallitus antoi torstaina eduskunnalle asetusmuutoksen, joka pienentää sikojen vähimmäiselintilaa sikaloissa nykylakiin nähden.

Taustalla on sianlihan tuotannon taloudellinen kriisi, perustelee maa- ja metsätalousministeriö. Sen mukaan nykylain vaatimuksia on pakko muuttaa.

Nykylain väljemmät neliömetrit eivät edes ole sikaloissa yleisesti käytössä – niille oli annettu siirtymäaikaa vuoteen 2018. Nyt kun takarajaan olisi ollut alle vuosi eivätkä sikalat ole joukolla laajennuksiin ryhtyneet, hallitus jatkaa siirtymäaikaa peräti vuoteen 2025.

Samalla uusi laskentakaava tarkoittaa, ettei karsinoita tarvitsekaan laajentaa niin paljon. Alle 10-kiloisten porsaiden tilavaatimus pienenisi EU:n minimiin, 0,15 neliömetriin eläintä kohti.

Animalia: Talous jyrää eläinten yli

Animalia ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys ovat erittäin pettyneitä. Tuottajien ahdingolla perusteleminen ei vakuuta Animalian eläinsuojeluasiantuntijaa Laura Uotilaa esimerkiksi takarajan lykkäämisestä.

– Ei kyllä hirveästi riitä ymmärrystä. Kuitenkin on tiedetty kuusi vuotta, että se on tulossa. Tuntuu kohtuuttomalta, että näin selkeästi annetaan talouden jyrätä eläinten hyvinvoinnin yli.

Kun ministeriö pyysi lausuntoja lain rukkaamisesta, eläimistä olivat huolissaan muutkin kuin suojelujärjestöt. Helsingin yliopisto piti sitä sikojen hyvinvoinnin kannalta "hyvin valitettavana". Eläinlääkäriliitto moitti toistuvia siirtymäaikoja. Aluehallintovirasto arvioi, ettei siirtymäaikoja enää otettaisi vakavasti ja saatetaan luottaa, että jatkossakin liikenee lykkäystä taloudellisen tolan verukkeella.

– Nyt annetaan taas seitsemän vuotta lisäaikaa eikä kukaan tiedä, mitä sen jälkeen käy, komppaa Animalian Uotila.

Laskentakaava parantaa tietynpainoisten, jo teurasikäisten sikojen tilakokoja, mutta heikentää toisten. Suojelujärjestö alleviivaa, että tietynpainoisten sikojen tila jää lähes kolmanneksen pienemmäksi kuin nykylaissa. Kannanotossaan Animalia muistuttaa myös kansalaisten enemmistön tahdosta ja viimeisimmästä Eurobarometrista, missä 90 prosenttia suomalaisista halusi parempaa suojelua tuotantoeläimille.

On selvää, että sikatilallisten ahdinko on painanut eniten lain rukkauksessa. Sillä ei ole vaikutuksia valtiontalouteen, mutta tuottajien ei nyt välittömästi tarvitse käyttää rahaa laajennuksiin tai harventaa sikojen määrää.

Ministeriön muistiossa todetaan, että sikatalouden kannattavuus on ollut pitkään huono eikä markkinatilanne olisi tuottajien mukaan paranemassa 3–5 vuoteen. Investoinnit ovat olleet pysähdyksissä – mikä käytännössä tarkoittaa, ettei tilavaatimusten edellyttämiin laajennuksiin ole alettu. Myöskään pienempi sikamäärä ei olisi velkaantuneilla tiloilla mahdollista, muistiossa sanotaan.

Tuottajat: Sikaoloja pitäisi parantaa koko EU:ssa

Animalia ja SEY ovat yhdessä esittäneet, että Suomi keskittyisi eettisempään erikoistuotantoon, jossa tuotantomäärä olisi pienempää mutta tuottajalle jäisi parempi hinta. Järjestöjen mielestä Suomen ei ole edes järkevää kilpailla lihan halpatuotannolla Euroopassa.

– Jos kuluttajat haluavat että tulee eettistä tuotantoa, sitä aivan varmasti tehdään. Mutta sille pitää olla markkina, kommentoi Sikayrittäjien puheenjohtaja Martin Ylikännö. Hänen omin sanoinsa esimerkiksi luomusika "on tolkuttoman kallista ja kuluttajilla on halvempia vaihtoehtoja".

Ylikännön mielestä pattitilanne pitäisi ratkoa sillä, että koko EU sopisi sian hyvinvoinnille paremmista tilavaatimuksista yhtä aikaa. Nykylaki tekisi Ylikännön mukaan suomalaissioille unionin väljimmät karsinat.

– Sinänsä se ei tietenkään ole huono. Mutta se pitää jollain rahoittaa. Ei voi olla niin, että meillä on 50 prosenttia isommat sikalat kuin tanskalaisilla, mutta marketin hyllyssä pitäisi sitten olla järkevän hintaisia.

Uusi asetus on tulossa voimaan maanantaina.

Kalliita kirjasarjoja, Tuntematon sotilas, kirjavalioita, kotimaisen suosikkikirjailijan koko tuotanto ja muutama klassikko: Kirjahylly on ollut suomalaisen olohuoneen perinteinen ylpeydenaihe vuosikymmenien ajan. Näkyvä merkki siitä, että meillä arvostetaan kirjoittamista, lukeneisuutta ja sivistystä.

Nyt kuolinpesien tyhjennykset ja muutoissa yli jäävät kirjalaatikot kertovat, että entiset arvoesineet ovat muuttumassa lähinnä uusiopaperin raaka-aineeksi. Silti osa kirjoista kelpaa edelleen antikvariaattiin, osa kirpputorille tai hyväntekeväisyyteen.

Klassikot rahaksi?

Tamperelaiselle Lukulaari-antikvariaatille tarjotaan viikoittain kuolinpesien kirjastoja tai muuttojen yhteydessä tarpeettomaksi jääneitä kirjakuormia. Vain murto-osa otetaan vastaan.

– Tarjottavien isojen kirjaerien kirjat ovat yleensä hyvin samankaltaisia eli se on enimmäkseen sellaista kirjaa, jota antikvariaateissa on jo ennestään. Paljon sellaista perusteosta, joita on aikoinaan kotikirjastoista löytynyt, mutta joille ei enää löydy uusia lukijoita, Jani Henttonen sanoo.

Osa kirjoista on hyvinkin haluttuja.

– Meitä kiinnostaa aina antiikin klassikot, filosofian klassikot, kansanperinne, laadukas käännöskirjallisuus ja runouden klassikot. On kirjoja, jotka elävät vuosikymmenestä toiseen.

Wikipedia ja netti ovat ajaneet tietokirjojen ohi. Antikvariaatteja ei juurikaan kiinnosta vanhat kirjasarjat, kirjakerhokirjat tai kirjavaliot. Jani Henttosen mukaan ne ohjataan kierrätyskeskuksiin, jotka nekään eivät enää kaikkea ota vastaan.

Suositut kirjakerhot myyvät teoksia niin paljon, että niitä tarjotaan antikvariaatteihin kymmenkertaisesti määrä kysyntään nähden.

– Kaunokirjallisuudesta kiinnostavat esimerkiksi Keltaisen kirjaston kirjat, Otavan kirjaston julkaisut ja laadukas käännöskirjallisuus, joka elää vuosikymmenestä toiseen.

Hetken hitit sen sijaan jäävät unohduksiin pikkuhiljaa, sanoo Henttonen.

– Ei niitä voi ottaa määräänsä enempää hyllyyn pölyttymään. Marketkirjallisuuden elinkaari on lähtökohtaisesti lyhyt. Hittejä tulee ja hittejä menee. Suosittelemme viemään ne kirjaston kierrätystelineisiin. Ilmaiseksi menee vaikka vanhoja puhelinluetteloita.

Kirjojen tarjonta antikvariaatteihin on Jani Henttosen mielestä lisääntynyt vuosi vuodelta. Hyvä kirja myös löytää aina ostajansa.

– Kirjanystäviä on edelleen valtava määrä, lukijoita ja kirjojen kerääjiä on edelleen paljon.

Keräilyn kenttä muuttumassa

Vanhan kirjan ja arvokirjan käsite on laaja ja harrastuksena kirjojen keräily on muuttumassa, arvioi Jani Henttonen, jonka mukaan keräilyn kenttä päivittyy.

– Monella vanhemman polven keräilijällä alkavat perusteokset olla jo hyllyssä. Nuorempi polvi ei enää hae samoja teoksia, joita on haettu 15-20 vuotta sitten. Teosta, joka 20 vuotta sitten oli antikvariaatin herkkua, ei välttämättä enää saada edes kaupaksi tai hinnat ovat tulleet ryminällä alas.

Henttonen ottaa esimerkiksi Mika Waltarin, jonka teokset ovat olleet vuosikymmeniä haluttuja ja hintavia. Nykyään haetaan lähinnä suuria historiallisia romaaneja.

– Ei sitä enää kerätä niin kuin aikaisemmin, kun on haluttu kaikki harvinaisemmatkin teokset. Nuorempi sukupolvi ei lähde samalla lailla keräilemään kaikkea, vaan keskittyy Sinuheen ja Mikael-kirjoihin.

Nykykeräilijät keräävät Henttosen mukaan keskittyneemmin kuin aikaisemmat, vaikka edelleen on henkilöitä jotka haluavat kaikki klassikot hyllyynsä.

– Moni ei ole keräämässä valtavaa kotikirjastoa. Joku kerää runoutta tai sci-fi-kirjallisuutta, sarjakuvia tai vinyylejä –yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin.

Kirja liikkuu netissä

Lähidivariin kelpaamattomia teoksia voi tarjota laajemmallekin kirjanystäväjoukolle esimerkiksi internetissä. Antikvaari.fi on Suomen suurin antikvariaatti verkossa, kertoo Jukka Lavonen, jonka mukaan käytetty kirja liikkuu Suomessa erittäin hyvin.

– Mukana on yli 80 kauppiasta, myynnissä on yli 600 000 kirjaa ja vuodessa myydään yli 100 000 kirjaa.

Lavosen mukaan viimeisen viiden vuoden aikana myydyistä kirjoista suosituin on ollut Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Kärkikolmikkoon mahtuu myös Tuntematon sotilas.

Suosikkilistoilla on Mika Waltarin lisäksi kotimaisista kirjailijoista mm. Laila Hietamies, Ilkka Remes ja Esa Saarinen. Ulkomaisista mukana ovat esimerkiksi George Orwellin Vuonna 1984, Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille, Jostein Gaarderin Sofian maailma ja Axel Munthen Huvila meren rannalla.

– Euromääräisesti eniten myyty on ollut Adolf Hitler: Taisteluni I-II, mikä johtuu sen korkeasta myyntihinnasta.

Hyväntekeväisyyskirpparille kelpaa

Matka marketin uutuuskirjasta tarjouslaatikkoon on lyhyt. Tuoreita ja vanhempiakin kirjoja voi kuitenkin tarjota hyväntekeväisyyteen.

Suomen Punaisen Ristin Kontti-kierrätyskeskukseen Tampereella kirjat ovat tervetullut lahjoitus ja ne kelpaavat hyvin myös ostajille, kertoo Kontti-päällikkö Kristiina Ferriche.

– Kirjat ovat meillä suosituimmasta päästä artikkeleita. Lahjoituksia tulee paljon ja niitä myös tosi paljon ostetaan.

Kristiina Ferriche korostaa, että kirjojen lahjoittaminen SPR:lle tekee hyvää kaikille osapuolille.

– Lahjoittaja saa hyvää mieltä ja kirjan ostaja saa sen sellaisella hinnalla, että on mukava tehdä hyvää.

Ihan mitä tahansa ei Konttiin kannata viedä. Esimerkiksi Kirjavalioita ja vanhoja tietosanakirjasarjoja ei siellä oteta vastaan. Lisäksi toiveena on, että hyväntekeväisyyteen annetaan puhdasta, ehjää ja hyväkuntoista tavaraa.

Myös Pelastusarmeijalle kirjalaatikko on tervetullut lahjoitus, sanoo kierrätystoiminnan vastuuhenkilö Heli Suomi Pelastusarmeijan Tampereen osastosta.

– Kyllä ihmiset käyvät hyvinkin paljon katsomassa kirjoja. Ostavat ja tuovat niitä uudelleen kierrätykseen.

Suosikkeja ovat Suomen mukaan uusimmat kirjat ja keräilyharvinaisuudet.

– Esimerkiksi kesäluettavat ja edulliset matkaluettavat meiltäkin menevät.

"Emme enää voi vastaanottaa kirjoja"

Hoitokodeissa ja palvelutaloissa kirjalahjoituksista alkaa olla runsaudenpulaa. Esimerkiksi ikäihmisten sekä mielenterveys- ja päihdepalveluja 11 yksikössä tarjoavalle Sopimusvuorelle kirjoja on tarjottu erittäin paljon, kertoo toimitusjohtaja Inkeri Ruuskanen.

– On vastaanotettu romaanikirjallisuutta, koska niitä asiakkaat hyvin mielellään lukevat. Nyt aivan viime aikoina on jouduttu sanomaan, että emme voi ottaa enää kirjoja vastaan.

Sopimusvuorella on myös pieni varastokirjasto.

Ruuskasen mukaan erityisen ongelmallisia ovat olleet tietokirjat ja moniosaiset sarjat.

– Niille ei ole löytynyt käyttöä.

Kirjaston kierrätyspisteet

Kuolinpesän kotikirjaston tai muutossa tyhjentyvän kirjahyllyn sisällön luovuttaminen kirjastolle ei onnistu ainakaan Pirkanmaalla. Maakuntakirjaston kokoelmapäällikkö Maarit Helen kertoo, että lahjoituksia ei periaatteessa oteta vastaan.

– Meillä tehtiin vähän aikaa sitten ratkaisu, että me ei oteta suuria kokoelmia lahjoituksina vastaan. Meillä remontti aiheutti sen, että pääkirjastossa tilat vähenivät ja jouduimme muutenkin poistamaan täältä 24 000 kirjaa. Osa meni poistokirjamyyntiin, osa lähetettiin valtakunnalliseen varastokirjastoon ja osa meni jätepaperiksi.

Kirjastoon ei Helenin mukaan haluttu enää lisää aineistoja, jotka aiheuttavat väelle paljon töitä.

– Me käydään ne aina lävitse ja katsotaan, että mitä otetaan ja mitä ei oteta. Sen takia tehtiin linjapäätös, että lahjoituksia ei oteta vastaan tai vain yksittäisiä poikkeustapauksia.

Kirjastojen kierrätyspisteissä asiakkaat voivat kuitenkin edelleen vaihtaa omia kirjojaan. Joskus joku kierrätyspisteistä on jouduttu sulkemaan, kun niihin on jätetty laatikkokaupalla kenellekään kelpaamatonta materiaalia. Pääosin kierrätys on toiminut hyvin, sanoo Helen.

– Siitä huomaa, että kaikille kirjoille löytyy lukijoita. Asiakkaat hakevat sieltä kirjoja ja tuovat toisia tilalle.

Varastoidaan kirjastojen kirjastoon Kuopioon

Suomessa harvinaiset kirjat löytävät tiensä Kuopioon, valtakunnalliseen Varastokirjastoon. Kirjastojen kirjastoon kulkeutuu vuosittain keskimäärin 4,5 hyllykilometriä kirjoja, selvittää toimistopäällikkö Johanna Vesterinen.

– Meidän tarkoituksemme on ottaa kirjastoilta vastaan aineistoja ja asettaa ne tarvitsijoiden käyttöön. Meille lähetetään sellaista aineistoa, jota ei meiltä entuudestaan löydy ja jolla on vielä jatkokäyttöä.

Kuopion varastokirjastoon lisäaineistoja mahtuu nykytahtiin vielä muutamia vuosia, sanoo Johanna Vesterinen.

– Meillä on tällä hetkellä 94 kilometriä aineistoa täällä hyllyssä. Kaikesta vuosittain vastaanotetusta aineistosta meillä päätyy kokoelmaan noin 80 prosenttia ja poiston määrä vähenee koko ajan. Meille otetaan kokoelmaan esimerkiksi kirjoista yksi kappale joka painosta.

Aineistoja voivat Vesterisen mukaan tilata mm. tieteelliset kirjastot ja tutkijat sekä yleisten kirjastojen asiakkaat.

Koristeita kirjan kansista

Vanhoille kirjoille on haettu uusia käyttötapoja mm. pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksissa.

Osa vanhoista kirjoista on päätynyt askartelumateriaaleiksi. Lehtijutuissa ja blogeissa annetaan vinkkejä, mitä kaikkea kirjoista voi rakennella mielikuvitusta käyttäen: ovikoristeita, kortteja, lampunjalkoja, käsilaukkuja, valokuvakehyksiä...

Materiaaleina kauniit kannet tuntuvat kiehtovan enemmän kuin sisältö.

Myös Tampereen seudulla tiedotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja tuottava Ekokumppanit Oy on etsinyt tapoja kirjojen uusiokäyttöön. Projektipäällikkö Harri Helinin mukaan uusia ideoita kirjojen kierrätykseen kaivataan. Ympäristötietokeskus Moreenian vanhat ympäristöaiheiset kirjatkin jouduttiin laittamaan paperinkeräykseen.

Vessa- ja sanomalehtipaperiksi

Uudelle omistajalle kelpaamattomien käytettyjen kirjojen kohtalo on päätyä jätteeksi. Esimerkiksi Pirkanmaan jätehuolto ohjeistaa heittämään pehmeäkantiset kirjat keräyspaperilaatikkoon. Samaan paikkaan saa laittaa myös kovakantisten kirjojen sivut. Jos ei halua repiä kovia kansia irti, kuuluu vanha kirja sekajätteeseen.

Suuri osa hävitettävistä kirjoista päätyy Paperinkeräys Oy:n kautta hyötykäyttöön. Tampereen yksikön tuotantopäällikön Jarkko Sadinkankaan mukaan keräyspaperista vain pieni osa on vanhoja kirjoja.

– Vuodessa Tampereelle tulee Pirkanmaan alueelta kaikkiaan 16 000 tonnia keräyspaperia. Kirjoja on kokonaisuudesta siinä viisi prosenttia. Silloin tällöin tulee ilmoituksia iäkkäämmän pariskunnan varastoista, jotka sitten paperinkeräysastioiden tyhjentäjät käyvät hoitamassa pois.

Paperinkeräysyhtiöstä käytettyjen kirjojen tie jatkuu paperitehtaalle, kertoo tuotantopäällikkö Jarkko Sadinkangas.

– UPM-Kymmene Kaipola tekee uutta sanomalehtipaperia niistä. Osa menee pehmopaperiteollisuuteen SCA:lle Nokialle ja Mänttään Metsä Tissuelle. Niistä tehdään tummempia pehmopapereita.

Onko sähköpostiisi tai kännykkääsi tupsahtanut mukava viesti K-kauppiaaltasi tai S-marketista? Luvataan lahjakorttia tai sitten kehotetaan osallistumaan arvontaan, jossa palkinto on varma - klikkaa linkkiä, täytä vain muutama tieto kyselylomakkeella tai maksa pankkitunnuksilla tai luottokortilla yhden euron toimitusmaksu.

Helppoa. Ja helppoa mennä halpaan. Jos toimit pyydetyllä tavalla, saatoit sitoutua 79 euron kuukausittaiseen veloitukseen pankkitililtäsi. Tekstiviestikilpailussa puhelinlasku saattaa paisua yllättävästi.

Astuit tilausansaan – eikä perijänä ole tuttu kauppias vaan usein ulkomaalainen harhautussivusto.

S-ryhmä ja Kesko ovat perustaneet niihin kohdistuneista huijausyrityksistä verkkosivut, joilla on kuvakaappaukset huijausviesteistä. Niiltä voi käydä katsomassa, onko omaan sähköpostiin tupsahtanut juuri sellainen. Yritysten laajuudesta kertoo jotain jo se, että pelkästään Keskolla on sivuillaan 25 esimerkkiä heihin kohdistuneista huijauksista. S-ryhmällä niitä on kuvattuina 15.

Samanlaisten vedätysten kohteina ovat olleet viime aikoina muun muassa Finnkinon ja Gigantin asiakkaat. On luvattu lippuja ja taulutelevisioita. Myös Finnkino ja Gigantti kertovat huijauksista sivuillaan.

Määrä kasvanut

Gigantti teetti viime kesänä kyselytutkimuksen yli tuhannella ihmisellä huijausviesteistä. Puolet vastaajista oli joutunut huijausyrityksen kohteeksi.

– Viime syksyn Black Fridaystä lähtien huijausviestien määrä on lähtenyt kasvuun. Asiakkailta tulee asiasta yhteydenottoja päivittäin ja kerran viikossa joku yrittää uutta huijausta, kertoo Mikko Koskinen S-ryhmän riskienhallinnasta.

Koskinen kiittelee asiakkaiden valveutuneisuutta, sillä haksahtaneiden yhteydenottoja ei onneksi tule päivittäin.

– Ongelma on se, että huijausviestien laatu on kehittynyt huimasti. Ne on tehty hyvin uskottavalla tavalla, Koskinen sanoo.

Viestien vastaanottajien kannattaa kuitenkin pitää päänsä kylmänä. Ammattilaisten ohje on: jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei myöskään ole totta. Lisäksi kannattaa muistaa, että liikkeet eivät sähköposteissaan koskaan utele salasanoja, tilinumeroita, pankki- tai luottokorttitietoja.

Kielivirheet vähentyneet

Yksi keino erottaa huijaukset aidosta markkinoinnista on ollut niiden huono suomen kieli. Tekstit ova kuitenkin parantuneet eikä kielioppivirheitä juuri ole.

Yksi viimeaikainen viesti kuuluu näin:

Aika uskottavaa.

Roskapostien sukulainen

S-ryhmän Koskisen mukaan huijausviestien nikkarointi on teknisesti helppoa ja halpaa. Se ei ole erityisen kohdennettua ja sitä tehdään massoille roskapostin tavoin. Riittää, kun promille vastaanottajista lankeaa ansaan, jolloin määrä voi olla jo valtava.

– Julkisuus on usein ainoa lääke huijauksiin, Koskinen kertoo.

Muita keinoja ovat yhteydenotto viestintävirastoon, poliisiin ja tietenkin itse tekijöihin, jos ne paljastuvat.

– Jos tekijöihin saadaan yhteys, ne monesti vastaavat ystävällisesti lopettavansa, mutta puolen tunnin kuluttua palvelin on vaihtunut tai sitten on vaihdettu logot ja käyty jonkin toisen liikkeen kimppuun, Koskinen kuvailee rikollisten toimintaa.

Monenlaista ihankaluutta

Haksahtaneille asiakkaille ne aiheuttavat rahanmenoa ja luotto- ja pankkikorttien sulkemisia ja uusimisia. Pahaa mieltä tulee itse kaupassa, kun luvattua tuotetta ei olekaan.

Kauppiaille tulee taas kiukkuista palautetta asiakaspalvelussa, kun vedätys on paljastumassa. Lisäksi huijausten seuranta ja niistä viestiminen työllistävät riskienhallinnan väkeä päivittäin.

Koskinen kertoo vielä yhden hankaluuden: liikkeet voisivat halutakin lähestyä asiakkaitaan hyvillä kampanjoilla, mutta rinnastuminen huijauksiin panee mietteliääksi. Jotenkin pitäisi erottautua huijauksista, mutta miten?

Varsinainen markkinoinnin kyberkysymys.

On ainakin kolme tapaa olla väärässä.

1. Huonot sanavalinnat

2. Huonot päätökset

3. Huonot periaatteet

Huono sanavalinta oli kyseessä viime viikolla, kun ystäväni kutsui monikulttuurista lapsijoukkoa pikkuapinoiksi.

Valkoihoinen ystäväni puhuttelee toisinaan kahta vilkasta lastaan rakastavasti pikkuapinoiksi. Lapsia se naurattaa. Leikkipuistossa mukana kuitenkin oli myös lasten kavereita, osa heistä tummaihoisia. ”No niin pikkuapinat, alas telineestä, täällä on mehua” oli silloin huono sanavalinta, sillä rasistit haukkuvat joskus tummaihoisia apinoiksi. Onneksi eräs vanhempi tuli kysymään, mitä ystäväni oikein tarkoitti kutsuessaan lapsia apinoiksi. Asia saatiin selvitettyä.

Huonosta päätöksestä voi olla kyse vaikkapa silloin, kun yritys tekee seksuaalivähemmistöjä loukkaavan mainoksen tai televisio-ohjelmassa keskustelee vain miehiä.

Yrityksen tarkoitus ei ole ollut kiusata seksuaalivähemmistöjä. He halusivat myydä tuotettaan kaikille, eivät suinkaan loukata. Yritys ja mainostoimisto kuitenkin mokasivat ja hauskaksi tarkoitetusta mainoksesta tulikin syrjivä.

Televisio-ohjelma ei varsinaisesti halunnut kutsua keskusteluun pelkkiä miehiä. Tuottajalle kuitenkin tuli mieleen vain miespuolisia keskustelijoita. Toimittaja ja tuottaja eivät varsinaisesti ajattele, että asiasta voisivat tietää vain miehet, mutta eivät laiskuuttaan tai ajattelemattomuuttaan kutsuneet muita.

Huono periaate olisi kyseessä silloin, jos televisiotuottaja on järkähtämättömästi sitä mieltä, että ainoastaan miehet voivat ymmärtää yhteiskunnallisia asioita ja siksi on syytä kutsua ohjelmiin pelkkiä miehiä. Tai jos mainoksen tekijä ajattelisi, että kaikki homot ovat säälittäviä ja siksi heidän kustannuksellaan kannattaa tehdä huumoria.

Mokaajan kimppuun voi käydä kymmeniä ihmisiä

Järkevää varmaan olisi, jos huono sanavalinta on vähiten paha asia, huono päätös toiseksi pahin ja huono periaate kaikkein pahin. Niin ei kuitenkaan ole, ei ainakaan internetissä. Päinvastoin: huono sanavalinta ja huono päätös saattavat netissä laukaista paljon pahempia vastareaktioita kuin huono periaate. Mokaajan kimppuun voi käydä kymmeniä ihmisiä. Se tuntuu epäreilulta - kysehän oli vain väärästä sanavalinnasta!

Huonossa sanavalinnassa ja huonossa päätöksessä kyse on vahingosta. Huono periaate on tietoinen, punnittu päätös. Miksi reaktiot eivät heijasta tätä vaan kaikkien kimppuun käydään yhtä lailla?

Feministisissä ja antirasistisissa keskusteluissa muistutetaan usein, että ”intent isn't magic”.

Se tarkoittaa, että satuttava käytös on kipeää ja väärin, vaikka ihmisen ei olisi ollut tarkoitus satuttaa.

Erkko, Kerkko ja Jarkko ovat matkalla mökille. Yhtäkkiä moottoritiellä toinen auto kiilaa aivan eteen. Ratissa oleva Jarkko lyö jarrut pohjaan ja puuskahtaa että ”Voi helvetin homo oliko pakko tulla siihen s**tana!?!?”

Kun tilanne on ohi, Kerkko huomauttaa Jarkolle, että itse asiassa ei ole ok käyttää homoa haukkumasanana. Se ei tunnu kivalta Kerkosta, joka on itse homo.

Jarkon tarkoitus ei tietenkään ole ollut loukata Kerkkoa. Kerkon homous ei käynyt Jarkolla edes mielessä. Ja haloo, tässä ollaan oltu kavereita nyt 20 vuotta eikä Jarkolla ole ikinä ollut ongelmaa Kerkon homouden kanssa.

Se, että Jarkon tarkoitus ei ollut loukata Kerkkoa, ei poista sitä tosiseikkaa, että hän kuitenkin loukkasi. Sanavalinnallaan hän osoitti, että vaikka Kerkko on hänen mielestään mahtava tyyppi, hän kuitenkin pitää Kerkon yhtä ominaisuutta - homoutta - huonona asiana tai ainakin sellaisena, että se kelpaa haukkumasanaksi.

Jos Jarkko on fiksu, hän menee itseensä, pahoittelee ja lupaa, ettei enää käytä homoa haukkumasanana. Jos Jarkko ei ole fiksu, hän rupeaa vänkäämään Kerkon kanssa siitä, onko Kerkolla oikeus loukkaantua.

Väkevät reaktiot ”omilta” saattavat osin johtua siitä, että on raskaampaa kuulla jotain kauheaa turvalliseksi luulemiltaan ihmisiltä kuin satunnaisilta määlyiltä. Jos nuori nainen onkin tottunut kuulemaan kaikenlaista seksististä kuraa antifeministeiltä, hän saattaa reagoida voimakkaasti törmätessään samanlaiseen puheeseen joukossa, jonka kuvitteli turvalliseksi - vaikka perheen pääsiäisillallisella tai feministisessä Facebook-ryhmässä. Se satuttaa paljon syvemmältä, koska puolustukset ovat alhaalla.

Kuvittele tilanne, jossa hyvä kaverisi lyö sinua vahingossa

Asia on ehkä helpompi hahmottaa, jos ajattelee loukkauksia lyönteinä. Kuvittele tilanne, jossa hyvä kaverisi lyö sinua vahingossa.

Sitten kuvittele tilanne, jossa joku tuntematon pamauttaa sinua snagarillä. Tarkoitus on ollut lyödä ilmaan ja päästä pätemään upealla oikealla suoralla, mutta koordinaatio pettää ja lyönti osuukin sinuun.

Kolmanneksi ajattele tilannetta, jossa joku sinua vihaava ihminen on päättänyt ottaa elämäntehtäväkseen sinun lyömisesi. Hän odottelee kotikadullasi ja aina tilaisuuden saatuaan todellakin pamauttaa turpaan.

Fyysisesti lyöminen sattuu yhtä paljon riippumatta siitä, kuka lyö ja miksi.

Jos vihaajat ovat lyöneet päivän aikana jo monta kertaa, saattaa kaverin vahinkolyönti illan lopuksi kismittää ja satuttaa kovasti. Oliko pakko, mikset ole varovaisempi, etkö näe että olen jo mustelmilla?

Saatoin sanoa rumasti, mutta minä EN ole rasisti/naistenvihaaja/kurja tyyppi, päinvastoin! Miksi minua nyt haukutaan, se on epäreilua! Minähän kannatan tasa-arvoa!

Raju somereaktio tuntuu pahalta erityisesti silloin, jos sen kokee ansaitsemattomaksi. Silloin on riski, että huono sanavalinta johtaa huonoon päätökseen alkaa vängätä kuka on oikeassa ja kenellä on oikeus loukkaantua. Se taas voi johtaa huonoon periaatteeseen.

Ystävälleni olisi Twitterissä voinut käydä näin.

Ystävä: "Katsokaapa tätä valokuvaa, siellä on kiipeilyteline täynnä pieniä apinoita!"

Keskustelija 1: "Ei voi olla totta, kutsutko lapsia apinoiksi?"

Keskustelija 2: "Voisiko edes lapset säästää rasismilta?"

Keskustelija 3: "Tietääköhän työnantajasi, että nimittelet lapsia apinoiksi? #rasisti"

Se oli huumoria! Heti ruvetaan nimittelemään rasistiksi

Täysin ymmärrettäviä reaktioita – jokainen ei-valkoisen lapsen kanssa riittävästi aikaa viettänyt tietää, että ihmiset ovat todella julmia.

Huono sanavalinta muutetaan huonoksi päätökseksi näin: "Se oli huumoria! Heti ruvetaan nimittelemään rasistiksi. Relatkaa vähän, tämä on meillä ihan normaalia kielenkäyttöä. Ihme puolestaloukkaantujat.”

Huono päätös muuttuu huonoksi periaatteeksi näin: "Olen nyt saanut kymmeniä vihaisia viestejä, joissa minua haukutaan rasistiksi vaikken sitä ole. Jopa työnantajaani on oltu yhteydessä. Jatkossa aion kutsua kaikkia lapsia apinoiksi, eipä tule sitten epäselvyyttä."

Parasta – ja erittäin vaikeaa – on niellä kiukkunsa ja epäreiluuden tunne ja katkaista tilanne heti ensimmäisten reaktioiden jälkeen:

"Tarkoitus ei missään tapauksessa ollut haukkua ketään rasistisesti! Kutsumme lapsiamme hellitellen pikkuapinoiksi. Ymmärrän, että juuri tämän kuvan yhteydessä kommenttini voi helposti lukea rasistiseksi. Olen pahoillani, läksy opittu!"

Miten asioita voisi parantaa? Ensinnäkin ihmiset, jotka eivät halua loukata, voisivat yrittää vähän kovemmin.

Jos kerran oikeasti uskot tasa-arvoon, lakkaa höpäjämästä ”naisista ratissa” tai huonosti pelaavan jääkiekkoilijan ”akkamaisuudesta”. Se ei ole kovin vaikeaa. Mieti myös, miksi käytät tuollaisia ilmaisuja - oletko syvällä sisimmässäsi kuitenkin sitä mieltä, että naiselliset tai ”akkamaiset” asiat ovat halveksittavia?

Toisekseen loukkaajat (joihin itsekin vahingossa toisinaan kuulun) voisivat ajatella vähemmän itseään. Kyse ei ole sinusta. Kyse ei ole myöskään siitä, loukkasitko vahingossa vai tahallasi. Loukatun kannalta sillä ei juuri nyt ole väliä.

On yhtä tyhjän kanssa vaatia, että sorretut vähemmistöt ”relaisivat” tai ”eivät hermostuisi turhasta”. Ihminen, jota loukkasit, on luultavasti saanut kuulla samanlaisen loukkauksen elämässään kymmeniä, satoja tai tuhansia kertoja. On kohtuutonta vaatia häntä selittämään kärsivällisesti kymmeniä, satoja tai tuhansia kertoja, miksi hänestä tuntuu pahalta. Ymmärrät varmaan, miksi hän on kypsä kuulemaan tuhannennen kerran ”haha, älä nyt hermostu, mähän kannatan tasa-arvoa”. Itsekin olisit.

Kolmanneksi heidän, joihin ei kohdisteta kymmeniä, satoja tai tuhansia loukkauksia, pitää auttaa heitä, joihin kohdistetaan. Esimerkiksi rasistisiin puheisiin ja tekoihin täytyy ehdottomasti puuttua.

Jos paukkuja riittää, voi myös pohtia, onko huono käytös toistuvaa ja onko kyse todennäköisesti huonosta sanavalinnasta, huonosta päätöksestä vai huonosta periaatteesta. Näin myös reaktio sosiaalisessa mediassa voi olla paremmin mitoitettu ja kohdennettu.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria (sd.).