Terhi Julin ja Jarmo Vehkakoski pakkaavat tavaroita alumiiniveneeseen Käsnäsin satamassa. Sieltä on tarkoitus lähteä kohti Örön saarta. Edellisenä päivänä oli kova myrsky, mutta Jarmo arvioi, että meri on nyt rauhoittumassa.

Joulukuussa Terhi jää eläkkeelle ja silloin pariskunnasta tulee virallisesti Örön asukkaita. Jarmo käy osan viikosta vielä töissä Espoossa, mutta Terhi on valmis asumaan saaressa myös yksin.

Voin aina myöhästyä töistä päivän tai pari. Jarmo Vehkakoski

– Joku kysyi, miten uskallat muuttaa sinne, siellähän on vaarallista. Mutta tämä on varmaan Suomen turvallisimpia paikkoja. Vartiotorni on tuossa vieressä ja se on edelleen käytössä, pohtii Terhi Julin.

Merimatka vankkatekoisella aluksella vie noin puoli tuntia. Aurinko nousee ja lupaa hyvää kuvaussäätä valokuvaajana työskentelevälle Jarmolle. Jarmo on lähettänyt kuviaan Örön saarelta jo Åbo Underrättelser -lehdelle. Turvallisuutta pariskunta miettii tarkasti, kun he suunnittelevat matkaa saareen tai takaisin mantereelle.

– Pitää vain olla järki päässä ja varovainen. Jos keli on huono, pohditaan, mennäänkö vai ei. Voin aina myöhästyä töistä päivän tai pari, kertoo Jarmo Vehkakoski.

Muitakin tulijoita olisi

Örön saarella on ollut vilkasta viime vuosina. Aiemmin puolustusvoimien käytössä ollut Kemiönsaaren alueella sijaitseva saari avautui matkailulle kesällä 2015. Kahtena viime kesänä matkailijoita on ollut kesää kohden 30 000. Metsähallitus kunnostaa saaressa koko ajan uusia kohteita. Marraskuun alussa valmistui riippusilta, joka helpottaa liikkumista saaren eteläkärjessä. Myös bunkkereihin pääsee tutustumaan myös.

Veneilijät olisivat valmiita tulemaan viikoksi, ei vain pistäytymään. Jarmo Vehkakoski

Pitkään metsähallituksessa ja Örössä työskennellyt Jouni Vuorinen kertoo, että saarta kohennetaan edelleen.

– Metsähallituksella on valmiina suunnitelmat kahdeksan asunnon korjaamiseksi. Ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan niihin lähiaikoina, kertoo Vuorinen.

Vakituinen ympärivuotinen laivavuoro on saaren ympärivuotisen käytön edellytys. Talvikaudella saareen ovat ajaneet satunnaisesti huoltoalukset ja yrittäjien taksiveneet. Satunnaisten matkailijoiden lisäksi Örön taitelijaresidenssin talossa on taiteilijoita läpi talven.

Jarmo Vehkakoski sanoo huomanneensa kysynnän yhteysalusliikenteelle.

– Syksyllä juttelin veneilijöiden kanssa satamassa. Jokaisella on kiinnostusta. He kyselevät, miten tänne pääsee talvella. Moni veneilijä oli valmis tulemaan viikoksi, ei vain pistäytymään, kertoo Vehkakoski.

Päätös liikennöinnistä on tehty

Saaristolain mukaan valtion tulee pyrkiä takaamaan yhteydet saarissa asuville. Yhteysalusliikenne ei kuitenkaan ole subjektiivinen oikeus. Liikenneyhteydet eivät siis ilmaannu automaattisesti paikkaan, jonne joku muuttaa.

– Meillähän on huomattavan paljon saaria, joissa on ympärivuotisia asukkaita, mutta ei ole valtion hoitamaa yhteysalusliikennettä, sanoo Saaristoliikenteen palvelutasovastaava Sirpa Vanhala Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Örön tapauksessa matkailutoiminta on kuitenkin edesauttanut liikennöinnin lisäämistä. Saarella on pitkään ollut tarve saada huoltoliikennettä tukemaan saarelle syntynyttä yritys- ja matkailutoimintaa.

ELY-keskus ja Liikennevirasto ovat nyt tehneet ratkaisun liikenteen järjestämisestä saarelle. Ratkaisussa kuultiin myös yrittäjien edustajaa.

– Loppuvuoden ajan, avovesikautena, liikennöintiä hoitaa Johnny Åkerberg. Raskaskuljetuspalvelu jatkuu joustavasti ja tarvepohjaisesti vuoden loppuun, Vanhala kertoo.

Vuoden vaihteen jälkeen liikennöinnin ottaa hoitaakseen kerran viikossa Kuljetus-Savolainen Oy, jolla on jo yhteysalusliikennettä Hiittisten alueella. Uusi reitti ei Vanhalan mukaan tuo liikaa lisäkustannuksia tai häiritse jo olemassa olevaa liikennöintiä.

– Pyrimme säilyttämään muiden asukkaiden palvelutason, Vanhala vakuuttaa.

Liikennöinnistä on nyt sovittu noin vuodeksi. Vuoden 2018 lopulla tilanne tarkistetaan ja tehdään päätöksiä liikennöinnin jatkosta, Vanhala sanoo.

Rauhaa ja tilaa hengittää

Toimiva yhteysalusliikennekään ei muuta saarta mantereeksi. Mikä sitten saa muuttamaan pois mantereelta, palvelujen parista, saarelle? Monelle voisi tulla kauppaa ikävä. Talvella Örön saarella ei ole auki ravintopalveluja eikä vierasvenesataman kauppaa, joten melkein kaikki tarvittava on tuotava mukana.

Terhi Julinilla on koreissa ja kasseissa myös ylimääräisiä ruokatavaroita.

Pitää varautua kelirikkoon ja siihen, että meri voi jäätyä. Terhi Julin

– Otin mukaan jo sellaista tavaraa, joka säilyy pitempään eli muun muassa ryynejä. Jätän niitä kaappeihin. Pitää varautua kelirikkoon ja siihen, että meri voi jäätyä, kertoo Terhi Julin.

Kun ruokatavarat on saatu kaappiin, pariskunta kiirehtii ulos. Päivä on lyhyt marraskuussa. Aurinko paistaa, joten Jarmo Vehkakoski lähtee kuvaamaan aaltoja yhdelle lempipaikalleen saaren eteläkärkeen.

– Olen asunut isoissa kaupungeissa melkein koko ikäni. Kyllä muuallakin on elämää kuin siellä ruuhkassa, pohtii Jarmo Vehkakoski.

– Kuuntele vähän aikaa. Täällä ei kuulu moottorin ääntä, täällä on tilaa hengittää, hartiat laskeutuvat. Eikö tässä ole tarpeeksi syitä, miksi muuttaa tänne, naurahtaa Terhi Julin.

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professorin Pertti Haaparannan mukaan euro on poliittinen hanke, jota ei voi taloudellisilla perusteilla puolustaa.

– Ainakaan tähänastisen menestyksen tai menestymättömyyden pohjalta ei voida.

Haaparanta kommentoi Suomen vientiä sekä euron vaikutusta EMU-maiden väliseen kauppaan tuoreen 100 vuotta pientä avotaloutta –raportin pohjalta Yle Radio Suomen Ajantasassa.

Haaparannan mukaan verratessa euron antamia tuloksia ja euromaiden kasvuvauhtia suhteessa muihin EU-maihin tai kehittyneisiin maihin, ei Euroopan talous- ja rahaliitto EMU yhtenäkään vuonna sen tosiasiallisen vuoden 1999 perustamisen jälkeen ole yltänyt näiden maiden tasolle kasvuvauhdissa.

– Kansalaisilla on oikeus tietää, että mitkä ne hyödyt EMU:sta on ollut ja EMU-jäsenyydestä. Tällaisilla standardimitoilla vaikeaa on löytää yhtäkään sellaista faktaa, joka puolustaisi sen järjestelmän olemassaoloa.

Professori Haaparanta toteaa itsekin olleensa aikoinaan pääministeri Paavo Lipposen EMU-työryhmässä mukana ja kannattaneensa rahaliittoon menemistä. Osa kuitenkin silloisista argumenteista euroon liittymiseksi ovat poistuneet, joista esimerkkinä Haaparanta mainitsee mm. nykyisen keskuspankkien harjoittaman samantyyppisen rahapolitiikan.

Suomi on samanaikaisesti saattanut kuitenkin hieman myös hyötyä eurosta.

– Mahdollisesti tässä kaupassa. Mutta kyllä nämä kasvuluvut ovat olleet niin huonot koko euroalueella, että vaikea nähdä mikä se hyöty on ollut.

Miksi eurosta ei sitten irtauduta?

Haaparanta sanoo käyneensä keskusteluja kollegoidensa kanssa ja yksi argumentti on se, että euroon on sitoutunut niin paljon poliittista pääomaa, että irtautuminen on mahdotonta. Toisaalta järjestelmä on teoriassa myös mahdollista korjata. Ja toki hajottaminen voisi aiheuttaa vakavia seurauksia.

– Jos alettaisiin ihan vakavissaan puhua euroalueen hajoamisesta tai varsinkin hajottamisesta, niin se aiheuttaisi rahoitusmarkkinoilla huomattavan sekamelskan. Toisaalta jos ei nyt euroaluetta ja sen valuvikoja korjata, niin kyllä sekin ennen pitkää johtaa kriisiin.

Haaparanta toteaa, että on euroalueella menty myös eteenpäin. Hänen mukaansa jo pankkiunioni ja siihen kaavailtu talletusvakuutusjärjestelmä on huomattava parannus, joskaan ei ratkaisu ongelmiin.

Vienti ja kilpailukykysopimus

Tutkimusraportti 100 vuotta pientä avotaloutta on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan, Aalto-yliopiston sekä Helsingin yliopiston yhteistyönä tehty tutkimus. Raportissa todetaan, että Suomen vientiä on tarkasteltu ajoin jopa hiukan harhaanjohtavasta näkökulmasta.

VATT:n omassa tiedotteessa kirjoitetaan, että ” Arvonlisäpohjainen tarkastelu antaakin Suomen viime vuosien talouskehityksestä toisenlaisen kuvan kuin julkisuudessa etenkin 2015–2016 korostunut viennin väheneminen ja tavaraviennin arvon lasku.”

Haaparannan mukaan kun katsoo esimerkiksi palveluiden vientiä ja niiden tuottamaa kotimaista arvonlisäystä, on vienti oikeastaan kasvanut jo vuodesta 2012 lähtien. Tämä puolestaan asettaa hänen mukaansa osan kotimaisista päätöksistä hiukan kyseenalaiseen valoon.

– Kiky-sopimus tavallaan solmittiin tämän huonon vientitilanteen parantamiseksi, niin kyllä sitä hiukan ihmettelee, että tarvittiinko koko kiky-sopimusta. Ehkä sitä tarvittiin tähän, että saatiin yksi tapa supistaa julkisen vallan menoja.

Valaistaan koko Suomi. Tällaisella ajatuksella valotaiteilija Kari Kola lähti suunnittelemaan Suomi 100 -juhlavuoden valotaidekokonaisuutta. Se on ainutlaatuinen teos, sillä näin suuressa mittakaavassa vastaavaa ei ole toteutettu aiemmin missään päin maailmaa. Valoteossarja käynnistyi Helsingin Töölönlahdelle toteutetun avajaisteoksen myötä jo viime uudenvuodenaattona.

Valoteossarjan loput kohteet valaistaan marras-joulukuun vaihteessa. Valot syttyvät ensimmäisenä Savonlinnassa, kun Olavinlinna valaistaan 28.–29.11. Savonlinnasta matka jatkuu Tampereen Näsinneulan, Oulun Kuusisaaren ja Kilpisjärven Saana-tunturin kautta Turkuun. Uusi valotaideteos syttyy joka toinen päivä. Valotempaus huipentuu Turun linnan juhlavalaistukseen itsenäisyyspäivänä.

Kolan mukaan Saana-tunturin led-tekniikalla toteutettavasta valaistuksesta syntyy maailman suurin koskaan tehty valotaideteos. Valaistava pinta-ala on 250 hehtaaria eli 2,5 miljoonaa neliömetriä.

Tällaista ei ole tehty mihinkään päin maailmaa. valotaiteilija Kari Kola

Suuren mittakaavan lisäksi omat haasteensa tuo tiukka aikataulu, kun yhdeksän päivän aikana tehdään viisi isoa valotaideteosta ja matkaa kohteiden välillä taitetaan tuhansia kilometrejä.

Tavaramerkkinä valotekniikan vienti äärirajoille

Valotaiteilijalle mikään ei ole mahdotonta. Kola on testannut teoksillaan valotekniikan käytön äärirajoja ennenkin, muun muassa Portugalissa 46 asteen helteessä ja Suomessa 36 asteen pakkasessa. Hän on valaissut kohteita ulkomaita myöten muun muassa Pariisissa, Prahassa ja Istanbulissa, jonne hän toteutti valoteoksen Euroopan suurimpaan ja korkeimpaan kauppakeskukseen Zorlu Centeriin.

– Lähtökohtahan tässä on, että tällaista ei ole tehty mihinkään päin maailmaa. Mennään äärimmäisiin paikkoihin äärimmäisellä aikataululla.

Kolan mukaan hän käyttäisi normaalisti Suomi 100 -juhlavuoden kaltaisen valotaideteossarjan tekemiseen kaksi vuotta eikä yhdeksän päivää. Nyt parin päivän välein hän toteuttaa viisi isoa valotaideteosta peräkkäin.

Kaikki teokset perustuvat siniseen ja valkoiseen väriin. valotaiteilija Kari Kola

Yhdestä asuntoautosta on tehty tuotantoauto, jolla valotaiteilija matkansa taittaa. Aina kun Kola herää, hän herää uudesta paikasta.

Teknisellä puolella Kolalla on käytössään 30–40 henkilön tuotantotiimi. Neljä erillistä tiimiä työskentelee yhtä aikaa, ja Kolan täytyy itse olla jokaisessa kohteessa paikan päällä päivää aikaisemmin viimeistelemässä kunkin kohteen valotaideteos esitysvalmiiksi.

Sähkökatkoihin on varauduttu

Olavinlinna on kohde, jossa luonto on vahvasti esillä. Valotaitelijalle Olavinlinnasta tekee mielenkiintoisen sen sijainti veden ympäröimänä. Veteen saadaan tehtyä heijastuksia, jotka tekevät valotaideteoksesta erityisen näyttävän. Museoviraston alla oleva historiallinen rakennus asettaa aina kuitenkin tiettyjä rajoitteita.

Olavinlinnan valaisussa käytetään led-tekniikan lisäksi projisointitekniikkaa, joka tulee Hollannista. Sähkökatkoihinkin on varauduttu.

– Tallisaareen tulee paljon valoja ja isot projektorit, ja siellä on tuplavarmistettu sähköjärjestelmä, joka tehdään kokonaan generaattoreilla, Kola kertoo.

Kolan mukaan jokaisessa kohteessa käytetään eri tekniikoita, jotta niistä saadaan riittävän erinäköisiä.

– Kaikki teokset perustuvat siniseen ja valkoiseen väriin ja siihen, että ei tehdä mitään showtyylistä vaan käytetään aikaa, että ihmiset voivat tulla rauhoittumaan ja katsomaan valotaidetta.

Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus on Valtioneuvoston kanslian tukema hanke, jonka toteuttamiseen on myönnetty Suomi 100 -valtionavustusta 295 000 euroa. Tukisumma on Suomi 100 -hankelistan suurin.

– Tämä toteutetaan kulukorvauspohjalta. Olen tietoisesti ottanut ison riskin taloudellisesti. Valtionavustus on noin puolet meidän kokonaisbudjetista. Jos tämä tehtäisiin kaupallisesti, niin pelkästään Saana-tunturin valaistuksen budjetti pitäisi olla yli miljoonaa euroa, Kola selventää.

Värit vaikuttavat kaikkeen

Kola käyttää teoksissaan tarkoituksella voimakkaita värejä ja kontrasteja. Hän pyrkii luomaan illuusioita ja satumaailmoita.

– Pitää löytää harmonia, ettei siitä tule sirkusta väärällä tavalla. Värit vaikuttavat kaikkeen. Ne vaikuttavat etäisyyksiin ja fysiologisesti ihmisten hyvinvointiin, Kola tietää.

Valo liikuttaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu tapahtuma. valotaiteilija Kari Kola

Hänen mielestään pimeän hyödyntäminen on Suomessa vielä todella vähäistä. Valotaide piristää ihmisiä.

– Meidän pitäisi hyödyntää pimeys. Valolla on mahdollisuus tehdä paljon asioita, joissa me Suomessa olemme vielä ihan lapsenkengissä. Valo liikuttaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu tapahtuma.

Kola tietää mistä puhuu, sillä toissa viikolla hänen valotaideteoksensa oli festivaaleilla Englannissa, missä kävi 250 000 ihmistä. Sitä ennen Kolan toteuttama valotaideteos oli esillä Hollannissa, missä yli 750 000 ihmistä kävi katsomassa valotaidetta viikon aikana.

Valolla on mahdollisuus tehdä paljon asioita, joissa me Suomessa olemme vielä ihan lapsenkengissä. valotaiteilija Kari Kola

Unescon maailmanperintökohteet tähtäimessä

Kola on erikoistunut suurikokoisiin ulkona toteutettaviin valotaideteoksiin. Valotaiteilijalla riittää unelmien kohteita. Tällä hetkellä Kola on suunnittelemassa sarjaa Unescon maailmanperintökohteista. Hänen tarkoituksenaan on aloittaa pidempi sarja, joka kestäisi parikymmentä vuotta.

– Tämä on vasta alkusoittoa. Tällä hetkellä olen keskustelemassa Stonehengestä ja voi olla, että se käydään jo ensi vuoden alussa toteuttamassa. Unescon maailmanperintökohteet ovat hienoimpia ja vaikeimpia kohteita mitä maailmassa on, Kola sanoo.

Leikkiikö Sotkamon kunta lastensa terveydellä vai tuliko kärpäsestä härkänen? Katsoipa asiaa sitten kummalta kantilta tahansa, Sotkamo onnistui saamaan päätöksellään tarjota päiväkotilapsille ja koululaisille rasvaisempaa maitoa sekä voita aikaan moniäänisen terveyskeskustelun, jonka avasi valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Ravitsemussuositusten vastaisesta päätöksen (Sotkamon kunta) taustalla oli huoli: ajatus lähti nälkäisenä koulusta palaavien lasten huolestuneilta vanhemmilta.

Asian toi ympäristö- ja teknisen lautakunnan pöydälle itsekin koulun ravintotyöntekijänä toimiva kunnanvaltuutettu Tuula Rossi-Määttä (sd.). Asia käsiteltiin kiireellisenä ja ylimääräisenä.

– Päätöksen taustalla olivat lasten vanhemmat, jotka ottivat yhteyttä minuun. Heidän mielestään lapsille pitäisi saada ravitsevampaa ravintoa päivän aikana. Koulupäivä venyy pitkäksi varsinkin perukan lapsilla, jotka lähtevät aamulla kahdeksan aikaan ja ovat vasta neljältä iltapäivällä kotona, Rossi-Määttä toteaa.

Vanhempien konkreettiset esimerkit herättivät naisen toimimaan.

– Vanhemmilta ja isovanhemmilta on tullut viestejä, että lapsi huutaa jo ulko-ovelta, että on kauhea nälkä.

– Itse pienen koulun ravintotyöntekijänä huolestuin tästä. Eivätkö lapset saa tänä päivänä kouluissa ja päiväkodeissa riittävästi ravintoa?

Ympäristö- ja teknisen lautakunnan päätöksestä tehtiin oikaisupyyntö, jonka allekirjoittajina on lääkäreitä, ravitsemusterapeutteja ja lasten hyvinvoinnista vastaavia. Tällä viikolla selviää, onko lautakunnan päätöksestä valitettu hallinto-oikeuteen.

Yksi asia on selkeä.

Vaikka ravitsemusneuvottelukunta tyrmää Sotkamon päätöksen täysin, valtuutetut pysyvät kannassaan ja kokevat päätöksensä tärkeäksi.

Suurin väärinymmärrys

Sotkamossa ravitsemusneuvottelukunnan päätöstä pidettiin näpäytyksenä. Myöhemmin neuvottelukunnasta myönnettiin, että sitä se onkin. Asialle haluttiin julkisuutta, ja sitä saatiin.

– Vastaavanlaisia maitotarjoiluja on kehitteillä muuallakin. Ilmeisesti keskustelua pitää jatkaa, sanoo ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm.

Sotkamossa näpäytystä pidettiin kohtuuttomana, koska se ei tuonut esille selkeästi asian todellista laitaa.

Valtuutetut kokevat, että suurin päätökseen liittyvä väärinymmärrys on se, että kevytmaito korvaisi kokonaan nykyisin kouluissa tarjottavan rasvattoman maidon.

Näin ei kuitenkaan ole. Jos päätös saa lainvoiman, ruokalan linjastoon ilmestyy myös kevytmaitoa. Sen lisäksi margariinin rinnalle tulisi tarjolle voita.

– Jokaisella on edelleen vaihtoehto, eli kenenkään ei ole pakko ohjata lapsiaan sitä käyttämään. Edelleen koulussa voi valita margariinin ja rasvattoman maidon, kunnanvaltuutettu Heidi Kotilainen huomauttaa.

– Ketään ei pakoteta juomaan rasvaisempaa maitoa, Rossi-Määttä lisää.

Ketään ei pakoteta juomaan rasvaisempaa maitoa. Tuula Rossi-Määttä

Tuula Rossi-Määtän kanssa samoilla linjoilla ovat sotkamolaiset kunnanvaltuutetut ja pienten lasten äidit, Ella Mustakangas sekä Heidi Kotilainen.

– Meidän täytyy kuunnella. Se on myös uuden kuntalain mukaista, että kuntalaisia asiakkaina ja palvelujen käyttäjinä kuunnellaan, Mustakangas sanoo.

Päätös on tehty ympäristöteknisessä lautakunnassa hyvin yksimielisesti.

– Olemme toimineet kuntalaisina ja kuntalaisten ääntenpainoja kuunnellen, emmekä sitä kautta, onko tämä jonkun puolueen ajama asia. Siihen ovat tarttuneet ne valtuutetut, jotka ovat kokeneet asian tärkeänä, riippumatta siitä mitä puoluetta edustaa, Mustakangas kertoo.

Maidontuottajanakin toimiva Mustakangas ei ole yllättynyt maidon herättämästä keskustelusta.

– Maito, jos mikä, on ihmisille tuttu asia. Totta kai se silloin myös herättää tunteita.

– Minusta se on hyvä, että kunnan päätökset herättävät keskustelua. Teemme kuntapolitiikkaa kuntalaisten takia. Siksi se on hyvä, että se herättää tunteita ja kiinnostusta.

Vaihtoehtoisia totuuksia tarjolla

Valtion ravitsemusneuvottelukunta totesi tiedotteessaan, että ravitsemussuositusten mukaisella ruokavaliolla turvataan lapsen kasvun ja kehityksen kannalta välttämättömien rasvahappojen saanti. Lapsi ei tarvitse maidon ja voin kovaa, tyydyttynyttä rasvaa.

Puheenjohtaja Sebastian Hielm pysyy tiukasti tiedotteen takana.

– Jotkut väittävät, että maitorasvassa on jotain hyödyllistä. Me emme ole sellaista tutkimusta nähneet. Mielestämme kova rasva on vain haitallista, Hielm sanoo.

Ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja puhuu ravitsemuskeskustelussa vallalla olevista "vaihtoehtoisista totuuksista", jotka leviävät tänä päivänä helposti sosiaalisen median kautta.

– On hopeavettä, on kovan rasvan terveellisyyttä ja niin poispäin, Hielm sanoo.

Sinänsä maitokeskustelussa ei ole kuitenkaan hänen mukaansa mitään uutta ja yllättävää. Se on ollut aina olemassa. Hielm sanoo, että Pohjois-Karjala -projektin (Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus) myötä ihmiset hyväksyivät vähitellen kovien rasvojen haitallisuuden.

– Tämä, että nyt vanhemmat rupeavat kyseenalaistamaan ravitsemussuosituksia ja tarjoamaan lapsille selkeästi epäterveellisempiä vaihtoehtoja, on mielestäni täysin uusi asia, Hielm sanoo.

Hielmin mukaan kulutustrendiä tarkkaillessa näkyy, että suolan (Iltalehti) ja voin (Keskisuomalainen) kulutus lähtivät nousuun jälleen 2000-luvun lopulla, kun suhdanne oli ollut laskusuunnassa ennen sitä lähes 30 vuotta.

– Keskustelu liittyy enemmänkin siihen, että ollaan mukamas palaamassa johonkin luonnollisuuteen, missä ei haluta prosessoituja elintarvikkeita. Kuvitellaan, että täysmaito, homogenisoimaton ja täynnä rasvaa, on terveellisempää kuin sellainen maito, joka on käynyt meijeriprosessin läpi. On ilman muuta selvää, että näin ei ole, Hielm sanoo.

Hielm antaa maitokeskustelun lisäksi esimerkiksi rokotevastaisuuden.

– Nämä ovat vaihtoehtoisia totuuksia, jotka leviävät tehokkaammin. Ei tarvitse olla kovin montaa hullua sosiaalisessa mediassa, niin yhtäkkiä se sitten leviää. Ihmisillä jostain syystä halu uskoa jotakin muuta kuin virallista totuutta tänä päivänä.

"Emme toki leiki lasten terveydellä"

Sotkamossa ei nähdä päätöksessä mitään sellaista, että kuntapäättäjät asettaisivat lasten terveyden tieten tahtoen vaaraan. Tuula Rossi-Määttä pitää väitettä pöyristyttävänä.

– Emme toki leiki lasten terveydellä, hän toteaa tiukasti ja nostaa esille toisen näkökulman asiaan.

– Olen aina sanonut tämän, että Sotkamon kunta on liikunnan mallikunta. Meillä on panostettu hirveästi muun muassa välituntien liikuntapaikkoihin, hän jatkaa.

Ella Mustakangas (kesk.) pitää päätöstä ja sen herättämää keskustelua osoituksena siitä, että maitorasvojen hyödyistä ja haitoista ei ole olemassa yhtä totuutta.

– Se myös viestii ravitsemusasioista kiinnostuneiden kuntalaisten kokevan, että he haluavat itse kyseenalaistaa valtavirran mukaista ravitsemussuositusta ja -käsitystä, mikä tässä maassa on, Mustakangas sanoo.

Heidi Kotilainen (sit.) on kunnanvaltuutettuna saanut kuntalaisilta palautetta myös muista lasten ravitsemusta koskevista asioista.

– Maidon rasvan lisäksi on keskusteltu päiväkodeissa sokerisista välipaloista ja aromivahventeiden käytöstä ruuassa. Moni toivoo energiarikasta ruokaa, joka tuo kylläisyyden tunteen, Kotilainen sanoo.

Kotilaisen perheen ruokapöytään kuuluu täysmaito. Hän iloitsee siitä, että maitoasiaan tartuttiin myös kunnassa.

– Toivon, että kun ohjaamme lapsia käyttämään rasvaisempia maitotuotteita, niin se tuo lapsille terveyttä, hän sanoo.

"Ei se ole Sotkamon kunnassa iso summa"

Suomen osuus EU:n koulumaitotuesta on noin 3,8 miljoonaa euroa (Maaseudun tulevaisuus).

Elokuun alusta alkaen koulumaitotukea on myönnetty vain rasvattomalle maidolle ja piimälle, johon on lisätty D-vitamiinia, sekä niiden laktoosittomille ja luomuversioille. Sotkamon kunnanjohtaja Mika Kilpeläinen arvioi aiemmin, että mikäli päätös toteutuu lautakunnan ensimmäisen päätöksen mukaisena, siitä aiheutuu kunnalle lisäkuluja muutamista tuhansista jopa 10 000 euroon vuodessa.

– Kunnat sanovat, että rahat löydetään kyllä jostakin, ettei tukirahoilla tehdä mitään. Se on mielestäni hyvin lyhytnäköistä ja pois muusta kouluruokailusta, ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja Sebastian Hielm sanoo.

Sotkamolaiset valtuutetut Tuula Rossi-Määttä, Ella Mustakangas ja Heidi Kotilainen pitävät kustannuksia pieninä, kun kyse on muutamista tuhansista euroista.

– Ei se ole Sotkamon kunnassa iso summa. Enemmän tämä on periaatteellinen keskustelu, Ella Mustakangas toteaa.

– Luulisi, että meidän kokoisessa kunnassa on muitakin asioita kuin yksi 8 500 euron maitotuki, joka ensi vuoden alussa varmasti pienenee muutenkin. Meillä on paljon tärkeämpiäkin asioita talouden suhteen kuin tämä meidän tekemämme aloite, Rossi-Määttä kommentoi.

Valtion jyrinä oli kunnalle punainen vaate

Tuula Rossi-Määttä lisää, että kuntalaiset ja muut aiheesta yhteyttä ottaneet kansalaiset ovat pitäneet Sotkamon päätöstä hyvänä. Palaute on ollut positiivista ja hänen mukaansa päätöstä on kehuttu rohkeaksi.

– En ymmärrä, että minkä takia on näytetty härälle punaista vaatetta. Mielestäni olemme saaneet positiivista palautetta tällä maitojutulla koko kunnalle, hän sanoo.

Rossi-Määttä kertoo olleensa yhteyksissä kahteen pohjanmaalaiseen kuntaan, joissa on tehty vastaavanlainen päätös.

– Siellä on vähän hymyilty tälle Sotkamon saamalle huomiolle. Siellä olivat koko valtuusto ja kuntalaiset ovat tämän asian takana, hän toteaa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on kädetön, mitä tulee päätösvaltaan. Sebastian Hielmin mukaan organisaation tehtävä on nimenomaan käydä keskustelua sekä tuoda suosituksia ja ohjeita kuntapäättäjille sekä muille suomalaisille.

– Voimme jyrähtää, kuten Sotkamon tapauksessa, tekemällä asiasta tiedotteen ja saattamalla asia julkisuuteen. Sillä saadaan julkisuutta ja keskustelua aikaiseksi. Viime kädessä on kuntapäättäjän päätettävä, että kuunteleeko hän meitä vai meneekö hän kuitenkin tiedettä vastaan.

Se, onko päätös lainvoimainen, ratkeaa tällä viikolla.

– Minut on jotenkin väsyttänyt koko tämä homma. Toivon ettei se kaadu, mutta kaikki on mahdollista Sotkamon kunnassa, Tuula Rossi-Määttä sanoo.

Maito maistuu lapsille, purkista huolimatta

Mutta mitä maidosta sanovat ne, joita aikuisten tekemät päätökset lopulta koskettavat? Halusimme kysyä lapsilta, kuinka tärkeä ruokajuoma maito on, ja onko sillä väliä, minkä värisestä purkista se tulee.

Tehtävä ei ollut helppo, sillä kuntapäättäjät olivat aluksi vahvasti sitä mieltä, että lapsia ei saa sekoittaa mukin reunojen yli kuohuvaan maitokeskusteluun.

Lopulta jututimme Leivolan koulun 4-luokkalaisia, 10-vuotiasta Unna Pehkosta ja 9-vuotiasta Niklas Granitia, jotka molemmat kertoivat juovansa maitoa päivän jokaisella aterialla vähintään lasillisen.

– Maito on maistuu hyvältä, Pehkonen sanoo.

– Maito on raikasta ja hyvänmakuista. Se on pääruokajuoma minulle, Granit lisää.

Mites on sen laita, että onko väliä, mistä purkista maitoa kaadetaan lasiin?

– Ei oikeastaan, Pehkonen sanoo hetken mietittyään.

– No ei, Granit lisää.

Entinen kansanedustaja, komisarion tehtävistä eläkkeelle jäänyt porilainen Oiva Kaltiokumpu sanoo pitävänsä esitystä tieliikennelain muutoksesta ongelmallisena.

Kaltiokumpu harmittelee, että eduskunnalle annettu esitys sisältää liikennevirhemaksun jo hyvin pienestä ylinopeudesta. Hänestä rangaistus ei ole oikea suhteessa siihen, millaisia rangaistuksia langetetaan esimerkiksi väkivaltarikoksista.

– Olen tavannut tuhansia ihmisiä, jotka ovat ajaneet ylinopeutta. Katson, että esitys menee väärään suuntaan. Ei 1–5 kilometrin ylinopeuksia voi lähteä käsittelemään rangaistuksilla, Kaltiokumpu sanoo.

Bernerin tulkinta – oikeassa vai ei?

Liikenneministeri Anne Berner on todennut [Iltalehti], ettei poliisi jatkossakaan sakota yhden kilometrin ylinopeudesta.

– Nykylain mukaan ylinopeudessa on nollatoleranssi. Puuttumiskynnys on poliisin sisäisen ohjeistuksen alainen asia, Berner kirjoitti sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun asiasta nousi kohu tiedotusvälineissä.

Miksi asiasta sitten säädetään, jos lakia ei ole tarkoitus noudattaa? Oiva Kaltiokumpu (kesk.)

Oiva Kaltiokumpu ei niele liikenneministerin vakuutteluja vaan pitää niitä epäloogisina.

– Berner on monessa suhteessa pätevä, mutta nyt hän ei ymmärrä, mitä on tapahtumassa. Berner viittaa siihen, että poliisi saa harkita, annetaanko rangaistus. Miksi asiasta sitten säädetään, jos lakia ei ole tarkoitus noudattaa? Ministeri ei voi kieltää viranomaista noudattamasta lakia ja antamasta rangaistusta, Kaltiokumpu toteaa.

Kaltiokumpu lähettää terveisiä eduskunnan liikennevaliokunnan puheenjohtajalle Ari Jaloselle (sin.). Hän toivoo, että Jalonen pyrkii vaikuttamaan uuden lain sisältöön.

Missä ihmeessä se kerma nyt on? Muutama ärräpää voi lennellä, jos ruuanvalmistuksen kriittinen ainesosa on unohtunut kaupan kassalle. Ottaa sekin päähän, jos alennuksessa olleesta tuotteesta onkin joutunut maksamaan täyden hinnan.

Kokosimme viisi harmituksen aihetta, joita kauppareissulla voi kohdata. Riippuu myymälästä, kuinka hyvillä mielin asiakas näiden tilanteiden jälkeen kotiutuu.

Satunnaisesti eri puolille Suomea lähetettyyn kyselyymme vastasivat Turun Kupittaan Citymarket, Porin Mikkolan Prisma, Hyvinkään Prisma ja kaikki Suomen Lidlit.

Näin tilanteet ratkeavat

Myymälät kertoivat omat ohjenuoransa tilanteisiin. Lisäksi Uudenmaan maistraatin kuluttajaoikeusneuvoja Raija Marttala antoi suosituksia siitä, miten niissä olisi syytä toimia. Hän painottaa ohjeidensa olevan suuntaa-antavia. Todelliset ongelmatilanteet ratkotaan tapauskohtaisesti.

1. Asiakas unohtaa jonkin maksamistaan ostoksista kassalle__ ja huomaa unohduksensa vasta kotona. Hän tulee seuraavana päivänä kyselemään ostostensa perään. Odottaako tuote asiakasta kassalla ja jos odottaa, niin kuinka pitkään?

Citymarketissa ja Prismoissa asiakkaan unohdus kirjataan ylös ja hän saa noutaa asiakaspalvelupisteestä joko unohtuneen tuotteen tai uuden vastaavan tilalle. Lidleissä kassa-alue siistitään päivän päätteeksi ja kassalle jääneet tuotteet viedään takaisin paikoilleen. Asiakkaan onkin syytä toimia ripeästi.

– Asiakkaan kannattaa ottaa heti unohduksen huomattuaan yhteyttä asiakaspalveluun, joka pystyy ilmoittamaan asiasta myymälälle. Näin myymälällä on etukäteen tieto unohtuneesta tuotteesta, toteaa viestintäassistentti Katja Kuikka Lidlin viestinnästä.

Kuluttajaoikeusneuvojakin suosittelee nopeaa toimintaa. Kaupan ei voi olettaa säilyttävän esimerkiksi tuoretuotteita pitkään. Jonkin aikaa asiakkaalla on oikeus nekin noutaa.

– Maksetut ostokset ovat lähtökohtaisesti asiakkaan omaisuutta, joten kaupan pitäisi säilyttää niitä. Jos asiakas kuitenkin huomaa asian kovin myöhään, voi olla vaikeaa yksilöidä tuotetta juuri hänelle. Tallessa oleva kuitti on avuksi tässäkin asiassa, Raija Marttala toteaa.

2. Asiakas tiputtaa tuotteen kassalla ja se hajoaa. Saako hän tilalle uuden? Vaikuttaako ratkaisuun se, tippuuko tuote ennen hihnalle laittamista vai sen jälkeen? Onko tuotteen arvolla vaikutusta ratkaisuun?

Tämän tilanteen hoito riippuu kaupasta. Prismat ilmoittivat, että ratkaisu tehdään tapauskohtaisesti, mutta useimmiten asiakas saa uuden tuotteen tilalle – riippumatta siitä, missä kohtaa tuote on tippunut.

Lidleissä jo maksetun tavaran tilalle voi saada uuden vaikka se olisi hajonnut vasta parkkipaikalla. Kupittaan Citymarketissa linjaus on toinen.

– Ennen maksamista asiakas saa hakea uuden. Maksamisen jälkeen tuote on asiakkaan, eikä uutta voi hakea. Tuotteen hinta ei vaikuta asiaan, kertovat käyttötavaroista vastaava Juha Heinonen ja elintarvikkeista vastaava Jukka Aaltonen.

Vastaus on linjassa kuluttajaoikeusneuvoja Raija Marttalan ajatusten kanssa. Vaikka hän ei uskallakaan antaa yksiselitteistä vastausta tähän kohtaan, pitäisi hän maksua vastuun rajapyykkinä.

– Karkeasti voisi sanoa, että ennen maksamista ja tavaroiden pakkaamista on vaaran vastuu tuotteesta kaupalla. Jos asiakas tiputtaa tuotteen ja rikkoutuminen johtuu hänen huolimattomuudestaan, jää tilanne kuluttajan vahingoksi. Maksun jälkeen vastuu on asiakkaalla.

3. Lapsi tiputtaa kaupassa 50 euron lasikannun tai hajottaa jotain muuta arvokasta. Odottaako vanhempia lasku kassalla tai kyselläänkö vakuutuksia? Kukaan vastanneista ei laskuttaisi tuotetta, ellei teko olisi selvästi tahallinen.

Porin Mikkolan Prismassa osa asiakkaista on kuitenkin itse tarjoutunut maksamaan hajonneen tuotteen.

– Vahingon tapahtuessa keskustelemme tilanteesta asiakkaan kanssa. Usein asiakas itse sanoo, että haluaa korvata maljakon, palvelupäällikkö Sanni Langenoja toteaa.

Raija Marttalan mukaan vastuukysymys ei ole yksiselitteinen.

– Pitää katsoa, onko tilanne puhdas vahinko, vai ovatko vanhemmat päästäneet lapsen juoksemaan valtoimenaan ilman valvontaa. Toisaalta arviointiin vaikuttaa se, onko tavarat sijoitettu kaupassa riittävän turvallisesti ja tukevasti. Kaupallakin on huolellisuusvelvoite.

4. Asiakas ostaa 30 prosentin alennuksessa olleen maksalaatikon ja huomaa vasta kotona, syötyään jo ruokansa, että alennus jäi saamatta. Pitääkö sekä tuote että kuitti palauttaa seuraavana päivänä kauppaan, jotta alennuksen saisi jälkikäteen? Korvataanko ylimääräisen kauppareissun aiheuttama vaiva jotenkin?

Maksalaatikon voi syödä rauhassa. Yksikään kyselyyn vastanneista kaupoista ei vaadi tuotteen palauttamista liikkeeseen. Riittää, että asiakas käy kuitin kanssa hakemassa alennuksen jälkikäteen. Myös kuva kuitista riittää ainakin Hyvinkään Prismassa.

– Emme velvoita asiakasta tuomaan tuotetta myymälään näytille, toki kysymme kuittia ja asiakas voi myös laittaa kuitista kuvan kännykkäkameralla, kertoo kaupan johtaja Jari Kättö.

Kuluttajaoikeusneuvojakaan ei vaatisi tuotteen tuomista kauppaan näytille. Pakkaus olisi silti hyvä säilyttää tai ainakin ottaa kuva siitä ja kuitista.

– Virheeseen vetoavan pitää pystyä näyttämään virhe toteen. Jos kauppias vaatii, että kuitti ja paketti pitää viedä näytille, voi ajatella, että matkakulut pitäisi korvata, Raija Marttala toteaa.

5. Asiakas huomaa vasta viikkojen päästä kotona, että kylmiä kelejä odottaviin toppahousuihin on jäänyt hälytin kiinni. Kuittia ei ole tallessa. Uskaltaako tuotteen kanssa lähteä takaisin kauppaan, jotta hälyttimen saisi irti? Korvataanko ylimääräisen kauppareissun aiheuttama vaiva jotenkin?

Kauppaan uskaltaa palata ilman kuittiakin. Kaupat löytävät tiedon maksusta omista järjestelmistään. Asiakkaalle aiheutunut vaiva korvataan tapauskohtaisesti. Osa tarjoaa hyvitykseksi kahvipaketin, osa bussilipun. Joku tarjoutuu korvaamaan mahdollisesti suuremman vaivan aiheuttamat kulut.

Asiakkaiden kokemusten perusteella käytännöt vaihtelevat suuresti. Tällaisten virheiden määräkin riippuu paljon siitä, millaisia tuotteita kaupassa myydään. Esimerkiksi Lidleissä esimerkin tyyppisiä tapauksia ei ole tullut lainkaan vastaan.

– Hälytinten poistamisen kanssa tehdään huolellista työtä, eikä kyseisiä tilanteita ole tähän mennessä ollut, Lidlin viestintäassistentti Katja Kuikka toteaa.

Kuluttajaoikeusneuvoja pohtii ensin pitkään, kuinka paljon luottamusta kauppiaalta voi vaatia. Hän kokeekin, että tilanteet on ratkottava tapauskohtaisesti.

Jos ostotapahtumasta löytyy todisteita tai kauppias muuten päättää luottaa asiakkaaseen, pitää hälyttimen poistamisesta aiheutuneet kulut korvata. Niitä ovat muun muassa matkakulut tai mahdolliset postikulut, jos asiakas asuu kaukana.

– Aiheutunut vaiva ei kuitenkaan ole korvattavaa vahinkoa – ei tässä kuten ei edellisessäkään tapauksessa. Se ei kuulu lainsäädännössä myyjän korvausvelvollisuuden piiriin, Raija Marttala toteaa.

Ei jää hampaankoloon

Raija Marttala kertoo käyneensä tapauksia läpi myös muiden kuluttajaoikeusneuvojien kanssa. Heille on tullut niistä vain yksittäisiä yhteydenottoja.

– Se kertoo kenties siitä, miten nämä asiat ratkaistaan kaupoissa. Kuluttajille ei jää niistä hirveästi hampaankoloon, Marttala toteaa.

Hänen yhteenkokoava ohjeensa on: tarkasta tuotteet ja kuitit mahdollisimman nopeasti, joko heti kaupassa tai viimeistään samana päivänä kotona. Silloin kuittikin on todennäköisesti vielä tallessa ja asioiden selvittäminen on huomattavasti helpompaa.

Pääkaupunkiseudulla asuva nuori nainen heräsi aamulla käsivarren kuumotukseen. Olkavarteen oli ilmestynyt kämmenen kokoinen punainen läiskä. Lääkäri epäili sen olevan ruusu tai merkki veritulpasta.

Kun pahin turvotus parissa päivässä laski, alkoi läikän muoto epäilyttävästi muistuttaa suorakaidetta. Jäljen tarkempi vertailu naisen käyttämään iPhoneen paljasti, että kyseessä onkin laitteen aiheuttama iso palovamma.

iPhonessa oli nuorten suosima kuori, jonka sisällä on glitteriä ja laavan kaltaisesti liikkuvaa värillistä nestettä. Kuori oli ostettu puolitoista vuotta sitten koru- ja asusteliikkeestä Helsingissä.

Kaksi kimalletta sisältävää kuorta jo varoituslistalla

Kimaltavissa trendi-kuorissa voi piillä vaara, jos kuori alkaa vuotaa ja nestettä pääsee iholle. Suomessa tavaroiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

– Tukesin tietoon ei ole aiemmin tullut kännykän kuorten aiheuttamia onnettomuustapauksia. Meille tulleet valvontatapaukset perustuivat EU:n tietokannassa olleisiin ilmoituksiin, sanoo Tukesin kemikaalituotteiden ryhmäpäällikkö Marilla Anttila.

Tukes varoitti lokakuussa Victoria´s Secret Glitter- ja iZound-nestekimallekuorista. Tuotteissa oli havaittu ainetta, jota EU-säädösten mukaan ei saisi koriste-esineissä olla. Mainitut tuotteet on välittömästi poistettava käytöstä.

Palovamman saaneen naisen kännykän kuoren merkki ei ole tiedossa.

Helsingin Sanomat kertoi loppukesällä, että glitter-nestettä sisältäviä kuoria valmistava MixBin Electronics veti markkinoilta lähes 300 000 kännykän kuorta. Yhdysvalloissa oli tuolloin tullut ilmi parikymmentä tapausta, joissa glitterneste oli aiheuttanut kuorten käyttäjille vammoja.

Turvallisuuden varmistaminen on hankalaa

Kaikissa glitter-kuorissa ei välttämättä ole vaarallisia aineita. Käytössä olevan kuoren turvallisuutta voi yrittää itse varmistaa.

– Jos kuoressa on liikkuvaa nestettä, myyjältä voi kysyä täyttääkö tuote EU:n turvallisuusvaatimukset.

Käytännössä kuluttajalla on varsin pieni mahdollisuus varmistaa tuotteen turvallisuus. Käyttämällä luotettavia kauppoja voi pienentää virheostosten riskiä. Sekään ei aina takaa tuotteen turvallisuutta.

Nettikaupoissa myytävien tavaroiden turvallisuutta ei pystytä valvomaan etukäteen. Jos ostoksen tekee EU-alueella toimivasta nettikaupasta, valvonta on tiukempaa. Muualta tilattaessa riski kasvaa.

– EU:n ulkopuolelta tilattaessa turvallisuusriski jää kuluttajan kannettavaksi, varoittaa Tukesin kemikaalituotteiden ryhmäpäällikkö Marilla Anttila.

Lasten päivähoidon kellokorttijärjestelmästä luovutaan Oulun kaupungissa pikavauhtia.

Hoitoaikaperusteisesta laskutuksesta luovutaan vuodenvaihteessa ja järjestelmä otetaan pois käytöstä jo aiemmin, joulukuun alussa.

Pääsyynä luopumiseen on Tiedon toimittaman järjestelmän toimimattomuus, kertoo Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä.

– Järjestelmä ei ole toiminut missään vaiheessa siten kuin on tavoiteltu. Todettiin, että tässä vaiheessa on syytä viheltää peli poikki ja alkaa valmistautua uuteen kilpailutukseen.

Kaupungissa yritettiin saada keskeneräinen järjestelmä toimintaan pikavauhtia.

– Se oli käyttöönottoprojekti ja tiedettiin, että se on keskeneräinen. Tavoite oli, että se olisi käytössä lokakuun lopussa.

Arvostan tosi paljon, että päätös tehtiin ja pelleily lopetetaan. Eija Salmi

Penttilän mukaan järjestelmän toimittanut Tieto oli luvannut, että osa järjestelmästä saataisiin toimimaan ensi keväänä ja loput sitten myöhemmin.

Päiväkodeissa ollaan tyytyväisiä päätökseen

Mäntylä-Snellmanin päiväkodinjohtaja Eija Salmi on päätöksestä huojentunut.

– Arvostan tosi paljon, että päätös tehtiin ja pelleily lopetetaan, ihan näin suomeksi sanoen. Kun se ei kerran toimi, niin ei se toimi. Turhaan me kiusaamme toinen toisiamme.

Salmi ihmettelee, miten vaikeaa on löytää sopivaa järjestelmää seuraamaan lasten päiväkodissa viettämää aikaa.

– On se merkillistä, että tämmöinen tuntiperusteisuus on ihan valtakunnan tasolla päätetty ja siihen ei valtakunnasta löydy sellaista ihan suitsait käyttöönotettavaa järjestelmää.

Vaikea ja toimimaton

Sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilän mukaan järjestelmää on moitittu vaikeaksi, toimimattomaksi ja järjestelmään ei ole voinut syöttää aikoja, jolloin lapsi on hoidossa.

Me joudutaan itse asiassa palaamaan tämmöiseen kynä-paperi-järjestelmään, joka ei tietenkään ole tätä päivää. Mika Penttilä

Kaupunki ei kuitenkaan ole maksanut Tiedolle vielä järjestelmästä mitään.

– Eikä tietysti maksetakaan, Penttilä sanoo.

Kustannukset ovat syntyneet hänen mukaansa lähinnä kilpailutukseen ja käyttöönottoon käytetystä työpanoksesta.

Järjestelmän toimittaneen Tieto Educationin vt. johtaja Jani Manninen kommentoi asiaa Ylelle sähköpostitse.

– Olemme luonnollisesti erittäin pahoillamme siitä, että emme tältä osin pystyneet vastaamaan asiakkaamme odotuksiin. Olemme sopineet asioista hyvässä yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa ja yhteistyömme muilta osin jatkuu sovitusti.

Paluu kyniin ja paperiin

Kun hoitoaikojen seurantajärjestelmä ajetaan pikavauhtia alas, otetaan päiväkodeissa käyttöön tammikuun alusta perinteiset menetelmät, Penttilä sanoo.

– Me joudutaan itse asiassa palaamaan tämmöiseen kynä-paperi-järjestelmään, joka ei tietenkään ole tätä päivää.

Hoitoaikaperusteisen laskutuksen käyttöönotto Oulussa siirtyy nyt siihen ajankohtaan, että järjestelmä toimii kunnolla.

Uuden kilpailutuksen on määrä alkaa ensi keväänä. Penttilällä on kilpailutettavalle järjestelmälle selkeä toive.

– Sen pitäisi toimia.

Heikki Nivala liukastelee pikkukengissä mäentörmälle. Olemme Kemijärven suuren puuterminaalin vieressä.

– Tästä alkaa meidän tontti, joka on aika lailla sata hehtaaria, Nivala sanoo.

Tontin laidalla Nivala lupaa, että siirtomaapolitiikan aika on Kemijärvellä pian ohi. Alueen metsävaroja aletaan käyttää taas Itä-Lapin hyväksi.

Kun Stora Enso sulki Kemijärven sellutehtaan vuonna 2008, moni ajatteli sen olevan historian vääjäämätöntä kulkua. Työt lähtevät muualle. Heikki Nivala ajatteli toisin.

– Alkusysäys tuli tehtaan lopettamisesta. Se oli niin järjetön päätös.

Nivala on eläkkeellä oleva Metsäkeskuksen metsäneuvoja ja entinen keskustalainen kuntapoliitikko.

Nyt hän johtaa pientä kemijärveläistä Boreal Bioref -yhtiötä, joka aikoo saada aikaan 800 miljoonan euron biojalostamon eli sellutehtaan Kemijärvelle.

Pienellä paikkakunnalla on myös epäilty miljardihanketta. Riittävätkö pienen Boreal Biorefin rahkeet?

Vuosi sitten Kemijärvelle saapui kuitenkin kiinalaista teollisuusväkeä, joka sai monen mielen muuttumaan.

Stora Enso vastaan Kemijärvi

Kemijärven kaunein paikka tulee vastaan heti kirkon jälkeen. Sillalta avautuu vaarojen ympäröimä joki- ja järvimaisema.

Vuosikymmeniä sillalta näkyivät myös sellutehtaan tupruttavat piiput. Ne merkitsivät sadoille Itä-Lapin asukkaille työtä ja toimeentuloa vuosikymmeniä.

Työntekijät kuulivat tehtaan lopettamisesta 25. lokakuuta 2007.

Kaupungintalolla pidetyssä kapinakokouksessa perustettiin Kemijärven massaliike. Sen johtoon tuli kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heikki Nivala.

Massaliike jopa valtasi sellutehtaan ja yritti myös pakkolunastaa sen. Stora Enso ei taipunut. Yhtiön suurin omistaja valtio nosti kätensä. Tehdas suljettiin keväällä 2008.

Yle pyysi kommenttia tehtaan sulkemisesta Stora Enson silloiselta toimitusjohtajalta Jouko Karviselta. Hän ei kommentoinut asiaa yhtiön jo jätettyään.

Stora Enso lähti Kemijärveltä, ja tehdas purettiin. Ajatus uudesta tehtaasta jäi kuitenkin kytemään.

– Varsinainen startti lähti Olli Dahlin soitosta, Heikki Nivala muistelee.

Syksyllä 2014 selluprofessorina tunnettu Olli Dahl soitti Heikki Nivalalle Metsäkeskukseen Kemijärvelle. Nivalan tehtävä Metsäkeskuksessa oli edistää metsätalouden elinkeinoja.

Dahl kertoi Nivalalle, että tämän kannattaisi tutkia vielä tarkemmin investointimahdollisuuksia Kemijärvelle. Dahl vakuutti, että tästä tulee vielä iso juttu.

Kukaan ei vielä arvannut, että siitä tulisi 800 miljoonan euron juttu.

Otaniemen keksintö Kemijärven pelastus?

Tutkija Kari Vanhatalo lataa sellukeitintä Aalto-yliopiston biotuotekeskuksessa Espoon Otaniemessä.

Professori Dahl kertoo suojalasiensa takaa, että puunjalostustekniikan laitoksella alettiin selvittää vuoden 2006 tienoilla Suomen metsäteollisuuden haasteita.

– Mietimme, mitä muuta sellutehtaalla voidaan tehdä kuin paperisellua, prosessiteollisuuden ympäristötekniikan professori kertoo.

Yksi löytö oli mikrokiteinen sellu. Sitä syntyy, kun sellukeittimeen ladataan raaka-aineeksi tavallista paperisellua.

Tekniikan tohtori Kari Vanhatalo hypistelee sellua sormissaan.

– Keiton jälkeen siitä tulee kuin pulveria, hiutaletta.

Juuri tätä ainetta aiotaan valmistaa myös Kemijärven tehtaalla.

Valkaistua mikrokiteistä sellua käytetään lähinnä lääkkeissä ja elintarvikkeissa. Näin syötävään saadaan haluttua vaikutusta, kuten rasvaisuuden tunnetta.

Mikrokiteistä sellua on valmistettu vuosikymmeniä. Aalto-yliopiston laboratoriossa keksittiin joitain vuosia sitten uusi, tehokkaampi ja edullisempi tapa tuottaa sitä. Yliopistolla on nyt patentti tuotantomenetelmään.

Dahlin ryhmän keksintö on tuottaa mikrokiteistä selluloosaa ympäristöystävällisesti pienillä kemikaalimäärillä. He ovat keksineet myös yhdistää sen valmistuksen sellutehtaan osaksi.

Aalto-yliopiston laboratoriossa on kehitetty myös uusi tuote, ruskea ligniinipitoinen mikrokiteinen sellu. Ligniini on puun kuitujen sidosainetta.

Tuotteesta kaavaillaan eläinrehun ainesosaa, esimerkiksi lehmille ja broilereille. Aalto-yliopistolla on jo alustavia tuloksia.

– Se edistää tiettyjen hyvien aineiden imeytymistä eläimellä. Se saa sen sitten kasvamaan paremmin, Dahl kuvaa.

Eläkeläismiehet perustavat startup-yrityksen

Boreal Biorefin toimistolla Kemijärvellä ei näy huppareita eikä energiajuomatölkkejä. Yhtiö ei vastaa tavanomaisia mielikuvia maailmaa valloittavasta startup-yrityksestä.

Toimistolla on kolme eläkeläismiestä ja kaupungin kehitysyhtiön toimitusjohtaja kahvikuppeineen.

– Meillä on yksinkertainen ja selvä tehtävä, saada investointipäätös, Nivala sanoo.

Boreal Bioref perustettiin vuoden 2015 lopussa. Samoihin aikoihin Nivala jäi eläkkeelle Metsäkeskuksesta ja erosi Kemijärven kaupunginvaltuustosta.

Nivala oli miettinyt, keitä hän voisi pyytää yhtiöön mukaan.

– Joka tapauksessa näiden henkilöiden piti olla sellaisia, että voin täysin luottaa heihin.

Nivala päätyi kahteen eläkeläiseen, Timo E. Korvaan ja Pekka Koskenrantaan.

Korva on entinen Kemijärven kaupunginjohtaja, Lapin läänin maaherra ja keskustan kansanedustaja. Koskenranta on Kemijärven entinen tekninen johtaja.

Boreal Biorefin miehet ovat nähneet läheltä, miten globalisaatio on runnellut Kemijärveä.

Ennen sellutehdasta Kemijärveltä lähtivät Torstain vaatetehdas ja Salcompin kännykkälaturitehdas. Ne veivät yli tuhat työpaikkaa.

Samaan aikaan kaupungin asukasluku on lähes puolittunut. Nyt Kemijärvellä on noin 7 500 asukasta.

On arvioitu, että Kemijärven uuteen tehtaaseen tulisi noin kaksisataa työpaikkaa, puunkorjuuseen ja kuljetukseen noin tuhat uutta työpaikkaa.

– Kun lasketaan mukaan myös välilliset vaikutukset, tehtaan vaikutus on valtava Itä- ja Pohjois-Lapissa, Timo E. Korva kuvaa.

Kemijärven hanke saa vauhtia ministeriön kilpailusta

Kemijärven tehdashanke sai vauhtia, kun se osallistui työ- ja elinkeinoministeriön biojalostamokilpailuun Aalto-yliopiston keksintöjen pohjalta. Hanke sijoittui kisassa toiseksi helmikuussa 2015.

Kemijärvellä valmistettaisiin ensimmäisenä maailmassa mikrokiteistä selluloosaa uudella tuotantomenetelmällä. Boreal Bioref saa yksinoikeuden Suomessa Aalto-yliopiston patentoimaan menetelmään.

Professori Dahl uskoo, että asialla on iso merkitys, jo hinnankin vuoksi.

– Jos perinteinen sellu maksaa noin 500–600 euroa tonni, niin mikrokiteisen selluloosan alin hinta on 2 000 euroa tällä hetkellä.

Aluksi Kemijärven tehtaan päätuotteet olisivat silti perinteinen paperisellu ja liukosellu. Sitä käytetään kankaiden raaka-aineena. Ne kattaisivat 90 prosenttia tehtaan 500 000 tonnin vuosituotannosta.

Heikki Nivala uskoo, että mikrokiteisellä sellulla on Kemijärvellä iso merkitys tulevaisuudessa, koska sillä on monia käyttökohteita.

Muita uuden tehtaan tuotteita olisivat biokaasu, tärpätti, mäntyöljy ja vihreä sähkö.

Professori Dahl arvioi, että mikrokiteinen sellu vaikutti, kun kiinalaiset kiinnostuivat Kemijärvestä.

– Uskon, että kiinalaisia kiinnostaa se kokonaiskonsepti. Yksi tehdas voi tuottaa vähintään kolmea kuitulaatua. Se on aivan erikoista maailmassa, sitä ei ole missään muualla.

Kiinalaiset vierailivat Joulupukin pajassa

Vuosi sitten Kemijärvellä jysähti uutispommi. Kiinalaisyhtiö Camcen varapääjohtaja Wang Yuhang kertoi, että yhtiö on mukana Kemijärven tehdashankkeessa.

Kiinalaisvieraita käytettiin tietysti Joulupukin pajassa Rovaniemellä. Vielä tärkeämpi oli retki metsään. Kiinalaiset seurasivat puun kaatoa metsäkoneen hytistä käsin.

– He saivat varmuuden, että meillä riittää raaka-ainetta ja sen toimitus pelaa, Nivala kertoo.

Kiinalaisia oli mietityttänyt, miten tehdas voi saada riittävästi puuta, jos yhtiö ei itse omista hehtaariakaan metsää. Vieraille kerrottiin, että Suomessa on toimittu näin yli sata vuotta.

Nivala selittää raaka-aineasiaa juurta jaksaen, koska se on koko investoinnin tärkein juttu.

Valtio omistaa puolet Lapin metsistä. Muidenkin puuntoimittajien määrä on pieni, koska pohjoisessa on suuria yhteismetsiä. Raaka-aineen kuljetusmatkat ovat Itä-Lapissa kohtuulliset. Kemijärvellä on myös iso Keitele Oy:n saha, joka voi toimittaa tehtaalle haketta ja kuitua.

Nyt alueella ei ole kuitupuusta riittävästi kysyntää. Metsät jäävät sen vuoksi harventamatta, eivätkä järeydy niin kuin voisivat.

Kemijärven tehdas käyttäisi raaka-aineena noin 2,8 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. Siitä sahahaketta olisi noin 0,4 miljoonaa.

Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan alueen puu riittää Kemijärven tehtaalle. Keskus arvioi, että Pohjois-Suomessa on nyt varaa lisätä puunkäyttöä kahdeksan miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Nivalan mukaan Kemijärven hanketta ei jarruta sekään, että EU:ssa on esillä metsähakkuiden rajoittaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tehdasta suunnitellaan entisellä aikataululla.

Sellukaupoilla pääministerin kanssa Kiinassa

Matkustajia kuulutetaan Finnairin Pekingin-lennolle Helsinki-Vantaan lentokentällä. Heikki Nivala kumppaneineen on taas lähdössä Kiinaan marraskuussa 2017.

Tällä kertaa ohjelmassa on muun muassa vierailu suuren paperinvalmistajan Huatain tehtaalla.

– Kun olemme ajatelleet, että suurin osa meidän tuotteista menee Kiinan markkinoille, niin totta kai se kiinnostaa, Nivala kertoo lähtoportilla.

Boreal Biorefilla ja Huatailla on esisopimus sellukaupoista. Se solmittiin, kun Nivala oli pääministeri Juha Sipilän kauppavaltuuskunnassa viime kesänä Kiinassa.

Nivala tapaa Kiinassa myös Boreal Biorefin pääkumppanin Camcen väkeä.

– Ehkä Kiinan valtion asettamat tavoitteet pitkäkuituisen sellun saannista ovat saaneet Camcen liikkeelle. Camcehan on käytännössä valtionyhtiö, Nivala pohtii yhtiön kiinnostusta Kemijärven hankkeeseen.

Camce on pörssissä, mutta 60 prosenttia siitä omistaa Kiinan valtionyhtiö, teollisuusjätti Sinomach.

Ensimmäisen kerran Nivala tapasi Camcen edustajia reilu vuosi sitten Minskissä Valko-Venäjällä. Camce rakensi Valko-Venäjälle sellutehdasta.

Neuvottelut olivat jo niin pitkällä, että Nivala allekirjoitti Minskissä esisopimuksen Camcen kanssa.

Alusta lähtien on ollut selvää, että Kemijärven tehtaan mahdollisia rahoittajia voisi löytyä nimenomaan Kiinasta.

– Camce tuli mutkan kautta sillä tavalla, että meillä oli yhteyksiä kiinalaisiin ja kävimme heidän kanssaan keskustelua, mikä olisi meille paras vaihtoehto, Nivala kertoo.

Neuvotteluissa on ollut keskeinen rooli Boreal Biorefin rahoituskonsultilla Fredrik Creutzilla.

Suomalainen Creutz on toiminut yli 20 vuotta Lontoossa, suurissa pankeissa Merrill Lynchissa ja Goldman Sachissa ja nyt itsenäisenä rahoitusammattilaisena.

– Tämä hanke on minulle ensimmäinen mahdollisuus tehdä jotain Suomessa. Tämä on osa meidän teollisuushistoriaakin, Creutz kertoo lentokentällä.

Wang Yuhang: ”Herra Nivala on hyvä kokki”

Varapääjohtaja Wang Yuhangin totiset kasvot sulavat lämpimään hymyyn helsinkiläisessä hotellissa, kun hän muistelee viimekesäistä Lapin-reissuaan.

Heikki Nivala vei ”Wangin Jussin” eräkämpälleen ja laittoi hänelle loimulohta.

– Mielestäni kiinalaisten ja suomalaisten luonteissa on paljon samankaltaisuuksia. Molemmat kansat ovat vaatimattomia ja pragmaattisia, Camcen varapääjohtaja Wang Yuhang sanoo A-studion haastattelussa.

Nivala sanoo yllättyneensä, miten helppoa kiinalaisten kanssa on ollut toimia. He saunovat mielellään ja jopa pyörivät hangessa saunasta päin.

Satojen miljoonien sijoituksia ei tehdä silti kaveripohjalta. Valtiotaustaisen yhtiön johtaja mainitsee haastattelussa useasti Kiinan valtion viisivuotissuunnitelman ja miten se käy yksiin Suomen hallituksen visioiden kanssa.

– Yksi Kiinan viiden vuoden kehityssuunnitelman keskipisteistä on kestävän kehityksen ja vihreän talouden edistäminen. Boreal Bioref -biojalostamo on juuri tällainen hanke, Wang sanoo.

Wangin mukaan Camce on aina halunnut tehdä yhteistyötä suomalaisen metsäteollisuuden yrityksen kanssa.

– Kemijärven hanke vihdoin toteuttaa meidän haaveemme. Kun kysyntä sellusta Aasian-Tyynenmeren alueella jatkuvasti kasvaa, yhteistyö Boreal Biorefin kanssa on meille hyvin luontevaa.

Wang on lentänyt Helsinkiin Valko-Venäjältä, jossa Camcen sellutehdas on juuri aloittanut tuotantonsa. Kemijärven hanke olisi yhtiön ensimmäinen investointi EU:n alueella.

Nivalan mukaan Camce aikoo tehdä Kemijärven hankkeesta mallin yhtiön tuleville investoinneille EU-maihin.

Varapääjohtaja Wangilla on terveisiä myös professori Olli Dahlin laboratorioon Otaniemeen.

– Tarkoituksemme on lanseerata mikrokiteinen sellu kansainvälisille markkinoille.

Kari Väänänen: ”Nivala tehnyt miehen työn”

Kiinalaisille on ollut tärkeää, että hankkeella on laaja tuki seudulla, Heikki Nivala kertoo.

Ylen A-studion Kemijärven keskustassa tekemän pikagallupin perusteella kaupunkilaiset tukevat hanketta varsin yksimielisesti. Seitsemästä haastatellusta vain yksi suhtautui tehtaaseen ”lievän kielteisesti”.

– Kiinalaisiin pitää minun mielestä suhtautua positiivisesti, ja kaikkiin maailman ihmisiin, jotka tuopi työtä ja hyvinvointia meille, kemijärveläinen Hannu Kunnari sanoo marketin ovella.

Tehdashankkeen arvostelijoitakin Kemijärveltä löytyy.

– Sehän on sellainen hypetyshanke. Kaikki sitä haluavat ja hehkuttavat, Jaakko Ojaniemi sanoo kotonaan Joutsijärvellä.

Hän on perustanut aiemmin Pro Kemijärvi -yhdistyksen, joka on vahtinut erityisesti tuulivoimaloiden paikkoja.

Ojaniemi on kirjoittanut tehdashankkeesta kriittisiä mielipidekirjoituksia alueen lehtiin.

Ojaniemi pitää silti itsekin tehdasta hyvänä hankkeena.

– Kyllä Kemijärvi sen tarvitsee. Mutta on siinä virheitäkin tehty.

Virheitä tuli Ojaniemen mielestä ainakin hankkeen perustamisessa. Hän sanoo, että taustalla on yhteiskunnan varoilla Aalto-yliopistossa ja Metsäkeskuksessa tehtyä tutkimusta.

– Olen ihmetellyt, että hanke on yhtäkkiä kolmen yksityisen henkilön omaisuutta, kolmen eläkeläisen, yhden ex-kuntapoliitikon ja kahden entisen Kemijärven kaupungin virkamiehen omaisuutta.

Huoltoasemalla tapaamme kemijärveläisen paluumuuttajan, näyttelijä-ohjaaja Kari Väänäsen. Hän äityy kehumaan Heikki Nivalaa.

– Nivala on tehnyt todella miehen työn, ison urakan. Täällähän on pieni räksyttävä oppositio, joka räksyttää kaikelle mitä Heikki Nivala tekee.

Yksi asia Kemijoen varressa asuvaa Väänästä kuitenkin huoletta. Se on ollut monen muunkin kemijärveläisen kysymys. Millaisia päästöjä tehtaasta tulee?

– Viimeaikaiset esimerkit kertovat kaivosyhtiöiden ja yleensä isojen yhtiöiden välinpitämättömyydestä siitä, mitä ympäristölle tapahtuu, Väänänen sanoo.

Heikki Nivala muistuttaa, että ympäristövaikutusten arvioinnissa (yva) hankkeesta on käyty perusteellinen kansalaiskeskustelu. On järjestetty yleisötilaisuuksia ja pienryhmätapaamisia paikkakuntalaisille, vesisistön käyttäjille, poromiehille.

– Me olemme ylittäneet moninkertaisesti sen tarpeen, mitä yva vaatii.

Ympäristövaikutusten arviointia on vetänyt yhtiössä entinen kaupungin tekninen johtaja Pekka Koskenranta.

Hänen mielestään ihmisten huolet perustuvat paljolti mielikuviin sellutehtaasta 1970- ja 1980-luvuilla.

Jos katsotaan päästöarvoja, niin Stora Enson tehdas oli aika siisti juuri ennen sulkemista.

Uuden tehtaan tuotanto on kaksinkertainen vanhaan verrattuna. Kokonaispäästöt ovat kuitenkin samaa luokkaa kuin vanhan tehtaan loppuaikoina.

–Jäteveden puhdistuslaitokset ovat tehokkaampia kuin vanhan tehtaan aikana. Vesistön kuormitus pienenee, Pekka Koskenranta sanoo.

Boreal Biorefin perustajille ei tulossa miljoonatiliä

Boreal Bioref lähti vähästä liikkeelle. Kolme miestä perusti yhtiön 2500 euron minimipääomalla, joka vaaditaan osakeyhtiön perustamiseen. Pian myös kaupungin kehitysyhtiö tuli omistajaksi 350 000 euron lainalla.

Yhtiön perustajat vakuuttavat, että rikastumisen halusta hankkeeseen ei lähdetty.

– Me kaikki tiedämme, mitä Kemijärvi tarvitsee, mitä alue tarvitsee. Kyllä sellaisten asioiden eteen kannattaa tehdä töitä, Nivala sanoo.

Toimitusjohtaja Nivala on ainoa kolmikosta, joka saa palkkaa.

– Timo ja Pekka ovat tehneet työtä talkoilla jo kaksi vuotta. Pyrin siihen, että he saavat kohtuullisen korvauksen. Mutta se ei ole samantyyppinen kuin normaalisti tällaisissa investoinneissa, joissa yhtiön omistajat tekevät rahaa, vaan se on työstä tehty korvaus.

Kaupungin kehitysyhtiön toimitusjohtaja Jari Polvi naurahtaa rikastumisväitteille. Miljoonatiliä ei ole tulossa kaupungillekaan.

– Ei , ei, ei. Osakassopimuksessa on tietyt rajat.

Miksi yhtiö ei hakenut isompaa alkupääomaa ja leveämpiä hartioita heti alkuun?

– Kovin moni ei siinä vaiheessa ehkä uskonut hankkeeseen. Yhtiön perustaminen ja investoinnin eteneminen olisi voinut viivästyä, Nivala sanoo.

Hän ei pitänyt kaikille avointa osakeantia hyvänä ajatuksena pääoman hankkimiseen.

Alueen ihmiset muistavat vielä, miten kävi viimeksi kun paikalliset sijoittivat sellutehtaaseen. He saivat vain osan osakkeidensa arvosta takaisin, kun Kemijärvi Oy fuusioitiin Veitsiluotoon.

– Kun aion jäädä asumaan Kemijärvelle, niin en halua sijoittaa paikallisten ihmisten rahoja riskibisnekseen. Vaikka kuinka kertoisin, että rahat voi menettää, Nivala sanoo.

Hän kuitenkin lupaa, että kun investointi toteutuu, myös paikallisille tulee tilaisuus sijoittaa hankkeeseen.

Toimitusjohtaja myöntää, että pieni yhtiö miljardihankkeessa on tuonut isoja haasteita.

– Tietenkin resurssikysymys on ollut meille vaikein. Kun haluamme pitää määräysvallan investointipäätökseen asti, niin se on tehnyt työstä vähän vaikean.

Sellaista tunnetta Nivalalle ei ole kuitenkaan tullut, että hän olisi hypännyt liian suuriin saappaisiin.

Yhtiön perustajat eivät ole toki kuvitelleet, että he osaavat kaiken itse. Konsulttina on toiminut muun muassa Stora Enson entinen metsäpäällikkö Matti Karjula. Hänen kauttaan tiimiin tuli myös Fredrik Creutz.

Heikki Nivala: ”Olen varma, tehdas tulee”

Yhtään lapioniskua ei ole vielä tehtaan rakentamiseksi tehty. Kemijärvellä on sellainen henki, että ei nyljetä karhua ennen kuin se on kaadettu.

Kemijärveläiset saivat taas äskettäin uskonvahvistusta, kun Suomen rikkaimpiin kuuluva Ilkka Herlin kertoi Kauppalehdessä sijoittaneensa tehtaaseen muutamia satojatuhansia euroja.

Kiinalaisten ja heidän mukanaan tulevien sijoittajien satojen miljoonien investointipäätöstä vielä odotetaan.

Camcella on jo 51 prosentin osuus Boreal Biorefista yhdessä ruotsalaisen Silvi Industries -yhtiön kanssa. Perustajilla on kuitenkin päätösvalta yhtiössä, kunnes rakentaminen aloitetaan.

Myös Suomen valtiota odotetaan mukaan, kunhan rahoituskuviot selviävät.

–Lopullinen sijoituspäätös tulee vasta sen jälkeen, kun hanke on saanut ympäristöluvan. Aikaisintaan sijoituspäätös tehdään tammikuussa 2018, Camcen varapääjohtaja Wang Yuhang sanoo.

–He ovat korostaneet, että haluavat ympäristöasioiden olevan kunnossa ja siksi ympäristölupa on todella tärkeä, Heikki Nivala sanoo.

Voiko jo sanoa että tehdas tulee Kemijärvelle?

–Kyllä.

Olet siitä 100-prosenttisen varma?

–Olen siitä varma.

Mihin varmuus asiasta perustuu?

–Siihen tietoon mikä minulla on, Heikki Nivala sanoo.

Kilpisjärvellä paikallisten tienkäyttäjien mitta alkaa olla täynnä. Norjaan vievän valtatien liikennevirta katkeaa tämän tästä, kun tiellä vilkkaasti liikennöiviä rekkoja päättyy ojaan ja tielle poikittain pahimmillaan päivittäin.

Tavalliselle päivittäiselle työmatkalle vaikkapa Muonioon tai toiseen suuntaan Kilpisjärvelle joutuu talviaikaan ottamaan mukaan eväät ja varautumaan useiden tuntien odotukseen. Esimerkiksi viime keväänä tie oli poikki 9 tuntia, kun Ropinsalmessa nostettiin ulos ajanutta rekkaan.

Tilanne vain pahenee

Talvella Lapissa on lunta ja välillä liukastakin. Sen ei pitäisi olla mikään yllätys kenellekään pohjoisessa liikkujalle.

– Ei tämä ole minusta ollut mitenkään normaalista poikkeava talvi. Onhan noita ollut lauhoja kelejä, mutta ei minun mielestä ole mitään erikoisempaa tänä talvena ollut, Kätkäsuvannossa asuva poliisi evp. Olavi Airaksinen sanoo.

Tilanne on vain pahentunut aikaisemmista talvista, ulosajoja on koko ajan enemmän. Osasyy on varmaan siinä, että rekkaliikenteen määrä valtatie 21:llä on vain lisääntynyt aikaisemmista vuosista. Enontekiön pohjoisten tulliasemien Kilpisjärven ja Kivilompolon kautta kulkee epävirallisen tilaston mukaan jo noin 5000 rekkaa kuukaudessa. Pikaisesti laskien se tarkoittaa sitä, että tiellä liikkuu 160 rekkaa joka vuorokausi.

– Tuossa tiellä kun liikkuu, niin kyllä se on aika vilkasta tuo rekkaliikenne. Ja varmaan näihin oloihin kokemattomia kuskeja tuolla tien päällä liikkuu. Sen huomaa siitä, että vähemmän siellä on pohjoismaalaisia kuskeja tienpuolessa. Kyllä ne ovat Baltian maista: lähinnä liettualaisia ja latvialaisia ja romanialaisia kuskeja, Olavi Airaksinen sanoo.

Vähemmän siellä on pohjoismaalaisia kuskeja tienpuolessa. Kyllä ne ovat Baltian maista Olavi Airaksinen

Keskellä tietä ja kovaa vauhtia

Samoilla linjoilla on myös viranomainen. Keli ei välttämättä ole ongelma.

– Siellä tehtiin viime kesänä parannusta aika lailla pitkästikin, mutta edelleen siellä suistumisia sattuu niin tällä parannetulla osuudella kuin sillä kapealla ja mutkaisella osuudellakin, jota ei parannettu, sanoo Lapin ELY-keskuksen ylijohtaja Jaakko Ylinampa.

– Olemme seuranneet paikallisten asukkaiden viestejä ja huomioita. Kyseessä ei ole tieongelma siellä parannetulla osuudella eikä ole kunnossapidon ongelmakaan.

Havaintojen mukaan raskaan liikenteen kalusto ei aina ole asianmukaisella tasolla. Puutteita on ollut erityisesti renkaissa.

– Ainakin sellaisia väitteitä olemme kuulleet, että renkaat eivät välttämättä ole sellaisia, että niillä pysyykään tiellä, Ylinampa sanoo.

Ajonopeuksissakin on riittänyt ihmettelemistä. Osa rekoista ajaa hyvin varovasti, jopa viittä-kuuttakymppiä – ja osa painaa talla pohjassa, luottaen siihen, että korvessa ei muuta liikennettä ole.

– Meillä on omaa havainnointia siitä, että siellä ajetaan aika kovaa oli olosuhde mikä hyvänsä. Ja siellä ajetaan keskellä tietä, joskus jopa väärällä puolen tietä. Että ajokulttuuri on kyllä aika erikoinen, ylijohtaja Jaakko Ylinampa sanoo.

Siellä ajetaan keskellä tietä, joskus jopa väärällä puolen tietä. Jaakko Ylinampa

Liikennevalvonta vähentäisi rikkeitä ja lisäisi motivaatiota sääntöjen ja rajoitusten noudattamiseen. Valvontaa ei kuitenkaan juuri ole. Ongelmana on raha.

– Jos valvontaresurssia olisi, niin totta kai se olisi hyvä. Sillä saataisiin kuriin vääränlaista käyttäytymistä, mitä siellä todennäköisesti nyt tapahtuu, Ylinampa sanoo.

Tie pitäisi korjata – mutta kuka maksaa?

Valtatie 21 on Pohjois-Norjan elinkeinoelämälle ja erityisesti sen kalantuotannolle erittäin tärkeä reitti Keski- ja Etelä-Euroopan markkinoille. Tärkeä se on myös ulkomaalaisille, yleensä halvan työvoiman maista tuleville kuljetusyrityksille, jotka ovat vallanneet merkittävän osan kuljetuksista. Kuljetukset ovat hyvä bisnes, kun suomalaiset veronmaksajat kustantavat viulut.

Suomessa on jo pitkään puhuttu, että jonkinlaiset tienkäyttömaksut pitäisi ottaa käyttöön erityisesti raskaalle liikenteelle. Niillä rahoilla voitaisiin teitä pitää paremmassa kunnossa – ainakin teoriassa.

Monissa muissa maissa tiemaksut ovat arkipäivää. Näin on esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa. Aikaan sidotun tienkäyttömaksun eli niin sanotun vinjettimaksun käyttöönotto on Suomessa kirjattuna hallitusohjelmaankin, mutta mitään ei tapahdu.

– Raskaan liikenteen vinjettimaksu vaikuttaisi myös siihen, kannattaako kaikki kuljetukset tilata ulkomaalaisilta toimijoilta. Se toisi paremmin kilpailukykyä kotimaiselle liikenteelle, Siitä vain ei ole poliittista päätöstä, että sellainen maksu otetaan käyttöön. Siitähän se kiikastaa, Lapin ELY-keskuksen ylijohtaja Jaakko Ylinampa sanoo.

Paikallisille olisi iso asia, jos rahaa kertyisi esimerkiksi raskaan liikenteen tienkäyttömaksulla – ja jos sitä kohdistettaisiin tien korjaamiseen Palojoensuusta Kilpisjärvelle.

– Tämä on yksi meidän kärkihankkeistamme ja uskon, että ennemmin tai myöhemmin raha löytyy. Se on sitten poliittinen päätös, milloin tällainen hanke lähtee liikkeelle, Ylinampa sanoo.

Otsikkoa muutettu 28.11.2017 ."Rekkakaaoksen syynä" on muutettu muotoon "Rekkakaaoksen taustalla ainakin". Lisäksi otsikkoon on täydennetty sitaatin lausujaksi Ely-keskuksen ylijohtaja.

Kustannusosakeyhtiö Tammen toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoo saaneensa rankkaa vihapostia sen jälkeen, kun Tammi ilmoitti päättävänsä yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa.

Päätöksen takana on sanomalehti Uuden Suomen mukaan Kärkkäinen Oy:n toimitusjohtajaan Juha Kärkkäiseen liitetyt uusnatsikytkökset.

Moni suomalaisyritys on ilmoittanut samasta syystä jo aiemmin lopettavansa tai harkitsevansa yhteistyön lopettamista Kärkkäisen kanssa. Aiemmin yhteistyön ovat irtisanoneet Fiskars, Finlayson ja Otava.

Ruotsalaisen Bonnierin omistaman Tammen päätös kypsyi toimitusjohtajan mukaan marraskuussa pitkän pohdinnan jälkeen.

Esimerkiksi tiistaina joukko autoilijoita on joutunut odottamaan taas ulkomaalaisen rekan nostoa takaisin tielle valtatiellä 21 Muonion ja Kilpisjärven välillä lähellä Kuttasen kylää. Rekan nosto-operaation ajan autossaan istuskeli odottelemassa myös lähihoitaja Minna Juuso, joka oli matkalla yövuorosta Muonion terveyskeskuksesta kotiinsa Karesuvantoon.

Odottelu ei ole mikään uusi asia Minnan elämässä. Tiistai oli jo kolmas peräkkäinen päivä, jolloin hän on joutunut jonottamaan valtatiellä rekkaonnettomuuden vuoksi, ja asia oli tiedossa jo ennen kotimatkaa.

– Koulutaksin piti tulla hakemaan lapset kouluun kello 7:20, mutta se ei päässyt perille, niin lapset eivät päässeet kouluun tänään. Sunnuntaina miehen piti lähteä porometsään, mutta Ropinsalmessa oli tie poikki. Sitten seuraavana päivänä oli Markkinan suoralla taas rekka metsässä ja tiellä poikittain.

Tie on kunnossa – renkaat eivät

Minnan mukaan onnettomuuksista ei voi syyttää säätä tai keliä, sillä tie on ollut hyvässä ajokunnossa.

– Keli on tosi hyvä. Minun mielestäni tien kunnossa ei ole mitään vikaa. Mutta niin noita rekkoja näyttää lentelevän tuonne metsään. Mutta minulla on sellainen tunne, että kukaan ei meistä välitä. On aivan sama, miten me ollaan täällä, muutama kymmenen ihmistä. Mutta jos tämä tapahtuisi Etelä-Suomessa, siihen olisi puututtu jo aikaa sitten.

Jos tämä tapahtuisi Etelä-Suomessa, siihen olisi puututtu jo aikaa sitten. Minna Juuso

Kun koskaan ei tiedä, mitä vastaan tulee ja kauanko matkanteko kestää, Minna varaa aina talvisin autoonsa lämpimiä vaatteita ja juotavaa. Mutta odottelu ei ole pahinta, vaan se, että joutuu pelkäämään oman tai lähimmäisten turvallisuuden puolesta.

– Minulla on oikeasti täysin huumori loppu. Jo viime talvena oli hirveää ajaa tätä väliä Karesuvannosta Muonioon, mutta nyt tämä rekkamäärä on tuplaantunut täällä. Tässä saattaa tulla aamulla kuuden aikaan jo parikymmentä rekkaa vastaan 36 kilometrin matkalla.

Jeesuksen hautakammiona pidetty kalkkikiviluola marmorikansineen on juuri valmistuneissa tutkimuksissa osoittautunut 1 700 vuoden ikäiseksi. Alkuperäisistä rakenteista ei ole jäljellä paljon, mutta niistä saadut näytteet riittivät osoittamaan, että luolan ikä osuu yksiin perimätiedon kanssa.

Kristityiksi kääntyneiden roomalaisten kerrotaan tunnistaneen hautapaikan 300-luvulla ja rakentaneen se ympärille ensimmäisen Pyhän haudan kirkon. Arkkitehtonisilla perusteilla hauta on aiemmin kyetty ajoittamaan korkeintaan ristiretkien aikaiseksi eli vajaan tuhannen vuoden ikäiseksi.

Kreikkalaiset tutkijat osoittivat nyt kalkkikivi- ja marmorinäytteiden analyysin avulla, että haudan vanhin kansi on Rooman ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen ajalta.

Aikakirjojen mukaan Konstantinuksen lähettiläät tulivat Jerusalemiin löytääkseen paikan, jonne Jeesuksen kerrottiin tulleen haudatuksi kolme vuosisataa aiemmin. Heille osoitettiin roomalainen Venus-jumalattaren temppeli. Kun he määräsivät sen purettavaksi, alta paljastui kalkkikiveen kaivettu luola.

Pieni laatta oli tärkeä johtolanka

Taistelut, tulipalot ja maanjäristykset ovat koetelleen kirkkoa pahoin sen historian aikana. Nykyinen kirkko on enimmäkseen viime vuosisatojen rakennustyötä.

Kosteus, kynttilöiden savu ja suuret kävijämäärät olivat kuluttaneet kirkkoa niin, että hautaa ympäröivä rakennelma oli viime vuosina jopa romahdusvaarassa. Toissa keväänä alkaneen kunnostuksen aikana avattiin myös hautaluola ensi kertaa vuosisatoihin.

Päällimmäisen marmoriverhoilun alta paljastui tutkijoiden hämmästykseksi selvästi vanhempi rikkinäinen marmorilaatta, johon oli kaiverrettu risti. Analysoidut näytteet ovat tuosta pienestä harmaasta laatasta ja luolan seinästä.

Ateenan teknillisen yliopiston tutkimus julkaistaan Journal of Archaeological Science: Reports -lehden seuraavassa numerossa. Ensimmäisenä tuloksista kertoi The National Geographic -lehti.

Pyhän haudan kirkon restaurointityö valmistui viime pääsiäiseksi.

Pyhtään kunta aikoo lopettaa yhteistyön Huutjärvellä toimivan mopotallin kanssa ja perustaa tilalle oman mopotallin.

Kunta haluaa, että mopotallilla pyöriviä nuoria valvotaan ja ohjataan paremmin. Pyhtään nuorisotoimen tietoon on myös tullut, että mopotallilla käytetään muun muassa nuuskaa. Lisäksi energiajuomien käyttöön ei Pyhtään nuoriso- ja liikuntasihteeri Nana Toivasen mukaan ole puututtu, vaikka muissa kunnan nuorisotiloissa energiajuomien juominen on kielletty.

– Nuorisotoimessa meillä on lakisääteinen kasvatusvastuu. Ne toimintaperiaatteet, jotka me katsomme tärkeiksi eivät tällä hetkellä Hutikan mopotallilla toimi, Nana Toivanen sanoo.

Kunnan mopotallin vetäjäksi ryhtyisi ensi vuonna kunnan nuoriso-ohjaaja. Lisäksi pajalle palkattaisiin kaksi pitkäaikaistyötöntä aikuista, joilla on kokemusta mopojen rassaamisesta.

"Emme voi katsoa tuollaista meininkiä"

Hutikan mopotallilta on Toivasen mukaan kuulunut kyseenalaisia asioita.

– Tietooni tuli muutama päivä sitten, että vapaaehtoisena talolla ollut aikuinen olisi antanut alaikäiselle nuorelle nuuskaa. Emme voi katsoa tuollaista meininkiä.

Toivasen mukaan tieto nuuskan välittämisestä vauhditti jo aiemmin syksyllä vireille laitettuja suunnitelmia ja asia otettiin sen vuoksi lisäasiana Pyhtään hyvinvointilautakunnan käsittelyyn tiistaina.

– Nuorten näkökulmasta se on tietenkin kiva juttu, että saa vapaasti olla. Kuntana katsomme lakisääteisten linssien läpi ja meidän on koulutettuina nuorisotyöntekijöinä vaikea katsoa tuollaista toimintaa, Toivanen sanoo.

– Tämä on vaikea ja tunteellinenkin asia. Olemme itse olleet mukana perustamassa nykyistä toimintaa. Peli on kuitenkin vihellettävä nyt poikki, Toivanen sanoo.

Yhdistys kiistää

Kunta on kuluneen vuoden ajan ostanut mopotallipalvelun Huutjärvellä toimivalta Kasvajat ry:ltä, jonka toiminnan tarkoituksena on auttaa tuen tarpeessa olevia löytämään elämäänsä tasapainon ja kehittämään yhteistyötaitoja muiden ihmisten kanssa.

Nuoren Kirkon Moottoripaja-hankkeeseen kuuluva Hutikan mopotalli avattiin tammikuussa.

Kasvajat ry:n Katja Lemberg kieltää syytökset nuuskan välittämisestä alaikäiselle.

– En todellakaan usko kenenkään antaneen nuuskaa. Tällaiset huhut ovat ikäviä ja maksajiksi ovat joutumassa nuoret.

Lembergin mukaan nuorten kanssa on sovittu, että alkoholijuomia tai tupakkatuotteita tallin tontille ei tuoda.

– Me emme tarkista nuorten reppuja. Se ei ole meidän tehtävämme. Pyrimme ruokkimaan nuoria energiajuomien ja makeisten käytön vähentämiseksi, mutta emme anna energiajuomista porttikieltoa, Lemberg sanoo.

Lembergin mukaan talolla on aina vähintään yksi aikuinen. Mopotallin vastuuaikuisiksi on nimetty virallisesti kolme henkilöä, mutta talolla on muitakin vapaaehtoisia.

Mopotalli toimi alunperin kolmen kuukauden mittaisena pilottihankkeena. Toimintaa jatkettiin yhteistyössä kunnan kanssa useiden kuukausien ajan, kunnes elokuun lopussa Pyhtään kunta ja Kasvajat ry solmivat toistaiseksi voimalla olevan sopimuksen toiminnan jatkamisesta.

– Kunnan kanssa on tehty sopimus, että meiltä tulee ammatillinen ohjaus ja vuoden ajan meidän ammatillinen ohjaus on riittänyt, Lemberg sanoo.

Lemberg on työskennellyt aikaisemmin työhön valmentajana. Mukana on myös taustaltaan lähihoitajia, sairaanhoitajia ja mielenterveyshoitajia.

Mopotallille kiitosta

Nuorten omasta toiveesta perustettu mopotalli on kerännyt runsaasti kiitosta. Aikaisemmin mopoilla rälläämisestä, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja ilkivallasta sateli Huutjärvellä valituksia, mutta oma mopotalli rauhoitti tilanteen ja ilkivalta loppui.

Mopotallin toiminta on huomioitu myös presidentin kutsulla Linnan juhliin. Kutsun sai mopotallia vuosi sitten perustamassa ollut 18-vuotias Julius Renlund.

Hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Sari Tjederin mukaan valtuutetut ovat painottaneet, että mopotallin toiminnan pitää jatkua.

– Se on tärkeää toimintaa ja se on rauhoittanut ympäristöä. Missään nimessä ei ole tarkoitus lopettaa mopotallitoimintaa, vaan jatkaa sitä paremmalla sapluunalla, Tjeder sanoo.

– Mopotallia ei lopeteta, mutta poliittinen tahto on ollut, että toiminta siirretään kunnan omaksi toiminnaksi, nuoriso- ja liikuntasihteeri Nana Toivanen sanoo.

Nuoret töihin pajavastaaviksi

Kunnan ylläpitämälle mopotallille etsitään uudet tilat.

– Meidän täytyy löytää tila, jonka nuoret hyväksyvät. Se voi olla kontti tai siirrettävä konttimoduuli. Paikka voisi olla esimerkiksi urheilumontulla Siltakylän alueella, jossa on jo frisbee-golf -rata, Toivanen sanoo.

Hutikan mopotalli on toiminut ruskeatiilisen omakotitalon päädyssä autotallissa. Paikkojen kunnossapito ja omien jälkien siivoaminen kuuluu pajan sääntöihin, jotka nuoret ovat tehneet itse.

Hutikan mopotallilla käy päivittäin 10-20 nuorta.

Niille nuorille, joilla on jo kokemusta mopotallin toiminnasta kunta suunnittelee antavansa työtä pajavastaavina.

– Tehtävät olisivat muiden ohjaamista ja paikkojen sekä tapojen esittelyä. Työtä voisi olla tarpeen mukaan 5-10 nuorelle. Työtä välitettäisiin Work Pilots -mobiilisovelluksen kautta, Toivanen sanoo.

Lähes kaikki Hutikan mopotallin työkaluista on hankittu kunnan tuella tai kunnalle osoitetuilla lahjakorteilla, joten ne siirretään uuden mopotallin käyttöön.

– Me haluamme sellaisen pajan, jossa voi vapaasti rassata mopoja, kuten tähänkin saakka. Paja olisi useana päivänä auki ja palvelisi nuoria, kuten tälläkin hetkellä. Sen lisäksi kunnan mopotallilta saa tarvittaessa tukea, rinnalla kulkemista ja ammatillista ohjausta, Toivanen sanoo.

Tarpeen vaatiessa nuorisotoimi mahdollistaisi myös yksilöohjauksen tuen tarpeessa olevalle nuorelle. Pajalla voisi suunnitelmien mukaan antaa opintoihin liittyviä näyttöjä.

– Uskon, että tämä onnistuu. Toivomme, että mopotallin nykyiset nuoret tarttuvat tarjoamiimme työpaikkoihin. Uskomme myös, että meille tulee uusia nuoria sitä mukaan kuin uudet ikäpolvet saavat mopokortteja.

Hutikan mopotalli loppuu?

Kasvajat ry:n ylläpitämä Hutikan mopotalli on riippuvainen kunnan tuesta.

– Etsimme ratkaisua, jotta emme olisi taloudellisesti riippuvaisia, mutta ylläpidämme isoa taloa. Vielä ei ole rahoitukset siinä kunnossa, että pärjäisimme ilman kunnan tukea, Katja Lemberg sanoo.

Pyhtää olisi ottamassa mopotallin toiminnan omaksi toiminnakseen ensi vuoden alusta, jos hyvinvointilautakunta niin päättää.

– Minulla on nyt kuun loppuun asti aikaa miettiä, voinko jatkaa vuokrasopimusta vai en, Lemberg sanoo.

– Me emme halua taistella kunnan kanssa. Toki, jos nuorille pystytään heti tarjoamaan jotain parempaa, niin se on ihan loistavaa, mutta nuoret ovat tänään tiukasti viestineet minulle, että mopotallin muutto ei ole hyvä juttu, Lemberg jatkaa.

Pyhtään kunta on tukenut Kasvajat ry:n Pantsun talolla ylläpitämää mopotallia 1500 eurolla kuussa. Ensi vuoden talousarvioon on varattu 18 000 euroa mopotallin järjestämiseen omana toimintana.

Voiko auto todellakin maksaa niin paljon vähemmän kuin ennen?

Tämän päivän palvelut ja tuotteet ostetaan tämän päivän palkoilla. Jotta hintakehityksestä saataisiin nykytilanteen mukaista tietoa, pitää myös palkkojen kehitys huomioida.

Pelkästään se, että tuotteen hinta nousee, ei kerro kuluttajalle hinnoista vielä mitään.

Harva edes tietää, että vuodesta 2005 tähän päivään keskimääräiset palkat ovat nousseet 35 prosenttia.

Tai että vuodesta 1996 palkat ovat nousseet keskimäärin 85 prosenttia ja vuodesta 1986 nousua on ollut peräti 210 prosenttia.

Uusien autojen hinta näyttää siis kuluttajahintaindeksin mukaan pysyneen melko tasaisena jo 20 vuotta.

Kun palkkakehitys otetaan mukaan, maksaa uusi auto vuoteen 1986 verrattuna nyt 57 prosenttia vähemmän. Vuoteen 1996 verrattuna uusi auto on nyt 48 prosenttia halvempi ja vuoteen 2005 verrattuna 28 prosenttia.

Uusien autojen kohdalta verotus on vaikuttanut hintakehitykseen. Auton hankinnan verottamisesta on siirrytty yhä enemmän käytön verottamiseen.

Myös käytettyjen autojen hinta on palkkakehitys huomioiden kovassa laskussa. Esimerkiksi 1996 piti käytetystä pulittaa keskimäärin 63 prosenttia enemmän kuin nyt.

Bensiinin hintakehitys näyttää hienoista nousua 30 vuoden ajalta. Palkkakehitykseen verrattuna hinta on kuitenkin lähes muuttumaton.

Bensiini on kuluttajalle nyt 13 prosenttia halvempaa kuin 2005, se on 15 prosenttia halvempaa kuin 1996 ja kuusi prosenttia halvempaa kuin 1986.

Myös sähkölasku on lähes täysin sama kuin 30 vuotta sitten, kun hintaa verrataan palkkakehitykseen. Hinnassa näkyy kuitenkin viime vuosien kova nousu. Vuodesta 2005 keskimääräinen sähkölasku on kasvanut lähes 42 prosenttia. Sähkö oli siis välillä suorastaan halpaa.

Kodinkoneet ovat halventuneet selvästi. Vuodesta 2005 tähän päivään keskimääräinen kodinkoneiden hinta on palkkoihin suhteutettuna pudonnut 30 prosenttia.

Vuodesta 1996 kodinkoneet ovat halventuneet puolella, vuodesta 1986 hinta on tippunut 65 prosenttia.

Hurjimman näköinen hintakehitys liittyy teknologiaan. Kaukana Aasiassa on tuotteita tehty halvalla.

Vuonna 1986 ei vielä matkapuhelinhintoja seurattu, mutta kymmenen vuotta myöhemmin kännykkä oli kallis kapistus.

Palkkoihin suhteutettuna matkapuhelin maksaa nyt 99 prosenttia vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Ja vuodesta 2005 keskimääräisten matkapuhelimien hinnat ovat pudonneet 90 prosenttia.

Tietokoneissa pudotus on lähes matkapuhelimien luokkaa. Vuodesta 1996 hinnat ovat pudonneet 95 prosenttia ja vuodesta 2005 pudotusta on 78 prosenttia.

Kiina-ilmiö näkyy myös vaatteissa. Naisten ja miesten vaatteissa on palkkaan suhteutettaessa pieniä hintaeroja, mutta suunta on molemmissa sama.

Naisten vaatteet ovat halventuneet 55 prosenttia 30 vuodessa, miesten jopa 59 prosenttia. Vuodesta 1996 naisten vaatteet ovat halventuneet 45 prosenttia, miesten 58 prosenttia. Ja vuodesta 2005 naisten vaatteet ovat halventuneet 22 ja miesten 24 prosenttia.

Ravintoloissa ja kahviloissa hinnat ovat jääneet maltillisesti palkoista jälkeen. Vuonna 2005 ravintola- tai kahvilakäynti maksoi palkkoihin suhteutettuna lähes saman kuin nyt.

20 vuodessa hinnat ovat pudonneet seitsemän prosenttia ja 30 vuodessa 17 prosenttia.

Oluen hintakehitys on palkkoihin suhteutettuna sellainen, että vuodesta 2005 hinta on pudonnut vain parisen prosenttia eli käytännössä pysynyt ennallaan. Sitä ennen olut oli ostajalleen selvästi kalliimpaa.

Vuodesta 1996 oluen hinnasta on lähtenyt 32 prosenttia, vuodesta 1986 pudotusta on ollut 40 prosenttia.

Suomalaisten rakastama kahvi on edelleen halpaa. Hinta sahaa voimakkaasti, sillä vuodesta 2005 kahvi on palkkaan suhteutettuna kallistunut 17 prosenttia.

30 vuoden aikajänne paljastaa kuitenkin, että kahvi on nyt edelleen 82 prosenttia halvempaa kuin 1986.

Liha on myös selvästi halventunut palkkakehitykseen verrattuna. Vuodesta 1986 on lihan hinta pudonnut 60 prosenttia.

Vuodesta 1996 hinta on pudonnut 32 prosenttia ja vuodesta 2005 edelleen 10 prosenttia.

Suuri osa Ylen Tilastokeskukselta pyytämistä tuotteista ja palveluista sisältää veromuutoksia. Monet tuotteista ja palveluista ovat myös hallinnollisen säätelyn alaisia tai niiden hintakehitys reagoi maailmanmarkkinahintoihin.

Esimerkiksi tupakan hinta on jonkun verran sahannut, mutta hintakehitys on kuitenkin 30 vuoden ajan ollut jatkuvasti nopeampaa kuin palkkojen kehitys.

Palkkoihin suhteutettuna tupakka on kallistunut 34 prosenttia vuodesta 2005. Vuodesta 1996 tupakka on kallistunut 15 prosenttia ja vuodesta 1986 tupakka on kallistunut 41 prosenttia.

Sääntelyn purkautuminen on vaikuttanut suuresti ulkomaan lentojen hintaan. 30 vuodessa lentohinnoista on kadonnut 51 prosenttia. Vuodesta 1996 ulkomaan lennot ovat palkkakehitykseen verrattuna halventuneet tasan 50 prosenttia, vuodesta 2005 on pudotusta ollut 35 prosenttia.

Kotimaan lennoissa vähäinen kilpailutilanne ei ole johtanut samanlaiseen hinnankehitykseen. Palkkoihin suhteutettuna hinnat eivät ole juuri heitelleet. 30 vuodessa hinnat ovat kallistuneet kolmisen prosenttia. Vuodesta 2005 pudotusta on ollut seitsemän prosenttia.

Sairaanhoitopalvelut ovat karanneet selvästi palkkakehityksestä.

30 vuodessa hinnat ovat palkkoihin nähden nousseet peräti 87 prosenttia. Vuodesta 1996 sairaanhoitopalvelut ovat kallistuneet 47 prosenttia ja vuodesta 2005 nousua on ollut 33 prosenttia.

Hammashoidon puolella hinnat ovat nousseet 30 vuotta putkeen, mutta todellinen hyppäys on tapahtunut vuodesta 2005. Hammashoito on palkkoihin verrattuna nyt 50 prosenttia kalliimpaa kuin 2005.

Sote-odotus näkyy siten, että terveydenhoidon palveluiden hinta on hilautunut hiljalleen tasolle, jossa julkisen ja yksityisen puolen kustannukset lähenevät selvästi toisiaan.

Ylen tilaama aineisto paljastaa, että suomalaisten ostovoima on kehittynyt 30 vuodessa valtavasti. Käytännössä ne tuotteet ja palvelut, jotka perustuvat suomalaisten omiin palkkoihin ovat kalliita.

Kun kaikki 45 Tilastokeskuksen Ylelle laskemaa tuotetta ja palvelua laitetaan samaan ostokoriin selviää, että 30 vuodessa ne ovat palkkoihin suhteutettuina halventuneet 38 prosenttia.

Vuodesta 1996 hinnat ovat samalla laskutavalla pudonneet 25 prosenttia ja vuodesta 2005 pudotusta on ollut hiukan yli kymmenen prosenttia.

Pohjois-Korea on laukaissut mannertenvälisen ballistisen ohjuksen. Japanin, Yhdysvaltain ja Etelä-Korean viranomaiset ovat vahvistaneet iskun.

Ohjus laukaistiin pääkaupunki Pjonjangin pohjoispuolelta ja se lensi 1000 kilometrin matkan osuen Japaninmereen.

Viimeksi Pohjois-Korea laukaisi ballistisen ohjuksen Japanin yli syyskuussa.

Japani on kutsunut parlamentin hätäkokoukseen tämänpäiväisen ohjuskokeen johdosta.

Etelä-Korea vastasi ohjuskokeeseen sotilasharjoituksella, jossa harjoiteltiin täsmäiskua ohjuksella.

Lue myös:

Pohjois-Korea pelaa kovilla panoksilla – Ja se näyttää kannattavan

Onko Pohjois-Korea nyt valmis ydinsotaan? Viisi kysymystä Pohjois-Korean ydinuhasta

Analyysi: "Pohjois-Korea ei mistään järjellisestä hinnasta tule koskaan luopumaan ydinaseesta"

Eduskunnan puhemies Maria Lohela (sin.) tuo joulukuussa eduskuntaryhmien puheenjohtajien pohdittavaksi kohua herättäneet kansanedustajien sopeutumiseläkkeet.

Lohela kertoo, että virkamiehet ovat hänen pyynnöstään syksyn aikana selvittäneet, miten sopeutumiseläkejärjestelmää voitaisiin muuttaa.

Omaa näkemystään asiasta puhemies ei vielä halua kertoa. Hänen mukaansa eduskuntaryhmien on saatava ottaa asiaan myöhemmin yhdessä kantaa.

– En pidä järkevänä sitä, että tässä käydään kilpajuoksua, että kuka pystyisi ehdottamaan mitäkin yksityiskohtaa, vaan katsotaan se kokonaisuus. Se on aika monimutkainen juttu kuitenkin, Lohela sanoi Ylelle eduskunnassa.

Suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk.) haluaa hänkin odottaa Lohelan selvitystyön tuloksia. Ryhmien puheenjohtajat tapaavat asian tiimoilta "ennen joulua, itsenäisyyspäivän jälkeen".

– Se on todettava, että julkisuudessa on ollut tapauksia, jotka sotivat hyvin monen kansalaisen oikeuskäsitystä vastaan, Kaikkonen toteaa.

Pääomatulot eivät pienennä sopeutumiseläkettä

Yksi ratkaisua vaativista kysymyksistä on, voidaanko sopeutumiseläkkeen ehtoja muuttaa taannehtivasti.

Sopeutumiseläkkeeseen ovat oikeutettuja ennen vuotta 2011 aloittaneen kansanedustajat, jos he ovat toimineet edustajina vähintään seitsemän vuotta. Täyden eläkkeen taso neljä kautta istuneilla edustajilla on 60 prosenttia kansanedustajan palkkiosta eli noin 4 000 euroa.

Järjestelmää on arvosteltu kohtuuttoman avokätiseksi, koska sopeutumiseläkettä voi nauttia varsinaiseen eläkeikään asti, jos muuta työtä ei löydy. Ansiotulot pienentävät eläkettä, mutta tarveharkinnassa ei oteta huomioon pääomatuloja.

Joitakin sopeutumiseläkkeellä olevia entisiä kansanedustajia on epäilty etuuden säännöillä kikkailemisesta.

Iltalehti nosti maanantaina esiin entisen kokoomusedustajan Tuija Nurmen, joka lehden mukaan on nostanut sopeutumiseläkettä samaan aikaan, kun toimii lääkärinä.

Uudet kansanedustajat eivät nauti edusta

Vuonna 2011 järjestelmä muuttui, kun tuli voimaan kansanedustajan sopeutumisraha, joka korvasi sopeutumiseläkkeen. Sen piirissä ovat tuona vuonna tai sen jälkeen kansanedustajiksi tulleet.

Sopeutumisrahaa maksetaan 1–3 vuotta edustajantoimen keston mukaan. Summaan vaikuttavat sekä kansanedustajan ansio- että pääomatulot.

Hakkeri Lauri Loven oikeudenkäynti houkutteli aktivistit Lontoon kuninkaalliselle oikeustalolle. Ilmapallot, klovni ja Lovea puolustavat banderollit loivat oikeuden ulkopuolelle katujuhlan tunnelman.

Oikeussalissa lehterit täyttyvät kannattajajoukosta ja Britannian tärkeimpien mediatalojen toimittajista.

Britannian ja Suomen kansalaisen luovutuspäätös viime vuonna oli yllätys hänen kannattajilleen. Se oli shokki äidille Sirkka-Liisa Lovelle, isälle pastori Alexander Lovelle ja Suomessa asuvalle siskolle Natashalle.

Kannattajajoukot toivovat nyt päätöksen pyörtämistä Britannian High Court -tuomioistuimessa. Tapausta kuulee Britannian korkea-arvoisin tuomari.

Lauri Lovea epäillään Yhdysvaltojen keskuspankin, Nasan ja liittovaltion keskusrikospoliisi FBI:n servereille murtautumisesta.

Terveyssyyt puolustuksen pääperuste

Hakkerin itsemurhariski oli seikka, joka nousi vahvimmin esille puolustuksen puheenvuorossa. Lovella on aspergerin oireyhtymä, ja hän on kärsinyt vakavasta masennuksesta.

Puolustuksen mukaan luovutus Yhdysvaltoihin aiheuttaisi akuutin itsemurhariskin, sillä Lovea uhkaa jopa 99 vuoden vankeusrangaistus. Olot vankilassa ovat Britanniaa huonommat eikä mielenterveyshoito tai valvonta itsemurhayrityksen varalta ole riittävää.

Puolustus sanoi, että hakkerin tuomitseminen Britanniassa on täysin mahdollista. Tämä on ollut käytäntö muissakin tapauksissa, jossa tietomurron kaltainen teko on suoritettu Britanniassa, vaikka vahinko olisikin tapahtunut muualla.

Puolustuksen mielestä Lovea Yhdysvalloissa uhkaava rangaistus on kohtuuton teon vakavuuteen nähden.

Taistelu voi jatkua vielä pitkään

High Courtin päätöstä Love-oikeudenkäynnistä odotetaan ensi vuoden puolella. Jos luovutuspäätöstä ei muuteta, voi Love valittaa vielä Britannian korkeimpaan oikeuteen. Toisaalta Yhdysvallat voi tehdä saman, jos luovutus estetään.

Lovella on jäljellä myös mahdollisuus valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Vuonna 2012 tuolloinen sisäministeri, nykyinen pääministeri Theresa May esti aspergerin syndroomasta kärsivän hakkerin Gary McKinnonin luovutuksen Yhdysvaltoihin. Tämän jälkeen päätösvastuuta vastaavissa tapauksissa on siirretty ministereiltä tuomareille.

Britannialla on Yhdysvaltoihin läheiset suhteet, ja se luovuttaa kansalaisiin maahan eurooppalaisessa mittakaavassa erittäin auliisti.

Lue myös:

Hakkeri Lauri Loven odotus jatkuu – ”Tämä on symbolinen juttu”

Pohjois-Korean televisiossa on luettu tiedote, jossa kerrottiin maan uusimmasta ohjuslaukaisusta.

Tiedotteen mukaan tiistai-iltana Suomen aikaa laukaistu ohjus oli uutta Hwasong-15-tyyppiä. Sen kerrotaan olevan Pohjois-Korean kaikkien aikojen voimakkain mannertenvälinen ydinohjus.

TV:ssä luetun tiedotteen mukaan se voi yltää mihin tahansa maaliin Yhdysvaltain mannermaalla.

Ohjus lensi noin tuhannen kilometrin matkan ja putosi mereen Japanin talousvyöhykkeellä.

Poikkeuksellista ohjuksessa oli sen saavuttama lentokorkeus, noin 4 500 kilometriä. Eräiden tutkijoiden mukaan tämä mahdollistaa huomattavan kantomatkan pidennyksen.

– Sellaisella ohjuksella olisi aivan riittävästi kantomatkaa saavuttaakseen Washington DC.:n tai minkä tahansa kohteen Yhdysvaltain mannermaalla, sanoi Union of Concerned Scientists -järjestön tutkija David Wright.

Samanlaisia ajatuksia on esittänyt myös Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis.

YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu käsittelemään Pohjois-Korean ohjuslaukaisua. Esillä ovat jälleen pakotteiden kiristäminen.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vakuutti maansa hoitavan asian.

– Kerron vain, että hoidamme asian. Tämä on tilanne, jonka me hoidamme, Trump sanoi Valkoisessa talossa enempää selittämättä.

Lue lisää:

Pohjois-Korea ampui mannertenvälisen ballistisen ohjuksen – Trump: "Hoidamme homman"

Pohjois-Korealle lisää pakotteita – YK:n turvallisuusneuvosto koolle ohjuskokeen takia

Näin Japani aikoo torjua Pohjois-Korean ohjuksia: "Valitettavasti täällä ei ole tarpeeksi kestäviä taloja"