Finlandia-palkinnon kiitospuheet nousevat toisinaan arvoon arvaamattomaan. Kun Laura Lindstedt kaksi vuotta sitten suomi kovasanaisesti hallitusta, herätti se kiivaan keskustelun.

Tämänvuotinen voittaja Juha Hurme otti tiukasti kantaa ruotsin kielen puolesta. Hurme luetteli puheen ruotsinkielisessä osassa tärkeimmät opettajansa: Elmer Diktoniuksen, Gunnar Björlingin, Runar Schildtin ja Lars Huldénin, kaikki suomenruotsalaisia kirjailijoita.

Hurme muistutti, että kautta aikain osa Suomen parhaasta kirjallisuudesta on kirjoitettu ruotsiksi. Muun muassa suomen kielen isä Mikael Agricola ja kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi, alkujaan Alexis Stenvall, olivat kaksikielisiä.

Hurme komensi puheensa päätteeksi: Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti.

Puheen alkuosa, jota Hurme nimitti poliittiseksi, käsitteli maapallon tulevaisuutta. Hän kantoi huolta ympäristökatastrofista sekä ihmisten tyhmyydestä ja ahneudesta. Puheensa Hurme aloitti kutsumalla Kansallisteatterin yleisöä isoiksi, älykkäiksi apinoiksi.

Hurme pani toivonsa taiteeseen ja tieteeseen. Ne ovat hänen mukaansa ainoat työkalut, joilla sotku on selvitettävissä.

Lue myös Juha Hurmeen mietteet vuosi sitten jouluna:

Kirjailija Juha Hurmeen joulumietteet: Elämme kuuraisen Ärjämöisen aikaa – mutta toivoa on

Juha Hurme voitti tänään kaunokirjallisuuden Finladia-palkinnon, ja otti puheessaan kantaa ruotsin kielen puolesta. Hän piti osan puheestaan ruotsiksi ja sanoi lopuksi:

– För er, som inte förstod vad jag nyss sa, har jag ett enkelt råd: opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti.

Tämän jälkeen kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) tviittasi, ettei nimittely edistä kielikeskustelua tai avaa kenenkään maailmankuvaa. Terho toivoo Hurmeelta anteeksipyyntöä.

Lue myös:

"Opetelkaa ruotsia, juntit" – Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta

Kaksi rekkaa törmäsi Tuusniemellä Kuopion ja Joensuun välisellä valtatie yhdeksällä. Toisen rekan kuljettajana ollut mies kuoli onnettomuudessa, joka sattui keskiviikkona noin klo 11.40.

Tie on edelleen poikki ja tien auki saaminen tulee kestämään todennäköisesti yli puolenyön, eli torstain puolelle.

Poliisilla on tieto kuljettajasta, mutta henkilöllisyyttä ei ole pystytty vielä vahvistamaan.

Osallisena yhteentörmäyksessä olivat säiliörekka ja tavarankuljetusrekka. Autot ovat suomalaisissa kilvissä. Molempia rekkoja ajoi suomalainen.

Poliisin mukaan onnettomuus sattui, kun Joensuusta Kuopioon päin matkalla olleen tavararekan perävaunu lähti luisuun ja osui vastaan tulevaan rekkaan. Kuollut on vastaan tulleen rekan kuljettaja.

Onnettomuusajoneuvoissa ei ollut lastia, mutta onnettomuuden aiheuttaneen tavarankuljetusrekan kyydissä oli lasinkuljetukseen soveltuvia telineitä.

Toinen kuljettajista ei ensiarvion perusteella loukkaantunut, mutta hänet vietiin varmuuden vuoksi tarkastettavaksi terveyskeskukseen.

Onnettomuuspaikka sijaitsee Tulikallion kohdalla, Tuusniemen ja Ohtaansalmen sillan välisellä tieosuudella. Poliisin tilannekeskus tiedotti vähän ennen kello 18:aa, että tie avataan liikenteelle aikaisintaan kello 20. Paikalla on poliisin tekninen tutkinta ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta.

Kiertotie onnettomuuspaikan ohi kulkee siten, että raskaan liikenteen on kierrettävä Kaavin ja Outokummun kautta. Henkilöautoliikenne voi kulkea Ohtaanniementien kautta. Poliisi ohjaa liikennettä Ohtaanniementien ja Liukonpellontien kautta.

Keli onnettomuuspaikalla on luminen ja osin sohjoinen.

Tekstiä päivitetty viimeksi kello 20.17: Lisätty ja tarkennettu jutun yksityiskohtia poliisin antamien tietojen pohjalta.

Kaisa Heikkilä ahdistuu hevimusiikista. Hän ei pysty syömään maksaa, sillä koostumus ei sovi hänen makuaistilleen.

Heikkilä voi tuijotella järvimaisemia tuntikausia. Hän ei käytä vyötäröltä tiukkoja vaatteita, sillä ne puristavat. Kevyt kosketus ei tunnu hänen ihollaan hyvältä.

Iltaisin Heikkilä on usein väsynyt, sillä hän elää koko ajan 'täysillä'.

Kaisa Heikkilä kokee olevansa erityisherkkä. Termi nousee aika ajoin sosiaalisessa mediassa esille, mutta määritelmä jää usein epäselväksi.

Heikkilän kohdalla erityisherkkyys tarkoittaa sitä, että hän kokee aistituntemukset todella voimakkaasti, erityisherkkyys vaikuttaa myös hänen sosiaalisiin suhteisiinsa ja tunne-elämään.

– Ajattelin, että erityisherkkyys voisi liipata minuakin, koska tunne-elämäni ailahtelee ja haltioidun ihanista asioista. Toisaalta on myös toinen ääripää, eli koen pettymykset ja ailahtelut voimakkaana.

Erityisherkkyyteen ei ole olemassa diagnoosia. Se, että Heikkilä on itse ymmärtänyt, mistä on kyse, on auttanut häntä.

– Sitä tarvitsee oman hyvinvoinnin vaalimista hektisessäkin päivässä enemmän kuin sellainen ei-niin-herkkä, sanoo Heikkilä.

Lääketiede ja psykologia eivät tunnusta käsitettä

Mutta mistä erityisherkkyydestä oikeastaan on kyse? Siihen ei löydy yhtä, selvää vastausta.

Erityisherkkyys on ominaisuus, joka saa henkilön reagoimaan voimakkaasti ympäristöönsä, mutta myös sosiaalisiin suhteisiin ja tunteisiin – aivan kuten Heikkiläkin.

Erityisherkkyyttä ei ole kuitenkaan lääketieteellisesti määritelty. Työterveyslaitoksen erikoislääkärit ovat tutkineet ympäristöherkkyyttä – kaikkia herkkyyksiä ei kuitenkaan pidä automaattisesti niputtaa yhteen.

Erityisherkillä aistit ovat samanlaiset kuin muillakin. Tulkinta aivoissa on kuitenkin voimistunut, selittää Työterveyslaitoksen neurologi Markku Sainio.

– Keskushermosto herkistyy, ja se selittää sitä, miksi jotkut saavat tavanomaisista asioita, jopa niiden ajattelemisesta, voimakkaita oireita. Kaikki aistimuksemme ja havaintomme ovat informaatiota, jotka saavat joko voimakkaan tai neutraalin merkityksen meidän aivoissamme, ja reaktiot ovat sen mukaisia.

– Osaltaan herkkyyttä selittää ihmisen puolustautumiskoneisto, joka aktivoituu pienistäkin asioista, kuten univajeesta tai nälästä, Sainio sanoo.

Psykologiakaan ei tunnusta erityisherkkyyttä viralliseksi käsitteeksi. Herkkyydestä ja sensitiivisyydestä puhutaan kuitenkin luonteenpiirteenä.

Erityisherkkyys on tullut käsitteenä Suomeen muutamia vuosia sitten yhdysvaltaiselta psykologian tohtori Elaine Aronilta.

– Minä psykoterapeuttina ymmärrän sen niin, että se on Aronin kuvaus tietyntyyppisestä ihmisestä, sanoo työ- ja organisaationpsykologi ja psykoterapeutti Erja Kemilä.

Kemilä on sitä mieltä, että erityisherkkyyden kaltaiselle ominaisuudelle on biologinen perusta. Työterveyslaitoksen lääkäreiden mukaan herkkyyttä esiintyy kahdesta syystä.

Osaltaan sitä selittää synnynnäinen temperamentti. Ympäristöherkkyys kehittyy pikku hiljaa kokemustemme kautta, selittää Sainio.

– Elämän aikana voi tulla erilaisia kuormitustekijöitä, jotka tekevät meistä herkempiä. Me reagoimme voimakkaammin riippuen omista kokemuksistamme, sanoo Työtervelaitoksen yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri Kirsi Karvala.

– Syyllistämisestä ja oireiden vähättelystä pitäisi päästä eroon, sillä nämä ovat todellisia, selitettävissä olevia mekanismeja, Karvala huomauttaa.

"Ennen vähäteltiin herkkyyttä, että se on höpöhöpöä, jos joku on herkkä"

Empaattinen Kaisa Heikkilä vaistoaa, jos kaupungilla vastaantulija on vihainen tai poissaoleva. Lastenkodissa työskentelevälle Heikkilälle empatiakyky on sekä rasite että voimavara.

– Tällä alalla on surullisia kohtaloita. Monesti se oma tunne on, että vaikka tekee parhaansa ja niin paljon kuin voi, se ei todennäköisesti ole kuin rikka rokassa, hän huokaa.

Aika ajoin erityisherkkyyttä koskevat tekstit lähtevät kiertämään somessa. Suomessa erityisherkkyyttä on tutkittu vain vähän, mutta termin kehitelleen Aronin mukaan jopa joka viides väestöstä on erityisherkkiä.

Erityisherkkien yhdistykseen kuuluu noin tuhat miestä ja naista ympäri Suomen.

Tietoisuus on lisääntynyt muutaman vuoden aikana, ja Kaisa Heikkilän mukaan apua ja tietoa saa nykyään paremmin jopa julkisesta terveydenhuollosta.

Psykoterapeutti Erja Kemilä pitää kehitystä hyvänä. Pikku hiljaa herkkyyttä on ruvettu arvostamaan myös työpaikoilla.

– On syntynyt keskustelua. Ennen työelämässä vähäteltiin herkkyyttä, että se on höpöhöpöä, jos joku on herkkä. Nyt on se tilanne, että jos joku sanoo olevansa erityisherkkä, niin häntä pysähdytään kuulemaan ja keskustelemaan, mistä on kyse.

"Halutaan olla erityisherkkiä sen takia, että halutaan antaa lupa kummalliselle käytökselle"

Somekeskusteluissa moni kuitenkin herää itsekin miettimään omaa herkkyyttään, ja tunnistaakin itsessään erityisherkän piirteitä.

Kaisa Heikkilän mukaan on hyvä, että aiheesta on ruvettu puhumaan, mutta ilmiöllä on myös nurjat puolensa.

– Törmään siihen ajatukseen, että halutaan olla erityisherkkiä sen takia, että halutaan antaa lupa kummalliselle käytökselle. En näe vastuuntuntoisena, että oma erikoinen käyttäytyminen laitetaan jonkin ilmiön piikkiin.

Heikkilä ei verhoudu ominaisuutensa taakse, vaan suhtautuu erityisherkkyyteen kuin mihin tahansa luonteenpiirteeseen.

– Vaikka minä tiedän olevani erityisherkkä, ei silti ole moraalisesti oikein, että vetoan siihen, että 'no, mä nyt vaan oon tällainen'. Täällä täytyy ottaa muut huomioon. Uskalletaan olla omia itsejämme, mutta ei niin, että sillä sorretaan muita.

Erityisherkkyys – tai oikeastaan psykoterapeutti Kemilä haluaisi puhua pelkästään herkkyydestä – nousi muoti-ilmiöksi muutama vuosi sitten, ja Kemilän mukaan erityisherkäksi määritellään heikoin perustein, ilman kritiikkiä tai asiantuntevaa arviointia.

– Testit ovat hyvin yleisellä tasolla testaavia. Ne eivät erottele riittävästi.

Omien ominaisuuksien, erityisherkkyydenkin, tunnistaminen on kuitenkin Heikkilän ja Kemilän mukaan tärkeää. Siten asioille pystyy tekemään jotakin: lepäämään tarpeeksi, kunnioittamaan omia piirteitä ja hankkimaan vaikkapa harrastuksen vaativan työn rinnalle.

Heikkilälle tuo vastapaino on moottoripyöräily.

– Kun laitan kypärän päähän ja menen ihaniin maisemiin, ei kyllä ihan äkkiä tule työasiat mieleen. Moottoripyörän ääni ei rasita minua. Se on sen verran nautinnollinen harrastus, että se kuuluu siihen juttuun.

Kaisa Heikkilä ryhtyi keräämään tietoa erityisherkkyydestä noin viisi vuotta sitten. Sen jälkeen moni asia on muuttunut. Nykyään hän osaa antaa itselleen aikaa palautumiseen.

– Joskus kauan sitten, kun elämä oli enemmän vuoristorataa, en olisi halunnut olla erityisherkkä. Nyt olen kiinnittänyt huomiota hyvinvointiin ja jaksamiseen, ja herkkyyden hyvät puolet ovat tulleet esiin.

– Tällä hetkellä en antaisi tätä ominaisuutta pois. Miten voikin aistien kautta nauttia elämästä, kauneudesta, ihmissuhteista tai hyvistä ruoista? Sitä en kyllä antaisi pois.

Metrit ja kilometrit eivät ole menneet tässä sekaisin: Pohjois-Korea ampui keskiviikkona ohjuksen noin 4 500 kilometrin korkeuteen.

Mannertenvälinen ballistinen ohjus (Intercontinental Ballistic Missile, ICBM) laukaistaan korkealle lentoradalle lähiavaruuteen, josta se putoaa kohteeseensa maan vetovoiman vetämänä. Ohjus voi kuljettaa yhtä tai useampaa taistelukärkeä.

Mannertenväliseksi ohjus luokitellaan, jos sen kantomatka on vähintään 5 500 kilometriä. Yhdysvaltain viranomaiset arvioivat, että jo heinäkuun ohjuskokeessa Pohjois-Korea testasi mannertenvälisellä ballistista ohjusta.

Nimi ballistinen tulee siis ballistiikasta, joka on lentävien kappaleiden liikeratoja tutkiva tiede.

Pohjois-Korean keskiviikkona tekemässä ohjuskokeessa ohjus nousi siis noin 4 500 kilometrin korkeuteen ja putosi mereen 960 kilometrin päähän laukaisupaikasta. Ohjuksen lento kesti tiettävästi 54 minuuttia.

Oheinen kuva havainnollistaa korkeutta verrattuna muihin ihmisen avaruuteen laukaisemiin laitteisiin.

Matkustajalentokoneet lentävät normaalisti noin kymmenen kilometrin korkeudella. Useimmat tiedustelu- ja säähavaintosatelliitit kiertävät maata matalalla kiertoradalla (Low Earth Orbit) 160–2 000 kilometrin korkeudella. Kansainvälinen avaruusasema ISS on noin 400 kilometrin korkeudella. Paikannuksessa käytettävät GPS- ja Glonass-satelliitit taas toimivat hieman yli 20 000 kilometrin korkeudessa.

Pohjois-Korea laukaisi ohjuksen hyvin jyrkässä kulmassa.

Mannertenväliset ballistiset ohjukset ammuttaisiin tyypillisesti lentoradalle, jossa ohjus kulkee matkan keskivaiheessa noin 1 200 kilometrin korkeudella.

Fyysikko David Wright arvioi Union of Concerned Scientists -järjestön sivustolla, että matalammalle lentoradalle laukaistuna Pohjois-Korean ohjus olisi voinut kulkea jopa 13 000 kilometrin päähän laukaisupaikasta.

Tuolloin ohjus voisi saavuttaa muun muassa Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin.

Edelleen on epäselvää, millaista taakkaa Pohjois-Korean kokeilema ohjusmalli voisi oikeasti kuljettaa ja kykeneekö Pohjois-Korea rakentamaan riittävän pienikokoisen ydinaseen ohjukseen sovitettavaksi.

Wright pohtii, että keskiviikkoisen ohjuskokeen aiempia testejä merkittävästi pidempi kantama viittaa todennäköisesti kevyeen tekotaistelukärkeen. Ohjus ei välttämättä jaksaisi kantaa oikeaa ydinkärkeä yhtä kauas.

Toinen kriittinen kysymys on, kestääkö ohjus paluun maan ilmakehään, jolloin sitä koettelee äärimmäinen kuumuus.

Nämä ovat asioita, joiden parissa Pohjois-Korean tiedemiehet todennäköisesti kuumeisesti ahertavat.

Lisää aiheesta:

Tutkimuslaitos listasi: Jos Pohjois-Korea tekisi ydiniskun, nämä voisivat olla kohteet

Pohjois-Korea: Ohjuksemme voi lentää mihin tahansa Yhdysvalloissa

Pohjois-Korea ampui mannertenvälisen ballistisen ohjuksen – Trump: "Hoidamme homman"

Aiheesta aiemmin:

Pohjois-Korea pelaa kovilla panoksilla – Ja se näyttää kannattavan

Ikääntyvän toimintakyky on monien tekijöiden summa. Siihen vaikuttavat niin fyysinen kunto, elämäntavat kuin sosiaaliset suhteet.

Tämän testin avulla voit arvioida omaa toimintakykyäsi nyt ja tulevaisuudessa. Testi on kehitetty erityisesti yli 50-vuotiaille.

Testi on tehty yhteistyössä Jyväskylän Yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen professorien Taina Rantasen ja Sarianna Sipilän kanssa.

Lähteinä käytetty mm:

Tekniikka & talous: Nopea kävelijä elää vanhaksi

THL: iäkkäiden toimintakyky, iäkkäiden tapaturmat

Terve.fi: Yksinäisyys on vanhukselle suuri terveysriski

– En minä osaa rakkauvesta puhua, mutta hyvä ystävyys meillä on, naurahtaa jämsäläinen Mikko Hakanen.

89-vuotias Hakanen ja 82-vuotias Maija Sinivuori olivat aikoinaan perhetuttuja. Kun molempien puolisot kuolivat seitsemän vuotta sitten, elämästä ikäänkuin puuttui jotain.

Viime kesänä Maija ja Mikko muuttivat saman katon alle.

– Kun jäätiin kumpikin tyhjän päälle, siitä se alkoi: ystävyyttä tämä lähinnä on, kertoo myös jämsäläinen Maija Sinivuori.

Maijan ja Mikon tarina on yhä tavallisempi, kun elämme aiempaa iäkkäämmiksi. Ystävyys, ehkä rakkauskin, voivat tuoda elämään kaivattua läheisyyttä.

Maijan ja Mikon tarina kertoo siitä, miten tärkeä osa arkea läheinen ihmissuhde on.

– Me tunnetaan toisemme läpikotaisin. Meidän välillä ei ole mitään jännitteitä, sanoo Mikko.

Maijan aviomies sairasti ennen kuolemaansa jo usean vuoden Alzheimerin tautia. Aviomies oli seitsemän vuotta hoidettavana hoitokodissa ennen kuolemaansa.

Maija sanoo Mikon olevan kauhean mukava mies.

– Ei meidän ole tarvinnut riidellä. Minä joskus vähän tulistun jostakin. Olen sen luontoinen, että puran asian yhtäkkiä ja sitten se on ohitse, toteaa Maija.

Parisuhde on huolenpitoa toisesta

Maijan ja Mikon arki on huolenpitoa toisesta. Jos toinen tarvitsee lääkäriä, kumppani soittaa ajanvaraukseen tai vie päivystykseen.

Muutto yhteiseen kotiin, Maijan luokse sujui luontevasti. Mikko oli huonokuntoinen, ja lääkärikin kehotti häntä muuttamaan lähemmäs palveluja.

– Tuo Maija on mahdottoman auttavainen ihminen, hänen kanssaan on mukava asua, sanoo Mikko.

– Tämä yhteiselämä on kaikkein parasta, ei tarvitse olla yksin. Paljon on tänä päivänä yksinäisiä ihmisiä. Minä ainakaan en ole oppinut yksin puhumaan, Maija nauraa.

Maijalla ja Mikolla on molemmilla useita pitkäaikaissairauksia. Kumppani muistuttaa lääkkeidenotosta, ja pitää silmällä vointia.

– Maija on minun elämässäni hyvin tärkeä ihminen, koska hän huolehtii kaikesta. Välillä tuntuu, että liikaakin, mutta hyvää hän tarkoittaa, sanoo Mikko.

"Kiertoteitä kuulin ihmisten puhuvan"

Kiakki eivät aluksi katsoneet Maijan ja Mikon suhdetta hyvällä. Lähipiiri, omat lapset, eivät ole suhdetta paheksuneet, mutta muut ihmiset esittivät närkästyksensä.

– Molempien lapset käyvät kylässä ja pitävät meistä. Mutta ympäristö ei alussa tykännyt. Sanoivat, että vanhat ihmiset, aloittaa Maija.

– Minulle ei ole kukaan tullut sanomaan mitään. Mutta Maijalle on sanottu, että äskettäinhän entinen mies kuoli, jatkaa Mikko.

– Kiertoteitä kuulin ihmisten puhuvan, että Maijakin lähti semmoseen. Kun me Mikon kanssa pidettiin yhtä jo aiemmin, kertoo Maija.

Kyllä vanhojen ihmisten seurustelu hyväksytään tänä päivänä. Yhdessäolo on huolenpitoa ja ystävyyttä. Pirjo Urpi

Jyväskylän kaupungin palveluesimies Pirjo Urpi on työskennellyt 30 vuotta vanhusten kanssa muun muassa päiväkeskuksissa. Hänen mukaansa asenteet ikääntyvien parisuhteita kohtaan ovat muuttuneet.

– Kyllä vanhojen ihmisten seurustelu hyväksytään tänä päivänä. Yhdessäolo on enimmäkseen huolenpitoa ja ystävyyttä, Urpi sanoo.

Hän lisää, että omat lapset vastustavat yleensä äidin tai isän uutta kumppania, jos vanhuksella on runsaasti omaisuutta. Asiat onkin syytä selvittää puhumalla.

Maija ja Mikko ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä ja parisuhteeseensa. Maijan mukaan asiat ovat elämässä nyt oikein hyvin.

– Kun vaan terveys kestäisi. Ei elämää voi järjestää, se menee latusiaan pitkin.

– Meillä menee hienosti: kuljetaan kuin aviopari, vaikka ei aviossa olla. Käydään tapahtumissa ja ihmiset ovat hyväksyneet meidät, kertoo Mikko.

Kysymyksiin hellyydestä Maija vastaa ujosti.

– No kyllähän sitä on. Vierekkäin nukutaan makkarissa, kyllähän se hellyyttä on, toteaa Maija.

Arki on saunomista ja ruuanlaittoa

Yhdessä arjen rutiineja on helpompi pitää yllä kuin yksin – se käy selväksi pariskunnan puheesta. Esimerkiksi ruokaa Maija kertoo laittaneensa itselleen yksin asuessaan harvoin.

– Yksin syödä mutustaa jotain jääkaapista, eikä tule laitettua kunnon ruokaa. Kun on kaksi, niin säännöllisemmin laitan kotiruokaa, kertoo Maija.

– Lihapullat ja keitetyt perunat on aika hyvää, perussuomalaista ruokaa, toteaa Mikko kysyttäessä lempiruokaansa.

Maija osoittaa tunteitaan myös keittämällä aamukahvin.

– Maija keittää puuron ja kahvin aamuisin. Minä olen aamu-uninen nykyään, kun ei ole minnekään lähtemistä.

Yhteinen ajanviete pariskunnalle on saunominen. Sauna lämpiää vähintään kaksi kertaa viikossa.

– Mikko tarvitsee apua, kun hänellä on huonot kädet. Ja minulla on huonot jalat. Tarvitsemme toisiamme, Maija kertoo.

Marko Viinikka kertoo ostaneensa luolan Voima Capitalin tytäryhtiön Voima Gold Oy:n käyttöön. Helsingin Bulevardilla toimiva Voima Gold Oy on perustettu tänä kesänä. Yhtiön liikeidea on jalostaa, välittää ja säilyttää kultaa. Viinikka kertoo, että toiminta on käynnistymässä koko maan osalta ensi viikolla.

– Meillä on yksi kultaholvi Helsingissä, mutta Rovaniemellä kapasiteetti on ihan eri luokkaa. Olimme etsineet toista sijaintipaikkaa kehäkolmosen ulkopuolelta. Toramolammen luola oli turvallisuuskysymykset huomioon ottaen meille ihan nappi, Viinikka sanoo.

Hän kertoo yhtiön jo hankkineen kultaa Saksasta, Sveitsistä ja Afrikan mantereelta. Toramolammen luola on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuoden aikana.

– Ennen avaamista menee joku aika, kun turvallisuuspäällikkö tekee analyysit ja tarkastukset lähialueille. Ensiksi täytyy varmistaa turvallisuusasiat, jotka ovat entuudestaan jo korkealla tasolla.

Luola on joidenkin kilometrien päässä Lapin lennostosta ja Someroharjun varuskunnasta. Viinikka kertoo ostoksellaan halunneensa myös varmistaa, että kiinteistö ei päädy ulkomaalaisomistukseen.

– Maata ja muita arvokkaita omaisuuseriä on siirtynyt liiaksi muualle, sanoo Viinikka. Yrittäjä kertoo, että strategisten kohteiden lähellä tehdyt maa- ja kiinteistökaupat arveluttavat häntä nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

Luolaa nettihuutokaupalla myyneen Senaatti -kiinteistöjen hallitus päättää kaupasta lopullisesti joulukuun puolivälin tienoilla.

Uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toiminta voi jatkua kunnes Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio saa lainvoiman.

Vastarintaliike on kertonut valittavansa tuomiosta hovioikeuteen.

Käräjäoikeus olisi voinut asettaa yhdistyksen väliaikaiseen toimintakieltoon, mutta ei tehnyt sitä.

Mikäli käräjäoikeuden tuomio jää voimaan, yhdistyksen toiminnasta tulisi laitonta.

Yhdistyslain asiantuntija, ministeri Lauri Tarasti kertoo, että tällöin yhdistyksen nimissä ei saisi enää kokoontua. Vastarintaliike ei myöskään saisi enää ottaa uusia jäseniä, järjestää tilaisuuksia tai lähettää kokouskutsuja.

Lisäksi Vastarintaliikkeen tarrojen liimaamisesta lyhtypylväisiin ja verkkosivujen ylläpitämisestä tulisi kiellettyä.

Selkeä kannanotto tuomioistuinlaitokselta

Oikeus määräsi torstaina antamallaan ratkaisulla Vastarintaliikkeen lakkautettavaksi. Oikeus katsoi, että yhdistys toimii olennaisesti vastoin lakia ja hyviä tapoja.

Käräjäoikeuden mukaan yhdistys levittää vihapuhetta ja käyttää väkivaltaa. Tarastin mukaan käräjäoikeuden lakkautuspäätös ei voi kieltää yhdistyksen jäsenkunnan vapaamuotoista kokoontumista.

Ihmiset voivat tietenkin aina kokoontua. Lauri Tarasti

– Ihmiset voivat tietenkin aina kokoontua, mutta sen pitää tapahtua ilman, että tulee esiin tämän yhdistyksen nimi, sanoo Tarasti.

Tarastin mielestä Vastarintaliikkeen lakkauttaminen on tuomioistuinlaitokselta selkeä kannanotto siihen, millainen yhdistystoiminta on sallittua ja mikä ei.

– Nyt kaikki tahot tietävät, että kohtalona voi olla lakkauttaminen, jos toimitaan niin kuin tässä tapauksessa on toimittu, Tarasti kertoo.

Tarastin mukaan lakkautetun yhdistyksen jatkaminen on poliisiasia. Laittoman yhdistystoiminnan harjoittamisesta voidaan tuomita sakkoa.

Viranomaisilla velvollisuus puuttua

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtohahmo Antti Niemi pitää käräjäoikeuden päätöstä perustuslain vastaisena.

Helsingin yliopiston julkis- ja valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen mielestä ratkaisu on täysin perustuslain mukainen. Hän on antanut asiassa oikeudellisen asiantuntijalausunnon.

Poliisihallitus on ryhtynyt tekemään työtä käskettyä. Tuomas Ojanen

Ojasen mukaan kysymys on siitä, että julkisella vallalla on velvollisuus puuttua tämäntyyppiseen toimintaan Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perusteella.

– Voidaan sanoa, että Poliisihallitus on ryhtynyt tekemään työtä käskettyä sopimusten näkökulmasta, sanoo Ojanen.

Ojanen on myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan jäsen.

Hän kertoo, että lautakunnassa on parhaillaan selvitettävänä tapaus, jossa punnitaan hakaristilipun ripustamista ikkunaan. Lue Ilta-Sanomissa julkaistu STT:n juttu aiheesta.

Lue aiemmat jutut:

Voiko poliisi estää lakkautustuomion saaneen Vastarintaliikkeen kulkueen itsenäisyyspäivänä? Poliisiylijohtaja: Emme vielä tiedä

Poliisihallitus: Vastarintaliikkeen lakkauttaminen selkeä viesti yhteiskunnalta – PVL aikoo valittaa hoviin

Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta päätös käräjiltä – natsit marssivat joka tapauksessa itsenäisyyspäivänä

Tutkija arvioi oikeudessa: Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä 80–85 jäsentä

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kohtaloa puidaan parhaillaan Tampereella – Poliisihallitus vaatii järjestön lakkauttamista

Oikeudenkäynti uusnatsistisen järjestön lakkauttamisesta alkoi – liikkeen johtohahmo Ylelle: "Väkivalta on ollut reaktiivista"

Vastarintaliikkeen lakkauttaminen tekisi uusnatsien propagandasta laitonta

7 asiaa, jotka sinun olisi hyvä tietää suomalaisista uusnatseista

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta on huolissaan. Suomalaiset kokevat poikkeuksellisen vahvasti, että enää ei olla samassa veneessä. Toisin sanoen ihmiset eivät koe aiemmassa määrin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin on, vaikka tilastojen valossa Suomi on Euroopan kolmanneksi oikeudenmukaisin maa.

Ilmiö liittyy tulotasoon ja poliittiseen kantaan.

– Ehkä lyhyesti sanottuna vähän keskiluokkaisempi väki kokee olevansa enemmän samassa veneessä. Mitä heikommassa asemassa ollaan, sitä vähemmän yhteenkuuluvuutta koetaan. Ja mitä enemmän ollaan oikealla, sitä useampi näin kokee, ja mitä enemmän vasemmalla, sitä vähemmän tätä käsitystä jaetaan.

Seuraukset voivat olla vakavia. Köyhyyttä ja eriarvoistumista pitkään tutkinut Saari viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan eriarvoisuus aiheuttaa yhteiskunnassa konflikteja. Muitakin seurauksia on:

– Tiedämme vertailevista tutkimuksista, että mitä eriarvoisemmaksi ihmiset yhteiskuntansa kokevat, sitä enemmän sillä on hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Eli tasa-arvoisissa yhteiskunnissa ihmiset voivat paremmin.

Kolmasosa pitää hyvinvointivaltiota laiskistavana

Myös näkemys hyvinvointivaltiosta jakaa suomalaisia. Tutkimuksesta riippuen kolmas- tai neljäsosa kansasta pitää hyvinvointivaltiota laiskistavana. Toisaalta on paljon väestöryhmiä, joiden mielestä hyvinvointivaltio on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen välttämätön edellytys ja hyvinvointivaltio suomalaisen identiteetin osa.

– Yhteiskuntaa uudistettaessa joudumme pohtimaan, voimmeko uudistaa yhteiskuntaa tavalla, jossa nämä kaksi näkökulmaa voidaan järkevällä tavalla yhdistää toisiinsa. Eli että uudistaminen tapahtuu myönteiseen suuntaan.

Saari on uudistustyössä paljon vartijana, sillä hän johtaa eriarvoistumisen pysäyttämiseen tähtäävää työryhmää. Juha Sipilä nimitti työryhmän tammikuussa ja valmista on määrä tulla maaliskuussa 2018. Sen jälkeen poliitikot ottavat kantaa ryhmän esityksiin.

Suomen yhtenäisyyden ratkaisevat Saaren mielestä kaksi asiaa:

– Ensimmäinen asia on ilman muuta luottamus. Sekä luottamus julkiseen valtaan että luottamus toisiin ihmisiin. Se tuo sitä joustavuutta yhteiskuntaan, jota vaikeina aikoina tarvitaan. Toinen on pärjäämisen kokemus ja pärjääminen ylipäätään. Menojen pitää olla pienemmät kuin tulot pysyvästi, että ihmiset pystyvät itse tekemään elämässään valintoja. Se tuo sitä innovatiivisuutta ja joustavuutta, mitä suomalainen yhteiskunta tarvitsee.

Lisää aiheesta:

Sipilä perustaa työryhmän eriarvoistumisen pysäyttämiseksi, puheenjohtajaksi professori Juho Saari

Me-säätiö torjuu syrjäytymistä pelifirman miljoonilla – Täsmälääkettä iltapäiväkerhoista

Suomalainen on juro, hiljainen, vaatimaton, ei juttele tuntemattomille, jännittää esiintymistä. Nämä käsitykset suomalaisten viestintätaidoista ovat vanhanaikaisia myyttejä, sanoo Jyväskylän yliopiston viestinnän lehtori Tarja Valkonen. Hän on tutkinut suomalaisten vuorovaikutustaitoja sekä esiintymisjännitystä, ja kumoaa luutuneet käsitykset esimerkiksi siitä, että suomalaiset jännittäisivät esiintymistä erityisen paljon tai muita kansallisuuksia enemmän.

– Mitkään tutkimukset eivät tue tätä käsitystä, pikemminkin päin vastoin. Esiintymisjännitys on yhtä yleistä ihan joka puolella maapalloa, Tarja Valkonen sanoo.

Syystä tai toisesta suomalaiset ylläpitävät kuitenkin kulttuurista myyttiä siitä, että olisimme erityisen arkoja tai heikkolahjaisia esiintyjiä. Juuret myytille johtavat ainakin 1800-luvulle.

– Tutkimukset osoittavat , että tällaista myyttiä vaalitaan suurella rakkaudella, sitä viedään eteenpäin ja pidetään yllä kulttuurisilla kertomuksilla.

Heikoista ja aroista suomalaisista viestijöistä puhuttaessa viitataan usein vanhoihin sananlaskuihin. Vaikeneminen on kultaa, puhuminen hopeaa, tai tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, jolla viitataan ihmiseen, joka pitää meteliä itsestään ja osaamisestaan. Sananlaskuja pidetään näyttönä siitä, että vaikenemiseen on suomalaisessa kasvatuksessa kannustettu kautta aikain. Tarja Valkonen pitää näkemystä kuitenkin vanhentuneena.

– Nämä ovat universaaleja sanontoja, joita kuulee hieman eri versioina eri puolilla maapalloa. Ne eivät kerro suomalaisuudesta, vaan siitä, että missä tahansa kulttuurissa on haluttu muistuttaa kuuntelemisen merkityksestä.

Noin joka viides on viestintäarka

Eri kansallisuudet kantavat mielikuvien taakkaa, joilla ei välttämättä ole nykypäivänä enää totuuspohjaa. Stereotyyppiset kiteytyneet käsitykset, joiden mukaan tiettyjä kansallisuuksia kuvataan niin omassa kulttuurissa kuin ulkomailla, ovat syntyneet aikojen saatossa. Tarja Valkonen kuitenkin muistuttaa, että yksilöiden väliset erot ovat aina suuremmat, kuin jokin kulttuuria yhtenäisenä kuvaava piirre.

On vaarallista lähteä arvottamaan erilaisia piirteitä tai ominaisuuksia ihmisissä. Tarja Valkonen

Kun tutkitaan ja vertaillaan viestintäarkuutta ja esiintymisjännitystä, löytyy jokaisesta kulttuurista aina noin viidennes henkilöitä, jotka ilmoittavat kokevansa sosiaaliset tilanteet ja toisten edessä puhumisen erityisen pelottavana. Vastaavasti löytyy saman verran niitä, jotka sanovat kokevansa itsensä rohkeiksi ja sanavalmiiksi. Näin myös Suomessa.

– On vaarallista lähteä arvottamaan erilaisia piirteitä tai ominaisuuksia ihmisissä. Se, että joku ei mielellään puhu tai esiinny suuna päänä, ei kerro mitään hänen viestintätaidoistaan. Se ei kerro siitä, että olisi erityisen heikot vuorovaikutus- tai esiintymistaidot, Tarja Valkonen muistuttaa.

Aina ei tarvitse olla täydellinen esiintyessään

Julkisen puhumisen ja esiintymistaitojen arvostus on ollut aina vahvaa. Ennen julkiseen esiintymiseen liitettiin tiukkoja normeja siitä, mikä on sopivaa ja oikein. Normit määrittelivät sen, minkälainen esiintyminen ansaitsee olla julkisuudessa. Esimerkiksi radiossa täytyi käyttää tietynlaista puhetapaa. Nykyään tähän on tullut paljon enemmän tarjontaa, kiitos monipuolisen median.

– Me nähdään paljon erilaista esiintymistä muun muassa netissä. Tämä on kasvattanut suvaitsevaisuutta ja sitä kautta sallivuutta siihen, että eri tilanteissa voi esiintyä hyvin eri tavoin. Eikä aina tarvitse olla täydellinen, Tarja Valkonen sanoo.

Youtuben ja erilaisten sosiaalisen median kanavien merkityksen esiintymiseensä myöntävät myös Mikkelin Rantakylän yhtenäiskoulun kasiluokkalaiset.

– Jo ala-asteella me tehtiin paljon youtube-videoita, elokuvia, musiikkivideoita ja animaatioita. Kameran edessä oleminen on monelle meidän ikäiselle tuttua, kertovat Anni Kokkonen ja Sara Lukkarinen

Kun on nähnyt näiden tubettajien rentouden, niin pyrkii itse siihen samaan Sara Lukkarinen

14-vuotiaat Anni ja Sara valmistelevat parhaillaan koulun itsenäisyysjuhlan juontoja. Ideana on, että tytöt ovat tubettajia, jotka spiikkaavat lavalla tapahtuvat esitykset videotervehdyksinä. Sara Lukkarinen on tosielämässäkin tubettaja. Toistaiseksi hän on tehnyt lähinnä hevosaiheisia videoita, mutta suosikkitubettajien Miisan,Pinkku Pinskun ja Roni Backin innoittamana tavoitteena on tehdä videoita joissa myös itse puhuu ja esiintyy.

– Kun on nähnyt näiden tubettajien rentouden, niin pyrkii itse siihen samaan. On se ihan hyvin onnistunutkin, Sara Lukkarinen kertoo.

Jyväskylän yliopiston viestinnän lehtori Tarja Valkosen tiedossa ei ole, että nettivideoiden vaikutusta nuorten esiintymiseen ja vuorovaikutustaitoihin, olisi tutkittu. Hän näkee asiassa kaksi puolta.

– Nettikanavat antavat monipuolisia mahdollisuuksia harjaantua esiintyjänä. Ei olla enää pelkästään koulun esitelmän pitämisen varassa siinä, minkä verran esiintymiskokemusta karttuu. Toinen puoli on se, että tubetuskulttuurista nousee aika lailla minä-keskeistä kulttuuria.

Tänä päivänä ilmiö on se, että nuorilla on valtava aikuisen tarve ja esiintymisen tarve Eija Tynkkynen

Minä-keskeisyyden huonona puolena Valkonen näkee sen, että nuorten vuorovaikutustaidot voivat vinoutua.

– Minun ulkonäköni, sanomani ja esilläoloni on tärkeää. Se syö sitä ajatusta, että kaikessa esiintymisessä olemme pyrkimässä vuorovaikutukseen toisten kanssa. Esiintyessä pitäisi pystyä ottamaan huomioon erilaiset yleisöt ja kuuntelijat, Valkonen sanoo.

Tämän allekirjoittaa myös Rantakylän yhtenäiskoulun rehtori Eija Tynkkynen. Hän on nähnyt viestintätaitojen muutoksen työssään.

– Tänä päivänä ilmiö on se, että nuorilla on valtava aikuisen tarve ja esiintymisen tarve. Tämä näkyy negatiivisesti monta kertaa niin, että nuoret haluavat olla suuna ja päänä ja hölöttää. Mutta sitten kun pitäisi oikeasti esiintyä ja esittää jotain asiaa, siihen ei pystytäkään jännityksen vuoksi.

Netin myötä myös arvostelu persoonaa ja esiintymistapaa kohtaan on rankentunut. Netissä vallitsee ehdoton sosiaalinen kontrolli siitä, minkälainen eisintyjän pitää olla. Moni lapsi ja nuori kokee kiusaamista sen vuoksi, ettei näytä, pukeudu tai kuulosta juuri siltä miltä tiukat normit määrittelevät.

– Tämä voi luoda ylimääräistä arkuutta. Mietitään, uskallanko olla esillä ja avata suuni, jos on kokemuksia siitä, että tulee vahvaa loukkaavaa ja asiatonta palautetta yleisöltä, Tarja Valkonen sanoo.

Aikuinen on peili

Vanhemmilla ja opettajilla on suuri rooli nuorten vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Lapset ja nuoret hakevat helposti ympäristöstään esimerkkiä siihen, millainen minun pitäisi olla.

– Aikuisten tulisi olla peileinä ja näyttää, että maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä. Ja erilaisiin tilanteisiin mahtuu myös hyvin erilaisia tapoja olla esillä ja esiintyä, Valkonen sanoo.

Rehtori Eija Tynkkynen näkee koulun roolina turvallisen esiintymisympäristön luomisen. Työelämän vaatimukset sekä tänä syksynä voimaan tullut opetussuunnitelma, ohjaavat koulumaailmaa yhä enemmän oppilasta aktivoivaan suuntaan.

– On yrittäjyyskasvatusta, valinnaista musiikkia ja erilaisia projektitöitä. Eri oppiaineissa käytetään paljon tekniikkaa apuna ja esimeriksi kileten tunneilla tehdään erilaisia videoita nettiin. Opettajien tehtävänä on luoda turvallinen ympäristö erilaisille esiintymistilanteille, Eija Tynkkynen sanoo.

Se, mitä Tarja Valkonen toivoisi koulussa opetettavan, on esiintymisjännityksen hallinta. Jokainen varmasti jännittää esiintymistä joskus, sillä se on kehon luonnollinen keino vireytyä haastavaan suoritukseen. Valkonen puhuukin ennemmin vireytymisestä kuin jännittämisestä.

– Huomaamatta me siirrämme lapsille ajatusta siitä, että esiintyminen on jännittävää. Ennen estradille menoa kysytään usein, että jännittääks sua? Sen sijaan voisi kysyä, että olethan varmasti vireytynyt?

Valkonen toivoisi koulujen opetussisältöihin tietoa vireytymisestä, siitä mitä se tarkoittaa esimerkiksi fysiologisesti.

– Kun oppii tuntemaan oman kehon reaktiot vireytymiseen, oppii antaman niille nimen ja hyväksyy tuntemukset. Silloin niistä ei tule pelkoja ja esiintymisen estettä. Tätä pitäisi koulussa käsitellä enemmän, avata ilmiönä ja opettaa sietämään.

Tarja Valkosen mukaan koulussa lisätään esiintymisjännitystä ja puhumisen pelkoa huomaamatta, jos kaikki toisten edessä tapahtuva tekeminen on aina arvioitava tilanne. Sen lisäksi, että joutuu arvioinnin kohteeksi, joutuu arvostelun kohteeksi luokkakavereiden edessä.

– Entisaikaan näitä tilanteita olivat laulukoe ja kirjallisuusesitelmät. Näistä ajoista on onneksi tultu eteenpäin.

Millaisen kuvan me annamme itsestämme?

Tarja Valkonen on tutkinut lukioikäisten nuorten viestintäasenteita. Hän sanoo, että nuorilla on paljon rohkeutta, valmiutta ja luottamusta omaan viestinnälliseen osaamiseen. Suurin osa nuorista osallistuu viestintätilanteisiin mielellään.

Vaikka nuorten kohdalla myytti hiljaisista ja esiintymishaluttomista suomalaisista tuntuu pikkuhiljaa murtuvan, voi siihen edelleen törmätä esimerkiksi ulkomaalaisille suunnatuilla nettisivustoilla. Helsingin kaupungin ylläpitämä, maahanmuuttajille suunnattu infopankki.fi -sivusto, kertoo suomalaisista seuraavaa:

"Ihmiset eivät nosta itseään ryhmässä esiin; he eivät puhu suureen ääneen tai kehu itseään. Suomessa pidetään hyvänä käyttäytymisenä sitä, että ottaa muut huomioon ja kuuntelee heitä. Suomalaiset eivät kovin helposti aloita keskustelua vieraan ihmisen kanssa. Tämän takia suomalaiset saattavat aluksi vaikuttaa hiljaisilta ja tylyiltä. Suomalaiset puhuvat hitaasti, ja puheen tauot ovat pitkiä. Hiljaisuus ei ole negatiivinen asia, vaan se koetaan luonnollisena, eikä hiljaisia hetkiä tarvitse täyttää puheella. Äänekästä puhetta voidaan pitää epämiellyttävänä tai uhkaavana."

Ulkoasiainministeriön, erityisesti turisteille suuntaama nettiopas Suomesta, This is Finland- sivusto murtaa hieman luutuneita käsityksiä suomalaisten vuorovaikutustaidoista. "The conception that Finns are a reserved and taciturn lot is an ancient one and does not retain the same validity as it used to, certainly not with the younger generations." Toisaalta, suomalaista tapakulttuuria avaava artikkeli maalaa edelleen suomalaiset huonoiksi puhumaan vieraille tai ylipäätään jutustelemaan niitä näitä eli käymään small talkia.

Tarja Valkonen näkee jurouden myytin ylläpitämisen isona karhunpalveluksena lapsille ja nuorille.

– Nuorilla on intoa ja osaamista esiintyä ja olla vuorovaikutuksessa. Sitä pitäisi arvostaa eikä myyttien ylläpidolla heikentää.

Kaikkien ei suinkaan ole pakko olla hyviä vuorovaikutuksessa tai esiintymisessä. Riittää, että on riittävät taidot.

– Jos ajatellaan ihmisten välistä kanssakäymistä, niin kyllä vuorovaikutustaidot ovat keskeisiä ihmisenä olemisen ja yhteistyön valmiuksia. Kaikilla ei luontaisesti näitä valmiuksia ole, mutta niissä on mahdollisuus kehittyä, Tarja Valkonen sanoo.

Pikimustasta labradorinnoutajasta näkyy vain vilaus, kun se etsii kohdettaan yön pimeydessä. Kaukopartion Uitto, eli tuttavallisemmin Helmi etenee rivakasti, mutta keskittyneesti. Se ei hötkyile eikä hauku turhaan.

Helmi on tasavarma suorittaja. Kun se haukkuu, on kohde näköpiirissä. Helmi osaa etsiä niin ihmisiä, eläimiä, esineitä kuin huumeitakin. Etsinnät ovat onnistuneet niin hyvin, että Helmi vei muun muassa huumepuolella puolustusvoimien mestaruuden viime vuonna omiin nimiinsä. Tänä vuonna se valittiin vuoden sotakoiraksi.

Esteenä vain ihmisen rajallisuus

Helmillä on nyt ikää viisi vuotta. Se on syntynyt puolustusvoimain lippujuhlan päivänä, joten uravalinta tuntuu varsin loogiselta.

Työparikseen Helmi on saanut sotilasmestari Tero Rissasen Porin prikaatista Säkylästä. Hän kuvailee nelijalkaista pariaan ylistävin sanoin.

– Helmi on äärimmäisen aktiivinen. Työmoraali on kunnossa. Sellaisen koiran kanssa on helppo tehdä töitä.

Rissanen on kouluttanut aiemmin paimenkoiria, mutta Helmi on osoittanut, että labradorinnoutaja soveltuu sotilaspoliisivartioon vähintään yhtä hyvin. Se oppii kaiken, mitä sille keksitään opettaa.

– Vanha sanonta on, että koirankoulutuksen este on ihmisen rajallisuus, Rissanen toteaa.

Treeni ja laiskottelu hyvässä tasapainossa

Opittavaa riittää edelleen. Jotta taitava koira ei kyllästyisi, pitää aina keksiä jotain uutta. Helmi harjoitteleekin mielellään erilaisia työtapoja myös vapaa-ajallaan.

Osaa se silti rennostikin ottaa. Tero Rissasen kuvailu vapaa-ajasta on varsin kuvaava.

– Jos emme treenaa on Helmi hyvin virkamiesmäinen eli makaa selällään jalat kohti kattoa.

Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen on helpottunut. Viiden vuoden työ on valmis.

Helsingin ydinkeskustassa Kasarmitorilla paljastettiin tänään Kauhasen suunnittelema Valon tuoja -patsas. Tilaisuutta kunnioittivat patsashankkeen suojelija, presidentti Martti Ahtisaari ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Taideteos on Suomen suurin valettu teräsveistos – korkeutta kokonaisuudella on 10,6 metriä, josta valetun sotilaan osuus on seitsemän metriä. Painoa sillä on 6 000 kiloa.

Teoksen piti alunperin olla valmis jo talvisodan päättymisen 75-vuotisjuhlaan maaliskuussa 2015. Kauhanen tosin tiesi jo ennen työn alkua, ettei se siihen valmistu.

– Sotilaassa on yli 400 valettua osaa, jotka on sitten hitsattu yhteen. Viimeistelyt, hionnat, tämä on hirvittävän aikaa vievää, Kauhanen selittää.

Valutyön on tehnyt pitkän linjan taidevalaja Pauli Venäläinen.

"Sotilas ei ole rikkiammuttu"

Talvisodan muistomerkkejä on tehty aiemminkin. Kauhanen nostaa hyvänä esimerkkinä Aimo Tukiaisen veistoksen Porissa. Yleisilmeeltään veistokset ovat Kauhasen mielestä kuitenkin surevia. Hän lähti tekemään toisenlaista.

– Oma ajatukseni oli eteerisempi, henkisempi, aineettomampi, ehkä myös humaanimpi ja rauhantahtoisempi.

– Talvisota käytiin kylmissä, pimeissä oloissa. Ajatus oli, että veistos olisi sille vastapooli eli valon tuoja.

Talvisodan erityisyys näkyy materiaalissa.

– Patsas on kylmää, kovaa, kiillotettua terästä. Pronssi ei olisi mielestäni sopinut talvisota-aiheisen veistoksen materiaaliksi.

Valon tuoja -veistos koostuu pallonmuotoisesta jalustasta, jonka päällä on reikäinen ihmishahmo. Sen voi helposti nähdä rikkiammuttuna sotilaana. Kauhasen ajatus oli kuitenkin hieman toinen.

– Minusta se ei ole rikkiammuttu. Reiät ovat 23 senttimetriä halkaisijaltaan. Aukon tehtävä on keventää veistosta.

– Samalla halusin tuoda esille materiaalin paksuuden. Tai ohuuden.

Myös valaisu on keskeisessä osassa teoksessa. Ihmishahmo valaistaan molemmista lahkeista ylöspäin. Myös pallo-osa on valaistu.

Pallon sisältä paljastuu 105 valokuvaa. Lukumäärä vastaa talvisodan kestoa, sotaa käytiin juuri 105 päivää. Valokuvat ovat sodan ajalta ja ne on valittu teemoittain kuvaamaan esimerkiksi sodan alkua, ulkomaista tukea ja kotirintamaa.

Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen kehuu veistoksen paikkaa. Ollaan arvotontilla, pääkaupungin ydinkeskustassa, puolustusministeriön edustalla. Pienen haasteen tori tosin tarjosi.

– Tori viettää rantaan päin. Vähän oli tekemistä, että saatiin veistos suoraan.

Pekka Kauhasen tuotantoon voi tutustua laajemmin Helsingin kaupungin taidemuseossa HAMissa. 5.12 avautuvassa näyttelyssä on esillä muun muassa Valon tuoja -veistoksen alkuperäinen kipsimalli.

Suuri oli hämmästys ja ihastus Tampereella, kun Finlaysonin tehdassalissa Tampereella syttyi sähkövalo ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa ja Venäjällä maaliskuussa 1882 (Koskesta voimaa -sivusto). Uusi keksintö, sähkölamppu oli tuotu markkinoille Amerikassa vain kolme vuotta aiemmin.

Nyt tamperelaisia ihastuttaa Näsineulan hetkeksi saama juhlavalaistus 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, mutta valotaiteeseen on jo totuttu kaupungissa. Näsinneulan "ufosta" otetaan valokuva, jaetaan se somessa ja jatketaan matkaa seuraavaan valaistuun kohteeseen.

Ensimmäisen sähkölampun syttymisestä valomuraaleihin ja led-valoista koostuviin koristehevosiin on pitkä matka. Valoviikkoja on Tampereella vietetty vuodesta 1966. Tänä talvena koristevalot sammuvat vasta maaliskuun 11. päivä.

Koskipuistosta näkyy Tampereen Sähkölaitoksen punatiilinen seinä ja voimalaitoksen padon yli syöksyvä virta. Seinä on maalattu valolla entistä punaisemmaksi ja vesi hohtaa kuin fosfori. Painovoima vetää ja massa työntää, turbiini pyörii ja energia muuttuu sähköksi.

– Nimenomaan tämä Tammerkosken maisema, se rauhoittaa. Siksi valitsin tämän reitin, sanoo iltalenkillä oleva tamperelaismies.

Mari palaa kauppareissultaan ja availee kotitalonsa takapihan rautaporttia.

– Tykkään kyllä. Lähinnä Hämeenkadulla olen valoja katsellut. Mutta tykkäsin toki niistä vanhoista enemmän, koska ne oli niin nostalgisia. Olen katsellut niitä lapsesta saakka. No, kyllähän ne kulutti sähköä enemmän.

Valoviikot siirtyivät energiatehokkaaseen led-aikaan vuonna 2012. Muutama vanha hehkulamppukuvio koristaa vielä Hämpin parkkiluolaa.

Saara Eriksson odottaa bussia Tampereen keskustassa.

– Hämeensillan hevoset ja puissa roikkuvat valopallot ovat piristäneet.

Tampereen keskustaa halkova Hämeenkatu loistaa marraskuun pimeydessä. Alkupää kilpailee loppupään kanssa – palloja ja riippuvia rimpsuja. Valojen suunnittelija tuskin ilahtuisi näin ylimalkaisista kuvauksista. Teija Turunen kantaa omaa arkeaan kauppakasseissa Hämeenkadulla.

– Piristäviä, etenkin Hämeenkadulla pöllöt ja Hämeensillan hevoset. Nämä uudet kuvat talojen seinillä, nekin piristivät kun ovat värikkäitä.

Näsilinnankadulla on kerrostalon seinään heijastettu kuva pilvisestä taivaasta – psykedeelisiä sävyjä keskellä pimeätä kaupunkia, jossa vettä sataa tihuuttaa.

– Osa noista muraaleista on vähän tylsiäkin, mutta kaiken kaikkiaan ne piristävät minua. Varsinkin kukka- ja oravakuvat, sanoo Tiina Hyvönen kotiovellaan.

Maailmassa on paljon turhia kysymyksiä. Yksi niistä voidaan esittää kahdelle tamperelaismiehelle, jotka ovat valokuvaamassa Keskustorin joulukuusta. Toinen on nähnyt Turun kaupungin joulukuusen. Kumpi on parempi?

– No kyllähän tuo on hienompi. Vaikka on tämänvuotinen kuusemme hiukan oudon näköinen koristelultaan. Mutta eihän se joka vuosi samanlainen voikaan olla, sanoo Arto Hell.

Tampereen Keskustorille muuten tuotiin joulukuusi ensimmäisen kerran jo vuonna 1894. Kuusi sai sähkövalot ensimmäisenä Suomessa, totta kai, kun Tampereella ollaan.

Poliisihallituksen mukaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttaminen on selkeä viesti siitä, ettei väkivaltaisten ja avoimen rasististen järjestöjen toiminnalle pidä antaa sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Käräjäoikeuden mukaan yhdistys panettelee ja solvaa kansanryhmiä ja levittää vihapuhetta. Lisäksi se käyttää ja kannustaa jäseniään väkivaltaan.

Uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamista vaati Poliisihallitus, jonka mielestä yhdistys toimii lain ja hyvien tapojen vastaisesti.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan poliisihallitus tutustuu tarkoin Pirkanmaan käräjäoikeuden torstaina antaman ratkaisun sisältöön. Kolehmainen kertoo, että on ennenaikaista lähteä arvioimaan ratkaisun vaikutuksia poliisitoimintaan.

– Työ on aloitettu ja sitten on aika kommentoida, kun arvio saadaan tehtyä, kertoo Kolehmainen.

Kolehmaisen mukaan arvio valmistuu lähipäivinä.

PVL: "Voin järjestää mitä haluan"

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtohahmo Antti Niemi sanoo, että he aikovat valittaa asiasta hovioikeuteen.

Niemi näkee, että käräjäoikeus on ratkaisussaan kävellyt perustuslain yli. Hänen mukaansa yhdistyksen lakkauttamisella rikotaan muun muassa sananvapautta ja kokoontumisvapautta.

Niemen mukaan yhdistys ei kannusta väkivaltaan, vaan väkivaltaa saa käyttää ainoastaan itsepuolustukseen.

Niemi sanoo, että Vastarintaliikkeen jäsenet aikovat jatkaa aatteen mukaista toimintaa. Esimerkiksi mielenosoituksia ei ole Niemen mukaan tähänkään asti järjestetty yhdistyksen nimissä, vaan yhteyshenkilönä on toiminut yksittäinen henkilö.

– Voin järjestää itse mitä haluan. En minä tarvitse siihen mitään yhdistystä, Niemi sanoo.

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lisäksi käräjäoikeus lakkautti siihen kytkeytyvän Pohjoisen Perinne- yhdistyksen. Yhdistys on muun muassa kerännyt varoja Vastarintaliikkeen toimintaan.

Yhdistysten on lopetettava toiminta kun oikeuden päätös on lainvoimainen.

Edellisen kerran Suomessa lakkautettiin yhdistyksiä 1970-luvulla, jolloin kiellettiin neljä kansallissosialisti Pekka Siitoimen perustamaa järjestöä.

Lue myös:

Voiko poliisi estää lakkautustuomion saaneen Vastarintaliikkeen kulkueen itsenäisyyspäivänä? Poliisiylijohtaja: Emme vielä tiedä

Käräjäoikeus kieltää uusnatsijärjestön toiminnan – Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautetaan

Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta päätös käräjiltä – natsit marssivat joka tapauksessa itsenäisyyspäivänä

Tutkija arvioi oikeudessa: Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä 80–85 jäsentä

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kohtaloa puidaan parhaillaan Tampereella – Poliisihallitus vaatii järjestön lakkauttamista

Oikeudenkäynti uusnatsistisen järjestön lakkauttamisesta alkoi – liikkeen johtohahmo Ylelle: "Väkivalta on ollut reaktiivista"

Vastarintaliikkeen lakkauttaminen tekisi uusnatsien propagandasta laitonta

7 asiaa, jotka sinun olisi hyvä tietää suomalaisista uusnatseista

Pirkanmaan käräjäoikeus julistaa uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkautetuksi laittoman ja räikeästi hyvän tavan vastaisen toiminnan vuoksi.

Oikeuden mukaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen räikeästi hyvän tavan ja lainvastainen toiminta on monipuolista ja keskeinen osa sen toimintaa. Yhdistyksen tavoitteet ovat päätöksen mukaan demokraattisten arvojen vastaisia.

Käräjäoikeus katsoo ratkaisussaan, että yhdistys panettelee ja solvaa kansanryhmiä ja levittää vihapuhetta.

Lisäksi oikeus totesi, että yhdistys käyttää väkivaltaa sekä kannustaa kannattajiaan väkivallan ja häirinnän käyttöön viholliseksi väitettyjä tahoja vastaan.

Näin yhdistyksen toiminta ei ole yhdistymis- ja sananvapauden suojan piirissä, sillä se loukkaa muiden perus- ja ihmisoikeuksia, käräjäoikeus katsoo.

Myös Pohjoisen Perinne -yhdistys lakkautetaan

Käräjäoikeus julistaa myös Vastarintaliikkeeseen kytkeytyvän Pohjoisen Perinne-yhdistyksen lakkautetuksi. Oikeus katsoo, että yhdistyksen toiminta on osa rasistista tiedonvälitystä.

Oikeuden päätöksen myötä yhdistys ei saa jatkaa elinkeinotoimintaa eli Magneettimedia-lehden julkaisemista ja verkkokauppaa.

Pohjoinen Perinne on kerännyt varoja Vastarintaliikkeen toimintaan ja julkaissut sen kannanottoja lehdissä.

Yhdistysten lakkauttamista vaati oikeudessa Poliisihallitus, jonka mielestä avoimesti rasistinen ja kansallissosialistista valtiota Pohjoismaihin ajava Vastarintaliike toimii olennaisesti lain ja hyvien tapojen vastaisesti.

Etenkin yhdistysten jäsenten harjoittama väkivalta on Poliisihallituksen mielestä lainvastaista.

PVL: Lakeja ei ole rikottu

Pohjoismainen Vastarintaliike ja Pohjoinen Perinne vastustivat lakkauttamista. Ne vetosivat oikeudessa perustuslain suojaan ja kiistivät lakien ja hyvien tapojen rikkomisen ja väkivallan kuulumisen toimintaan.

Yhdistykset katsoivat käräjäoikeuskäsittelyssä, että niille voidaan antaa korkeintaan varoitus. Ne korostivat, että viranomaiset eivät ole antaneet minkäänlaista ohjeistusta eivätkä mahdollisuutta korjata toimintatapoja ja julkisia asenteita..

Käräjäoikeus katsoo torstaisessa päätöksessään, että varoituksen antaminen olisi perusteltua vain silloin, jos yhdistys lopettaisi sen osan toiminnastaan, josta varoitus aiheutuisi.

Käytännössä tämä merkitsisi Vastarintaliikkeen toiminnan lopettamista, koska yhdistyksen ydintoiminta liittyy laittomuuksiin.

Yhdistykset ajavat asiaansa internetissä, mielenosoituksissa ja erilaisissa kokoontumisissa, kaduilla ja postilaatikkoihin jaettavissa mainoksissa sekä painetuissa lehdissä.

Yhdistykset aikovat valittaa käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen. Yhdistysten on lopetettava toiminta kun oikeuden päätös on lainvoimainen.

Asema-aukion pahoinpitely herätti Poliisihallituksen

Poliisihallitus nosti kanteen yhdistysten lakkauttamiseksi sen jälkeen kun Vastarintaliikkeen aktiivi Jesse Torniainen tuomittiin joulukuussa 2016 kahden vuoden vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä Helsingin päärautatieaseman lähistöllä.

Pahoinpitelyn uhri kuoli.. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Syyttäjä pitää törkeän pahoinpitelyn motiivina sitä, että uhri oli arvostellut mielenosoitusta.

Uusnatsijärjestöjä kiellettiin tiettävästi viimeksi 1970-luvulla. Silloin kiellettiin neljä Pekka Siitoimen perustamaa kansallissosialistista järjestöä.

Vastarintaliike on ilmoittanut, ettei käräjäoikeuden päätös vaikuta itsenäisyyspäivänä järjestettävään kansallissosialistien marssiin.

Lisätty 30.11.2017 kello 16.47 tieto, että PVL valittaa ratkaisusta hovioikeuteen ja klo 18.40 tieto, että toiminta on lopetettava kun tuomio on lainvoimainen.

Lue myös:

Voiko poliisi estää lakkautustuomion saaneen Vastarintaliikkeen kulkueen itsenäisyyspäivänä? Poliisiylijohtaja: Emme vielä tiedä

Poliisihallitus: Vastarintaliikkeen lakkauttaminen selkeä viesti yhteiskunnalta – PVL aikoo valittaa hoviin

Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta päätös käräjiltä – natsit marssivat joka tapauksessa itsenäisyyspäivänä

Tutkija arvioi oikeudessa: Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä 80–85 jäsentä

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kohtaloa puidaan parhaillaan Tampereella – Poliisihallitus vaatii järjestön lakkauttamista

Oikeudenkäynti uusnatsistisen järjestön lakkauttamisesta alkoi – liikkeen johtohahmo Ylelle: "Väkivalta on ollut reaktiivista"

Vastarintaliikkeen lakkauttaminen tekisi uusnatsien propagandasta laitonta

7 asiaa, jotka sinun olisi hyvä tietää suomalaisista uusnatseista

Ilmasotakoulun sotaharjoituksessa Jämsän Hallissa on sattunut räjähdeonnettomuus, jossa on loukkaantunut yksi ihminen.

– Porapanos räjähti Karjalan prikaatin kantahenkilökuntaan kuuluvan pioneerin kädessä. Hänelle pystyttiin antamaan jo paikalla ensiapua, kertoo Ilmasotakoulun operaatiopäällikkö Janne Hotta.

Onnettomuus tapahtui pioneerin työskennellessä harjoituksessa tulenkuvauskentällä.

Loukkaantuneen sotilaan tila on vakaa, eikä hänellä ole välitöntä hengenvaaraa. Hotan mukaan sotilas on toimitettu jatkohoitoon Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

Jämsän Hallissa on käynnissä varusmiesten joukkokoulustuskauden päätösharjoitus. Onnettomuus sattui noin kello 15.30 aikaan iltapäivällä.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Keskisuomalainen.

Edit. klo 16.52 Korjattu varusmies sotilaaksi.

Joulukuu alkaa maamme eteläosissa jopa sankan lumipyryn sävyttämänä. Paikoin lunta kertyy jopa kymmenen senttimetriä. Eniten sataa idässä ja kaakossa.

Ensimmäinen saderintama on alueen yllä jo tänään. Toinen tulee etelästä heti perjantaiyönä ja se väistyy itärajan yli vasta lauantain vastaisena yönä.

Sateiden takia ajokeli etelässä on perjantaina monin paikoin jopa erittäin huono.

Lue myös:Tänään on viimeinen hetki vaihtaa talvirenkaat – huomenna iskee myräkkä

Suomi 100, itsenäisyyspäivä lähestyy, maamme suorastaan vilisee vierailevia prinssejä ja tulevaisuuden toivot ovat kokoontuneet Slushiin. Ja mikäpä olisikaan mukavampi kirsikka kakun päälle, kuin maamme suitsutus ulkomailla asti.

Brittilehti Telegraph julkaisi torstaina jutun, jossa todetaan, että kyllä prinssi Williamin kelpaakin olla Suomessa vierailulla, sillä onhan tämä kerta kaikkiaan suorastaan maailman mahtavin maa.

Suomen mahtavuuden todistamiseksi lehti listasi 18 syytä, miksi Suomi on maailman upein – tässä osa niistä.

Luonto: Puut, järvet, revontulet ja... rannat!

Ymmärrettävistä syistä luonto on päässyt useampaankin kohtaan listassa.

Telegraph mainitsee muun muassa, kuinka missään muualla Euroopassa ei ole yhtä paljon puita kuin Suomessa. Myös Tilastokeskus listaa, kuinka Suomessa on eniten metsiä Euroopassa. Lisäksi "tuhansien järvien maa" mainitaan. Myös taivaan tulet komeilevat lehdessä ihailun aiheena – onhan revontulien näkeminen nimittäin Suomessa hyvinkin mahdollista.

Telegraph on nostanut listalleen myös, kuinka maassamme on... "yllättävän hyvät rannat". Esimerkiksi on nostettu Helsingin Vuosaaren Aurinkolahti, jota kutsutaankin Ylen jutun mukaan jopa Helsingin Rivieraksi satojen metrien uimarannallaan.

Listassa mainitaan myös, kuinka Suomessa voi nähdä luonnossa ahman tai jopa karhun. Lehti on myös tehnyt jutun, miten Suomen luonnosta voi bongata karhun viikonloppureissulla.

Perusasiat kuntoon: Joulupukki, kahvi ja sauna

Eikä suitsutuslista olisi mitään ilman perinteisiä asioita:

Lehti kertoo, kuinka itse Joulupukki asuu Suomen Lapissa – ja kuurapartaa voi käydä myös tapaamassa. Tämän yhteydessä myös mainitaan, kuinka pohjoisessa asuu myös alkuperäiskansa saamelaiset.

Eikä lista luultavasti olisi mitään ilman saunaa. Lehden mukaan saunominen on suorastaan lähes kansallinen pakkomielle. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa yli kaksi miljoonaa saunaa.

Sumppi, tsufe, tai ihan vain kahvi – rakkaalla juomalla on monta nimeä. Brittilehti mainitsee myös lähes ihailevaan sävyyn, kuinka suomalaiset kittaavat kurkustaan alas ennätyksellisen paljon kahvia. Tottahan se myös on – Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen mukaan suomalaiset joivat viime vuonna 9,9 kiloa kahvia henkeä kohden. Tämä on yhdistyksen mukaan eniten maailmassa.

Aikamatkustusta ja tyytyväisiä ihmisiä

Ehkä hieman erikoisena seikkana listassa komeilee "voit matkustaa ajassa". Tässä siis tarkoitetaan sitä, kuinka "saa takaisin 60 minuuttia" jos ylittää rajan Suomesta Ruotsiin. Syynä siis tunnin aikaero rakkaan naapurimaamme kanssa.

Ja koska Suomi on niin mahtava maa, niin täällä myös asuu listan mukaan tyytyväisiä ihmisiä. Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa, listaa myös Tilastokeskus viitaten Maailman talousfoorumin 2016 listaukseen.

Turvallisuus, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo

Yllämainittujen lisäksi listalla mainitaan Suomen hyviksi puoliksi myös suuria ja tärkeitä asioita kuten turvallisuus, luontoystävällisyys, suvaitsevaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo.

Ja tottahan toki listaaminen hallitaan myös Suomessa: tästä Tilastokeskuksen linkistä voi katsoa, missä kaikissa asioissa Suomi on maailman kärjessä.

Brittilehden jutusta uutisoi Suomessa ensimmäisenä MTV.

Tanskan parlamentti on hyväksynyt lain, jonka avulla maa voi kieltää Nord Stream -kaasuputken kulkemisen aluevesiensä kautta.

Lakimuutoksen myötä Tanskan viranomaiset voivat estää kaasuputken rakentamisen myös turvallisuuteen tai ulkopolitiikkaan liittyvistä syistä. Tanskan hallitus pitää näitä perusteita ratkaisevina syinä torjua venäläis-saksalaisen kaasuputken rakentaminen.

Suomen hallitus on harkinnut putken rakentamista vain ympäristökysymyksenä.

Putkihankkeen taustalla oleva venäläinen kaasyuyhtiö Gazprom ja sen eurooppalaiset kumppanit toivovat, että putki voisi kulkea Itämeren pohjassa Tanskan aluevesien kautta.

Jos Tanska ei hyväksy linjausta, yhtiöillä on vaihtoehtoinen suunnityelma, joka kiertää Tanskan aluevedet.

Korjaus klo 20.15 Kaasuputkin nimi korjattu Nord Streamiksi.