Tornionjoen tulvatilanne jatkuu hankalana Torniossa. Tornionjoen vedenpinta on jatkanut nousuaan, kun muualla Lapissa jokien virtaamat ovat hidastuneet tai kääntyneet laskuun.

Tornionjoella vesi nousee yhä parikymmentä senttiä vuorokaudessa. Lapin Ely-keskuksen johtavan vesitalousasiantuntijan Timo Alaraudanjoen mukaan näyttää siltä, että Tornionjoen tulvatilanteesta syntyy tänä vuonna kaikkein hankalin.

– Se jää nähtäväksi, kuinka korkealle vedenpinta nousee, kun muutaman päivän päähän on tiedossa vielä vesisateita. Tässä tilanteessa niitä ei kyllä kaivattaisi, kuvailee Timo Alaraudanjoki.

Tulvavesi uhkaa asuinrakennuksia Torniossa

Lapin pelastuslaitoksen mukaan tulvat uhkaavat useita asuttuja kiinteistöjä ja vapaa-ajan asuntoja Tornion Liakkajoen varrella ja jokisuistossa.

– Jos tulvavalli saadaan kuntoon, ei kaupunginlahden alueella pitäisi tapahtua vahinkoja. Taloja on kuitenkin vaarassa Liakanjokivarressa ja Tornionjoen Suomen puoleisella alueella, koska ongelma-alue on tosi laaja, kuvailee johtava vesitalousasiantuntija Timo Alaraudanjoki Lapin Ely-keskuksesta.

Vedellä täytetty tulvapuomi on saatu paikoilleen

Viime yön aikana Tornion Näränperällä on saatu valmiiksi 1,7 kilometrin mittainen tulvapuomi, jonka avulla kaupunginlahden suojaksi rakennettua tulvapengertä on korotettu noin 45 senttimetriä.

– Tulvapuomi on paikoillaan jämäkän tuntuisesti, sillä sen tueksi on lapettu hiekkasäkkejä noin 3-4 metrin välein. Olemme saaneet täytettyä ainakin 1500 hiekkasäkkiä ja tulvapuomin tukemista jatketaan niiden avulla vielä lähipäivien ajan, sanoo paloesimies Ilkka Koskela Lapin pelastuslaitokselta.

Seuraavaksi Torniossa aletaan pengertää lisää Näränperän aluetta, jos näyttää siltä, että vesi nousee tulvapadon yli.

Lapin ja erityisesti Tornionjoen tulvatilannetta pohditaan aamupäivällä Haaparannalla järjestettävässä kokouksessa. Paikalla ovat Lapin Ely-keskuksen, Lapin pelastuslaitoksen sekä Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat.

Tulvatilanne Kittilässä ei aiheuta ainakaan toistaiseksi evakuointeja. Aiemmin kerrottiin, että kunta on varautunut evakuoimaan noin 60 asukasta muun muassa Pääskylän palvelutalosta Pääskylänniemessä.

Palopäällikkö Jorma Ojala Kittilästä kertoi, että sunnuntai-iltana tulvajohtoryhmän kokouksessa tietoja päivitettäessä oli todettu Ounasjoen yläjuoksun vedennousun hidastuneen.

– Tämä on meille hyvä tieto ja helpottaa päätöksentekoa. Evakuoinnin tarvetta arvioidaan uudelleen aamulla. Ojalan mukaan vedenpinnan nousun seurauksena yksi yksityistie Levin alueella Sirkassa on poikki ja sinne järjestetty venekuljetus.

– Teiden yli menee vesiä esimerkiksi Kittilän ja Sodankylän välisellä tien pätkällä, mutta siinä liikenne kulkee. Varoitusmerkit kertovat asiasta autoilijoille, Ojala muistuttaa

Kittilän kunta vetosi asukkaisiin sunnuntaina illalla, jotta nämä välttäisivät tarpeetonta liikkumista tulva-alueilla ja teillä, joille vesi on noussut.

– Muutama auto on sammunut veteen, ja osaa on avustettu kauhakuormaajalla pois kastumasta. Kastuneista rakennuksista meille ei ilmoituksia ole tullut. Vuosien varrella rakennuksiin on vesiä päässyt tulvien seurauksena, ja monet taloudet ovat poistaneet sakokaivojaan viimeisen parin kymmenen vuoden aikana, jotta tältä vältyttäisiin.

Tulvavalleja ja suojauksia on Ojalan mukaan jatkettu sunnuntain aikana.

Vuoden 2005 ennätyksellisen korkeasta vedenpinnan rajasta ollaan vielä noin 80 senttimetrin päässä.

– En jaksa millään uskoa, että niin korkealla veden pinta tällä erää nousisi. Kittilän kirkonkylän kohdalla ei ole enää lunta. Lompolon ja Kuljun korkeudella eilen vielä lunta oli.

Torniossa vesi noussee vielä metrin

Torniossa koettiin viikonloppuna pahin tulvatilanne miesmuistiin, ilmoitti Lapin pelastuslaitos sunnuntaina iltapäivällä.

Tornionjoen tulva nousee noin 30 sentin vuorokausivauhtia. Tulvan arvioidaan olevan huipussaan Tornion keskustan kohdalla ensi lauantaina 19. toukokuuta.

Veden nousun vuoksi suojaustoimiin on pelastuslaitoksen mukaan aikaa yhdestä kolmeen vuorokautta. Sunnuntaiaamun tilanteesta veden arvioitiin nousevan Tornionjoessa vielä noin metrin.

Viikonloppuna Torniossa keskityttiin tulvantorjuntatyössä Näränperän tulvavallin korottamiseen tilapäisellä tulvasuojarakenteella. Sunnuntain tilanteen perustella pelastuslaitos arvioi, että tulvaveden pinta vielä ylittää Näränperän vakituisen padon.

– Korotetun tilapäisen tulvasuojan pitäisi kuitenkin riittää siihen, että tulvavesi ei pääse Tornion kaupunkiin, kertoi valmiuspäällikkö Ari Soppela Lapin pelastuslaitoksesta STT:lle.

Lue lisää:

Kittilässä harkitaan evakuointeja tulvan takia – video paljastaa vedenpaisumuksen laajuuden

Epätodellista.

Se on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen saapuessani Yamoussoukroon, Norsunluurannikon nimelliseen pääkaupunkiin.

Tie suurkaupunki Abidjanista Yamoussoukroon on samankaltainen kuin moottoritie Helsingistä Tampereelle: kaksi kaistaa molempiin suuntiin.

Kontrasti kolmen miljoonan asukkaan kuhisevaan Abidjaniin on valtava.

Yamoussoukrossa ei ole ruuhkaa – yksi pikku Peugeot siellä, polkupyörä täällä. Silti Yamoussoukron keskustan bulevardit ovat jopa kuusikaistaisia.

Miksi ihmeessä keskelle savannia on vedetty moottoritien levyisiä kulkuväyliä?

Sen ymmärtämiseksi on palattava 1960-luvulle, Norsunluurannikon itsenäisyyden alkuvuosiin ja Yamoussoukron suureen oppituntiin.

Yksi Ranskan siirtomaa-ajan talouden hedelmistä nauttineista patruunoista oli Yamoussoukron kyläpäällikkö, rikas plantaasinomistaja Félix Houphouët-Boigny.

Noustuaan valtaan Houphouët-Boigny päätti, että Abidjan jää historiaan siirtomaa-aikaisena pääkaupunkina. Keskellä maata sijaitsevasta presidentin kotikylästä tehtäisiin kansakunnan uusi hallinnollinen keskus.

Siis maataloudesta elävästä kyläpahasesta pääkaupunki. Alueellistamispolitiikkaa isolla A:lla.

Hanke käynnistyi mahtipontisesti Yamoussoukron suureksi oppitunniksi nimetyllä toimituksella.

Houphouët-Boigny kutsui Yamoussoukroon vuonna 1965 virkamiehiä Abidjanista sekä kyläpäälliköitä ja kaupunginjohtajia muualta maasta. Yamoussoukron oli määrä toimia maanviljelyn malliesimerkkinä.

Kaakaosta ja kahvista tuli itsenäisen Norsunluurannikon reippaan talouskasvun vetureita. Talouskasvu jatkui aina 1980-luvulle asti. Muualla Afrikassa ihailtiin norsunluurannikkolaista ihmettä – miracle ivoirienne.

Ihme kuitenkin tehtiin kansalaisten poliittisten vapauksien kustannuksella. Houphouët-Boigny hallitsi Norsunluurannikkoa diktaattorin rautaisella otteella.

Diktaattorin katsottiin kaudellaan rakentaneen niin menestyksekkäästi rauhaa maan kymmenien etnisten ryhmien välille, että jopa YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon rauhanpalkinto nimettiin hänen mukaansa.

Houphouët-Boigny rakennutti kotikyläänsä Yamoussoukroon rauhaa symboloivan palatsin, jonne hän siirsi Norsuunrannikon parlamentin toiminnan.

Nyt ruohoniityn keskellä kohoavan rauhansäätiön palatsi tuo mieleen Pekingin Taivaallisen rauhan aukion.

Graniittiportaat nousevat korkeuksiin

Arkkitehtuurin symmetria ja joka suuntaan levittäytyvä asfalttipiha kertovat diktatuurin tarinaa. Vain johtajan muotokuva puuttuu koristamasta pääsisäänkäyntiä.

Vaan löytyyhän se sieltä sittenkin, sisältä keskeltä porrasaulaa. Ympärillä graniittiportaikot ja suomalaisen Koneen rullaportaat nousevat yläkerroksiin.

Félix Houphouët-Boigny oli vallassa samoihin aikoihin kuin Urho Kekkonen Suomessa, vuodesta 1960 vuoteen 1993.

Mutta rauhaa juhlapuheissa korostanut Houphouët hallitsi paljon Kekkosta itsevaltaisemmin. Hän muun muassa valjasti mediat tuottamaan hallituksen propagandaa.

Ranskaa ihaillut Houphouët-Boigny loi kotimaahansa Ranskan kaltaisen presidenttikeskeisen järjestelmän, mutta afrikkalaisin maustein – ilman oppositiota. Vaurasta diktatuuria hallitsi yksinoikeudella presidentin oma puolue, keskustaliberaali PDCI.

Entisen siirtomaaisännän lukuisat investoinnit tekivät Norsunluurannikosta taloudellisesti ja poliittisesti riippuvaisen Ranskasta.

Houphouët-Boigny olisi itsenäisyyden koittaessakin halunnut maansa jäävän Ranskan siipien suojiin.

Diktaattori ei suvainnut toisinajattelijoita, jotka arvostelivat riippuvuutta Ranskasta. Hän vangitutti yli sata poliittista vastustajaansa 1950–60-luvun vaihteessa. Jotkin lähteet kertovat kidutuksesta.

Kun Yamoussoukrosta tuli vuonna 1983 virallisesti pääkaupunki, Rauhansäätiöstä tuli Norsunluurannikon poliittisten elinten kokoontumispaikka.

Näissä puulla paneloiduissa saleissa kokoontuva parlamentti onkin ainoa hallintoelin, joka Yamoussoukroon on onnistuttu alueellistamaan.

Tämä ei ole kuitenkaan vielä mitään Yamoussoukron katolisen pyhiinvaelluskohteen rinnalla.

Maailman suurimpaan kirkkoon marmoria kolmesta maasta

Keskellä savannin palmuja kohoaa pala Vatikaania viidakossa. Ylimpänä taivaisiin kurkottaa kultaristi.

Guinnessin ennätystenkirja on tunnustanut Rauhan Notre-Damen basilikan maailman suurimmaksi kirkoksi. Sen tiluksia hoitaa yhä 43 puutarhuria.

Kirkko oli Houphouët-Boignyn silmäterä. Presidentti kutsui sitä henkilökohtaiseksi lahjakseen Norsunluurannikolle.

Tai ainakin sen katolisille, joita on noin 17 prosenttia väestöstä.

Rahankäyttö basilikan rakennusvaiheessa oli vertaansa vailla. Marmoria tuotiin Italiasta, Espanjasta ja Portugalista, koska yksi maa ei kyennyt toimittamaan tarvittavaa määrää.

Kirkonpenkkejä varten paikallista trooppista puuta laivattiin käsiteltäväksi Italiaan asti.

Jokaisessa kirkkosalin istuimessa on oma yksilöllisesti säädettävä ilmastointi. Nykyisin sitä ei tosin juuri käytetä.

Arviot basilikan rakennuskustannuksista vaihtelevat 115 miljoonasta yli 200 miljoonaan euroon.

Houphouët-Boigny väitti käyttäneensä hankkeeseen omaa henkilökohtaista omaisuuttaan. Monet kuitenkin epäilevät valtion rahakirstun vajenneen kirkon rakentamisen takia merkittävästi.

Paavi Johannes Paavali II saapui vuonna 1990 Houphouët-Boignyn kutsusta vihkimään basilikan, jonka mallina oli toiminut Vatikaanin Pietarinkirkko.

Brittilehti Guardianin mukaan paavi vaati, että basilikan viereen rakennetaan sairaala, jotta tavallinen kansa kostuisi jotain koko projektista.

Monin verroin kirkkoa pienempi sairaalarakennus nököttääkin paikallaan viereisen kadun varressa.

Tarina ei kerro, halusiko paavi nähdä presidentinpalatsin viereisen tekolammen kaimaanit. Siellä ne joka tapauksessa edelleen sukeltelevat, laiskasti iltapäivän auringossa.

Talouden nousukaudesta jäljellä vain muisto

Autot pujottelevat hiekkatien pätkällä puolen metrin kuoppien välistä.

Ympäröivä savanni ja viidakko valtaavat kaupunkia joka suunnalta, ja rikkaruohot puskevat esiin asfaltin alta.

Houphouët-Boignyn aikana rakennetut ylileveät bulevardit on jätetty rapistumaan.

Päiväntasaajan aurinko kipuaa pikkuhiljaa korkeammalle. 53-vuotias entinen maanviljelijä Mamadou Yeo istuskelee keskustorin mangopuiden varjossa.

– Kun muutin tänne 1980-luvun lopulla, täällä viljeltiin mangoa, ananasta ja kaakaopuuta. Nyt katujakaan ei enää paikata asfaltilla vaan kivisoralla, Mamadou Yeo toteaa mangopuun oksien alla.

Hieman loitommalla 61-vuotias kansanparantaja Adama Thiendé nojailee hiekan punertamaan polkupyöräänsä.

– Houphouët-Boignyn aikaan Yamoussoukrossa meni hyvin. Kaikki oli halpaa, mutta nyt hinnat ovat nousseet eikä toimeentuloa ole. Olemme väsyneitä tilanteeseen, Thiendé tuskailee.

Täällä Félix Houphouët-Boigny on Mannerheimin kaltaisen kansallissankarin arvossa.

Eikä syyttä. Kun Norsunluurannikon talous kasvoi kohisten, presidentin pääkaupungiksi nostama Yamoussoukro kehittyi julkisten rakennushankkeiden ansiosta.

Kriitikot muistavat huomauttaa, että presidentti ylläpiti järjestelmää, jossa nopean talouskasvun hedelmät jaettiin poliittisen eliitin kesken. Tämä puoli ei nouse esiin haastatteluissa yamoussoukrolaisten kanssa.

– Houphouët-Boigny oli hyvä presidentti. Hänen aikanaan meillä oli aihetta iloon, Thiendé vakuuttaa.

Nykyään asiat ovat toisin.

Moni nuori on muuttanut muualle

– Ei täällä ole helppoa. Työtä on vaikeaa löytää. Monet ystäväni ovat muuttaneet Abidjaniin, 30-vuotias Ange Konan kertoo.

Nainen istuskelee toimettomana kadunkulmassa Assaboun kaupunginosassa.

Kaakaon maailmanmarkkinahintojen laskusta seurannut talouskriisi ja 2000-luvun alkupuolen sisällissota ovat tehneet tehtävänsä. Houphouët-Boignyn kuoltua vuonna 1993 hänen seuraajansa eivät ole halunneet kehittää Yamoussoukroa.

Aikanaan niin tuotteliaat riisi- ja sokeritehtaat ovat sulkeneet porttinsa kauan sitten. Moni yamoussoukrolainen on nykyään työttömänä, etenkin nuoret.

Sivukadulla piennarten hiekka on levinnyt asfaltille. Kadunkulman kioskinpahasessa on kaupan keksejä ja Orangina-limonadia, mutta asiakkaita ei näy.

Kioskin luona hengaileva 35-vuotias työtön Sylvain Kouassi kertoo samaa tarinaa kuin Konan.

– Elämä täällä on kallista. Nuorena on vaikeaa tulla toimeen. Mutta unelmani on silti rakentaa talo tänne Yamoussoukroon, Kouassi sanoo.

Hiljaisella poikkikadulla joukko nuoria on matkalla kotiin koulupäivän päätteeksi. Yllään heillä on Googlen mukaan nimetyn yläkoulun koulupuvut.

– Unelmani on lähteä Brasiliaan. Haluaisin nähdä, millaista elämä on ulkomailla, 14-vuotias Estelle Konangi N’Guessan toteaa.

Pääkaupunki siirretty keskelle maata muuallakin

Norsunluurannikko ei ole ainoa Afrikan maa, jossa keskushallintoa on haluttu alueellistaa.

Myös Nigeriassa sotilashallinto päätti 1970-luvulla siirtää pääkaupungin Lagosista keskelle maata. Vuonna 1991 uskonnollisista ja etnisistä riippuvuuksista neutraaliksi katsotusta Abujasta tehtiin pääkaupunki.

Samoin Tansaniassa presidentti Julius Nyereren hallitus päätti 1970-luvulla siirtää pääkaupungin Dar-es-Salaamista keskelle maata Dodomaan.

Liittovaltion virastoista ja suurlähetystöistä valtaosa on kuitenkin vastustanut siirtämistä, ja niistä suurin osa sijaitsee edelleen vanhassa pääkaupungissa.

Niin on käynyt myös Norsunluurannikolla. Vaikka Yamoussoukro on virallinen pääkaupunki, kaikki ministeriöt ja suurlähetystöt sijaitsevat rannikkokaupunki Abidjanissa. Diplomaatit ja virkamiehet eivät hevin jätä merenrantahuviloitaan.

Yamoussoukron pysähtynyt tunnelma jää taakse ja kiidämme moottoritietä takaisin Abidjaniin. Auto jämähtää ruuhkaan jo hyvissä ajoin ennen keskustaa, ja pakokaasut kutittavat kurkkua.

Mutta tänne moni yamoussoukrolainen haluaa. Täällä on työtä.

Houphouët-Boignyn pääkaupunkihanke taitaa jäädä historiaan vain epäonnistuneen alueellistamisen malliesimerkkinä.

Mikä yhdistää suomalaista ohranviljelijää ja espanjalaista viininviljelijää?

Näitä kumpaakin ja kymmenien muiden eurooppalaisten maiden maanviljelijöitä edustava Pekka Pesonen vastaa:

– Ensinnäkin tämä yhteinen markkina. Viljelijät kaikista EU-maista joutuvat houkuttelemaan ostajia tuotteilleen yli 500 miljoonan kuluttajan yhteismarkkinoilla.

– Toinen yhdistävä tekijä on perheviljelmämalli. Suomalaisella, espanjalaisella ja italialaisella perhetilalla on samat murheet, EU-maataloustuottajien keskusjärjestön Copa-Cogecan pääsihteeri Pesonen sanoo oheisella videolla.

Suurin viljelijöiden murhe on yhä talous. Maanviljelijän tulot jäävät Pesosen mukaan alle puoleen EU-kansalaisen keskimääräisistä tuloista.

Etelän maanviljelijät lobbaavat pohjoisia intohimoisemmin

Pesosen työn voi sanoa äityvän jopa hektiseksi lähitulevaisuudessa, kun EU-maat hakevat asemiaan uuden monivuotisen rahoituskehyksen neuvotteluissa.

Brexitin jälkeisistä budjeteista on vaikeampi sopia kuin aiemmista, koska Britannian jättämä aukko on niin iso ja koska osa nettomaksajamaista vastustaa tiukasti lisämaksuja unionin budjettiin. Nettomaksajat tilittävät EU:lle enemmän jäsenmaksuina kuin saavat sieltä tukina takaisin.

Maataloudesta ennakoidaan tulevan yksi budjetin suurimpia kärsijöitä, koska EU tarvitsee rahaa myös aivan uusiin kohteisiin kuten maahanmuuttoon.

EU-komission esityksessä tulevat budjetit kasvaisivat, mutta uusien kohteiden rahoittamiseksi maaseudun tuista pitäisi karsia viisi prosenttia. Suomen osalta se tarkoittaisi joitakin kymmeniä miljoonia euroja.

– Me tuemme komission tavoitetta lisätä EU:n resursseja, koska on selvää, että yhteisen tekemisen tarve kasvaa esimerkiksi turvallisuuden parantamisessa ja siirtolaisuudessa. Meille on kuitenkin tärkeää, että ei leikata yhteisestä [maatalous-]potista, koska pienetkin leikkaukset menevät perheiden tuesta.

On selvää, että väännössä menevät Euroopan eri seutujen intressit välillä ristiin.

– Aika ei ainakaan käy pitkäksi, Pesonen kommentoi tasapainoilua etelän ja pohjoisen viljelijöiden välillä.

Etelän maanviljelijät lobbaavat tunnepitoisemmin kuin pohjoisen kollegansa. Esimerkiksi espanjalaiset viljelevät useampia tuotteita kuin suomalaiset.

– Välimeren tuotteiden kuten viinin tai oliiviöljyn lobbaaminen on enemmän intohimoa, kansallisen perinteen esilletuomista. Suomessa sitä on vähemmän, Pesonen sanoo.

Ovatko eteläeurooppalaiset siis parempia lobbaajia kuin suomalaiset?

– Ei, tyyli vain on erilainen. Suomalaiset ovat asiapohjaisempia, kuten myös meidän naapurimme Ruotsissa ja Baltiassa. Etelä-Euroopassa on enemmän perinteitä ja yleistä politiikkaa mukana.

Monet EU-maat ovat laatineet vientistrategioita

Pesosen mielestä tulevissa EU-budjettineuvotteluissa Suomen kannalta on olennaista se, millaisena maataloustuotanto halutaan säilyttää ja miten kansallisesta edusta pidetään kiinni.

Ruuan kysyntä kasvaa maailmassa. Monet muut EU-maat ovat laatineet kansallisia stretegioita maatalous- ja ruokaviennin lisäämiseksi.

Esimerkiksi Irlanti aikoo liki tuplata ruokavientinsä vuoteen 2025 mennessä. Ranskalla on viisivuotinen strategia maatalousviennin kiihdyttämiseksi.

– Suomessakin on syytä miettiä kansallista toimintatapaa. Täällä ei ole ollut tapana lähteä julistamaan isoja, korkealentoisia ajatusmalleja, mutta ehkä sitä olisi syytä miettiä – miten varmistamme, että meille tärkeät asiat kuten puhtaus ja vähäinen antibioottien, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö näkyisivät kuluttajalle? Ja että kuluttajat pystyisivät sitä arvostamaan ja maksamaan siitä riitävän hinnan?

Kova talous -sarjassa Ylen taloustoimitus julkaisee joka maanantai ajankohtaisen haastattelun tai videon, jolla avataan talouden pinnan alla vaikuttavia ilmiöitä.

– Äitiys on uuvuttavin työ, mitä olen tehnyt, puuskahtaa kampaamoyrittäjä, blogisti ja kolmen pienen lapsen äiti Ulla-Riitta ”Umppu” Koskinen tamperelaisella kuntosalilla.

Hän kumauttaa nyrkkeilysäkkiä voimalla. Umppu on myös entinen fitness-kilpailija ja voittanut voimistelun SM-kultaa jo 16-vuotiaana.

– Äidit, jotka sanovat nauttivansa joka hetkestä, valehtelevat. Ei kukaan halua valvoa öitään. On ihan perseestä istua iltaisin pimeässä huoneessa tunti tolkulla nukuttamassa lapsia, Koskinen jatkaa.

Hän luettelee ikuiset pyykkivuoret, eteisen, joka on täynnä sontaa ja arvostelevat kommentit, joihin jokaisella tuntuu olevan oikeus sen jälkeen, kun naisesta on tullut äiti.

– Miksi äitejä syyllistetään jatkuvasti ja isiä kehutaan, Umppu Koskinen kysyy.

Nykykuva äideistä tiukentunut

Äitiystutkija, niin ikään kolmen lapsen äiti Suvi-Sadetta Kaarakainen Turun yliopistosta tietää vastauksen.

Se löytyy paitsi vuosisatojen takaisista, syvälle juurtuneista rooleista, joissa äiti on kodin hengetär ja isä toimii kodin ulkopuolella, myös tästä ajasta ja median murroksesta.

– Nykyään kuva äideistä on jopa tiukempi kuin kaksikymmentä vuotta sitten, Suvi-Sadetta Kaarakainen sanoo.

– Äidit kantavat edelleen päävastuun kodista ja lapsista. Se on tapa, johon on totuttu, ja se siirtyy edelleen sukupolvelta toiselle, hän toteaa.

Silti ajat ovat muuttuneet siitä, kun äideistä ja äitiydestä alettiin puhua vapaammin 1990-luvulla. Mediateknisen murroksen myötä kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä julkisesti. Se on tiukentanut hyväksyttävyyden rajoja jättäen äidit ristiriitaiseen tilanteeseen.

– Toisaalta odotetaan aitoa läsnäoloa, toisaalta et ole hyvä äiti, ellet pidä itsestäsi huolta, Kaarakainen antaa esimerkin kahtiajakoisuudesta.

Äitimyytti ruokkii itseään

Umppu Koskinen kamppailee samojen kysymysten kanssa:

– Arjen ja työn keskellä on pakko pitää itsestään huolta. Yritän liikkua mahdollisuuksien mukaan - välillä vaikka aamuyöllä, hän huokaa.

– On turha väittää, ettei mikään muutu kun tulee äidiksi. Koko elämä muuttuu, ja äitiys rajoittaa monessakin asiassa. Toisaalta se tuo myös paljon uutta elämään, ainakin lisää vastuuta, Umppu pohtii äitiyttään.

Äitiystutkija karttaa termiä äitimyytti: Hänestä siinä yhdistyy ajatus äidistä oman lapsen ensisijaisena huoltajana ja kasvattajana. Sanana äitimyytti alkaa toteuttaa itseään, ruokkimaan ilmiön olemassaoloa.

– Vaikka nykyään puhutaan vanhemmuudesta, sanojen takaa paljastuu paljon näennäistä puhetta. Seuraavassa lauseessa sanotaankin että: ”Siellä ne äidit näpräävät älypuhelintaan”, Kaarakainen havainnollistaa.

Viime aikoina vellonut keskustelu siitä, että suomalaiset eivät lisäänny tarpeeksi lisää osaltaan äiteihin kohdistuvia paineita.

– Nainen täyttää yhteiskunnan vaatimukset vasta sitten kun on äiti. On olemassa kudelma erilaisia tapoja puhua äideistä ja kohdistaa äiteihin erilaisia vaatimuksia, Kaarakainen huomauttaa.

Antakaa äidit armoa

Umppu muistelee raskausaikojaan lähinnä kauhulla. 155-senttinen nainen painoi pahimmillaan 80 kiloa.

– En ole nauttinut ainoastakaan kolmesta raskaudestani sen takia, että voin niin pahoin enkä pystynyt edes liikkumaan. Teipatkaa itse mikroaaltouuni vatsaanne kiinni yhdeksäksi kuukaudeksi, ja kysykää sitten uudestaan, hän havainnollistaa.

– Antakaa äidit toisillenne armoa, hän kehottaa blogikirjoituksessaan Sinä laiska ja lihava äiti.

"Antakaa äidit toisillenne armoa." Ulla-Riitta "Umppu" Koskinen

Äitiystutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen on samoilla linjoilla. Hän toivoo, että äidit jätettäisiin rauhaan yleisellä tasolla, eikä heistä puhuttaisi yhtenäisenä massana.

– Koko ajan ei tarvitse olla ojentamassa äitejä tai esittämässä äitiyttä ongelmien kautta. Sen sijaan pitäisi keskittyä ratkomaan ongelmia. Vaikeuksista pitää pystyä puhumaan, Kaarakainen sanoo.

– Joillekin äitiys on ihanaa, ja he nauttivat aidosti joka hetkestä – heillekin pitää antaa rauha, hän jatkaa.

Suvi-Sadetta Kaarakainen kuuluu Turun Seudun Mamit -yhdistykseen, joka julisti äitiyspäivärauhan äitienpäiväviikon kunniaksi. Kirsi Melvola-Georgakakaroksen kirjoittamassa julistuksessa kehotetaan äitejä muun muassa lopettamaan toistensa arvioiminen, pilkkaaminen ja maton jalkojen alta vetäminen.

Hae vertaistukea netistä

Uupunut äiti saa usein kuulla, ettei kannata valittaa vaan iloita lapsista, sillä pian lapsuus on ohi. Yksinäinen äiti väsyy helposti, ellei uskalla puhua myös kielteisistä tunteistaan.

– Kannustan etsimään vertaisverkkoja netistä. Väsymyksestä, kyllästymisestä ja tylsyydestä täytyy puhua oikeilla nimillä, ja ikävät tunteet pitää tuoda esiin. Sitä kautta voi löytää myös ratkaisuja. Jostakin syystä on edelleen vaikea puhua siitä, miten tylsää puuhaa äitiys välillä on, hän neuvoo.

– Toivoisin äitiyskeskusteluun käytännönläheistä otetta. Annetaan vapaus puhua kaikista asioista ja mietitään, miten vaikeita asioita voidaan tehdä helpommaksi, Kaarakainen sanoo.

Hän korostaa, että täsmäratkaisuja ei ole: Äidit ovat yksilöitä, ja tilanteet ovat erilaisia.

– Pitäisi pystyä reagoimaan tilanteen mukaan, tarjoamaan apua kun pystyy. Joskus riittää, että äiti saa sanottua, että kyllästyttää tämä homma. Silloin pitää antaa sanomiselle tila.

Lapsihotelli tai yökylä

Äitiystutkija toivoo, että yhteiskunta panostaisi siihen, että apua olisi saatavilla tarvittaessa. Samalla hän huokaa, että ajan henki on toinen: kaikkialla leikataan ja säästetään, eikä vähiten kotipalveluista. Esimerkiksi neuvolan rooli lapsiperheen elämässä riippuu paljon siitä, miten ymmärtäväinen henkilö siellä työskentelee.

Eikä paras apu aina edes löydy ammattilaisilta.

– Ihmisten keskinäinen avuntarjonta, lastenhoitoringit, yökylät ja vaunulenkit ovat esimerkkejä siitä, mitä kukin voi tehdä, Kaarakainen muistuttaa.

Umppu Koskinen on ehdottanut lapsihotellia, jonne uupuneet vanhemmat voisivat kuskata jälkikasvunsa. Todellisessa elämässä arjessa on pakko luovia seitsemänä päivänä viikossa.

– Kun aloin odottaa kolmatta lastani tiesin, ettei se tule olemaan helppoa, ja että tätä on luvassa useampi vuosi putkeen. Aika monella on sama juttu, mutta moni ei sano sitä ääneen, Umppu pohtii.

– Paras lahja väsyneille vanhemmille on antaa apua, ottaa vaikka lapset yökylään, että vanhemmat saisivat omaa aikaa, hän vinkkaa.

Oma lapsikolmikko on hänelle kaikesta huolimatta kaikki kaikessa.

– Suuri voimavara on rakkaus. Kun on paskoja päiviä, niin mikä sen parempaa, kun kotiin tullessa lapset juoksee kilpaa syliin ja huutaa äiti, äiti. Koet olevasi ainutlaatuinen, korvaamaton ja maailman tärkein. Se on ihana tunne, Umppu myöntää.

Äitienpäivälahjaksi hän toivoo vain yhtä asiaa: että kukaan lapsikolmikosta ei itkisi eikä kiukuttelisi koko päivänä.

Perjantai: Äitimyytti kysyy äitienpäivän kunniaksi, olisiko syytä tuhota ikivanha äitimyytti ja äitiyden kahleet? Vieraina koomikko Niina Lahtinen, näyttelijä Eila Roine ja kauppias Michele Murphy-Kaulanen. Perjantai-dokkarissa sokea yksinhuoltajaäiti Meeri Korte, joka hankki kolme lasta keinohedelmöityksellä. Katso koko lähetys täältä.

Lue myös:

Kysely kertoo: Äiti on nyt monen nuoren tärkein esikuva – kasvatuspsykologin mukaan nykynuorilla on parempi keskustelusuhde vanhempiinsa kuin aiemmilla

"Se päivä, kun äiti sai muistitestistä enää yhden pisteen"

Syntyneiden määrä Suomessa on historiallisen pieni – Yle selvitti, mitä asialle pitäisi puolueiden mielestä tehdä

Lapsiperheillä on jälleen oikeus kotiapuun, mutta moni ei sitä tiedä

Kotipalvelu kelpaa kotkalaisperheille – "Apu on nyt niin oikeassa paikassa"

THL: Lapsiperheiden kotipalvelu

Havaijin suurimmalla saarella purkautuva Kīlauea-tulivuori on syössyt jälleen laavaa. Viranomaiset ovat määränneet 2000 ihmistä evakuoitavaksi sunnuntaina, kun laava valui läheiselle asuinalueelle. Purkaukset alkoivat toukokuun alussa, jolloin myös evakuoitiin tuhansia ihmisiä kodeistaan.

Viikonlopun aikana tulivuoresta avautui kolme uutta halkeamaa. Viime viikolla alkaneessa tulivuoren purkauksessa on auennut jo 18 halkeamaa, joista laavaa purkautuu. Geologit varoittavat myös mahdollisesta suuremmasta purkauksesta tulivuoren huipulta, jolloin kiviä ja tuhkaa purkautuisi kilometrien korkeuteen.

Perjantaina Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti Havaijin katastrofialueeksi. Tämän myötä alueen on mahdollista saada myös liittovaltion apua tukemaan paikallista pelastustoimea.

Lue lisää:

Video: Tulivuori purkautui Havaijilla – tuhansia määrätty evakuoitavaksi

Maa järisi jälleen Havaijilla – seurauksena uusia tulivuorenpurkauksia

Laava tuhonnut jo 35 rakennusta HavaijillaLaava tuhonnut jo 35 rakennusta Havaijilla

Maanantai-aamuna kello kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijä Leena Paasonen istuu pyöreän pöydän ääreen ja toivottaa huomenet jo paikalle tulleille kollegoille. Pöydän ympärillä istuu kaksi sosiaaliohjaaja, vastaava sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti. Tarkoitus on käydä läpi neljän lastensuojelun asiakkaana olevan perheen tilanne.

Tähän saakka Paasonen on kantanut vastuuta perheiden ongelmien ratkomisesta pääasiassa yksin. Nyt hän on mukana kokeilussa, jolla yritetään ohjata koko suomalainen lastensuojelutyö uusille urille. Sen ansiosta Paasosen ympärille on jo puolen vuoden ajan kokoontunut kerran viikossa moniammattillinen tiimi, joka ratkoo asioita yhdessä.

– Henkinen kuorma on vähentynyt kun voin jakaa ajatuksiani muiden kanssa, Paasonen sanoo.

– Myös perheiden ajatukset tulevat nyt paremmin esille., kun useampi ihminen tuo pöytään näkemyksiään siitä, mikä olisi perheelle hyväksi.

Paasonen kaivaa esiin suuren paperiarkin, johon on piirretty asiakasperheen monimutkainen sukupuu. Uudessa työmallissa kukaan ei enää puhu ongelmanuoresta ja hänen vaikeuksistaan, vaan katse suunnataan lasta ympäröiviin ihmisiin ja olosuhteisiin. Erilaiset symbolit kuvastavat, millaiset välit perheen ja suvun jäsenillä on toisiinsa.

Piirroskaavion tarkoituksena on saada käsitys lapsen koko verkostosta, kaikista merkityksellisistä ihmisistä lapsen elämässä.

– Aikaisemmin ollaan tarkasteltu yksilön ongelmia. Nyt lähdetään määrätietoisesti miettimään, mistä systeemistä lapsi tulee. Siellä voi olla vaikka pappa, joka on lapselle merkityksellinen, mutta se ei olisi näyttäytynyt meidän aikaisemmalla työtavalla, Paasonen kertoo.

Perheet toivovat, että heitä tavattaisiin tarpeeksi usein. Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen, Essote

Paasosen tiimillä kokeilussa olevaa työtapaa testataan nyt 40 kunnassa ympäri Suomea. Tavoitteena on ravistella maan lastensuojelun työkulttuuri kohti entistä pehmeämpiä arvoja, kuten keskustelevuutta, perheiden kunnioittamista, empaattisuutta ja armollisuutta.

Suomalaisen sosiaalityön uudistus kumpuaa Lontoosta. Nyt kokeiltava työtapa pohjautuu Hackneyn kaupunginosassa vuosina 2007-2011 tehtyyn sosiaalityön kokeiluun, joka mullisti sikäläisen lastensuojelun.

Kokeilun seurauksena Hackneyssa huostaanotot vähenivät 40 prosenttia. Sosiaalityöntekijöillä oli kolme kertaa enemmän aikaa lasten kohtaamiseen kuin ennen. Asiakkaat kokivat tulleensa ystävällisesti kohdatuksi, ja sosiaalityöntekijöiden työssä viihtyminen parantui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on muokannut Hackneyn mallin Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Perusajatus on pysynyt samana: Sosiaalityötä ei tehdä enää yksin vaan perheiden asioita hoitaa useista ammattilaisista koostuva tiimi. Sosiaalityöntekijälle annetaan aikaa asiakasperheen ja lapsen tapaamiseen viikottain, ei ainoastaan monen kuukauden välein. Perheen ongelmia ratkotaan terapeuttisella, keskustelevalla otteella, ei byrokratialla ja kontrollilla.

Minusta on tärkeää päästä käymään perheiden luona. Silloin voi aistia ihan eri tavalla, onko perheessä lämpöä. Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen, Essote

Leena Paasonen tapaa asiakasperheitään uuden mallin myötä kerran viikossa, usein heidän kotonaan. Voidaan keitellä kahvit ja olla normaalisti, ilman jäykkää pönötystä lastensuojelun toimistossa. Perheen tapaamisen lisäksi Paasonen voi tavata perheiden lapsia viikon varrella myös kahden kesken.

– Kukaan ei ole kieltäytynyt ottamasta meitä vastaan tai sanonut, että tapaamme liian usein. Tässä kokeilussa olen huomannut, että perheet toivovat, että heitä tavattaisiin tarpeeksi usein, Paasonen sanoo.

– Jotenkin asiat etenevät ihan eri tavalla, kun tapaamisia on tiiviisti ja suunnitellusti.

Muutos tapaamisten määrässä aikaisempaan on radikaali. Tähän asti Paasonen on tavannut lapsia ja heidän vanhempiaan 3-6 kuukauden välein. Muun ajan hän on seurannut perheen tilannetta kentällä toimivien sosiaaliohjaajien raporttien kautta. Silti Paasonen sosiaalityöntekijänä on ollut vastuussa lasta koskevista päätöksistä.

– Minusta on tärkeää päästä käymään perheiden luona. Silloin voi aistia ihan eri tavalla, onko perheessä lämpöä ja emotionaalista sitoutumista lapsiin vai kylmyyttä. Kylmyys on vaikeampi korjata, Paasonen sanoo.

Kontrollin ja pelon ilmapiiri vaihdetaan terapeuttiseen kohtaamiseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uutta mallia kuvaavassa työpaperissa todetaan, että lastensuojelun on pyrittävä pois nyt vallitsevasta byrokraattisesta pelon ilmapiiristä.

– Moni ajattelee meistä, että “ne tulevat ja kontrolloivat ja vähintään vievät meidän lapset”, vaikka meidän tavoitteenamme on auttaa perheitä tulemaan toimeen omillaan, Leena Paasonen toteaa.

THL:n lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius arvelee, että laki on alkanut ohjata lastensuojelutyötä väärällä tavalla.

– Lakiprosesseista on tullut ainoa työtä määrittävä viitekehys. Lain perusteellinen tunteminen ja noudattaminen on välttämätöntä, mutta hyvä vuorovaikutus ja auttaminen ovat nyt jääneet vähemmälle, Petrelius sanoo.

Uudessa työmallissa korostetaan perhettä kunnioittavaa vuorovaikutusta ja perheterapeuttista otetta työhön. Vaikka sosiaalityöntekijät eivät ole terapeutteja, heidän työnsä pohjautuu esimerkiksi ratkaisukeskeisen terapian oppeihin. Moniammatillisessa tiimissä jäsenenä on aina perheterapeutti.

– Minun tehtäväni on tuoda suvun, perheen ja lapsen näkökulmia keskusteluun. Tiimin kanssa on juuri keskusteltu, että voisimme myös käydä läpi joitakin perheterapeuttisia menetelmiä, Paasosen tiimissä toimiva perheterapeutti Jaana Nulpponen kertoo.

Pyritään pois sellaisesta perinteisemmästä työstä, jossa ulkopuolelta tullaan ja sanotaan, miten pitäisi toimia. Se ei kanna. perheterapeutti Jaana Nulpponen, Essote

Nulpponen kuvaa perheterapeuttista työtapaa keskusteluksi tunteista, arvoista ja asenteista. Perheissä voi olla esimerkiksi tapoja toimia, joita perhe itse ei näe. Keskustelemalla ja yhdessä pohtimalla voidaan avata perheen itseymmärrystä.

– Kaikki perheenjäsenet osallistuvat oman hyvinvointinsa parantamiseen. Pyritään pois sellaisesta perinteisemmästä työstä, jossa ulkopuolelta tullaan ja sanotaan, miten pitäisi toimia. Se ei kanna, Nulpponen sanoo.

Sosiaalityöntekijän työkalupakissa on uudistuksen jälkeenkin kovia keinoja. Kaikki tilanteet eivät ratkea ymmärtämällä. Lapsen turvallisuus on aina ykköasia, ja esimerkiksi huostaanottoja tehdään jatkossakin.

– Se, että lapsi joudutaan sijoittamaan ei kuitenkaan tarkoita, että vanhempiin pitäisi suhtautua kylmän viranomaistyylisesti. On lapsen edun mukaista pyrkiä säilyttämään yhteistyösuhde vanhempiin ja tukemaan vanhempien mukanaoloa lapsen elämässä myös sijoituksen aikana, THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius sanoo.

Kaatuuko malli resurssipulaan?

THL:n tavoitteena on päästä kouluttamaan lisää sosiaalityöntekijöitä uuteen työmalliin. Mallin avulla halutaan uudistaa lastensuojelua laajasti koko maassa.

Mikkelissä Leena Paasosen tiimi on kokeillut uutta mallia vasta puoli vuotta, mutta jo kahden kuukauden jälkeen mallista innostuttiin lastensuojelussa niin paljon, että Essoten alueelle päätettiin perustaa saman tien lisää kokeilutiimejä. Nyt niitä toimii Etelä-Savon alueella kuusi. Kokeilua koordinoivat uskovat, että uuden työtavan hyvä maine on kiirinyt jo työnhakijoidenkin korviin, ja se on osaltaan helpottanut Mikkelin tukalaa sosiaalityöntekijäpulaa.

THL arvioi, että uutta työmallia voidaan toteuttaa, jos yhdellä sosiaalityöntekijällä on korkeintaan 15-20 lasta kontollaan. Paasosella on tosielämässä, kokeilun ulkopuolella 68 lasta asiakkaanaan. Se on ihan tavallinen määrä. Lastensuojelua valvovat viranomaiset ympäri Suomea kertovat lastensuojelun olevan suurissa ongelmissa.

THL:ssä tehdään tutkimusta mallin vaikutuksista. Vaikka työ on pahasti kesken, jo nyt arvostellaan sitä, ettei malli voi toimia jos asiakasmääriä ei saada alas.

– Se edellyttäisi sitä, että lasten peruspalveluissa, kuten neuvoloissa ja kouluissa, pystyttäisiin hoitamaan aika hankaliakin tilanteita sen sijaan, että ne ohjattaisiin lastensuojeluun. Tai sitten lastensuojeluun pitäisi saada kertakaikkiaan lisää työntekijöitä, THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius sanoo.

Ehkä nyt on aiempaa enemmän motivaatiota saattaa asiakasmäärät sopivalle tasolle. lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius, THL

Mäntsälässä THL:n nyt kouluttaman mallin kaltainen työtapa on ollut käytössä jo vuodesta 2009. Siellä asiakasmäärät on onnistuttu pudottamaan 50-60 lapsesta noin viiteentoista. Asiakasmäärän pudottaminen on onnistunut rakentamalla lasten, nuorten ja perheiden palvelut kokonaan uusiksi ja kouluttamalla työntekijöitä. Nyt perheestä ei tule automaattisesti lastensuojelun asiakasta vaan apu voi tulla jo esimerkiksi neuvolasta.

Petrelius ei usko, että koko Suomessa lastensuojelun asiakasmääriä saadaan laskettua kovinkaan nopeasti. Hän ei silti kuulosta toivottomalta. Petrelius uskoo, että nyt ympäri Suomea käynnissä olevat kokeilut tekevät näkyväksi sen, millaista hyvä lastensuojelutyö voisi oikeasti olla.

– Nyt on helpompi sanoittaa, mitä vaikeiden tilanteiden ratkominen perheissä vaatii. Se vaatii intensiivistä ja kohtaavaa työtä.

Petrelius heittää palloa etenkin tulevien maakuntien päättäjille. Hänen mielestään uuteen malliin kannattaa panostaa, vaikka se maksaakin.

– Aluksi voi näyttää siltä, että kustannukset jopa nousevat, Petrelius sanoo.

Kustannusten nousu aiheutuu paitsi asiakasmäärien pienentämisestä, myös siitä, että joillakin paikkakunnilla intensiivisempi työ perheiden kanssa on aluksi johtanut hieman yllättäen kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvuun. Etenkin niissä perheissä, missä lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa kertoa elämästään, ongelmien laajuus on tullut näkyviin vasta nyt, kun perheissä on käyty aiempaa useammin.

– Ehkä nyt on aiempaa enemmän motivaatiota saattaa asiakasmäärät sopivalle tasolle, Petrelius sanoo.

Intiaa piiskasivat jälleen tuhoisat hiekka- ja ukkosmyrkyt sunnuntaina. Viranomaisten mukaan myrskyt ovat vaatineet yli 40 ihmisen hengen.

Luonnonvoimat jylläsivät muun muassa Uttar Pradeshin osavaltiossa, jossa kuoli parikymmentä ihmistä. Lisäksi puita ja sähkötolppia kaatui ja rakennusten seiniä sortui. Samalla alueella riehui vajaa kaksi viikkoa sitten hiekkamyrsky, joka surmasi yli 130 ihmistä.

Sunnuntaina Länsi-Bengalin osavaltiossa kuoli ukkosmyrskyssä toistakymmentä ihmistä, ja Andhra Pradeshin osavaltiossa salaman isku tappoi kymmenkunta ihmistä.

Pääkaupunki Delhissä sai surmansa kaksi ihmistä. Myrskytuulet puhalsivat siellä yli sata kilometriä tunnissa, ja niinpä 70 lentoa jouduttiin ohjaamaan viranomaisten mukaan muualle. Indira Gandhin kansainvälinen lentokenttä oli myrskyn takia suljettuna yli kaksi tuntia.

Lue lisää:

Hiekkamyrskyt surmanneet yli sata ihmistä Intiassa

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on pyytänyt Yhdysvaltain kauppaministeriötä avustamaan kiinalaista telejättiä pääsemään "takaisin bisnekseen", asiasta kirjoittaa muun muassa BBC.

Kiinalainen teleyhtiö ZTE kertoi viime viikolla pysäyttäneensä keskeiset toimintonsa Yhdysvaltain asettamien sanktioiden takia. Yhdysvallat kielsi kuukausi sitten amerikkalaisyrityksiä myymästä komponentteja kiinalaisyritykselle.

Seitsemänvuotisen myyntikiellon virallisena syynä oli ZTE:n kaupankäynti Iranin kanssa, mikä rikkoo Yhdysvaltain Iranille asettamia pakotteita.

Presidentti Trump kirjoitti Twitter-viestissään työskentelevänsä yhdessä Kiinan presidentti Xin kanssa varmistaakseen, että yritys voi aloittaa jälleen toiminnan, lisäksi Trump totesi, että liian useat työpaikat Kiinassa ovat vaarassa. Televiestintäjätti ZTE:llä on lähes 80 000 työntekijää.

Trumpin viesti on suunnan muutos hänen aiempiin kommentteihinsa, joissa hän on syyttänyt Kiinan hävittävän amerikkalaisia työpaikkoja.

Valkoisen talon tiedottajan mukaan presidentin viesti korostaa ”vapaan ja molempia hyödyttävän” kauppasuhteen merkitystä Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Presidentti Trumpia on kuitenkin jo kritisoitu siitä, että hän kohtelee eriarvoisesti maita, jotka jatkavat kauppoja Iranin kanssa.

Lue lisää:

Yhdysvallat ja Kiina neuvottelevat hiljaisuudessa – vältetäänkö Trumpin tuontitullit ja kauppasota?

Trump jatkaa Kiinan ryöpyttämistä: Lisää tulleja tulossa kiinalaisille vaatteille ja elektroniikalle

"Suomen vientimarkkinat voisivat pysähtyä" – Pidetään peukkuja, ettei Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasota kärjisty

Eteläjerusalemilaisessa Arnonan kaupunginosassa on ollut viikkojen ajan vipinää. Tavallisesti hiljainen alue toimii maanantaina maailmanpolitiikan näyttämönä, kun Yhdysvallat avaa siellä suurlähetystönsä Jerusalemissa.

Yhdysvaltain Jerusalemin-suurlähetystölle ohjaavat tiekyltit on pystytetty jo päiviä sitten – ja kuvat niistä esitelty kansainvälisessä lehdistössä. Juhlia varten on istutettu punaisia, valkoisia ja sinisiä kukkia Yhdysvaltain lipun väreissä.

Lähellä sijaitseva aukio on nimetty Trumpin aukioksi.

Lähetystön siirto tulee kuin lahjana Israelille, kun maassa on juhlittu tänä keväänä 70-vuotista itsenäisyyttä.

Presidentti Donald Trumpia ei juhlissa nähdä, vaikka hän sitä mahdollisuutta vielä hiljattain väläyttelikin. Sen sijaan paikalle ovat saapuneet hänen tyttärensä Ivanka Trump ja tämän puoliso, presidentin neuvonantaja Jared Kushner.

Israelilaisten puolelta paikalla on koko politiikan eturivi pääministeri Benjamin Netanjahusta presidentti Reuven Rivliniin. Erityisesti Netanjahu tulee paistattelemaan salamavaloissa tyytyväisenä, sillä lähetystön siirto on hänelle poliittinen voitto.

Lähetystön siirto tarkoittaa, että Yhdysvallat tunnustaa kiistellyn kaupungin Israelin pääkaupungiksi. Se on iso asia israelilaisille.

Trump on kuitenkin hemmotellut pääministeri Benjamin Netanjahua nyt jo usealla poikkeuksellisen makealla lahjalla.

Jerusalemin asema on nimittäin palestiinalaisten ja israelilaisten välisen konfliktin yksi tulenarimmista kysymyksistä. Kaupungissa sijaitsevat niin juutalaisten, muslimien kuin kristittyjen pyhät paikat.

Israel pitää hallussaan koko Jerusalemia ja pitää sitä jakamattomana pääkaupunkinaan. Kansainvälisen oikeuden mukaan palestiinalaisten asuttama Itä-Jerusalem on kuitenkin miehitettyä aluetta. Palestiinalaiset haluavat sinne oman pääkaupunkinsa.

Palestiinalaisille lähetystön siirto onkin ollut järkytys – ja maanantai kaikkea muuta kuin juhlapäivä. Kun israelilaiset juhlistavat itsenäisyyttään, palestiinalaisille oma valtio tuntuu yhä kaukaisemmalta haaveelta.

Isosta näytöksestä huolimatta Yhdysvaltain suurlähetystön siirto on käytännössä tässä vaiheessa enemmän symbolinen ele.

Suurlähetystö avataan rakennukseen, jossa sijaitsevat tällä hetkellä Yhdysvaltain konsulipalvelut. Yhdysvaltain Israelin-suurlähettiläs David Friedman muuttaa Jerusalemiin mukanaan pieni joukko virkailijoita.

Suurin osa Yhdysvaltain suurlähetystön 850 työntekijästä jää vielä Tel Aviviin, kunnes uusi lähetystörakennus löytyy Jerusalemista. Siinä menee todennäköisesti vielä vuosia.

Yhdysvaltain suurlähetystö on sijainnut tähän asti Tel Avivissa, kuten muidenkin valtioiden tavallisesti. Jerusalemin kohtalo on haluttu jättää mahdollisten rauhanneuvotteluiden ratkottavaksi.

Israel on toivonut, että muutkin valtiot seuraisivat Yhdysvaltojen esimerkkiä, mutta toistaiseksi Trumpin joulukuussa tekemä Jerusalem-julistus on herättänyt kansainvälisillä areenoilla enemmän paheksuntaa. Enemmistö EU-maiden suurlähettiläistä ei aio osallistua päivän juhlallisuuksiin, kertoi uutistoimisto AP.

Guatemala, Honduras ja Paraguay ovat kuitenkin ilmoittaneet aikovansa siirtää lähetystönsä Jerusalemiin Yhdysvaltain vanavedessä. Muutamissa muissa maissa asiasta on käyty keskustelua.

Mutta onko lopulta mikään muu kuin Yhdysvaltain suurlähettilään toimiston sijainti muuttunut tiistaina, kun juhlien jälkiä Jerusalemissa korjataan?

Israelilaisten ja palestiinalaisten näkökulmasta ainakin on.

Israel ja Yhdysvallat ovat olleet läheisiä liittolaisia jo vuosikymmenet. Trump on kuitenkin hemmotellut pääministeri Benjamin Netanjahua nyt jo usealla poikkeuksellisen makealla lahjalla. Tulevien presidenttien on hankalaa pyörtää päätöstä.

Tunnustamalla Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi Trumpin hallinto on antanut Israelille merkittävän myönnytyksen isossa kiistakysymyksessä ennen kuin rauhanneuvotteluita on Yhdysvaltain uusimman hallinnon johdolla käyty.

Yhdysvallat ei ole tosin ottanut kantaa Jerusalemin rajoihin, kuten palestiinalaisten asuttaman Itä-Jerusalemin kohtaloon.

Lähetystön siirron lisäksi Netanjahu on saanut nyt iloita Yhdysvaltojen päätöksestä irtautua Iranin ydinsopimuksesta.

Netanjahu oli alusta asti ehkä kiivain Obaman hallinnon ajaman Iranin ydinsopimuksen vastustaja. Erimielisyys Iranista oli yksi syy Netanjahun ja Obaman hyiseksi käyneille suhteille.

Netanjahulla ja Trumpilla taas näyttää olevan samankaltainen kuva Lähi-idän tilanteesta. Molemmat pitävät Irania alueen suurimpana ongelmana, eivätkä näytä uskovan liennytykseen, vaan kovempiin keinoihin.

Kun israelilaiset valmistautuvat juhliin, palestiinalaiset aloittavat viikon täysin toisenlaisissa tunnelmissa.

Palestiinalaisten näkökulmasta Yhdysvallat on valinnut nyt avoimesti puolensa. Palestiinalaisten johto on ilmoittanut, ettei se kelpuuta Yhdysvaltoja enää rauhanvälittäjäksi, eikä ole suostunut tapaamaan Yhdysvaltojen edustajia kuukausiin.

Nyt edessä on hyvin jännittyneitä päiviä. Israelilaisille 70 vuotta sitten tapahtunut itsenäistyminen merkitsee ainoan juutalaisvaltion perustamista toisen maailmansodan kauhujen jälkeen.

Palestiinalaisille samat tapahtumat ovat trauma, jota kutsutaan nakbaksi eli katastrofiksi.

Sadat tuhannet palestiinalaiset joutuivat pakenemaan alueelta, jonne Israelin valtio perustettiin. Heidän viisi miljoonaa jälkeläistään elää pakolaisina yhä miehitetyillä palestiinalaisalueilla sekä naapurimaissa.

Lähetystön siirron vuoksi palestiinalaiset ovat julistaneet maanantain raivon päiväksi, jolloin luvassa on varmasti mielenosoituksia.

Palestiinalaiset muistelevat Nakbaa vuosittain 15. toukokuuta, mikä osuu huomiselle tiistaille. Muistopäivän yhteydessä nähdään tavallisestikin aina mielenosoituksia, mutta tänä vuonna niissä on vielä tavallista suurempi lataus.

Lähetystön siirron vuoksi palestiinalaiset ovat julistaneet maanantain raivon päiväksi, jolloin luvassa on varmasti mielenosoituksia.

Tilanne on erityisen herkkä palestiinalaisalue Gazassa, jossa palestiinalaiset ovat osoittaneet mieltään raja-aidoilla jo viikkoja. Mielenosoittajat vaativat palestiinalaispakolaisille oikeutta palata kotiinsa, mutta protesteissa purkautuu muutenkin Gazan epätoivoinen tilanne. Vuosien saarron jäljiltä työttömyys on korkealla ja elinolot ala-arvoiset.

Israelin armeija on puuttunut protesteihin erittäin kovin ottein. Gazan terveysministeriön mukaan 48 palestiinalaista oli launtaina kuollut protesteissa. Israelin mukaan se puolustaa rajojaan.

Mielenosoitukset ovat huipentumassa maanantaina ja tiistaina. Edessä voi olla verisiä päiviä.

Myös tänään maanantaina saadaan Suomessa nauttia kesäisestä säästä, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Korkeapaine pysyy maan yllä, mutta heikkenee vähitellen. Suurimmassa osassa maata on aurinkoista, ja lämpötila kohoaa Lappia lukuunottamatta hellelukemiin.

Koskelan mukaan kesäisen lämmintä säätä piisaa jopa sunnuntaihin saakka. Loppuviikolla korkeapaine heikkenee, ja iltapäiväkuurot yleistyvät koko maassa. Koko maassa on silti edelleen kesäisen lämmintä.

– Keskiviikkona saattaa maan keskiosassa tulla sadekuuroja, ja loppuviikosta Lapissa saattaa olla jo viileämpää, mutta viikonloppuna lämpötilat kohoavat sielläkin.

Koskelan mukaan lämpötilat ovat nyt selvästi tavanomaista korkeammat vuodenaikaan nähden.

– Tavallisesti etelässä tähän aikaan vuodesta lämpötilat ovat 15–17 asteen paikkeilla.

Helsingin Vanhankaupunginkosken suvannolla viuhuu seitsenmetrinen onkivapa. Kahdeksanvuotias Olivia Salonen taistelee pitkän vavan kanssa aikansa ja nostaa lopulta viisitoistasenttisen pasurin kuivalle maalle. Hymy on herkässä.

– Vanhankaupunginkosken suvanto on hyvä paikka keväällä, koska tähän nousee särkikalaa. Varsinkin lasten kanssa tämä on hyvä, koska he ovat innokkaita onkimaan ja nostamaan saalista, toteaa isä, Juha Salonen. Eikä se ole ainut saalis.

– Vimpa, Pasuri, Särki... luettelevat Olivia Salonen ja Siiri Siekkinen saalislajeja.

– Vanhemmat heittävät vieressä kuhaa ja kohta alkavat toutaimet mälskätä. Tämä on yksi Helsingin parhaista kalapaikoista, kuittaa Juha Salonen.

Liialla innolla orastavaa kalastusharrastusta ei kuitenkaan kannata pilata.

– Kyllä se on tärkeintä, että mennään lasten ehdoilla. Kun tuntuu siltä, että nyt lähdetään kotiin, silloin pakataan kamat, sanoo Salonen.

Kaveri on eduksi, jos ei kala syö. Pian tytöt katoavat tekemään kuperkeikkoja nurmikolle ja isäkin pääsee onkipuuhiin.

Onkiminen suvannolla nykyisin sallittua

Vanhankaupunginkosken suvanto on erityiskalastusalue, jossa normaali, jokamiehenoikeuteen kuuluva ongintaoikeus ei ole aiemmin pätenyt. Lapset ovat saaneet onkia suvannolla ilman eri lupaa aiemminkin, mutta nyt onkiminen on sallittu kaikille.

Muutoksella pyritään nimenomaan helpottamaan perheiden kalastusta ja sitä, että saataisiin myös lapsia kalastusharrastuksen pariin. Tähän saakka luvattomasti suvannossa onkineet perheet on jouduttu ohjaamaan muualle. Nyt onkiminen onnistuu koko perheeltä ilman lupaa.

Tämä koskee vain suvantoa: virtaveden puolelle onkipelillä ei ole asiaa. Myöskään jokamiehenoikeuksiin kuuluva pilkintä ei ole suvannolla sallittua.

Suuri kalastuspaine ja helppo saavutettavuus tuo aina myös lieveilmiöitä mukanaan. Joillakin kalastajilla on tavoitteena vain suuri saalis, luvista tai kalastustavoista viis.

– Täällä tapaa hyvinkin erilaisia kalastajia, hyvin mielenkiintoinen kohde, muotoilee kalastuksenvalvontareissulla oleva jokitalkkari Velimatti Leinonen.

Kateus vie kalankin...

Etenkin verkon kalastusaiheisilla keskustelupalstoilla suvantoa pidetään salakalastajien kulta-aittana, jossa on varsinainen villi länsi valvojien poistuttua. Kalastuksenvalvoja Olli Sivonen tietää tarinat.

– Itse hankala sanoa, kun ei ole näkemässä. Olen törmännyt kyllä näihin juttuihin, ja olen itsekin poistanut verkkoja padon alapuolelta syksyllä.

Parasta kalastuksessa on se, että saa saalista. Olivia Salonen

Jos kalastusrikkeiden toinen pää on lieviä rikkomuksia tai jopa vahinkoja, ei asteikon toisessa päässä ole mitään moraalia. Padon alla oleva verkko voi olla esimerkiksi nouseville meritaimenille todellinen surmanloukku. Verkkopalstojen mukaan padon alapuolisella kieltoalueella harrastetaan myös rokastusta eli nousevien kalojen tartuttamista suurilla koukuilla ulkopuolelta. Rokastus on kokonaan kielletty kalastuslaissa.

– Ne, ketkä enemmän rikkovat sääntöjä, tietävät valvojien rutiinit ja tietävät muutenkin, mitä tekevät. Toinen pää menee ihan kunnolla lainrikkomiseksi, sanoo Sivonen.

Ja ne suurimmat syylliset ja törkeimmät rohmuavat tulevat tietysti muualta, niin kuin aina?

– Ei se nyt ihan niinkään välttämättä ole. Kyllä löytyy ihan kotimaisiakin ihmisiä, jotka eivät ihan noudata säännöksiä, kertoo Sivonen.

Tällaiset tapaukset lähtevät aina poliisin käsittelyyn.

– Meitä ohjaa laki. Siellä on aika tarkoin määrätty, miten toimitaan eri tilanteissa, muistuttaa Velimatti Leinonen kalastuksenvalvojan selkänojasta.

Suurimmalla osalla luvat kunnossa

Jokitalkkarihankkeen aikana on tarkastettu luvat noin 1 600 henkilöltä. Tarkastuksista 12–13 prosenttia on johtanut kirjoitushommiin. Vanhankaupunginkosken ympäristössä luku on hieman korkeampi kuin muualla tarkastusalueella.

Toisin päin käännettynä kuitenkin lähes yhdeksän kymmenestä kalastelee Vantaanjoen vesillä luvallisilla välineillä, luvallisissa paikoissa ja oikea lupa taskussa tai matkapuhelimessa. Ja koska onkimiseen ei suvannolla tarvita lupaa, kalastustouhu jatkuu myös Juha Salosen valvovien silmien alla.

– Parasta kalastuksessa on se, että saa saalista, pohtii vavan varteen palannut Olivia Salonen.

Tyttö muuten paranteli perheen haukiennätyksen uuteen uskoon jo pari vuotta sitten, kertoo Juha Salonen.

– Olimme Espoossa täkyongella. Tuli 8,9 kiloinen hauki, joka oli 105 senttiä pitkä.

– Olimme samankokoisia, huomauttaa Olivia Salonen katse tiivistii ongenkohossa.

"Niin syntyi vauva hissiin, joogatrikoiden lahkeeseen vahtimestarin läsnäollessa"

Äitien synnytyskertomukset ovat täynnä vahvoja tunteita, kipuja ja kiitollisuutta. Yle pyysi äitienpäivän alla lukijoita lähettämään synnytyskertomuksiaan. Tarinoita tuli kymmenittäin.

Leijonille kirvelevä jatkoaikatappio

Suomi kärsi jääkiekon MM-turnauksen toisen tappionsa sunnuntai-iltana, kun Saksa oli parempi jatkoajan jälkeen maalein 3-2. Pelaajat myönsivät kamppailun jälkeen, että kova turnaus vaatii veronsa – sekä fyysisesti että henkisesti. Yhden välipäivän jälkeen Suomi kohtaa USA:n tiistaina kello 13.15.

Luvassa iso show – Yhdysvallat siirtää Israelin-suurlähetystönsä Jerusalemiin

Presidentti Donald Trump täyttää kiistellyn lupauksensa ja siirtää iltapäivällä järjestettävässä juhlassa Yhdysvaltain suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiin. Isosta näytöksestä huolimatta koko lähetystön siirtämisessä menee vielä vuosia. Israelille päätös on iso voitto, mutta palestiinalaisten odotetaan osoittavan mieltään.

Kuinka yhdistää oliivin- ja ohranviljelijän edut?

Suomalainen Pekka Pesonen on ollut 11 vuotta EU-maiden maataloustuottajien yhteinen päälobbari eli EU-maiden maataloustuottajien keskusjärjestön pääsihteeri. Hän tietää, mitä yhteistä on espanjalaisella viinin ja suomalaisella ohran villjelijällä.

Kova talous -haastattelussa Pesonen sanoo myös, että eurooppalaiset maanviljelijät saattavat hyötyä Yhdysvaltojen ja Kiinan välisestä kauppasodasta, tosin lyhytaikaisesti.

Havaijilla purkautuu lisää laavaa – tuhansia evakuoitiin jälleen

Havaijin suurimmalla saarella purkautuva Kīlauea-tulivuori on syössyt jälleen laavaa. Viranomaiset ovat määränneet 2 000 ihmistä evakuoitavaksi sunnuntaina, kun laava valui läheiselle asuinalueelle. Purkaukset alkoivat toukokuun alussa, jolloin myös evakuoitiin tuhansia ihmisiä kodeistaan.

Hellelukemia myös alkuviikolle

Korkeapaine pysyy Suomen yllä, mutta heikkenee vähitellen, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Sää on suurelta osin poutaista ja ajankohtaan nähden jopa poikkeuksellisen lämmintä myös alkuviikolla. Maanantaina on suurimmassa osassa maata aurinkoista ja lämpötila kohoaa Lappia lukuunottamatta hellelukemiin.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Työttömillä on ollut oikeus ilmaiseen terveystarkastukseen jo seitsemän vuoden ajan. Vuosia työttömänä olleelle ja pätkätöitä tehneelle Erja Kettuselle tieto tulee täytenä yllätyksenä.

Hänen työtapaturmassa loukkaantunutta jalkaansa on leikattu useampaan kertaan, mutta oikeudesta ilmaiseen terveystarkastukseen ei kukaan ole hänelle maininnut.

– Vasta nyt kuulin, mutta menen heti kun pääsen.

Verenpainetta ovat viimeksi mitanneet Suomen Punaisen Ristin työntekijät.

Kunhan ei vaan rupea läksyttämään ylipainojutuista. Erja Kettunen

Verenpaineet ja veriarvot ovat Kettusen mukaan aiemmin olleet hyviä. Nyt hän aikoo soittaa terveysasemalleen.

– Kunhan ei vaan rupea läksyttämään ylipainojutuista. Kaikki kuvittelevat, että minulla on kakkostyypin diabetes, mutta ei ole. Ja minähän en laihduta niin kauan kun ei ole pakko.

Erja Kettusella on monta kohtalotoveria. Työttömien keskusjärjestö tekee parhaillaan salapoliisityötä ja kartoittaa, löytyykö tarkastuksista tietoa ja pääseekö niihin.

Terveydeksi-hankkeessa palveluohjaajat puolestaan etsivät erityisesti pitkäaikaistyöttömiä ja ohjaavat heitä palveluihin.

Arki on karua. Tiedonpuute on valtava. Katriina Lehtovaara

Työttömiä tavoitellaan muun muassa leipäjonoista, paikallisten yhdistysten tiloista ja päihdeongelmaisten matalan kynnyksen tapaamispaikoista.

Vajaan kahden vuoden aikana ohjaajat ovat tehneet noin sata käyntiä. Hankkeet ovat vielä kesken, mutta projektipäällikkö Katriina Lehtovaaralla on jo näppituntumaa tilanteesta.

– Arki on karua. Tiedonpuute on valtava. Eivätkä voimat ja taidot kaikilla edes riitä asioiden selvittämiseen.

Työttömien ohjaaminen terveystarkastuksiin on TE-keskusten vastuulla ja terveyspalvelujen järjestäminen kuuluu kunnalle. Työtön voi myös itse hakeutua terveystarkastukseen.

Työttömien Keskusjärjestön haaviin on jäänyt jo yli kaksikymmentä kuntaa, joiden nettisivuilta ei löydy tietoa tarkastuksista. Tähän mennessä on ehditty selvittää tilannetta 70 kunnassa.

Terveydenhoitajan vastaanotolle pääsee kyselyiden perusteella yleensä 1–2 kuukaudessa. Joissakin kunnissa aika voi löytyä jopa viikon kuluttua, toisissa vasta kolmen kuukauden päästä.

Lähtökohtaisesti tilanne on väärä, jos pitää vaatimalla vaatia ja heittäytyä hankalaksi. Katriina Lehtovaara

Joidenkin työttömien kohdalla palveluohjaajat ovat joutuneet peräämään palveluja.

– Lähtökohtaisesti tilanne on väärä, jos pitää vaatimalla vaatia ja heittäytyä hankalaksi ja toisen ihmisen pitää soittaa puolesta, sanoo Katriina Lehtovaara.

Ohjaajat ovat tähän mennessä tehdyillä sadalla käynnillä tavanneet 400 työtöntä eri puolilla Suomea. Joka neljännellä käynnillä vastaan on tullut ikäviä yllätyksiä.

– Saattaa tulla sellaisia akuutteja tapauksia, että he lähettävät ihmisen päivystykseen siltä istumalta. Esimerkiksi verenpaine on vaarallisen korkea tai jotakin muuta. Voi olla hoitamaton diabetes.

– Tosi graavejakin tilanteita tulee, kun ei ole vuosiin käyty. Ja kun taloudellinen tilanne on heikko, lääkkeet jätetään ostamatta.

Saattaa tulla sellaisia akuutteja tapauksia, että he lähettävät ihmisen päivystykseen siltä istumalta. Katriina Lehtovaara

Työttömän terveyttä ja työkykyä tulisi arvioida lain mukaan ainakin silloin, kun takana on 300 työmarkkinatukipäivää tai kokonainen vuoden työttömyysjakso. Alle 25-vuotiaiden kohdalla aikaraja on puoli vuotta.

Tämän jälkeen TE-keskuksen, Kelan ja kunnan tulisi toimia yhdessä.

Terveydenhoitaja Sari Armila tekee Porvoon terveyskeskuksessa vuosittain yli kaksisataa terveystarkastusta työttömille. Hän sanoo, että terveyden ja työkyvyn arviointi voi kuitenkin venyä jopa vuosilla.

– Onhan meillä ihan valtaisan pitkiä aikoja. Voi sanoa, että paras taisi olla 20 vuotta työelämän ulkopuolella ja sitten on tullut terveystarkastukseen.

Näin siitäkin huolimatta, että Porvoossa asiat ovat olleet hyvällä tolalla jo useamman vuoden.

Paras taisi olla 20 vuotta työelämän ulkopuolella ja sitten on tullut terveystarkastukseen. Sari Armila

Armila varaa aikaa jokaiselle tarkastukseen tulevalle puolitoista tuntia.

– Se kuulustaa ensialkuun valtavan pitkältä ajalta. Mutta yllättävää kyllä, se menee yleensä todella nopeasti eikä joskus edes riitä.

Armilan työparina on asiantunteva lääkäri ja yhteistyötä tehdään monialaisessa työkykytiimissä.

Porvoossa, kuten monilla muillakin paikkakunnilla, työttömät ovat harvoin varanneet itse aikoja. Viimeisen vuoden aikana tilanne on Armilan mukaan hieman muuttunut.

– Siinä on onneksi tapahtunut parannusta, eli yhä enemmän ihmiset itsekin kyllä jo löytää. Mutta soisin vielä löytävän enemmän.

Porvoossa työttömille tehdyt tarkastukset kirjataan valtakunnallisesti käytössä olevalle avohoidon koodille. Kaikissa kunnissa näin ei kuitenkaan tehdä.

TE-toimistojen tietojen mukaan niiden ohjaamina terveystarkastukseen osallistui vuonna 2016 noin 5 000 työtöntä. Vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla heitä oli noin 4 500.

Valtioneuvoston kanslian tilaamassa selvityksessä arvioidaan, että vuonna 2016 terveystarkastus tehtiin noin kymmenelle prosentille työttömistä.

Tutkija Peppi Saikku Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että luotettavaa tietoa terveystarkastusten määrästä ei ole. Myös hän arvioi, että osa kunnista hoitaa tiedottamisen ja tarkastukset hyvin ja osa heikommin.

Vastuu terveystarkastusten toteutumisen ja vaikutusten seurannasta on työ- ja elinkeinoministeriöllä ja sosiaali- ja terveysministeriöllä.

On tärkeää, että mennään ihmisen tarve edellä eikä lähdetä tekemään ratkaisuja liukuhihnalta. Peppi Saikku

Saikku sanoo, että THL:n arvioiden mukaan olisi hyvä tulos, jos tarkastuksiin osallistuisi 20–40 prosenttia työttömistä.

– Kyse on todella heterogeenisestä joukosta, jossa tarpeet ovat hyvin erilaisia. Minusta on tärkeää, että mennään ihmisen tarve edellä eikä lähdetä tekemään rutiininomaisia ratkaisuja liukuhihnalta.

Työttömillä on keskimäärin enemmän terveyteen liittyviä ongelmia ja sairauksia kuin työssä käyvillä. Terveystarkastus voi olla osalle työttömistä vasta ensimäinen askel kohti työllistymistä.

– Jos ihmiset eivät pääse terveyspalveluihin ajoissa, niin silloin myös kuntoutus viivästyy, muistuttaa Saikku.

Lue myös aiemmat jutut:

Työttömien ilmaisessa terveystarkastuksessa käy harva – terveystapahtuma kiinnosti

Työttömien terveystarkastuksista tiedottaminen on retuperällä

Kunnat laistavat työttömien terveystarkastuksista

Työttömien hakeutuminen terveystarkastuksiin lopahti

Kangasalla asuva Tanja Peltonen oli tyytyväinen. Kevään ensimmäiset kauniit ilmat tulivat toukokuussa. Kerrankin lasten sisällä pelaaminen jäi vähemmälle.

Peltosen kaksi tytärtä leikki kahden muun noin kymmenvuotiaan tytön kanssa taloyhtiön pihalla pistettä ja tervapataa. Yksi tytöistä asuu taloyhtiössä.

Kaikkia aikuisia lasten leikkiminen ei miellyttänyt. Yhden lapsen isoäiti Ulla Lampinen kertoo Peltosen tavoin, että lapset tulivat sisälle aikuisten valituksista säikähtäneinä. Isoäiti lähti pihalle selvittämään asiaa, jolloin perhettä uhattiin häädöllä.

– Sanoin, että lapset saavat kyllä olla pihalla, jos eivät tee vahinkoa. Siihen minulle sanottiin, että on sitä ennenkin täältä häädetty porukkaa, Lampinen sanoo.

Lapset olivat Lampisen vieressä.

Valitukset yleisiä

Valitukset lapsille ja lapsista ovat Suomessa kohtuullisen yleisiä. Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli sanoo, että suomalaisilta tulee aika usein kyselyjä lasten pihaleikeistä.

– On kysytty pallopeleistä, istutusten tallomisesta ja kovaäänisistä pihaleikeistä. Itse vastasin kysymykseen, saako pihalla pelata jääkiekkoa, Hupli luettelee.

Tavanomainen elämä on sallittua ja lapsilla on oikeus leikkiä. Tavanomaiseen elämään sisältyy ääntä. Jenni Hupli

Joitakin vuosia sitten ärsytystä herättivät lasten katuliidut, jotka jotkut taloyhtiöt tahtoivat kieltää.

Tanja Peltonen kertoi lapsia säikäyttäneestä tilanteesta Kangasalan Facebook-ryhmässä. Hän ihmettelee, kieltääkö kenties jokin taloyhtiön sääntö lasten pihaleikit. Peltosen mukaan iltaleikit ovat loppuneet viimeistään puoli yhdeksältä illalla.

– En ole suoraan sanottuna ennen moista kuullut. Hyvää kesää tiukkapipoille, toivottavasti tulisi talvi pian ja lapset pysyisi sisällä, hän kirjoitti.

Kirjoitukseen tuli paljon kommentteja.

Yle Uutiset tavoitti yhden taloyhtiön asukkaan, joka kertoo sanoneensa lapsille, että nämä juoksisivat tietä pitkin, eikä seinän vierestä suoraan ajotielle. Hän kehotti myös pysymään poissa ovilta. Asukas kertoo, ettei tiedä häädöllä uhkailuista.

Oikeus leikkiin

Kangasalan Kiinteistöpalvelu Oy:n vastaava isännöitsijä Tarja Ahovainio on törmännyt aiemmin vain harvoin valituksiin pihaleikeistä. Hän ottaa asiaan kantaa yleisellä tasolla.

– Taloyhtiön piha-alueet on tarkoitettu kaikenikäisille asukkaille. Pihoissa saa leikkiä. Mukava, että lapset leikkivät myös perinteisiä pihaleikkejä, joita omassa nuoruudessani mentiin paljon, Ahovainio sanoo.

Ahovainion mukaan piha-aluetta ei saa turmella ja tämä kannattaa kertoa lapsille.

– Kun lapsille kertoo, missä raja menee, eikä kesäkukkia esimerkiksi saa talloa, kyllä lapset sen osaavat ottaa huomioon. Täytyyhän lasten saada leikkiä. Heillä on totta kai oikeus myös kutsua kavereita omaan pihaan leikkimään, Ahovainio sanoo.

Yksi puuttumistapa

Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli ei suosittele lähtemään turhien kieltojen linjalle. Juridisesti se on kestämätöntä, koska taloyhtiöillä on käytännössä vain yksi puuttumistapa käytössään. Ja se on järeä.

– Taloyhtiöillä on vain yksi keino puuttua. Taloyhtiö voi ottaa asunnon hallintaan kolmeksi vuodeksi ja vuokrata sen kolmannelle osapuolelle. Tähän on tiukat rajoitukset ja tie nousee helposti pystyyn.

Jenni Hupli arvioi, että asuntoja otetaan hallintaan kymmeniä tai satoja kertoja vuodessa koko Suomessa. Suurin syy tähän on vastikkeiden maksamatta jättäminen. Lukuja ei ole siitä, moniko asunnon haltuunottoon liittyvä häätö johtuu asumishäiriöistä. Se on päälakimiehen mukaan harvinaista.

Yörauha järjestyssäännöissä

Taloyhtiö voi asettaa rajoituksia myös järjestyssäännöissä, mutta nämä ovat vain herrasmiessopimus, ellei niiden rikkominen oikeuta asunnon haltuunottoon.

– Yhtiökokous tai taloyhtiön hallitus voivat linjata vaikka, että pallopelejä on tietyssä osassa pihaa. Tavanomainen elämä on kuitenkin sallittua ja lapsilla on oikeus leikkiä. Tavanomaiseen elämään sisältyy ääntä, Hupli sanoo.

Meidän aikuisten kannattaa olla enemmän huolissaan tässä maassa lasten leikin puutteesta kuin runsaasta leikin äänestä. Tuomas Kurttila

Melko tavallisesti järjestyssäännöissä asetetaan yörauha esimerkiksi iltakymmenestä aamuseitsemään. Tämän aikana säännöllisesti toistuva kovaääninen meluaminen voi johtaa asunnon haltuunottoon.

– Normaali asuminen on sallittua myös yörauhan aikana. Totta kai saa käydä silloin esimerkiksi vessassa tai suihkussa. Ylitiukaksi ei kannata mennä, kun asuu asunto-osakeyhtiön kaltaisessa kommuunissa.

Jenni Huplin mukaan lapsille valittamisen takana ei välttämättä ole aina pelko tai viha lapsia kohtaan. Asukkaat voivat olla huolissaan turvallisuudesta tai omaisuudesta.

– Takana ei aina ole angstia lapsia kohtaan, vaan pelko siitä, että talo menee huonoon kuntoon.

"Vastoin järkeä"

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila sanoo, ettei täyskielto pihaleikeille ole mahdollinen.

– Se on myös vastoin järkeä. Leikkiä on monenlaista ja sitä voidaan tietyissä määrin rajoittaa. Taloyhtiö voi esimerkiksi kieltää pallon potkimisen seinään, mutta kategoriset, yleiset täyskiellot eivät ole mahdollisia.

Kurttila tunnistaa, että näitä tilanteita on Suomessa. Hänen mielestään aikuisten pitäisi keskustella lasten ja nuorten kanssa toisia kunnioittaen.

– Meidän aikuisten kannattaa olla enemmän huolissaan tässä maassa lasten leikin puutteesta kuin runsaasta leikin äänestä. Selvää on, että lapset ja nuoret tarvitsevat myös ohjausta, kasvatusta.

Mitä enemmän syntyvyys laskee, sitä enemmän lapset tunnutaan lapsiasiavaltuutetun mukaan nähtävän riesana.

– Mitä vähemmän lapsia on näköpiirissä, sitä vähemmän lapsia me aikuiset tunnumme sietävän. Jos kiellämme leikin, kannattaa miettiä ankarasti, mikä vaihtoehto tälle on – ei ehkä parempi.

Asunto-osakeyhtiölaki velvoittaa ilmoittamaan yllättävänkin pienistä muutoksista asunnossa. Etenkin omakotitalosta asuntoyhtiöön muuttavalle tämä voi olla yllätys.

​Asunto-osakeyhtiölain mukaan osakkaan on ilmoitettava taloyhtiölle kirjallisesti remontista aina, kun remontti voi vaikuttaa taloyhtiön vastuulla oleviin talon rakenteisiin tai naapuriasuntoihin. Nyrkkisääntönä on, että liki kaikista asunnossa tehtävistä muutoksista pitää ilmoittaa. Tavoitteena on turvata sekä remontintekijän että muiden osakkaiden oikeudet.

Isännöintiliiton lakiasiantuntija, varatuomari Jaana Sallmén törmää usein osakkaan ja taloyhtiön välisiin kiistoihin. Näistä asioista riitoja syntyy asuntoremonteissa:

1. Kun remonttiin ryhdytään kiireellä

Tavallisin tarina, jossa syntyy kitkaa asunnon remontoijan ja taloyhtiön välille, on aikataulutus. Hätähousu remontoija syyttää helposti isännöitsijää tai taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaa remontin jumittamisesta.

– Kun remonttihinku iskee ja sormet syyhyävät päästä aloittamaan, sorrutaan hyvin usein siihen, että muutostyöilmoitus taloyhtiölle tehdään liian myöhään, kertoo lakiasiantuntija Jaana Sallmén.

Sallmén korostaa, että ilmoitus remontista kannattaa tehdä hyvissä ajoin niin, että taloyhtiön edustaja ennättää perehtyä suunnitelmaan. Vähänkään isommasta remontista pitää tehdä työsuunnitelmia ja hakea mahdollisesti rakennuslupia. Aikaa lupien käsittelyyn saattaa kulua yli kuukausi ja lomakautena enintään kaksi kuukautta.

– Se, että on riittävän ajoissa liikkeellä, takaa sen, että lopputulos on parempi. Eikä remontin tekijä koe, että isännöitsijä on hankala tai hallituksen puheenjohtaja vastustaa hanketta, kun aikaa asian käsittelyyn kuitenkin väkisin kuluu.

Sallmén muistuttaa, että taloyhtiön edustajat tekevät lakimääräistä tehtäväänsä eli huolehtivat siitä, että osakkaan remontista ei ole vahinkoa naapureille tai taloyhtiön rakennukselle.

Jos muutetaan keittiön ja makuuhuoneen paikkaa, siihen tarvitaan rakennuslupa. Jaana Sallmén

Isännöintiyrityksellä on yleensä valmis lomake, johon voi määritellä remontin suuruuden. Samalla käy ilmi, tarvitaanko toimenpide- tai rakennuslupia kaupungin tai kunnan rakennusvalvonnasta. Viranomaislupien saamisen aika vaihtelee kunnittain.

– Jos muutetaan vaikka keittiön ja makuuhuoneen paikkaa, siihen tarvitaan rakennuslupa, ja sen saamiseen menee aikaa, Sallmén muistuttaa.

Valmis ilmoituslomake osoitetaan muodollisesti taloyhtiön hallitukselle, mutta käytännössä se menee isännöitsijälle. Isännöitsijän velvollisuus on ilmoittaa mahdollisimman nopeasti osakkaalle, onko ehdotettu toimenpide sopiva, muistutetaan Asukasliitosta.

Kun asunnossa tehdään viranomaisten hyväksymiä muutostöitä, kuten esimerkiksi siirretään vesipisteitä, isännöitsijän on ilmoitettava, tuleeko heidän kauttaan valvoja ja paljonko valvonta maksaa asukkaalle.

Vuokrataloyhtiöissä asukas tekee harvoin remontteja omin päin. Vastuukysymykset on merkitty vuokrasopimukseen.

– Joskus tehdään luonnonkivistä ja tummansinisellä maalilla "havaijilainen vessa", mutta vuokrasopimus edellyttää, että asukkaan muuttaessa pois vessa on palautettava ennalleen. Laminaatit ja laatoitukset tehdään melko poikkeuksetta yhteistuumin vuokraisännän kanssa, muistuttaa Asukasliiton puheenjohtaja Hans Duncker.

2. Kun kunnollista remonttisuunnitelmaa ei ole

Aina toisinaan omatoimiremontoijalta puuttuu riittävän perusteellinen remonttisuunnitelma. "Pari ranskalaista viivaa ruutupaperilla" ei vielä riitä, painottaa lakiasiantuntija Jaana Sallmén Isännöintiliitosta.

Suunnitelma on tehtävä remontin luonteen ja laadun mukaisesti. Se pitää olla myös dokumentoitu, jotta työstä tulee asianmukainen merkintä isännöitsijäntodistukseen. Näin tieto siirtyy asunnon myynnin yhteydessä uudelle omistajalle.

– Usein isommassa remontissa asukas on varmasti käyttänyt ammattitasoista suunnittelijaa. Silloin on työselitykset ja suunnitelmat selvät ja kun ne toimitetaan muutostyöilmoituksen yhteydessä taloyhtiön edustajalle, on taloyhtiön työ helppo. On helppo tsekata, että remontti ei aiheuta vahinkoa taloyhtiön rakenteille, Sallmén korostaa.

Asunto-osakeyhtiölaki velvoittaa ilmoittamaan yllättävänkin pienistä muutoksista asunnossa.

Ilmoitus on tehtävä vaikka esimerkiksi vain vaihdetaan muovilattia parkettiin. Myös parvekkeen lattian pinnoitteen muuttamisesta on tehtävä ilmoitus. Kauhuesimerkkinä Sallmén kertoo, mitä vahinkoa taloyhtiölle voi aiheuttaa seinän purkaminen.

– Remontti-innoissaan osakas päättää kaataa keittiön ja olohuoneen väliltä seinän ja tehdä avointa tilaa. Aika kamalat seuraukset on, jos seinä sattuisi olemaan kantava, Sallmén varoittelee.

3. Kun vastuita aletaan selvitellä vasta remontin jälkeen

Osakkaan ja taloyhtiön korjausvastuu remontin yhteydessä esiintyy usein epäselvyyksiä. Iso väärinkäsitys on, että ei olla sisäistetty, mitä asunto-osakeyhtiölain kunnossapitovastuu oikein tarkoittaa.

Kun osakas lähtee tekemään remonttia ehjässä rakennuksessa ja huoneistossa, ei yhtiöllä ole korjausvastuuta. Yhtiö ei korvaa, kun kyse on osakkaan omassa intressissä tehtävästä asunnon parantamisesta. Silloin maksumies on osakas niin kuin omakotitalossakin.

– Jotkut ymmärtävät taloyhtiön kunnossapitovastuun siten, että kun vastuutaulukoissa sanotaan, että vedeneristys kuuluu taloyhtiölle, niin osakkaan "haluan toisennäköisen kylppärin"- remontissakin yhtiön pitäisi maksaa vesieritys. Mutta jos vesieriste on ehjä, ei yhtiö sitä korvaa, Sallmén muistuttaa.

Jos remontin aikana kuitenkin käy ilmi, että vesieriste onkin pettänyt ja kylpyhuoneen rakenteissa on kosteutta, joutuu yhtiö kunnossapitovastuun takia osallistumaan kustannuksiin.

– Klassinen riitatilanne syntyy, kun vastuita aletaan selvittää vasta kun remppa on tehty. Jos niitä ei sovita riittävän selvästi siinä vaiheessa, kun rakenteet on auki ja remppa kesken, on enää vaikea jälkikäteen selvittää, mikä lasku kuuluu kenellekin, Sallmén neuvoo.

Isännöitsijät keräävät irtopisteitä hallitukselta yrittämällä maksattaa osakkaalla asunto-osakeyhtiölle kuuluvia työn osuuksia. Hans Duncker

Asukasliitto puolestaan perää asunto-osakeyhtiöiden hallitusten vastuuta ja väittää, että joissakin tapauksissa ei haluta noudattaa vastuujakotaulukkoa esimerkiksi kylppäreiden modernisoinneissa.

– Isännöitsijät keräävät irtopisteitä hallitukselta yrittämällä maksattaa osakkaalla asunto-osakeyhtiölle kuuluvia työn osuuksia. Näitä on tapauksia on satoja vuosittain, väittää Asukasliiton puheenjohtaja Hans Duncker.

Dunckerin mukaan asia yleensä kärjistyy siitä, että hallitus ei ymmärrä tehtäväänsä. Hallituksen jäsenet valitaan vertaistensa joukosta, hoitamaan tasapuolisesti kaikkien osakkaiden asiat. Dunckerin mielestä kaikki energia keskitetään liian usein siihen, että esimerkiksi kosteusvaurio saataisiin maksatettua osakkaalla. Ongelmista syntyy helposti jopa vuosia kestäviä riitoja nimenomaan korvausasioista.

– On aina edullisempaa korjata kuin kinata ja sitten korjata. "Oy Suomen Selitys - Finlands Förklaring Ab" myy hyviä väistöväitteitä, mutta amatöörien selitykset ovat usein vain lisäriitaa aiheuttavia. Lakipykälät eivät korjaa edes yhtä irronnutta kylppäriseinän kaakelia, Duncker veistelee.

Astelin pelonsekaisin tuntein Suomen pukuhuoneeseen Euroviisujen finaalin jälkeen. Siellä odotti finaalissa toiseksi viimeiseksi jäänyt Saara Aalto haastattelua varten. Hänen suuri unelmansa osallistua laulukilpailuun oli toteutunut, mutta sijoitus jäi huomattavasti odotettua vaisummaksi.

Pettymys oli varmasti suuri.

Pukuhuoneessa odotti yllätys. Vastassa ei ollut rempseän iloisen ulkokuoren taakse piiloutuva artisti vaan aito ihminen.

Euroviisut oli rankan Britannian X Factor -rumban läpikäyneelle Saara Aallolle kovempi paikka kuin hän ehkä julkisesti myönsi. Tässä ei ollut kyse pelkästään omasta pärjäämisestä vaan koko Suomen maineesta. Paineet olivat kovat.

Finaalipaikan selvittyä oli silmiinpistävää, kuinka Saara Aalto rentoutui. Se näkyi välittömästi myös lavaharjoituksissa. Esitys ei ollut enää pelkkää suorittamista vaan paikoitellen jopa nautiskelua.

Suomalaiset ovat parin vuoden ajan seuranneet silmä kovana Saara Aallon matkaa Britannian X Factorista Euroviisuihin. Monet suomalaiset ovat voineet olla rinta rottingilla, että maastamme löytyy poikkeuksellisen lahjakas laulaja. Määrätietoinen puurtaja on raivannut tiensä menestyksekkäästi kilpailusta toiseen.

Mutta nyt Saara Aallon kilpailut on kilpailtu. Euroviisuja suuremmaksi kisat eivät voi enää mennä.

Kysymys kuuluu: mitä tapahtuu seuraavaksi?

Euroviisujen yhteydessä Saara Aalto julkaisi uuden albuminsa. Sen promoamista varmasti riittää, sillä tämä on ensimmäinen kansainvälisille markkinoille suunnattu levy.

Aalto itse kertoi, että hän palaa Euroviisuista Lontooseen. Siellä on jo sovittuja keikkoja, ja Britannia on edelleen Aallolle se tärkein markkina-alue. Mutta sielläkin on monta X Factorissa menestynyttä kilpailijaa, joiden joukosta on erottauduttava.

Mutta minkälainen artisti Saara Aalto on? Hänet tunnetaan lähinnä loistavana muiden kappaleiden tulkitsijana, mutta levyttävänä artistina hänen imagonsa on vielä epäselvä. Kovassa musiikkibisneksessä poptähden kansikuvan täytyy olla selkeä.

Saara Aalto on tuonut esille sitä, että häntä ei ole ymmärretty erilaisuutensa vuoksi. Euroviisut voittaneen Israelin Netan ja Aallon perimmäinen sanoma on sama: jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on. Viisuissa Netta vain osasi tuoda asian esille paremmin. Sanoma ei hautautunut pelkästään näyttävän show’n taakse.

Saara Aallolla ja hänen ympärillään olevilla managereilla on nyt suuri työ edessään, sillä kaikki pitää aloittaa miltei alusta. Laulaja itsekin sanoi, että Euroviisujen jälkeen elämässä kääntyy uusi lehti ja hän ei tiedä, mitä se tuo tullessaan.

Toivottavasti Saara Aalto ei jää tarinaksi, jota muistelemme vuosikymmenen päästä kuin Linda Lampeniusta.

Päätän haastattelun halaamalla Saara Aaltoa.

Perinteinen istumaannousu on saanut huonon maineen vatsalihasliikkeenä. Netin keskustelupalstoilla sitä arvostellaan, koska jotkut kokevat, että se aiheuttaa selkävaivoja.

Liikkeen mainetta on mustannut myös se, että ulkomaalaiset mediat, kuten Daily Mail ja BBC ovat julkaisseet juttuja, joiden mukaan istumaannousu aiheuttaa voimakasta painetta selkärangalle.

Jutuissa viitataan esimerkiksi tutkimukseen Yhdysvaltain armeijan henkilöstön kuntotestauksista ja väitetään, että sotilaiden testeissä saamista vammoista 56 prosenttia liittyi istumaannousuliikeisiin.

Jyväskylän yliopistossa kroonisen selkäkivun hoidosta väitöskirjaa tekevän Riikka Holopaisen mukaan amerikkalaisesta tutkimuksesta on tehty liian hätäisiä johtopäätöksiä mediassa, sillä vain 7,6 prosenttia tutkimukseen osallistuneista sotilaista ilmoitti loukkaantuneensa.

– Kyse oli itseraportoiduista vammoista, ja artikkelin johtopäätöskin oli, etteivät vatsarutistukset ole vammojen merkittävä riskitekijä.

Tämä on taas on yksi myytti, joka on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Tohtorikoulutettava Riikka Holopainen, Jyväskylän yliopisto

Holopainen ei pidä myöskään BBC:n jutussa mainittua Waterloon yliopiston tutkimusta hyvänä todisteena istumaannousuliikkeen vaarallisuudesta selälle.

Tutkimuksessa taivutettiin kuolleiden sikojen selkiä ojentaen ja koukistaen. Sikojen selkärankojen välilevyt vaurioituivat tuhansien taivutusten myötä.

– Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, että samoin kävisi elävien ihmisten selkärangoille. Näin suurta kuormitusta ei koskaan tule yhdellä harjoituskerralla. Tämä on taas on yksi myytti, joka lähtenyt elämään omaa elämäänsä.

Holopainen on ammatiltaan fysioterapeutti. Hänen mukaansa tavallinen kuntoliikuntaa harrastava ihminen voi huoletta tehdä istumaannousuja, jos niin haluaa.

– Kehomme on tehty liikkumaan ja kestämään kuormitusta, kunhan totuttelemme siihen vähitellen. Virheellinen käsitys selän herkkyydestä vaurioille aiheuttaa turhaan huolta ja pelkoa.

Istumaannousussa ei käytetä pelkästään vatsalihaksia

Myös Helsingin urheilulääkäriaseman ylilääkäri Arja Uusitalo sanoo, että istumaannousu tai mikään muukaan vatsalihasliike ei ole vaarallinen selälle, sillä selkäranka saa rasittua liikkuessa. Ongelmia voi kuitenkin tulla silloin, jos liikkeitä tekee väärällä tekniikalla.

– Silloin selkäranka voi rasittua liikaa.

Uusitalon mukaan istumaannousu ei kuitenkaan ole erityisen tehokas vatsalihaksille, sillä usein siihen otetaan vauhtia hartioista ja samalla käytetään lonkankoukistajien voimaa. Istumaannousu vaikuttaa lähinnä suoriin, pinnallisiin vatsalihaksiin.

– Tottumattoman kannattaa aloittaa syvien vatsalihasten harjoittelulla.

Viime vuosina koko vartalon jännittävästä lankutuksesta on tullut muodikas liike, mutta sekään ei välttämättä sovi huonokuntoiselle Uusitalon mielestä.

– Jos lankutat ja sinulla on iso etupakki, joka vetää alaspäin ja syvien vatsalihasten voima ei riitä kannattamaan kehoa, niin rasitus kohdistuu selälle.

Mieluummin pusketaan kivun rajoja ja lisätään pikkuhiljaa harjoittelua. Fysioterapeutti Tiina Granroth

Jokainen kuitenkin kokee vatsaliikkeet kehossaan omalla tavallaan riippumatta siitä, mitä tutkimukset sanovat. Jos istumaannousu todella sattuu selkään, niin kannattaako sitä tehdä?

– Se on yksilöllinen asia. Toiselle istumaannousut voivat sopia hyvin, kun taas joku toinen ei niistä samalla tavalla hyödy. Onneksi meillä on paljon vaihtoehtoja. Selkäkipuisten kannattaa treenata monipuolisesti. Silloin keho ja selkäranka saavat erilaisia liikeratoja, sanoo Fysios Selkäcenterin fysioterapeutti Tiina Granroth.

Granrothin mukaan mahdollinen kipu ei kuitenkaan ole este liikkumiselle, eikä sitä tarvitse pelätä.

– Meillä on vanha uskomus, että kipu olisi jotenkin pahasta, mutta kipu ei välttämättä ole merkki kudosvauriosta. Jos harjoitellaan aina vain kivun sallimissa rajoissa, niin ne rajat pienenevät nopeasti ja tehdään entistä vähemmän. Mieluummin pusketaan kivun rajoja ja lisätään pikkuhiljaa harjoittelua.

Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutettava Riikka Holopainen on samaa mieltä. Hän viittaa British Journal of Sports Medicinessä julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan kipuun asti tehtävä harjoittelu tuotti lyhyellä tähtäimellä jopa paremmat tulokset kuin kivuton harjoittelu.

– On tiettyjä tilanteita, kun tarvitaan lepoa, mutta useimmiten selkäkipuisenkin kannattaa liikkua kivusta huolimatta. Se johtaa nopeampaan toipumiseen. Tilannetta tulee kuitenkin tarkastella yksilöllisesti.

Kokeile Tiinan hellävaraista vatsajumppaa

Fysioterapeutti Tiina Granrothin mukaan tärkeintä on löytää itselle mieluinen laji. Alaselkäkipuja yritetään usein hoitaa keskivartalon harjoituksilla, mutta lähestulkoon kaikenlainen liikunta on hyväksi selälle.

Israelilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kävelyharjoittelu oli yhtä hyödyllistä kuin lihaskuntoharjoittelu kroonisesta alaselkäkuvusta kärsiville ihmisille. Lisäksi ruotsalaistutkimuksessa huomattiin, että jopa selälle kuormittavana pidetty maastavetoharjoittelu ei aiheuttanut haittaa selkäkivuista kärsiville ihmisille. Myös BMC Journalin julkaisemassa meta-analyysissä päädyttiin sellaiseen lopputulokseen, että mikään harjoittelumuoto ei ole selkeästi toista parempi.

– Esimerkiksi kävely, uinti, kuntosali tai pilates ovat hyviä. Ei ole yhtä lajia, joka olisi ylitse muiden.

Granroth on myös pilatesohjaaja. Hän näyttää alla olevissa gif-animaatioissa viisi keskivartaloa harjoittavaa liikettä, jotka ovat hellävaraisia selälle ja turvallisia myös selkäkivusta kärsivälle aloittelijalle. Keskivartaloliikkeet ovat kuitenkin vain yksi mahdollisuus monien muiden harjoitusten joukossa selän vahvistamiseksi.

"Huusin kuin Puolan susi! Mies kaahasi täysiä eteenpäin ja vaihtoi lennossa Naikkarin Kättäriksi. Punaisia päin ajaessa hän totesi, että Meilahteen ei enää ehditä, on mentävä Kättärille. Minut punnattiin pyörätuoliin, vahtimestari alkoi lykkiä mua kohti hissejä ja mies lähti siirtämään autoa pääovilta parkkipaikalle. Pääsimme hissiin ja tajusin, että nyt ei auta, vauva tulee ulos – nyt. Huusin vahtimestarille, että nopeampaa nopeampaa! Ja ei auttanut, niin syntyi vauva, matkalla ensimmäisestä kerroksesta neljänteen kerrokseen, hissiin, joogatrikoiden lahkeeseen vahtimestarin läsnäollessa." Jaana

– Synnytys on kokemuksena naisen elämässä yksi merkittävimmistä tapahtumista, sanoo synnytyspelkoja tutkinut terveystieteiden tohtori Sari Haapio.

Siksi nainen, äiti palaa synnytystarinaansa yhä uudestaan ja uudestaan. Haapion mukaan synnytystarinoiden kertominen on jonkinlaista synnyttäneiden naisten ”heimopuhetta”, mitä toinen synnyttänyt ymmärtää sekä haluaa ja jaksaa kuunnella.

– Kuulluksi tuleminen on kaikille tärkeää, Haapio muistuttaa.

"Minua nauratti, kun ei tullut ponnistamisen tarvetta. Sitten vain lisää ja lisää ponnistamista. Aina vain lisää. Voimia tuli, kun kätilö kertoi, että vauvan pää näkyy jo. Työnsin, työnsin ja työnsin. Kätilö auttoi lopuksi ja veti vauvani ulos. Hetken oli ihan hiljaista. Sitten kuului parkua. Sain syliini pulloposkisen, tasan neljäkiloisen tyttäreni. Synnytys oli maailman suloisin ja karmein yhdeksäntuntinen kokemus, mutta niin ihmeellisen kaunis!" Hanna

Kyseessä on suuri ja voimakas kokemus. Tarinoiden kertominen on suuren elämäntapahtuman prosessoimista. Kirsti Hänninen

Äitien tarinat huokuvat tunnetta: pelkoa, surua, kipua, jännitystä, iloa ja onnea. Kertojat ovat niin nuoria kuin vanhoja äitejä, joiden tarinat saattavat olla vuosikymmenten takaa. Maailman muuttuminen näkyy esimerkiksi siinä, että tarinoiden naiset synnyttivät ennen vanhaan useimmiten yksin. Nykyisin puoliso on tavallisesti tärkeä osa synnytystä.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa synnytyspelkopoliklinikan vastuulääkärinä työskentelevä Kirsti Hänninen ei ihmettele, että äidit haluavat toistamiseen palata synnytyskokemuksiinsa.

– Kyseessä on suuri ja voimakas kokemus. Synnytyksessä on kysymys kahden ihmisen elämästä ja terveydestä. Kipu on monille kovempaa kuin mikään muu kipu. Tarinoiden kertominen on suuren elämäntapahtuman prosessoimista, pohtii Hänninen.

Vertaus inttitarinoihin jakoi tunteita

Pyysimme äitienpäivän alla Ylen lukijoita kertomaan omia synnytystarinoitaan. Sähköpostiviestejä tuli kymmenittäin eri-ikäisiltä naisilta.

Tapa pyytää synnytyskokemuksia vertaamalla niitä miesten armeijajuttuihin herätti lukijoissa myös kielteisiä ajatuksia. Osa pyynnön lukeneista ihmetteli, että miksi synnytystarinoita ei pyydetty lainkaan isiltä. Toisaalta nykyisin armeijan voivat käydä myös naiset.

Moni tarinan lähettäneistä kuitenkin vertasi itse synnytystarinoita inttijuttuihin, olivatpa ne sitten miesten tai naisten.

Synnytystarinoiden vertaamisessa inttijuttuihin on pikemminkin kyse siitä, että ne ovat tarinoita, joita jaetaan saman kokemuksen käyneiden kanssa toistamiseen. Tarinan voi jakaa jopa tuntemattoman kanssa. Vain äiti on kokenut synnytyksen fyysisesti.

”Todellakin synnytyskertomukset ovat kuin inttijuttuja, mutta onhan syntymässä kuitenkin hyvin isoista asioista kysymys. Näitä tulee aina joskus tarinoitua tuttavien kanssa ja kuten inttijututkin, niin synnytysjututkin, moista kokemattoman mielenkiinto lopahtaa hyvin nopeasti." Heidi

Doulana ja seksuaalikasvattajana työskentelevä Anna-Riitta Kässi ymmärtää vertauksen inttitarinoihin siinä mielessä, että aivan kuten jokainen synnyttäjä kokee synnytyksensä yksilöllisesti, on inttikin jokaiselle sen käyneelle erilainen kokemus.

– Molemmista jäänyt kokemus voi vaikuttaa yksilön elämään vielä pitkään, niin hyvässä kuin pahassa. Näitä tarinoita kerrotaan sosiaalisissa tilanteissa kuten saunominen tai illanistujaiset, Kässi pohtii.

Synnytysmuistot ovat hyvin yksityiskohtaisia

Synnytystarinoita hurjan määrän kuulleet ja synnytyksiä nähneet asiantuntijat pitävät lukijoiden lähettämiä kertomuksia hyvin samankaltaisina. Metropolia-ammattikorkeakoulussa kätilötyön lehtorina työskentelevän Sari Haapion mielestä tarinat etenivät hyvin samankaltaisesti synnytysprosessia noudattaen.

– Etenkin synnytyksen käynnistyminen on äideille varmaankin tärkeä hetki, sillä lähes kaikissa tarinoissa tämän vaiheen kuvaukseen käytettiin paljon aikaa, analysoi Haapio.

Hetki, jolloin synnytys käynnistyi, on ikimuistoinen.

"Esikoiseni synnytys käynnistyi elokuvatyyliin lapsivesien lasauttamisella keittiön lattialle. Mies istui vessassa ja huusin nauraen, että tule pois sieltä, mulla menee vedet. Siinä sitten nauraen survoin pyyhettä pöksyihin, kun hän ähersi itseään ulos vessasta." Tiina

"No, tuli aika lähteä synnyttämään – lapsivedet tulivat keskelle suojatietä, kun olimme menossa kotiin Peyton Placea katsomaan, oli lämmin elokuinen keskiviikkoilta ja kello hiukan ennen 21 illalla. Lähtö oli yhtä sekoilua kuten kuvitella saattaa." Anne-Marie

Synnytyksenaikaiset tapahtumat ovat usein jättäneet äiteihin hyvin tarkan muistijäljen. Vuodenajoista, säästä, ruokailusta sekä sairaalaan lähtemisestä kerrotaan seikkaperäisesti.

Synnytys on kokemuksena niin merkittävä, että pienetkin yksityiskohdat jäävät mieleen. Riikkamaria Korhonen

– Tarinat vilisevät myös numeroita: paljonko kello oli, montako senttiä kohdunsuu oli avautunut, supistusväli ja niin edelleen, tiivistää Anna-Riitta Kässi.

Taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen sanoo hänkin synnytyksen olevan kokemuksena niin merkittävä, että aivan pienetkin yksityiskohdat jäävät mieleen.

"Koko synnytykseen meni kaikkine supistuksineen, istukka mukaan lukien, alle 2h. Kokemus oli aivan erilainen kuin ensimmäinen synnytykseni, mikä kesti käynnistettynä noin 8h."Anna

"Pian minua tsempattiin: nenä näkyy jo! Pieni poika syntyi 21 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen mitoin 48 cm ja 3086 g raskausviikolla 38+6." Sanna

Henkilökunnan käytös jää elämään tarinoihin

Äitien synnytystarinoissa korostuu sairaalan henkilökunnan merkitys. Moni kuvasi tarinassaan erityisesti kätilön tai lääkärin käytöstä. Jos synnytyksessä oli mukana oma puoliso tai muu tukihenkilö, heidän roolinsa ei tarinoissa samalla lailla korostunut. Sekä Sari Haapio että synnytyspelkopoliklinikan vastuulääkäri Kirsti Hänninen havaitsivat saman seikan.

– Eniten huolta tai pahaa mieltä äideille näiden tarinoiden mukaan oli aiheuttanut vaikeudet kommunikoinnissa synnytyksessä avustaneiden henkilöiden kanssa. Tökeröt huomautukset tai ajattelemattomat sanat jäivät mieleen, tulkitsee Haapio.

Synnytyspelkoja työkseen käsittelevä Kirsti Hänninen on kohdannut tämän myös työssään.

– Hoitohenkilökunnan tökeröt sanomiset voivat jättää niitä kaikista vahvimpia muistijälkiä, Hänninen muistuttaa.

Nämä kokemukset ovat tarinoiden perusteella tärkeä osa äidin synnytystarinaa. Seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi kokee myös, että suurin osa muistaa, miten heille on puhuttu ja miten heitä on kohdeltu.

– Nöyryyttäminen on yksi vallankäytön keino ja jotenkin alla olevat lukemani kätilöiden kommentit saivat itsenikin kyynelehtimään, suree Kässi.

"Ponnista, PONNISTA, ei sieltä väärästä reiästä." anonyymi äiti

"Kylläpä sinä olet urheillut paljon, kun on niin piukat paikat." anonyymi äiti

– Ihan kammottavaa kommentointia ammattilaiselta, todella asiatonta. Moni muisti henkilökunnan vähättelevät ja ilkeät sanat ja näitä oli jopa vuosikymmenten takaa, harmittelee Kässi.

Sari Haapio muistuttaa, että yhteistyö on yksi tärkeimmistä tekijöistä.

– Kätilön kehut ja kannustus olivat myös jääneet äideille mieleen.

"En koskaan unohda kuinka hyvin ja ystävällisesti kätilöt kohtelivat minua ja lastani Kätilöopiston sairaalassa 1970-luvulla." Irma

"Ihmettelin koko ajan, että miten hän oli valinnut tämän ammatin ja MITEN hänet oli otettu töihin kätilöksi – niin kiukkuinen hän oli." Margit

Synnytystarinoilla haetaan toisen äidin vertaistukea

"Synnytystarinat ovat naiselle tärkeitä, allekirjoitan täysin! Huomaathan, kirjoitan niistä puolen yön aikaan täysin vieraalle ihmiselle." Elina

Pyyntö kertoa oma synnytystarina sai myös monet sellaiset naiset lähettämään kokemuksiaan, jotka eivät ole aiemmin jakaneet synnytystarinaansa kenenkään kanssa. Kirjoittaminen ventovieraalle ei säikäyttänyt äitejä. Tämä kertoo ainakin osittain siitä, että synnytyskokemus halutaan edes joskus kertoa toiselle äidille. Moni hakee tarinallaan vertaistukea.

– Vertaistuki, "vertaistarina" kuten eräs kirjoitti, on polku oman kokemuksen purkamiselle ja ymmärtämiselle. Tälle keskustelulle on suuri tarve, vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo useita vuosikymmeniä, taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen sanoo.

"Voi olla, että kirjoitan jo toiseen kertaan, mutta tuntuu niin helpottavalta purkaa tätä pahaa oloa, joka sisälläni on ollut monta kymmentä vuotta." Terttu

Jokainen äiti tietää, että olipa oma synnytyskokemus pitkä tai lyhyt, kivuton tai kivulias, on sen lopputulos sanoinkuvaamattoman arvokas, kun lapsi saapuu maailmaan terveenä. Myös traumaattinen kokemus ja menetykseen päättyvä raskaus- tai synnytystarina ovat tärkeitä.

Tarinan jakaminen ääneen tai kirjoitettuna saattaa nostaa kyyneleet silmiin useita kertoja. Äitien synnytyskokemuksista vetämissään sanataidepajoissa keskustellut taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen pitää myös kuulluksi tulemista tärkeänä.

– Kuten eräässä tarinassa kirjoitettiin: "Kiitos kun jaksoit lukea".

"Synnytys on elämäni vahvimpia kokemuksia ja olen niistä äärimmäisen kiitollinen. Lapseni, kaksi tyttöä ja poika ovat antaneet minulle valtavasti. On upeaa olla äiti." Tiina

"Minulla on synnytyskertomuksen tuoreessa muistissa, koska synnytin tasan kahdeksan päivää sitten. Olen 34-vuotias ensisynnyttäjä. Mitäkö jäi mieleen synnytyksestä? Se oli pitkä kuin nälkävuosi. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen synnytyskokemukseen, vaikka se olikin pitkä kuin nälkävuosi. Parasta oli saada oma lapsi käsivarsille – terveenä" Sirja

Esa Henrik Holappa, 32, on esiintynyt viime vuosina julkisuudessa muutoksen malliesimerkkinä.

15 vuotta uusnatsina elänyt mies irtautui ääriliiketoiminnasta neljä vuotta sitten, kirjoitti kokemuksistaan avoimen kirjan ja yrittää nyt auttaa muita radikalisoituneita uuteen alkuun. Kaiken päälle entinen rotuvihaaja meni naimisiin kiinalaisen naisen kanssa.

Nyt silmiin katsoo mies, jolle elämän täyskäännös on antanut henkilökohtaisen rauhan. Ystävällisestä, mutta hieman arasta katseesta näkee, että helpolla se ei kuitenkaan ole tullut.

Holappa muistaa yhä elävästi, millaiseen ahdistavaan tyhjiöön hän astui, kun havahtui toimintansa järjettömyyteen ja päätti jättää uusnatsipiirit. Se, että hän tiesi tekevänsä oikein, helpotti sillä hetkellä yllättävän vähän.

– Jouduin tilanteeseen, jossa en tiennyt, mihin suuntaan minun pitäisi lähteä, mitä tehdä tai miten asiat tulisivat elämässäni järjestymään. Se vaihe on minulle hyvin kriittinen.

Mies pääsi lopulta eteenpäin läheistensä vankkumattomalla tuella, mutta toipuminen vaikeasta radikalisoitumisesta on vaatinut paljon muutakin apua. Hän on tarvinnut esimerkiksi terapiaa, tukea sosiaalisten taitojensa kehittämiseen sekä ulkopuolista opastusta arkisissa asioissa kuten asunnonhaussa ja uravalinnoissa.

Esa Holappa on jakanut tarinaansa ihmisille sovitustyönä pahoista teoistaan. Samalla se toimii muistutuksena siitä, kuinka vaikeaa ääritoiminnasta on lähteä, kun siihen on kerran mennyt mukaan.

Uhkaava puhe rehottaa netissä

Tällä hetkellä Suomessa on muutamia satoja henkilöitä, jotka ovat mukana jonkinlaisessa kotimaisessa ääriliiketoiminnassa, arvioidaan suojelupoliisista.

Yleisimmin kyse on äärioikeistosta tai -vasemmistosta, mutta ääritoimintaa ilmenee myös niin sanotuissa radikaaleissa vaihtoehtoliikkeissä, joissa puolustetaan esimerkiksi eläinoikeuksia.

Suojelupoliisin tarkastaja Teemu Metsäpelto kertoo, että kotimaiset ääriliikkeet keskittyvät enimmäkseen mielenosoitusten järjestämiseen, mutta myös laitonta toimintaa, kuten esimerkiksi katuväkivaltaa, esiintyy välillä.

Esimerkiksi syyskuussa 2016 Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen mielenilmauksessa sattui törkeä pahoinpitely. Mielenilmauksen ohi kävellyttä ja maahan sylkäissyttä miestä potkaistiin. Hän sai vakavia vammoja päähänsä ja joutui sairaalaan. Mies ehdittiin välillä kotiuttaa omasta vaatimuksestaan, ja myöhemmin hän kuoli sairaalassa.

Tällä hetkellä kotimainen ääriliiketoiminta ei kuitenkaan vaaranna kansallista turvallisuutta, arvioi Metsäpelto

Esa Holappa ei ole enää tekemisissä äärijärjestöjen tai vanhojen kontaktiensa kanssa, mutta seuraa kentän liikehdintää etäältä. Hän ei ole huolesta vapaa.

Hänen mukaansa muun muassa netin maahanmuuttovastaisilla foorumeilla käydään tällä hetkellä uhkaavia keskusteluja.

– Siellä haaveillaan kaaoksesta ja uudesta sisällissodasta.

Asia mietityttää Holappaa, sillä hänen oma radikalisoitumisensa kumpusi juuri sotahistorian ja Hitlerin natsi-Saksan ihannoimisesta.

Sisällissotaretoriikan ovat pistäneet merkille tutkijatkin.

Äärioikeistoon perehtynyt Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tommi Kotonen kertoo, että keskusteluilmapiiri lähti kärjistymään vuonna 2015 alkaneesta pakolaiskriisistä, ja väkivaltapuheet ovat tulleet sen myötä jatkuvasti näkyvämmiksi. Sosiaalisen median käytön yleistyminen on edesauttanut ilmiötä.

Euroopan historian dosentin Oula Silvennoisen mukaan netin maahanmuuttokeskusteluja ei tarvitse selailla kuin hetki, kun sisällissotafantasiat pomppaavat jo silmien eteen.

– Sosiaalisesta mediassa puhutaan siitä, kuinka kohta tapahtuu vallankumous ja osa ihmisistä viedään silloin kuopan reunalle. Retoriikka on ihan samaa kuin sisällissodassa, Helsingin yliopistossa työskentelevä Silvennoinen kertoo.

Moni hakeutuu mukaan vastarintaliikkeen kaltaisiin järjestöihin hyvin nuorena, ja kun ikää karttuu, voi tulla uudelleenarvioinnin paikka. Tommi Kotonen

Sinällään Holappa tai kumpikaan tutkijoista eivät pidä todennäköisenä, että uhka minkäänlaisesta sodasta voisi realisoitua, mutta pienenkään piirin sotafantasioita ei voi ohittaa olankohautuksella.

Oula Silvennoinen sanoo, että pahimmillaan radikaalit puheet saattavat lietsoa yksittäisin väkivallantekoihin. Dosentti muistuttaa, että vaikka 1918 sisällissodan aikaiset olosuhteet olivat nykypäivään verrattuna erilaiset, samat syyt aiheuttavat yhteiskunnan kahtiajakautumista tänäkin päivänä.

– Ihmiset kokevat, että joku tai jokin uhkaa elämäntapaamme tai tulevaisuuttamme, ja se uhka pitää torjua radikaalisti. Uhan kokemus voi olla hyvin voimakas, vaikka se ei todellisuudessa perustuisi yhtään mihinkään.

Supon tarkastaja Teemu Metsäpelto suhtautuu sisällissotapuheisiin vakavasti, mutta maltilla.

– Näille synkille ja epätoivottaville skenaarioille löytyy aina lietsojia, varsinkin jos sen voi tehdä anonyymisti verkossa.

Nuorin radikalisoitunut ollut 14-vuotias

Radikalisoituneiden ihmisten auttamiseen on haettu Suomessa parin viime vuoden aikana uudenlaisia keinoja.

Vuonna 2016 toimintansa aloitti valtakunnallinen Radinet-hanke, jossa autetaan ääriajattelusta ja -toiminnasta irti haluavia henkilöitä. Hanke tarjoaa esimerkiksi neuvontaa, terapiaa ja apua arjen asioiden järjestämiseen.

Esa Holappa oli aikoinaan Radinetin ensimmäinen asiakas ja toimii nyt hankkeessa kokemusasiantuntijana. Osa sovitustyötä sekin.

Radinetin väkivaltatyöntekijä Heikki Mikkola kertoo, että parin vuoden aikana hankkeen kautta on autettu joko henkilökohtaisesti tavaten tai konsultaation kautta jo noin 70 henkilöä eri puolilta Suomea. Määrä on lisääntynyt viime vuodesta selvästi. Siihen on vaikuttanut muun muassa Turun joukkopuukotus, arvioi Mikkola.

Nuorin autettavista on ollut iältään 14, vanhin 58.

– Neljännes heistä on hakenut apua itse, ja loput ovat päätyneet Radinetiin esimerkiksi poliisin tai huolestuneiden omaisten kautta. Ketään ei ole kuitenkaan pakotettu mukaan. Toiminta on täysin vapaaehtoista.

Enää minun ei tarvitse mennä ulos ja miettiä, kuka vastaantulevista on vihollinen ja kuka ystävä. Esa Holappa

Puolet Radinetin asiakkaista on tarvinnut apua äärioikeistolaisen toiminnan tai ajattelun takia.

Toista puolta on autettu irtautumaan lähinnä islamin uskontoon liittyvästä radikalisoitumisesta. Heidän joukossaan on ollut sekä suomalaisia että ulkomaalaistaustaisia ihmisiä.

Radinetin väkivaltatyöntekijän mukaan terrori-iskujen saama julkisuus on havahduttanut ihmisiä hakemaan apua.

– Toisaalta myös viranomaiset ovat tehostaneet omaa toimintaansa ja ottavat meihin herkemmin yhteyttä.

Suojelupoliisin viimeisimmissä terrorismin uhka-arvioissa on kiinnitetty huomiota juuri radikaali-islamistiseen terrorismiin. Sen uhka on tällä hetkellä Suomessa neliportaisella asteikolla tasolla 2, eli kohonnut.

Omat lapset saivat havahtumaan

Tarkkaa tietoa siitä, miten moni on onnistunut irtautumaan ääriliikkeistä pysyvästi, ei ole. Ei ole siitäkään, miten moni edes haluaa.

Äärioikeiston tutkija Tommi Kotonen uskoo kuitenkin, että useimmat ääriliikkeisiin kuuluvista pysähtyvät jossakin vaiheessa miettimään, olisiko elämän suuntaa syytä muuttaa.

– Moni hakeutuu mukaan esimerkiksi vastarintaliikkeen kaltaisiin järjestöihin hyvin nuorena, ja kun ikää karttuu, voi tulla uudelleenarvioinnin paikka. Joillakin se tulee työn, opintojen tai perheenperustamisen myötä.

Esa Holapalla ajatus uusnatsismista irtautumisesta ehti kyteä pidemmän aikaa. Miehellä on aiemmasta parisuhteestaan kaksi lasta, ja heitä katsellessaan se iski.

– Kysyin itseltäni, haluanko lapsistanikin natsiliikkeen kannattajia.

Vastausta ei tarvinnut miettiä kauaa.

Se, että Holapalla oli ihmisiä ja elämää odottamassa uusnatsijärjestön ulkopuolella, oli hänen irtautumisensa kannalta ratkaisevan tärkeää. Tutkija Tommi Kotosen mukaan juuri se voi nousta jopa kynnyskysymykseksi.

– Jos ihminen haluaa irti ääritoiminnasta, mutta ei yksinkertaisesti saa rakennettua mitään uusia kontakteja ulkopuolelle, hän saattaa kokea helpommaksi jatkaa mukana. Silloin voi ajatella, että äärijärjestö tarjoaa minulle sentään jotakin, ja se on tyhjää parempaa.

"Vihan taakka on poissa"

Tänä päivänä Esa Holappa on oppinut hyväksymään menneisyytensä. Silti hän tuntee teoistaan yhä surua, häpeää ja myös painavaa vastuuta.

Hänet tullaan esimerkiksi aina muistamaan Suomen Vastarintaliikkeen, nykyisin Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen perustajana.

– Eihän se tietenkään tunnu hyvältä, mies huokaa.

Menneisyys on varjostanut Holappaa myös esimerkiksi silloin, kun hän päätti lähteä viime kunnallisvaaleihin ehdolle vihreiden listalta. Päätös kirvoitti varsin kärjekkäitä kommentteja (Ilta-Sanomat) muun muassa siitä, miten "natsipomo" hyväksytään vihreiden riveihin. Paikkaa Oulun kaupunginvaltuustosta ei irronnut.

Vaikka matka uuteen elämään on ollut kuoppainen, Esa Holappa on kovin onnellinen siitä, että on saanut sen kuljettua.

Nyt on niin paljon helpompi hengittää.

Lue lisää:

Natsijohtaja, jonka usko loppui

Turva-asiantuntija: Nuori voi radikalisoitua jo kuukaudessa

Yle ja Kaleva järjestävät 15.5. kello 17.30-18.30 Oulun Kulttuuritalo Valveella yleisölle avoimen keskustelutilaisuuden, jossa puhutaan muun muassa Suomen 1918 sisällissodan aiheuttamasta kahtiajakautuneisuudesta. Esa Holappa on mukana tilaisuudessa. Keskustelua voi seurata myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-50001154

Lisäys 14.5. klo 9.10: Kerrottu yksityiskohtia Helsingin asema-aukion pahoinpitelystä. Pahoinpitelyn uhri ehdittiin välillä kotiuttaa sairaalasta hänen omasta tahdostaan.