– Sanon vain kaitsao, kaitsao, kaitsao (poratkaa, poratkaa, poratkaa) ja viiden vuoden kuluttua tunneli on valmis, vitsailee Peter Vesterbacka.
Salillinen opiskelijoita, pukumiehiä ja muita kiinnostuneita räjähtää nauramaan. On lokakuinen keskiviikkoilta Espoossa, Aalto-yliopiston Startup Saunassa. Ulkona on neljä astetta lämmintä, mutta sisällä löyly nousee.
Tässä puhuu entinen Angry Birds -myyntimies, Rovion Mighty Eagle. Porilaislähtöinen Peter Vesterbacka kutsuu itseään yrittäjäksi ja rakennusmestariksi. Hän on myös sijoittaja ja startup-neuvonantaja. Tavaramerkistään hupparista hän ei ole luopunut. Vaikka siitä puuttuu nyt vihainen lintu, väri on sama. Itä on punainen.
Meneillään on Let’s go to China -paneelikeskustelu, jossa parhaimmat naurut kerää punahupparinen Vesterbacka. Hän on aina osannut erottua. Niin nytkin.
Helsingin ja Tallinnan välille visioidun tunnelin suuaukko on Vesterbackan mukaan viiden vuoden kuluttua kivenheiton päässä Startup Saunasta Espoon “Otakeilassa”. Virallinen tunnelihanke, Finnish Estonian Transport Link, ei halua tunnelia tänne vaan Helsingin keskustaan, kiinni päärataan ja muihin olemassaoleviin väyliin. Se olisi taloudellisinta. Mitään virallista päätöstä tunnelista ei ole tehty. Päätöksen aika tulee ehkä vuonna 2018, jos tulee. Onko Vesterbackan taka-ajatuksena siis ryhtyä kilpailuttamaan kaupunkeja?
“Otakeila” kuulostaa Viron kieleltä mutta on lyhenne Otaniemestä ja Keilalahdesta. Täällä on teknologiaa, työpaikkoja, teekkareita. Ja pöhinää. Tänne länsimetrokin liikennöi lähitulevaisuudessa – jos hyvin käy. Jos se Vesterbackasta riippuu, paikka nousee vielä maailmankartalle. Vaikka se on eurooppalaisittain syrjässä, se on euraasialaisittain ytimessä. Keskellä viiden miljardin ihmisen markkinaa, melkein Silkkitiellä, hän hehkuttaa. Todellisuudessa Euraasian keskipiste ei ole Espoossa vaan suunnilleen Kazakstanin kohdalla.
– 70 prosenttia maailman ihmisistä asuu kotimarkkinoillamme Euraasiassa, jatkaa Vesterbacka sinnikäästi.
Vesterbacka haluaa tehdä kiinasta Suomen virallisen kielen maitopurkin kylkeen.
Yleisön joukossa käsiään taputtaa myös virolainen Valdar Liive. Hän on taitava takapiru. Lobbari, jonka käyntikortissa lukee Suomalais-Eestiläinen kauppayhdistys, hallituksen jäsen.
Liive kertoo keskustelleensa tunneli-ideasta Vesterbackan kanssa illallispöydässä Tallinnassa toukokuun lopulla. Silloin paikalla oli myös Viron pääministeri Taavi Rõivas. Vesterbacka oli vielä töissä Roviolla ja koivut vaaleanvihreitä. Nyt lehdet ovat kellastuneet ja asiat edenneet.
– Peter uskaltaa ajatella isosti. Kun hän puhuu, tarttuu innostus jokaiseen huoneessa olijaan, jatkaa Liive.
Mikään ei tapahdu itsestään. Vasta kun Vesterbacka alkoi kesäkuussa puhua tunnelista julkisesti, siitä uskalsivat puhua muutkin. Voisiko siitä tulla virolaisten ja suomalaisten yhteinen unelma? Juuri sitä Liive haluaisi.
Kiinaa päiväkoteihin
Aurinko nousee idästä ja aasialaiset valloittavat maailman. Ne ovat vanhoja hokemia, mutta kertovat siitä isosta pelistä, jossa suomalaiset ja virolaiset ovat vain pieniä nuppineuloja maailmankartalla. Siinä pelataan koko Euraasian tulevaisuudesta, ehkä koko maailman valtiudesta. Me olemme muurahaisia, kiinalaiset elefantteja.
Kiinan tavoitteena on nousta maailmanmahdiksi niin taloudellisesti kuin polittisestikin – ja harppaukset ovat suuria. EU:ssa talous kasvaa ensi vuonna keskimäärin kaksi prosenttia, mutta Kiina tavoittelee kuuden prosentin kasvua. Kasvaako Kiinan talous siis kolme kertaa nopeammin kuin Euroopan?
Todellisuudessa luku on arvio ja perustuu Kiinan itselleen asettamiin tavoitteisiin. Sellaisena siihen on myös suhtauduttava. On esitetty epäilyksiä, että prosenttiluku olisi paljon pienempi.
Silti Kiinasta ei yksinkertaisesti voi olla poissa, sanoo Finnairin toimitusjohtaja Pekka Vauramo paneelikeskustelussa. Finnair, jos mikä, tekee niin kuin puhuu. Se on toteuttanut Aasia edellä -strategiaansa sitkeästi. Siinä Helsinki on aasialaisille välietappi Eurooppaan ja toisin päin. Finnairin tulos on vihdoin noussut plussan puolelle ja lentäjistä on pula.
Yksi syy on kiinalaisten enenevä matkustusinto, Suomessa eniten kasvavat juuri kiinalaisten yöpymiset. Ranskassa päämajaansa pitävä eurooppalainen lentokonevalmistaja Airbus ennustaa, että Euroopan ja Aasian välinen lentoliikenne lisääntyy seuraavina vuosikymmeninä yli neljä prosenttia vuodessa. Vesterbacka puolestaan haluaa jatkojalostaa Finnairin idean. Viedä sen kaikkiin yrityksiin. Päiväkoteihin. Tehdä kiinasta Suomen virallisen kielen maitopurkin kylkeen.
Ensikosketus Kiinaan
Luvassa oli hyvät bileet. Helsinkiläinen Kemopetrol-yhtye lennätettäisiin pekingiläiseen loistohotelliin. Sellainen oli Peter Vesterbackan ensi kontakti Kiinaan 15 vuotta sitten. Kaksi päivää, kolme yötä, non-stop.
Vesterbackan silloinen työnantaja Hewlett Packard oli vuokrannut Pekingin Shangri-La-hotellin tenniskenttineen. Se oli 60 tunnin kehittäjäleiri. Puhetta mobiiliteknologiasta, mukana kulkevasta internetistä. Kaikesta siitä, mikä silloin kuulosti utopialta, mutta on nyt täyttä totta. Kaikki osallistujat saivat viimeisintä huutoa olevat kännykät. Vesterbackalla oli vielä lapsenpyöreyttä kasvoissaan.
Nyt Vesterbackan kasvot ovat kaventuneet. Mies puhuu kiinaa niin hyvin, että pystyy pitämään seitsemän minuutin presentaation kiinaksi. Slushista. Huh. Se on hyvä suoritus kahdeksan viikon opiskelun jälkeen, mutta ei minkä tahansa opiskelun!
Vesterbacka puhuu “triljardeista”, summista, joissa on niin monta nollaa, ettei niitä tavallinen kuolevainen käsitä.
Kun Vesterbacka heinäkuun puolivälissä aloitti Peking Normal Universityssa, oli lukujärjestyksessä aamupäivisin neljä tuntia kiinaa kahden eri opettajan kanssa ilman taukoja. Sitten lounas. Tiistaisin ja torstaisin se oli chinese table, mikä tarkoitti, että kiinan kielen opettaja oli mukana. Iltapäivisin Vesterbacka jatkoi vielä kaksi tuntia kolmannen opettajan kanssa. Kiinalaiseen tapaan päälle mieletön määrä läksyjä. Ja kielikylpy.
– Buukkasin Haidianin lähiöstä kämpän. Täysin kiinalainen alue, matkaa keskustaan on ruuhkista riippuen 20–60 minuuttia taksilla. Näin Haidianissa toisella viikollani yhden länsimaalaisen ja hän olikin sitten ainoa koko aikana.
Vihainen lintu
Jo Rovion aikoina, vuodesta 2010 alkaen, Vesterbacka kävi Kiinassa pari kertaa kuussa. Kiinalaisista 93 prosenttia tunnistaa Angry Birds -brändin ja aika moni tunnistaa myös Vesterbackan. Ei ole tavatonta, että häntä pyydetään poseeraamaan kadulla. Mies punaisessa hupparissa pistää silmään. Viimeksi hänet tunnistettiin tosin jopa ilman hupparia.
Kiinan markkinoista puhuessaan entinen Mighty Eagle nousee lentoon ja silmät muuttuvat kotkan silmiksi. Teemme haastattelua Startup Saunan neukkarissa, löylyhuoneelta näyttävässä kopissa. Vesterbacka puhuu “triljardeista”, summista, joissa on niin monta nollaa, ettei niitä tavallinen kuolevainen käsitä. Jutut ovat lennokkaita, lähes yltiöpäisiä.
Vaikka Kiinan talouskasvu yskii, se on silti maailman toiseksi suurin talous ja yksi Suomen merkittävimmistä kauppakumppaneista. Mitä heikommin Venäjällä menee sitä tärkeämmäksi Kiina muuttuu.
– Siellä riittää markkinaa jaettavaksi. Tajuttomia rahamääriä.
Jos haluaa olla merkittävä toimija, on Kiina Vesterbackan mielestä otettava haltuun. Juuri siksi hän halusi oppia kielen.
Perhe ei lähtenyt mukaan opintomatkalle, joten viikonloppuisin hänellä oli aikaa tavata ja kartuttaa bisneskontaktejaan muun muassa Tallinna–Helsinki-tunneliin. Kaikki liittyy kaikkeen. Yhteinen nimittäjä on Silkkitie, jonka osaksi Vesterbacka haluaa Suomen. Siinä tavoitteessa tunneli näyttelee isoa roolia.
Suomi Silkkitielle
Alkuperäinen Silkkitie oli useiden kauppareittien verkosto Kiinasta länteen, joka syntyi yli kaksi tuhatta vuotta sitten Han-dynastian aikana. Uusi Silkkitie on Kiinan kunnianhimoinen suunnitelma nopeista rautatieyhteyksistä Eurooppaan. Sen toivotaan olevan valmis vuonna 2049. Silloin Kiinan kansantasavalta täyttää 100 vuotta.
Vaihtoehtoisia linjauksia on useita. Mikään niistä ei ulotu suoraan Suomeen, mutta jos Silkkitie tulisi Moskovaan, kytkeytyisi pieni Suomi siihen olemassa olevan Siperian radan kautta. Uusi Silkkitie kiinnostaa koko Itä-Eurooppaa, myös Baltian tiikereitä.
Liive hekumoi ajatuksella kaksoiskaupunki Talsingista: keskiaikainen Tallinna yhdistettynä trendikkääseen Helsinkiin.
Tallinnasta etelään taas suunnitellaan nopeaa Rail Baltica -rataa, joka yhdistäisi Viron Puolaan. Rata ja tunneli ovat monen mielestä paita ja peppu – ilman Rail Balticaa tuskin tulee tunneliakaan, arvioidaan molemmilla puolilla Suomenlahtea. Tässä mielessä Helsinki ja Tallinna ovat toden totta saranakohdassa.
– Me suomalaiset pääsisimme Tallinnaan 20 minuutissa ja sieltä nopeasti Eurooppaan. Mun pelisuunnitelmana on tehdä tämä tunneli yhdessä kiinalaisten kanssa, sanoo Vesterbacka.
Suomen kautta ulottuisi reitti arktisille alueille, sen energia- ja mineraalivarantoihin. Se olisi suoni Aasian kasvaville markkinoille. Molempiin suuntiin. Kiinalaisia tavaroita voitaisiin rahdata tänne ja eurooppalaisia Kiinaan. Puolan Lodzista Chenguun kulkevalla radalla liikenne on tosin ollut yksipuolista. Vaunut ovat tulleet täysinä Eurooppaan mutta kolisseet tyhjinä takaisin Kiinaan.
– Siellä junat kulkevat 330 kilometrin tuntivauhtia ja kiinalaiset haluavat myydä juniaan maailmalle.
Mutta millaisia bisneskontakteja Vesterbackalla on Kiinassa? Juhannuksena hän uhosi keräävänsä tunnelille 15 miljardin rahoituksen, sillä kiinalaiset investoijat hakevat kerkeästi infrahankkeita Euroopasta. Sieltä riittää myös omaa teknologiaa vietäväksi. Kiina haluaa levittäytyä kaikkialle ja taata taloudelleen kasvun edellytykset.
– Minulla ei ole vielä mustaa valkoisella, mutta siellä on iso intressi, muotoilee Vesterbacka.
Helsinki–Tallinna-tunneli
Heti kun Vesterbacka ryhtyi kesällä puhumaan tunnelista, hänen puhelimensa alkoi piristä. Se oli kuin rekrytointi-ilmoitus. Hänelle tarjottiin muun muassa kotimaista pulttiteknologiaa, jolla voitaisiin kaivaa nopeammin ja turvallisemmin.
– Uusia ratkaisuja on löydetty ja olen pystynyt vaikuttamaan siihen, että rakentaminen alkaa 20-luvulla eikä joskus 30-luvulla, sanoo Vesterbacka itsevarmasti.
Vesterbacka puhuu tunnelista, ikään kuin se olisi jo päätetty rakentaa. Itsevarmuus on uskomatonta, kun ottaa huomioon, ettei mitään muodollista päätöstä ole tehty. Virallisella puolella on edetty esiselvityksestä vaiheeseen, jossa ryhdytään tutkimaan kustannuksia ja hyötyjä. Siihen saatiin kesällä EU-rahaa.
Selvitystyötä hallinnoi Finnish Estonian Transport Link, yhteenliittymässä ovat mukana molempien maiden liikenneministeriöt, pääkaupungit ja Uudenmaan ja Harjun maakunnat. Selvitys elää omaa elämäänsä. Siinä rinnalla kulkee Vesterbackan hanke.
Kaikki vaihtoehdot toivotetaan tervetulleeksi kirittämään ja keskustelemaan. Kiinnostuneita on ilmaantunut jo kaikista ilmansuunnista, muun muassa amerikkalainen Hyperloop.
Kaksi vuotta kiinaa opiskellut Risto Siilasmaa kertoo puhuvansa huonommin kuin kirjoittavansa.
Peter Vesterbacka on tullut antaneeksi hankkeelle kasvonsa, joko tahattomasti tai tarkoituksella. Hankenin kesken jättänyt kauppatieteen ylioppilas tuskin pyöräyttää markkinointitekoja sattumalta.
– Sun pitää elää brändiäsi, olla osa sen tarinaa, uskaltaa heittäytyä, sanoo Vesterbacka monimerkityksellisesti.
Talsingin pormestari
Tehdään välttämättömyydestä hyve. Se on Let’s go to China -paneelin viesti. Vaikka Kiina on monelle vientiyritykselle tärkein markkina, tulevat liikemiehet sinne vain pistäytymään. He laskeutuvat lentokoneillaan kerran vuodessa kuin muuttolinnut ulkoavaruudesta. Siksi kielen osaaminen on raikas tuulahdus, jolla erotutaan joukosta. Kaksi vuotta kiinaa opiskellut Risto Siilasmaa kertoo puhuvansa huonommin kuin kirjoittavansa. Herrasmies tarjoaa ilmaisen vinkin.
– Mene Kiinaan, juttele, palkkaa kiinalaisia. Opettele kiinalainen tapa tehdä asioita. Suosittelen.
Yleisön joukossa Valdar Liive kuuntelee herkällä korvalla. Helsingin ja Tallinnan pitäisi lyödä hynttyyt yhteen Kiinan takia. Esimerkiksi käy turismi. Suomi reagoi kiinalaisten kysyntään avaamalla keväällä 13 viisumikeskusta eri puolille Kiinaa.
Myös Viro haluaisi saada osansa. Liive hekumoi ajatuksella kaksoiskaupunki Talsingista: keskiaikainen Tallinna yhdistettynä trendikkääseen Helsinkiin. Ollapa Talsingin pormestari, se olisi Liiven unelmatyöpaikka.
– Yhdessä erottuisimme, olisimme alusta, joka tarjoaisi mobiilisovellukset ravintoloihin, museoihin, nähtävyyksiin. Turha meidän on taistella keskenämme.
Kulttuurivallankumous kampuksella
Tapaamme Vesterbackan uudelleen parin päivän kuluttua. Hän haluaa poseerata lapio kädessään paikassa, jonka alle tulee hänen näkemyksensä mukaan Otakeilan asema, Tallinna–Helsinki-rautatietunnelin kolmas pysäkki. Kaksi ensimmäistä olisivat Tallinna ja matkalle rakennettava saari, neljäs Helsinki-Vantaa.
Vesterbackan aikataulu on kiireinen, koska hän on lähdössä Kiinaan. Slush Shanghai on parin viikon päästä. Silti mies jaksaa seistä hymyssä suin hyytävässä lokakuun tuulessa.
Slushin perustajan mielestä yrittäjähenkinen Slush-sukupolvi on potentiaalinen suomalainen vientituote ja ainoa, joka voi meidät pelastaa.
– Sitä eivät tee korporaatiot kuten ay-liike ja EK. Jos pidät kiinni vanhasta, et kehity, olet väärällä puolella trendejä.
Kiinan yksilapsiset perheet ovat kohderyhmä. Hampaat irvessä puurtamisen tilalle halutaan viedä oppimisen ilo.
Vesterbackan motto on “ryhdytään tekemään”. Esimerkki tulee Kiinan Dalianista. Vesterbackan kontaktiverkosto on harvinaisen laaja. Jyrki Kataisen pääministerikaudella hän pääsi mukaan World Economic Forumin kesäkokoukseen. Siellä hän herätti huomiota tarinallaan siitä, miten suhtautuminen yrittäjyyteen muuttui Aalto-yliopistolla viidessä vuodessa.
Kun Vesterbacka vuonna 2007 kysyi opiskelijoilta, kuinka moni haluaa yrittäjäksi, nousi kolme kättä kuudesta sadasta. Vuonna 2012 samassa salissa käsistä nousi yli puolet. Vesterbacka vertaa sitä kulttuurivallankumoukseen.
– Se on Slushin stoori ja kerroin sen Dalianissa. Sen jälkeen kokouksesta tuli Suomi-show. Jyrki (Katainen) oli sairaan tyytyväinen.
Kun Kataiselta kysyttiin, miten te onnistuitte, tämä vastasi “en tiedä”.
– Ei Suomen valtio sitä tehnyt, vaan Slush, Startup Sauna ja ne kaikki tyypit Espoossa, Tampereella ja Turussa.
Koulutus on brändi
Tätä asennemuutosta Vesterbacka lähtee nyt viemään itään. Hän on mukana kahdessa opetusvientiin keskittyvässä startupissa, Fun Academyssa ja Lightneerissä. Kiinan yksilapsiset perheet ovat hyvä kohderyhmä. Hampaat irvessä puurtamisen tilalle halutaan viedä oppimisen ilo. Sille on nälkää.
– Emme edes tajua, miten arvostettu suomalainen koulu on. Jossain jenkeissä ja Kiinassa puhutaan siitä, että lapsilla on koulupäivän aikana alle 10 minuuttia välituntia, siis yhteensä. Siellä lapset pumpataan täyteen tietoa pitkät päivät, mutta meillä annetaan tilaa luovuudelle.
Lähdemme ajamaan lentokentälle, samaa reittiä, jolla Vesterbackan visioima juna kulkisi Tallinnasta Helsinki-Vantaalle. Kotikentälleen.
Puhelin soi.
Fun Academyn varhaiskasvatuskonsepti Kindergarten on myyty Dubaihin. Sopimukseen sisältyy teknologia, tilat ja opettajien kouluttaminen.
Vaikka diili on tärkeä, uivat isoimmat kalat Kiinassa. Ongenkoukkuja on viritelty vuosia.
– Peter Vesterbacka on yrityksemme evankelista ja brändilähettiläs, valistaa Pär Andler puhelimessa.
Andler on yksi Roviosta irtautuneen Fun Academyn perustajista. Hän uskoo, että suomalainen koulutus on helmi, jota voi myydä. Firmat haluavat luonnollisesti tahkota rahaa, mutta miten suomalainen verovaroin kustannettu koulu ja yrityksen konsepti peleineen liittyvät yhteen?
– Suomen hyvällä maineella, myös Pisa-tuloksilla kannattaa ratsastaa. Niin meidän kuin muidenkin.
Ilon kautta. Koulutusvienti on taikasana, jonka hallitusohjelmakin mainitsee. Vesterbacka haluaa, että Suomi saa globaalista kakusta tähtitieteelliseltä kuulostavat “300 miljardia”. Hänen sormensa syyhyävät. Toistaiseksi education export tuottaa arviolta pari sataa miljoonaa vuodessa. Toiveiden tynnyri kolisee.
Jätämme hyvästit lähtöaulassa. Yrittäjäperheen vesa paljastaa elämänasenteensa.
– Asiat kannattaa opetella nuorena. Siksi mä harjoittelin kiinan kielen nyt, sanoo vuonna 1968 syntynyt Vesterbacka hymyssä suin.
Se ei ole vitsi.
Mutta miksi Vesterbacka lähti Roviolta – omasta vai muiden toiveesta?
– Vastaus riippuu keneltä kysyy. Olisin voinut jatkaa vaikka maailman tappiin, mutta halusin tehdä isompia juttuja.
Lentokentällä seisoo suomenruotsalainen poika, jolla on yhä utelias katse.
Juttua varten on haastateltu Kiina-asiantuntijaa, vanhempaa tutkijaa Jyrki Kalliota Ulkopoliittisesta instutuutista sekä johtavaa asiantuntijaa Olli Keinästä Uudenmaan liitosta, joka on Finnish Estonian Transport Linkin pääpartneri.
Teemme juttua Tallinna-tunnelista, mitä sinä haluaisit tietää? Lähetä kysymyksesi osoitteeseen satu.miettinen@yle.fi