Päihdekuntoutujien palvelukodin pihapiiri Jyväskylän Lahjaharjuntiellä on hiljainen. Naapurin rivitalossa on pantu merkille, että yksi mies käy säännöllisesti lenkillä ja istuu joskus sätkällä bussikatoksessa. Muuten uusia asukkaita ei juuri huomaa.
Ennakkoluulot heitä kohtaan ovat olleet kovia.
– Täällä Lohikoskella juoruttiin varmana tietona, että touhu talolla tulee olemaan pullonpyöritystä. Että nämä alkoholistit piilottelevat pulloja tuonne turpeeseen. Ehkä tulee huumeralliakin. Olimme myös huolestuneita, miten asukkaat saadaan pysymään omalla tontillaan. Joten toivoimme raja-aitaa, kertoo rivitalon asukas Orvo Virtanen.
Rivitalolta on matkaa palvelukodille enintään 80 metriä. Tonttien rajalla pensasaita on vasta istutettu. Se on sinikuusamaa, joka kasvaa ainakin metrin korkuiseksi. Rajan tuntumaan on istutettu myös useita taatanpihjajia ja muutama virginiantuomi.
Orvo Virtanen on asunut omistusasunnossaan Lohikosken Yläpaulassa yli 30 vuotta. Hän on myös rivitaloyhtiön puheenjohtaja. Virtasen vieressä olohuoneen sohvalla istuu Seppo Honkonen, talon tuorein osakas. Kaksikon on totuttu hoitavan yhtiön asioita.
Miehet istuvat kädet puuskassa. He vaikuttavat hiukan kiusaantuneilta. On epämukavaa tunnustaa olleensa ennakkoluuloinen.
Kaksikko kuitenkin vakuuttaa, että heidän asenteensa olisi ollut tyystin toinen, jos naapuruston rakennushankkeesta olisi kerrottu ajoissa ja avoimesti. Heidän mielestään Jyväskylän kaupungin ja palvelukodin rakennuttaneen Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy:n tiedotus oli ala-arvoista.
– Meidän piti ottaa sinne yhteyttä. Sieltä ei olisi otettu meihin koskaan yhteyttä. Jo suunnitteluvaiheessa olisi kyllä pitänyt avoimesti kertoa ainakin rajanaapureille, Virtanen lataa.
Olihan se meille aluksi shokki. Seppo Honkonen
Palvelukotihanke paljastui naapureille sattumalta helmikuussa 2015. Seppo Honkonen oli palannut etelänlomalta ja huomasi iltalenkillä ilmoituksen puunrungossa.
– Talviaika kun oli niin piti könytä aika pitkälle katsomaan, että mitä siinä lukee. No siinähän oli, että rakennetaan palvelukoti. Olihan se meille aluksi shokki.
Kädet irtoavat puuskasta, ja miehet piirtävät yksissä tuumin kyltin kuvaa ilmaan.
– Otin siitä kuvankin, mutta se on hävinnyt jonnekin. Ei taida Orvollakaan olla tallessa?
Asukkaat ottivat välittömästi yhteyttä rakennuttajaan. Mutkien kautta selvisi, että naapurin uudet asukkaat ovat mielenterveys- ja päihdekuntoutujia.
– Ei meillä heitä vastaan mitään ollut. Jäi vain semmoinen maku, että hanke pidettiin viimeiseen asti jemmassa meiltä, Korhonen tuumii.
Palvelukodin rakentamista Lahjaharjuntielle oli suunniteltu elokuusta 2014 lähtien. Jyväskylän kaupungin perusturvalautakunta antoi lausuntonsa syyskuussa ja kaupungin liikelaitos Jyväskylän Tilapalvelu nuiji hankepäätöksen lokakuussa. Periaatteessa siis tieto näistä päätöksistä olisi ollut naapureiden ulottuvilla verkossa jo syksyllä 2014.
Jyväskylän kaupungin mukaan tiedotuksessa päädyttiin normaaliin järjestykseen: hankkeessa ei nähty mitään poikkeavaa, miksi siitä olisi pitänyt tiedottaa eri tavalla.
Lahjaharjuntien palvelukodista jätettiin naapurilausunto helmikuussa 2015. Mukana olivat kaikki rivitaloyhtiön 12 osakasta, myös Orvo Virtanen ja Seppo Honkonen.
Allekirjoittajat vastustivat palvelukodin rakentamista sillä perusteella, että uudet asukkaat saattaisivat tuoda alueelle häiriöitä ja ongelmia. Perusteluissa mainittiin myös imagohaitta ja pelko asuntojen arvon laskusta.
Vasta tämän jälkeen rakennuttaja kutsui asukkaat yhteiseen keskustelutilaisuuteen.
– Siellä kuulimme, että palvelukotiin tulee asukkaita Mustankorkean takaa, vanhasta Sallaajärven yksiköstä. Soitin heti tutulle poliisille. Kysyin, minkä verran sinne oli keikkoja. Ei kuulemma yhtään. Mutta kun olin nähnyt sitä porukkaa aiemmin, epäilykset heräsivät, Seppo Honkonen kertoo.
Kun oli nähnyt sitä porukkaa aiemmin, niin epäilykset heräsivät. Seppo Honkonen
Myöhemmin myös läheisen omakotitalon asukkaat jättivät erillisen lausuntonsa. Siinäkin viitattiin mahdollisiin naapuriongelmiin ja annettiin sapiskaa projektin hoidosta ja tiedottamisesta.
– Meille annettiin ymmärtää, että voihan näitä naapurilausuntoja tehdä, muttei niistä mitään hyötyä juuri ole, Orvo Virtanen kuittaa.
Seppo Honkonen yritti myydä asuntoaan heti, kun tieto naapuritontin suunnitelmista tuli julki. Nimet olivat jo melkein paperissa, kun ostaja perui kaupat. Välittäjä oli unohtanut kertoa viereisen tontin rakennushankkeesta.
– Ostajalle se oli ilmeisesti jonkinlainen kynnys, Honkonen luonnehtii.
Nyt asunto ollut kesästä lähtien jälleen myynnissä, mutta toistaiseksi on tullut vain pari surkeaa tarjousta.
– En kyllä usko enää sillä olevan merkitystä, että naapurissa asuu päihdekuntoutujia. Asuntokauppa tällä alueella on välittäjän mukaan hiljaista muutenkin.
Tupakkamies on taas liikkeellä. Tänään hän saa nimenkin.
– Moi, minä olen Reijo, mies toteaa ujosti ja tarttuu Orvo Virtasen ojentamaan käteen.
Virtanen ja Honkonen keräävät rohkeuttaan. He ovat tulleet tapaamaan uusia naapureitaan ensimmäistä kertaa.
Palvelukoti valmistui kesällä, ja Reijo on asunut talossa siitä lähtien. Hän ei ole kuullutkaan naapureiden ennakkoluuloista, mutta ajatus niistä satuttaa.
– En tykkää kyllä. Mutta toivottavasti meistä ei ole haittaa, sanoo mies ja kääntyy pois.
Hän ei anna kuvata itseään.
– Haluaisitteko te tulla sisälle? Kyllä meille voi tulla vaikka ei ole vielä avoimien ovien päivä, palvelukodin työntekijä Mia Ilomäki ehdottaa.
Sisällä tuoksuu kala. Ruokalistalla on silakkapihvejä, perunamuusia ja kaali-punajuurisalaattia. Asukkaat ovat lopettelemassa lounastaan. Joku jää katsomaan televisiota, toinen pakenee hissiin, kun sisään tulee ventovieraita. Takapihalla ollaan tupakalla.
Mitään häiriöitä teistä ei ole kyllä tähän mennessä ollut. Orvo Virtanen
Asukas Harri haarukoi suuhunsa salaatin rippeitä, kun Orvo Virtanen ja Seppo Honkonen istuvat pöytään.
– Tuosta naapurista ollaan, tultiin kyläilemään. Meidän piti oikein ottaa selvää, keitä tähän muuttaa asumaan. Olimme vähän epäluuloisia, mutta mitään häiriöitä teistä ei ole kyllä tähän mennessä ollut. Hyviä naapureita olette, Orvo Virtanen juttelee.
Harrikaan ei ole kuullut ennakkoluuloista. Ehkä palvelukodin asukkailla on ollut muutakin mietittävää, kuten muutto uuteen asuntoon ja päihteiden nollatoleranssi, jota talossa tiukasti noudatetaan.
Ulkopuolisen silmin päihdekuntoutujat ovat hiljaista väkeä, joilla on ristinsä kannettavanaan. Moni asukas on kärsinyt alun alkaen mielenterveysongelmasta, joka hoitamattomana on johtanut lääkkeiden ja päihteiden sekakäyttöön. Kontaktin luominen ei ole aina henkilökunnallekaan helppoa.
– Kaunis ajatus, että heidät tuodaan keskelle asutusta, sosiaaliseen ympäristöön. Mutta onkohan heiltä kysytty, haluavatko he muuttaa tänne ja kaipaavatko he kontaktia vieraisiin ihmisiin, Virtanen ja Honkonen pohdiskelevat, kun on päästy jälleen takaisin rivitalolle.
Tosiasiassa kaukaiset korpirakennukset eivät olisi enää edes mahdollisia. Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus ARA edellyttää, että uudet erityisryhmien palveluyksiköt ovat pienehköjä ja ne rakennetaan muun asutuksen tuntumaan.
Käynti palvelukodilla saa Seppo Honkosen ja Orvo Virtasen pohtimaan omia ennakkoluulojaan. Miehiä voisi hävettää, mutta he ovat armollisia itselleen.
– Se oli turhaa höntyilyä meiltä, ehkä. Mutta emme saaneet tietoa esimerkiksi siitä, että talo on täysin päihteetön, miehet kuvailevat.
Se oli turhaa höntyilyä meiltä, ehkä. Seppo Honkonen
Rivitalon asukkaat ovat tyytyväisiä myös palvelukodin ulkonäköön. Rakennus istuu hyvin koivikkomaisemaan. Varsinaista raja-aitaa tuskin tulee, mutta rakennuttaja on ajatellut naapureita. Tonttien väli jätettiin puistomaiseksi, vaikka siihen olisi voitu yhtä hyvin rakentaa parkkipaikka.
– Mitään haittaa talosta ei ole ollut. Rauhallista väkeäkin ovat. Kaikki me olemme samanlaisia, ei pitäisi katsoa koiraa karvoihin tutustumatta, Orvo Virtanen summaa.
Palvelukodin pihalle on tullut liikettä. Moi, huikataan näin tuttujen kesken.
_Juttua varten on haastateltu myös projektipäällikkö Urpo Päivärintaa _Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy:stä_, kiinteistökehityspäällikkö Mikko Lepoa _Jyväskylän Tilapalvelusta _sekä palvelupäällikkö Ritva Anttosta ja palveluesimies Liisa Rauhalaa Jyväskylän kaupungilta. _