Lauantain ostosvilinässä EU:n puolesta puhuvat vapaaehtoiset pysäyttävät ohikulkijoita ja tyrkyttävät mainosta tulevasta mielenosoituksesta Lontoossa. David Scroups ryhtyy tyttärensä kanssa täyttämään vetoomusta kansanedustajalleen.
– En voi tajuta, että me britit teemme jotain näin idioottimaista, mutta ehkä meillä on 10-20 prosentin mahdollisuus perua kaikki. Lähden varmasti marssimaan.
Yliopistoistaan kuuluisa Oxford on tietenkin täynnä Euroopan ystäviä. Tunnin matkan päässä Lontoosta sijaitseva kaupunki on myös täynnä eurooppalaisia. Ei siis mikään ihme, että Oxford äänesti vuonna 2016 vahvasti EU-jäsenyyden puolesta.
Nyt on kuitenkin niin, että Euroopan ystävät ja eurooppalaiset joutuvat nielemään tappionsa vain 18 päivän kuluttua – ellei sitten tapahdu käänne yhdennellätoista hetkellä.
David Scroupsin tytär Tessa on vasta 12-vuotias, mutta hyvin valveutunut brexit-kysymyksessä.
– Tämä on ihan katastrofi, sen verran ymmärrän asiasta. Ero rajaa vaihtoehtojani tulevaisuudessa.
Ostoskadulle kojunsa pystyttänyt Oxford for Europe on yksi lukuisista lyhyessä ajassa pystyyn polkaistuista kansalaisaktivistiryhmistä.
– Haluan Britannian ehdottomasti pysyvän osana Euroopan unionia. En vain enää voi tehdä paljon muuta kuin marssia. Loppu on kiinni poliittisista päättäjistä, sanoo kojulle pysähtynyt Holly.
Vastaavalle marssille osallistui viime lokakuussa järjestäjien mukaan noin 700 000 ihmistä. Lontoon poliisi ei pystynyt antamaan virallista arviota ihmismäärästä.
People’s Vote kasvattaa kannatustaan
Marssijat tukevat vajaa vuosi sitten huhtikuussa käynnistettyä kansalaisaloitetta People’s Votea, joka on kerännyt hurjan määrän kannatusta sosiaalisen median kautta ja poliitikkojenkin keskuudessa.
People’s Voten varapuheenjohtaja Hugo Dixon on täysin vakuuttunut siitä, että kampanja saa läpi vaatimuksensa uudesta kansanäänestyksestä ja vie lopulta EU-jäsenyyden tukijat voittoon.
– Jos ihmisiltä kysytään, haluavatko he jäädä vai lähteä, luvut ovat noin 55–45. Mutta jos kysytään tarkemmin, haluatko jäädä vai erota pääministerin sopimuksen mukaisesti, äänet ovat vahvemmin kuin 60–40 meidän hyväksemme.
Lukuisat mielipidekyselyt tukevat Dixonin puheita. EU-jäsenyyden kannatus on ohittanut eromieliset.
Toista kansanäänestystä puoltaa se, että ensimmäisen brexit-äänestyksen aikaan kesällä 2016 briteillä ei ollut kovinkaan paljoa tietoa siitä, mitä EU-ero todellisuudessa tarkoittaa.
Nyt on tarjolla roppakaupalla taloudellisia ja sosiaalisia selvityksiä, jotka kaikki osoittavat, että lähtiessään Britannia häviää.
– Totuus brexitistä ei ole lähelläkään sitä fantasiamaailmaa, jonka Boris Johnson ja muut brexit-äänitorvet lupasivat meille kolme vuotta sitten, sanoo Hugo Dixon.
Oxfordin yliopiston käyttäytymistutkija Matthew Donoghue puolestaan huomauttaa, että brexit-kampanja nojasi vahvasti muukalaisvihaan. Eurooppalaisten ja muiden maahanmuuttajien väitettiin vieneen alkuperäisväestöltä työpaikkoja ja oleilevan maassa sosiaaliturvan vuoksi.
Jo valmiiksi heikko-osaiset kärsivät brexitistä eniten
Mutta onko näillä selvityksillä ja tutkimuksilla enää merkitystä? Miten todennäköistä on, että Dixonin ja muiden Euroopan ystävien toive EU:hun jäämisestä toteutuisi? Kysytään taloushistorioitsija Kevin O'Rourkelta.
A Short History of Brexit -kirjan kirjoittanut O'Rourke istuu piilossa kadun vilinältä, mahtavien tammiovien takana työhuoneessaan Oxfordin All Souls Collegessa.
Yksi O'Rourken johtopäätöksistä kirjassa on se, että vaikka tunteet olivat vahvasti vaikuttimina äänestyspäätöksessä, taustalla on paljon monimutkaisempi historiakehitys.
Kansan tyytymättömyyttä aiheuttivat etenkin silloisten pääministeri David Cameronin ja valtiovarainministeri George Osbornen talouden säästötoimet. Ilman niitä brexit-äänestystulos olisi hyvin voinut olla päinvastainen.
Nyt tiedetään, että brexitin suurimpia kärsijöitä ovat ne britit, jotka jo nyt kokevat jääneensä kaiken ulkopuolelle. Vielä kipeämmin heikko-osaisiin lyö Britannian mahdollinen sopimukseton ero EU:sta.
Britannian keskuspankki on varoittanut sopimuksettoman eron seurauksista; työttömyys nousee, asuntojen hinnat laskevat, investoinnit hiipuvat ja yritysten maastapako on todellinen uhka.
Käyttäytymistä tutkivan sosiaalitieteilijän Matthew Donoghuen mukaan rotuennakkoluulot kärjistyvät ja tilanne tulehtuu uudestaan, jos Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta.
Donoghuen mukaan brexit-kampanjan aikainen muukalaisvihamielinen retoriikka synnytti vaarallisia yhteenottoja ja lietsoi yhteiskunnallista epäsopua. Hänen mielestään ne eivät ole kadonneet minnekään, vaan ainoastaan laimentuneet toistaiseksi.
– Ihmiset hermostuvat, kun he eivät tiedä, mitä tapahtuu. Brexit-äänestyksen jälkeen huomattiin piikki rotuvihaan liittyvissä rikoksissa, ja julkinen nimittely lisääntyi.
Pääministeri May muistetaan hänen mukaansa sisäministeriajaltaan politiikasta, josta puhutaan nimellä ”vihamielinen ympäristö”. Se tarkoitti, että muut kuin Britannian kansalaiset olivat tervemenneitä kotiin.
Siirtääkö parlamentti eropäivää?
Taloushistorioitsija Kevin O'Rourke pitää brexitin perumista kuitenkin epätodennäköisenä.
– Niin monen asian pitäisi mennä ihan nappiin. Parlamentissa pitäisi löytyä enemmistö toisen kansanäänestyksen ja jatkoajan taakse. Kansanäänestyksen kysymyksistä pitäisi päästä sopuun. Ja sittenkin on epävarmaa, että jäsenyyden kannattajat voittaisivat, O'Rourke sanoo.
People’s Vote -kampanjan kakkosveturi Dixon on toista mieltä. Hän perustelee onnistumisen kasvaneita mahdollisuuksia muun muassa sillä, että oppositiojohtaja, työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn on antanut tukensa toiselle kansanäänestykselle ja sillä, että parlamentti tällä viikolla todennäköisesti päätyy hakemaan EU:lta lisäaikaa eroneuvotteluille.
Parlamentin käytävillä Westminsterin palatsissa koko tämä viikko on täynnä draamaa.
Ensin parlamentti äänestää pääministeri Theresa Mayn EU:n kanssa neuvottelemasta erosopimuksesta jo toistamiseen.
May sai maanantai-iltana EU:lta myönnytyksiä Pohjois-Irlantia koskevaan rajajärjestelyyn, mutta parlamentin odotetaan silti äänestävän sopimus nurin. Oikeuskansleri Geoffrey Cox arvioi tänään tiistaina, että rajajärjestelyssä on yhä laillisia riskejä. Äänestyksessä paljon riippuu Pohjois-Irlannin unionistipuolueesta DUP:stä.
Suljettujen ovien takana tosin kuiskitaan, että hallituksen jäsenet olisivat valmiit runnomaan sopimuksen maaliin, jos May sen jälkeen eroaa, viimeistään kesäkuussa. Logiikka on se, että uusi pääministeri olisi vahvempi neuvottelemaan tulevasta suhteesta EU:n kanssa.
Opposition työväenpuolueelle sopimuksen kaataminen avaisi mahdollisuuden pysyä tulliliitossa EU:n kanssa jatkoneuvotteluissa.
Jos sopimus ennakko-odotusten mukaisesti kaadetaan, sen jälkeen keskiviikkona äänestetään esityksestä, jolla parlamentti estää sopimuksettoman eron. Sen odotetaan menevän läpi, joten torstaina kansanedustajat äänestäisivät sitten eropäivän siirtämisestä. Sen toteutuminen vaatii EU-maiden hyväksynnän.
Mitä kaikki tämä tarkoittaa uuden kansanäänestyksen kannalta? Hyviä uutisia ainoastaan, jos eropäivä siirtyy. Siinä tapauksessa aktivistit saavat lisäaikaa painostaa myös hallitus suostumaan siihen, että poliittinen pattitilanne alistetaan uudelleen kansalaisten arvioitavaksi.
Jos parlamentti hyväksyy pääministeri Mayn erosopimuksen tai sopimuksettoman eron, se on game over Euroopan ystäville.
Lisää aiheesta: