HAIFA Ostoskeskuksen kahvilassa Finkelsteinin pariskunta mahtuu vielä saman pöydän ääreen, mutta kun aletaan puhua politiikkaa, siitä on sopu kaukana.
Tiistain parlamenttivaaleissa perheenisä Arie Finkelstein aikoo äänestää pääministeri Benjamin Netanjahun Likud-puoluetta, nykyisen hallituksen tukijalkaa. Miksi?
– Netanjahu on suuri johtaja, joka on tehnyt paljon hyvää Israelille. Mitä enempää voisi toivoa. Ajatellaan nyt vaikka Iranin ydinsopimusta, Arie sanoo.
Netanjahu kun taivutteli Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tuekseen, ja nyt molemmat vaativat sopimuksen romuttamista. Iranin ahdinkoa pidetään Israelin etuna.
– Hui, kauhistuu hänen puolisonsa Irina Finkelstein vieressä, eikä malta pysyä enää hiljaa.
– Netanjahu on katastrofi, Irina tuikkaa väliin.
Irinan mielestä Netanjahu on jakanut kansakunnan kahteen taistelevaan leiriin, ihmisiin, jotka rakastavat häntä ja ihmisiin, jotka vihaavat häntä.
– Bibi on mennyttä kalua. Hän on ollut vallassa jo tarpeeksi kauan ja joutaa mennä, Irina sanoo.
Israelin parlamenttivaalit ovat ennen kaikkea kansanäänestys maan pitkäaikaisen pääministerin Benjamin ”Bibi” Netanjahun suosiosta. Hän on kansaa syvästi jakava persoona, josta jokaisella on mielipide.
– Ciao Bibi, ciao Bibi, Irina jatkaa. Hän imitoi vaalimainosta, jota Netanjahun haastaja ja päävihollinen, Sininen ja valkoinen -vaaliliiton pääministeriehdokas Benny Gantz on levittänyt Facebookissa.
Irinan mielestä asevoimien esikuntapäällikkönä aiemmin toiminut keskustavasemmistolainen Gantz olisi juuri oikea mies Israelin tulevaksi pääministeriksi.
Irinan mielestä Gantz tuntee sekä Israelin asevoimat että Gazan tilanteen, ja siksi häneltä voisi löytyä uusia ratkaisuita ikuisuuskiistaan israelilaisten ja palestiinalaisten suhteesta.
Mutta mikä sellainen ratkaisu voisi olla? Nyt on Arien vuoro arvostella.
– Kukaan ei tunne Gantzin agendaa. Hän ei puhu siitä yhtään mitään. Siksi hän on epäilyttävä, emmekä oikein tiedä, miten häneen pitäisi suhtautua, Arie sanoo.
Aina kun Arie pääsee ääneen, hänen puolisonsa alkaa nakella niskojaan ja pyöritellä silmiään. Älä nyt hulluja puhu! Mutta Arie ei kallista hänelle korvaansa. Arien mielestä vain Netanjahu on Israelin turvallisuuden tae.
Yleensä Arie sanoo äänestäneensä uskontopuolueita, mutta tällä kertaa hän antaa äänensä Netanjahun Likudille. Israelissa äänestetään puolueita eikä suoraan ehdokkaita, ja Arie haluaa varmistaa Likudille mahdollisimman hyvät lähtöasetelmat hallitusneuvotteluihin.
Sekä Likudille että Gantzin johtamalle vaaliliitolle ennakoidaan noin 30 paikkaa. 120-paikkaisessa knessetissä eli parlamentissa enemmistöön vaaditaan 61 paikkaa, joten luvassa on tiukat hallitusneuvottelut, joissa haetaan tukea pienpuolueista.
Irina pitää Likudia typeränä valintana jo siksi, että vaalien jälkeen Netanjahu on saamassa syytteitä kolmeen korruptioskandaaliin liittyen. Arien mielestä korruptiosyytteet ovat tosin perusteettomia.
– En usko mihinkään korruptioon, korruptiosyytökset ovat vain valetta, Arie sanoo ja panee pahat puheet median syyksi – median, joka ”ei ole koskaan tykännyt Netanjahusta”.
Irinan mielestä pitkä valtakausi on turmellut Netanjahun, joka on hänen mielestään alkanut käyttäytyä kuin kuningas.
Irina kannattaa periaatteessa vasemmistolaista Meretz-puoluetta, mutta näissä vaaleissa hän antaa äänensä keskustavasemmistolaiselle Sininen ja valkoinen -vaaliliitolle, koska hän haluaa sen nousevan pääministeri Netanjahun Likud-puoluetta suuremmaksi.
Vain yhdestä asiasta molemmat ovat yhtä mieltä – Netanjahu on erinomainen ja vakuuttava esiintyjä, joka ansaitsisi pääministeritaipaleestaan oscarin.
Netanjahun ja Gantzin kannattajat ovat toistensa kurkussa myös somessa. Irinan mielestä vihapuhe sosiaalisessa mediassa on yltynyt. Kun hän on esittänyt Netanjahun vastaisia mielipiteitä, hänelle on toivottu kuolemaa ja häntä on käsketty painumaan Venäjälle tai Gazaan.
Venäjälle siksi, että venäjä on 52-vuotiaan Irinan äidinkieli. Irina on kotoisin Bakusta, nykyisestä Azerbaidžanista.
Neuvostoliiton hajottua Armenia ja Azerbaidžan sotivat, ja Irinan mukaan ”kaikki” lähtivät – hän virran mukana. Juutalaisten suuntana oli ennen kaikkea Israel.
Entisen Neuvostoliiton alueen muuttajien joukossa Irina on poikkeus. Enemmistön poliittinen identiteetti on jemini, oikeistolainen.
Tässä perheessä se oikeistolainen on kuitenkin Arie. Hän on syntynyt Israelissa, mutta hänen vanhempansa ovat kotoisin nykyisestä Moldovasta. He muuttivat Israeliin heti vuoden 1973 sodan jälkeen.
– Olemme kuin Israelin valtio pienoiskoossa. Meillä on erilaiset poliittiset mielipiteet, mutta olemme kuitenkin yksi perhe. Rakastamme ja kiroilemme, mutta olemme yhtä perhettä, Irina sanoo.
Irina ja Arie Finkelstein kutsuvat minut kotiinsa, ja suomalaiseen tyyliin pahoittelevat sotkua. Jääkaapin ovea koristavat valokuvat ja seinillä on taidetta. Kaksi kissaa silmäilee uteliaasti vieraita.
Kolmen huoneen kerrostalohuoneisto sijaitsee vehreällä kukkulalla Haifan rannikkokaupungissa. Naapureissa on paljon arabeja. Heitä on Israelin väestöstä keskimäärin kuudesosa, mutta Haifassa paljon enemmän.
Arabien edustus knessetissä on kuitenkin jäänyt ohueksi, sillä juutalaisia paljon useammin he jättävät äänestämättä. Vaaliboikottia on puuhattu tälläkin kerralla.
Irina myy työkseen naisten alusvaatteita. Arie työskenteli aiemmin rekkakuskina, mutta loukkasi töissä jalkansa ja on sen jälkeen saanut korvausta osittaisesta työkyvyttömyydestä. Nyt 44-vuotiaana hän on opiskellut itselleen uuden ammatin ja aikoo pian aloittaa sähköinsinöörin työt.
Irina ja Arie ovat olleet yhdessä 16 vuotta. He tutustuivat netissä ja muuttivat yhteen jo viikon päästä.
Irinalla on 30-vuotias poika aiemmasta liitosta, ja pariskunnalla on yhteinen 8-vuotias poika – jolle he eivät puhu politiikasta, koska yhteistä linjaa ei löytyisi.
Molemmilla on kuitenkin omat somekuplansa, joissa samanmielisiä riittää.
Israelissa lähes kaikki ovat kotoisin jostain muualta. Mutta samalla kaikki ovat kotonaan täällä – myös palestiinalaiset. Siitähän se ongelma syntyy. Kun omistuksia kaivellaan riittävän kaukaa historiasta, niin samoille kunnaille ja kotikonnuille löytyy useampi ottaja.
– Vasemmiston linja on, että antaa palestiinalaisten tulla tänne, mutta oikeisto ajattelee, että meidän on taisteltava, koska tämä on kotimme. Emme luovuta milliäkään tästä maasta, Arie sanoo.
Oikeastaan Arie haluaisi päinvastoin laajentaa Israelin asutusta. Hänen haaveenaan on rakentaa vielä joskus omakotitalo Länsirannalle.
– Ihan sama juttu kun nyrkkeilyssä. Kun joku iskee, niin totta kai on iskettävä takaisin. Juuri näin täällä tapahtuu. Elämme hyvin vaarallisessa naapurustossa, ja meidän on oltava kovia, Arie sanoo.
Irina pyörittää taas silmiään.
– Juuri tuon takia minusta tuli smolani, vasemmistolainen, hän sanoo.
– Olen aina ollut hyvin humaani, pidän kaikista ihmisistä, juutalaisista, arabeista tai mistä vaan, ei mitään väliä, mutta hänestä on ajan mittaan tullut oikeistolaisempi, Irina sanoo.
– Vuonna 2012 Gazan operaation aikana Arie katseli telkkaria ja kiroili. Tajusin, että olin kaikesta eri mieltä. Mistä hän tykkäsi, siitä minä en tykännyt. Se auttoi minua muodostamaan selkeämmän näkemyksen, Irina sanoo.
Arien mukaan heidän on tietysti pakko yrittää elää erilaisten mielipiteittensä kanssa.
– Ota tai jätä. Jos voit elää minun ja mielipiteitteni kanssa, niin hyvä. Jos et, niin sitten erotaan, Arie sanoo.
Arie selittää vakaumustaan taustalla. Kun Arie suoritti asepalvelustaan, hänen kotinsa lähellä räjähti bussi. Kuolleita oli paljon.
– Yhden terroristin pää oli melkein oveni vieressä. Se oli todella rumaa jälkeä. Kuinka voisin olla liberaali, Arie sanoo.
Irinan mielestä kovat kokemukset palestiinalaisista eivät voi selittää kaikkea.
– Yksi minunkin ystävistäni kuoli terrori-iskussa, mutta en muuttanut poliittista näkemystäni sen takia, Irina sanoo.
Irinan mielestä vuoropuhelua on pakko jatkaa, jotta säilyy mahdollisuus sovintoon. Arien mielestä terrori-iskut ovat yltyneet juuri silloin kun palestiinalaisten kanssa on neuvoteltu rauhasta.
– Jos niille antaa maata, niin vastalahjaksi saa sodan, Arie uskoo.
Irina on taas toista mieltä, ainakin osittain. Hänen mielestään oikeistolaiset kaivavat mieluusti menneitä, kun taas hänen katseensa on tulevaisuudessa.
Irina haluaisi itsenäisen palestiinalaisvaltion Länsirannalle ja Gazaan. Arien mielestä Juudean ja Samarian luovuttaminen olisi Israelin tuho. Hän muistelee Gazaa. Kun Israel lähti Gazasta, Arien mielestä sieltä on vain satanut raketteja.
– Sitten voikin sanoa hyvästit Israelin valtiolle, Arie huikkaa.
– Eipäs, Irina väittää vastaan.
– Juupas. No tässä sen taas näkee. Näin riitelemme joka päivä, sanoo Arie.
– Arabit ovat aina olleet täällä ja tulevat aina olemaan täällä. He kuuluvat Israeliin, eikä heistä pääse eroon. Jos sellaisesta aletaan edes puhua, niin seuraavaksi kai pyritään eroon venäläisistä. Vain poliittinen ratkaisu on kestävä ratkaisu, Irina sanoo.
Annetaan viimeinen sana israelilaiselle toimittajalle, jonka mielestä edessä ovat poikkeukselliset vaalit lähinnä sen takia, että Netanjahu on saamassa syytteet korruptiosta. Rikossyytteet eivät kuitenkaan ole näkyneet Netanjahun suosion laskuna.
– Kyse ei välttämättä ole siitä, etteivätkö israelilaiset välittäisi korruptiosyytteistä, vaan siitä, että Israel on vaikeassa tilanteessa, eikä inspiroivia vaihtoehtojohtajia oikein ole, arvioi i24 News -uutiskanavan toimittaja ja uutisankkuri Eylon Levy, joka on seurannut työkseen vaalikamppailua.
Levyn mielestä Netanjahu on osoittautunut vahvaksi ja vakaaksi johtajaksi, vaikka hänen politiikastaan ajattelisi mitä tahansa.
Levyn mukaan Netanjahu on markkinoinut itseään erityisesti kansainvälisillä suhteillaan, hyvällä taloudenpidolla ja Israelin turvallisuudella. Netanjahun viimeinen vuosikymmen on ollut Israelissa poikkeuksellisen rauhanomaista aikaa.
– Hän on niitä harvoja valtionpäämiehiä maailmassa, jotka voivat lentää suoraan Trumpin luota Washingtonista Kremliin tapaamaan Putinia, Levy sanoo.
Kuten Netanjahu vaalikamppailun viime metreillä tekikin.
Lisäksi Netanjahu kosiskelee poliittista oikeistoa lupaamalla liittää Länsirannan siirtokuntia Israeliin. Netanjahun kampanjan kannalta sopivasti ajoitettua tukea on tullut Washingtonista, jossa Trump ilmoitti pari viikkoa sitten Yhdysvaltain hyväksyvän aiemman alueliitoksen, Golanin kukkulat, osaksi Israelia.
Tulevaisuuden kannalta suurin epävarmuus liittyy Levyn mielestä Yhdysvaltain lupaamaan Lähi-idän rauhanehdotukseen. Israelissa ei tiedetä, kuinka pitkälle sitä on työstetty yhdessä Israelin kanssa.
Joka tapauksessa Levy ennustaa Israelille vaikeita hallitusneuvotteluita ja mahdollisesti epävakaata hallitusta. Vaikka Netanjahun Likud saisi puolueista eniten paikkoja, se joutuu jatkossakin tukeutumaan moniin äärioikeiston pienpuolueisiin, joilla on kaikilla omat tavoitteensa.
Lue lisää:
Israelilaistutkijat: Verkosto luonut satoja valetilejä Twitteriin tukemaan pääministeri Netanjahua