Suomeen tulossa oleva pandapariskunta tuo mukanaan myös ongelman: millä nimellä kaikkien tuntemaa sympaattista mörrimöykkyä pitäisi kutsua? Jättiläispanda tai isopanda eivät nykytiedon mukaan olekaan oikeita nimityksiä tälle kiinalaiselle suurlähettiläälle.
Pandojen nimisotku juontaa juurensa 1860-luvulle. Professori, panda-asiantuntija Jukka Salo sanoo, että silloin lähdettiin lajin nimeämisessä väärille jäljille. Salo on perehtynyt pandojen alkuperäisiin lajikuvauksiin, jotka löytyvät Pariisin luonnontieteellisestä museosta.
Näin jättiläispandasta tuli jättiläispanda
Ranskalainen lähetyssaarnaaja ja eläintieteilijä Armand David sai vuonna 1869 Kiinan Sichuanissa liikkuessaan käsiinsä metsästäjän ampuman nuoren pandan taljan. Hän lähetti taljan Pariisin luonnonhistorialliseen museoon ja kirjoitti uskovansa löytäneensä uuden eläinlajin ja ehdotti sen tieteelliseksi nimeksi Ursus melanoleucos, "mustavalkoinen karhu".
Pariisissa taljaa ja Davidin lajista tekemää kuvausta tutki toinen nimekäs eläintieteilijä, Alphonse Milne-Edwads. Hänellä oli pääsy museon laajoihin kokoelmiin ja tieto aiemmin Nepalista löytyneestä samankaltaisesta bambua syövästä lajista, joka nykyään tunnetaan pikkupandana (Ailurus fulgens).
Pikkupandaa oli alettu kutsua Ranskassa pandaksi alkuperäisten Nepalista saatujen löytötietojen mukaan, jossa oli myös lajin paikallinen nimi ponya tai nigalaya ponya ("bambunsyöjä"), josta syntyi ranskankielinen väännös "panda".
Milne-Edwards oli varma, että uusi iso mustavalkoinen laji oli nepalilaisen pikkupandan lähisukulainen, ja sijoitti sen uudella sukunimellä Ailuropoda ja ranskankielisellä isoa kokoa korostavalla "géant panda" nimellä pois karhujen sukukunnasta.
Géant Panda vakiintui englannin kieleen ja maailmalle jättiläispandaksi (Giant Panda).
Yli vuosisadan kädenvääntö
Jukka Salo kertoo, että ranskalaisten tutkijoiden jälkeen pandoista käytiin eläintieteilijöiden kesken yli vuosisadan mittainen kädenvääntö. Vasta DNA-tutkimukset viimeisten parin vuosikymmenen aikana ovat asettaneet molemmat lajit oikeille paikoilleen nisäkkäiden sukukunnassa.
– Jättiläispanda on kuin onkin karhu, eli Armand David oli oikeassa. Sen läheisin nykysukulainen on Andeilla ja läntisessä Amazoniassa elävä silmälasikarhu, joka on myös lähes täysin kasvissyöjä. Pikkupanda on puolestaan siirretty alkuperäiseltä paikaltaan omaksi kehityslinjakseen. Niinpä lajit eivät ole sukulaisia ollenkaan, toteaa Salo.
– Eli pandoja ei oikeastaan ole edes olemassa.
Kun jättiläispanda on osoittautunut karhuksi, on Salon mukaan lajin nimeäminen uudelleen suomeksi välttämätöntä. Kysymys on harhaanjohtavan nimen muuttamisesta vastaamaan tieteen nykykäsitystä.
– Isopanda - iso - verrattuna mihin, kun ei ole sitä sukulaisuutta pikkupandaakaan, havainnollistaa nimiongelmaa Salo.
Isopanda-nimitystä suositti Suomen nisäkkäiden nimiä selvittänyt nimistötoimikunta vuonna 2008, jolloin pandojen sukupuut olivat vielä jossakin määrin epäselviä.
– Ja pikkupandakin pitää nimetä – pieni verrattuna mihin?
Bambukarhu tai pandakarhu
Salon mukaan uusi nimipäätös tehdään todennäköisesti siinä vaiheessa, kun toivotut isopandat saapuvat Ähtärin eläinpuistoon. Silloin näitä pandoja aletaan virallisesti nimittää joko bambukarhuiksi tai pandakarhuiksi.
– Rakkaan lapsen moniin nimiin taitaa kuitenkin mahtua puhekielessä ikuisesti se "panda", ennustaa Salo.
Jukka Salo sanoo, että olennaista on painottaa lajin uudessa nimessä karhumaisuutta. Vielä on auki, millä tavoin nimeäminen tapahtuu. Salon mukaan asiassa voidaan asiantuntijoiden lisäksi kuulla myös yleisön mielipidettä.
Suomessa ei ole elintä tai tahoa, joka nimeäisi eläimiä, joten yleisöäänestyskin voi olla käypä tapa etsiä pandalle uusi virallisissa yhteyksissä käytettävä nimi.
Kiinnostaako luonto? Katso Yle Areenan luonto-ohjelmat täältä.