Porilainen kirjastonhoitaja Arja Palonen on persoona, joka tunnetaan porilaisten koululaisten keskuudessa hyvin.
Kirjavinkkaajana kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosastolla toimiva Palonen innostuu itse esittelemistään kirjoista ja takarivin mölyäjille hän sanoo suorat sanat.
Luokkaretket kirjastoon ovat kaukana puuduttavista luennoista. Palosen kanssa kirjallisuutta lähestytään nuorten omista lähtökohdista.
Palosen mielestä nuorten kiinnostus lukemiseen herää helposti.
– Esittelen hyviä kirjoja siten, että heidän on pakko lukea ne loppuun. On helpompi avata kirja, josta tietää jotain, Palonen toteaa.
Palosen mukaan kirjavinkkaamisessa on olennaisinta "mäty-periaate".
– En tiedä, minkälainen kirjallisuus nuoria oikeasti kiinnostaa. Esittelen nille sellaisia kirjoja, mistä mä tykkään itse. Siitä sana "mäty" tulee, Palonen sanoo.
Vaikka olisin jossain muussa ammatissa, todennäköisesti persoonani tulisi sielläkin esiin. Arja Palonen
Mistä kirjoista Palonen siis itse pitää?
– Tykkään ahdistavista nuortenkirjoista. Niitä myös nuoret lukevat. Ne käsittelevät asioita, jotka koskettavat heidän elämäänsä.
Stereotypioiden vastakohta
Arja Palonen on nähty koulun katolla pukeutuneena Peppi Pitkätossuksi, megafoni kourassaan. Kirjastossa kirjoja on esitellyt lapsille epäilyttävän paljon Palosta muistuttava Pikku-Myy.
Esiintyminen on Paloselle luontaista.
– Teen sitä, mitä haluan työkseni. Vaikka olisin jossain muussa ammatissa, todennäköisesti persoonani tulisi sielläkin esiin. Teen aina työstäni itseni näköistä, Palonen kertoo.
12 vuotta Porin kaupunginkirjastossa työskennellyt Palonen on kuullut uransa aikana paljon vitsejä ammattikunnastaan. Itse hän taistelee kirastonhoitajia määritteleviä stereotypioita vastaan.
Joitain piirteitä hän kuitenkin alan työntekijöihin liittää.
– Monesti kirjastonhoitajat ovat todella pedantteja. Asioiden tulee olla järjestyksessä. Itsekin rakastan aakkosjärjestystä. Toinen yhdistävä tekeminen on tietysti lukeminen, Palonen kertoo.
Suurin osa stereotypioista on hänen mielestään tuulesta temmattuja.
– Väitetään, että sulaudumme tapettiin. Ihmisillä on myös kuva kirjastoissa vallitsevasta "hyshys-kulttuurista", mikä ei pidä paikkaansa. Me olemme värikästä porukkaa, Palonen naurahtaa.
Tarkoitus ei ole opettaa kirjallisuutta, vaan kertoa lapsille, että tykkää jostain. Arja Palonen
Kaikkiruokainen hörhö
Vapaa-ajallaan Arja Palonen harrastaa aktiivisesti juoksemista. Toisin kuin kirjastossa, lenkkipolulla Palonen on varsinainen tylsimys.
– Juoksen aina samaa reittiä kaupungissa. Tänään juoksen sen varmaan nurinperin.
Kirjallisuutta Palonen kuluttaa varsin monipuolisesti.
– En tajua kirjallisuudesta mitään, mutta kirjojen suhteen olen kaikkiruokainen. Se sopii kirjavinkkaamiseen hyvin, koska tarkoitus ei ole opettaa kirjallisuutta, vaan kertoa lapsille, että tykkää jostain.
Palonen kokee vahvuudekseen kirjavinkkaajana sen, että hän kyllästyy asioihin nopeasti. Silloin hän on samalla viivalla nuorten kanssa.
– Koen teinit omakseni. Me kyllästymme yhtä aikaa. 13-vuotiaalle on turha alkaa selittämään mistään kirjallisuuden alalajeista.
Palosta ei haittaa, vaikka jotkut pitäisivät häntä hörhönä Peppi-kuteissaan.
– Minähän olen hörhö. En osaa tehdä asioita neutraalisti, Palonen toteaa.