Ihminen ei ole ainoa olento, jolle siirtymäkausi lapsesta nuoreksi tarkoittaa mielialojen vuoristorataa. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös naudoilla on ailahteleva murrosikä, jonka jälkeen yksilön luonne palautuu vasikka-aikojen kaltaiseksi.
Tuotantoeläinten mielialat ovat alkaneet kiinnostaa tutkimuskohteena sitä mukaa kuin kuluttajat ovat havahtuneet vaatimaan tietoa olosuhteista, joissa heidän ruokansa on kasvatettu.
Tyypillinen tutkimusmenetelmä on sen tarkkailu, miten eläimet reagoivat uusiin tilanteisiin. Lehmät ovat osoittautuneet varsin hötkyilemättömiksi niin vasikkoina kuin aikuisina, mutta kanadalaistutkimuksessa tarkasteltiin ensi kertaa, mitä tapahtuu vasikka- ja aikuisiän välisinä kuukausina.
Brittiläisen Kolumbian yliopiston tutkimuskohteena oli lauma holsteininkarjaa normaalilla lypsykarjatilalla. Tutkimuksen alkaessa lehmävasikoita oli 65 ja sonnivasikoita 24.
Sonnivasikoista ja muutamasta lehmävasikastakin tieto jäi osittaiseksi, sillä karja-auto kävi noutamassa ne heti sen jälkeen, kun ne oli vieroitettu emonsa maidosta. Tutkimuksessa ei puututtu tilan tuotannon tavanomaiseen kulkuun.
Mustavalkoiset, suuret holsteinit ovat vastikään ohittaneet ruskeat ayshiret Suomen yleisimpänä lehmärotuna. Holsteineista heruu enemmän maitoa ja niitä pidetään sopuisempinakin kuin ayshireja.
Eri elämänvaiheissa tehdyillä persoonallisuustesteillä selvitettiin eläinten reaktioita uuteen ympäristöön, ihmisiin ja asioihin. Yksilöiden välillä havaittiin selviä eroja.
– Jotkin vasikat ja lehmät menivät heti tarkastelemaan uutta ihmistä tai esinettä ja ryhtyivät tutkimaan outoa ympäristöä. Toiset seisoivat liikkumatta paikallaan koko testin ajan, kertoo professori Marina von Keyserlingk.
Havaintojen perusteella lehmät jaettiin kahteen persoonallisuusryhmään: rohkeisiin ja varovaisiin. Jako osoittautui varsin vakaaksi. Varovainen ja ujo pikkuvasikka oli luonteeltaan samanlainen myös vartuttuaan hiehoksi ja vielä vanhemmaksi.
Yllättäväksi kuitenkin osoittautui se muutaman kuukauden jakso, jolloin naudat saavuttivat sukukypsyyden. Noina kuukausina niiden käytös heitteli tavalla, joka teini-ikäisen vanhemmista tuntuisi varsin tutulta. Niiden persoonallisuus näytti muuttuvan, tutkijat summaavat.
He arvelevat, että taustalla jylläävät samat voimat kuin ihmisteineillä. Kehossa tapahtuu suuria muutoksia, niin kasvuna kuin hormonaalisesti, mutta vaikutukset eivät ole vain ulkoisia.
Puberteetti-ikäisten steroidihormonit lisäävät agonistista käyttäytymistä, Royal Society Open Science -verkkolehdessä julkaistussa tutkimuksessa päätellään.
Agonistisesti käyttäytyvä yksilö on vuoroin hyökkäävä, vuoroin pakeneva ja välillä tyynnytteleväkin.
Ihmisen murrosikää on luultu eläinkunnan ainoaksi
Tutkijoiden mukaan vasikoiden persoonallisuutta voidaan käyttää tiloilla hyödyksi arvioitaessa, mitkä menestyvät aikuisina parhaiten – kunhan ei erehdytä vetämään johtopäätöksiä murrosikäisistä.
Aiemmat tutkimukset, muun muassa ruotsalaisen Linköpingin yliopiston tutkimus muutaman vuoden takaa, ovat osoittaneet, että hermoileva lehmä antaa vähemmän maitoa kuin reipas. Syynä on muun muassa se, että stressi vie lehmältä ruokahalua.
Silkkojen hyötynäkökohtien lisäksi kanadalaistulokset osoittavat, että ihmisten ja lehmien psykologiassa on enemmän yhteistä kuin moni luulisikaan. Aiemmin on oletettu, ettei muilla eläimillä ole murrosiän tunnekuohuja, ei edes lähimmillä sukulaisillamme simpansseilla ja bonoboilla.
Evoluution on arveltu tuoneen murrosiän nykyihmisen vaivoiksi vasta 200 000 vuotta sitten, jolloin lajimme jo vaelsi yksin kehityspolkuaan.
Miksi? Siihen ei ole vastausta, josta tutkijat olisivat yhtä mieltä. Vain se on selvää, että ison vaivan täytyy olla maksu jostakin merkittävästä edusta koko lajille.
Eläinten käytökseen puberteetin on luultu tuovan vain lisääntymiskumppaneista käytyjä yhteenottoja ja niiden harjoittelua, naaraille ei sitäkään. Kanadalaistutkijoiden pitkäaikainen lehmien seuranta kertoo toista.
Parin vuoden takainen hiiritutkimus puolestaan osoitti, että puberteettihormonit saattavat haitata aivojen oppimisprosesseja, mistä tutkijat vetivät johtopäätöksiä myös ihmislapsiin.
Murrosiän käynnistyminen painaa naarashiirien aivokuoressa nappulaa, joka aiheuttaa oppimishäiriöitä, kuvailee apulaisprofessori Linda Wilbrecht yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston tutkimustuloksia.
Kokeissa osalle hiiristä aiheutettiin murrosikä hormonipistoksilla, ja toisilta sen käynnistyminen estettiin. Testissä kätkettiin kauramuroja puulastujen sekaan. Lastut oli käsitelty neljällä eri hajulla.
Kun kukin hiiri oli oppinut, minkä tuoksuisesta astiasta herkkupala löytyi, sen paikkaa vaihdettiin, joten hiiret joutuivat uusimaan etsintänsä. Tutkijat havaitsivat, että puberteetti heikensi uuden oppimista.
Aivokuvissa puberteetin käynnistyminen näkyi selvinä muutoksina hermosolujen välisessä yhteydenpidossa sillä aivokuoren alueella, joka säätelee oppimisen lisäksi keskittymiskykyä ja käyttäytymistä.
Vaikka tutkitut olivat hiiriä, tulokset voivat Wilbrechtin mukaan olla sovellettavissa myös tyttöihin. Joillakin tytöillä on ensimmäisiä merkkejä murrosiästä jo seitsenvuotiaina, jolloin jopa perustaitojen oppiminen on vielä kesken. Tutkimuksen tulokset kannattaisi ottaa huomioon, Wilbrecht sanoo.
Lue myös: