Ulospäin kaikki oli hyvin. Emilialla oli hyvä työ, huoliteltu olemus ja hymy kasvoilla.
Kulissit alkoivat natista muutama vuosi sitten. Tuli loppuunpalaminen, masennus. Maksumuistutusten määrä vaatehuoneessa olevassa repussa kasvoi koko ajan.
Emilia ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska aihe on hänelle vielä arka.
Hän tiesi, että jonain päivänä kaikki kaatuu ja sen ymmärtäminen lisäsi ahdistusta.
– Istuin yöt sängyllä ja itkin. Olin ahdistunut tilanteesta. Oli kaikki ne laskut, eikä mitään käsitystä, millä ne maksan. Pahimmillaan ajattelin, että minkä takia näitä maksan, kun en kuitenkaan halua täällä edes elää.
Pohjalla on käyty, mutta nyt Emilia on takaisin jaloillaan.
Vuodenvaihteessa hän päätyi vaikeaan ratkaisuun. Hän haki itselleen edunvalvojan, että saisi elämän syrjästä kiinni, oppisi pitämään huolta raha-asioistaan ja saisi velkansa maksuun.
Vaikeudet alkoivat loppuunpalamisesta
Emilia muutti omilleen pian peruskoulun jälkeen. 16-vuotiaana hän aloitti vakituiset työt kaupan alalla ja oli parin vuoden päästä jo esimiesasemassa.
Monta vuotta meni ihan hyvin, vanhat selvittämättömät asiat olivat kuitenkin alkaneet sakkautua mielen sopukoihin.
Loppuunpalamista ja masennusta seurasi monen kuukauden sairausloma, tukipäätösten saaminen kesti ja rahat loppuivat. Emilia turvautui luottokorttiin.
Tilanne pitkittyi. Kun tuet alkoivat juosta, ne eivät riittäneetkään maksuihin.
Tunnollisena hän kampesi itsensä takaisin työelämään. Hän koki, ettei voinut romahtaa ja lopettaa työntekoa, sillä se oli ainut asia, minkä osasi.
– Mutta velat olivat olemassa edelleen, enkä ollut hoitanut itseäni kuntoon. Masennuin ensimmäisen kerran, kun olin 14-vuotias. 24-vuotiaana olin siis elänyt jo 10 vuotta siinä pyörteessä itseni kanssa.
"Ajatellaan, että nuori on vaan juonut, juhlinut tai shoppaillut"
Talousongelmat alkoivat kasaantua. Muun muassa vuokranmaksujen kanssa alkoi tulla ongelmia. Luottotietoihin tuli merkintöjä.
– Nyt on tietenkin helppo sanoa, että järkevä ihminen olisi siinä vaiheessa ottanut puhelimen käteen, soittanut ja sopinut maksusuunnitelmaa. Mutta minä en kyennyt.
Kun maksuja ja velkoja oli alkanut kuitata lainoilla ja pikavipeillä, kierre oli valmis. Velat kasvoivat, kun perintäkirjeet päätyivät vaatehuoneessa olevaan reppuun.
– En tajunnut, mitä tapahtuu, kun sadan euron velka muhii perintätoimistossa pari, kolme vuotta. Kun rahaa maksamiseen olisi ollut, summa olikin moninkertaistunut.
Velkaa on kokonaisuudessaan noin 17 000 - 20 000 euroa. Kaikista summaan sisältyvistä veloista hän ei ole perillä edelleenkään. Ne ovat peruja pahimman masennuksen ajan "pimeiltä jaksoilta".
Jos kysyy normaalilta ihmiseltä, miksi hänellä on velkaa, vastaus on auto, talo tai televisio. Minä olen elättänyt itseni sillä summalla. Se on karua. Emilia
– Jos kysyy normaalilta ihmiseltä, miksi hänellä on velkaa, vastaus on auto, talo tai televisio. Minä olen elättänyt itseni sillä summalla. Se on karua.
Emilia ei mielestään ole ollut holtiton shoppailija tai tuhlailija.
– Moni ajattelee, että kun on nuori ihminen – on vaan juonut, juhlinut tai shoppaillut. Tottakai tein jotain väärin, mutta en ole heitellyt rahaa ilmaan tai elellyt herroiksi.
Sen virheen hän myöntää tehneensä, että jos välillä meni paremmin, hän hölläsi ja antoi itselleen luvan ostaa jotain tai tehdä jotain, vaikkei oikeasti olisi ollut varaa.
Pankkilaina vei pohjalle
Seinä tuli lopullisesti vastaan, kun Emilia oli saanut järjestelylainan pankista, mutta ei pystynyt hoitamaan senkään maksuja.
– Siinä tuli isommat asiat kuvioihin ja samalla isompi häpeä ja syyllisyys siitä, kuinka tyhmä sitä voi olla.
Kuukausieriä jäi maksamatta ja laina meni perintään. Sukulainen oli takaamassa.
Emilian mukaan se vei pohjalle. Vaikka lainalla oli vakuutus, se ei koskenutkaan häntä diagnosoidun mielenterveysongelman vuoksi.
– Siinä meni moni asia pieleen. Sitten löinkin hanskat tiskiin, että ei tästä tule mitään.
"Oma mieli hoki, että olen ihan paska"
Emilialla on takana neljä vaikea-asteista masennusta ja kaksi loppuunpalamista.
Hän arvelee, että psyykkiset ongelmat ovat vaikeuksien perimmäinen syy.
Oli aikoja, ettei hän pystynyt lähtemään kotoa. Alkoi tulla kauhuskenaarioita ja pelkotiloja asioista, jotka eivät olleet todenmukaisia. Lisäksi oli pelkoa ja ahdistusta todellisista asioista.
Asioiden pyörittely vain omassa päässä pahensi asiaa.
– Itsekritiikki oli tosi kovaa. Olisi varmaan auttanut, jos olisin kertonut asioista ja minulle olisi sanottu, että minäkin olen vain ihminen tai että kaikki tekevät virheitä. Mutta oma mieli vain hoki, että olen ihan paska, etten pysty tähän.
Emilia harmittelee, etteivät monet ymmärrä, kun mielenterveyden häiriöistä tai masennuksesta kärsivä sanoo, ettei pysty.
Ymmärtämättömyyden tunteen vuoksi hän vaikeni asioistaan, eikä halunnut parisuhdetta, ettei tarvitsisi kertoa omasta tilanteesta. Äiti oli ainoa, joka tiesi.
Toinen iso asia taustalla on Emilian mielestä yksinkertaisesti osaamattomuus. Kotona ei ollut opetettu käyttämään rahaa.
Hän pohtii, että nuoren voi ajaa velkakierteeseen myös ulkopuoliset paineet. Pitää täyttää muottia menestyvästä nuoresta: olla merkkivaatteet ja varaa matkustella.
– Turhauduin ja ahdistuin, kun sellaiseen ei ollut varaa. Miksi minä en saa niitä tai pysty samoihin asioihin kuin muut.
Uusi suunta
Vuosi sitten Emilia irtisanoi itsensä vakituisesta työstä, pääsi opiskelemaan hoitoalaa ja kotihoitoon töihin.
Hän meni myös koulupsykologille. Se avasi syitä psyykkisten ongelmien takana: lapsuuden käsittelemättömät asiat, epävakaat olot kotona, koulukiusaaminen koko peruskoulun ajan.
Vyyhti alkoi purkautua. Hän oli pitkään pohtinut, mitä vuosien saatossa oli tapahtunut ja nyt hän sai vastauksia.
– Se ei ehkä vielä avannut silmiä rahaongelmille, mutta itselleni kyllä. Ymmärsin, että en olekaan huono ihminen, en vain ollut tiennyt miten toimia.
Pikkuhiljaa hänen onnistui kääntää vahvuudeksi sitä, että kohtasi itsensä ja psyykkiset ongelmansa. Opinnotkin auttoivat itsetutkiskelussa.
– Nyt olen saanut vapautta ja ohjat omiin käsiin, edes jossain asiassa. Kun teki noin ison käännöksen, se ajoi tekemään muitakin ratkaisuja.
Kun Emilian äiti ehdotti edunvalvojan hankkimista, ajatus tyrmistytti. Äidillä oli ollut samankaltaisia ongelmia, hän osasi rohkaista, eikä tuominnut.
– Lopulta myönsin itselleni, että en vain osaa käyttää rahaa, enkä myöskään halua elää niin.
Emilia arvelee oman myötämielisyytensä vauhdittaneen prosessia, joka oli lopulta melko yksinkertainen. Päätös tuli parissa kuukaudessa.
Edunvalvontaan vasta, kun muu ei auta
Suomessa edunvalvonnassa olevia asiakkaita on hieman alle 80 000. Noin neljännes heistä on edunvalvontaan itse hakeutuneita. Tavallisempaa on, että edunvalvojan määräämistä ihmiselle ehdottaa joku toinen.
Johtava yleinen edunvalvoja Toni Linna Etelä-Pohjanmaan edunvalvontatoimistosta arvelee edunvalvontaan itse hakeutumisen kasvaneen hieman.
– Useasti he ovat nuorehkoja ihmisiä, joilla ei elämänhallinta ole ollut kovin vahvalla pohjalla, Linna sanoo.
Linnan mukaan taustalla on usein masennusta tai muita mielenterveysongelmia sekä joskus lisäksi alkoholin tai huumeiden käytön aiheuttamaa toimintakyvyttömyyttä.
Edunvalvojan määrääminen edellyttää, että henkilö on sairauden, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi itse kykenemätön huolehtimaan varallisuuttaan koskevista asioista.
Digi- ja väestötietovirastosta ylitarkastaja Marjukka Mannio vahvistaa, että tavanomainen syy edunvalvontaan hakeutumisesta voi nuoren aikuisen kohdalla olla mielenterveyden ongelmat, joiden vuoksi asiat ovat jääneet hoitamatta, mistä on seurannut velkaantuminen.
Mannion mukaan edunvalvojan määräämiseen vaikuttaa myös, jos välttämättömien asioiden hoitamiseen ei saa apua läheisiltä tai ne eivät tule hoidetuksi kuntien ylläpitämän välitystilin avulla.
Edunvalvoja voidaan määrätä joko määräajaksi tai toistaiseksi. Aika vaihtelee tarpeen mukaisesti, määräaikaisen edunvalvonnan kohdalla se on useimmiten kestoltaan 1-5 vuotta. Lääkäri ottaa lausunnossaan kantaa edunvalvonnan suositeltuun kestoon.
– Aina tulee muistaa, että ensin kannattaa kartoittaa kaikki muut tavat hoitaa asioita. Edunvalvonta on viimeinen keino.
"Olen huojentunut"
Emilia sai edunvalvontapäätöksen keväällä 2020.
– Toisaalta niin ison päätäntävallan antaminen omasta elämästä jollekin toiselle tuntuu tosi pahalta, mutta nyt voin mennä nukkumaan hyvillä mielin. Olen huojentunut, että joku muu hoitaa raha-asiat ja saan keskittyä itseeni.
Edunvalvoja hoitaa edunvalvontatililtä asumismenot sekä muut laskut ja antaa joka viikko elämiseen rahaa.
– Siitä on nyt käyty keskustelua, että mihin mun rahat riittää ja paljonko saan. Tällä hetkellä se on 40 euroa maanantaisin ja torstaisin.
Jos muuta rahanmenoa tulee, siitä keskustellaan ja siihen täytyy anoa erikseen rahaa. Kaikkia hankintoja joutuu miettimään entistä tarkemmin.
Ristikoita mielellään täyttävä Emilia kertoo kulkeneensa neljä kertaa yhden ristikkolehden ohi ostamatta sitä. Se maksaa kaksi euroa.
Haluan päästä kokemaan sen tunteen, että mulla ei ole velkaa. Toivon myös, että saisin ehjän parisuhteen, ja että sellaiseen kykenen, minun pitää oppia ensin rakastamaan itseäni. Emilia
Tällä hetkellä tarkoitus on oppia rahankäyttöä ja yrittää saada jotain säästöönkin. Myöhemmin tulee velkaongelman hoitamisen vuoro. Edunvalvoja on määrätty kahdeksi vuodeksi.
– Aluksi ahdisti ja on päiviä, että ahdistaa vieläkin, mutta uskon, että näin opin hoitamaan raha-asiani. Vaikka olisi vähän vaikeaakin välillä.