Ylen MOT-toimitus selvitti, miten Suomen 20 suurinta kuntaa tarkastaa omia kunnallisia tehostetun vanhushoivan yksiköitä. Yli puolet kunnista ei vuoden 2015 jälkeen olleet tehneet ainoatakaan virallista tarkastuskäyntiä omiin hoivayksiköihinsä.
Lähtökohtaisesti kaikki kunnat nojaavat toiminnassaan siihen, että yksiköt valvovat itse itseään. Puhutaan omavalvonnasta, jonka toimivuus kyseenalaistui viimeistään vuoden 2019 hoivakriisissä. Tuolloin kävi ilmi, että useissa yksityisissä hoivakodeissa oli epäkohtia, joihin ei ollut puututtu eikä hoivakoteja ollut valvottu.
Ylen selvityksen perusteella vain muutamat kaupungit saavat vihreää valoa tarkastuksista. Kyselyyn vastanneista kunnista Espoo valvoo yksityisiä ja omiaan samalla tavalla. Kaupungissa jokaiseen yksikköön tehdään vuosittain kaksi tarkastuskäyntiä, joista toinen hoidetaan ilmoittamatta.
– Laatu ei voi vaihdella sen mukaan, kuka palvelua tuottaa. Me haluamme olla varmoja, että meidän asiakkaat saavat joka paikassa yhtä hyvää palvelua, toteaa Espoon pitkäaikaishoitopäällikkö Elina Kylmänen.
Helsingin tilanteesta voit lukea tarkemmin täältä.
Esimerkiksi Kuopio luottaa pitkälti omavalvontaan. Kaupunki kuuluu keskikastiin, se ei hoida valvontaa esimerkillisen hyvin eikä huonosti. Itä-Suomen suurin kaupunki kuitenkin yrittää valvoa hoivakotejaan. Vuodesta 2015 alkaen tarkastuskäyntejä on tehty omiin yksiköihin neljä kertaa. Yhden kerran vuonna 2019 ja kolme kertaa vuonna 2020. Käynneistä yksi tehtiin yllätyksenä.
Kaupungilla on ollut vuodesta 2015 asti valvontatarkastaja ja hänelle palkattiin kollega viime vuonna. Heidän pääasiallinen tehtävänsä on yksityisten hoivakotien valvonta.
– Varsinaisia tarkastuskäyntejä kaupungin omiin yksiköihin ei juuri ehditä tekemään, Kuopion kaupunki ilmoittaa.
Kaupunki on tehnyt viime ja tänä vuonna myös sisäisen valvontakierroksen.
– Kuopiossa vielä opetellaan valvontaa, myöntää kotihoidon päällikkö Kaija Kokkonen.
Kuopion kaupungin kuntoutusjohtaja Mikko Korhonen huomauttaa, että tarkastuskäyntien lisäksi tehdään paljon ohjausta ja neuvontaa.
– Kaikkea, mitä on tehty, ei ole kirjattu ylös diaarinumerolla.
Korhosen mukaan keskeinen teema tarkastuksissa on ollut kahden viime vuoden aikana ruokailu ja koronaviruksen vuoksi laaditut pandemiaohjeistukset. Valvonnassa on ollut mukana ravitsemusterapeutteja ja laitoshuollon asiantuntijoita.
Kuopio pyrkii yhä kehittämään valvontaansa.
– Meillä on tavoite kohdentaa resursseja omavalvonnan tueksi. Tämän lisäksi meidän on tehostettava systemaattisuutta ja yllätyksellisyyttä, Mikko Korhonen arvioi.
Omavalvonnalla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että vanhusten palvelutalon henkilökunta pitää huolta toimintansa laadusta. Sen toimivuutta on kyseenalaistettu toistuvasti.
Ongelmallisuudesta kertoo myös yhteiskuntatieteiden tohtorin Riitta Räsäsen kokemukset omavalvontasuunnitelmista. Räsänen toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulun opettajana. Aiemmin hän oli Esperi Caren nimeämässä hoivatyön asiantuntijaryhmässä.
– Olen lukenut kymmeniä, kymmeniä, kymmeniä omavalvontasuunnitelmia, ja kaikki ne ovat hyvin ympäripyöreitä, idealistisia. Sanoja jotenkin vaan pyöritellään. Minun mielestäni ne ovat sanahelinää.
Sote-vaikuttavuuden ja sosiaaligerontologian professori Marja Vaarama Itä-Suomen yliopistosta muistuttaa, että muun muassa pelko työpaikan menettämisestä saattaa estää hoitajia puuttumasta epäkohtiin.
Professori selkeyttäisi lakia
Valvonnalla varmistetaan hoivayksiköiden noudattavan lakia.
Vaarama on laatinut oppaan, jonka avulla palvelun laadun valvonta pitäisi onnistua jokaisessa kunnassa.
– Laki sanoo, että pitää hoitaa hyvin ja pitää valvoa. On huolehdittava, että palvelun laatu on hyvä ja näin edelleen. Ilmeisesti meillä pitäisi olla myös laki, joka muistuttaisi, että lakia on myös noudatettava.
Hoivakotien ensisijainen valvoja on kunta, joka ostaa tai tuottaa palvelut. Kunnan hoivakoteja valvovat lisäksi myös aluehallintovirasto ja Valvira. Epäkohdista voi kannella myös eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille.
Marja Vaaraman mukaan lainsäädäntöä olisi selkeästi kehitettävä.
– Nyt lainsäädäntö ja laatusuositukset ovat ympäripyöreitä kuntien oman toiminnan valvonnan ja seurannan osalta.
Koska laissa ei sanota suoraan, miten kuntien pitäisi valvoa omia hoivayksiköitään, ei siihen ilmeisesti myöskään suunnata rahaa.
Epämääräisyyden vuoksi toimijoilta puuttuvat selkeät ohjeet. Sen vuoksi Vaaraman mukaan lainsäädäntöä olisi muutettava ja sanktiota olisi selkeytettävä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hoidon laiminlyönneistä ja kaltoinkohtelusta seuraisi aina tietty rangaistus.
Jotta valvonta toimisi ja siten parantaisi vanhusten yksiköissä olevien ihmisten elämänlaatua, Vaarama nimeää muutamia ratkaisuja.
- Johtamisen, erityisesti tietojohtamisen parantaminen ja yhtenäinen tietojärjestelmä
- Välitön tarttuminen havaittuihin puutteisiin
- Henkilöstön osaamisen vahvistaminen
- Lainsäädännön selkeyttäminen
- Seurannan tapojen konkretisointi
- Asiakkaiden ja omaisten tietoisuuden lisääminen oikeuksistaan
“On uskallettava katsoa kohdetta”
Kuopion kaupungin valvontatarkastaja Kauko Pursiainen arvioi, että hoivakotien asiat ovat systemaattisesti paremmin siellä, missä valvontaa on.
– Valvonta ei ole vaikeaa. On uskallettava katsoa kohdetta. Tarkoitan sitä, ettei tehdä näennäis- tai kahvinjuontikäyntejä.
Yllätyskäyntejä perustellaan usein sillä, että hoivakodit eivät ehdi niin sanotusti piilottaa epäkohtia kuten vaikkapa lisätä hoitajia työvuoroihin.
– Ei minua pelätä tarvitse, mutta yllätyksillä on kuitenkin pelotevaikutusta siinä mielessä, että valvonta voi tulla milloin tahansa, Pursiainen sanoo.
Vaikka Kuopiolla vaikuttaa olevan asiat paremmin hallussa kuin kyselyyn vastanneilla kaupungeilla keskimäärin, ei sen ole syytä kulkea rinta rottingilla lyhyen valvontahistorian vuoksi.
– Valvonnan keskittämistä tarkastajille on tehty vasta viisi vuotta.
Lue lisää:
Uutissuomalainen: Vanhustenhoidosta Valviralle tehdyissa kanteluissa valtava piikki viime vuonna