Sulkavan Väätälänmäeltä löydetyt ruotsalaiset kuparikolikot lienee kätketty venäläisten pelossa. Rahat on todennäköisesti piilotettu maahan 1770-luvulla.
Suomen kansallismuseon amanuenssi Frida Ehrnsten muistuttaa, että 1770-luvulla suomalaisten muistissa oli vielä hyvin isoviha ja pikkuviha.
Ehrnstenin mukaan rahoja piilotettiin tarkoituksella useisiin paikkoihin, etteivät kaikki rahat menisi kerralla. Epäselvää tässä vaiheessa on, miksi rahoja ei ole noudettu.
– Jostain syystä niitä ei ole kaivettu ylös. Tuskin ovat unohtuneet, miettii Savonlinnan maakuntamuseon maakunta-arkeologi Martti Koponen.
Isoviha oli suuren Pohjan sodan aikainen Venäjän miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Pikkuviha oli Ruotsin hyökkäyksen, hattujen sodan, aiheuttama Venäjän miehitys Suomessa vuosina 1742–1743.
Samankaltaisia kätköjä paljon maassa
Ruotsin ja Venäjän raja kulki 1770-luvulla Sulkavan halki. Raja oli 15 kilometrin päässä kuparirahojen löytöpaikalta. Hattujen sodan päättäneessä Turun rauhassa vuonna 1743 Väätälänmäki oli jäänyt Ruotsin puolelle rajaa.
Ehrnsten toteaa, että samankaltaisia kätköjä on löydetty nimenomaan itäisestä Suomesta ja rajan läheisyydestä. Ehrnsten arvioi, että samankaltaisia rahapiiloja on maahan piilotettuna vielä enemmän kuin on löydetty.
Sulkavan rahakätköstä löytyi noin 1 450 kahden äyrin ja noin 860 yhden äyrin kolikkoa. Aivan löytöpaikan läheisyydestä löytyi 32 plootua ja 2 016 kuparirahaa vuonna 1907. Nuo rahat olivat vuosilta 1716–1777. Nyt löydetyt rahat ovat vuosilta 1730–1769.
Rahajärjestelmä oli monimutkainen
Ehrnsten arvioi, että nyt löydettyjen rahojen arvo on nykyrahassa noin 800 euroa. Lähistöltä vuonna 1907 löytyneessä kätkössä oli nykyrahassa noin 1 300 euroa. Yhteensä peltoon oli lähekkäin kätketty nykyrahassa siis noin 2 100 euroa.
Ehrnsten ei tunne tarkasti Sulkavan uuden löydön rahoja, joten rahojen arvo nykyrahassa on suuntaa-antava arvio.
Ruotsin vallan aikainen rahajärjestelmä oli monimutkainen nykyiseen verrattuna. Käytössä oli sekä hopearahoja että kuparirahoja.
Ehrnstenin mukaan hopearaha oli arvoltaan noin kolminkertainen kuparirahaan verrattuna. Kuparirahoja oli lisäksi useampaa kuin yhtä sorttia. Plootut ovat kookkaita kuparilevyrahoja.
Rahakätköjen löytäjät saavat yleensä jonkinlaisen palkkion. Ehrnsten kertoo, että Sulkavan kätkön kaltaisten löytöjen palkkio eli lunastussumma on yleensä muutamia satoja euroja.