Viime viikolla kerroimme, miten maalaus- ja tasoitetöihin tuodaan työntekijöitä Uzbekistanista asti. Siitä huolimatta, että koko maassa on noin 3 000 työtöntä rakennusmaalaria.
Miksi samaan aikaan kun rakennusalalla on tuhansia työttömiä, yrittäjät kärsivät työvoimapulasta?
Pyysimme maalareita ja tasoitetyöntekijöitä valaisemaan, miksi he eivät ole töissä. Suurin osa kommentoi asiaa nimettömänä, koska ei halua leimautua pienissä maalauspiireissä hankalaksi työntekijäksi.
1. TÖISTÄ EI MAKSETA KUNNOLLA
Maalarien mukaan töitä tehdään nykyään usein urakkatahdilla, mutta rehkimisestä maksetaan vain tavallista tuntipalkkaa, ei korkeampaa urakkapalkkaa.
– Olin firmassa, jossa työskenteli paljon uzbekkeja. Heille maksettiin noin kahdeksan euroa tunti, kunnes ammattiliitto puuttui asiaan, kertoo sisustuspuolelle kouluttautuva rakennusmaalari.
Hän väsyi tappelemaan siitä, että saisi itse asianmukaista palkkaa. Ulkomaalaiset ovat tiputtaneet alan palkkatason, hän kertoo.
Maalarin mukaan työmaalla voi käydä niin, että painaa töitä monta kuukautta urakkatahtiin ja lopuksi selviää, että urakkatuntipalkkaa ei tullutkaan.
– Lopulta työnjohtaja ja firma yrittävät viimeiseen asti kusettaa kaiken välistä, jos maalari ei muista merkitä kaikkia tuntejaan ylös. Eikä ruiskumaalari saa edes asianmukaisia hengityssuojaimia, vaan pahvimaskit naamalla, oma terveys pilaten täytyisi töitä jatkaa vuodesta toiseen.
Toinenkin työtön rakennusmaalari uskoo, että kaikki isot maalausfirmat toimivat samoin: maksavat ulkomaalaisille vähemmän.
– Uzbekille riittää 10–12 euroa tunti, kun kotomaassa tienaisi 250–300 euroa kuussa. Puoli vuotta täällä töissä ja “miljonäärinä” kotiin. Suomi-poika ei vaan sillä rahalla pärjää.
Eräs työkykynsä menettänyt maalari kertoo, että työnantajat pitävät liian kalliina, jos kokeneelle maalarille joutuu maksamaan 15 euroa tunnissa. Työkunnon heikentyessä maalarista tulee työnantajalle sairauspäivärahojen maksun takia “pelkkä kuluerä”.
Hänen mielestään monella alaa opiskelevalla, etenkin naisella, on työstä täysin epärealistinen käsitys.
– Olen sanonut heille, että ette te sisusta tai valitse sohvan kuoseja. Eivät he jää alalle, kun rakennusmaalarin työ onkin jotain muuta.
Helsinkiläinen Anne Kiuru kertoo maalausalan tilanteesta nimellään, koska ei enää etsi töitä, vaan perusti oman yrityksen.
Kiurun mukaan hän jäi kuutisen vuotta sitten työttömäksi juuri ulkomaisen halpatyövoiman takia. Hän muistaa, että hänelle tarjottiin 9,5 euron tuntipalkkaa, vaikka hän oli tehnyt maalarin töitä 11 vuotta. Siihen verrattuna ansiosidonnaisella työttömyysturvalla eläisi huomattavasti paremmin.
Häntä harmittaa, ettei Suomessa enää arvosteta ammattitaitoa, vaan erityisesti suuret rakennus- ja maalausalan yrittäjät tuijottavat pelkästään hintaa. Ammattitaitoiset maalarit työskentelevät Kiurun mukaan yleensä pienemmissä yrityksissä, koska eivät halua myydä ammattitaitoaan liian halvalla.
– Raha on ainoa syy palkata uzbekkeja. Nykyinen palkkataso ei riitä enää virolaisillekaan, Kiuru uskoo.
2. TYÖKOKEMUS EI RIITÄ TYÖNANTAJILLE
Eteläpohjalainen Rami Nieminen, 26, valmistui pintakäsittelijäksi vuonna 2010. Sen jälkeen hän on ollut enimmäkseen työttömänä. Hän on hakenut monia työpaikkoja, mutta mitään ei yleensä kuulu, vaikka työpaikoista luvataan soittaa.
– Syynä on työnantajien uskalluksen puute. Työkokemusta ei ole tarpeeksi, mutta samalla pitäisi olla nuori, alle 30-vuotias, että jaksaa olla töissä, Nieminen ihmettelee.
Nieminen uskoo työnantajien pelkäävän, että nuorten selän takana saisi olla koko ajan perään katsomassa. Aikataulut työmailla on sovittu rakennusliikkeiden kanssa niin tiukoiksi, ettei viivästyksiin ole varaa.
Nieminen opiskeli maalariksi ammattioppilaitoksessa Seinäjoella. Vain harva 20:stä samaan aikaan opiskelleesta työskentelee enää maalarina. Monet ovat lähteneet jatko-opiskelemaan tai vaihtaneet kokonaan pois fyysisesti rankalta alalta.
Nieminenkin kertoo yllättyneensä työn raskaudesta ja laihtuneensa kilokaupalla ensimmäisessä työpaikassaan. Hän hakee nyt töitä vuokrafirman kautta ja pohtii, että pitkittyvä työttömyys syö uskoa omiin kykyihin.
– Jos ei ole tehnyt töitä muutamaan vuoteen, pelottaa, ettei osaa tehdä tarpeeksi hyvin. Työnantajat kun etsivät rautaista ammattitaitoa.
Myös toinen nuori maalari vahvistaa, että rakennusalalle haetaan pääasiassa kokeneita ammattilaisia. Vuokratyönantajien kautta töitä voi saada, mutta ne ovat hänen mukaansa epävarmoja.
– Tunteja luvataan, mutta ei kerrota kuinka paljon. Usein pyyntö työhön tulee edellisenä iltana tai jopa samana päivänä. Nuori ei pysty suunnittelemaan muuta elämäänsä tai aikataulujaan.
Työharjoittelijoita työmaalla opastanut maalari kertoo, että harjoittelija saatetaan laittaa esimerkiksi siivoamaan, koska opettaminen veisi aikaa muilta töiltä.
– Jos työmaalla on kiire, käy helposti niin, että ammattilaisella ei ole aikaa opettaa, etteivät työt kärsi. Kuitenkin vain tekemällä oppii nämä työt.
Hän pitää ongelmana sitä, että vastavalmistuneen taidot ovat olemattomat, mutta palkka on työehtosopimuksen mukaan heti melko korkea.
– Pomot eivät suostu maksamaan sitä palkkaa työntekijälle, jota pitää kuitenkin kouluttaa monessa asiassa. Se on yksi syy, miksi he eivät saa työpaikkaa koulun jälkeen, edes kesätöitä.
3. KOULUSSA EI OPETETA OIKEITA ASIOITA
Maalareita koulutetaan Suomessa paljon, mutta koulutuksen taso näyttää vaihtelevan paljon.
Rami Nieminen on tyytyväinen omaan koulutukseensa Seinäjoella ja sen kautta järjestyneisiin harjoittelupaikkoihin.
Hän on kuitenkin huomannut, että rakennusmaalauksen arvostus on hyvin heikko verrattuna koristemaalaukseen. Töinä ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, Nieminen kuvaa.
Osa kouluista näyttääkin kouluttavan maalareita muuhun kuin siihen työhön, jota rakennuksilla käytännössä tehdään.
– Kouluissa ei opeteta rakennusmaalausta, vaan sisustusmaalausta. Edes oleellista ruiskumaalausta ei joka paikassa ole mahdollista harjoitella, eräs maalari hämmästelee.
Pirkanmaalla opiskelijoita ohjannut maalari on törmännyt siihen, että opiskelijat eivät tunne työkaluja eivätkä työvaiheita edes teoriassa. Hänen mukaansa heidän tulisi oppia työstämään kattoja, seiniä, lattioita, ovia ja ikkunoita.
– Olen kysellyt opiskelijoilta, mitä he ovat tehneet koulussa. Vastaus: huonekaluja suurimmaksi osaksi. Joku on joskus päässyt vähän jotain seinää maalaamaan. On tosiasia, että huonekaluja tekemällä ei valmistuta rakennusmaalariksi.
Myös muutama yrittäjä kertoi meille oman kantansa siitä, miksi alalla on kohtaanto-ongelmaa. Yleisesti tuskailtiin suomalaisten maalarien työhalujen puutetta.
Sähköpuolen urakoitsijan mukaan todellista syytä kohtaanto-ongelmaan ei voi julkisesti sanoa - sitä, että suurin osa työttömistä ei ole palkkansa arvoisia. Hänen mukaansa rakennusalan ongelmat ovat taidollisten puutteiden lisäksi työn tuottavuudessa.
– Jos työpäivän aikaansaannos on puolet tehokkaan miehen tasosta, on tilanne taloudellisesti kestämätön. Jotkut heistä pystyvät skarppaamaan koeajan, mutta sen jälkeen ote pääsee löystymään. Näitä työntekijöitä voi ottaa vain vuokraamon kautta, hän toteaa.
Lue lisää aiheesta:
Analyysi: Miksi uzbekki maalaa Suomen taloja eikä suomalainen?