Lypsylehmien ulkoilu on yhä usein puutteellista. Eläinsuojelulaki on määrännyt naudoille jaloittelumahdollisuuden kesäisin jo yli kymmenen vuoden ajan. Silti monet lehmät elävät yhä vuoden ympäri ulkoilematta.
Niin valvovat viranomaiset kuin meijeritkin saavat joka kesä lukuisia yhteydenottoja karjoista, joiden tiedetään elävän navetassa pääsemättä jaloittelemaan. Yhteydenottoja tulee niin paljon, että Itä-Suomen aluehallintovirasto valvoo lehmien ulkoilumahdollisuuksia tänä kesänä tehostetusti.
– Kierrämme tiloilla, joista on epäilys, että eläimet eivät pääse ulkoilemaan tai ulkoilu on puutteellista. Niistä on tullut vihiä esimerkiksi naapureilta tai mökkiläisiltä. Eläimiä tiedetään olevan, mutta niitä ei ole nähty ulkona vuosiin, läänineläinlääkäri Riikka Aho sanoo.
Parsinavetassa kytkettynä pidettävät lehmät ja hiehot täytyy viedä ulos jaloittelemaan 1.5.-30.9. välisenä aikana vähintään 60 vuorokauden ajaksi. Jaloittelumahdollisuuden järjestäminen kesäisin koskee vain parsinavettoja, koska niissä eläimet elävät kaulastaan kiinni kytkettynä, eivätkä pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Eläinten ei ole pakko päästä vihreälle laitumelle vaan riittää, että niillä on jonkinlainen jaloittelutarha, missä ne voivat liikkua.
Ei lainkaan aitauksia koko tilalla
Aho on kiertänyt tarkastamassa jo kymmeniä tiloja tänä kesänä.
– On tiloja, joissa eläimet elävät pelkästään sisällä, ja navetan tai tuotantorakennuksen ympärillä ei ole minkäänlaisia aitoja tai laidunta. Sitten on sellaisia tiloja, missä on niin pienet jaloittelutatarhat, että eläinmäärä pääsee jaloittelemaan esimerkiksi kolmessa erässä. Silloin täytyy vain toivoa, että 60 vuorokautta tulee jokaiselle eläimelle täyteen, Aho sanoo.
Lakipykälien noudattaminen sinänsä ei ole syy, miksi tilannetta valvotaan. Lehmien jaloittelulla on suuri merkitys niiden fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille.
– Ulkona lehmät pääsevät liikkumaan ja käyttäytymään niin kuin luonnossa eläimet pääsevät. Ne ovat paljon rennompia kun ne saavat ulkoilla, rantasalmelainen maidontuottaja Tuomo Siljanen sanoo.
Siljasen lehmät pääsevät ulos jos vettä ei tule niin kaatamalla, että laidun olisi aivan niljainen. Ne lähtevät ulos mielellään ja tulevat sisälle lypsylle mielellään. Ulkona ne liikuskelevat ympäriinsä, syövät ja makoilevat pehmeällä maapohjalla märehtien.
– Esimerkiksi tuo kun ne hyppivät toistensa selkiin, on hyvä esimerkki naudan luonnollisesta käyttäytymistarpeesta. Se on tyypillistä kiimakäyttäytymistä, eikä sitä voi tehdä jos on parteen kiinni kytkettynä, Aho kertoo.
Siljanen sanoo, että lehmien ulkoilusta on hyötyä niiden terveydelle, mutta se helpottaa myös isännän työtä. Esimerkiksi kiimat pystyy päättelemään paremmin kun kiimakäytös on näkyvillä.
– Lehmät ovat rauhallisempia, rennompia ja helpompia käsitellä myös navetassa, Siljanen sanoo.
Lehmiä ei viedä ulos, koska niin ei ole ennenkään tehty
Aho on laittanut vireille yhden 5000 euron uhkasakon tilalle, jossa eläinten ulkoilua ei ole laitettu kuntoon kehotuksista huolimatta. Uhkasakko on tuntuva, mutta keinona silti hidas asioihin puuttumiseen. Asia voi olla vireillä pari vuotta ennen toimeenpanoa.
– Tehokkaampaa olisi, jos meijerit eivät ottaisi vastaan maitoa tiloilta, joissa ei noudateta lakia, Aho sanoo.
Esimerkiksi Valiolla on yleinen toimintatapaohje, joka mukaan lakia rikkovaa tilaa ensin huomautetaan ja jos tilanne ei korjaannu määräajassa, maidon vastaanottaminen keskeytetään.
– Muistan, että vuosia sitten oli yksi tällainen tapaus. Laitonta tilannetta emme missään tapauksessa hyväksy, alkutuotantojohtaja Juha Nousiainen sanoo.
Kun lehmät oppivat kulkemaan, niin jopa minä yksin saan 40 lehmää otettua sisään ja ulos. maidontuottaja Tuomo Siljanen
Aho on törmännyt työssään useisiin selityksiin sille, miksi jollakin tilalla eläimet eivät pääse ulos. Tilan isäntä tai emäntä voi olla esimerkiksi sairas ja lehmien ulos vieminen koetaan ylimääräiseksi työksi, kun työ on jo muutenkin hankalaa. Toisaalta usein on myös niin, ettei eläimiä vain ole totuttu viemään pihalle.
– Kun eläimiä ei ole pidetty laitumella vuosiin, kynnys laittaa ne ulos kasvaa vuosi vuodelta. Eläimet eivät ole tottuneet menemään ulos. Voi myös olla, ettei yksin tilaa pitävä rohkene lähteä yrittämään eläinten siirtämistä ilman apua.
Siljanen on pitänyt lypsytilaansa neljä vuotta. Pihalle liikuteltavia eläimiä hänellä on nelisenkymmentä.
– Ei se kovinkaan työlästä ole. Aitojen teko on se suurin työ, mutta kun lehmät oppivat kulkemaan, niin jopa minä yksin saan 40 lehmää otettua sisään ja ulos, Siljanen sanoo.
Talvella jaloittelupakkoa ei ole
Talven koittaessa Siljasenkin lehmät ja hiehot elävät eloaan parressa. Laki ei vaadi tarjoamaan naudoille jaloittelua talvikuukausina silloinkaan kun ne elävät kytkettyinä.
– Minusta jaloittelupakkoa ei ole syytä laajentaa talvikuukausille. Ne tilat, jotka haluavat ulkoiluttaa lehmiään hoitavat sen ilman pakkoakin, läänineläinlääkäri Aho toteaa.
Siljanen kertoo, ettei ole ulkoiluttanut lehmiään aiempina talvina, joskin nyt se on suunnitelmissa.
– Se on ollut tottumiskysymys, ja en ole yksin viitsinyt panostaa niin paljon eläinten hyvinvointiin.
Siljanen suunnittelee aloittavansa ulkoilutuksen tänä talvena pienimuotoisesti. Siljanen arvelee, että pidempiaikainen ulkoiluttaminen talvella lisäisi työtä kun lehmät pitäisi ruokkia ja juottaa ulos.
– Ensi talvena on suunnitelmissa, että ainakin kerran viikossa eläimet pääsisivät käymään ulkona vaikka puolisen tuntia kerrallaan.