Autovalmistajatkin haluavat osansa uusista keinoista, joista toivotaan helpotusta kasvavien kaupunkien liikenteen ruuhkaisuuteen. Mielenkiintoa on esimerkiksi jaettujen kyytien kehittämiseen.

Volkswagen kehittää MOIA-nimistä palveluaan, joka sijoittuisi taksin ja joukkoliikenteen välimaastoon. Siinä kyyti tilataan älypuhelimen sovelluksella sopivalle noutopaikalle, ja auto vie matkustajan toivottuun määränpäähän. Kyydissä voi olla muitakin matkustajia, joilla on samansuuntainen reitti.

MOIA toimii aluksi Saksan Hannoverissa. MOIA Finlandin toimitusjohtaja Teemu Sihvolan mukaan siellä on jo todettu jaettujen kyytien toimivan ja yhdistelyä on saatu aikaan. Automäärä ei kuitenkaan ole vielä riittävä skaalaetujen saamiseen, eli tuotannon kustannusten pienenemiseen toiminnan laajuuden avulla.

– On tullut paljon oppia, miten valitaan parhaat paikat pysäkeille niin palvelun toimintaa kuin asiakkaita ajatellen, Sihvola kertoo.

Oppia tarvitaan myös vaikkapa kysynnän hallintaan, sillä kutsuttavien autojen paikat eivät loputtomasti riitä. Kustannusten vuoksi taas tyhjillään olevia autojakaan ei pitäisi liikkeellä olla. Sihvola korostaa, että perinteinen joukkoliikenne on tärkeä yhteistyökumppani.

– Jos matkalle on tarjolla vaihdoton julkisen liikenteen yhteys, se on ekologisin ja usein nopeinkin vaihtoehto. Mutta jos matkaan tulee vaikka kaksi vaihtoa, voi tarjoamamme tyyppinen palvelu olla se puuttuva pala, jolloin kuluttaja on valmis maksamaan hieman enemmän ja pääsemään perille ilman vaihtoja, Sihvola sanoo.

Voilswagenilla on palvelun kehityksessä mukana suomalaista osaamista. MOIA Finlandin tausta on pääkaupunkiseudulla toimineessa Kutsuplus-palvelussa, joka päättyi vuoden 2015 lopussa. HSL arvioi tuolloin, että Kutsuplussan Suomessa kehitetty ohjelmisto on yksi maailman pisimmälle viedyistä matkojenyhdistelyohjelmistoista.

Kutsupalvelut usein huonosti kannattavia

Erilaisten jaettujen kuljetusten taival on ollut paikoin vaivalloinen. Taannoinen Kutsuplus keräsi kiittäviä käyttäjiä, mutta tuotti tappiota HSL:lle. Kaupungit sulkivatkin palvelun rahoituksen vuonna 2015.

VTT:n tutkija Juho Kostiainen kuvailee erilaisten kutsupalveluiden lisääntyneen ympäri maailmaa, vaikka välillä niitä myös lopetetaan. Palveluiden saaminen kannattavaksi on ollut usein vaikeaa.

– Helppous ja edullisuus eivät käyttäjälle riitä, vaan palvelun pitää olla luotettavasti saatavilla. Palvelut vaativat investointeja ja alussa toiminta on tappiollista. Samalla olisi kasvettava, jotta käyttäjät todella palvelun löytävät. Esimerkiksi Uber ei ole päässyt lähellekään voitollista toimintaa, Kostiainen toteaa.

Uber kertoi Reutersin mukaan tehneensä syyskuuhun päättyvällä vuosineljänneksellä yli 900 miljoonaa euroa tappiota. Liikevaihto ylsi samana aikana 2,6 miljardiin euroon.

Liikkumisessa pitäydytään paljon tutuissa rutiineissa, ja harva haluaa aamulla alkaa pohtia, mitkä ovatkaan liikkumiseni vaihtoehdot tänään. Uusien palveluiden lanseeraaminen on hidasta.

Volkswagenilla haussa uutta liiketoimintaa

Sihvola kertoo Volkswagenin MOIAn taustalla olevan kova tavoite: vuoteen 2025 mennessä palvelun pitäisi saada maailman kaupunkien kaduilta vähenemään kaikkiaan miljoona henkilöautoa.

Autovalmistajan tavoite saada autoja pois kaduilta kuulostaa firman bisnestä ajatellen järjettömältä. Sihvola kertoo kuitenkin Volkswagenin valmistautuvan näin tulevaisuuteen.

– Tulevaisuudessa mennään liikennepalveluiden suuntaan, mutta liikkumistarve ei tule poistumaan, vaan nämä palvelut pitää tuottaa jollakin. Siihen tarvitaan autoja ja ajoneuvoja, ja näissä palveluissa ne ovat usein käytössä vuorokauden ympäri.

Yksityisautoa taas ei käytetä kovin tehokkaasti, vaan sen hyötykäytössä olevaksi ajaksi arvioidaan keskimäärin noin tunti päivästä.

– Jos yksityisautoja on vähemmän, saadaan tilaa palveluita tuottaville autoille, joten ajatusketju on tältä osin aivan looginen, Sihvola toteaa.

Ainakin alkuun MOIA vastaa koko kuljetusketjusta: niin tilauspalvelusta, kuljettajista kuin autoistakin. Sihvolan mukaan tämä erottaakin sen monesta muusta alan toimijasta.

– Haluamme, että käyttökokemus on yhtenäinen, ja toisaalta haluamme oppia kaikista osista. Välttämättä näin ei toimita jatkossa aina kaikkialla, mutta on tärkeää ymmärtää näitä eri osia, niiden vaikutuksia ja haasteita, Sihvola miettii.

Useita palveluita kokeilussa Suomessa

Joukkoliikenteen ja taksin välimaastoon osuvat palvelut hakevat muotoaan erilaisissa kokeiluissa. Yksi kokeiluista on tulossa lähiaikoina Esposeen. HSL ja yhdysvaltalainen ViaVan kokeilevat yhdessä uudenlaista kutsuttavaa kyydinjakopalvelua Espoon alueella, HSL kertoi marraskuussa.

Sitran kokeiluissa Etelä-Savossa, Itä-Uudellamaalla ja Pirkanmaalla selvitetään, voisiko kunnan tukemaan sote-kyytiin myydä paikkoja itse maksaville matkustajille tai voisiko julkisia, eri autoilla toteutettavia asiointikyytejä yhdistää yhdellä autolla toteutettavaksi. Yle kertoi kokeilun käynnistymisestä Loviisassa heinäkuussa.

Eri matkustajia samaan matkaan yhdistävää taksipalvelua tarjoaa myös Kyyti joissain kaupungeissa Suomessa. Yle uutisoi Kyydistä syyskuussa.

VTT:n Kostiaisen mukaan erilaisista jaetuista kyydeistä ja kulkumuotojen yhdistelystä toivotaan parannusta harvaan asuttujen alueiden kulkuyhteyksiin, kun joukkoliikenne ei kannata alueilla, joissa ihmisiä ei juuri ole.

– Jos mitään liikkumispalveluita ei ole, ei ole muita vaihtoehtoja kuin oma auto. Jos näillä uusilla palveluilla saadaan parannettua vaihtoehtoja ja samalla vielä alennettua liikenteen järjestäjän tai matkustajien kustannuksia, ovathan ne silloin järkeviä, Kostiainen pohtii.

Kostiainen sanoo, että uusia palveluita kokeilleet suhtautuvat niihin usein positiivisesti.

– Toisaalta kokeilijat eivät ehkä muutenkaan ole skeptisellä asenteella liikkeellä.

Lue myös:

Naapurin mummon kanssa samalla kyydillä keskustaan? Kolmella alueella kokeillaan sote-kyytien ja joukkoliikenteen yhdistämistä

Koska halvimmalla kaukobussiin tai junaan? Näillä kolmella palvelulla voi verrata hinnat ja aikataulut samalla kertaa

Belgian flaamilainen nationalistipuolue N-VA ilmoitti sunnuntaina, että se eroaa hallituskoalitiosta YK:n siirtolaisuussopimuksen allekirjoittamisesta syntyneen riidan takia.

N-VA on suurin neljästä puolueesta, jotka muodostivat Belgian hallituskoalition. Aluksi N-VA tuki YK:n siirtolaisuussopimusta, mutta puolue muutti kantansa kielteiseksi lokakuun lopussa.

N-VA:ta edustava Belgian sisäministeri Jan Jambon vahvisti sunnuntaina, että hän ja muut puolueen ministerit jättävät tehtävänsä. Belgian kuningas Philippe hyväksyi ministerien eroanomukset sunnuntaina.

Päätöksen myötä pääministeri Charles Michel johtaa vähemmistöhallitusta viiden kuukauden ajan. Belgiassa on määrä järjestää parlamenttivaalit toukokuun lopussa.

Michelin pitää nyt nimittää uudet henkilöt sisäministeriksi, valtiovarainministeriksi, puolustusministeriksi ja maahanmuuttoministeriksi.

Uhkavaatimus ja ulosmarssi

Flaamilaisen nationalistipuolueen puheenjohtaja Bart De Wever ilmoitti Michelille lauantai-iltana, että N-VA eroaa hallituskoalitiosta, jos pääministeri lentää Marokon Marrakeshissa järjestettävään YK:n konferenssiin hyväksymään siirtolaisuussopimuksen (GCM, Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration).

Michel ei taipunut vaan ilmoitti, että hän tulee edustamaan Belgiaa Marrakeshissa "vastuullisen koalition hallitseman valtion päämiehenä".

Belgian hallitus järjesti myöhään lauantaina kokouksen, jossa se yritti löytää ratkaisun puolueiden väliseen riitaan. Yritys päättyi siihen, kun sisäministeri Jambon ja maahanmuuttoministeri Theo Francken kävelivät ulos kesken tilaisuuden.

Osa EU-maista ei hyväksy asiakirjaa

Suomen ulkoministeriön mukaan GCM-sopimus ei ole oikeudellisesti sitova eikä edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

Asiakirja hyväksytään poliittisella tasolla Marokon Marrakeshissa 10.–11. joulukuuta 2018.

Ainakin Yhdysvallat, Unkari, Tšekki, Itävalta, Puola, Bulgaria, Slovakia ja Australia ovat ilmoittaneet, että ne jäävät sopimuksen ulkopuolelle.

GCM-sopimusta arvostelevat eurooppalaiset poliitikot katsovat, että sopimus voi lisätä Eurooppaan kohdistuvaa maahanmuuttoa.

Lue lisää:

Miksi YK haluaa siirtolaisuussopimuksen, vaikka se ei velvoita valtioita? Pelkona rajoittamaton maahanmuutto ja avoimet rajat

Pakottaako YK:n siirtolaisuussopimus Suomea ottamaan maahanmuuttajia? Hyötyykö Suomi sopimuksesta? Asiantuntijat vastasivat 12 yleisökysymykseen

Virossa YK:n siirtolaisuussopimus oli kaataa hallituksen – Maahanmuutosta tulee vaaliteema kevään parlamenttivaaleihin

Lontoossa järjestetään tänään kampanjoita ja mielenilmauksia ennen tiistain ratkaisevaa brexit-äänestystä. Liikkeellä ovat ainakin kovan brexitin kannattajat sekä omassa tapahtumassaan uutta kansanäänestystä vaativat aktiivit.

"Brexit tarkoittaa exitiä" -otsakkeella kulkeva mielenilmaus järjestetään Lontoon keskustassa. Mukana on muun muassa Ukip-puolueen johtaja Gerard Batten.

– Tämä on demokraattinen ja rauhanomainen mielenosoitus, joka ilmaisee lähtöä ajavien voimakkaita tuntoja huolimatta anti-brexit-propagandasta, jolle olemme altistuneet lähes kaksi ja puoli vuotta, tapahtuman Facebook-sivuilla kerrotaan.

Ukip-puolueesta aiemmin viikolla eronnut Nigel Farage on varoittanut, että mielenilmaus muutama päivä ennen ratkaisevaa äänestystä voi poikia väkivaltaa, mikä antaisi brexitin vastustajille aihetta arvosteluun, kertoi EUObserver.

Entinen puoluejohtaja on perustellut eroaan sillä, että puolueella on päähänpinttymä islamista eikä se enää karta ääriainesta.

Brittiläinen the Sunday Times -lehti toisaalta kertoi varhain aamulla Suomen aikaa, että pääministeri Theresa May olisi lykkäämässä tiistain parlamenttiäänestystä brexitistä.

Lehden mukaan May sen sijaan suuntaisi ensi viikolla Brysseliin vaatimaan parempaa brexit-sopimusta.

Sunday Times perustaa tietonsa ministeri- ja avustajalähteisiin, jotka odottavat Mayn ilmoittavan sunnuntaina aikana äänetyksen lykkäämisestä.

Mayn toimisto kuitenkin on kiistänyt lehden väitteet ja todennut, että äänestys pidetään ajallaan. Kiistämisestä on kertonut esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiö BBC.

"Brexit tekee meistä köyhempiä"

Britannian parlamentin alahuoneen on siis määrä äänestää tiistaina erosopimuksesta, jonka Euroopan unioni ja Britannia ovat neuvotelleet.

Sopimuksen hylkäämistä pidetään todennäköisenä, koska sopimusta vastustetaan niin konservatiivien sisällä kuin Pohjois-Irlannin unionistipuolueessakin (DUP).

Sunnuntaina koolla ovat myös uutta kansanäänestystä vaativat People's vote -aktiivit.

– Lukuisat itsenäiset arviot ovat osoittaneet, että tämä sopimus ajaa meidät heikompaan asemaan vaurioittaen taloutta ja tekemällä meistä köyhempiä, tapahtuman sivuilla vedotaan.

Kampanja muistuttaa, että jopa Britannian hallituksen oma ennuste osoittaa maan aseman heikentyvän verrattuna EU-jäsenyyden jatkamiseen nykyisillä ehdoilla.

Britannian valtiovarainministeriö julkaisi aiemmin arvion, jonka mukaan maan talous supistuu 15 vuoden kuluessa noin neljä prosenttia EU-eron seurauksena.

– Tästä syystä me vaadimme mahdollisuutta sanoa viimeisen sanan brexit-sopimuksesta, aktiivit vaativat.

Britannian tunnetuin brexit-juhta jätti puolueensa – Nigel Faragen mukaan Ukipin nykyjohdolla on "pakkomielle islamista"

TIANJIN Kirjaston ovella on yllättävä este.

– Sinun pitää vaihtaa kengät, vartija sanoo.

Käy selväksi, että Tianjinin Binhai-kirjasto ei ole mikä tahansa kansalaistori, jonne kuka vaan saa kävellä millaisissa jalkineissa huvittaa.

Kantapäästä avoimet kengät päästävät vartijan mukaan liian kovaa ääntä portaikossa. Ovella on kyllä kyltti säännöistä, mutta se toteaa ainoastaan, että kirjastokävijän pitää pukeutua asiallisesti eikä korkokengillä saa kiivetä portaita.

Jostain löytyy sopivat urheilukengät, ja lupa astua sisään heltiää.

Sisään on päässyt myös kiinalainen turistiryhmä, jolle opas on jo ulkopuolella kertonut vierailukohteesta.

Hän lienee kerrannut ainakin seuraava asiat: Pekingistä tunnin junamatkan päässä sijaiseva Tianjinin Binhai-kirjasto avattiin viime vuoden lokakuussa. Se on osa suurempaa kulttuurikeskusta, joka sijaitsee 15 miljoonan asukkaan kaupungin upouudella asuinalueella. Kirjaston on suunnitellut hollantilainen Winy Maas, yksi arkkitehtitoimisto MVRDV:n perustajista.

Turvatarkastuksen jälkeen joukko keski-ikäisiä kamerakauloja hajaantuu ihailemaan kirjaston kuuluisaksi tullutta pääaulaa.

Kun Binhai avattiin, sitä kehuttiin maailman kauneimmaksi kirjastoksi.

Kokovalkoinen tila näyttää siltä kuin jättimäinen pallo olisi työntänyt lattiasta kattoon ulottuvat kirjadyynit tieltään. Aaltoilevat kirjahyllyt jatkuvat nauhamaisina tilan päästä päähän, ja niitä pitkin pääsee kapuamaan kirjaston toiseen kerrokseen. Valo tulvii sisään suuresta silmän muotoisesta ikkunasta.

Portaikon oviaukoista aukeaa päästy eri osastoille. Alhaalla on lastenosasto, oma alue vanhuksille sekä selkokirjoja. Toiseen kerrokseen ollaan avaamassa kahvilaa.

Hehkutusta riitti: “Kirjojen ystävän unelma” ja “maailman paras kirjasto”, kommenteissa sanottiin.

Keskellä lattiaa nököttävän pallon sisällekin pääsee; siellä on multimediateatteri, jota ulkopuoliset voivat vuokrata.

Kirjaston avaamisen jälkeen kävi ilmi, että juuri tällaista arkkitehtuuria sosiaalinen media rakastaa. Kiinan some täyttyi kirjaston kuvista – ja kirjasto kävijöistä.

Hehkutusta riitti: “Kirjojen ystävän unelma” ja “maailman paras kirjasto”, kommenteissa sanottiin.

Suosittu nettisivusto kertoi, että Kiina avaa kirjaston, jossa on yli miljoona kirjaa.

Pian se joutui kuitenkin perumaan puheensa. Kuvat eivät kertoneetkaan koko totuuta.

Kaukaa otetuissa valokuvissa näyttää, että kirjaston aula on täynnä kirjoja lattiasta kattoon. Mutta tämä ei aivan pitänyt paikkaansa. Hyllyt ovat itse asiassa tyhjiä: niillä ei ole kirjoja, vaan kuvia kirjoista.

Arkiaamupäivänä kirjastossa ei ole ruuhkaa mutta kameroita saa silti väistellä.

Vanhempi rouva kuvaa ystäviään, isä lastaan, nuoret vuorotellen itseään ja toisiaan. Yliopisto-opiskelija Qu Ying venyttää kättään, jotta kaikki neljä kaverusta mahtuisivat samaan kuvaan.

– Olin kuullut, että kirjasto on kaunis. Tulimme ottamaan selfieitä, Qu kertoo.

Nuoret istuvat hyllyllä, jonka takaseinän reikälevyyn on printattu kuva kirjarivistöstä. Samat niteet toistuvat tasaisin väliajoin. Alex Ferguson, espanjan kielioppi, terveystietoa, useita kansia, joiden pienestä tekstistä ei saa selvää. Ja taas Alex Ferguson, joka pistää kuvan kirjarivistä selkeimmin silmään.

Kiinassa on paljon määräyksiä ja sääntöjä. Niitä pitää totella. Liu Xiufeng, kirjaston apulaisjohtaja

Arkkitehdin alkuperäinen idea oli, että hyllyille pantaisiin myös oikeita kirjoja. Hetken aikaa näin tehtiinkin, mutta kirjat piti poistaa, kertoo kirjaston apulaisjohtaja Liu Xiufeng.

– Parin ensimmäisen kuukauden ajan hyllyllä saattoi istua ja napata vierestään kirjan. Se oli mukavaa. Mutta Kiinassa on paljon määräyksiä ja sääntöjä. Niitä pitää totella, Liu selittää.

Nyt kaikki niteet on siirretty takahuoneisiin ja kirjaston ylempiin kerroksiin.

Kirjaston arkkitehdin Winy Maasin alkuperäinen idea oli, että kirjastossa voisi kävellä kirjojen päällä.

Nyt Ylen Venetsiassa tapaama Maas haluaa ajatella, että vastoinkäymisen voi kääntää uudeksi merkitykseksi. Tyhjyys on kutsu hankkia lisää kirjoja, Maas sanoo.

– Tyhjät hyllyt osoittavat, että tila pitäisi täyttää kirjoilla. On poliittisesti kiinnostavaa nähdä, miten tämä kehittyy. Auttaako kirjaston tuoma huomio siihen, että kirjoja tulisi lisää, Maas maalaa.

Hän kuitenkin välttää sanomasta kirjastoa poliittiseksi kannanotoksi Kiinan harjoittamaa sensuuria kohtaan.

– Tämän suhteen pitää olla varovainen. En halua osoitella, eikä se ole loukkaus. Se saattaa jopa auttaa.

Huomiota kirjasto ainakin on saanut. Haastattelua jo tottuneesti antavan apulaisjohtaja Liun mukaan kansainvälinen pöhinä yllätti kirjaston henkilökunnan.

– Ensimmäisen kymmenen kuukauden aikana täällä on käynyt yli kaksi miljoonaa ihmistä, hän kertoo. Viikonloppuisin on kiireisintä.

En muista, mitä viimeksi luin. En oikein enää lue huvin vuoksi. Wang Xinyu

Kirjojakin on entistä enemmän: ei miljoona, mutta jo lähes 600 000. Vertailun vuoksi, Pasilan kirjaston kokoelma on noin kolmannes tästä.

Lukemista on kuitenkin lainannut vain joka kymmenes kävijä. Moni tulee katselemaan ja kuvaamaan.

Myös Ning Jianchun on kirjastossa ihailemassa rakennusta. Hän kertoo, ettei juuri lainaa kirjoja, vaan mieluummin ostaa niitä.

– Kiinalaiset lukevat koko ajan vähemmän. Kaikki lukevat vain pätkiä netistä. Se ei ole hyvä asia, Ning pohtii.

Wang Xinyu on tullut kirjastoon muutaman sadan kilometrin päästä Shandongista luokkansa kanssa. Hän opiskelee maisema-arkkitehtuuria, joten vierailukohde valikoitui esteettisin perustein.

– En muista, mitä viimeksi luin. En oikein enää lue huvin vuoksi, Wang sanoo.

Tilastojen mukaan kiinalaiset lukevat vielä kansainvälisesti verrattuna paljon, keskimäärin kahdeksan tuntia viikossa. Elektroniset kirjat ovat kuitenkin vallanneet vauhdilla markkinoita painetuilta niteiltä.

Myös Tianjinin kirjaston takahuoneista löytyy perinteisempiä kirjaston käyttäjiä: opiskelijoita, vanhuksia ja tauon tarpeessa nukkumaan tulleita työikäisiä. Lastenosastolla on yksi perhe lukemassa kirjaa.

Kiinassa kirjastojen haasteet ovat samat kuin Suomessa. Niistä yritetään luoda uudenlaisia kansalaistiloja, jotka vastaisivat ihmisten muuttuviin tarpeisiin. Apulaisjohtaja Liun käsityksen mukaan lukeminen on muuttunut, mutta ihmiset ovat tauon jälkeen palaamassa kirjastoihin.

– Kirjaston luoma ilmapiiri on ihmisille tärkeä, Liu väittää.

Kansalaistensa valvontaa jatkuvasti lisäävä Kiina sensuroi maassa tarjoilla olevaa kirjavalikoimaa.

Tiajinissa se näyttäisi pitävän paikkaansa.

Aulassa on enää pari riviä kirjoja alaovien vieressä, mutta ihmiset ovat ottaneet tilan omakseen. Puhelimen näprääminen sopii ympäristöön luontevasti. Somettaessa ei haittaa, että kirjat on viety turvaan ja että osa hyllyistä on jouduttu aitaamaan punaisella kulunestonauhalla.

Ilmeisesti juuri puhelinten vuoksi varotoimet ovat olleet paikallaan.

Myös uutistoimisto AFP oli kohdannut kirjastossa huolestuneen vartijan, joka kertoi, että moni liukastuu ja kompuroi portaissa. Vartijan mukaan kerran eräs vanha rouva kaatui ja löi päänsä pahasti.

– Se oli veristä, vartija varoitti.

Kiinassa on totuttu ajattelemaan, että kirjallisuus on vaarallista aivan toisella tavalla. Kansalaistensa valvontaa jatkuvasti lisäävä Kiina sensuroi maassa tarjoilla olevaa kirjavalikoimaa.

Helmikuussa sensuuriviranomaiset estivät jopa George Orwelin Vuonna 1984 -klassikon mainitsemisen nettikeskusteluissa. Kirjassa diktaattori, Isoveli, näkee kansalaisten kaikki liikkeet.

Liun mukaan kirjasto voi hankkia mitä tahansa kirjoja, jotka on julkaistu Kiinan virallisia kanavia pitkin.

Vieraskielisiä teoksia kirjastossa on tällä hetkellä 3 000. Suomea niiden joukosta ei löydy.

Mutta entä suomalaisten kirjoittamaa käännöskirjallisuutta? Liu ei osaa sanoa.

Koneella hakusana “Suomi” antaa vain yhden oppikirjan ja tieteellisen julkaisun. Kymmenestä Suomen käännetyimmästä kirjailijasta lopulta yksi tärppää.

Kirjan pitäisi sijaita kirjaston viidennessä eli ylimmässä kerroksessa. Siellä vau-arkkitehtuuri vaihtuu tavanomaisiin lukusaleihin. E-oppimisalue vaikuttaa tavalliselta tietokonehuoneelta.

Tyhjään lehtisaliin mentäessä omat laukut pitää sinetöidä kangaskassiin. Virkailija lähtee avuksi etsimään.

– Valitettavasti se on siirretty varastoon, hän lopulta toteaa käytyään hyllyä läpi.

Harmi sinänsä, Tove Janssonin muumit olisivat sopineet oivasti kokovalkoiseen mielikuvituskirjastoon.

Lisää aiheesta:

Miltä näyttää uusi keskustakirjasto Oodi? Lähde virtuaalikierrokselle!

Kohti tulevaisuuden kirjastoa – Katso Yle Areenasta, millaista kirjastoa tarvitaan tulevaisuuden maailmassa.

Venäjän ihmisoikeusliikkeen suuri nimi Ljudmila Aleksejeva on kuollut 91 vuoden iässä.

Jo neuvostoaikaan toisinajattelijana tunnetuksi tullutta Aleksejevaa on kutsuttu Venäjän omaksitunnoksi.

Aleksejeva kuoli lauantai-iltana moskovalaisessa sairaalassa.

Ljudmila Mihailovna Aleksejeva syntyi 1927 Krimin niemimaalla Jevpatorijassa. Aleksejeva valmistui Moskovan valtionyliopiston MGU:n historian tiedekunnasta vuonna 1950.

Stalinin kuoleman jälkeen Aleksejevan asunnosta Moskovassa tuli moskovalaisen intelligentsian, älymystön, tapaamispaikka ja maanalaisten kiellettyjen kirjoitusten, samizdatin, säilytys- ja jakelupaikka.

Kirjailijoiden Andrei Sinjavskin ja Juli Danielin tuomitseminen vankileirille "neuvostovastaisesta toiminnasta" vuonna 1966 oli yksi tekijä, joka ajoi Aleksejevaa aktivismiin.

Vuodesta 1968 hän oli useasti kuulustelujen ja kotietsintöjen kohteena.

Aleksejeva osallistui Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksia käsittelevän kronikan kirjoittamiseen, ja hän oli Moskovan Helsinki-ryhmän perustajajäseniä vuonna 1976.

Ryhmä vaati vuonna 1975 Helsingissä pidetyn Ety-kokouksen loppuasiakirjan toteuttamista Neuvostoliitossa.

Etykin loppuasiakirjan niin sanottu kolmas kori velvoitti allekirjoittajamaita kunnioittamaan ihmisoikeuksia kuten ajattelun- ja uskonnonvapautta.

Kun ihmisoikeusaktivistien pidätykset kärjistyivät vuonna 1977, Aleksejeva joutui muuttamaan Yhdysvaltoihin. Hän palasi sieltä Venäjälle vuonna 1993 ja jatkoi työtään ihmisoikeuksien puolesta. Aleksejeva toimi toimintansa uudelleen aloittaneen Moskovan Helsinki-ryhmän puheenjohtajana.

Vielä 2000-luvulla Aleksejeva muun muassa osallistui säännöllisesti Moskovassa Triumfalnaja-aukiolla kuukauden 31. päivänä pidettäviin mielenilmauksiin, joissa vaadittiin vallanpitäjiä kunnioittamaan Venäjn perustuslain 31. pykälän takaamaa kokoontumisen vapautta.

Vuonna 2010 Aleksejeva pidättiin Moskovassa uudenvuoden aattona pidetystä luvattomasta mielenosoituksesta.

Vuonna 2009 Aleksejeva sai Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon yhdessä yhdessä Memorial-järjestön kanssa.

Joulukuussa 2017 Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi Aleksejevalle valtionpalkinnon työstä ihmisoikeuksien eteen.

Aleksejevan Moskovan Helsinki-ryhmä oli ensimmäisiä järjestöjä, jotka saivat ulkomaisen agentin leiman ulkomailta saamansa rahoituksen takia.

Aleksejeva korosti vastustavansa Krimin miehitystä. Hänen mielestään se häpäisi Venäjän.

– Hyvän naapurin pitää auttaa naapuriaan vaikeuksien yli eikä käyttää niitä hyväkseen murkinoidakseen tämän laskuun, Aleksejeva kirjoitti Eho Moskvy -radioaseman nettisivuilla syyskuussa 2014.

Lisää aiheesta:

Ljudmila Aleksejevaa kutsutaan Venäjän omaksitunnoksi 6.11.2015

Aiheesta muualla:

Moskovan Helsinki-ryhmän aktivisti täytti 90 vuotta – Putin toi kukkia 20.7.2017

Kittilän kentällä jouduttiin varautumaan sunnuntaina puolilta päivin vaaratilanteeseen, kun kentälle saapumassa ollut matkustajakone ilmoitti viranomaisille teknisestä viasta.

Boeing 757 -kone oli tulossa Isosta-Britannista Gatwickistä ja siinä oli 230 matkustajaa. Kone oli Thomsonin kone, kertoo Finavian viestintäjohtaja Katja Siberg.

Kone pääsi kuitenkin laskeutumaan normaalisti, eikä tilanteesta aiheutunut haittaa myöskään kentän muuhun liikenteeseen.

Päivystävä palomestari Lasse Rytkönen Lapin pelastuslaitokselta kertoo, että kyse oli hänen tietojensa mukaan laippaviasta.

– En tiedä tarkalleen mikä on laippavika. Käsittääkseni se vaikuttaa siihen, että kone tulee kentälle liian kovaa. Vaarana on, että se ei saisi pysäytettyä konetta kiitotielle. Mutta tällä kertaa kävi hyvin, ja kone pysähtyi kuten pitikin, Rytkönen sanoo.

Kiirettä lapin taivaalla

Finavian viestintäjohtaja Katja Siberg sanoo, että välikohtauksesta huolimatta lentoliikenne saatiin hoidettua Kittilässä normaalisti.

Ruuhkaa riittikin, sillä Kittilään laskeutui tänään 24 konetta.

Päivä oli yksi kaikkien aikojen vilkkaimmista. Koko Lappiin laskeutui tänään yhteensä 79 lentokonetta. Mukana on Kittilän, Rovaniemen, Enontekiön, Kuusamon ja Ivalon kentät.

– Nyt eletään talven vilkkaimpia päiviä. Tällä hetkellä on pystytty ottamaan kaikki vastaan. Hyvä, että Kittilän uusi laajennettu lentokenttäkin on saatu jo käyttöön. Matkustajillakin on enemmän tilaa, Siberg sanoo.

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä tuskin haluaa puolustaa kevään vaalikeskusteluissa sosiaaliturvamallia, johon keskustan puoluekokous ja puoluevaltuusto puoluetta painostavat.

Ristiriita sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta jakaa puoluetta ja osin sen takia puolueen sosiaaliturvamallin valmistuminen on viivästynyt.

Keskustan puoluekokous linjasi kesäkuussa, että puolueen pitkän aikavälin tavoite on perustulo. Perustulo on määritelmällisesti vastikkeeton, eli työttömälle perustulon vastikkeena ei olisi työnhaku tai opiskelijalle rahan ehtona ei olisi opintopisteiden saaminen.

– Kenttä ja puoluevaltuutetut ovat hyvin yksimielisiä perustulosta. Puoluejohdolla on jotain tätä vastaan. Vaikka puoluekokouksen linja on selkeä, silti (johdolta) tulee avauksia vastikkeellisuudesta. En tiedä onko kyse Juhan (Sipilä) omasta linjasta, joka on ristiriidassa tämän kanssa, sanoo keskustanuorten puheenjohtaja Suvi Mäkeläinen.

Sipilän hallitus on varsinkin aktiivimallilla lisännyt sosiaaliturvan vastikkeellisuutta. Sipilä on myös johdonmukaisesti niin julkisissa puheissaan kuin eri lähteiden mukaan hallituksen keskusteluissa kannattanut sosiaaliturvan vastikkeellisuutta.

Sipilä: Ydin on aktiivisuus

Sipilä linjasi kesäkuussa puoluekokouksen puheessaan, että "keskustan on luotava malli, joka kannustaa ja velvoittaakin pienenkin työn vastaanottamiseen".

Myöhemmin kesäkuussa Sipilä sanoi STT:n haastattelussa, että puolue ei kannata sellaista perustuloa, joka kannustaisi passiivisuuteen.

– Miksi sitä sitten kutsuu, me olemme kutsuneet perustuloksi sitä. Mutta minusta siinä nyt ei niin hirveästi tarvitse nimiin hirttäytyä. Kunhan se idea siinä on, että se kannustaa työn tekemiseen ja yksinkertaistaa tätä järjestelmää, Sipilä sanoi.

Marraskuussa kiista nousi uudelleen pinnalle. Ensin Sipilä sanoi Ylelle, että keskusta haluaa sosiaaliturvan olevan vastikkeellista työ- ja opiskelukykyisille ja -ikäisille ihmisille. Muutama päivä myöhemmin puoluevaltuustossa Sipilä sanoi puheessaan, että keskustan tavoitteena on kannustava, aktiivisuutta vaativa perustulo.

– Kaiken ydin on aktiivisuus. Kenenkään ei pidä luoda Italian malliin odotuksia, että Suomella olisi varaa passivoiviin perustulomalleihin, Sipilä sanoi puheessaan.

Seuraavana päivänä keskustan 135-jäseninen puoluevaltuusto hyväksyi kannanoton, jonka mukaan keskusta kannattaa perustuloa ja vierastaa kokoomuksen ja SDP:n vastikkeellisia malleja.

Nykymalli ei ole vastikkeeton

Puoluevaltuustoon kuuluva Mäkeläinen sanoo sosiaaliturvassa olevan kyse ihmiskuvasta, ja perustulon kannattajat uskovat ihmisen olevan luonnostaan aktiivinen toimija. Hänen mukaansa perustulo turvaa perustoimeentulon, jolloin ihminen uskaltaa ottaa lyhyenkin työpätkän vastaan.

Keskustan sosiaaliturvamallin valmistelua vetää puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Katri Kulmuni, jonka mukaan malli on valmis viimeistään tammikuussa. Alun perin malli piti julkaista syksyn aikana.

Kulmunin mukaan erilaiset leikkurit ja sanktiot tekevät sosiaaliturvamalleista byrokraattisempia ja monimutkaisempia, vaikka tärkeämpää olisi luoda yksinkertainen, työtulot ja tuet yhteensovittava malli. Keskustan mallissa ainakin vähimmäispäivärahat yhdistettäisiin lainsäädännön osalta.

– Ajattelisin, että tärkein vastikkeellisuus tulee siitä, että kannattaa lähteä töihin ja tehdä töitä, jolloin kukkaroon tulee enemmän rahaa, Kulmuni sanoo.

Suoraan hän ei kuitenkaan vastaa, kun häneltä kysyy, onko keskustan mallissa työttömällä velvollisuus sanktioiden uhalla hakea töitä. Kulmunin mukaan nykyjärjestelmässä on jo tavallaan vastikkeeton perusturva, kun perustuslaki turvaa minimiturvan.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen ei allekirjoita Kulmunin väitettä nykyjärjestelmästä, koska perustulon ideologia eroaa ratkaisevasti nykyjärjestelmästä.

– Kun miettii, millainen byrokratia esimerkiksi toimeentulotuessa on ja se on sidottu tuloihin ja myös varallisuuteen, niin perustuloon verrattuna se on varsin erilainen etuusmuoto, Kärkkäinen sanoo.

Sipilä ei tällä viikolla halunnut vastata STT:n kysymyksiin keskustan mallin vastikkeellisuudesta ja lopullisen mallin mahdollisista eroista verrattuna keskustan puoluekokouksen ja puoluevaltuuston kantoihin.

Kaksi perustulopuoluetta Vihreät ja vasemmistoliitto kannattavat perustuloa, joka verotetaan pois tulojen kasvaessa. Vihreiden mallissa perustulon taso on 560 euroa ja vasemmistoliitolla 800 euroa.

– Meillä perusturvan taso olisi suunnilleen nykyinen, mitä ihmiset nettona saa. Enemmän kyse on järjestelmätason muutoksesta. Pienistä työtuloista ei tulisi nykyisen mallin tavoin rangaista ajaen ihmisiä byrokratialoukkuun, Kulmuni sanoo.

Vihreiden perustulomalli on vuodelta 2014. Eduskunnan tietopalvelu laski silloin mallin vaikutusarviot, mutta ei enää tarjoa vastaavaa palvelua vaalien alla, koska tietopalvelun resurssit eivät riitä kaikkien puolueiden mallien vaikutuksien laskemiseen.

Kulmuni sanoo, että keskustan mallin vaikutukset julkiseen talouteen pyritään mahdollisimman hyvin selvittämään.

Tänä vuonna perustulon painoarvo julkisessa keskustelussa on laskenut, Kärkkäinen sanoo. Hänen mukaansa teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n maaraportti helmikuussa käänsi keskustelun suuntaa.

OECD suositti yleistukea, joka vähentää köyhyyttä tehokkaammin. Lisäksi keskustelua kohti vastikkeellisia malleja ovat kääntäneet muiden puolueiden sosiaaliturvamallit, sillä vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole saaneet kumppaneita perustulohaaveilleen.

Perustulokokeilun tulokset helmikuussa

Mäkeläinen sanoo, että keskustalla on oltava oma malli vaalitenttejä varten. Parhaillaan käynnissä olevasta perustulokokeilusta on tulossa ensimmäisiä tuloksia helmikuussa. Sitä ennen keskustalla on määrä olla sosiaaliturvamalli ja mallilla nimi.

– Nimi ei ole kynnyskysymys, vahva perusturva on kynnyskysymys. Nimi ei ole ollut suurin debatti, Kulmuni sanoo.

Tänä vuonna keskustelua on hämärtänyt myös keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen, joka pohti toukokuussa "vastikkeellista perustuloa".

Äänestäjien kannalta parasta olisi selkeys, jossa perustulon kaltaisia vakiintuneita käsitteitä ei lähdetä hämärtämään.

– Vastikkeettomuus on ytimessä määrittelevänä tekijänä, jolla perustulo eroaa muista malleista. Jos perustuloksi voi kutsua kaikkia malleja, termi menettää merkityksensä, Kärkkäinen sanoo.

Myös Sipilä kaipasi jo huhtikuussa puoluevaltuustossa puheessaan keskustelua perusvalinnoista, joista yksi oli myös hänen mukaansa valinta vastikkeellisen ja vastikkeettoman mallin välillä. Hän sanoi keskustan valmistuvan periaateohjelman kertovan keskustalaisen ihmiskäsityksen.

Kesäkuussa julkaistun ohjelman mukaan keskusta haluaa "taata kaikille kannustavan toimeentulon perustuloajattelun pohjalta".

Aiheesta lisää:

Perustuloa kokeilleet yllättyivät vapaudesta ja turvallisuuden tunteesta – ero entiseen on henkisesti suuri

Pienituloisille hyviä uutisia, ennustaa professori Heikki Hiilamo – Yle listasi professorin havainnot sosiaaliturvasta kuuteen kohtaan

Ylen tukikysely paljastaa kaksi jyrkkää jakolinjaa puolueissa: Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja perustulo

Euroopan suurin ulkosuomalainen kaupunki muuttaa luonnettaan

Espanjan Aurinkorannikolla asuu talvisin 20 000–30 000 asukasta, tosin tarkkaa lukua ei tiedä kukaan, koska kaikki eivät siirrä kirjojaan Espanjaan. Fuengirolan ilme on muuttunut kovasti 1950-luvulta, jolloin alueelle muuttivat ensimmäiset suomalaiset. Yhä useampi muuttaa seudulle tekemään töitä, ja esimerkiksi alueen suomenkielinen koulu pursuaa oppilaita.

Jaettujen kyytien taival ollut paikoin vaikea, silti yritystä ja kokeiluja riittää

Kaupunkien liikenteeseen kehitellään palveluita, joilla ruuhkia saataisiin tulevaisuudessa vähennettyä. Yksi tällaisten ratkaisujen kehittäjistä on saksalainen autovalmistaja Volkswagen, jolla on kehitystyötä myös Suomessa. Yhtiön Suomen yksikön taustalla on taannoin Helsingissä toimineen Kutsuplus-palvelun teknologiaa.

Vesa-Matti Loiri viettää joulun yksin

Vesa-Matti Loirin jouluklassikko Sydämeeni joulun teen täyttää 30 vuotta. Taiteilija on tehnyt joulukonserttikiertueita jo 1990-luvun alusta lähtien, mutta tämä saattaa olla hänen viimeisensä. Loiri viettää joulun yksin ja löytää rauhan kappaleen sanoman mukaisesti.

Viikko vaihtuu sateisena ja tuulisena

Alkavan viikon sää on sateinen, lauha ja tuulinen. Osa sateista tulee vetenä, osa lumena. Enimmillään lunta voi sataa jopa kymmenen senttimetriä. Paikoin voi tulla jäätävää sadetta. Lue lisää säästä täältä.

Elintapaohjaukseen, kuten ravitsemusneuvontaan, tarvittaisiin Suomessa runsaasti lisää resursseja. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on useita kuntia, joiden asukkaiden on käytännössä mahdotonta päästä perusterveydenhuollon kautta ravitsemusterapeutin puheille, sillä ravitsemusterapeutteja ei läheskään kaikissa terveyskeskuksissa ole.

Tarvetta olisi, sillä lihavuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista ja sen määrä lisääntyy. Jos suomalaisten lihomista ei saada pysäytettyä, edessä voi olla miljardien lasku, joka muodostuu lihavuuden aiheuttamien sairauksien, kuten kakkostyypin diabeteksen kustannuksista.

Heinolalainen terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann on ottanut rutiinikseen jutella elintapa-asioista jokaisella vastaanotollaan, vaikka kukaan ei sellaiseen velvoita. Kaikki alkaa yksinkertaisesta kysymyksestä, mitä kuuluu. Vaikka akuutti vaiva ei suoraan liittyisi vaikkapa ylipainoon, Brinkmann pitää tärkeänä keskustella potilaan kanssa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä laajemminkin, erityisesti pitkäaikaissairaiden potilaittensa kanssa.

– Olennaista on olla oikeasti kiinnostunut potilaan asioista sen sijaan, että arvostelisi, tuomitsisi ja heristelisi sormea. Pitää muistaa myös kysyä, mitkä asiat potilasta kuormittavat. Kuinka hän on nukkunut ja mikä on mieliala ja stressitilanne, Brinkmann sanoo.

Minulla on paljon potilaita, joiden lääkitystä on voitu vähentää tai jopa lopettaa kokonaan. Satu Brinkmann

Erityisesti kansantauteja, kuten kakkostyypin diabetesta tai verenpainetautia sairastavien potilaidensa kanssa Brinkmann käy joka kerta läpi samat kysymykset. Ne koskevat tupakointia, alkoholinkäyttöä, liikunta- ja ruokatottumuksia sekä univaikeuksia ja henkistä jaksamista. Jos elintavoissa on korjattavaa, lääkäri pyrkii tuuppimaan potilaitaan tekemään parempia valintoja.

Tarvittaessa tarjolla on ammattiapua, kuten liikunta- tai ravitsemusneuvontaa, joita molempia on Heinolassa muista päijäthämäläisistä kunnista poiketen hyvin tarjolla.

Elintapaohjaukseen sijoitetut eurot tuovat säästöjä

Lihavuus ja sen seurauksena usein puhkeava kakkostyypin diabetes uhkaa aiheuttaa Suomelle kahden miljardin euron lisälaskun vuoteen 2030 mennessä, mikäli tauti yleistyy nykyisellä tahdilla.

– Luku on tällä hetkellä tarjolla olevaan tietoon perustuva arvio, joka sisältää sekä terveydenhuollon kustannusmenot sekä työkyvyttömyyden kansantaloudelle aiheuttamat menetykset, tarkentaa StopDia-hankkeessa diabeteksen ehkäisymenetelmien kustannustehokkuutta tutkiva professori Janne Martikainen.

Vertailun vuoksi: summa on yli kaksinkertainen ammattikoulutukseen tälle vuodelle varattuihin euroihin nähden, yli kahdeksankertainen maahanmuuton kustannuksiin verrattuna, ja sillä kuittaisi 80 prosenttia liikenneväylien korjausvelasta.

– Lukuihin on luvassa tarkennusta ehkä noin vuoden kuluttua, kun saamme lisää tuloksia omasta tutkimuksestamme.

Vuonna 2016 käynnistyneessä StopDia-tutkimushankkeessa pyritään luomaan mahdollisimman kustannustehokas malli diabeteksen ennaltaehkäisyyn.

– Jos meillä olisi rahaa loputtomasti, tarjoaisimme kaikille diabeteksen riskiryhmään kuuluville personal training -palvelua. Koska ei ole, täytyy miettiä kustannustehokkaampia keinoja, tutkimuspäällikkö Jaana Lindström Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Tällä hetkellä selvitetään, millaisia tuloksia saadaan ryhmäohjauksella ja miten mobiilisovellus toimii elämäntapamuutosten tukena. Ajatus on, että ennaltaehkäisyyn sijoitetut eurot tuottavat myöhemmin hedelmää pienempinä terveydenhoitokuluina ja harvempina sairauspoissaoloina.

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon rahaa ennaltaehkäisyyn tarvittaisiin, ei vielä ole.

– Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että lisäpanostuksia tarvittaisiin merkittävästi lisää, Martikainen sanoo.

Eroon lääkkeistä ja lisäenergiaa päivään

Lääkäri Satu Brinkmann tekee yhdessä kaikkien pitkäaikaissairaiden potilaidensa kanssa hoitosuunnitelman, johon kirjataan lääkärikäyntien lisäksi potilaan omat tavoitteet ja ne asiat, joita potilas itse voi ja haluaa tehdä terveytensä eteen. Suunnitelma käydään elintapaosioineen joka vastaanotolla läpi, ja sitä päivitetään tarvittaessa.

– Olen suorastaan riemastunut siitä, kuinka toimiva tämä systeemi on. Minulla on paljon potilaita, joiden lääkitystä on voitu vähentää tai jopa lopettaa kokonaan, kun elintapoja on saatu muutettua paremmiksi, Brinkmann sanoo.

Yrittäjä Sari Hutri-Lehtola on yksi Brinkmannin potilaista, joka on onnistunut muuttamaan elintapojaan parempaan suuntaan lääkärin lempeän kannustuksen tukemana.

– Olen nyt vuoden tai puolentoista ajan liikkunut säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Sitä ennen en liikkunut juuri ollenkaan, Hutri-Lehtola kertoo.

Hän sairastaa kakkostyypin diabetesta. Lisäksi hänellä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Jokin aika sitten verenpainelukematkin olivat liian korkeat. Ne saatiin laskemaan liikuntaa lisäämällä.

– Liikunnan ansiosta pääsin verenpainelääkkeistä kokonaan eroon. Sain ihmeen paljon lisäenergiaa. Liikunta on sellainen ihmelääke, jota ei purkista saa, Hutri-Lehtola hehkuttaa.

Hutri-Lehtolalla on myös ylipainoa, mutta siitä eroon pyristeleminen ei ole tällä hetkellä ykköstavoite. Sen sijaan tavoitteena on omaksua terveellisempiä elintapoja pikkuhiljaa.

– Ravitsemussuunnittelijan kanssa olen lähtenyt liikkeelle siitä, että opettelen syömään säännöllisesti, mikä on diabeteksen takia tärkeää. Aikaisemmin jätin aamupalan kokonaan väliin, hän kertoo.

Elintapaneuvonnan ammattilaisia tarvitaan lisää

Elintapaneuvontaa on kunnissa tarjolla vaihtelevasti. Paljon on myös yksittäisten lääkäreiden ja hoitajien harteilla. Lääkäri Satu Brinkmannin mukaan ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on saada elintapa-asioiden puheeksi ottaminen rutiiniksi ja kannustavaksi.

Samoilla linjoilla on Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (PHHYKY) yksikköpäällikkö Risto Kuronen. Hän valmistelee parhaillaan maakuntauudistuksen suunnittelussa työryhmänsä kanssa ehdotusta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rakenteesta, johon osaltaan liittyy myös sairauksien ennaltaehkäisyyn panostaminen.

– Koko hyvinvointiyhtymän alueella tuetaan myös Heinolassa hyväksi todetun pitkäaikaissairaiden terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoa, Kuronen kertoo.

Siis saman, jonka pohjalta Brinkmannkin elintapa-asioita lähestyy.

– Uskon, että lääkärit ja hoitajat kyllä näkevät tehtäväkseen olla tukena elintapamuutoksissa, mutta ikävä kyllä käytännössä, kun ajasta on puute, nämä elintapa-asiat voivat tippua vastaanottokäynneiillä käsiteltävistä asioista ensimmäisinä pois, Kuronen toteaa.

Puutetta on myös elintapaohjauksen muista ammattilaisista. PHHYKY:llä on perusterveydenhuollossa vain kaksi ravitsemusterapeuttia. Toinen palvelee ikäihmisiä ja toinen ainoastaan Lahden alueella. Näin ollen vaikkapa työikäisen asikkalalaisen ei käytännössä ole mahdollista päästä julkisen puolen ravitsemusterapeutin vastaanotolle, mikäli tämä ei ole erikoissairaanhoidon asiakas.

Ravitsemusterapeuttien määrän suhteen on toivomisen varaa valtakunnallisestikin: Suomen väkilukuun suhteutettuna perusterveydenhuollossa työskentelee yksi laillistettu ravitsemusterapeutti 80 000 asukasta kohden ja noin kaksi miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joiden perusterveydenhuollossa ei ole lainkaan ravitsemusterapeuttien virkoja.

Aikaisemmassa diabeteksen ehkäisy -tutkimuksessa suositellaan, että ravitsemusterapeuttien vakansseja pitäisi olla yli tuplamäärä nykyiseen verrattuna.

– Tämä on ehdottomasti asia, johon pitäisi saada parannusta, StopDia-hankkeen projektipäällikkö Jaana Lindström sanoo.

Pelkkä tieto ei riitä, vaan tarvitaan tsempparia

Sekä lääkäri Satu Brinkmann että potilas Sari Hutri-Lehtola ovat yhtä mieltä siitä, että tiedonpuute ei ole Suomessa syy kenenkään epäterveellisiin elämäntapoihin.

– Jos se tiedosta olisi kiinni, Suomessa olisi valtavan tervettä kansaa, Brinkmann sanoo.

– Joskus lääkäri vain sanoo ensimmäisenä, että "sinulla on ylipainoa, josta pitäisi päästä eroon". Kyllä jokainen ylipainoinen tämän tietää, eikä sen toteamisesta ole mitään hyötyä, Hutri-Lehtola lisää.

Brinkmannin mukaan elintapaohjauksen tavoite onkin motivoida, tukea ja kulkea rinnalla. Ainakin Hutri-Lehtolan kohdalla rinnalla kulkeminen on ollut tuloksellista.

– Liikuntaneuvoja vei minut ihan konkreettisesti lenkille. Se, että nyt liikun säännöllisesti on kyllä ihan sen liikuntaneuvonnan ansiota. Kyllä aikuinen ihminenkin joskus tarvitsee motivointia ja pientä potkua, hän sanoo.

Monia Brinkmannin potilaita on riittänyt motivoimaan lääkärin kanssa vastaanotolla käydyt keskustelut, eikä erilliselle elintapaohjaukselle ole ollut tarvetta.

– Se että rutiinisti kysytään tietyt asiat, ja potilaat osaavat odottaa niitä kysymyksiä, pikkuhiljaa alkaa tulla kommentteja, että "hei, mä lopetin tupakoinnin tai että nyt on korkki kiinni", Brinkmann kertoo.

Vanaja-kaira on tuttu kymmenille tuhansille suomalaisille pilkkijöille. Sitä myytiin myös ulkomaille, kuten Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan. Vanaja-kairojen valmistus sai alkukipinän Vanajan autotehtaalla Hämeenlinnassa. Työporukassa oli iso joukko pilkkimiehiä, mutta tuohon aikaan kunnon jääkairoja ei tahtonut saada mistään.

Aluksi Reijo Aaltonen valmisti Asseri-isänsä kanssa Vanaja-kairoja omakotitalon alakerrassa. Myöhemmin kairatehtaalle valmistui oma halli Mäkelän teollisuusalueelle Hämeenlinnassa. Vuosien varrella kairaa kehitettiin niin, että sitä oli helpompi tehdä ja teroittaa. Uudemmissa malleissa terän purevuus ja kestävyys olivat aiempaa parempia.

– Vuosien varrella kierukan malli muuttui paljon ja terän mallissa tapahtui valtavia muutoksia. Joka ainoa kaira on terältään vähän erilainen.

Puukapulasta vintiläkairaan

Vanhimmissa malleissa oli puukapula, jolla kairaa väännettiin. Myöhemmin kairoihin tuli hirsinäveristä eli käsikäyttöisistä puuporista kehitetty vintilä, joka nopeutti pilkkiavannon tekemistä, Reijo Aaltonen esittelee liki parinkymmenen erilaisen kairan rivistöä.

– Jos jää on pehmeää monikerrosjäätä, minä otan aina ensimmäisenä vanhan puukapulakairan. Sitä pystyy nostamaan ja painamaan, sillä jaksaa vääntää.

– Hyvässä jäässä vintiläkaira on ehdottomasti nopeampi. Se vetää koko ajan. Mutta jos jäässä on seassa vähänkin pehmeää jäätä, vintiläkaira puree siihen kiinni ja jää jumiin.

Älä hakkaa kairalla jäätä!

Jo kairan teroittaminen vaatii ammattimiestä. Pelkästään kairan lyöminen jäähän pilaa terän, eikä tee se itse -mieheltä teroitus onnistu, varoittaa Reijo Aaltonen. Jotta kaira purisi jäähän hyvin, terän täytyy olla oikeanmallinen.

– Kairan teroittamista ei pysty opettamaan, se täytyy opetella kantapään kautta.

Oikeaa terän asentoa varten Reijo Aaltosella on kotinsa työpajassa "kuppi", jolla terän asento voidaan tarkistaa.

Kairakokoelma kertyi vaihdokeista

Reijo Aaltoselle kertyi kattava kokoelma Vanaja-kairoja, kun pilkkimiehet halusivat vaihtaa kairansa uudempiin malleihin.

– Ne ovat vuosien aikana kertyneet. Nämä ovat niin sanottuja vaihtokairoja. Kaverit halusivat nuorempia malleja ja ne ovat jääneet nurkkiini. Olen halunnut säilyttää ne sen takia, että tästä nähdään jääkairan kehittyminen.

Reijo Aaltonen myöntää olevansa ylpeä museolle lahjoitetusta kairarivistöstä.

– Siinä on minun ja isäni vuosien elämäntyö. Nämä kuuluvat museoon. Jos minä kuolen, mitä perikunta tekee näillä? Minä tunnen nämä kairat, niiden iän ja erot, ei ole muita, Aaltonen pohdiskelee.

Vanaja-kairan valmistus Hämeenlinnassa päättyi vuonna 1987, kun Reijo Aaltosen isä tuli eläkeikään ja kairatuotanto myytiin Rapalalle. Kauppasopimus määritti, etteivät myyjät saaneet jatkaa kairojen tekemistä viiteen vuoteen. Vuonna 1992 tuotanto alkoi uudelleen Veto-merkkisenä.

Kehitystyötä kilpailijan kanssa

Vanaja-kairan kanssa samoilla markkinoilla oli myös heinolalainen UR-kaira. Aaltonen muistelee, että Uuno Rantasen kanssa kilpailtiin ja tehtiin omalla tavalla yhteistyötä. Parannusten etsimisessä ei syytetty toista kopioinnista: hyvät ideat satoivat pilkkimiesten laariin parempina kairoina.

Kairojen paremmuus testattiin SM-pilkkikisoissa: kenen tekemä kaira oli pilkkimestarilla, sen kairat kävivät kaupaksi ja tämä näkyi seuraavan vuoden myyntitilastossa.

Reijo Aaltonen harmittelee, että pilkkimisen suosio on hiipunut. Kun parhaina vuosina SM-pilkissä saattoi olla 7 000 kilpailijaa, nyt yli tuhat osanottajaa on jo hyvin. Muutenkin pilkkiharrastuksen väheneminen näkyy.

– Nuoriso ei lähde enää jäälle. Se on heidän mielestään liian kylmää. 1950-luvulla jäältä lähdettiin hakemaan viikolle ainakin yhden päivän ruokakalat. Nykyään harrastetaan enemmän verkkokalastusta ja uistelua.

Kattava kokoelma kalastusmuseolle

Reijo Aaltonen katsoi, että nyt oli sopiva aika luovuttaa Vanaja-kairakokoelma Suomen kalastusmuseolle. Sitä ollaan perustamassa Riihimäelle Suomen metsästysmuseon yhteyteen. Suunnitelmat kalastusmuseosta etenevät, kun sekä opetus- ja kulttuuriministeriö että maa- ja metsätalousministeriö ovat näyttäneet museolle vihreää valoa asettamalla sille selvitysmiehen.

Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen toiminnanjohtaja Ari Lappalainen on iloisesti yllättänyt Aaltosen tekemästä lahjoituksesta. Erityisen arvokkaaksi lahjoituksen tekee se, että jokaisesta kairasta on tarkat tiedot valmistusvuosineen ja ominaisuuksineen. Lappalainen visioi jo, että kairat tulevat museossa nähtävillä sarjana.

– Tämä määrä yllätti kyllä minut. Tässä näkyy hyvin jääkairojen kehityskulku, tosi hieno kokonaisuus, ihastelee Ari Lappalainen.

Erämuseon yhteyteen Riihimäelle

Vuonna 1978 perustettu Suomen Kalastusmuseoyhdistys on tehnyt 30 vuotta työtä kalastusmuseon eteen. Nyt se on toteutumassa, kun Riihimäelle on perusteilla erämuseo. Siihen yhdistettäisiin kalastusmuseo ja nykyinen metsästysmuseo. Selvitystä museoista odotetaan keväällä, kertoo toiminnanjohtaja Ari Lappalainen.

Kalastusmuseota varten kokoelmissa on jo 50 000 esinettä, 60 000 valokuvaa, arkisto ja kirjasto. Tavoitteena on koota perusnäyttelyt meri-, joki- ja järvikalastuksesta sekä vaelluskaloista. Näyttelyitä on tarkoitus elävöittää pienoismalleilla. Vaihtuvissa näyttelyissä ensimmäisten teemojen joukossa on pilkkikalastus.

– Toivottavasti saamme lisää kalastusaiheisia valokuvia. Voimme digitoida kuvat, jolloin ihmiset voivat pitää alkuperäiset kuvat itsellään. Myös uhanalaisia arkistoja otetaan mielellään vastaan.

– Vieheitä meillä on, mutta keräilijöillä on varmasti kattavampia kokoelmia. Näitäkin me olemme valmiina ottamaan vastaan ja laittamaan julkisesti esille, jatkaa Lappalainen.

Britannian pääministeri Theresa May kampanjoi kuluneella viikolla ankarasti brexit-erosopimuksensa puolesta. Hän kiersi pitkin Britanniaa myymässä sopimusta kansalle ja puolusti sitä päivittäisissä parlamentin alahuoneen väittelyissä.

Työ ei ole tuottanut tulosta. Parlamentin mielipide tuntuu kääntyneen entistä vahvemmin hänen sopimustaan vastaan.

Theresa Mayn konservatiiveista neljäsosan arvioidaan hylkäävän sopimuksen tiistain äänestyksessä. Näin tekee myös konservatiivien tukipuolue DUP.

Oppositiopuolueetkin aikovat äänestää sopimusta vastaan muutamia kapinallisia lukuunottamatta, joten sen hyväksyminen näyttää parlamentaarisen matematiikan mukaan mahdottomalta.

Maassa pelätään poliittista kaaosta

Jos sopimus ennakko-odotusten vastaisesti hyväksyttäisiin, olisi Britannian EU-erossa kohtalaisen selvät sävelet.

Maa eroaisi suunnitelmien mukaan maaliskuun 29. päivän iltana. Sen jälkeen edessä olisi vähintään kahden vuoden siirtymäaika, jonka aikana neuvoteltaisiin tarkemmin tulevaisuuden suhteista unioniin.

Mutta koska sopimus ei näytä menevän läpi, on melkein mikä tahansa mahdollista. Jotkut kuvailevat, että Britannia astuu poliittisesti kaoottisimpaan aikaan sitten toisen maailmansodan.

Theresa May voidaan pakottaa eroamaan, joten edessä voi olla pääministerin vaihtuminen ja kenties myös ennenaikaiset vaalit.

Työväenpuolueen kerrotaan puuhaavan epäluottamusäänestystä pääministeriä vastaan nopealla aikataululla, jos hänen sopimuksensa hylätään. Jos Theresa Mayn sopimus kärsii selkeän rökäletappion voi jatkaminen pääministerinä käydä mahdottomaksi.

Uusi brexit-äänestys kerää kannatusta

Theresa Mayn jatko on auki ja niin on myös koko EU-eron tulevaisuus.

Entistä useampi kansanedustaja näkee uuden kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä ainoana vaihtoehtona pattitilanteen selvittämiseksi.

Brexit-sekasotku johtuu paljolti siitä, että Britannian kansalta kysyttiin vain erotaanko, mutta eron käytännön toteutustavasta tai seurauksista oli vain hyvin hatara kuva.

Kuva on selkeytynyt ainakin siltä osalta, että erokampanjan lupaukset kivuttamasta erosta, jossa Britannia saa EU:lta kaiken haluamansa ovat osoittautuneet perättömiksi.

Edes uutta brexit-äänestystä ajavat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, mitä mahdollisessa uudessa kansanäänestyksessä kysyttäisiin.

Yksi mahdollisuus olisi antaa kansalle valinta Theresa Mayn neuvotteleman sopimuksen tai EU-jäsenyyden jatkamisen väliltä. Kenties kyseeseen voisi tulla myös Norjan kaltaisten läheisempien EU-suhteiden tarjoaminen vaihtoehdoksi.

Entistä useampi kansanedustaja on viime viikkoina haaveillut julkisesti Norjan kaltaisesta Euroopan talousalueen jäsenyydestä Theresa Mayn ajaman sisämarkkinaeron ja vapaan liikkuvuuden katkaisemisen sijaan.

Sopimuksetonta eroa ei nähdä mahdollisuutena

EU-eropäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Theresa Mayn varoittelu siitä, että vain hänen erosopimuksensa hyväksyminen estää Britannian eroamisen kaoottisesti ilman sopimusta näyttää kaikuvan kuuroille korville.

Parlamentin alahuone näyttää uskovan siihen, että se voi estää sopimuksettoman eron joka tapauksessa, joko uuden kansanäänestyksen kautta tai toisin keinoin.

Euroopan unionin tuomioistuimen tällä viikolla antaman selvennyksen mukaan Britannia voi jopa pysäyttää EU-eroprosessin omalla päätöksellään ennen sen voimaan astumista.

EU-prosessin pysäyttäminen tai uusi kansanäänestys saisivat kuitenkin brexitin puolesta äänestäneen kansanosan tuntemaan itsenä petetyiksi, jopa siinä määrin että se uhkaisi yhteiskuntarauhaa.

Britannian politiikka näyttää kaoottisemmalta kuin koskaan, mutta toisaalta kyse on paluusta normaaliin päiväjärjestykseen. Suoran kansanäänestyksen jälkimaingeissa parlamentaarinen demokratia eli kansanedustajat yrittävät ottaa EU-eron ohjat käsiinsä.

Harva tohtii edes arvailla mihin Theresa Mayn sopimuksen hylkääminen lopulta johtaa. Varmaa Britanniassa on tällä hetkellä vain poliittisen sekasorron jatkuminen.

Lue myös:

Lontoossa tänään mielenilmauksia brexitistä – Sunday Timesin mukaan May olisi lykkäämässä parlamenttiäänestystä

Oikeusministerin arvio: brexit voi ajaa Britannian päättymättömiin neuvotteluihin EU:n kanssa

Britannian tunnetuin brexit-juhta jätti puolueensa – Nigel Faragen mukaan Ukipin nykyjohdolla on "pakkomielle islamista"

Suuret, märät lumihiutaleet läiskähtelevät auton tuulilasiin. Kapea ja mutkikas hiekkatie johdattaa suurien kuusien syleilyyn, tien ylle ojentuvien oksien tervehtiessä tulijaa.

Vaikka Toivakan kunnan kyltti on juuri ohitettu, alle puolentoista kilometrin mittainen tienpätkä sitä ympäröivine peltoineen ja metsineen kuuluu Joutsan kuntaan. Vastaavia toisen kunnan sisällä sijaitsevia alueita – maantieteellisiä kummajaisia – kutsutaan enklaaveiksi.

Enklaavintiellä, yli 50 hehtaarin kokoisella Joutsan alueella Toivakassa, on pitkä ja värikäs historia.

Tien varrelta puikahtaa peltoaukeaman jälkeen näkyviin vanha, puinen omakotitalo. Keltaisen talon pihapuussa tuikkivat jouluvalot ja portailla lepattavat lasilyhdyissä kynttilät. Talon omistajat ovat ainoat tämän enklaavialueen joutsalaiset vakiasukkaat.

Kun Enklaavintietä on ajanut reilun kilometrin verran, se päättyy T-risteykseen Päijänteen rantaan. Sieltä se haarautuu vielä muutaman sadan metrin verran molempiin suuntiin vieden kesämökkien pihoihin. Kallioiselta rannalta löytyy puiden katveesta kymmenkunta hyvin hoidettua hirsimökkiä.

Asukkaalle nimellä ei ole merkitystä

Yhden vaalean pyöröhirsisen huvilan pihassa näkyy liikettä. Pekka Hujanen on käymässä mökillään ja lakaisee luudalla portailta vasta satanutta, märkää lunta.

– Kyllä me olemme Joutsassa, Hujanen vahvistaa.

– Ennen tämä oli Leivonmäen kuntaa, mutta nykyään Joutsaa. Täällä on vähän yli puolenkymmentä mökkiä, peltotilkkuja, metsää ja yksi vakituinen asukaskin. Tosi kaunista aluetta, kertoo Hujanen.

Edessä avautuu silmiä ja sielua hivelevä näky, ylväs Päijänteen Ristinselkä. Utuisessa säässä vastarannalta näkyy juuri ja juuri Korpilahden metsämaisemaa. Kellastunut kaislikko koristaa kivistä rantaa. Jäähileisessä vedessä lipuu kuusi valkoista joutsenta jonossa. Raikasta ilmaa haluaa nuuhkia ahmien. Syvää hiljaisuutta pysähtyy kuuntelemaan ja kiire karisee.

Hujanen kertoo hankkineensa tontin vuonna 1990 ja rakentaneensa sille kaksi mökkiä. Toinen hirsinen rakennus pilkottaa ylempää mäen päältä. He asuvat vaimonsa kanssa parinkymmenen kilometrin päässä Leivonmäellä ja käyvät mökillään kesäisin joka viikonloppu.

– Kyllä täällä kelpaa lastenlasten kanssa touhuta ja saunoa. Ei tätä parempaa paikkaa olekaan.

Hujaselle ei ole käytännössä mitään eroa onko alue Joutsaa vai Toivakkaa. He käyttävät mökkipaikastaan vaimon kanssa nimitystä Rutalahti läheisen Joutsaan kuuluvan kylän mukaisesti, vaikka Toivakalle kuuluvia maita onkin hyvän matkaa välissä ennen kylää.

Enklaavit ovat katoamassa kartoilta

Enklaaveja syntyi isojaon aikaan 1700-luvun puolivälissä. Niitä on kuntaliitosten yhteydessä aktiivisesti sulautettu ympäröiviin kuntiin kuntarajojen selkeyttämiseksi. Maanmittauslaitoksen vuonna 2011 tehdyn tilaston mukaan Suomessa on jäljellä enää alle viisisataa enklaavia.

Myös Enklaavintiellä saattaa olla loppu edessä.

– Saa nähdä, mitä maakuntauudistukset tuovat mukanaan, mutta päämääränä on, että enklaaveista päästäisiin kokonaan eroon, sanoo rekisteripäällikkö Mauno Pyykönen Maanmittauslaitokselta.

Vesiraja on karannut kauaksi Päijänteessä. Hiekkapohjaa paljastuu entisen järven pohjasta. Pekka Hujanen kertoo, ettei muista koskaan veden olleen näin alhaalla ja kaivokin on päässyt kuulemma kuivumaan. Viereisen mökin omistaja, Annikki Lehto tulee tervehtimään naapuriaan. Molemmat ylistävät alueen luonnonkauneutta ja rauhaa.

– Kyllä täällä maalliset murheet unohtuvat, kun katsoo auringonlaskua, värikästä taivasta ja horisonttia, sanoo Lehto.

Joutsenet töräyttävät huutonsa, levittävät suuret siipensä ja lehahtavat lentoon tyyntä järven pintaa hipoen. Hento auringon kajo kultaa taivaanrantaa.

Hujasta ei hetkauta, vaikka Enklaavintie kuuluisikin vielä jonain päivänä Toivakkaan. Lehto ehkä toivoisikin Enklaavintien siirtyvän Toivakkaan, samaan kuntaan ympäröivän kotikylänsä, Nisulan kanssa.

Miten enklaavi voi syntyä?

Viitisenkymmentä vuotta Rutalahdessa asunut mutta nykyisin jyväskyläläinen Anja Pailio on perehtynyt alueen historiaan. Pailio kertoo maiden kuuluneen aikoinaan Korpilahdella sijaitsevalle Vihisen tilalle.

Kun Korpilahdelle kuuluneista alueista osa siirrettiin Toivakalle, palanen Vihisen maita jäi keskelle Toivakkaa saarroksiin. Maat päätettiin jättää kuuluvaksi Korpilahdelle, sinne minne päätilakin kuului.

– Jotenkin muistelisin, että tämä olisi ollut verotuksellinen juttu, ja että olisi ollut hankalaa, kun samalla omistajalla olisi ollut maita kahden kunnan ja lääninkin alueella, Pailio kertoo.

Rutalahden kylän matkassa Enklaavintie on sittemmin siirtynyt ensin Leivonmäelle ja sen jälkeen vielä osaksi Joutsaa.

Hujasen mökiltä jäistä ja yhä kapenevaa Enklaavintietä eteenpäin mentäessä tulee vastaan Lehdon vaaleanvihreä hirsinen mökki. Annikki Lehto alkaa kärrätä kottikärryillä polttopuita liiteristä mökin verannalle. Joutsenet näkyvät hänen rannastaan vielä paremmin.

Koska Lehto on lähtöisin enklaavia ympäröivältä Nisulan kylältä Toivakasta, muistaa hänkin Enklaavintien historiaa.

– Aikoinaan Suomessa on ollut suuria tiloja ja tämä Enklaavintien alue on ennen kuulunut Korpilahteen. Kun maa-alueita on jäänyt toisen kunnan sisälle, tämä on kuin toisen kunnan sisällä oleva siirtomaa.

Annikki Lehto kertoo keksineensä tien nimenkin. Aiemmin Enklaavintiellä ei ollut minkäänlaista nimeä, mutta sitten tuli laki: jos tiellä on yksikin vakituinen asukas, on sillä oltava nimi.

– En tiedä, onko toista Enklaavintietä koko Suomessa, mutta minusta tämä oli tälle tielle oikein sopiva nimi! Lehto toteaa.

Lehdolle ei koidu mitään käytännön ongelmia siitä, että alue kuuluu Joutsaan. Mökkiläiset ovat kuulemma henkisesti rutalahtelaisia ja nisulaisia.

Joutsan kuntaan kuuluu toinenkin enklaavi, Ansioniemi, joka sijaitsee Hartolan keskellä. Kunnanjohtajalle asiaa toisinaan kummeksutaan, mutta kummastakaan enklaavista ei kunnalle kunnanjohtaja Harri Nissisen mukaan ole harmia. Hyötyä sen sijaa kylläkin.

– On kiva, että on enklaaveja. Se tarkoittaa lisää joutsalaisia ja veronmaksajia, nimekkäitäkin sellaisia. Jos siellä pitäisi järjestää joitain lähipalveluita, asiasta voisi olla haittaa, mutta siihenhän ei kuntaa nykyisin velvoiteta, sanoo Nissinen.

Rutalahtelaiset ovat toivoneet pitkään siirtymistä Joutsasta Toivakkaan. Nähtäväksi jää, mikä on Enklaavintien kohtalo.

Viime sodissa menetetyistä Suomenlahden ulkosaarista on saatu julkisuuteen vanhoja ja harvinaisia valokuvia.

Kymenlaakson museo on julkaissut kuluneen syksyn aikana runsaat 400 kuvaa Suursaaresta, Lavansaaresta, Tytärsaaresta ja Seiskarista.

Kuvat ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja jopa tallennettavissa Flickr -kuvapalvelussa.

Kuva-arkiston hoitaja, tutkija Elina Pylsy-Kompan mukaan joukossa on todennäköisesti kuvia, joita ei aiemmin julkisuudessa ole nähty, mutta niiden lukumäärää hän ei osaa arvioida.

Tutkija pitää nykyisin Venäjälle kuuluvien ulkosaarten kuvia arkiston helminä.

– Se on sukellus hävinneeseen maailmaan, kun katsoo ulkosaarten kuvia. Ne ovat aina vaikuttavia.

Flickrin käytön Kymenlaakson museo aloitti elokuussa, jolloin se julkaisi palvelussa Kymenlaakso 100-vuotta -nimisen albumin. Museon kuvakokoelmasta vastaa Kotkan kaupunki.

Vanhoilla kuvilla hurja suosio

Vanhojen valokuvien suosio on kasvanut viime vuosina huikeaa tahtia. Esimerkiksi museoiden, kirjastojen ja eri arkistojen kokoelmia esittelevässä digitaalisessa Finna-nettipalvelussa esillä olevia kuvia on viime ja tänä vuonna katsottu lähes kahdeksan miljoonaa kertaa. Vielä vuonna 2016 vastaava luku oli noin yksi miljoona.

– Kuvat ovat Finnan käytetyintä kulttuuriperintöaineistoa. Kuvia katsellaan paljon enemmän kuin muita esillä olevia kokoelmia, kertoo kehityspäällikkö Erkki Tolonen Kansalliskirjastosta.

Tolosen mukaan viisi vuotta sitten avattu Finna saa uusia käyttäjiä, kun lisää vanhoja kuvia julkaistaan digitaalisesti selattavaksi ja etsittäväksi. Suomi 100 –juhlavuosi saattaa osaltaan selittää parin viime vuoden lukemia.

Uusien valokuva-aineistojen näkyvyys perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa herättävät Finnan kokemuksen mukaan aina suuren kiinnostuksen.

– Esimerkiksi taannoinen Museoviraston suuri kuvajulkistus, jossa tuotiin vapaaseen käyttöön 100 000 kuvaa sekä Lappeenrannan museoiden äskettäin tuomat kuvat Viipurista toivat paljon käyttäjiä Finnaan, kuvailee Erkki Tolonen.

Kiinnostus vanhoja kuvia kohtaan näkyy myös siinä miten usein niitä tarjotaan museoiden arkistoon.

– Se on meille ihan tavallista arkea. Ehkä keskimäärin viikoittain kokoelmiimme tarjotaan vanhoja kuvia, laskeskelee Elina Pylsy-Komppa.

Hänellä on hoidettavanaan noin 500 000 kuvan kokoelma.

Facebook-ryhmistä arvokasta tietoa myös museoille

Finnan havaintojen mukaan kuvia katsovat ja niitä käyttävät paljon muun muassa sukututkimusta harrastavat.

Mutta muitakin käyttäjiä on. Tolonen kertoo Finnan Facebook-sivuilla olleesta nukkekotiharrastajan palautteesta. Sen mukaan vanhat kuvat ovat aarreaitta ja ideoinnin lähde. Muun muassa pakkausten, etikettien ja kalusteiden sekä julisteiden avulla voi saada selville miten Suomessa ennen elettiin.

Tolonen arvelee, että kuvat ovat helppo tapa tutkia historiaa ja perehtyä siihen.

– Ne ovat usein koskettavia ja omakohtaisiakin.

Ilmiö näkyy laajemminkin sosiaalisessa mediassa. Useilla paikkakunnilla toimii omia vanhoihin kuviin erikoistuneita Facebook-ryhmiä.

– Ne keräävät yhteen vanhoista kuvista kiinnostuneita ihmisiä. Ihminen on aina ollut kiinnostunut menneestä, pohtii Elina Pylsy-Komppa.

– Myös Finnassa olevia kuvia jaetaan aktiivisesti Facebookin paikkakunta- ja kaupunginosaryhmissä, täydentää Erkki Tolonen.

Joskus ryhmistä voi olla suoranaista hyötyä myös museoalan ammattilaisille. Kouvolassa runsaat puoli vuotta kaupungin valokuva-arkistoa hoitanut amanuenssi Olli Rojo kertoo saaneensa valokuvalahjoituksen Kouvolan Entiset Nuoret -ryhmältä.

– Ryhmässä käydyn keskustelun avulla sain lisätietoa kokoelmissamme olleista kuvista.

Myös Rojo puhuu vanhojen kuvien suosion yhteydessä kiehtovuudesta.

– Katunäkymät, vaatetus, miljööt…, vanhojen kuvien avulla pääsee ikään kuin aikamatkalle menneisyyteen vaikkapa jo 1980- tai 1990-luvulle, tai jopa sadan vuoden takaiseen elämään.

Digitoinnissa vuosien urakka

Vaikka vanhoja valokuvia on sähköisessä muodossa kaiken kansan selattavana jo pilvin pimein, odottaa arkistojen uumenissa vielä valtaisa määrä kuvia luettelointia ja julkaisua.

Arkistojen hoitajille se tarkoittaa hurjaa työmäärää.

Muun muassa Savonlinnan maakuntamuseossa ja Outokummun kaivosmuseossa aiemmin työskennellyt Olli Rojo kertoo, että Kouvolan noin 120 000 vanhasta valokuvasta vasta 4000 on viety sähköiseen järjestelmään.

– Luetteloinnissa ja digitoinnissa riittäisi yhdelle ihmiselle töitä varmaan vuosikymmeniksi, naurahtaa Rojo.

Vertailun vuoksi; esimerkiksi Helsingin ja Tampereen kaupungeilla on arkistoissaan kummallakin noin miljoona valokuvaa.

Kouvolan kaupunginmuseon kuva-arkiston kuvien nettiselailusta kiinnostuneet joutuvat vielä odottamaan kuvien julkista käyttöä.

– Parin vuoden kuluessa yritämme saada kuvia Finnaan esille, arvioi Rojo varovasti.

Kouvolassa vanhimmat kuvat löytyvät 1890-luvulta. Kuvat kertovat elämästä muun muassa Myllylän kartanossa Elimäellä sekä Kirjokiven kartanossa Valkealassa.

Älypuhelimilla tulevaisuuden historiaa

Tulevaisuuden kuva-arkistojen hoitajille on luvassa yhä vain lisää arkistoitavaa.

Lähes jokaisen taskusta löytyviin älypuhelimiin tallentuu joka päivä dokumentteja tämän päivän arjesta.

– Joskus aikanaan nekin ovat vanhoja kuvia ja saattavat olla mielenkiintoisia. Voisi tietysti olla hyvä jos puhelimiin kertyneitä kuvia teettäisi paperikuviksi, vaikka kuvakirjaksi, vinkkaa amanuenssi Olli Rojo.

Myös Kotkassa valokuva-arkistoa hoitava tutkija Elina Pylsy-Komppa pitää hyvänä asiana, että ihmiset ylipäätään dokumentoivat ja kuvaavat arkea. Hänen mielestään moni harvoin ymmärtää, että se mikä nyt on tässä, on vuosikymmenten kuluttua menneisyyttä.

– Tänään otetuilla kuvilla on arvoa jo nyt. Puhumattakaan 30 vuoden kuluttua, kun tutkijat pohtivat millaista elämä oli 2010–luvulla.

WASHINGTON Donald Trumpin asema presidenttinä tukaloitui tällä viikolla entisestään. Liittovaltion syyttäjäviranomaiset yhdistivät Trumpin perjantaina ensimmäistä kertaa rikolliseen toimintaan hänen entisen asianajajansa Michael Cohenin tapauksessa.

Syyttäjien mukaan asianajaja Cohen oli maksanut kaksi Trumpia avioliiton ulkopuolisesta seksistä syyttänyttä naista hiljaiseksi 2016 presidentinvaalikampanjan aikana. Syytekirjelmän mukaan Trump valtuutti Cohenin.

On epäselvää, mihin tämä voi käytännössä presidentin osalta johtaa. Cohenin odotetaan joutuvan vankilaan, sillä hänelle on luettu useita syytteitä.

Samaan aikaan, kun New Yorkissa puitiin Cohenin tapausta, tviittasi Trump suoria sanoja entisestä ulkoministeristä Rex Tillersonista. Trump syytti Tillersonia tyhmäksi ja laiskaksi.

Trump päästi höyryjä pihalle oikein kunnolla, koska kukaan ei ollut häntä hillitsemässä. Valkoisen talon kurinpitäjänä tunnettu kansliapäällikkö John Kelly ei ollut saapunut työpaikalleen. Trump vahvisti lauantaina huhut tosiksi: Kelly jättää tehtävänsä vuodenvaihteessa.

Entinen merijalkaväen kenraali nimitettiin toimeensa viime vuoden heinäkuussa. Hänen edeltäjänsä Reince Priebus oli saanut potkut, ja ilmapiiri oli kaoottinen.

Trumpin vitsailtiin hankkineen Valkoiseen taloon pyöröovet, sillä väki siellä vaihtui tiuhaan. Anthony Scaramucci oli nimityksensä jälkeen viestintäjäjohtajana vain kymmenen päivää ennen kuin hänet Kellyn vaatimuksesta hyllytettiin.

Kellyn tulon myötä näytti siltä, että Valkoinen talo oli vihdoin saanut isännän. Potkujen antaminen loppui Scaramucciin, eikä Trumpilta ei tullut yhtään tviittiryöppyä muutamaan viikkoon.

Pikku hiljaa vanhat ongelmat kuitenkin palasivat. Kellyn ja Trumpin surkeista suhteista on kerrottu viime keväästä lähtien.

Presidentin ja kansliapäällikön välejä hiertäneitä asioita lienee paljon. CNN:n mukaan Kelly on ollut erikoistutkija Robert Muellerin ryhmän kuultavana Trumpin kampanjan epäillyistä yhteyksistä venäläisiin.

68-vuotiaan Kellyn seuraajaksi veikataan varapresidentti Mike Pencen 36-vuotiasta kansliapäällikköä Nick Ayersia. Esillä ovat olleet myös muun muassa valtiovarainministeri Steven Mnuchinin ja Yhdysvaltain kauppaneuvottelija Robert Lighthizerin nimet.

Oli seuraaja kuka hyvänsä, Kellyn lähtö huolettaa tarkkailijoita Washingtonissa. Kurinpitäjä ja tolkun ääni poistuu Valkoisesta talosta samalla, kun Trumpin neuvonantajien piiri supistuu entisestään.

Poliisi pidätti yli 1 700 ihmistä "keltaliivien" lauantain mielenosoituksissa Ranskassa, kertoo maan sisäministeriö.

Pidätetyistä yli 1 200 määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna. Pariisin poliisi kertoo tehneensä lauantaina yli tuhat pidätystä.

Sisäministerön mukaan noin 136 000 ihmistä osallistui lauantain protesteihin. Luku on suunnilleen sama kuin joulukuun 1. päivänä pidetyissä mielenilmauksissa.

Mielenosoittajien ja viranomaisten välille syntyi yhteenottoja Pariisin lisäksi useassa muussakin Ranskan kaupungissa, joita olivat muun muassa Marseille, Bordeaux, Lyon ja Toulouse.

"Katastrofi taloudelle"

Viranomaisten mukaan "keltaliivit" aiheuttivat lauantaina "huomattavasti enemmän tuhoa" kuin joulukuun alussa. Pariisin mielenosoittajat muun muassa sytyttivät autoja palamaan ja rikkoivat ikkunoita.

Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire kuvailee keltaliivien mielenosoitusten väkivaltaisuuksia taloudelliseksi katastrofiksi.

– Tämä on katastrofi kaupalle, tämä on katastrofi taloudellemme, Le Maire sanoi toimittajille vieraillessaan Pariisin kaupoissa, jotka olivat kärsineet vahinkoja mellakoiden vuoksi.

Kyseessä oli neljäs viikonloppu, kun protestoijat olivat liikkeellä. Ihmiset ovat osoittaneet mieltään nousevia elinkustannuksia ja presidentti Emmanuel Macronia vastaan.

Macronin odotetaan käsittelevän mielenosoituksia puheessaan lähipäivinä. Aiemmin tällä viikolla Macron taipui joihinkin keltaliivien vaatimuksiin. Hän esimerkiksi perui polttoaineveron suunnitellun korotuksen.

Lue myös:

Yle seuraa: Ranskan sisäministerin mukaan "keltaliivien" mielenosoitukset hallinnassa, yli 1 300 pidätetty

Analyysi: Kuusi syytä, miksi ranskalaiset aikovat tänään yhä osoittaa mieltään

Toimittajalta: Ranskan hallitus taipui keltaliivien vaatimuksiin – mutta se tuskin riittää

Ranskan hallitus yrittää tyynnyttää keltaliivit – polttoaineverojen korotus jäihin

Brysselin laitamilta Tervurenista löytyy Euroopan siirtomaahistorian kenties verisin muistomerkki, Afrikka-museo.

Se on näyteikkuna Kongon hirmuhallitsijan, kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseen ahneuteen ja 1900-luvun taitteen siirtomaavallan toimintatapoihin. Museossa on miljoonia Kongosta Belgiaan laivattuja esineitä ja näytteitä. 1900-luvun alkupuolella näytillä oli "ihmiseläintarha" eli kongolaisia perheitä.

Nyt Afrikka-museo on jälleen kulttuuripoliittisen keskustelun polttopisteessä, kun se avaa ovensa yleisölle viisi vuotta kestäneen täydellisen remontin jälkeen.

Tällä kertaa puhutaan siitä, palautetaanko ainakin osa museon valtavasta kokoelmasta sinne mistä tavarat on tuotu.

Kongo vaatii omaisuuttaan takaisin

Museon avajaisten alla perjantaina Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Joseph Kabila esitti, että osa Brysseliin ryöstetystä kokoelmasta pitäisi palauttaa. Kabilan mukaan niille löytyisi tilaa ensi vuonna avattavasta maan uudesta kansallismuseosta.

Museonjohtaja Guido Gryseels suhtautui ajatukseen positiivisen harkiten.

– Jos Kongo pyytää joidenkin esineiden palauttamista, sitä ilman muuta harkitaan. Ei ole normaalia, että Euroopassa on 80 prosenttia Afrikan kulttuuriperinnöstä. Kyse on heidän kulttuuristaan, identiteetistään ja historiastaan, Gryseels vastasi.

– Kysymys on lähinnä ehdoista. Miten erottelemme laittomasti ja laillisesti hankitut esineet toisistaan? hän jatkoi.

Siirtomaarikkauksien palauttamiseen on nyt paineita ympäri Eurooppaa, sillä Ranskan presidentti Emmanuel Macron on luvannut palauttaa Ranskan Afrikasta ryöstämiä esineitä muun muassa Beniniin.

Macronin tilaaman selvityksen mukaan palautettavia esineitä olisi Ranskassa useita tuhansia. Selvityksen mukaan jopa 90 prosenttia Afrikan kulttuuriperinnöstä olisi maanosan ulkopuolella, lähinnä eurooppalaisissa museoissa.

Julma siirtomaatalous rakennettiin kumiorjuudelle

Tervurenin Afrikka-museo avattiin 121 vuotta sitten, vuonna 1897. Sinne laivattiin 1800- ja 1900-luvuilla pökerryttävä määrä kongolaisia esineitä ja luonnontieteellisiä näytteitä.

Museon hallussa on 17 miljoonaa täytettyä eläintä tai eläinnäytettä, 120 000 esinettä, 8 000 soitinta, yli 200 000 valokuvaa ja kolme hyllykilometriä arkistomateriaaleja. Kokoelmissa on muun muassa lukuisia massasurmia Kongossa tehneen tutkimusmatkailijan Henry Morton Stanleyn päiväkirjoja.

Museon mukaan vain sadasosa koko valtaisasta kokoelmasta on näytillä.

Vielä 1900-luvun alussa Brysseliin tuotiin ihmisten nähtäville kokonaisia kongolaisia perheitä. Viimeinen tällainen "ihmiseläintarha" toimi Brysselin maailmannäyttelyssä vuonna 1958.

Noin 75 miljoonalla eurolla remontoitu museo kertoo Leopold II:n ajan julmuuksista nyt entistä avoimemmin.

Arviolta 5–15 miljoonaa ihmistä kuoli väkivallan ja tautien uhreina Leopoldin henkilökohtaisen hallinnon aikana vuosina 1885–1908. Kongo oli tuolloin käytännössä orjatalous, jonka väestö pakotettiin kauppa-asemien verkoston alaisuuteen keräämään norsunluuta ja tärkeäksi noussutta raaka-ainetta, autoistuvan maailman janoamaa luonnonkumia.

Vuonna 1908 Kongo siirtyi kansainvälisen painostuksen vuoksi Leopoldilta Belgialle. Itsenäistymiseen asti eli vuoteen 1960 Kongosta vietiin isäntämaahan edelleen muun muassa kuparia ja timantteja.

Yhä arka kysymys Belgialle

Vielä 2010-luvun alussa museo ei pukahtanut Leopoldin ajan verisestä historiasta juuri mitään.

Kävijälle konkreettisin tieto julmuuksista oli siirtomaa-aikana kuolleiden 1 508 belgialaisen nimet, jotka oli painettu muistolaattaan.

Koko Kongo-kysymys on Belgiassa yhä arka ja osin huonosti käsitelty. Esimerkiksi kuningas Philippe perui tulonsa Afrikka-museon avajaisiin, koska ei halunnut ottaa Kongo-asiassa kantaa suuntaan eikä toiseen.

Lähteet: Daily Telegraph, Guardian

Pohjois-Kalifornian tuhoisista maastopaloista selvinneen koiran arvellaan odottaneen omistajansa paluuta kotitalolla lähes kuukauden.

Madison-niminen anatoliankoira ja tämän omistaja Andrea Gaylord joutuivat erilleen, kun uhkaavat maastopalot levisivät Paradisen kaupungissa marraskuun 8. päivä.

Gaylord onnistui saamaan pakonsa jälkeen yhteyden paikalliseen eläinpelastajaan Shayla Sullivaniin, joka kertoikin havainneensa Paradisessa urospuolisen anatoliankoiran joitakin päiviä maastopalojen sytyttyä. Sullivanin mukaan eläin käyttäytyi levottomasti ja pysytteli hänestä kaukana.

Sullivan jätti koiralle säännöllisesti juomaa ja ruokaa viime keskiviikkoon saakka, jolloin Gaylord sai viimein luvan palata kotiinsa.

Riemu olikin suuri kun, Madison odotteli omistajaansa pahoin kärsineen talon edustalla.

Gaylord kertoi paikallisen ABC10-kanavan haastattelussa, ettei hän voisi kuvitella parempaa lemmikkiä.

– Kuvittele sitä uskollisuuden määrää, kun se on sinnitellyt pahimmissa mahdollisissa olosuhteissa odottaen, pohti liikuttunut omistaja.

Aiheesta muualla:

Dog that survived California wildfire guarded home for weeks

– Hienoa että pääsitte paikalle, Vesa-Matti Loiri tervehtii.

Hän tulee haastatteluun managerinsa avustamana. Diabetes on vaikuttanut jalkoihin, vaikka paino on pudonnut huomattavasti.

73-vuotias Loiri kertoo olevansa nykyisin pätkäkävelijä.

Vesa-Matti Loiri on tuonut laulamalla joulun lukuisten ihmisten sydämiin jo useamman vuosikymmenen ajan. Hän on joulukonserttikiertueella jälleen kerran. Tämä kerta saattaa olla viimeinen.

– Jos voimat riittävät, niin ehkä ensi jouluna tehdään vielä muutama konsertti. Mutta kyllä mulla on sellainen näkemys, että tämä on viimeinen kiertue. Lavoilta en aio silti poissa pysyä.

Kaikkeen hän pitää silti veto-oikeuden.

Joulumuistoja

Vesa-Matti Loiri kertoo olleensa aiemmin jouluihminen. Joulupukin kokeminen oli tietenkin jännittävä asia ensimmäistä kertaa. Loiri muistaa oman hetkensä lapsuudestaan. Se tosin liittyy reilun vuoden nuorempaan veljeen Pekkaan.

– Veli oli sedän olkapäillä ja pelästyi pukkia niin paljon, että pissasi tämän niskaan, Loiri muistelee nauraen.

Iän myötä joulun taika on hälvennyt. Joulua kun eletään pitkälti lasten kautta ja hänen nuorimpansakin on jo kolmannella kymmenellä.

Pari kertaa hän on paennut Suomen joulua ulkomaille. Joulun tunnelma on löytynyt Thaimaasta ja Espanjasta, vaikka on ollut aurinkoa ja lämmintä.

– En ole oikein koskaan tykännyt syksystä ja en ole hiihtoihmisiä.

Suomalaisista jouluperinteistä haudoilla käyminen ei myöskään kuulu Vesa-Matti Loirin tapoihin. Hänen mielestään siellä on vain kiviä. Hän ei ole uskovainen kirkollisessa mielessä. Kiinnostus korkeampiin voimiin lähtee idän filosofioiden kautta.

– Mutta en kiellä Jeesus Kristus -ajattelua. Olen kyllä määrätyllä tavalla uskossa. Olen aina ollut.

Sydämeeni joulun teen

“Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

Sydämeeni joulun teen on uusimpia jouluklassikoita. Se levytettiin 30 vuotta sitten. Vexi Salmi kertoi Ylen haastattelussa, että kappale syntyi pakon edessä. Vesa-Matti Loirin joululevylle tarvittiin kappale ja hän kirjoitti tekstin nopeasti. Yhtä vikkelästi syntyi sävel Kassu Haloselta.

Loiri ei itsekään tajunnut kappaleen suuruutta sen ilmestyttyä. Vesku Show’ta ohjannut Inkeri Pilkama ehdotti sitä ohjelman loppulauluksi. Laulaja olisi halunnut vetää jonkun perinteisemmän joululaulun kuten Varpunen jouluaamuna.

– Tajusin vasta, kun se tehtiin. Löysin sen laulun.

Sydämeeni joulun teen kosketti suomalaisia. Siitä tuli ensimmäisiä uudempia suomalaisia jouluklassikoita. Samaan sarjaan on vaikea päästä, sillä joulu on kerran vuodessa ja joululauluja kuunnellaan vain lyhyen aikaa. Klassikoksi noustaan vuosien toiston jälkeen.

– Se on kertomus yksin olevasta ihmisestä, joka kuitenkin löytää joulusta elämän merkityksen ja tarkoituksen jälleen kerran. Niin kuin pitääkin.

Kappale on päätynyt myös osaksi joulumusiikkitapahtumaa, Kauneimpia joululauluja, sillä moni toivoi sitä mukaan. Joidenkin mielestä se ei ole tarpeeksi hengellinen, vaikka siinä Jeesuksesta lauletaankin.

– En näe sitä pelkästään hengellisenä lauluna. Se on henkisesti hienosti sanottu. Joulua vietetään yhdessä, mutta tämä henkilö on yksin ja löytää sen valon kuitenkin.

Loirin mielestä kappale tuo lohtua niille, jotka viettävät joulua yksin. Heitä löytyy Suomestakin paljon.

Näin aikoo tehdä myös Loiri itse. Hänen joulukonserttikiertueensa loppuu 22.12. Helsingin Kultuuritalolle, ja 11 keikan jälkeen maistuu lepo omassa rauhassa.

– Joulua vietetään periaatteessa yhdessä, mutta voi sen rauhan kokea myös yksin. Aion kestää sen hyvin. Hommaan vähän kinkkua ja saan Lapista kalaa.

Joulun aikana Vesa-Matti Loiri kokee hartautta. Hän ajattelee ystäviään ja soittelee muutamalle. Viestejäkin tulee.

Samaan aikaan hän pohtii elämän syvempiä merkityksiä.

– Kaikkialla rauhoitutaan ja koetaan yhteenkuuluvuutta. Toisaalta on paljon ihmisiä, joilla asiat eivät ole ollenkaan niin hyvin. Tulee ajatelleeksi, miten onnellisessa asemassa sitä onkaan esimerkiksi suomalainen.

Viestijä

Vesa-Matti Loiri laulaa erinomaisesti. Hyvinkääsalin konsertissa korkeat nuotit soivat kauniisti, matalat äänet korahtelevat ja tulkinta on vahvaa.

Ero on huima muutaman vuoden takaiseen, kun Loiri kuulosti lähikapakan karaoken elähtäneeltä vakioasiakkaalta.

Tuolloin Loiri painoi 150 kiloa ja diabetes vaivasi. Nyt paino on tippunut 90 kiloon. Taudin jälkeen liikkuminen on kuitenkin hiipunut köpöttelyyn. Jalkapohjissa ja varpaissa ei ole tuntoa.

– Mutta on tässä tullut juostua monen edestä, Loiri kuittaa.

Muusikko harmittelee ainoastaan sitä, että diabetes väänsi sormet siten, ettei huilun soittaminen enää onnistu. Huuliharppu sentään liikkuu näppärästi, mistä hän antoi näytteen konserttinsa aluksi.

Hyvinkääsalissa on iäkkäämpää yleisöä, joka on kasvanut Vesa-Matti Loirin kanssa. Heille ovat varmasti tuttuja joululaulujen lisäksi Loirin lukuisat roolit Uuno Turhapurosta lähtien.

Vesa-Matti Loiri on legenda jo eläessään.

– En ole oikein koskaan ajatellut asiaa sillä tavalla. Väitän olevani nöyrä tuon asian suhteen. Uskallan sanoa, että mulla ei ole noussu kusi päähän. Toivottavasti olen oikeassa.

Loiri toivoo, että hänet muistettaisiin etenkin Eino Leinon runojen tulkinnoista. Hän haluaisi olla ihmisten mielessä tunteiden tulkki.

– Toivottavasti olen osannut viestiä tunnetta ja sen tärkeyttä ihmisille. Tarkoitan sillä sitä, että ihminen osaisi elää enemmän tunteen kautta kuin olla oravanpyörässä.

Levy ja suklaa mielessä

– Ei tämä ole mikään Alice Cooper -show, Vesa-Matti Loiri heittää Peter Lerchelle tämän kitarasoolon jälkeen.

Parivaljakko on heittänyt kahdestaan keikkaa ja homma on toiminut isommankin yleisön edessä kuten viime kesänä Joensuussa pesäpallostadionilla.

Vaikka Loiri on tuuminut, että kiertueet alkavat hänen osaltaan olla jo nähty, yksittäisiä keikkoja hän silti aikoo vetää esimerkiksi klubeilla. Ravintoloihin hän ei kuitenkaan enää lähde esiintymään.

Uutta musiikkiakin on ehkä tiedossa.

– Kyllä varmasti yksi levy tulee tehtyä.

Ennen sitä on tiedossa joulu. Mitä Vesa-Matti Loiri toivoo joululahjaksi?

– Suklaarasian. Hyvät konvehdit ovat hyviä, Loiri nauraa.

Epätoivoiset vanhemmat tuovat lapsiaan Malam Nigerin vieroitusklinikalle Nigerian Kadunaan.

Helppoa se ei ole.

Vieroituksessa nuorille puetaan jalkakahleet, joita pidetään ympäri vuorokauden.

Ennen klinikalle tuloa nuorilla on yleensä takanaan vuosien päihdekierre. On väärinkäytetty kaikenlaista, etenkin opioidilääkkeitä.

Pohjois-Nigeriassa kodeiinipohjainen yskänlääke ja erilaiset opioidipillerit ovat halpoja ja helposti saatavilla.

Luvut ovat huikeita. Pohjois-Nigeriassa kulutetaan kolme miljoonaa pulloa kodeiini-yskänlääkettä päivässä.

Pelkästään marraskuussa 2018 Nigerian tulli takavarikoi yli 500 miljoonaa Tramadol-opioidipilleriä rahtilaivoista.

Niitä salakuljetetaan Aasiasta, etenkin Intian pilleritehtaista.

Elämäntaitoja kahleet jaloissa

Vieroitusklinikan perustaja Malam Niger kertoo toiminnan perustuvan kuriin, uskontoon ja työelämätaitojen opettamiseen.

Vieroituksessa olevia hän kutsuu oppilaiksi. Täällä he viettävät vuoden, jopa kaksi.

Jotteivat oppilaat sortuisi siviiliin päästyään uudestaan päihteisiin, on heille opetettava arjen taitoja, selittää Niger.

On opetettava englantia, matematiikkaa sekä jokin ammatti: puuseppä, ompelija, parturi tai GSM-puhelimien korjaaja.

Oppilaat sahaavat, parturoivat ja ompelevat keskellä avointa katua.

Nigerin mukaan kahleet ovat välttämättömät, jotta oppilaat eivät karkaisi.

– Jos meillä olisi kunnolliset, aidatut tilat, emme tarvitsisi kahleita. Mutta ei meillä sellaiseen ole varaa, Niger toteaa.

Rikollisuus kovassa kasvussa

Kun Niger avasi klinikan, hänellä oli vain yksittäisiä oppilaita. Nyt tulijoita on aivan liikaa.

Nigeriassa suurin osa väestöstä ei ole edes perusterveydenhuollon piirissä.

– Pohjois-Nigeriassa on valtion ylläpitämä vieroitusklinikka, joka perustettiin vuonna 1975. Paikkaa ei ole sen jälkeen uudistettu. Sama huone, samat menetelmät, sanoo Muhammad Mussa Omar, joka on mukana vieroitusklinikan toiminnassa.

Hänen mukaansa lääkkeiden aiheuttama huumekriisi on räjähtämässä käsiin.

– Tämä on vakavin Nigeriaa kohdannut kriisi. Sama ongelma on monissa maissa Afrikassa, Omar sanoo Perjantai-dokkarissa.

Omarin mukaan ryöstöt ja kidnappaukset ovat lisääntyneet huumeongelman takia.

Myös Pohjois-Nigeriassa toimivalle terrorijärjestö Boko Haramille opioidilääkkeet ovat elintärkeitä.

Ennen iskuja taistelijat pumpataan täyteen lääkkeitä. Lääkkeiden salakuljetuksesta saadaan tuloja.

Myös naiset väärinkäyttävät lääkkeitä

Vieroitusklinikalla on sekä naisia että miehiä. Yhdellä on vastasyntynyt sylissään.

Lääkeaddiktio onkin levinnyt laajalti myös naisten keskuudessa muslimienemmistöisessä Pohjois-Nigeriassa.

Parikymppisen Hanifan huumekierre alkoi isoäidin kuolemasta.

– Kaverini tuli käymään illalla ja näki, että olin tolaltani. Hän kehotti ottamaan pillereitä, jotta rauhoittuisin. Siihen saakka olin aina vastustanut huumeita. Koulussa meitä lyötiin, mutta silti käytimme lääkkeitä.

– Varastin rahaa äidiltäni ja lähdin kuukaudeksi pääkaupunki Abudjaan kavereideni kanssa. Kun palasin kotiin, äitini toi minut tänne, kertoo Hanifa.

.

Kristitty pastori Johan Buru, jonka seurakunta tukee vieroitusklinikkaa, kertoo lääkeongelman levinneen myös naisten keskuuteen Pohjois-Nigeriassa. Hänen mukaansa väärinkäyttö on hyvin yleistä.

– Voit mennä kaupungille katsomaan. Jopa raskaana olevat naiset ovat lääkekoukussa, kertoo Buru.

Kaikki uskonnot tervetulleita

Nigeriassa muslimien ja kristittyjen välit ovat kiristyneet. Myös väkivaltaiset yhteenotot ovat yleisiä.

Malam Nigerin vierotiusklinikalle sen sijaan kaikki uskonnot ovat tervetulleita.

Kadulla Dominic Nemeka korjaa GSM-puhelinta yhdessä Muhammad Hasherin kanssa. Molemmat ovat toipumassa vuosien huumekierteestä.

Nemeka on oppilaiden keskuudesta valittu kristityksi pastoriksi, Hasher sen sijaan imaamiksi.

Perjantai-dokkarissa tavataan heidän lisäkseen myös huumeidenkäyttäjiä. He kertovat ryöstävänsä ihmisiltä matkapuhelimia rahoittaakseen addiktiotaan. Suosituimpia huumeita ovat pillerit, yskänlääke ja kannabis.

Katso Perjantai-dokkari: Nigerian lääkeaddiktit Areenassa tästä.

Perjantai: Milloin lääke muuttuu huumeeksi TV-uusinnassa tänään sunnuntaina kello 15.05 Yle TV1:llä. Vieraina unilääkekoukkuun jäänyt kauppias Sampo Kaulanen, työpaikoiltaan lääkkeitä varastanut sairaanhoitaja Sanna Kallio sekä päihdelääkäri Antti Loimalahti. Jakso katsottavissa myös Areenassa tästä.

Lue myös:

Huumeiden vastaista sotaa käyvä Filippiinien presidentti Duterte sanoi polttaneensa kannabista kansainvälisessä kokouksessa – "Se oli vitsi"

Luxemburg aikoo laillistaa kannabiksen ensimmäisenä EU-maana

Pahaan huumekoukkuun jäänyt nuori nainen ei saanut apua yhteiskunnalta – selvisi päihdehelvetistä rahalla, mutta läheskään kaikille se ei ole mahdollista

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi selvittää parhaillaan, uhkaako sen kuljettajatiedot-nettipalvelu ihmisten tietosuojaa ja tietoturvaa.

Palvelussa pystyy hakemaan nimi-, kotipaikka tai henkilötunnushaulla kenen tahansa ajokorttitiedot ilmaiseksi.

Vastaavat tiedot ovat olleet saatavilla jo aikaisemminkin, mutta nettipalvelu on toiminut tämän muotoisena heinäkuun alusta alkaen.

Sunnuntaina Trafi päätyi kuitenkin sulkemaan sen. Syynä on ihmisten huoli siitä, että heidän yksityisyytensä vaarantuu palvelun takia.

– Lähdemme siitä, että palvelu on lainmukainen ja tietoturva sekä tietosuoja-asiat ovat asianmukaisesti huomioitu. Mutta kun huomioita ja väitteitä esitetään, haluamme suhtautua niihin vakavasti, Trafin toimialajohtaja Janne Huhtamäki kertoo.

Huhtamäen mukaan ilmaiseksi netistä saatavat ajokortiedot herättivät keskustelua jo loppukesällä, mutta tällä viikolla aihe sai uutta ponniketta, kun esimerkiksi Tekniikka & Talous, Kauppalehti ja Iltalehti uutisoivat siitä.

Huhtamäki myöntää, että viikonlopun aikana on tullut "jonkun verran palautetta".

– Ihmiset eivät pidä hyväksyttävänä sitä, että heidän ajokorttitietonsa näkyy palvelussa, hän kiteyttää ihmisten päähuolenaiheen.

Trafilla on velvollisuus kertoa, onko henkilöllä a-, b- tai c-luokan ajokortti tai löytyykö vaadittava pätevyys, jos henkilö työskentelee ammattikuljettajana.

Ajo-oikeuteen liittyvät tiedot on määritelty laissa julkisiksi.

– Lainsäätäjä on erikseen ottanut tähän kantaa ja todennut, että tällainen palvelu on tarpeen: esimerkiksi autonvuokrasta tai autoliikkeiden esittelyautojen koeajoa varten, Huhtamäki toteaa.

Trafin palvelu antaa siis mahdollisuuden varmistaa henkilön ajo-oikeuden voimassaolon ajokortin lisäksi.

Palvelu helpottaa myös ammattiliikennettä harjoittavia bussi- tai taksiyrityksiä, jotka voivat tarkistaa viranomaisen rekisteristä työntekijänsä pätevyyden.

Trafi pyrkii palauttamaan palvelun nopeasti

Huhtamäki ei osaa sanoa, kuinka suosittu nettipalvelu on ollut ennen tämänviikkoista uutisointia. Hän arvelee, että asia on voinut jäädä ihmisiltä osin huomaamatta.

Nyt tulleen palautteen takia Trafi kuitenkin arvioi palvelun teknistä toimivuutta ja tietosisältöä uudelleen. Tämän ajan nettipalvelu on poissa käytöstä.

– Katsomme, että meillä on vastaus kaikkiin huolenaiheisiin, joita meille on esitetty, Huhtamäki sanoo.

Huhtamäen mukaan selvitystyöhön tuskin menee kauaa.

– Vastaavat tiedot ovat olleet julkisia jo pitkään, joten uskoisin, että pystymme palauttamaan palvelun kohtalaisen nopeasti.

Vaikka nettipalvelu onkin tällä hetkellä pois käytöstä, ajokorttitiedot voi yhä selvittää myös esimerkiksi puhelimitse.

Kuten myös netissä, tällöin pitää osata yksilöidä henkilö, kenen tietoja haluaa. "Massaluovutusta" Trafi ei tee, Huhtamäki korostaa.