Amerikkalaisdiplomaatteja Kuubassa kiusanneet äänet saattavat olla erään sirkkalajin siritystä, kertoo brittilehti The Guardian.

Yhdysvallat on syyttänyt Kuubaa salaperäisistä äänihyökkäyksistä, jotka ovat aiheuttaneet Kuubassa työskennelleille diplomaateille muun muassa päänsärkyä, pahoinvointia, kuulovaikeuksia ja huimausta.

Asiaa selvitelleet amerikkalaiset ja brittiläiset tutkijat ovat päätyneet sirkkateorian kannalle analysoituaan ääninauhaa, jonka amerikkalaiset ovat nauhoittaneet.

– Nauhoitus on varmasti lajista, joka kuuluu samaan sirkkaryhmään, aistibiologian professori Fernando Montealegre-Zapata Lincolnin yliopistosta.

Sirkan siritys ja amerikkalaisten tekemä nauhoitus ovat hyvin samanlaisia, mutta ne eivät kuitenkaan täysin vastanneet toisiaan. Tämä voi selittyä erilaisilla nauhoitusolosuhteilla.

Etelä-Amerikassa kasvaneella Montealegre-Zapatalla on omaa kokemusta sirkkojen aiheuttamasta häiriöstä. Hän kertoo lehdelle pitäneensä niitä lapsena huoneessaan. Eräänä yönä hän heräsi läpitunkevaan, terävään ääneen. Syylliseksi paljastui naaraita kutsunut koirassirkka. Se sai huoneesta häädön, mutta Montealegre-Zapata kuuli vielä senkin jälkeen, kuinka koiras siritti naaraille.

– En yhtään ihmettele, että kutsu häiritsee ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet hyönteisten ääniin, professori sanoo.

Tapaus on aiheuttanut erimielisyyttä USA:n ja Kuuban välille

Tapauksesta aiheutui diplomaattinen selkkaus Yhdysvaltojen ja Kuuban välille. Yhdysvaltalaiset epäilivät lähetystöhenkilökuntansa joutuneen akustisen aseen kohteeksi. Kuuba on kiistänyt väitteet.

Yhdysvallat puolitti Havannan lähetystönsä työntekijämäärän toissa vuonna diplomaattien terveysongelmien vuoksi.

Yhdysvaltalaisviranomaiset ovat arvelleet, että sen Havannan-lähetystön henkilökuntaa vastaan on hyökätty salaa jonkinlaisella äänilaitteella, joka lähettää ääniaaltoja taajuuksilla, joita ihminen ei pysty kuulemaan.

Syyskuussa New York Times kertoi, että lähetystön työntekijöiden raportoimat oudot oireet saattoivat olla peräisin mikroaaltoaseesta. Muita aiemmin esitettyjä teorioita oireille ovat olleet myös tulehdukset ja ahdistuneisuus.

Häiriöitä aiheuttavan äänen alkuperän paljastuminen ei välttämättä tarkoita, että hyökkäyksiä ei tapahtunut, Guardian kirjoittaa. Se kuitenkin heittää epäilyksen siitä, ovatko äänet olleet syynä lähetystön henkilökunnan sairastumiselle.

Lue myös:

Kuuba: Yhdysvaltain diplomaattien sairauden syy on edelleen mysteeri

Mystiset äänet eivät jätä amerikkalaisdiplomaatteja rauhaan – USA määräsi oireilevia konsulaattivirkailijoita kotiin Kiinasta

Oudot oireet piinaavat – Kanada vetää diplomaattiensa perheet Kuubasta

Trump syyttää Kuubaa mystisistä hyökkäyksistä – asiantuntijat epäilevät massahysteriaa

Yhdysvallat häätää 15 Kuuban diplomaattia mystisten hyökkäysten seurauksena

AP: Yhdysvallat varoittaa Kuubaan matkustavia turisteja ja vetää pois suurlähetystönsä työntekijöitä

Yhdysvallat pohtii Kuuban-lähetystönsä sulkemista

USA karkotti kaksi kuubalaista diplomaattia – taustalla väitteet oudoista äänihyökkäyksistä Havannassa

Kreikassa kolme ihmistä on kuollut kylmän sään ja lumimyräkän aiheuttamissa huonoissa kelioloissa.

Pelastusviranomaiset löysivät lauantaina 66-vuotiaan naisen kuolleena hänen katolleen pyörineestä autostaan joenuoman läheltä Kerateasta, noin 45 kilometriä Ateenan kaakkoispuolella. Tulvavedet olivat ilmeisesti pyyhkäisseet auton mukaansa.

Sunnuntaina pelastusviranomaiset löysivät menehtyneinä autossa mukana olleet kaksi miestä, jotka olivat olleet kateissa torstaista asti. Sääolot olivat alueella huonot heidän katoamispäivänään.

Kreikan keski- ja pohjoisosissa lämpötilat ovat pysytelleet alle nollan jo lähes viikon. Pohjois-Kreikassa on kylmimmillään mitattu 12,5 astetta pakkasta. Samalla raskas lumentulo on sulkenut teitä.

Kymmeniä autoilijoita jäänyt jumiin

Pelastusviranomaiset ovat auttaneet viime päivinä kymmeniä autoilijoita, jotka ovat jääneet lumentulon vuoksi ajoneuvoineen jumiin.

Myös lauttaliikenne on seisonut myrskytuulien vuoksi ja lennot ovat myöhästelleet tai niitä on jouduttu ohjaamaan toisille kentille.

Kreikan pelastusviranomaiset ovat kehottaneet kuntia varautumaan maanantaina Kreikkaan saapuvaan uuteen kylmään rintamaan.

Lumisade on aiheuttanut liikennekaaosta myös Keski-Euroopassa.

Itävallassa Keski-Euroopan mäkiviikon Bischofshofenin kilpailun harjoitukset ja karsinta jouduttiin perumaan lauantaina kovan lumisateen takia. Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n mukaan harjoitukset ja karsinta on määrä pitää sunnuntaina ennen varsinaista kilpailua.

Lue myös:

Raskas lumentulo sekoittaa liikennettä Saksassa ja Itävallassa – Baijerin vuoristoseuduille voi sataa jopa metri lunta

ZHUHAI/HONGKONG Olen ylpeä kiinalainen mies, sanoo herra Huang. Silti hän ei halua kertoa etunimeään. Vain sen, ettei ole täältäpäin. Tänne Zhuhaihin Huang on tullut katsomaan siltaa.

Katsottavaa siinä riittääkin. Etelä-Kiinan Zhuhaista lähtee maailman pisin merisiltayhteys kohti Hongkongin erityishallintoaluetta.

Itse asiassa sillalla on kaksi haaraa, joista toinen alkaa vajaan kymmenen kilometrin päästä Macaon kasinotaivaasta. Tai miten sen nyt kukin haluaa nähdä, mutta täältä lännestä päin katsottuna Hongkong on se, minne tie päättyy.

Uusi meren yli kulkeva tie yhdistää Kiinan mantereeseen sen kaksi taloudellisesti merkittävää erityishallintoaluetta. Sekä Hongkong että Macao kuuluvat Kiinalle, mutta niillä on korkea autonomia. Molemmilla on muun muassa oma lainsäädäntönsä ja oma valuuttansa. Kiina hoitaa lähinnä vain ulkopolitiikan ja puolustuksen.

Kolmen kaupungin välille lokakuussa avattua siltaa ei ole suotta kutsuttu jättiläiseksi: Yhteensä rakennelmaa on kaikkine osuuksineen 55 kilometriä. Ehkä kuvaavinta on se, että terästä on hitsattu yhteen 60 Eiffel-tornin verran.

Siltaa varten on myös rakennettu kokonaisia uusia saaria, ja kahden sellaisen välillä tie sukeltaa meren alle tunneliin. Tunneli tarvittiin, koska silta halkoo vilkkaan merireitin: myös laivojen on päästävä kulkemaan.

Rakennelman pisin yksittäinen silta on 22,9 kilometriä pitkä. Se vastaa lähes kolmea Ruotsin ja Tanskan välillä kulkevaa Juutinrauman siltaa ja yli kahdeksaa San Franciscon Golden Gatea.

Suomen pisin silta, Vaasan lähellä sijaitseva Raippaluodon silta, jää lilliputtisarjaan. Se on vain hieman yli kilometrin mittainen.

Zhuhain sataman upouudesta bussiterminaalista koko komeutta ei kuitenkaan näe.

Mutta Huangia se ei haittaa.

Hän ei ole edes lähdössä Hongkongiin, vaan tyytyy poseeraamaan vaimonsa kanssa vuorotellen suuren terminaalirakennuksen edessä. Kuvista näkee, että täällä on käyty. Siinä seinässähän se lukee: Hongkong–Zhuhai–Macao -silta, Zhuhain terminaali.

Siltaa rakennettiin kaikkiaan yhdeksän vuotta. Niiden aikana ehti tapahtua paljon paitsi onnettomuusalttiilla siltatyömaalla, myös Hongkongin poliittisessa ilmapiirissä.

Kun työt aloitettiin vuonna 2008, elettiin Kiinan ja Hongkongin kuherrusaikaa. Tuolloin hongkongilaisten asenteet emämaata kohtaan olivat lämpimimmillään, sanoo politiikan tutkija ja kommentaattori Kai Chi Leung.

– Kun sillan rakentamisesta päätettiin, ehdotusta kannatettiin Hongkongin lainsäädäntöneuvostossa laajasti, Leung selittää Hongkongin kiinalaisen yliopiston kampuksella.

Mutta samalla, kun silta on kohonnut merestä, Kiinan vaikutusvalta Hongkongin johtoon on lisääntynyt. Vaalien vapautta on rajoitettu, ja ihmisiä on kadonnut mystisesti.

Vuonna 2014 kansa lähti kaduille vastustamaan vaalilain muutosta ja palasi lopulta kotiin ilman tulosta. Tuolloin nähdyt, niin sanotut Sateenvarjo-mielenosoitukset olivat Hongkongin historian suurimmat.

Myös siltatyömaalla on ollut rauhatonta: kymmenen ihmistä on kuollut työtapaturmissa ja rahaa on kulunut paljon odotettua enemmän. Siltayhteys maksoi lopulta yhteensä 17 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: Länsimetron ensimmäinen vaihe maksoi 1,2 miljardia euroa.

Kaiken tämän seurauksena hongkongilaisten mielipide Manner-Kiinaa kohtaan on muuttunut. Vain muutama prosentti nuorista hongkongilaisista kokee itsensä kiinalaiseksi.

Kaikki on nyt toisin, sanoo tutkija Leung.

– Ne jotka aikoinaan äänestivät sillan puolesta, saavat niskaansa todella paljon kritiikkiä, Leung sanoo.

Eikä politiikka ole ainoa syy, mikseivät hongkongilaiset pidä sillasta. Lisäksi heitä ärsyttää.

Ymmärtääksemme miksi, pitää tehdä matka Zhuhousta Hongkongiin.

Päästäkseeen Zhuhoun terminaalista eteenpäin tarvitsee passin tai henkilökortin, ja jos on kiinalainen, myös viisumin. Hongkong on osa Kiinaa, mutta sinne matkustamista rajoitetaan.

Se ei ole hillinnyt matkailua: Sillan avaamisen jälkeisinä parina viikkona Hongkongiin ja Macaoon myönnettiin 1,78 miljoonaa viisumia. Se oli neljännes enemmän kuin vuotta aiemmin.

Bussiaseman lähtöaula onkin ilmiselvästi rakennettu massoille.

Aidat ovat valmiina järjestelemään jonoja ja henkilöpapereiden tarkistuspisteitä on rivissä useita. Tänään on kuitenkin hiljaista. Ehkä siksi, että Hongkongin kerrottiin jo kieltäneen päivämatkat sillan yli, koska niille tulvi liikaa ihmisiä.

Tällä hetkellä siltaa pitkin saa matkustaa ainoastaan bussilla. Yksityisautoja tai takseja ei sinne päästetä. Lisäksi sillalla liikkuu kuljetuksia.

Lippu yhteen suuntaan maksaa noin kahdeksan euroa eli Zhuhaissa 50 juania ja Hongkongissa 65 Hongkongin dollaria. Sillalla on vain yksi kotimaa, mutta kolme valuuttaa.

Eivätkä erikoisuudet lopu tähän.

Kolmen vartin ajomatka on kuin simulaatio Kiinan ja Hongkongin väliseen “yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteeseen.

Kaikilla busseilla on kahdet rekisterikilvet. Osa kuskeista ajaa autoa sen oikealta, osa vasemmalta puolella. Vaikka silta ei ylitä valtion rajaa, Zhuhaista lähtiessä on turha yrittää nettiin hongkongilaisella sim-kortilla ellei halua maksaa verkkovierailusta. Mutta sillalla ajosäännöt ovat Kiinan: tiellä ajetaan oikeaa laitaa.

Matkalla ikkunasta näkyy lähinnä merta. Välillä siltajättiläinen kaareutuu näköpiiriin vaalean harmaana valtatienä. Sillan yli kulkevat reittibussit suhaavat ees taas noin viiden minuutin välein. Lisäksi vastaan tulee matkanjärjestäjien omia linja-autoja.

Silti tiellä on aavemaisen hiljaista.

Jossain hieman sillan keskellä olevan tunnelin jälkeen Facebook alkaa jälleen toimia. Ollaan taas Hongkongissa.

Miksi Manner-Kiinan ja Hongkongin välille sitten tarvittiin uusi tieyhteys? Siitä on olemassa paljon erilaisia mielipiteitä.

Kiinan johdon mukaan silta on tärkeä alueen talouskasvun kannalta. Kiina haaveilee kehittävänsä Helmijoen suistosta, eli niin sanotusta Greater Bay -alueesta oman Piilaaksonsa, kilpailijan San Franciscon teknologiakeskittymälle.

Suisto on yksi Kiinan talouskasvun tiheimmin sykkivistä sydämistä. Siellä asuu 68 miljoonaa ihmistä, eli asukkaita on yhden Ranskan verran.

Alue nielee 11 suurkaupunkia, sellaisia kuten Shenzhen, Guangzhou, Dongguan, Huizhou ja Foshan. Viimeiset ovat ulkomaalaisille vieraampia ja Kiinan mittapuulla keskikokoisia, mutta niissä asuu kussakin miljoonia ihmisiä.

Suistoaluella sijaitsevat myös erityishallintoalueet Hongkong ja Macao, jotka ovat olleet osa Kiinan kansantasavaltaa viimeiset parikymmentä vuotta. Britit palauttivat Hongkongin Kiinalle vuonna 1997, Macaon Kiina sai takaisin Portugalilta kaksi vuotta myöhemmin.

Macao on turistien suosima uhkapelikaupunki, ja sinne on tähän saakka päässyt vain lautalla. Hongkongiin on kulkenut tie muita siltayhteyksiä pitkin.

Mutta tämä silta on parempi ja nopeampi, sanoo Kiina.

– Silta tulee entisestään kehittämään Hongkongin ja Macaon etuja, Kiinan varapääministeri Han Zheng sanoi sillan avajaisissa lokakuussa.

Monet Hongkongin itsemääräämisoikeutta puolustavat poliitikot ja tutkijat ovat eri mieltä. Heidän mielestään silta ei aja erityishallintoalueiden etua, vaan on Kiinan tapa solmia Hongkong yhä tiukemmin osaksi Manner-Kiinaa.

– Se on poliittisesti latautunut megaprojekti, jota ei olisi tarvittu, sanoi hongkongilaispoliitikko Eddie Chu, kun silta avattiin.

Yhden ihmisryhmän mieleen silta kuitenkin on.

Tervetuloa ostostaivaseen! Tai helvettiin, riippuen siitä keneltä kysyy.

Hongkongin rajamuodollisuuksien jälkeen moni turisti suuntaa suoraan ostoksille. Yksi heistä on zhuhailainen nuori nainen Guan Shasha.

– Olen todella innoissani. Hongkong on maailmankuulu ostosparatiisi.

Guan on käynyt Hongkongissa ennenkin ja iloitsee siitä, että silta tekee matkailusta entistä nopeampaa. Tosin joidenkin laskelmien mukaan silta lyhentää matkaa vain puoli tuntia. Itse ajomatka kestää vajaat 45 minuuttia, mutta matka-aika vaihtelee sen mukaan, miten terminaaleissa on ruuhkaa.

Mutta oli kyseessä vaikutus tai lumevaikutus, se näyttää toimivan.

Kymmenen minuutin ajomatkan päässä siltaterminaalista Tung Chungin kaupunginosassa sijaitseva ostoskeskus sihisee mantereelta tulleita turisteja. Vaatemerkkien outlet-myymälöissä meno on kuin ikuisissa alennusmyynnin avajaisissa.

Hongkongissa monet asiat ovat halvempia kuin mantereella. Kiinalaiset hamstraavat paitsi merkkivaatteita, myös muun muassa äidinmaidonkorviketta ja shampoota. Moni uskoo, että tuotteet ovat täällä paitsi edullisempia, myös luotettavampia.

Kauppiaat lienevät mielissään, mutta vieressä asuvaa Owen Shunia meno tuppaa ärsyttämään.

– Turistit syövät eväitään ulkona ja jättävät roskat jälkeensä. Tungoksessa on vaikea päästä bussipysäkille, Shun sanoo.

Joskus mannerkiinalaisten ja paikallisten välille tulee riitaakin, hän kertoo.

Marraskuun lopussa, noin kuukausi sillan avaamisen jälkeentungchungilaisten ärtymys noteerattiin, ja Guangdongin maakunnan viranomaiset kielsivät päivämatkat sillan yli. Kielto kesti kuitenkin lopulta vain yhden viikonlopun.

Tutkija Leung selittää, että myös arkisen ärtymyksen taustalla on lopulta usein suurempi tunne epäreiluudesta.

– Monet hongkongilaiset eivät luota Kiinaan ja Kiinan viranomaisiin. Sen vuoksi mannerkiinalaisista turistimassoista on tullut heidän vihansa kohde, Leung sanoo.

Poikkeuksiakin on. Myös kotimatkalla oleva May Choi on huomannut sillan tuoneen lisää turisteja alueelle. Hinnatkin ovat nousseet, Choi sanoo, mutta hän haluaa olla ymmärtäväinen.

– Meitäkin kohtaan ollaan suvaitsevaisia, kun matkustamme ulkomaille. Turistit eivät ole minulle ongelma, Choi sanoo.

Tung Chungin ostoskeskuksessa kiinalaiskaverukset ovat kasanneet nurkkaan viisi kassillista farkkuja. Vieressä nuori nainen istuu matkalaukkunsa päällä saadakseen sen suljetuksi.

Pian tavarat nostetaan linja-autoon, joka matkustaa hiljaisen sillan yli takaisin mantereelle. Sitä ennen bussijonossa mannerkiinalaiset saavat vielä muistutuksen siitä, että toistaiseksi sillan tässä päässä pätevät paitsi eri hinnat, myös eri säännöt.

Pieni, violettiin pukeutunut rouva kiertää jonon laitaa kyltti käsissään.

– Erotkaa kommunistisesta puolueesta! Erotkaa Nuorista pioneereista! Liao Limei kailottaa.

Moni jonossa kääntää katseensa pois. Osa ryhtyy ärtyneenä teräväsanaiseen kiistelyyn.

Liaoa se ei oikeastaan haittaa. Hän viettää päivänsä täällä, koska hänen mielestään Kiinan kommunistinen puolue on kaiken pahan alku ja juuri. Kiinassa tätä ei kerrota, joten Liao kokee turisteille puhumisen olevan hänen tehtävänsä.

– Vaikka he eivät sano mitään, tunnen kuinka heidän sydämensä nyökkäävät, Liao uskoo.

Kuulijoiden kasvot kuitenkin pysyvät totisina.

Silta nivoo jo yhteen Helmijoen suiston suurkaupungit, mutta se on yhä raja, joka erottaa kaksi erilaista poliittista todellisuutta. Mantereella aktivisteja ei näy eikä soraääniä kuulu, mutta Hongkongissa uskalletaan yhä arvostella maan johtoa.

Kiina on luvannut, että Hongkongin erityisasema tulee säilymään ainakin vuoteen 2047 saakka.

Mitä sen jälkeen tapahtuu – tai tapahtuuko jotain jo sitä ennen? Se on kysymys, jota sillan tässä päässä on vaikea lakata miettimästä.

Lue myös:

Maailman pisin merisilta avataan Kiinassa – rakennustyöt kestivät Länsimetron ajan, terästä käytettiin 60 Eiffeltornin verran

Omakotilainansa loppuun maksaneet ovat voineet viime aikoina yllättyä, kun lainan vakuutena mahdollisesti olleita kiinteistön panttikirjoja ei enää löydykään paperisina pankin holvista.

Syy on se, että kiinteistöjen panttikirjoja on alettu vaihtaa sähköiseen muotoon. Maanmittauslaitos aloitti panttikirjojen sähköistämisoperaation kesällä 2017.

Valtaosa pankkien hallussa olleista panttikirjoista on jo ehditty vaihtaa sähköisiksi.

– Tähän mennessä sähköiseen rekisteriin on siirretty noin 2,7 miljoonaa panttikirjaa. Käytännössä ne kaikki ovat olleet säilössä pankkien holveissa lainojen vakuutena, johtaja Janne Murtoniemi Maanmittauslaitoksesta kertoo.

Paperisia panttikirjoja on vieläkin pankkien hallussa, mutta Murtoniemi arvelee loppujenkin lainojen vakuutena olevien panttikirjojen vaihtuvan pankkien toimesta sähköiseen muotoon alkuvuoden aikana.

Missä luuraavat loput panttikirjat?

Tilanne on hivenen mutkikkaampi sellaisten panttikirjojen osalta, jotka yhä lymyilevät paperisina esimerkiksi kuntien kassakaapeissa tai vain yksityisten kansalaisten piironkien laatikoissa.

Näitä panttikirjoja arvioidaan olevan vielä noin 700 000 kappaletta.

Ne muutetaan sähköisiksi, jos niitä aiotaan käyttää uuden lainan vakuutena. Paperinen panttikirja vaihdetaan tällöin automaattisesti sähköiseksi.

Paperisten panttikirjojen vaihto sähköiseen muotoon onnistuu haluttaessa myös omatoimisesti tekemällä siitä hakemus Maanmittauslaitokseen ja toimittamalla paperiset panttikirjat johonkin Maamittauslaitoksen konttoriin. Muutos maksaa 19 euroa.

Onko pakko sähköistää?

Paperiset panttikirjat voidaan myös kuolettaa, jos niille ei ole enää tarvetta. Tämä toimenpide on maksuton.

– Muutimme kuolettamisen maksuttomaksi tämän vuoden alussa, koska toivomme näin vauhdittavamme sähköiseen rekisteriin siirtymistä myös niiden panttikirjojen osalta, joita ei käytetä lainojen vakuutena, Janne Murtoniemi kertoo.

Siinä tapauksessa, että panttikirjoja ei löydy, niiden kuolettamista on haettava käräjäoikeudelta. Tällöin maksu on jo satoja euroja ja koko prosessi kestää vähintään puoli vuotta.

Pankin vain asiakkaan etu?

Maanmittauslaitos perustelee sähköistä rekisteriä sillä, että se on turvallinen ja sujuvoittaa huomattavasti talokaupan byrokratiaa, kun panttikirjoja ei enää tarvitse kiikutella pankista toiseen.

Sähköisessä muodossa panttikirjat siirtyvät saman tien myyjältä ostajalle. Aikaa, vaivaa ja rahaa säästyy.

Rekisterissä saajana eli panttikirjojen haltijana on taho, jonka hallussa panttikirjat ovat olleet viimeksi.

Jos panttikirjoilla on taattu lainaa, saaja on yleensä lainan myöntänyt pankki, vaikka laina olisikin jo maksettu pois.

– Jos velka on jo maksettu eikä asiakas ota uutta luottoa samaa panttikirjaa vastaan, voidaan sähköinen panttikirja siirtää kiinteistön omistajan nimiin. Edellisen saajan eli pankin on tehtävä tätä koskeva hakemus. Pankit veloittavat siitä maksun palveluhinnastonsa mukaisesti, Finanssialan lakimies Antti Laitila kertoo.

Panttikirjojen siirtely saajalta toiselle ei siten ole välttämättä järkevää, jos panttikirjoja on tarkoitus käyttää vakuutena haettaessa uutta lainaa samasta pankista.

– Asiakkaan kannalta voi olla kätevämpää, että panttikirjojen saajana pysyy asiointipankki. Näin uuden luoton hakeminen ja sen takaaminen panttikirjoilla käy ilman vähintäkään viivettä, Murtoniemi sanoo.

Maanmittauslaitoksen rekisteristä pystyy katsomaan tiettyyn kiinteistöön liittyvät kiinnitykset ja panttikirjojen saajan. Tietopyynnöt ovat maksullisia.

Entä asunto-osakeyhtiöt?

Sähköisen rekisterin rakentamisessa otetaan seuraava iso askel, kun asunto-osakkeiden tiedot muutetaan sähköiseen muotoon ja liitetään osakehuoneistorekisteriin (Asrek).

Uudet perustettavat asunto-osakeyhtiöt liitetään sähköiseen rekisteriin jo nyt, mutta olemassa olevien yhtiöiden siirtäminen alkaa toukokuussa.

Sähköisellä osakehuoneistorekisterillä halutaan nopeuttaa ja yksinkertaistaa asuntokauppaa ja osakekirjojen panttausta lainojen vakuudeksi samaan tapaan kuin kiinteistöjenkin kohdalla.

Panokset kovenevat upseeriliiton ja puolustusvoimien johdon sanasodassa.

Upseeriliitto, Päällystöliitto ja Aliupseeriliitto kertoivat viime marraskuussa Ylelle, että armeijan liki viisikymmentä vuotta vanha työaikalaki kaipaa pikaista uudistamista. Liittojen mukaan varsinkin sotalaivoilla palvelevien työputket venyvät kohtuuttomiksi.

Valtiovarainministeriö on kuitenkin tyrmännyt puolustusvoimien työaikalain uudistamisen eikä tulitukea ole tullut sen paremmin puolustusministeriltäkään. Lisäksi puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg sanoi Ylen haastattelussa joulukuussa, että henkilöstön jaksamisongelmat ovat yksittäistapauksia.

Vastaukset eivät miellytä Upseeriliittoa, joka vaatii edelleen työaikalain uudistamista, kahden sadan uuden upseerin palkkaamista ja kadettikurssien kasvattamista.

Jäsenkyselyn karut rätingit

Upseeriliitto julkaisi joulukuussa verkkosivuillaan kirjoituksen, jossa se kiistää Lindbergin näkemykset yksittäistapauksista ja vaatii parlamentaarista selvitystä työvoimatilanteesta.

Lisäksi kirjoituksessa kehutaan kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen päätöstä käynnistää selvitys sotilaiden työajasta.

Liitto myös julkisti joulukuussa jäsenkyselyn, jonka mukaan yli 30 prosenttia jäsenistä pitää upseereiden määrää aivan liian vähäisenä omassa hallintoyksikössään. Lisäksi hieman yli puolet pitää määrä hieman liian vähäisenä.

Jäsenkyselyn mukaan kaksi kolmannesta upseereista on sitä mieltä, että virka-aika ei riitä kunnolla tai ei riitä lainkaan työtehtävien hoitoon.

Puolustusvoimat kyllä myöntää, että henkilökuntaa ylipäätään tarvitaan lisää ja vajetta korjataankin palkkaamalla ensi vuonna 100 uutta työntekijää. Upseeriliiton mielestä korjausliike kuitenkin osuu väärään maaliin, sillä uusiin tehtäviin palkataan lähinnä aliupseereita.

Puolustusvoimat taas perustelee aliupseerien lisäämistä sillä, että upseereita ei tällä hetkellä ole saatavilla lisää ja uusiin tehtäviin tarvitaan nimenomaan aliupseereita.

Upseerikoulutuksen lisääminen

Ongelmien taustalta löytyy kolme syytä: vuoden 2015 puolustusvoimauudistus, lisääntynyt kansainvälinen yhteistyö ja valmiuden korostuminen.

Puolustusvoimauudistuksessa muun muassa lakkautettiin osa varuskunnista ja sotilasläänit, joiden tehtävät siirtyivät muihin yksiköihin. Muutoksessa ei lisätty merkittävästi henkilöstön määrää.

– Silloin oli aivan erilainen kansainvälinen tilanne. Nyt valmius on noussut kaikissa puolustushaaroissa, myös maavoimissa, missä on kaikista suurin määrä henkilöstöä ja asevelvollisia. Valmiusorganisaatiotehtävät ovat tulleet täysin uusina, sanoo Upseeriliiton puheenjohtaja, everstiluutnantti Ville Viita.

Viidan mukaan myös kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät tehtävät lisääntyvät koko ajan muun muassa Ruotsin kanssa, samoin kuin tiedustelulainsäädäntöön ja kyberturvallisuuteen liittyvät työt. Lisäksi opistoupseerien ammattiryhmän tehtävistä osa siirtyy upseereille.

On selvää, että kadettikursseille on otettava 30 – 40 opiskelijaa nykyistä enemmän ainakin viiden vuoden ajan, Viita sanoo. Sitten tilannetta voidaan katsoa uudelleen.

Puolustusvoimien johdolla on kuitenkin eri käsitys tilanteesta.

– Ei ole havaittu tarvetta tällä hetkellä kadettikurssien vahvuuksien nostamiseen, sanoo komentopäällikkö, prikaatikenraali Kim Mattsson.

Puolustusvoimat on laskenut, että upseerien määrä kasvaa lähivuosina, sillä eläkeiän myötä työurat pitenevät ja toisaalta ennenaikaiset eroamiset ovat vähentyneet.

Mattson ei suoraan tyrmää tarvetta palkata lisää upseereita, mutta hän muistuttaa, että tilannetta katsotaan kokonaisuutena.

– Me katsotaan tätä puolustusvoimien suunnasta, niin että kaikkia henkilöstöryhmiä tarvitaan. Tässä mennään nyt ilmeisesti upseerit edellä.

Mattssonin mukaan parhaillaan selvitetään henkilöstön lisätarvetta. Selvitys valmistuu tammikuun lopussa.

– Tässäkin pitää muistaa tasapaino. Kaikille maksetaan palkka ja kolmannesperiaate pitää säilyä. Toisin sanoen, kolmannes materiaaliin, kolmannes toimintaan ja kolmannes palkkoihin.

Kahakka siirtyy eduskuntaan

Upseeriliiton mielestä puolustusvoimiin tarvitaan pari sataa upseeria lisää ja sotilaille uusi työaikalaki, sillä siisti.

Liiton puheenjohtaja, everstiluutnantti Ville Viita sanoo käyneensä eduskunnassa työ- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavana työaikalain korjaamiseksi.

– Kerroin meidän erityistyöaikamuodoista ja siitä, kuinka harjoittelemme sodanajan olosuhteita. Ne ovat pitkiä päiviä mutta kyllä niistä pitää tulla laskennallista työaikaa nykyistä enemmän.

Nykyisin esimerkiksi 16 – 18 tunnin meripalvelu- tai sotaharjoituksen työpäivästä merkitään työajaksi noin 8 tuntia.

– Odotan kovasti, että työ- ja tasa-arvovaliokunta tekee mietinnön ja eduskunta katsoo sitten yleistä työaikalakia. Sieltä voi tulla painetta päivittää puolustusvoimia koskeva työaikalaki. Toivon, että puolustusministeri ja komentaja ottavat siihen positiivisen kannan.

Myös puolustusvoimien palkatusta henkilökunnasta vastaava prikaatikenraali Kim Mattsson pitää hyvänä, että työaikalakia tarkastellaan Vehviläisen työryhmässä, johon myös puolustusvoimat osallistuu.

Mattsson on kuitenkin samaa mieltä Lindbergin kanssa siitä, että työaikoihin liittyvät ongelmat ovat poikkeustapauksia.

– Kaiken kaikkiaan nämä ovat yksittäisiä tapauksia kun katsotaan uudistuksesta eli vuodesta 2015 lähtien. Jaksaminen ja työmotivaatio ovat kohentuneet, puhumattakaan esimiestyöstä, Mattsson sanoo.

Upseeriliitolla ei kuitenkaan ole mitään aikomusta perääntyä kiistassa. Liitto sanoo tapaavansa kaikkien puolueiden edustajat ja aikoo saada omat tavoitteensa tulevan hallituksen ohjelmaan.

Lue myös:

Yhdeksän viikkoa putkeen töissä, sotalaivalla "avioerobuumi" – Upseerit vaativat päivitystä työaikoihinsa

Lähes puolet briteistä haluaisi jäädä Euroopan unioniin, kertoo sunnuntaina julkaistu mielipidekysely.

YouGov-mielipidemittauslaitoksen kyselyssä 46 prosenttia vastaajista kertoi kannattavansa EU:hun jäämistä, kun taas 39 prosenttia sanoi haluavansa Britannian eroavan EU:sta. Loput eivät olleet päättäneet tai eivät halunneet kertoa kantaansa.

Tulos jatkaa viime kuukausina tehtyjen kyselyjen linjalla. Niissä on näkynyt yleisen mielipiteen kallistuminen EU:hun jäämisen kannalle.

Britannian äänestäjäkunta on kuitenkin yhä hyvin jakaantunut.

EU-eroa koskeneessa kansanäänestyksessä vuonna 2016 eroa kannatti 52 prosenttia ja 48 prosenttia vastusti sitä.

Kyselyn oli tilannut Britannian uuden EU-kansanäänestyksen puolesta kampanjoiva leiri. YouGov haastatteli kyselyä varten 25 000 ihmistä.

Britannian on määrä erota EU:sta alle kolmen kuukauden kuluttua, 29. maaliskuuta.

May: Parlamentti äänestää runsaan viikon kuluttua

Pääministeri Theresa May kertoi sunnuntaina, että Britannian parlamentti äänestää Britannian ja EU:n neuvottelemasta erosopimuksesta runsaan viikon kuluttua, todennäköisesti 14. tai 15. tammikuuta.

Sopimuksen läpimeno Britannian parlamentissa on epävarmaa. Joulukuussa May joutui lykkäämään parlamentin äänestystä, kun kävi selväksi, että sopimuksella ei ollut riittävää tukea parlamentissa.

Jos minkäänlaista sopimusta ei saada aikaan, Britannia siirtyy EU:n ulkopuolelle ja sen rajat menevät kiinni käytännössä yhdessä yössä. Tullimuurit nousevat välittömästi.

Joulun alla Britannian hallitus alkoi valmistautua yhä vahvemmin sopimuksettomaan EU-eroon.

Sunnuntaina May toisti aiemman kantansa, että uusi kansanäänestys EU-erosta ei ole tarpeen.

YouGov-kyselyssä 41 prosenttia toivoi äänestäjien voivan ottaa vielä kantaa EU-eroon. 36 prosenttia vastaajista puolestaan arvioi päätöksen kuuluvan parlamentille.

Niistä, jotka ilmoittivat äänestävänsä mahdollisessa uudessa kansanäänestyksessä, 54 prosenttia kannatti EU-jäsenyyden jatkoa. 46 prosenttia puolestaan ilmoitti haluavansa Britannian eroa, kertoi Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Juttua muokattu klo 14.22 ja klo 15.04: Toisin kuin jutussa ja sen otsikossa kirjoitettiin, enemmistö briteistä ei kertonut haluavansa jäädä Euroopan unioniin vaan lähes puolet.

Lue myös:

Brexit, mutta miten – 5 vaihtoehtoa, joita brittiparlamentin äänestyksen lykkäämisestä voi seurata

Observer: Britanniassa suunnitellaan brexit-päivän lykkäämistä

Britannian liike-elämä kertoo seuraavansa kauhulla poliitikkojen brexit-vääntöä: ”Aika ei riitä kovaan brexitiin valmistautumiseen”
Theresa May sai jälleen osuman, mutta nilkuttaa eteenpäin – hänen brexit-sopimuksensa pysyy aivan yhtä kuolleena kuin se oli tähänkin saakka Brexit-ministeri: Sopimus halutaan, mutta sopimuksettomaan eroon varaudutaan vahvemmin

Saudi-Arabiassa astuu tänään sunnuntaina voimaan uusi lakisäädös, jonka mukaan oikeusistuimien on ilmoitettava naiselle avioerosta. Asiasta kertovat Britannian yleisradioyhtiö BBC sekä uutistoimisto Bloomberg.

Tähän asti saudimies on voinut ottaa vaimostaan niin kutsutun salaisen avioeron, jossa tieto liiton päättymisestä ei välttämättä kiiri vaimon korviin.

Saudi-Arabian oikeusministeriön uuden säädöksen nojalla oikeusistuimien on tiedotettava naiselle avioliiton päättymisestä tekstiviestillä. Tarkoituksena on varmistaa, että nainen on täysin tietoinen siviilisäätynsä tilasta ja hän voi pitää kiinni oikeudestaan saada esimerkiksi elatusapua.

– Nainen voi eronneena saada elatusapua. Lisäksi uusi säädös varmistaa, ettei häntä kohdella epäoikeudenmukaisesti ennen avioeron vahvistamista, sanoo saudiarabialainen asianajaja Nisreen al-Ghamdi.

Avioeroon liittyvä lakimuutos on osa kruununprinssi Mohammed bin Salmanin vuoteen 2030 tähtäävää taloudellista ja sosiaalista uudistusta. Sen puitteissa naiset ovat hiljattain päässeet seuraamaan urheilutapahtumia, ajamaan autolla ja työskentelemään tietyissä, perinteisesti miehille tyypillisissä ammateissa.

Saudi-Arabiassa nainen on silti jatkossakin tiukasti miespuolisen lähiomaisen holhouksen alaisena. Useimmiten holhooja on naisen isä, aviomies, veli tai poika.

Anonyymit Kotikiusatut eli AKK syntyi talvella 2002 Tommi Reposen heitettyä kieli poskessa Jari Vesalle ajatuksen, pitäisikö kotikiusaamisesta puhua enemmän, kun työpaikka- ja koulukiusaamisestakin puhutaan.

Niin alkoi muotoutua kahden miehen viikkokokous, jossa nämä nimellä esiintyvät anonyymit kotikiusatut pähkäilevät omaa elämäänsä, puolisoidensa marttojen edesottamuksia ja ylipäätään maailmanmenoa.

Ilman kahvia ei synny huumoria. Ainakin Anonyymien kotikiusattujen viikkokokoukset olisivat jääneet pitämättä ja kuulematta, ellei Yle Kemin kahvinkeitin olisi porissut vuosien ajan perjantaisin aamusta alkaen tiuhaan tahtiin. Veijo ja Pauli eli Jari Vesa ja Tommi Reponen tarvitsivat kahvia polttoaineekseen kootessaan viikkokokouksen asialistaa eli ideoidessaan, mistä ajankohtaisesta asiasta mieskaksikko juuri sinä päivänä kertoo näkemyksensä.

AKK:sta on joskus käytetty luonnehdintaa tuorehuumori, koska se on niin tiukasti ajassa kiinni. Viikkokokoukseen on ehtinyt samankin aamun uutisia, sillä ohjelma on synnytetty vain muutama tunti ennen jakson ulosajoa radiossa.

Joskus viikkokokouksen teko on ollut melkoista pihtisynnytystä, mutta useimmiten ohjelma on löytänyt sisältönsä kohtuullisen kivuttomasti Reposen ja Vesan palloteltua viikon varrella tapahtunutta kahvikupin äärellä.

– Aiheet ovat olemassa, muut ihmiset ja maailmahan ne meille antavat, me vain lähestymme aiheita tarpeeksi pöljästi ja vinosta kulmasta, pohtii Jari Vesa.

Jotain tuttua, mutta oudolta kantilta

Veijo ja Pauli tarkastelevat asiaa kuin asiaa persoonallisella otteella, yllättäviltä kanteilta. Jollain käsittämättömällä tavalla he onnistuvat henkilökohtaistamaan vaikka kuinka suuren maailmanlaajuisen ilmiön ja tuomaan sen omaan elämäänsä – ja tietysti marttojensa elämään. Kun tähän poskettomaan taivasteluun lisätään höysteeksi sopivasti väärinkäsityksiä ja sinnepäin lausuttuja nimiä ja sivistyssanoja, ollaan jo pääsemässä AKK:n syvimpään olemukseen.

Yli 16 vuoden ajan Jari Vesa ja Tommi Reponen ovat perjantaisin ottaneet Veijon ja Paulin hahmon ja sukeltaneet näiden kahden hellyttävän isännän omintakeiseen maailmaan. Vai onko se sittenkään niin omintakeinen?

– Luulen, että yksi syy ohjelman suosioon se, että AKK:sta jokainen voi löytää jotain tuttua omasta elämästään, arvelee Vesa.

Ja Reponen täydentää ajatuksen.

– Me on uskallettu sanoa ääneen se, mitä monet salassa ajattelevat.

Käsikirjoitus? Niin mikä?

Anonyymejä kotikiusattuja on muutamissakin yhteyksissä kiitelty taitavasta, tarkkanäköisestä, pisteliäästä käsikirjoituksesta. Tämä vetää tekijöiden – ja kotitoimituksen muunkin väen – suut vinoon hymyyn, ja saattaa vähän naurunpyrskähdyksiäkin kuulua.

Niin lennokkaan luovaa on ollut Vesan ja Reposen työskentely, että käsikirjoitusta ei ole koskaan paperille ehditty saada.

– Seuraillaan tiedotusvälineitä pitkin viikkoa, perjantaisin selaillaan varsinkin iltapäivälehtiä, aletaan heitellä ideoita, kertoo Reponen jokaviikkoisen prosessin alusta.

– Jos toinen ottaa kopin ajatuksesta, jatketaan pallottelua. Ideoita saattaa tulla muutamia, niistä sitten vähitellen kehkeytyy jonkinlainen runko ja syntyy mielikuvakäsikirjoitus. Mitään kirjoitettua ei ole, vaan kun mennään työpajaan nauhoittamaan ohjelma, kummankin päässä on idea siitä, kuinka homma etenee. Ohjelma syntyy melko lailla spontaanisti, Vesa summaa.

– Erittäin spontaanisti, tarkentaa Reponen.

Tämä työskentelytapa miehiltä sujuu hyvin, koska he ovat tehneet yhdessä erilaisia huumoripläjäyksiä jo parikymmentä vuotta. Suuren osan he ovat tehneet kahdestaan, mutta on mukana ollut aikanaan myös Jope Ruonansuu.

Kestetään yhdessä

Pitkä yhteinen työhistoria on helpottanut ohjelmantekoa myös niinä aamuina, joina tekijöiden omasta elämästä on ollut hauskuus vähissä. Kaverin kanssa on pystynyt siirtämään pahan mielen sivuun ja heittäytymään ainakin hetkeksi hauskuuttajan rooliin.

Tunnemme toisemme niin hyvin, että silmäripsen asennosta jo huomaa, jos toisella on vähän huonompi päivä. Tommi Reponen

– Kyllä me niin hyvin jo toisemme tunnetaan, että suurin piirtein silmäripsen asennosta jo huomaa, jos toisella on vähän huonompi päivä. Mutta niin sitä vaan pystytään toisiamme sparraamaan, että hetken päästä jo nauru irtoaa, kertoilee Reponen.

Jossain vaiheessa AKK:n nimessä oli myös lyhenne ky. Reposen ja Vesan murteessa "ky" ei suinkaan merkinnyt kommandiittiyhtiötä.

– Kestetään yhdessä, paljastaa Reponen.

Alkuvaiheessa, vuonna 2002, Anonyymien kotikiusattujen kokouksia päästiin seuraamaan alueradiossa vain Meri-Lapissa ja muualla Lapissa, hetken päästä myös Jyväskylässä ja Oulussa, ja sitten AKK:sta tuli valtakunnallinen ohjelma Radio Suomen kanavalla.

Tämän vuosituhannen alussa radio- ja tv-viihteen seura Studio Kymppi palkitsi AKK:n Vuoden viihdeohjelmana. Vuoden 2010 radioviihdeohjelmien palkinnon perusteissa kiitetään muun muassa ohjelman hauskanpitoa ilman väkivaltaa ja alapään juttuja.

Ilman marttoja ei olisi Veijoa ja Paulia

AKK:n viikkokokousta pitävät Veijo ja Pauli kaksistaan, mutta ilman puolisoita, marttoja, AKK ei olisi ollut mahdollinen. Marttojen ääni kuuluu, varjo häilyy ja vaikutus tuntuu näiden kahden sankarin tekemisissä.

AKK:n aloittaessa Jarilta ja Tommilta kyseltiin, kuinka he uskaltavat suoltaa tuollaista tekstiä naisista. Eivätkö naiset, feministit, tasa-arvon kannattajat ja vaikka ketkä hermostu?

– Ehkä yllättävää, mutta mitään tuollaista ei ole kuulunut. Ilmeisesti kaikki aika nopeasti huomasivat, että AKK:n kärki ei osu naisiin, vaan huumori kohdistuu nimenomaan meihin veijoihin ja pauleihin. Jos tässä jollekulle lempeästi irvaillaan, niin meille itsellemme, pöhköille miehille, joiden pelastuksena ovat ehdottomasti martat.

Parisuhteet, ihmissuhteet, naisten ja miesten väliset suhteet stereotypioineenkin ovat AKK:n tekijöiden mukaan ehtymätön idealähde. Kun siihen yhdistetään ajankohtaisuus, paketti on tekemistä vaille valmis.

AKK ei ole perustunut ilkeilyyn. Jari Vesa

AKK on siis onnistunut olemaan samanaikaisesti sekä pisteliäs että lempeä. Vuosien mittaan AKK:ssa on vitsailtu monesta julkisuuden henkilöstä, mutta heistäkään kukaan ei ole vetänyt hernettä nenään.

– Kun on jossain tavattu, kyllä he ovat ihan ystävällisesti kätelleet ja jopa taputtaneet olalle, naurahtaa Jari Vesa.

Veijo ja Pauli eivät ole halunneet olla tahallisen ilkeitä eivätkä loukata.

– Rajalla on varmaan joskus käyty ja keikuttu, mutta AKK ei ole perustunut ilkeilyyn, Jari Vesa sanoo.

Pysyykö kaksikko naftaliinissa?

AKK:n viikkokokouksia on tehty yli 16 ja puoli vuotta ja ohjelmia on kertynyt runsaat 800. Lisäksi monena vuonna on tehty muutama pitkä erikoislähetys, esimerkiksi vappuna ja pikkujouluaikana. Miltä Veijosta ja Paulista tuntuu nyt, kun rupeama on päättymässä? Ja vieläkö Veijosta ja Paulista kuullaan?

– Sniff, kyllä vähän haikealta tuntuu, mutta tietyllä lailla helpottunutkin on olo aikamoisen rumban jälkeen, Reponen erittelee tuntemuksiaan.

– On ihan uskomatonta, että AKK:sta tuli näin pitkä urakka. Ei tätä olisi millään arvannut melkein 17 vuotta sitten, kun heitimme idean ilmoille. Asioilla on aikansa ja nyt AKK menee telakalle. Hiukan helpotusta, hiukan haikeutta, Vesa summaa.

Niin, kuullaanko Veijon ja Paulin tai edes Vesan ja Reposen huumoria enää tulevaisuudessa?

Miesten myhäilevistä katseista ja hiukan epämääräisestä ynähtelystä päätellen kyllä.

– Nyt vedetään henkeä jonkin aikaa, mutta ajatuksia tulevasta on kyllä. Varmasti tehdään vielä yhdessä jotain, huumoria tai musiikkia tai jotain, lupaa Jari Vesa.

Ei siis välttämättä mene pitkäänkään ennen kuin Reponen taas hiippailee verottamaan toimituksen kahvipannua ja heittelemään hervottomia juttujaan – ja kajauttamaan ilmoille tutun AKK:n tervehdyksen "Alistus!".

AKK:n viimeinen lähetys eli "Ennenkuulumaton alistusmegahyperspektaakkeli" kuullaan Radio Suomessa ja Yle Areenassa sunnuntaina 6.1.2019 kello 17.15.

Ylen viisiosainen Tuntematon sotilas -tv-sarja on noussut Yle Areenan katsotuimpien kotimaisten sarjojen joukkoon.

Aku Louhimiehen ohjaama sarja sai ensimmäisen katseluviikon aikana netissä 1,2 miljoonaa käynnistyskertaa.

Samaan ensimmäisen viikon tulokseen ovat päässeet Ylellä myös rikossarja Sorjonen, komediasarjat _Luottomies sekä Pirjo ja nuortensarja Nörtti: DragonSlayer666_.

Psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle sijoittuva _Sekasin _on yhä Areenan eniten näyttökertoja tänä syksynä saanut sarja. Se keräsi ensimmäisen viikon aikana 1,3 miljoonaa käynnistystä.

Louhimiehen Tuntematon sotilas -tv-sarja on ollut poikkeuksellisen mittava satsaus Ylen draamatuotannoissa. Sarjassa on puolitoista tuntia enemmän materiaalia kuin Tuntemattoman elokuvaversiossa. Sarjassa elokuvan päähenkilöt ehtivät kasvaa moniulotteisimmiksi ihmisiksi.

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuva rikkoi teattereissa miljoonan katsojan rajapyykin parilla kymmenellä tuhannella katsojalla.

Puolalaiset syyttäjät ovat nostaneet syytteen perjantai-iltana palaneen pakohuoneen omistajaa vastaan. Miestä syytetään tulipalovaaran tahallisesta aiheuttamisesta.

Syyttäjälaitoksen tiedottajan mukaan 28-vuotias omistajamies oli jättänyt varmistamatta varauloskäytävän, jota pitkin nuoret tytöt olisivat päässeet pakenemaan palon sytyttyä. Mies itse on kiistänyt syyllisyytensä.

Palossa Koszalinin kaupungissa Pohjois-Puolassa kuoli viisi teinityttöä. Syyttäjien mukaan palo sai todennäköisesti alkunsa viereisessä odotushuoneessa vuotaneista kaasupulloista. Nuoret menehtyivät häkämyrkytykseen.

Pakohuonepeli on seikkailupeli, jossa pelaajat yrittävät päättelykyvyn ja yhteistyön avulla päästä määräajassa ulos suljetusta huoneesta. Perjantaina menehtyneet nuoret olivat ensimmäiset tiedetyt kuolematapaukset maan pakohuoneissa.

Haasteelliset pelit ovat erittäin suosittuja Puolan nuorten keskuudessa. Niiden suosio on kasvanut viiden viimeisen vuoden aikana.

Puolassa 13 pakohuonetta on suljettu turvallisuussyistä

Perjantaina on tarkastettu yli 200 Puolan 1 100 pakohuoneesta. Tarkastuksissa paljastui useita turvallisuuspuutteita, jotka on korjattava välittömästi.

Tarkastuksissa yli 120 paikkaa todettiin vaaralliseksi. Viranomaiset määräsivät 13 paikkaa välittömästi suljettaviksi.

Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki pyytää ihmisiä ilmoittamaan vastaavista paikoista palomiehille ja poliisille. Maan hallitus puolestaan päättää, tarvitaanko pakohuoneiden ja muiden vastaavien viihdepelipaikkojen turvallisuussääntöihin muutoksia.

Lue myös:

Pakohuoneesta pääsee Suomessa pois, vaikka valvoja pyörtyisi

Pakohuoneessa tulipalo – viisi teini-ikäistä kuollut

Pakohuone hermostuttaa, ahdistaa ja innostaa – suomalaiset hurahtivat pelihuoneisiin

Uuden elämänsä ensi töikseen Minna-Maaria Lax laittoi jalkaansa taitoluistimet. Ne olivat lumenvalkoiset, naisen jalkaan suunnitellut. Lax oli miehen ruumiissa. Tarpeeksi leveää lestiä oli hankala löytää.

Hän oli omistanut luistimet pitkään. Ne olivat pölyttyneet kaapissa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Melkein yhtä pitkään kuin Lax itse.

Lax ei osannut luistella, mutta oli halunnut jäälle jo kauan. Siitä asti, kun hän pienenä poikana näki koulun tyttöjen piirtävän piruetteja jäähän liikuntatunnilla. Silloin elettiin 1970-lukua.

Minna-Maaria Lax oli tuolloin Markku-Pekka Antikainen, maatalon poika Siilinjärveltä. Hän olisi halunnut mennä tyttöjen mukaan luistelemaan, mutta se ei siihen aikaan sopinut.

Nyt Lax on yli viidenkymmenen. Hän ei vieläkään ole kovin hyvä taitoluistelija, mutta silti häntä voisi kutsua uranuurtajaksi.

Hän on ensimmäinen kilpailija, joka osallistui aikuisluistelijoiden epävirallisten MM-kilpailuiden miesten sarjaan, ja pukeutui mekkoon.

Pukeutumisellaan Lax on herättänyt keskustelua taitoluistelun patavanhoillisen sääntökirjan ajanmukaisuudesta. Kilpailusta toiseen hän on saanut virhepisteitä asunsa vuoksi.

Hän lienee myös ainoa yli viisikymppisenä luistelemisen aloittanut, jota valmentaa lajin Suomen mestari.

Lax nauttii luistelusta sydämensä kyllyydestä, vaikka kaikki eivät haluaisi nähdä häntä jäällä.

Rohkeus löytyy

Korkealta kantautuva jyrinä ravistelee maata Siilinjärvellä. Mitään ei näy.

Ääni lähtee Hornet-hävittäjistä, jotka ovat nousseet ilmaan Rissalan lentoasemalta. Sen kiitotie päättyy muutaman kilometrin päähän Laxin kotitilalta.

Kun Minna-Maaria oli nuori ja vielä Markku-Pekka, hän juoksi samalta kentältä lähteneitä MIG-hävittäjiä karkuun.

Nyt hän ei enää pakene. Ei ilmavoimia tai itseään.

Markku-Pekka Antikainen ei koskaan oppinut luistelemaan. Se ei johtunut siitä, ettei hän halunnut luistella. Hän vain sattui karsastamaan mailaa, joka oli otettava käteen kentälle mentäessä.

Kun hän oli 12-vuotias ja oppikoulussa, oli 1970-luvun puoliväli. Tuolloin pojat olivat jäällä vain pelatakseen jääkiekkoa. Antikaista kömpelöt hokkarit inhottivat.

– Jäin liikuntatilojen vessaan sovittamaan valkoisia taitoluistimia, jotka joku tyttö oli unohtanut sinne. Kokeilin niitä aika monta kertaa.

Antikainen turhautui, ja hänelle hankitut hokkarit “hukkuivat” aina johonkin. Antikainen pyysi muutaman ystävänsä kanssa, että luistelun voisi korvata hiihtämällä.

Opettaja suostui.

Varttuneemmalla iällä Antikainen keräsi rohkeutensa ja hankki itselleen taitoluistimet. Siihen kantti sitten loppuikin. Vuosikymmeniin hän ei uskaltanut laittaa luistimia jalkaan kenenkään läsnäollessa.

Lopulta vuonna 2006 Antikainen oli tehnyt päätöksensä. Hän aikoi tulla kaapista. Lapset olivat jo sen verran vanhoja, että ymmärtäisivät. Työurakin oli luotu. Elämä oli riittävässä tasapainossa.

Hän kertoi perheelleen sukupuoli-identiteetistään, jonka hän oli salannut pikkupojasta asti. Vaikka Antikainen periaatteessa hetero olikin, hän tunsi itsensä enemmän naiseksi ja aikoi tästä lähtien pukeutua sen mukaisesti.

Antikainen antoi itselleen uuden nimen: Minna-Maaria Lax. Sukunimi tarkoittaa ruotsiksi lohta. Se on jalokala, joka ui vastavirtaan kutemaan. Etunimi Minna tulee Canthilta, idolilta.

Avioliitto meni karille. Lapset lähtivät kotoa maailmalle. Töistä pystyi ottamaan vuorotteluvapaata.

Nyt ei ollut enää tekosyitä. Lax puhdisti valkoiset luistimet ja laittoi ne jalkaansa. Sen jälkeen hän ei ole halunnut ottaa niitä pois.

Luistelu sai jalkapöydät tuntumaan siltä kuin ne olisivat tulessa. Liekki oli syttynyt.

Mestari kohtaa noviisin

Viisi vuotta sitten Lax mursi ranteensa yrittäessään yksinkertaista hyppyä. Ne olivat hänen ensimmäiset taitoluisteluharjoituksensa. Hän olisi voinut lopettaa koko homman siihen.

Sen sijaan Lax vietti sairauslomansa katsoen Dancing on Ice -ohjelmaa televisiosta. Jäälle hän palasi heti, kun lääkäri antoi luvan.

Ehkä se oli juuri sisu, joka kiinnitti Elise Luovulan huomion.

Luovula, entinen Ahonen, oli aikanaan Suomen paras naistaitoluistelija. Nyt hän valmentaa Minna-Maaria Laxia.

Sitä ennen hän pysyi pitkään poissa jäältä. Hän oli pettynyt taitoluistelumaailmaan.

Luovula aloitti luistelemisen nelivuotiaana. Hän halusi jääprinsessaksi. Jo 11 vuoden iässä hän teki kilpailuissa kolmoishyppyjä. Nuorten MM-kilpailuissa hän esiintyi ensi kerran 13-vuotiaana.

Koulut hän kävi kesäisin, kun luistelu söi talvella kaiken ajan. Luovula harjoitteli huippuvalmentaja Peter Burrowsin opissa New Yorkissa. Palkintokaappi täyttyi pokaaleista.

Suomen mestaruuden Luovula nappasi 17-vuotiaana vuonna 1985. Hän oli noihin aikoihin ylivoimainen Suomessa.

Aikuisten MM-kisoissa Luovula pääsi jäälle Katarina Wittin ja muiden maailman parhaiden kanssa.

Minna-Maaria Lax ihaili tuolloin nuoren suomalaisen taitoja televisiosta.

Huipulla pysyminen vaati Luovulalta paljon uhrauksia. Treeneissä oli painettava monta tuntia päivässä. Aikaa ystäville oli vähän.

1980-luvun loppupuolella Luovulalle ilmoitettiin, että hänen uransa oli ohi. Luovula kertoo, että Taitoluisteluliitto ei enää halunnut päästää häntä edes sellaisiin kilpailuihin, joihin hänet oli kutsuttu. Kisoihin varatut lentoliput tuli palauttaa takaisin liitolle.

– Annoin koko nuoruuteni lajille. Sitten yhtäkkiä päätettiin, että ”no nyt sä voisit lopettaa. Olet niin vanha, kahdeksantoista.” Kyllä se kovaa on.

Ilman tukijoita taitoluistelun huipulla on mahdoton pysyä. Jääaika ja valmennus syövät melkoisesti rahaa, eikä harjoittelulta jää aikaa hankkia varoja itse.

Luovulasta tuntui, että järjestelmä petti hänet. Hän jätti taitoluistelupiirit kokonaan ja lähti lukemaan lakia.

Meni pitkään, ennen kuin Luovula sai intohimonsa lajiin takaisin. Sen palauttamisessa avitti luistelutaidoton maatalon isäntä Siilinjärveltä.

Operaatio Oberstdorf

Elise Luovula tapasi Minna-Maaria Laxin ensimmäistä kertaa kansalaisjärjestö Setan 40-vuotisjuhlaseminaarissa vuonna 2014.

Luovula oli tilaisuudessa kuuntelemassa. Minna-Maaria Lax oli kutsuttu paikalle puhumaan.

Lax kertoi yleisölleen siitä, mitä on olla viisikymppinen transihminen, joka harrastaa taitoluistelua, vaikka ei oikein osaa. Hän kertoi siitä, miltä tuntuu pukeutua mekkoon ja kilpailla miesten sarjassa.

Taitoluistelupiirejä voisi kuvailla vanhoillisiksi. Etenkin lajin kansainvälinen sääntökirja on sitä. Lajin pukukoodi rankaisi Laxia pistevähennyksin joka kerta, kun hän esiintyi mekossa.

Lax hakee taipuisuutta baletin avulla. Tässä ollaan Savonlinnan musiikki- ja tanssiopiston tunnilla. Opettajana Dãnut Cioatã.

Lax oli jatkuvasti katseen alla, mutta se ei tuntunut haittaavan häntä. Hän piti luistelusta niin paljon.

Puheensa lopuksi Lax ilmoitti, että hänen tavoitteenaan oli osallistua aikuisluistelijoiden epävirallisiin MM-kisoihin Saksan Oberstdorfissa vuonna 2018.

Luovula kuunteli hämmästyneenä. Laxhan oli vasta aloittanut luistelun. Yli viisikymppisenä.

Vuosikymmeniä luistelupiireistä ulkona ollut Luovula ei edes ollut tullut ajatelleeksi, että lajia voisi harrastaa myös aikuisiässä, ja että iäkkäille luistelijoille järjestetään omat kilpailunsakin. Hän ei ajatellut, että se voisi tuoda niin paljon nautintoa jollekulle.

Jokin Laxin puheessa tarttui häneen, se puhutteli ja herätteli.

Yhtäkkiä kaikki oli selvää: Hän halusi auttaa tuota kahelia. Oberstdorfiin mentäisiin, yhdessä. Eikä vuosi olisi 2018, vaan 2016.

Taidoton luistelija

Oli aivan sama, lähtisikö kisoihin kahden vai neljän vuoden valmistautumisella, Luovula ajatteli. Aikaa taitojen kartuttamiseen oli joka tapauksessa aivan liian vähän. Miksi siis odottaa?

Joka tapauksessa harjoiteltava olisi lujasti jo pelkän turvallisuuden vuoksi. Kaksikko aloitti valmistautumisen Oulunkylän tekojäällä joulukuussa 2014.

Laxin ensimmäinen ohjelma luisteltaisiin Euroviisuvoittaja Conchita Wurstin Rise like a phoenix -kappaleen tahtiin. Drag-artisti Wurst oli ravistellut viisumaailmaa edellisenä keväänä, ja Lax aikoi tehdä saman luistelupiireissä.

Alku ei luvannut hyvää. Vasta nyt Luovula tajusi, miten vähän hänen suojattinsa osasi.

– Olen kohdannut vain luistelijoita, joilla on käsitystä luistelemisesta. Sitä olettaa, että Suomessa kaikki osaavat luistella jotenkin, Luovula sanoo.

Nelipäiväisen luisteluleirin aikana Luovulan tunteet olivat vaihdelleet onnistumisen ilosta järkytyksen kautta epäuskoon.

Lax ei kerta kaikkiaan osannut luistella. Hän pystyi hädin tuskin kääntymään luistimilla takaperin. Raskaat harjoitukset painettiin loppuun väkisin.

Oli aloitettava aivan alusta.

– Taitoluistelu on kuin aakkoset. Kun opit riittävästi, pystyt kirjoittamaan erilaisia asioita. Minna-Maarian aakkosista puuttui vokaaleja ja konsonantteja, Luovula vertaa.

Mutta Lax yritti. Se teki vaikutuksen Luovulaan, joka oli ottanut oman nuorena hankitun luistelutaitonsa itsestäänselvyytenä.

– Tässä on ihminen, jonka suurin unelma on oppia luistelemaan. Miten joku voi haluta niin paljon oppia kaikkea tätä, Luovula ihmetteli.

Lax otti harjoittelun tosissaan. Hänen treenikirjanpitonsa mukaan vuonna 2015 harjoituskertoja kertyi reippaasti yli kolmesataa. Seuraavana vuonna määrä oli kasvanut lähes neljäänsataan.

Käytännössä Lax ei päivätyönsä lisäksi tehnyt muuta kuin harjoitellut. Pikkuhiljaa se alkoi näkyä jäällä.

Eddie the Eaglen jalanjäljissä

Laxia on kutsuttu taitoluistelun Eddie Edwardsiksi. Se on osuva vertaus.

Michael “Eddie the Eagle” Edwards oli ensimmäinen brittiläinen mäkihyppääjä olympialaisissa – ja epävirallisesti maailman huonoin lajissaan. Vuoden 1988 Calgaryn olympialaisiin hän pääsi, koska ketään muutakaan edustajaa briteillä ei ollut.

Korkeita paikkoja kammoksunut ja heikkonäköinen Edwards oli muita hyppääjiä reippaasti painavampi. Hän rahoitti harjoittelunsa itse työskentelemällä rakennustyömailla.

Calgaryn olympialaisissa huuru kerääntyi Edwardsin silmälasien paksuihin linsseihin, ja mies jäi viimeiseksi sekä pienen että suuren mäen kilpailuissa.

Niin olisi taatusti käynyt ilman huuruakin.

Kisojen jälkeen Kansainvälinen olympiakomitea muutti kilpailusääntöjään siten, että Edwardsin tasoisilla hyppääjillä ei olisi mahdollisuuksia päästä parempiensa joukkoon varastamaan huomiota.

Taidon puutteesta huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – Edwardsista pidettiin. Hän oli sympaattinen, itseironiaan kykenevä ja sinnikäs.

Altavastaaja Edwardsista tuli ilmiö jopa oman lajinsa ulkopuolella. Hänestä nauhoitettiin kappaleita ja tehtiin elokuva.

Vaikka Laxista ei vielä ole tehty elokuvaa, jonkinlaisena ilmiönä häntäkin voi pitää.

Mekko saapuu Saksaan

Jääkenttien Eddie the Eagle, eli Suomen Minna-Maaria Lax, levitti siipensä Euroopan ylle suunnitelmien mukaan Oberstdorfissa vuonna 2016. Valmistautuminen oli mennyt niin hyvin kuin se niistä lähtökohdista voi mennä.

Runsas harjoittelu näkyi Laxin kropassa. Hän taipui ja jaksoi aiempaa paremmin. Kaksikon mieli oli hyvä, mutta erään valmentajakollegan sanat ennen lähtöä kaihersivat Elise Luovulan mieltä.

– Hän sanoi, että on se hyvä, että lähdet Minna-Maarian mukaan, ja että varaudu, Luovula muistelee.

Luovula oli ottanut neuvon tosissaan, mutta varautuminen osoittautui sillä kertaa turhaksi. Reissu sujui hienosti, ja Lax sekä ihastutti että ihmetytti katsojia.

Miesten sarjassa naisten esiintymisasussa kilpaillut Lax otettiin avosylin vastaan. Hän on tiettävästi ensimmäinen, joka kilpailun historiassa on niin tehnyt.

Niinpä mikään ei valmistanut kaksikkoa siihen, mitä samoissa kilpailuissa tulisi tapahtumaan vuotta myöhemmin.

Tuonakin vuonna itse kilpailutilanne sujui mallikkaasti. Lax esitti Finlandiaksi ristityn esityksen Suomi 100 -hengessä. Yllään hänellä oli sinivalkoinen lyhyt mekko ja valkoiset luistimet.

Mekkoa ei miesten kilpailuissa saisi käyttää. Siitä rangaistaan pistevähennyksillä. Lax ei tästä ollut koskaan välittänyt, vaikka se näkyi joka kerta tulostaululla. Pistevähennyksistä huolimatta Lax voitti pronssia.

Mainiosti sujuneen kilpailun lisäksi hänen pioneerityönsä näytti kantaneen hedelmää. Kun vuotta aiemmin hän oli kilpailuiden ainoa transihminen, nyt naisten asussa kilpailevia miehiä oli jo kolme.

Kilpailun jälkeen edessä oli palkintojenjako. Palkintopalli oli viety jäälle, kentän keskelle. Lax ja Luovula odottivat seremonian alkua hyvillä mielin kaukalon laidalla.

Sitten urheilumaailma esitti välähdyksen menneisyydestä.

Häväistys jäällä

Laxin ja Luovulan eteen parkkeeraasi mies, joka ei lakannut huutamasta. Hän ei päästänyt tuoretta pronssimitalistia hakemaan palkintoaan.

– Hän oli selvä auktoriteetti, vaikka en tiennyt kuka hän oli. Hän oli hyvin hyökkäävä siinä kaikkien ihmisten keskellä ja kuullen, Luovula muistaa.

Tilanne oli niin omituinen, että kaikenlaiseen kohteluun tottunut Laxkin oli poissa tolaltaan. Hän koki tulleensa nöyryytetyksi ja lähti pukukoppiin.

Juristin koulutuksen saanut Luovula tiedusteli, mistä huutaja oli kimpaantunut. Kävi ilmi, että mekosta. Mies ei halunnut päästää Laxia kilpailuasussaan palkintopallille.

– Se keskustelu ei kuulunut enää tähän aikakauteen, Luovula sanoo.

Kävi ilmi, että mies oli korkealla Kansainvälisen luisteluliiton organisaatiossa. Toisin sanoen hänen natsansa riittivät tällaiseen temppuun.

Pukukopissa Lax sai tukea saksalaiselta kilpatoveriltaan Steffi (Stefan) Echenspergeriltä, joka voitti kilpailussa hopeaa. Lopulta kumpaakaan ei päästetty mitalikorokkeelle. Kaksikko katsoi kaukalon laidalta, kun voittaja sai palkintonsa.

– Se oli äärimmäinen loukkaus. Olen kykeneväinen vastaanottamaan kritiikkiä esimerkiksi luistelutaidoista. Kun mennään identiteettiin, se on pyhäinhäväistys, Lax kertoo.

Elise Luovulan mukaan taitoluistelupiirit ovat monin paikoin vanhoillisia, vaikka muutosta on tapahtunutkin.

– Minna-Maaria on varmasti muuttanut paljon taitoluistelukulttuuria niin Suomessa kuin Oberstdorfin kisojen kautta muuallakin, hän uskoo.

"En usko, että taitoluistelu toimii suunnannäyttäjänä"

Lax korostaa, että Suomessa hän ei ole törmännyt vastaavanlaiseen käytökseen. Myös Suomen Taitoluisteluliiton toiminnanjohtaja Outi Wuorenheimon mielestä kotimaassa asiat ovat hyvällä tolalla.

– Ihmisten suhtautuminen toisiin ihmisiin on mun mielestä todella hyvää. Täällä on totuttu siihen, että meitä on erilaisia. Kansainvälisen liiton sääntötaso on sitten eri juttu.

– Jos sitä katsotaan, niin kyllä: Laji on hyvin konservatiivinen, Wuorenheimo sanoo.

Wuorenheimo tuntee Oberstdorfin tapahtumat hyvin. Hänen mukaansa kyseessä oli järjestäjän moka.

Kansainvälisen taitoluisteluliiton säännöt eivät estä palkinnon hakua mekossa. Koska kyseessä on kansainvälinen kilpailu, mutta ei virallinen arvokilpailu, palkinto olisi pitänyt voida hakea vaikka verkkareissa.

Jos kyseessä olisi ollut virallinen arvokilpailu, kuten esimerkiksi olympialaiset, tilanne olisi ollut toinen. Silloin palkinto olisi pitänyt hakea kilpailuasussa. Kilpailuasun puolestaan olisi pitänyt olla sääntöjen mukainen, mikä olisi estänyt korokkeelle astelemisen mekossa.

Yleisesti ottaen Wuorenheimo pitää tärkeimpänä, että puku on turvallinen ja tukee esitystä. Vaate ei saisi olla itseisarvo.

Tällä hetkellä tilanne on Wuorenheimon mukaan se, että Kansainvälisen luisteluliiton alaisissa kilpailuissa mekkoon pukeutuva mies herättää lähinnä ihmetystä.

– Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä (mekossa esiintymistä) vastaan, mutta olen järjestämässä kisoja näillä säännöillä. Se on ihan sama mitä mieltä minä olen.

YK:n ihmisoikeuksien julistus kieltää syrjinnän ja korostaa ihmisten yhdenvertaisuutta. Wuorenheimo myöntää ristiriidan kilpailusääntöjen ja julistuksen välillä.

– Jos se on sääntö, niin sitten laitetaan kättä lipalle, kunnes sitä muutetaan. En ota kantaa, ovatko säännöt oikein vai väärin.

Pitäisikö kilpasarjoja sitten olla naisten ja miesten lisäksi myös muunsukupuolisille? Wuorenheimo uskoo, että vaikka vastaus kysymykseen lopulta olisikin kyllä, muutos ei ole tapahtumassa lähiaikoina.

– En usko, että taitoluistelu toimii suunnannäyttäjänä tässä asiassa.

Laxia Wuorenheimo kuvailee “hienoksi taistelijaksi, joka vie lajia eteenpäin”.

– Maailma on muuttumassa, mutta se muuttuu valitettavan hitaasti.

Todelliset asenteet paljastuvat, kun pintaa raaputtaa

Suomessa urheiluun liittyvä häirintä on tyypillisesti sanallista. Se on vähättelyä, homottelua, loukkaavaa puhetta ja huonoja vitsejä väärässä paikassa.

Näin kertoo tutkija Marja Kokkonen. Hän on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan lehtori ja urheilupsykologi. Kokkonen on ehkä parhaiten perillä siitä, minkälaista syrjintä urheilun ja harrastamisen yhteydessä on.

– Syrjivä puhe ei rajoitu vähemmistöihin, se ei katso seksuaalista suuntautumista tai sukupuolta. Ihan heteropikkupojat joutuvat homottelun kohteeksi. Myös aikuisten homottelemiksi.

Aihetta on Suomessa tutkittu vähän. Kokkonen työstää parhaillaan kolmivuotista tutkimushanketta, josta on tulossa maan laajin. Koossa on jo noin puolentoista tuhannen ihmisen kokemuksia häirinnästä ja syrjinnästä.

Mikä tilanne Kokkosen mielestä on taitoluistelupiireissä?

Ensimmäisenä hän huomauttaa, että ei tunne lajipiirejä kovin syvällisesti. Hän myös sanoo, että Suomessa luisteluväki on tehnyt hartiavoimin töitä syrjinnän poistamiseksi.

Konservatiivisia piirteitä on silti edelleen runsaasti. Selkeimpänä esimerkkinä Kokkonen nostaa esiin pukukoodin.

– Naiset saavat valita luistelevatko he housuissa vai hameessa. Miesten sarjassa rokotetaan, jos he eivät luistele housuasussa. Pidän sitä täysin epätasa-arvoisena, Kokkonen sanoo.

Syrjintään liittyvät lait kiristyivät Suomessa vuosina 2014–2015. Kokkonen toivoo, että lakiuudistuksen vaikutus näkyy tulevaisuudessa syrjinnän ja häirinnän vähentymisenä. Hänen äänestään kuitenkin kuuluu skeptisyys.

– Olen havainnut, että kun ihmisiä jututtaa tarpeeksi kauan, pinnan alta paljastuu, että asenteet eivät olekaan niin sallivia. Ihmiset ovat aiempaa tietoisempia siitä, että kuuluu sanoa, että erilaisuus on mahtava juttu.

Seuraavaksi Xenan sotisopaan

Minna-Maaria Lax ei ole antanut yhden huonon kokemuksen masentaa. Hän kiertää kilpa-areenoita yhdessä Elise Luovulan ja muiden tukijoidensa kanssa milloin Egyptin kuningatar Nefertitinä, milloin elämäänsä kyllästyneenä itämaan geishana.

Seuraavaksi hänestä rakennetaan amatsonien amatsoni, soturiprinsessa Xena.

Ehkä ilmapiiri on jo muuttunut. Laxin mukaan häntä ei enää kuluvalla kilpailukaudella ole rangaistu mekon käytöstä kotimaan kilpailuissa.

Lax laskee, että hän on yhteensä kahdeksasta kilpailusta saanut yhden pisteen miinusmerkinnän ainoastaan kerran. Ehkä vakiokasvoon ja tämän asusteisiin on jo tuomaristossa totuttu.

Asia on tapetilla myös Olympiakomiteassa, joka valmistelee parhaillaan suosituksia, joilla trans- ja muunsukupuolisia saataisiin paremmin kannustettua mukaan urheilemaan.

Lax itse vähättelee pioneerityötään lajin parissa.

– Enhän minä edusta mitään suurta uutuutta. Mitä olen kuullut ja lukenut, huipputasoltakin löytyy kavereita, jotka olisivat voineet lähteä vaikka hameessa luistelemaan.

Kukaan ei kuitenkaan tehnyt niin ennen Laxia.

– Ei se aina kaikkien pirtaan käy, kun haastetaan vakiintunutta sukupuolikäsitystä. Toivon tietysti, että asiat muuttuvat, mutta mie en anna periksi. Se on ihan selvä.

Muutosta odotellessa Siilinjärven kotitilalla riittää lunta kolattavaksi ja peltoa kynnettäväksi.

Onko sinua vähätelty, kiusattu tai vaikkapa homoteltu vain harrastuksesi tai ulkonäkösi vuoksi? Tai onko sinulle niin, että olet sortunut jakamaan tuomioita ulkokuoren perusteella? Ylen A-studio kerää kokemuksia arkipäivän erilaisuudesta ja siitä johtuvasta syrjinnästä.

Voit kertoa tarinasi esimerkiksi alla olevaan kommenttikenttään. Voit myös lähettää kokemuksesi sähköpostilla osoitteeseen a-studio@yle.fi tai suoraan toimittajalle osoitteeseen jaakko.mantymaa@yle.fi.

Minna-Maaria Laxista kertova dokumentti esitetään Ylen A-studiossa maanantaina 7.1.

6.1.2019 klo 19:28 - Keskustelu aiheesta oli auki määräajan. Kiitos kommenteista!

Kisa Helsingin vaalipiirin viimeisestä eduskuntapaikasta tiukkenee entisestään. Feministinen puolue, piraattipuolue, eläinoikeuspuolue ja liberaalit kertovat Ylelle, että ne ovat muodostamassa vaaliliiton pääkaupungin vaalipiiriin.

– Tällä kokoonpanolla tarvitsisimme vain muutamatuhat ääntä lisää, että vaaliliitto saisi paikan eduskuntaan, feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro sanoo.

– Yksi paikka on meillä minimitavoite ja se on realistinen tavoite. Näyttää, että saamme yhden tästä liitosta läpi eduskuntaan, piraattipuolueen puheenjohtaja Petrus Pennanen sanoo.

Kun laskelman tekee tarkasti, erotus on 3 133 ääntä. Eduskuntavaaleissa 2015 viimeisen paikan Helsingin vaalipiiristä sai perussuomalaiset vertausluvulla 13 528.

Vaaliliitossa olevat neljä puoluetta puolestaan saivat toissa vuoden kuntavaaleissa yhteensä 10 395 ääntä Helsingissä. Puolueiden olisi siis nostettava äänimääräänsä noin 30 prosentilla.

– Kuntavaaleissa yllätimme ja menimme läpi, vaikka puolue oli rekisteröity vain kaksi kuukautta aiemmin. Samaa yritämme nyt, Aro sanoo.

Piraattipuolue on vaaliliiton puolueista valtakunnallisesti suurin, mutta viime kuntavaaleissa feministinen puolue sai puolueista suurimman äänipotin Helsingissä.

”Poikkeuksellista päästä läpi”

Vaaliliiton puolueet eivät ole ainoita, jotka pyrkivät eduskuntaan sen ulkopuolelta. Tällä kertaa eduskunnan ulkopuolelta ehdokkaita asettaa yhteensä yhdeksän puoluetta.

Vaaliliiton puolueiden lisäksi eduskunnan ulkopuolelta vaaleihin tähtäävät myös Suomen kommunistinen puolue, kommunistinen työväenpuolue, kansalaispuolue, itsenäisyyspuolue ja suomen kansa ensin.

Eduskunnan ulkopuolisia puolueita on nyt enemmän kuin kertaakaan 2010-luvulla. Tosin vuosituhannen alussa eduskuntaan pyrki nykyistä enemmän pienpuolueita.

Tampereen yliopiston tutkija ja vaaliasiantuntija Sami Borg sanoo, että pienpuolueet pääsevät harvoin eduskuntaan.

– Meillä on aika poikkeuksellista, että eduskunnan ulkopuolelta tullaan eduskuntaan. Toki joitakin poikkeuksia löytyy kuten vihreät ja nuorsuomalaiset aikanaan.

Syytkin ovat Borgin mukaan selvät.

– Eduskuntapuolueilla on aivan toisenlaiset taloudelliset resurssit käydä vaalikampanjaa ja saada julkisuutta vaalikauden aikana kuin eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ja ryhmittymillä.

Kansalaisilla riittää vaaleissa valinnanvaraa. Eduskunnassa on syntynyt vaalikauden aikana kaksi uutta puoluetta ja yksi uusi poliittinen liike.

Eduskuntavaaleissa on mukana yhteensä 19 puoluetta ja yksi poliittinen liike. Näiden lisäksi syntynee useita paikallisia valitsijayhdistyksiä.

Vaaliliiton kova haaste

Kisa viimeisestä paikasta on kovaa varsinkin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireissä. Politiikan analyyseissä on arveltu varsinkin sinisten, Liike Nytin ja Paavo Väyrysen seitsemän tähden liikkeen keskittävän voimansa näihin vaalipiireihin.

Tämän lisäksi eduskuntapuolueet hamuavat kaikkia paikkoja, jotka vain liikenevät niille.

– Haemme yhtä paikkaa Helsingistä. Mikäli meidän ehdokasasettelu onnistuu myös Uudellamaalla, niin ehkä sieltä nousee toinen tilaisuus, feministien Aro sanoo.

– Meille vahvimpia kannatusalueita ovat yliopistokaupungit. Meillä on tällä hetkellä valtuutettuja sekä Helsingissä että Jyväskylässä, piraattipuolueen Pennannen sanoo.

Puolueiden vahva panos ruuhka-Suomen vaalipiireihin johtuu matalasta äänikynnyksestä. Äänikynnyksellä tarkoitetaan alinta ääniosuutta, jolla ehdokas voi päästä vaaleissa läpi.

Viime eduskuntavaaleissa Helsingin äänikynnys oli 3,7 ja Uudenmaan 2,5 prosenttia. Muissa vaalipiireissä luku on huomattavasti korkeampi.

Vastapainoksi Helsingissä ja Uudellamaalla useat kansanedustajat ovat luopumassa paikastaan. Uudellamaalla luopujat keräsivät viime vaaleissa lähes 63 000 ääntä, kun taas Helsingissä vastaava luku oli lähes 30 000.

Luvut jättävät tilaa uusille tekijöille.

Lue lisää:

Eduskunnan kynnys on korkea pienpuolueille

Kasvokuva on napattu yliopiston sivuilta. Etunimi on kirjoitettu väärin, mutta henkilöstä ei voi erehtyä. On vaali-ilta keväisessä Budapestissa huhtikuussa 2018 ja Annastiina Kallius, 32, on epäuskoinen. Hänen kuvansa on juuri ollut esillä television vaaliohjelmassa. Hallituksen hallussa olevalla TV2-kanavalla hänet on nimetty valtionviholliseksi.

Annastiina Kallius on asunut Budapestissa yli kymmenen vuotta. Muuttaessaan Unkariin heti lukion jälkeen hän ei arvannut, kuinka työ ja yksityiselämä kietoutuisivat samojen asioiden ympärille. Kallius tutkii työkseen totalitarismia ja propagandaa. Ja niitä hän myös elää todeksi vapaa-ajallaan.

"Tämä on pahempaa kuin Iranissa"

Kallius on elänyt Unkarissa poikkeuksellisen ajanjakson. Hän on nähnyt itsevaltaisen pääministeri Viktor Orbánin uuden valtaannousun vuonna 2010 ja sen, miten ruuvia on Unkarissa sen jälkeen kiristetty. Demokratia maassa on rapautunut pahoin 2010-luvulla.

Valtaannousunsa jälkeen Orbánin Fidesz-puolue on uudistanut perustuslain ja muuttanut vaalijärjestelmää niin, että sillä on maan parlamentissa enemmistö, jota oppositio ei pysty realistisesti haastamaan. Tiedotusvälineet ja valtionhallinto ovat nyt puolueen tiukassa ohjauksessa, ja tällä hetkellä Unkari muistuttaa yksipuoluejärjestelmää.

Vuodesta 2015 lähtien Viktor Orbán on esiintynyt voimakkaasti kristillisen Euroopan puolustajana maahanmuuttoa vastaan. Hänen vihollisiaan ovat “Brysselin byrokraatit”, jotka haluavat “tuhota unkarilaiset perheet” ja “tuoda Eurooppaan miljoonia muslimeja”.

Samaan aikaan kun Orbán pönkitti valtaansa pala palalta, kasvoi joensuulaissyntyinen Kallius aikuiseksi Budapestin liberaaleissa piireissä. Hän muutti ensimmäisen kerran Unkariin vuonna 2005. Kallius opiskeli maan kielen ja teki kandidaatintutkinnon Unkarin asioista britannialaiseen yliopistoon. Maisteriksi hän valmistui Budapestissä toimineesta Central European Universitystä.

Nuoruusvuodet Budapestissa olivat kiihkeää aikaa. Kallius rakastui iranilaissyntyiseen mieheen teatteriryhmässä. Yhdessä he olivat mukana perustamassa turvapaikanhakijoita auttavaa MigSzol-aktivistiryhmää. Pariskunta suunnitteli yhteistä elämää Budapestissa.

Nyt Kalliuksen käymä yliopisto on savustettu ulos maasta ja pariskunnan tulevaisuus Unkarissa tuhottu. Kun Orbánin itsevaltaiset otteet alkoivat kiristyä, Kalliuksen puoliso sanoi usein: “Tämä on aivan kuin Iranissa.”

– Nyt hän sanoo usein, että “tämä on pahempaa kuin Iranissa”, Kallius toteaa.

Media on kuin MV-lehti

“Nainen raiskattiin Allahin nimeen Saksassa”. “Helvetti irti Ruotsissa, hyvinvointivaltion loppu (maahanmuuttajien tekemien rikosten vuoksi)”.

Tällaisia uutisotsikoita unkarilaiset näkevät televisiossa, lehdissä ja verkossa. Suurimmat televisio- ja radiokanavat ja kaikki pääsanomalehdet ovat hallituksen äänenkannattajia. Ja se ääni on nationalistinen ja täynnä uhkakuvia.

– Olisi sama, jos Suomessa Helsingin Sanomat, Yle, MTV3, Nelonen, Aamulehti ja lähes kaikki paikallislehdet olisivat samaa MV-lehteä, Kallius vertaa.

Hallitusta ja Orbánia kritisoivat journalistit julkaisevat tekstejään blogeissa, mutta niiden näkyvyys jää pieneksi.

Yksi olennaisista propagandan keinoista on julkisen tilan ja keskustelun haltuunotto. Kun meillä lyhtypylväissä roikkuu hampurilaisfirman mainoksia, Unkarissa bussipysäkeillä ja kadunvarsilla voi nähdä hallituksen julistekampanjan. Viime huhtikuussa vaalien alla julisteissa oli joukko ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kävelemässä pellolla. Heidän päälleen oli präntätty iso Stop-merkki.

Krittiikkiä hallitusta vastaan on runsaasti, mutta hallituksen kontrollissa oleva media vaikenee siitä. Joulun alla Budapestissa järjestettiin jälleen kerran mielenosoituksia. Tällä kertaa niissä vastustettiin Orbánin viimeisimpiä uudistuksia, työaikalainsäädäntöä kiristävää lakia sekä oikeusistuimia koskevaa lakia, jota järjestöt ja oppositio pitävät vakavana uhkana oikeusvaltiolle.

Myös hallituksen englanninkielinen Twitter-tili kertoi mielenosoituksista: “Mielenosoittajat haluavat riistää kristilllisen joulun vähävaraisilta lapsilta”, kuului twiitti kuvan alla.

Unkarin kansallisooppera puolestaan perui Billy Elliot -musikaalin esityksiä sen jälkeen, kun kolumnisti hallituksen lehdessä oli luonnehtinut sitä homopropagandaksi ja lipunmyynti oli romahtanut

Vastarinta muuttuu kolkoksi nauruksi

Annastiina Kalliuksen mukaan Orbánin koneisto tuottaa viestintämateriaalia paitsi unkariksi, myös englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja kiinaksi. Se kertoo pääministerin suunnitelmasta tulla nähdyksi suurena eurooppalaisena johtajana.

Hallituksen massakampanjoiden kieli on karkeaa ja johdattelevaa. Se tuntuu Suomesta katsottuna absurdilta ja jopa naurettavalta. Niin se tuntuu monista unkarilaisistakin, Annastiina Kallius vakuuttaa.

Mutta räikeäänkin propagandaan turtuu ja tottuu. Kallius kuvailee, miten pääkaupungin aktivistipiireissä pöyristymisen tunteet ja kiivas vastarinta ovat muuttuneet kolkoksi naurahteluksi. Propaganda uuvuttaa: tällaista tämä nyt on, ei voi mitään. Julisteita revitään alas paljon aiempaa vähemmän.

Moni unkarilainen näkee ainoana ratkaisuna lähtemisen pois maasta. Työikäisten ihmisten aivovuoto ullkomaille on huomattava. Kalliuksen mukaan esimerkiksi mielenosoitusten järjestäminen on viime aikoina ollut hankalampaa, koska järjestelyistä aiemmin vastanneet aktivistit ovat muuttaneet pois.

Niin teki lopulta myös Kallius puolisoineen. Samaan ratkaisuun päätyi myös lähes puolet eräästä budapestilaisesta abiluokasta. Heidät Annastiina Kallius oppi tuntemaan poikkeuksellisen hyvin.

Astioita paiskitaan päivällispöydässä

Kallius seurasi tiiviisti erään abiluokan elämää Budapestissa yhden lukuvuoden ajan väitöstutkimustaan varten. Hän lyöttäytyi vuodeksi luokan matkaan, istui heidän oppitunneillaan ja osallistui iltabileisiin. Kyseessä oli eräänlainen eliittikoulu, jossa monen oppilaan vanhemmat kuuluivat liberaaliin, Orbánia vastustavaan älymystöön.

Kallius näki läheltä, miten politiikka tunkeutui perheisiin. Hän sai riipaisevia viestejä itkeviltä lukiolaisilta sen jälkeen, kun Orbánin vaalivoitto huhtikuun parlamenttivaaleissa varmistui. Hän kuuli kertomuksia, kuinka poliittiset näkemykset ovat repineet hajalle sukuja: perintöastiat lentelevät perhepäivällisillä, jos samaan pöytään istuneet Orbánin vastustajat ja kannattajat erehtyvät puhumaan politiikasta. Normaaliin kielenkäyttöön on tullut sellaisia sanoja kuin “kätyri” tai “kansanvihollinen”.

Noin 40 prosenttia Kalliuksen seuraaman abiluokan oppilaista lähti ulkomaille heti lukion jälkeen. Monia siihen kannustivat vanhemmat, jotka eivät näe lapsillaan tulevaisuutta Unkarissa.

– Yksi perhe myi asuntonsa, että tyttö pääsee johonkin muualle opiskelemaan, Kallius sanoo.

Toisen oppilaan isä oli kertonut tyttärelleen, että hän itse äänestää valtapuolue Fidesziä, jotta oma työpaikka säilyisi, mutta kannustaa kyllä lapsiaan lähtemään pois.

Kallius liikkui Unkarissa Orbánia vastustavissa piireissä, mutta pääministerillä on myös vankka kannattajakunta. Fidesz-puolue liittolaisineen voitti viime kevään parlamenttivaalit. He saivat 49 prosenttia äänistä. Oppositio on hajanainen, ja bisnesmaailmassa pärjäävät pääministerille myötämieliset yritykset. Erityisen huolissaan Kallius on siitä, ettei kukaan tiedä, mihin kaikkialle Fideszin taloudelliset lonkerot yltävät.

Kännykkä ei enää epäilytä

Kun Annastiina Kallius lähti Unkarista viime kevään vaalien jälkeen, meni hetki totutellessa uudenlaiseen arkeen. Enää ei tarvinnutkaan varmistaa, ettei kännykkä ole lähettyvillä, kun puhuu poliittisesti arkaluontoisista asioista. Suomessa kukaan ei salakuuntelisi. Kallius ymmärsi, kuinka propaganda sekä opettaa varautumaan että tekee vainoharhaiseksi.

Kallius puolisoineen on päättänyt asettua Suomeen. Hän kuvailee, kuinka hänen puolisonsa maahanmuuttajuus ei vielä viisi vuotta sitten ollut Unkarissa mikään kysymys. Nyt se on. Kalliukselta on esimerkiksi kysytty, eikö häntä arveluta seurustella muslimimaasta tulevan ihmisen kanssa.

Kalliuksen puoliso työskenteli Budapestissa Nokialla ja toimi unkarilaisessa yhteiskunnassa aktiivisesti.

– Hänen elämänsä muuttui hankalammaksi, mutta se ei ole mitään verrattuna esimerkiksi turvapaikanhakijoihin, Kallius muistuttaa.

Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että väkivalta Serbian vastaisella rajalla on arkipäivää. Maahanmuuttajatyö, jota Kallius puolisoineen teki aktivisteina, on nyt kielletty rangaistusten uhalla.

Joululahja sisälsi synkkää huumoria

Joulun alla Annastiina Kalliuksen postilaatikkoon kolahti kirje eräältä tutuksi tulleen abiluokan tytöistä. Se sisälsi mustaa huumoria. Tyttö oli lähettänyt Kalliukselle esimerkin Orbánin hallituksen uudesta kampanjasta.

“Kansallisen konsultaation kirjeen” on allekirjoittanut pääministeri itse ja se on lähetetty jokaiseen unkarilaiseen kotiin.

Teksti kuuluu vapaasti suomennettuna näin: “Hyvä kansallistoverini, muualta tulleet ihmiset eivät voi kertoa meille, kuinka meidän täytyy elää. Unkarilaiset ihmiset voivat päättää omasta kohtalostaan. Ehkä tekin olette kuulleet, että Brysselin byrokraatit tukevat maahanmuuttoa ratkaisuna väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen. Me olemme sitä mieltä, että maahanmuuton sijaan meidän täytyy tukea unkarilaisia lapsia ja perheitä. Oletteko samaa mieltä, että ongelma täytyy ratkaista maahanmuuton sijaan tukemalla perheitä? Vastatkaa kyllä tai ei.”

Kirjeessä on 10 samantyyppistä väittämää ja mukana palautuskuori, jossa mielipidekyselyn voi postittaa takaisin.

Annastiina Kalliusta joululahja naurattaa, vaikka oikeastaan sen pitäisi kauhistuttaa. Hän ihailee tutkimusluokkansa abien ironian kykyä eikä ole huolissaan näiden nuorten medianlukutaidosta.

– Tutkimallani abiluokalla yhden lukuvuoden päätöspuheista piti retorisesti lahjakas poika. Puhe oli taitava kopio Orbánin voittopuheesta, mutta hulvattomalla sisällöllä. Satapäinen yleisö nauroi täysillä, Kallius kertoo.

Vähän vanhempia Unkarin nykyhallinnon vastustajia sen sijaan ei naurata. Osana tutkimustaan Kallius haastatteli parikymmentä liberaalin älymystön edustajaa.

Moni heistä oli sitä mieltä, ettei Unkarin tilanne ratkea ilman verenvuodatusta. Suurin osa ajatteli, että käännettä parempaan ei ole odotettavissa ainakaan 20 vuoteen. Toiveikas ei ollut kukaan.

“Sinäkin lähdet. Haista paska”, sanoi eräs Kalliuksen unkarilainen ystävä halatessaan häntä jäähyväisiksi.

Satojen metrien jonot kerännyt, japanilaisen teamLab-kollektiivin näyttely Amos Rex -museossa päättyy tänään sunnuntaina. Viimeisenä päivänä museo pitää ovensa auki kello 17:ään saakka.

Tämän jälkeen Amos Rex sulkeutuu kuukaudeksi, kunnes belgialaisen surrealistin René Magritten näyttely avautuu helmikuun alussa.

Miksi teamLabin näyttelylle ei saada jatkoaikaa, Amos Rexin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Timo Riitamaa?

– Koska Magritten näyttely puskee päälle. Ripustusaika on jo nyt typistetty ihan minimiin eli tasan kuukauteen. TeamLabin näyttelyssä on paljon rakenteita, jotka pitää purkaa. Ja Magritte on niin iso nimi, että teosten tuominen ja ripustaminen on hirveän tarkkaan valvottua työtä, joka pitää tehdä huolellisesti.

– Emme myöskään voi ilmoittaa, että "hei, me pidetäänkin näitä (Magritten) tauluja kuukausi pidempään". Näyttelyä on suunniteltu jo vuosikausia yhteistyössä sveitsiläisen Luganon taidemuseon kanssa. Teoslainoja on muistaakseni yli 60 eri lainaajalta, eli kyseessä on tosi monimutkainen kalenteripalapeli. Nyt teokset ovat saatavilla.

Keskiviikosta lauantaihin näyttelyyn pääsi tavallista pidempään, kello 11–23. Eikö museon aukioloaikoja olisi voinut jatkaa vielä pidempään?

– Ongelmana on se, että museota ei voida pitää auki ammattitaidottomalla henkilökunnalla. Asiakaspalvelijat ovat saaneet kuukauden koulutuksen työhön.

– Henkilökunnan määrä on aikoinaan mitoitettu odotetulle noin 100 000 kävijälle, ja nyt ylitetään 250 000 kävijää. Väkeä on palkattu lisää, mutta henkilökunta tekee jo nyt niin paljon töitä kuin lainsäädäntö sallii ja ihmiset jaksavat.

Mikä voisi olla huippusuosion takana?

– Ensinnäkin se, että teamLabin kaltaista immersiivistä taidetta ei ole ennen Euroopassa juuri nähty. Osuimme oikeaan hetkeen. Toiseksi ihmiset ovat ottaneet museon ja sen arkkitehtuurin omakseen. Henkilökunnalla on iso osa siinä, että museokäynti on ollut ihmisille miellyttävä jonoista huolimatta.

– Sekin on varmasti vaikuttanut, että näyttely on ollut hyvin otollinen sosiaalisessa mediassa jakamiselle samalla tavalla kuin Yayoi Kusaman näyttely HAMissa muutama vuosi sitten. Siitä on tullut sellainen juttu, että näyttely markkinoi itse itseään.

Niin – kuinka instagrammable näyttelyn tulee nykypäivänä olla?

– Ei aina tarvitse olla! Omistajakin (museota ylläpitävä Konstsamfundet) on ilmoittanut, että taide edellä mennään. Emme valitse näyttelyjä sen perusteella, että tästä saa nyt hyviä Instagram-kuvia.

– Taidehan aina omaksuu uusimmat välineet käyttöönsä. Viime aikojen näyttelyt kertovat myös teknisestä kehityksestä.

René Magritten näyttely on ensimmäinen Suomessa. Minkälaisia yleisömääriä odotatte näyttelyyn?

– Sitä ei ole vielä tarkkaan laskettu. Näyttelyarkkitehtuuria suunniteltiin ennen kuin tiedettiin, että museosta tulee näin suosittu. Pelkään pahoin, että tilan kapasiteetti rajoittaa kävijämäärää.

– Parempi tilanne alkaa olla kesäkuussa, kun Amos Rexissä avautuu Ars Fennica -finalistien näyttely. Silloin museoon pystytään ottamaan huomattavasti enemmän kävijöitä kerralla.

Mitä tästä suosiosta on otettu opiksi?

– Huomenna käydään läpi koko päivä tästä näyttelystä saatuja kokemuksia. Palautteen perusteella näyttelyarkkitehtuuria, opasteita ja kävijäpolkua ulkoa näyttelytiloihin asti, kaikkea pientä, voidaan viilata.

– Jonot olivat aluksi kivoja, mutta siinä vaiheessa kun ne kääntyivät Simonkadun puolelle, ihmisten seisottaminen pakkasessa alkoi ainakin itseäni ahdistaa. Eli ratkaisuja pitäisi löytää.

– Esimerkiksi ajanvarausjärjestelmä ei ole helppo, kun museon kapasiteetti on pieni. Emme halua tehdä museota, jossa koko näyttely myydään etukäteen loppuun. Lapset ja nuoret ovat meille keskeinen kävijäryhmä, eivätkä he mieti kolme kuukautta etukäteen museossa käymistä.

Lue lisää:

Tuntikausien jonot historiaan? Supersuosittu Amos Rex harkitsee, että museokäynnin voisi varata etukäteen netissä (2.1.)

Amos Rexin ensinäyttelyn näkee yli neljännesmiljoona katsojaa (31.12.)

Poikkeuksellinen ilmiö Suomessa: Museoon pääsyä jonotetaan kuin ilmaista muovisankoa (21.10.2018)

Perhettään Bangkokin lentokentälle paennutta saudiarabialaisnaista uhkaa karkotus takaisin kotimaahan. 18-vuotias Rahaf Mohammed Al-Qunun on tällä hetkellä lentokentän hotellissa, mutta Thaimaan viranomaiset eivät päästä häntä lähtemään kentältä.

Naisen mukaan Saudi-Arabian ja Kuwaitin diplomaatit ottivat väkisin hänen passinsa pois, kun hän astui ulos Kuwaitista saapuneesta lentokoneesta. Naisen mukaan hänen miespuolinen huoltajansa oli ilmoittanut saudiviranomaisille, että hän matkustaa ilman lupaa.

Saudi-Arabiassa naisten asema on poikkeuksellisen huono. Kaikilla naisilla on oltava miespuolien huoltaja, joka tekee tärkeimmät päätökset hänen puolestaan. Sunnuntaina astui voimaan säädös, jonka myötä naisilla on oikeus tietää arvioerostaan.

"Perhe on väkivaltainen"

Thaimaa ei päästä naista pois lentokentältä ja aikoo karkottaa hänet takaisin kotimaahan. Naisen mukaan hänen oli tarkoitus jatkaa matkaansa Australiaan, josta hän aikoi hakea turvapaikkaa.

Naisen mukaan hänen perheensä on väkivaltainen.

– Olen sataprosenttisen varma, että he tappavat minut, kun pääsen pois vankilasta, Rahaf Mohammed al-Qunun sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Hän sanoi AFP:lle perheen lukinneen hänet puoleksi vuodeksi huoneeseen, kun hän oli leikannut hiuksensa. Yleisradioyhtiö BBC:lle hän kertoi hylänneensä islaminuskon. Nainen on julkaissut nimensä ja kuvansa Twitterissä.

"Kyse on perheasiasta"

Thaimaalainen poliisijohtaja Surachate Hakparn sanoi BBC:lle, että Mohammed al-Qunun käännytetään, koska hänellä ei ollut viisumia Thaimaahan. Uutistoimisto AFP:lle hän sanoi, ettei naisella ollut paluulippua tai rahaa.

Hakparn ei selittänyt, miksi naista ei päästetty jatkamaan matkaansa Australiaan. Hakparn sanoi, ettei ollut tietoinen siitä, että naisen passi olisi viety. Nainen on tarkoitus karkottaa maanantaina.

Poliisijohtajan mukaan nainen pakenee avioliittoa.

– Kyse on perheasiasta, Hakparn sanoi AFP:lle.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch arvostelee Thaimaan viranomaisten toimintaa.

– Mikä maa sallii diplomaattien kulkea lentokentän suljetulla puolella ja viedä passeja matkustajilta? järjestön Aasian-varajohtaja Phil Robertson sanoi.

Robertson myös arvosteli Saudi-Arabiaa, joka ei käytännössä rankaise perheväkivallasta.

Saudi-Arabia ei ole kommentoinut tapausta.

Lue myös:

Salaiset avioerot päättyvät – Saudi-Arabiassa vaimo saa tiedon avioerosta tekstiviestillä

YK:n entisen ihmisoikeusvaltuutetun tapaaminen Dubain prinsessan kanssa nosti kohun – "myötäilee Arabiemiraatteja" "He uhkasivat ampua aivoni pellolle" - Dubaista paennut suomalaisnainen kertoo karkumatkastaan ja kommandojen suorittamasta sieppauksesta

Presidentti Donald Trump on vahvistanut, ettei Yhdysvallat vedä joukkojaan Syyriasta välittömästi.

– En koskaan sanonut, että tekisimme sen niin nopeasti. Mutta tuhoamme Isisin, Trump sanoi.

Washingtonissa toimittajille puhunut Trump totesi myös, ettei Yhdysvallat vetäydy lopullisesti ennen kuin äärijärjestö Isis on hävitetty.

Vielä joulukuussa Trump oli sitä mieltä, että joukot vedettäisiin nopeasti, koska Isis-järjestö on kukistettu. Trumpin vetäytymispäätös yllätti Yhdysvaltain puolustusministeriön ja nostatti arvostelua myös republikaanien riveissä.

Viitteitä vetäytymisaikataulun venymisestä saatiin jo alkuviikosta, kun senaattori Lindsey Graham kertoi Trumpin luvanneen hidastaa joukkojen vetäytymistä.

Aiemmin sunnuntaina Trumpin turvallisuusneuvonantaja John Bolton asetti uutiskanava NBC:n mukaan ehtoja vetäytymiselle. Boltonin mukaan sotilaat pysyvät Syyriassa niin kauan, kunnes Isis on lyöty ja Yhdysvaltojen tukemien kurdijoukkojen turvallisuus on taattu.

Boltonin mukaan mitään aikataulua ei ole lyöty lukkoon. Yhdysvalloilla on Syyriassa noin 2 000 sotilasta.

Vetäytymispäätös on huolettanut etenkin Yhdysvaltain kurdiliittolaisia Syyriassa. Turkki pitää kurdijoukkoja vihollisinaan ja on uhannut karkottaa ne rajansa läheltä.

Lue myös:

Presidentti Trumpin vetäytymispäätökseen pettyneet amerikkalaiskomentajat jättämässä aseensa kurdeille Syyriassa
Kurdit jäämässä Turkin ja Syyrian armeijojen puristukseen, Isis-terroristit joudutaan ehkä jättämään rauhaan

Kemiläisessä kerrostaloasunnossa oli sunnuntaina käynnissä pitkällinen poliisioperaatio, joka liittyy epäiltyyn räjähderikokseen, kertoi Oulun poliisin johtokeskus.

Poliisi teki teknistä tutkintaa asunnossa Takajärventiellä aamukymmenestä iltakuuteen. Huoneistosta löytyi ainesosia, joita voi epäilyjen mukaan käyttää räjähteiden valmistamiseen. Poliisi taltioi paikalta näytteitä, joiden koostumusta tutkitaan.

Operaatio ja aineet eivät aiheuttaneet poliisin mukaan ympäristölle vaaraa.

Asiaa tutkitaan räjähderikoksena, ja epäillyn henkilöllisyys on poliisin tiedossa. Häntä ei ole kuitenkaan otettu kiinni, kertoo komisario, yleisjohtaja Jyrki Kiviranta.

– Kysymys on terveydellisistä asioista, niin ei voi tiedottaa, Kiviranta kommentoi epäillyn olinpaikkaa.

Ainesosat löytyivät asunnosta, kun epäilty aiheutti asunnossa häiriötä aamulla ja poliisi tuli paikalle, Kiviranta kertoo.

– Se ei ole liittynyt epäiltyihin aineisiin.

Kivirannan mukaan kyseessä on poliisin kanssa aiemminkin tekemisissä ollut ihminen.

Egyptin presidentti Abdel Fattah al-Sisi on vihkinyt käyttöön uuden koptikristittyjen katedraalin Kairon lähellä. Egyptin hallituksen mukaan uusi kirkko on Lähi-idän suurin.

Kristuksen syntymälle omistetussa kirkossa pidetään sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jouluyön messu. Koptit viettävät joulua 7. tammikuuta, koska he noudattavat juhlapyhissään juliaanista kalenteria.

Noin kymmenen prosenttia Egyptin väestöstä on koptikristittyjä, mutta vähemmistö kärsii monenlaisesta syrjinnästä. Egyptissä toimivat jihadistijärjestöt, kuten Siinain alueen Isis-järjestö, ovat tehneet useita iskuja kopteja vastaan. Monien koptien mukaan hallitus ei ole suojellut heitä riittävästi väkivallalta.

Presidentti al-Sisi vihki samalla käyttöön uuden moskeijan. Rakennukset ovat nousseet Egyptin uuteen hallintopääkaupunkiin, jota rakennetaan autiomaahan noin 45 kilometriä Kairosta itään. Egyptin keskushallinnon on tarkoitus muuttaa alueelle myöhemmin tänä vuonna.

Lue myös:

Kristityt joutuivat yhä pahempaan pulaan Lähi-idässä − osa yhteisöistä vaarassa jopa kadota

Imatran keskustan reunamalla virtaa pakkaspäivänä leveä Vuoksi-joki. Virtaus on niin voimakas, ettei joki jäädy edes talven kovimmillakaan pakkasilla.

Vuoksi alkaa Saimaasta ja laskee Venäjälle aina Laatokkaan saakka. Suomen puolella tästä yli 150 kilometriä pitkästä joesta on vain runsas 10 kilometriä.

Aikanaan valtoimenaan virrannut Imatrankoski oli niin valtava, etteivät edes lohet päässeet siitä yli. Nyt paikalla oleva Fortumin Imatrankosken voimalaitos on Suomen suurin vesivoimalaitos.

Vuonna 1929 valmistuneen padon alapuolelle jäi kuitenkin elämään pieni, mutta sitkeä taimenkanta. Se pystyi lisääntymään harvoissa pienissä puroissa, joita on Imatrankosken voimalaitoksen ja muutaman kilometrin päässä olevan, mutta Venäjän puolella sijaitsevan toisen voimalaitoksen välissä.

Kun koski vielä humisi, oli sen viereen rakennettu pieni ränni, jota pitkin uitettiin tukkipuita kosken ohi. Tätä vanhaa käytöstä poistettua ränniuomaa hyödynnettiin osittain, kun Imatrankoskelle rakennettiin padon yläpuolelta alajuoksulle johtava kaupunkipuro. Varovaisena ajatuksena oli, että taimenet saattaisivat löytää puron ja tulla siihen kutemaan.

Kaupunkipuro valmistui vuonna 2014, ja nyt tutkijat ovat kuin ällikällä lyötyjä. Purosta kehittyi ennätysnopeasti mainio kutupaikka taimenille ja uintipaikka muillekin kaloille.

– Siitä on tullut tosi mahtavia tuloksia. Kaikki me jotka olemme olleet puroa tutkimassa, olemme tosi yllättyneitä, miten hyvät ne tulokset ovat, sanoo erikoistutkija Saija Koljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Erinomaiset olosuhteet

Imatran kaupunkipuro on pituudeltaan noin kilometrin mittainen. Leveyttä sillä on parisen metriä, paikoin jopa viisi. Kun puro valmistui, pyrittiin siitä tekemään mahdollisimman luonnonmukainen.

Puron pohjalle alkoikin kertyä kasvillisuutta, ja monet hyönteiset ottivat sen munimispaikakseen. Tämä alkoi houkutella paikalle myös taimenia, sillä ne syövät mielellään planktonia, pohjaeläimiä, hyönteisten toukkia ja veden pinnalle tulleita hyönteisiä.

– Kokonaisuudessaan kaupunkipurossa on taimenelle paremmat olosuhteet kuin luonnonpurossa, kertoo erikoistutkija Saija Koljonen.

Hyvät olosuhteet selittyvät sillä, että purossa ei ole taimenelle vihollisia eikä kamppailua elintilasta. Sen takia poikasilla on hyvät mahdollisuudet selvitä aikuisiksi.

Vuoksen taimenkanta oli pitkään uhanalainen, mutta nyt sen tulevaisuus näyttää hyvältä.

Palaa syntysijoilleen

Imatran kaupungin kalastusmestari Tomi Menna oli yksi niistä, jotka 2010-luvun alussa voimakkaasti ajoivat kaupunkipuron rakentamista Imatralle. Vastustus kaupunkilaisten keskuudessa oli suuri, vaikka merkittävä osa rahoituksesta saatiinkin paikallisen ely-keskuksen avustuksena. Nyt on aihetta hymyyn.

– Ensimmäiset taimenet löysivät tämän puron vuoden kuluttua puron valmistumisesta. Siitä se rupesi lisääntymään, ja nyt on tosi hyvin taimenta tässä purossa.

Taimenten elinkaari alkaa toteutua kaupunkipurossa itsestään, sillä kalastusmestari Tomi Mennan arvion mukaan viime lokakuussa puroon kutemaan nousseet taimenet ovat todennäköisesti syntyneet tässä purossa.

Tomi Menna kertoo, miten hän alusta asti uskoi taimenten löytävän kaupunkipuron. Siitä huolimatta hän on ällistynyt, että kaikki kävi niin äkkiä.

– Se vaan kertoo, miten suuri tarve tällä kaupunkipurolla oli, sanoo Menna.

Paitsi että kaupunkipurossa viihtyvät taimenet, on kaupunkipurosta tullut myös täysin uusi virkistyskohde Imatran Kruununpuistoon. Puron elämää on helppo käydä seuraamassa. Myös alueelle asennetut, paikallisesta historiasta ja kaupunkipurosta kertovat opastaulut ovat lisänneet parantamaan paikan viihtyvyyttä.

– Tavoitteet ovat toteutuneet juuri niin kuin ajateltiin, ja onhan tämä nyt ihan toisenlainen alue kuin silloin, kun tätä pusikkoa alettiin raivata, kertoo Tomi Menna.

Elintila kasvaa

Vuoksen taimen pysyy luonnostaan melko hyvin omalla alueellaan. Taimen kuuluu lohikaloihin, mutta Vuoksessa elävä taimen on varsin paikkauskollinen, eikä ole edes halukas vaeltamaan.

Lokakuussa taimen nousee puroon kutemaan. Poikaset kuoriutuvat seuraavan vuoden huhtikuussa ja jäävät sen jälkeen pariksi vuodeksi elämään puroon. Purossa ravinnoksi kelpaavat hyönteiset ja puron kasvit.

Kun taimen kasvaa ja siirtyy hyönteisravinnosta kalaravintoon, jättää se puron ja muuttaa elämään Vuoksen pääuomaan. Siellä se syö pääasiassa muikkua.

– Taimen kasvaa nopeasti ja tulee sukukypsäksi 3–4 vuoden ikäisenä. Sen jälkeen se lohikalojen tapaan palaa lisääntymään siihen samaan paikkaan, missä se on syntynytkin, kertoo kalastusmestari Tomi Menna.

Taimen vaatii kutupaikakseen sorapohjaisen puron. Veden tulee virrata myös soran läpi.

– Kutemisen onnistuminen vaatii hapekasta vettä läpi vuoden, ja se onnistuu vain tällaisilla virtapaikoilla, kertoo erikoistutkija Saija Koljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkijoiden toiveena on, että aikuisiksi kasvaneet taimenet nousisivat joskus myös Imatrankosken padon yläpuoliselle osalle, jossa niillä ennen Tainionkosken voimalaitosta olisi iso elintila.

Voisi korvata lohiportaat ja kalatiet

Suomessa lukuisissa joissa kalojen luontainen liikkuminen on estynyt voimalaitospatojen takia. Esimerkiksi Pielisjoessa Pohjois-Karjalassa, Hiitolanjoessa Etelä-Karjalan Rautjärvellä ja Pohjois-Suomen Oulujoessa lohi ei pääse nousemaan kutupaikoilleen.

Imatran kaupunkipuron kaltainen ohituskaista voisikin olla yksinkertainen ratkaisu lohien liikkumiseen. Erikoistutkija Saija Koljosen mukaan on tärkeätä, että rakennettava puro on kokonaisuutena luonnonmukainen. Siinä pitää olla kasvillisuutta ja muutakin elämää.

– Pelkästään se, että rakennetaan vanhanaikainen kalatie tai lohiporras, josta lohet pääsevät ylös ja alas, ei ratkaise kovin paljon. Tällainen kaupunkipuron tyyppinen ratkaisi paljon, sillä siinä olisi koko elinkierto.

Koljonen uskoo, että Suomessa pystyttäisiin voimalaitospatojen viereen helposti rakentamaan purotyyppisiä ratkaisuja. Kun se rakennetaan tarpeeksi loivaksi, on kaikkien kalojen siitä helpompi kulkea.

– Mitä suurempi on voimalaitoksen putouskorkeus, siitä pitempi pitää puronkin olla. Ja mitä pitemmän matkan puron saa kulkemaan, sitä enemmän sinne voidaan rakentaa eliöille luontaista elinympäristöä.

Saija Koljosen mukaan Suomessa voimalaitosten ympärillä on yleensä paljon rakentamatonta seutua, joten niihin purot hyvin mahtuisivat. Kyse on Koljosen mukaan enemmänkin vanhakantaisesta ajattelusta, mikä on rakentamisen esteenä.

Energiayhtiö odottelee tuloksia

Vanhasta Imatrankoskesta on tällä hetkellä jäljellä vain vanha kuiva koskiuoma. Kaupunkipuro kulkee uoman ja voimalaitoksen välissä olevalla harjanteella Kruununpuistossa.

Imatrankosken voimalaitoksen omistaa energiayhtiö Fortum. Se on osaltaan ollut tukemassa kaupunkipuron rakentamista Imatralle.

Fortumin ympäristöpäällikkö Marja Savolaisen mukaan myös he keräävät suurella mielenkiinnolla kokemuksia Imatran kaupunkipurosta. Hän ei kuitenkaan suoralta kädeltä lähde lupaamaan, että niitä rakennettaisiin myös Fortumin muiden vesivoimaloiden yhteyteen.

– Kaikki voimalaitosten yhteyteen rakennettavat ohitusratkaisut ovat hyvin tapauskohtaisia. Periaatteessa Imatralla tehty kaupunkipuro voisi olla mahdollinen muuallakin.

Savolaisen mukaan Imatralle puro sopii hyvin, koska se on kaupunkiympäristössä ja sillä on samalla myös virkistyskäyttöä kaupunkilaisille. Imatran tapauksessa puroa puoltaa myös paikallinen taimenkanta, jota kaupunkipuro palvelee hyvin.

Jos tarkoitus on saada isoja määriä suuria lohia nousemaan, niin puro ei Savolaisen mielestä ole siihen paras ratkaisu.

Kalahissi Oulujoessa

Esimerkiksi Pohjois-Suomen Oulujoessa on kahdeksan voimalaitosta. Eteläisimmän Merikosken voimalaitoksen omistaa Oulun Energia, mutta muut seitsemän ovat Fortumin omistuksessa.

Merikoskessa on kalatie, jota kautta lohet pääsevät voimalaitoksen ohittamaan. Tosin matka kalatietä pitkin on lohille raskas, eivätkä kaikki siitä selviä tai edes löydä kalatielle.

Kun Merikosken kalatiestä selvinneet lohet sieltä tulevat seuraavalle Montan voimalaitokselle, otetaan kalat siellä erityisellä kalahissillä kiinni ja kuljetetaan tankkiautolla lisääntymispaikoille.

Lohiportaita tai kalateitä Fortumin Oulujoen voimalaitoksiin ei ole rakennettu, sillä Savolainen ei usko, että pienikantaiselle Oulunjoen lohelle olisi hyötyä erikseen rakennetuista kalateistä.

– Kalat eivät selviäisi monien kalaportaiden läpi ja riittävän moni kala ei pääsisi lisääntymisalueille. Tällöin kalapopulaatio ei kasvaisi suvun jatkamisen kannalta riittävän isoksi, sanoo Fortumin ympäristöpäällikkö Marja Savolainen.

Savolaisen mukaan tällä hetkellä lohien kuljettaminen Oulujoessa on paras ratkaisu, eikä suunnitelmissa ole tässä vaiheessa rakentaa seitsemään voimalaitokseen lohiportaita tai Imatran kaupunkipuron kaltaista ohituskaistaa.

Ruotsin Eldbäckenissä Eldforsenin voimalaitoksessa Fortumilla on hieman Imatran kaupunkipuroa vastaava biouoma. Sielläkin puroa käyttävät muun muassa taimenet.

– Keräämme kokemuksia Imatralta ja Edlbäckenistä. Imatran kokemukset ovat kyllä hyviä, sanoo Fortumin ympäristöpäällikkö Marja Savolainen.

Imatralle rakennettu kaupunkipuro tuli maksamaan kaikkiaan 788 000 euroa. Esimerkiksi Fortumin Montan voimalaitokselle rakentama kalahissi maksoi 2,6 miljoonaa euroa.

Viime vuoden parhaita elokuvia ja tv-sarjoja palkitaan Los Angelesissa Golden Globe -gaalassa, joka alkaa yöllä klo 3 Suomen aikaa. Palkinnot jakaa Yhdysvalloissa asuvista ulkomaisista toimittajista koostuva Hollywood Foreign Press Association jo 76. kertaa.

Tällä kertaa eniten ehdokkuuksia on saanut komedia Vice, joka on ehdolla kuudessa kategoriassa. Komedia kertoo ex-presidentti George W. Bushin varapresidentistä Dick Cheneysta.

Illasta odotetaan kuitenkin poptähtenä paremmin tunnetun Lady Gagan juhlaa. Hänen debyyttinsä valkokankaalla elokuvassa A Star Is Born on kerännyt paljon kehuja ja hänelle povataan parhaan naisnäyttelijän palkintoa.

Hänen vastanäyttelijänsä Bradley Cooperin esikoisohjaus on ehdolla kaikkiaan viiden palkinnon saajaksi. Esimerkiksi parin esittämä kappale Shallow on jo kansainvälinen hitti ja sen uskotaan voittavan parhaan kappaleen palkinnon.

Vaikka kyseessä on Lady Gagan elokuvadebyytti, hän on jo pokannut Golden Globe -palkinnon parhaasta naispääosasta American Horror Story -tv-sarjassa vuonna 2016.

Suomalaisittain riittää jännitettävää, saako elokuva BlacKkKlansman Golden Globe -palkintoja. Elokuvassa näyttelee Jasper Pääkkönen, vaikka hänelle ehdokkuutta ei irronnutkaan.

BlacKkKlansman on edolla neljässä eri kategoriassa. Se kisaa parhaan draamaelokuvan palkinnosta ja Spike Lee on ehdolla parhaaksi ohjaajaksi.

Kaikki ehdokkaat Golden Globen sivuilla.

Politikoinnit sikseen

Vuosi sitten Golden Globe -gaalaa vietettiin poikkeuksellisissa merkeissä. Hollywoodia kuohutti tuolloin seksuaalisen häirinnän skandaalit ja tämän takia juhlatilaisuuteen tulleet naiset pukeutuivat mustaan.

Tällä kertaa skandaalit ja etenkin politikointi halutaan jättää taka-alalle. Näin ovat luvanneet ainakin gaalan juontavat näyttelijät Sandra Oh ja Andy Samberg Hollywood Reporter -lehdessä. Yleensä juontajat ovat sivaltaneet poliitikoita ainakin vähän spiikeissään.

Sambergin mukaan politiikan ulkopuolelle jättämisellä ei haluta väheksyä monia masentavia asioita, joita maailmassa tapahtuu. Rankkoina aikoina tarvitaan myös positiivisuutta.

– Kaikki ovat masentuneita ja siksi on hyvä, että kaikki voisivat hetken ajan nauraa ja juhlia, Samberg sanoo.

– Minua ei kiinnosta puhua Trumpista, vaan haluan tuoda esiin todellista muutosta, lisää Oh.

Golden Globe -gaalaa ensimmäistä kertaa juontava Sandra Oh on itsekin ehdolla palkinnon saajaksi. Hänen tähdittämänsä Killing Eve on ehdolla parhaaksi tv:n draamasarjaksi ja hän parhaaksi naisnäyttelijäksi tv:n draamasarjassa.

Juontajien lupaus iloisesta juhlinnasta saattaa hyvinkin toteutua, sillä Golden Globe on tapahtumana huomattavan rento. Kun Oscar-gaalassa elokuvaväki istuu teatterissa kolme tuntia, Golden Globen yleisö nauttii pöydissä illallista juomineen.

Yhdysvalloissa Golden Globe on yksi seuratuimmista gaaloista, joten luvassa on ainakin tähtiloistetta näyttävien pukujen kera. Palkinnot antavat myös osviittaa Oscar-palkintojen saajista.