Aiju Salminen
Kolumnisti on kuvittaja, taidekuraattori, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, kahden lapsen äiti sekä kahvinjuoja. Hän pitää podcastien kuuntelemisesta, inkivääristä, liian myöhään valvomisesta ja lounasravintoloista joissa on buffet.
Kolumneja tekee laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
> Kaikki kolumnit voit lukea täällä
> Ykkösaamussa kuullut audiokolumnit voit kuunnella Areenassa
Ainakin 21 ihmistä sai surmansa ja 71 haavoittui, kun kaksi pommia räjähti sunnuntaina Jolon saarella Filippiineillä.
Ensimmäinen pommi räjähti lähellä tuomiokirkkoa saaren pääkaupungissa Jolossa. Toinen pommi räjähti katedraalin parkkipaikalla pelastushenkilökunnan saavuttua paikalle. Iskut tapahtuivat aamumessun aikaan.
Filippiinien asevoimien tiedottajan Edgard Arevalon mukaan kuolleiden joukossa on sekä siviilejä että sotilaita.
Räjähdysalueelle johtavat tiet on nyt suljettu ja loukkaantuneita on kuljetettu sairaalahoitoon. Osa haavoittuneista on lennätetty läheiseen Zamboangan kaupunkiin tehohoitoon.
– Olen määrännyt joukkomme nostamaan valmiustasoaan. He varmistavat kaikkien jumalanpalveluspaikkojen ja julkisten tilojen turvallisuuden, kommentoi maan puolustusministeri Delfin Lorenzana.
Jolon saarella ja sen lähialueilla on toiminut vuosikymmeniä islamistinen separatistiryhmä Abu Sayyaf, jonka tiedetään aiemmin syyllistyneen pommi-iskuihin ja sieppauksiin.
Toistaiseksi mikään ryhmittymä ei ole kuitenkaan ilmoittautunut iskun tekijäksi.
Sunnuntainen pommi-isku tapahtui muutama päivä sen jälkeen, kun Filippiinit hyväksyi kansanäänestyksessä uuden autonomisen alueen perustamisen maan eteläosiin. Äänestyksellä pyrittiin päättää roomalaiskatolista maata vuosikymmeniä repinyt kapina.
Suurin osa maan muslimivaltaisista alueista kannatti autonomian myöntämistä. Sulun maakunnassa, jossa Jolo sijaitsee, autonomiaa kuitenkin vastustettiin. Uutistoimisto AP mukaan alueella toimii kapinallisjoukko joka vastustaa sekä autonomiaa että Aby Sayyaf -ryhmää.
Iskun tekijät selviävät, jahka räjähdemateriaalit saadaan tutkittua, arvioi asevoimien tiedottaja majuri Gerry Besana.
Epäiltyä rahanpesua koskevien pankkien tekemien ilmoitusten määrä on kasvanut nopeasti.
Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukseen saapui viime vuonna pankkien kautta noin 9 000 epäilyttävää liiketointa koskevaa ilmoitusta. Vielä vuonna 2017 vastaava luku oli runsaat 5 000 eli noin 4 000 vähemmän.
Kun mukaan otetaan myös muiden tahojen kuin pankkien tekemät rahapesuilmoitukset, nousee ilmoitusten määrä moninkertaiseksi. Esimerkiksi viime vuonna ilmoituksia tuli rahanpesun selvittelykeskukseen hieman alle 40 000 kappaletta. Kokokonaismäärä on kuitenkin edellisvuotista pienempi.
Keskuksen tutkimusten myötä viime vuonna rahoja saatiin viranomaisten haltuun kotimaassa 2,3 miljoonan euron edestä. Lisäksi ulkomailla haaviin jäi varoja miljoonan euron verran.
Osa tapauksista on kuitenkin sellaisia, että nykyinen ilmoitusmenettely on rahapesun torjumisen kannalta liian hidas.
Esimerkiksi kun pankin valvontajärjestelmä hälyttää poikkeuksellisesta maksusuorituksesta, on siirretyt rahat saatettu jo nostaa ulkomaisesta pankkiautomaatista.
Nyt muun muassa pankkien ja vakuutusyhtiöiden etujärjestö Finanssiala ry haluaa nopeuttaa torjuntatoimia. Keinoksi ehdotetaan pankkien keskinäisen tietojenvaihdon lisäämistä.
– Tällä hetkellä meillä on lainsäädännössä rajoitteita, miten pankit esimerkiksi keskenään saavat vaihtaa tietoja epäilyttävistä liiketoimista, sanoo Finanssialan toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi.
Tietojenvaihdosta on keskusteltu aiemminkin, mutta se ei ole toteutunut muun muassa tietosuojaan liittyvien kysymysten takia.
Pankeilla on kuitenkin erityinen tarve osoittaa, että rahanpesun torjuntaan satsataan ja siltä odotetaan myös tuloksia.
Tavoitteiden saavuttamiseksi torjuntaketjun on oltava tiivis aina asiakkaiden tunnistamisesta lähtien.
– Tällaista rikollisuutta on torjuttava nimenomaan järjestelmän ulkorajoilla. Tarkoitan sitä, että jos rikollinen toimija pääsee sisään yhdenkin Euroopan unionin sisämarkkinoilla toimivan pankin järjestelmiin, se riski siitä, että pystyy sitä kautta operoimaan, on paljon suurempi, Kauppi jatkaa.
Finanssiala ry edustaa muun muassa pankkeja, vakuutusyhtiöitä, rahoitusyhtiöitä, arvopaperivälittäjiä, sijoitusrahastoyhtiöiä ja alan työnantajia.
Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksessa Finanssialan ehdotukseen suhtaudutaan myönteisesti.
– Kaikki keinot, joilla sekä ilmoitusvelvolliset että viranomaiset pystyvät nopeammin löytämään epäilyttävien tekojen suorittajia ja sitten identifioimaan myös sieltä joitakin henkilöitä, jotka ottavat esimerkiksi varoja vastaan epärehellisesti, on meidän mielestämme kannatettavia, kertoo rahanpesun selvittelykeskuksen päällikkö Pekka Vasara.
Hänen mukaansa nopeammalla tietojenvaihdolla voitaisiin estää myös muita rikoksia, kuten huijauksia. Esimerkiksi laskuissa olevien tilinumeroiden vaihdot eivät välttämättä onnistuisi, jos järjestelmä hälyttäisi, kun lasku pyydetään maksamaan tilille, jonka numero ei ole saajayrityksen oikea tilinumero.
– Kun nähtäisiin, kuka varojen vastaanottajana toimi, voitaisiin myös paremmin estää näitä tapauksia. Samoin tilanteissa, joissa yleensä nettihuijauksiin liittyen perustetaan nopeasti tilejä ja niiltä siirretään veroja eteenpäin, tällainen pankkien välinen tiedonvaihto voisi olla tehokas tapa, Vasara pohtii.
Rahanpesuepäilyt ovat viime vuosina ravistelleet finanssimaailmaa rajusti. Esimerkiksi viime syksynä Dansken pääjohtaja jätti tehtävänsä rahanpesuskandaalin takia.
Rahanpesulla tarkoitetaan toimintaa, jolla rikollisesti hankittujen varojen alkuperä pyritään häivyttämään niin, että varat näyttäisivät laillisilta. Jotta myös nopeat huijarit saataisiin kiinni ja sama temppu ei onnistuisi useammassa rahalaitoksessa, pankit haluaisivat saada oikeuden vaihtaa tietojaan rahanpesuepäilyistään.
Hong Ying pakeni 29-vuotiaana – siis melkein puoli vuosisataa sitten – Kiinan kulttuurivallankumousta Hongkongiin. Siihen aikaan se kuului Britannialle. Hong jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin ja sai sen kansalaisuuden. Nyt hän on amerikkalaisesta passistaan onnellinen, koska Kiina on kiristänyt otettaan Hongkongista. Samaa mieltä Kiinan ja Hongkongin suhteesta on 22-vuotias aktivisti, Joshua Wong, joka perusti oman puolueenkin taistellakseen vapaiden vaalien puolesta.
Botox-valmisteessa käytettävä botuliini luokitellaan Suomessa lääkeaineeksi, mutta täyteaineita ei. Siksi täyteainehoitoja saa pistää kuka tahansa. Kaksi suomalaista naista kertoo, miksi he hakeutuivat kauneushoitoihin.
Tuomari Nurmio levytti ensimmäisen singlensä 40 vuotta sitten, ja yhä pitää kiirettä. Ensi viikolla tulee Dumari ja Spuget -kokoonpanon rocklevy. Tekeillä on gospelalbumi ja uusista lauluista koostuva soololevy. Niiden lisäksi Nurmio on Juha Hurmeen kanssa purrut hampaansa kansalliseepos Kalevalaan. Sitten on aikaa miettiä, mitä elämällään tekisi.
Varhain sunnuntaina aamulla pakkanen laski Sodankylässä -38,7 asteeseen, joka on talven pakkasennätys. Sunnuntai on pakkaspäivä koko maassa, ennustaa Ylen meteorologi Toni Hellinen. Päivällä tuuli on enimmäkseen heikkoa ja monin paikoin on aurinkoista. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.
Moottorikelkkailija jäi lauantai-iltana pinteeseen jäälautalle järvessä Kymenlaakson Iitissä. Paikalle lähetettiin useita pelastusyksiköitä Kymenlaaksosta ja Päijät-Hämeestä.
Mies hälytti itse pelastuslaitoksen 18.30:n aikaan Säyhteentielle Savion–Kömmistön alueella.
– Hän oli ajanut kapeikkoon, missä jää oli paljon ohuempaa kuin muualla vesistössä, kertoo päivystävä palomestari Ilpo Kopra.
Kelkka oli uponnut sulaan ja mies päässyt kiipeämään jäälautalle vajaan 100 metrin päässä rannasta. Hän pystyi itse kommunikoimaan puhelimella turmapaikan paikannuksen ja pintapelastuksen aikana.
Pintapelastajat pääsivät uimaan miehen luokse ja kuljettivat hänet pelastuslautalla kovalle maalle noin 1,5 tunnin kuluttua turmasta. Mies kuljetettiin erittäin hankalasta maastosta helikopterilla sairaalaan jatkohoitoon. Lähin hoito sijaitsee Lahdessa Päijät-Hämeen keskussairaalassa.
Päivystävän palomestarin mukaan mies oli kylmettynyt vedessä, mutta kunnossa.
Tarkennettu juttua 27.1. klo 7.02: Sairaalan nimi korjattu Päijät-Hämeen keskussairaalaksi
Amanda Kotaja, 24, katsoo tuulitunneliin kiiltävän pleksin läpi. Punaisen lentohaalarin alla olo on jännittynyt ja kutkutteleva. Sinisissä silmissä välkkyy innostus.
Kun ilma virtaa valoisassa tunnelissa ylöspäin, se pystyy kannattelemaan ihmistä. Aloittelijoita tuuli lennättää noin 180 kilometrin tuntinopeudella. Yksi minuutti tunnelissa vastaa laskuvarjohypyn vapaapudotusta neljästä kilometristä.
– Ihailen vapauden tunnetta. Tulee olo, että pystyn mihin vain, sanoo Kotaja.
Kun hän sai kutsun tammikuussa testaamaan uutta innovaatiota Sirius Sport Resortin tuulitunneliin Pyhtäälle, hänen ei tarvinnut miettiä vastausta. Lupaus oli, että Kotaja pääsee kokemaan lentämisen tunteen. Ilman pyörätuolia.
Jotain sellaista Kotaja oli tuntenut ennenkin. Ensin Lontoossa ratakelauksen MM-finaalin ratkettua vuonna 2017 ja vielä enemmän kokeillessaan surffaamista.
Kotaja oli kaivannut sitä tunnetta.
Vuosi sitten Kotaja oli ystävänsä kanssa viettämässä vuodenvaihdetta Malesian itärannikolla Cheratingin kaupungissa. He löysivät tuttavan kautta surffikylän, jossa pääsivät kokeilemaan surffausta.
– Minulla ei ollut mitään hajua, kuinka lainelautailu onnistuisi. Olin vain päättänyt kokeilla.
Meri jännitti, vaikka Kotaja osasikin uida. Surffauksen opettaja ei ollut koskaan aikaisemmin ohjannut halvaantunutta lainelautailijaa, mutta Kotajan mukaan hän oli mahtava ja avoimin mielin. Hiekkarannan myötäisesti aallon mukana meneminen toi vapauden tunteen.
– Kokemus oli ihana. Samanlaista tunnetta en ollut vielä saanut muista lajeista. Omassa lajissa olen niin tiukasti sidottuna tuoliin ja surffauksessa olin taas vain laudan päällä meren ympäröimänä. Tunsin olevani vapaa siellä meressä. Olisi mahtavaa kokea se uudestaan.
Englantilainen lentokouluttaja Rosie Manning katsoo Kotajaa ja käy läpi käsimerkit ja turvallisuusohjeet. Manning on itse kehittänyt ja valmistanut metallituen, jolla alaraajahalvautuneen jalat pidetään oikeassa asennossa lennon ajan. Ajatus laitteen kehittämisestä tuli, kun Manningin ystävä loukkaantui laskuvarjo-onnettomuudessa.
– Tärkeää on pitää vartalo rentona ja leuka ylhäällä. Jalkojen tulee olla haara-asennossa, jotta ilmavirta kannattelee lentäjää tasaisesti, Manning opastaa.
Kotaja pukee tuen ylleen. Se tuntuu rennommalta kuin ratakelauksessa käytettävä tuoli. Manning ilmoittaa Kotajalle lähtömerkin. Valkoisen kypärän alla, visiirin takana, sinisissä silmissä tuikkii innostus..
Amanda Kotaja syntyi selkäydinvammaisena. Kun hän oli pieni, hän halusi liikkua ilman pyörätuolia lattialla paikasta toiseen. 3-vuotiaana hän ryömi ja mönki.
– Meidän mökillämme on aika juurakkoisia teitä, ja tykkäsin mennä siellä mönkimällä. Vanhempieni piti laittaa polvisuojat minulle, että ei sattuisi mitään. Ehkä se kertoo, etten halunnut kahliutua tuoliin, Kotaja naurahtaa.
Viisilapsisessa perheessä kaikkeen uuteen suhtauduttiin avoimesti. Lapset saivat toteuttaa itseään ja tarttua asioihin, jotka heitä kiinnostivat. Selkäydinvamma ei koskaan hidastanut Kotajaa, vaikka joskus se harmittikin.
– Joskus olisi ollut kivaa pelata jalkapalloa normaalisti muiden luokkakavereiden kanssa. Pidän kauheasti luonnosta ja muistan, että minulla oli lapsena aina kauhea polte mennä metsään ja kiipeilemään.
Kaikkialle Kotaja ei vammansa vuoksi päässyt, mutta hän ei antanut sen masentaa.
– Ei se ole ollut minulle koskaan ylitsepääsemätön tai hallitseva juttu. Olen pystynyt nauttimaan asioista, joita pystyn tekemään.
Kun Kotaja meni ensimmäiselle luokalle pieneen kyläkouluun, vanhemmat huolehtivat lapsen pärjäämisestä liikuntatunneilla. Huoli oli turha. Liikunnasta tuli tytön suosikkioppiaine. Tunneilla sai vapaasti kokeilla erilaisia tapoja liikkua.
– Sain soveltaa ja käyttää mielikuvitusta, miten suoritin eri lajit. Opettajani olivat tosi ihania.
Hiihtokelkan avulla Kotaja pääsi liikuntatunneilla ladulle. Samaan kelkkaan pystyi vaihtamaan myös luistimenterät. Kotaja pelasi muiden mukana koripalloa ja salibandyssa hän oli maalivahtina.
– Telinevoimistelussakin roikuin muiden kanssa rekissä ja renkailla. Pesäpallossa pelasin sellaisella säännöllä, että pääsin vapaataipaleella ykköspesälle ja siitä eteenpäin peli eteni tavallisesti. Parasta oli saada olla muiden mukana.
Kotaja ajattelee olevansa onnekas. Hän sanoo, ettei vammaisen lapsen mukanaolo liikuntatunneilla ole itsestäänselvyys.
– Tiedän hirveästi ihmisiä, joiden opettajat ovat kieltäneet lasta tulemasta liikuntatunneille, koska lapsi on vaaraksi muille lapsille pyörätuolinsa kanssa. Se on mielestäni kamalaa.
Urheilukipinä syttyikin Kotajassa peruskouluikäisenä. Hän kirjasi kaverinsa ystäväkirjaan haaveensa: paralympiakultamitalisti.
Pyhtään tuulitunnelissa leijailee yksinäinen kenkä. Se nousee ilmavirrassa kieppuen koko ajan korkeammalle. Hetken päästä se katoaa ylös tunnelin katon rajassa olevan moottorin syövereihin.
– Siitä taisi tulla silppua, toteaa tapahtumaa emännöivä Sirius Sport Resortin Reetta Romppanen.
Kieppuva kenkä kuului ratakelaaja Sini Paukkerille, joka on Kotajan kanssa kutsuttu Pyhtäälle lentotukea testaamassa alaraajatukea.
Tilanne pysäyttää lentämisen tunniksi. Lopulta yksi tunnelin ohjaajista juoksee katon rajasta tulevia huoltoportaita alas heiluttaen kädessään ehjää lentotossua.
Tuulitunnelin valtava moottori alkaa jälleen kerätä kierroksia.
Seitsemänvuotiaana Kotaja osallistui ensimmäisiin liikuntavammaisten lasten ja nuorten urheilukilpailuihin.
Kotaja voitti leikkimielisissä kilpailuissa omalla pyörätuolillaan 60 metrin kelauksen ja pyörätuolipujottelun. Noista kilpailuista nuori Kotaja jäi myös järjestäjien mieleen.
Oikeaan ratakelaustuoliin Kotaja istui ensimmäisen kerran 12-vuotiaana Kuortaneella.
– Siellä järjestettiin kokeiluleiri parayleisurheilusta kiinnostuneille. Samaan aikaan leireilemässä oli myös Suomen parayleisurheilujoukkue ja sain kokeilla jonkun maajoukkueurheilijan tuolia.
Ratakelaus tuntui Kotajan mielestä heti omalta jutulta. Asiaa ei tarvinnut arpoa.
– Kelaus tuntui heti minun jutultani. En ole ollut koskaan hyvä heittolajeissa.
Kotaja kilpaili ensimmäistä kertaa ulkomailla Sveitsissä vuonna 2011. Lämmittelyalueella pyöri yhtaikaa noin kolmekymmentä ratakelaajaa. Tilaa oli vähän ja piti katsoa tarkasti, että ei synny kolareita. Tuo hetki on piirtynyt Kotajan mieleen.
– Siellä minulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että minusta voi joskus tulla jotakin.
Rosie Manning seisoo tuulitunnelin suuaukolla ja ottaa Kotajaa vastaan. Kotaja pukkaa itsensä ketterästi irti pyörätuolista ja puolen sekunnin päästä hän oli ilmassa.
Varovaisten ensi hetkien jälkeen varmuus alkaa löytyä. Hetken päästä Kotaja hallitsee kaiken, keskellä satojen kilometrien tuntivauhdilla ylöspäin puhaltavaa tuulta.
– Se kävi urheilusuorituksesta. Tuntui käsissä ja lavoissa. Ihan kuin olisi tehnyt jonkun harjoituksen. Se oli voimaannuttava kokemus, hartioitaan pyörittelevä Kotaja toteaa.
Vähän kuin kaksi vuotta sitten Lontoon olympiastadionilla, ratakelauksen MM-finaalissa.
Kotaja tunsi olonsa voimakkaaksi ja itsevarmaksi. Alkamassa oli maailmanmestaruuskilpailujen ratakelauksen T54-luokan loppukilpailu.
Itsevarmuus kumpusi viiden vuoden takaisista paralympialaisista, joissa Kotaja oli edustanut Suomea. Kaikki oli mennyt hyvin. Vuoden 2012 paralympialaiset olivat silloin 17-vuotiaan Kotajan unelmien täyttymys.
T54-luokassa Kotaja oli neljäs. Hän teki myös uuden euroopanennätyksen.
– Mitali jäi lopulta reilun kymmenyksen päähän, mutta se ei edes harmittanut. Jälkikäteen kuulin, että jotkut olivat odottaneet minulta mitalia. Onneksi en ollut kuullut niitä puheita, niin ei tullut paineita.
Nyt Lontoon MM-kisojen lähtöviivalla, radalla yksi, Kotajasta tuntui ettei kukaan voisi pysäyttää häntä. Edes juuri sairastettu vatsatauti ei ollut heikentänyt parikymppisen kelaajan voimia. Edelleen sisällä kyti tunne, että ihan sama, kukaan ei voi mitään.
– Ennen lähtöä oli jännittynyt ja kutkuttava olo. Samalla kuitenkin halusin nauttia hetkestä.
Starttimerkki repi taivasta ja naiset lähtivät matkaan. Maaliviivan ylityksen jälkeen Kotaja huomasi voittaneensa, kun tulokset ilmestyivät stadionin jättinäytölle.
– Kyllä piti katsoa useampaan kertaan, että näinkö oikein.
Kilpauransa tähän astisesta huippusuorituksesta Kotaja ei nyt kaksi vuotta myöhemmin juurikaan muista.
– Ilman hyvää lähtöä en olisi voittanut.
Ensimmäiset onnittelijat ehtivät Kotajan viereen olympiastadionin takasuoralla. Kelaustuolin päällä koettua tunnetta Kotaja kuvailee vapautuneeksi iloksi.
Tunteessa maailmanmestaruuden ratkettua oli hyppysellinen samaa sävyä kuin malesialaisella rannalla surffatussa aallossa tai tuulitunnelissa Pyhtäällä.
– Tuntui, että koko maailma oli auki ja voin saavuttaa mitä ikinä haluan.
Monet kaupungit ovat keskeyttäneet vanhusten sijoittamisen Esperi Caren hoivakoteihin väliaikaisesti niissä paljastuneiden jatkuvien ja vakavien ongelmien vuoksi.
Porvoon kaupunki on keskeyttänyt vanhusten lähettämisen hoivakoti Vuokkoon. Aiemmin samoin on toiminut Muurame hoivakoti Paatelan suhteen ja Lahti hoivakoti Launeen kohdalla. Lisäksi Esperin hoivakoteja on joutunut jäähylle takavuosina myös ainakin Vantaalla.
Yle sai tiedot kuntien vanhuspalveluiden johdosta.
Lahdessa ja Muuramessa rajoittamistoimiin ryhdyttiin viime ja toissa vuonna. Sen jälkeen Esperi on parantanut toimintaansa hoivakodeissa sen verran, että niihin voidaan jälleen sjioittaa asukkaita.
Porvoon kaupunki ei sen sijaan edelleenkään lähetä vanhuksia Vuokkoon. Tilanne on jatkunut syksystä lähtien. Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) selvittää parhaillaan Vuokon ongelmia. Avit vastaavat hoivakotien valvonnasta kuntien kanssa.
– Vuokko ei ole saanut epäkohtia korjattua. Kaupunki on syksyllä päättänyt, että hoivakotiin ei ohjata enempää asukkaita, kunnes laatu- ja vaatimustaso vastaa sitä, jota me sopimukselta edellytämme, sanoo Porvoon vanhus- ja vammaispalveluiden johtaja Lea Laakso.
Vuokko on ilmoittanut Porvoolle jo korjanneensa hoivakodissa havaitut epäkohdat.
Yle tutustui Vuokosta ja Muuramen Paatela-hoivakodeista tehtyihin valvonta-asiakirjoihin. Ne ovat olleet pitkään aluehallintoviraston tarkkailussa.
Aluehallintovirasto teki Vuokkoon ensimmäisen valvontakäynnin jo keväällä 2017. Yleensä yritykselle kerrotaan etukäteen valvontavierailusta, mutta tällä kertaa avi päätti turvautua yllätystarkastukseen.
Tällainen menettely on harvinainen ja siihen turvaudutaan yleensä, jos viranomainen epäilee asukasturvallisuuden vaarantuneen tai jos sen uskotaan olevan ainoa keino saada totuudenmukaista tietoa.
Valvontareissulla paljastui lukuisia ongelmia Vuokon toiminnassa.
Lääkehoitoon osallistuneilla henkilöillä ei ollut asianmukaisia lupia, osaa työntekijöistä ei ollut terveydenhuollon ammattirekisterissä, hoivakodissa oli likaista ja asukkaita oli kohdeltu kaltoin. Heitä oli jätetty istumaan ruokapöytään ruokailun päätyttyä ja viety sänkyyn makaamaan ilman perusteltua syytä.
Vakavin asia oli kenties se, että asiakasturvallisuus oli vaarantunut, koska Vuokossa ei ollut tarpeeksi työntekijöitä. Työvuoroissa oli toisinaan vain yksi työntekijä, vaikka hoivakodissa on 30 asukaspaikkaa.
Vuokon toimintaluvan mukaan henkilöstömitoituksen pitäisi olla 0,58 työntekijää asukasta kohden.
Vuodesta 2016 lähtien Vuokossa seitsemän työntekijää oli irtisanoutunut ja 14 määräaikaisuutta päättynyt.
Ongelmien juurisyy hoivakodeissa on yleensä henkilökunnan vähyys. Se on voinut johtaa moniin muihin vaikeuksiin, kuten vanhusten hygienian, ulkoilun, lääkehoidon ja terveellisen ruokavalion laiminlyönteihin.
Muuramen Paatelan hoivakodissa ongelmat tulivat viranomaisten tietoon toissa kesänä. Hoitajien ja tukihenkilöiden määrä oli riittämätön, minkä vuoksi Länsi- ja Sisä-Suomen avi katsoi hoivan laadun vaarantuneen.
Palvelun tilaaja Muuramen kunta ei vakuuttunut yrityksen lupauksista korjata toimintaansa, ja uusien asukkaiden sijoittaminen Paatelaan keskeytettiin noin puoleksi vuodeksi.
– Euro oli hyvä konsultti. Saimme hetkellisesti parannusta aikaiseksi, sanoo palvelujohtaja Simo Oksanen Muuramen kunnasta.
Paatelassa on nähty ylä- ja alamäkiä. Viime kesänä henkilökunta valitti itse hoivakodin epäkohdista aville.
Työntekijöiden mukaan he ehtivät hoitaa vain perushoidon ja joutuvat tinkimään sairaanhoidosta ja asukkaiden viriketoiminnasta työvoimapulan vuoksi.
Valvontatapaamisella selvisi, että vanhusten ulkoiluttaminen ja virkistystoiminta oli puuttunut kevään 2018 ajan lähes kokonaan.
Oksasen mukaan yksi asukas oli kaatunut parvekkeella, kun hoitajan oli ollut pakko jättää hänet yksin toisen työtehtävän vuoksi.
Syksyllä avi teki ennalta ilmoittamattoman valvontakäynnin. Selvisi, että välillä töissä oli ollut keskimäärin kaksi hoitajaa vähemmän, kuin kunnan ja Esperin sopimuksessa edellytetään. Avi velvoitti 70 000 euron sakon uhalla palkkaamaan lisää työntekijöitä Paatelaan.
Ongelmia ei ole vieläkään ratkaistu. Kunta vaatii Paatelaan lisää työntekijöitä. Oksasen mukaan Esperi suostuu tähän, mutta koska tämä nostaa yhtiön kuluja, se haluaa neuvotella kunnan kanssa nykyistä halvemman sopimuksen.
Oksasen mukaan myös Paatelan henkilökunta on kunnan kanssa samaa mieltä henkilöstömitoituksen riittämättömyydestä. Hoivakodin edustajat ovat kertoneet asiasta Esperin johdolle, mutta se ei ole antanut lupaa palkata lisää työntekijöitä.
Hoivakodeissa on usein henkilökuntaa vain sen verran, mitä sopimuksissa alhaisimmillaan edellytetään.
Lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on syyttänyt hoivayhtiöitä voittojen maksimoimisesta. Liiton mielestä voitot tehdään työntekijäkustannuksista, joten ne pidetään mahdollisimman alhaisina.
Hoivayhtiöt puolestaan puolustautuvat alan rekrytointivaikeuksilla.
Ongelmallisimpia asukkaiden kannalta ovat usein yövuorot. Niistä pitää maksaa työntekijälle tavallista suurempaa palkkaa. Hoivakodissa on tavallisesti yövuorossa vain yksi hoitaja, vaikka asukkaita voi olla kymmeniä, joista osan hoiva vaatii normaalistikin kahden henkilön työpanoksen.
– Jos esimerkiksi vanhuksia, jotka pystyisivät menemään avustettuna vessaan, on 30-40 yhden hoitajan varassa, niin eihän se hoitaja kerkeä heitä auttamaan. Se tarkoittaa sitä, että niillä vanhuksilla on vaipat. Jokainen voi miettiä sitä, miltä se tuntuu, sanoo ylitarkastaja Päivi Vainio Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Vainion mukaan esimerkiksi viisikerroksisessa yksikössä voi olla vain kaksi yöhoitajaa. Asukkaiden pitäisi silti olla valvovan silmän alla ympäri vuorokauden.
– Silloin ajatus ympärivuorokautisesta hoivasta ei toteudu. Se on asiakkaalle turvallisuuskysymys.
Vainion mielestä Suomessa pitää koventaa otteita hoivakotien valvonnassa.
– Varsinkin kun samoissa yksiköissä asiat toistuvat, niin ei ole muuta keinoa kuin koventaa seuraamuksia. Joillekin pörssiyhtiöille saattaa voiton tuottaminen olla tärkein ajatus. Ei se, että vanhukset voivat mahdollisimman hyvin.
Yle ei lauantaina tavoittanut Esperi Caren toimitusjohtajaa Marja Aarnio-Isohannia kommentoimaan tätä juttua.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira tiedotti perjantaina, että se on keskeyttänyt Esperin Kristiinankaupungissa sijaitsevan hoivakoti Ulrikan toiminnan lukuisten epäkohtien vuoksi. Yhden asukkaan epäillään kuolleen hoitovirheen vuoksi.
Aarnio-Isohanni myönsi lauantaina tiedotteessa, että Esperin henkilöstön huolia ja viestejä johdolle ei ole otettu riittävän vakavasti.
– Tästä olemme erittäin pahoillamme ja tämä on meille tästä tilanteesta kaikkein tärkein oppi. Tämä tullaan laittamaan välittömästi kuntoon, Aarnio-Isohanni lupaa.
Yhtiö aikoo nyt selvittää hoivansa laadun kaikissa yksiköissään.
– Palkkaamme lisää henkilöstöä. Vakinaistamme ja kokoaikaistamme tuntityöntekijöitä. Esimiesten työpanos tullaan jatkossa kaikissa yksiköissämme merkitsemään yli puoliksi hallinnon puolelle – tällä hetkellä tässä on ollut epäselvyyksiä, ja sekin on vaikuttanut käsillä olevan henkilöstön määrään yksiköissämme, Aarnio-Isohanni sanoo.
Lahteen aiotaan pystyttää evakkopatsas lähellä kaupungin keskustaa sijaitsevaan Kalmarinpuistoon vuonna 2020.
Lahjoitusvaroja patsaan toteutukseen kerätään parhaillaan. Toteutuksen hintalappu on liki 200 000 euroa. Kaupungin kontolle jäävät perustamis- ja ylläpitokulut.
Idean isä on Lahden Karjalaisseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen. Idea lähti viriämään, kun hän näki kuvanveistäjä Pekka Asikaisen vuonna 1987 tekemän pienoismallin.
– Patsaalla halutan kunnioittaa pakkoluovutetusta Karjalasta Lahteen saapuneita evakoita, mutta myös yli miljoonaa suomalaista, joilla on evakkotaustaiset sukujuuret.
Hanketta ajamaan perustettiin työryhmä kolmisen vuotta sitten. Patsaan tekijäksi valittiin muun muassa jalkapalloilija Jari Litmasen patsaasta tuttu Reijo Huttu.
– Huttu on päijäthämäläinen taiteilija ja taustoiltaan karjalainen. Se on meille tärkeää, Koukonen toteaa.
Patsashankkeen etenemistä hankaloittivat alkutaipaleella monimutkaiset rahankeruusäädökset. Niistä selvittiin, mutta Lahden julkisen taiteen työryhmän ja hankkeen puuhamiesten näkemykset patsaan toteutuksesta poikkesivat toisistaan.
– He halusivat, että patsaasta olisi järjestetty julkinen kilpailu. Kulut olisivat jääneet meidän maksettavaksemme. Jo siinä vaiheessa totesin, että mikään muu kuin näköispatsas ei tule kysymykseen, paljastaa patsastoimikunnan perustajajäseniin kuuluva kaupunginvaltuutettu Lasse Koskinen (ps.).
Eteenpäin päästiin, kun ryhmä kävi esittelemässä asiaansa sittemmin eläköityneelle kaupunginjohtajalle.
– Otimme vasullisen piirakoita mukaan kaupungintalolle. Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta katseli hetken papereita, ojensi ne museonjohtaja Timo Simanaiselle ja sanoi että hoida tämä. Siinä se laukesi, kertoo Lahden Karjalaisseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen.
Myllyvirta muistaa tapaamisen joulukuussa 2016 ja myöntää, että hänen mielestään patsashanketta oli syytä viedä eteenpäin. Hän ei kuitenkaan näe ylittäneensä toimivaltuuksiaan.
– Ymmärsin roolini kaupunginjohtajana. Vaikka mielestäni patsashanketta oli syytä viedä eteenpäin, näin siinäkin tilanteessa, että taiteelliset ja kaupunkikuvalliset asiat ovat muiden vastuulla.
Myllyvirta on avannut rooliaan patsasasiassa laajemmin Etelä-Suomen Sanomien mielipideosastolla 24. tammikuuta 2019.
Läänintaiteilija, kaupunginvaltuutettu Elisa Lientolan (vas.) mukaan evakkopatsashanke osoittaa, että toimintatapojen uudistukselle on Lahdessa tarvetta.
– Meillä on vireillä sellainen vanhakantainen toimintatapa ja kulttuuri, että poliittisella pääomalla voi ostaa ohituskaistan ja saada julkiseen tilaan asioita, jotka eivät välttämättä täytä laatukriteereitä.
Lientola sanoo, ettei hän vastusta evakkopatsasta sinänsä vaan prosessia, jolla asiaa on viety eteenpäin.
– Onhan se kestämätön tilanne, että joku ryhmä ohittaa asiantuntemuksen ja demokraattisen päätöksenteon, marssii kaupungintalolle ja saa avoimen mandaatin tuoda jotakin kaikille yhteiseen tilaan.
Lientola on itse asiantuntijana julkisen taiteen työryhmässä.
Kaupunkien omat taidehankintamäärärahat ovat viime vuosina olleet tiukassa. Julkisiin tiloihin on toteutettu teoksia yleensä niin sanotun prosenttiperiaatteen mukaisesti tai luovutettu lahjoituksina kaupungin ylläpidettäväksi. Tämä on lisännyt tarvetta terävöittää julkisen taiteen toteutukseen liittyvää päätöksentekoa.
Esimerkiksi Mikkelissä on laadittu taideohjelma ja perustetaan työryhmä, jonka kautta kulkevat kaikki asiat ja hankkeet, jotka liittyvät julkiseen taiteeseen.
– Työryhmällä on oikeasti valtaa. Kun puhutaan keskusta-alueelle tulevasta pysyvästä taideteoksesta työryhmän kannanotto ja puolto on ratkaisevaa, jotta teos voidaan toteuttaa, kertoo Mikkelin kulttuuri- ja museojohtaja Matti Karttunen.
Totesin, että mikään muu kuin näköispatsas ei tule kysymykseen. Lasse Koskinen
Työryhmän poikkihallinnollista näkemystä tarvitaan myös silloin, kun kyse on lahjoitusvaroin toteutettavista hankkeista.
– Minkään yksittäisen tahon oma päätös ja se, että on saatu kerättyä riittävästi varoja teoksen toteuttamiseen, ei riitä. Päätöksen taustalle vaaditaan asiantuntijanäkemys, jotta teoksen pystyttäminen onnistuu, Karttunen toteaa.
Läänintaiteilija Elisa Lientolan mukaan myös Lahdessa on aika käydä julkisen taiteen pelisäännöistä perusteellinen keskustelu.
– Nyt kun meillä on uusi kaupunginjohtajakin, tässä on hyvä edetä. Määritellään periaatteet, mitä hankitaan, millä kriteereillä, kuka päättää ja kuka maksaa. Niin että säännöt ovat kaikille samat. Tärkeää on myös kunnioittaa asiantuntijoiden osaamista taidehankinnoissa.
Kanadan pääministeri Justin Trudeau on antanut lähtöpassit maan Kiinan-suurlähettiläälle. Trudeau kertoi lauantaina pyytäneensä John McCallumin eronpyyntöä ja hyväksyneensä sen.
Vaikka Trudeau ei sitä suoraan tiedotteessaan sanonut, syynä McCallumin potkuihin ovat hänen viime päivien kohua herättäneet kommenttinsa, jotka liittyvät Kanadan ja Kiinan diplomaattiseen kiistaan.
Maiden välit ovat kiristyneet huomattavasti sen jälkeen, kun kiinalaisen teknologiajätti Huawein talousjohtaja Meng Wanzhou pidätettiin joulukuun alussa Vancouverissa Yhdysvaltojen pyynnöstä. Kiina on sittemmin pidättänyt kaksi kanadalaista ja tuominnut yhden maassa jo aiemmin vankeusrangaistusta istuneen kanadalaisen kuolemaan. Nämä on yleisesti nähty Kiinan kostotoimina Kanadaa kohtaan.
Tiistaina McCallum oli Kanadassa antamassa parlamentille selvitystä Kiinassa vangittuina olevien kanadalaisten tilanteesta ja kritisoi sen jälkeen kiinankielisille tiedotusvälineille Yhdysvaltain Mengistä tekemää luovutuspyyntöä pahasti puutteelliseksi.
Hän otti esimerkiksi esille Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tapauksen tiimoilta esittämät poliittiset kommentit sekä muistutti, että Kanada ei ole mukana Iran-pakotteissa, joiden kiertämisestä Yhdysvallat Mengiä syyttää.
Seuraavana päivänä McCallum julkaisi tiedotteen, jossa hän pahoitteli kommenttejaan. Perjantaina hän kuitenkin sanoi Vancouver Starin haastattelussa, että Kanadan kannalta olisi hienoa, jos Yhdysvallat luopuisi luovutuspyynnöstään.
– Meidän täytyy varmistaa, että jos Yhdysvallat tekee sellaisen sopimuksen, siihen sisältyy kahden kansalaisemme vapautus. Ja Yhdysvallat on tietoinen tästä, McCallum sanoi.
Kanadan oppositio kritisoi McCallumia oikeuslaitoksen itsenäisyyden vesittämisestä.
Trudeau kiitti tiedotteessaan McCallumia pitkästä urasta julkisessa hallinnossa. Hän on toiminut aiemmin muun muassa Kanadan puolustusministerinä.
Lue lisää:
Kanadan Kiinan-lähettiläs pyörsi puheensa Huawei-pomon luovutuksesta
Venezuelan Washingtonin-lähetystössä työskenteleväksi sotilasattaseaksi esittäytyvä mies on irtisanoutunut maansa presidentistä Nicolas Madurosta ja liittynyt tämän arvostelijoiden joukkoon.
Lauantaina julkaistussa videossa sotilasattasea, eversti Jose Luis Silva kehottaa muita sotilaita yhtymään Maduron hallituksen vastustamiseen. Hän kehottaa myös muita tukemaan parlamentin puhemiestä Juan Guaidoa Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi.
– Asevoimilla on keskeinen rooli demokratian palauttamisessa, Silva sanoo videolla, jonka hän sanoo kuvatun Venezuelan Washingtonin-lähetystössä.
Oppositiota edustava Guaido julistautui presidentiksi aiemmin tällä viikolla. Maan asevoimien johto on vannonut uskollisuuttaan Maduron hallitukselle siitä lähtien.
Oppositio pitää Maduron toista presidenttikautta laittomana ja yrittää erottaa hänet epärehellisenä pidettyjen vaalien jälkeen. Muun muassa Yhdysvallat, Espanja, Ranska ja Saksa ovat antaneet tukensa presidentiksi julistautuneelle Guaidolle.
Lue lisää:
”Jatkakaa taistelua!” – Yle seurasi Venezuelassa Juan Guaidón puhetta kannattajajoukolleen
Venezuelan oppositiojohtaja olisi valmis harkitsemaan armahdusta presidentti Madurolle
Lauantaina on jaossa Suomen kaikkien aikojen suurin lottopotti. Yhdelle täysosumalle on luvassa 15 miljoonaa euroa.
Monella on suunnitelma sen varalta, että päävoitto pamahtaa omalle tilille. Mutta pitääkö myös aviopuolison päästä hyötymään onnenpotkusta?
– Kyllä pitää, mutta tietyin varauksin, sanoo perheoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori Tuulikki Mikkola Turun yliopistosta.
Tuulikki Mikkola sanoo, että lottovoiton vaikutusta avioliittoon voidaan tarkastella esimerkiksi elatusvelvollisuuden näkökulmasta. Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Toisin sanoen puolisoiden elintason pitää olla samalla tasolla.
– Jos lottovoittajan elintaso nousee voiton myötä, kyllä sen ei-voittaneenkin puolison elintason pitää nousta, Tuulikki Mikkola sanoo.
Mikäli ei ole avioehtoa, lottovoitto kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen ja se jaetaan puoliksi avioerossa. Tuulikki Mikkola
Tuulikki Mikkolan mukaan elatusvelvollisuus on huonosti tunnettu asia, ja siinä liikutaan osin harmaalla alueella.
– Meillä on oikeuskäytännön tasolla testaamatta, mitä kaikkea sinne elatusvelvollisuuteen voidaan laittaa.
Mikkolan mukaan elatukseen kuuluvat ainakin asuminen, ruoka, terveydenhoito, yleinen hyvinvointi ja esimerkiksi yhteistä taloutta koskevat menot kuten sähkö- ja vesilaskut.
Entäpä hemmottelulomat etelän auringossa tai hiihtolomat Alpeilla. Voisivatko ne kuulua elatuksen piiriin?
– Emme täsmälleen tiedä, mitä elatus pitää sisällään. Sitä ei ole määritelty laissa. Mutta jos lotossa voittanut puoliso alkaa hassata rahoja parempaan elämään, niin kyllä toisenkin pitää päästä osille.
Jos lottovoittaja ei halua käyttää rahojaan mihinkään, onko puolisolla oikeus silloin elintason nousuun?
– Mikäli elatuksentaso pysyy yhtäläisenä, puoliso ei voi vaatia itselleen mitään, Tuulikki Mikkola sanoo.
Yleensä elatusvelvollisuudesta aletaan riitelemään vasta avioeron yhteydessä, mutta Tuulikki Mikkola tietää tapauksen, jossa elatuksesta käytiin käräjiä jo avioliiton aikana.
– Mies kävi töissä eikä antanut kotona olleelle vaimolle rahaa ruokaan. Oikeus päätti, että miehellä on elatusvastuu ja vaimokin pitää ruokkia, Mikkola kertoo.
Tähän mennessä suurin lottovoitto on ollut 14,5 miljoonaa euroa, joka meni viime vuoden kesäkuussa Ruokolahdelle, Etelä-Karjalaan. Yli kymmenen miljoonan suuruisia lottovoittoja on jaettu yhteensä viisi kertaa.
Veikkaus toteutti viime vuonna kyselyn lottovoittajille. Tuloksista kertoi muun muassa Iltalehti. Kyselystä kävi ilmi, että yhden lottovoittajan puoliso oli hakenut avioeroa saadakseen puolet voitosta itselleen.
Tuulikki Mikkola tietää myös toisen vastaavan tapauksen.
– Mikäli ei ole avioehtoa, lottovoitto kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen ja se jaetaan puoliksi avioerossa.
Pitäkää paperit valmiina mahdollisen avioeron varalta, tämä on minun neuvoni kaikille ihmisille. Tuulikki Mikkola
Tuulikki Mikkolalla onkin yksi neuvo paljon lottoaville.
– Pitää tehdä avioehto, jossa pois suljetaan avio-oikeus. Avioeron tullessa kumpikin ottaa sitten omansa.
Toisaalta avioehtoa ei voi tehdä yksipuolisesti, siihen pitää olla kummankin suostumus. Lottovoittajan puolison ei kannata siis jälkikäteen suostua avioehtoon.
– Ei tietenkään kannata, se on selvä, Mikkola sanoo.
Tuulikki Mikkola sanoo, että ihmiset harvemmin ymmärtävät mitä oikeuksia ja velvoitteita heillä avioliittolain nojalla on.
– Ihmisillä on sellainen käsitys, että kun mennään naimisiin, omaisuus muuttuu yhteiseksi. Näin ei ole, vaan avioliitossa puoliso omistaa kaiken mitä omistaa, riippumatta siitä, onko avioehtoa vai ei.
Mikkola sanoo, että epätietoisuus avioliittolaista aiheuttaa ongelmia erityisesti avioeron yhteydessä. Esimerkiksi yhteiseksi luultu asunto ei välttämättä olekaan yhteinen.
– Kyllä se menee varallisuusoikeudellisten oppien mukaan ja voi käydä niin, että toinen puoliso omistaakin asunnon yksin.
Tuulikki Mikkola toivoo, että ihmiset selvittäisivät avioliittoa solmiessaan, mihin he ovat oikeutettuja, ja sopisivat asiat kirjallisesti.
– Pitäkää paperit valmiina mahdollisen avioeron varalta. Tämä on minun neuvoni kaikille ihmisille.
Lue lisää:
Loton 15 miljoonan ennätyspotti jäi taas jakamatta
Lotto on enemmän kuin rahapeli: "Se on osa hyvinvointivaltion eetosta"
– Kohta pistää, plastiikkakirurgi varoittaa.
Tamperelainen Anu Mäkinen henkäisee vastaanottopöydällä. Silmäluomet värähtävät, kun neula uppoaa ohimon ihokerrokseen. Pistosreiästä vierähtää botuliinipisara.
Päälle nelikymppinen Mäkinen on käynyt botuliinihoidoissa yhdeksän vuoden ajan pari kertaa vuodessa. Hoitoihin kulutettua tarkkaa summaa hän ei paljasta, mutta toteaa euromäärän olevan sama kuin vaikkapa kampaamokäynteihin kulutettu raha.
Mäkinen työskentelee liikunta-alalla ja käyttää työssään hyväkseen kasvojensa ilmeitä kannustaessaan asiakkaitaan liikkumaan.
– Minulla on voimakkaat ilmeet ja niiden avulla työskentely on ehkä syventänyt kasvojeni juonteita. Aloitin botuliinihoidot, koska haluan näyttää raikkaalta. Ikuista nuoruutta en tavoittele, Mäkinen kertoo.
Arkikielessä botuliinia kutsutaan usein botoxiksi, sillä se on hermomyrkyn tunnetuin merkki. Toisin kuin usein ajatellaan, botuliinilla ei suurenneta huulia, vaan muhevampia huulia tavoitellaan täyteainepistoksilla.
Botuliini lamaa lihaksia ja siten se siloittaa myös juonteet.
Mäkinen ei ole pistoshoitojensa kanssa yksin. Pistoshoidot, eli botuliini- ja täyteainehoidot, ovat yleistyneet Suomessa jo ilmiöksi asti.
Niiden suosioon 2010-luvulla on selvästi vaikuttanut hintojen lasku, mutta myös hoitoloiden lisääntyminen Suomessa.
Samat salongit, jotka ennen tekivät perinteisiä kasvonaamioita, geelikynsiä ja hiustenleikkuuta, tarjoavat nyt täyteaineita ryppyihin ja kasvojen muotoiluun alkaen huultentäytöstä.
Tällä hetkellä Valvira ohjeistaa, että pistoshoitoja tekisivät vain terveydenhuollon ammattilaiset, mutta ohjeistus ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi puudutusainetta ja hyaluronihappoa sisältävä aine tulkitaan "terveydenhuollon laitteeksi".
Suomessa kaikkia täyteaineita ei kuitenkaan ole luokiteltu lääkeaineiksi, eikä niiden pistämistä määritellä laissa välttämättä terveydenhoidoksi. Siksi niitä ei Suomessa valvota eikä terveydenhuollon sääntely koske niitä.
Tästä syystä viranomaisilla ei ole esimerkiksi lukuja siitä, kuinka paljon täyteainehoitoja Suomessa tehdään ja kuinka monelle.
Sen sijaan botuliini on Suomessa reseptilääke ja sitä saa pistää vain lääkäri tai hänen alaisuudessaan toimiva hoitaja.
Sekä julkisen että yksityisen puolen plastiikkakirurgeja edustavan Suomen plastiikkakirurgiyhdistyksen puheenjohtaja Anna Höckerstedt kertoo, että suomalaiset plastiikkakirurgian ammattilaiset pyysivät jo vuonna 2014 ministeritasolta alalle lakimuutosta.
– Olemme ajaneet niin sanottua puoskarilakia. Potilasvakuutus korvaa vahingot vain silloin, kun toimenpiteen tekee lääkäri tai hoitaja, Höckerstedt sanoo.
Pikku hiljaa myös viranomaiset ovat heränneet tilanteeseen.
Nyt Suomessa on tekeillä sote-uudistukseen kuuluva lakikokonaisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta. Uudistuksessa terveyspalveluiden määritelmää laajennettaisiin niin, että myös esteettiset toimenpiteet voitaisiin ainakin osin lukea lain piiriin kuuluviksi.
– Injektiohoito voi olla vaativa lääketieteellinen toimenpide, joka sisältää riskejä. Siksi pistoshoidot uudistuksessa määriteltäisiin kuuluviksi terveydenhuollon lakiin, eivätkä ne enää olisi niin tulkinnanvaraisia, vaan lain säätelemiä, Valviran lakimies Mirka-Tuulia Kuoksa sanoo.
Juuri pistoshoitojen vapautta, alan tekijöiden moninaisuutta ja mahdollista kouluttamattomuutta pidetään täyteainehoitojen suurimpana ongelmana.
Nykypäivän trendi tuntuu olevan se, että otetaan kauneushoitoja siellä, missä ne halvalla saa. Katariina Tala
Myös kosmetologit ovat kiinnittäneet täyteainehoitojen monenkirjavaan tekijäjoukkoon huomiota. Tamperelaisen Lumova-kosmetologikoulun toimitusjohtaja Katariina Tala sanoo, että kun hoitoja antaa osaamaton tekijä, se vaikuttaa koko alan arvostukseen ja luotettavuuteen.
– Pistoshoito on tuottoisa, koska tekijä maksaa vain aineesta ja itse hoidon tekemiseen menee hyvin vähän aikaa, Tala toteaa.
Hinta voi houkutella asiakkaita koulutettujen hoitajien luota kauneussalonkeihin, joiden kaikkia työntekijöitä ei välttämättä ole koulutettu pistoshoitoihin.
Täyteainehoitojen erot voivat vaihdella sadoilla euroilla sen mukaan, tekeekö pistoksen sairaanhoitaja, lääkäri vai kosmetologi. Kun kauneushoitolassa työn tekee sairaanhoitaja tai koulutettu pistoshoitaja, sen myös huomaa yrityksen markkinoinnissa ja osin myös hinnoissa.
– On huolestuttavaa, että valvontaa ei ole ja harkinta jää asiakkaalle. Nykypäivän trendi tuntuu olevan se, että otetaan kauneushoitoja siellä, missä ne halvalla saa, vaikka pieleen mennyt hoito on tietenkin kallista korjata, Tala sanoo.
Hoitojen hintoihin vaikuttaa myös se, mitä ainetta ihoon pistetään. Markkinoille tuodaan jatkuvasti uusia botuliinin ja täyteaineiden merkkejä, joiden hinta nousee sitä mukaan, mitä tunnetumpi ja tutkitumpi merkki on.
Asiakkaan on siis ratkaistava, haluaako ihoonsa edullisempaa vai kalliimpaa ainetta ja mietittävä, onko valmis maksamaan siitä, että aineen piikittää ihoon sairaanhoitaja tai lääkäri.
– Valvonnan puutteen takia pistoshoitokoulutus on jäänyt maahantuojien harteille. Koska kyse on bisneksestä, pienet maahantuojat eivät välttämättä edes anna koulutusta, Suomen esteettiset plastiikkakirurgit -yhdistyksen, eli yksityisen puolen plastiikkakirurgien puheenjohtaja Heikki Kupi kertoo.
Tamperelainen terapeutti Päivi Niemi, 46, käy aika-ajoin ottamassa botuliinia silmänympäryksiensä juonteisiin, jotta uupumuksen merkit lientyisivät iholta.
Niemi toimi aiemmassa ammatissaan kauneusalalla ja oli tottunut pitämään ulkonäöstään huolta.
Yhtenä tavallisena päivänä kolme ja puoli vuotta sitten elämä pysähtyi ja itsestä huolehtiminen unohtui samalla.
– Mieheni teki itsemurhan 15 vuoden avioliiton jälkeen. Huolista aiheutunut uupumus ja suru runtelivat kehoni niin, että silmänympärykseni olivat aivan väsymyksen raiskaamat, Niemi kertoo.
Niemi lihoi nopeasti 15 kiloa ja väsyi, kun murhe myllersi mieltä ja puolison yrityksen velat ja huolet jäivät Niemen hoidettaviksi.
Halusin palata lähemmäksi sitä ihmistä, joka olin ennen elämäni pahinta kriisiä. Päivi Niemi
Traumoihin erikoistuneena terapeuttina Niemi tiesi, miten syvästi trauma voi vaikuttaa kehoon, alkaen sydämensykkeen noususta ja ruokahalun muutoksista.
Työnsä ja koulutuksensa avulla hän tiesi senkin, miten keho voi vaikuttaa toipumiseen.
– Jos kulkee ryhti lysyssä, se voi painaa myös mieltä alas. Mutta jos oikaisee ryhtinsä ja leukansa, se tuo voimaa. Näin kävi minullekin, symbolisesti, Niemi kuvailee.
Vähitellen hän sai elämästä jälleen otteen. Painokin putosi. Samaan aikaan peilistä takaisin katsova väsynyt hahmo kauhistutti.
– Halusin palata lähemmäksi sitä ihmistä, joka olin ennen elämäni pahinta kriisiä. En enää ole uupunut, murtunut ihminen, enkä siksi tahdo sellaiselta näyttääkään.
Mitä sanoisit heille, joiden mielestä pistoshoidot ovat vain pinnallista hömppää ja rahan tuhlaamista?
– Niinhän ne ovatkin! Niemi huudahtaa.
Hän heläyttää naurun ja jatkaa:
– Pistoshoidoilla ei ole mitään tekemistä arvojen tai minkään oikeasti arvokkaan kanssa. Ystävät, perhe ja terveys ovat arvokkaita asioita. Mutta jos kaikki on hyvin, pistoshoitoihin on mahdollisuus ja perusteita, kysyisin, että miksi ei? Niemi sanoo.
Tamperelainen Anu Mäkinen on huomannut työelämästä kumpuavat ulkonäköpaineet omalla alallaan liikunnanohjaajana, mutta myös lähipiirissään.
– Suomessa työmarkkinatilanne on plus viiskytvuotiaalle naiselle aika hurja. Nainen parhaassa iässään, mikä tietotaito ja osaaminen! Sitten ei iän takia edes kutsuta työhaastatteluun. Ehkä tämä näkyy veitsettömien hoitojen asiakasmäärien kasvussa, Mäkinen miettii.
Suomessa on 2010-luvulla puhuttu ilmiönä, miten yritykset syrjivät yli viisikymppisiä työnhakijoita, vaikka näillä olisi kuinka laaja työkokemus ja asiantuntemus.
Pelko ikäsyrjinnästä luo paineita.
Työelämässä jatketaan entistä pidempään. Kuusikymppinen pomo voi hyvin olla parikymppisten työntekijöiden ympäröimä.
Onko siis ihmekään, että yhä useampi tahtoo täyttää juonteitaan ja näyttää nuorekkaammalta?
Plastiikkakirurgi Heikki Kupi on jo kuullut työelämästä nousevista ulkonäköpaineista kauneusleikkausklinikallaan.
– Katso keitä työnantajat palkkaavat, kyllä iällä ja ulkonäöllä on merkitystä. Emme vielä ole amerikkalaisten tasolla, mutta työkulttuuri painottuu entistä ulkonäkökeskeisemmäksi ja sen huomaa asiakkaiden puheista ja tarpeista, Kupi toteaa.
Suomalaiset iltapäivälehdet ovat 2010-luvulla esitelleet kuvin ja tekstein, millä tavoilla täyteainehoidot ovat menneet eri puolilla maailmaa pieleen. Suomessakaan ongelmilta ei ole vältytty.
Esimerkiksi kohukaunottareksi tituleerattu Cheyenne Järvinen kertoi vuonna 2017 julkisuudessa, miten hänen huuliinsa pistettiin liikaa ja viallista täyteainetta niin, että huulet muuttuivat muhkuraisiksi.
Täyteainehoitojen vakavat seuraukset eivät rajoitu vain kauneusriskeihin.
– Esimerkiksi nenän muotoilua täyteaineilla pidetään yhtenä plastiikkakirurgian vaarallisimmista toimenpiteistä, sillä väärin pistettynä ainetta voi joutua verenkiertoon ja sieltä esimerkiksi silmänpohjaan. Tätä kaikki pistoshoitojen tekijätkään eivät tiedä, yksityisten plastiikkakirurgien edustaja Heikki Kupi sanoo.
Esimerkiksi Ruotsissa yksi asiakas sokeutui toisesta silmästään, kun täyteainetta joutui nenämuokkauksessa verenkiertoon ja sieltä silmänpohjaan.
Yksi suurimmista syistä veitsettömien hoitojen suosioon löytyy suomalaisten arjesta, joka on entistä kiireisempää. Harva haluaa ottaa töistä monen viikon sairauslomaa esteettisistä syistä.
Botuliini- ja täyteainehoidoissa varsinaista toipumisaikaa ei ole.
– Pistoshoidon voi ottaa vaikka lounastauolla ja mennä takaisin töihin, botuliinihoitojen vakiasiakas Anu Mäkinen vahvistaa.
"Kaikki huomaavat eron. Mutta kukaan ei tiedä." Näin mainostaa yksi tamperelainen hiuksiin ja kauneuteen erikoistunut kauneussalonki pistoshoitojaan.
Mainoksen ydin on osuva, sillä juuri tähän moni suomalainen veitsettömillä hoidoilla pyrkiikin. Suomalaiset ovat myös esteettisissä hoidoissa maltillista kansaa.
Tavoitteena on, että ilme raikastuu, mutta huomaamattomasti.
– En halua näyttää muoviselta tai siltä, että nyt on kiristetty. En häpeä tai salaile hoitoja, mutta luonnollinen lopputulos on se, mitä pistoshoidoilla haen, Mäkinen toteaa.
– Se oli siinä, plastiikkakirurgi sanoo ehkä kymmenennen botuliinipistoksen jälkeen.
Anu Mäkinen nousee vakain jaloin vastaanottopediltä ja sipaisee kasvojaan.
– Heti tänään ei kannata etsiä botuliinin vaikutuksia peilistä. Yöunien jälkeen voi jo katsoa, että mitenkäs se botuliini toimikaan, Mäkinen toteaa ja virnistää.
Lue lisää:
Länsimaiset ulkonäköpaineet uuvuttavat – Tutkija: "Se voi johtaa traagisiin kokemuksiin"
Asiantuntijan vinkki plastiikkakirurgiaa harkitsevalle nuorelle: "Usein selvitään puhumalla"
Koko Suomeen ennustetaan erittäin kylmää säätä sunnuntaista maanantaiaamuun. Ilmatieteen laitos on antanut koko maan alueelle pakkasvaroituksen: eteläisimmässä Suomessa lukemat olisivat vähintään -20 astetta ja pohjoisessa kireämpää kuin -35 astetta.
Pakkasvaroitus annetaan joko erityisen matalan lämpötilan takia tai pakkasen ja tuulen yhteisestä vaikutuksesta.
– Onhan se edelleen vähän ihmetyksen aihe ihmisille, että miksi suomalaisia varoitellaan pakkasesta, toteaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.
Varoitus on kuitenkin tarpeen ulkona työskenteleville ja vaikkapa sydänsairaille. Ilmatieteen laitos suosittelee varoituksen aikana vähentämään fyysistä rasitusta ja välttämään säälle altistumista, aivan kuten läkähdyttävillä helteillä.
Tämän talven ennätyslukema -36,7 astetta mitattiin myöhään lauantaina Koillismaalla.
Tulevina päivinä pakkanen on kireää, mutta ei purevaa, koska tuuli on melko heikko.
– Sunnuntai on nätti päivä, ja hyvä uutinen on se, ettei tuule. Jos pukeutuu kunnolla, niin on kelpo ulkoilusää, sanoo Toni Hellinen.
Maanantain vastainen yö on todennäköisesti talven kylmin tähän mennessä. Pakkanen kiristyy pohjoisessa 30–40 asteeseen. Etelässäkin pakkasta on sisämaassa enimmillään 20–30 astetta.
Sunnuntaina kylmää on koko päivän. Lauhtumista on odotettavissa maanantaina päivällä.
– "Kylmin hetki" kestää maanantaiaamuun. Sitten lumisateiden myötä pakkaset heikkenevät, Hellinen ennustaa.
– Tiistaina etelässä on lauhimmillaan muutama aste pakkasta, maan keskiosassa -15:n molemmin puolin ja pohjoisimmassa Lapissa parikymmentä pakkasastetta.
Kuopiossa on peruttu sunnuntaiksi suunniteltu Pakkasjuhla-puistotapahtuma. Se on perinteisesti huipentanut kuopiolaislasten viikon mittaan viettämät pakkaspäivät. Seinäjoella on peruttu sunnuntain ravit.
VR teki viimeksi alkuviikosta harvennuksia junaliikenteen aikatauluihin kovan pakkasen takia. Nyt VR:ltä kerrotaan, ettei tällä haavaa ole tiedossa harvennussuunnitelmia, mutta hankalaan säähän on varauduttu vahvemmalla miehityksellä muun muassa vaihteiden puhdistamista varten. Maanantaista alkaen lumentulo voi aiheuttaa liikenteelle toisenlaista päänvaivaa kuin sunnuntain pakkaspiikki.
Ilta oli kaunis ja meri tyyni. Juuri täydellinen hetki siihen, mitä Hong Ying aikoi.
Nuorukainen hyppäsi veteen päättäväisenä, jopa innoissaan. Hän oli suunnitellut tätä iltaa jo pitkään.
Hong alkoi kauhoa rintavetoja, niitä pitäisi ottaa tuhansia. Tumma vesi oli hänen puolellaan. Se ei nostanut aaltoja vaan velloi rauhallisena yksinäisen uimarin ympärillä.
Takana kotimaan pimeä ranta katosi nopeasti syyskuun yöhön. Mutta edessä näkyi valoa. Hong ui sitä kohti.
Marraskuussa lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin sitkeän näköinen seitsemänkymppinen mies avaa pikkiriikkisen asunnon liukuoven. Hongkongissa neliöt ovat kalliita, ja sitä paitsi Hong on täällä vain osan vuodesta.
Vaimo ja aikuinen tytär asuvat nykyisin Atlantassa. Hongillakin on Yhdysvaltain kansalaisuus.
Hongin reilun kymmenen neliön yksiöön mahtuu sänky, nojatuoli ja muutama säilytyskaluste. Seinälle on ripustettu Etelä-Kiinan ja Yhdysvaltain kartat, sohvamainos ja kalenteri, josta on raksittu pois jo kuluneet päivät.
Hymyileväinen Hong on kuin kuka tahansa aktiivinen eläkeläinen leviksissään ja lenkkareissaan. Mutta se, mitä hänellä on kerrottavanaan, ei ole mikä tahansa tarina.
Hong siirtää laatikoita Guangdongin maakuntaa esittävän kartan edestä ja etsii rannalta sen kohdan, josta hän 29-vuotiaana aloitti uintimatkansa kohti Hongkongia.
Hän muistaa yhä kirkkaasti sen yön, kun jätti Kiinan ensimmäisen kerran taakseen.
– Minua ei pelottanut uida kohti etelää. Tiesin, että se oli ainoa tie vapauteen. Mantereella minulla ei ollut tulevaisuutta, siellä odotti vain nälkä ja kuolema.
Oli vuosi 1972.Kulttuurivallankumous oli kuuden vuoden ajan myllännyt Kiinaa vereslihalle.
Kyseessä oli puhemies Mao Zedongin poliittinen kampanja, jonka ääneen lausuttu tarkoitus oli vapauttaa Kiina porvarillisesta ajattelusta. Pinnan alla kyse oli Kiinan kommunistisen puolueen sisäisestä valtakamppailusta.
Lopputuloksena olivat laajat väkivaltaisuudet, joissa kuoli satoja tuhansia ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan uhreja oli jopa yli miljoona.
Hong oli yksi niistä nuorista, jotka kulttuurivallankumouksen loppupuolella lähetettiin maaseudulle pakkotöihin. Parikymppinen Guangzhoun kaupungissa asuva kemiantekniikan insinööri passitettiin maatöihin pieneen kylään Shaoguaniin parinsadan kilometrin päähän kotoa.
Saman kohtalon koki 1960–70-luvuilla noin 17 miljoonaa koulutettua nuorta, myös nykyinen presidentti Xi Jinping.
– Elinolot maaseudulla olivat todella kauheat. Emmekä olleet tottuneet raivaus- ja peltotöihin, Hong sanoo.
Osa nuorista kuoli, osa selvisi. Osa, kuten tuleva puoluejohtaja Xi, uskoi kaiken jälkeenkin kommunistiseen puolueeseen. Osa taas koki, että Kiinassa ei olisi heille tulevaisuutta.
– Päätin jättää kaiken taakseni ja lähteä etsimään vapautta, Hong sanoo.
Katse kääntyi kohti Hongkongia. Britannialle kuuluva kaupunki oli vain muutaman sadan kilometrin päässä paikasta, johon Hong oli lähetetty.
Hong yritti pakoa useasti ja jäi neljä kertaa kiinni matkalla. Sen vuoksi hän vietti viikkoja pidätyskeskuksissa. Niissä sai vaihdettua kokemuksia ja neuvoja muiden pakoa yrittäneiden kanssa.
Lopulta uusi suunnitelma oli hiottu valmiiksi. Ensin piti kulkea parin sadan kilometrin matka vuorten yli rannalle. Teitä ei voisi käyttää, sillä niitä valvottiin.
Lopuksi edessä olisi viiden kilometrin uinti Hongkongille kuuluvalle Crooked Islandille. Voimassa oli politiikka, jonka mukaan rantautuminen Hongkongin maaperälle riitti.
Silloin olisi vapaa jäämään.
Taksi pysähtyy Hongkongin lainsäädäntöneuvoston päärakennuksen eteen tunnin ajomatkan päässä Hongin nykyisestä asunnosta.
Taksista kömpii hintelä nuorimies, joka ojentaa kätensä tottuneesti, poliitikon kiireellä.
Joshua Wong, 22, on hädin tuskin aikuinen, mutta tehnyt tätä jo pitkään: antanut nopeita, suorasanaisia tv-haastatteluja siitä, mikä hänen mielestään on vinossa Kiinan ja Hongkongin suhteissa.
Wong on myös istunut vankilassa ja johtanut historiankirjoihin jääneitä mielenosoituksia. Suoratoistopalvelu Netflix on tuottanut hänestä Sundancen elokuvafestivaaleilla yleisöpalkitun elokuvan nimeltä Teini vastaan supervalta.
Tuo teini on nyt kiireinen lobbari ja perustamansa Demosisto-puolueen äänitorvi. Supervaltaa vastaan hän taistelee yhä.
– Meidän pitää taistella vapaiden vaalien puolesta Kiinan uhkaa vastaa. Ihmisten pitää tunnustaa, että Hongkongilla on itsemääräämisoikeus, Wong latelee tottuneesti heti alkuun.
Nuo sanat on kuultu hänen suustaan satoja kertoja. Wong on kampanjoinut Kiinaa vastaan vuosia, eikä sanoma ole muuttunut: Hongkongin on saatava olla Hongkong
Kun Britannia vuonna 1997 luovutti Hongkongin Kiinalle, maan johto lupasi, että alue säilyttää laajan autonomian. Sen takasi niin sanottu "yksi maa, kaksi järjestelmää" -periaate.
Periaatteen mukaan Hongkongilla on oma lainsäädäntönsä, joka muun muassa takaa sananvapauden. Peking hoitaa lähinnä ulkopolitiikan ja puolustuksen. Sopimuksen on määrä olla voimassa 50 vuotta, vuoteen 2047 saakka.
Moni aktivisti ja asiantuntija katsoo Kiinan rikkoneen sen jo. Peking on puuttunut Hongkongin vaaleihin ja lainsäädäntöön.
– “Yksi maa, kaksi systeemiä” -järjestelmä murenee. Nykyisin on enää jäljellä yksi maa ja puolitoista systeemiä. On vaikea ennustaa, mitä Hongkongille tapahtuu, kun sopimus raukeaa, Wong sanoo.
Kelloaan vilkuileva nuorukainen näyttää kuuliaisen koulupojan perikuvalta. Ulkokuori kuitenkin pettää: Wong on tehnyt tottelemattomuudesta itselleen ammatin.
Kuten Malala Yousafzai tai Greta Thunberg, Wong on noussut puolustamaan sukupolveaan – sitä, joka kärsii nykypäivän valtataistelun seuraukset.
Wong aloitti taistelunsa Kiinan keskushallintoa vastaan vuonna 2011, kun hän perusti scholarism-liikkeen vastustamaan Hongkongin koulutusuudistusta. Uudistuksen oli määrä tehdä Kiinan “kansallisesta koulutuksesta” pakollista Hongkongin kouluissa.
Wong piti uudistusta Kiinan aivopesuna. Hän alkoi haalia ihmisiä vastarintaan ja sai kasattua yli 100 000 hongkongilaista kaduille vastustamaan uudistusta.
Syksyllä 2012 mielenosoittajat saivat vielä vallattua teltoillaan lainsäädäntöneuvoston päärakennuksen oven edustan. Myöhemmin sen ympärille rakennettiin aita. Mielenosoittajat söivät ja nukkuivat aukiolla, jota he kutsuivat “Kansalaisaukioksi”. Wong jakeli lausuntoja medioille.
Lopulta Hongkongin johto taipui, ja koulutusuudistus peruttiin: Kiinan kansallinen koulutus ei tulisi Hongkongissa pakolliseksi.
Demokratian kannalta kyse oli jostain paljon suuremmasta. Wong oli johtanut opiskelijat voittoon Kiinan määräysvaltaa vastaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun kansa sai tahtomansa, sen jälkeen kun Hongkong oli palautettu Kiinalle.
Mutta suuri muutos oli jo kulman takana. Tulevana talvena Kiinan johtoon nousi kulttuurivallankumouksesta omat oppinsa saanut Xi Jinping.
Syyskuussa 1972 Hong Ying lähti viidennen kerran pakomatkalle neljän ystävänsä kanssa.
– Me valmistimme eväät sotkemalla laardia ja sokeria ja paistamalla seoksen. Siinä oli paljon energiaa. Laskimme, että ruoka riittäisi kymmeneksi päiväksi.
Hänellä oli kompassi ja muovinen pussi, jonka saattoi puhaltaa ilmatyynyksi. Sen avulla voisi levätä uintimatkalla, kunhan ei puristaisi sitä liikaa.
Matka vuorilla kesti seitsemän päivää. Edetä saattoi vain yön pimeydessä, sillä teiden ulkopuolellakin oli ihmisiä raivaustöissä.
Loppumatkasta heidät huomattiin. Kansalaiskaartilaiset lähtivät heidän peräänsä, ja viisikko joutui erilleen. Pakeneva Hong kaatui ja putosi kuoppaan. Hän piileskeli vuorokauden ennen kuin uskalsi jatkaa matkaa.
Lopulta Hong oli Dameishan rannalla, noin 30 kilometrin päässä Shenzhenin nykyisestä keskustasta. Sykkivä miljoonakaupunki oli tuolloin vielä hiljainen ja pimeä. Mutta vastarannalla siintivät Hongkongin valot.
Hongkong eli brittihallinnon alla kuin toista aikaa. Kiina vasta aloitteli toipumista kulttuurivallankumouksesta, mutta Hongkongissa talous porskutti ja elintaso kohosi vauhdilla.
Hong hyppäsi veteen. Häntä ei pelottanut, sillä hän oli varta vasten uinut päivittäin ja tiesi jaksavansa. Meri oli tyyni sinä iltana. Kohti valoa, Hong ajatteli.
Viisi ja puoli tuntia myöhemmin hän nousi rantaan.
Hong muistaa, että vesi oli sillä puolella matalampaa. Vuoretkin olivat erilaisia, teräviä, kuin merituulen muovaamia.
– Tiesin heti, että Hongkong oli erilainen. Näin rannikkovartioston alukset ja lähdin niitä kohti.
Hong pyysi poliiseja soittamaan Hongkongissa asuvalle sukulaiselleen. Täti tiesi odottaa puhelua. Hong sai paperin, jossa sanottiin hänen paenneen mantereelta. Hän oli vapaa menemään.
– Kuulin myöhemmin, että ystäväni jäivät kiinni. Olin ainoa joka selvisi.
Elokuussa vuonna 2014 Kiina päätti muuttaa tapaa, jolla Hongkong valitsisi jatkossa johtajansa. Kommunistisen puolueen antama määräys tarkoitti käytännössä, että Hongkongin korkeimman johtajan vaaliin osallistuisi jatkossa vain Pekingille mieluisia kandidaatteja.
Vielä samana iltana Joshua Wong nousi Hongkongissa lavalle muiden aktivistien kanssa.
– On käynyt selväksi, että kompromissien aika on ohi! On totaalisen sodan aika! Wong huusi väkijoukolle.
Hongkongiin oli jo ollut suunnitella suurmielenosoitus, mutta Wong halusi saada opiskelijat aktivoitua heti. Hän järjesti opiskelijalakon, ja muutaman päivän aikana sadat opintonsa keskeyttäneet nuoret valtasivat hallintokortteleiden nurmikentät.
Valtauksen neljäntenä iltana Wong kumppaneineen päätti, että oli aika ottaa takaisin aukio, jolla ensimmäinen voitto Pekingiä vastaan oli saavutettu.
– Tämän sukupolven on saatava tehtävä päätökseen! Lähdetään Kansalaisaukiolle!
Tuona iltana Wong pidätettiin ensimmäisen kerran.
Uutiskuvissa näkyy, kuinka kymmenpäinen poliisijoukko saartaa Wongin salamavalojen välkkyessä. He raahaavat rimpuilevan pojan pois väkijoukosta. Mustat paksusankaiset silmälasit tippuivat matkalla jonnekin. Poliisilaitoksella otetuissa kuvissa niitä ei enää ole.
Wongin pidätykseen jälkeisinä päivinä kansa lähti Hongkongin kaduille spontaanisti. Nuoria ja vanhoja, heitä tuli koko ajan enemmän. Ihmismeri jatkui korttelikaupalla. Ilmapiiri väreili muutosta.
Hongkong hallintojohtaja Leung Chun-ying sanoi televisiossa, ettei Hongkongin johto siedä keskustan laitonta valtausta. Leung lähetti poliisin kaduille. Yö täyttyi kyynelkaasusta ja sekasorrosta.
Johdon kovat otteet kääntyivät kuitenkin itseään vastaan.
Seuraavina päivinä Hongkongin tiheään rakennetun keskustan päällekkäin risteilevät kadut ja autotiet täyttyivät jopa kymmenistä tuhansista ihmisistä. Moni kantoi sateenvarjoa, joista tuli mielenosoitusten symboli.
Wong pääsi vapaaksi ja palasi kaduille johtamaan joukkoa, joka vaatii Hongkongille “todellista itsehallintoa”. Historiaan jäävä Hongkongin valtaus oli alkanut. Ja juuri 18 täyttänyt Joshua Wong oli antanut sille kasvot.
1970-luvulla Hongkong ei tarjonnut Kiinasta tuleville pakolaisille apua. Elämä oli kasattava itse.
Hong Ying löysi iltakoulusta tytön, meni naimisiin ja sai lapsen. Hän sai työtä ja oli onnellinen siitä, että ruokaa riitti.
Silti suurin ero mantereen ja Hongkongin välillä oli poliittinen, Hong sanoo rantaravintolassa lähellä kotoaan. Hän on tilannut annoksen riisiä ja kastiketta. Uimareissun jälkeen on aina nälkä.
76-vuotias Hong pakkaa uimahousut keltaiseen kassiin ja matkustaa bussilla rannalle lähes päivittäin niin kauan, kun kesäsäätä riittää. Uinti on yhä rakas harrastus.
Sen lisäksi hän pelaa pöytätennistä ja juo teetä ystäväporukan kanssa. He kaikki pakenivat aikoinaan Manner-Kiinasta.
Kirjailija Chen Binganin arvion mukaan Kiinasta pakeni Hongkongiin 1950–70-lukujen aikana jopa kaksi miljoonaa ihmistä. Tutkijoiden aiemmat laskelmat ovat maltillisempia: niiden mukaan laittomasti Hongkongiin tuli 500 000–700 000 kiinalaista
.
Hong jatkoi matkaansa vielä Yhdysvaltoihin. Nyt hän on siitä onnellinen, sillä Kiinan kommunistinen puolue on hiipinyt takaisin hänen elämäänsä Hongkongissa. Siitä Hong ei pidä.
– Kiina on jo nyt pettäneet lupaukset, jotka se antoi Hongkongille luovutuksen yhteydessä. Kiina ei tee nopeita päätöksiä, mutta se muuttaa Hongkongia hitaasti, Hong sanoo.
Hänen mielestään Kiina käyttää Hongkongia käyntikorttina ulkomaailmalle. Moni uskaltaa tehdä bisnestä helpommin hongkongilaisten kuin kiinalaisten kanssa, hän sanoo.
Hongkongiin paenneet saattoivat vierailla mantereella 1980-luvulla kun Deng Xiaoping johti Kiinan avautumista. Hong palasi kotiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1992 ja näki perheensä kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Hän ei kerro tilanteesta enempää, vaan on hetken hiljaa. Äiti kyllä tiesi, että hän aikoi lähteä.
Nykyisin Hong käy Guangzhoussa säännöllisesti tapaamassa siellä asuvia sukulaisiaan. Matkan voi nykyisin tehdä vaikka bussilla: uusi Hongkongin mantereeseen yhdistävä silta avattiin viime syksynä.
Mutta poliittisesti Kiina on yhä hänelle vieras.
– Minulla ei ole uskoa Kiinaan. Ainoa toivo on nuorissa. He ovat älykkäitä ja heillä on mahdollisuus muuttaa tulevaa. He eivät anna Hongkongia kommunistien käsiin.
Digitaalinen, kuin robotti, omistautunut asialleen 24 tuntia vuorokaudessa liikaa tunteilematta. Näin työtoverit, ystävät ja tutkijat ovat kuvailleet Joshua Wongia.
Saman mielikuvan hän antaa yhä: vastaukset ovat teräviä, hiottuja ja asiaan keskittyviä.
Haastattelu on tehty, ja Wong on kävellyt pari kertaa Kansalaisaukion aidan ohi televisiokuvia varten. Hän toistaa reitin ja eleet tottuneesti. Ammattilainen tietää, miten toimia.
Wongia on myös kuvattu tavallisen perheen tavalliseksi pojaksi. Hän itse on sanonut toistamiseen, että julkisuus oli paha, joka piti sietää. Häntä ajoi taistelu demokratian puolesta.
– Minun piti valmistua yliopistosta jo viime vuonna, mutta opinnot lykkääntyivät, koska olin vankilassa, Wong selittää.
Keväällä 2017 Wong tuomittiin vakeuteen laittomasta kokoontumisesta vuoden 2014 mielenosoitusten yhteydessä. Seuraava vuonna hän sai uuden tuomion oikeudenkäytön estämisestä. Yksi oikeusjuttu on yhä kesken. Tuomioiden vuoksi Wong ei voi hakea poliittista virtaa viiteen vuoteen.
Monet ovat pitäneet Wongin ja muiden mielenosoitusten johtohahmojen tuomioita poliittisina.
– Verrattuna moniin aktivisteihin manner-Kiinassa ne [tuomiot] eivät ole mitään, Wong sanoo.
Vuonna 2014 Time-aikakauslehti valitsi Wongin maailman vaikutusvaltaisimpien teinien joukkoon. Fortune-lehti puolestaan nimesi hänet ehdolle Vuoden 2014 vaikuttajaksi.
Toisaalta monille hongkongilaisille hän on lapsitähti, joka ei tosipaikan tullen pystynytkään pitämään lupauksiaan.
Sateenvarjomielenosoitukset jatkuivat lopulta yhteensä 79 päivää. Hongkongin hallinto luopui kyynelkaasusta ja päätti väsyttää ihmiset.
Niinpä poliisi lähti siivoamaan katuja vasta, kun mielenosoittajien toivo hallinnon myönnytyksistä alkoi parin kuukauden kadulla asumisen jälkeen hiipua. Wong pidätettiin jälleen ja mielenosoituksen toinen johtohahmo, yliopiston professori Benny Tae antautui.
Lopulta Hongkongin valtaus julistettiin päättyneeksi. Kiinan presidentti Xi Jinping ylisti Hongkongin johtoa siitä, ettei se antanut periksi mielenosoittajille.
Supervalta oli voittanut toisen erän teiniä vastaan.
Nyt, neljä vuotta myöhemmin Wong yrittää löytää tasapainon työn ja läksyjen välillä. Wong ja Scholarism-liikkeen muut johtohahmot ovat perustaneet uuden Demosisto-puolueen.
Vuonna 2016 puolueen ehdokas 23-vuotias Nathan Law valittiin Hongkongin parlamenttiin kaikkien aikojen nuorimpana edustajana. Ura jäi kuitenkin lyhyeksi: Law erotettiin hänen protestoituaan virkavalan vannomisen aikaan.
Puolueen täytevaaliehdokas Agnes Chow ei saanut osallistua vaaleihin lainkaan. Hylkäämistä perusteltiin sillä, että Dmosisto ajaa Hongkongin itsemääräämisoikeutta.
– Neljä vuotta sitten valtasimme kadut demokratian nimissä. Myöhemmin olemme tajunneet, että Peking vain tiukentaa otettaan Hongkongista Xi Jinpingin johdolla, Wong sanoo.
Tällä viikolla Hongkongissa esiteltiin laki, joka kieltäisi Kiinan kansallislaulun pilkkaamisen ja epäkunnioittavan kohtelun. Hymnille on buuattu viime vuosina muun muassa jalkapallopeleissä vastalauseena Kiinan politiikalle. Lain mukana pilkkahuudoista voi saada tuhansien eurojen sakon ja kolmen vuoden vankeustuomion.
Esityksen arvellaan päätyvän laiksi jo ennen kesää.
Wongin mielestä kyseessä on taas yksi tapa, jolla Kiina rajoittaa hongkongilaisten ilmaisunvapautta.
– Kukaan Hongkongissa ei voi elää normaalia elämää. Ne, jotka tukevat demokratiaa, joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta, hän sanoo.
Teinistä ja supervallasta kertovassa dokumentissa käy ilmi, miten sateenvarjomielenosoitusten jälkeinen epäonnistumisen tunne ja sen päälle lisätty pelko lamauttivat Hongkongin toiveikkuuden.
Jo mielenosoitusten aikana monet kaupunkilaiset olivat kääntyneet aktivisteja vastaan, sillä katujen valtaus haittasi päivittäistä elämää. Kauppiaat tekivät tappiota, markkinoilla oli epävarmuutta.
– Minun on vaikea hyväksyä, että valtaus päättyi, Wong sanoo dokumentissa.
Hän ei silti sano katuvansa. Kahden kuukauden katuprotestit eivät tuoneet tulosta, mutta sitä tärkeämpää on pitää Hongkongin asia esillä, Wong toistaa.
– Ihmiset voivat olla masentuneita, mutta he ymmärtävät, että meillä on vastassamme maailman suurin autoritäärinen valtiojohto. Me olemme etulinjassa, maailman pitää muistaa se.
Valtakautensa rajoituksen poistanutta Xi Jinpingiä on pidetty on Kiinan ideologisimpana johtaja sitten Maon. Häntä ajaa tarve pitää Kiina vahvana ja yhtenäisenä. Xin mukaan separatisimi on Kiinan päävihollisia.
Tämä on näkynyt muun muassa Länsi-Kiinan Xinjiangissa, missä jopa miljoona vähemmistöön kuuluvaa uiguurimuslimia on pakotettu suljetuille leireille.
Kiina on toistanut, että kyse on vapaaehtoisesta uudelleenkoulutuksesta. Asiantuntijoiden mukaan tilanne lähentelee pikemminkin etnistä puhdistusta
Tutkija Adrian Zenz totesi viime keväänä, että Xinjiangissa on käynnissä tehokkain sosiaalinen pakkojärjestely sitten kulttuurivallankumouksen.
Muutkin Kiinaa seuraavat tutkijat ovat verranneet Xin otteita Maon kampanjoihin: myös Xinjiangissa syntyy traumoja, jotka kestävät yli sukupolvien.
Uimari Hong Yingin lautanen on tyhjä ja on aika ottaa bussi kotiin. Myöhemmin tällä viikolla hän tapaa taas ystäviään, pelaa pingistä ja puhuu ehkä jälleen kerran siitä, millaista oli paeta omasta kotimaastaan.
Hänen mielestään vertaus menneeseen on varsin osuva.
– Me elimme kärsimyksen ajanjakson. Toivottavasti nuorten ei tarvitse kokea sitä.
Nainen makaa mustalla nahkalavitsalla vatsallaan tatuointiliikkeessä Hämeenlinnan Sibeliuksenkadulla. Selän oikealle puolelle piirtyy surisevan koneen mustalla musteella valumajälkiä kasvokollaasista. Iholla erottuu käsi, pari suuta, nenää ja silmiä.
Kuva on tulossa peittämään mustia ruusuja, jotka kukkivat selkärangan päällä. Monivuotinen haave on toteutumassa: koko selän peittävä tatuointi rakentuu kuvaamaan Jenni Ahtiaisen sielunmaailmaa.
Tatuoinnit kivistivät ihan konkreettisesti myös nelisen vuotta sitten. Jenni näki tuolloin toistuvaa unta mustista tatuoinneista, muutaman sentin leveistä viivoista käsivarsien ympäri. Hän otti unien tatuoinnit Berliinissä maaliskuussa 2015. Unet loppuivat siihen.
– Siinä meni jotain pieleen. Kädet tulehtuivat ja turposivat, mutta oli se sen arvoista.
Suunnittelijan päätyönä ovat olleet kaulavaatteet ja asusteet. Kravatintappaja ei olisi edes kovin kaukaa haettu titteli. gTIE-brändistä melkein tuli suuri suomalainen muodin menestystarina maailmalla.
Mutta tarinamme olisi paljon tylsempi, jos niin olisi käynyt.
Helsinkiläisen Taivallahden ala-asteella 11-vuotias Jenni Ahtiainen kävi viidettä luokkaa musiikkiluokalla. Hän käveli itse sosiaalitoimistoon kysymään, minkä ikäinen pitää olla, että voi muuttaa äidin luota Helsingistä isälle Poriin. Sinne lapsuusmaisemiin kun olivat jääneet kaikki kaverit vanhempien eron jälkeen.
Jenni oli jo tuolloin sosiaalinen ja kaikkien kaveri – jopa siinä määrin, että vasta luokalle tullut tyttö äänestettiin Hymy-patsaan saajaksi.
Nuorella Jennillä oli kaksi uravaihtoehtoa: psykologi tai sisustussuunnittelija. Lukion jälkeen luovuus voitti ja nuori nainen suuntasi sisustajakurssille Teuvalle. Sen piti olla valmennuskurssi matkalla Taideteolliseen korkeakouluun. Punainen Alfa Romeo suhasi tiivistä tahtia Porin ja Teuvan väliä.
TAIKin pääsykokeissa Jenni halusi erottautua hakijoista ja sanoi sisustusarkkitehtiosaston hollantilaiselle johtajalle kohteliaisuuden: "Kuulin, että täällä on hollantilainen herrasmies paikalla."
Sen jälkeen tuli häpeä ja havahtumisen hetki.
– Päätin, että ikinä en rupea kehumaan ketään, ketä en tunne, ilman syytä. Se itsehäpeä oli niin kamala. Sen jälkeen en ole perseitä nuollut.
Ensimmäinen hakukerta tuotti pettymyksen, kun opiskelupaikkaa ei auennut. Ketutti. Jenni muutti Helsinkiin. Vasemman rinnan alle onkin tatuoitu teksti Pikkukaupungin tyttö. Tyttö voi lähteä Porista, mutta Pori ei tytöstä.
Ahtiainen meni töihin sisustusarkkitehtitoimistoon, ja sieltä toisen suunnittelijan assistentiksi. Mikko Kalliokosken myötä hän innostui rautarakenteista ja lähti opiskelemaan hitsaamista metallimuotoilukurssille Järvenpäähän. Kurssi innosti hitsarimuija Ahtiaista niin, että hän kävi sen kaksi kertaa.
Toinen hakukerta TAIKiin toi halutun opiskelupaikan, vaikka pitkä pääsykoeviikko laihdutti naista useita kiloja.
Elämä opiskelijana oli köyhää. Jopa opettaja mainitsi kerran hississä opiskelijoille, että te ette tule ikinä tienaamaan tällä alalla.
Samaan aikaan kuvataideopettaja Jan-Kenneth Weckman rohkaisi Ahtiaista luottamaan itseensä piirtäjänä. Niinpä Ahtiainen äityi tekemään grafiikkaa, innostui tietokoneista ja koodaamisesta, opetteli tekemään verkkosivuja ja animointia ja löysi itsensä tekemässä kirjankuvituksia WSOY:lle.
Päätös opintojen keskeyttämisestä hävetti sekin, monta vuotta, mutta ratkaisu tuntui oikealta.
Sitten tietokone alkoi sapettaa ja hän alkoi vastapainoksi ommella. Itselle, kavereille ja kaverien kavereille – ja niin syntyi kaulavaatemerkki ja asustefirma gTIE vuonna 2007.
Tammikuu 2012. Jenni Ahtiaisen sähköpostissa on kutsu Yhdysvaltoihin Golden Globes -gaalaa edeltävään promootiotilaisuuteen. Siellä suunnittelijat saavat esitellä tuotteitaan toivossa, että ne päätyisivät punaiselle matolle astelevien elokuvatähtien ylle, salamavalojen räiskeeseen. Jenni jo melkein dissaa koko kutsun roskapostina. Sitten iskee paniikki: mistä repiä tarvittavat rahat ja tuotteet, kun mahdollisuus läpimurtoon on ovella?
Jennin läheinen tuki ja turva eli oma äiti sanoo, että ei hätää, minulla on luottokortteja. Rahoitus saadaan kuitenkin järjestymään, kun kulttuuriministeriö tulee apuun tukemaan matkaa rahallisesti. Los Angelesin reissulla MTV Music Awardsien tuotantoyhtiö kiinnostuu tuotteista ja kutsuu vastaavaan tilaisuuteen näihinkin julkkisjuhliin.
Siinä vaiheessa gTIE on yhtä kuin Jenni Ahtiainen. Ei työntekijöitä, ei yhtään rahaa, asuntokin oli jo myyty firman perustamiseksi. Jos aikoo ottaa nosteesta kaiken irti ja laajentua, on saatava rahoitusta.
Rahat saadaan piilorahoituskierroksella omilta asiakkailta ja yksityisiltä sijoittajilta. Fiban-yksityissijoittajayhdistyksen kautta löytyy sijoittajia, joiden usko Jenniin nostaa joukkorahoituspalvelu Invesdorissa kerätyn summan lähes 300 000 euroon. Vuosi on 2013. Näin lähdetään valloittamaan maailmaa.
Syntyy markkinointimateriaalia ja löytyy jälleenmyyjiä Japaniin, Ranskaan, Saksaan ja Italiaan. Media kirjoittaa maailmanvalloituksesta. Muusikkostarat Bono, Marilyn Manson ja Snoop Dogg käyttävät tuotteita. Parhaimmillaan gTIE työllistää kuusi ihmistä.
Sitten rahat loppuvat.
– Usko ei loppunut, mutta rahat kyllä. Ja kun rahat loppuivat, homma laski kuin lehmän häntä. Messuilla pitäisi käydä pitempään, ainakin kolme vuotta. Monet sisäänostajat testaavat brändiä, jaksaako se kantaa.
Käyt messuilla, myyt ja teet ja silti on epävarmaa, ostaako kukaan. gTIEsta alkaa tulla Jennille "huonosti käyttäytyvä lapsi, joka pitäisi laittaa koulukotiin". Pään seinään hakkaaminen syö motivaatiota, ja Jenni alkaa vihata koko hommaa.
Nainen istuu Pariisin muotimessuilla oman tuotemerkkinsä ständin liepeillä syömässä aamupalaansa, yhtä omenaa. Meno messuilla on armeijamaista: kun iso sisäänostaja suvaitsee tulla paikalle, porukka pomppaa pystyyn pokkuroimaan.
Los Angelesista saapunut mies odottaa saavansa aikaan vastaavanlaisia reaktioita myös pienen suomalaismerkin suunnittelijalta. Kun nainen vain jatkaa omenansa syömistä, mies kommentoi: "Tuon täytyy olla tosi hyvä omena."
Kauppoja ei syntynyt eikä Jenni Ahtiainen ole siitä edes pahoillaan.
– Teen juttuja hyvien ihmisten kanssa. Miksi tekisin mitään veemäisten ihmisten kanssa?
Myöhemmin helsinkiläisessä baarissa ystävä esittelee ystävilleen Jennin vaatesuunnittelijaksi. Ahtiaista alkaa hävettää. Hän ei arvosta omaa ammattiaan.
Porilaisessa baarissa puolestaan tuntematon nainen tulee onnittelemaan menestyksestä suunnittelijana maailmalla. Jenni vastaa sanomalla, että älä usko mitään mitä lehdissä sanotaan, en ole nukkunut moneen viikkoon kunnolla, ei tämä johda yhtään mihinkään.
Nyt, vuonna 2019, muotihippaloissa hilluminen on saanut jäädä. Paitsi Emma-gaala. Se on kuulemma kiva.
– Kissanristiäisissä oleminen ei vaan ole minun juttuni. Saatoin tulla muotimessuilta kotiin ja itkeä kolme päivää. En ikinä kotiutunut Helsinkiin. Aiiii auuh!!
Selkää ja kylkeä mustaksi piirtävä tatuointineula osuu johonkin kipeään kohtaan. Ehkä hän ei halunnutkaan menestyä? Onko tinkimättömyys torpannut suuren sukseen – vai onko oman vision noudattamisen taakse hyvä mennä piiloon, kun asiat eivät suju?
Ei mennä tähän nyt. Puhutaan tästä tarkemmin, kun pääsemme kohta Nahkaamon työpöydän ääreen.
Jenni Ahtiaisen kaulaan on peilikirjoituksella tatuoitu sana rehellisyys. Se muistuttaa tärkeästä arvosta, joka liittyy Jennin pojan syntymään.
19-vuotiaana Jenniltä oli leikattu kasvain, ja lääkärin mukaan raskaaksi tuleminen saattoi olla vaikeaa. Ihme kuitenkin tapahtui, niin kuin ihmeillä on tapana – yllätyksenä ja suunnittelematta.
Ennen raskaustestin tekemistä lapsen isä kysyi, haluaako Jenni viettää hänen kanssaan loppuikänsä, jos on raskaana. Miten olla rehellinen hetkellä, jolloin pelkäät jääväsi uuden pienen elämänidun kanssa yksin etkä kuitenkaan halua luopua vauvasta?
– Valehtelin. Siitä jäi todella huono fiilis.
– Tiesin jo silloin, että hän ei ole se elämäni mies.
Urho-poika oli puolitoistavuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Kävi vielä niin, että vanha valhe tuli esiin.
– Myönsin hänelle valehdelleeni jo aiemmin, mikä tietysti loukkasi häntä järjettömästi. Päätin, etten ikinä enää valehtele kenellekään, vaan puhun omat tunteeni auki. Pitää löytyä ballseja olla rehellinen.
Nyt Urho on jo 11-vuotias. Vuoroviikkojärjestely Helsingin ja Hämeenlinnan välillä on vakiintunut osaksi arkea. Jenni kehuu ex-miestään yhdeksi älykkäimmistä ja kivoimmista ihmisistä, joita tietää.
– Lapsi toi elämään syvempiä merkityksiä oikealle ja väärälle. Kaikkea peilasi lapsen kautta. Se opetti paljon moraalista. Moni puhuu paljon siitä, millaisia muka ovat. Mutta oikeasti sen sijaan, että puhuu, pitäisi TEHDÄ.
Siksi rehellisyys.
Nainen tökkäsi miestä rintaan oululaisessa yökerhossa ja kysyi kukas sinä olet. Tanssilattian reunalla alkanut keskustelu jatkui ja jatkui ja jatkui. Se oli siinä, salama oli iskenyt.
Isän tytöksi itseään kutsuva Jenni sanoo toistavansa äitinsä elämänvalintoja. Äiti löysi uuden rakkauden, erosi Jennin isästä ja muutti Helsinkiin. Jenni oli jo eronnut avopuolisostaan, kun tapasi Iisakki Kiemungin Rockfutiksen SM-kisojen iltabileissä, rakastui ja muutti Hämeenlinnaan.
Porin muija tulisielu löysi vastaparinsa ja elämänsä rakkauden pitkätukka-kuntapoliitikosta. Vuoden päästä, 2017 Hämeenlinnassa, pari vietti lajissaan ensimmäiset Rockfutis-häät.
– Itsekäs minä olen. Siitä kärsin. Todella kunnianhimoinen ja määrätietoinen, vaativa presenssi. Sanon ääneen mitä ajattelen.
Parisuhde vain voimistui Iisakki Kiemungin oikeusprosessin myötä. Korvaustuomio Sunny Car Centerin konkurssipesälle roolista yhtiön hallituksessa tuntui Jennistä epäoikeudenmukaiselta ja väärältä.
– Epäoikeudenmukaisuutta en kestä, silloin tulee kapinavaihe päälle. Mitä enemmän pohjalla toinen oli, sitä vahvemmaksi itseni tunsin. Ajattelin, että nyt minun täytyy ottaa huolekseni tietyt asiat.
Niitä olivat esimerkiksi arjen pyörittäminen ja sen varmistaminen, että taloushuolet eivät saa miestä perumaan salikorttia. Jenni ei halunnut turhia kyselläkään, ettei asia olisi jatkuvasti palannut miehen ajatuksiin.
– Annoin toiselle tilaa analysoida ja pohtia.
Mutta ei tulinen oinas epäröi leimahtaa, jos siltä tuntuu. Eräänkin kerran Jenni nakkasi Iisakin pihalle, kun mies tuli kotiin työmatkalta eikä sitten antanut Jennin mielestä hänelle tarpeeksi huomiota. Tarina päätyi Demokraattiin Iisakin kolumniin, kuinka empatiakyvytön ihmissaatana päätyi pakkaseen autoon nukkumaan.
– Vaadin hirveästi huomiota häneltä ja muiltakin. Eikä kukaan muu saa yhtä nopeasti minua kiihtymään nollasta viiteensataan. Mutta aika pian hän pääsi kuitenkin takaisin sisälle.
Taiteilijasielu rokkimuija on aina pitänyt arvista, virheistä ja epätäydellisyydestä, myös ihmisissä. Silti Jennille on ollut kova paikka hyväksyä itsensä ja etenkin fyysinen olemuksensa. Vartalokompleksin syntyyn riitti äidin väärään aikaan vahingossa tokaisema "olet lihonut". Äiti on silti Jennin paras ystävä, on aina ollut.
Vaikka ulkopuolelta katsoen on selvää, että Jenni on kaunis, rohkea, luova, vahva ja itsenäinen, tämän todellinen hyväksyminen, sydänjuuria myöten sisäistäminen, ei silti ole hänellekään itsestäänselvyys.
Tuorein itsehyväksynnän koetus tuli todetun kuulon aleneman myötä. Kuulolaite otti aluksi päähän ja ärsytti ulkonäköbisneksessä uraa luonutta naista. Sitten tuli sisu, ja järki.
– Käyttäväthän ihmiset silmälasejakin, ei niitäkään tarvitse hävetä. Päätin, etten ala kasvattaa tukkaa korvien päälle.
Sen sijaan Jenni korosti kuulolaitetta korulla ja kertoi siitä Facebookissa. Asenne tarttui ja näkyi postauksen kommenteissa. Moni muukin tajusi, ettei laitetta tarvitse hävetä.
– Aiemmin tuli olo, että pidetään tyhmänä, kun ei kuule, ja joutuu kyselemään mitä? Nyt minut huomataan paremmin. Luulen, että se johtuu siitä, että itsevarmuuteni kasvoi, kun kuulin paremmin.
Eikö näin vahva ja suora nainen kuuluisi politiikkaan?
– Olen ajatellut sitä, mutta kärsivällisyyteni ei riitä siihen. Siellä tehdään niin paljon kompromisseja! Saan kiksejä siitä, että saan ihmisten silmiä auki, vaikka se olisi valtavirtaa vastaan. Minä voin tuoda asioita esiin ja saada ihmiset puhumaan, ja ehkä joku vie niitä sitten eteenpäin.
Hämeenlinnan Kantolassa on iso, punatiilinen teollisuusrakennus, jonka rappukäytävässä haisee jokin vaikeasti tunnistettava sekoitus hikeä, metallia, liuottimia ja ehkä puupölyä. Maalitahroja betonilla, kylmää kaikua. Hienosti sanottuna rouheaa, mutta ainakin teeskentelemätöntä, ja käytännöllistä. Oikeastaan aika rock.
Toisen kerroksen perällä on Nahkaamon paja. Nahkaamo on reilun vuoden vanha yritys, jonka ajatuksena on myydä nahkavuotia ja omien suunnittelijoiden malleja asusteista apuvälineisiin.
Ikkunoista näkyy suoraan Kantolan kuulun konserttipuiston kumpareelle. Tilassa on ompelukoneita, työstökoneita, iso työpöytä, hyllytolkulla nahkarullia ja lokerokaupalla niittejä, lukkoja, solkia, lenkkejä ja neppareita. Sivuhuoneessa astutaan 2000-luvulle: siellä komeilee tietokoneohjattava laserleikkuri, jolla nahkaan voi siirtää kuvia, tekstejä tai kuvioita.
Täällä on Ahtiaisen luovuuden uusi koti. Jennin Deafmetal-kuulokorut syntyvät täällä. Auttavina käsipareina työskentelee erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä.
Juuri nyt pöydän äärellä syntyy käytännön tarpeeseen mustaa, nahkaista kannatinta: pitkät villasäärystimet pitäisi saada pysymään ylhäällä.
Ahtiainen on löytämässä tasapainon käsillä tekemisen ja muotimaailman pinnallisuuden välillä. Hän suunnittelee yhtenä suunnittelijana ja osakkaana Nahkaamolle mallistoja, ja tekee täällä myös omia gTIE-töitään.
– Täällä meidän on tarkoitus työllistää kehitysvammaisia ja järjestää erilaisia kursseja ja pajoja. Tämä on minulle ihmisläheisempi tapa tehdä tätä työtä.
Miten tässä näin kävi? gTIEnhan piti valloittaa maailma – ja nyt Jenni Ahtiainen, suuri suunnittelija, istuu pienessä pajassa pikkukaupungin laitamilla hakkaamassa vasaralla niittiä.
Ehkä hän ei halunnutkaan, siis TODELLA halunnutkaan menestyä? Tuliko pelko?
– Kyllä, kyllä. Olen aina ollut itse itseni pahin este menestyä. En ole uskaltanut. Näyttämisen halu oli kova. Mutta muotimaailma oli väärä laatikko minulle.
Maailmanvalloitus on kuitenkin jotain ihan muuta kuin mistä lehdissä kirjoitetaan.
– Ehkä sitä pelkää, että jos menee täysillä vain yhtä asiaa, niin sitten sitä on lopullisesti vain siinä. Ja kun pääsee johonkin tavoitteeseen, niin sitten se onkin tylsää. Olen saavuttanut jo kuitenkin enemmän kuin koskaan kuvittelin.
Pitäkää tunkkinne. Minulla on vain tämä yksi elämä. Jenni irtisanoi silloiset kolme työntekijäänsä vuonna 2016 ja jäi määrittelemättömälle tauolle maailmanvalloituksesta. Edelleenkin jälleenmyyjät silti myyvät gTIE-tuotteita ulkomailla. Tätä hän nyt haluaa, täällä on kaikki. Paitsi hitsauspillit.
Puoliso kuvaa Jenniä sanoilla hyväsydäminen, auttavainen, empaattinen, herkkä. Mutta ensimmäiseksi ja yhdellä sanalla? Vastaus on rohkea. Rohkeaa on myös jättää kesken ja lopettaa, vaikka paineet ja media ja näyttämisen halu ja sijoittajat ja työntekijät.
– Kun olen niin itsekäs, ollut pienestä asti, niin koetan paikata sitä ottamalla muita tietoisesti huomioon. Eikö ole parempi olla itsekäs, joka edes yrittää olla epäitsekäs?
Nuoruuden viuluopinnot, ammattiin opiskelu, ensimmäinen avoliitto, laulajahaaveita hellinyt popjazz-leiri – nekin kaikki jäivät kesken.
Positiivisuus, impulsiivisuus ja ideat sen sijaan eivät ole loppuneet. Nainen innostuu uudesta hetkessä ja ratkaisu pitää löytyä aika nopeasti. Muuten projektit jäävät, kesken.
– Jo muutama vuosi sitten hyväksyin, että olen tällainen ympärilleni räkijä. Oli työt mitä vaan, niin ne menevät maaliin jos ovat mennäkseen.
Sisustusarkkitehtikoulun pudokas on tehnyt sisustuksia asuntomessuille ja Porin Yhteisökeskukseen. Kuulovamma kääntyi voitokkaaksi korumallistoksi, joka palkittiin Suomen Kädentaitomessuilla Vuoden uutuustuotteena.
Moni vastoinkäyminen jäsentyy jonkin uuden aluksi tai kääntyy voitoksi, kun on rehellinen itselleen ja tekemiselleen.
Selkätatuointi on vielä kesken. Niin kuin on nainenkin, johon kuvaa palanen kerrallaan leimataan. Hän ei vielä ole ihan varma siitäkään, mitä selkään lopulta piirtyy.
– Olen koettanut muokata itseäni perhostoukka-ajattelulla omaan elämänkaareen soveltaen. Milloinkahan sitä olisi valmis kuningatar?
Suomen kylmin kolkka löytyy tällä hetkellä Sodankylästä. Illan ensimmäinen pakkasennätys syntyi myöhään lauantai-iltana klo 22.10, kun -36,7 astetta mitattiin Kuusamon Kiutakönkäällä ja Sallan kirkonkylässä.
Klo 22.20: Kuusamossa pakkanen laskee edelleen, -36,8.
Klo 23.00: Kylmintä on Kiutakönkäällä, -37,1. Sallassa pakkanen on laskenut ennätyslukemista, -36,5.
Klo 23.30: -37,2. Ilmatieteen laitokselta kerrotaan, että syynä pakkasennätykseen on maan itäisiä ja pohjoisia osia koetteleva arktinen ilmamassa.
– Kireät pakkaset tehdään siitä, kun talven sydämessä on lumipeitettä, arktinen ilmamassa ja selkeää, sanoo päivystävä meteorologi Ari-Juhani Punkka.
Klo 23.50: Kiutaköngäs -37,4.
Kylmää ja kuivaa arktista ilmaa syntyy meteorologin mukaan napa-alueilla.
– Muun muassa uralin itäpuolella on hyvin kylmiä alueita ja ankara talvi-ilmasto, jossa mitataan huomattavasti kylmempiä lukemia. Sitä kulkeutuu meille ja Keski-Eurooppaan mannerta pitkin.
Klo 00.00: Kiutaköngäs -37,6.
Klo 00.10: Kiutaköngäs -37,7. Ilmatieteen laitoksen mukaan mittauspaikka sijaitsee 6-8 metriä korkeiden rakennusten ja metsikön suojaamalla pienellä piha-aukealla Oulankajoen jokikanjonissa. Paikka on noin 200 metriä läheisiä vaaranlakia alempana.
Klo 00.50: Kiutaköngäs -37,5.
Klo 02.00: Sodankylä mukaan kilpailuun, -37,6.
Klo 02.10: Kuusamon ennätystä sivutaan Sodankylässä, -37,7.
Klo 02.40: Sodankylä ohittaa Kuusamon, -37,8. Tähtelän mittausasema sijaitsee Ilmatieteen laitoksen mukaan Kitinen-joen loivassa laaksossa noin viiden kilometrin päässä Sodankylän "kaupunkimaisesta asutusalueesta."
Klo 03.00: Sodankylä -37,9.
Klo 03.50: Sodankylä -38,2.
Klo 04.50: Sodankylä -38,5.
Klo 05.20: Sodankylä -38,6.
Klo 05.40: Sodankylä -38,7. Talven pakkasennätys.
Klo 7.50: Lämpötila ei näytä enää laskevan Sodankylässäkään, jossa mitattiin hetki sitten 38,5 astetta pakkasta.
– Meillä on nyt Euroopan kylmin ilmamassa täällä Euroopan koillisosassa ja varsinkin maan pohjoisosassa ilmamassa on arktista, sanoo Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Ari-Juhani Punkka.
Lähellä 40 astetta olevat pakkaslukemat ovat hänen mukaansa tavanomaisia talven alimpia lämpötiloja.
– Ei tarvitse kovin pitkälle taaksepäin mennä, vuodelle 2017, kun on ollut jo reippaat 40 astetta pakkasta, Punkka sanoo.
Koko tilastohistorian hyisin lukema on vuodelta 1999. Tuolloin Kittilän Pokassa oli -51,5 astetta.
Koko Suomeen ennustetaan erittäin kylmää säätä sunnuntaista maanantaiaamuun. Pakkanen on kireää, mutta ei purevaa, koska tuuli on melko heikko. Etelässäkin pakkasasteita voi olla 20–30.
Paukkupakkasista päästäisiin ennusteen mukaan pikku hiljaa maanantain kuluessa, tosin Lapissa lienee tiistainakin parisenkymmentä astetta miinuksella.
Lue lisää
Voimakas räjähdys on romahduttanut osan asuintalosta Haagissa Hollannissa iltapäivällä Suomen aikaa.
Valokuvista näkyy, että iso osa kolmikerroksisesta talosta on käytännössä raunioina.
Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan ihmisiä saattaa olla loukussa rojun alla, ja pelastustyöntekijät etsivät koirien avulla mahdollisia uhreja raunioista. Ainakin kolme ihmistä on löydetty talon alta hengissä.
Kaikkiaan onnettomuudessa loukkaantui palolaitoksen mukaan ainakin yhdeksän ihmistä, joista seitsemän on viety sairaalaan.
Räjähdyksen aiheutti paikallisen poliisin mukaan kaasuvuoto.
Paikalla on lukuisia pelastustyöntekijöitä sekä helikopteri.
Ruotsin pääministeri Stefan Löfven on vierailulla Suomessa tänään ja huomenna. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Löfven valittiin juuri uudelle pääministerikaudelle.
Löfven tapaa tänään presidentti Sauli Niinistön Mäntyniemessä. Tänään pääministeri osallistuu myös sosiaalidemokraattien pohjoismaisen yhteistyökomitean kokoukseen.
Huomenna Löfven tapaa suomalaisen virkaveljensä Juha Sipilän (kesk.) Helsingissä. He keskustelevat esimerkiksi maiden kahdenvälisistä suhteista sekä ajankohtaisista EU-asioista. Esillä ovat myös ilmastokysymykset sekä puolustus- ja hybridiuhat.
Ruotsi sai tammikuussa uuden hallituksen kuukausia kestäneen ankaran poliittisen väännön jälkeen. Hallitukseen valikoituivat lopulta samat puolueet kuin edelliseenkin, eli sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue.
Vaikka pääministeri Löfven uusi hänkin pestinsä, Ruotsin hallituspolitiikka sai silti merkittävän uuden päänavauksen. Perustavan muutoksen toi se, että nyt uudistuksia on mahdollista tehdä yhdessä vasemmiston ja oikeiston aiemman poliittisen blokkirajan ylitse.
Keskustapuolue ja liberaalit jäivät hallituksen ulkopuolelle, mutta ne sopivat budjettiyhteistyöstä hallituksen kanssa.
Yhteistyötahto löytyi osin siksi, että äärioikeistoa ei haluttu päästää Ruotsissa hallitukseen, toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Löfvenin mukaan uusi hallitus aikoo tehostaa ilmastotoimia. Hän vakuutti, että Ruotsista tulee maailman ensimmäinen hyvinvointivaltio, joka ei ole riippuvainen fossiilisista polttoaineista.
Toimittaja Olli Ainola on kuollut, kertoo Iltalehti. Lehden mukaan Ainola menehtyi sunnuntaina vaikean sairauden uuvuttamana 60-vuotiaana.
Ainola työskenteli sekä toimittajana että esimiehenä muun muassa Iltalehdessä, Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa. Hän voitti uransa aikana useita palkintoja journalistisesta työstään.
Ainola oli perehtynyt erityisesti politiikan ja talouden aiheisiin. Viime vuodet hän työskenteli Iltalehden erikoistoimittajana.
– Ollin merkitys oli valtava paitsi Iltalehdelle myös koko suomalaiselle politiikan journalismille, sanoo vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi Iltalehdessä.
Lue myös: Iltalehden erikoistoimittaja Olli Ainola on kuollut (Iltalehti)
Porin Mäntyluodossa telakan nimikyltti vaihdettiin viime kesänä. Kyltissä lukee Pori Offshore Constructions. Telakka palasi takaisin suomalaisomistukseen ranskalaiselta Technipiltä.
– Meillä on reaktorityö loppusuoralla ja se toimitetaan tilaajalle parin viikon sisällä. Iloinen juttu on se, että saimme vuoden alussa lisätilauksen kahdelle uudelle reaktorille, kuvailee toimitusjohtaja Manu Grönlund telakan tätä hetkeä.
Isot vaativat teräsrakenteet ovat meidän leipälajimme. Manu Grönlund
Norjaan toimitettavat reaktorit ovat prosessiteollisuudessa käytettäviä säiliöitä, erityisrakenteisia paineastioita.
– Isot vaativat teräsrakenteet ovat meidän leipälajimme.
Mäntyluodon telakka työllistää tällä hetkellä 150 työntekijää. Yhtiö hakee jatkuvasti uusia projekteja ja yhteistyökumppaneita, jotta loputkin omasta väestä saataisiin töihin.
– Vielä on noin 60 työntekijää reservissä lomautettuna.
Mäntyluodon telakka pärjää tällä hetkellä kotimaisella työvoimalla. Alihankkijoita käytetään yksittäisiin erikoishankintoihin.
– Meillä väki saa hyvän korvauksen työstään. Ise asiassa olen kuullut, että he saavat keskitasoa parempaakin palkkaa, mutta myös työ ja käyttämämme materiaalit ovat erittäin haastavia. Osaamisen taso on meillä korkea ja oma väki on erittäin taitavaa, kiittelee toimitusjohtaja Grönlund.
Alihankinta voi tulevaisuudessa telakalla lisääntyä riippuen uusien projektien ja tilausten laajuudesta. Toimitusjohtaja Grönlundin mukaan myös ulkomaisen työvoiman tarve voisi silloin tulla ajankohtaiseksi, jos telakan työntekijämäärä nousisi useisiin satoihin nykyisestä.
Pori Offshore Constructionsin toimitusjohtaja Manu Grönlund oli mukana äskettäin Pohjois-Norjassa Tromssassa alan tapaamisessa ja pääsi istumaan isojen öljy-yhtiöiden edustajien kanssa samaan pöytään esittelemään oman telakkansa osaamista. Keskusteluissa tulivat esille öljyn ja kaasun lisäksi uusiutuvaan energiaan liittyvät mahdollisuudet
– Norjassa on tällä hetkellä kovasti aktiviteettia, sinne pyritään. Suomalaisella osaamisella olisi mahdollisuutta ottaa oma siivunsa.
– Keskustelu oli hyvin rakentavaa ja avointa. Skandinaavit ymmärtävät toisiaan ja siinä ihmeteltiin, ettei menneisyydessä ole tehty enemmän yhteistyötä.
Spar-lautta on todettu hyväksi konseptiksi. Uskon, että niitä tehdään jatkossakin. Manu Grönlund
Toimitusjohtaja Grönlund ei pidä mitenkään mahdottomana, että Mäntyluodossa rakennetaan tulevaisuudessa vielä myös öljynporaukseen liittyviä tuotteita. Öljynporauslautat ja niiden rungot olivat aikanaan telakan merkkituotteita.
– Ison norjalaisyhtiön arvion mukaan öljyä tuotetaan vielä vuosikymmeniä. Siellä on halua ja tahtoa löytää uusia kenttiä. Spar-lautta on todettu hyväksi konseptiksi. Uskon, että niitä tehdään jatkossakin. Jos Spar-lautalle sopiva esiintymä löytyy, se on edelleen kustannustehokas ja varmatoiminen ratkaisu.
