Hoivakoteja ylläpitävän Esperi Caren toimintamallille rakennettiin pohja jo yli kymmenen vuotta sitten, sanoo Helsingin ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun tutkija Tricia Cleland Silva.
Hän selvitti väitöstutkimustaan varten Esperin työvoiman hankintaa Filippiineiltä aikana, jota hän pitää käänteentekevänä kehityksessä, joka on nyt nostanut hoivalaitosten ongelmat otsikoihin.
Elettiin vuoden 2007 loppua ja vuotta 2008. Suomessa, Euroopassa ja koko läntisellä pallonpuoliskolla väestö ikääntyi ja hoivapalvelujen tarve oli kasvussa. Samalla oli jo yleismaailmallinen pula alan työntekijöistä.
– 38 000 suomalaista ammattilaista oli päättänyt jättää alan. He olivat tyytymättömiä palkkaansa, vuorotyöhön ja moniin työnjohdollisiin asioihin, Cleland Silva selittää tutkimuksensa taustaa.
Ydinajatuksena kustannustehokkuus
Vuoden 2007 lopussa Esperi ryhtyi yhteistyöhön rekrytointiyritys Opteamin kanssa. Niiden ratkaisu työvoimapulaan oli hoitajien hankkiminen Filippiineiltä.
Suomen hallituksella ja kunnilla oli työvoimapulan lisäksi haasteita myös siinä, millä perusteilla ulkomaisen työvoiman pääsyä Suomeen avattaisiin ja valvottaisiin.
– Yritykset näkivät siinä tilaisuuden. Ne sanoivat pystyvänsä ratkaisemaan julkisen alan ongelman. Taustalla oli kuitenkin yksityisyrityksen toimintamalli eli voittojen tavoittelu, Cleland Silva arvioi.
Ne toisin sanoin näkivät bisnesmahdollisuuden ja pyrkivät käyttämään sen hyväkseen, tutkija sanoo. Hänen tulostensa perusteella ydinajatuksena oli vähentää kustannuksia niin paljon kuin vain mahdollista muusta piittaamatta.
Opteamin kansainvälisen rekrytoinnin HR-konsultti Päivi Mäenpää sanoo olevansa yllättynyt näkemyksestä, että rekrytoinnit olisi hoidettu muutoin kuin täysin eettisesti.
Ulkomailta rekrytointi ei ole halpaa, eikä siinä missään tapauksessa ollut kyse säästöistä, vaan sillä haluttiin vastata Suomen työvoimapulaan, Mäenpää sanoo.
Yritykset portinvartijoiksi
Cleland Silva on kotoisin Ottawasta Kanadasta. Hän tuli vuonna 2006 Helsingin yliopistoon tekemään maisterintutkintoa terveydenhoidon hallinnosta ja kiinnostui rekrytointikysymyksistä, jotka olivat nousemassa isoiksi kaikkialla maailmassa.
Kun hän alkoi kaksi vuotta myöhemmin tehdä väitöskirjaansa Hankenilla, Helsingin ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa, filippiiniläisten hoitajien rekrytointi oli käynnistymässä. Väitöskirjan aihe suorastaan tarjosi itseään, hän sanoo.
Tutkimus osoitti, että yksityisyrityksistä tuli rekrytoinnissa myös julkisen sektorin portinvartijoita, jotka päättivät hoitotyön sisällöstä ja johdosta, hän sanoo. Julkisivu kuitenkin noudatti EU:n työlainsäädäntöä, ja yritykset olivat yhteydessä hoitajien ammattiliittoihin, hän lisää.
Taitoja jäi käyttämättä
Filippiineiltä valituilta hoitajilta edellytettiin sairaanhoitajatutkintoa ja työkokemusta. Työpaikka luvattiin, mutta heille ei välttämättä ollut selvää, että työ hoivakodissa ei vastannut heidän koulutustaan, sanoo Cleland Silva.
Heidän sairaanhoitajatutkintoaan ei Suomessa kelpuutettu myöskään perushoitajatutkinnoksi. Hoiva-avustajaksi pääsee ilman tutkintoja. Osa rekrytoiduista ryhtyi siis niihin töihin, osa perushoitajan oppisopimuskoulutukseen.
Filippiineillä perushoitaja-nimikettä ei ole, on vain sairaanhoitajan tutkinto. Suomen hoivakodeissa ei puolestaan työskentele ketään sairaanhoitaja-nimikkeellä.
– Useimmilla oli Suomeen tullessaan jo kokemusta erikoissairaanhoidosta, ja he ilmaisivat pettymystään siihen, etteivät päässeet käyttämään taitojaan, Cleland Silva kertoo haastattelujensa perusteella.
Mahdollisuuksien rajat epäselvät
Mäenpään mukaan tulijoille oli selvää, millaisesta työstä oli kyse. Siitä kerrottiin heille kyllä, hän sanoo.
Näkemysten ristiriitaa voi selittää toinen filippiiniläishoitajia koskenut tutkimus. Yle uutisoi siitä viime vuonna näin:
"Hoitajille kerrotaan kotimaassa järjestetyssä koulutuksessa, millaista hoiva-avustajan työ hoivakodeissa on. Mutta on vähän toinen juttu, pystyvätkö he todella ymmärtämään, että se on pelkkää perustarpeista huolehtimista. Erityisesti, kun vanhusten hoitopaikkoja ei Filippiineillä ole ollenkaan, tutkija Päivi Vartiainen pohtii."
Kaikki tuohon Tampereen yliopiston tutkimukseen haastatellut hoitajat kertoivat tähtäävänsä koulutuksensa täydentämiseen niin, että voisivat työskennellä Suomessa sairaanhoitajina. Heille ei näyttänyt olevan selvää, ettei oleskelulupa välttämättä sallinut siirtymistä töistä kokopäiväiseksi opiskelijaksi, tutkijat kertoivat.
Missä he nyt ovat?
Toteutumattomat odotukset kääntyivät itseään vastaan, sanoo Cleland Silva. Hänen mukaansa monet hoitajista lähtivät muihin maihin – muun muassa Britanniaan ja Yhdysvaltoihin – oltuaan Suomessa ajan, johon olivat alkujaan sitoutuneet.
– Rekrytoinnin ajatusmalli oli ollut saada työntekijöitä mahdollisimman halvalla ja organisoida työ samalla periaatteella. Se ei ollut kestävää. Yksikään hoitaja ei jää pitkäksi aikaa sellaisiin oloihin, Cleland Silva summaa.
Päivi Mäenpäällä on eri käsitys rekrytoitujen viihtymisestä. Hänen mukaansa suurin osa on yhä Suomessa. Opiskelu lähihoitajasta sairaanhoitajaksi on riippunut kunkin omasta halusta, ja useilta koulutus on onnistunut, hän sanoo.
Millaisista määristä noissa ensimmäisten vuosien rekrytoinneissa sitten puhutaan?
Mäenpään mukaan Esperille tuli Opteamin rekrytoimina kaikkiaan noin 50 filippiiniläishoitajaa, viimeksi vuonna 2015. Samaan aikaan Opteam rekrytoi muillekin, myös julkiselle sektorille.
Cleland Silva sanoo, että Opteamin rekrytointiluvut jäivät tutkimuksessa liikesalaisuuden takia epäselviksi.

Tricia Cleland Silvan toissa marraskuussa tarkastettu väitöstutkimus Transnational Management and Globalised Workers: Nurses beyond Human Resources ilmestyi viime vuonna kirjana.
Hän haastatteli tutkimustaan varten Esperin ja Opteamin sekä rekrytointihankkeeseen niin ikään osallistuneen suomen kielen koulutusta tarjonneen Amiedun edustajia.
Esperin rekrytoimien sairaanhoitajien lisäksi haastateltavina oli muita Suomessa työskenteleviä filippiiniläisiä hoitajia, sisä- ja työministeriön ja Helsingin kaupungin edustajia sekä hoitoalan ammattiliittojen Tehyn ja SuPerin ynnä hoitoalaa valvovan Valviran edustajia.
Lääkäreillä on selvä väylä, hoitajilla ei
Opteam ei ole enää muutamiin vuosiin rekrytoinut hoitajia Filippiineiltä, kertoo Päivi Mäenpää. Työvoimapulaan luotu malli on hänen mukaan tyssännyt, ja syitä on monia, muun muassa pitkäksi venynyt lupien käsittely.
Ulkomaisen sairaanhoitajatutkinnon laillistamisväylääkään ei edelleenkään ole, toisin kuin lääkäreillä. Mäenpää suree sitä, että viime vuosikymmenellä alulle saatu pilottimalli jäi taantuman jalkoihin.
Tähän juttuun pyydettiin myös Esperin kommenttia. Henkilöstöjohtaja Maria Pajamo vastasi näin: "En halua käydä läpi vanhoja toimintamalleja, koska on selkeää että on tehty virheitä, mutta nyt tulee muutos."