Tarina on kuultu monta kertaa. Nuori lupaus bongataan kadulta malliksi Pariisin ja New Yorkin catwalkeille tai näyttelijäksi suosittuun tv-sarjaan.

Mutta vanhemmallakin iällä voi lykästää. Joensuusta Ranskaan muuttanut Leea Wasenius napattiin Hollywood-elokuvaan kesken kauppareissun.

"Tämä on höpöhöpöä"

Marraskuussa Wasenius oli saanut tyttärensä ja tämän lapset luokseen vierailulle Lounais-Ranskaan. Naiset olivat lähteneet kaksistaan ostoksille läheiseen Angoulêmen kaupunkiin.

Wasenius odotti ostoskeskuksessa väsyneenä kotiin lähtöä, kun Amélieksi esittäytynyt nainen tuli kysymään häneltä ranskaksi jotain elokuviin liittyvää. Sen enempää Wasenius ei ymmärtänyt, joten nainen vaihtoi kielen englantiin.

Silti kysymystä oli vaikea sisäistää. Wes Andersonin uuteen elokuvaan The French Dispatch haettiin avustajaa ja nainen oli kiinnostunut Waseniuksesta.

Wasenius piti kysymystä höpöhöpönä, mutta paikalle saapunut tytär oli heti myyty: Wes Anderson, menestyselokuva Grand Hotel Budapestin ohjaaja, totta kai äidin pitää suostua.

Niinpä Leea Wasenius sai käteensä kyltin, johon oli kirjattu hänen nimensä ja yhteystietonsa. Amélie otti kuvan ja kiitti.

Myöhemmin Waseniuksen tytär naureskeli, että hän oli hetken pois ja heti äiti oltiin kaappaamassa elokuvaan. Waseniustakin huvitti, sitten hän unohti koko jutun.

Puvustaja paljastaa totuuden

Joulukuussa Leea Wasenius oli nousemassa Helsinki-Vantaan lentokentällä Pariisin koneeseen, kun puhelin soi. Amélie soitti ja kertoi, että Waseniuksen pitäisi tulla koemeikkiin ja sovittamaan pukua ennen varsinaista kuvauspäivää.

Wasenius empi. Hän oli varannut matkat ja liput Kölnin huonekalumessuille, eikä niitä voinut peruuttaa. Töitäkin oli paljon.

Mutta tytär kannusti lähtemään ja kun Wasenius kysyi mielipidettä pojaltaan elokuvaohjaaja Taneli Mustoselta, patisti tämäkin äitiään matkaan.

– Laitoin Amélielle viestin, että minua pelottaa. Hän kehotti ottamaan kaverin mukaan ja lupasi tulla portille vastaan. Lasten ja lastenlasten tähden piti mennä, Wasenius naurahtaa.

Elokuvan työryhmä oli ottanut tukikohdakseen Angoulêmen keskustassa sijaitsevan tyhjäksi jääneen sairaalan.

Viehättävä pienikokoinen rouva toi sovitettavaksi 1950-luvun tyylin vaatteita ja asusteita. Rouva puhui sekaisin englantia, italiaa ja ranskaa, eikä Wasenius aina ymmärtänyt, mitä hän sanoi. Hattuja sovitettiin useita, kunnes rouva oli tyytyväinen.

Vieläkin Wasenius ajatteli, että jospa tämä jäisi tähän.

Hän kertoo uskoneensa koko jutun todeksi vasta kun selvisi, että hänelle puvun valinnut rouva oli Milena Canonero, neljä Oscaria voittanut maailmankuulu italialainen puvustaja.

Elokuvaohjaajapoika opasti pyytämään nimikirjoituksia

Tammikuussa Leea Wasenius ajoi jälleen kohti Angoulêmea. Kuvauspäivä oli merkitty alkamaan kello 10 ja kotiin pääsisi vasta 12 tuntia myöhemmin. Ratissa jännitys oli käydä ylitsepääsemättömäksi.

Graafisena suunnittelijana Wasenius on omassa työssään tottunut olemaan taustalla ja yhtäkkiä pitikin olla esillä maailmantähtien keskellä. Elokuvaohjaajapojalta saatu evästys lähinnä lisäsi jännitystä.

– Taneli sanoi monta kertaa, että ota nimikirjoituksia, mutta enhän minä kehdannut enkä uskaltanut pyytää keneltäkään, Wasenius nauraa.

Kuvauspaikalla jännitystä helpotti, että tilanne oli selvästi tuotantoryhmän hallussa. Kaikki tiesivät, mitä tekivät ja avustajista pidettiin hyvää huolta. Omaa vuoroaan joutui odottamaan välillä pitkään.

Waseniuksen roolina oli esittää rikasta taiteen kerääjää. Sen enempää hän ei voi kertoa, eikä osaisikaan. Avustajille elokuvasta kerrottiin vain se, mikä kohtauksen onnistumisen kannalta oli tarpeen.

– Tiedän sen, mitä googlaamallakin saa tietää. Elokuvassa on kolme tarinaa, rakkauskirjeitä toimittajille ja se on komedia.

Näyttelijäkaartiin kuuluu suuruuksia, kuten Bill Murray, Tilda Swinton, Benicio Del Toro, Adrien Brody ja Kate Winslet.

Waseniuksella on muutama kuva muistona kuvauksista, mutta niitäkään hän ei saa jakaa.

Leffahullu ylittää itsensä

Helmikuussa Leea Wasenius muistelee kuluneita kuukausia edelleen hämmentyneenä. Enää tosin ei tarvitse miettiä, oliko kauppakeskuksessa esitetty kysymys totta.

– Olen iloinen, että pystyin menemään niin korkean kynnyksen yli. Jos jossain olisi haettu avustajia, en ikimaailmassa olisi mennyt, Wasenius kertoo.

The French Dispatch on tulossa näillä näkymin ensi-iltaan vuonna 2020. Waseniusta ei haittaa, jos kohtaus leikataan pois lopullisesta elokuvasta. Hänelle tärkeintä on kuvauksissa solmitut uudet tuttavuudet ja piipahdus tähtiloisteessa.

Wasenius nimittäin on ollut koko ikänsä elokuvahullu. Niin hullu, että pyöritti miehensä kanssa Outokummussa elokuvateatteri Kino-Maritaa 12 vuotta aina vuosituhannen taitteeseen saakka. Sitä ennen hän oli perustamassa elokuvakerhoa Lieksaan.

Ja sitten 66-vuotias pohjoiskarjalainen leffahullu poimitaan ranskalaisesta ostoskeskuksesta esittämään rikasta taiteen kerääjää kuuluisan Hollywood-ohjaajan elokuvaan. Kyllähän se vähän hämmentää.

– Kuvausten jälkeen kiitin Wes Andersonia kädestä pitäen.

Leea Waseniuksen kokemuksesta kertoi ensimmäisenä sanomalehti Karjalainen.

Kohun keskelle joutunut hoivakoti Pelimanni päätyi Attendon käsiin ketjutuksen seurauksena.

Alunperin Alavudella toimivan 60-paikkaisen hoivakodin kaikki paikat oli varannut Pihlajalinna. Se ei kuitenkaan kyennyt itse tuottamaan palveluja, joten ne päätyivät alihankintana Attendolle.

Pihlajalinnan toimitusjohtaja Joni Aaltonen sanoo yhtiönsä pohtivan nyt, voiko alihankkijoita yleensäkään käyttää tällaisessa palvelutoiminnassa.

Aaltonen toimii myös Kuusiolinna Terveys Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Kuusiolinna tuottaa kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut muun muassa Alavudelle, Ähtärille ja Kuortaneelle.

Aaltosen mukaan Pihlajalinna havaitsi jo kartoitusvaiheessa, että Kuusiokuntien alueelle piti rakentaa uusi yksikkö. Pihlajalinnalla tai kunnilla ei ollut halua ryhtyä rakennuttajaksi, joten lopulta yhtiössä päädyttiin sellaiseen vaihtoehtoon, että alihankkija tuottaa palvelut ja investoi tiloihin.

Aaltonen: Pelimannin toimintaa seurattiin tarkasti

Aaltosen mukaan alihankkijan liikkeellelähtöä on seurattu hyvinkin tarkasti. Hän sanoo kuitenkin, että Pelimannin ongelmien suuruus tuli yllätyksenä.

– Meille on yllättävää, että kuukauden aikana toimintaa ei ole saatu ajettua ylös. Ymmärrämme toki, että henkilöstön saatavuus on alueella haasteellista, koska ei olla kasvukeskuksessa, hän sanoo.

Aaltonen vakuuttaa, että Pelimannin toimintaa seurattiin sen kuukauden kestäneenä toiminta-aikana.

– Olemme käyneet yksikössä, tavanneet henkilöstöä ja asiakkaita ja katsottu, miten toiminta lähtee liikkeelle. Hyvin samalla tavalla kuin omia yksiköitämme.

Aaltosen mukaan Attendolle on tehty huomautuksia, ja tietyissä asioissa on mentykin parempaan suuntaan.

– Mutta sanotaan, että meidän havainnot eivät ole olleet yhtä voimakkaita, mitä viranomainen on tässä yhteydessä tehnyt.

Aaltonen myöntää, että Pihlajalinna joutuu nyt miettimään toimintatapojaan.

– Tämä panee ajattelemaan, pystymmekö käyttämään alihankkijoita tässä palvelutoiminnassa. Tapaus osoittaa, että alihankkijat eivät noudata samaa, mitä noudatamme omassa toiminnassamme.

Apua tarjottiin

Pihlajalinnan Pohjanmaan liiketoimintajohtajan Tero Järvisen mukaan Attendon yksikköön tarjottiin kaikki mahdollinen apu toiminnan parantamiseksi. Järvinen on myös Kuusiolinna Terveyden toimitusjohtaja. Kuusiolinna on ostanut alihankintana palvelun Attendolta.

Järvisen mukaan ongelmien päällimmisenä syynä Pelimannissa oli henkilömitoitus, joka ei ollut luvan mukaisella tasolla, vaikka keskusteluja ongelmista käytiin viikottain. Yövuorossa työskennelleiden hoitajien työtehtäviin kuului lattioiden peseminen, ja hoitajat vastasivat myös pyykkihuollosta ja osittain ruuasta, kerrotaan AVIn päätöksessä.

Järvisen mukaan yöllä työskentelevän hoitajan tehtäviin ei pitäisi kuulua lattioiden pesu tai pyykkihuolto. Henkilöstön irtisanoutumisiin Järvinen ei ota kantaa, mutta sanoo, että määrä on paljon.

Lue lisää

Attendo pyytää anteeksi – hoivayritys ilmoittaa aloittaneensa korjaavat toimenpiteet Alavuden Pelimannissa

Attendon hoivayksikkö Pelimannin toiminta keskeytetään Alavudella – kuukaudessa kuusi kuolemantapausta

Laitoksen toiminnan harjoittajan on haettava lupa aluehallintovirastolta tai Valviralta. Luvissa määrätään esimerkiksi asiakashuonemitoituksesta ja henkilökunnan määrästä. Presidentti Kuusiniemi myöntää, että heille on tullut joitain valituksia, joissa palveluntuottajayritys on pyytänyt alhaisempaa hoitajamitoitusta kuin mitä luvassa on sanottu.

Perusteet hakemuksissa ovat Kuusiniemen mukaan olleet erilaisia.

-Tässä on ollut myös terveyspalveluja koskeva valitus, jossa on vedottu siihen, että toiminta on aiemman jatkamista ja muillakaan ei ole ollut sen korkeampia hoitajamitoituksia, ja on tietyt järjestelyt, joilla voidaan taata, että hoidon taso säilyy alemmallakin mitoituksella. Tässä esimerkkitapauksessa hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen ja KHO ei muuttanut tätä päätöstä.

Alavudella vain kuukauden toiminut Attendon vanhusten hoivakoti on suljettu yllätystarkastuksen seurauksena, vakavien puutteiden takia. Kuusi asukasta on kuollut hoivakodissa.

Saamelaisasiassa väärinymmärrystä

Vuonna 2015 korkein hallinto-oikeus hyväksyi 93 äänestäjää saamelaisiksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vastoin saamelaiskäräjien tahtoa. Viikko sitten YK:n ihmisoikeuskomitea katsoi, että KHO on päätöksessä toiminut väärin ja loukannut saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia. Kari Kuusnimiemi on ollut mukana tekemässä saamelaiskäräjiä koskevia päätöksiä. YK:n ihmisoikeuskomitean kannanottoon sisältyy hänen mielestään väärinymmärrys.

Kuusiniemi toteaa, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen on oikeusvaltiossa keskeinen tavoite. Hän vakuuttaa, että kansainvälisten valvontaelinten ja asiantuntevien professoreiden kritiikki otetaan vakavasti. YK:n ihmisoikeuskomitea ei hänen mielestään kuitenkaan ole lukenut KHO:n saamelaiskäräjiä koskevia päätöksiä tarkasti.

-Ihmisoikeuskomitean ratkaisussa on sanottu, että KHO:n päätöksissä on pohjattu saamelaismääritelmän tulkinta ainoastaan samaistumiskriteeriin ja kokonaisarviointiin ja että objektiiviset kriteerit olisi syrjäytetty. Objektiivisia kriteereitä on kolme: kieliperuste, polveutumisperuste ja vanhempien ja isovanhempien merkintä äänioikeusluetteloon. KHO:ssa linja muuttui vuonna 2011.

Kuusiniemi sanoo linjamuutoksen syyksi YK:sta tulleen arvostelun. YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea piti aiempia tulkintoja saamelaismääritelmästä liian ahtaina. Nyt tullut ratkaisu on suunnattu ilman muuta Suomen valtiolle.

Presidentti Donald Trumpin mielenrauhaa tuntuu painavan yksi asia ylitse muiden. Hän puhuu ja twiittaa siitä tauotta.

Se ei ole Kiina tai kiista Meksikon rajalle rakennettavasta muurista, eikä edes demokraattien peräänantamaton puhemies Nancy Pelosi.

Trumpia riivaa 74-vuotias harmaatukkainen, vaitelias ja ilmeisen sinnikäs republikaani.

Hän on erikoissyyttäjä Robert Mueller, joka tutkii Trumpin vaalikampanjan Venäjä-yhteyksiä. Tutkinta on varjostanut Trumpin presidenttikautta alusta saakka.

Trump kutsuu siitä noitavainoksi. Mueller taas ei puhu tutkinnasta julkisuuteen oikeastaan mitään.

Torstaina Muellerin tutkinnan päälle nousi uusi varjo.

Oikeusministeri voi lopettaa tutkinnan, presidentti ei

Erikoissyyttäjä Mueller ja FBI toimivat molemmat Yhdysvaltain oikeusministeriön alaisuudessa. Oikeusministeri, ei presidentti päättää viime kädessä Muellerin tutkinnan kohtalosta, sen rahoituksesta, mahdollisesta rajoittamisesta tai jopa lopettamisesta.

Presidentti Trump voi kyllä erottaa oikeusministerin, mutta vain oikeusministeri voi erottaa Muellerin.

Nyt uudeksi oikeusministeriksi on nousemassa kokenut juristi nimeltä William Barr. Torstaina senaatin oikeudellinen valiokunta hyväksyi Trumpin valitseman ehdokkaan. Lopullinen vahvistus Barrin nimitykselle republikaanienemmistöisestä senaatista tulee todennäköisesti jo ensi viikolla.

Muellerin tutkinta saa siis uuden päällystakin. Ja sillä voi olla dramaattinen vaikutus sekä Yhdysvalloille että koko maailmalle.

Venäjä sekaantui Yhdysvaltain vaaleihin

Yhdysvaltain tiedusteluelimet ovat jo pitkään olleet täysin yksimielisiä siitä, että Venäjän valtiojohtoiset toimijat sekaantuivat vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentin vaaliin tukeakseen Trumpin valintaa.

Venäläiset muun muassa hakkeroivat demokraattipuolueen sähköposteja ja nämä sähköpostit julkaistiin Wikileaks-vuotosivustolla.

Toissaviikolla Muellerin tiimi nosti syytteen Trumpin entistä läheistä neuvonantajaa Roger Stonea vastaan. Pidätys on merkittävä siksi, että syytteestä näkee Stonen vahvistavan yhteyttä demokraattien viestit julkaisseen Wikileaksin ja Trumpin kampanjaorganisaation välillä.

Muellerin tutkinnan kannalta olennaista on se, onko joku Trumpin kampanjaorganisaatiosta tai jopa Trump itse toiminut venäläisten kanssa yhteistyössä.

Tutkinnan tuloksista tiedetään itse asiassa vasta vähän. Suurin osa tiedoista on tullut julki julkisten syytteiden kautta. Muellerin tiimin tiedetään nostaneen syytteet 34 henkilöä ja kolmea venäläisyritystä vastaan. Syytetyissä on 26 venäläistä ja 6 Trumpin entistä neuvonantajaa.

Kummisedän kikat käytössä

Osa Muellerin amerikkalaisia vastaan nostamista syytteistä koskee oikeuskäsittelyn estämistä, kuten valaehtoisessa todistelussa valehtelua. Näitä rikoksia pidetään Yhdysvalloissa hyvin vakavina, mutta ne ovat usein myös niitä rikoksia, joita on helpoin todistaa.

Viimeisimpänä syytteeseen joutunut Roger Stone on vuosia Washingtonissa vaikuttanut hahmo, joka on omienkin sanojensa mukaan poliittisten ”likaisten temppujen” erikoismies. Häntä syytetään nyt muun muassa todistajien uhkailusta.

Syytteen mukaan Stone kehotti erästä todistajaa tekemään kongressin kuulemisessa ”Frank Pentangelit”. Frank Pentangeli on fiktiivinen gansterihahmo, joka elokuvassa Kummisetä 2 muuttaa todistustaan uhkailun seurauksena.

”Ei ole mitään salaliittoa!!”

Trumpin taktiikka Muellerin tutkintaa kohtaan on pitkään ollut äärimmäisen aggressiivinen. Hän on toistanut toistamistaan lausetta ”There is no collusion!” eli ”Ei ole mitään salaliittoa!”.

– Tämän noitajahdin ei olisi ikinä pitänyt alkaa. Silti se jatkuu. Uskoisin, että se loppuu pian. Kuulin, että se loppuu pian. Ei ollut mitään salaliittoa!”, Trump pauhasi marraskuun puolivälissä tv-kameroille. Samaa viestiä hän on toistanut pitkään.

Tässä marraskuisessa viestissä oli kuitenkin tärkeä lisä aiempiin: ”Uskoisin, että se [tutkinta] loppuu pian”.

Viikkoa aiemmin Trump oli erottanut oikeusministeri Jeff Sessionsin.

Jeff Sessionsin erikoinen oikeusministerikausi

Jeff Sessions on alabamalainen senaattori, joka oli noussut Trumpin suosioon annettuaan ensimmäisenä senaattorina tukensa Trumpin kampanjalle. Palkkioksi Trump nosti hänet oikeusministeriksi.

Sessions teki kuitenkin jo ministeriuransa alussa jotain, joka osoittautui Trumpin mielessä anteeksiantamattomaksi. Hän jääväsi itsensä.

Jo ennen kuin Muellerin tutkinta ehti alkaa, Sessions ilmoitti jäävänsä itsensä oikeusministeriön Venäjä-tutkinnan johdosta. Sessionsin omista tapaamisista venäläisten kanssa kampanjanaikana oli noussut kohu, joten hän katsoi, ettei voi johtaa kampanjaan kohdistuvaa tutkintaa.

Se oli synti, joka ajan mittaan kävi Trumpille sietämättömäksi. Jääväämällä itsensä tutkinnan johdosta Sessions ei voinut suitsia tutkintaa, niin kuin Trump vaati.

Muellerin tutkinta on tapahtunut pääosin apulaisoikeusministeri Rod Rosensteinin alaisuudessa. Rosenstein on järkkymättä tukenut tutkintaa presidentin raivokkaista hyökkäyksistä huolimatta.

Trump syyttää tutkintaa puoluepoliittiseksi ajojahdiksi, vaikka sekä Mueller että Rosenstein ovat republikaaneja.

Viime vuonna tilanne muuttui jälleen trumpmaisen absurdiksi, kun presidentti haukkui kuukausitolkulla omaa oikeusministeriään julkisuudessa värikkäin sanankääntein. Poliittisesti asia oli kuitenkin sen verran herkkä, että vasta marraskuisten kongressinvaalien jälkeisenä päivänä Trump vihdoin erotti Sessionsin.

Lopetetaanko Muellerin tutkinta?

Muellerin Venäjä-tutkinnan valvonta on marraskuusta asti kuulunut väliaikaiselle oikeusministerille Matthew Whitakerille. Whitakeria pidetään erittäin lojaalina Trumpille, mutta todennäköisesti hän ei väliaikaisena oikeusministerinä lähde tekemään suuria päätöksiä.

Uudeksi varsinaiseksi oikeusministeriksi nouseva William Barr on hyvin arvostettu juristi ja entinen oikeusministeri 1990-luvun alusta. Kongressin kuulemisissa hän on vakuutellut tukevansa Muellerin tutkintaa.

Demokraatit eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita. He pelkäävät, että Barr pystyy rajoittamaan sekä varsinaista tutkintaa että sen tulosten julkisuutta Trumpin toivomalla tavalla.

Muellerin odotetaan tekevän tutkinnastaan loppuraportin, mutta sen julkisuudesta päättää oikeusministeri.

– On tärkeää, että erikoissyyttäjä Muellerilla on riittävät resurssit ja vapaus viedä tutkintansa loppuu asti, minne se sitten ikinä johtaakin. Toiseksi on tärkeää, että loppuraportti on julkinen, ei editoitu, demokraattisenaattori Bob Menedez vaati tv-haastattelussa.

Monien on vaikea uskoa, että Trump olisi valinnut oikeusministerikseen henkilön, joka ei millään tavalla rajoittaisi presidentin vihaamaa tutkintaa.

Murto yhdistää Watergateen

Jos uusi oikeusministeri suoraan erottaisi erikoissyyttäjä Muellerin tai määräisi tutkinnan lopetettavaksi, poliittiset seuraukset olisivat valtavat.

Koko Venäjä-tutkintaa koskeva kiista muistuttaa yllättävän paljon 1970-luvun Watergate-skandaalia.

Molemmissa alkusysäys on nimittäin murto demokraattipuolueen päämajaan.

Alkuperäinen Watergate on rakennuskompleksi Washingtonissa, jossa demokraattipuolueen päämaja aikoinaan sijaitsi. Koko skandaali käynnistyi tapauksesta, jossa republikaanipresidentti Richard Nixonin uudelleenvalintakampanjaan kytköksissä olevat miehet murtautuivat vastustajan päämajaan.

Muellerin tutkinnan alullepanija taas on digitaalinen versio murrosta, eli venäläisten hakkerointi demokraattipuolueen päämajan palvelimille.

Lauantai-illan verilöyly

Myös Watergate-skandaalia tutki aikoinaan erikoissyyttäjä nimeltään Archibald Cox. Kun presidentti Richard Nixon määräsi oman oikeusministerinsä Elliot Richardsonin erottamaan erikoissyyttäjän, ministeri ei siihen suostunut vaan erosi itse.

Myös Nixonin apulaisoikeusministeri kieltäytyi erottamasta erikoisyyttäjää ja mieluummin erosi itse. Vasta oikeusministeriön kolmanneksi korkein virkamies suostui erottamaan presidentti Nixonia häirinneen syyttäjän.

Tämä tapahtuma tunnetaan Yhdysvaltain historiassa nimellä lauantai-illan verilöyly, ja se vaikutti keskeisesti siihen prosessiin, joka johti presidentti Nixonin eroon.

Nyt monet demokraatit vaativat jo Trumpin viraltapanoa, mutta puolueen johto jarruttelee. Sen sijaan kongressin vaaleissa edustajainhuoneen enemmistön voittaneet demokraatit pääsevät nyt johtamaan edustajainhuoneen omia tutkintoja Venäjä-kytköksistä.

Trumpin outo Venäjä-suhde

Monia amerikkalaisia presidentin erikoinen Venäjä-suhde huolestuttaa syvästi.

– Koskaan aikaisemmin presidentinvaalikampanjan ja ulkomaisen toimijan välillä ei ole ollut tällaista suhdetta. Ja olemme kaikki seuranneet Donald Trumpin outoa käytöstä, jossa hän on valmis haukkumaan käytännössä kaikkia muita amerikkalaisia johtajia ja jokaista maailmanjohtajaa - paitsi Vladimir Putinia, demokraattisenaattori Mark Warner ihmetteli tammikuussa.

Erityisen hermostuneita ollaan Trumpin kahdenkeskisistä tapaamisista Putinin kanssa. Helsingissä viime kesänä Trump piti Putinin kanssa parin tunnin palaverin, johon hän ei ottanut mukaan ainoatakaan ministeriä tai avustajaa.

– Tietääkö edes Trumpin hallinnon oma väki, mitä Trumpin ja Putinin Helsingin tapaamisessa tapahtui, senaattori Warner kauhisteli.

Demokraatit ovat jopa pohtineet mahdollisuutta kutsua Helsingin tapaamisen tulkki todistajaksi kongressiin.

Muellerin tutkinta voi heiluttaa maailmanpolitiikkaa

Muellerin tutkinta ei ole vain Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, vaan sillä voi olla arvaamattomia seurauksia myös maailmanpolitiikkaan.

Mueller on entinen FBI:n pääjohtaja. Häntä ja hänen tiimiään pidetään erittäin kokeneena ja taitavana. Muellerin tiimi on käynyt läpi valtavan määrän dokumentteja ja kuulustellut Trumpin hallinnon ja vaalikampanjan avainhenkilöitä satoja tunteja. Osa Trumpin läheisistä avustajista on kääntynyt FBI:n todistajiksi.

Jos Trumpin lähipiirin tai presidentin omista Venäjä-suhteista paljastuu uusia ja suoraviivaisempia kytkentöjä, se voi horjuttaa Trumpin asemaa ennen näkemättömällä tavalla. Yhdysvaltain politiikassa rajutkin heiluriliikkeet ovat mahdollisia, jos esimerkiksi kongressin republikaanit yhtäkkiä aistivat, että Trumpin tukeminen onkin heille itselleen poliittinen rasite.

Uudet paljastukset Venäjän vaikutuksesta Yhdysvaltain politiikkaan taas voisivat kiristää suurvaltasuhteita vaarallisella tavalla.

Ei ihme, että Trump vaikuttaa äärimmäisen hermostuneelta tutkinnasta.

Lue myös:

Analyysi: Stonen syytteiden myötä Muellerin Venäjä-tutkinnassa otettiin taas askel lähemmäksi Trumpia

Syksyllä 2002 olin 25-vuotias, elokuvaopintojeni loppusuoralla ja rahan tarpeessa. Töihin piti mennä, ja päätin hakeutua vanhustenhoitotyöhön, koska halusin tehdä jotakin, missä työn tärkeys olisi käsinkosketeltavaa.

Sain työpaikan helposti järjestöltä, joka välitti hoitajia kotihoitotyöhön. Kahden päivän ajan kuljin ammattilaisen matkassa ja opettelin hänen johdollaan perusasiat. Sitten olin omillani. Tein siis lähihoitajan työtä kahden päivän koulutuksella.

Pidin työstä heti. Sain tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin heidän omissa kodeissaan. Tuntui hienolta pystyä auttamaan ihmisiä heidän arjessaan, huolehtia siitä, että he olivat puhtaita ja ruokittuja, ja että kotona kaikki oli hyvin. Joskus jäi aikaa jutellakin. Useimmiten ei.

Tuntui, että heidän hoitonsa oli mitoitettu siten, että he juuri ja juuri pysyivät hengissä.

Töitä oli nimittäin paljon. Kuljin paikasta toiseen busseilla, puhelinluettelon karttasivut ja HKL:n aikataulukirja olivat kovassa käytössä. Hoidettavia vanhuksia saattoi olla päivän aikana kahdeksan. Monesti meni ylitöiksi. Lounaan syömiseen ei ollut aikaa, mutta sentään ostin paikkaa vaihtaessani kioskista sämpylän tai kolmioleivän ja söin sen bussissa. Työvuoroja olisin voinut tehdä niin paljon kuin vain halusin, mutta aina en halunnut. Vapaapäivät menivät työtaakasta toipumiseen, ja joskus piti opiskellakin.

Kaikkein rankinta työ oli henkisesti. En koskaan unohda, kun ensimmäisen kerran menin erään vanhuksen kotiin varustettuna vain muutamalla summittaisella ohjeella. Astuin sisään suureen taloon, jossa hän asui yksin. Vaeltelin jonkin aikaa tyhjissä huoneissa ennen kuin löysin asiakkaani yläkerran makuuhuoneesta, missä hän makasi yksin sairaalavuoteessaan. Vanhus oli hyvin heikkokuntoinen, kykenemätön liikkumaan tai puhumaan. Minun tehtäväni oli kuivittaa hänet ja huolehtia, että hän saa syödäkseen. Syöminen oli hidasta, ja minulla oli tietenkin jo kiire seuraavaan paikkaan. Lähtiessäni kirjoitin vihkoon mitä olin tehnyt, merkkasin tukkimiehen päiväkirjalla että vatsa oli toiminut, ja jätin vanhuksen makaamaan yksin hiljaiseen taloonsa. Iltahoitajan käyntiin oli vielä monta tuntia. Sydäntä puristi.

Monta kertaa kohtasin tilanteita, joissa asiakkaat pyysivät minua auttamaan itseään tavoilla, joihin minulla ei ollut koulutusta. Kerran soitin vaivihkaa sairaanhoitajan koulutuksen saaneelle äidilleni ja kysyin neuvoja, miten tuseerataan oikeaoppisesti. Asiakas oli tuskainen ja halusin auttaa häntä, mutta samalla säälin häntä siksi, että hänellä oli hoitajanaan juuri minut.

Työpäivien jälkeen olin aina aivan poikki. Ja kun kuukaudet kuluivat, olin yhä turhautuneempi. Näin yhä huonokuntoisempia vanhuksia yksin asunnoissaan. Tuntui, että heidän hoitonsa oli mitoitettu siten, että he juuri ja juuri pysyivät hengissä. Jokikinen asiakkaani olisi tarvinnut huolellisempaa hoitoa henkilökohtaisen hygienian, ruuan ja kodinhoidon suhteen, puhumattakaan siitä että heidän kanssaan olisi pitänyt voida istua alas ja jutella niitä näitä.

Tienasin yhtä paljon kuin siivotessani ruotsinlaivoja ördäävien turistien jäljiltä.

Ja sitten oli se palkkaus. Tienasin yhtä paljon kuin siivotessani ruotsinlaivoja ördäävien turistien jäljiltä. Mutta tämä työ oli monin verroin vastuullisempaa, vaikeampaa ja kuormittavampaa. Uutenavuotena tein viimeisen keikkani, sitten sanoin itseni irti. En jaksanut enää hoitaa vanhuksia huonosti, huonolla palkalla.

Ongelmista hoitoalalla ja erityisesti vanhustenhoidossa on puhuttu pitkään. Laiminlyönneistä on tiedetty, mutta ongelmat vain pysyvät, tai jopa pahenevat. Minusta tilanne on yksiselitteisesti häpeällinen. Syyllisiä olemme me kaikki. Me suomalaiset ihmiset hoidamme huonosti vanhuksemme. Samalla me myös kohtelemme huonosti niitä ihmisiä, jotka vielä jaksavat heitä hoitaa, tai jotka ainakin yrittävät.

Hyvinvointivaltion toteutuminen tarkoittaa sitä, että me ihmiset kykenemme ulottamaan empatiamme oman lähipiirimme ulkopuolelle.

Kun asiasta keskustellaan julkisuudessa, kaikki ovat tietenkin yhtä mieltä siitä, että vanhukset pitää hoitaa hyvin. Mutta kun tilannetta pitäisi ryhtyä konkreettisesti muuttamaan, törmäämme pian talousjargoniin, jonka pohjimmainen tarkoitus tuntuu olevan nykyisen tilanteen säilyttäminen ennallaan. "Valtion ja kuntien talous on muutenkin tiukalla, mistä rahat hoitajien palkkaukseen?" kysyy moni hyvää tarkoittava ekonomisti.

On totta, että muutoksen aikaansaaminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Kyse on arvojemme ja arvostustemme perinpohjaisesta tarkastelusta ja kokonaisen taloudellisen rakenteen asettamisesta tarkastelun alle.

Haluammeko jatkossakin vaalia kansainvälisten sijoitusyhtiöiden omistamien hoivayritysjättien toimintaa, vai haluammeko säädellä tuota toimintaa esimerkiksi siten, että ne maksavat veronsa Suomeen? Haluammeko, että hoiva on "tehokasta", eli alimitoitettua ja alipalkattua, vai haluammeko, että vanhukset ihan oikeasti hoidetaan hyvin?

Hyvän hoivan takaaminen tarkoittaa poliittisia ratkaisuja, eli viime kädessä sitä, että siihen käytetään enemmän rahaa, ja myös sitä, että hoivabisneksestä saadut taloudelliset voitot pienenevät. Hyvä tahto ja kauniit puheet eivät riitä, kun ihmisten täytyy saada peseytyä, syödä hyvin, ulkoilla, olla sosiaalisia ja toteuttaa itseään.

Ihmisarvoisen kohtelun varmistaminen ei voi myöskään jäädä omaisten harteille. Harva haluaa, että heidän läheisensä vaihtavat heidän vaippansa ja rasvaavat heidän makuuhaavansa. Harva työikäinen siihen pystyisikään, eikä kaikilla ole läheisten turvaverkkoa. Hyvinvointivaltion toteutuminen tarkoittaa sitä, että me ihmiset kykenemme ulottamaan empatiamme oman lähipiirimme ulkopuolelle.

Valtion ja kuntien talous on tiukalla, mutta se ei tarkoita, etteikö suomalaisilla olisi rahaa huolehtia vanhuksistaan. Nykyisin kuulee paljon puhetta siitä, että suomalaisilta puuttuu suuri kansallinen missio nyt kun olemme selviytyneet toisen maailmansodan aiheuttamasta katastrofista, ja kun Nokiakin meni. Mikä olisi tärkeämpi kansallinen missio kuin ryhtyä viimeinkin huolehtimaan siitä, että vanhuksemme saisivat elää ihmisarvoista elämää?

Selma Vilhunen

Kirjoittaja on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka maksaa mielellään veroja.

Hahaa! Nyt nappasi. Huoltoasemayrittäjä oli epäilyksessään oikeassa. Hänen työntekijänsä todellakin myi firman tuotteita eteenpäin ja pisti rahat kassan sijaan omaan pussiinsa.

Kameraan tallentunut kuvasarja todisti, kuinka firman kanisterit nostettiin vieraan auton kyytiin, rahat sujautettiin kuititta omaan perstaskuun, eivätkä ne koskaan ilmestyneet kirjanpitoon.

Tämä voisi olla kokeneen yksityisetsivän Markku Savolaisen, 73, muistiinpanoista, mutta hän ei anna tarkkoja tietoja asiakkaisiinsa ja tutkimiinsa tapauksiin liityen. Se kuuluu yksityisetsivän työetiikkaan.

Onnistuneen seurantakeikan jälkeen olo on aina kuin voittajalla – siitäkin huolimatta, ettei Savolainen ole ikinä kokenut mielihyvää ihmisten hairahtamisesta kaikenlaisiin vääryyksiin.

– Minua säälitti, kun joku joutui vankilaan, sai sakkoja tai potkut töistä. Yleensä teot ovat yhteydessä elämäntilanteeseen. Totuuden paljastuminen sen sijaan sai sydämessäni aikaan läikähdyksen, Savolainen toteaa.

Lonely rider

Kiikarit, kamera, lyijykynä ja vihko. Savolainen pakkasi välineet vuonna 1967 lähtiessään ensimmäiselle etsiväkeikalleen ja seurasi luottotarkastajana toimineen isänsä jalanjälkiä tutkimustyössä.

Kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli poliisi, mutta vain puoleksi vuosikymmeneksi. Sen jälkeen hän työskenteli pitkään esimiestehtävissä vakuutusyhtiössä.

Veri on vetänyt silti aina takaisin yksityisetsiväksi. Vakuutusurallaankin hän teki iltaisin ja viikonloppuisin etsivätehtäviä.

Savolainen on yksi alansa konkareista Suomessa. Maassa, jossa ammattikunta on suhteellisen pieni.

– Olen lonely rider, mies sanoo.

Hän puhkeaa lämpimään nauruun.

– Aika yksinäistä hommaahan tämä on. Välillä hymy on meinannut hyytyä, kun kohdetta joutuu kyttäämään kylmässä autossa tuntikausia. Lämmittimiä ei voi laittaa huutamaan. Nykyaikaisissa autoissa valotkin syttyvät heti käynnistäessä. Sekin paljastaa, Savolainen kiroaa.

Mies kertoo muuttaneensa asetuksen entisestä autostaan tietokoneella.

Joku erityinen kipinä työssä täytyy olla, että se saa vuosia eläkkeellä olleen miehen ottamaan edelleen toimeksiantoja Suomesta ja ulkomailta kansainvälisten etsiväjärjestöjen WAD:n ja IKD:n kautta.

Molempien järjestöjen sertifikaatit komeilevat Savolaisen mökin seinällä Keski-Suomen syrjäisessä Konneveden kunnassa.

Savolainen ottaa mukavamman asennon pöydän ääressä. Suomen Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliiton varapuheenjohtajalla on paljon kerrottavaa.

Kentältä kameroihin

Toisaalla Joonas Berg tuijottaa useiden erikokoisten näyttöjen kimaraa.

Päivätyökseen hän toimii vartioimisliikkeen esimiehenä.

Kuvaruuduilla ihmiset kävelevät liukuovista kauppaan, täyttävät ostoskorinsa, jonottavat ja lähtevät. Bergin tehtävä on poimia silmillään joukosta ne, jotka sujauttavat tavaraa omiin taskuihinsa ja yrittävät poistua maksamatta – heitä riittää päivittäin.

Iltaisin ja viikonloppuisin Berg on yksityisetsivä. Toisessa toimenkuvassaan hän voi käydä esimerkiksi asentamassa minikokoisia kameroita yrityksiin, joissa on herännyt epäilys vilpistä: sisäisestä hävikistä, petoksesta, kavalluksesta tai vaikkapa luottamusaseman väärinkäytöksestä.

Se työ ei odota. Yksityisetsivä pitää puhelimensa äänet päällä illalla, yöllä ja juhlapyhinä.

– Tekniikka on työssäni avainasemassa. Toki kiikareitakin joissakin tehtävissä varmasti tarvitsee, mutta nykytekniikalla ja langattomalla tiedonsiirrolla asiat saadaan hoidettua nopeammin ja halvemmalla, hän kertoo.

Jyväskyläläinen Berg on uudemman polven yksityisetsivä. Hän on tehnyt työtä viitisen vuotta.

Kenttätyö on vain murto-osa hänen toimenkuvastaan. Se vie aikaa – ja tässä työssä aika on rahaa.

– Työskentelin turvallisuusalalla, joten siirtymä yksityisetsivän hommiin kävi luontaisesti. Minulla oli hyvä mentori. Olisi pitkä tie, jos kaikki pitäisi opetella itse, hän kertoo.

Osa jipoista pitää silti oppia käytännön kautta. Se vaatii kilometrejä, tunteja, järjestelmiin tutustumista ja muutaman kirjankin. Lakeja on noudatettava säntillisesti. Toiminnan on oltava läpinäkyvää.

Sietämätön epäilys

"Epäilen, että vaimo käy vieraissa."

"Minulla on merkittävä omaisuus. Haluan selvittää tulevan kumppanini taustat. En halua, että hän vie rahojani."

"Etsin kadonnutta lastani."

Kun yksityisetsivän työpuhelin pirahtaa, hän ei voi ikinä olla varma, millä asialla soittaja on. Se voi olla joku edellä mainituista asioista – tai jotain aivan muuta.

Markku Savolainen kiteyttää, että yksityisetsivä on ihminen, joka tekee toisen puolesta luottamuksellista tutkimustyötä, eli tutkii, selvittää, seuraa ja kerää todistusaineistoa.

Mutta miksi kukaan haluaa palkata yksityisetsivän?

Epäilevät puolisot työllistävät yksityisetsivää edelleen, vaikka aviorikos poistui rikoslaista aikoja sitten.

– Kun ihmisen mieleen jää selvittämätön päähänpinttymä, epäilys kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Se on sietämätön tila. Siksi halutaan totuus, on se musta tai valkoinen, Savolainen sanoo.

Yritysten sisällä tapahtuvat väärinkäytökset voivat tehdä kassaan useiden tuhansien eurojen loven.

– Pienistä puroista kasvaa jossakin vaiheessa joki. Rahassa mitattuna mennään sadoista euroista satoihin tuhansiin. Sitten lipsahdetaan jo törkeän rikoksen puolelle, Joonas Berg sanoo.

Kuka tahansa voi olla yksityisetsivä – näpit erossa rikoksista

Itse kirjoitetuttu yksityisetsiväkortti ja lääninhallituksen leima. Ne riittivät kun vakuutusalalla työskentelevä Markku Savolainen perusti yrityksensä 1984 ja alkoi ottaa vastaan sivutoimisesti yksityisihmisten ja yritysten toimeksiantoja.

– Lupa oli sitten siinä. Käytäntö perustui senhetkiseen yksityisetsiväasetukseen Silloin kaikkien työtä virallisesti tekevien yksityisetsivien nimet olivat rekisterissä, mies kertoo.

Vuonna 2002 tuli laki yksityisistä turvallisuuspalveluista.

– Siitä jätettiin pois velvoite ilmoittaa yksityisetsivätoiminnasta. Käytännössä kuka tahansa voi tehdä sitä. Nimikettä ei ole suojattu lailla.

Tietyt reunaehdot ovat kuitenkin olemassa. Jos otat palveluksestasi vastaan rahaa, verotusasioiden on oltava kunnossa.

Kuka tahansa ei voi myöskään lähteä penkomaan rikoksia.

Rikosten paljastamiseen ja estämiseen liittyvä toiminta perustuu lakiin yksityisistä turvallisuuspalveluista ja edellyttää poliisihallituksen myöntämää turvallisuusalan elinkeinolupaa. Tutkijalla on myös oltava voimassaoleva vartijakortti ja yrityksellä poliisihallituksen hyväksymä vastaava hoitaja. Toimintaa valvoo paikallispoliisi.

Ilman edellä mainittuja ehtoja toimiva yksityisetsivä saa tutkia pienempiä juttuja, tehdä taustaselvityksiä sekä ihmisten ja omaisuuden etsintää.

Tänä päivänä Suomessa on noin 100 yritystä tai yrittäjää, jotka ilmoittavat tarjoavansa yksityisetsiväpalveluja. Niitä ovat esimerkiksi vartiointiliikkeet ja turvamiespalvelut.

Yksityisetsivä voi tehdä teknistä tutkintaa esimerkiksi kännykän, kameroiden, näytteiden tai harvinaisemman valheenpaljastustestin avulla. Taktinen tutkinta taas voi vaatia tiedustelua, seurantaa, peiterooleja tai harhautusta.

Pettäjä Tallinnan-risteilyllä

Yksi katsekontakti kohteen kanssa ei haittaa. Kaksi herättää epäilykset. Markku Savolainen on oppinut liikkumaan kuin varjo ja katsomaan kääntämättä katsettaan.

– Tärkeintä seurannassa on, että sulaudutaan massaan. Kuulutaan kulloiseenkin ympäristöön. Nurkissa pälyilemällä paljastuu herkästi, konkari sanoo.

Perinteinen seurantatyö on vähentynyt vuosien varrella kahdestakin eri syystä. Ensimmäinen niistä on tekniikka.

Toinen on se, etteivät vakuutusyhtiöt käytä enää yksityisetsivien palveluja, vaan hyödyntävät omia vakuutustutkijoitaan.

– Se on syönyt yksityisetsivän leipää, koska vakuutusyhtiöiden toimeksiannot olivat pitkiä. Saatettiin seurata esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa ihmistä, jonka epäiltiin käyvän toisessa firmassa töissä. Niissä tehtiin viikkotolkulla töitä, Savolainen sanoo.

Nykyisin tuollaiset toimeksiannot ovat harvinaisia.

Savolaisen mukaan valinnan takana on kysymys rahasta.

Silti seuranta tulee olemaan aina osa yksityisetsivän työtä. Siksi taito on hyvä osata.

– Yksistään autolla seuraamisesta on kirjoitettu paksu opus. Siinä on yllättävän paljon huomioitavia asioita, Savolainen kertoo.

Selfien taustalla vispilänkauppaa

Pikkujoulut, rokkikeikat, Tallinnan-laiva. Yksityisetsivä joutuu työssään monenlaisiin ympäristöihin.

Kun kohde menee baariin, yksityisetsivä menee perässä ja tilaa alkoholittoman oluen.

Jotkut tehtävät voivat vaatia etsivää palkkaamaan keikalle apuvoimia. Rikoksen paljastamisessa voidaan käyttää apuna entisiä poliiseja, jos heillä on voimassaoleva vartijakortti.

– Mies ja nainen ovat hyvä etsiväpari. Kuvitellaan tilanne, että seuraamme naista. Työparin ansiosta silloin on mahdollisuus seurata esimerkiksi vessaan ja kuulla asioita, joita ei muuten ehkä kuulisi, Savolainen sanoo.

Savolainen tietää, että paljastumisen riski on pienentynyt nykytekniikan myötä.

– Voi olla ottavinaan selfietä ja ottaakin toisesta ihmisestä kuvan. Kaikkihan räpläävät kännykkäänsä. Aiemmin, kun otimme kuvat kinofilmikameralla, oli monesti vaikeuksia, vaikka ravintola on julkinen paikka.

Ei ole tavatonta, että yksityisetsivä joutuu seuraamaan kohdettaan Suomen rajojen yli. Silloin on tutustuttava kyseisen maan lainsäädäntöön. Käytännöt ovat kirjavat lähimaissakin.

Savolainen kertoo, että Virossa yksityisetsivätoiminta ja ihmisen seuranta ja tietojen kerääminen ovat rikoksia, vaikka Latviassa ja Liettuassa on yksityisetsivätoimintaa.

– Sitä, mitä tiskin alla tehdään, emme voi tietää, Savolainen muistuttaa.

– Joudumme olemaan hyvin varovaisia, ettemme esimerkiksi Tallink Siljalla mene kuvaamaan kohdetta. Se on virolainen laiva ja kulkee Viron lipun alla, hän jatkaa.

Suomessa työn haastavuutta lisää voimakas yksilönsuoja. Virastoista ja rekistereistä ei luovuteta yksityishenkilöistä tietoja avokätisesti.

Yksityisetsiviä ohjaavat myös eettiset säännöt (Suomen Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliitto). Kenenkään kotipihalle ei ole tietenkään luvallista mennä tiirailemaan ja ihmisen yksityisyyttä täytyy kunnioittaa.

– Lakia ei rikota, vaikka toimeksiantaja haluaisi, Savolainen korostaa.

Yhteistyötä tehdään saumattomasti viranomaisten kanssa. Iso osa tapauksista päätyy yksityisetsivän pöydältä poliisille ja siitä eteenpäin käräjäoikeuteen. Yksityisetsivä voi toimia todistajana oikeudenkäynnissä.

– Yksityisetsivän pitää olla luottamuksen arvoinen. Emme lähde tutkimaan asiaa, josta toimeksiantajalla ei ole oikeutta saada tietoja. Emme myöskään ota toimeksiantoa ihmiseltä, joka ei hallitse itseään tai omaisuuttaan. Siinä tapauksessa häntä ei ole eettistä rahastaa, Savolainen huomauttaa.

Mitä löytyy yksityisetsivän salkusta?

Joonas Berg osoittaa toimiston katonrajassa kulkevaa lamppukiskoa. Sen syövereihin olisi hyvä piilottaa kamera. Kun johtojen väri täsmää, se ei ole iso homma.

– Kissa ja hiiri -leikkiähän työ on. Koetetaan olla toista ovelampia puolin tai toisin. Siinä on tietynlainen jännitys, hän kertoo.

Miehen metallinvärisessä työsalkussa on erilaisia johtokoteloita, palohälyttimiä, teippejä, nippusiteitä, kuumaliimapistooli ja työkaluja.

– Saa tässä olla pilkettä silmäkulmassa. Työ vaatii laatikon ulkopuolelta ajattelua. Ei voi olla huolimaton ja hosua menemään.

Siksi keikat suunnitellaan hyvin etukäteen.

– Kattava taustatyö on kaiken avainasemassa. Selvitetään niin paljon kuin liikkumatta on selvitettävissä järjestelmiä ja muita apuna käyttäen. Sitten kun hyvä taustatyö on tehty, on helpompi lähteä tekemään päätöksiä siitä, miten asiassa edetään tällä kertaa.

Alalle ei ole tänäkään päivänä Suomessa järjestelmällistä koulutusta, vaikka muualla Euroopassa sitä on tarjolla. Esimerkiksi Madridissa opinnot kestävät useita vuosia.

– Siellä kouluun on jopa tunkua. Sen katsotaan olevan akateemista koulutusta, Savolainen kertoo.

– Olemme tekemässä suunnitelmaa Suomen Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliitossa, että koettaisimme järjestää koulutusta laajemmallekin porukalle, mutta ainoastaan toimialalla työskenteleville henkilöille. Aloittaville ei ole järjestetty koulutusta, hän jatkaa.

Yksityisetsiväkin voi erikoistua tiettyyn toimenkuvaan. Suomessa on esimerkiksi valheenpaljastuspalveluihin, ajoneuvovarkauksiin ja digitaaliseen tiedonhankintaan erikoistuneita etsiviä.

Joonas Berg on kiitollinen edeltäjältään saamastaan opista. Hän sai perehdytyksen niin lain kiemuroihin kuin tekniikan käyttöön ja mikroilmeiden lukemiseenkin.

– On pitkä tie oppia kaikki itse. Olen saanut hyvän opetuksen henkilökohtaisesti, Berg kertoo.

Sherlock Holmesin työ vai köyhän miehen ammatti

Totuuden kuuleminen voi satuttaa. Silti yksityisetsivän työ on kertoa asiakkaalleen vain ja ainoastaan totuus.

– Emme anna asiakkaalle välttämättä sellaista todistusta kuin hän toivoo. Haemme sellaisen todistuksen, joka on todenmukainen. Tästä tulee välillä erimielisyyttä yksityishenkilöiden kanssa. He haluaisivat toisenlaisen todistuksen, Markku Savolainen kertoo.

Totuuden onkiminen maksaa, eikä tiedosta olla valmiita maksamaan paljon.

– Täytyy sanoa, että jos sillä pitäisi elää, tulisi äitiä ikävä. Ihmiset laskevat, että tietoa pitäisi saada, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan kovin paljoa, hän kertoo.

Jokainen yksityisetsivä hinnoittelee itse omat toimeksiantonsa. Asiakkaan kanssa voidaan sopia siitä, kuinka kauan selvitystyö saa kestää ja paljonko se saa maksaa. Nopeissa selvitystöissä hinnat lähtevät muutamista satasista. Pidempiaikainen seuranta nostaa hinnan tuhansiin.

Harva elää pelkästään yksityisetsivän palkalla. Toimeksiantaja saa keskeyttää tutkinnan kesken kaiken. Siihen mennessä tehtävät työt on maksettava.

– Markkinat ovat aika pienet ja ammattikuntamme on pieni. Tämä on köyhän miehen ammatti. Ei kukaan ole päässyt rikastumaan.

Jonkin aivan erityisen kipinän työ kuitenkin aiheuttaa, koska monilta osin se on enemmän elämäntapa kuin työ.

Joonas Bergin sydämen saa pamppailemaan rikosten paljastaminen.

– Vilpin toteuttamiseen on niin monenlaisia tapoja. Siitä tulee hyvän olon tunne, kun kaava aukeaa ja tekotapa on selvillä.

Savolainen kokee saaneensa työnsä kautta toteuttaa unelmaansa, vaikka se on syönyt osansa perhe-elämältä ja vapaa-ajalta.

– On jokaisen pikkupojan unelma tutkia ja kuvitella, että voi toimia kuin Sherlock Holmes. Tällä hetkellä minä jäähdyttelen. Teen muutamia keikkoja ja koulutan, Savolainen sanoo.

Savolainen myöntää, että häntä vähän harmittaa. Miehen huulilla kareileva veikeä hymy paljastaa, ettei harmitus ole syvää.

– Minulla ei ole enää mahdollisuutta tehdä rikoksen paljastamista. Vartijakortti otettiin pois 68-vuotiaana, Markku Savolainen, 73, sanoo.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) esittää, että vastaanottokeskuksissa järjestetään turvapaikanhakijoille kurssikoe suomalaisen yhteiskunnan tuntemuksesta. Nykyisin jokaisen yli 16-vuotiaan turvapaikanhakijan on suoritettava peruskurssi, jolla hän perehtyy suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin.

Mykkäsen mielestä kurssille osallistuminen ei yksin riitä, vaan on tarpeen varmistaa, että opetukset on sisäistetty.

– Tämä ei tietenkään ratkaise kaikkea, mutta varmistamalla, että opetukset on tosiaan ymmärretty, meillä on parempi perusta kohdentaa järeitä toimia niille henkilöille, jotka eivät noudata sääntöjä, Mykkänen sanoo tiedotteessa.

Mykkäsen ehdotus valtion vastaanottokeskuksissa järjestettävän tietokonepohjaisen kurssikokeen pilotoinnista sisältyy sisäministeriön lisätalousarvioesitykseen. Hallituksen on määrä kertoa lähiaikoina muistakin toimista seksuaalirikosten ja ulkomaalaistaustaisten tekemien rikosten ehkäisemiseksi.

Pohjoisella jäämerellä sijaitsevilla Novaja Zemljan saarilla viranomaiset julistivat lauantaina hätätilan kymmenien aggressiivisten jääkarhujen invaasion takia Venäjällä, kertoo uutistoimisto AFP.

Novaja Zemljalla asuu noin 3 000 ihmistä. Paikalliset viranomaiset ovat pyytäneet apua jääkarhujen torjuntaan.

Paikallishallinnon varajohtaja Aleksander Minajev kertoi raportissaan, että joulukuusta lähtien 52 jääkarhua on säännöllisesti vieraillut Novaja Zemljan tärkeimmässä asutuskeskuksessa Belušja Gubassa.

Minajevin mukaan jääkarhut ovat hyökkäilleet ihmisten kimppuun sekä tunkeutuneet koteihin ja julkisiin rakennuksiin.

– Asutuskeskuksen sisällä on jatkuvasti 6–10 karhua. Ihmiset ovat peloissaan, eivätkä uskalla poistua kodeistaan. Vanhempia pelottaa päästää lapsiaan kouluihin ja päiväkoteihin, Minajev sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Jääkarhu on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi Venäjällä. Niiden metsästys on kielletty.

Ilmastonmuutos vaikuttaa jääkarhuihin, koska arktisen merijään sulamisen myötä ne joutuvat viettämään enemmän aikaa maalla ja kilpailemaan siellä ruoasta.

Edes armeija ei ole turvassa

Paikallishallinnon johtajan Zhigansha Musinin mukaan jääkarhujen lukumäärä on ennennäkemättömän suuri.

– Olen ollut Novaja Zemljalla vuodesta 1983. Tällaista jäärhujen joukkoinvaasiosta ei ole ollut aiemmin, Musin kertoi alueellisille viranomaisille AFP:n mukaan.

Venäjä on sijoittanut ilmavoimiensa joukkoja Novaja Zemljalle. Musinin mukaan jääkarhut ovat jatkuvasti tunkeutuneet myös varuskunta-alueelle ja jahdanneet siellä ihmisiä.

Paikallisten viranomaisten mukaan jääkarhuista on tullut niin röyhkeitä, että ne eivät enää piittaa edes auto- ja koirapartioiden pelottelutoimista.

Karhujen ampumista toistaiseksi vältetty

Venäjän viranomaiset ovat lähettämässä työryhmän arvioimaan tilannetta saarilla. Venäjän ympäristövaroista vastaava virasto ei ole toistaiseksi antanut lupaa jääkarhujen ampumiseen.

Jos mikään muu ei auta, niin Novaja Zemljasta vastaavan Arkangelin alueen viranomaisten mukaan ainoa mahdollinen pakkokeino on ampua karhuja.

Tammikuussa Venäjän puolustusministeriön edustaja kertoi, että satoja käyttämättömiä armeijan rakennuksia piti purkaa Novaja Zemljalla, koska jääkarhut olivat asettuneet niiden sisään.

Keskustelu aiheesta on auki launtaina 9. helmikuuta 2019 kello 22 saakka.

Turun Runosmäessä joukko muistikuntoutujia on kokoontunut testaamaan muistelupyöräilyä. Memoride-niminen sovellus on liitetty televisioruutuun ja tablettiin, jota pitelee robotiikan alan yrittäjä Minna Laine.

Laine kiinnittää kuntopyörän polkimen alle liiketunnistimen, jonka kautta liike ohjaa ajoa ruudulla. Raimo Peltonen nousee pyörän selkään ja matka Turun kaduilla alkaa.

– Tuolla näkyi Kakola, mutta missä se rinnehissi on? Tuossa on köysitehdas ja Forum Marinum, kertoo Peltonen.

Peltosen jalat polkevat kuin huomaamatta. Se on sovelluksen tarkoitus, että muistelijan kunto kasvaa retkeilyn ohessa.

Muut ryhmäläiset huomaavat, että polkija tuntee kotikaupunkinsa. He osallistuvat innokkaasti paikkojen tunnistamiseen, joten pyöräilystä tulee sosiaalinen tapahtuma.

– Tavallisesti kaikki haluavat ensimmäiseksi katsoa synnyinseutujaan eli paikkoja, joissa he ovat olleet lapsina tai paikkoja, joissa heidän vanhempansa ovat asuneet. Ne muistot sykähdyttävät, kertoo Minna Laine.

Kannatan tietokonesovelluksia. Näihin kokeiluhetkiin ilmoittaudun aina vapaaehtoiseksi. Reino Ilola

Belgiassa kehitetty sovellus kiertueella Suomessa

Minna Laine kertoo saaneensa belgialaisen Memoriden myytäväkseen tammikuussa 2019. Parhaillaan hän kiertää Suomea esittelemässä sovellusta. Muistisairaiden ja iäkkäiden palvelutaloissa vastaanotto on ollut myönteistä.

Laine etsii maailmalta ratkaisuja, joista on olemassa tai tekeillä tieteellistä tutkimusta. Memoridestä on valmistumassa Belgiassa väitöstutkimus ja pro gradu -tutkielmia.

– Tämän sovelluksen on kehittänyt Activ84Health yrityksen Roel Smolders tiimeineen. Hänen veljensä on palvelutalossa johtajana, joten sovellus on syntynyt tarpeesta saada kuntoutujille apuväline, kertoo Laine.

Minna Laineella on myös fysioterapeutin koulutus. Hän korostaa liikunnan ja kognitiivisten harjoitusten merkitystä iäkkäiden sovelluksissa. Laine on tuonut maahan myös liikuntalaattoja, joiden avulla iäkkäät harjoittelevat tasapainoa.

Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen Tammikodissa digitaalisia sovelluksia on otettu ahkerasti käyttöön.

Raimo Peltonen ja Reino Ilola ovat innoissaan teknisistä uutuuksista.

– Näitä saisi olla enemmän. Olemme pelanneet tietokoneiden kanssa. Se tuntuu mukavalta, ja se auttaa tällaisia muistisairaita, pohtii Raimo Peltonen.

Reino Ilolan mielestä muistipyöräily oli loppujen lopuksi aika helppoa.

– Kannatan tietokonesovelluksia. Näihin kokeiluhetkiin ilmoittaudun aina vapaaehtoiseksi, nauraa Reino Ilola.

Muistelu on tärkeä hoitokeino

Tammikodin vastaava ohjaaja Johanna Kangasniemi kertoo, että heidän yksikössään tekniset sovellukset otetaan mielellään käyttöön. Sekä henkilökunta että asiakkaat ovat niistä innoissaan.

Muistelua tehdään muutenkin päivittäin, joten muistelupyöräily sopisi hyvin säännölliseksi harjoitteeksi. Tämä ryhmä on koolla jo toista kertaa.

– He sanoivat, että voisivat tehdä tätä koko päivän. Myös asiakkaat, jotka eivät ole innostuneita liikunnasta, saadaan liikkumaan tämän avulla, pohtii Kangasniemi.

Ryhmä on iloisella mielellä ja innoissaan. Se on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Kangasniemi pohtii, että hetkellinen tiedonkäsittelykyky voi parantua.

Tässä yhdistyy monta tekijää, jotka aktivoivat aivojen toimintaa eli liike, muistelu ja sosiaalinen kanssakäyminen. Johanna Kangasniemi

– Tässä yhdistyy monta tekijää, jotka aktivoivat aivojen toimintaa eli liike, muistelu ja sosiaalinen kanssakäyminen. Muistisairaudet ovat eteneviä sairauksia. Pitkällä tähtäimellä sairaus kuitenkin etenee kaikilla toki eri tavoin, kertoo Kangasniemi.

Aino Sjöblom kertoo, että hän pyöräili Äänekoskella. Maria Rintala sanoo, että aluksi oli vaikea muistaa, mutta välillä muistissa välähti, kun tuttu paikka tuli mieleen. Hän toivoo, että muistipyöräilyä voisi jatkaa.

Apua jopa sängyssä tai pyörätuolissa oleville

Memoride-muistipyöräily on kehitetty henkilöille, jotka pystyvät nousemaan pyörän selkään. Minna Laine kertoo, että myös vuoteessa tai pyörätuolissa oleva pääsee muistelemaan käsipyörän avulla.

– Sovellusta voi käyttää niin, että vain yhden pyörähdyksen avulla muistelija voi edetä pitkän matkan kartalla. Käsipyöränkin avulla verenkierto vilkastuu ja se auttaa muistamista, kertoo Laine.

Käytössä on myös niin sanottu taksikyytivaihtoehto eli jos voimat loppuvat tai halutaan levätä, matka jatkuu ruudulla ilman fyysistä rasitusta. Silloin esimerkiksi vain yhden pyörähdyksen avulla muistelija voi edetä pitkänkin matkan ja päästä vaikkapa omalle postilaatikolle kartalla. Käsipyörän avullakin verenkierto vilkastuu ja se auttaa muistamista, kertoo Laine.

Laineen mielestä teknisten laitteiden käyttöönottoa hillitsee yhä tietämättömyys niiden antamista mahdollisuuksista.

– Terveydenhoidon ammattilaiset eivät tiedä, mitä kaikkea on tarjolla. Kovasti olisi tarvetta kuntouttaa ikääntyneitä, muistisairaita ja myös työikäisiä, pohtii Laine.

Raimo Peltonen kyselee lopuksi, saisiko ohjelman omalle tietokoneelle. Minna Laine kertoo, että valitettavasti se ei ole mahdollista, vaan pyöräilyä tehdään yhdessä.

Ryhmä lähtee virkistyneen oloisena jatkamaan päivän muuta kuntoutusohjelmaa.

Britannian prinssi Philip, 97, on päättänyt luopua ajokortistaan, hovi kertoo yleisradioyhtiö BBC:n mukaan.

– Harkittuaan asiaa huolellisesti Edinburghin herttua on päättänyt vapaaehtoisesti luopua ajokortistaan, hovi kertoi.

Prinssi Philipin autoilu on ollut jatkuvasti otsikoissa sen jälkeen kun hän kolaroi tammikuussa toisen auton kanssa. Onnettomuus tapahtui, kun prinssi ajoi sivutieltä päätielle ja törmäsi Land Roverillaan toiseen autoon kuningasperheen omistaman Sandringhamin kartanon mailla.

Hieman tämän jälkeen poliisi puuttui Philipin autoiluun, koska prinssi ei käyttänyt turvavyötä. Norfolkin poliisi kertoi myöhemmin "antaneensa prinssille tilanteeseen sopivaa liikennevalistusta".

Lue myös:

Lähes 100-vuotiaan Britannian prinssi Philipin kunto herättää huolta – epäillään ajaneen ilman turvavyötä vain kaksi päivää kolarin jälkeen (21.1.2019)

Britannian prinssi Philip, 97, kolaroi lähellä kuninkaallisten kartanoa – BBC: prinssi ajoi itse autoa (17.1.2019)

Syyriassa pyritään valtaamaan viimeinen äärijärjestö Isisin hallussaan pitämä alue. Yhdysvaltain tukemat, kurdijohtoiset SDF-joukot ilmoittivat lauantaina aloittaneensa "viimeisen taistelun" Baghuzissa lähellä Irakin rajaa.

SDF:n tiedottajan Mustafa Balin mukaan Isisin taistelijoita Baghuzissa uskotaan olevan noin 600. Balin mukaan suurin osa heistä on ulkomaalaisia.

– Taistelu on alkanut, ja se saadaan päätökseen lähipäivinä, Bali sanoo uutistoimisto AFP:lle.

SDF on viime kuukausien aikana ajanut Isisin taistelijoita yhä ahtaammalle itäisessä Syyriassa Deir Ezzorin maakunnassa, ja nyt äärijärjestön hallussa arvioidaan olevan enää noin neljän neliökilometrin suuruinen alue.

SDF kiihdytti hyökkäystään joulukuussa. Sen jälkeen Isisin hallitsemalta alueelta on paennut noin 37 000 ihmistä, arvioi Syyrian sotaa seuraava Syrian Observatory for Human Rights -järjestö. Järjestö arvioi joukossa olevan tuhansia jihadisteja.

Yhdysvallat vetämässä joukkojaan pois

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi keskiviikkona odottavansa, että Isis julistetaan kukistetuksi Syyriassa jo ensi viikolla. SDF:stä arvioidaan uutistoimisto Reutersille, että tavoitteena on saada Baghuzin alue haltuun helmikuun aikana.

Trump ilmoitti yllättäen joulukuussa Yhdysvaltojen vetävän joukkonsa nopeasti pois Syyriasta. Tarkkaa aikataulua ei ole kuitenkaan sen jälkeen vahvistettu.

Yhdysvaltojen armeijasta varoitettiin jälleen tällä viikolla liian nopeasta vetäytymisestä. Yhdysvaltojen armeijan Lähi-idän operaatioiden päämajaa johtavan kenraalin mukaan Isis saattaisi järjestäytyä uudelleen muutamassa kuukaudessa.

Lue lisää:

Jo joulukuussa Isisin nujerretuksi julistanut Trump arvelee vahvistavansa järjestön kukistumisen ensi viikolla

Yhdysvaltalaiskenraali varoittaa liian nopeasta vetäytymisestä: Isis saattaa vielä nousta Syyriassa

Presidentti Trumpin vetäytymispäätökseen pettyneet amerikkalaiskomentajat jättämässä aseensa kurdeille Syyriassa

Yhdysvaltain Isisin-vastaista taistelua johtanut diplomaatti erosi vastalauseena Trumpin päätökselle vetää joukot Syyriasta

Neljäkymmentä eri kokoista potkukelkkaa odottaa parkissa siistissä rivissä hämeenlinnalaisen Alajärven jään reunalla. Kirpputoreilta löydetyt ja lahjoituksina saadut kelkat saivat kesällä kaikki arvokkaan, tummansinisen maalin pintaansa.

– Talkoilla maalattiin niitä ja vähän korjattiin, kertoo potkukelkkamieheksikin tituleerattu Tauno Hovila.

Muutama vuosi sitten eläkkeelle jäädessään Hovila ryhtyi omaksi huvikseen ylläpitämään neljän kilometrin pituista luistelu- ja potkukelkkareittiä sekä latu-uraa järven jäälle. Hovila tekee työt omalla ajallaan, omilla koneillaan ja aluksi maksoi polttoainekulutkin itse.

Nyt kaupunki antaa bensarahaa. Vuodenvaihteen jälkeen Hovilalle napsahti myös kaupungin liikuntapalkinto.

– Nyt kun olen huru-ukko, riittää aikaa, kuittaa Hovila jutut työläästä harrastuksestaan.

Suomi on liikuntatalkoiden maa

Tauno Hovila on yksi niistä lukuisista suomalaista, jotka ajavat talkootyönä latuja tai auraavat luisteluratoja ja -reittejä. Vuoden 2018 Eurobarometrin mukaan joka kymmenes suomalainen tekee talkootöitä liikunnan saralla. Vapaaehtoisten määrä on lähes kaksinkertainen muuhun Eurooppaan verrattuna.

Turun yliopiston projektitutkija ja SmartSport Osuuskunnan seuratoiminnan asiantuntija Pasi Mäenpää kuvailee, että vapaaehtoistyötä liikunnan parissa on varsin monenlaista. Erikseen voidaan puhua urheiluseurojen organisoimasta talkootyöstä. Toisaalta esimerkiksi vanhemmat, jotka kuskaavat lapsiaan treeneihin kimppakyydeillä, tekevät hekin tavallaan vapaaehtoistyötä.

– Esimerkiksi joululomalla asuntoalueen isät jäädyttivät lähiluistelukenttää, koska kunnan väki ei ehtinyt, kertoo Mäenpää esimerkin.

Mäenpää arvelee, että seuratoimintaan liittymätön vapaa kansalaisaktiivisuus on voinut lisääntyä viime vuosina.

– Kuntien kantokyky olosuhteiden luojana nykyisessä laji- ja liikuntamuotojen kirjossa ei millään riitä. Tilaa ja tarvetta omalle aktiivisuudelle on entistä enemmän, sanoo Mäenpää.

Ylityökorvauksista syntyisi semmoinen summa, että olisi aika paljon tiputettava latujen määrää. Jari Salmela

Tarve pienimuotoiselle talkootyölle saattaa tutkijan mukaan jatkossa kasvaa.

– Jos lähiliikuntaolosuhteet jäävät jatkossa isojen stadionien varjoon, olisi hyvä, että olisi tällaista kansalaisaktiivisuutta. Toki tämä on myös arvo- ja valinta-asia, josta kannattaa käydä keskustelua omassa kunnassa.

Vapaan kansalaisaktiivisuuden lisääntymisessä saattaa olla Mäenpään mukaan myös kääntöpuolensa.

– On olemassa riski, että se antaa luvan kunnille jättää liikuntaolosuhteita luomatta, kun innokkaat kansalaiset ja yhdistykset ottavat niistä yhä enemmän vastuuta.

Hämeenlinnan naapurissa sijaitseva Hattula on esimerkki kunnasta, jossa hiihtolatuja ylläpidetään puolitalkootyylillä. Hattulassa urheiluseuroille ja järjestöille maksetaan talkoopalkkio tai polttoainekorvaus. Ilman talkoolaisia moni latu-ura jäisi kokonaan ajamatta.

– Jos tämä olisi täysin kunnallista palvelua, niin jo pelkästään ylityökorvauksista syntyisi semmoinen summa, että olisi aika paljon tiputettava latujen määrää nykyisestä, arvelee Hattulan liikuntapäällikkö Jari Salmela.

– Yhteistyö ja kumppanuussopimukset ovat ajan henki, myöntää Mäenpää.

"Rakkaudesta hiihtoon"

Kuluvana talvena latujen tekijöillä ei ole ollut pulaa lumesta, päinvastoin. Renkolainen Markku Salo on tehnyt omille mailleen ja aikoinaan kylän koulun läheisyyteen latuja vuodesta 1994. Viime vuosina ensin Rengon kunta ja kuntaliitoksen jälkeen Hämeenlinnan kaupunki on antanut rahaa polttoaineeseen.

– Lunta on nyt tullut niin paljon, että sitä on saanut lähes päivittäin ajaa. Parhaina päivinä on kai kahteenkin kertaan ajettu latuja, että ihmiset pääsevät hiihtämään, kertoo Markku Salo latukoneena toimivan mönkijänsä päältä omalla kotipihallaan.

Usein latujen ajajat tai luistelureittien ylläpitäjät ovat itse intohimoisia lajin harrastajia. Markku Salo sanoo tekevänsä latuja rakkaudesta hiihtoon.

– Itse olen aktiivinen hiihtomies. Saattaa olla, että jos en olisi hiihtomies, niin tulisikohan latuja pidettyä näin aktiivisesti auki, pohtii Salo.

– Kätilö sanoi, että kyllä nyt voi sanoa, että synnytys on alkanut, kertoo Titta Halloran kameralle.

Kuva leikkaantuu hänen mieheensä Thomas Halloraniin, joka kuvaa itseään parin omakotitalossa.

– Titta soitti, kello on 6.26. Nyt se syntyy, baby syntyy. Jännittää, huhhuh, hän kertoo kameralle.

Näin käynnistyy odotettu h-hetki, joka ikuistetaan myös intiimeimpään videoon, jonka Titta ja Thomas Halloran ovat Youtube-kanavalleen kuvanneet.

Pari oli valmistautunut perheenlisäykseen jo kauan, eikä vain yksityiselämässä. He kertoivat odotuksesta myös Ikilomalla-kanavallaan, jolla on 27 000 tilaajaa.

– Mietimme, että meillähän on uusi tiimin jäsen! Mutta miten me otamme hänet tähän mukaan? Thomas Halloran muistaa parin pohtineen.

Mietimme pitkään, haluammeko näyttää vauvaamme videoilla, koska se on ollut todella puhuttu aihe. Pienet lapsethan eivät voi siitä itse päättää. Titta Halloran

Ikilomalla-kanavan seuraajat arvuuttelivat yhdessä Halloranien kanssa vauvan sukupuolta, seurasivat sairaalakassin pakkaamista ja pääsivät synnytyksen jälkeen näkemään, minkälaista vauvakuvauksissa on.

Youtube- ja Facebook-synnytykset nousivat pieneksi ilmiöksi joitakin vuosia sitten. Halloranit kuitenkin pohtivat kameran tuomista synnytyssaliin hartaasti. Sen välityksellä sinne nimittäin pääsisi myös kuka tahansa Youtuben käyttäjä.

– Olin pitkään sitä mieltä, että en todellakaan tahdo kuvata sitä. Lopulta päätimme, että kuvaamme synnytyksen joka tapauksessa ja katsomme myöhemmin, mitä teemme materiaalilla, Titta Halloran kertoo.

Jo synnytysvideon ensimmäisen minuutin aikana saa käsityksen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pääpaino on Halloranien jännityksen ja innon sekä tapahtumien käänteiden ikuistamisessa. Supistuksien välissä ehtii vähän tanssiakin.

Kuvaa itse synnytystilanteesta on hetken verran, ja esimerkiksi verta ei näytetä.

– Oli todella haastavaa tehdä synnytysvideo ilman, että kukaan ajattelisi, että miten he kehtaavat. Teimme se oman näköiseksemme, jotta voimme palata siihen hetkeen uudelleen ja uudelleen, Thomas Halloran kertoo.

Nyt videota on katsottu yli 80 000 kertaa. Kommentteja on kertynyt lähes tuhat, ja niissä paitsi onnitellaan, myös kerrotaan, miten katsojat pidättivät hengitystään ja itkivät yhdessä parin kanssa.

– Jaoimme videon, sillä se oli meille tärkeä, ja myös seuraajamme odottivat sitä todella paljon. Video kosketti meitä ja myös monia muita, hymyilee Titta Halloran.

Lapsen kuvaaminen mietitytti

Nyt reilun puolen vuoden ikäinen tytär Isla istuu äitinsä sylissä perheen Youtube-videoista tutulla harmaalla sohvalla. Pienet sormet hapuilevat kohti isän rannekelloa.

– Mietimme pitkään, haluammeko näyttää vauvaamme videoilla ja sosiaalisessa mediassa, koska se on ollut todella puhuttu aihe. Pienet lapsethan eivät voi siitä itse päättää, Titta Halloran sanoo.

Halloranit ovat halusivat kuitenkin kuvata Islaa videoilleen, sillä tytär on suuri osa heidän elämäänsä. Hän näkyy toisinaan taustalla, toisinaan myös päähenkilönä. Esimerkiksi viime vuoden lopulla kanavalla julkaistiin Islan MyDay -video, joka näytti, minkälaista elämää viisikuukautinen vauva elää.

Tahdomme muistaa vielä 20 vuoden päästä videoihin palatessamme kaikki ne tunteet, joita kuvaushetkinä koimme. Thomas Halloran

Videolla Isla katselee uteliaasti kameran linssin läpi sängyllä pyörien. Vaipanvaihtoa, leikkiä, ja sitten hampaiden pesulle. Ulos lähdettäessä tyttöä vähän itkettää, mutta suupielet kääntyvät taas pian ylöspäin.

– Olemme päättäneet, että näytämme Islasta sellaisia hyviä ja edustavia puolia, joita me haluamme näyttää myös itsestämme. Emme todellakaan mene tunkemaan kameraa kehtoon ja huutamaan, että herätys, Thomas Halloran kertoo parin linjanneen.

Halloranit ovat myös päättäneet poistaa videot laajemman yleisön nähtäviltä, jos Isla ei vanhempana videoista pidä. He valitsevat tarkkaan pätkät, joita lapsesta käyttävät.

– Isla on meille todella tärkeä ja haluamme ikuistaa hänen kehitysvaiheensa. Alussa huoletti, että mitä jos saamme paljon negatiivista palautetta, mutta näin ei ole käynyt, Thomas Halloran kertoo.

Rakkaus videokuvaamiseen löytyi maailmalta

Idea Ikilomalla-kanavaan kehittyi jo kauan ennen Islan syntymää. Kaikki alkoi siitä, kun Halloranit lähtivät maailmanympärysmatkalle vuonna 2015.

16 kuukautta kestäneen reissun aikana kuvatut videot keskittyivät pääasiassa parin seikkailujen kuvaamiseen.

– Rakastuimme videoiden tekemiseen maailmalla. Aloimme haaveilla siitä, että ehkä niiden tekeminen voisi jonain päivänä olla ammattimme, Titta Halloran muistelee.

Matkan jälkeen Thomas Halloran perusti videotoimisto Ikimedian, joka on erikoistunut videotarinoiden tekemiseen erityisesti asiakkaan sosiaalisen median eri kanaville. Näin haaveesta tuli totta Youtube-harrastuksen rinnalle.

– Lähdimme kokeilemaan jotakin uutta ja luovaa, joka jatkuvasti haastoi meitä. Se on myös pitänyt meidät innostuneina, hän kertoo.

Ensimmäiset vuodet olivat täynnä haasteita ja ongelmien ratkomista. Virheiden kautta Halloranit oppivat kuvaamisen ja editoimisen salat ja voivat nyt tehdä sitä myös työkseen.

– Kun asiakkaat soittavat, he usein puhuvat kuin he jo tuntisivat meidät. Se on aika harvinainen tilanne, Thomas Halloran lisää virnistäen.

Ikilomalla arjen keskellä

Kanavalla on seurattu viime aikoina myös Kotkassa asuvien Halloranien omakotitaloremonttia. Nyt se alkaa olla loppusuoralla. Liki 100 000 kertaa katsottu remonttivideo on myös Ikilomalla-kanavan suosituin video.

Pian tilaajia hemmotellaan pitkään valmistellulla jatko-osalla, jossa esitellään perheen uusi keittiö.

– Seuraajamme ovat odottaneet tätä videota todella paljon, Titta Halloran kertoo samalla kun hänen miehensä säätää valoja kohdilleen ja käynnistää videokameran.

Vielä on kuitenkin kuitenkin kuvattava intro ja editoitava lopputulos valmiiksi kanavalle tutulla, veikeällä tyylillä.

Lähdimme kokeilemaan jotakin uutta ja luovaa, joka jatkuvasti haastoi meitä. Se on myös pitänyt meidät innostuneina. Thomas Halloran

Videoblogit avaavat uusia uramahdollisuuksia, mutta videoiden jakamisella on myös toinen tarkoitus: pariskunta näkee Youtube-kanavansa eräänlaisena valokuva-albumina.

– Tahdomme muistaa vielä 20 vuoden päästä videoihin palatessamme kaikki ne tunteet, joita kuvaushetkinä koimme, Thomas Halloran kertoo.

– Olemme oman kanavamme suurimpia faneja, sillä jaksamme katsoa videoita kerta toisensa jälkeen, Titta Halloran lisää nauraen.

Muitakin faneja kuitenkin löytyy. Youtuben puolella perheen elämää seuraavien liki 30 000 tilaajan lisäksi Halloraneilla on Instagramissa lähes 7000 seuraajaa.

Valtaosa heistä on aikuisia, 18-44-vuotiaita. Ahkerimmat tykkääjät ja kommentoijat ovat kuitenkin alaikäisiä. Osa heistä lähettää perheelle fanipostia ja tulee ottamaan kaupassa yhteiskuvia.

Halloraneista suosio on ollut vain positiivinen juttu. Seuraajilta saa sydäntälämmittäviä kommentteja sekä inspiraatiota uusiin videoihin samalla, kun uusia mahdollisuuksia aukenee.

Uusimpana innostuksen aiheena on kutsu Afrikkaan kuvaamaan jälleen matkavideoita.

– Me kutsumme elämäämme kanavamme nimellä: Ikilomalla. Saamme tehdä työtä jota rakastamme, elää omakotitalossa ja viettää aikaa perheen kanssa, Titta Halloran sanoo.

Euroseteleistä suurin osa on jo uudistettu. Nyt on enää jäljellä uusien sadan ja 200 euron setelien tuominen markkinoille. Ne laitetaan liikenteeseen toukokuussa. Uusien turvatekijöiden avulla yritetään pysyä väärentäjien edellä.

Eurosetelit uudistetaan yksinkertaisesti sen takia, että niiden väärentäminen olisi vaikeampaa ja vastaavasti aitouden tunnistaminen olisi helpompaa.

– Tietynlaista kilpajuoksua mennään, mutta olemme askeleen edellä väärentäjiä koko ajan, toteaa Suomen Pankin seteliasiantuntija Olli Vehmas luottavaisena esitellessään uusien setelien lukuisia turvatekijöitä.

Uudistuksista huolimatta rosvot tulevat nopeasti perässä.

– Aika nopeasti setelin julkistamisen jälkeen alkaa näkyä jonkinnäköisiä tekeleitä väärennöksinä.

Pari konstia riittää erottamaan väärän aidosta

Vehmas muistuttaa, että aidon setelin tunnistaminen on tavallisellekin ihmiselle hyvin helppoa muutaman kikan avulla.

– Seteli tuntuu karhealta, ja sitä kallisteltaessa rahan hologrammissa näkyy vaihtelevia kuvioita. Lisäksi setelin etupuolella näkyy vihreä vaihtuva numero ja valoa vasten katsottaessa erittäin hyvä tuntomerkki, vesileima.

Hyvä tuntomerkki on setelin yhdessä hologrammissa oleva läpinäkyvä kohta, josta näkyy Europa-neidon kuva.

Seteliasiantuntija vakuuttaa, että nuo kohdat katsomalla ihan tavallinen ihminen voi ilman apuvälineitä varmistaa setelin aitouden.

– Käytännössä kaikki väärennetyt setelit pystyy tarkistamaan näillä menetelmillä.

Samalla Vehmas muistuttaa, että jos Suomessa törmää väärennökseen, niin silloin on ollut erittäin huonoa tuuria.

– Näitä on niin vähän kierrossa Suomessa. Seteli pitää toimittaa poliisille ja kertoa, mistä sen on saanut.

Rahankäsittelyn ammattilaiselle erot löytyvät heti.

– Kyllä ne huomaa. Paperista, painojäljestä, vesileimasta ja muista kuvioista. Jopa helpolla.

500 euron seteli jää pois muista syistä

Uutta 500 euron seteliä ei kuitenkaan tehdä. Syy ei ole väärentäminen, vaan noin ison setelin käyttö muuhun rikolliseen toimintaan.

– Sitä ei juurikaan tavallisen kansa käytössä ole ja sen on nähty olevan enemmänkin hyödyke rikollisille ja muihin vilpillisiin toimintoihin, Vehmas kertoo.

Käytännössä isoja seteleitä on käytetty rahanpesuvälineenä tai rikollisten maksujen hoitamisessa.

Vehmas huomauttaa kuitenkin, että jos patjan alla sattuu olemaan tukku 500 euron seteleitä, niin niitä ei tarvitse vaihtaa pienempiin.

– Ei tarvitse huolestua. Seteli säilyttää arvonsa tulevaisuudessakin.

Setelit poistuvat aikanaan kierrosta sitä mukaa, kun niitä palautuu pankkeihin.

50 euron ja 20 euron setelit väärentäjien suosikkeja

Viime vuonna maailmalta löytyi Euroopan keskuspankin mukaan noin 262 000 väärennettyä euroseteliä. Niistä 80 prosenttia oli 50 euron ja 20 euron rahoja.

EKP:n mukaan vääriä seteleitä löytyi peräti 13 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2018 alkupuolella ja melkein 28 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2017 jälkimmäisellä puoliskolla.

Oikeita euroseteleitä on liikkeellä yhteensä 22 miljardia kappaletta.

Myös Suomesta löydetyistä väärennetyistä rahoista yleisin oli 50 euron seteli. Niitä oli hieman yli puolet eli 445 kappaletta kaikista löydetyistä seteliväärennöksistä. Yhteensä vääriä seteleitä löytyi Suomesta 883. Vääriä 20 euron seteleitä oli 227 ja sadan euron seteleitä 58.

Väärennösten määrä on selvästi suurempi kuin vuonna 2014, jolloin niitä löytyi vain 502. Sen sijaan vuonna 2016 väärennöksiä löytyi peräti 2 171, selviää Suomen Pankin tilastoista.

Seteliasiantuntija Olli Vehmas tietää ainakin osan syistä miksi Suomessa on niin vähän väärää rahaa liikkeellä.

– Ihan varmasti ei voi sanoa, mutta ainakin yksi syy voisi olla, että meillä käytetään vähän käteistä. Lisäksi kun etelässä toimii väärentäjäliigoja, niin me olemme heistä maantieteellisesti kaukana.

Kuohuttavat uutiset hoiva-alalta ovat liki jokapäiväisiä. Miten tähän on tultu? Mikä meni pieleen? Mitä pitäisi tehdä? Kysyimme asiaa yhdeltä keskeiseltä toimijalta, Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin puheenjohtajalta Silja Paavolalta.

1) Sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valvira kertoo pohtivansa rikosilmoitusten tekemistä hoitajamitoitusta kiertävistä hoitokodeista. Ovatko rikosilmoitukset tarpeen?

– Jos kyseessä on asiakirjan väärennys, on se poliisiasia. Se johtaisi siihen, että hoitokodeissa ei ilmotettaisi hoitohenkilökuntaan kuuluviksi esimerkiksi toimistotyöntekijöitä, taloushallintoa sekä yhdestä kolmeen hoitajaa, joista ei tiedetä, tulevatko he koskaan töihin ja kuka töitä tekee.

2) Onko henkilöstön alimitoitus uusi normi?

– Se on rantautunut maan tavaksi erityisesti viiden viime vuoden aikana.

3) Näyttääkö soteuudistuksen jälkeinen tulevaisuus tällaiselta?

– Meidän työntekijöiden kannalta sotetulevaisuutta on se, että he eivät tiedä, onko heillä kokoaikaista työtä vai silpputyötä. Ajatus on, että yksityisellä toimijalla pitää olla liikkumavaraa, jonka nimi on ”liian vähäinen henkilökunta”.

4) Onko nykyinen lainsäädäntö tai muu normisto tältä osin monitulkintaista?

– Ongelmat alkoivat, kun vanhusten ja vammaisten hoito siirtyivät sosiaalihuoltolain puolelle. Terveydenhuoltolain puolella näin ei ole voinut toimia. Vanhuspalvelulaki, sosiaalihuoltolaki ja terveydenhuoltolaki ovat olemassa, mutta niistä oikeastaan vain terveydenhuoltolaki on tarpeeksi sanktioiva. Olemme puhuneet tästä vuosia aluehallintovirastoille ja Valviralle.

Valvira on antanut kehotuksia, sakkoja ynnä muuta, mutta toiminta ei vaan muutu. Tarvitaan varmaan toisenlaisia sanktioita. Firma joka saa 20 000 sakkoa maksaa sen ja jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.

5) Pitäisikö hoitokoteihin tehdä useammin yllätystarkastuksia?

– Pääsääntöisesti tarkastuksia on tehty niin, että tarkastuspäivä kerrotaan etukäteen. Silloin kaikki on kunnossa, on kukkia pöydällä, ruokaa ja hoitajia enemmän. Yllätystarkastus paljastaa karun todellisuuden. Kokemuksemme on, että kun olemme seuranneet viikkoja jotakin paikkaa ja huomanneet, että hoitajia ei ole tarpeeksi, tulee Valviran tai THL:n tarkastus niin hoitajia onkin yhtäkkiä riittävästi.

6) Miten tällaiset käytännöt ovat juurtuneet hoiva-alalle?

– Sen nimi on bisnes. Jos osakeyhtiö omistaa jotain, sen tehtävänä on lainkin mukaan tuottaa voittoa osakkailleen. Kunnissa on ikiaikaisesti ollut yrittäjiä, jolle tämä on ollut aidosti elinkeino. Heidän toimintakaavansa on aivan erilainen. Silloin toimitaan tarkasti, jotta saadaan leipää pöytään. Pienyrittäjäkin voi muodostaa osakeyhtiön, mutta silloinkin se on yhä hänen elinkeinonsa.

Nyt isot yhtiöt ovat ostaneet roppakaupalla näitä pieniä yhtiöitä, jolloin niiden toiminta muuttuu.

7) Onko hoiva-alalla työvoimapulaa?

– Tiedämme, että muutamilla paikkakunnilla ei enää asu niin paljon ihmisiä, että sinne saataisiin työntekijöitä. Mutta jos työnantaja ottaa työntekijöitä kokoaikaiseen työhön, jolloin palkka tulee varmasti, niin ihmiset haluavat töihin. Meillä on hyvin harvassa ihmisiä, jotka haluavat "inkkareina" olla tekemässä vuoroja missä milloinkin. Työstä pitää tehdä niin houkutteleva, että siellä viihdytään. Nykytilanne, jossa ihmiset vaihtavat alaa, on tekemällä tehty.

Lähihoitajan palkka on niin pieni, että jos kokoaikaista työtä ei saa niin voi mennä Mäkkäriin tai varastoapulaiseksi tai minne vaan.

8) Ratkaisisiko hoitajamitoitus kaikki ongelmat?

– Ehdottomasti kannatan sitä. Se takaa, että ihmiset ovat kokoaikaisessa työssä ja hoidettavat saavat hoitoa, joka heille on luvattu. Suositus ei toimi, se on huomattu. Jos laitoshoitaja auttaa vuoronsa aikana yhden rollaattorilla liikkuvan ihmisen vessaan, lasketaan hänet hoitohenkilökuntaan kuuluvaksi. Sitähän se ei ole.

9) Onko taustalla johtamisen ongelma?

– On se sitäkin. Kun aluejohtajalle/johtajalle laitetaan tulosvastuu, ei hän ehkä kykene annetuilla välineillä saamaan ihmisiä innostumaan ja kehittämään työtä. Jos työtä ei kehitetä, sitä tehdään vasemmalla kädellä, jolloin hoidon laatu laskee. Johtajan pitäisi puuttua, mutta se ei onnistu, jos hänelle ei anneta siihen keinoja.

10) Vai onko kaiken taustalla ahneutta ja pahaa tahtoa?

– Tietyllä lailla sellainen ahneus, että ajatellaan ikäihmisten voivan olla bisnes. Minun moraalini ei siihen taivu, että iäkkään, kohti hautaa menevän ihmisen hoito ja hoiva nähtäisiin vain bisneksenä.

En usko, että kellään on pahaa tahtoa. Tästä voidaan tehdä bisnestä ja tuottaa se hyvin. Ensisijaisena tavoitteena ei kuitenkaan voi olla tietyn voittoprosentin saavuttaminen, jos se tarkoittaa hoitajien mitoitusta alentmalla, miettimällä ruokakuluja ja katsomalla sitä, otetaanko sijaisia vai ei.

Yli 400 000 suomalaista saa vuosittain sairausvakuutuskorvauksia masennuslääkkeistä. Lääkkeiden käyttäjistä noin 50–70 prosenttia hoitaa niillä masennustaan.

Muita syitä masennuslääkityksen käyttöön ovat ahdistuneisuus, krooninen kipu tai unihäiriöt, kertoo Tampereen yliopiston professori emeritus Esa Leinonen.

– Masennuslääkitys tulee usein ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun masennus alkaa selvästi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, arjesta selviytymiseen sekä työn ja sosiaalisten velvollisuuksien hoitamiseen, Leinonen kertoo.

Aina lääkehoitoa ei kuitenkaan käytetä edes keskivaikean tai vaikean masennuksen hoidossa. Psykiatrian professorin Erkki Isometsän mukaan yleinen peruste tällaiseen ratkaisuun on sairastuneen kieltäytyminen lääkityksestä.

– Kieltäytymisen taustalla on monenlaisia syitä. Osa on joskus kokeillut lääkehoitoa ja saanut siitä ikäviä sivuvaikutuksia. Osa on kuullut tai lukenut, miten paljon haittaa lääkkeistä voi olla, Isometsä listaa.

Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan 7,4 prosenttia aikuisista käy vuosittain läpi masennuksen, joka täyttää sairauden diagnostiset kriteerit. Isometsän mukaan lievemmistä masennusoireista kärsii kuitenkin jopa 10–20 prosenttia suomalaisista.

Moni syö lääkkeitä vuosia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Jaana Suvisaaren mukaan moni käyttää masennuslääkkeitä yhtäjaksoisesti vuosien ajan.

– Pitkään jatkuneen lääkehoidon taustalla on yleensä useita vaikeita masennusjaksoja, joiden uusimista pyritään ylläpitohoidolla ennaltaehkäisemään. Ylläpitohoito tarkoittaa lääkitysjaksoa, jolla varmistetaan oireiden poissa pysyminen.

Leinonen kertoo, että masennus uusiutuu 50–80 prosentin todennäköisyydellä myöhemmin elämässä niillä, jotka ovat sen sairastaneet kerran. Toisen masennusjakson jälkeen tarvitaankin jo vähintään vuoden mittainen ylläpitohoito.

Jos masennusjaksoja on takana kolme tai enemmän, tarvitaan pitkäaikaista, joskus jopa pysyvää ylläpitohoitoa.

Turkki on tuominnut Kiinan kovin sanoin uiguurivähemmistön kohtelusta. Turkin ulkoministeriön mukaan uiguurien kohtelu on suuri häpeä ihmiskunnalle.

Turkkilaisiin kansoihin kuuluvista uiguureista valtaosa on muslimeja ja asuu Kiinan luoteisosassa Xinjiangin maakunnassa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan lähes miljoona uiguuria on ollut vangittuna uudelleenkoulutusleireillä.

Kiina on perustellut vangitsemisia terrorismin kitkemisellä. Turkin mielestä uiguurit ovat poliittisia vankeja. Joidenkin ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kiina näkee uiguurien erilaisen kulttuurin uhkana kommunistisen puolueen ja han-kiinalaisen kulttuurin vallalle.

– Ei ole enää salaisuus, että yli miljoona uiguuria - joita pidätetään tekaistuin syin - joutuu kidutuksen ja poliittisen aivopesun kohteeksi keskitysleireillä ja vankiloissa. Myös uiguurit, jotka eivät ole vangittuina leireillä, ovat kovan paineen alla, Turkin ulkoministeriön edustaja Hami Aksoy sanoi tiedotteessa.

Turkki kehotti kansainvälistä yhteisöä ja YK:n pääsihteeriä Antonio Guterresia ryhtymään toimiin Xinjiangin "inhimillisen tragedian" lopettamiseksi. Turkin purkauksen takana saattoi olla uiguurirunoilija Abdurehim Heytin kuolema vankeudessa lauantaina.

– Tämä traaginen tapaus on vahvistanut entisestään Turkin kansan reaktiota vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin Xinjiangissa, Aksoy sanoi.

Vaikka ihmisoikeusjärjestöt arvostelevat Kiinaa uiguurien kohtelusta, ovat useimmat muslimimaat olleet asiasta vaitonaisia, sillä Kiina on monille niistä tärkeä kauppakumppani.

Kiina vaati Ankaran-suurlähetystönsä kautta Turkkia perumaan kritiikkinsä.

– Sekä Kiinalla että Turkilla on paljon työtä terrorismin torjunnassa. Vastustamme kaksinaismoraalia tässä kysymyksessä. Toivomme, että Turkki ymmärtää Kiinan lailliset toimet terrorismin torjumiseksi oikein ja vetää takaisin virheelliset syytökset sekä ryhtyy toimiin niiden haitallisten vaikutusten kumoamiseksi, suurlähetystön lausunnossa todetaan uutistoimisto AP:n mukaan.

Uutista on päivitetty klo 10.10: Lisätty Kiinan Ankaran-suurlähetystön vastaus Turkille.

Aiemmin aiheesta:

Vakoojalinnut lentävät Kiinan rajaseudun taivaalla – Yle kävi maakunnassa, jossa miljoona ihmistä on viety leireille vannomaan uskollisuutta puolueelle 15.10.2018

Reuters: Länsimailta poikkeuksellinen vaatimus Kiinan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi, Suomi mukana 15.11.2018

Kiina käyttää sisäiseen turvallisuuteen enemmän rahaa kuin puolustusbudjettiin – vähemmistökansojen valvontaan panostetaan vuosi vuodelta enemmän 23.10.2018

Presidentti Niinistö tapasi Kiinan Xin: Illallinen venähti, koska puhuimme pitkään ihmisoikeuskysymyksistä 14.1.2019

Metsässä liikkuminen on nyt erityisen hankalaa. Lunta riittää koko maassa reiteen asti, ja puiden oksilla olevat lumimassat ovat vaarassa pudota kulkijan niskaan. Pahimmassa tapauksessa paksu oksa tai katkennut puun latva voi osua metsässä liikkujaan.

Lappeenrantalainen metsänomistaja Juha Kuokka kiertää metsäteitä aivan itärajan pinnassa Lappeenrannan Nuijamaalla. Samalla hän tutkailee parhaassa kasvuiässä olevia puita ja puistelee päätään.

– En ole paljon uskaltanut hypätä traktorista pois. Siellä on aika hurjan näköistä. Koivikossa ja nuoressa kuusikossa vielä uskaltaa kävellä, mutta männiköihin ei ole mitään asiaa. Sieltä tulee kyllä äkkiä lumet ja oksat päähän. Ja pahimmassa tapauksessa koko latva, kertoo Kuokka.

Lumituhot metsänkasvattajan lompakolle

Runsaat lumikuormat aiheuttavat metsänomistajille taloudellisia menetyksiä. Lumen painosta katkenneet puut ja oksat ovat tehneet jo nyt tuhoja talousmetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa.

Jos parhaassa kasvuiässä olevan 50-vuotiaan puun latva katkeaa, ei siitä enää tukkipuuta saada. Katkennut puu kelpaa vain kuitupuuksi, josta metsänomistaja saa pienemmän korvauksen kuin tukkipuusta.

– Silloin metsänkasvattajan menetykset voivat olla kymmenestä kahteenkymmeneen euroa rungolta. Myös metsän kasvukyky heikkenee. Lisäksi omistajalle tulee vielä kymmenien vuosien kasvutappio, kertoo Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen johtaja Markku Vaario.

Markku Vaarion mukaan lopulliset tuhot saadaan selville vasta myöhemmin keväällä.

– Puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista kuutioista pelkästään Etelä-Karjalan alueella. Tuhot ovat hajanaisia siellä täällä pitkin metsiä. Kevään korvalla saadaan tarkempia arvioita tuhojen määrästä.

Taipuu, katkeaa tai kaatuu

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen kertoo, että suuri lumen määrä puiden oksilla johtuu erikoisesta alkutalvesta. Silloin lunta tuli kerralla paljon lyhyessä ajassa. Se taas johti siihen, että lumi jäi kiinni puiden oksille. Lisäksi ilma oli sen verran tyyntä, ettei tuuli varisuttanut lunta alas, vaan lumi jäi oksiin kiinni.

Jalkanen kertoo, että lumituhoille ovat erityisen alttiina havupuut, koska havupuusta latva irtoaa herkemmin kuin lehtipuusta.

Lehtipuu sen sijaan yleensä vain taipuu, koska niissä ei lumelle ole yhtä paljon tarttumapintaa kuin havupuissa.

– Mutta olen minä kyllä nähnyt juurineen kaatuneen haavan. Se oli kaatunut, kun maa ei ollut roudassa.

Nyt lumi on paakkuuntunut oksiin ja latvoihin isoiksi painaviksi massoiksi. Tämä voi jopa aiheuttaa puiden kaatumista juurineen. Yhdessä puussa voi Jalkasen mukaan olla jopa satoja kiloja lunta.

Jalkanen muistuttaa, että lumen painosta voivat kaatua sekä kuusi että mänty. Routaa on nyt maassa selvästi normaalia vähemmän, mikä voi lisätä puiden kaatumisia.

– Kun maa on sula ja syksy ollut märkä, niin siinä ei puilla ole paljon mahdollisuuksia. Se on se kauhuskenaario.

Puun kaatumista todennäköisempää kuitenkin on, että puusta katkeaa latva.

– Ei se vaadi kuin pienen tuulen vireen tai tuulen suunta muuttuu, niin latva voi katketa, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen.

Puun pitää antaa vahvistua

Luonnontuhoille ei metsänkasvattaja paljon voi, mutta jotain kuitenkin. Metsänomistaja Juha Kuokka antaa pari vinkkiä mahdollisia metsätuhoja ajatellen.

– Tee taimikossa ajallaan harvennukset ja tee metsässä ensiharvennus oikeaan aikaan, ettei metsä pääse riukuuntumaan. Vahva puu jaksaa kantaa lumikuorman paremmin, kertoo Kuokka.

Samaa mieltä on myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen. Hänen mukaansa tuhoja voi estää huolellisella metsien kunnossapidolla.

– Vuosi sitten Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa oli samanlainen tilanne, että lunta keräytyi puihin. Ne olivat hoitamattomia, nuoria kasvatusmetsiä, jossa puut olivat liian tiheässä. Kun lumi tulee siihen päälle, niin lumen voima on sen verran suuri, että se katkoo latvat. Tuhoja tuli paljon, kertoo Jalkanen.

Tuhojen korjuu tärkeää

Kaatuneet ja katkenneet rungot on syytä korjata ripeästi pois metsästä.

– Jos kaatuneet tai katkenneet rungot jätetään metsiin, on ensi kesänä suuri vaara hyönteistuhoille. Kuusikoissa uhkana on kirjanpainaja ja männiköissä ytimennävertäjä. Ne lisääntyvät kaatuneissa tai katkenneissa rungoissa ja sitten iskeytyvät terveisiin puihin, kertoo Markku Vaario Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksestä.

Metsänomistaja Juha Kuokalla on selkeä toive säänhaltijoille.

– Nyt poutaista säätä ja reilusti plussan puolella olevia lämpötiloja.

Sanna Marinille saippuaa!

Matti Nykäselle valtiolliset hautajaiset!

Kokoomus on tyhmä, demarit pöljiä, vihreät älyttömiä ja kepu pettää taas!

Vasemmisto rahastaa vanhuksia. Porvarit ei välitä ikäihmisistä!

Nämä ovat tiivistelmiä viime päivien Twitter-keskustelusta.

Mistä tietää että vaalit lähestyvät? Siitä, että verkon möläyttelykampanjat pahenevat.

Oma lukunsa ovat möläyttelijäehdokkaat, jotka yhä äänekkäämmin keksivät avauksia, joilla saisivat jonkinlaisen kohun aikaiseksi.

Trumpilainen ajattelu toimii: ei väliä, mitä sanotaan, kunhan saadaan aikaan reaktioita ja kohua.

Kun soppaan iskevät kauhansa vielä mahdollisesti trollit, touhu somessa saattaa tihentyä entisestään vaaleja kohti. Ruotsin vaaleissa sotkua pyrkivät saamaan aikaan äärioikeisto ja venäläinen media.

Kantakaupungissa asuville yli 50-vuotiaille voisi kertoa nyt talvisaikaan, että minäpä poliitikko panen aurauksen kuntoon! Lähiöiden sinkuille sama poliitikko voisi viestiä vaikka halvemmista asunnoista tai hyvistä kulkuyhteyksistä.

Somea voi vaaleissa hyödyntää monella tavalla.

Olen nähnyt ehdokkaan kyselevän Facebookissa seuraajiensa mielipiteitä siitä, miten johonkin asiaan tulee suhtautua. Enemmistön toiveita haistelemalla on sitten hyvä muodostaa miellyttävä mielipide.

Aina ei kannata edes muodostaa yhtä vankkaa mielipidettä. Taitava poliitikko voi käyttää myös mikrotargetointia ja tarjota kaikille kaikkea.

Helsingin Arabianrannassa asuville jalkapallosta kiinnostuneille perheenisille voisi Facebookista ostaa silmäpareja postaukselle, jossa luvataan tekonurmia Arabianrantaan. Kantakaupungissa asuville yli 50-vuotiaille voisi kertoa nyt talvisaikaan, että minäpä poliitikko panen aurauksen kuntoon! Lähiöiden sinkuille sama poliitikko voisi viestiä vaikka halvemmista asunnoista tai hyvistä kulkuyhteyksistä.

Tätä kutsutaan mikrotargetoinniksi. Ja se on älyttömän helppoa. Mikrotargetoinnin avulla voidaan luoda juuri sinulle (henkilökohtaisesti) räätälöity viesti.

Sanon kokemuksesta, sillä olen itsekin tehnyt kohdennettua mainontaa Facebookissa.

Kun julkaisin ensimmäisen kirjani, maksoin 17 euroa siitä, että Facebook näytti kirjasta kertovan postauksen 1947 ihmiselle. Valitsin 22-64-vuotiaita pääkaupunkiseudulla asuvia miehiä ja naisia, jotka olivat kiinnostuneet kirjallisuudesta ja japanilaisesta ruoasta. Jos olisin halunnut, olisin voinut valita vaikka turkulaiset pesäpallosta ja kahvista kiinnostuneet isoäidit.

Suoramarkkinointi ihmisille ei ole koskaan ollut näin helppoa. Se on kätevää ja mukavaa, mutta ei täysin ongelmatonta.

Tähän saakka mikrotargetoinnista ja algoritmisesta vallasta ovat hyötyneet eniten kaupallisia tuotteita mainostavat tahot, mutta some on myös poliittisen vallankäytön vahva väline.

Poliittinen mikrotargetointi voi tarkoittaa sitä, että samoissa vaaleissa ihmiset saavat aivan erilaiset käsitykset vaalien teemoista. Kaiken meistä somessa ja netissä kerätyn tiedon perusteella meidät voidaan profiloida ja meille voidaan markkinoida poliittisia teemoja, jotka kiinnostava juuri meitä. Minä ja naapurini saamme aivan erilaista tietoa vaaliteemoista.

“Kärjistäen voi sanoa, että ihmiset elävät fyysisesti samassa yhteiskunnassa, mutta virtuaalimaailmassa täysin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa on täysin erilaiset ongelmat. Vielä huonompi tilanne on jos mikrotargetoidulla viestinnällä voidaan vähentää joidenkin ihmisryhmien halukkuutta osallistumiseen, vaikkapa äänestämiseen”, kirjoittaa Ylen News Labia vetävä Jukka Niva.

Tästä mikrotargetoinnista kohutussa Facebookin Cambridge Analytica -tapauksessa oli kyse. Cambridge Analytica profiloi ihmisiä ja käytti tietoja täsmämainontaan. Trumpin vaalikampanjassa tehtiin 50 miljoonalle ihmiselle juuri heille sopivat mainokset profiloinnin perusteella.

Emme voi myöskään luottaa siihen, että algoritmisen vallan käyttäjät olisivat huolissaan algoritmin tasa-arvosta tai eriarvoistavista vaikutuksista.

Meille tavallisille kansalaisille on ongelma, että algoritminen vallankäyttö on vaikeasti hahmotettavaa.

Emme me yleensä osaa sanoa, millä perusteella meille jotain mainosta tai poliittista viestiä esitetään. Algoritminen valta ei ole läpinäkyvää.

Suoraan sanoen emme tiedä, miten meitä ohjataan hienovaraisesti tekemään valintoja, vaikka ymmärtäisimme periaatteet. Emme voi myöskään luottaa siihen, että algoritmisen vallan käyttäjät olisivat huolissaan algoritmin tasa-arvosta tai eriarvoistavista vaikutuksista. Saati siitä, että kukaan valvoisi sitä.

Heikki Valkama

Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.

Etelä-Korea ja Yhdysvallat ovat päässeet yhteisymmärrykseen yhdysvaltalaissotilaiden kustannuksista Korean niemimaalla. Eteläkorealaisen uutistoimisto Yonhapin mukaan maat ovat sopineet, että Etelä-Korea maksaa tänä vuonna yhdysvaltalaissotilaiden ylläpidosta 1,03 biljoonaa wonia vuodessa viimevuotisen 960 miljardin sijaan.

Korotus on 8,2 prosenttia ja nostaa summan dollareina 890 miljoonaan.

Osapuolten näkemykset olivat vielä tammikuussa tiettävästi varsin kaukana toisistaan. Korealaislähteiden mukaan Yhdysvallat oli vaatinut 1,2 miljardia dollaria eli lähes 40 prosentin korotusta.

Yhdysvaltojen sotilaita on ollut Korean niemimaalla 1950-luvulla käydystä Korean sodasta lähtien, ja nykyään Etelä-Koreassa on noin 28 500 yhdysvaltalaissotilasta.

Edellinen sopimus ehti umpeutua viime vuoden lopussa. Aiemmat sopimukset ovat olleet viisivuotisia, mutta tällä kertaa sopimus tehdään vain vuodeksi. Etelä-Korean parlamentin on vielä hyväksyttävä sopimus.

Trump tapaa toista kertaa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin helmikuun lopussa Vietnamin Hanoissa. Johtajien edellisen tapaamisen jälkeen Trump ilmoitti Yhdysvaltojen keskeyttävän sotaharjoitukset Etelä-Korean kanssa.

Lue lisää:

Trump ja Kim tapaavat Hanoissa helmikuun lopussa

Trump saa esiintyä jalona johtajana, Pohjois-Korean Kim selviää lyhyellä lennolla – Vietnam on tarkoin valittu huippukokouspaikka

USA:n liittolaiset odottavat presidentti Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin toista tapaamista kauhunsekaisin tuntein