KÖÖPENHAMINA Sussi Lillelund, 26, ei saa unta, sillä sydän tykyttää rajusti. Päässä risteilee ajatuksia merenpinnan noususta ja kuumasta kesästä. Huoli valvottaa, ja ihmisten passiivisuus turhauttaa. Miksei kukaan muu ystäväpiirissä tee mitään ilmaston eteen? Miten ihmiset voivat keskittyä mihinkään muuhun kuin ilmastonmuutokseen?

Kuukausia myöhemmin, talvisen koleana torstaiaamuna Lillelund seisoo Tanskan parlamenttitalon Christiansborgin pihalla. Hän pitelee kylttiä, jossa lukee “Katso kaikkia merkkejä”. Viestiä vahvistaa pieni maapallo ja hellelukemia näyttävä lämpömittari.

Aukiolla Lillelundin ympärillä seisoo parisataa ihmistä toppa-asuissa. Käsissään heillä on valkovihreitä banderolleja ytimekkäine iskulauseineen. Mielenosoittajat aloittavat yhteislaulun.

– Tule kanssamme riutalle, jolla on koralleja. Tule kanssamme maailmaan, jossa metsäala kasvaa.

Lillelund pitää puheen uuden ilmastolain puolesta. Muut taputtavat ja hurraavat.

Kaikki päästöt nollaan 2050 mennessä

Tanskan ilmastopolitiikkaa pidetään yleisesti yhtenä maailman kunnianhimoisimmista. Merkittävä askel on ollut se, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä sähköntuotannossa on vähennetty Tanskassa rajusti.

Tanska sijoittui kärkipaikalle esimerkiksi brittiläisten tutkijoiden syksyllä julkaistussa selvityksessä käytännön ilmastotoimista. Ilmastotalkoissa on mukana kansalaisten ja valtion lisäksi teollisuussektori.

Hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet tasaisesti useiden vuosikymmenten ajan. Viime kesäkuussa Tanskan parlamentin kaikki puolueet lähtivät mukaan yhteiseen energiasopimukseen. Siinä asetettiin sarja pitkälle ulottuvia ilmastotavoitteita.

Tanskan tavoitteena on olla vuoteen 2050 mennessä täysin hiilineutraali niin, että se sitoo yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin päästää niitä ilmakehään. Tavoite koskee hiilidioksidin lisäksi metaania ja keinotekoisia kasvihuonekaasuja, kuten freoneja.

– Toivomme, että tavoite saavutetaan jo ennen vuotta 2050. Kaikkia toimia täytyy verrata siihen, sanoo ilmasto- ja energia-asiantuntija Søren Dyck-Madsen sitoutumattomasta, mutta osin julkista rahoitusta saavasta Concito-ajatushautomosta.

Tanskalaisista tutkijoista koostuva ilmastopaneeli kuitenkin arvioi, että vuoden 2050 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa tulee kiire. Tähän mennessä päätetyillä toimilla päästöt eivät vähene riittävästi vielä vuoteen 2030 mennessä. Päästövähennysten tahdin pitäisi kiristyä huomattavasti vuosina 2030–50.

Miljoona sähköautoa ja maalämpöpumppuja

Kuten muissakin Pohjoismaissa, Tanskassa pitäisi vähentää reippaasti liikennepäästöjä. Tanskan hallitus esitti viime syksynä bensiini- ja dieselautojen myynnin kieltämistä vuodesta 2030 alkaen.

Hybridiautoja saisi myydä vuosina 2030–35, ja siitä eteenpäin Tanskan liikenteessä siirryttäisiin kokonaan sähköautoihin, joita olisi miljoona kappaletta jo vuonna 2030. Tavoite on optimistinen, ja hallitus on perustanut komitean pohtimaan, miten se käytännössä toteutetaan.

– Kyseessä on vain tavoite, jonka saavuttamiseksi ei ole tällä hetkellä keinoja. Se antaa kuitenkin hyvän signaalin autoteollisuudelle, Dyck-Madsen arvioi.

Lämmitys on Pohjoismaissa toinen iso päästölähde, niin myös Tanskassa.

Tanskasta tulevat ensimmäisenä mieleen matalien merialueiden lukuisat tuulivoimalat. Osa lämmitykseen käytettävästä energiasta tuotetaankin tuulivoimalla.Kaksi kolmasosaa tanskalaisista kotitalouksista lämpenee kaukolämmöllä, josta noin puolet tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla ja loput fossiilisilla polttoaineilla.

Tanska haluaa lisätä maalämpöpumppujen osuutta lämmityksen energialähteenä ja tukee niiden hankintaa verohelpotuksin. Siirtymäkaudella tarvitaan kuitenkin vielä biomassaa ja hiiltä.

Tanska tuo biomassaa Baltian maista ja Kanadasta. Hiilivoimaloita on jäljellä kolme, mutta niistä on tarkoitus luopua.

Energiankäytön vähentämisessä Tanskalla on Dyck-Madsenin mukaan vielä paljon tekemistä, vaikka energiankulutus onkin saatu talouskasvusta huolimatta pidettyä 1970-luvun öljykriisin aikaisella tasolla. Tanskassa on paljon energiatehokkuuden parissa työskenteleviä yrityksiä, jotka suunnittelevat esimerkiksi energiapihimpiä rakennuksia.

Liha ja lennot verolle?

Tanskan keskustaoikeistolainen liberaalihallitus on ollut vastahakoinen monia ilmastotoimia kohtaan. Oppositiopuolueet ja kansalaisryhmät ovat kuitenkin vaatineet vihreämpää ilmastopolitiikkaa, ja hallitus on joutunut vastaamaan äänestäjien toiveisiin.

Ilmasto- ja ympäristöasiat ovat joulukuisen mielipidekyselyn mukaan nousseet keskeisimmäksi vaaliteemaksi Tanskassa, joka valmistautuu keväällä pidettäviin parlamentti- ja eurovaaleihin. Vaalien alla julkiseen keskusteluun ovat nousseet sellaisetkin asiat kuin lento- ja lihavero.

Tanskassa oli vuoteen 2007 asti voimassa vero, joka lisäsi lentolippujen hintoihin kymmenen euroa. Se kuitenkin poistettiin liike-elämän etujen takia. Erityisesti Kööpenhaminan ja pohjoisen Aalborgin kaupungin välillä on paljon työmatkaliikennettä, sillä matka kestää maateitse yli neljä tuntia.

Lentovero on ollut Tanskan poliitikoille hankala asia. Jopa vihreän Alternativet-puolueen kansanedustajat ovat myöntäneet lentäneensä Tanskan sisäisiä lentomatkoja.

Ruokatuotanto on toinen kuuma peruna. Tanskalaiset ovat saksalaisten tapaan makkaroiden ja muiden sianlihatuotteiden suurkuluttajia. Maatalous onkin merkittävä hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja Tanskassa, jossa on runsaat 12 miljoonaa sikaa ja 5,8 miljoonaa ihmistä.

Alternativet-puolueen ilmastopuhemies, kansanedustaja Rasmus Nordqvist vaatii elintarvikkeiden verotuksen muuttamista ilmaston takia.

– Meidän pitäisi esimerkiksi verottaa punaista lihaa. Samalla vihannesten verotusta pitäisi alentaa, jotta ihmiset ostaisivat enemmän niitä, Nordqvist sanoo.

"Meillä on suuri vastuu ilmastonmuutoksesta"

Kello näyttää aamuyhdeksää parlamenttitalo Christiansborgin pihalla. Tunnelma tiivistyy, kun poliitikot alkavat saapua töihin.

Liberaalipuolue Venstreen kuuluva pääministeri Lars Løkke Rasmussen pistäytyy parlamenttitalon rappusilla tupakalla, ja yksi mielenosoittajista tulee heti juttusille. Sosialistisen kansanpuolueen puheenjohtaja Pia Olsen Dyhr käy pitämässä kannustavan puheenvuoron ja nostattaa tunnelmaa.

– Tarvitsemme uuden ilmastolain nyt, yksi mielenosoittajista vaatii puheessaan.

Nuori ilmastoaktivisti Sussi Lillelund on innoissaan Olsen Dyhrin ilmastopuheista. Tanskan hallituksen ilmastopolitiikkaa hän ei sen sijaan pidä millään tapaa edistyksellisenä.

– Meidän täytyy asettaa rajat kulutukselle. Olemme yksi maailman isoimmista saastuttajista henkeä kohti, joten meillä on iso vastuu ilmastonmuutoksesta, hän sanoo.

Lillelund huomauttaa, että Tanska keskittyy hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liikenteessä ja lämmityksessä mutta tuo samalla sikojen rehuksi tehotuotettua soijaa Latinalaisesta Amerikasta.

Lillelundin mielestä tanskalaisten pitäisi luopua lihansyönnistä ja muusta luksuksesta.

– Rajoitan omaa lentämistäni niin paljon kuin mahdollista. Jos matkustan Tanskan sisällä tai menen Saksaan, kuljen bussilla, Lillelund sanoo.

Ilmastoaktivisti työskentelee kieltenopettajaopintojen ohella osa-aikaisesti Greenpeacella ilmastoasioiden parissa. Hänen idolinsa on ruotsalaisteini Greta Thunberg, joka oli ennen Ruotsin vaaleja koululakossa ilmaston puolesta.

Aiemmin Lillelund yritti olla hankkimatta liikaa tietoa ilmastonmuutoksesta, koska aihe ahdistaa liikaa. Aktivismi on kuitenkin auttanut. Mielenosoittajat ovat suuri yhteisö, jossa voi tehdä jotain konkreettista ja hauskaa ilmaston puolesta.

– Ilmastotaisteluun osallistuminen on kuin ottaisi lääkettä päänsärkyyn, Lillelund kuvailee.

Nuori aktivisti kehottaa myös suomalaisia nuoria järjestämään säännöllisiä ilmastomielenosoituksia, hyödyntämään sosiaalista mediaa ja haastamaan poliitikkoja tiukentamaan ilmastotoimia.

– Teidän suomalaisten nuorten pitää tietää, ettette ole yksin tässä, Lillelund sanoo.

Tanskassa liikehdintä ei ole laantumassa. Christiansborgin linnan pihalla viikottaiset mielenosoitukset jatkuvat ainakin parlamenttivaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin asti.

Myös Lillelund aikoo olla joka viikko paikalla pitämässä huolta, että poliitikot toteuttavatkin lupauksensa.

Voit keskustella aiheesta kello 22 asti. Osallistumiseen tarvitset Yle Tunnuksen.

Lisää aiheesta:

Perjantait Gretan kanssa -ilmastomielenosoittajat vastasivat kysymyksiin: "Vielä voisi toimia"

"Aallot tuhoavat tämän maan" – Paratiisi-sarjan juttu merenpinnan noususta Marshallinsaarilla

Näin nuorisopoliitikot taistelevat ilmastonmuutosta vastaan ensi vaalikaudella: Lihavero, työsuhdeautot sähköisiksi, fossiiliset heti pois, päästöille hiilivero

Siirtyykö ilmastoahdistus sanoista tekoihin vuonna 2019? Lentäminen saattaa pian olla häpeällistä

Puolan ilmastokokouksessa syntyi sopu – maille puristettiin yhteiset säännöt päästövähennysten valvontaan

15-vuotias Greta Thunberg on Puolan ilmastokokouksen supertähti – kannustaa kaikkia perjantaina lakkoon ilmaston vuoksi

Mikael Granbacka on nukkunut viime yönä parisen tuntia. Helsingin katujen huollosta vastaava firma on kutsunut kokkolalaiset auttamaan lumivuorien poisajossa. Töitä paiskitaan ympäri vuorokauden.

Granbackan firma on vienyt pääkaupunkiin 16 miestä ja 11 konetta.

– Keskiviikkona tultiin ja viikon kuluttua käydään kotona Kokkolassa. Todennäköisesti tullaan takaisin heti muutaman päivän jälkeen, Granbacka arvelee.

Lava täyteen lunta muutamassa minuutissa

Granbacka kertoo, että heillä on erikoisvarusteena suurteholinko, joka sumuttaa lumen suoraan kuorma-autoon.

– Kestää pari, kolme minuttia ja meillä on täysi kuorma. Aikaa säästyy, kun lunta ei tarvitse lastata kauhoilla.

Kokkolalaiset ovat vieneet mukanaan myös viisi kuorma-autoa, traktoreita ja LumiHamstereita.

– Traktorin perävaunun etukulmaan kytkettävä linko on kätevä Helsingin kaduilla. Tällä sa lingottua, kerättyä, kuormattua ja kuljetettua lumen, Granbacka kertoo.

Aurauskasoja ja -penkkoja poistetaan ympäri Helsinkiä.

– Ajamme niitä lumenkeräyspaikoille ja väliaikaisesti myös Kaisaniemen puistoon.

Yläpeukkuja ja kiitoksia

Granbackan firma on kolmatta kertaa Helsingissä apuna. Edellisestä kerrasta tosin on vierähtänyt kuutisen vuotta. Keskipohjalaiset tulevat apuun, kun helsinkiläisten kalusto ei enää riitä.

Granbacka ei ole miehineen törmännyt lumiraivoon.

– Päinvastoin. Meille näytetään yläpeukkua ja kiitoksia satelee. Edellisellä kerralla eräällä asuinalueella juoksutettiin perään viinipulloja, Granbacka nauraa.

Riistakamerat ovat luontokuvausta harrastavien suosiossa. Esimerkiksi Facebookin Riistakamera galleria -ryhmässä on yli 10 500 jäsentä. Suljettu ryhmä on perustettu vuonna 2015.

– Kyllä tämä harrastus on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut näiden lähettävien kameroiden myötä huomattavasti., sanoo Laukaassa riistakamerakuvausta harrastava Lari Hassel.

Hänellä itsellään on toistakymmentä riistakameraa lähinnä valvonta- ja riistakäytössä.

– Varsinkin supikoirien ja pienpetojen pyyntiin se on oiva apuväline.

Hassel ei tiedä tarkkaan riistakameraharrastajien määrää, mutta uskoo heitä olevan paljon kun mukaan lasketaan kaikki yhdenkin kameran omistajatkin.

– Ihminenhän on perusluonteeltaan utelias, joten onhan se mukava tietää mitä tuolla metsässä tapahtuu, sanoo Hassel

Riistakamera myös opetuskäytössä

Riistakameroita käytetään myös kouluissa, esimerkiksi Satavuon uudessa ekokoulussa Laukaassa riistakamera on ollut kokeiltavana muutaman viikon.

– Kahdesti on näkynyt jänis, mutta ihan varmasti varmasti muitakin eläimiä on, sanoo 6. luokkalainen Lauri Kiviaho.

Eerika Poikola sanoo, että riistakameroista on hyötyä vaikkapa ympäristöopuin tunnilla.

– Saadaan tietää mihin aikaan eläimet liikkuvat.

Luokanopettaja Pekka Järvelä saa kamerasta kuvat sähköpostiinsa. Hänen mielestään riistakamera on mielenkiintoinen tapa seurata ja havainnoida luontoa.

– Näkee miten eläimet talvella selviävät.

Kuvaussääntöjä ei aina tunneta

Kaikki riistakamerakuvausta harrastavat eivät aina tunne kuvauksen pelisääntöjä, sanoo riistakuvausta harrastava Lari Hassel.

– Aina pitää olla maanomistajan lupa kun kameran virittää.

Esimerkiksi omakotiasukas voi siis laillisesti asentaa nauhoittavan kameran omaan kiinteistöönsä. Mutta jos kamera kuvaa ilman lupaa naapurin kotirauhan piiriin kuuluvia tiloja, kameravalvonta on laitonta.

Kuvausalueella pitää olla myös ilmoitus kameravalvonnasta.

– Tokihan naapuria ei saa kuvata eikä työttöystävää salaa, sanoo Hassel.

Eurooppalaisten ei kannata hankkia Huawein tai vastaavan kiinalaisen valmistajan teknologiaa ainakaan kriittisiin kohteisiin. Muuten voi joutua Yhdysvaltain hampaisiin.

Näin varoittaa Yhdysvaltain Euroopan Unionin suurlähettiläs Gordon Sondland uutistoimisto Bloombergin mukaan.

– En näe mitään syytä tehdä kauppaa kiinalaisten kanssa, koska heillä on valmius manipuloida ja vakoilla asiakkaitaan, Sondland sanoi.

Sondland kehottikin suoraan Euroopan maita hankkimaan suomalaista tai muuta skandinaavista verkkoteknologiaa kiinalaisen sijaan.

Hän viittasi lakiin, joka pakottaa Kiinassa yksityiset yritykset tekemään yhteistyötä hallituksen tai tiedustelupalvelun kanssa.

Sondlandin mukaan Yhdysvaltoja huolettaa lisäksi se, mitä kaikkea tietoa myös Yhdysvalloista sen kumppani- ja liittolaismaiden kautta voisi joutua kiinalaisiin käsiin.

Varoituksista piittamattomalla yrityksellä saattaa olla edessään hankaluuksia tehdessään kauppaa amerikkalaisfirmojen kanssa, Sondland varoitti.

Lue lisää:

Voiko kiinalaisen Huawein sulkea pois Euroopan markkinoilta? Kyberturvallisuusjohtaja: Savuavaa asetta ei ole löytynyt

Reuters: EU harkitsee kiinalaisten yritysten sulkemista pois 5G-markkinoilta vakoiluriskin vuoksi

Toimittaja Koko Hubara kuulee äänen päässään: Hän on ruma, tyhmä, turha ja lihava. Hubara on taistellut syömishäiriön kanssa lähes 30 vuotta.

– En osaa hallita tunteitani muuten kuin satuttamalla itseäni joko paastoamalla tai ahmimalla. Saatan syödä kahdeksan lautasellista pastaa ja juoda puolitoista litraa lehtikaalimehua. Otan sairaslomapäivän ja kävelen 15 kilometriä sen sijaan, että menisin töihin.

– Sen jälkeen tunnen itseni idiootiksi. Kyllähän minun aikuisena, äitinä ja pitkään syömishäiriötä sairastavana ihmisenä pitäisi tietää, ettei mikään näistä auta.

Hubara on väsynyt. Ei paitsi sairastamaan syömishäiriötä, vaan myös väsynyt kohtaamaan jatkuvasti sen, miten syömishäiriöön suhtaudutaan.

– Tuntuu siltä, ettei syömishäiriöön suhtauduta yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme sairautena.

Helvetti pään sisällä

Maanviljelijä Kati Nikalin poika sairastui anoreksiaan 10-vuotiaana. Nyt, 12 vuotta myöhemmin, Artturi elää edelleen veitsen terällä.

Viimeksi lokakuussa syömishäiriö vei Artturin lähelle kuolemaa.

– Poikani sairauden alkuvuosina mietin usein, mitä olen tehnyt väärin. Äitinä epäonnistumisen häpeää kannoin monta vuotta.

Nykyään Nikali onneksi tietää, etteivät vanhemmat voi aiheuttaa lapselleen syömishäiriötä. Jos lapsi sairastuu, se ei ole vanhempien eikä lapsen vika.

– Poikani vakava syömishäiriö tuo pelon menettämisestä ja ymmärryksen elämän hauraudesta. Tämä on taas auttanut käsittämään, että elämä on tässä ja nyt. Yritetään elää niin, että turha karsiutuisi.

Nikali penää kanssaihmisiltä ymmärrystä syömishäiriötä sairastavia kohtaan. Syömishäiriön kanssa elävä ihminen elää helvetissä oman päänsä sisällä, Nikali kuvailee.

– Sitä on loputtomassa negatiivisuuden kehässä suhteessa omaan itseensä, Nikali sanoo.

– Tällainen ihminen tarvitsee lempeää, kärsivällistä lähestymistä ja halua nähdä ihminen sairauden takana, hän jatkaa.

Syömishäiriöstä voi parantua

Syömishäiriön hoitoon keskittyneen pietarsaarelaisen Fredrika-klinikan toiminnanjohtaja Rasmus Isomaa korostaa, että syömishäiriöön sairastuneella on toivoa. Hoitomallit kehittyvät koko ajan, ja useimmat toipuvat muutaman vuoden sisällä.

– Riittävät resurssit ovat avainasemassa. Esimerkiksi meillä Fredrika-klinikalla tulokset ovat olleet hyviä. Viisi vuotta hoidon aloittamisen jälkeen neljä viidestä potilaasta ei enää täyttänyt minkään syömishäiriön diagnostisia kriteerejä.

Pojat ja miehet usein unohdetaan syömishäiriökeskustelussa, vaikka he voivat sairastua yhtä lailla. Pojat ja miehet tavoittelevat usein lihaksikasta kehoa, ja tästä syystä syömishäiriöihin saattaa liittyä lisäravinteiden tai anabolisten hormonien käyttöä.

– Pojat ja miehet hakevat harvoin apua syömishäiriöön. Myös poikien syömishäiriön tunnistamisessa on ongelmia. Tutkimusten mukaan poikien ja miesten osuus kaikista potilaista pitäisi olla 10-20 prosenttia, mutta useimmissa hoitopaikoissa ei päästä lähellekään sellaisia lukuja, Isomaa kertoo.

Perjantaissa tänään: Miten elää syömishäiriön kanssa? Vieraina 30 vuotta syömishäiriötä sairastanut toimittaja Koko Hubara, syömishäiriötä sairastavan pojan äiti Kati Nikali ja Fredrika-klinikan toiminnanjohtaja Rasmus Isomaa. Perjantai-dokkari: Pakko syödä. Yle TV1 klo 21.05.

Ohjelma on nähtävissä myös Yle Areenassa ja uusintana TV1:ssä sunnuntaina klo 15.05 ja tiistaina klo 23.20.

Lisää Yle Perjantain sisältöä: yle.fi/perjantai

Apua syömishäiriöön:

Syömishäiriöliiton tukipuhelin syömishäiriötä sairastaville ja läheisille päivystää numerossa 02 251 9207 maanantaisin klo 9.00–15.00 välillä. Tukipuhelimessa päivystävät Syömishäiriöliiton työntekijät ja kokemusasiantuntijat. Tukipuhelimessa voit purkaa mieltäsi, saada kokemukseen perustuvaa tietoa syömishäiriöistä, kysyä hoitoon hakeutumisesta ja jutella läheisesi tilanteesta.

Oikeanlaisen hoidon etsintä kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuoltoon tai omaan terveyskeskukseen.

Lisää tietoa Syömishäiriöliiton sivuilla täällä. https://syomishairioliitto.fi/

Myös Syömishäiriökeskuksella on ilmainen palveleva puhelin. Mikäli olet huolissasi omasta tai läheisesi tilanteesta, voit soittaa numeroon 040–411 5481 (050–522 0077 svenska).

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajistoa on tänään lauantaina mukana Jyväskylän Talven Suuressa vaalipaneelissa. Vain kristillisdemokraateilta mukana ei ole puheenjohtajistosta ketään, sillä puolueella on puoluekokous Porissa.

Vaalipaneeli alkaa kello 11 ja kestää noin puolitoista tuntia.

Mukana ovat keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo, sinisten 1. varapuheenjohtaja Jari Lindström, SPD:n 1. varapuheenjohtaja Sanna Marin, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, RKP:n varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz sekä kristillisdemokraattien Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Marika Visakorpi.

Tilaisuuden vetävät Ylen politiikan toimittaja Pirjo Auvinen ja Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Yle näyttää vaalipaneelin suorana yhteistyössä maakuntalehti Keskisuomalaisen kanssa.

Iris voitelee ruisleipää huokaillen. Hoitaja katsoo vierestä.

– Laita reunoihinkin voita. Ota leipä käteen, niin se on helpompi voidella, hoitaja neuvoo.

Kello lähenee aamukahdeksaa. Käynnissä on aamupalan annostelu Syömishäiriökeskuksen kuntoutus- ja hoitoyksikössä Helsingin Malmilla.

Syömishäiriökeskuksessa asuu seitsemän potilasta kerrallaan. Hoidon alkuvaiheessa ruokailut tapahtuvat potilaan huoneessa kahden kesken hoitajan kanssa.

Iris ja neljä muuta osaston asukasta osallistuvat yhteisruokailuun, joka on tarkoitettu hoidossaan jo edistyneille potilaille. Jokainen heistä annostelee ateriansa itse linjastolta hoitajan opastaessa ja tarkkaillessa vierestä.

– Yhteispöydässä ei saisi oireilla. Ruuasta ei saa puhua pahaa, ja lautanen pitää syödä aivan tyhjäksi, Iris kertaa säännöt.

Ruokakello kilkattaa. Ensimmäinen päivän viidestä ateriasta alkaa.

Kaikki pyörii aterioiden ympärillä

Iris on nyt 18-vuotias. Ensimmäisen kerran hän muistaa alkaneensa oireilla 8-vuotiaana.

Jo alakoulussa hän jätti leipänsä voitelematta, ei suostunut juomaan maitoa ja ryhtyi kasvissyöjäksi. Hän piti itseään lihavana, vaikka oli normaalipainoinen.

Iriksestä tuntui, että hänen piti olla täydellinen joka osa-alueella. Piti menestyä koulussa, treenata enemmän ja ottaa kovempia tavoitteita. Anoreksia puhkesi toden teolla Iriksen siirtyessä yläkouluun.

Osastojaksoja Iriksellä on takana useita, myös suljetulla psykiatrian osastolla. Iris tiesi, että jos hän ei ottaisi paikkaa vastaan Syömishäiriökeskuksesta, paluu suljetulle osastolle olisi ollut ainoa vaihtoehto.

– Tulin ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti osastolle. En tahdo mennä suljetulle enää ikinä.

Nyt hän on asunut noin puoli vuotta Syömishäiriökeskuksessa. Osaston rytmi on jo tullut tutuksi.

– Kaikki mitä täällä tapahtuu pyörii aterioiden ympärillä. Aamu alkaa aamupalalla kahdeksalta. Aterioiden jälkeen pitää istua tunti olohuoneessa. Kun istuminen aamiaisen jälkeen on loppu, onkin jo pian lounas ja istuminen, sitten taas välipala ja istuminen, päivällinen ja istuminen… niin se menee, Iris kertoo.

Myös mielen täytyy toipua

Tällä hetkellä kaikki Syömishäiriökeskuksen potilaat ovat nuoria naisia ja yhtä lukuun ottamatta täysi-ikäisiä.

– Monet meille tulevat potilaat ovat kokeilleet oman kuntansa alueella kaikkia muita osastoja, ja he ovat tulleet tänne viimeisenä oljenkortena, kertoo toimintaterapeutti Venla Eronen.

Syömishäiriöihin liittyy korkea kuolleisuus. Kuo­lemat joh­tuvat sy­dän- ja veren­kier­toe­lin­sai­rauk­sista ja diabe­tekseen liitty­vistä sairauk­sista. Lisäksi syömis­häiriö li­sää myös itse­mur­ha­riskiä.

Ei siis auta, että potilas vain lusikoi lautasensa tyhjäksi ruokailussa, vaan kehon lisäksi myös mielen täytyy toipua.

Aterioiden välillä potilaiden ohjelmaan kuuluu muun muassa omahoitajakeskusteluja, erilaisia ryhmiä, ravitsemusterapiaa, fysioterapiaa ja yksilöterapiaa.

– Syömishäiriö on sairaus, joka on tullut ratkaisukeinoksi johonkin muuhun asiaan. Voi olla masennusta, ahdistuneisuutta, muita erilaisia mielenterveyden ongelmia ja persoonallisuuden ongelmia. Elämäntilanteeseen on voinut liittyä asioita, jotka tuottavat pahaa oloa, kuten yksinäisyyttä tai koulukiusaamista, Eronen luettelee.

– Mutta kyllä täällä ajatellaan, että syömishäiriöstä ei voi toipua, jos ei syö. Eli lähtökohtaisesti kyllä, täällä on pakko syödä, Eronen lisää.

Kuka puhuu, minä vai syömishäiriö?

Aamiaisen jälkeen asukkaat kerääntyvät istumaan olohuoneeseen.

Istumisen aikana kukaan ei pääse vessaan tai suihkuun yksin. Säännöllä estetään syömishäiriöihin kuuluvaa oireilua, kuten oksentaminen ruokailun jälkeen.

Istumisen tarkoituksena on myös harjoitella rauhoittumista. Monelle syömishäiriöpotilaalle paikoillaan oleminen on hankalaa.

Syöty ruoka pitäisi päästä heti kuluttamaan. Toisaalta voi tuntua siltä, että on laiska, jos vain oleskelee sohvalla.

Monen oireisiin kuuluukin pakkoliikunta.

– Se ei ole pelkästään pakonomaista tarvetta esimerkiksi lenkkeillä. Se on laajempaa arjen yliaktiivisuutta. Voi olla, että kaikki pitää tehdä seisten tai lihakset jännittyneinä, kuvailee toimintaterapeutti Eronen.

Iriksen vointi on nyt jo parempi kuin hänen saapuessaan osastolle, mutta edelleen toipuminen on taistelua. Välillä hänet pitää pakottaa syömään, ja syömishäiriöajatukset pyörivät päässä edelleen voimakkaina.

– Minulla on vääristyneitä mielikuvia siitä, kuinka minulla muka oli parempi olla, kun olin huonossa kunnossa. Tulee halu palata takaisin sairaaseen elämään. En halua syödä, en halua istua vaan pitäisi seistä... Mutta täällä se on mahdotonta, koska oireiluun puututaan.

– Ruokailutilanteessa hoen itselleni, että tämä on normaali annos, jokainen ihminen syö, tämä ei lihota minua. Syömishäiriö huutaa taustalla aivan päinvastaisia asioita, ja minä yritän saada tolkkua, kumpi puhuu totta. Välillä on vaikeaa edes erottaa, kumpi on minä ja kumpi on syömishäiriö, Iris sanoo.

Syömishäiriö ei ole yhtä kuin anoreksia

Syömishäiriökeskuksen potilaiden identtiset huoneet on suunniteltu edistämään toipumista. Huoneessa ei ole pimeitä kulmia. Ovissa on lasit, joista hoitaja voi nopeasti tarkistaa, mitä potilas on milloinkin tekemässä.

Huonekalut on pultattu lattiaan, jotta niitä ei voisi siirrellä näköesteeksi. Vaatekaapissa on liukuovet samasta syystä. Oireilua ei pääse tapahtumaan salassa.

Potilaiden vessat ja suihkut ovat aina lukittuina. Hoitaja avaa oven pyydettäessä. Potilaan sairauden vaiheesta riippuen hoitaja tulee joko mukaan tai antaa potilaan käyttää vessaa tai suihkua itsenäisesti.

Maria, 24, on asunut Syömishäiriökeskuksessa joulukuussa 11 kuukautta. Hänen hoitonsa on edennyt jo niin pitkälle, että hän käyttää vessaa ja suihkua itsenäisesti, ja hänellä on myös omia menoja osaston ulkopuolella.

Marian sairaudessa on ollut piirteitä useista syömishäiriöistä: On ollut jaksoja, kun Maria ei ole syönyt, ja myös jaksoja joiden aikana hän on ahminut ja oksentanut.

Ihmisillä on aivan liian kapea kuva syömishäiriöstä, Maria sanoo. Ajatellaan virheellisesti, että syömishäiriö on yhtä kuin anoreksia.

– Sitä pelkää, että joku sanoo, että miten sinulla voi olla syömishäiriö, kun ethän sinä ole edes laiha. Ihan minkä tahansa painoinen ihminen voi sairastaa syömishäiriötä, sitä ei voi nähdä ulkoapäin. Voi olla bulimia ja kuolla sydänkohtaukseen ilman, että kukaan ulkopuolinen huomaa, että on syömishäiriö, Maria sanoo.

Kun Maria muutti osastolle, yliopisto jäi kesken. Nyt hän ei pysty pidättelemään hymyä, kun hän kertoo käyvänsä pitkästä aikaa luennoilla.

– Olen ottanut nyt yhden kurssin, ja ensi jaksossa otan ehkä toisen. Pääsen vähän arkeen kiinni.

"Ajattelin että en ole tarpeeksi sairas"

Maria on sairastanut syömishäiriötä noin viisi vuotta. Myös hänellä on takanaan useita erilaisia hoitojaksoja.

Pahin kokemus oli, kun syömishäiriöihin erikoistunut yksikkö lähetti Marian kotiin, koska tämän paino ei ollut tarpeeksi matala.

– Omista ajatuksistani ja hoitotahojen kommenteista huolimatta olin kuitenkin liian laiha: aivan alipainon ylärajalla, niin että anoreksiaa ei voitu virallisesti diagnosoida, Maria kertoo.

Myös toimintaterapeutti Eronen on kuullut lukuisia vastaavia tarinoita.

– Syömishäiriöiden hoidon taso vaihtelee suuresti eri alueilla. Olen kuullut potilaiden tarinoita, että psykiatrian puolella ei ole ymmärretty syömishäiriötä ollenkaan, tai että paino on ratkaissut sen miten kauan hoito jatkuu. Hoito on lopetettu, kun normaalipaino on saavutettu, Eronen kertoo.

Aluksi Marian oli kokemustensa perusteella vaikeaa hyväksyä, että edes ansaitsi paikan osastolta.

– Ajattelin, että en minä ole tarpeeksi sairas. Ajattelin olevani täällä kolme viikkoa. Mutta kun kahden ja puolen viikon jälkeen meni yhä tunti itkua, että sain syötyä annoksen ruokaa, suostuin jäämään.

Syömishäiriökeskus on yksityinen palveluntuottaja, johon harvalla perheellä on varaa ilman tukea. Suurin osa potilaista päätyykin osastolle kunnan lähettämällä maksusitoumuksella.

Tyypillisesti hoitojakso Syömishäiriökeskuksessa on yhdestä kahteen vuotta riippuen siitä, miten toipuminen edistyy.

– Syömishäiriö on haastava sairaus, josta on omin keinoin vaikeaa päästää irti. Toipuminen voi olla todella pelottavaa, sillä se on voinut tuoda lohtua ja järjestystä elämään hankalassa tilanteessa. Joskus hoito loppuu ennenaikaisesti, jos kunta ei jatkakaan maksusitoumusta, mikä ei tietystikään ole toivottavaa, Eronen kertoo.

Elämä ilman syömishäiriötä?

Marian on tarkoitus siirtyä hiljalleen päiväpotilaaksi. Se tarkoittaa, että ennen pitkää Maria muuttaa omaan asuntoon ja osallistuu Syömishäiriökeskuksen toimintaan vain päivisin. Itsenäiseen asumiseen ei jouduta kylmiltään, vaan siihen totutellaan hiljalleen.

Oma asunto yhtä aikaa kutkuttaa ja pelottaa.

– Se on pelottavaa, koska minun oireeni ovat sellaisia, että ne ottavat vallan kun kukaan ei ole katsomassa.

– Mutta ajatus siitä, että voisin vaikka istua kavereiden kanssa saunaillassa pikkutunneille enkä olisi tilivelvollinen siitä kenellekään - se on tosi jännittävää ja odotan sitä innolla, Maria sanoo.

Vielä ei ole varmaa, kuinka pitkään Iriksen hoito Syömishäiriökeskuksessa kestää. Iris tietää, että toipuminen vaatii monia isoja askeleita.

– Syömishäiriö on vienyt minulta niin paljon tärkeitä asioita ja tehnyt minulle niin paljon korvaamatonta vahinkoa, että kyllä minä olen motivoitunut siitä irti päästämiseen.

Häntä vie eteenpäin jo lapsena puhjennut haave lääkärin ammatista.

– Se on asia, josta voin olla varma, että se on minua eikä minun sairauttani.

Katso Perjantai-dokkari: Pakko syödä Areenassa tästä.

Apua syömishäiriöön:

Syömishäiriöliiton tukipuhelin syömishäiriötä sairastaville ja läheisille päivystää numerossa 02 251 9207 maanantaisin klo 9.00–15.00 välillä. Tukipuhelimessa päivystävät Syömishäiriöliiton työntekijät ja kokemusasiantuntijat. Tukipuhelimessa voit purkaa mieltäsi, saada kokemukseen perustuvaa tietoa syömishäiriöistä, kysyä hoitoon hakeutumisesta ja jutella läheisesi tilanteesta.

Oikeanlaisen hoidon etsintä kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuoltoon tai omaan terveyskeskukseen.

Lisää tietoa Syömishäiriöliiton sivuilla.

Myös Syömishäiriökeskuksella on ilmainen palveleva puhelin. Mikäli olet huolissasi omasta tai läheisesi tilanteesta, voit soittaa numeroon 040–411 5481 (050–522 0077 svenska).

Lue myös:

Duodecim Terveyskirjasto: Syömishäiriöt

THL: Syömishäiriöt

Syömishäiriötä sairastava Koko Hubara: “Satutan itseäni syömällä kahdeksan lautasellista pastaa”

IL: Syömishäiriöiden hoito on hintansa arvoista

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson kamppailee syömishäiriön ja liian treenaamisen kanssa: ”Olen käynyt monta kertaa rotkon pohjalla”

Syömishäiriöön 9-vuotiaana sairastunut auttaa nyt muita – paikalliseen toimintaan kaivataan lisää vapaaehtoisia

Elossa 24H: Ortoreksiaan sairastunut Tiia-Maria, 19, on asunut vuoden syömishäiriöklinikalla

Anoreksiaan 14-vuotiaana sairastunut joukkuevoimistelija selvisi vaarallisesta kierteestä – “Nyt tajuan, kuinka sairasta oli, että terveysongelmaista tikkulaihaa tyttöä kehuttiin”

Suuhygienisti tunnistaa syömishäiriön suusta – uusi hoitomalli auttaa löytämään sairastuneita entistä tehokkaammin

Vuonna 1945 kevät puhkeaa hitaasti kukkaan Puolan ja Saksan rajamailla sijaitsevassa Sleesiassa. Kolmas valtakunta on luhistunut ja Euroopassa vuosikausia vellonut sekasorto, kaaos ja julmuus näyttäisivät olevan ohitse.

Joukko traumatisoituneita lapsia on selvinnyt hengissä Gross-Rosenin pahamaineiselta keskitysleiriltä. He eksyvät metsän keskellä sijaitsevaan hylättyyn kartanoon, jossa kuvioihin ilmestyy uusi, yllättävä vihollinen. Alkaa armoton taistelu henkiinjäämisestä.

Tällaisista aineksista koostuu ohjaaja Adrian Panekin tuore, kauhuun kallistuva elokuva Wilkolak eli Werewolf, joka on puolalaisittain harvinaista kauraa – kauhuelokuvan perinteet kun puuttuvat maasta oikeastaan kokonaan.

– Jostakin syystä kauhugenre ei ole oikeastaan koskaan lyönyt itseään läpi Puolassa. Meiltä löytyy muutamia esimerkkejä sekä 1930- sekä 1970-luvuilta, mutta siinäpä kaikki. Juuri tämän takia tällaisen elokuvan tekeminen on ollut Puolassa varsin riskaabelia, Panek pohtii.

Kun pahuuden keskeltä nousee hyvyyttä

Paitsi kauhutrilleri, Werewolf on myös psykologinen tutkielma ihmismielen syvistä ja tummista vesistä. Se käsittelee ihmisen ja eläimen tai oikeammin ihmisyyden ja eläimellisyyden välillä kulkevaa kapoista ja häilyvää rajaa, joka katoaa usein ääriolosuhteissa – esimerkiksi keskitysleireillä.

– Ihmiskunta on määritellyt itseään pitkään 1800- ja 1900-lukujen filosofisten ja kulttuuristen ajatusmallien kautta – että olemme ihmisinä jotakin erityistä ja kaiken muun yläpuolella. Sodan kauheuksien jälkeen tällaiset illuusiot katosivat. Werewolfin keskiössä kulkee tarina siitä, kuinka keskitysleiriltä selvinneistä henkilöistä tulee jälleen ihmisiä. Ajattelin, että kauhu on hyvä genre kertoa tällainen tarina, joka samalla myös ikään kuin yhdistyy johonkin kammottavaan Grimmin satuun, Adrian Panek toteaa.

Werewolfissa käsitellään myös hyvyyttä ja sitä, kuinka se katoaa kaiken pahuuden keskellä, mutta palaa sitten takaisin.

– Minua ei oikeastaan kiinnosta se, mistä pahuus tulee, vaan nimenomaan se, mistä tulee hyvyys. Pohjimmiltaan ihminen on kuitenkin eläin – eli miksi jotkut ihmiset sitten uskoivat hyvään ja tekivät hyviä asioita Toisen maailmansodan aikana, natsismin ja kaiken tuon pahuuden keskellä.

Vuoristoisen ja metsäisen Sleesian valitseminen Werewolfin näyttämöksi oli Adrian Panekin mukaan varsin looginen ratkaisu.

– Kuten me kaikki tiedämme, sodan jälkeen Euroopassa muutettiin rajoja. Jotkut Puolan osat vei Neuvostoliitto, kun taas Puolalle annettiin palasia itäisestä Saksasta. Venäläiset tulivat, saksalaiset pötkivät pakoon, keskitysleirien vangit vapautuivat ja Sleesia oli jonkin aikaa ei-kenenkään -maata. Ja koska elokuvani teemana on myös sivistyksen loppu ja uuden alku, sen aikainen Sleesia tuntui tähän tarkoitukseen hyvältä näyttämöltä.

Lasten ja koirien ehdoilla

Werewolfissa Adrian Panek on ohjannut kahta varsin haasteellista näyttelijäryhmää, lapsia ja koiria. Eläimiä oli kouluttamassa unkarilaisen Zoltan Horkain tiimi, joka on ollut mukana useassa isossa elokuvaprojektissa ja työskennellyt muun muassa susien, karhujen ja villisikojen parissa.

– Tietenkin olemme hyödyntäneet erilaisia efektejä ja temppuja, jotta koirat on saatu näyttämään elokuvassa vihaisilta. Joskus ne tosin vain jahtasivat suosikkilelujaan ja olivat itse asiassa hyvällä tuulella. Mutta lähikuvissa koirat ovat oikeasti aggressiivisia, ja otot olivat – jos nyt eivät ihan vaarallisia, niin eivät täysin turvallisiakaan, Adrian Panek kertoo.

Werewolfin kauhu on varsin realistista ja graafista: lähikuvia raadelluista ihmiskasvoista esimerkiksi löytyy, vaikka muutoin elokuva on kaukana perinteisestä splatterista.

– En mitenkään pidä tällaisista asioista oikeassa elämässä, mutta kyseessä on genre-elokuva, joten yritimme tehdä siitä niin todenmukaisen kuin mahdollista. Lisäksi tällainen materiaali luo ympärilleen jännittynyttä ja kireää tunnelmaa, Adrian Panek sanoo.

Puolalaisen elokuvan persoonallista jatkumoa

Sekä teemoiltaan että toteutukseltaan reilun miljoonan euron budjetilla tehty Werewolf on hyvä esimerkki puolalaisen nykyelokuvan jatkumosta, jossa jotakin tiettyä genreä tarkastellaan tuoreesta ja persoonallisesta näkökulmasta, ja jossa saattaa olla yllättävää alkukantaista fyysistä ja psyykkistä julmuutta.

Tämän hetken kansainvälisesti menestyneimpiin puolalaisohjaajiin kuuluu Paweł Pawlikowski, joka sai Oscarin Puolan lähihistoriaa käsittelevästä Ida-elokuvastaan (2013). Myös Pawlikowskin tuorein elokuva, Cold War, keräsi äskettäin useita Oscar-ehdokkuuksia.

Toissa vuonna puolalaisen elokuvan tapaukseksi nousi Berliinissa hopeisella karhulla palkittu Agnieszka Hollandin Jäljet (Pokot), omaperäinen, syrjäseudulle sijoittuva ekotrilleri.

Werewolfin käsikirjoitusta taas ryhdyttiin kehittäämään joitakin vuosia sitten kuuluisan puolalaisohjaajan Andrzej Wajdan (1926-2016) elokuvakoulussa.

– Wajda kertoi minulla omia sodanaikaisia kokemuksiaan ja antoi vinkkejä siitä, kuinka elokuvani käsikirjoitusta voisi viedä eteenpäin. Agnieszka Holland taas oli jokin aika sitten jäsenenä Puolan elokuvainstituutissa, joka osallistui elokuvani rahoittamiseen. Kävin tuolloin Hollandin kanssa keskusteluja, joista oli minulle paljon hyötyä. Eli tavallaan voisi sanoa, että kuljen myös Wajdan ja Hollandin jalanjäjissä, Adrian Panek toteaa.

Hänen mukaansa puolalainen elokuva on tällä hetkellä voimissaan.

– Kun kommunismi luhistui, meillä ei Puolassa ollut minkäänlaista rahoitusjärjestelmää elokuva-alalla. Vuonna 2005 Puolassa säädettiin erityislaki, ja siitä lähtien elokuvia on tullut vuosi vuodelta yhä enemmän. Sanoisin myös, että pitkät perinteet ovat kehittäneet modernia puolalaista elokuvaa ja ovat sen oleellinen osa.

Historian kipukohdat muuttuvat elokuviksi

Kuten Werewolfkin, kohtuullisen moni puolalainen nykyelokuva sivuaa maan historian kipukohtia. Puolan kohtalo Toisen maailmansodan kauhujen keskellä oli äärimmäisen julma. Maa oli vuosikausia sotatanteretta, jonka ylitse marssittiin välillä idästä, välillä lännestä, samalla kaikki mahdollinen hävittäen.

Sodan aikana Puolan väestöstä murhattiin ja tapettiin viidesosa, ja suuri osa maan kulttuuriperinnöstä katosi taivaan tuuliin. Esimerkiksi ennen sotaa Varsova kuului Euroopan kauneimpiin kaupunkeihin, mutta natsit tuhosivat sen systemaattisesti maan tasalle.

Juuri tätä historiallista vaihetta on käsitellyt Puolan kalleimpiin elokuviin kuuluva, kuusi miljoonaa euroa maksanut Jan Komasan ohjaama Varsova 44 (2014). Se kertoo Varsovan vuoden 1944 traagisesta kansannoususta. Tällaiset elokuvat ovat herättäneet maassa keskustelua, jossa riepotellaan etenkin Puolan ja Saksan nykysuhteita. Aika ajoin Puola on myös vaatinut Saksalta sotakorvauksia, edellisen kerran viime syksynä.

– Se mitä Saksa teki Puolassa toisen maailmansodan aikana ei ole minun mielestäni enää mitenkään vaikea puheenaihe. Kommunismista on kulunut 30 vuotta ja olemme Euroopan Unionissa, ja tämän takia meillä on Saksaan hyvät välit. Toki aihe otetaan edelleen esille poliittisessa tarkoituksessa, mutta minusta se on yhä enemmän passé, Adrian Panek sanoo.

Viime aikoina puolalainen nationalismi ja äärioikeiston liikehdintä on aiheuttanut EU:ssa harmaita hiuksia, mutta Adrian Panekin mukaan taiteellisen ilmaisun vapaus ei ole Puolassa sisäpoliittisen tilanteen takia muuttunut miksikään.

– Hyvä asia Puolan elokuvateollisuudessa on se, että me olemme järjestäytyneet ja meillä on tässä nykyisessä poliittisessa tilanteessa yhteinen vahva rintama. Siihen mitä me teemme on varsin vaikeaa vaikuttaa, joten tässä mielessä puolalaisen elokuvan tulevaisuus näyttää valoisalta.

Maahanmuuttoviraston virheet lisääntyvät

Maahanmuuttovirasto tekee yhä enemmän virheitä turvapaikkapäätöksissä. Viime vuonna hallinto-oikeudet palauttivat Maahanmuuttoviraston käsittelyyn 330 päätöstä laintulkinta- tai menettelytapavirheen vuoksi. Virheiden osuus oli 4,9 prosenttia, eikä luku saisi kasvaa enää yhtään.

Tanska on ilmastopolitiikan edelläkävijä, mutta nuoret vaativat poliitikoilta enemmän

Sussi Lillelund, 26, ei saa unta, sillä sydän tykyttää rajusti. Huoli valvottaa, ja ihmisten passiivisuus turhauttaa. Miksei kukaan muu ystäväpiirissä tee mitään ilmaston eteen? Miten ihmiset voivat keskittyä mihinkään muuhun kuin ilmastonmuutokseen? Voit lukea lisää Tanskan ilmastoaktivisteista ja katsoa videon mielenosoituksesta Kööpenhaminassa täältä.

Trumpin ja Kimin toinen tapaaminen Hanoissa

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapaavat kuun lopulla Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa. Tapaamisen sijoittuminen Vietnamiin julkistettiin jo aiemmin tällä viikolla, mutta nyt selvisi myös kokouskaupunki. Trump sanoo Twitterissä odottavansa Kimin tapaamista ja rauhan edistämistä. Hän kertoi uskovansa, että Pohjois-Koreasta tulee vielä talousmahti.

Salpausselän kisat valtaavat Lahden ja TV2:n

Talviurheilu valtaa Lahden ja näkyy ja kuuluu myös Ylen kanavilla viikonloppuna. Salpausselän hiihtolajien maailmancupeja voi jännittää suorana TV2:sta ja Yle Areenasta, tarkemman ohjelman näet täältä. Kisoissa muistetaan myös maanantaina edesmennyttä mäkihyppylegenda Matti Nykästä.

Sateita vetenä, räntänä ja lumena

Sadealue saapuu tänään maan etelä- ja keskiosaan. Ylen meteorologin Seija Paasosen mukaan lämpötila on laajalti plussan puolella, ja sateet tulevat sekä vetenä, räntänä että lumena. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Eira Lehtimäki oli ensimmäisen kerran kirppiksellä 1980-luvulla. Silloin kirpputorit olivat pieniä ja hämyisiä. Jokaisella oli oma ominaistuoksunsa.

Nykyään käytettyä tavaraa kaupataan suurissa halleissa, joissa ilmanvaihto ja valaistus ovat kuin suurissa marketeissa.

Kokkolalaiselta kirpputorilta pöytävarauksen tehnyt Lehtimäki voi seurata kännykästään, miten tavarat käyvät kaupaksi omalla myyntipöydällä. Hinnoittelu onnistuu sähköisesti ja personoiduilla viivakoodeilla, kun kirpputorit ovat siirtymässä mobiiliaikaan.

Kaupankäynnin lähes reaaliaikaisen seurannan mahdollistaa erityisesti itsepalvelukirpputorien käyttöön suuniteltu Kirppari-Kalle ohjelmisto.

– On hienoa, kun näkee heti, jos joku tavara on mennyt kaupaksi. Myös graafinen kalenteri varatuista pöydistä on selkeä, Lehtimäki sanoo.

Ohjelmisto näyttää milloin kirpparilla on vapaita pöytiä. Sen avulla voi myös maksaa varausmaksun.

Idea ja tuote syntyivät Kuopiossa

Tuotteen isä on kolmikymppinen kuopiolainen yrittäjä ja koodari Kalle Rainio. Hän aloitti järjestelmän kehittelyn vuonna 2010, kun tuttu kirppariyrittäjä pyysi nuorta Rainiota kehittelemään sähköisen pöytävarausjärjestelmän.

Tuotetta testannut yrittäjä neuvoi poikaa pistämään firman pystyyn ja kauppaamaan järjestelmää muillekin.

Suomessa on nykyään arviolta toista tuhatta kirpputoria. Näistä satakunta on siirtynyt mobiiliaikaan Kirppari-Kallen myötä. Asiakkat ovat pääasiassa vähintään sadan pöytäpaikan kirpputoreja eri puolelta maata.

– Isot kaupungit innostuivat ensin, sitten muut. Lapissa tosin on vain muutama asiakas. Myös pohjalaismaakunnissa kirpparit ovat lähteneet vasta hiljattain mukaan, Rainio kertoo.

Myyntipaikkojen varaamiseen suunniteltu tuote kehittyi myynnin seuraamisen ja sähköisen hinnoittelun välineeksi, kun Rainio löi hynttyyt yhteen kuopiolaisen ohjelmistotalo SKJ Systemsin kanssa.

– Järjestelmä on integroitu suunnittelemamme kassajärjestelmän kanssa, joten tavaroiden myyntiä voi seurata reaaliaikaisesti netissä. Ilman kassayhteyttä Kirppari-Kalle toimii pelkkänä sähköisenä varausjärjestelmänä, kertoo toimitusjohtaja Aarno Hartikainen.

Palvelu ei vaadi erillistä ohjelmiston asennusta ja se toimii millä tahansa laitteella, jossa on web-selain ja verkkoyhteys.

Itsepalvelukirppikset suomalainen juttu

Kalle Rainio on kehitellyt tuotettaan kahdeksan vuotta. Mobiilisovellus tuli käyttöön vuonna 2014.

– Markkinoille on nyt myöhemmin tullut pari muuta järjestelmää, mutta ei meillä oikeastaan kilpailua ole. Vielä vähemmän on kilpailua ulkomailla, missä koko itsepalvelukirpputorien konsepti tuntuu olevan uutta, Rainio sanoo.

Kiinnostusta ja kyselyjä kuitenkin on, kertovat Rainio ja Hartikainen.

– Kun muu maailma herää kunnolla itsepalvelukirpputorien ideaan, Suomesta on valmis ohjelmisto ja tuote heti tarjottavaksi.

Tällä hetkellä Rainio kehittää Kirppari-Kallesta versiota, joka sopii verkkokaupan käytettäväksi. Yhteistyökumppanina on kansainvälinen verkkokauppa.

Kivijalkakirpputorit jakautuvat pääasiassa kahteen leiriin. Osa vuokraamyyntipöytiä omien tavaroiden myyjille. Toiset, esimerkiksi SPR:n ja eri seurakuntien kirppikset, toimivat lahjoitetun tavaran myyjinä.

– Ne eivät kilpaile keskenään, koska toimintakonsepti on erilainen, sanoo kirpputoriyrittäjä Tiina Mäkihonka Kokkolasta.

Kalle Rainio ja Aarno Hartikainen uskovat, että pienimmät kirpputorit eivät välttämättä halua siirtyä mobiiliaikaan.

– Tonnin aloitusmaksu ja sovelluksen 50-80 euron kuukausimaksu karsii pienimpiä yrittäjiä, Rainio arvelee.

– Nuoret ovat kasvaneet kännykkään kiinni, heille mobiilisovellus voi olla syy, miksi varaavat juuri tietyltä kirpputorilta myyntipaikan tavaroilleen, Hartikainen miettii.

Kilpailu pakottaa houkuttelemaan asiakkaita myös muilla palveluilla.

Täyden palvelun paketteja tarjoavat kirpputorit esimerkiksi tekevät asiakkaan puolesta kaiken. Henkilökunta hakee tavarat ja hinnoitteleeja lajittelee ne myyntipöydälle. Lopuksi rahat tilitetään tavaroiden omistajalle.

– Systeemi on tosi hyvä. Jos on esimerkiksi lapsia, eikä itsellä aika riitä, sanoo Eira Lehtimäki.

Kirppiksellä pitää myös olla lasten leikkipaikka ja kahvila.

Eira Lehtimäki on huomannut, että vaatimusten noustessa ja palvelujen lisääntyessä myyntipaikojen hinnat tuntuvat laskevan.

– Ennen ei pöytää saanut alle kolmenkymmenen euron, mutta nyt se on mahdollista. Lisäksi pöytiä myydään Kokkolassa aika ajoin tarjouksella.

Kirpputorien siirtyminen mobiiliaikaan on tapahtunut, kun uusia on perustettu ja vanhoja on uudistettu.

Uudistumisesta huolimatta myyntiin tulevat tavarat ovat edelleen pääasissa lasten vaatteita ja leluja. Toki poikkeuksiakin on. Toisenlaista tavaraa löytyy erikoistuneilta kirppiksiltä.

– Lasten vaatteet ja lelut kiertävät kaikista parhaiten. Niillä on aina kysyntää, sanoo kirpputoriyrittäjä Tiina Mäkihonka Kokkolasta.

Vaatteet ovat nykyään parempikuntoisia, kuin ennen. Ostajien vaatimukset ovat nousseet, eivätkä rikkinäiset tai kuluneet mene kaupaksi. Myös ylihinnoiteltu tuote jää pöydälle tai rekkiinsä.

Saako kansanedustaja ajaa poskettomasti taksilla, erehtyä matkustamaan ilman lippua raitiovaunussa, ryhtyä salasuhteeseen?

Skandaaleihin ja kohuihin törmää mediassa nykyään jatkuvasti. Eduskuntavaaliehdokkuutta parhaillaan pohtiva voi miettiä, millaiseen syyniin joutuu tai uskaltaako some-julkisuuden takia edes asettua ehdolle.

Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta sanoo, että kansalaisten odotukset ovat kahtalaisia.

Yhtäältä suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu se, että päättäjien tulee olla lähellä kansaa ja käyttäytyä kuten yksi meistä. Presidentti Tarja Halosen on voinut bongata marketeista kuin tavallisen kansalaisen, presidentti Sauli Niinistö tehnyt lumitöitä ja pelannut pipolätkää.

– Mutta kun päättäjät käyttäytyvätkin niin sanotusti tavallisesti, esimerkiksi syyllistyvät ylinopeuden ajamiseen tai heillä on avioliiton ulkopuolinen suhde, tätä paheksutaan. Suomalaiset odottavat päättäjiltä moraalisesti puhtaampaa käytöstä kuin itseltään, Ruostetsaari sanoo.

Erikoistutkija Jenni Karimäki Eduskuntatutkimuksen keskuksesta huomauttaa, että paheksunta vaihtelee myös yksilöittäin.

– Toiset sallivat enemmän ja ajattelevat, että kansanedustajatkin ovat ihmisiä. Toiset kokevat huonon käytöksen suurempana loukkauksena kansanedustajalle osoitettua luottamusta kohtaan.

Informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta kertoo, että sosiaalinen kontrolli on tullut länsimaissa yhä tiukemmaksi poliitikkojen toilailujen suhteen.

– Kansanedustajiin sovelletaan äärimmäisiä nuhteettomuusvaatimuksia. Media vallan vahtikoirana seuraa tarkasti, onko jotain moittimista.

Tärkeää on se, mitä väittää olevansa

Jenni Karimäen mukaan paheksuntaan vaikuttaa myös se, mitä puoluetta kansanedustaja edustaa.

Hyvänä esimerkkinä hän pitää vihreiden Ville Niinistön ja Jani Toivolan taksimatkakohua. Iltalehden mukaan Niinistö ja Toivola ovat eduskunnan suurimmat taksinkäyttäjät yli tuhannella matkalla.

Tämä on tullut kummankin kohdalla maksamaan veronmaksajille yli 20 000 euroa. Niinistö on liikkunut taksilla lyhimmillään vain 700 metriä.

– Varmasti kohu olisi syntynyt kuka tahansa kärjessä olisi ollutkin. Mutta kun siellä on vihreiden kansanedustajia, syytetään heitä tietynlaisesta kaksinaismoralismista. Puhutaan ilmastonmuutoksesta ja sitten ajellaan pieniä matkoja takseilla, Karimäki avaa.

Toisaalta sama toimii myös toisin päin. Monet muistavat viimevuotiset kuvat vihreiden entisestä puheenjohtajasta Touko Aallosta läiskimässä miestä takapuolelle tukholmalaisella homoklubilla.

Jonkin toisen puolueen puheenjohtajan kohdalla asia olisi voinut saada suuremmat mittasuhteet.

– Arvoliberaaleille vihreille tällainen on sallituinta, onhan esimerkiksi erilaisten seksuaalisten suuntautumisten hyväksyminen heidän arvomaailmassaan ja politiikassaan hyvin keskeisellä sijalla, Karimäki sanoo.

Imagoja tutkinut Erkki Karvonen nostaa esiin toisen esimerkin: entisen kristillisdemokraatin, nykyisen perussuomalaisen Toimi Kankaanniemen seksiviestikohun vuonna 2015.

Naimisissa ollut Kankaanniemi lähetteli härskin seksuaalissävytteisiä viestejä naisille.

– Asetelma oli se, että jumalallinen mies lähettelee härskejä viestejä, jo on aikoihin eletty. Tässä kohtaa voidaan puhua tietynlaisesta brändilupauksesta. Siinä mitä symbolisoi, mitä väittää olevansa, täytyy olla erityisen nuhteeton, Karvonen täsmentää.

Maineen voi menettää yhdessä yössä

Erkki Karvonen kertoo, että skandaalin pohjana on norminrikkomus. Lisäksi tarvitaan syytetty ja ilmiantaja. Ainakin yhden median on lähdettävä kohuun mukaan, mutta usein käytännössä koko media alkaa myllyttää asiaa.

– Takana on sosiaalisen kontrollin ylläpito. Pidetään henkilöitä kurissa ja järjestyksessä. Mitä korkeampi asema, sitä suurempi on nuhteettomuusvaatimus, hän selventää.

Merkittävää on, joutuuko henkilö kohussa eräänlaiseen toiseen aaltoon.

– Jos peittelee tai kieltää tapahtuneen, siitä syntyy helposti mediassa toisen asteen skandaali. Se on usein paljon fataalimpi ja isompi kuin alkuperäinen, Karvonen huomauttaa.

Karvosen mukaan skandaalit ja kohut ovat yleensä "niin kuin vedenpintaan heitetty kivi". Molskaus voi olla isokin, mutta se tyyntyy pikkuhiljaa.

– Usein kohun silmään joutunut politiikko lähtee, jos pääsee, EU-parlamenttiin, muuhun korkeaan EU-virkaan tai yritysmaailman puolelle ja palailee sieltä muutaman vuoden kuluttua takaisin. Enimmät loiskeet kohussa ovat siinä vaiheessa jo unohtuneet, jos asia ei ole ollut fataali.

Karvonen nostaa esille myös maineen merkityksen.

– Maineessa olennaista on luottamus. Sen kerryttäminen voi kestää hyvinkin pitkään, mutta sen voi menettää yhdessä yössä. Mainetiliään voi kuitenkin alkaa kerryttää uudelleen ja luottamus voi palata, Karvonen sanoo.

Näin on käynyt esimerkiksi kokoomuksen Ilkka Kanervalle, joka menetettyään ulkoministerin tehtävän Tukiais-tekstiviestikohun takia on onnistunut palauttamaan poliittisen uransa raiteilleen.

Katso alla olevalta videolta, miten Kanerva kommentoi mahdollisuuksiaan jatkaa ulkoministerinä vuonna 2008:

Karvonen myös muistuttaa, että kohussa ollut politiikko ainakin muistetaan.

Skandaaleilla voi olla kovat seuraukset

Valtio-opin professorin Ilkka Ruostetsaaren mukaan Kanerva-kohu on myös osoitus siitä, että skandaaleilla voi olla hyvinkin kovat seuraukset.

Hän nostaa vertailukohdaksi ulkoministeri Timo Soinin tapauksen. Soini osallistui viime keväänä abortinvastaisen liikkeen tilaisuuteen virkamatkallaan Kanadassa, mitä kritisoitiin ankarasti.

– Soini sai jatkaa ulkoministerin tehtävässä, Kanerva ei. Mielestäni Soinin tapaus oli huomattavasti vakavampi kuin Kanervan, kun ajatellaan viranhoitoa. Kanervan tapaus oli sikäli poikkeuksellinen, että hänen ulkoministerin uransa päättyi yksityiselämään liittyvään tapaukseen, Ruostetsaari sanoo.

Ruostetsaari muistelee myös, että plagiointikohut ovat Saksassa johtaneet poliitiikkojen eroihin, mutta Suomessa ei.

Suomessa plagiointikohuun ovat joutuneet perussuomalaisten Laura Huhtasaari ja kokoomuslainen Jari Vilen.

– He selvisivät ihan kuivilleen näistä, Ruostetsaari huomauttaa.

Myös entinen kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) joutui myllytykseen remontti- ja siivouskohun takia. Hän teetti pimeää työtä.

– Kyse oli korkeintaan muutamasta kymmenestä eurosta, Erkki Karvonen muistelee.

Osa selviää kohuista suhteellisen pienellä paheksunnalla.

Moni muistaa entisen kulttuuriministerin Paavo Arhinmäen (vas.) juhlinnat Suomen jääkiekkojoukkueen kanssa Sotshissa ja nykyisen sosiaali- ja terveysministerin Pirkko Mattilan (sin.) sekä vasemmistoliiton kansanedustajan Katja Hännisen saamat nuhtelut käytöksestään Tukholmassa vietetyillä illallisilla.

Katso alla olevalta videolta Arhinmäen ajatuksia tapauksesta vuodelta 2014:

Erkki Karvonen sanoo, että kiihkeässä vaiheessa kohuja rummutetaan suurella volyymilla, mutta myöhemmin ne asettuvat mittasuhteisiinsa.

– Tuntuu, että välillä suhteellisuudentaju katoaa, hän katsoo.

"Karismaattiset johtajat eivät välitä rajoista"

Poliitikot elävät julkisuudesta. Kaikki tuntevat sanonnan any publicity is good publicity eli että kaikki julkisuus on hyväksi. Poliitikkojen kohdalla asia ei ole näin yksinkertainen, sillä usein skandaalinkäryisyys on haitaksi.

Joskus voi kuitenkin käydä toisin. Esimerkiksi pperussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen lukuisat kohut rakentavat kuvaa kansanmiehestä. Hakkarainen on ollut tiuhaan julkisuudessa muun muassa alkoholinkäyttönsä takia.

– Perussuomalaisilla brändilupaukseen kuuluu kuten populisteilla yleensäkin elitismin vastustaminen ja herraviha, sanoo professori Erkki Karvonen.

– Näin ollen voisi ajatella, että heillä on enemmän sallittua tällainen kansanomainen käytös tai sääntöjen rikkominen. Että siinäpä vasta rehellinen kansanmies, kun elää kuten tavalliset talliaiset eikä yritäkään olla mikään kiiltokuva, Karvonen lisää ja viittaa myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suosioon.

Erkki Karvosen mukaan ihmiset myös tottuvat tietynlaiseen käyttäytymiseen, jos se toistuu.

Hakkaraisen käytöksen vakavuusastetta nostaa käräjäoikeuden langettama sakkotuomio kansanedustaja Veera Ruohon (kok.) pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta eduskunnan kahvillassa. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä syyttäjä on valittanut siitä hovioikeuteen.

Professori Ilkka Ruostetsaari muistelee myös entisen pääministerin, kansanedustaja Matti Vanhasen (kesk.) yksityiselämään liittyvää uutisointia.

Vanhasen yksityiselämää alettiin puida aktiivisesti julkisuudessa sen jälkeen, kun hän ja Merja Vanhanen erosivat. Lyhyehkö seurustelusuhde Susan Ruususen kanssa sai aikaan poikkeuksellisen kohun yli kymmenen vuotta sitten. Ruususen Pääministerin morsian -kirjasta seurasi oikeusjuttu.

– Matti Vanhasen habitushan oli kuivan asiallinen, ja seurustelukuviot toivat siihen inhimillistä väriä, Ruostetsaari sanoo.

Kuva Vanhasesta kenties monipuolistui, mutta on eri asia, pystyikö hän kääntämään sen varsinaiseksi poliittiseksi voitoksi, Erkki Karvonen miettii.

Karvosen mukaan eräänlaista uutisarvoa tapaukseen toi myös se, että Vanhanen käyttäytyi tavalla, jota ei odotettu, yllättävästi.

Rajojen rikkominen liitetään usein myös karismaattisuuteen, muistuttaa Karvonen.

– Karismaattiset johtajat eivät välitä rajoista vaan porskuttavat mielensä mukaan ja muuttavat pelin sääntöjä ainakin omalta kohdaltaan.

Kohut voivat rapauttaa instituutiota

Tuoreimpia kohuja ovat olleet paitsi kansanedustajien taksinkäyttö myös kansanedustajien asuminen ja kulukorvausten käyttö.

Ne nousivat tikun silmään viime vuonna etenkin perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen ja Ville Vähämäen sauna-asumisen takia.

Tuolloin kävi ilmi, että kansanedustajat nostivat eduskunnalta korotettua kulukorvausta kakkosasuntoon, joka on virallisesti sauna eikä tarkoitettu asumiseen.

Vähämäen asumisasia on edennyt syyteharkintaan, Hakkaraisen kohdalla esitutkinnan käynnistämisen edellytykset eivät täyttyneet.

Erikoistutkija Jenni Karimäki arvioi, että tämänkaltaiset tapaukset rapauttavat instituutiota.

– Meillä on paljon äänioikeutettuja, jotka ovat esimerkiksi erilaisilla Kelalta tai kunnilta haettavien sosiaalietuuksien varassa. Heidän edellytetään hyvin suurella pieteetillä ilmoittavan esimerkiksi kaikki tulonsa ja etuus voidaan poistaa joskus hyvin epärationaaliselta kuulostavasta syystä, Karimäki sanoo.

– Tulee aika suuri epätasapaino sen välille, mitä tavalliselta kansalaiselta vaaditaan oman elämänsä raportoimiselta ja mitä kansanedustajilta, hän jatkaa.

Pahimmillaan instituutioita rapauttavat kohut voivat johtaa kansalaisilla välinpitämättömyyteen, ikään kuin luovuttamiseen politiikan suhteen.

– Kansanedustajiin liitetään helposti eliittileima: he saavat ajella taksilla ja heille maksetaan kaikesta. Kaikki tällaiset kohut lisäävät epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. Jotkut saattavat jättää jopa äänestämättä, koska he kokevat, että se on ihan sama. Kansanedustajat nyt ovat siellä ja päättävät omien palkkioidensa korotuksista, Karimäki sanoo.

Talousepäselvyydet kuuluvat kohtalokkaimpiin

Tutkijat uskovat, että esimerkiksi yleinen taloustilanne vaikuttaa siihen, kuinka kärppänä media ja kansalaiset poliitikkoja ja heidän rahankäyttöään vahtivat.

Ilkka Ruostetsaaren mukaan Suomessa kansanedustajien palkkiot ovat eurooppalaisittain keskitasoa.

– Niitä on nostettu aika maltillisesti, koska tiedetään, että se ärsyttää kansalaisia, Ruostetsaari sanoo.

Missä menee raja, milloin ylitetään täysin hyväksyttävyyden raja?

Varsinaiset rikokset ja talousasioihin liittyvät epäselvyydet kuuluvat raskauttavimpien joukkoon, arvioi professori Ruostetsaari.

Ruostetsaari muistelee Kauko Juhantalon tapausta 90-luvulta. Juhantalo sai tuomion valtakunnanoikeudessa lahjuksen vaatimisesta ja hänet erotettiin eduskunnasta, joskin hän palasi vielä myöhemmin kansanedustajaksi.

– Taloudellisissa epäselvyyksissä nousee esiin moraalinen arviointi, että jos kansanedustaja ei kykene edes omia raha-asioitaan hoitamaan, niin miten yhteisiä.

Myös kulttuuriministeri Suvi Lindén joutui eroamaan vuonna 2002 hallituksesta, kun hän puolsi tukea golfkentälle, jossa oli itse perheineen osakkaana.

Käytös ei ole juuri muuttunut, vaikka kontrolli on koventunut

Ilkka Ruostetsaaren mukaan kansanedustajat kyllä tietävät, että media ja kansalaiset seuraavat heitä, mutta silti näyttää siltä, että se ei ole juuri vaikuttanut heidän käyttäytymiseensä.

– Vasemmistoliiton kansanedustaja Iivo Polvi aikoinaan totesi, että medialle kansanedustajien suoritteita ovat taksien käyttö, poissaolot ja puheenvuorojen määrä. Ei taksien yletön käyttö myöskään osoita parasta mahdollista harkintakykyä, koska he kuitenkin käyttävät julkisia varoja matkakuluihin.

Sosiaalinen media on aiheuttanut sen, että kansanedustajat joutuvat pohtimaan aiempaa enemmän käyttäytymistään vapaa-ajallakin.

– Se, mitä päästää itsestään julkisuuteen, on vaikeutunut huomattavasti. Ennen toimittajien piti saada käytös selville, nyt sen voi tehdä kuka tahansa kansalainen, kun kaikilla on puhelin ja siinä kamera. Tiedot leviävät somen takia nopeammin ja laajemmalle, huomauttaa Jenni Karimäki.

Ennen puristeltiin käsiä taskussa, nyt avautumiskanavia on enemmän.

Somessa totuuskin saattaa unohtua tai tapaus irrota asiayhteydestään.

– Totuus jää kakkoseksi, kun olllaan hyvin poliittisia ja yksisilmäisiä. Tärkeintä on lyödä toista osapuolta ja lujaa riippumatta siitä, onko väitteessä perää.Ilmiantaja tai poliittinen vihollinen on myös voinut repiä sen irralleen asiayhteydestä, jolloin se näyttäytyy pahempana kuin onkaan, Erkki Karvonen sanoo.

Miten kansanedustajan siis pitää käyttäytyä, jotta hän selviää kuivin jaloin?

– Kamppaillessaan pääsystä eduskuntaan kansanedustaja pyrkii luomaan itsestään luotettavan, vastuuntuntoisen ja aikaansaavan sekä johonkin arvopohjaan nojaavaan kuvan. Totta kai on sitten perusteltua äänestäjän olettaa, että kansanedustaja toimii sen mielikuvan perusteella, minkä hän on itsestään luonut, Jenni Karimäki sanoo.

Siitä eräänlaisesta kaksoisstandardista huolimatta.

Imatran kaupunki on joutunut tekemään harvinaisen päätöksen. Sen on pitänyt lopettaa joidenkin metsissä olevien kansanhiihtolatujen ylläpito, koska talven aikana puihin kertynyt lumi on taivuttanut oksia latujen päälle.

Samanlaisia uutisia on kantautunut myös esimerkiksi Jyväskylästä. Lisäksi esimerkiksi Lappeenrannassa yhden päiväkodin piha-alueella on kielletty ulkoileminen, koska lumiset oksat tai puiden latvat saattavat katketa ja aiheuttaa vaaratilanteita.

Imatralla latu-urille on jo pudonnut paljon paksuja oksia.

– Suosittelemme, ettei kukaan sinne metsäladuille lähtisi. Tällä turvataan, ettei siellä sattuisi henkilövahinkoja, sanoo työnjohtaja Jani Niittynen Imatran kaupungin kiinteistö- ja aluepalvelusta.

Lunta on puiden oksille kertynyt nyt niin paljon, että myös paikallinen pelastusviranomainen katsoi niistä aiheelliseksi varoittaa.

Monena talvena Etelä-Karjalassa on jouduttu siirtämään tai jopa perumaan hiihtokilpailuja, koska lunta on ollut liian vähän. Nyt lunta on monin paikoin yli 60 senttimetriä.

– Lunta ei ole liikaa. Tänä vuonna lumi vaan jää kiinni joka paikkaan. Kotipihoillakin on voinut huomata, kun pressutallien lumet eivät valu katolta. Puihinkin se vain kerääntyy, ja jossain vaiheessa puun latva tai oksat eivät sitä enää kestä, sanoo Niittynen.

Puissa vaarallisen paljon lunta

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen ei heti muista, milloin lumi olisi viimeksi tällä tavoin tarttunut puiden oksille. Joulukuussa 1995 Kuusamon Rukalla latuverkkoa piti sulkea, kun puut alkoivat kaatuilla lumen painosta, mutta sen jälkeen vastaavaa ei ole Jalkasen muistin mukaan tapahtunut.

– Silloin taustalla oli se, että maa ei ollut jäässä ja lumi- ja tykkylumitaakkaa oli puissa erityisen paljon.

Tällä hetkellä routaa on Suomen ympäristökeskuksen mittausten mukaan koko maassa 5–20 senttimetriä normaalia vähemmän ja lunta taas erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa poikkeuksellisen paksu kerros.

Lunta tuli alkutalvesta kerralla paljon lyhyessä ajassa. Se johti siihen, että lumi jäi kiinni puiden oksille. Lisäksi ilma oli sen verran tyyntä, ettei tuuli varisuttanut lunta alas, vaan lumi jäi oksiin kiinni.

Nyt lumi on paakkuuntunut oksiin ja latvoihin isoiksi painaviksi massoiksi. Tämä voi jopa aiheuttaa puiden kaatumista juurineen. Todennäköisempää kuitenkin on, että puusta irtoaa latva.

– Ei se vaadi kuin pienen tuulen vireen tai tuulen suunta muuttuu, niin latva voi vain siitä puusta irrota. Kyllä nyt varovainen kannattaa olla, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen.

Satojen kilojen massa

Risto Jalkasen mukaan vaara saada latva päällensä on todellinen. Latvan matka 10 tai 20 metrin korkeudesta maahan on niin lyhyt, ettei ihminen siihen juurikaan ehdi reagoida.

Vaarassa ovat myös esimerkiksi parkkipaikoille pysäköidyt autot, jotka voivat saada isonkin oksan katolleen ja vaurioittaa autoa.

Jotta lumi lähtisi puiden oksilta itsestään pois, pitäisi lämpötilan kohota selvästi nollan yläpuolella. Lisäksi pitäisi olla tyyntä.

– Useita lämpöasteita, 3–5 astetta ainakin. Sitten lumet valahtaisivat alas vaurioitta tai vähin vaurioin, kertoo Jalkanen.

Useina talvina niin sanottu tykkylumi on aiheuttanut laajoja vahinkoja esimerkiksi sähkölinjoille. Nyt kyse ei ole tykkylumesta, sillä Etelä- ja Keski-Suomen puissa nyt oleva lumi on tavallista taivaalta satanutta lunta.

Erikoistutkija Risto Jalkanen kertoo, että lumen paino on tavallisesti 100–300 grammaa litralta, kun taas tykky voi painaa jopa kilon litralta. Painoa on joka tapauksessa puihin keräytynyt poikkeuksellisen paljon.

– Yhdessä puussa voi joka tapauksessa on olla satoja kiloja lunta, kertoo Jalkanen.

Tykkylumi poikkeaa tavanomaisesta lumesta siitä, että tykyssä on kovaa jäätä, huurretta ja lunta, joka on usean viikon aikana muodostunut puun oksistoon ja pintaan. Tykky on usein tavallista lunta painavampaa, koska siinä on mukana tiheää jäätä.

– Rovaniemellä oli vuonna 1994 ennätysraskas 20 metriä pitkä kuusi. Kaadoimme sen ja mittasimme siinä olevan tykyn painoksi 3 400 kiloa.

Imatralla odotetaan lämpöä

Imatran hiihtohimo on sen verran kiihkeä, etteivät kaikki ole kieltokehotusta uskoneet tai eivät siitä välitä.

Imatralla paksu lumipeite on estänyt myös paksun jään syntymisen. Jään päällä on lisäksi paljon vettä. Siksi jäälatuja Saimaalle ei tänä vuonna ole pystytty tekemään Imatralla eikä Lappeenrannassa. Todennäköistä on, ettei latuja päästä tänä vuonna tekemään jäälle ollenkaan.

Nyt Imatralla odotetaan, saavatko viikonlopuksi luvatut lämpöasteet mitään aikaan.

– Jos plussajakso tiputtaisi lumet puusta, teemme tarkistuskierroksen laduilla. Ajamme moottorisahat mukana ja korjaamme kaatuneet puut pois laduilta. Sen jälkeen saamme ladut auki. Veikkaan, että menee ensi viikon puoliväliin, sanoo työnjohtaja Jani Niittynen.

Korvaavia latuja kaupunki on tehnyt muun muassa Vuoksenniskalle, urheilukentän ympärille, Virran puistoon Mansikkalaan. ja Karhumäen alueelle sekä Ukonniemeen.

Tanelinrannan päiväkodin maastoon Seinäjoella on vedetty lasten mitoille sopivaa latua. Pakkanen paukkuu melkein 20 asteessa, mutta esikouluryhmä testaa latua innokkaasti.

Välillä mennään nurin, mutta sinnikkäästi noustaan ylös.

– Oikein hyvältä näyttää. Tasapaino vahvistuu erehdysten ja onnistumisien kautta, toteaa ladun varressa pienten hiihtäjien menoa tarkkaileva Jorma Hyytiä.

Seinäjoella innostetaan lapsia hiihtämään uusilla kapeammilla laduilla. Kaupunki on saanut käyttöönsä Hyytiän kehittämän lasten latuhöylän prototyypin. Sen avulla syntyy aikuisten latua kahdeksan senttiä kapeampaa, alle kouluikäisille lapsille sopivaa latua.

– Nyt on toteutunut 20 vuotta vanha idea ja unelma, sanoo urheilun monitoimimies.

Hyytiä on urallaan toiminut muun muassa Hiihtoliiton valmennusjohtajana ja Kuortaneen urheiluopiston rehtorina. Pienten hiihtäjien ja latujen mitoituksen ongelmaan hän havahtui siinä vaiheessa, kun omat lapsenlapset ottivat ensikosketusta lajiin.

Tavoitteena luonnollinen hiihtoasento

Aikuisten latu on pikkulapsille auttamattomasti liian leveä. Jokainen voi kuvitella tai palautella mieliin lapsuudesta, miltä tuntuu hiihtää jalat levällään reilusti liian leveällä ladulla.

Hyytiän mukaan luonnollinen hiihtoasento voidaan saavuttaa, kun ladun leveys mitoitetaan raajojen pituuteen. Luonnollinen asento taas on edellytys oikean tekniikan oppimiselle ja hiihdon sujumiselle.

Lasten latuhöylän leveys on 160 millimetriä mitattuna latu-uran keskeltä keskelle.

– Näillä mitoituksilla saadaan sopivaa latua 3-5 -vuotiaille eli hiihdon ensikosketukseen. Höylää voi toki säätää vähän vanhemmillekin, mutta tästä aloitetaan.

Lasten mitoille sopivan latuhöylän kehittelyssä ja toteuttamisessa Hyytiällä on ollut kumppanina oma serkku, laitilalainen Mauri Taurèn.

Kumppanukset arvelevat, että lasten latuhöylä voi hyvinkin olla laatuaan ensimmäinen maailmassa.

– Elämäni aikana en ole tällaisia nähnyt enkä ikinä kuullut puhuttavankaan, joten aika harvinainen kapistus tämä varmasti on, tuumii Hyytiä.

Testaajille uusi latu mieleen

Ensi vaiheessa lasten latuhöylä tulee käyttöön Seinäjoella, mutta Jorma Hyytiä toivoo, että jatkossa niitä saataisiin käyttöön muuallakin Suomessa.

Testiryhmä on latuun tyytyväinen.

Selina Kangas ja Mikko Haaka ovat yhtä mieltä, että lasten latua on parempi hiihtää kuin aikuisten latua. Lapset sanovat pitävänsä hiihtämisestä.

Selina on toista kertaa ladulla tänä talvena. Mikko sanoo olevansa kova hiihtäjä ja pitävänsä perinteisestä tyylistä.

Varhaiskasvatuksen opettaja Outi Marttala on pannut merkille, että lapset innostuvat hiihtämisestä, kun pääsevät kokeilemaan sitä porukassa. Tanelinrannassa hiihdetään joka talvi, jos vain lunta on. Eikä pelkästään hiihdellä vaan opetellaan myös tekniikkaa.

– Harjoittelemme sauvoitta hiihtämistä, vuorohiihtoa ja tasatyöntöä. Myös ylös nousemista täytyy vähän opetella välillä, hymyilee Marttala.

Hiihto tarvitsee lisää harrastajia

Jorma Hyytiä kiittää Seinäjoen kaupungin liikuntatoimea ja varhaiskasvatusta siitä, että lapsia kannustetaan hiihtämään ja tarjotaan olosuhteet harrastamiselle.

– Latuhöylä on lahjoitettu kaupungille kiitokseksi tästä.

Myös vanhempien merkitystä Hyytiä painottaa.

– Lasten harrastuksessa pitää olla mukana, heitä pitää kannustaa ja heillä pitää olla asianmukaiset varusteet.

Lasten hiihtoharrastuksen hiipumisesta on oltu huolissaan vähälumisten talvien takia. Parina talvena lunta on ollut kunnolla ja Jorma Hyytiä toivoo, että lapset saisivat nyt paljon onnistumisen kokemuksia ladulla. Sillä tavalla hiihdon pariin saadaan lisää lajiin sitoutuneita harrastajia.

– Tavoitteenani on helpottaa päiväkoti-ikäisten lasten hiihtotekniikan oppimista ja ennen kaikkea tuottaa oikealla mitoituksella tehdyillä laduilla onnistumisen elämyksiä.

Itämeren jännitteet räpsähtivät uutisiin taas tammikuussa.

Ruotsi ilmoitti, että Venäjän ilmavoimien signaalitiedustelukone Iljushin Il-20M ja kaksi Suhoi Su-27 -hävittäjää loukkasivat Ruotsin ilmatilaa – lähellä Ruotsin laivaston tukikohtaa Karlskronassa ja ilmavoimien tukikohtaa Blekingessä.

Venäjä kiisti ilmatilaloukkauksen ja esitteli videoita, joilla sen hävittäjät seuraavat ruotsalaista signaalitiedustelukonetta Gulfstream IV "Korpenia" ja amerikkalaista P-8 Poseidonia. Venäjän mukaan koneet olivat lähestyneet Venäjän ilmatilaa.

– Itämeri on kiehuva pata. Kaikki kyttäävät toisiaan, sanoi Expressen-lehden haastattelema ruotsalainen everstiluutnantti Jan Forsberg.

Kohu meni ohi, mutta puurtajat ilmassa jatkoivat työtään. Itämerellä lennetään tiedustelulentoja lähes päivittäin. Valtiot eivät kerro, paljonko ja missä.

Kansainvälisessä tai omassa ilmatilassa tehtävät signaalitiedustelulennot ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laillisia. Laittomia niistä tulee vasta, jos mennään kohdemaan ilmatilaan luvatta.

Radioiden kuuntelua ja tutkien tarkkailua

Signaalitiedustelulla kerätään tietoa kohdemaan asevoimien toiminnasta sieppaamalla radiotaajuuksilla lähetettäviä viestejä tai tutkajärjestelmien säteilyä.

– Pyrkimyksenä on tuottaa tietoa siitä, missä joukot ja asejärjestelmät ovat, millaisessa valmiudessa ne ovat sekä mitä aikomuksia joukoilla mahdollisesti on, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti Petteri Lalu.

Tiedustelijoille otollisia seurattavia ovat esimerkiksi sotaharjoitukset ja ilmatorjunnan tai laivaston ohjusammunnat.

Signaalitiedustelukoneet lentävät 8–12 kilometrin korkeudessa ja pystyvät sieltä herkillä sensoreillaan kuuntelemaan esimerkiksi kenttäradioita ja muuta viestintää. Kahdeksasta kilometristä voi kuunnella 350 kilometrin päähän, korkeammalta vielä kauemmas. Lähempää kuulee matkapuhelimetkin.

Signaalitiedustelun tuloksista muodostetaan tietokantoja, joiden avulla ylläpidetään ajantasaista kuvaa seurattavista joukoista.

Tiedustelun kohde voi yrittää ujuttaa sekaan harhauttavaa viestiliikennettä tai salata toimintaansa radio- ja tutkahiljaisuudella.

Itämeren ja Baltian taivaalla

Transponder-lähetintä päällä pitäviä lentokoneita voidaan seurata siviilitutkilla. Näitä lentoja seuraavat myös alan harrastajat. Seuraavat tiedot ovat Itämeren lentoliikennettä seuravan riikalaisen balticjam-nimimerkin Twitter-tililtä.

Ruotsin Gulfstream IV "Korpen" lentää yleensä Baltian edustalla Viron pohjoisrannikon korkeudelle ja takaisin etelään, ja lopuksi muutaman edestakaisen lenkin Venäjän Itämeren laivaston päätukikohdan Kaliningradin edustalla.

Yhdysvalloista yleisin vieras on ilmavoimien signaalitiedustelukone Boeing RC-135V Rivet Joint. Se lentää paitsi Itämerellä, myös Viron itäosassa Venäjän rajan lähellä ja Puolassa Kaliningradin lähellä.

Baltian maiden taivaalla on usein liikkeellä myös Italiasta käsin lentävä Yhdysvaltain ilmavoimien ohjaajaton RQ-4 Global Hawk -tiedustelukone. Se kiertelee yleensä Kaliningradin alueen ympärillä ja Viron itäosissa.

Viime aikoina Itämerellä on nähty myös Yhdysvaltain merivoimien P-8 Poseidon tiedustelu- ja sukellusveneiden etsintä- ja torjuntakone. Tiedustelemassa käyvät lisäksi ainakin Britannian koneet.

Lennot tehdään kansainvälisessä ilmatilassa tai Nato-maiden omassa ilmatilassa.

Amerikkalaiskoneet näyttävät usein sammuttavan transponderin tultuaan Itämeren ylle.

Ruotsin korpin vakiolenkit

Ruotsin ja Naton tiedustelulentojen tiheydestä ei ole tarkkoja tietoja. Vuonna 2014 Venäjän ilmavoimien tuolloinen komentaja Viktor Bondarev sanoi, että Naton tiedustelulentoja oli Itämerellä 8-12 kertaa viikossa.

Riikalaisen Balticjam-twitter-tilin mukaan tammikuun 2019 aikana Ruotsin Korpen-tiedustelukone lensi Itämeren lenkkinsä ainakin 17 päivänä. Kahtena päivänä se kävi Pohjois-Ruotsissa, mahdollisesti Murmanskin suuntaa kuuntelemassa.

Yhdysvaltain RC-135 lensi Kaliningradin liepeillä ja Viron itäosissa ainakin kymmenenä päivänä, ja ohjaajaton Global Hawk ainakin neljänä päivänä. P-8 Poseidon kävi Itämerellä parina päivänä.

Tammikuun alku oli hiljainen, mikä johtui mahdollisesti siitä, että venäläisillä tiedettiin olevan loppiaiseen ulottuvat uudenvuodenvapaat.

Vilkas lentopäivä oli puolestaan 28. tammikuuta, jolloin Venäjä piti Kaliningradin alueella ilmapuolustus- ja lentoharjoituksia. Kaliningradin ympärillä pyöri kolme Naton signaalitiedustelukonetta ja yksi Ruotsin.

– Signaalitiedustelu on pitkäjänteistä työtä. Ilmassa ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta mahdollisimman usein, sanoo everstiluutnantti Petteri Lalu.

Kaliningradin ja Pihkovan venäläisjoukot

Lentoreiteistä voi päätellä, mitä tiedustelulla haetaan – muuta kuin Venäjän Itämeren laivaston ja muiden asevoimien yleistä seurantaa.

Krimin miehityksen jälkeen, vuodesta 2014, Itämerelläkin vahvistui huoli Venäjän mahdollisesta yllätyshyökkäyksestä. Ruotsin uhkakuva on Venäjän isku Kaliningradin joukoilla Gotlantiin ja Etelä-Ruotsiin. Siksi Ruotsi valvoo erityisesti Kaliningradin aluetta.

Myös Puola ja Liettua kokevat Kaliningradin venäläisjoukot uhaksi.

Viron ja Latvian uhkakuva on Venäjän yllätyshyökkäys rajan takaa. Niinpä niiden Nato-liittolaiset, kuten Yhdysvallat, Britannia ja Italia lentävät signaalitiedustelulentoja Viron itäosassa, mistä voi pitää silmällä Pihkovan alueen joukkokeskittymää.

Yksi Naton ja erityisesti Yhdysvaltain tavoitteista on kerätä tietoa Venäjän ilmapuolustuksesta.

Tällainen tiedusteluoperaatio saattoi liittyä Yhdysvaltain F-35 -hävittäjien ensivierailuun Viron Ämarin tukikohdassa vajaat kaksi vuotta sitten. F-35 on suunniteltu niin, että se näkyisi mahdollisimman huonosti vastustajan tutkassa.

Samalla kun F-35:t vierailivat Ämarissa, Virossa ja Itämerellä lensi jopa kolme RC-135 signaalitiedustelukonetta. Epäilemättä ne tarkkailivat, havaitseeko Venäjän ilmapuolustus F-35:n ja jos niin missä vaiheessa.

Lisätietoa tutkalla ja kameralla

Signaalitiedustelun ohella suoritetaan muunkinlaista tiedustelua.

Everstiluutnantti Lalu muistuttaa, että signaalitiedustelu pystyy parhaimmillaankin tuottamaan vain viitteellistä tietoa. Joskus tieto voi olla jopa harhauttavaa.

– Yhdellä tiedustelulajilla hankittua tietoa pyritään aina varmistamaan muulla tiedolla, esimerkiksi kuvaustiedustelulla, hän sanoo.

RC-135 tiedustelukoneen varustukseen kuuluu sivuviistotutka (SLAR), jolla voi tehdä havaintoja vastustajan meri- ja rannikkopuolustuksesta ja lentokentistä ja kuvata niitä myös huonolla säällä ja pimeällä.

Sivuviistotutka on myös Venäjän signaalitiedustelukoneissa, Iljushin Il-20M:ssä ja uudemmassa Tupolev Tu-214R:ssä.

Iljushin Il-20M:ssä on myös infrapuna- ja elektro-optisia sensoreita. Global Hawkissa on kehittyneet optiset ja lämpökuvauslaitteet sekä kuvantava tutka, joka erottaa myös maata pitkin liikkuvat kohteet.

Venäläiset lentävät myös Suomenlahdella

Venäjän signaalitiedustelun määrästä Itämerellä on vielä vähemmän julkisia tietoja kuin lännen lennoista, koska venäläiset tiedustelukoneet eivät yleensä käytä transponderia. Lentoja tehdään Iljushin Il-20M -koneilla, läntisten lähteiden mukaan "säännöllisesti".

Venäläisetkin lentävät enimmäkseen kansainvälisessä ilmatilassa.

"Pimeänä" liikkuneet Il-20:t aiheuttivat kaksi vaaratilannetta SAS:n ja Canadairin matkustajakoneiden kanssa Etelä-Itämerellä vuonna 2014.

Baltian ilmatilaa valvovat Nato-maiden hävittäjät ovat käyneet tunnistamassa Iljushineja toistuvasti – joskus jopa peräkkäisinä päivinä. Harmaarunkoinen nelimoottorinen Il-20M näkyy välillä myös tällä Italian ilmavoimien videolla.

Itämeren eteläosissa Venäjän signaalitidustelun kohteena ovat Ruotsin meri- ja ilmavoimat sekä Nato-maiden Puolan, Saksan ja Tanskan asevoimat. Myös Itämerellä liikkuvia Naton sota-aluksia seurataan niin Il-20M:llä kuin muillakin lentokoneilla.

Vuonna 2013 Venäjän Il-20M lensi ruotsalaisten Gotlannin ja Öölannin saarten välistä. Ruotsin Gripenit eivät ehtineet tunnistuslennolle. Venäläisiä lienee kiinnostanut ruotsalaisten torjuntavalmius ja alueella pidetty sotaharjoitus.

Tiedustelu-Iljushinit lentävät myös Suomenlahdella – ne matkaavat usein Suomenlahden pohjukasta Itämerelle tai Kaliningradiin ja takaisin.

Suomenlahdelta koneen sensoreilla ja tutkilla voi tarkkailla paitsi Virossa olevia Nato-joukkoja, myös Suomen puolustuksen kohteita koko Etelä-Suomen alueella – ja kuunnella viestiliikennettä Keski-Suomesta asti.

Oheisesta kuvasta saa käsityksen, mihin saakka näkyy 10 kilometrin korkeudella Suomenlahden yllä lentävästä koneesta.

Tutkija: Tiedustelun tarve lisääntynyt

Vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliitisesta instituutista sanoo, että tiedustelulentojen määrä on kasvanut varsinkin Krimin miehitystä edeltävään aikaan verrattuna.

– Tosin tämä kehitys alkoi jo ennen kevättä 2014 eli Krimin miehitystä.

Puolustusliitto Naton tilastojen mukaan huippuvuosi oli 2015. Tuolloin Nato teki Itämerellä 185 venäläisten koneiden tunnistuslentoa. Vuonna 2016 niitä tehtiin 130, vuonna 2017 135 ja viime vuonna 140.

Suomen ilmavoimien mukaan venäläislentojen määrä Suomenlahdella on puolestaan kasvanut vuoden 2015 jälkeen.

Kummastakaan tilastosta ei voi suoraan päätellä Venäjän tiedustelulentojen määrää. Suomen tilastossa ovat mukana muutkin kuin signaalitiedustelukoneet. Samoin Naton – eikä Nato käy tunnistamassa jokaista kulkijaa.

Tiedustelulentojen lisääntyminen liitty kaiken sotilaallisen toiminnan lisääntymiseen Itämeren alueella. Kun on enemmän toimintaa, sitä täytyy pitää enemmän silmällä, sanoo Salonius-Pasternak.

– Lisäksi Venäjän toiminta on vähemmän ennustettavaa kuin ennen. On oltava paremmin selvillä siitä, onko Venäjän sotaharjoitus vain harjoitus vai onko tekeillä jotain vakavampaa, hän jatkaa.

Suomella yksi signaalitiedustelukone

Suomenkin ilmavoimilla on signaalitiedustelukone. Yksi kolmesta CASA C-295M -kuljetuskoneesta on varustettu amerikkalaisella Dragon Shield -tiedustelujärjestelmällä, joka on rakennettu konttiin.

Suomessa on tehty signaalitiedustelua ilmasta 1970-luvun puolivälistä lähtien. Ensin tiedustelulaitteisto oli DC-3 -kuljetuskoneessa. Vuodesta 1990 lähtien lennettiin tiedustelukoneeksi varustellulla Fokker F.27 -kuljetuskoneella – ja nyt siis CASAlla.

– Pidätämme itsellämme oikeuden toteuttaa lentoja operatiivisten vaatimusten mukaisesti, kertoo Pääesikunta. Mitään muuta ei tiedustelusta sitten kerrotakaan.

On mahdollista, että myös suomalaiset lentävät signaalitiedustelulentoja Itämerellä, mutta tarkkailtavaa riittää, vaikka pysyttäisiin Suomenlahdella ja itärajan tuntumassa.

Hyvällä signaalitiedusteluetäisyydellä ovat Pihkovan alueen venäläisjoukot, Karjalan kannaksen joukot ja Pietarin ilmapuolustus, Petroskoin hävittäjätukikohta sekä Alakurtissa, Petsamossa ja Murmanskin alueella olevat joukot ja ilmavoimat.

Lisää tietoja lähialueilla olevista venäläisjoukoista näette täältä.

Venäjän Itämeren laivaston toiminnasta Suomi halunnee tietoja siinä missä Ruotsikin.

Helsingin Sanomien viime joulukuussa tekemän jutun mukaan Suomen singaalitiedustelukoneen tehtäviin kuuluu myös mahdollisten ilmaiskumaalien kartoittaminen. Se on toki yksi tiedustelun tehtävä muissakin maissa. Esimerkiksi Ruotsi tiedusteli ilmaiskumaaleja Suomessa kylmän sodan aikana.

Myös Venäjä tiedustelee Suomea itärajalla.

Kesällä 2016 Venäjän uusin signaalitiedustelukone Tupolev Tu-214R teki kahtena päivänä lennon Suomen, Viron ja Latvian rajan pinnassa pohjoisesta etelään. Näistä lennoista tiedettiin, koska koneen transponderi oli poikkeuksellisesti päällä.

Kylmän sodan tiedustelijoita ammuttiin

Signaalitiedustelu oli vilkasta Itämerellä koko kylmän sodan ajan. Tuolloin Baltian maat kuuluivat Neuvostoliittoon.

Muun muassa entisen tiedustelupäällikön Raimo Heiskasen mukaan Nato-maiden signaalitiedustelukoneet lensivät Itämerellä lähes päivittäin. Säännöllisesti etelä–pohjois-reittiä ajava amerikkalaisten RC-135 tunnettiin armeijan slangissa "sahurina".

Ilmassa olivat amerikkalaisten lisäksi länsisaksalaiset, britit, ranskalaiset ja jopa norjalaiset. Ja tietenkin ruotsalaiset. Neuvostokoneet puolestaan tiedustelivat tuolloinkin Suomenlahdella ja Tanskan tuntumassa.

Alkuaikoina meno oli vaarallista.

Neuvostoliitto ampui alas amerikkalaisen Privateer-tiedustelukoneen Latvian edustalla vuonna 1950 ja ruotsalaisen DC-3 signaalitiedustelukoneen Gotlannin koillispuolella vuonna 1952. Kummankin koneen miehistö sai surmansa, yhteensä 18 henkeä. Myös DC-3:n mahdollisia eloonjääneitä etsinyt Ruotsin ilmavoimien Catalina-lentovene ammuttiin alas.

Nyt on rauhallisempaa, mutta Yhdysvallat on useita kertoja valittanut Venäjän hävittäjien käyttäytyneen aggressiivisesti tai tulleen vaarallisen lähelle tunnistuslennoillaan. Venäjä on kiistänyt lentäjiensä aiheuttaneen vaaraa.

Naton lennoista ja niiden tunnistamisesta kerrotaan Venäjällä propagandistiseen sävyyn. Korostetaan, että Venäjän ilmavoimat vartioi rajoja "tunkeilijoita" vastaan, ja pakottaa ne muuttamaan kurssiaan.

Esimerkkinä olkoon viime viikolla julki tullut video, missä Venäjän Suhoi Su-27 hätistelee Yhdysvaltain F-15 Eagle -hävittäjää – venäläisten mukaan Itämerellä.

Hoivayritys Attendo pyytää anteeksi Alavuden Pelimannin toiminnassa ja muissakin yksiköissä ilmenneitä virheitä. Samalla yhtiö ilmoittaa aloittaneensa korjaavat toimenpiteet.

– Olemme käyneet viimeisen kahden viikon aikana läpi tiheällä kammalla yksiköidemme toimintaa, jotta epäkohtia saadaan korjattua. Pyydämme anteeksi toimintamme virheitä sekä niistä asukkaille ja omaisille aiheutunutta huolta ja vaivaa, sanoo Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto keskeytti Attendo Pelimannin toiminnan toistaiseksi perjantaina vakavien puutteiden ja asukkaiden turvallisuuden vuoksi.

Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtämä vastaa toistaiseksi toiminnasta. Yhtään asukasta ei siirretä Pelimannista pois, vaan toiminta jatkuu tältä osin nykyisissä tiloissa.

Attendo vuokraa koko henkilöstön kuntayhtymän käyttöön. Lisähenkilöstöä vuokrataan tarvittaessa myös Kuusiolinna Terveys Oy:ltä, jonka alihankkijana Attendo on toiminut.

Henkilöstömitoitus ei ole ollut viranomaistarkastuksessa riittävä. Lisäksi toiminnassa ilmeni monia muitakin puutteita muun muassa ruoka- ja lääkehuollossa.

– Intensiivinen työ asioiden korjaamiseksi jatkuu asiakkaiden turvallisuuden varmistamiseksi. Otamme asukasturvallisuuden hyvin vakavasti, sanoo Attendon aluejohtaja Tiina Talonen.

Attendo Pelimanni ehti toimia Attendon alaisuudessa hieman yli kuukauden. Se aloitti toimintansa virallisesti 8.tammikuuta 2019. Aluehallintoviraston mukaan ensimmäiset asukkaat tulivat tiloihin jo ennen toimiluvan saamista.

Lue myös:

Aluehallintovirasto: Attendon Pelimannin toiminnassa useita vakavia puutteita – toiminnan keskeytys on voimassa toistaiseksi

Attendon hoivayksikkö Pelimannin toiminta keskeytetään Alavudella – kuukaudessa kuusi kuolemantapausta

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on keskeyttänyt Alavudella sijaitsevan Attendon hoivakoti Pelimannin toiminnan. Keskeyttäminen on voimassa siihen saakka, kunnes AVI toisin päättää.

Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtämän on ottanut toiminnan haltuunsa välittömästi. Uusi johtaja on aloittanut jo perjantaina hoivayksikössä.

Aluehallintovirasto on saanut vasta kuukauden toiminnassa olleesta Attendon yksiköstä useita eri ilmoituksia tammi-helmikuun aikana. Ensimmäiset tiedot ovat tammikuun alkupuolelta, jolloin hoivakotiin oli otettu ensimmäiset asukkaat sisään ennen kuin koko yksikkö oli saanut lain mukaista toimintalupaa.

Tammikuun puolivälin jälkeen hoivakodissa oli sijoitettuna tehostettuun palveluasumiseen 49 asiakasta, kun yksikön toimintaluvan mukainen paikkamäärä tehostetussa palveluasumisessa on vain 45 paikkaa. Sijoituspäätöksiä oli siis tehty enemmän kuin Attendon Pelimannissa oli luvallisia paikkoja.

Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymä on tehnyt useita vierailuja hoivakotiin tammikuun ja helmikuun aikana. Käyntien syynä on ollut muun muassa Pelimannin alhainen henkilöstömäärä, henkilökunnan rekrytointi, lääkehoidossa ilmenneet ongelmat sekä asukkaiden vaatima hoidon taso. Lisäksi hoivakotiin on tehty helmikuussa myös ennalta ilmoittamaton tarkastuskäynti.

Helmikuun tarkastuskäynnillä vakavia puutteita

Viranomaisten helmikuun alkupuolella tekemällä tarkastuskäynnillä on ilmennyt, että Pelimannissa on ollut liian vähän henkilökuntaa. Attendoa on jouduttu kehottamaan hankkimaan välittömästi lisää työntekijöitä ilta- ja yövuoroon.

Tarkastuksessa on ilmennyt useita epäkohtia. Tarkastajat ovat pitäneet tilannetta huolestuttavana. Lupa- ja valvontaviranomaisten mukaan toiminnassa on havaittu myös asiakasturvallisuutta vaarantavia tekijöitä.

Henkilöstömäärä on ollut liian pieni ja todennettu osaaminen puutteellista. Hoivakodin iltavuorossa opiskelijat on laskettu henkilöstömitoitukseen, samoin hoitajia, joita ei ole kirjattu Valviran rekisteriin.

Asiakkaista on annettu virheellistä tietoa. Sairaanhoitaja on ilmoittanut joidenkin hoivakodin asukkaiden olevan palveluasumisen asukkaita, vaikka he ovat kuntayhtymän vanhuspalveluiden johtajan mukaan kuuluneet tehostetun palveluasumisen asukkaisiin.

Ruokaa lähikaupasta, lääkkeiden toimituksessa päivien viive

Pelimannin henkilöstömitoitus on vaihdellut 0,55–0,62, kun luvan mukainen mitoitus tulisi olla vähintään 0,65. Hoitotyöntekijöiden ajasta on mennyt paljon aikaa tukitehtäviin, joihin on palkattu liian vähän henkilökuntaa.

Hoitotyöntekijät ovat vastanneet pyykkihuollosta ja osittain myös ruokahuollosta. Yövuorossa olleen hoitajan tehtäviin on kuulunut lattioiden peseminen, kertoo hoitaja AVI:n päätöksessä.

Lisäksi yksikössä on ollut saattohoidossa asukas, mutta henkilökunnan määrää ei ole lisätty saattohoidon takia, eikä saattohoidettavaan ole voitu keskittyä.

Attendon mukaan henkilökuntaa saadaan väliaikaisesti muista yksiköistä, mutta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston mukaan alueella olevissa Attendon yksiköissä ei ole ylimääräisiä työntekijöitä, vaan niissäkin on niukka henkilöstö.

Hoitajien kertomuksen mukaan he ehtivät tekemään vain välttämättömät perushoidon tehtävät, eikä esimerkiksi ulkoilua tai viriketoimintaa ehditä järjestämään.

Yksikön ruokahuollossa on ollut ongelmia ja henkilöstö on joutunut hankkimaan valmisruokaa S-marketista. Palveluntuottajan näkemys on asiassa erilainen. Sen mukaan ruokahuollossa tapahtuneen virheen vuoksi asukkaille oli jouduttu hakemaan välipala-aineksia S-marketista. Yöpaaston pituus on ollut 13 tuntia, kun suositus on enintään 11 tuntia.

Hoivakodin lääkehuolto on ollut epäasiallinen. Henkilöstöllä ei ole ollut lääkelupia ja joissakin työvuoroissa ei ole ollut yhtään lääkeluvallista työntekijää koko yksikössä. Lisäksi lääkkeiden toimituksessa on ollut merkittävää viivettä. Esimerkiksi lääkärin perjantaina määräämä lääke virtsatietulehdukseen on saatu vasta tiistaina. Attendo on kiistänyt tämän.

Yksikössä ei myöskään ole saatavilla työvuorolistaa, josta näkisi meneillään olevat työvuorot. Henkilökunta näkee omat työvuoronsa puhelimestaan ja toisten työvuorot erikseen hakemalla.

Yksikössä ei siis ole tietoa siitä, kuka tulee ja moneltako mihinkin työvuoroon, kirjoittaa AVI päätöksessään.

Kuukauden aikana 6 asukasta kuoli, 10 työntekijää irtisanoutui

Pelimannissa on kuollut kuusi asukasta vajaan kuukauden aikana. AVI ei kuitenkaan ole vielä saanut kuolemantapauksista yksityiskohtaista tietoa tai selvitystä siitä, ovatko tapaukset johtuneet hoitovirheestä tai hoidon laiminlyönneistä. Viraston mukaan asiaa selvitetään.

Lisäksi viraston tietoon on tullut jo kymmenen työntekijän irtisanoutumista. Helmikuun alkuun mennessä vajaan kuukauden aikana hoivakodin henkilöstöstä on irtisanoutunut jo kymmenen työntekijää.

Toiminta ei ole myönnetyn luvan mukaista

Luvan keskeyttämisen perusteluina AVI katsoo, että saatujen tietojen perusteella toimintayksikön toiminta ei vastaa sille myönnettyä yksityisestä sosiaalihuollosta annetun lain mukaista lupaa. Lisäksi toimintayksikön asiakasturvallisuus vaarantuu vakavasti, mikäli toimintaa jatketaan.

AVI:n päätös on poikkeuksellisesti tehty varaamatta Attendolle Pelimannille erillistä tilaisuutta selvityksen antamiseen, koska asian käsittelyn viivästyminen saattaisi aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle.

AVI painottaa, että toimintaa ei saa aloittaa ennen kuin lupa on myönnetty, henkilöstön määrä tulee olla vähintään luvan mukainen ja muita ilmenneitä epäkohtia ei ole toiminnassa korjattu riittävästi. Aluehallintovirastolla ei ole perusteltua syytä tämän hetkisen tiedon mukaan olettaa, että palveluntuottajan omavalvonta korjaisi asian.

Lue myös:

Attendon hoivayksikkö Pelimannin toiminta keskeytetään Alavudella – kuukaudessa kuusi kuolemantapausta

Viranomaiset selvittävät vasta kuukauden toimineen Attendon hoivakodin toimintaa Alavudella – toiminnan keskeyttämisestä saatetaan päättää vielä illan aikana

Kyseessä on vain jäävuoren huippu.

Näin totesi Ylelle eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston esittelijä Tapio Räty, kun ongelmat lastensuojelulaitoksissa alkoivat paljastua viime vuonna. Räty on yksi laitoksia kiertävistä tarkastajista.

Aloin tehdä ensimmäistä juttuani laitoksiin sijoitettujen nuorten kaltoinkohtelusta viime keväänä, jo kauan ennen kuin niistä uutisoitiin ensimmäisen kerran. Pengoin tapauksia kuukausia, sillä potilaskertomusten, kantelujen ja niihin tulleiden ratkaisujen läpi kahlaaminen vei aikaa. Selvisi, että kaltoinkohtelua tapahtui paitsi lastensuojelussa myös laitoksissa, joissa hoidetaan tai kuntoutetaan psyykkisesti sairaita nuoria.

Jutun jälkeen sain paljon viestejä epätoivoisilta vanhemmilta, jotka kertoivat huonosta kohtelusta myös kehitysvammaisten hoitokodeissa. Samaan aikaan alkoi tulla uutisia kehitysvammaisten aikuisten puolelta. Viimeksi julkisuuteen ovat nousseet ongelmat vanhusten hoivakodeissa. Selvisi myös, että ongelmat kehitysvammaisten puolella ovat yhtä vakavia.

Laiminlyöntien kohteina ovat olleet lapset, mielenterveysongelmaiset, vammaiset ja vanhukset. Ihmiset, joista vain harva pystyy nousemaan vastarintaan ja puolustamaan oikeuksiaan. Olen kuullut tarinoita ja lukenut hoitoraporteista, kuinka hoitava taho on kuitannut tällaiset pyrkimykset vetoamalla sairauteen tai vammaan.

Uhkailua ja kiusaamista

Tapauksiin puuttuneet hoitajat ovat kertoneet minulle, kuinka työnantaja pyrkii vaientamaan heidät uhkaamalla töiden loppumisella. Joitakin on alettu kiusata työyhteisössä, minkä seurauksena he ovat irtisanoutuneet. Pelko leimautumisesta on niin iso, että harva samalta alalta töitä etsivä jäänyt uskaltaa puhua ongelmista julkisuudessa omalla nimellään edes irtisanoutumisen jälkeen.

Viranomaisen valvontakäynnit kääntyvät teatteriksi, koska viranomainen ilmoittaa niistä tarkastuksen kohteelle yleensä hyvissä ajoin etukäteen. Niihin on aikaa valmistautua. Ongelmat lukuisissa lastensuojelulaitoksissa paljastuivat nimenomaan eduskunnan oikeusasiamiehen tekemillä yllätystarkastuksilla.

Suurin osa vanhuksista ja kehitysvammaisista ei pysty kertomaan, mitä tapahtuu silloin, kun paikalla ei ole omaisia tai tarkastajia. Mielenterveysongelmaista harvoin uskotaan. Sanaa sanaa vastaan -tilanteessa potilas tai omainen häviää.

Pelottaa ajatella, kuinka paljon tapauksia jääkään piiloon.

Valvira siirtää osan sille tulevista kanteluista aluehallintovirastoille. Niillä taas ei ole tarpeeksi väkeä kattavaan valvontaan. Eräs aluehallintoviraston ylilääkäri on kertonut minulle, että Suomessa on vain muutama psykiatrisia hoitolaitoksia valvova psykiatri. Heillä on vastuullaan koko maa, ja he joutuvat hoitamaan valvontaa muiden töidensä ohessa.

Valvonta perustuukin sekä laitoksissa että hoitokodeissa suurelta osin omavalvontaan. Aluehallintovirasto ei nähnyt omavalvonnassa jääviysongelmaa, kun siitä kysyin.

Kukaan ulkopuolinen taho ei valvo, mitä laitoksissa kirjataan ylös ja kuinka todenmukaisia kirjaukset ovat. Kuitenkin kantelujen ratkaisut perustuvat dokumentoituun näyttöön. Jos kantelijalla ei sitä ole, virhe tai laiminlyönti ei päädy tilastoihin. Kaikkien haastattelemieni vanhempien mukaan ikäviä tilanteita on jätetty kirjaamatta tai ne on kirjattu väärin.

Puheet ja kirjaukset ristiriidassa

Juttuja varten tutkimissani potilaspapereissa ja hoitokertomuksissa on myös ollut ristiriitaisuuksia. Erään mielenterveysongelmista kärsineen nuoren tapauksessa lääkäri oli kirjannut ensin ylös vanhempien kertomuksen huonosta kohtelusta. Myöhemmin sama lääkäri oli kirjoittanut, ettei tällaista viestiä ole vanhemmilta tullut.

Monet äideistä ja isistä kokevat, että ainoa keino todistaa laiminlyönnit on keskustelujen tallentaminen - salaa. Olen kuullut tallenteita, joissa lääkärin ja koulukodin ohjaajan puheet ovat jotain ihan muuta kuin papereihin on kirjattu. Vielä useammin olen kuullut äidin tai isän harmittelevan jälkikäteen sitä, kun ei tullut tallennettua.

Suurin osa haastattelemistani vanhemmista on kokenut, että laitos tai hoitokoti on myös “kostanut” kantelut joko heille tai heidän lapselleen. Kosto on vanhempien mukaan toteutettu esimerkiksi rajoittamalla yhteydenpitoa. Pelko omaan lapseen kohdistuvasta kostosta on myös yksi syy siihen, miksi suuri osa heistä ei uskalla puhua epäkohdista.

Kun tilanne on päässyt näin pahaksi, luottamusta yhteiskuntaan on todella vaikea palauttaa. Nuori ihminen, joka toistuvasti painetaan alas, ei pysty sitä edes rakentamaan.

Niistä seurauksista saamme maksaa myöhemmin.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump voi saada haastajia oman puolueensa sisältä ensi vuoden presidentinvaaleihin, arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.

– Mitä enemmän Trumpin heikkoutta on aavistettavissa ilmassa, sitä todennäköisemmin presidentinvaalien esivaaleihin tulee republikaanihaastajia. Varmasti moni presidenttihaaveita hautova senaattori miettii nyt, milloin on oikea hetki tulla esiin, Aaltola arvioi.

Trumpin asemaa ovat heikentäneet poliittiset kiistat esimerkiksi Meksikon rajalle rakennettavasta muurista ja joukkojen vetämisestä Syyriasta, mutta myös häntä kohtaan esitetyt vakavat syytökset ja erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnasta esiin nousevat tiedot. Lisäksi yli kuukauden kestänyt hallinnon sulku ja sen jälkipyykki ovat syöneet Trumpin suosiota.

Uutiskanava ABC:n ja Washington Postin tammikuussa teettämän mielipidemittauksen mukaan vain noin 37 prosenttia amerikkalaisista kannattaa Trumpin toimia.

Republikaanien keskuudessa Trumpin kannatus on kuitenkin pysynyt suhteellisen korkealla, 80 prosentissa. Silti soraääniä on kulunut sekä maltillisten että Trumpin populistista politiikkaa tukeneiden republikaanien joukosta.

Maltilliset vaihtoehdot

Seuraavat presidentinvaalit odottavat yhdysvaltalaisia marraskuussa 2020. Virallisesti republikaanipuolue päättää ehdokkaansa kansallisessa puoluekokouksessaan saman vuoden elokuussa. Kuitenkin jo nyt puolueen virallinen johto on julistanut tukensa Trumpille.

Se ei silti ole estänyt spekulointia puolueen sisältä nousevista haastajista. Monet esillä olleet nimet edustavat Trumpin oikeistolaiseen politiikkaan verrattuna maltillisempaa linjaa.

Yksi potentiaalinen ehdokas on Ohion osavaltion entinen kuvernööri John Kasich, joka kävi Trumpin kanssa taistoa jo vuoden 2016 republikaanien esivaaleissa. Kasich on itse sanonut pitävänsä toistaiseksi kaikki vaihtoehdot avoimina.

Viime aikoina esillä on ollut myös Marylandin kuvernöörin Larry Hoganin nimi. Trumpia kritisoinut Hogan on onnistunut maltillisella linjallaan ilmeisen menestyksekkäästi toimimaan perinteisesti demokraattivetoisen Marylandin osavaltion kuvernöörinä. Washington Postin tietojen mukaan Hogan onkin käynyt keskusteluja republikaanipuolueen sisällä siitä, pitäisikö hänen lähteä ehdolle.

Pöydällä on ollut myös muita nimiä. Yhtenä haastajana on pidetty Utahin osavaltion senaattoria ja aikanaan Barack Obaman haastanutta Mitt Romneytä.

– Romney on tuonut selkeästi esille, että hän ei ole presidentin miehiä, Mika Aaltola muistuttaa.

Romney on julkisesti kritisoinut Trumpia muun muassa huonosta käytöksestä ja epäpätevien henkilöiden nimittämisestä korkeisiin tehtäviin. Tammikuussa Romney kuitenkin sanoi CNN:lle, että ei aio haastaa Trumpia.

Monien harmiksi myös vastikään senaatista eläköitynyt Trumpin kovasanainen kriitikko Jeff Flake ilmoitti CBS News -kanavalla, että hän ei aio haastaa Trumpia.

– Toivon yhä, että joku republikaani haastaa presidentin esivaaleissa, Flake kuitenkin sanoi haastattelussa.

Aiemmin hän oli sanonut, että Yhdysvallat tarvitsee muistutuksen siitä, mitä konservatiivina olo tarkoittaa ja mitä tarkoittaa hyvä käytös.

Upin Aaltolan mukaan esivaaleissa osittain määritelläänkin republikaanien olemusta.

– Nyt käydään myös kilpailua republikaanipuolueen sielusta. Onko republikaanit Trumpin puolue vai onko se perinteisempi, pitkät traditiot omaava Yhdysvaltalainen poliittinen liike?

Haastajia ollut ennenkin

Jatkokaudelle pyrkivän presidentin haastaminen oman puolueen sisältä on Yhdysvalloissa harvinaista, vaan ei tavatonta.

– Mitä heikompi ja epäsuositumpi presidentti on, sitä todennäköisemmin oman puolueen parista nousee haastajia, Aaltola muistuttaa.

Näin on käynyt viimeksi 1990-luvun alussa republikaanipresidentti George H.W. Bushille, kun televisiokommentaattori Pat Buchanan yritti haastaa hänet esivaaleissa. Buchanan ei kuitenkaan onnistunut yrityksessään.

1980-luvulla Edward Ted Kennedy koetti demokraattien esivaaleissa viedä ehdokkuuden jatkokaudelle pyrkineeltä presidentti Jimmy Carterilta siinä onnistumatta. Myöskään Ronald Reagan ei 1970-luvulla saanut vietyä republikaaniehdokkuutta istuvalta presidentiltä Gerald Fordilta.

Vaikka haastajat eivät ole esivaaleissa viime vuosikymmeninä pärjänneet, he ovat mitä ilmeisimmin onnistuneet keikuttamaan venettä. Näyttää nimittäin siltä, että jatkokaudelle haluava presidentti, joka saa haastajan esivaaleihin, häviää lopulliset presidentinvaalit. Näin kävi niin Bushille, Carterille kuin Fordille.

Virheellisten turvapaikkapäätösten osuus ja määrä on noussut neljä viime vuotta.

Hallinto-oikeudet tekivät viime vuonna 6804 ratkaisua muutoksenhakuun tulleista Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä. 330 päätöstä palautettiin Maahanmuuttovirastolle laintulkinta- tai menettelyvirheen vuoksi.

330 virhettä on liikaa, sanoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo.

– Virheiden määrä on tällä hetkellä liian korkea. Ideaalitilanne on, että niitä olisi nolla.

Laintulkinta- tai menettelyvirhe tarkoittaa, että Maahanmuuttovirasto ei ole hallinto-oikeuden mielestä selvittänyt turvapaikan tarvetta riittävän perusteellisesti tai sitten virasto on tulkinnut lakia väärin päätöstä tehdessään.

Suuri osa virheellisiksi todetuista turvapaikkapäätöksistä muuttuu kielteisistä myönteisiksi. Eli henkilön ei tarvitsekaan palata kotimaahansa, vaan hänelle annetaan oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella.

Virheiden perusteena vuoden 2016 poikkeustilanne ja kiire

Aiemmin Maahanmuuttovirasto on perustellut virheitä vuosien 2015–2016 poikkeuksellisella tilanteella. Tuolloin turvapaikanhakijoiden määrä kymmenkertaistui ja Maahanmuuttovirasto palkkasi satoja uusia tarkastajia tekemään päätöksiä. Hallitus teki myös turvapaikanhakua koskevia lainsäädäntömuutoksia ja lähtömaita koskevat turvallisuusarviot muuttuivat.

Perustelu on edelleen sama. Hallinto-oikeudet palauttavat edelleen Maahanmuuttovirastolle päätöksiä, joita se on antanut vuosina 2015–2016 saapuneille yli 32 000 turvapaikanhakijalle.

– 2016 on varmasti vuosi, jolloin on tehty virheitä. On ollut uudempia henkilöitä, uusia linjauksia. Se miten olemme onnistuneet, nähdään vasta kun nämä reilut 30 000 henkilöä ovat käyneet koko prosessin läpi, Repo sanoo.

Maahanmuuttovirasto on Revon mukaan pyrkinyt vähentämään virheitä esimerkiksi pidentämällä turvapaikanhakijoiden puhutteluaikoja ja tekemällä omaa päätöksiä koskevaa laadunvalvontaa.

– Suoritamme pistokoetarkastuksia ja sen arvion perusteella kohdennamme koulutusta tai palautetta.

Onko virheitä myös myönteisissä päätöksissä?

Virhe turvapaikkapäätöksessä havaitaan tavallisesti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö valittaa päätöksestään hallinto-oikeuteen, joka huomaa päätöksessä puutteita.

Suurin osa kielteisen päätöksen saaneista valittaa asiasta oikeuteen. Myönteisistä päätöksistä sen sijaan tehdään valituksia ani harvoin. Tällöin tilanne on tavallisesti se, että henkilölle on annettu lupa jäädä Suomeen, mutta turvapaikan sijaan hänelle on annettu toissijaista suojelua.

Sadat virheet on siis huomattu kielteisiä päätöksiä koskevien valitusten myötä. Onko mahdollista, että vastaava osuus myönteisiä päätöksiä on virheellisiä?

Repo ei tähän usko. Hän perustelee tätä sillä, että Maahanmuuttovirasto suorittaa päätöksiä koskevaa laillisuusvalvontaa, jossa otetaan tarkasteluun myös myönteisiä päätöksiä.

Mitä puutteita pistokokeissa on huomattu?

– Niissä on jonkinlaisia laatuvirheitä tai puutteita sen perustelemisessa, millä perusteella kansainvälisen suojelun kriteerit täyttyy.

Repo muistuttaa myös, että tarve kansainväliselle suojelulle tarkastetaan, kun henkilö hakee oleskelulleen jatkolupaa.

– Jos olosuhteet kansainvälisen suojelun myöntämiseksi muuttuvat ja esimerkiksi vaara joutua vainotuksi poistuu, niin silloin on pakolaisaseman lakkauttamisperusteet olemassa.

Viime viikolla entinen korkeimman hallinto-oikeuden tuomari Ilkka Pere sanoi Iltalehdelle pelkäävänsä, että Maahanmuuttoviraston seulan läpi pääsee turvapaikanhakijoita, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Esko Repo muistuttaa, että syyrialaisia lukuun ottamatta hakemus arvioidaan saatavilla olevan maatiedon ja hakijan kertomuksen uskottavuuden perusteella. Jos hakijalta vaadittaisiin aukottomia todisteita esimerkiksi koetusta vainosta, turvapaikan saaminen ei onnistuisi juuri keneltäkään.

– Kertomuksen pitää olla kaiken saatavissa olevan maatiedon perusteella johdonmukainen ja uskottava. Jos meillä ei ole näyttää perusteita, että näin ei olisi, kyllähän se silloin riittää. Minkä perusteella me asiaa arvioidaan, jos ei henkilön kertomuksen perusteella?

Virheiden yläraja häämöttää

Virheen vuoksi palautettujen päätösten osuus oli viime vuonna 4,9 prosenttia. Sisäministeriö on asettanut virheiden määrälle yläkatoksi viisi prosenttia. Virheellisiksi todettujen päätösten osuus ei siis saisi kasvaa enää yhtään nykyisestä.

– Ennustaisin, että kun katsotaan tulevia ratkaisuja, menettelyvirheiden määrä tulee laskemaan, Repo arvioi.

Virhe on vain yksi syy siihen, miksi hallinto-oikeus palauttaa päätöksen uusintakäsittelyyn. Vuonna 2017 lähes joka toinen päätös, josta oli valitettu, palautui Maahanmuuttovirastolle. Yleisin syy tähän on se, että valittaja on esittänyt turvapaikalleen uuden perusteen.

Viime vuonna noin 11 prosenttia palautetuista päätöksistä palautettiin "erilaisen tosiasiaharkinnan vuoksi". Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuomioistuin on arvioinut vaikkapa Afganistaniin palaamisen hakijan kannalta turvattomammaksi kuin Maahanmuuttovirasto.

Sitä, onko päätös palautettu erilaisen harkinnan vai suoranaisen virheen vuoksi, ei kuitenkaan määrittele tuomioistuin vaan Maahanmuuttovirasto itse.

Jos Maahanmuuttovirasto tekee jaottelun itse, niin onko mahdollista, että Maahanmuuttovirasto jaottelee palautetut tarkoituksella niin, että virheiden osuus pysyy tavoiterajan alapuolella?

– Ainahan voidaan esittää tällaisia väitteitä. Mutta meillä on määrittelystä ohje olemassa ja myös sisäinen kontrolli.

Virheiden osuutta koskeva viiden prosentin yläraja on lopulta vain tavoite, Repo muistuttaa.

– Tästä ei ole meille mitään sanktioita tulossa, jos raja ylitetään. Eikä myöskään palkkioita, jos tavoite alitetaan.

Alavudella sijaitsevan Attendon hoivakoti Pelimannin toiminta on keskeytetty.

Länsi-Suomen aluehallintovirasto on tehnyt ennalta ilmoittamattoman valvontatarkastuksen Attendo Pelimanniin Alavudella ja todennut hoivakodin turvattomaksi.

Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymän johtaja Maria-Liisa Nurmi kertoo tarkastuksessa ilmenneen puutteita yksikön toiminnassa niin, että asukasturvallisuutta ei pystytä riittävästi takaamaan.

Asukkaille järjestetään yksikköön turvallinen ja Valviran luvan mukainen hoito.

Asukkaita ei siirretä yksiköstä muualle.

Uusi johtaja tulee, vanha henkilöstö jatkaa

Maria-Liisa Nurmi kertoo Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtämän ottaneen toiminan haltuun välittömästi. Uusi johtaja aloittaa jo tänään hoivayksikössä.

– Sama henkilöstö jatkaa, mutta heidät on nyt vuokrattu Attendolta kuntayhtymälle.

Nurmi kertoo myös vaikean rekrytointitilanteen olevan osasyy tämänhetkiseen tilanteeseen. Kuukauden olemassaolon aikana työntekijöitä on irtisanoutunut hoivayksiköstä kymmenen.

Hoivakodissa on kuollut kuusi asukasta vajaan kuukauden aikana ja syitä siihen selvitetään.

Attendo: Poikkeuksellisen huonokuntoisia asukkaita

Omassa tiedotteessaan Attendo pyytää anteeksi virheitä toiminnassaan.

Samaisessa tiedotteessa kerrotaan toiminnan alkaessa hoivayksikköön on muuttanut 50 poikkeuksellisen huonokuntoista ja runsashoitoista asukasta neljästä eri yksiköstä.

Aluejohtaja Tiina Talonen sanoo Attendon ottavan asukasturvallisuuden hyvin vakavasti.

– Intensiivinen työ asioiden korjaamiseksi jatkuu asiakkaiden turvallisuuden varmistamiseksi

Attendo Pelimannissa on 45 tehostetun palveluasumisen ja 15+5 palveluasumisen paikkaa. Kuusiokuntien sote-palvelujen tuottaja Kuusiolinna Terveys Oy on alihankintana ostanut palvelut Attendolta. Toiminta on alkanut 8.1.2019.

Lue myös:

Aluehallintovirasto: Attendon Pelimannin toiminnassa useita vakavia puutteita – toiminnan keskeytys on voimassa toistaiseksi

Viranomaiset selvittävät vasta kuukauden toimineen Attendon hoivakodin toimintaa Alavudella – toiminnan keskeyttämisestä saatetaan päättää vielä illan aikana