Imatralla on alkanut Vuoksi-joen yli kulkevan valtavan rautatiesillan rakentaminen. 230 metria pitkä ja 13 metriä leveä silta tulee Imatran Mansikkalaan nykyisen rautatiesillan pohjoispuolelle.

Siltaan tulee kahdet raideparit, kun nykyistä Karjalanrataa peruskorjataan kaksiraiteiseksi Lappeenrannan Joutsenosta Imatralle saakka. Uutta kaksiraiteista rataosuutta tulee 19 kilometrin matkalle. Lisäksi Luumäen ja Lappeenrannan Joutsenon välille tehdään radan perusparannus. Koko urakan kustannusarvio on 189 miljoonaa euroa.

Urakoitsija NRC Finland aloitti tällä viikolla Vuokselle rakennustöitä varten tehtävän työlautan ja sen ajolaiturin rakentamisen. Sillan perustusten paalutustyöt alkavat runsaan viikon kuluttua.

– Lautta tulee olemaan 20 metriä leveä ja noin 25 metriä pitkä. Sinne menevän koneen työpaino on 120 tonnia, joten kantavuutta lautalla pitää olla, sanoo siltatyönjohtaja Marko Kaukola NRC Finlandista.

Melua lähialueille aiheuttavat paalutustyöt kestävät 2–3 viikkoa. Töitä tehdään iltaisin kello 18 ja 24 välisenä aikana.

– Paalutustöiden teko iltaisin johtuu Vuoksen kovasta virtauksesta. Läheinen Fortumin voimalaitos tarvitsee päivällä tietyn virtausnopeuden sähköntuotantoon. Iltaisin virtausta voidaan vähentää, kertoo Kaukola.

Vuoksi on Saimaan veden ainoa purkautumisjoki. Vuoksi laskee Venäjälle ja siellä Laatokkaan saakka. Vuoksessa vettä kulkee tällä hetkellä noin 600 kuutiometriä sekunnissa.

Aluksi pelkkä silta

Vuoksen yli rakennetaan nyt pelkkä silta, eikä siihen vielä rakenneta raiteita päälle.

– Radan rakentamissuunnitelmia ollaan parhaillaan tekemässä. Syksyllä tulee kilpailutukset, ja jos suunnitelmat toteutuvat, niin vuonna 2021 uusi Vuoksen ylittävä silta on junien käytössä, sanoo projektipäällikkö Joonas Hämäläinen Suomen tie-, rata ja meriliikenteen suunnittelusta vastaavasta Väylävirastosta eli Väylästä.

Uuden ja vanhan ratasillan väliin jää noin 8–10 metrin matka. Nykyinen yksiraiteinen rautatiesilta on valmistunut vuonna 1933. Se siirtyy Imatran kaupungin omistukseen, kun uusi otetaan käyttöön. Siltä jää mitä todennäköisimmin kävelijöiden ja autoilijoiden käyttöön.

Vuoksen ylittävä uusi ratasilta ei ole ainoa silta, joka uuden kaksoisraiteen takia pitää rakentaa. Kaikkiaan uusia siltoja tulee 12, minkä lisäksi kahta olemassa olevaa siltaa pitää leventää.

Tarkennettu 16.2.2019 klo 13.32, että uutta kaksoisraidetta tulee 19 km:n matkalle ja että Luumäen ja Lappeenrannan välille tulee radan perusparannus.

Airbnb on tuonut turistit seinän taakse. Matkailijoiden kannalta on mukavaa, että majoitushinnat ovat hotelleja edullisempia ja varaaminen helppoa.

Kolikon toinen puoli on turistilaumojen yöunia häiritsevä mölyäminen asuinalueilla sekä pelko vuokratason noususta.

Kaupungit Amsterdamista Tokioon ovat ryhtyneet rajoittamaan lyhytaikaista vuokrausta ja lisäämään valvontaa.

Airbnb:tä on kuitenkin vaikea suitsia, sanoo asiaan perehtynyt tutkija Kenneth Haar Corporate Europe Observatory -järjestöstä.

– Rajoitukset ovat monessa tapauksessa helpottaneet ongelmia mutta eivät ratkaisseet niitä. Mielestäni kaupungit ovat ryhtyneet toimiin aivan liian myöhään.

Yritysten lobbaustoimintaa EU:ssa tarkkaileva Corporate Europe Observatory julkaisi viime vuonna Haarin kirjoittaman Airbnb:ta kriittisesti tarkastelleen UnFairbnb-raportin.

Haar arvostelee raportissa EU:n komissiota liian hölläkätisestä suhtautumisesta Airbnb:hen ja muihin majoitusta välittäviin jakamistalouden palveluihin.

Yritykset yrittävät välttää rajoituksia vetoamalla muun muassa EU:n sisämarkkinasääntöihin. Ne ovat myös valittaneet kaupunkien asettamista rajoituksista.

8 000 asuntoa palasi markkinoille

UnFairbnb-raportti väittää, että Airbnb on nostanut monissa kaupungeissa vuokratasoa ja asuntojen hintoja. Sen mukaan suosituissa matkailukohteissa asuntojen lyhytaikainen vuokraaminen turisteille on kiinteistösijoittajalle aina tuottoisampaa kuin vuokraaminen pitkäaikaisille vuokralaisille.

Tästä näyttönä pidetään sitä, että valtaosa kohteista on kokonaisia asuntoja, jotka ovat tarjolla ympäri vuoden. Monilla tarjoajilla on useita kohteita.

Kattavia kansainvälisiä arvioita Airbnb:n vaikutuksista vuokratasoon ei ole, mutta esimerkiksi Espanjan Barcelonassa vaikutuksen on arvioitu olleen huomattava.

Berliinissä normaalien vuokra-asuntojen jatkovuokraamista turistiasunnoiksi alettiin rajoittaa tiukemmin kolme vuotta sitten. Vuosi sitten tehty tilannekatsaus antaa kuvaa ilmiöstä.

– 8 000 asuntoa oli palannut takaisin tavallisille vuokramarkkinoille. Jopa Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa se on huomattava määrä, Haar kertoo sähköpostihaastattelussa Ylelle.

Haar ei usko selvityksiin, joiden mukaan lyhytkestoisella turistivuokrauksella ei olisi juurikaan vaikutusta vuokrahintoihin.

– Minusta nuo väitteet ovat epäuskottavia ja epäluotettavia. Tavallisilta vuokramarkkinoilta ei voi ottaa pois tuhansia asuntoja ilman, että sillä on vaikutusta jäljelle jäävien asuntojen hintaan.

Corporate Europe Observatoryn mukaan UnFairbnb-raportilla ei ollut erillistä rahoittajaa, ja päätös sen kirjoittamisesta tehtiin järjestössä.

"Kodit eivät ole maksimaalista rahan tekemistä varten"

Amsterdam on yksi eniten Airbnb-vuokrauksen sääntöjä ja valvontaa kiristäneistä kaupungeista.

– Kodit ovat asumista eivätkä maksimaalista rahan tekemistä varten. Haluamme, että kaupunkilaiset tuntevat olonsa kotoisaksi omilla asuinalueillaan eivätkä joudu äänekkäiden turistiporukoiden häiritsemiksi, kertoo Amsterdamin kaupungin asumisasioista vastaava tiedottaja Anne Gorgels sähköpostitse Ylelle.

Amsterdamissa Airbnb:llä on tarjolla runsaat 20 000 kohdetta. Vielä kuusi vuotta sitten turisteille oli vuokralla vain noin 4 500 asuntoa.

Asuntoja saa Amsterdamissa vuokrata Airbnb:n ja muiden samankaltaisten sivustojen kautta lyhytaikaiseen turistikäyttöön korkeintaan 30 päiväksi vuodessa. Vielä viime vuonna raja oli kaksi kuukautta.

Majoittajan pitää raportoida vuokrauksista viranomaisille ja samassa asunnossa saa majoittua kerrallaan enintään neljä aikuista.

Airbnb:ta analysoivan InsideAirbnb-sivuston keräämän datan mukaan Amsterdamin 20 000 kohteesta kuitenkin neljännes oli sääntöjen vastaisesti tammikuussa vuokrattavissa yli 60 vuorokaudeksi. Kohteista 1 300 oli tarjolla yli neljälle ihmiselle.

Kaupungintalolla arvioidaan, että myös Airbnb-majoituksen yleistyminen on osaltaan ajanut ihmisiä muuttamaan pois keskustasta.

– Jotkut muuttavat pois keskustasta hälinän takia, toteaa Anne Gorgels.

Kysely: Lähes puolet kohteista ei ykkös- tai kakkosasuntoja

EU-komissio teki kaksi vuotta sitten kyselyn majoitusta Airbnb:n ja muiden vastaavien alustojen kautta tarjoaville yksityishenkilöille.

Vastaajista lähes puolet kertoi, ettei vuokralle asetettu kohde ollut ykkös- eikä kakkosasunto.

Viidennes tarjosi majoitusta kahdessa kiinteistössä ja loput sitä useammassa. Huomattava määrä vastaajia eli runsaat kymmenen prosenttia tarjosi kohteita useammassa kuin neljässä asunnossa.

Komission kyselyä tulkitessa on huomioitava sen vähäinen vastaajamäärä, vastanneita oli 391.

190 maata ja 81 000 kaupunkia

Reilut kymmenen vuotta sitten perustettu Airbnb on alansa jättiläinen. Airbnb:n mukaan sivuston kautta voi varata majoituksen yli 190 maassa ja 81 000 kaupungissa.

Airbnb perii vuokraajalta ja asukkaalta palvelumaksun, joka vaihtelee 0–20 prosenttiin. Yrityksen arvo oli talouslehti Forbesin arvion mukaan viime vuonna noin 33 miljardia euroa.

Airbnb:tä on arvosteltu avoimuuden puutteesta. Se ei esimerkiksi paljasta tarkkoja tietoja sen kautta varattujen majoitusöiden määrästä.

Tarkkojen lukujen sijasta yhtiö kertoo mielellään sympaattista tarinaa yrityksen syntymisestä.

Se menee tiivistäen näin: Syksyllä 2007 San Franciscon hotellit olivat designkonfernssin takia täynnä. Ystävykset Brian Chesky ja Joe Gebbia päättivät majoittaa konferenssivieraita saadakseen rahaa vuokran maksuun.

Kolme vierasta nukkui patjoilla. Chesky ja Gebbia keksivät alkaa kehitellä sivustoa, josta muodostui myöhemmin miljardibisnes.

Tutkija Kenneth Haarin mielestä Airbnb:n eetos ihmisten ja kulttuurien kohtaamisesta, jossa tavalliset ihmiset hyötyvät toisistaan, ei täysin vastaa todellisuutta.

– Airbnb esiintyy vertaisverkkona, joka ei vaikuta vuokriin tai asuntojen hintoihin. Heidän antamansa tiedot osoittautuvat usein epätarkoiksi tai vääriksi.

Airbnb on perustellut niukkana pidettyä tiedottamistaan sillä, että se haluaa suojella majoituksen tarjoajien yksityisyyttä. Tietoa on kuitenkin mahdollista saada analysoimalla sivuston ilmoituksia.

Ehkä aktiivisin Airbnb:n tarkkailija on newyorkilaisen data-aktivistin Murray Coxin perustama sivusto InsideAirbnb, joka julkaisee ja analysoi Airbnb:n sivustolta keräämäänsä dataa majoittajista. InsideAirbnb ilmoittaa olevansa riippumaton.

Data antaa viitteitä siitä, että merkittävä osa tarjolla olevista kohteista on joko kokoaikaisia vuokrakohteita tai suurelta osin turistikäytössä olevia, eli siis monissa kaupungeissa asetettujen sääntöjen vastaisia.

Samankaltaisia viitteitä antoi EU-komission tekemä kysely.

EU:lta vaaditaan aktiivisuutta

Esimerkiksi Barcelonan, Pariisin ja New Yorkin kaupunkien palkkalistoilla on valvojia, jotka pyrkivät seuraamaan turistivuokrauksen lainmukaisuutta. Valvontaa ja siihen osallistuvan henkilöstön määrää on Amsterdamissakin kasvatettu.

– Seuraamme jatkuvasti verkkosivustoja ja analysoimme dataa. Saamme myös apua kaupunkilaisilta. Petoksista voi raportoida mihin aikaan tahansa vuorokaudesta, kertoo Amsterdamin asumisasioista tiedottava Anne Gorgels.

EU-komissio on varoittanut jäsenmaita, ettei niiden kannata tukahduttaa jakamistaloutta, jota Airbnb:kin edustaa.

UnFairbnb-raportti syyttää komissiota EU-lakien tulkitsemisesta majoitussivustojen eduksi.

Kenneth Haarin mielestä Airbnb:ltä pitäisi vaatia tarkempia tietoja sen toiminnasta. Hän sanoo, että viranomaisilla pitäisi olla pääsy tietoihin, jotta sääntöjen noudattamista voitaisiin valvoa ja veroja kerätä.

– Airbnb:n pitäisi kertoa tiedot majoittajista ja majoitusöiden määrästä, jotta saataisiin käsitys siitä, kuinka suuri osa toiminnasta on ammattimaisten operaattoreiden pyörittämää.

"Airbnb menestynyt hyvin oikeussalissa"

Muun muassa Barcelonan ja New Yorkin kaupungit ovat ryhtyneet oikeustoimiin Airbnb:tä vastaan.

New York sai vuonna 2010 oikeuden päätöksen jälkeen tiedot 500 000 transaktiosta. Tietojen perusteella suuri osa tarjoajista rikkoi New Yorkin sääntöjä.

Barcelonan nostama haaste johti kaksi vuotta sitten sopimukseen, jonka jälkeen Airbnb poisti luvattomien majoittajien ilmoituksia. Vuotta aiemmin Barcelona oli määrännyt Airbnb:lle ja toiselle majoitusalustalle HomeAwaylle 600 000 euron sakot rekisteröimättömien asuntojen vuokrailmoituksista.

– Yleisellä tasolla näyttää, että Airbnb menestyy oikeussaleissa hyvin, tutkija Kenneth Haar arvioi.

Haarin mukaan Airbnb voi käyttää EU:ssa vanhaa sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä, joka on hänen mielestään tarkoitettu muunlaisille verkkosivuille. Sen perusteella Airbnb:tä ja muita vastaavanlaista palvelua tarjoavia ei voi velvoittaa siihen, että ne tarkastaisivat ilmoitustensa lainmukaisuutta järjestelmällisesti.

– Tämä estää tehokkaan viranomaisvalvonnan, Haar sanoo.

Myös palveluiden kaupan esteitä poistava palveludirektiivi liittyy majoitusalustojen valvontamahdollisuuksiin. Airbnb ja 50 muuta palveluntarjoajaa vetosivat vuonna 2016 komissioon, etteivät paikalliset lait saa rajoittaa jakamistaloutta EU:ssa.

EU-komissio laati viime vuonna lausuman jakamistalouden lyhytaikaisen majoitustoiminnan periaatteista ja hyvistä käytännöistä.

Paperissa todetaan, etteivät kaupungit saa rajoittaa lainvastaisesti markkinoita. Majoitustoiminnan rajoitukset ovat kuitenkin mahdollisia silloin, kun yleinen etu sitä vaatii. Tällöinkään rajoitukset eivät saa olla liiallisia.

Airbnb kiitteli komission linjauksia lehdistötiedotteessaan.

Amsterdamin Anne Gorgels sanoo, että Euroopan kaupungit tekevät yhteistyötä vaikuttaakseen EU-komissioon. Vuosi sitten kahdeksan kaupungin edustajat esimerkiksi pyysivät lakialoitetta, joka mahdollistaisi tiedonsaannin majoitusalustojen toiminnasta.

Amsterdamissa pohditaan myös lisärajoituksia.

– Selvitämme, voimmeko kieltää lomavuokrauksen kaikkein vilkkaimmilla alueilla kaupungin keskustassa, jotta voisimme suojella siellä asuvia kaupunkilaisia.

Näin Airbnb-vuokrausta on rajoitettu seitsemässä eri kaupungissa

Pariisi on maailman Airbnb-pääkaupunkeja. Tarjolla on InsideAirbnb:n mukaan 60 000 kohdetta, joista valtaosa on kokonaisia huoneistoja tai asuntoja.

Pariisin kantakaupungissa asuntoa on sallittua vuokrata turisteille neljäksi kuukaudeksi vuodessa. Asunto pitää rekisteröidä Airbnb-kohteeksi kaupunginhallinnolle. Kaupunki myös perii puolentoista euron maksun majoittujasta yötä kohti.

Sääntöjen rikkomisesta voi seurata enimmillään 25 000 euron sakko. Kaupungin valvojat tekevät toisinaan valvontaiskuja Airbnb-asuntoihin.

Pariisissa pelätään, että asukkaat voivat joutua muuttamaan Airbnb-asuntojen tieltä pois kantakaupungista. Kaupungin johto on linjannut, ettei kokonaisia alueita tai taloja saa päästää muuttumaan turistimajoituslaitoksiksi.

Tällä viikolla Pariisi haastoi Airbnb:n oikeuteen (HS), koska se on sallinut laittomien vuokrausilmoitusten julkaisun. Yhtiö voi joutua maksamaan 12,5 miljoonan euron korvaukset.

Barcelona on yksi eniten Airbnb:tä suitsineista kaupungeista. Kaupungissa on ollut tasaisesti tarjolla vajaat 20 000 Airbnb-kohdetta.

Viime vuonna Barcelona määräsi yhtiön poistamaan sivuiltaan 2 577 kohdetta, joilla ei ollut lisenssiä. Toisena vaihtoehtona olivat tuntuvat sakot. Barcelona ja Airbnb sopivat siitä, että viranomaiset pääsevät käsiksi listaustietoihin asuntojen sijainnista ja niiden vuokraajista.

Vuokraajien on rekisteröitävä kohteensa viranomaisille. Barcelonan kaupunginhallinnolla on 40 valvojan tiimi, joka jäljittää ja sakottaa luvattomia vuokraajia. Viime vuonna valvojat paljastivat ainakin 1 500 luvatonta kohdetta.

Vuonna 2016 kaupunginhallinto määräsi Airbnb:lle ja HomeAwaylle 600 000 euron sakot luvattomien asuntojen mainonnasta sivuilla.

Berliinissä Airbnb:tä on arvosteltu vuokrien nousemisesta ja asuntopulasta. Airbnb-kohteita on noin 22 500.

Lyhytaikainen asunnon vuokraaminen ilman kaupungin lupaa on monessa tapauksessa laitonta – maksimirangaistus on 100 000 euron sakko. Kakkosasuntoa voi vuokrata Airbnb:n kautta kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. Vain murto-osa Berliinin Airbnb-asunnoista on rekisteröity.

Lontoossa Airbnb-kohteita oli tammikuussa tarjolla 77 000. Britannian pääkaupungissa asuntoa saa vuokrata lyhytaikaisesti kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. InsideAirbnb:n mukaan kohteista lähes puolet oli kuitenkin tarjolla pidempään.

Palma de Mallorcan paikallishallinto kielsi viime huhtikuussa suuren osan Airbnb-majoituksesta saarella. Kieltoon päädyttiin, kun viranomaiset havaitsivat Mallorcalla 20 000 vuokrakohdetta, joilla ei ollut lisenssiä.

Kerrostaloissa Airbnb-kohteet on kielletty täysin. Sen sijaan omakotitalon voi vuokrata, jos se ei sijaitse suojellulla alueella tai lentokentän läheisyydessä. Mallorcalla Airbnb-kohteita on rajoituksista huolimatta noin 14 000.

Japanissa asuntoja ja huoneita saa vuokrata Airbnb:n kautta enimmillään 180 vuorokaudeksi vuodessa.

Lakia vuokraamisesta kuitenkin kiristettiin, ja sen seurauksena viime kesäkuussa kymmeniä tuhansia Airbnb-kohteita vedettiin pois sivustolta. Tämä aiheutti hämmennystä jo varauksia tehneille turisteille. Japanissa on käytössä asunnon rekisteröintinumero. Ilman rekisteröintiä on riskinä jäädä ilman majapaikkaa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kiristyksistä huolimatta uudet säännöt sallivat Airbnb-majoituksen temppeleissä.

New Yorkissa Airbnb-kohteita oli tammikuussa 47 500. Airbnb:tä koskevat rajoitukset ovat maailman tiukimpien joukossa.

Yli kolmen asunnon taloissa asunnon vuokraaminen alle 30 vuorokaudeksi on lainvastaista, ellei vuokraaja ole henkilökohtaisesti paikalla. Airbnb-vuokraaminen on siis kielletty valtaosassa taloja.

Kokonaista asuntoa ei saa vuokrata alle 30 vuorokaudeksi. Uhkana on 7 500 dollarin sakko. Lähes puolet kohteista on tarjolla yli 60 päivän ajan vuodessa, arvioi InsideAirbnb sivusto.

Vain oman kodin välittäminen on sallittua, eli useamman asunnon Airbnb-bisnes on periaatteessa kielletty. Yksittäisiä huoneita newyorkilaiset sen sijaan saavat Airbnb:ssä ja muilla sivustoilla vuokrata.

Airbnb ei vastannut Ylen haastattelupyyntöön.

Juttu on auki keskustelulle, voit keskustella aiheesta 16.2. klo 21:00 saakka.

Lisää aiheesta:

Historiallinen muutos matkailubisneksessä: Airbnb kattaa jo viidenneksen Helsingin majoituspaikoista – kaupunki yllättyi

"Täällä minulla on varaa elää terveellisesti" – Parin sadan euron vuokrat ja kuohunta houkuttelevat nuoria aikuisia Ateenaan

Valokuvataiteilija Susanna Kirschnickin vuokra nousi 300 prosenttia – Berliini keskiluokkaistuu vauhdilla, ja se "tylsistyttää kaupungin"

Aiheesta muualla:

Market Corporate Europe: UnFairbnb

EU-komissio: Consultation on the collaborative economy in the tourism accommodation sector

CN Traveler: 13 Places Cracking Down on Airbnb

Investopedia: Top Cities Where Airbnb Is Legal Or Illegal

Bloomberg: Airbnb May Be Its Own Worst Enemy

Citylab: Barcelona Finds a Way to Control Its AirbnbMarket

Collaborative Short-Term Accommodation Services: Policy Principles & Good Practices (pdf)

Airbnb-yhtiö: Airbnb welcomes European Commission progress towards a truly collaborative economy

Janina Tiihonen pukee Poitsu-hevoselleen ruudullisen loimen selkään ja antaa sille herkkupalan. Sitten hän taluttaa hevosen ulos neljän muun hevosen seuraksi.

Nuori nainen nostaa säkkeihin jaetut heinäpaalit yksi kerrallaan aitauksiin, jokaiselle hevoselle omansa. Aivovamma ja kahden aivoverenvuodon aiheuttamat vauriot eivät näy ulospäin, mutta Tiihonen tuntee ne joka päivä.

– Vartaloni oikea puoli on vasenta heikompi eivätkä refleksit toimi. Olen oikeakätinen, joten jouduin opettelemaan uudestaan kirjoittamaan. Myös kävely oli vaikeaa ja vaati opettelua, Tiihonen kertoo.

Ei uskoisi, että Tiihosen elämän muuttaneesta onnettomuudesta on aikaa alle vuosi.

Jouduin opettelemaan uudestaan kirjoittamaan. Janina Tiihonen

Se oli ihan tavallinen talvi-ilta. 21-vuotias Janina Tiihonen oli aloittanut hiljattain sähköasentajan työn Loviisassa ja palaamassa sinne kotipaikkakunnaltaan Pyhtäältä.

Viimeiset muistikuvat ovat hetkestä, kun hän ajoi rampilta moottoritielle.

– Lähtiessä olo oli aivan hyvä ja normaali, mutta huono olo iski kesken matkan. Olin ohjaamassa autoa tien sivuun, kun perääni ajoi täysperävaunullinen rekka ja elämäni romuttui, kertoo Tiihonen.

Loviisan itäisen ja läntisen liittymän välillä, Helsingin suuntaan menevillä kaistoilla tapahtui onnettomuus, jossa rekka ja henkilöauto törmäsivät. Yksi loukkaantui vakavasti – hän oli Janina Tiihonen.

Kooma

Hälytys onnettomuudesta tuli Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselle. Hätäkeskukseen ilmoitettiin, että henkilöautossa olleen ihmisen epäiltiin olevan kuollut. Autosta löytynyt nuori nainen oli kuitenkin hengissä.

– Minulle kerrottiin myöhemmin, että olin pystynyt välillä vastaamaan ensihoitajien kysymyksiin ja välillä menettänyt tajuntani. Puheeni oli ollut sekavaa.

Palokunta leikkasi Tiihosen ulos autosta, minkä jälkeen hänet kiidätettiin Töölön sairaalaan Helsinkiin. Sairaalassa todettiin laaja-alainen aivoverenvuoto. Tiihonen vajosi koomaan.

Lääkärit miettivät leikkausta, mutta aivojen turvotus saatiin laskemaan lääkityksellä.

Viikon kuluttua hänet siirrettiin hoitoon Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan.

– Olin neljä päivää koomassa ja jatkuvassa tarkkailussa. En muista onnettomuutta seuranneesta kuukaudesta juuri mitään, Tiihonen muistelee.

Perhe ja poikaystävä kävivät päivittäin sairaalassa. Tiihonen muistaa, kun poikaystävä näytti sairaalassa valokuvaa onnettomuusautosta.

– Kuvittelin autoni saaneen korjattavissa olevia vaurioita. Tajusin vasta kuvan nähtyäni kuinka pahasti oli käynyt.

Olin huonommassa kunnossa kuin 90-vuotias isomummoni. Janina Tiihonen

Kun Tiihonen pääsi kotiin, hän ei juuri muuta jaksanut kuin nukkua ja ottaa lääkkeensä.

– Saatoin herätä ja olla valveilla viisi minuuttia. Sitten nukahdin uudestaan. Olin huonommassa kunnossa kuin 90-vuotias isomummoni.

Tiihonen ei vielä silloin tiennyt, että valtava väsymys ja aloitekyvyn puute kuuluvat aivovamman jälkioireisiin. Potilas voi nukkua jopa 20 tuntia vuorokaudessa. Tiihonen ahdistui ja masentui siitä, ettei jaksanut tehdä mitään. Hän alkoi miettiä, miten pääsisi uudestaan elämänsyrjään kiinni.

– Silloin heräsi ajatus omasta hevosesta. Minulla oli 13 vuoden ratsastustausta, mutta en ollut ratsastanut pariin vuoteen. Tuntui luontevalta palata tutun harrastuksen pariin.

Poitsu

Hän päätti ostaa hevosen, koska halusi luoda siteen omaan eläimeen. Oman hevosen kanssa voisi viettää aikaa rajattomasti, mikä ei tuntihevosella olisi mahdollista.

Lääkärit eivät innostuneet ideasta, koska ratsastusharrastuksessa on niin suuri loukkaantumisriski. Tiihosen aivot eivät välttämättä kestäisi enää uutta iskua. Hän oli kuitenkin päätöksensä tehnyt.

– Hevoset ovat minulle todella tärkeitä. En keksinyt mitään muuta keinoa päästä eteenpäin.

Tarkoituksena oli löytää helppo, pitkälle koulutettu ratsu. Löytyikin jotain ihan muuta: Pinkun Poika eli Poitsu. Poitsu oli 8-vuotias suomenhevonen. Jo kuusi aiempaa omistajaa oli yrittänyt kouluttaa siitä ravuria, siinä kuitenkaan onnistumatta.

– Rakastuin siihen heti, kun näin sen.

Tiihonen sai lääkäriltä luvan ajaa lyhyitä matkoja autolla silloin, kun tunsi olonsa hyväksi. Hän alkoi käydä ratsastamassa voimiensa mukaan. Ongelmia aiheutti etenkin heikentynyt tasapaino. Huonompina päivinä valmentaja ja ystävä auttoivat.

– Ero entiseen oli tosi kova. Ratsastaminen ei tuntunut vaikeammalta, mutta taso oli laskenut tosi paljon. En voinut enää tehdä hevosella kovin hankalia tehtäviä.

Ero entiseen oli tosi kova. Janina Tiihonen

Tiihonen kävi myös kuntoutuksessa, jossa hän joutui tekemään erilaisia aivoharjoituksia. Oli muistitehtäviä ja pisteiden yhdistelyä, joiden oli tarkoitus parantaa hahmotuskykyä. Tiihonen sai huonompia tuloksia kuin alakouluikäiset.

Poitsulle Tiihosen oli helppo puhua, koska se vain oli ja kuunteli. Siitä tuli syy, miksi nousta aamuisin. Poitsu tarvitsi häntä.

– Se on ihan kuin enkeli, joka on tullut pelastamaan ja nostamaan minut kaikesta siitä masennuksesta.

Tiihonen kertoo, että lääkärikin huomasi hevosen olevan hyväksi hänen mielenterveydelleen.

Sitten Tiihonen putosi Poitsun selästä.

Poitsu ei noussut laukkaan. Tiihonen oli ratsastamassa kotitallin lähistöllä Pyhtäällä ja yritti, mutta ei onnistunut. Eteen tuli kurvi, Tiihosen tasapaino petti ja hän lensi hevosen selästä. Tiihonen uskoo, että putoaminen johtui aivovammasta.

– Minulla on sen takia tosi heikko tasapaino. Jos kävelen lujaa, saatan mennä kumoon. Tasapainoni ei olisi siinä tilanteessa pettänyt, ellei minulla olisi ollut aivovammaa.

Tallilla mukana ollut kaveri soitti paikalle ambulanssin. Sairaalassa selvisi, että Tiihonen oli saanut uuden aivoverenvuodon. Auto-onnettomuudesta oli kulunut vasta puoli vuotta aikaa.

Olivatko lääkärit olleet sittenkin oikeassa varoittaessaan ratsastuksen riskeistä?

Posliinivaasi

Neurokirurgian emeritusprofessori Juha Öhman vertaa aivovamman vaurioittamia aivoja hauraaseen astiaan.

– Aivot ovat jo kärsineet vamman ja toipuneet jonkin verran. Ne ovat siinä vaiheessa kuin kiinalainen posliinivaasi, joka menee napsauksesta rikki, Öhman toteaa.

Toistuvat iskut päähän aiheuttavat rappeuman, joka etenee samalla tavalla kuin Alzheimerin taudissa. Juha Öhman

Aivovamman ennuste on sitä huonompi, mitä useamman tärskyn aivot saavat. Kun niitä tulee tarpeeksi monta, aivot eivät välttämättä toivu enää lainkaan. Tilan nimi on krooninen traumaattinen enkefalopatia. Se on kuitenkin harvinainen.

– Toistuvat iskut päähän aiheuttavat rappeuman, joka etenee samalla tavalla kuin Alzheimerin taudissa. Tajunnanmenetystäkään ei tarvita. Loppujen lopuksi potilas voi olla aivan pois tästä maailmasta.

Öhmanin mukaan ratsastus on aivovammojen kannalta vaarallisempi laji kuin moottoriurheilu tai alppihiihto. Janina Tiihoselle toinen aivoverenvuoto aiheutti lisää surkastumaa ja aivoruhjeita.

– Minua harmitti todella paljon, kun toipumiseen tuli iso takapakki.

Hän oli viikon sairaalassa. Jo kotimatkalla hänen oli päästävä käymään Poitsun luona.

Lupa ratsastaa

Vaikka Tiihonen jatkoi tallilla käymistä, hän ei noussut Poitsun selkään moneen kuukauteen.

– Joulukuussa kävin Töölössä kuvauksissa. Niissä selvisi, ettei aivoilla ollut hätää. Sen jälkeen uskalsin aloittaa ratsastuksen uudelleen.

Myös kuntoutus jatkui. Osa lääkäreistä on edelleen varoitellut ratsastuksen vaaroista, mutta Tiihonen on aloittanut hiljattain ratsastusterapian koulutetun ohjaajan ja hevosen kanssa.

– Neurologi suositteli minulle ratsastusterapiaa nähtyään Poitsun virkistävän vaikutuksen mielelleni. Ratsastus tekee hyvää myös tasapainolle sekä liikkuvuudelle, Tiihonen kertoo.

Hän on hyvillään siitä, että hänen hoitava lääkärinsä on näyttänyt ratsastukselle vihreää valoa myös vapaa-ajalla.

– Olemme hänen kanssaan samoilla linjoilla siitä, ettei vamman jälkeen pidä lopettaa elämistä. Jos jotain käy, niin sitten käy. En osaa pelätä.

Ratsastusterapia hyväksyttiin vuoden alussa itsenäiseksi terapiamuodoksi osana Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Suomen Ratsastusterapeutit ry arvioi, että esimerkiksi lääkärien tietämyksessä on kuitenkin vielä parannettavaa.

– Voi olla, että lääkärit eivät vielä tunne kaikkia vaikutusmekanismeja. Tämä on asia, josta ratsastusyhdistys voi ottaa koppia ja kaivella näyttöä esiin, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen.

Terapia perustuu aivojen uudelleenkoulutukseen. Jos jokin kehon toiminto on puutteellinen, se voidaan opettaa toiselle aivojen osalle. Mattila-Rautiaisen mukaan ratsastusterapiasta voi saada apua esimerkiksi heikentyneeseen tasapainoon.

– Hevonen tuottaa liikkuessaan sensorisia ärsykkeitä, jotka lisäävät ratsastajan balanssia omasta kehossaan. On tutkimuksia, joiden mukaan jo kahdeksan minuutin ratsastusterapia saa aikaan oikeanlaisia muutoksia.

Perhe, ystävät ja poikaystävä tukevat ja auttavat Tiihosta hevosen hoidossa ja ratsastamisessa. Jos Tiihonen on tallilla yksin, hän ei yleensä ratsasta.

– Jos kävisi jotain, en pystyisi soittamaan apua. Jos minulla ei ole seuraa, juoksutan hevosta tai menen sen kanssa kävelylle.

Hyvinä päivinä vammaa ei huomaa

Tiihonen kokee vointinsa kohentuneen hiljalleen. Hän nukkuu enää 12-14 tunnin yöunia, ja toimintaterapiassa hän on saanut tehtävistä jo ikäistensä tasoisia pisteitä.

– Kun on hyvä olo ja saa levättyä, aivovammaa ei huomaa. Jos teen päivän aikana liikaa, tulee takapakkia.

Huonoina päivinä heikotus iskee edelleen helposti ja voi johtaa jopa oksenteluun. Huonoa päivää edeltää usein hyvä päivä, joka voi olla petollinen.

– Silloin näen kavereita, voin mennä siitä tallille ja sen jälkeen ruokakauppaan. Sillä hetkellä tuntuu, että jaksan ihan hyvin. Seuraava päivä menee kuitenkin huonovointisena ja nukkuessa.

En ole kertaakaan katunut päätöstäni ostaa Poitsu. Janina Tiihonen

Välillä huono olo on vienyt Tiihosen sairaalaan asti. Korvan tinnitus on oire, joka ei todennäköisesti poistu koskaan. Tallilla käynti ja Poitsun tapaaminen ovat edelleen se, mistä Tiihonen nauttii eniten.

– En ole kertaakaan katunut päätöstäni ostaa Poitsu. En edes selästä tippumisen jälkeen. Oloni on turvallinen Poitsun kanssa. Sitä paitsi onnettomuuksia voi sattua missä vain, kotonakin.

Tiihonen on ollut sairauslomalla lähes vuoden. Hän toivoo, että pääsee vielä takaisin työelämään. Toinen haave liittyy hevosiin. Hän haluaisi ratsastaa Poitsun kanssa kilpailuissa.

Vaikkapa Suomenratsujen kuninkaallisissa Ypäjällä.

Tulevaisuus on nuorten, mutta sen suunnasta päättävät vanhat. Yli puolet nuorimmista äänestysikäisistä suomalaisista jättää kaikki vaalit väliin.

Kuntavaaleissa nuorimman ikäluokan äänestysprosentti jäi noin 30:een ja viime eduskuntavaaleissakin 47 prosenttiin. Huonoin tilanne on eurovaaleissa, joissa uurnilla arvioidaan käyneen vain kymmenisen prosenttia 18–24-vuotiaista.

Keski-ikäisten ja sitä vanhempien äänestysinto on kymmeniä prosenttiyksikköjä korkeampi.

– Tämä on ongelma koko nuoren sukupolven ja koko demokratian jatkuvuudenkin kannalta, sanoo osallisuusasiantuntija Virva Viljanen nuorisojärjestö Allianssista.

Hänen mukaansa puolueet toimivat vaarallisen lyhytnäköisesti, jos ne keskittävät kampanjansa sinne, missä aita on matalin. Suurten ikäluokkien koko ja äänestysvarmuus kun houkuttelevat satsaamaan vaalieurot näihin ikäryhmiin nuorten kustannuksella.

– Puolueet eivät saisi olla näin lyhytkatseisia. Niiden on mietittävä, mikä on puolueen tukevaisuus ja niillä on myös demokratian jatkuvuuden vastuu. Ymmärrän, että nuoret voivat tuntua hankalilta tavoittaa ja vaativat puolueilta enemmän uudistumista, haastaa asiantuntija Virva Viljanen.

Vihreillä eniten nuoria tukijoita, demareilla vähiten

Puolueiden välillä on jonkin verran eroa siinä, kuinka paljon ne puhuttelevat nuoria.

Yle alkoi vuoden alussa raportoida puoluekannatusmittauksensa yhteydessä myös puolueiden kannattajakunnan karkean ikäjakauman. Jakauma on suuntaa antava ja otoskoosta johtuen luotettavampi suurten puolueiden osalta.

Kaikkien puolueiden kannattajakunnassa alle 35-vuotiaita on joka tapauksessa selvä vähemmistö, mikä toki johtuu myös väestön ikärakenteesta.

Tuoreimmassa mittauksessa vihreillä oli suurin osuus alle 35-vuotiaita kannattajia – yli 40 prosenttia. Seuraavina tulivat perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja kokoomus.

SDP:n kannattajista alle kolmevitosia on vain noin joka kymmenes.

– Tämä on selkeästi haaste. Meidän omat tutkimukset näyttävät hiukan parempia lukuja, mutta joka tapauksessa paljon on työtä tehtävissä, toteaa SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.

Pitäisikö äänestysikää laskea?

Keskusta korostaa mielellään, että sen nuorisojärjestö on Suomen suurin. Puolueen kannattajista alle 35-vuotiaita on Ylen tammikuun kyselyn mukaan noin viidennes.

– Kyllähän se saisi korkeampi luku totta kai olla, toteaa keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni.

Keskustan puoluehallitus linjasi viime syksynä, että äänestysikäraja pitäisi Suomessa laskea 16 vuoteen.

– Juuri sen takia, että me ollaan huolissamme nuorten osallisuudesta, Katri Kulmuni perustelee.

Osallisuusasiantuntija Virva Viljanen kannattaa hänkin äänestysiän laskemista. Hänen mielestään 16-vuotiaille tulisi sallia myös kansalaisaloitteiden allekirjoittaminen.

– Jos nuorta kiinnostaa joku yksittäinen yhteiskunnallinen teema, niin hän pääsisi vaikuttamaan juuri siihen, Viljanen sanoo.

Äänestysikärajan lasku nousee ideana aika ajoin, mutta suurin osa puolueista ei ajatukselle lämpene. Esimerkiksi demarit katsovat, että tuloksena voisi olla nuorten ikäluokkien entistäkin surullisempi äänestysprosentti. Ongelma on syvemmällä.

– Jos ihminen ei koe, että äänestämisellä on merkitystä, jos hän ei ole oppinut sitä tekemään, eikä häntä ole siihen kannustettu joko kotona tai koulussa, niin se ei tapahdu yhtään sen todennäköisemmin 16-vuotiaana kuin 18-vuotiaana, puoluesihteeri Antton Rönnholm sanoo.

Näillä keinoilla nuoret mukaan ja uurnille

Niin asiantuntijat kuin puolueetkin myöntävät nuorten poliittisen passiivisuuden pulmaksi, johon tarvitaan useita lääkkeitä.

Osallisuuden asiantuntija Virva Viljanen nuorisoalan kattojärjestöstä Allianssista sanoo, että puolueiden olisi ensinnäkin nostettava omia nuoria poliitikkojaan näkyviin vastuutehtäviin – vaikkapa hallitusneuvotteluihin – entistä järjestelmällisemmin.

– Sillä miksi nuoret kiinnostuisivat puolueista, jos nuoria ei niissä näy?

Toiseksi nuorelle äänestäjäkunnalle pitää puhua siellä missä he ovat ja kielellä, jonka he ymmärtävät.

– Torikahvit ja Facebook eivät oikeasti tavoita nuoria. Puolueiden on haettava aktiivisesti uusia kanavia esimerkiksi somessa ja kokeiltava, mikä toimii.

Mutta oleellisinta on sittenkin se, mistä poliitikot puhuvat.

Viljasen mukaan tänä keväänä yhteiskunnallinen keskustelu pursuaa teemoja, joiden avulla nuorten osallistaminen on poliitikoille mahdollista.

– Heille pitää tarjota selkeitä vaihtoehtoja, ymmärrettävällä kielellä. Tarttua kiinnostaviin aiheisiin: nuorten syrjäytymiseen, koulutusmahdollisuuksiin, ilmastonmuutokseen ja sitten kampanjoida niissä kanavissa jotka todella tavoittavat nuoret.

Viljanen toteaa, että myös koululaitoksen ja median on skarpattava tekemistään, jos nuoret näyttävät jäävän demokratian sivustakatsojiksi.

– Esimerkiksi vaalikoneilla on nuorille ikäryhmille muita suurempi merkitys.

Nuorten osallisuus on koko yhteiskunnan asia

Kauhukuvana on passiivisuuden kierre.

Kun nuoret eivät äänestä, eduskunta ja kunnanvaltuustot pysyvät tukevasti keski-ikäisinä, mikä etäännyttää nuoria lisää. Jos puolueet näkevät, että nuorten ääniä on vain vähän liikkeellä, houkutus kasvaa panostaa vain aktiivisempiin, eli vanhempiin ikäryhmiin.

Vaikeuskerrointa lisää se, ettei nuori ikäluokka ole yhtenäinen joukko, vaan halukkuus ja kyky poliittiseen osallistumiseen riippuvat muun muassa vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Passiivisuus periytyy.

Niin SDP:n Antton Rönnholm kuin keskustan Katri Kulmunikin vakuuttavat omien puolueidensa tekevän parhaansa nuorten äänestäjien tavoittelussa.

– Mikä tahansa fiksun putiikin – oli sitten puolue tai vaikka elinkeinoelämän puolella – täytyy satsata myös siihen, että myös tulevaisuudessa on ihmisiä jotka on kiinnostuneita ja osallistuu. Se on tulevaisuusinvestointi, Rönnholm sanoo.

– Me kaikki olemme riippuvaisia siitä, että tulevat sukupolvet ottavat myös vastuuta ja osaa yhteiskuntaan, Kulmuni säestää.

Sveitsiläinen näyttelijä Bruno Ganz on kuollut 77 vuoden iässä.

Ganz kuoli kotonaan Zürichissä.

Ganz oli yksi merkittävimpiä saksankielisen alueen teatteri- ja elokuvanäyttelijöistä.

Hän aloitti teatteriuransa Bremenissä ja näytteli sittemmin muun muassa Berliinissä ohjaaja Peter Steinin luotsaamassa Schaubühne -teatterissa.

Hän teki useaan otteeseen yhteistyötä elokuvaohjaaja Wim Wendersin kanssa, muun muassa elokuvissa Amerikkalainen ystävä (Der amerikanische Freund, 1977) ja Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin, 1987). Jälkimmäisessä hän esitti enkeli Damielia, joka päättää tulla ihmiseksi.

Hän esiintyi myös muun muassa Eric Rohmerin, Volker Schlöndorffin, Werner Herzogin, Theo Angelopoulosin, Francis Ford Coppolan, Bille Augustin ja Ridley Scottin elokuvissa.

Ganz näytteli Natsi-Saksan johtajaa Adolf Hitleriä vuoden 2004 elokuvassa Perikato (Der Untergang), joka kuvasi Natsi-Saksan viimeisiä hetkiä.

Vuonna 1996 Ganz vastaanotti teatterialan keskeisen tunnustuksen, Iffland-sormuksen, jota kantavat saksankielisellä alueella merkittävämpänä pidetyt teatterinäyttelijät. Ganzille sormuksen testamenttasi itävaltalainen näyttelijä Josef Meinrad.

Aiheesta muualla:

Frankfurter Allgemeine Zeitung: Schauspieler Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

ARD: Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

Der Spiegel: Schauspieler Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

Entinen yhdysvaltalaiskardinaali Theodore McCarrick on erotettu katolisen kirkon papistosta, Vatikaani tiedotti lauantaina.

Lasten ja aikuisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetystä McCarrickista tuli heinäkuussa ensimmäinen pappi lähes sataan vuoteen, joka menetti kardinaalin arvonimen. Nyt hänestä tuli katolisen kirkon hierarkian korkein hahmo, joka on moderneina aikoina erotettu papistosta.

Uutistoimistojen mukaan McCarrick valitti päätöksestä, mutta ratkaisu pysyi ennallaan. Valituksen jälkeen Paavi Franciscus ilmoitti, että päätös on lopullinen.

McCarrickin pappisoikeuksien menettäminen päätettiin julkistaa vain muutama päivä ennen Vatikaanissa alkavaa papiston kokousta. Katolisen kirkon kansallisten johtajien on määrä kokoontua ensi viikolla Roomaan keskustelemaan hyväksikäyttöskandaalista, joka on alkanut kasvaa ennennäkemättömiin mittasuhteisiin.

Paavi myönsi viime viikolla katolisen kirkon pappien ja piispojen käyttäneen nunnia seksuaalisesti hyväksi.

McCarrickia on syytetty alaikäisten ja pappisseminaarissa olleiden aikuisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Väitetyt teot tapahtuivat vuosikymmeniä sitten. McCarrick on kiistänyt syytteet. Kirkko piti kuitenkin uskottavina väitteitä, joiden mukaan hän olisi hyväksikäyttänyt 16-vuotiasta poikaa.

McCarrick toimi 2000-luvun alkupuolella Washingtonin arkkipiispana ja oli tuolloin yksi Yhdysvaltain katolisen kirkon näkyvimmistä hahmoista.

Lue lisää:

Vatikaanin entinen Yhdysvaltain-lähettiläs syyttää paavia silmien ummistamisesta kardinaalin hyväksikäyttösyytteisiin

Paavi ei halunnut kommentoida hyväksikäytöstä syytetyn McCarrickin tapausta

New York Times: Seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetty kardinaali jättää tehtävänsä

Riittämättömyyden tunnetta, kiirettä ja väsymystä. Tätä on pahimmillaan lastenhoitoalalla työskentelevien arki päiväkodeissa.

Yleen otti yhteyttä viisi vaasalaisissa päiväkodeissa työskentelevää henkilöä. Neljä heistä työskentelee kolmessa yksityisessä päiväkodissa ja yksi kunnallisessa päiväkodissa. Työpaikkojensa vuoksi he esiintyvät artikkelissa ilman nimiä.

Kaikki yhteyttä ottaneet hoitajat allekirjoittavat viime aikoina velloneen mediakohun, jonka käynnisti uutisointi Touhula-päiväkotiketjun hoitajapulasta. Hoitajapula ei koske vain kyseistä ketjua vaan on laajempi ongelma.

Yksi hoitajista kertoo, että päiväkodin työntekijät alkavat uupua:

–Henkilökunta on väsynyttä, eikä jaksa työskennellä sillä innolla kuin lasten kanssa tulisi työskennellä.

Hoitajapula ei koske myöskään vain yksittäisiä kaupunkeja. Se, samoin kuin päiväkodin työntekijöiden uupuminen, on maanlaajuinen ilmiö.

Kahden vuoden välein tehtävä Kunta10-tutkimus selvittää muun muassa kuntien sairauspoissaoloja. Työterveyslaitoksen tutkimus osoittaa, että lastenhoitajien ja lähihoitajien sairauspoissaolot ovat kääntyneet nousuun vuonna 2016.

– Moni päiväkodeissa työskentelevä hoitaja miettii vakavissaan alan vaihtoa, toteaa Suomen Lastenhoitoalan Liiton toiminnanjohtaja Eila Seppälä-Vessari.

Seppälä-Vessari kertoo, että liiton toimistoon tulee paljon viestejä päiväkotien työntekijöiden arjesta eri puolilta maata.

– Se teksti on välillä todella ahdistavaa luettavaa.

Puuttuvia hoitajia ei sijaisteta

Suuri ongelma päiväkodeissa on hoitajapula. Tämä koskee niin yksityisiä kuin kunnallisia päiväkoteja.

Vaasan kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Merja Martinin mukaan esimerkiksi ennen joulua kunnan puolella varhaiskasvatuksen opettajan sijaisina toimi 20 epäpätevää henkilöä. Tällöin varhaiskasvatuksen opettajiksi siirtyi päiväkodissa työskenteleviä hoitajia, joiden tilalle palkattiin ulkopuolisia hoitajia.

Päiväkodeissa työskentelevien mukaan hoitohenkilökuntaa ei edes haluta ottaa, vaikka sitä olisi tarjolla. Tämä johtaa liian suurin ryhmiin. Yleen yhteyttä ottaneet hoitajat kertovat laittomista tilanteista päiväkodeissa:

– Oli päiviä kun olimme kahdestaan tässä ryhmässä 20 lapsen kanssa. Eikä vain yhtenä vaan aika monena päivänä lapsia oli yli sallitun rajan. Eli laittomia tilanteita.

– Lapsia ajettiin kuin karjaa ulos, syömään, ulos, koska sisälle ei mahtunut. Työvuoro saattoi muuttua saman päivän aikana ja jos jostain mainitsi, sai heti varoituksen.

Yksityisissä päiväkodeissa ongelmana on se, että tukitöihin ei ole palkattu ketään.

– Yksin joutui nukuttamaan 25 lasta, kun muut siivosivat, toteaa vaasalaisessa päiväkodissa työskentelevä hoitaja.

Hoitajat väsyvät ongelmiin ja vaihtavat työpaikkaa. Yleen yhteyttä ottaneet hoitajat ovat huomanneet, että niissä päiväkodeissa, joissa käytetään tuuraajia, hoitajien vaihtuvuus on suurta.

– Mietin joka aamu töihin ajaessani, että kenenkähän kanssa tänään teen töitä, kun sijaiset vaihtui jatkuvasti, toteaa yksi hoitajista.

ToiminnanjohtajaEila Seppälä-Vessarin mukaan sijaisten puuttuminen on yleinen ongelma. Lastenhoitoalan liitossa tiedetään, että on olemassa "hyvin toimivia taloja", mutta valitettavan yleistä on, ettei sijaisia palkata vaikka laki sitä edellyttäisi.

– Tosi paljon on niitä paikkoja, joissa esimerkiksi aletaan sijaista kysellä vasta siinä vaiheessa, kun nähdään mikä on päivän lapsiluku. Silloin on usein mennyt jo monta tuntia, eikä sijaista enää saada. Ja näin tehdään, vaikka poissaolo olisi ollut tiedossa jo edellisenä päivänä.

Mikä lasketaan väliaikaiseksi suhdeluvun ylitykseksi?

Siinä missä vanhustenhoidossa keskustellaan 0,6-0,7 -hoitajamitoituksesta, herättää päiväkotipuolella keskustelua suhdeluku.

Lain mukaan yhdellä yli 3-vuotiaita hoitavalla henkilöllä saa olla vastuullaan 7-8 lasta. Alle 3-vuotiaita lapsia saa yhdellä kasvattajalla olla puolestaan vain neljä. Yleen yhteyttä ottaneet hoitajat kertovat, että näin ei kuitenkaan ole. Eräässä päiväkodissa tämä toteutuu vain keskellä päivää.

– Suhdeluvuista ei pidetä kiinni, koska suhdeluvut ja lapsiluvut saavat ylittyä väliaikaisesti. Missään ei kuitenkaan mainita kuinka pitkä aika voidaan määritellä väliaikaiseksi.

Hoitajia henkilökunnan vähyys pelottaakin.

– Pitääkö tapahtua vakava onnettomuus ennen kuin tähän puututaan?, kysyy yksi Yleen yhteyttä ottanut hoitaja.

Eila Seppälä-Vessarin mukaan lastenhoitajien kuorma on lisääntynyt entisestään viime kevään jälkeen, kun lastentarhanopettajien työhön lisättiin suunnitteluaikaa (SAK-aika). SAK-aika on 13 prosenttia opettajan työajasta ja se merkitään työvuoroihin.

– Sen ajan lastentarhanopettajat ovat poissa lapsiryhmästä ja entistä enemmän tapahtuu sitä, että lastenhoitaja on yksin lasten kanssa tai ainakin liian pienellä mitoituksella.

Seppälä-Vessari ei väheksy suunnittelutyön merkitystä, mutta hän sanoo, että koska suunnittelutyö on pois hoitotyöstä, se pitäisi ottaa huomioon työntekijämitoituksessa.

Uusi suunnitteluaikakäytäntö tuli voimaan toukokuun alussa. Sen jälkeen on ollut nähtävissä, että hoitotyötä päiväkodeissa tehdään entistäkin pienemmällä porukalla.

– Juuri sain viestin eräältä lastenhoitajalta, joka kertoi, että hän on joulun jälkeen ehtinyt pitää yhden ainoan kerran lakisääteisen kahvitauon.

Vanhemmille asioita silotellaan

Useimmat Yleen yhteyttä ottaneet vanhemmat luottavat päiväkotiensa hoitajamitoituksien ja muidenkin asioiden olevan kunnossa. Moni vaasalainen päiväkoti saakin ylistystä toimivuudestaan. Totuus voi kuitenkin olla toisenlainen.

Hoitajat myöntävät, että vanhemmille ei kerrota kaikkea, mitä päiväkodissa tapahtuu.

– Eihän sitä vanhemmille kerrota, että hoitajia on liian vähän tai ettei kaikkia lapsille tapahtuvia kolhuja ehditä huomata, sanoo yksi hoitajista.

Eila Seppälä-Vessari tietää, että joissakin päiväkodeissa johtajat ovat sanoneet, että vanhempia ei saa huolestuttaa.

– Mielestäni vanhemmilla on kuitenkin oikeus tietää, mitä päiväkodissa tapahtuu, hän toteaa.

Tilanne vanhempien kannalta voi olla kuitenkin ristiriitainen. Seppälä-Vessari ymmärtää, että vanhemmilta voi tulla hyvää palautetta, vaikka todellisuudessa asiat päiväkodissa eivät ole lain edellyttämällä tasolla.

– Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, mikä tilanne päiväkodissa on ja toisaalta he ovat kiitollisia siitä, että heillä on päivähoitopaikka. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on suorastaan lottovoitto, jos saa lapsensa lähipäiväkotiin.

Ne vanhemmat, jotka ovat huomanneet asioiden olevan pielessä, ovat yrittäneet puuttua tilanteeseen, kertoo yksi Yleen yhteyttä ottanut päiväkodin työntekijä:

– Jotkut vanhemmat laittoivat sähköpostia, kun näkivät meidän ”tuskan”, mutta kuuroille korville on tainnut mennä.

Yksityisessä päiväkodissa on julkisuudessa kerrottu, kuinka hyvä henkilökunnan tyytyväisyysaste päiväkodissa on. Tuloksia voi kuitenkin hoitajan mukaan tarkastella monesta eri kantista, huomauttaa hoitaja, joka tuntee yksityisen päiväkodin tilanteen:

– Se että työntekijät ovat tyytyväisiä johtuu melkeinpä yksinomaan siitä, että työpaikalla on työntekijöiden kesken hyvä ilmapiiri, jonka takia siellä on mukava tehdä töitä. Tähän asiaan Touhulalla ei ole osaa eikä arpaa. Ja tyytyväisyyskyselyssä arvioidaan myös vain lähiesimies, ei Touhulan ylempää johtoa.

Voiko kohulla olla positiivisia vaikutuksia?

Kaikki hoitajat kertovat, että he ovat yrittäneet puuttua päiväkodeissa oleviin epäkohtiin. Moni kuitenkin toteaa, että heidän ongelmiaan on vähätelty.

Vaikka hoitajien mielestä on hyvä, että "kissa nostetaan pöydälle", heitä pelottaa millaisia seurauksia kohulla on.

– Väitän, että alan aliarvostus ja viimeaikainen esiin nostaminen on lisännyt alalta pois hakeutumista sekä sijaispulaa, pohtii yksi hoitajista.

Eila Seppälä-Vessari ymmärtää vaasalaishoitajien huolen, mutta hän uskoo kuitenkin, että asioiden tuomisella julkisuuteen on myönteisiä vaikutuksia.

Lue lisää:

Kuntien päiväkodeissa jopa 30 lapsen ryhmiä – liitto: kunnat käyttävät suunnitellusti hyväkseen päiväkotilasten osa-aikaisuutta ryhmien ylibuukkaamiseen

Siviilitiedustelua ja suojelupoliisin uusia toimivaltuuksia koskevan keskustelun varjoon on jäänyt aukko nimeltään: sotilastiedustelun salainen tiedonhankinta. Sotilastiedustelu on saamassa ennennäkemättömän laajat oikeudet vaivihkaa.

Sotilastiedustelun tehtävä on tuottaa tietoa Suomen turvallisuusympäristöstä maan ylimmälle valtionjohdolle ja puolustusvoimien johdolle.

Sotilastiedustelu vastaa ennakkovaroituksen antamisesta, maalittamistuesta ja puolustusvoimien tarvitsemista paikka- ja olosuhdetiedoista. Käytännössä sotilastiedustelua on tehty pitkälti signaalitiedustelun eli entisen radiotiedustelun ja avointen lähteiden tiedustelun keinoin. Signaalitiedusteluun kuuluu sekä sähköisten viestien tiedustelu että mittaustiedustelu. Henkilötiedustelu eli henkilökohtaiseen suhteeseen ja kanssakäymiseen perustuva tiedustelu on ollut vähäisempää.

Sotilastiedusteluun kuuluu myös vastatiedustelu, jolla pyritään estämään puolustusvoimiin kohdistuva laiton vakoilu. Siinä puolustusvoimilla on oikeus käyttää rajoitetusti ihmisten tarkkailua ja teknistä seurantaa sekä peiteltyä tiedonhankintaa, kuten valeasussa liikkumista.

Nykyinen lainsäädäntö puhuu esimerkiksi kuljetusfirman haalareissa liikkumisesta tarkkailutehtävissä. Tekninen seuranta on esimerkiksi kulkuneuvon liikkumisen seurantaa radiolähettimen tai vastaavan laitteen avulla.

Sen sijaan peitetoiminta eli soluttautuminen, valeostot ja tietolähdetoiminta eivät ole kuuluneet tiedustelumiesten toimivaltuuksiin. Peitetoiminnassa tyypillisesti osallistutaan rikollisryhmän tai muun tutkinnan kohteena olevan joukon toimintaan aktiivisesti. Nyt nämä kovimmat salaiset tiedonhankintakeinot ovat tulossa sotilaiden henkilötiedustelun työkalupakkiin ilman julkista keskustelua. Esimerkiksi eduskunnassa eniten intohimoja on herättänyt suojelupoliisin tuleva valvonta.

Myös oikeuskansleri oli vastikään Helsingin Sanomien haastattelussa huolissaan lähinnä suojelupoliisin valtuuksista.

Sotilastiedustelulakiehdotuksen mukaan jatkossa tiedustelumiehet voisivat käyttää laajasti salaisia tiedonhankintamenetelmiä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Esimerkiksi suomalainen tiedustelu-upseeri voisi soluttautua vieraan valtion sotilasosastoon tai tehdä valeostoja, kuten hankkia normaalisti laitonta materiaalia osana tiedustelutoimintaa.

Sotilastiedustelun uusiin toimivaltuuksiin liittyviä ongelmia ovat nostaneet esille niin perustuslakivaliokunta kuin perustuslakiasiantuntijat, mutta puolustusvaliokunta ei mietinnössään antanut niille painoarvoa.

Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan, että koko tiedustelulakipaketin merkittävin toimivaltuuksien laajennus koskee sotilastiedustelua, koska suojelupoliisin osalta lähinnä tietoliikennetiedustelu olisi kokonaan uusi toimivaltuus. Salaiset tiedonhankintamenetelmät ovat jo suojelupoliisin käytössä terrorismi- ja maanpetosrikosten paljastamiseksi. Uuden lain mukaan niitä saisi käyttää turvallisuustiedustelussa eli kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjunnassa ilman selkeää rikosepäilyä. Laajennuksen vastapainoksi suojelupoliisi on menettämässä esitutkintaoikeutensa.

Valiokunnan mielestä mittava perusoikeuksiin syvästi kajoavien uusien toimivaltuuksien osoittaminen sotilastiedustelulle on hyvin poikkeuksellista. Esimerkiksi poliisille niitä on annettu vaiheittain pitkän ajan kuluessa, ei kertarysäyksellä.

Siksi merkittävä osa uusista toimivaltuuksista olisi pitänyt perustuslakivaliokunnan mukaan säätää lähinnä siviilitiedustelun eli suojelupoliisin tehtäväksi. Suojelupoliisi antaisi sitten virka-apua puolustusvoimille esimerkiksi peitetoiminnassa.

Puolustusvaliokunta tyrmäsi kuitenkin ajatuksen melko suoraan todeten, että operaatioturvallisuus ja sotilastiedustelun syvällinen ymmärtäminen edellyttävät laajojen uusien toimivaltuuksien antamista nimenomaan puolustusvoimille.

Suojelupoliisilla ei valiokunnan mukaan tätä osaamista ole, vaikka sen ydintehtäviin kuuluu laittoman tiedustelun torjunta kotimaassa. Puolustusvaliokunnan mukaan sotilastiedustelu tarvitsee kaikkia toimivaltuuksia, eikä niiden toteuttamista voida rakentaa poliisin virka-avun varaan.

Peitetoiminta ja valeostot ovat kokeneiden poliisien työsarkaa, joka vaatii niin kovaa kenttäkokemusta kuin alan koulutusta.

Puolustusvoimien puolella henkilötiedustelu on ollut eri arvioiden mukaan lapsen kengissä, sillä sitä ovat harjoittaneet lähinnä puolustusasiamiehet asemamaissaan ja taktisella tasolla kriisinhallintajoukot.

Voidaankin kysyä, miten hyvin uusien salaisten tiedonhankintaoikeuksien myöntäminen sotilaille käytännössä onnistuu, kun tiettävästi puolustusvoimissa ei ole laadittu minkäänlaista virallista henkilötiedusteluopasta. Perustuslakivaliokunta on myös pitänyt huonona sitä, että jatkossa puolustusvoimien tiedustelupäällikkö voisi yksinään päättää peitetoiminnasta tai valeostosta.

Ihmisoikeusjuristi ja professori Martin Scheinin on epäillyt perustuslakiblogissaan puolustusvaliokunnan osaamista sotilastiedustelulain valmistelussa. Nyt vaikuttaakin siltä, että pääesikunnan tiedusteluosasto on ottanut selätysvoiton poliitikoista ja tiedustelumiesten märkä uni on muuttumassa todeksi. Puolustusvoimien voimakas lobbaus eduskunnassa on tuottanut tulosta. Puolustusvoimat saa omat James Bondinsa.

Kirjoittaja on Radiouutisten juontaja ja turva-alaan perehtynyt toimittaja

Himoksen laskettelukeskuksen läheisyydessä lauantaina tapahtunut 15-vuotiaan rippikoulupojan hengen vienyt onnettomuus on järkyttänyt ihmisiä ja herättänyt jonkin verran kysymyksiä hiihtokeskusten rinteiden turvallisuudesta.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtajan Harri Lindforsin mukaanaihetta huoleen ei ole. Hän pitää suomalaisten hiihtokeskusten rinneturvallisuutta huipputasoisena.

– Suomessa rinneturvallisuuteen on panostettu paljon. Tämän on todennut hiljattain myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Totta kai kehitettävää aina on ja sen eteen tehdään töitä, mutta rinneturvallisuus on prioriteettilistalla ykkösenä ainakin kaikilla Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen jäsenkeskuksilla, Lindfors kertoo Ylelle.

Lindfors haluaa painottaa, että Himoksen onnettomuus ei tapahtunut varsinaisesti hiihtokeskuksen rinnealueella, vaan sen ulkopuolella.

Turmassa menehtynyt poika oli lähtenyt merkittyjen rinteiden ulkopuolelle metsään laskemaan muutaman muun kanssa.

– Kun on kyse laskettelusta metsäreittejä pitkin tai niin sanotusta off-piste-laskettelusta esimerkiksi isoimmissa tunturikeskuksissa, niin laskiessa pitää noudattaa erityistä varovaisuutta.

Lindforsin mukaan merkitsemättämissä, kunnostamattomissa rinteissä voi olla useita vaaranpaikkoja.

– Pitää tietää kestääkö lumipeite ja onko siellä kiviä alla. Metsässä laskiessa on aina myös riski esimerkiksi törmätä puihin, kantoihin tai lumen alla oleviin puunrunkoihin. Oma laskettelutaito pitää olla hyvä, jotta hallitsee välineet yllättävissäkin olosuhteissa. Tunturialueella voi olla myös lumivyöryvaara.

"Ihminen ei voi ajautua vahingossa sellaiseen paikkaan mihin ei halua mennä"

Lindfors ei osaa arvioida, kuin yleistä hoitamattomilla reiteillä laskettelu on. Hän sanoo, että "niin pitkään kun on suksilla liikuttu, on aina liikuttu muualla kuin merkityillä rinteillä".

– Junnut tykkäävät mennä laskemaan metsäreittejä pitkin, vaikka se olisi kiellettyä.

Lindfors kertoo, että hiihtokeskuksissa kerrotaan asiakkaille selvästi opastein ja varoituksin, missä menee raja merkittyjen ja ei-merkittyjen rinteiden välillä.

– Ihminen ei voi ajautua vahingossa sellaiseen paikkaan mihin ei halua mennä.

Pyhätunturilta laskettemasta tavoitettu Lindfors kertoo, että laskettelukeskuksessa on rinteiden yläpuolella selkeät kyltit kertomassa, että merkittyjen rinteiden ulkopuolella on lumivyöryvaara.

Lisäksi jos merkityissä rinteissä on vaaranpaikkoja, ne suljetaan tai merkitään huolellisesti.

Lue lisää:

Himoksella lasketellessa kuollut 15-vuotias oli rippileiriläinen Paraisilta – kuoli jyrkillä, metsäisillä rinteillä

Kohtalokas horjahdus hyppyrissä, lasku puuta päin – viime vuosina useampia kuolemaan johtaneita turmia

Menehtyneen rippileiriläisen seurakunnan kirkkoherra: "Tämä on todella järkyttävä tapaus"

Veli Aine oli torniolainen liikemies, autokauppias ja kaupunginhotellin omistaja. Hän oli myös intohimoinen taiteen ystävä ja keräilijä. Jos mies eläisi, hän täyttäisi sunnuntaina 17. helmikuuta 100 vuotta.

Veli Aineen ja puolisonsa Eilan vuosikymmeniä jatkunut taiteen keräily johti ensin kuvataidesäätiön ja sitten taidemuseon syntymiseen yhteistyössä Tornion kaupungin kanssa vuonna 1986.

Veli Aine osti ensimmäisen taideteoksensa, Santeri Salokiven etsauksen Aurajoelta jo 1930-luvulla isältään saamilla taskurahoilla. Tästä kehittyi taideharrastus, joka lopulta laajeni merkittäväksi kokoelmaksi.

Aineen kuvataidesäätiö perustettiin vuonna 1974 ja viisi vuotta myöhemmin Aineen pariskunta lahjoitti säätiölle 1048 taideteosta.

Taidemuseon arkistotallenteessa Veli Aine kertoo museon perustamisen alkutuumailuista:

"Oli sitten kaupunginjohtaja Strömberg ja hän heitti kysymyksen, että jos kaupunki rakentaa tilat, niin annatko sinä töitä. Minä sanoin, että vaikka kaikki!"

Museon pääosin suomalaisen taiteen kokoelmaan kuuluu tätä nykyä yli 3500 teosta. Niistä osa on kuvataidesäätiön ja osa Tornion kaupungin omistamia.

Taidetta hotellivieraille

Veli Aine rupesi isännöimään isänsä Iikan perustamaa kaupunginhotellia vuonna 1971. Tuolloin hän toi satoja taideteoksia myös hotellin seinille ja odotti yleisön reaktiota.

Ja yleisöhän piti.

"Mielestäni miellyttävästi yllättävää oli se, että yleisö suhtautui erittäin positiivisesti. Ja varsinkin sen jälkeen kaupunkilaiset alkoivat arvostaa, kun Outokummun vieraat alkoivat puhua, että mitenkä täällä on tällaista arvotaidetta, että tämähän on aivan mahtavaa, että kenenkä töitä täällä on. Onko täällä joku näyttely?"

Vielä tänäkin päivänä osa torniolaisista muistaa hotellissa näkemänsä taulut, joita oli rakennuksen eri tiloissa kolmisensataa.

"Ei kylläkään mitään erikoista arvotaidetta, mutta kohtalaisen hyvää tänäkin päivänä siellä on, etupäässä kuitenkin pohjoissuomalaista taidetta."

"Osta sitä mistä pidät"

Veli Aine muistetaan keräilijänä, joka hankki taidetta omalla maulla ja omien intohimojensa mukaan.

Itse hän on sanonut, että taidetta ei koskaan pitäisi hankkia nimien mukaan, vaan sitä mistä itse pitää. Niin hän myös opasti heitä, jotka häneltä kysyivät neuvoa taideostoihin: "Osta sitä mistä pidät."

Veli Aine itse piti kaikesta kauniista, kuten naisista.

Haastattelussa vuonna 1989 hän kertoo pitävänsä ennen kaikkea naistaiteilijoista samoin kuin naisfiguureista. Hän kertoo, että kun hän on löytänyt naisen selkää kuvaavan työn, se on aina hankittu.

Nimekkäiltä ja myös hieman tuntemattomaksi jääneiltä taiteilijoilta tehtyjä hankintoja ei siivittänyt laskelmointi, mutta sitäkin enemmän ystävyyssuhteet.

Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura kertoo muistavansa omilta Tornion kouluajoiltaan tarinoita siitä, kuinka pohjoissuomalaiset taiteilijat tulivat rahapulassa ja taulu kainalossa Veli Aineen työhuoneeseen, joka sijaitsi Tornion kaupunginhotellin yläkerrassa. Ja kauppoja syntyi.

– Olen kuullut myös, että autohankintoja olisi rahoitettu taideteoksilla. Varmaan niinkin on tehty, olihan Veli Aineella lämmin sydän ja hän sanoi, ettei raha ole hyvä muuhun kuin velan maksuun.

Kokoelma, jonka arvo on yksi markka

Veli Aine hankki puolisonsa Eilan kanssa taidetta kotimaasta ja lukuisilta ulkomaanmatkoiltaan.

"Ei niitä monta galleriaa Helsingissä ollutkaan 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun alussa. Silloin hakeuduttiin taidesalonkiin Backsbackaan ja Hörhammeriin. Siellä oli aina siihen aikaan vaikuttaneiden taiteilijoiden töitä esillä. Ja varsin arvostettujen taiteilijoiden töitä, niin kiinnostus niihin sitten heräsi. Ja aina sitten tuli hankituksi joku työ."

Veli Aine totesi usein, että teokset ovat yleisön iloksi hankittuja. Hän ei välittänyt tehdä taiteella bisnestä.

Edesmennyt kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola kirjoitti jo Aineen taidemuseon vihkiäisluettelossa vuonna 1986: "Sponsorit tulevat ajan virrassa ja sama virta heidät myöhemmin muualle kuljettaa. Mesenaatit jäävät taidehistorian aikakirjoihin samoin kuin taiteilijatkin."

– Varmaan Veli Aineelta kysyttiin, koska meiltäkin kysytään edelleen hyvin paljon, että mikä on kokoelman arvo. Ja Veli Aine sitten sanoi, että sen arvo on yksi markka, koska sitä ei tulla koskaan myymään, taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura kertoo.

Nyt Veli Aineen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi avattava perusnäyttely "Jaettu ilo" viestii taidekeräilijän vilpitöntä halua ilahduttaa taiteella myös muita. Näyttely esittää välähdyksiä Aineen perheen elämästä.

Pohjoisen pikkukaupunki ylpeänä esittää

Aineen kokoelma on Pohjois-Suomessa ainutlaatuinen. Kokoelman teoksista vanhimmat ovat 1800-luvun alusta ja uusimmat viime vuosilta.

– Me pystymme tällä kokoelmalla esittämään koko Suomen taidehistorian suuren kertomuksen. En usko, että muut pohjoissuomalaiset taidemuseot pystyvät siihen, sanoo Katriina Pietilä-Juntura.

Veli Aineelle oli tärkeää, että nyt taidemuseoon sijoitettu kokoelma jää Tornioon, vaikka se varmasti olisi mieluusti huolittu myös muualle ja suuremman taideyleisön ulottuville.

Veli Aineen hyvin tuntenut museon johtaja Katriina Pietilä-Juntura on muiden torniolaisten tavoin ylpeä museostaan ja muistelee karismaattista ja rohkeaa taiteen ystävää lämmöllä.

– Veli oli jotenkin kauhean kannustava, hauska ja hän myös aina sanoi, että täytyy nähdä ja lähteä maailmalle. Meille museon työntekijöillekin hän sanoi, että menkää Pariisiin, lähtekää Roomaan, mie maksan.

Lähteet: Aineen taidemuseon arkistotallenne (sitaatit), Biografiakeskus 2011.

Kallis leukemianhoito käyttöön Suomessakin

Pari vuotta sitten tuli markkinoille geenitekniikkaan perustuva uusi hoitomuoto. Siinä verestä kerättyihin lymfosyyttivalkosoluihin siirretään ominaisuuksia, jotka saavat verenkiertoon uudelleen palautetut solut tuhoamaan syöpäsoluja. CAR-T-solut ollaan jo ottamassa hoitomuodoksi Helsingissä ja Turussa, mutta kertahoidon hinnaksi on Suomessa arvioitu noin 300 000 euroa. Tällaista hoitoa tarvitsevia nuoria leukemiapotilaita on vuosittain ehkä kymmenkunta.

Venezuelan oppositiojohtaja kutsuu kansaa mielenosoituksiin

Valtakamppailu kiristyy Venezuelassa. Maan oppositiojohtaja Juan Guaidó kutsuu kansalaisia maanlaajuisiin mielenosoituksiin. Mielenosoituksen taustalla on Yhdysvaltojen lähettämät avustuslastit, joiden maahantulon on estänyt Venezuelan presidentti Nicolás Maduro. Viimeisin lasti saapui maan Kolumbian vastaiselle rajalle sunnuntain vastaisena yönä. Maduro on sulkenut rajat avulta, koska hänen mukaansa Yhdysvallat käyttää sitä verukkeena hyökätäkseen maahan.

Yksinäisyystutkija haluaa saada suomalaiset puhumaan keskenään

Jonkun pitäisi ottaa kokonaisvastuu yksinäisyyden vähentämisestä, vaatii Suomen johtava yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila Turun yliopistosta. Junttila ottaisi oppia Iso-Britanniasta. Siellä kamppaillaan yksinäisyyttä vastaan esimerkiksi rupattelubusseilla ja kännykättömillä kahviloilla. Poliittista vastuuta kantaa yksinäisyysministeri.

Käärmeet tunkeutuvat viemäreistä koteihin Guamin turistisaarella

Jopa kolmemetriset käärmeet ovat vallanneet Guamin saaren läntisellä Tyynellämerellä. Käärmeitä arvioidaan olevan kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä. Yle kävi käärmejahdissa Guamilla.

Pommin purkaminen pelissä on sentään jotain, kun maailma ympärillä on kaaosta

Kulttuurivieras Aleksi Delikouras tavoitti Nörtti-sarjallaan pelaajasukupolvet. Nyt hän kertoo, mikä peleissä ja peliyhteisöissä viehättää, vaikka kysymys on digitaalisesta Villistä lännestä.

Poutaista ja lähes selkeää

Sää on koko maassa poutainen ja melkein selkeä. Lämpötilat maan etelä- ja keskiosissa ovat nollasta muutamaan plusasteeseen, pohjoisessa ollaan jonkin verran pakkasella. Aivan maan pohjoisosissa mittari saattaa näyttää kymmentä miinusastetta. Sateita ei tänään ole odotettavissa. Jalankulkijoita varoitetaan suuressa osassa maata erittäin liukkaista jalkakäytävistä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Isoon-Britanniaan perustettiin vuosi sitten yksinäisyysministerin pesti. Ministerin tehtävänä on ratkoa yksinäisyydestä johtuvia ongelmia.

Tutkimusten mukaan yksinäisyys on vakava terveysriski, ja se lyhentää elinajanodotetta.

Suomen johtava yksinäisyystutkija, Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila on ollut aiemmin sitä mieltä, että Suomessa ei tarvita yksinäisyyteen keskittyvää ministeriä. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut.

– Olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee ministerin, joka vastaisi yksinäisyydestä. Jonkun pitäisi ottaa kokonaisvastuu yksinäisyyden vähentämisestä.

Aiemmin yksinäisyysministeriä on ehdottanut muun muassa europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri (sd.) blogissaan.

Yksinäisyys on usein pysyvää

Suomessa noin joka kymmenes ihminen kärsii vaikeasta yksinäisyydestä. Yksinäisiä on niin lapsissa kuin vanhuksissa.

Vielä julkaisemattoman tutkimuksen mukaan noin 11 000 viisitoistavuotiasta kokee itsensä todella yksinäiseksi. Aiheesta kirjoittaa Helsingin Uutiset.

Junttilan mukaan yksinäisyys on valitettavan pysyvää.

– Yläkouluikäisistä yksinäisistä 90 prosenttia pysyy yksinäisinä vuodesta toiseen.

Niina Junttila sanoo, että yksinäisyyteen pitäisi puuttua mahdollisimman varhain, ettei se pitkity ja pahene.

– Puhuminen auttaa. Kaikkein pitkäaikaisemmin yksinäisiä ovat lapset, jotka pitävät sen sisällään ja ovat hiljaa asiasta.

Jos ihminen on ollut pitkään yksinäinen, hän alkaa ajatella, että hänessä on jotain vikaa. Silloin kynnys muiden luokse hakeutumiseen nousee koko ajan.

– Olisi tärkeää, että huomaisimme nämä yksinäiset ihmiset. Sanotaan jotain ystävällistä, katsotaan silmiin ja annetaan heille mahdollisuus päästä yksinäisyydestä eroon.

Junttilan mukaan yksinäisten määrä vähenisi huomattavasti, jos yhteisöllisyyttä onnistuttaisiin vahvistamaan.

Lähde-liike pyrki auttamaan

Suomessa oli viime vuonna vajaa sata yksinäisyyden vastaista hanketta. Yksinäisyyttä vastaan on yritetty taistella monin tavoin, esimerkiksi perustamalla Ystäväkahviloita eri puolille Suomea.

Jos lapsi sanoo olevansa yksinäinen, silloin asiat ovat jo tosi paljon pielessä. Niina Junttila

Nyt ollaan rakentamassa uutta kansallista verkostoa, joka kokoaisi yksittäisiä yksinäisyysprojekteja yhteen. Huhtikuussa starttaavan Lähde-liikkeen tarkoituksena on kerätä yrityksiä, yhteisöjä ja yksityisiä kansalaisia yhdistämään voimansa taistelussa yksinäisyyttä vastaan.

– Ajatuksena on kertoa, että yksinäisyys ei ole kenenkään oma vika. Me haluamme yhdessä tehdä töitä sen eteen, että meillä olisi vähemmän yksinäisyyttä Suomessa.

Parasta olisi, jos ihmiset alkaisivat rupatella kaupan kassalla, liikennevaloissa ja hisseissä.

– Toivon, että ihmiset puhuisivat enemmän keskenään, kertoo hankkeen koordinaattori Niina Junttila.

Yksinäisyys on useimmiten henkilökohtainen tragedia, mutta se voi koskettaa laajasti koko yhteiskuntaa. Pahimmillaan se voi johtaa jopa radikalisoitumiseen.

– Tämä on tullut selvästi esiin yksinäisten nuorten miesten haastatteluissa. Kun yhteiskunta ei välitä minusta, minäkään en välitä yhteiskunnasta, Junttila kertoo joidenkin ajattelevan.

Juttelubussit ja kännykättömät baarit

Niina Junttila sanoo, että yksinäisyysministerin lisäksi Britanniassa on monta muutakin asiaa, joista Suomessa voitaisiin ottaa oppia taistelussa yksinäisyyttä vastaan.

Esimerkkinä Junttila mainitsee linja-autot, joiden ensijainen tarkoitus ei ole kuljettaa matkustajia paikasta toiseen, vaan tarjota foorumi keskustelulle. Näitä Chatty Buseja on perustettu eripuolille Britanniaa.

Kaikkein pitkäaikaisemmin yksinäisiä ovat lapset, jotka pitävät sen sisällään ja ovat hiljaa asiasta. Niina Junttila

Junttilan mielestä myös brittien yksinäisyyttä vastustava asenneilmapiiri on asia, josta Suomessa voitaisiin ottaa oppia.

Puhuminen on alkusysäys tielle pois yksinäisyydestä. Muutama sana voi merkitä paljon.

– Ihan jo pelkkä katsekontakti toiseen ihmiseen vaikuttaa aivojen mielihyvähormoneihin.

Niina Junttila toisi Britteinsaarilta Suomeen myös kahvilat ja ravintolat, joissa ei saa käyttää kännykkää.

– Ne saisivat aikaan sen, että ihmiset katsoisivat toisiaan ja alkaisivat keskustella.

Suomalaiset ovat yleensä arkoja aloittamaan keskustelua tuntemattomien kanssa. Junttilan mukaan vuoropuhelua syntyy helpommin, jos jotain negatiivista tapahtuu.

Tästä hyvänä esimerkkinä on koulujen homeongelmat.

– Meillä pitää olla joku syy keskustella keskenämme, muuten siitä ei oikein tule mitään. Kun koulussa on hometta, vanhempainyhdistykset ovat aktiivisia ja ihmiset keskustelevat.

Myös VR:n myöhästelevät junat saavat normaalisti tuppisuisten junamatkustajien sanahanat aukeamaan.

– Myöhässä olevat junat on siinä mielessä hyvä asia, että ihmiset aina keskustelevat, koska on jotain mistä puhua.

Suomessa yksinäisyys on syvempää

Niina Junttila on tutkijana kiinnostunut erityisesti lasten ja nuorten yksinäisyydestä yksilön ja yhteisön riskitekijänä.

Junttilan mukaan yksinäisyyden tunne on osin kulttuurisidonnainen.

– Esimerkiksi haastatteluissamme kreikkalaiset lapset kokivat olevansa yksinäisiä, jos heillä ei ollut sinä päivänä kaveria.

– Suomessa, jos lapsi sanoo olevansa yksinäinen, silloin asiat ovat jo tosi paljon pielessä. Se ei ole vain sitä, että tänään ei ole ketään kenen kanssa jutella, Junttila kertoo.

Niina Junttila toivoo, että yksinäisyys nostettaisiin Suomessa yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön.

– Silloin siitä voitaisiin tehdä helposti lähestyttävä ja yhdessä taklattavissa oleva asia.

Lue lisää:

Yksinäisyys on valtava ongelma – Britanniaan nimitettiin yksinäisyysministeri

Kouluaikana suosittu tyttö ajautui yksinäisyyteen – "Parasta on, kun nuorisotyöntekijä vie minut kahville ja tarjoaa pullankin"

Kivenkova yksinäisyys horjuttaa kainuulaisia miehiä ja poikia – "Ei uskalleta puhua varsinkaan selvinpäin"

“Kukaan ei puhu niin rumasti yksinäiselle ihmiselle kuin hän itse” – Viisi vinkkiä, miten tunnistamme yksinäisyyden

Yhdysvaltain entisen ensimmäisen naisen Jacqueline Kennedy Onassiksen sisko Lee Radziwill on kuollut. Asiasta uutisoi muun muassa New York Times.

Radziwill kuoli perjantaina kotonaan New Yorkin Manhattanilla ollessaan 85-vuotias. Tiedon kuolemasta vahvisti Radziwillin tytär.

Radziwill loi uraa sisustussuunnitelijana ja pr-johtajana muotiteollisuudessa. Hän työskenteli muun muassa Giorgio Armanilla.

Radziwill oli lisäksi kansainvälisesti tunnettu seurapiirijulkkis ja muoti-ikoni. Hänet valittiin useana vuonna maailman parhaiten pukeutuvaksi naiseksi.

Radziwillin intohimona oli maalaus, musiikki, tanssi ja runous.

Radziwill, tyttönimeltään Caroline Lee Bouvier, syntyi New Yorkin Southamptonissa vuonna 1933. Hän oli naimisissa kolme kertaa.

Vihreät tavoittelee seuraavan hallituskauden aikana 100 000:ta uutta työpaikkaa ja 75 prosentin työllisyysastetta.

Tavoitteet sisältyvät Talouden ja työllisyyden tiekartta -ohjelmaan, joka hyväksyttiin puoluevaltuuskunnan kokouksessa sunnuntaina.

Nykyhallituksen työllisyystavoite, 72 prosenttia, täyttyi loppuvuonna. 75 prosentin tavoite oli esillä marraskuussa, kun Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla kertoi pitävänsä sitä mahdollisena.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto ilmoitti jo tuolloin pitävänsä tavoitetta hyvänä.

Vihreiden uudessa ohjelmassa keinoiksi linjattiin työvoiman osaamisen ja liikkuvuuden parantaminen sekä työnteon esteiden purkaminen.

"Sosiaaliturva ja perhevapaat uudistettava"

Ohjelman mukaan myös sosiaaliturva ja perhevapaat ovat uudistettava ja kansainvälisen työvoiman työllistämistä helpotettava.

– On selvää, että tarvitsemme työmarkkinoillemme lisää maahanmuuttajia. Siksi haluamme edistää työperäistä maahanmuuttoa ja jo Suomessa olevien maahanmuuttajien työllistymistä, Haavisto sanoo tiedotteessa.

Vihreät haluaa muun muassa poistaa työlupien tarveharkinnan ja nopeuttaa työlupakäytäntöjä. Esimerkiksi EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut poistettaisiin ja valmistuneille tarjottaisiin pysyvä oleskelulupa.

Lisäksi maahanmuuttajien kotouttamispalveluita kehitettäisiin ja turvapaikanhakijoiden työllistymisen esteitä purettaisiin.

Kokouksessaan vihreät hyväksyi myös eduskuntavaaliohjelmansa, jossa korostetaan etenkin ilmastonmuutoksen pysäyttämistä ja koulutuksen vahvistamista.

Vielä 1960-luvulla kaikki akuuttiin leukemiaan sairastuneet lapset menehtyivät vuoden kuluessa. Eliniän ennuste oli muutamia kuukausia.

Nyt lasten ennuste on huomattavasti kohentunut, mutta aikuisten kohdalla kyse on vieläkin vakavasta sairaudesta. Selviytymiseen vaikuttaa sairastuneen ikä, mutta noin puolet aikuisistakin paranee.

Lapsien akuutit lymfaattiset leukemiat hoituvat usein pelkällä kemoterapialla eli syöpäsolut saadaan tuhottua sytostaateilla.

Kantasoluhoitoon joudutaan turvautumaan vain osalla lapsipotilaista ja kaikkiaan noin 80 prosenttia lapsista toipuu.

Nuorilla ja aikuisilla kantasoluhoitoa tarvitaan useammin. Siinä solusiirteellä tuodaan potilaaseen toimivia valkosoluja, jotka tuhoavat syöpäsoluja.

Geenimanipuloiduilla soluilla syöpää vastaan

Pari vuotta sitten tuli markkinoille geenitekniikkaan perustuva uusi hoitomuoto.

Siinä verestä kerättyihin lymfosyyttivalkosoluihin siirretään virusten kuljettamina ominaisuuksia, jotka saavat verenkiertoon uudelleen palautetut solut tuhoamaan syöpäsoluja.

Nämä tällä tavalla käsitellyt CAR-T-solut on jo otettu hoitomuodoksi, mutta ei aivan ongelmitta. Syöpäsolujen ohella ne tuhoavat terveitäkin soluja, jolloin tuloksena voi olla vakavia sivuvaikutuksia.

Turun yliopistollisen keskussairaalan hematologian yksikön ylilääkäri Maija Itälä-Remeksen mukaan CAR-T-soluhoito on myös kallis.

– Vuosi sitten USAssa markkinoille tullessaan hinta oli noin puoli miljoonaa dollaria. Nyt hinnat ovat tulleet alaspäin ja mennään jossain 300 000 euron tasolla yhden hoidon hintana.

Geenimuokkauksen kehittäneiden yrityksien kanssa voidaan kuitenkin neuvotella tietynlainen takaisinmaksusopimus, mikäli hoito ei tehoakaan. Ylillääkäri Itälä-Remeksen mukaan kyseistä hoitoa tarvitsevia on muutamia vuodessa.

– Tämä potilasryhmä koskee alle 25-vuotiaita lapsia ja nuoria. Heistä ehkä kymmenen potilasta vuodessa tarvitsee tätä hoitoa.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on katsonut, että akuutin lymfaattisen leukemian hoidossa CAR-T-hoito on kustannustehokas, jos tehdään riskinjakosopimus sairaalan ja lääkefirman kesken. Fimean arvion mukaan hoitokustannukset ensimmäisen vuoden aikana kohoavat noin 450 000 euroon.

CAR-T-soluhoidot ollaan aloittamassa Helsingissä ja Turussa tämän vuoden aikana.

Sivuvaikutukset arveluttavat

Seuraavan sukupolven CAR-T-soluja tutkitaan parhaillaan laboratorioissa ja niiden teho on aiempia versioita parempi. Nyt markkinoilla on kaksi kaupallista tuotetta.

Geenimuokatuista soluista on kuitenkin kovin vähän kokemusta ja seuranta-ajat vielä lyhyitä. Ei tiedetä, minkälaisia pitkäaikaisvaikutuksia potilaille hoidosta on.

– Aika lupaavia alustavat tulokset ovat, mutta pitkäaikaistulokset puuttuvat. Käsitellyt solut tuhoavat nyt myös terveitä soluja, Itälä-Remes sanoo.

Miten ihmisen vastustuskykyä hallitseva immunologinen järjestelmä muuttuu, kun sinne siirretään geenimanipuloituja soluja? Tämä epäilyttää tutkijoita.

Tiedetään jo tällä hetkellä, että CAR-T-soluhoito saa tietyt valkosolut katoamaan.

– Voiko tämä vaikuttaa pysyvään parantumiseen syövästä, Itälä-Remes miettii.

Geenimanipuloitujen solujen on myös arvioitu syrjäyttävän kantasoluhoidon, mutta se vienee aikaa. Jo nyt kantasolusiirteitä voidaan saada muiltakin kuin aivan lähiperheen jäseniltä kehittyneiden hylkimisenestolääkkeiden ansiosta.

Infektiot leukemian syynä

Brittiläinen professori Mel Greaves on tutkimuksissaan arvioinut lasten sairastumista leukemiaan. Hänen mukaansa syynä saattaa olla se, että lapset altistuvat liian vähän infektioille alle vuoden ikäisinä.

Liian siistissä kodissa ei ole mikrobeja, jotka kehittäisivät kasvavan lapsen immuunijärjestelmää vastustuskykyisemmäksi.

Kun lapsi myöhemmällä iällä saa näiden mikrobien aiheuttaman infektion, se saattaa Greavesin tutkimuksen mukaan altistaa leukemian puhkeamiselle.

Professori Greaves on kehittämässä pienille lapsille annettavaa mikrobisekoitusta, joka antaisi lapselle riittävän vastustuskyvyn ja torjuisi leukemiaan altistavaa tulehduskierrettä.

Infektioiden roolia eri sairauksien syntymekanismissa on tutkittu pitkään. Niillä voi Maija Itälä-Remeksen mukaan olla oma vaikutuksensa myös syöpien ilmaantumiseen, mutta toistaiseksi vahvat näytöt puuttuvat.

Leukemia eli verisyöpä johtuu luuytimen valkosolujen esiasteiden muuttumisesta pahanlaatuisiksi syöpäsoluiksi. Leukemiassa ei muodostu yksittäistä kasvainta kuten muissa syöpämuodoissa, vaan syöpäsoluja on verenkierrossa ja luuytimessä.

Lisää aihepiiristä:

Kantasoluhoitoja käytetään leukemian lisäksi muidenkin sairauksien hoidossa. Mutta millä ehdoilla ja minkä tautien hoitoon?

Katso Yle Areenasta Akuutin ohjelma "Kohtalokkaat kantasoluhoidot". Parantumattomasti sairaan Annan tarinan voit lukea myös tästä.

Akuutin toimittaja Risto Kuusiston kommentti kantasoluhoidoista on luettavissa tästä. Ja mikäli harkitset kantasolujen luovuttamista, annamme myös vinkit siihen.

Lue myös:

Uutta, mullistavaa syöpähoitoa kokeiltiin Suomessa – viranomaiset pohtivat nyt hoidon hyötyjä, sillä hinta on poikkeuksellisen suuri

Suomalainen älyneula voi parantaa merkittävästi leukemialasten hoitoa – Euroopassa odottavat satojen miljoonien markkinat

Aleksi Delikouras, 29, oli botti.* (Bongasitko slangisanan? Sanasto löytyy jutun lopusta.) Tähtäin ei tarrannut päähän, sulavan liikkumisenkin kanssa oli niin ja näin.

CS sai jäädä kauan sitten.

– Olin yksinkertaisesti liian huono siinä, Delikouras sanoo.

Kiinnostus ja jonkinlainen rakkaus lajiin säilyi. Eniten kiehtoi Counter-Striken sisäänrakennettu kilpailullisuus. Herkkä pelimekaniikka pitää huolen siitä, että taitotasoon vaikuttaa lahjakkuuden lisäksi treenin määrä.

– Viihteellisissä peleissä kokemusta manipuloidaan niin, että nyyppäkin jaksaa palata pelin pariin.

Delikouras ottaa sohvallaan paremman asennon ja kääntää katseensa läppärin näytölle. Siinä pyörii lähetys Counter-Striken miljoonan dollarin major-turnauksesta Puolan Katowicessa.

Pitkästä aikaa mukana on suomalaisjoukkue. Encen mahdollinen menestys löisi turbovaihteen kilpapelaamisen buumille.

Vara-ammatilla leipä pöytään?

Delikouras tunnetaan Nörtti-kirjoista ja erityisesti niiden pohjalta Yle Areenaan tehdyn sarjan käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Vuonna 2017 julkaistu ensimmäinen jakso on käynnistetty Areenassa yli 450 000 kertaa. Kolmas ja viimeinen tuotantokausi julkaistiin tämän vuoden tammikuussa. Urakan jälkeen Delikourasin on aika palata sukupolvensa keskimääräiseksi edustajaksi.

Jäljellä on hämmentävä tyhjyys, monelle tuttu kaveri.

– En tiedä, olenko vielä millään tavalla onnistunut elämässäni. Tällä hetkellä on taas hiljaisempaa, työstän vähitellen uutta. Pakko sanoa, että tämä epävarmuus on hirveän stressaavaa ja ahdistavaa.

Elokuvaohjaajan opintonsa Aalto-yliopistossa Delikouras yrittää saada valmiiksi ensi syksynä. Valmistuminen ei takaa töitä, mikä on 2020-luvun korvalla suomalaista arkipäivää monella alalla. Nuoret sukupolvet seuraavat aitiopaikalta, kun työelämä muuttaa muotoaan.

Delikourasin mielessä on pyörinyt vara-ammatin hankkiminen. Päiväduunilla saisi leivän pöytään, illalla olisi aikaa keskittyä oman alan töiden järjestelemiseen.

– Pakko myöntää, että tässä on pieni kriisi päällä.

Ja niin on monella muullakin. Mieltä saattaa painaa elämää järjestelmällisesti hankaloittava byrokratia tai ilmastonmuutos. Arkisempia ovat esimerkiksi maksamattomat laskut. Ahdistuksen aiheita riittää.

Moni tekee irtioton pelaamalla.

– Kun avaan aamulla Wordin, en tiedä, onnistuuko kirjoittaminen sillä kertaa. Play Stationin käynnistämällä on varmaa, mitä sieltä tulee, Delikouras vertaa.

Tietyt illat Delikouras on varannut jääkiekolle. Kaksi mailaa nojaa olohuoneen kaappia vasten.

– Pipolätkä tuo rutiinia elämääni.

Randomit ovat väkivaltaista ja vihaista jengiä

Kilpapelaamisessa kiehtoo näennäisen häilyvä raja ammattilaisten ja harrastajien taitotason välillä. Hyvä pelaaja näkee huippujoukkueiden välisissä matseissa tilanteita, joista olisi itse saattanut selvitä paremmin. Sellaiset kaksinkamppailut, joihin omat taidot eivät riittäisi, on helppo ohittaa olankohautuksella.

Hyvin harvasta on ammattipelaajaksi, mutta intoa se ei hälvennä. Kukapa ei nauttisi kilpailemisesta kavereiden kanssa tai heitä vastaan.

– Onhan se hauskaa! Pelaaminen ei täysin vastaa sitä, että näkisi ihmisiä kasvotusten, mutta se on lähellä. Pelimaailmassa jengi heittää läppää ja juttu lentää, vaikka työpaikalla olisi jäässä.

– Esimerkiksi CS kehittää parhaimmillaan yhteistyö- ja keskittymiskykyä. Minua se on auttanut ohjaajan työssä: ohjeet annetaan ymmärrettävästi ja ytimekkäästi ilman turhaa jauhamista.

Nörtti-sarjan vetovoima perustuu siihen, ettei se kaunistele peliyhteisöissä syntyviä sosiaalisia tilanteita. Kielenkäyttö on autenttisen roisia ja päähenkilö Dragonslayer666:kin itsekäs kusipää, kuten monet pelaajista.

Totuus pelikulttuurista ei tule ilmi juhlapuheissa tai uutisjutuissa.

– Randomien kanssa pelatessa huomaa, että siellä on yllättävän väkivaltaista ja vihaista jengiä. Jos et pärjää, tiimikaverit ovat armottomia.

Tilanteen tunnistaa jokainen pelaaja. Olet heikoin lenkki, ja paine kasvaa kierros kierrokselta. Suorittaminen on palautevyöryn keskellä entistä vaikeampaa.

– En ole koskaan kuullut, että joku asettuisi puolustamaan, että lopettakaa, tämä on liikaa. Valittajan näkökulmasta kysymys saattaa olla puolittain läpästä, mutta kun tilanne osuu omalle kohdalle, niin pahalta se tuntuu.

Pelissä jokaisen on pärjättävä omillaan.

– Ollaan sitä mieltä, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan.

"Pommin purkaminen pelissä on sentään jotain"

Pelkästään CS-yhteisössä riittää kiusaamista, hävytöntä kielenkäyttöä, rasismia ja naisvihaa. Trollailu, rajojen kokeilu ja silkka typeryys sekoittuvat keskenään.

Ajatus voi hirvittää, sillä samalla palvelimella pelaavat nelikymppiset ja varhaisteinit. Toisaalta suurin osa peleistä sujuu hyvässä hengessä tasosta riippumatta.

– Itse vaihdan tarvittaessa porukkaa. Huonosti käyttäytyvät voi myös jättää omaan arvoonsa, Delikouras sanoo.

Ongelmista huolimatta juuri sosiaaliset piirit ovat ratkaiseva osa pelikulttuurin ja pelaamisen koukuttavuutta. Kehitystä ovat pönkittäneet striimaajat, joiden kanavilla käydään keskustelua peleistä ja elämästä.

Delikouras on sitä mieltä, että kysymys on pohjimmiltaan olemisen tarkoituksesta. Peleissä on järjestystä, jota oikea elämä ei tarjoa. Sama pätee pelimaailman sosiaalisiin piireihin.

– Pelimaailmassa on selkeä hierarkia. Siellä näkee suoraan leveleistä, kuka on kovin tyyppi. Nykymaailmassa hierarkia on epäselvä ja se merkitsee jokaiselle eri asioita.

Peleissä suoritettavat tehtävät ovat sinällään mitättömiä. Ketä kiinnostaa, räjähtääkö ykkösistä ja nollista koodatulla juna-asemalla?

Delikouras näkee näennäisen tyhjänpäiväisyyden taakse.

– Pommin purkaminen Counter-Strikessa on sentään jotain, kun maailma ympärillä on kaaosta.

Ytimessä on tunne olemisen epäselvästä merkityksestä.

– Harvoin polku on sellainen, että käyt koulut ja menet töihin. Moni on sen takia vähän eksyksissä. Pelimaailma tarjoaa sen, mitä emme saa tästä oikeasta maailmasta.

Mukaan pääsee pelikoneella ja internetyhteydellä. Peliyhteisöt ovat läpileikkauksia nuorista sukupolvista.

– Pelimaailma toimii niin kuin se on suunniteltu. Se on hirveän vapauttavaa.

Digitaalinen Villi länsi

Ence voittaa ensimmäisen ottelunsa turnauksessa. Aleksi "allu" Jalli, Aleksi "Aleksib" Virolainen, Sami "xseveN" Laasanen, Jani "Aerial" Jusila ja Jere "sergej" Salo elävät monen kilpapeliharrastajan unelmaa.

Joukkueet kättelevät toisensa ruudulla, kun Delikouras hörppää lasistaan Sprite Zeroa. Kilpapelaaminen on valtava bisnes ja kasvaa yhä. Pelaajilta odotetaan edustuskykyä yhtä lailla kuin vaikkapa jääkiekkoilijoilta.

– Katso nyt, ne voittivat, mutta ovat ihan tyynenä. Ammattipelaajat näyttävät harvoin tunteitaan, ja se oli ongelma Nörtti-sarjaa tehdessä. Sarjassa päädyttiin siihen, että tunteita näytetään pelatessa. Niin kotona tehdään. Huutoa tulee, Delikouras nauraa.

Pelaaminen on yhdelle harrastus, toiselle elämäntapa. Lieveilmiöistään huolimatta se on nuorten sukupolvien arkea. Peliharrastuksen kilpailullinen puoli on digitaalinen Villi länsi, jonka ristiriitaisuus vetää puoleensa – myös fiktion tekijöitä.

– Tiimissä pelaaminen on ihmiskemiaa. Kun on pakko olla tekemisissä toisten kanssa, syntyy aikaa hyvää draamaa.

Perjantaina Ence selvitti tiensä alkusarjasta jatkopeleihin. Major-turnauksen pelit jatkuvat tulevan viikon keskiviikkona.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) myönsi sunnuntaina Radio Suomen Pääministerin haastattelutunnilla, että soten loppuunsaattamiseksi tällä hallituskaudella aikaa on kovin vähän. Siitä huolimatta hän on optimistinen.

– Mitään syytä minulla ei ole siihen uskoa, ettei perustuslakivaliokunta saa asiaa käsiteltyä ja asia etene sosiaali-ja terveysvaliokuntaan. Tärkeintä on, että paketti saadaan sillä tavalla läpi, että se tulee suureen saliin äänestettäväksi.

Kokoomukseen Sipilä sanoi luottavansa.

– Luotan siihen, mitä Petteri Orpo minulle sanoo. Nyt kannattaisi laajemminkin miettiä, mitä soten kaatuminen maksaa yhteiskunnallamme ja mitä se merkitsee esimerkiksi vanhustenhuollossa, jos emme saa sinne leveämpiä hartioita.

Maakunnissa on tehty Sipilän mukaan erittäin hyvää työtä palveluketjujen luomisen eteen.

Sipilä korosti, että laissa määrätään sovittavaksi se, minkä pohjalle terveys- ja sosiaalipalvelujärjestelmä tehdään.

– Mielestäni maakuntien ja valinnanvapauden välillä ei ole kysymys lehmänkaupoista, joista oppositio mielellään puhuu. Sen myönnän, että ensimmäinen porrastus valinnanvapauden osalta oli laissa liian tiukka eli siitä missä vaiheessa mikin valinnanvapauden osa tulee mukaan. Sitä on nyt väljennetty, hän sanoi.

– Kansalaiset saattavat ihmetellä, miksei lakeja tehdä suoraan perustuslain mukaiseksi. Antaisin työrauhan perustuslakivaliokunnalle, siitä on tehty kovin julkista. Perustuslaki on aina tulkintaa, Sipilä muistutti.

Sipilän mukaan sotea on jauhettu nyt suurin piirtein 14 vuotta.

– Jos poliitikoilta ei onnistu näin suuren uudistuksen maaliin vieminen yhtenä kokonaisuutena, sitten on siirryttävä siihen, että sitä tehdään pala kerrallaan, hän arvioi.

Sipilä korosti hoivayhtiöiden johdon vastuuta

Sipilän mukaan vastuu vanhustenhoidon laiminlyönneistä on ehdottomasti hoivayritysten johdolla.

Sipilä arvioi haastattelutunnilla, että joitakin tapauksia nousee poliisitutkintaan.

Peiliin katsomisen paikka on Sipilän mielestä kansainvälisissä terveydenhoito- ja hoiva-alan yrityksissä. Veronkiertojärjestely saatiin hänen mukaansa tilkittyä, mutta jos leikitään palvelun tasolla tuloksen teon kustannuksella, silloin ollaan väärillä jäljillä, hän korosti.

Yritykset toimivat Sipilän mukaan siten, että kun ulkomainen jätti ostaa suomalaisen yrityksen, se perustaa tänne holding-yhtiön ja rahoittaa sen ulkomailta ja voitot maksetaan korkoina Suomen rajojen ulkopuolelle.

– Tämän korkovähennysoikeuden kattoa olemme kiristäneet vuoden alusta kolmeen miljoonaan euroon.

Joissakin tapauksissa on Sipilän mukaan tultu sisään halvalla tarjouksella ja laadukkaalla palvelulla ja ajan kuluessa taloudellisen tuloksen tavoittelu alkaa ohjata toimintaa.

– Tämä on väärä tapa, arvojen on ohjattava toimintaa, mutta yritysten on silti tehtävä voittoa, jotta ne pystyvät tekemään investointeja ja palkkaamaan henkilökuntaa, Sipilä painotti.

Kaikkia toimijoita ei voi tuomita kuitenkaan samalla tavalla, hän muistuttaa.

– Mukana on myös esimerkiksi perheyrityksiä, jotka tekevät hyvää työtä vanhustenhoidon puolella.

Sipilä myönsi, että hänen oma käsityksensä hoitajamitoituksen tarpeellisuudesta on muuttunut hallituskauden aikana.

– On selvää, että hoitajia tarvitaan lisää. Parempaa tapaa, kuin tehdä se mitoituksen kautta, ei ole esitetty sen lakiin kirjaamiseksi. Kun mitoitus nostetaan 0.65 sijasta 0,7:ään niin silloin todennäköisesti niissä yrityksissä, joissa on menty alarajoilla, tulee nyt laatuun selkeä muutos, hän uskoi.

Sipilän mukaan käytännön tapaukset ovat osoittaneet, että osa kunnista, jotka kuitenkin ovat vastuussa vanhuspalveluista, ovat liian pieniä hoitamaan vanhustenhoidon järjestämisen.

Aiheesta aiemmin:

Hallituspuolueet varautuvat soten kaatumiseen - omat mallit jo teossa

Sähköt katkesivat Vaalan terveysasemalla Pohjois-Pohjanmaalla varhain sunnuntaiaamuna. Terveyskeskuksen varageneraattori ei jostain syystä käynnistynyt, joten pelastuslaitos kutsuttiin paikalle antamaan virtaa yhden potilaan hengityskoneen akkuun.

Päivystävä palomestari Petri Vehniäinen Kainuun pelastuslaitokselta kertoi STT:lle, ettei tilanne ehtinyt äityä vakavaksi. Hänen mukaansa sähkökatko ei vaikuttanut terveyskeskuksen muihin potilaisiin, eikä ketään jouduttu evakuoimaan.

Oulun hätäkeskus sai ilmoituksen terveyskeskuksesta hieman aamuviiden jälkeen. Terveysaseman sähköt ehtivät olla poikki ainakin yli tunnin. STT ei tavoittanut sunnuntaina terveyskeskuksesta tai alueen päivystyksestä ketään kommentoimaan asiaa.

Mitä löytyy maailman suurimpana pidetystä merimontusta? Ainakin sellainen rikkivetykerros, ettei sitä läpäise mikään valo.

Suureksi siniseksi montuksi kutsuttu jättimäinen merenalainen vajoama sijaitsee Belizen vesillä Karibialla.

Montun halkaisija on 300 metriä, ja syvyyttä sillä on 125 metriä.

Marras–joulukuussa montun pohjan saloja selvitti ryhmä tutkijoita. He kertoivat löydöistään tällä viikolla.

– Kaikki Karibian aurigonvalo katoaa ja siellä tulee täysin pimeää. Pohjalla on hapetonta eikä yhtään mitään elämää, kuvaili meritutkija ja sukellusveneen pilotti Erika Bergman rikkivetykerroksen vaikutusta ja tutkimusmatkaa uutiskanava CNN:lle.

Ryhmän jännittävimpiin löytöihin lukeutuivat myös tippukivet, jollaisia ei ole ennen nähty.

Tutkimusmatkaa tehtiin kahdella sukellusveneellä. Pimeyden tutkimista auttoi kaikuluotain. Koska rikkivety on erittäin syövyttävää, tutkimusryhmä piti tarkkaa huolta veneistään ja varusteistaan.

Merten muoviroskat ovat puhuttaneet viime vuosina paljon. Myös tästä montusta löytyi muovijätettä, mutta Bergmanin iloksi sitä oli vain pari pientä palaa.

Suuren sinisen reiän teki tunnetuksi kuulu Jacques Cousteau vuonna 1971. Montun uskotaan olleen tuhansia vuosia sitten luola kuivalla maalla, mutta täyttyneen sittemmin vedellä.

Muokattu 17.2. kello 14:40: Muotoiltu uusiksi kohta Jacques Cousteaun vierailusta alueella.

Aiheesta muualla:

Erika Bergman kuvailee projektia