– Olin nuori ja naiivi ja ajattelin, että elämä on lyhyt enkä halua kuolla vanhana.

Näin kertoo Sanna Ukkolan haastattelussa 34-vuotias Tania Joya elämänasenteestaan, joka teini-iän lopulla johti hänet Isis-vaimoksi Syyriaan.

– En osannut olla eri mieltä Koraanin ajatusten kanssa, joten tein mitä käskettiin ja seurasin oppeja sokeasti.

Radikaalin islamin tulkinnan vaikutuspiiriin Joya kertoo joutuneensa, kun hänen perheensä muutti luoteiseen Lontooseen alueelle, jossa hänen mukaansa asui paljon äärimuslimeja.

Tania Joyan elämäntarina on tunnettu sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa, jossa hän nykyisin asuu.

"Hienointa oli tulla marttyyriksi"

Joyan lontoolaisessa esikaupunkilaisen elämässä oli paljon ongelmia, eikä hän osannut hakea niihin apua esimerkiksi terapiasta. Sen sijaan äärimuslimien piirit olivat aivan käden ulottuvilla.

– Islamin pyhissä kirjoissa puhuttiin paljon siitä, että kaikkein hienointa oli tulla marttyyriksi. Se oli korkein arvo, jonka muslimi voi saada. Nuo ajatukset ajoivat radikalismiin ja väkivaltaiseen ekstremismiin.

Päätöksen lähteä Syyriaan rakentamaan Isisin kalifaattia teki hänen miehensä. Tania Joya sanoo, että vaikka hän oli päätöksen takana, ei hänellä ollut paljoa sananvaltaa sen tekemiseen.

Joyan mies työskenteli Syyriassa propagandatehtävissä. Vaimon yhtenä tehtävänä puolestaan oli valmistaa jälkikasvuaan pyhään sotaan ja tarvittaessa myös kuolemaan tulevissa taisteluissa.

– Silloin halusin kai poikani lähtevän taisteluihin, mutta vasta miehenä, ei lapsena. En hyväksynyt lapsisotilaita.

– Minä todella petin poikani. Kärsin äidin tunnontuskia joka päivä. Sanoin hänelle, että Jumala antoi sinulle elämän ja muslimeina annamme henkemme Jumalan puolesta.

Elämä Syyriassa kävi Tania Joyalle kuitenkin liian tukalaksi ja hän myös koki, että hänen silloinen miehensä "omisti hänet". Monien vaiheiden jälkeen hän onnistui jättämään Syyrian ja muutti Texasiin Yhdysvaltoihin.

"Minut oli aivopesty"

Tania Joya sanoo, että hänet oltiin aivopesty. Taas uudessa kotimaassa oli tehtävä "käänteinen aivopesu". Joya jätti uskonnon kokonaan, ja nyt hän on myös uusissa naimisissa. Nykyisin hän kampanjoi radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.

Joyalla on kaksi pääasiallista selitystä sille, miksi hän sanojensa mukaan onnistui irtautumaan jihadismista.

– Koulutus. Tai ihan alkuun lapseni. Kun sain lapsia ja tajusin, miten lahjakkaita ja ihania he olivat, halusin heidän edistävän elämää enkä tuhoavan sitä. Halusin nähdä heidän kasvavan, en haudata heitä.

– Tiesin, että sellaista tapahtui. Äidit löysivät poikiaan kuolleina vankilan lattialta Lähi-idässä. Pelkäsin lasteni puolesta ja tiesin, että minun piti muuttua jäädäkseni henkiin ja nähdäkseni lasteni pärjäävän elämässä.

Haastattelun käännökset Saija Papinniemi.

Lue aiheesta lisää:

Isisin vierastaistelijoiden paluu piinaa Eurooppaa – Mitä tehdä mahdollisesti raskaisiin rikoksiin syyllistyneille ja heidän perheilleen?

Mykkänen: Suomi tukee tuomioistuimen perustamista Isis-taistelijoille

Rikosoikeuden professori Isis-taistelijoiden paluusta Suomeen: Hyvin epätodennäköistä, että heitä tuomittaisiin rikoksista

Amnestyn pääsihteeri vierastaistelijoiden perheistä: "Tuokaa kansalaisenne takaisin"

Illan Sannikka & Ukkola -ohjelmassa keskustellaan siitä, millainen uhka Isisin alueilta mahdollisesti palaavat ovat ja miten heidän kanssaan pitäisi toimia. Studiossa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) sekä tutkijat Pekka Hiltunen ja Antti Paronen. Sannikka & Ukkola TV1:ssä perjantai-iltana kello 20:00. Ohjelma on nähtävissä lähetyksen jälkeen jatkokeskustelun kanssa Areenasta täältä.

Kotimaisen elokuvan merkittävimmät palkinnot, Jussi-patsaat, on jaettu Helsingin Kaapelitehtaalla. Vuoden parhaan elokuvan palkinnon voitti Aleksi Salmenperän ohjaama Tyhjiö. Parhaan naispääosan Jussin sai Oona Airola elokuvasta Oma maa. Hannu-Pekka Björkman puolestaan pokkasi parhaan miespääosan palkinnon roolistaan Ihmisen osa -elokuvassa

Jusseista päättää Filmiaura, jonka jäsenet toimivat monissa eri tehtävissä elokuva-alalla.

Yle seurasi Jussi-gaalaa hetki hetkeltä. Ennen itse juhlatilaisuutta paikalle saapuvia vieraita haastatteli kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa.

Hetki hetkeltä seuranta:

Köyhtyykö Suomi kymmeniä miljoonia, kun nuuskan myynti ei ole sallittua? Onko täkäläinen liha ekologisempaa kuin riisi tai banaanit? Onko Suomi vanhoilla autoilla kyllästetty Euroopan Kuuba?

Ylen faktantarkistukseen valitaan lausuntoja, jotka sisältävät tarkistettavissa olevan faktan. Emme tutki mielipiteitä emmekä poliitikkojen arvioita tulevaisuudesta.

Väitteitä arvioidaan viisiportaisella asteikolla. Jos väitteen faktat täsmäävät, se on totta, mikäli eivät, se on väärin.

Jos väite on oikeilla jäljillä, mutta epätarkka, saa se leiman enimmäkseen totta. Mikäli väitteessä on virhe, mutta sen kaikkien faktojen ei voi suoraan sanoa olevan väärin tai jos se sisältää väärin tulkittuja tosiasioita, saa se leiman enimmäkseen väärin. Mikäli faktat ovat sellaisia, ettei niiden todenperäisyyttä voi arvottaa, katsotaan väite tulkinnanvaraiseksi.

Asteikon ääripäiksi valittiin nimenomaan totta-väärin, koska emme ota kantaa siihen, esittikö poliitikko virheellisen väitteen tietoisesti, eli valehteliko hän, vai oliko kyseessä vilpitön erhe.

Seuraamme muun muassa lehtihaastatteluissa ja vaalitenteissä esitettyjä väitteitä.

Koska vaalipuheita lauotaan monissa tilanteissa, emme pysty seuraamaan kaikkia väitteitä. Siksi pyysimme apua myös yleisöltä. Saimme päivässä noin 170 vinkkiä tarkistettaviksi väitteiksi. Vinkkejä voi edelleen lähettää osoitteeseen faktantarkistus@yle.fi, tai antaa lomakkeella, joka löytyy täältä.

Jotta väite olisi tarkistettavissa, tarvitsemme mahdollisimman tarkasti tiedon siitä, missä ja milloin väite on lausuttu, ja mikä on ollut sen tarkka sanamuoto. Vinkkejä toivotaan erityisesti tuoreista lausunnoista.

Tähän artikkeliin olemme koonneet poliitikkojen väitteitä, joiden tarkistamista meiltä yleisövihjeissä useimmin pyydettiin.

Seuraavan laajemman koosteen julkaisemme ensi viikolla.

Sipilä otti varaslähdön velkapuheillaan

Väite: Julkisen talouden velaksi eläminen on saatu loppumaan keskustan johdolla. Emme elä enää velaksi nuorten kustannuksella.

Lähteet: Keskustan vaaliohjelma, puoluejohtaja Juha Sipilän puhe Ylen vaalitentissä 20.3.

Tuomio: Ei pidä sikäli paikkaansa, että valtion ja kuntien talous on yhä alijäämäinen.

Valtion velan kasvu pysähtyi kyllä viime vuonna ja velkaa pystyttiin jopa lyhentämään, mutta kyse oli osin kertaluonteisista tekijöistä, kuten osakkeiden myyntituloista ja siitä, että valtionyhtiö Finnvera maksoi velkansa valtiolle ennenaikaisesti takaisin. Kuntataloudessa menot ovat kuitenkin suuremmat kuin tulot ja valtion budjettikin on tänä vuonna alijäämäinen, vahvistaa finanssineuvos Marja Paavonen valtiovarainministeriöstä.

Sipilän hallitus ilmoitti ohjelmassaan tavoittelevansa sitä, että velaksi eläminen lopetetaan vuonna 2021. On kuitenkin ennenaikaista sanoa, että tämä olisi jo tapahtunut. Paavonen sanoo, että viimeisimpien ennusteiden perusteella tasapainon tuntumaan päästään 2020-luvun puolella.

Sipilä liioitteli hallituksen vaikeaa lähtötilannetta

Väite: Sipilän hallitus lähti tilanteesta, jossa velkaa tuli ”miljoona euroa tunnissa, yötä päivää, pyhää, arkea”.

Lähde: Keskustajohtaja Sipilä Ylen vaalitentissä 20.3.

Tuomio: Valtiokonttorista kerrotaan Ylelle, että Sipilän hallituksen aloittaessa vuoden 2015 lainanottotarpeeksi arvioitiin 5,2 miljardia euroa. Kun luku jaetaan vuodessa olevien tuntien lukumäärällä, velanottotarpeeksi tulee lähes 600 000 euroa tunnissa.

Vuonna 2015 toteutunut budjettitalouden nettolainanotto oli kuitenkin pienempi. Tuntia kohti lisävelkaa tuli vuositasolla vajaat 500 000 euroa. Seuraavina vuosina lisävelan otto oli tätä pienempi. Sipilän väite on siis liioiteltu.

Sipilä luki SDP:n vaaliohjelmaa väärin

Väite: "Myös demarien ohjelmassa oli indeksien jäädytys."

Lähde: Sipilä Ylen vaalitentissä 20.3.

Tuomio: Sipilä kertoi Ylen vaalitentissä, että perusturvan indeksileikkauksiin ei ole ollut vaihtoehtoa, ja indeksijäädytykset olivat myös SDP:n ohjelmassa edellisvaaleissa.

SDP:n viime eduskuntavaalien ohjelmassa ja talouslinjassa 2015 ei ole mainintaa etuuksien indeksien jäädytyksestä.

Demarit eivät halunneet perusturvan indeksien jäädytystä myöskään ennen vuoden 2015 vaaleja tehdyissä puolueiden säästölistoissa. Säästölistassa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne esitti “indeksien osittaista jäädyttämistä”, mutta jäädyttämisen ulkopuolelle SDP linjasi jätettäväksi seuraavat: eläkkeet, lapsilisät, toimeentulotuki, opintotuki, työttömyysturva, vanhempain-ja sairauspäivärahat sekä vammaisetuudet, asumistuet, elatustuki, rintamalisät, sotilasvammakorvaukset ja sotilasavustukset.

Sipilän väite siitä, että SDP:n listalla olisi ollut perusturvan indeksien jäädytys on siis väärä.

Sipilän puheet työllisyydestä pitivät enimmäkseen kutinsa

Väite: Tällä hallituskaudella työllisyysaste on noussut viidellä prosenttiyksiköllä ja työpaikat ovat lisääntyneet 140 000:lla. ”Tällaista ei ole neljän vuoden historiassa tapahtunut Suomessa koskaan”.

Lähde: Sipilä Ylen vaalitentissä 20.3.

Tuomio: Sipilän puheet pitävät paikkansa, mitä tulee työllisyyden nousuun. Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli tammikuussa 138 000 enemmän ja työllisyysaste oli noussut 4,7 prosenttiyksikköä toukokuusta 2015, jolloin Sipilän hallitus aloitti.

Sen sijaan puheet siitä, että samanlaista työllisyyden nousua ei olisi Suomessa nähty, eivät näytä pitävän paikkaansa. Esimerkiksi 1990-luvun laman jälkeen vallassa olleen Paavo Lipposen I hallituksen kaudella työllisyys nousi Tilastokeskuksen lukujen perusteella nopeasti. Huhtikuusta 1995 huhtikuuhun 1999 työllisyysaste nousi 4,7 prosenttiyksikköä, eli saman verran kuin viimeiset luvut kertovat työllisyyden Sipilänkin kaudella nousseen.

Työllisten määrä vaikuttaa Tilastokeskuksen lukujen perusteella nousseen Lipposen kaudella enemmän, 191 000:lla. Kaikki luvut ovat kausivaihtelusta putsattuja.

Essayah mainosti suomalaista lihaa virheellisin perustein

Väite: "Verrattuna brasilialaiseen banaaniin kotimainen liha on ilmastoteko."

Lähde: Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, Ylen suuri vaalikeskustelu 14.3.

Tuomio: Lukuisissa yleisövihjeissä pyydettiin Yleä tarkistamaan useamman puheenjohtajan Ylen vaalikeskustelussa toistaman väitteen, että suomalainen liha on “ilmastoteko”.

Ilmastovaikutus koostuu muun muassa hiilidioksidi- ja metaanipäästöistä. Hiilijalanjälki ilmoitetaan yleensä hiilidioksidiekvivalenttina, joka kertoo, montaako kiloa hiilidioksidia kaikki tuotteen valmistamisesta syntyvät päästöt vastaavat.

Vaalikeskustelussa puhuttiin erityisesti naudanlihasta. Suomessa naudanlihan hiilijalanjälki vastaa Luonnonvarakeskuksen mukaan noin 20–30 kiloa hiilidioksidia per kilo lihaa. Se on enemmän kuin muilla lihoilla: porsaanlihalla ja broilerilla hiilijalanjälki vastaa noin kolmesta viiteen kiloa hiilidioksidia per kilo lihaa.

Kristillisdemokraattien Sari Essayah väitti, että brasilialainen banaani olisi ilmastovaikutuksiltaan suurempi kuin suomalainen liha. Brasiliasta Eurooppaan laivarahtina tuodun banaanin hiilijalanjälki vastaa noin 500 grammaa hiilidioksidia per kilo banaania. Essayahin väite on siis väärin.

Rinne hakoteillä suomalaisen ruuan päästöistä

Väite: "Ilmastopäästöjen näkökulmasta tänne ulkomailta tuotavat elintarvikkeet ovat ilmastohaitallisempia."

Lähde: SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, Iltalehti 17.3.

Tuomio: Myös Antti Rinne kutsui Ylen suuressa vaalikeskustelussa kotimaista lihaa ilmastoteoksi, ja Yleä pyydettiin tarkistamaan tämä väite. Ilman vertailukohtaa väitettä kotimaisesta lihasta ilmastotekona ei kuitenkaan voi sanoa todeksi tai epätodeksi.

Rinne tarkensi kantaansa myöhemmin. Hän lausui Iltalehdelle, että “ilmastopäästöjen näkökulmasta tänne ulkomailta tuotavat elintarvikkeet ovat ilmastohaitallisempia, ja sinne pitää laittaa enemmän veroa”. Lisäksi hän totesi, että laivaliikenteessä “on erittäin raskaat päästöt, se pitää näkyä myös hinnassa”.

Laivaliikenne muodostaa noin kolme prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, vaikka laivateitse kuljetetaan noin 90 prosenttia maailman rahdista. Laivat eivät siis ole erityisen suuri hiilidioksidipäästöjen lähde. Tästä huolimatta laivaliikenne ei ole merkityksetön saastuttaja. Paitsi hiilidioksidia, laivaliikenne tuottaa paljon esimerkiksi typpi- ja rikkipäästöjä. Ei ole selvää, mihin päästöihin Rinne viittaa, joten asia on tulkinnanvarainen.

Kokonaisuudessaan kuljetuksen päästöt muodostavat silti vain pienen osan kaikista ruoan ilmastovaikutuksista. Pääosa hiilijalanjäljestä syntyy ruoan tuotannossa. Tästä johtuen kotimainen tuote ei aina ole vastaavaa ulkomaista tuotetta vähäpäästöisempi.

Väite on siis väärin.

Halla-ahon väite lihan ekologisuudesta väärä

Väite: "Suomalainen liha on paljon ekologisempaa ja eettisempää ruokaa kuin riisi, jota kuskataan toisesta maailmankolkasta."

Lähde: Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, Ylen suuri vaalikeskustelu 14.3.

Tuomio: Koska Jussi Halla-aho ei tarkenna, mitä tarkoittaa eettisyydellä, jätetään tuo osa väitettä tarkastelun ulkopuolelle.

Euroopassa syödystä riisistä kaksi kolmasosaa viljellään Euroopassa. Riisiä kuitenkin tuodaan myös esimerkiksi Aasiasta. Koska Halla-aho viittaa toiseen maailmankolkkaan, tarkastellaan Aasiasta tuotavaa riisiä.

Päästöt vaihtelevat riippuen muun muassa viljelyalueesta ja riisilajikkeesta, mutta esimerkiksi Kiinassa viljellyn riisin päästöt vastaavat noin 1,5–2,5 kiloa hiilidioksidia per kilo riisiä. Tämä on paljon verrattuna esimerkiksi kotimaisiin viljoihin, mutta vähän verrattuna lihan päästöihin. Halla-ahon väite on siis väärin.

Halla-aho väärässä sähköauton energiankulutuksesta

Väite: Sähköauto painaa puolitoista kertaa enemmän kuin polttomoottoriauto, joten sen liikuttaminen vaatii enemmän energiaa.

Lähde: Jussi Halla-aho, Ylen suuri vaalikeskustelu 14.3.

Tuomio: Väite on osin tulkinnanvarainen, sillä Halla-aho ei täsmennä, mitä hän vertailee. Eri automerkkien ja -mallien painot eroavat toisistaan huomattavasti.

Sähköauton akut tuovat lisäpainoa, joten sähköautot ovat yleensä painavampia kuin saman kokoluokan polttomoottoriautot. Luku voi nousta Halla-ahon kuvailemaan puolitoistakertaiseen painoon, mutta ero ei aina ole näin suuri.

Väite sähköauton vaatimasta energiasta on selkeämpi.

Sähkömoottorissa on polttomoottoria korkeampi voimansiirron hyötysuhde. Tämän takia sähköauto kuluttaa painoerosta huolimatta liikkuessaan vähemmän energiaa kuin polttomoottoriauto.

Halla-ahon väite on siis väärin.

Terho liioitteli Suomen autokannan ikääntymistä

Väite: "Mehän olemme nyt Euroopan Kuuba autokannalta."

Lähde: Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho, Ylen suuri vaalikeskustelu 14.3.

Tuomio: Kuuba tunnetaan erittäin vanhasta autokannastaan. Maahan tuotiin 1950-luvulla paljon autoja, mutta tuonti pysähtyi Yhdysvaltain asettaman kauppasaarron takia käytännössä kokonaan. Vanhat autot korostuvat siksi edelleen maan autokannassa.

Suomen autokanta on muuhun Eurooppaan vertaillen vanhahkoa ja vanhentuu. Se ei kuitenkaan ole poikkeuksellisen vanhaa tai Euroopan vanhinta.

Tällä hetkellä autokannan keski-ikä on hieman yli 12 vuotta. Vertailukelpoinen tilasto ulottuu vuoteen 2007, ja tänä aikana keski-ikä on noussut noin kahdella vuodella.

Eurooppalaisittain tuorein vertailuraportti vertailee maita vuoden 2016 lukujen pohjalta. Tuolloin Suomen autokannan keski-ikä oli 11,8 vuotta.

Raportin mukaan Länsi-Euroopassa vielä Suomea vanhempi autokanta oli vuonna 2016 Kreikassa (15,0 vuotta), Portugalissa (12,5 vuotta) ja Espanjassa (11,9 vuotta). Myös Itä-Euroopassa on useita autokannaltaan Suomea iäkkäämpiä maita. EU:n keskiarvo autokannan iälle on 10,5 vuotta. Naapurimaistamme Virossa autokannan keski-ikä on 14,6 vuotta, Norjassa 10,6 vuotta, Ruotsissa 9,9 vuotta ja Tanskassa 8,4 vuotta.

Terhon väite Suomesta Euroopan Kuubana on siis väärin.

Perussuomalaiset vähätteli opetuksen määrää ammattikouluissa

Väite: Ammattikouluissa ei juuri ole suomalaisille nuorille opetusta.

Lähde: Perussuomalaisten vaaliohjelma

Tuomio: Väite on väärin. Tilastokeskuksen mukaan tutkintoon johtavassa ammatillisessa koulutuksessa opiskeli vuoden 2017 aikana 327 000 opiskelijaa. Heistä valtaosa on suomalaisia.

Opetushallituksen lukujen mukaan lähiopetuksen määrä ammatillisessa peruskoulutuksessa laski vuosina 2010–2016 melkein 18 prosenttia, kertoo koulutuspolitiikan asiantuntija Samuli Maxenius Suomen ammattiin opiskelevien liitosta SAKKI:sta. Lähiopetusta järjestettiin 2016 lähes 8,4 miljoonaa tuntia.

Perussuomalaiset väittää, ettei opetusta juuri järjestetä. Se on hieman epämääräinen määre, mutta viittaa siihen, että opetuksen määrä olisi hyvin vähäinen.

Tämä ei pidä tilastojen valossa paikkaansa.

Perussuomalainen liioitteli vierastaistelijoiden määrää

Väite: Suomessa on jo 80 vierastaistelijaa, yli 300 Supon seuraamaa riskihenkilöä ja yli 6 000 maan alle painunutta turvapaikanhakijaa.

Lähde: Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Sebastian Tynkkynen Twitter-tilillään 13.3.

Tuomio: Tynkkysen väite sisältää kolme lukua, joista kaksi on väärin.

Suojelupoliisin mukaan Suomesta on lähtenyt yli tunnistettua 80 vierastaistelijaa Irakin ja Syyrian konfliktialueille. Heistä arviolta noin 20 on palannut Suomeen. Supo arvelee, että alueella on yhä kymmeniä henkilöitä, joilla on sidoksia Suomeen. Osa lähteneistä on kuollut. Supon tarkkailemien terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä oli viime vuoden lopulla noin 370.

Poliisihallituksen mukaan Suomesta on kadonnut vuodesta 2015 lähtien noin 7 400 turvapaikanhakijaa. Koska kyse on kadonneista, ei voi tietää, kuinka moni heistä on yhä Suomessa. Osa on luultavasti palannut kotimaihinsa tai mennyt muualle Eurooppaan. Maahanmuuttoviraston mukaan muissa EU-maissa tavattiin vuosina 2016–2018 yli 5 100 Suomessa turvapaikkaa hakenutta henkilöä.

Kristilliset väärässä, että lapset olisivat vain tyttöjä tai poikia

Väite: "Tähän maahan ja maailmaan synnytään vain tytöiksi ja pojiksi. Se on biologinen tosiasia."

Lähde: Kristillisdemokraattien Sakari Smeds, Yle Radio Yhden Ykkösaamun ja Aamu-tv:n vaalikeskustelu 19.3.

Tuomio: Lapsen syntyessä hänen sukupuolensa tavallisesti määritetään jo synnytyssairaalassa. Tieto sukupuolesta lähetetään väestörekisteriin.

Mutta on myös lapsia, joista ei heidän syntyessään voida sanoa, ovatko he tyttöja tai poikia. Näiden lasten sukupuolen määrittelee yleensä myöhemmin lääkäri.

Oikeusministeriön selvitys kertoo, että jopa 1/200 ihmisestä syntyy kehoon, jossa vaikkapa geenit, hormonit ja sukupuolielimet eivät noudata niitä kriteereitä, joilla yleensä määritellään ihmisen olevan mies tai nainen.

Setan arvion mukaan intersukupuolisia ihmisiä on 0,5 prosenttia väestöstä.

Kristillisdemokrraattien puheenjohtaja Sari Essayah myönsi translakikeskustelussa Ylen tv-vaalitentissä 19.3., että on olemassa myös intersukupuolisia ihmisiä.

Väite siitä, että ihminen syntyy ainoastaan joko tytöksi tai pojaksi on väärä.

Vihreiden rinnastus perustulosta ja nykyetuuksista sinne päin

Väite: Vihreiden kaikille maksettava 600 euron vastikkeeton perustulo on saman suuruinen kuin nykyiset "minimivähimmäisetuudet".

Lähde: Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen Ylen Aamu-tv ja Ykkösaamu 21.3.

Tuomio: Kaikkien pienimmillään nykyinen viimesijainen vähimmäisetuus on 497,29 kuukaudessa. Tämän verran voi siis saada toimeentulotukea, jos ihmisellä ei ole lainkaan muita tuloja eikä toimeentulotuen perusosan ulkopuolisia menoja.

Mutta lisäksi perustoimeentulotuella korvataan perusosan lisäksi muun muassa asumiskustannukset sekä terveydenhoidon menoja. Määrä riippuu siitä, miten paljon näihin oikeasti kuluu rahaa.

Lisäksi suuri osa perustoimeentulotuen saajista saa asumistukea, joka ei sisälly perustoimeentulotukeen.

Kelan maksamat työttömyysetuudet ja vähimmäismääräiset päivärahat ovat molemmat on noin 697 euroa. Näitä etuuksia verotetaan yleisesti 20 prosentilla, joten käteen jäävä raha on 557 euroa kuukaudessa .

Vihreiden ehdottama 600 euron perustulo ei ole siis samansuuruinen kuin nykyiset "vähimmäisetuudet". Väite on ainakin osin väärin.

RKP arvioi nuuskan verotuottoja liian terhakasti

Väite: “(Nuuskan myynnissä) Suomi menettää noin 50 miljoonaa euroa vuodessa rahaa verotuloja, jotka nyt menevät Ruotsiin”

Lähde: RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson, Ylen puheenjohtajatentti 18.3.

Tuomio: Faktantarkistusta pyydettiin RKP:n Anna-Maja Henrikssonin väitteeseen Ylen puheenjohtajatentissä. Häneltä kysyttiin nuuskan myynnin laillistamisesta ja hän kertoi kannattavansa ajatusta. Eräänä perusteluna Henriksson totesi, että “tässähän Suomi menettää noin 50 miljoonaa euroa vuodessa rahaa verotuloja, jotka nyt menevät Ruotsiin”

Väitteen ehti tarkistamaan ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Henrikssonin luku näyttäisi olevan peräisin Ylen jutusta, jossa Tulli arvioi pimeän nuuskakaupan arvoksi jopa 50 miljoonaa euroa.

Mikäli nuuskan myynti laillistettaisiin Suomessa, ei tiedetä, kuinka suureksi nuuskakaupan arvo Suomessa asettuisi. Kyseessä on tulevan ennustaminen.

Tällä hetkellä Ruotsiin menevien verotulojen osalta tilanne ei ole juuri selkeämpi, sillä hämärän nuuskakaupan koosta on tarjolla vain arvioita, ei tarkkoja lukuja. Kuitenkin, jos koko laittoman nuuskakaupan arvoksi arvioidaan 50 miljoonaa, jää tästä verottajalle huomattavasti pienempi summa.

Väite on siis enimmäkseen väärin.

Linkki Ylen vaalikoneeseen

Eduskuntavaalit 2019

Käyn koulussa neljänä päivänä viikossa, perjantaisin olen lakossa. Atte Ahokas

"Aloitin ilmastolakon vähän ennen joulua.

Käyn koulussa neljänä päivänä viikossa, perjantaisin olen lakossa. Silloin menen jonkin päättävän elimen luokse kylttien kanssa. Minulla on pari kylttiä, joita käytän paljon, mutta ne ovat pelkkää pahvia ja alkaneet kärsiä Suomen talviolosuhteissa.

Yritän rakentaa ilmastolakkoilun liikettä Suomessa.

Tammikuussa järjestin ilmastolakon kotipaikkakunnallani Jokioisilla. Kaikki oppilaat saivat mennä lakkoon, jos opettaja antoi luvan.

Istuimme kirjaston rappusilla, juttelimme ilmastonmuutoksesta ja mietimme, mitä me nuoret voisimme tehdä. Itse yritän vähentää lihan syömistä, ja kotona on aloitettu muovin kierrättäminen. Mietin paljon kulutuskulttuuria. Kaikissa arjen valinnoissa pitäisi ajatella, onko tämä oikeasti tarpeellista ja olisiko tästä jokin ekologisempi vaihtoehto.

Greta on meille inspiraation lähde ja liikkeen edustaja. Atte Ahokas

Ensimmäisen lakon jälkeen on ollut paljon haastatteluja ja tapahtumia. Se on tärkeää, koska me nuoret emme saa äänestää. Meidän täytyy vaikuttaa mediassa ja somessa.

Pidämme paljon yhteyttä kansainvälisten ilmastolakkoilijoiden kanssa. On videopuheluita ja organisointikokouksia. Johtajaa meillä ei ole. Greta on meille inspiraation lähde ja liikkeen edustaja.

Meillä on muutama perusperiaate: päästöt alas ja ei väkivaltaa. Niiden sisällä jokainen saa tehdä mitä haluaa.

Välillä käyn neuvomassa nuoria, jotka suunnittelevat lakkoon menemistä. Neuvon, että kannattaa olla yhteydessä paikallismedioihin ja kertoa tapahtumasta. Sosiaalisessa mediassa kannattaa kertoa lakosta kavereille, ja poliisille pitää tehdä ilmoitus mielenilmauksesta.

Puolessa vuodessa liike on kasvanut paljon. Kun tulee kesä ja lämpimämmät säät, yritämme järjestää muitakin aktiviteetteja.

Joiltain koulukavereilta on tullut negatiivista huutelua, ja äiti kysyi, onko tämä rakentava tapa vaikuttaa. Atte Ahokas

Olen yllättynyt siitä, miten huonosti suomalaiset ovat lähteneet mukaan. Olen puhunut lakoista niile, jotka ovat jo valmiiksi olleet kiinnostuneita ilmastoasioista. Heistä monet ovat vähän hikkejä, eivätkä halua olla koulusta pois.

Minun lakkoiluuni on suhtauduttu yllättävän positiivisesti. Joiltain koulukavereilta on tullut negatiivista huutelua, ja äiti kysyi, onko tämä rakentava tapa vaikuttaa. Sen jälkeen kun pääsin A-studioon, äitikin myönsi, että on se ihan hyvä.

Olen käyttänyt ilmastoasioihin viime kuukausina paljon aikaa. Koulussa on tulossa jonkin verran kokeita, joten jakson lopusta tulee varmaan aika raskas. Pitäisi tehdä yhteiskuntaopin tutkielma ja äidinkielen kirjaessee. Ruotsissa on s-passiivia ja jotain muita kielioppiasioita.

Nyt meidän on pakko toimia, koska poliitikot ovat epäonnistuneet ja pettäneet meidän sukupolvemme. Atte Ahokas

Tavoitteemme on, että Suomi kääntää ilmastopoliittisesti täysin suuntansa. Päästöjä täytyy vähentää radikaalisti, kasvattaa hiilinieluja ja ottaa kansainvälinen johtajuusasema ilmastopolitiikassa.

On harhaluulo, ettei meidän elinaikanamme tapahdu mitään. Elämme niin globalisoituneessa maailmassa, että vaikka katastofit eivät iskisi suoraan Suomeen, vaikutukset voivat näkyä täälläkin tosi radikaalisti.

On vähän epäreilua, että nuorten täytyy nyt toimia vetäjinä. Ei ole meidän työmme hoitaa näitä asioita, se on poliitikkojen työ. Nyt meidän on pakko toimia, koska poliitikot ovat epäonnistuneet ja pettäneet meidän sukupolvemme. Jos päästöjä ei saada laskuun, ei pian enää ole Suomea. Ei ole enää kuluttajia, tuottajia ja valtiota, jos kaikki on tuhoutunut.

Ilmastoahdistus on auttanut minua toimimaan.

Aion jatkaa aktivismia niin kauan kuin jaksan. Välillä tulee sellainen olo, että voisi vain mennä sänkyyn makaamaan, mutta on tämä ollut tosi palkitsevaa ja mukavaa. Olen voinut paremmin sen jälkeen, kun menin ilmastolakkoon ja aloin tehdä jotain konkreettista.

Ahdistus on kadonnut."

Olen korkealla, lumisen vuoren päällä. Kauempana edessäni on hissi, jonka vaijeri vaikertaa uhkaavasti tuulessa. Katson alaspäin. Seison hauraalla sillalla. Sen lautojen välistä näkyy hurja pudotus alas.

Minulla ei pitänyt olla korkean paikan kammoa. Nyt huojun paikallani, koska en uskalla liikkua. Hissi tipahtaa, silta romahtaa, ja niin romahdan minäkin. Melkein takamukselleni.

Tällainen oli Ylen toimittajan kokemus virtuaalitodellisuuspelistä Kajaanin taidemuseolla. Yllä kuvatut tunteet ja reaktiot voi todistaa omin silmin tämän jutun videosta.

Peli pohjautuu kuvataiteilija Suvi Solkion yhteisölliseen teokseen Painajaisista paksu peite. Teoksen taustalla on vanha kansanuskomus, jonka mukaan painajainen on elävä olento, joka yön turvin hiipii viattoman nukkujan päälle ja tukahduttaa hänet kuoliaaksi.

Solkion teoksessa vanhaan punaiseen täkkiin on kirjottu hopealangalla ihmisten kokemia painajaisia. Virtuaalitodellisuudessa taideteos muuttuu eläväksi kokemukseksi.

– Painajaiset kiehtovat ihmisiä. Ne ovat kuin siirtymä pois todellisuudesta. Uniin ei voi itse vaikuttaa, eikä painajaisista pääse pois, mutta pelin voi keskeyttää, jos se ahdistaa liikaa, Kajaanin taidemuseon intendentti Sanna Ojanne kertoo.

Virtuaalitodellisuuspeliin valikoitui viisi painajaista, jotka herättävät ihmisissä erilaisia tunnetiloja. Jyrkänteen reunalla huojumisen lisäksi pelaaja voi tuntea kauhua upotessaan merenalaiseen kuiluun tai kokea aavemaisen evakkojoukon kohtaamisen.

– Virtuaalitodellisuus huijaa aisteja todella hyvin. Kun laitat lasit päähäsi, tunnet olevasi pelin sisällä. Se vaikuttaa vahvasti tunteisiin, ja siksi peliin uppoutuu niin helposti, Anssi Höykinpuro sanoo.

– Kolmiulotteisessa maailmassa kokemus on hyvin todellinen. Se voi aiheuttaa myös hyvin voimakkaita fyysisiä tuntemuksia. Ihmiset ovat horjuneet täällä, eli peli on tuntunut lihaksissa asti, Sanna Ojanne jatkaa.

Onko kyseessä peli vai taideteos?

Virtuaalitodellisuus on vallannut viihde- ja elokuvamaailman, mutta VR-tekniikkaa hyödynnetään yhä useammin myös nykytaiteessa. Virtuaaliteoksiin voi tutustua Suomessa esimerkiksi Kiasman verkkotaiteen kokoelmassa. Tulevaisuuden taidemuseossa kaikki teokset voivat olla nähtävillä missä päin maailmaa tahansa, koska museokierroksen voi tehdä virtuaalisesti.

Kajaanissa ei olla vielä niin pitkällä. Unimaailmaan sukeltava VR-peli on taidemuseon ensikosketus virtuaalitodellisuuteen. Myös pelikehittäjille nykytaideteoksen käyttäminen pelin lähteenä oli aivan uutta.

– Pelin tekeminen oli enemmän kokemus kuin tekninen suoritus. Oli mielenkiintoista käyttää lähdeteosta pohjana, meillä oli paljon enemmän vapauksia kuin yleensä eikä kaikkea tarvinnut keksiä alusta asti, Kajaanin ammattikorkeakoulun pelikehitystiimin ohjelmoija Anssi Höykinpuro sanoo.

Samalla tavalla kuin taiteessa, myös virtuaalitulevaisuuspelissä jokainen kokemus on omanlaisensa. Oikeaa tai väärää tulkintaa ei ole.

– Ihminen lähestyy asioita omasta kokemusmaailmastaan käsin. Joku painajainen voi kauhistuttaa yhtä, mutta toisesta se ei tunnu miltään. Pelissä näkyy myös se, miten painajaisen kykenee vastaanottamaan, Ojanne sanoo.

VR-pelissä taide ja teknologia yhdistyvät, mutta onko se enemmän peli kuin taideteos? Ojanteen mukaan vastaus riippuu siitä, kuka sen määrittelee, ja miten asian haluaa nähdä.

– Samalla tavalla voi kysyä, missä kulkee videotaiteen ja elokuvan raja. Koska peli on lähtenyt taideteoksesta, se voi kulkea siinä rajamailla. Kumpikin on kulttuuria ja molemmissa on käytetty luovuutta, Ojanne sanoo.

Painajaisten kokemiselle ikäraja

Kajaanin taidemuseon virtuaalitodellisuuspeli on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Vaikka museot ovat yleensä avoinna kaikille, VR-pelin painajaisten kokemiselle on asetettu 15 vuoden ikäraja.

– Joskus museo saattaa asettaa ikärajoja turvatakseen oman selustansa. Se on kuitenkin hyvin harvinaista, intendentti Sanna Ojanne kertoo.

Tällä kertaa ikäraja tuli pelin tekijöiden puolelta. Ohjelmoija Anssi Hyökinpuro perustelee, että myös kauhupeleille ja -elokuville on ikärajat.

– Myös nuoret näkevät painajaisia, mutta pelin ahdistavuuden takia halusimme laittaa siihen ikärajan. Emme halua aiheuttaa kenellekään traumoja tai herättää sellaisia tunteita, joita he eivät ehkä osaa vielä käsitellä, Hyökinpuro sanoo.

VR-peliä pelaamalla museon kävijät voivat tutustua myös lähteenä toimineeseen nykytaideteokseen. Se voi houkutella museoon myös sellaisia kävijöitä, jotka eivät siellä muutoin kävisi.

– Toivomme, että taide avautuu näin laajemmalle yleisölle, ja saisimme houkuteltua taidemuseoon myös uutta, nuorta yleisöä, Ojanne sanoo.

Uskaltaisitko hypätä VR-painajaiseen? Millaisia ajatuksia virtuaalitodellisuuden rantautuminen taiteeseen herättää? Voit keskustella aiheesta jutun lopussa kello 22.00 saakka.

Lue lisää:

Kun ihmiset alkoivat treenata virtuaalisesti, ovet avautuivat kajaanilaiselle firmalle – nyt liikuntalaitteissa hikoillaan ympäri maailmaa

"Kuin olisi vieressä ja osoittaisi sormella" – Kun auto hajoaa keskelle korpea, mekaanikko voi saada korjausohjeet silmille Australiasta

Kolmiulotteiset mallit tehokäytössä sairaalan rakennusprojektissa – virtuaalitodellisuus auttaa pysymään budjetissa

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on raskaana, kertoo Lännen Media. Vauvan laskettu syntymäaika on syyskuun puolivälissä.

Saarikko kertoo Lännen Medialle, ettei ole joutunut perumaan ministerin ohjelmasta tehtäviään raskauden takia. Saarikko sanoo haluavansa olla rehellinen äänestäjilleen ja päätti siksi kertoa perheenlisäyksestä.

– Alkuraskauden oireet eivät kuitenkaan jääneet huomaamatta. Kun vanhustyön kriisi oli voimakkaimmillaan ja sote-kattila kuumeni, niin samaan aikaan olin väsynyt ja huonovointinen, hän sanoo haastattelussa.

Venäjä valtasi Krimin niemimaan vuonna 2014 ja Suomessakin reagoitiin lainsäädännön muutoksella. Jos maahan saapuu tunnuksettomia joukkoja, niitä kohtaan voidaan reagoida välittömästi.

Nato muutti strategiaansa syyskuussa 2014. Silloin käynnistyi merkittävä valmiuden parantaminen.

– Se ehkä kuvaa yleiseurooppalaista linjaa. Havahduttiin ehkä siihen, ettei olla valmiita nopeisiin toimiin ja päätöksentekoprosesseihin. Näin tässä on Itämeren ympärillä tapahtunut, puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg sanoi lauantaina TV1:n Ykkösaamussa.

Ruotsi muun muassa muutti linjaustaan, jossa heidän päätehtävänsä olivat kansainvälisistä operaatioista. Ruotsissa palattiin kotimaan puolustuksen painottamiseen ja valmiuden parantamiseen.

Sekä Venäjä että Nato ovat lisänneet sotilaallista aktiivisuuttaan Itämerellä. Venäjä on uudelleenorganisoinut läntisen sekä arktisen sotilaspiirinsä ja tuonut alueelle uutta kalustoa ja joukkoja.

Myös Natojoukkoja on lisätty Baltiaan. Yhdysvallat on Lindbergin mukaan panostanut miljardeja Eurooppaan tuotujen joukkojen harjoituksiin ja infrastruktuuriin.

– Kaikki tekemisen taso ja sotilaallinen aktiviteetti on viimeiset viisi vuotta kasvanut, puolustusvoimien komentaja arvioi.

Suomella kohtalainen pelote

Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa Suomi ei lopettanut suureen reserviin perustuvaa puolustustaan. Jarmo Lindbergin mukaan tämä säilyy jatkossakin, vaikka eri puolustushaaroille on hankittu uutta suorituskykyä.

Maavoimien liikkuvuutta ja tulikykyä lisäävät panssarit, uudet telatykit ja raketinheittimet. Merivoimille on hankittu uusia miinantorjunta-aluksia ja strateginen hanke tähtää korvettien hankkimiseen.

Maavoimissa on koko ajan valmiuskomppanioita, jotka pystyvät lähtemään liikkeelle nopeasti. Lindbergin mukaan näitä ollaan kasvattamassa pataljoonan kokoisiksi.

Ilmavoimien Hornetien asejärjestelmiä on uudistettu ja koneet ovat toimintakykyisiä 20-luvun puoliväliin.

Ilmavoimille uusi hävittäjä skenaarion perusteella

Hornetien korvaajiksi tulevien ilmavoimien uusien hävittäjien hankinta on parhaillaan käynnissä. Ensimmäisiin tarjouksiin on annettu vastaukset tammikuussa.

Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg oli itse lentäjänä mukana ottamassa Horneteja käyttöön. Silloin siirryttiin 60-luvun tekniikasta 90-luvulle.

Nyt käytävässä HX-hankkeessa hyppäys on pienempi. Hornet on kuin yksittäistaistelija tai osa osastoa. Tulevat koneet ovat Lindbergin mukaan osa laajempaa verkkoa.

Uusien lentokoneiden hintahaarukka on seitsemästä kymmeneen miljardia euroa.

– Tässähän ei ole pyydetty tarjoajilta, että antakaa meille hävittäjä hävittäjän tilalle. On kuvattu skenaario ja sanottu, että meillä on tällainen ongelma ja te valmistatte tämänkaltaisia laitteita. Kertokaa, miten ratkaisette tämän ongelman, Jarmo Lindberg kertoo hävittäjähankinnan toteutusta.

Näin arvioidaan kokonaissuorituskyky, joka sisältää eri asevaihtoehdot. Eri valmistajilla kombinaatiot ovat erilaisia ja nyt katsotaan, mitä sieltä tulee.

Kiinnostus arktisia alueita kohtaan kasvaa

Pohjois-Eurooppa kiinnostaa uudelleen Naton jäsenmaista muun muassa Britanniaa ja Ranskaa, jotka ovat uusimassa tai uusineet arktisia strategioitaan.

Parhaillaan suomalaisia joukkoja on mukana isossa sotaharjoituksessa Ruotsissa. Lindbergin mukaan yhteistyö Ruotsin kanssa on kehittynyt edullisella tavalla. Sotilaille ei ole asetettu rajoitteita tämän yhteistyön lisäämiselle.

– Viime vuosina kuten nytkin suomalaisjoukot ovat harjoituksessa puolustamassa Ruotsia sen omien joukkojen kanssa.

Yhteistoimintaa Naton kanssa on tehty jo vuodesta 1994 alkaen rauhankumppanuussopimuksen mukaisesti. Viime marraskuussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan arvioi, ettei laadullisesti uusien avausten tarvetta tuskin on.

Jarmo Lindberg on ylipäällikön kanssa samaa mieltä, eikä näe tarvetta kasvattaa harjoitusmääriä nykyisestä.

Naiset tervetulleita vapaaehtoiseen palvelukseen

Tällä hetkellä yleinen asevelvollisuus koskee miehiä ja naiset voivat hakeutua vapaaehtoisina varusmiespalvelukseen.

Nuorten puolustustahdossa on viimeisten mittausten mukaan tapahtunut notkahdus. Jarmo Lindbergin mukaan yksilötasolla kuitenkin maanpuolustustahto on kuitenkin edelleen korkea.

Puolustusvoimat on uusimassa koulutusjärjestelmäänsä, jonka Lindberg uskoo vaikuttavan nuorten asenteisiin.

– Jos ulotetaan sellaisenaan maanpuolustusvelvoite naisiin ja kutsunnat miehiin ja naisiin yhtälaisesti, niin sitten meiltä loppuu kapasiteetti, puolustusvoimien komentaja sanoo.

Nykyinen varuskuntaverkosto on rakennettu Lindbergin mukaan hyvin tarkasti nykyiselle koulutusvolyymille. Naiset ovat erittäin tervetulleita vapaaehtoiseen asepalvelukseen, ja tänä vuonna halukkaiden määrä on toiseksi korkein kautta aikojen.

– Jos määrät räjähtävät, niin silloin meidän infrastruktuurimme ei syö sitä sisäänsä, Jarmo Lindberg määrittelee.

Hänen kautensa puolustusvoimien komentajana päättyy heinäkuun lopussa, eikä hän ole hakenut jatkokautta. Lindbergin mukaan hänellä on puolen vuoden karenssi. Jatkosuunnitelmat ovat sen jälkeen avoinna.

IPCC:n raportti läsähti tajuntaan jotenkin eri tavalla kuin ennen. Laura Kolehmainen

"Lokakuussa 2018 koin ilmastoherätyksen.

Ilmastonmuutos on huolestuttanut minua jo pitkään, mutta sillä kertaa IPCC:n raportti läsähti tajuntaan jotenkin eri tavalla kuin ennen. Tuli olo, että nyt pitää tehdä jotain, jos halutaan joskus tehdä jotain.

Siihen aikaan puhuttiin paljon politiikan supervuodesta 2019. Samana vuonna on kahdet vaalit ja Suomi toimii EU:n puheenjohtajamaana.

Aloin funtsia asiaa ja tajusin, että tässä on kerrankin tilaisuus ohittaa se iänikuinen keskustelu, jonka mukaan pieni Suomi ei voi tehdä mitään, koska kiinalaiset ja intialaiset saastuttavat niin paljon. Nyt on ainakin nimellisesti mahdollisuus johtaa yhtä maailman isoimmista saastuttajista ja ilmastonmuutoksen mahdollisista ratkaisijoista.

Lokakuussa päätin perustaa kampanjan. Sen jälkeen kaikki on tapahtunut supernopeasti. Kysyimme kavereiden kanssa Fingolta ja ympäristöministeriöltä, miten ilmastopolitiikkaan vaikutetaan. Menin ilmastomarssille ja peruin sukupäivälliset.

Ajattelin, että on siistiä alkaa tehdä isoa kunnianhimoista projektia, jolla on pienet mahdollisuudet onnistua.

Kulutusvalinnoista saarnataan myös tyypeille, joilla ei ole massia tai resursseja muokata elämäänsä kestävämmäksi. Laura Kolehmainen

Tärkein tavoitteemme on se, että Suomen pitää ajaa 1,5 asteen tavoitetta tiukasti EU:ssa. Haluamme sen myös seuraavaan hallitusohjelmaan. Haluamme, että Suomi on tulevaisuudessa globaali ilmastojohtaja ja aloittaa sen olemalla ilmastojohtaja tänä vuonna EU:n puheenjohtajakaudella.

Suomi päättää lähes kaikkien neuvoston kokousten agendat, joten ilmastotavoitteiden päivittäminen on mahdollista. Suomessa voitaisiin myös järjestää ilmastohuippukokous.

Kansalaisen tärkein ilmastoteko on vaikuttaa päättäjiin.

Viime lokakuuhun asti Suomessa keskityttiin siihen, miten kaikki voivat yksilöinä pienentää hiilijalanjälkeään. Se on ihan lillukanvarsia ja piipertelyä.

Kulutusvalinnoista saarnataan myös tyypeille, joilla ei ole massia tai resursseja muokata elämäänsä kestävämmäksi. Kahdentoista vuoden aikana yhteiskunnan perustat on ajateltava uusiksi. Tarvitaan yhteiskunnan transformaatio siihen, että vähäpäästöisempi vaihtoehto on default.

Yhteiskuntaa halukkaimpia rakentamaan ovat nuoret, koska he eivät vielä muutenkaan tiedä, miten he tätä elämää rupeaisivat elämään. Siksi meidän vetoomuksemme saa allekirjoittaa, vaikka olisi alle 18-vuotias.

On mahdoton uskoa siihen, että tarvittava muutos tulisi. Laura Kolehmainen

Eniten minua ahdistaa massan hitaus. Suomalaisessa politiikassa keskustelu ilmastonmuutoksesta on eturyhmien välistä neuvottelua siitä, kenen pitää maksaa kustannukset. Kaikesta paistaa läpi, ettei kunnianhimon taso ole riittävä. On mahdoton uskoa siihen, että tarvittava muutos tulisi.

Viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että Ilmastoveivi saattaa onnistua.Samalla olen alkanut potea hiipivää tunnetta siitä, ettei tämäkään ole tarpeeksi.

Vaikka onnistuisimme täydellisesti, tuho tulee.

Mutta ei se tarkoita, että heitän pyyhkeen kehään ja hanskat tiskiin ja lähden Balille. Minulla on ehkä vähän kornisti sellainen ajatus, että haluan ainakin ajatella, että olen tehnyt kaikkeni, vaikka sitten kävisikin kehnosti."

Ilmastoveivi2019-vetoomuksen voi lukea ja allekirjoittaa täällä: https://www.ilmastoveivi2019.fi/

Lue myös:

16-vuotias Atte Ahokas on perjantaisin lakossa: "Poliitikot ovat epäonnistuneet ja pettäneet meidän sukupolvemme"

BARCELONA/MÁLAGA Sinistä kieltään riiputtava kiinanpystykorva tervehtii eläinkaupan asiakasta hyppimällä villisti vasten koppinsa lasiseinää. Koiran kaverina kaupan perällä sijaitsevassa karsinassa on siperianhuskyn pentu, joka järsii jyrsijöiden häkeistä tuttua vesipulloa.

Jyrsijöistä muistuttaa myös puru, jota on levitetty lasivitriinien näköisten koppien pohjalle.

Viereisissä kopeissa käy yhtä kova kuhina: suosituimpiin rotuihin kuuluvat pennut juoksevat niissä ympyrää. Pieniä koiria on yhdessä karsinassa noin viisi, suurempien rotujen edustajia vähemmän.

Barcelonan keskustassa sijaitsevan eläinkaupan kolmekymppinen myyjänainen esittelee pentuja innokkaasti.

– Tämän saa nyt halvemmalla, koska se on vähän vanhempi, hän sanoo ja osoittaa maltankoiran pentua.

Halpa tarkoittaa 400 euroa. Suomessa samanlaisesta koirasta saa pulittaa rotuyhdistyksen suositusten mukaan noin 2 000 euroa.

Pyydän myyjältä lupaa ottaa videota ja kuvia koirista. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan ennen kuin kerron olevani toimittaja. Silloin hän sanoo, ettei oikeastaan voisi puhua koirien tilanteesta.

Vaikka Barcelonassa koirien myynti kaupoissa on sallittua, liikkeiden omistajat eivät innostu julkisuudesta. Eläinsuojelujärjestöt ovat kampanjoineet myynnin kieltämiseksi, sillä niiden mielestä koiria pidetään kaupoissa niille sopimattomissa oloissa.

Myyjä kehottaa minua kääntymään omistajan puoleen mutta suostuu kuitenkin kommentoimaan koirakauppaa nimettömänä.

Espanjalaiset ovat koirakansaa: arviolta joka neljännessä kodissa on koira. Maatalous- ja ympäristöministeriön mukaan koiria oli vuonna 2015 lähes 7,5 miljoonaa.

Koirakauppa käy vilkkaana paitsi liikkeissä, myös netissä. Sekalaisia ilmoituksia sisältävällä Mil Anuncios -palstalla on pelkästään Barcelonassa myytävänä hieman yli tuhat koiraa.

Koira saatetaan hankkia päähänpistosta. Pennut ovat syntymäpäivälahjoja ja söpöjä yllätyksiä lapsille. Ilman kunnollista harkintaa ostettujen pentujen alkuperää ei aina tarkisteta.

Eläinkauppoihin koirat päätyvät usein pentutehtaista. Espanjalaiset eläinsuojelujärjestöt arvioivat, että 42 prosenttia Espanjaan myytäväksi tuotavista koirista on tuotu maahan ilman asianmukaisia papereita.

Järjestöjen mukaan Espanjaan tuodaan pentutehtaista peräisin olevia koiria etenkin Sloveniasta, Slovakiasta ja Unkarista. Niissä koirien kasvatusta ei valvota yhtä tarkasti kuin läntisessä Euroopassa, sanoo Alba Jornet eläinsuojelujärjestö FAADA:sta.

Barcelonalaisessa eläinkaupassa on iltapäivällä hiljaista. Liikkeen ikkunat on peitetty mainosteipillä eikä ulkoapäin voi päätellä, että liikkeen takaosassa myydään koiranpentuja.

Myyjä kertoo, että osa karsinoissa olevista koirista on peräisin Espanjasta, mutta monet ovat ulkomailta. Mistä, sitä hän ei tiedä tai halua kertoa.

Päätän kysyä koirien alkuperästä liikkeen omistajalta. Pyydän omistajan yhteystietoja, mutta myyjä kertoo mieluummin välittävänsä soittopyyntöni eteenpäin.

Omistajan soittoa ei koskaan kuulu. Otan yhteyttä myös muihiin barcelonalaisiin eläinkauppoihin, mutta yksikään omistaja ei halua antaa aiheesta haastattelua.

Eläinsuojelujärjestöt ovat ajaneet Espanjaan eläinkauppoja koskevaa koirien myyntikieltoa jo pitkään. Niiden mukaan eläimet stressaantuvat, kun niitä pidetään kaupoissa ahtaissa tiloissa, joissa ei ole esimerkiksi tarpeeksi virikkeitä.

Espanjassa koiria myydään jopa perinteikkään tavarataloketjun El Corte Inglésin Madridin-liikkeeseen kuuluvassa kaupassa. Eläinoikeusyhdistys Justicia Animal nuhteli viime vuonna ketjua, sillä sen mukaan koirien olot eivät täyttäneet lain vaatimuksia. Lisäksi osa koirista oli alennusmyynnissä.

– Eläimiä myydään vitriineissä niin kuin esineitä eikä kukaan valvo, millaisissa olosuhteissa ne elävät, sanoi yhdistyksen johtaja Matilde Cubillo.

Vuonna 2014 lakia oltiin jo muuttamassa, mutta lakialoite ei lopulta saanut tuulta alleen.

Espanjan lisäksi koiria ja kissoja näkee eläinkauppojen ikkunoissa yhä monissa muissakin Euroopan maissa, etenkin Etelä-Euroopassa. Britanniassa koirien ja kissojen myyntikielto kaupoissa astui voimaan vasta hiljattain. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa koiria ei saa myydä eläinkaupoissa.

EU-maat saavat järjestää asian mielensä mukaan, sillä EU:lla ei ole varsinaista seuraeläinten myyntiä koskevaa lainsäädäntöä.

Barcelonassa koiria saa myydä eläinkaupoissa, mutta niitä ei saa pitää näytillä kauppojen ikkunoissa. Pääkaupungissa Madridissa koirien myyminen kaupoissa on ollut kiellettyä vuodesta 2016 asti, mutta eläinsuojelujärjestöjen mukaan kieltoa ei valvota tarpeeksi.

Koiria saa lisäksi yhä myydä liikkeissä ennakkotilauksella eli niin sanotusta katalogista.

Barcelonalaisessa eläinkaupassa myyjä kertoo, että suurin osa koiran ostajista on lapsiperheitä.

– Jos kolmevuotiaalle tullaan ostamaan chihuahuaa, siinä vaiheessa sanon ei, hän vakuuttaa.

Valtaosa näytillä olevista koirista kuuluu suosittuihin muotirotuihin. Kaupan takaosassa majailee esimerkiksi kiistelty cavalierkingcharlesinspanieli, jonka jalostaminen tulisi joidenkin tutkijoiden mukaan kieltää kokonaan rotua vaivaavien sairauksien vuoksi.

Myyjän mukaan julkkisten rotuvalinnat näkyvät myynnissä. Kun Real Madridin jalkapalloilija Isco Alarcón Suárez otti pomeranianin, rodun suosio räjähti Espanjassa. Kestosuosikkeja ovat muutkin pienikokoiset rodut kuten chihuahuat ja yorkshirenterrierit.

– Joskus mietin, että ihmiset ostavat koiria hetken mielijohteesta. Se on totta kai väärin, myyjä sanoo.

Impulssiostaminen näkyy myös koiratarhoilla.

Etelä-Espanjassa Málagassa sijaitsevan mäen päällä seisoo kaksi hylätyille koirille tarkoitettua tarhaa.

Ylempää, kunnallista tarhaa kutsutaan koirapiireissä nimellä "tappotarha". Koiraa pidetään siellä korkeintaan muutama viikko ennen kuin se lopetetaan.

Alemmassa, suojelutarhassa olevilla koirilla on hieman valoisampi tulevaisuus. Täällä koiraa pidetään siihen asti, kunnes joku adoptoi sen. Odotus voi tosin kestää, sillä koiria on tarhalla yli 500.

Tarhan johtaja Carmen Manzano marssii tarhan pihan poikki koirat kannoillaan.

– Tämä hylättiin tänne ylipainon aiheuttamien terveysongelmien vuoksi, hän sanoo ja kyykistyy silittämään auringossa makaavaa kultaistanoutajaa.

Manzano on johtanut tarhaa lähes 20 vuotta ja nähnyt, miten koiria kohdellaan Espanjassa. Hän puhuu taukoja pitämättä.

– Suurin osa tänne tuoduista on perhekoiria, jotka eivät vain enää sovi kuvioihin, hän sanoo.

Espanjassa koiria ei ole perinteisesti nähty samalla tavalla perheenjäseninä kuin Suomessa. Usein myös ajatellaan, että koirat eivät sovi kerrostaloihin tai kaupunkeihin. Kun esimerkiksi talouskriisin aikaan espanjalaiset joutuivat muuttamaan pienempiin asuntoihin, moni hylkäsi lemmikkinsä tilanpuutteen vuoksi.

Manzanon tarhalle päätyy myös metsästyskoiria.

– Niitä on nyt metsästyskauden loputtua erityisen paljon, hän sanoo ja näyttää kohti häkkejä, joissa podenco-rotuiset koirat hyppivät häkin reunaa vasten.

Metsästyskauden jälkeen metsästäjät voivat tappaa hyödyttömäksi käyneet koiransa. Espanjalainen sanonta "huono koira ei ole edes luodin arvoinen" pitää edelleen paikkansa: metsästyskoirina käytettäviä espanjanvinttikoiria eli galgoja löytyy hirtettynä metsästä.

Suuri ryhmä koiratarhoilla ovat myös niin sanottujen vaarallisten rotujen edustajat kuten pitbullit ja amerikanstaffordshirenterrierit. Madridissa tarhoille hylätyistä koirista yli 70 prosenttia kuuluu El País -lehden mukaan näihin rotuihin.

Espanjassa vaarallisiksi katsottujen rotujen omistamista varten tarvitaan erityinen lupa, ja niiden pitämiseen liittyy lukuisia velvollisuuksia. Koiria ei saa esimerkiksi pitää vapaana, ja niillä pitää olla julkisilla paikoilla kuonokoppa.

Näiden koirien omistaminen on vaativaa, mikä näkyy hylkäämisinä.

Manzanon mukaan koiria hylätään erityisen paljon loma-aikoina.

Tarhalle koirista päätyy ainoastaan murto-osa, sillä ihmiset eivät halua maksaa niistä luovutusmaksua. Manzano kertoo portin pieleen yön aikana köytetyistä koirista, joista on kaivettu mikrosiru ulos.

– On meillä ollut myös koiria, jotka oli yritetty hävittää heittämällä ne ulos liikkuvasta autosta. Onneksi ne selvisivät ja päätyivät tänne, Manzano sanoo.

Hänen mukaansa Espanjan kohentunut talous ei näy ainakaan vielä hylkäämisten vähentymisinä. Viime vuonna koiratarhoille päätyi yli satatuhatta koiraa.

– Tarha on jatkuvasti liian täynnä. Tällä hetkellä emme voi ottaa yhtään enempää, hän kertoo.

Tarhan toiminnasta vastaa yhdistys, joka saa rahoituksensa pääasiassa yksityisiltä lahjoittajilta. Lisäksi ulkomailta, myös Suomesta, adoptoidaan tarhan koiria.

Aurinkorannikolla on lukuisia suomalaisia yhdistyksiä, jotka toimivat yhteistyössä tarhan kanssa.

Yksi koirien adoptioita hoitavista on yli 30 vuotta Marbellan kupeessa Calahondassa asunut Tina Lindén.

Lindénille päätyvät usein koirat, joita kukaan muu ei halua. Hän pelastaa koiria kaduilta ja tappotarhalta, vie ne suojelutarhalle tai yrittää löytää niille väliaikaisen kodin.

– Minulla on ollut koiria siitä asti, kun muutin tänne. Aluksi oli kaksi, nyt vähän enemmän, Linden nauraa.

Hänen jaloissaan pyörii 11 pelastettua koiraa. Sohvia on suojattu peitoilla, ja lattialla on puruluita ja palloja.

Lindén rapsuttaa sylissään olevaa kiinanharjakoira Sukia. Pian viereen ilmestyy myös lauman suurin jäsen, yli 60-kiloinen mastiffi Simba.

– Poikani löysi Simban maantieltä, jonne se oli ilmeisesti heitetty tahallaan. Sukia taas käytettiin vuosikausia pentutehtailuun, hän kertoo.

Laumasta löytyy myös pentutehtailuun käytetty chihuahua ja roskalaatikkoon vastasyntyneinä hylätyt bodeguerot Sintti-Tintti ja Rambo, joita Lindén ja hänen miehensä ruokkivat äidinmaidonkorvikkeella alkuvaiheessa kolmen tunnin välein. Vastoin odotuksia koirat selvisivät hengissä.

Koirien kohtalo järkyttää Lindéniä yhtä paljon kuin 30 vuotta sitten. Espanjassa eläinten oikeuksia ei oteta samalla tavalla vakavasti kuin Suomessa, hän sanoo.

–Toivon, että joskus minun ei tarvitsisi enää pelastaa koiria, mutta se tuntuu kaukaiselta haavelta.

Kaikesta huolimatta Lindén jaksaa toivoa. Hänen mukaansa myös Espanjassa asenteet ovat muuttumassa.

– Ennen ei olisi voinut ajatella, että ihmiset adoptoisivat hylättyjä koiria. Nyt myös espanjalaiset ovat tulleet tietoisemmiksi siitä, että adoptio on ostamista parempi vaihtoehto, Lindén sanoo.

Minkälaisia eroja olet huomannut koirien kohtelussa liikkuessasi ulkomailla? Osallistu keskusteluun! Barcelonassa asuva toimittaja Maija Salmi vastasi keskustelussa yleisön kysymyksiin kello 10–12. Kommenttipalsta suljetaan kello 22.00.

Lue lisää:

Koirat, jotka eivät ole edes yhden luodin arvoisia – espanjalaisia koiria hirtetään ja poltetaan elävältä

Miksi ei ikinä puhuta suureen ääneen, jos tavallinen, perinteisesti tuotettu viini on tylsä tai maistuu teolliselta, ravintoloitsija Nicolas Thieulon ihmettelee.

– Vaan kun alkuviinissä on jokin pielessä, moitteet yhdistetään aina juuri sen valmistustapaan! Thieulon pohtii etelähelsinkiläisessä bistrossaan, Baskeri & Bassossa.

Ravintoloitsijan mielestä niin sanotut alkuviinit ovat Suomessa edelleen lapsipuolen asemassa, vaikka niillä voisi olla potentiaalia jopa craft beer -oluiden kaltaiseen suosioon.

Tässä jutussa kerrotaan, mitä alkuviini tarkoittaa, minkälainen tulevaisuus tällä juomatrendillä voi olla, ja miksi alkuviinien herättämät tunteet ovat leimahtaneet ilmiriidoiksi.

Alkuviinit ovat vastaveto tutuille massatuotetuille viineille. Ne ovat keränneet muutamien vuosien ajan kiinnostusta sekä ympäristötietoisten kuluttajien että uteliaiden viiniharrastajien keskuudessa, maailmalla ja Suomessa.

Mitä minulla oikein on viinilasissani?

Hapettunut. Tallimainen. Olkimainen. Samea.

Maku- ja näköaistimukset alkuviinistä vaihtelevat, mutta yhtä kaikki ne kielivät "natural wineksikin" kutsuttujen juomien valmistustavasta.

Alkuviiniä tehdessä luomurypäleiden mehun käymisprosessia ei kiihdytetä esimerkiksi teollisella hiivalla tai lisätyllä sokerilla. Rypäleen kuoren hiiva saa riittää. Rikkiä käytetään mahdollisimman vähän edes viinin säilömiseen, eikä viiniä suodateta pullotusvaiheessa.

Vastaveto massatuotantoisille viineille alkoi Ranskasta ja on jatkunut muissa pitkään viiniä viljelleissä maissa. Pikkutarkkaa määritelmää tai sertifiointia ei alkuviinille ole saatu aikaiseksi.

– Suomen Alkossa päädyimme nimittämään natural wineja alkuviineiksi, koska ensimmäinen käännös, "luonnonviini", kuulosti liikaa vain luomulta, kuvailee Taina Vilkuna. Hän on yksi harvoista suomalaisista, joka on suorittanut syvällisestä viinin tuntemuksesta todistavan Master of Wine -tutkinnon.

Toiset kypsyttävät viiniä käsintehdyissä saviruukuissa, jotka he hautaavat viileään maahan. Toiset altistavat käymistilassa olevan viinin auringonvalolle viemällä sen suurissa lasisäiliöissä ulos. "Alku" sopii alkukantaisuutta tavoittelevalle suuntaukselle.

Laatikollinen saman tuottajan pulloja kantaa yhteistä tuotenimeä. Mutta jokaisen pullon viini voi maultaan poiketa viereisestä: yksi on tavoitellun raikas ja toinen ei. Tähän vaihteluun eivät perinteisten viinien kuluttajat ole tottuneet.

Nicolas Thieulonin mielestä alkuviini erottuu selkeimmin muista viineistä "rypälellisyydellään". Alkoholi tulee alkuviinin jälkimaussa vähemmän esiin ja maussa on enemmän vivahteita kuin teollisissa viineissä, ravintoloitsija luonnehtii.

Käsintehdystä muodikasta

Alkuviinien historia Suomessa on miltei yhtä lyhyt kuin muuallakin. 2000-luvun lopulla alkuviinejä alkoi pilkahdella listoilla länsimaisten suurkaupunkien muodikkaissa ruokaloissa: Brooklyn, Itä-Lontoo, Kööpenhamina.

Artisaanijuomista ja luonnonmukaisista lähiruoista oli tulossa sivistynyttä ja coolia. Osa reissaavista suomalaisista tutustui viinien uusiin virtauksiin.

Ranskassa alkuviinien valmistaminen oli saanut merkittävän alkusysäyksen jo 1980-luvun alussa, kun kemiallisesti tehostettuun ja tasapäistävään tuotantoon kyllästyneet viinintuntijat aloittivat valmistuksen omien oppiensa mukaan. Toiminta kuitenkin pysyi pitkään pienen piirin lajina.

Suomessa alkuviinien maahantuojat eivät ensin saaneet edes kutsuja ravintoloihin maistattamaan tuotteitaan sisäänostajille. Kasvu ilmiöksi edellytti sommelierien ja pienten ravintoloiden omistajien innostumista.

Baskeri & Basso avautui syksyllä 2015 ja esitteli asiakkailleen satojen alkuviinien valikoiman. Ravintoloitsija Nicolas Thieulon oli halunnut ottaa riskin hurahdettuaan "vin natureleihin" nizzalaisen viinikauppiaan Olivier Labarden opissa.

Nyt Helsingin useat alkuviinejä tarjoavat ravintolat ja viinibaarit elävät samassa rytmissä maailman metropolien kanssa, mutta sisempänä Suomea villitys on monelle vieras.

– Tilanne on ihan sama muissakin maissa! Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna huudahtaa.

Intoilu alkuviineistä keskittyy muutamiin kaupunkeihin, hän jatkaa, ja ilmiö on huomattavasti todellista kokoaan näkyvämpi. Edulliset perusviinit muodostavat valtaosan kulutuksesta.

Niin, alkuviinejä tosiaan saa Alkosta, vaikka valikoimaan otetut tuotteet ovatkin mauiltaan turvallisesta päästä - eivätkä siis maistu "hamsterihäkille". Myyjät kuitenkin pyrkivät huolehtimaan, ettei liian persoonallista viiniä eksy ostoskoriin täysin vahingossa.

– Alkuviinit otetaan puheeksi kaikkien kanssa, jos vain mahdollista. Eli, kun myyjä huomaa asiakkaan tarttuneen juuri alkuviiniin, myyjä avaa ystävällisen keskustelun kiinnostavasta tuotteesta, asiakasta valistaakseen, Vilkuna kertoo

Olipa ostoksilla sitten perehtynyt hifistelijä tai varmojen valintojen viininystävä, häneltä voi löytyä kiperiäkin näkemyksiä alkuviineistä.

"Epämääräinen huijaus" vai tehotuotannon vastavoima?

Vähiten viinin ystävä kaipaa epäonnistunutta juomaa, josta ei maista sen vuosikertaa, ei rypälelajia eikä viinialuetta, jossa se on tehty.

Aikakauslehti Spectator Lifen viinikolumnisti moittii alkuviinejä varsin hienostunein sanankääntein. Alkuviinien kannattajia on nimittäin pilkattu kultiksi ja koko innostusta moitittu "vähäpätöisten viinintuottajien haaveiluksi", joka rahastaa viallisilla tuotteilla.

Eräs maailman vaikutusvaltaisimmista viinikriitikoista, Robert Parker, on nimittänyt alkuviinejä "epämääräiseksi huijaukseksi".

Kun ennakoitava tasalaatuisuus ja sertifiointi puuttuvat, kriitikoiden mielestä on hullua, että kuluttajat ja ravintolat joutuvat luottamaan ainoastaan valmistajien sanaan tuotteiden alkuviiniydestä.

Teknologiavastaiseksi moitittujen alkuviinin tuottajien on sanottu vähättelevän tieteen saavutuksia, jotka ovat kuitenkin mahdollistaneet kansainvälisen menestyksen muun muassa ranskalaiselle viinituotannolle.

Alkuviinin kannattajat vastaavat arvostelijoilleen samoin teesein, joista koko luonnonmukainen suuntaus sai alkunsa. Viininviljely ei vastaa nykyään etiketeistä tuttua idyllistä näkymää: viinitarhoissa käytetään runsaasti tuholaismyrkkyjä ja lannoitteita, ja viinin valmistusvaiheessa käytetään huomattava määrä erilaisia lisäaineita.

Nicolas Thieulon on samaa mieltä alkuviinin kriitikoiden kanssa siitä, että liian usein melko aloittelevat tekijät myyvät tuotteita, jotka ovat varsin epämääräisessä kunnossa.

– Mutta on järjetöntä vastustaa alkuviinejä tai perinteisiä viinejä, sillä huonosti tehty viini on huonoa riippumatta siitä, kumpaa lajia se edustaa. Tekotavalla ei ole arvoa, jos viini ei ole kunnossa.

Ylen haastattelemat kotimaiset toimijat eivät halunneet nimetä ketään tunnettuja alkuviinien vastustajia Suomesta.

Jonkinlaisesta kytevästä vastarinnasta kuulemma kertoo kuitenkin se, että netissä julkaistut kriittiset puheenvuorot saavat viinitoimijoiden some-ympyröissä välillä varsin runsaasti jakajia.

Matkalla luomuruoan ja pienpanimo-oluiden rinnalle

Nykyihmistä kiinnostaa terveys, ja ilmastonmuutos vaikuttaa ajatteluun: halutaan olla vastuullisia. Kaikki, mikä saa meidät tuntemaan, että teemme vähemmän pahaa ympäristölle, kerää suosiota. Niin myös alkuviinit.

Ei siis ihme, että suuretkin viinintuottajat haluavat trendistä osansa ja ovat tuoneet valikoimiinsa vähintään alkuviinihtäviä juomia.

Alkuperäisiä alkuviineilijöitä, eli pienten viljelyalojen ja pienten tuotantomäärien tekijöitä, kismittää, että isot tuottajat tulevat hyödyntämään alkuviinien saamaa nostetta. Heidän mielestään suuremmissa tuotantomäärissä laatu kärsii, koska isot viljelykset käyttävät myrkkyjä ja isoissa viinitehtaissa käymisprosessiin puututaan kemikaalein.

Mutta voisiko ympäristötietoisuus kuitenkin vakiinnuttaa alkuviinit nykyistä suuremmaksi osaksi myös suomalaisten juomatottumuksia? Onhan luomuruoastakin tullut merkittävä lokero ravinnossamme, vaikkei se ei olekaan syössyt ei-luomua vallasta.

Ainakaan Taina Vilkuna, Master of Wine, ei ennusta pikaista kuolemaa alkuviineille. Ja ravintoloitsija Nicolas Thieulon menee vielä pidemmälle.

Hän muistuttaa, että suomalaisilla on jo voimakkaasti erilaisia mielipiteitä oluesta. Ei siksi, että moni olisi asiantuntija vaan siksi, että olemme olutkansaa. Samanlaista kirjoa hän toivoo suhtautumisessa viiniin.

– Jengille on itsestäänselvää, että oluiden maailmassa on olemassa paljon mielenkiintoisempia oluita kuin karhut ja koffit. Esimerkiksi pienpanimoilla. Mutta viinimaailmassa jumittaa edelleen ajatus siitä, että klassiset tuotteet ovat parempia. Odottakaa vain, kun tämä käsitys murtuu.

Juttua varten on lisäksi haastateltu 22.-23.3. järjestettävän Helsinki Natural Wine 2019 -tapahtuman järjestäjää, viinialan sekatyömiestä Samuli Pasasta, viinituottaja Sebastien Riffault'ta sekä viinitukkuri ja ravintolayrittäjä Henri Bäckmania.

Jutun kommentointimahdollisuus on avoinna klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Lue myös:

Natural-viinien sanastoa (Viinilehti)

Alkuviini valmistetaan ikiaikaisin keinoin (Alko)

Luonnonviini yllättää ammattilaisenkin (Yle Kuningaskuluttaja)

Has wine gone bad? (The Guardian)

France Tries to Define Natural Wine (Wine Spectator)

Analyysi: Kaipaatko nollaprosenttiseen juhlajuomaasi potkua vai riittääkö makuelämys?

Tutkijat: Outo ruoka lisää tasa-arvoa

Ilmastobarometri: Suomalaiset haluavat poliitikot toimimaan ilmaston hyväksi, mutta poliitikot eivät uskalla

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja vähäpäästöisen yhteiskunnan kehittämisen tulisi olla yksi seuraavan hallituksen kärkiteemoja. Näin ajattelee moni suomalainen. Mutta samaan aikaan poliittisten päättäjien rohkeuden puute nähdään ongelmana.

Espanjassa koiria myydään yhä eläinkaupoissa, vaikka arvostelu kiihtyy – "Jos kolmevuotiaalle tullaan ostamaan chihuahuaa, sanon ei"

Espanjassa joka neljännessä kodissa on koira. Kauppa käy vilkkaana, ja koiria myös hylätään joka vuosi yli satatuhatta.

Armin Kellomäen kolumni: Vanhempien ikäluokkien parjaama idealismi sopii politiikkaan täydellisesti

Kun nuoret tekevät vanhempiin verrattuna erilaisia äänestysvalintoja, sanotaan turhaan, että nuo nuoret ovat kamalan mustavalkoisia, kirjoittaa eduskuntavaaleissa äänestävä Armin Kellomäki. Tämä kolumni on osa kolmen kolumnin sarjaa, jossa ensimmäistä kertaa äänestävät kertovat ajatuksiaan politiikasta.

Natalia Lindholm halusi lääkäriksi, mutta lukee kemiantekniikkaa: "Mietin, teenkö hirveän virheen" – Katso, minne on ollut helpointa päästä opiskelemaan

Aalto-yliopistossa opiskeleva Natalia Lindholm kannustaa nuoria rohkeasti kokeilemaan alaa, joka tuntuu kiinnostavalta.

"Perheellinen ihminen vain tarvitsee nykypäivänä auton" – Kaupungit haluavat vähentää yksityisautoilua, mutta parkkipaikkojen puute raastaa monia

Harmaa maaliskuinen päivä on kääntymässä kohti iltaa, kun Tommi Talasto kurvaa autonsa kohti kotia Vantaan Kivistössä. Edessä on hermoja raastava parkkipaikan etsintä. Autopaikkojen vähentäminen laskee asuntojen hintoja, mutta on saanut asukkaat jopa raivon partaalle esimerkiksi Vantaalla Kivistön uudella asuinalueella.

Kun Miina Kajos saa käydä nukkumaan aamukolmelta, hänen elämänlaatunsa paranee – Arki pakottaa monet elämään itselleen luonnottomassa unirytmissä

Mitä enemmän oma unirytmi poikkeaa arjen unirytmistä, sitä enemmän se vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin, paljastaa Ylen unikysely.

Nokia 7 Plus -puhelimet eivät ole lähettäneet Kiinaan yksilöitävää tietoa, eikä lähetettyjä tietoja ole koskaan käsitelty, kertoo puhelinten valmistaja HMD Global.

Yhtiö kertoo, että toiminnan aiheutti ohjelmisto, joka on tarkoitettu Kiinassa myytäviin puhelimiin. Maakohtaisten asetusten taustalla on Kiinan kyberturvallisuuslaki, jonka mukaan Kiinasta peräisin olevat käyttäjätiedot on säilytettävä Kiinassa.

Erääseen Nokia 7 Plus -mallin toimituserään kuului puhelimia, joissa oli virheellisesti mukana Kiinassa myytäviin puhelimiin kuuluvaa ohjelmistoa. Tämän vuoksi puhelimet yrittivät lähettää tietoja palvelimelle Kiinassa.

Muualta maailmasta kerätyt käyttäjätiedot yhtiö säilyttää Singaporessa. HMD Global kertoo käyttävänsä tietoja laitteen takuutietojen seuraamiseen ja käyttäjän suostumuksella käyttökokemuksen parantamiseen.

Ongelmat koskevat vain yhtä mallia

HMD Globalin mukaan muut Nokian puhelimet eivät ole lähettäneet tietoja väärille palvelimille, vaikka asiaa on julkisuudessa epäilty. Tämä johtuu yhtiön mukaan siitä, että virheellistä ohjelmistoa ei ole muissa Nokia-puhelimissa.

Perjantaina norjalainen NRK esimerkiksi kertoi, että toinenkin HMD Globalin valmistama puhelinmalli olisi välittänyt tietoja kiinalaiselle palvelimelle.

HMD Global kertoo, että Kiinan ulkopuolella käytettävissä puhelimissa ohjelmistovirhe on päivitetty helmikuussa 2019. Oikean maan ohjelmisto on sen mukaan asennettu jo lähes kaikkiin puhelimiin, joissa virheellinen aktivointikoodi oli havaittu.

Yritys kehottaa käyttäjiä tarkistamaan puhelimen päivitykset, mikäli he haluavat varmistua vian korjautumisesta. Yhtiö tarjoaa tähän yksityiskohtaiset ohjeet verkkosivuillaan.

Lue lisää:

NRK:n paljastukset jatkuvat – Nokia 2 ja 7 Plus -mallien lisäksi myös kahdessa muussa mallissa on sovellus, joka välittää tietoja Kiinaan

NRK: Nokia-puhelinmalli lähetti säännöllisesti tietoja kiinalaiselle palvelimelle – tietosuojavaltuutettu selvittää asiaa

Ison-Britannian pääministeri Theresa May on joutunut ministerien salajuonen kohteeksi, jotta hän eroaisi pääministerin paikalta.

Yhteensä 11 hallituksen ministeriä haluaisi, että May eroaisi, kertoo Sunday Times -lehti.

Toimittaja Tim Shipman siteerasi lehdessä nimettömänä pysyttelevää ministeriä:

– Loppu on lähellä. Hän on mennyttä kymmenen päivän sisällä, ministeri kommentoi.

Mayn varamies David Lidingtonia veikkaillaan väliaikaiseksi pääministeriksi, lehti kirjoittaa.

Hemmi ja Eila Jaara katsovat toisiaan kiinteästi silmiin. 94-vuotias Hemmi kurkottaa antamaan samanikäiselle vaimolleen pitkän suudelman.

Niin pitkän, että tekee mieli kääntää pää pois. Tuntuu kiusalliselta todistaa vieressä näin intiimiä hetkeä.

Jos Hemmin niskat eivät olisi niin juntturassa, hän kahmaisisi kuulemma Eilan vielä paremmin kainaloon.

– Hemmi on hyvä huolehtimaan, 94-vuotias Eila lausuu vienosti, kun monen sekunnin mittainen muisku on ohitse.

Eila katsoo rakastavasti vieressään istuvaa aviomiestään.

– Kyllä kai minä parhaani olen tehnyt, Hemmi sanoo hartioitaan kohauttaen ja väläyttää vaimolle valoisan hymyn.

Eila luopui kilpakosijasta

Hemmi ja Eila ovat syntyneet tismalleen samana päivänä, 7. marraskuuta 1924.

Vaikka he ovat asuneet koko elämänsä samoilla seuduilla, Eila Kuivaniemellä ja Hemmi Iissä, heidän tiensä kohtasivat vasta 90-vuotiaina.

Seniori-illan kahvipöydässä Hemmi istahti Eilan viereen ja ihastui välittömästi.

Kun selvisi, että Eilalla on vieläpä sama syntymäpäivä, Hemmi ajatteli, että kohtalolla on oltava näppinsä pelissä.

Hemmi rustasi Eilalle puhelinnumeronsa ja pyysi tätä soittamaan hänelle.

– Sitä soittoa ei kuulunut seuraavana päivänä, eikä sitä seuraavana eikä vielä sitä seuraavanakaan, Hemmi muistelee.

Silloin Hemmi päätti hieman avittaa kohtaloa ja selvitti numerotiedustelusta Eilan numeron.

Langan päässä Eila vastasi ujona. Hänellä oli ollut vähän kaikenlaista, vaikka olihan seniori-illan uusi tuttavuus toki mielessä ollut.

Kun kävi ilmi, että “vähän kaikenlaista” tarkoitti toista miestä, Hemmi oli valmis luopumaan orastavasta rakkaudestaan.

Eila sen sijaan oli ennättänyt kiinnostua Hemmistä tositarkoituksella, ja toinen mies sai mennä menojaan.

– Ajattelin, että minä en tarvitse kilpakosijaa enää, Eila sanoo nyt pariskunnan yhteisessä kodissa Yli-Iissä.

“Ensimmäinen täysi rakkaus”

Reilu kaksi vuotta sitten Yli-Iin kirkko oli täynnä väkeä, kun Eila ja Hemmi lupautuivat toisilleen loppuelämäksi.

Päivää ennen pariskunnan 92-vuotissyntymäpäivää järjestetty hääjuhla keräsi sukulaiset ja kyläläiset koolle.

Onnittelujono oli niin pitkä, ettei Eila jaksanut seistä koko aikaa. Kun hänelle tuotiin tuoli, hän tarrasi tuoretta aviomiestään kädestä.

Vaikka väsytti, Eila ei olisi voinut olla onnellisempi. Vieressä seisoi hänen elämänsä rakkaus.

Eilan aikaisemmat suhteet eivät olleet johtaneet avioliittoon, ja nyt hän hän oli vihdoin astellut vihille.

Hemmillä sen sijaan oli jo entuudestaan takanaan pitkä, monen vuosikymmenen mittainen avioliitto, josta hänellä on 12 lasta.

Ennen Eilan tapaamista Hemmi oli ollut jo muutaman vuoden leskenä. Edellinen vaimo sairasti pitkään ennen kuolemaansa.

– Minusta tuntuu, että tämä on aivan ensimmäinen täysi rakkaus, Hemmi kuvailee tunteitaan Eilaa kohtaan.

“Tulehan kultsi!”

Pariskunnan elo paritalon puolikkaassa on leppoisaa. Pihalle ei enää juurikaan poistuta, ellei taksi hae sairaalareissulle. Välillä Hemmi tosin kipaisee tien toiselle puolelle apteekkiin.

Eilaa ei oikein sovi jättää yksin kotiin. Hän tarvitsee jatkuvasti Hemmin tukea liikkumisessa.

“Tulehan kultsi!” Hemmi huikkaa vaimolleen. Tavallisesti Eila on rakas, mutta joskus tekee mieli leikitellä.

Nyt on aika leikata kynnet. Hemmi auttaa Eilaa tarraamaan rollaattorin kahvoista kiinni ja taluttaa tämän kylpyhuoneeseen.

Käsienpesualtaan vieressä kynsileikkurit odottavat. Hemmi leikkaa Eilan kynnet huolellisesti ja taluttaa tämän takaisin keittiön pöydän ääreen.

Hemmin kosketus on hento ja katse täynnä hellyyttä, kun hän silittää rauhallisesti rakkaansa kättä.

Palattuaan keittiöön hän huomaa, että että vasemman käden kynnet unohtuivat leikata. Kumpaakin naurattaa. Ei muuta kuin uudestaan vessaan.

– Ei sen tarvitse olla kovin kummoinen asia, niin meitä naurattaa, Hemmi kuvailee pariskunnan yhteistä huumoria.

Katso Perjantai-dokkari 91-vuotiaina vihille Areenassa.

Lue myös:

Parisuhde takaa useimmille onnen

Rakastuminen on aivoille kuin huumetta

Vanhusten seksuaalisuus on yhä tabu

Presidentti Emmanuel Macronia vastustavat mielenosoittajat lähtivät lauantaina jälleen liikkeelle Pariisissa.

Viime viikonlopun tapahtumien jälkeen niin sanotuilta keltaliiveiltä on kielletty pääsy Pariisin pääkadulle Champs-Élysées'lle. He tuhosivat viime lauantaina luksusmyymälöitä ja heittelivät poliiseja kivillä kadulla Riemukaaren ympäristössä.

Keltaliivien uusi reitti lähti Pariisin eteläpuolelta Denfert Rochereaun aukiolta. Määränpäänä oli Barbes, joka sijaitsee Sacre Coeur -kirkon lähellä.

Valtava poliisimäärä piti mellakat iltaan mennessä viimeviikkoisia pienempinä, mutta pieniä kahakoita nähtiin Pariisin lisäksi muun muassa Bordeaux'ssa, Nantesissa ja Montpellierissa.

Macronia vastustavat keltaliivit ovat järjestäneet mielenosoituksiaan joka viikonloppu jo joulukuusta lähtien. Mielenosoitukset alkoivat viime vuonna polttoaineen hinnankorotuksista.

Lue lisää:

Keltaliiveistä tuli Ranskan kahtiajaon ja katuprotestin symboli. Pariisiin voi silti matkustaa. – Ylen toimittaja Annastiina Heikkilä vastasi kysymyksiin

Efraim ja Eva Martin katsoivat kauhuissaan, kun heidän talonsa esineet alkoivat lentää ilmassa huoneiden poikki. Tammikuun 12. päivänä vuonna 1885 poltergeist tai suomalaisittain räyhähenki oli saapunut Martinien torppaan Ylöjärvellä.

Martinien räyhähenki on Suomen kuuluisin räyhääjä, koska asiasta käytiin oikeutta. Toinen kuuluisuus on Lopen Kylmänojan paara. Paara pääsi kaunokirjallisuteen: Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen.

Suomessa on kerrottu räyhähengistä eri nimillä vähintään parin sadan vuoden ajan. Kertomuksia on kirjattukin satoja. Yleensä räyhääjää kutsuttiin piruksi, mutta muitakin nimiä oli.

Suomen Kirjallisuuden Seuran tutkija, filosofian tohtori Pasi Klemettinen suhtautuu räyhähenkikertomuksiin kunnioittavasti ja avoimin mielin.

– Niissä tarinoissa on tapahtunut sen verran erikoisia asioita, että ne kyllä huutavat vastauksia ja kysymyksiä. Ainakin niitä on syytä tutkia.

Totta vai tarua

Räyhähenkiiin, kuten kummitustarinoihin, suhtaudutaan tieteen piirissä ymmärrettävän skeptisesti. Laboratorio-olosuhteissa kummitukset mystisesti katoavat.

– Mikään yksi selitys ei selitä näitä kaikkia. Osan kertomuksista voi selittää silmänkääntöjutuilla, erityisesti yksittäisissä tapauksissa, mutta kun erikoiset tapahtumat jatkuvat monta viikkoa tai kuukausia, erilaisten ihmisten niitä todistaessa, on vaikea selittää mikä ilmiön aiheuttaa, pohtii Klemettinen.

– Varmasti joukkohysterialla voi olla osuutta, mutta kovin erikoisia kertomuksia on olemassa, enkä osaa sanoa, mikä tapahtumat on oikeasti aiheuttanut.

Kansanperinteen keräyksen suurmies Lauri Simonsuuri piti kertomuksia piruista ja kummituksista tarinoina, ei totena. Hieno esimerkki Simonsuuren haastattelusta ja sinällään kohteliaasta suhtautumisesta löytyy Ylen elävästä arkistosta, Parikkalan pirusta tehdystä haastattelusta.

Filosofian maisteri ja nykyään eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja Heikki Tikkala kirjoitti jo 1993 teoksen Olevaisen yöpuoli. Tuossa teoksessa hän katsoo, että petoksilla tai joukkohysterialla on mahdotonta selittää kaikkia tapauksia, vaikka joissain tapauksissa petoksiakin on havaittu.

Tikkala viittaa myös kansainvälisen aineistoon ja kertoo, että sieltä löytyy hyvin tutkittuja poltergeist-tapauksia, joihin ei löydy selitystä.

Tutkija Pasi Klemettinen on varovasti samaa mieltä Tikkalan kanssa.

– Usein niissä tarinossa, joissa räyhähenki on ratkaistu, on syyllinen ollut nuori nainen tai tyttö. Kaava toistuu monessa tapauksessa. Onko todella niin, että nuoret tytöt ovat olleet syyllisiä vai ovatko selityksiä hakevat miehet syyllistäneet näitä tyttöjä. Mysteeri jää usein ilmaan, miettii Klemettinen.

Kansainvälinen ilmiö

Poltergeistit eivät ole ainoastaan suomalaista tarinaperinnettä. Niitä on kerrottu ja kerrotaan joka puolella maailmaa.

– Keskiajalla Euroopassa, kun noitavainot ja paholaisuus riehuivat valtoimenaan, näitä oli helppo liittää paholaisen toimiin. Myös noidat käyttivät apuolentoja, jotka tekivät tihutöitä taloissa, kertoo Klemettinen.

Suomessa, etenkin maan itäosissa, on kuitenkin omia erityisiä piirteitä räyhähenki- ja kummitustarinoissa.

Siellä oli myös mielenkiintoinen ilmiö, kalmaperinne. Pasi Klemettinen

– Tietäjän rooli on ollut aika vahva, sekä karkottajana että pirun manaajana, kertoo Karjalan räyhähengistä kirjan kirjoittanut Klemettinen.

– Siellä oli myös mielenkiintoinen ilmiö, kalmaperinne. Siinä tietäjät hakivat hautausmaalta vainajien yhteydessä olleita esineitä taikapussiin. Kun tietäjä kätki tämän taikapussin johonkin taloon, se aiheutti pirun mellastuksen siinä talossa.

– En tiedä onko muualla maailmassa vastaavaa, mutta Suomessa on ollut vahva vainajiin liittyvä kalmaperinne, joka erikoisesti liittyy talossa mellastavaan piruun, naurahtaa Pasi Klemettinen.

Lue myös:

Räyhänhenki on mellastanut suomalaisissa kodeissa – selityksiä yliluonnolliselle keksitään nykyäänkin

Kun kouvolalainen Teija Suutari odotti esikoistaan, hänellä oli lievää ylipainoa. Lääkäri totesi aikuistyypin eli tyypin 2 diabetesta sairastavalle Suutarille, että hänen painonsa ei tarvitsisi nousta kiloakaan koko raskauden aikana.

– Se kommentti jäi hyvin vahvasti takaraivoon. Olin viikolla 12 raskaana, ja sen kuultuani tuntui todella painostavalta mennä neuvolassa puntarille.

Loppujen lopuksi kiloja kertyi kahdeksan. Alkuraskauden aikana saadusta kommentista huolimatta kasvava vatsa oli Suutarille ylpeyden ja ilon aihe.

– Sain odotusaikana muutamia hyvinkin suoria kommentteja, että oletpa sinä iso. En välittänyt niistä, sillä koin itseni raskauden aikana kauniiksi, toteaa parhaillaan toista lastaan odottava Teija Suutari.

Kiire palautua ulkoisesti

Ei ole kuitenkaan poikkeuksellista, että raskaana olevan naisen painon kommentointi aiheuttaa negatiivisen tunnekuohun.

Nopealla haulla internetistä löytyy liuta keskusteluja ja vinkkejä miten hallita painoa raskauden jälkeen ja jopa sen aikana, jotta kehon ulkoiset muutokset synnytyksen jälkeen näyttäytyisivät mahdollisimman pieninä.

Aika usein jo jälkitarkastuksissa äiti kysyy, että koska voi mennä salille. Maija Sipari, terveydenhoitaja, Kotkansaaren neuvola

Etenkin sosiaalisessa mediassa ennen ja jälkeen -kuviin on vaikea olla törmäämättä. Tunnisteilla #FitMom ja #FitPregnancy löytyy Instagramista miljoonia kuvia, joissa äidit ympäri maailman esittelevät vauvavatsaansa kuntosalilla tai painonpudotustaan synnytyksen jälkeen.

Neljän lapsen äiti Sanna Kenttäkumpu on todennut, että nykypäivänä monella tuntuu olevan kova kiire palautua synnytyksestä ulkoisesti.

– Itse en niinkään sosiaalisessa mediassa näkemistäni kuvista kavahda, mutta joku muu voi ajatella, että miksei itse näytä tuolta. Kun näkee kuvan toisen äidin timmeistä vatsalihaksista ja sen yhteydessä lukee 30 päivää synnytyksen jälkeen, niin kyllähän se ulkonäköpaineita luo, sanoo Kenttäkumpu.

Raskauden tuomia rajoituksia voi olla haastava hyväksyä

Kotkalaisen Kotkansaaren äitiysneuvolan terveydenhoitaja Maija Siparin mukaan ulkonäkökeskustelun polttavuus on lisääntynyt viime vuosina. Etenkin äidit, jotka ovat tottuneet urheilemaan paljon, saattavat kokea haasteena, ettei raskaana ollessa voi liikkua niin rajusti.

– Aika usein jo jälkitarkastuksissa äiti kysyy, että koska voi mennä salille. Toivon, että enemmän keskityttäisiin vauvaan tutustumiseen sekä imetykseen, Sipari sanoo.

Lantionpohjan lihasten vahvistamisen voi aloittaa jo vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Liian aikainen tai raju liikunta synnytyksen jälkeen voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, kuten selän kipeytymistä tai vaurioita lihaksille tai nivelille.

Jouduin työstämään sitä, etten ikinä näytä samalta kuin ennen. Teija Suutari

Tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen THL:n äitiys- ja lastenneuvolapalveluista toivoo, että äidit puhuisivat mahdollisista ulkonäköön liittyvistä paineista ja huolista avoimesti.

– Neuvoloissa keskustellaan äidin kanssa monista raskauteen ja äitiyteen liittyvistä asioista, mutta ulkonäköpaineista ehkä ennemminkin puhutaan vain, jos ne erikseen otetaan puheeksi, Hakulinen sanoo.

Muottiin työntämistä

Ylen haastattelemat kolme äitiä toivovat, että neuvolassa heidän vointiinsa oltaisiin keskitytty enemmän.

– Paljon puhutaan siitä, että paljonko on tullut kiloja. Se on sellaista äitien työntämistä samaan muottiin, Sanna Kenttäkumpu toteaa.

Kahden lapsen äiti Tiina Pönni tietää, että puntarilla on oma tehtävänsä raskauden seurannassa. Hän kuitenkin toivoo, että äidin tuntemuksille annettaisiin enemmän arvoa.

– Sinua mitataan koko ajan, ja välillä painonnousu on hyvä asia, välillä huono. Itse totesin, että kilot eivät kiinnosta, kunhan olen terveessä kunnossa, Pönni toteaa.

Teija Suutari puolestaan huomasi, että lapsen synnyttyä hänen jaksamisesta ei kysytty paljoakaan.

– Raskauden ajan neuvolassa seurattiin minua ja vauvaa ikään kuin yksikkönä. Synnytyksen keskityttiinkin pääasiassa lapseen ja minun vointiini puolestaan yllättävän vähän, puolitoista vuotta sitten esikoisensa saanut Suutari sanoo.

Myös kehon sisäiset muutokset mietityttävät

Teija Suutari muistaa kuulleensa, että kuusi viikkoa on normaali palautumisaika sektiosta. Hän yllättyi, kun näin ei hänen omalla kohdalla käynytkään. Apu löytyi vasta, kun hän itse haki sitä.

– Kuuden viikon jälkeen pystyin käymään askel kerrallaan vaunulenkillä. Fysioterapia on kyllä sellainen asia, joka pitäisi tuoda enemmän ilmi, edes terminä neuvolassa. Aika itseohjautuva sai olla siinä asiassa, Suutari sanoo.

Tiina Pönni toivoo, että kropan jaksaminen otettaisiin useammin puheeksi.

– Itse palauduin ulkoisesti aika nopeasti raskauksistani. Muutokset, jotka eivät näy ulospäin, mietityttivät ennemminkin jälkikäteen sen sijaan, että jäikö lanteille viisi kiloa, Pönni kertoo.

– Monesti taustalla voi lisäksi olla paljon isompiakin asioita kuin ne viisi kiloa. Voi olla, että nainen ei yksinkertaisesti pysty jumppaamaan siihen malliin kuin ennen raskautta, toteaa Sanna Kenttäkumpu.

Siksi hän, Tiina Pönni ja Teija Suutari toivovat, että raskaudesta palautumiseen suhtauduttaisiin suvaitsevammin ja muistettaisiin, että kyseessä on pitkä ja kokonaisvaltainen prosessi.

– Vaaka ei ole kaiken mittari, ja sen painottaminen on mielestäni todella tärkeää etenkin sellaisille äideille, joilla on haasteita itsetunnon kanssa, Teija Suutari sanoo.

Äitien keskeistä vertailua

Ulkonäkö on vain yksi elämän osa-alue, josta nykyäidit kokevat painetta, muistuttaa Sanna Kenttäkumpu.

– Välillä tuntuu, että koko vanhemmuus on yhtä vertailua, ja että arvostelua tulee joka tuutista. Ja se on juuri pitkälti äitien keskeistä, hän sanoo.

Kyseessä voi olla mikä tahansa asia perheen ruokavaliosta lasten harrastuksiin ja rattaiden kuosiin. Kyse on naisten mukaan vanhemmuuden idealismista: siitä, kenellä on koko paletti hallussa.

– Itseäni ahdistaa hieman nähdä esimerkiksi videoblogeja raskauden jälkeisestä elämästä, joissa kaikki on täydellistä ja organisoitua. Itse kuitenkin tiedän, että se ei välttämättä ole realistista, että lapset ovat aina iloisena rivissä aamuseitsemältä, puhtaan valkoiset t-paidat päällä, Teija Suutari toteaa.

Kohti armeliaampaa suhtautumista

Vaikka odotuksia äitiydelle rakennetaan yhä enemmän sosiaalisen median kautta, on asiassa kääntöpuolensa: sosiaalinen media mahdollistaa samanaikaisesti myös ulkonäköpaineiden aktiivisen murtamisen.

– On ollut mahtavaa nähdä vastakampanjoita, joissa äidit näyttävät, miltä heidän kroppansa näyttää heti tai vaikka vuosi synnytyksen jälkeen – eikä se ole se pyykkilautavatsa. On lohdullista tietää, että myös miehet voivat törmätä näihin kuviin, Teija Suutari sanoo.

Hän tiesi jo raskaaksi tullessaan, että jotkut palautuvat synnytyksestä nopeammin kuin toiset. Pelkän painon palautumiseen ennalleen kului hänellä yli puoli vuotta.

Osa kehon muutoksista on kuitenkin pysyviä, kuten sektiosta jääneet arvet.

– Jouduin työstämään sitä, etten ikinä näytä samalta kuin ennen. Tullessani toista kertaa raskaaksi huomasin kuitenkin ennemminkin välittävän siitä, että onhan tämä vain kosmeettista, ja vauvalla on kaikki hyvin, Teija Suutari sanoo.

Hän on hyväksynyt jäljet osaksi itseään ja on nykyisin jopa ylpeä niistä.

– Huomasin että viimeinenkin palikka osui kohdalleen, kun ensimmäinen ajatukseni koski vauvaa, ei minua, hän hymyilee.

Vaalikamppailu kaartuu loppusuoralle, kun eduskuntavaaleihin on kolmisen viikkoa aikaa.

Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Janne Heikkinen kampanjoi yhtä tiukasti sosiaalisessa mediassa kuin Oulun vaalipiirin toreilla.

Heikkinen kertoo käyttävänsä vaalikampanjassaan hyväkseen Facebookin ja Instagramin tarjoamaa mikrotargetointia.

– Sehän on ihan nykypäivää. Pyrin puhuttelemaan yksityisautoilijoita omilla asioillaan, pyöräilijöitä omilla asioillaan sekä metsästäjiä tai kalastajia tietyillä linjauksilla. Pyrin panostamaan siihen, mikä todennäköisesti kiinnostaa kohdeyleisöä, Heikkinen kertoo.

Janne Heikkinen on itsekin innokas kalastaja, joten hän on kohdentanut somemainontaansa ympäristöasioista ja kalastuksesta kiinnostuneille Facebookin käyttäjille oman vaalipiirin alueella.

Heille Heikkisen keskeinen viesti on ollut vaelluskalojen suojeleminen. Perintöveron lakkauttamista ajavaa viestiä taas on lähtenyt esimerkiksi yrittäjille.

Heikkinen sanoo, että viestit pohjautuvat omiin arvopohdintoihin. On tärkeää miettiä ensin, millä asialla itse haluaa olla.

– Kaikki perustuu viime kädessä olettamuksiin ja jonkin tason arvo- ja asenneanlyyseihin, mistä nämä ihmiset saattaisivat olla kiinnostuneita, ja mistä he voisivat olla minun kanssani samaa mieltä, Heikkinen kertoo.

Näin mikrotargetointi toimii sosiaalisen median vaalikampanjassa:

• Ehdokas koostaa keskeiset vaaliteemansa, joita hän haluaa edistää.

• Kymmenistä, jopa sadoista teemoista työstetään potentiaalisille äänestäjille selkeitä viestejä.

• Koostetaan kohderyhmiä, joita eri teemojen ja viestien arvioidaan puhuttelevan.

• Sosiaalisen median palvelut (Facebook, Instagram, Twitter, YouTube) keräävät käyttäjistä dataa, jossa heitä voidaan jaotella iän, sukupuolen, kielen, asuinpaikan, ammatin, koulutuksen ja työnantajan mukaan.
• Lisäksi seurataan käyttäjien kiinnostuksen kohteita ja mieltymyksiä, kuten tykkäyksiä tai sivuvierailuja.

• Valitulle ryhmälle kohdennetaan personoitua vaalimainontaa sosiaalisen median työkalulla.

Yleisagenda ei vedä, oma kanta esiin

Digimarkkinoinnin konsultti Mikko Laakso on rakentanut kevään vaaleissa parinkymmenelle kokoomusehdokkaalle somekampanjoita, joissa käytetty hyväksi mikrotargetointia.

Laakso istuu itsekin kokoomuksen edustajana Espoon kaupunginvaltuustossa.

Laakson mukaan mikrotargetointi auttaa kohdistamaan mainokset täsmällisemmin ehdokkaan teemoista kiinnostuneille somekäyttäjille.

Laakso sanoo, että yleisteema ei toimi sosiaalisessa mediassa äänestäjien houkuttelemisessa. Kaiken lupaaminen kaikille on tehotonta kampanjointia.

Hän onkin kehottanut ehdokkaita miettimään useita aiheita, joilla vaalimainontaa voidaan kohdentaa potentiaalisille äänestäjille.

– Ehdokas ei voi olla liian harmaa ja pitää olla konkreettista mieltä asioista. Liian usein ehdokkaat tekevät kampanjaa liian abstraktina ja mielikuvatasolla. Ollaan vaikka sujuvamman arjen asialla, mutta se ei oikein tarkoita mitään. Pitää uskaltaa ottaa kantaa niin, että joku voi myös olla mielipiteistä eri mieltä, Laakso sanoo.

Jos ehdokas esimerkiksi kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, hänen kannattaa tuoda se selkeästi esille sosiaalisessa mediassa potentiaalisille kannattajille.

Tärkein neuvo on kuitenkin aloittaa somekampanja ajoissa, olla pitkäjänteinen. Laakso kehottaa käynnistämään sosiaalisen median vaalikampanjan vuodesta puoleen vuotta ennen vaalipäivää.

Muutama kuukausi ennen vaaleja heräävä ehdokas on jo auttamattomasti myöhässä.

– Somemarkkinointi on pitkän matkan juoksua ei sprinttamista. Tunnettavuus pitää luoda pitkällä aikavälillä. Se maksaa vähän kuin korkoa korolle, Laakso toteaa.

Manipuloidaanko äänestäjiä?

Vaalimainosten tarkalla kohdentamisella on huono maine.

On väitetty, että juuri mikrotargetointi sosiaalisessa mediassa vaikutti Donald Trumpin valintaan Yhdysvaltojen presidentiksi ja Britannian brexit-kansanäänestyksen lopputulokseen. Molempien kampanjoiden aikana epävarmoille äänestäjille suunnattiin vääristeleviä vaalimainoksia.

Tämä on synnyttänyt myös Suomessa keskustelua ja huolta poliittisen mainonnan kohdentamisen vaaroista. Täytyy kuitenkin muistaa, että Suomessa amerikkalaistyylinen negatiivinen kampanjointi ei ole ollut toistaiseksi tapana.

Janne Heikkinen ja Mikko Laakso vakuuttavat, ettei mikrotargetoinnissa ole mitään salamyhkäistä. Personoitua mainontaa on käytetty jo pitkään esimerkiksi suomalaistenkin suosimissa verkkokaupoissa.

Eihän koiranruokaa kannata mainostaa kissanomistajille, heille kannattaa kohdistaa mainoksia kissojen murkinoista.

Laakso vertaa somemainontaa perinteiseen vaalimainontaan. Helsingin Sanomien kannessa olevaa mainosta ei pysty kohdentamaan kovin tarkasti.

Kokoomuksen mainoksen näkevät myös vasemmistolaiset, joihin sillä on tuskin toivottua vaikutusta.

– Sosiaalisen median ja digitaalisen markkinoinnin työkaluilla pystyy hakemaan hyvinkin tarkkoja kohderyhmiä. Kalastajille ja moottoripyöräilijöille pystyy tekemään heitä puhuttelevan kärjen. Tämä ei onnistu bussipysäkkimainoksessa tai valtakunnallisen lehden kannessa, Laakso sanoo.

Laakso ottaa esimerkiksi presidentti Sauli Niinistöstä Facebookissa kiinnostuneet. Hän valitsee mainoksensa kohderyhmäksi Niinistön tykkääjät, ja mainos näkyy heillä.

Todennäköisesti samat ihmiset saattavat olla myös kokoomuksesta kiinnostuneita.

Tehokkaampaa kampanjointia

Kampanjan mikrotargetointi säästää myös vaaliehdokkaan vaalibudjettia, kun rahaa ei räiskitä ympäriinsä suurella sihdillä.

– Mikrotargetoinnissa oleellisin asia on se, että se on paljon edullisempaa, koska voit rajata ne oikeat tahot kohderyhmäksi, jolloin ehdokkaan mainosbudjetti ei mene hukkaan, Laakso sanoo.

Laakson mukaan Facebookissa pystyy nykyisten tukijoiden pohjalta kohdistamaan mainontaa myös mahdollisimman samankaltaisille henkilöille, vaikka he eivät vielä tykkää ehdokkaan sivuista.

Mikrotargetointi on tarkkaa puuhaa, koska väärin kohdennettu mainos herättää saajassa ihmetystä, jopa ärtymystä ja vaikuttaa päinvastoin kuin on toivottu.

Laakso kertoo, että erityisesti nuorten äänestäjien houkuttelu on somessa vaikeaa, koska he käyttävät usein mainostenesto-ohjelmia. Nuorten suosimassa Instagramissa ei tosin pysty käyttämään näitä adblockereita.

– Facebook on vähän niin kuin eläkeläisome, nuorempi väki on Instagramissa ja muissa palveluissa. Sitten on tietysti Googlen palvelut, on järkevää näkyä hakutuloksissa, kun joku hakee ehdokasta tai ehdokkaan puoluetta, Laakso sanoo.

Miten varmistaa tykkääjien ääni?

Mikko Laakso näyttää asiakkaansa Janne Heikkisen Facebookin kampanjasivujen seuraaja- ja tykkäystietojen profiilia.

Niistä käy ilmi, että yli puolet 28-vuotiaan Heikkisen lähes 13 000 seuraajista on naisia, ja joukossa on paljon iäkkäämpiä naisia. Tämä ei välttämättä ole huono juttu, koska vanhempi ikäpolvi äänestää nuorempia enemmän.

Ehdokkaan tykkäys ei vielä tarkoita annettua ääntä. Miten seuraajat ja tykkääjät sitten saadaan äänestämään Heikkistä varsinaisena vaalipäivänä?

Mikko Laakso vertaa äänestäjien houkuttelemista katiskalla kalastukseen. Fiksu ehdokas on kerryttänyt tukijamassaa pitkällä aikavälillä.

Vaalien ennakkoäänestys alkaa 3. huhtikuuta, joten ehdokkaan on nyt aika tyhjentää “somekatiskansa” ja varmistaa seuraajien ääni.

Tämä tapahtuu lähettämällä seuraajille ja tykkääjille kohdennettuja kampanjaviestejä juuri heitä kiinnostavista asioista. Näin vahvistetaan suhdetta, joka toivottavasti näkyy vaaliuurnilla

– Kaikki ehdokkaat mainostavat nyt itseään Facebookissa, joten viestit hukkuvat väkisinkin tulvaan. On paljon helpompi kohdistaa viesti yleisölle, joka on jo valmiiksi kiinnostunutta, Laakso kertoo.

Ei siis kannata ihmetellä, jos omassa somefeedissä alkaa lähiaikoina näkyä entistä tiiviimmin ehdokkaiden kampanjamainoksia ja viestejä.

Lue lisää:

Heikki Valkama: Matille valtiolliset hautajaiset! Saippuaa! Takinkääntö! Some täyttyy vaalien alla huomion hakemisesta, mutta todellinen somevalta on muualla

Törmäsitkö vaalivaikuttamiseen netissä tai somessa? Ota kuvakaappaus ja lähetä meille

Puolueet räätälöivät vaalimainontaa valituille ryhmille – Tutkija patistaa kertomaan, miksi mainos näkyy verkossa tai somessa juuri sinulle

Jyväskyläläinen Mari Varonen yhdistää sulavasti Kymenlaakson puvun punaisen liivin ja samanväriset Minna Parikan korkkarit.

Toisena päivänä pörröiseen leoparditakkiin tuo sävähdyksen räikeänpunainen Lapväärtti-Tiukan puvun korvamyssy, joka on aseteltu auki lepääville hiuksille.

Arkiset farkut muuttuvat lanteilta värikkäiksi Närpiön pukuun kuuluvalla kirjavalla taskulla.

Hälyttäkää kansallispukupoliisi!

Monen tiukkapipon mielestä tämä vaatepeli pitäisi puhaltaa poikki alkuunsa. Onhan kyseessä arvokas ja usein kallis juhlapuku, joka kelpaa vaikka Linnan juhliin.

– Kyllä niitä juhlia sitten saa odotella. Arkihan on yhtä juhlaa, sanoo Jyväskylän ammattikorkeakoulussa työskentelevä 43-vuotias Mari Varonen.

Perinne esiin sekakäytöllä ja tuunauksella

Mari Varonen tunnetaan kansallispukuihin hurahtaneena naisena, jolla on kotonaan nykyään noin 200 kansallispukua.

– Puolet puuttuu vielä. Kansallispukumalleja on Suomessa yli neljä sataa, Varonen nauraa.

Pukumalleista löytyy tietoa esimerkiksi Suomen kansallispukukeskuksen sivuilta.

Parasta on se, että voi valita puvun kauneimman osan ja yhdistää sen muihin vaatteisiin vaikka ihan perusmaanantaina. Mari Varonen

Varonen on hankkinut kansallispukuja muun muassa nettikirppiksiltä, ja osa on tullut lahjoituksina. Hän säilyttää pukuja pääasiassa pienissä pahvilaatikoissa ja nostaa ne ennen käyttöä ulos tuulettumaan ja siliämään.

Varonen puhuu kansallispukujen sekakäytön puolesta. Sekakäyttäjä yhdistää rohkeasti vaikkapa hameen, korun tai myssyn omaan arkipukeutumiseensa.

Mutta säännöt ne on sekakäytölläkin. Niitä ei mielellään rikota. Yleensä osia eri paikkakuntien kansallispuvuista ei yhdistellä, mutta jotkut uhmaavat tätäkin ohjetta.

Tämä on vapaa maa. Mutta jos yhdistelee eri osia mauttomasti, kyllä se minulle kertoo pukeutujan asenteesta. Taina Kangas

Mari Varonen aloitti oman sekakäyttönsä muutama vuosi sitten. Sosiaalinen media, varsinkin Instagram, on nostanut #sekakäyttö-ilmiön pinnalle.

– Parasta on se, että voi valita puvun kauneimman osan ja yhdistää sen muihin vaatteisiin vaikka ihan perusmaanantaina. Yleensä saa vain positiivista huomiota, Varonen iloitsee.

Varosen salainen ajatus on, että jos opimme ensin käyttämään osia kansallispuvusta, myös kynnys koko juhlapuvun käyttöön madaltuu. Arkikäytön myötä puvut ja niihin liittyvä perinne myös pysyvät näkyvillä.

Varosen mukaan harva nelikymppinen on edes koskenut kansallispukuun.

– Ihmisillä on pelko kansallispukuun pukeutumisesta. Se on niin arvokas vaate, että kaiken pitää mennä oikein, ettei tule sanomista. Sekakäyttö alentaa kynnystä.

Sekakäytön ohella kansallispukuja myös muokataan. Tuunaa mun perinne -pukeutumishaaste on levittänyt perinnepukeutumisen iloa värikkäästi sosiaalisessa mediassa. Siinä esimerkiksi kansallispuvun helmaa lyhennetään tai pukukankaita hyödynnetään kokonaan toiseen tuotteeseen. Joskus myös kansallispuvun näköisiä vaatteita tehdään muista kuin hyväksytyistä materiaaleista.

Raati valvoo

Kansallispukukulttuurin asiantuntijoina toimivat Suomen kansallispukukeskus ja kansallispukuraati. Keskus hoitaa suomenkielisten alueiden pukuihin ja pukukulttuuriin liittyviä asioita. Raati valvoo ja päättää pukutarkistuksista ja antaa tarvittaessa lausuntoja.

Raadissa 11 muun kanssa istuu myös Taina Kangas. Hän on Suomen ainoa suomenkielisten alueiden pukujen kansallispukukonsultti.

– Niin, kansallispuku on juhlapuku. Se ja arkikäyttö eivät minun mielestäni oikeastaan kuulu yhteen, sanoo Kangas kansallispukuja ja niiden vaatekappaleita esittelevien lasivitriinien äärellä Suomen kansallispukukeskuksessa Jyväskylässä.

Kangas ei kuitenkaan halua olla ilonpilaaja. Kansallispuvusta pitää voida nauttia.

– Oletko koskaan ollut pukeutunut kansallispukuun? Olen usean kerran nähnyt, kuinka ihastuneita ihmiset ovat kun saavat päälleen aidon, käsityönä ommellun ja alkuperäisten esikuvien mukaisesti kaavoitetun ja itselleen oikean kokoisen kansallispuvun sekä päähineen oikein puettuna. Kuinka upea reaktio siitä tuleekaan, Kangas luonnehtii.

Se, että kansallispuvut liitetään rohkeaan riisumiseen tai pin up -ajatteluun, herättää paheksuntaa. Mari Varonen

Arvokkuus piilee siinä, että kansallispukuun liittyy tietty etiketti.

Puvun pitää olla istuva, puhdas ja silitetty. Kansallispuku on kokonaisuus, johon kuuluvat tietyt puvun osat, päähineet, kengät ja korut. Eri pukujen osia ei sovi käyttää ristiin. Pukuun kuulumattomat korut ja kellot jätetään pois. Aikuisten naisten päähineet puetaan siististi ylöskammattujen hiusten päälle.

Miksi sekakäyttäjien pitää tätä arvokkuutta sitten ehdoin tahdoin rikkoa?

– Kansallispuvun pitää elää tässä kulttuurissa. Emme saa nuorille pönöttämällä näitä perinteitä eteenpäin. Pitää kuunnella käyttäjiä, kansallispukuharrastaja Mari Varonen uskoo.

Aina riittää kansallispukupoliiseja, jotka eivät hyväksy muutosta.

– Pukupoliisien mielestä on vain yksi tapa käyttää kansallispukua, eikä siinä ole joustoa. Esimerkiksi Facebookin Kansallispuku-ryhmästä löytyy välillä näitä änkyröitä. Joskus he ovat vanhempia ihmisiä tapahtumien yleisössä, Varonen sanoo.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas ei halua ottaa pukupoliisin roolia.

– Tämä on vapaa maa. Tottakai voi ihan iloisesti käyttää arjessakin niin, että on päällä se yksi puvun osa kerralla. Mutta silloin ei puhuta kansallispuvusta.

– Mutta jos yhdistelee eri osia mauttomasti, kyllä se minulle kertoo pukeutujan asenteesta, Kangas summaa.

Kankaan mielestä käyttämällä kansallispukua arvokkaasti pukeutuja osoittaa arvostavansa pukuammattilaisten ja -tutkijoiden tekemää työtä.

Kansallispuku voisi vihdoin räjäyttää pankin

Suomessa kansallispukujen kuosit eivät ole levinneet katukuvaan samalla tavalla kuin naapurimaissa.

Kansallispukuihin pukeudutaan monissa maissa paljon rennommin ja rohkeammin kuin meillä. Esimerkiksi Virossa kansallispuvuista tuttuja elementtejä voi nähdä katumuodissa: sukkahousuissa, kumisaappaissa ja tennareissa. Norjassa kansallispuvut ovat näkyvä osa juhlaperinnettä.

Kansallispukujen kankaita ja kuoseja on meilläkin käytetty esimerkiksi sukkiin, rullalautoihin, laukkuihin ja heijastimiin.

– Minä kaipaan rohkeampia ideoita. Taiteilijat ja vaatesuunnittelijat voisivat uudella tavalla inspiroitua kansanomaisesta tekstiiliperinteestä ja tekniikoista. Lähdettäisiin kunnolla lentoon, kansallispukukonsultti Taina Kangas sanoo.

Kangas muistelee muutaman vuoden takaista Taitoliiton Folkista poppia –suunnittelukilpailua, jossa etsittiin uudenlaisia kansanperinteestä kumpuavia käsityö- ja designtuotteita.

– Räjäyttävintä taisi olla nahka-huopatakki, jossa oli ristikuvio.

Taina Kangas myöntää, ettei arvokkaan perinteen kanssa leikittely ole helppoa. Esimerkiksi kansallispukukuosiset uimapuvut ja alusvaatteet ovat hänen mielestään "niillä rajoilla". Instagramissa niitäkin on tosin jo nähty.

Kansallispukukalenteri paljastaa jälleen

Kansallispukuharrastaja Mari Varonen sai kokea, mihin perinneleikki voi johtaa.

Hän oli tuottajana kalenterissa, joka kohahdutti (Ilta-Sanomat) kansallispukukansaa vuonna 2018. Kalenterin kuvissa naismallien, kuten burleskitaiteilijoiden, yllä nähtiin kansallispuvun osia ja paljasta pintaa.

– Mainoksissahan näkee ihan samanlaisia kuvia. Mutta se, että kansallispuvut liitetään rohkeaan riisumiseen tai pin up -ajatteluun, herättää paheksuntaa.

Varonen sai palautetta kalenterikuvista vierailtuaan hiljattain esimerkiksi Ylen Aamu-tv:ssä. Eräs palaute kuului näin: "Surullista, että hienot puvut ja kunniallinen asia on häväisty lutkamaisuudella. Kyllä pitää olla julkisuudenkipeä, että uhraa näinkin hienon asian, että saa naamansa esiin. Tässä näkyy suomalaisen naisen alennustila."

Uusi kalenteri on kuitenkin jo työn alla. Varonen kertoo olevansa tällä kertaa vain taustajoukoissa.

Kuvaukset tehdään studion sijaan ulkona. Valokuvaaja Samppa Erkkilän ottamissa uusissa kuvissa esiintyvät myös miehet ja muunsukupuoliset. Yhdessä poseeraa myös Varonen itse.

– Ajattelin pulahtaa järveen, hän suostuu paljastamaan.

Yli sata ihmistä on kuollut asemiesten iskussa fulani-paimentolaisten kylään Keski-Malissa.

Isku tapahtui lauantaina Ogossagoun kylässä Moptin alueella. Perinteisiksi metsästäjiksi pukeutuneet asemiehet hyökkäsivät kylään ennen aamunkoittoa ja tappoivat joukottain siviilejä, mukaan lukien naisia ja lapsia.

– Uhrien määrä on todella suuri. Kylä on täysin tuhottu, kertoi läheisen Bankassin kaupunginjohtaja Moulaye Guindo uutistoimisto Reutersille.

Fulani-paimentolaisia vastaan on tehty aiemminkin verisiä iskuja. Niitä ovat usein tehneet dozo-nimiset metsästäjäryhmät. Kyse on etnisestä vastakkainasettelusta, jota ruokkii terroristiryhmien läsnäolo ja toiminta Keski-Malissa.

Isku tapahtui samaan aikaan, kun YK:n turvallisuusneuvoston edustajat ovat vierailulla Malissa etsimässä ratkaisuja Sahelin aluetta riivaavaan väkivaltaan.

Keski-Mali kärsii pahenevasta etnisten ryhmien välisestä sekä jihadistisesta väkivallasta.

Lisää aiheesta:

Terrorismi aiheuttaa sekasortoa Malissa – Sekä Isis että al-Qaida aktiivisia Euroopan porteilla

Aiheesta muualla:

The Ulkopolitist: Sahelin väkivaltaisuuksiin on vastattu lähinnä sotilaallisesti, mutta voitot voivat jäädä lyhytikäisiksi.