Reuters: "Rauhallinen ja myötätuntoinen"

Marie Claire Australia: "Tältä näyttää todellinen johtaja"

New York Times: "Amerikka ansaitsee johtajan, joka on yhtä hyvä kuin Jacinda Ardern"

Uuden-Seelannin pääministeriä Jacinda Ardernia on ylistetty kotimaassaan ja ympäri maailmaa (BBC) Christchurchin viimeviikkoisen terrori-iskun jälkeen. Hän on esiintynyt jämäkästi mutta puhunut vihan sijasta huolenpidosta ja surusta.

"En toivonut tätä roolia"

Pääministeri Ardern otti aloitteen käsiinsä nopeasti iskun jälkeen, kertoo uutissivusto The Spinoff. Kun iskun yksityiskohdat alkoivat selvitä, hän kutsui hyökkäystä moskeijoihin selvin sanoin terroriteoksi.

Samalla hän vannoi, ettei väkivallalla ole sijaa Uudessa-Seelannissa. Hän ilmoitti, että maahanmuuttajataustaiset uhrit olivat kotimaassaan – he olivat uusiseelantilaisia muiden joukossa.

Seuraavana päivänä Ardern sonnustautui hijab-päähuiviin, kun hän tapasi uhrien omaisia muiden poliitikkojen kanssa. Näin hän osoitti tukea Uuden-Seelannin surevalle muslimiyhteisölle. Kuvat levisivät laajasti maailman tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa.

Tällä viikolla Ardern on nähty useasti lohduttamassa ja halaamassa omaisia ja muslimiyhteisön jäseniä. Hän on myös ilmoittanut, että hallitus aikoo kieltää iskussa käytetyn kaltaiset puoliautomaattiset rynnäkköaseet.

Tiistaina Ardern piti parlamentissa puheen, jonka hän aloitti ja lopetti arabiankielisillä rauhantervehdyksillä. Hän korosti puheessaan huolenpitoa, jota uhrien omaiset tarvitsivat.

– En koskaan toivonut, että yksi rooleistani olisi tuoda ääni kansakunnan surulle, Ardern sanoi puheessaan.

Jacinda-mania nosti pääministeriksi

Ardernin suosio on iskua vanhempaa perua. Hän nousi kriisissä rypevän työväenpuolueen johtajaksi alle kaksi kuukautta ennen parlamenttivaaleja vuonna 2017.

Karismaattisen ja helposti lähestyttävän Ardernin ja hänen puolueensa suosio kasvoi nopeasti. Media alkoi puhua Jacinda-maniasta, ja työväenpuolue voitti vaalit. Ardernista tuli pääministeri 37-vuotiaana.

Kesäkuussa 2018 Ardernista tuli äiti. Hän palasi töihin kuuden viikon äitiysloman jälkeen.

Ardernia on verrattu Kanadan Justin Trudeauhun ja Ranskan Emmanuel Macroniin. Liberaalit johtajat on haluttu nähdä vastavoimana populisteille, jotka hyödyntävät politiikassaan pelkoa ja jakavaa retoriikkaa.

Vertaus ontuu hieman, sillä Ardernin hallitukseen kuuluu myös populistipuolue Uusi-Seelanti ensin. Hallitus on yrittänyt vähentää maahanmuuttoa, mutta huonolla menestyksellä.

Pyysi Trumpilta myötätuntoa ja rakkautta muslimeille

Ardern on itse hyvin tietoinen roolistaan kriisijohtajana ja on pohtinut valintojaan avoimesti.

– Politiikassa voimme näyttää esimerkkiä käytöksellämme. Osittain siksi päätin, että en tietoisesti käytä terroristin nimeä lainkaan ja kutsun tekoa terrorismiksi, Ardern sanoi Stuff-uutissivuston perjantaina julkaisemassa haastattelusta.

– Aina kun pääsen jakamaan ajatuksiani, mietin, mitä uusiseelantilaiset tuntevat juuri nyt. Mitä sanoja kuulen sanottavan ympärilläni? Miltä meistä kaikista tuntuu? Ardern pohti.

Ardern vaikuttaa myös tietoisesti asettuvan Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia vastaan. Trump on puhunut kielteisesti muslimeista ja vaati heille maahantulokieltoa vaalikampanjansa aikana.

Trump sanoi Uuden-Seelannin iskun jälkeen, ettei pidä valkoisen nationalismin nousua uhkana. Ardern ilmoitti yksikantaan, ettei ole samaa mieltä.

Trump myös soitti Ardernille ja kysyi, mitä apua Uusi-Seelanti tarvitsisi iskun jälkeen.

– Myötätuntoa ja rakkautta kaikkia muslimiyhteisöjä kohtaan, Ardern kertoi vastanneensa uutistoimisto Reutersin mukaan.

Myötätunto ei takaa menestystä

Juuri nyt Ardernin näyttää pärjäävän työssään paremmin kuin verrokkinsa. Trudeau on menettänyt suosiotaan hallitusta ravistelevan skandaalin takia. Macronia painavat epäsuositut uudistukset ja ylimieliseksi tulkittu käytös.

Trudeau joutui lohduttamaan kansakuntaa, kun äärioikeistolainen hyökkääjä surmasi kuusi ihmistä moskeijassa Quebecissa vuonna 2017. Osa uhrien omaisista loukkaantui, kun pääministeri ei tavannut heitä henkilökohtaisesti vieraillessaan kaupungissa, kertoo yleisradioyhtiö BBC.

Myötätunto kriisin hetkellä ei takaa jatkuvaa menestystä. Norjalaiset ylistivät pääministeri Jens Stoltenbergia vuonna 2011, kun hän julisti, että Utøyan terroritekoihin on vastattava vihan sijasta rakkaudella.

Silti hän hävisi Norjan parlamenttivaalit kaksi vuotta myöhemmin.

Lue myös:

Christchurchin terrori-iskun uhrit: Syyriasta paennut perhe oli juuri saanut uuden elämän

Hurja maoritanssi kunnioittaa Uuden-Seelannin terrori-iskun uhrien muistoa

Ghassan Alaraji menetti ystävänsä, Rob Classworthin usko murskattiin – Yle tapasi joukkomurhan järkyttämiä uusiseelantilaisia

Kaikkien suomalaisten palkka-, eläke- ja etuustiedot sisältävä Kansallinen tulorekisteri on saanut mikroyrittäjät ja pienet tilitoimistot raivon partaalle. Myös Suomen suurin tilitoimisto arvostelee sitä rajusti.

Tulorekisterin näkyvin tavallista palkansaajaa koskeva muutos on, että palkkaennakon saaminen on olennaisesti vaikeutunut. Tämän taas pelätään satavan pikavippifirmojen laariin. Se ei varmastikaan ollut toista vuotta sitten lain hyväksyneen eduskunnan tarkoituksena.

Järjestelmän arvostelijat kertovat löytäneensä virheitä paitsi tulorekisteriä koskevasta lainsäädännöstä myös sen tulkinnasta.

Tulorekisterin tarkoitus on hyvä

Tulorekisteri on kansallinen tietokanta, joka sisältää kaikkien suomalaisten palkka-, eläke- ja etuustiedot. Sillä on kaksi tarkoitusta. Toinen on harmaan talouden kitkeminen ja toinen on tietojen saannin helpottaminen ja nopeuttaminen.

Tietoja tarvitsevat esimerkiksi verohallinto, Kela ja vakuutusyhtiöt, joiden toimintaa uusi järjestelmä on helpottanut, koska aikaisemmin niille kuulunut työ on siirretty mikroyrittäjien tekemäksi ilmaistyöksi.

Tulorekisterin on tarkoitus toimia pääosin automaattisesti sitten, kun se saadaan toimimaan. Toistaiseksi ei ole toiminut itse järjestelmä, eikä usean tilitoimistoalalla työskentelevän haasteltavan mukaan myöskään verohallinnon sitä koskeva neuvontapalvelu.

Valtion työ siirtyi yrittäjille

Tulorekisteri on tyypillinen esimerkki työn siirrosta isoilta toimijoilta pienemmille. Se on vähentänyt valtion ja vakuutusyhtiöiden työtä. Niille siirto merkitsee säästöä.

Mikroyrityksille ja pienille tilitoimistoille tulorekisteri tarkoittaa lisätyötä ja ylimääräistä stressiä. Yritysten ilmaistyöstä ei kukaan maksa. Näitä mikroyrityksiä on 95 prosenttia Suomen yrityksistä.

Kyse on samasta ilmiöstä kuin digitaalisissa matkalaskujärjestelmissä, pankkipalveluissa ja matkalippujen tilaamisessa. Työtä siirretään yleensä työntekijän tai asiakkaan hoidettavaksi. Tulorekisterin tapauksessa esimerkiksi valtio ja vakuutusyhtiöt siirsivät työtään korvauksetta yrityksille.

Tulorekisterin ideana on markkinoitu asioiden automatisointia.

Verohallinnon tulorekisteriyksikön hankejohtaja Terhi Holmström puhuu tulorekisteristä tiedonjakokoneena. Sitä se on ollutkin järjestelmästä hyötyvien suurten toimijoiden näkökulmasta.

Useissa tapauksissa myös automaatio vaatii paljon ohjelmointia ja asetusten määrittelyä, jotta se toimisi oikein. Dosentti Pekka Leviäkangas, Oulun yliopisto

Mikroyritysten kannalta automatisaatio on tarkoittanut työn sysäämistä pienille toimijoille samalla, kun ne käytännössä pakotetaan digitaaliseen maailmaan.

Esimerkiksi digitaalisen kirjanpitojärjestelmän tilikartta pitää aina suunnitella. Automaattisesti se ei synny.

Automaatio vaatii paljon ohjelmointia

Oulun yliopiston tuotantotalouden dosentti Pekka Leviäkangas arvioi, että työn siirto voi onnistuessaan lisätä tuottavuutta ja laatua.

Pahimmassa tapauksessa työn siirtäminen johtaa kuitenkin huonolaatuiseen tietoon ja vääriin päätöksiin.

– Uusien velvollisuuksien takia pienet yritykset ja yrittäjät kokevat kuormittuvansa kohtuuttomasti, sanoo Leviäkangas.

Esimerkiksi taloushallintojärjestelmät ja erilaiset tietokannat vaativat paljon räätälöintiä ja valmistelutyötä ennen kuin ne voidaan ottaa käyttöön ja toimintoja voidaan automatisoida.

– Useissa tapauksissa myös automaatio vaatii paljon ohjelmointia ja asetusten määrittelyä, jotta se toimisi oikein, sanoo Leviäkangas.

Hänen mukaansa työnsiirtoilmiö on eräs seuraus pitkälle edenneestä digitalisaatiosta ja korkeasta koulutustasosta. Suomalaisten hyvät digitaidot mahdollistavat työn siirtämisen.

Yle kertoi ongelmista

Yle uutisoi helmikuun alussa tulorekisterin ongelmista.

Jutussa kerrottiin, että tulorekisteri ja todellisuus eivät kohtaa. Oululaisen tilitoimistoyrittäjä Johanna Rahkalan mukaan tulorekisteri on todella vaikea asia pienille yrityksille, tilitoimistoille ja urheiluseuroille.

Tässä yhteydessä haastateltu verohallinnon edustaja ei nähnyt tarvetta muuttaa järjestelmää.

Rahkalan avauksen innoittamana alkoi löytyä lisää esimerkkejä siitä, miten paljon tulorekisteri on yritysten toimintaa vaikeuttanut.

Suurin osa palautteen antajista edusti mikroyrityksiä, mutta joukossa oli myös Suomen suurin tilitoimisto Accountor, jolla on pelkästään Suomessa 800 työntekijää. Yrityksen Suomen maajohtaja Petri Karjalainen kertoi, että tulorekisteri on saanut heidän työntekijöitään purskahtamaan itkuun toimimattoman järjestelmän ja ison työkuorman edessä.

Siellä tämä verohallinnon tulorekisteriyksikön hankejohtaja Terhi Holmströmin tiedonjakokoneeksi nimeämä järjestelmä koetaan enemmänkin työn siirtämisen välineeksi. Tulorekisteri on siirtänyt sinne lujasti aikaisemmin järjestelmästä hyötyvien suurten toimijoiden tekemää työtä.

Näiden verohallinnon hallinnoiman Kansallisen tulorekisterin tiedontuottajien näkemykset järjestelmän toimivuudesta ovat edelleen kaukana rekisterinpitäjän näkemyksistä.

Suomen suurin tilitoimisto arvostelee

Accountorin toimitusjohtajan Niklas Sonkinin mielestä tulorekisteri ei ole ongelma isoille yrityksille sen jälkeen, kun se saadaan toimimaan. Siinä ei ole vielä maaliskuun loppupuolella onnistuttu.

Ennakoihin liittyvä byrokratia kuitenkin Sonkinin mukaan kuormittaa mikroyrityksiä kestämättömällä tavalla, eikä hyödytä ketään.

– Vuosikymmeniä voimassa olleisiin käytäntöihin halutaan äkkiä iso muutos. Kustannuksia tulee enemmän kuin hyötyjä, jos verottaja pitää kiinni näin tiukasta tulkinnasta, Sonkin sanoo.

Hän toivoisi että asioista päättäneet virkamiehet tutustuisivat rauhassa tulorekisterin toimintaan käytännössä, jotta ymmärtäisivät sen kuormittavuuden.

– Kansantalouden kannalta olisi järkevämpi joustaa kuin olla täysin mustavalkoinen, Sonkin sanoo.

Rankkaa kritiikkiä orjatyöstä

Yritysten talous- ja veroasioita yli 50 vuotta hoitanut hämeenlinnalainen Lassi Mäkinen on omistanut eläkepäivänsä pienyritysten talousammattilaisten kouluttamiseen. Tätä työtä hän tekee ilman palkkaa.

Satoja yrittäjiä tulorekisterin käyttöön kouluttanut taloushallinnon veteraani pitää vuodenvaihteessa voimaan astunutta uudistusta järkyttävänä asiana pienyrittäjille, jotka joutuvat nyt tekemään ilmaista lisätyötä. Mäkinen itse puhuu pakotetusta orjatyöstä.

– Verohallinto, sosiaalivakuutustahot sekä eläkevakuutus- ja sosiaalivakuutusyhtiöt hyötyvät siitä ja saavat tiedot helpommin ja nopeammin sähköisessä muodossa, sanoo Mäkinen.

Kun aikaisemmin palkoista annettiin tarkat tiedot kerran vuodessa yhteissummina, nyt jokaisesta yksittäisestä palkanmaksusta annetaan yhtä tarkat tiedot viiden kalenteripäivän sisällä maksusta.

– Tämä on lisännyt ilmoitusten määrän monikymmenkertaiseksi ja tietojen määrän monisatakertaiseksi, Mäkinen sanoo.

Hänen mielestään pienyritysten tulisi saada ilmoittaa tiedot kerran kuukaudessa, koska muuten tulorekisteri-ilmoitukset kuormittavat niitä kohtuuttomasti.

Kustannuksia tulee enemmän kuin hyötyjä, jos verottaja pitää kiinni näin tiukasta tulkinnasta. toimitusjohtaja, Niklas Sonkin, Accountor

Kukaan ei myöskään maksa työnantajille säännön aiheuttamaa lisätyötä ja -kustannuksia.

– Jos tällaiset lisärasitukset olisi säädetty oikeille verovelvollisille eli työntekijöille, nämä olisivat lähteneet jo kaduille osoittamaan mieltään, sanoo Mäkinen.

Sekaannuksia rekisterin käytössä

Pienyrittäjiä kouluttavan talousosaajan mukaan tulorekisterin käyttöönotossa on mennyt sekaisin palkkaennakkoa koskeva ennakonpidätysvelvollisuus ja palkkaennakon ilmoittamisvelvollisuus.

Palkkaennakko on Mäkisen mukaan luonteeltaan lyhytaikainen laina. Työnantaja antaa pikavipin, kun työntekijä tarvitse esimerkiksi 50 euroa. Se vähennetään seuraavasta palkasta.

Verohallinto tulkitsee tulorekisterilakia niin, että jokaisesta palkkaennakosta pitää antaa erikseen palkkatietoilmoitus ja vetoaa ennakkoperintää koskevaan lainsäädäntöön.

Mäkisen mukaan tulkinta on virheellinen.

– Lain mukaan sitä ei tarvitse ilmoittaa viiden päivän sisällä maksuhetkestä, mutta tätä verohallinto vaatii, Mäkinen sanoo.

Hänen mukaansa missään ei sanota, etteikö palkkaennakosta voitaisi jatkossakin pidättää vero siihen kohdistuvan palkan ennakonpidätyksen yhteydessä kerran kuukaudessa.

– Tulorekisterilaki ei ole muuttanut tätä asiaa millään tavalla, sanoo Mäkinen.

Verohallinnolla on erilainen käsitys

Verohallinto ei kuitenkaan ole ollut halukas luopumaan tulkinnastaan.

Verohallinnon tulorekisteriyksikön hankejohtaja Terhi Holmströmin mukaan aikaisemminkin on pitänyt toimittaa palkkaennakosta toimittaa ennakonpidätys.

– Ja se pitää tulorekisteriin myös viiden päivän kuluessa siitä maksupäivästä toimittaa. Ei tässä ainakaan omasta mielestä ole mitään tulkintavirhettä, sanoo Holmström.

Vaasalaisen Pohjanmaan laskenta -tilitoimiston toimitusjohtaja Heikki Hurtig kertoo ihmettelevänsä tätä verohallinnon väitettä, ettei sillä olisi mitään uutta palkkaennakkotulkintaa.

– Asiakasyritysten verotarkastuksissa ei kertaakaan ole esitetty, että hyväksi koettu palkkaennakoiden verojen maksaminen varsinaisen palkanmaksun yhteydessä olisi säädösten vastaista, sanoo Hurtig.

Mäkisen mielestä uuteen tulorekisterilakiin kirjattu kaikista palkoista ja palkkioista ilmoittamisvelvollisuus viiden kalenteripäivän sisällä on täysin kohtuuton mikroyrityksille.

Viiden päivän säännön perusteluna virtaviivaisuus

Verohallinto ei halua antaa periksi, vaikka osaa tiedoista tarvitaan vain kerran vuodessa. Sen mielestä on parempi, että viiden päivän sääntö koskee jokaista suoritusta.

Myös matkalaskujen tuloilmoitus pitää tehdä viidessä päivässä. Aikaisempi käytäntö kerran vuodessa ilmoitettavista matkalaskuista olisi riittänyt tiedon tarvitsijoille, mutta nyt ratkaisuun päädyttiin virtaviivaisuuden vuoksi.

– Erilaisia sääntöjä on vaikea muistaa. On helpompi myös maksajille, että kaikki ilmoitetaan viiden päivän kuluessa maksusta, tulorekisteriyksikön hankejohtaja Terhi Holmström perustelee.

Jos tällaiset lisärasitukset olisi säädetty oikeille verovelvollisille eli työntekijöille, nämä olisivat lähteneet jo kaduille osoittamaan mieltään. ekonomi Lassi Mäkinen, Talousteema

Tätä on yrittäjien vaikea ymmärtää. Matkalaskujen nopean ilmoittamisen vaatimuksen poistaminen onkin Lassi Mäkisen parannuslistalla.

Lisäksi itse tulorekisterilaissa on Mäkisen mukaan virhe maksupäivän määrittelyssä. Laissa maksupäiväksi on määritelty päivä, jolloin palkka on työntekijän käytettävissä.

– Pankkiliikenteen sujumistahan työnantaja ei voi tietää. Maksupäivän pitäisi olla se, jolloin raha lähtee työnantajan tililtä. Tämä on selkeä lainsäädäntövirhe, sanoo Mäkinen.

Mäkisen mukaan vuodenvaihteessa voimaan tulleeseen tulorekisterilakiin kirjattu viiden päivän ilmoittamisaika pitäisi muuttaa. Se ei onnistu ilman lain avaamista.

Pikavippipeikko kurkistaa rekisterin takaa

Peikkona on myös pikavippifirmojen mahdollinen tulo paikkaamaan palkkaennakoita. Kuun lopussa tasattavat ennakot ovat Accountorin Niklas Sonkinin mukaan paljon yleisempi ilmiö kuin valtionhallinnossa on ymmärretty.

– Todennäköisesti tarve pikavipeille kasvaa, koska monet perheet ovat riippuvaisia pitkin kuukautta maksettavista palkkaennakoista, sanoo Sonkin.

Tulorekisterin tuoma uusi käytäntö ilmoittaa palkkaennakoista joka kerta erikseen, on saanut monet yritykset lopettamaan niiden maksun. Aikaisemmin ennakkojen ennakkoperintä on hoidettu varsinaisen palkanmaksun yhteydessä. Se ei verohallinnon mukaan enää ole mahdollista.

– Tietysti on helppo sanoa, että hoitakaa taloutenne paremmin yrittäjät ja perheet, mutta se on aika arrogantti lähestyminen ja pidän sitä tarpeettomana tässä tilanteessa, Sonkin sanoo.

Verohallinnon kanta järjestelmään on ollut järkkymätön. Vasta hallituksen kaatumisen jälkeen maaliskuun puolessa välissä on valtionhallinnosta alkanut kantautua ensimmäisiä signaaleja siitä, että kaikki ei ehkä kuitenkaan ole mennyt hankkeessa ihan putkeen.

Noin kaksi ja puoli kuukautta järjestelmän käyttöönoton jälkeen on alettu myöntää tulorekisterin aiheuttavan ongelmia mikroyrityksille. ( Valtiovarainministeriön hankepäällikkö Arto Leinosen kolumni)

Lue lisää:

Mikä ihmeen tulorekisteri? Yritysten pitää ottaa uusi järjestelmä käyttöön jo vuodenvaihteessa – vain osa on siihen valmis

Tulorekisteri aloittaa vuodenvaihteessa – näin se vaikuttaa palkkojen ja etuisuuksien saajiin

Automatisaatioon tähtäävä uudistus vaikeuttaa yrittäjien ja urheiluseurojen elämää – "Todellisuus ei taivu tulorekisteriin"

Helsingin Kalliossa aamupäivällä sattuneen vesivahingon jäljiltä on vieläkin useista taloista sähköt poikki ja rakennusten kuivatus on kesken.

Yhteensä vahinkoja kärsi 15 rakennusta. Helsingin pelastuslaitoksen mukaan torjuntatoimet jatkuvat seitsemässä kiinteistössä. Muiden osalta torjuntatyöt ovat ohi ja omistajat vastaavat jatkosta niiden osalta.

Pelastuslaitoksen mukaan pahimmillaan kellareissa oli vettä kellaritilojen kattoon saakka ja ne olivat aivan täynnä vettä. Osin vesi oli jopa tihkunut ensimmäisen kerroksen lattian läpi.

Kellareihin kertyneen veden ja pumppausten perusteella pelastuslaitos arvioi vuotaneen veden määrän olleen jopa useita tuhansia kuutioita.

Lisäksi vesi on saattanut kaivertaa maahan onkaloita, mikä voi aiheuttaa lisävahinkoa ja yllättävää vaaraa. Pelastuslaitos selvittää vaurioiden laajuutta yhdessä Helsingin katualueista vastaavan Staran kanssa.

Pelastuslaitos on edelleen paikalla pumppaamassa vettä.

– Tilanne jatkuu, mutta osa kiinteistöistä on saatu jo kuivaksi. Muutamassa paikassa on edelleen hyvin paljon vettä, joten pumppaaminen jatkuu, päivystävä palomestari Joonatan Suosalo kertoi STT:lle iltapäivällä.

Useista kiinteistöistä sähköt jouduttiin katkaisemaan veden noustua uhkaamaan kellareissa olevia sähköpääkeskuksia. Nyt osaan taloista on jo saatu sähköt, mutta osassa sähköpääkeskukset pitää vielä kuivata, ennen kuin sähköt voidaan kytkeä taas päälle.

Käyttövesi on jo saatu palautettua kaikkiin vahinkoalueen rakennuksiin.

Vahinkoja kärsi 15 rakennusta ja Helsinginkadun katualue. Vesivahingosta ei aiheutunut henkilövahinkoja, eikä alueella ole esimerkiksi sortumavaaraa.

Vahinko johtuu käyttöveden runkolinjan vauriosta Helsingin Kalliossa Harjutorin, Helsinginkadun ja Pengerkadun alueella. Pelastuslaitos sai hälytyksen aamupäivällä kymmenen jälkeen osoitteeseen Harjutori 10.

Osa alueesta on edelleen eristetty pelastustoimien takia. Muun muassa Harjutorin puistoalue on eristetty jalankulkijoilta. Liikennehäiriön ja vahinkojen torjuntatöiden kestosta ei vielä osata antaa tarkkaa tietoa.

Poliisi ohjaa tapahtumapaikalla liikennettä. Helsingin poliisi kertoo Twitterissä, että autoilla ei toistaiseksi pysty ajamaan Harjutorin kohdalla.

Torjuntatöissä on ollut yhteensä 17 yksikköä pelastuslaitokselta ja kaupungin sopimuspalokunnista. Illansuussa paikalla oli enää seitsemän yksikköä.

Paikalla on ollut myös Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ja energiayhtiö Helenin työntekijöitä, sillä kiinteistöissä on korttelimuuntajia ja sähköjakokeskuksia.

Lisäksi pysäköityjä ajoneuvoja on jouduttu siirtämään etäämmälle lisävahinkojen estämiseksi.

Kun Leenan perheessä kuopus sairastui kuumeeseen, vanhemmat päättivät, että isä jää kotiin hoitamaan kipeää, reilun vuoden ikäistä lasta. Äiti-Leenalla oli opiskeluiden takia tuona päivänä tapaaminen, jota hän ei voinut peruuttaa. Lapsi kävi lääkärissä, ja isä sai lääkärintodistuksen kotiinjäämistään varten.

Lapsen isän työnantaja kuitenkin vaati Leenan koululta läsnäolotodistusta, eli kirjallista todistusta siitä, että Leena on ollut koulullaan opiskeluiden takia tuona päivänä.

– Se tuntui loukkaavalta, kun puoliso sanoi, että tällainen pitää toimittaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän oli tästä työpaikasta minkäänlaisella sairauslomalla.

Leenan nimi on muutettu tätä juttua varten, koska hän ei halua ärsyttää miehensä työnantajaa.

Laki ja TES määrittelevät

Lapsen äkillistä sairastumista varten työsopimuslaissa on kohta tilapäisestä hoitovapaasta, johon kaikilla on oikeus. Työntekijän on kuitenkin esitettävä luotettava selvitys, ensisijaisesti lääkärintodistus, tilapäisen hoitovapaan perusteesta ja tarvittaessa myös selvitys siitä, että tällaisella vapaalla on ollut vain toinen lapsen vanhempi kerrallaan.

Useisiin esimerkiksi palvelualojen työehtosopimuksiin on kirjattu, että "toisen esteestä hoitaa lasta on annettava selvitys pyydettäessä", jotta työntekijä on oikeutettu palkkaan. Toisen vanhemman ansiotyö on tällainen este, mutta se, lasketaanko opiskelu esteeksi, vaihtelee eri aloilla.

Selvityksen tapaa ei kuitenkaan ole kaikissa työehtosopimuksissa määritelty, eikä kirjallista todistusta tällöin voida vaatia. Sekä Teollisuusliitosta että Palvelualojen ammattiliitosta PAM:sta kommentoidaan, että suullisen ilmoituksen pitäisi riittää. Kirjallisen todistuksen pyytäminen menee monesti liian pitkälle, arvioivat ammattiliittojen asiantuntijat.

Luottamuskysymys

– Jokaisella työnantajalla on intressi saada tietoonsa hoitovapaan kesto ja syy. Se on puuttumista yksityiselämään, mutta palkanmaksun seurauksena työnantajalla on oikeus kysyä tällaisia kysymyksiä, sanoo työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen Turun yliopistosta.

Koskisen mukaan tällaisia kirjallisia todistuksia pyydetään harvemmin julkisella kuin yksityisellä puolella.

– Itse työnantajana en lähtisi kirjallisia papereita pyytämään. Se on hyväksi koko työyhteisölle, että työpaikalla rakennetaan luottamusta, sanoo Koskinen.

Työtuomioistuin on käsitellyt vastaavanlaista kiistaa vuonna 2014, jolloin se totesi, että R-kioskin työntekijä ei ole ollut velvoitettu toimittamaan kirjallista selvitystä työnantajalleen.

– Tämä kaikki perustuu luottamukseen: miten aikuisiin ihmisiin luotetaan. Yhä useammalla työpaikalla oma ilmoitus riittää sekä omaa lyhyttä sairauslomaa varten että lapsen hoitovapaata varten, sanoo Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi.

Jos työnantaja on niin tiukka, että haluaa toisen vanhemman työnantajalta kirjallisen todistuksen, hänen tulisi sitä itse pyytää toisen vanhemman työnantajalta, Lumijärvi sanoo.

– Joillakin aloilla tällaista todistusta voi vaatia. Jos työnantaja tällaista vaatii, toisen vanhemman työnantajalla ei kuitenkaan ole mitään velvoitetta antaa tällaista todistusta.

Molemmat eivät saa jäädä kotiin

Leenan puoliso työskentelee metallialalla. Työpaikalla pyritään todennäköisesti minimoimaan kaikki kulut ja varmistaa, että jos perheen äiti millään olisi voinut jäädä kotiin, mies olisi mennyt töihin, Leena miettii. Juuri tästä on usein kysymys: työnantaja haluaa varmistaa, etteivät molemmat vanhemmat jää kotiin sairasta lasta varten.

Haasteita syntyy, jos toinen vanhempi on ollut esimerkiksi yötöissä ja päivä pitäisi käyttää lepäämiseen tai jos toinen vanhempi on myös kipeä. Töihin on mentävä, jos palkan haluaa saada.

Mikäli pitäisi toimittaa luentokohtaisia selvityksiä tai työnantaja vaatisi minua jäämään kotiin lapsen kanssa, koska opiskelua ei rinnasteta työntekoon, saattaisin nostaa metelin. Leena

– Tällöin ei voi vaatia palkkaa tältä tilapäiseltä hoitovapaalta, sillä molemmat vanhemmat eivät voi jäädä kotiin lasta hoitamaan, sanoo PAMin sopimusasiantuntija Sirpa Moilanen.

Paperi kouraan ja keskustelua hyvässä hengessä

Leena pyysi koulultaan tarvittavan paperin, jossa todetaan hänen olevan läsnä kuluvalla lukukaudella. Sen tarkempaa selontekoa Leena ei perheen isän työnantajalle tehnyt.

– Periaatteessa pidän tätä vääränä tapana toimia, jos kyse on pelkästä luottamuksen puutteesta. Mutta eihän tämä työnantajalta mikään mahdoton pyyntö ollut. Mikäli pitäisi toimittaa luentokohtaisia selvityksiä tai työnantaja vaatisi minua jäämään kotiin lapsen kanssa, koska opiskelua ei rinnasteta työntekoon, saattaisin nostaa metelin, Leena kertoo.

– Puoliso aikoo tilaisuuden tullen yrittää avata hyvässä hengessä keskustelua esimiehensä kanssa, että onko tämä todistuksen vaatiminen tarpeellista. Hän ei missään tapauksessa ole pois töistä ilman todella hyvää syytä.

Kurditaistelijoiden SDF-joukot ilmoittivat lauantaina vallanneensa Isisiltä Baghuzin kaupungin. Se oli viimeinen terroristijärjestön hallitsema kaupunkialue.

Samalla päättyi Isisin vuonna 2014 julistaman kalifaatin taru.

– Suvereenin Islamilaisen valtion aika on nyt tullut päätökseen, Syyrian sodasta tietokirjan yhdessä Airin Bahmanin kanssa kirjoittanut yhteiskuntatieteilijä Bruno Jäntti toteaa Ylelle.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti jo joulukuussa, että Isis on nujerrettu. Sen jälkeen taisteluja on kuitenkin käyty Isisin linnoittamasta Baghuzin kaupungista Syyrian itäosassa Eufrat-joen rannalla, lähellä Irakin rajaa.

Isis hallitsee edelleen pieniä maatilkkuja Eufrat-joen länsipuolella autiomaassa, Syyrian hallituksen ja iranilaisten joukkojen hallinnoimalla alueella.

Laajimmillaan Isis hallitsi aluetta, joka vastasi pinta-alaltaan lähes Suomen Lappia.

Tuhansia vierastaistelijoita

Isis sai alkunsa terroristijärjestö Al-Qaidasta Yhdysvaltain Irakin-sodan jälkimainingeissa. Terroristijärjestö liittyi Syyrian Bashar al-Assadin vastaiseen rintamaan vuonna 2011 ja julisti kalifaattinsa vuonna 2014. Se hallitsi alueitaan pelolla: raa'alla kidutuksella, sieppauksilla ja surmaamalla panttivankeja.

Isisin propagandakoneiston houkuttamana Syyriaan matkusti tuhansittain vierastaistelijoita länsimaista, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista. Heitä ja heidän perheenjäseniään on viime viikkoina antautunut ja paennut Baghuzista.

Jäntin mielestä Isisistä palaavia ihmisiä koskeva keskustelu on keskittynyt yksinomaan heidän muodostamaansa turvallisuusuhkaan. He ovat kuitenkin osallistuneet vakavia ihmisoikeusrikoksia tehneen terroristiryhmän toimintaan.

Isis on ainoa Syyrian sodan osapuoli, joka on syyllistynyt kansanmurhaan ja laajamittaiseen orjuuttamiseen. Kansanmurha ja seksiorjuus kohdistuivat Irakin ja kurdialueiden jesidivähemmistöön.

– Kaikki Eurooppaan palanneet ja palaavat Isis-taistelijat tulisi tuoda oikeuden eteen riippumatta siitä, millaisen turvallisuusuhan heidän arvioidaan muodostavan, Jäntti sanoo.

Irakissa on nähty Jäntin mukaan Isis-taistelijoiden joukkoteloituksia ja kenttäoikeutta, jotka eivät täytä oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien määritelmiä.

Kurdit saivat itseluottamusta

Syyrian itäosissa Isisin viimeisen linnakkeen kukistumista on juhlittu muun muassa vetämällä salkoon kurdilippuja.

Yhdysvaltain johtaman koalition tukemat kurdijoukot juhlivat Isisin kukistumista lauantaina seremoniassa, jossa paikalla oli myös Yhdysvaltain erityislähettiläs William Roebuck.

– Onnittelemme Syyrian kansaa ja SDF-joukkoja Isisin kalifaatin tuhoamisesta ja viimeisten sen hallitsemien alueiden vapauttamisesta. Tämä on merkittävä virstanpylväs taistelussa Isisiä vastaan, Roebuck sanoi puheessaan, joka tulkattiin arabiaksi.

Samalla Roebuck muistutti, että Isisin vastainen taistelu ei ole ohi. Uhkana ovat nukkuvat jihadistisolut, jotka ovat toteuttaneet iskuja viime aikoina myös Irakissa.

Myös presidentti Donald Trump ilmoitti illalla, että taistelu Isisiä vastaan jatkuu, kunnes se on voitettu kaikkialla.

– Isis on tehnyt joulukuun jälkeen kymmeniä iskuja Syyriassa. Se tulee luultavasti tekemään edelleen useita iskuja Syyriassa, Irakissa, Lähi-idässä ja myös länsimaissa, Bruno Jäntti sanoo.

Jäntti muistuttaa, että Isisin jihadistiset verkostot ovat edelleen olemassa eri puolilla maailmaa. Syyrian ja Irakin ulkopuolelta niin sanottuun Islamilaiseen valtioon liittyi yhteensä 40 000 taistelijaa, ja heistä osa tukee yhä Isisin ideologiaa.

– Myös Syyriassa on yhä tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka toimivat teokraattisen yhteiskuntamallin ja sunnalaisen ylivallan edistämiseksi, Jäntti sanoo.

Siviilit eivät saa haluamaansa

Islamistisista ryhmistä vahvin on tällä hetkellä Tahrir al-Sham, joka toimii Idlibin maakunnassa Pohjois-Syyriassa.

Jäntti toteaa, että Syyrian siviileille islamistiryhmät saati presidentti al-Assadin hallinto eivät ole tarjoamassa näiden toivomaa demokraattista hallintomallia.

Mitä Isisin kukistuminen sitten tarkoittaa Pohjois-Syyrialle, johon Syyrian kurdit toivoisivat itsehallintoa?

– Bashar al-Assad on ilmoittanut, että koko Syyria palautetaan keskushallinnon hallintaan. Kurdien itsehallintoa al-Assad ei tule tunnustamaan, Jäntti arvioi.

Jäntti ei myöskään usko, että Syyriaan joukkojaan lähettänyt tehnyt Turkki vetäytyisi alueelta lähiaikoina.

Lisää aiheesta:

Tania Joya halusi tehdä lapsistaan marttyyreja – entinen Isis-vaimo kampanjoi nyt radikalisoitumista vastaan

Orjuus nyt: Jesidinaisten kohtalo – Miten kansanmurhasta ja seksiorjuudesta voi selvitä?

Maija Anttilan äänestä kuuluu periksiantamattomuus. Hän kertoo suunnitelmistaan innokkaasti ja välillä suomenkielisen puheen katkaisevat englanninkieliset sanat ja lauseet. Ihmekös tuo, sillä Anttila on asunut Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta ja pyrkinyt sinnikkäästi luomaan uraa Los Angelesissa ja New Yorkissa niin näyttelijänä kuin tuottajana.

Nuori suomalaisnainen ei ole valinnut itselleen helpointa tietä.

Hollywoodin tuottajista vain kaksi prosenttia on naisia. Naistuottajat ovat Anttilan mukaan verkostoituneet, mutta naiset kohtaavat harvoin tuotannoissa. Myös kilpailu harvoista paikoista on todella kovaa.

– Täytyy yrittää olla kahdesta naisesta se, jonka ääni kantaa paremmin, koska ei miehet herranjumala voi kumpaakin naista kuunnella. Se on suuri ongelma täällä, Anttila kertoo.

Minulla ei ole täällä mitään salattavaa mihinkään projektiin liittyen Maija Anttila

Hankkeiden toteutuminen aiheuttanut epäilyä

Anttilalla on paljon suuria suunnitelmia eikä hän ole arkaillut puhua niistä ääneen. Tuotannossa on off-Broadway näytelmän lisäksi muun muassa kaksi elokuvaa. Näitä hän kertoo työstävänsä kahdessa omassa tuotantoyhtiössään, jotka sijaitsevat New Yorkissa ja Los Angelesissa.

Anttilan suunnitelmat ovat niin suuria, että niitä on Suomessa jo ihmetelty.

Milloin Hollywood-elokuvat valmistuvat? Miksi ne eivät ole valmiita, vaikka niistä on uutisoitu jo vuosia sitten?

Mediaa Anttilan tarina on kiinnostanut niin paljon, että esimerkiksi Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko moitti suomalaista lehdistöä ja mediaa sinisilmäisestä uutisoinnista ja Anttilan katteettomasta ylistämisestä.

– Kaikista eniten tuossa kirjoituksessa jäi varmaan harmittamaan se, että kirjoittaja ei ottanut yhteyttä ennen artikkelin kirjoittamista tai kysynyt minkäänlaista pohjaa kirjoituksilleen suoraan lähteestä, eli minulta. Minulla ei ole täällä mitään salattavaa mihinkään projektiin liittyen, Anttila toteaa.

Anttilan mukaan Yhdysvalloissa ymmärretään, että tuotantojen valmistumisiin voi mennä useitakin vuosia. Hän sanoo, että uusin teatterituotanto vie tällä hetkellä häneltä kaiken ajan, mutta myös elokuvat ovat valmistumassa, kun niiden aika on.

– On hyvin tärkeää tietää, milloin on oikea aika julkaista ja mitä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Markkinaraon tullessa työstän elokuvia täysillä eteenpäin. Nyt ei ole esimerkiksi sotaelokuvien vuoro, Maija Anttila kertoo.

Mutta kuka oikeastaan on tämä Etelä-Pohjanmaalta maailmalle lähtenyt nuori nainen, joka ei tunnu antavan periksi piiruakaan?

Pikku Myy Seinäjoelta

Ensikosketuksensa teatterimaailmaan Anttila sai ollessaan neljävuotias. Tuolloin isänsä mukana kulkenut tyttö sai roolin Pikku Myynä Naantalin Muumimaailmasta. Kymmenen vuoden ajan hän omaksui alan työtapoja.

– Olin teatterilla se hullu lapsi, joka kyseli kaikilta "mitä sä teet, mitä sä teet", Anttila naurahtaa.

Seinäjoella kasvanutta Anttilaa kiehtoi muutto ulkomaille jo nuorena. Lukion jälkeen hän hakeutui Los Angelesissa maineikkaaseen American Academy of Dramatic Arts -kouluun, josta ovat valmistuneet muun muassa Robert Redford, Paul Rudd, Danny Devito ja Anne Hathaway.

– Halusin lähteä suoraan keskipisteeseen oppimaan lapsuuteni idoleilta, joita olin koko elämäni seurannut. Halusin oppia sellaisilta, joita olen aina ihaillut, Anttila kertoo.

Koulu kesti kaksi vuotta, jonka jälkeen alkoi työnhaku ja koe-esiintymiset. Vaikka Anttila sai rooleja, hankaloitti niiden vastaanottamista työluvan puuttuminen. Aluksi hän joutui työskentelemään elokuva- ja teatterituotannoissa jopa ilmaiseksi.

– Siinä joutui pohtimaan, että millä minä oikein elän, kun en pystynyt ottamaan rooleja vastaan.

Verkostoitumista Stefan Richterin ravintolassa

Anttila päätyi valmistumisen jälkeen suomalaissyntyisen ja Top Chef -televisio-ohjelmasta tunnetun Stefan Richterin ravintolaan emännäksi. Ravintolan sijainnista Santa Monicassa oli suuri hyöty, sillä alueen lähellä oli suuria filmistudioita.

– Tuotantoyhtiöiden väki saapui aina iltaisin happy hour -drinkeille ja syömään. Muutaman kuukauden työskentelyn aikana pääsin tutustumaan näihin ihmisiin ja he minuun, Anttila kertoo.

Monet tuttavuuksista etenivät ideoiden vaihtoon ja työtilaisuuksiin. Ravintolassa kohtaamista henkilöistä on tullut elintärkeitä Anttilan uralle.

– Tutustuttuani tuottajaan voin mennä juttelemaan tietyistä aihealueista, kun tiedän mitä hän on tuottanut, mikä hänen tyylinsä on ja kenen kanssa hän on työskennellyt.

MsTRIAL off-Broadwaylle

Verkostoitumisten ansiosta Anttila tutustui Dep Kirklandiin, joka on näytellyt muun muassa David Lynchin Twin Peaks -tv-sarjassa (2017). Kirkland esitteli hänelle näytelmän käsikirjoituksen, joka teki suuren vaikutuksen.

Anttilan tuottama ja Kirklandin käsikirjoittama MsTRIAL on oikeussalidraama, joka kertoo huippujuristi John Parisista ja hänen kahdesta nuoresta alaisestaan Dan Burksista ja Karen Lukoffista. Kaikkien elämät lähtevät luisumaan raiteilta oikeussalivoiton villien juhlien aamutunneilla ja seuraa syyte seksuaalirikoksesta.

Mustavalkoisten oikein vai väärin -ratkaisujen sijasta katsoja viedään moraalin harmaalle alueelle ja ihmisyyden ristiriitoihin.

– Me emme kerro sinulle, miten sinun pitää ajatella, vaan haluamme, että päätät itse onko meidän ympäristö rakennettu tukemaan tällaisia asioita, Anttila pohtii.

Näytelmässä käsitellään #metoo-ilmiötä. Keskustelu seksuaalisestä häirinnästä levisi erityisesti Hollywoodin näyttelijäpiireissä ja sen käynnisti näyttelijä Alyssa Milano twitter-viestillään. Vaikka #metoo-ilmiöstä on kulunut jo vuosi, on se edelleenkin ajankohtainen. Anttilan mukaan keskustelu on laajentunut ja kissa on nostettu pöydälle.

– Asia ja keskustelu ovat alkaneet elämään eri muodoissa. Nyt naiset ovat vasta alkaneet tottumaan siihen ajatukseen, että me voidaan puhua tästä aiheesta ja kukaan ei ammu meitä alas. Nyt nainen voi sanoa, että tämä ei ole reilua.

Anttila toivoo, että hän pystyy tarjoamaan tulevaisuudessa naisille tehtäviä, syrjimättä kuitenkaan miehiä. Esimerkiksi MsTRIALiin hän toivoisi löytävän naisohjaajan.

– Tottakai on paljon miehiä, jotka on tämän asian puolesta ja tuoda tätä sanomaa, mutta haluan ainakin selvittää, että löytyykö sopiva naisohjaaja. Se, kuka on paras työhön saa paikan.

Broadwayn kupeeseen

Off-Broadway -esitykset ovat Broadway-musikaaleihin verrattuna pienempiä ja rohkeampia rikkomaan rajoja. Siinä missä Broadway-salissa on yli 500 istumapaikkaa, on off-Broadway-teattereissa paikkoja sadasta viiteen sataan. Budjetit off-Broadwaylla vaihtelevat miljoonasta puoleentoista.

Näytelmän tuotannon kokonaisbudjetti on hieman yli 1,4 miljoonaa dollaria eli noin 1,1 miljoonaa euroa.

Rahoitusta Anttila hakee näytelmälle Suomesta muun muassa Mesenaatti-joukkorahoituksen avulla. Osakepohjainen joukkorahoituskampanjan minimitavoite 250 000 € on jo ylitetty, joten rahoituskierros on onnistunut. Kampanja on avoinna vielä viikon. Sen sijaan vastikepohjaisesta joukkorahoituksesta suomalaiset eivät vielä ole innostuneet ja sitä on kasassa vasta vajaat 500 €. Vastikkeellista rahoitusmahdollisuutta onkin päätetty jatkaa ensi-iltaan asti.

Lisäksi projektilla on noin 200 000 € muita sijoituksia.

Näytelmät ja musikaalit ovat iso bisnes New Yorkissa. Menestymiseen vaikuttaa suuresti, missä näytelmää esitetään. Anttilalla on omat haaveensa. Unelmien teatteri sijaitsee aivan Broadwayn kulmassa.

– Viereisessä teatterissa esitetään Wicked-musikaalia. Nyt pitää vain selvittää, miten siellä pyörivät näytelmät. Sopivan välin tullessa yritän puikata näytelmän siihen.

Anttilan toiveissa on saada näytelmä teatteriin vielä tämän vuoden puolella, mahdollisesti jo syksyllä. Tällä hetkellä näytelmään etsitään ohjaajaa. Ohjaajan valinnan jälkeen vuorossa on näyttelijävalinnat ja päätetään ensi-illan ajankohta. Tämä on normaalisti parin kuukauden päästä siitä, kun harjoitukset ovat alkaneet.

Anttilan ja Dep Kirklandin suunnitelmat eivät jää vain yhteen teatteriin. Haaveissa Anttilalla on saada näytelmästä aikaan kiertue, joka ulottuisi Yhdysvaltojen lisäksi Eurooppaan, jopa Suomeen.

Eikä tässä vielä kaikki.

– Tällä hetkellä olemme sijoittajien kanssa keskustelemassa myös elokuvasta, johon olemme saaneet yhden ison tuottajanimen mukaan. Yritämme clousata diilejä mahdollisimman nopealla aikataululla, Anttila paljastaa.

Maitojuna ei kuulu suunnitelmiin

Useat ulkomailla uraa luovat henkilöt ovat ottaneet kantaa suomalaisten negatiivisuuteen. Viimeksi kuukausi sitten laulaja Saara Aalto kirjoitti facebook-sivuillaan vaikeasta mediasuhteestaan ja siitä, miten pessimistisesti hänen menestymiseensä Suomessa suhtaudutaan.

Maija Anttila tietää, että suurille puheille helposti hymähdellään, mutta ei pyytele puheitaan anteeksi vaan lyö löylyä lisää.

Hän toivoo, että Suomessa ymmärrettäisiin esimerkiksi hänen verkostojensa arvo.

– Kunnioitus on pitänyt ansaita monesta suunnasta ja se on ansaittu kovalla työllä. Tuotantopuolella minulta löytyy kontakteja alan huippuihin niin Broadwaylta kun Hollywoodistakin, monia Oscar, Tony ja muiden palkintojen voittaneita jotka mahdollistavat tuotannot siinä vaiheessa ja sitä mukaan, kun heitä tarvitaan.

Kilpailu rapakon toisella puolella media-alan töistä on kovaa. Taistelu harvoista paikoista on kovaa ja Anttilakin on joutunut tekemään uhrauksia taistellessaan työtehtävistä.

– Jos olisin tiennyt 19-vuotiaana, mitä kaikkea joudun käymään läpi, olisin varmasti miettinyt kaksi kertaa. Asioita ei voi kuitenkaan ennustaa etukäteen, Anttila kertoo.

Vaikka perhe on tukenut nuorta naista alan valinnassa, monet muut ovat häntä ihmetelleet ja vähätelleet.

– Luulen, että useimmat nauroivat ja odottivat, että tulen maitojunalla takaisin, mutta se ei ole ollut koskaan suunnitelmani.

Pohjalaisella sisulla eteenpäin

Elämä on hyvin kiireistä. Maija Anttilan päivät täyttyvät sähköpostien kirjoittamisesta ja lukuisista tapaamisista. Kotiin hän ehtii useana iltana vasta myöhään. Vuoden alussa aloitetut tanssitunnit tuovat vaihtelua arkeen.

Anttila on tehnyt suuria uhrauksia uransa vuoksi. Kymmeneen vuoteen ulkomailla on mahtunut henkisesti ja fyysisesti raskaita ajanjaksoja. Anttila on kertonut syöneensä esimerkiksi kissanruokaa. Moni kysyi häneltä silloin, miksi et ostanut kaupasta riisiä tai perunoita? Saman kysymyksen esittää myös toimittaja nyt.

– Kun olet pahasti aliravittu, aivosi eivät toimi ja hoidat vain perusasiat etkä mieti, että ostanpa kaupasta perunoita. Kaikki energiani meni silloin yhden ja ainoan päämäärän saavuttamiseen.

Niinpä Anttilan kaksi kissaa saivat jakaa välillä ateriat emäntänsä kanssa.

– Silloin oli sellainen epätoivo, että tätäkö elämäni on, Anttila muistelee.

En olisi sama ihminen kuin olen tänään, jos kaikki olisi onnistunut helposti Maija Anttila

Suurempi uhraus liittyy perheeseen. Viime syksynä Anttila näki vanhempansa ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Jälleennäkeminen tuntui pelottavalta. Kun Anttila näki vanhempansa viimeksi, oli hän vähän päälle 20-vuotias. Nyt lähes 30-vuotias.

– Jalat pettivät ja tunteen ryöppy oli aikamoinen. Se oli eräänlainen milestone. Joku vaihe elämässä oli ohi, kertoo Anttila.

Tähän asti kokemastaan hän ei vaihtaisi mitään pois.

– En olisi sama ihminen kuin olen tänään, jos kaikki olisi onnistunut helposti.

Suomeen paluuta Anttila ei suunnittele tällä hetkellä. Tulevaisuudessa hän aikoo olla avoin kaikille mahdollisuuksille.

–If there is a will there's a way. Oven sulkeutumisen jälkeen pitää tarkastaa, että missä avautuu ikkuna ja käydä kurkistamassa, mitä siellä on. Mahdollisuudet on rajattomat, uskoo Anttila yhä.

Juttua korjattu 23.3.2019 Klo 22.54: Lisätty tieto vastikepohjaisesta joukkorahoituksesta, joka on onnistunut hyvin.

Sadattuhannet ihmiset kokoontuivat lauantaina Lontoon keskustaan vaatimaan uutta kansanäänestystä Britannian EU-erosta. Järjestäjien mukaan paikalla oli jopa miljoona ihmistä. Kulkueen reitti meni Hyde Park -puistosta kohti parlamenttitaloa.

Mukana marssilla oli myös Lontoon pormestari Sadiq Khan, joka tviittasi tunnelmakuvia marssilta.

Mielenosoittajat kantoivat muun muassa Euroopan unionin lippuja ja kylttejä, joissa ylistettiin Britannian ja Manner-Euroopan pitkäaikaisia välejä.

Paikalle oli saapunut mielenosoittajia ympäri maata. Yksi heistä oli bristolilainen Gareth Rae.

– Minulla olisi erilainen näkemys, jos brexit olisi hyvin hoidettu prosessi ja hallitus tekisi järkeviä päätöksiä. Mutta se on täydellinen kaaos, Rae voivotteli Reutersille.

63-vuotias Edmund Sides käveli mielenosoitukseen kolme viikkoa Walesista. Matkan varrella hän puhui perheille, jotka ovat jakaantuneet brexit-kantojensa vuoksi, ja kehotti näitä sopimaan.

– Tässä maassa ei hierota sopua tarpeeksi, hän sanoi AP:lle.

Britannia sai lyhyen aikalisän

Britannian oli alun perin määrä erota EU:sta tämän kuun lopulla. Maan parlamentti ei ole kuitenkaan hyväksynyt pääministeri Theresa Mayn neuvottelemaa erosopimusta.

EU päätti torstaina myöntää Britannian erolle lyhyen lykkäyksen, jonka pituus riippuu maan parlamentista. Jos parlamentti jälleen kerran hylkää erosopimuksen, lisäaika loppuu 12. huhtikuuta. Jos sopimus taas hyväksytään, EU-ero toteutuu 22. toukokuuta.

Mayn on määrä tuoda erosopimus ensi viikolla parlamentille äänestettäväksi. Täysin varmaa äänestyksen järjestäminen ei kuitenkaan ole.

May kirjoitti perjantaina parlamentaarikoille, että erosopimus tuodaan uuteen äänestykseen, jos vaikuttaa siltä, että sopimukselle on tarpeeksi kannatusta.

– Mikäli vaikuttaa siltä, että tukea ei ole tarpeeksi tai mikäli parlamentti jälleen hylkää sopimuksen, voimme pyytää uutta pidennystä ennen huhtikuun 12. päivää. Tämä kuitenkin tarkoittaa europarlamenttivaalien järjestämistä, May sanoi uutistoimisto AP mukaan.

Ei tiennyt Frans Viktor Lundgren, mihin joutuu lähtiessään Uudestakaupungista seilaamaan vuonna 1872. Ensireissulleen lähtenyt nuorimies shanghaijattiin eli siepattiin toiseen laivaan San Franciscossa.

Amerikkalaisella valaanpyyntialauksella olot olivat rankat ja niinpä Lundgren karkasi Uudessa-Seelannissa maihin yhdessä intiaaniystävänsä kanssa.

Karkulaiset piilottelivat maorien luona, koska laivasta karkaamisesta seurasi ankara rangaistus, jos lähtijät saatiin kiinni. Karkuri saatettiin vetää kölin alta.

Frans Lundgren vaihtoi sukunimekseen Urwin. Nimenvaihdoksella hän halusi hävittää alkuperäisen henkilöllisyytensä ja katkaista yhteydet entiseen.

Hän avioitui brittiläisen Emma Brownin kanssa, piti jonkun aikaa merimiesten majataloa Australiassa ja palasi sitten taas Houhoraan Uuteen-Seelantiin ja viljeli kauripuuta.

Lundgrenin vaiheita on selvittänyt hänen sukulaisensa, kansatieteen emeritusprofessori Pekka Leimu. Hän on yksi kirjoittaja tulevassa kirjassa, joka käsittelee suomalaisten merimiesten vaiheita viime vuosisatojen aikana.

Lundgren ei ollut ainoa laivasta karannut suomalainen merimies, joka jäi maihin kauas maailmalle. Vasta nykyään on mahdollista löytää näitä kadonneita, kun tiedonhaku eri maiden digitaalisista arkistoista on helpottunut. Historiantutkimukselle on avautunut aivan uusi lähdemateriaali.

Venäjän vallan ajan diplomaatti- ja konsulaattiaineistot ovat silti edelleen hankalasti saatavilla.

Suomessa omaiset jäivät aikanaan autuaan tietämättömiksi siitä, minne merille lähtenyt mies oli kadonnut. Nyt merimiesten jälkeläislle saattavat paljastua hyvinkin monikulttuuriset sukujuuret ja -verkostot.

Halpatyövoimaa merille

Suomesta lähti tuhansia miehiä merille 1800-luvulla, ja jo aiemminkin pestin otti moni rannikon asukas. Ruotsin vallan aikana emämaan Itä-Intian kauppakomppanian laivat purjehtivat Kiinaan ja muualle Aasiaan 1700-luvulla. Näiden merimiesten vaiheita on selvitellyt talousmaantieteen tutkija Erja Kettunen.

Ruotsalaisista tietokannoista on löytynyt satoja suomalaisia, pääasiassa Turun seudulta, jotka palvelivat Itä-Intian kauppakomppanian laivoilla. Suomalaisia merimiehiä on löytynyt myös hollantilaisten kauppakomppanioiden alusten miehistöstä samana aikana, eli varsin kansainvälisille reiteille ja työpesteihin lähdettiin jo satoja vuosia sitten.

Merille mentiin paremman elintason takia. Kansainvälinen merityövoiman kysyntä oli voimakasta 1800-luvulla ja tuolloin suomalaiset olivat merten halpatyövoimaa. Nyt valtamerilaivojen miehistöissä seilaa runstaasti filippiiniläisiä. Hekin ovat lähteneet merille leveämmän leivän takia.

Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa työskenteli niin merimiehiä kuin muita ammatti-ihmisiä. Petter Johan Bladh (1746–1816) Kaskisista toimi parikymmentä vuotta yhtiön palveluksessa ja yleni superkargöörinä johtamaan Kiinassa kauppakomppanian asioita. Sitten Bladh palasi kauppiaaksi ja laivanvarustajaksi Kaskisiin ja osallistui useille valtiopäiville.

Aasiaan purjehti myös kadetti Israel Reinius, jonka lokikirjasta on saatu paljon tietoa 1700-luvun kaukomatkoista. Papiksi myöhemmin ryhtynyt Reinius teki myös ensimmäisen suomalaisen Kiinaa koskevan väitöskirjan matkakokemustensa perusteella. Hänen veljensä Herman Israel jatkoi laivurina.

Bladhin ja Reiniuksen kaltaisten hieman paremmista oloista lähteneiden lisäksi Itä-Intian kauppakomppanian laivoilla työskenteli runsaasti Suomen rannikolta lähteneitä merimiehiä. Heitä on löydetty tutkimalla ruotsalaisia arkistolähteitä.

Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Pirita Frigren toimittaa parhaillaan Merenkulkijoiden siirtolaisuus: historia ja nykypäivä -teosta. Hänen mukaansa merimiehet toimivat usein siirtolaisuusliikkeiden aloittajina, mutta osa merille lähteneistä jäi laivatyöhön koko elämäkseen.

Tässä jutussa mainitut tutkijat ovat kirjoittaneet artikkeleita Frigrenin toimittamaan kirjaan Elina Maaniittyä lukuunottamatta.

Karkulaisia ja seikkailijoita

Merimiehet saattoivat jäädä maihin vieraaseen satamaan pestin loputtua. Joskus aluksesta karattiin jo aiemmin, jos olot olivat sietämättömät, kuten alussa mainitun Frans Lundgrenin tapauksessa kävi. Palkkataso maailmalla oli huikeasti parempi kuin kotimaassa.

Merimiesten liikkuvuus perustui aiemmin usein karkaamiseen alkuperäiseltä laivalta johonkin brittiläiseen, amerikkalaiseen tai norjalaiseen alukseen. Tuolloin myös merimiehen nimi saattoi vaihtua ja he katosivat iäksi.

Merimiesten avioeroille suurin syy oli Pirita Frigrenin tekemien tutkimusten mukaan juuri karkaaminen ja katoaminen sen jälkeen.

Suomeen karkurit eivät palanneet juuri koskaan. 1800-luvulla kotimaassa ei ammattivaihtoehtoja juuri ollut.

Aikansa filippiinot

Merihistorioitsija ja eläköitynyt taloushistorian professori Yrjö Kaukianen on arvioinut, että 1800-luvun lopulla maailman merillä palveli ulkomaisissa aluksissa suomalaisia merimiehiä enemmän kuin kotimaisissa. Kaukiaisen mukaan kansainvälisillä laivoilla olisi työskennellyt jopa 6 000 suomalaista merimiestä.

Liikehdintä ulkomaisille aluksille kiihtyi, kun 1880-luvulla työtilaisuudet kotimaisilla aluksilla heikkenivät. Vasta ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä esimerkiksi Britannia kiristi ulkomaalaisten merimiesten liikkuvuutta.

– Merenkulun kansainvälisillä työmarkkinoilla on aina vallinnut etniseen taustaan perustuva hierarkia. Se vain on vaihdellut, että mistäpäin maailmaa tulevat ryhmät ovat olleet niitä filippiinoja eli halpatyövoimaa, Pirita Frigren sanoo.

Skandinaviasta tulleet merimiehet kelpasivat valkoihoisina ja protetanttisina paremmin brittiläisen imperiumin laivoihin. Liikkuvuuden sääntely on myös vaikuttanut siihen, miten vierastyövoimaan suhtauduttiin.

Löysin paljon lehtijuttuja, joissa kerrottiin, että ulkomaalaiset merimiehet aiheuttavat ongelmia ja ahdistelevat paikallisia naisia. Pirita Frigren, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto

Britanniassa lakeja lievennettiin 1800-luvun lopulla, kun työvoiman kysyntä oli suurta. Suomalaisia pidettiin reippaina ja ahkerina ulkoilmaan tottuneina työmiehinä. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä suhtautuminen muuttui ja satamaan seuraavia pestejä odottamaan jääneitä tai karanneita alettiin pitää laittomina siirtolaisina ja kriminaalina toimintana.

– Löysin paljon lehtijuttuja, joissa kerrottiin, että ulkomaalaiset merimiehet aiheuttavat ongelmia ja esimerkiksi ahdistelevat paikallisia naisia, Pirita Frigren kertoo tutkimuksistaan Hullin satamakaupungissa.

Juuri itsenäistyneestä Suomesta näiden merimiesten pelättiin levittävän huonoa kuvaa 1920-luvulla. Kiertolaisuus maailman merillä ei ollut paras tae kunniallisuudesta. Mutta asialla oli toinenkin puoli. Maailman merillä miehet kartuttivat ammattitaitoaan.

Palatessaan Suomeen osa heistä toi uusia tuulia kotimaseen merenkulkuun ja toisaalta myös uutta tietoa maailmalta.

Kaukaisia sukulaisia ilmestyy nyt

Australiaan on muuttanut aikojen saatossa runsaasti siirtolaisia ja merimiehet olivat ensimmäisten joukossa. Sukujuuret ovat kuitenkin vuosikymmenten kuluessa jääneet unohduksiin tai tietoa niistä ei ole ollutkaan.

Suosittu australialainen näyttelijä Shane Jacobson oli mukana Who Do You Think You Are? -ohjelmassa, missä etsitään kunkin esivanhempia.

Näyttelijän isälle oli joku kauppakeskuksen ennustaja joskus kertonut, että hänellä on viikinkijuuret ja piirrellyt sukuvaakunan.

Australialainen sukututkija selvitti ohjelmassa, että sukujuuret johtavat kadonneeseen suomalaiseen merimieheen.

Jacobsonin esi-isäksi paljastui Uudestakaupungista Waltikka-laivalla lähtenyt Otto Herman Jakobson, joka karkasi Adeleiden satamassa alukselta vuonna 1883. Tästä syystä Otto Herman salasi menneisyytensä ja juurensa jälkeläisiltään.

Karkuri Jakobson oli köyhistä oloista maailmalle lähtenyt naimaton nuorimies, joista on jäänyt varsin vähän dokumentaatiota kotimaahan. Liikkeelle lähdettiin paremman elämän toivossa.

Otto Hermanin tarina muistuttaa monen muun maailmalle kadonneen merimiehen kohtaloa.

Sairastuminen jätti maihin minne sattui

Epätavallisimpiin paikkoihin suomalaisia merimiehiä päätyi, jos sairastuivat kesken matkan. Etelä-Afrikan tai muun kaukaisen maan hospitaaleihin jätettiin merimiehiä toipumaan aivan yksin, keskelle vierasta kulttuuria.

Tällöin yhteydenpito kotimaahan saattoi katketa kokonaan tai ainakin hankaloitui. Merimiespapit välittivät viestejä myös sotien aikana, kun kirjeiden kulku saattoi pysähtyä.

Purjelaivakaudella yksipuolinen ravinto aiheutti sairastumisia. C-vitamiinin puute aiheutti keripukkia etenkin Ruotsin vallan ajan kaukopurjehduksilla Aasiaan. Vasta 1700-luvun lopulla brittiläinen laivastokirurgi James Lind löysi avun tähän. Miehistöille alettiin syöttää sitrushedelmiä.

Tutkija Elina Maaniitty on selvitellyt sairastamista ja kuolemaa merellä sekä niihin varautumista. Keripukin takia merimiesten yleiskunto heikkeni ja harva palasi pitkiltä merimatkoilta.

Laivoilla ei ollut apuna kuin parturivälskäri, joka osasi hoitaa tapaturmien vammoja ja haavoja, sillä niiden tulehtuminen johti pahempiin ongelmiin.

Purjelaivojen miehistö asui ahtaissa ja kosteissa tiloissa. Niissä huono hygienia lisäsi tartuntautien leviämistä. Kuolinsyyksi kirjattiin yleensä oireen mukaan kova kuume ja pahoinvointi. Todellisia syitä saattoivat olla tuberkuloosi ja pilkkukuume.

Jos merimiehet toivat uutta tietoja maailmalta, kulkeutui heidän mukanaan myös vitsauksia ja tauteja. Jos laivalla epäiltiin olevan tarttuvaa tautia, niin sitä ei päästetty satamaan.

Tarinat aavelaivoista saattoivat syntyä, kun miehistöt jäivät oman onnensa nojaan seilaamaan merelle. Rutto- tai isorokkoepidemiat riehuivat Euroopassa ja niidne leviämistä pelättiin menneinä vuosisatoina.

Laivojen pilssivesissä muhi myös taudinaiheuttajia, jotka levisivät miehistöön etenkin silloin, kun laiva oli lämpimän maan satamassa.

– Epidemiat levisivät nopeasti meritse sekä miehistön että lastina olleen tavaran välityksellä tuhoisin seurauksin, Elina Maaniitty kertoo.

Näin kävi esimerkiksi Kustaan sodan yhteydessä heinäkuussa 1788. Suursaaren meritaistelussa vallattu ja miehistöineen Viaporiin tuotu iso venäläinen linjalaiva toi mukanaan pilkkukuume-epidemian, joka alkoi vuoden 1788 elokuussa ja riehui lähes kahden vuoden ajan.

Vaikein oli vuosi 1790, jona Helsingin kuolleisuus oli poikkeuksellisen korkea. Epidemia levisi tuhoisin seurauksin ympäri Ruotsin valtakuntaa erityisesti sotaväen mukana.

Juttu on osa "10 kertaa tieteestä" -sarjaa, jossa esitellään suomalaista tutkimusta. Aiemmin sarjassa on julkaistu alla olevat jutut:

Haitarilla tai huuliharpulla tohtoriksi – kuvitteelliset kenttäretket menneeseen Karjalaan synnyttivät jopa trance-musiikkia

"Haukuttiin patalappuprofessoriksi" – käsityötiede on monelle outo

Geeneissämme piilottelee tuntemattomia esi-isiä – tutkijoiden mukaan niitä voi löytyä useita

Laaja korkeakouluverkosto vai muutama huippuyliopisto? Helsingin yliopiston rehtori haluaa valtiolta päätöksiä

Lähiluonnossamme voi elää valtava tuntematon eliömaailma – suomalaistutkimus tuo uutta tietoa kasvien tuntemattomista viruksista

Kun matematiikan perustutkimukselle yllättäen lahjoitetaan kolme miljoonaa euroa, on syytä kysyä miksi – mutta kaikkea ei voi laskemalla ennakoida

Kantasoluista syntyy eläviä kudoksia – suomalainen huippututkimus yhdistää biologiaa, teknologiaa ja lääketiedettä, jotta löydettäisiin uusia keinoja sairauksien hoitoon

Tapoin eläimen.

Pihalla oli pahoin purtu hiiri. Lähes tunnistamattomaksi muuttunut nyytti värähteli vielä ja vikisi tuskin kuuluvasti.

Huusin ja juoksin hakemaan lapion. Ettei kärsisi enää, ettei kamppailisi kivussa.

Tuntui, että oksennan, kun lapio kohosi iskuun.

Eläinsuojelulaki velvoittaa toimimaan. Jos eläimelle on käynyt pahoin, sen hengissä pitäminen on rääkkäystä ja julmuutta. Se on lain mukaan lopetettava.

Pelkkä ajatus tekee pahaa, mutta vähintään yhtä pahaa tekee seurata vieressä elävän olennon kipua ja tuskaa.

Jos ei itse pysty, on jonkun kyettävä. Pohjanmaalla, Pietarsaaren seudulla, apuun kutsutaan Mattias Kanckos.

Tapaamme Mattias Kanckosin kanssa huoltoaseman pihassa, kaukana miehen kodista. Luontoselvityksiä päätyönään tekevä biologi ja luontoyrittäjä haluaa suojella yksityiselämäänsä, koska eläinten lopettaminen herättää vihaa.

– Moni ei hyväksy, vaikka eläin olisi kuinka sairas tai pahasti loukkaantunut, Kanckos kertoo.

Tietyn somejulkkiseläimen tarina kuohuttaa tunteita ja aiheuttaa rajujakin reaktioita, toisaalta saman lajin koko kannan taantuminen esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä ei herätä samanlaista kiinnostusta. Eläinhoitaja Laura Pulli, Korkeasaaren Villieläinsairaala

Joku on Pohjanmaalla tarvinnut jo aamulla apua.

Mattias Kanckos vetää käsiinsä kertakäyttöhansikkaat ja nostaa pakettiauton perältä muovipusseihin käärityn mytyn.

Saukko.

Ruskea karva kiiltää pakkasaamun auringossa. Pienet nappisilmät katsovat tyhjyyteen, ja kuononseudulla näkyy tummunutta verta.

On pakko nieleskellä. Tekisi vain mieli ottaa syliin, silitellä tiheää karvaa ja toivoa elämän merkkejä.

– Se oli kuollut heti auton alle. Silmänräpäyksessä. Ei tarvinnut kitua, Kanckos sanoo.

Se oli jo kolmas saukko tälle talvelle. Ne välttelevät jäätyneitä siltarumpuja ja juoksevat teiden yli rannoilta toisille. Kanckos kutsuttiin paikalle, koska kuolleet saukot on lähetettävä Helsinkiin.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on jo vuosia tutkinut raatoja rabieksen ja muiden vaarallisten sairauksien varalta. Eviran pohjalta tammikuussa 2019 syntynyt Ruokavirasto jatkaa luonnoneläinten terveyden seuraamista. Epidemiat ja uudet tartuntataudit halutaan havaita ajoissa.

Saukot, sudet, ahmat, karhut ja ilvekset ovat valtion omaisuutta. Muut kuolleena löytyneet tai lopetetut riistaeläimet kuuluvat alueen metsästysoikeuden haltijalle eli yleensä paikalliselle metsästysseuralle.

Pelastettavat purevat ja kynsivät

Mies, joka päättää elämästä ja kuolemasta, joutuu tekemään ratkaisunsa nopeasti. Jos hän uskoo eläimellä olevan paranemisen mahdollisuuksia, hän hoitaa tai hoidattaa sen kuntoon.

– Minulla on poliisilta lupa eläinten lopettamiseen ja auttamiseen. Hoitamisessa omat taitoni riittävät oikeastaan vain nälkiintyneiden eläinten voimistamiseen. Loukkaantuneet ja sairaat vien esimerkiksi Vaasaan Nordic Wild Care -eläinhoitolaan, Mattias Kanckos kertoo.

Autossa on aina haavi ja paksut hansikkaat, koska pelastettavat purevat ja kynsivät. Ne iskevät siivillään ja tassuillaan, kun taistelevat viimeisillä voimillaan auttajaa vastaan.

Kanckos sai muutama vuosi sitten vinkin pahasti nälkiintyneestä huuhkajasta.

Hän pyydysti sen ja ruokki sitä kuukauden hirvenlihalla kotonaan.

– Oli todella hieno hetki, kun iso lintu oli taas voimissaan ja valmis palaamaan luontoon. Tuntui hyvältä, kun se lähti lentoon.

Joskus avuksi riittää pieni tuuppaus. Mieleen on jäänyt kaakkuri, joka ei ollut ymmärtänyt lähteä syksyllä ajoissa pois.

Lintu oli laskeutunut peilikirkkaalle järven jäälle, eikä päässyt liukkauden takia lentoon.

– Otin sen kiinni ja lähdin viemään järveltä avomerelle, Kanckos naurahtaa.

Suomessa ei ole kattavaa luonnoneläinten hoitoverkostoa. Vaasan lisäksi eläimiä hoidetaan Korkeasaaren, Ähtärin ja Ranuan eläintarhoissa sekä esimerkiksi hoitoloissa Pyhtäällä, Heinolassa, Turussa ja Orimattilassa.

Eri puolella maata on myös jonkin verran Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton vapaaehtoisia, jotka hoitavat luonnoneläimiä kodeissaan.

Suurin eläinhoitola, Korkeasaaren Villieläinsairaala, saa vuosittain hoidettavakseen noin tuhat loukkaantunutta ja orvoksi jäänyttä eläintä.

Ihmisen kanssa samalla reviirillä eläminen näkyy erikoisina onnettomuuksina. Korkeasaaressa on hoidettu esimerkiksi oravaa, joka juoksi pihalla tulikuuman grillin yli.

Eläimillä on murtumia ja haavoja. Linnuissa voi olla kiinni uistimia, osa eläimistä on nälkiintyneitä, ja emotta jääneet tarvitsevat hoivaa.

Eläinhoitaja Laura Pulli laskeskelee, että vuonna 2018 Korkeasaareen tuotiin noin 80 eri lajia luonnoneläimiä. Tyypillisimpiä hoidettavia olivat linnut, siilit ja oravat.

– Saamme vapautettua takaisin luontoon 40 prosenttia hoitamistamme eläimistä.

Hänen mielestään luku on hyvä.

– Autamme jokaista eläintä tavalla tai toisella, myös kivuton lopetus on auttamista, Pulli toteaa.

Onko villieläimen pelastaminen sittenkin heitteillejättöä?

Pohjamaalla Mattias Kanckosin luontorakkaus roihahti jo lapsena, kun isoäiti vei poikaa kalastamaan, marjastamaan ja sienestämään.

– Hän osasi tehdä tarinoillaan reissuista jännittäviä ja tarunhohtoisia. Sain hienoja kokemuksia luonnossa olemisesta.

Metsästyksen mies aloitti parikymppisenä. Nykyään poliisi kutsuu hätiin, kun tarvitsee virka-apua suurristan jäljittämiseen tai ampumiseen.

– Joudun lopettamaan vuosittain keskimäärin viisi kolarihirveä tai –peuraa, kertoo Kanckos, joka on myös paikallisen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja.

Mies innostui muutama vuosi sitten kertomaan omasta luontoarjestaan sosiaalisessa mediassa. Kokeilu jäi lyhyeksi. Harva ymmärsi, miksi luonnonystävä tappaa vahingoittuneita ja sairaita eläimiä.

– Paskamyrsky on ehkä liian voimakas sana, mutta pelkkä ajatus eläinten lopettamisesta ahdisti ja herätti suuria tunteita, Kanckos miettii.

Moni tuntui olevan sitä mieltä, että ihmisellä ei ole koskaan oikeutta lopettaa eläintä. Ei edes lemmikkiään. Ihminen vain helpottaa päätöksellään omaa tuskaansa, kun ei kestä katsoa lemmikkinsä kuihtumista.

Kanckos on ehdottomasti eri mieltä.

– Jos ihmisellä on lemmikki, se pitää hoitaa hyvin. Kun tulee se päivä, että se kärsii, pitää osata myös tehdä lopettamispäätös. Se on armeliasta, mies sanoo.

Pystyisikö hän itse tappamaan lemmikkinsä?

– Ehkä pystyisin, jos olisi pakko. Olen vienyt kuitenkin eläinlääkärille, hän kertoo.

Sosiaalisen median kiihkeät keskustelut eläinten elämän puolesta ovat tuttuja myös Korkeasaaren Villieläinsairaalan eläintenhoitaja Laura Pullille.

– Jos on mahdollisuus pelastaa eläin, teemme kaikkemme. Jos eläin on liian pahasti vahingoittunut, eläinlääkäri lopettaa sen. Kerromme aina, miksi päädyimme tällaiseen ratkaisuun, jos eläimen tuonut haluaa tietää, Pulli sanoo.

Auttaminen ei aina pelasta. Pullin mukaan osa luonnoneläimistä ahdistuu niin, että kuolee hoidon aiheuttamaan stressiin.

Paraskaan hoito ei välttämättä takaa, että eläin pärjäisi luonnossa. Esimerkiksi petolintujen siipien on oltava alkuperäistä vastaavassa kunnossa, että ne pystyvät saalistamaan ruokansa.

– Vaikka siipien murtuma näyttäisi parantuneen täysin, luu ei välttämättä ole enää yhtä kestävää kuin ennen. Tutkimusten mukaan murtumakohta jää hauraammaksi, ja murtuu helposti uudelleen, Pulli kertoo.

Eläinlääkärin on punnittava, onko pelastaminen sittenkin heitteillejättöä.

Jos eläin ei enää pysty elämään täysipainoisesti lajinsa edellyttämää elämää, esimerkiksi saalistamaan, on edessä pitkä ja hidas nälkäkuolema.

Eläinhoitaja Laura Pullin mukaan ihmiset ihastuvat usein yksilöiden tarinoihin.

– Tietyn somejulkkiseläimen tarina kuohuttaa tunteita ja aiheuttaa rajujakin reaktioita, toisaalta saman lajin koko kannan taantuminen esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä ei herätä samanlaista kiinnostusta, Pulli sanoo.

Rotta ei herätä somemyrskyä, peura kyllä

Mattias Kanckosille on usein sanottu, ettei ihmisen pidä mennä sekaantumaan villieläinten elämään. Luonto hoitaa itse itsensä. Miehen mielestä luonnosta vieraantuneella ihmisellä on mielessään ihannekuva, ei realistista käsitystä luonnon julmuudesta.

Syö tai tule syödyksi. Heikkona jää yksin, kun lauma syrjii. Kuole nälkään hitaasti kituen.

Kanckos kertoo esimerkin joutsenista, jotka valitettavan usein lentävät sähkölinjoihin. Osa kuolee heti, osa tipahtaa maahan palovammaisina, siipi tai molemmat katkenneina.

– Voi vain kuvitella ison linnun kipujen määrää.

Pahinta on, jos onnettomuus tapahtuu syksyllä. Loukkaantuneet joutsenet ovat lentokyvyttömiä, mutta sinnittelevät hengissä kivuissaan paksun rasvakerroksensa ansiosta.

Miehen mukaan ne voivat kävellä jopa kymmenen kilometriä hangella syömistä etsimässä, kun eivät pysty enää lentämään.

– Joutsen painaa normaalisti 10–12 kiloa. Tällainen vammautunut muutaman kuukauden jälkeen enää 3–5 kiloa.

Kun Kanckos jäljittää palovammaisen, siipirikon joutsenen, metsässä kajahtaa pienoiskiväärin pamaus.

Armonlaukaus.

Välillä luonto karsii liian suureksi päässeitä populaatioita sairauksilla. Pietarsaaren seudulla on kettukapia, joka saa ketuista ja supikoirista karvat lähtemään.

– Se on pitkään kestävä, hitaasti etenevä tuskallinen sairaus. Eläin voi kärsiä kuukausia ennen kuin esimerkiksi talvella kuolee kylmyyteen.

Myös ihminen karsii eläinten määrää. Hirvikolareita ja –tuhoja yritetään minimoida pitämällä kanta aisoissa. Asutusalueilla rotat saavat helposti tappotuomion. Kanckosin toiminta-alueella, Pietarsaaressa, on kevättalvella 2019 tapettu kuukaudessa jo 70 rottaa. Kaupungin rottasota kestää maaliskuun loppuun saakka.

Miksi terveen rotan tappaminen on hyväksyttävämpää kuin vakavasti loukkaantuneen, suurisilmäisen, tienposkessa kärsivän peuran?

– Niinpä. Rotta tuntee kipua aivan samoin kuin muutkin eläimet. Mutta on yleisesti hyväksyttyä ja välttämättömäksi katsottua, että rotat on tautivaaran takia hävitettävä. Rotta ei saa aikaan somemyrskyä, peura kyllä, Kanckos miettii.

Onko villieläimen elämällä arvo?

Kanckos asettelee kolarissa kuolleen saukon varovasti takaisin muovipussiin. Hän vetää päälle toisen pussin ja laskee mytyn pahvilaatikkoon. Saukko lähtee pääkaupunkiin linja-autokyydillä.

Surettaako karvaturrin kohtalo?

– Kanta on kasvanut täälläpäin jo niin isoksi, että siinä mielessä ei. Eikä se onneksi kitunut.

Kanckos miettii rooliaan metsän pyövelinä. Homma ei ole nautinto, mutta jonkun on päästettävä kituva kärsimyksistään. Metsästäjänä hän sanoo osaavansa tehdä sen mahdollisimman nopeasti ja tuottamatta lisäkärsimyksiä.

Liian herkkä ei saa olla, mutta välillä tilanteet menevät ihon alle. Mies myöntää, että tuntuu pahalta, kun hirvinaaras kuolee kolarissa ja yksinäinen vasa jää ilman emon turvaa.

– Joskus myös mietityttää, teinkö oikein, kun lopetin eläimen. Mutta kun ajattelee loukkaantuneen eläimen pahoja vammoja, järki sanoo, että päätös oli oikea, Kanckos miettii.

Onko eläimen elämällä arvo?

– Kyllä on. Villieläimen elämä on arvokkainta, kun se saa olla villinä ja vapaana, ja lopulta kuolla nopean kuoleman, ettei tarvitse kitua.

Raskas rautalapio mäjähti maata vasten.

Vikinä loppui kuin seinään, itkuni ei.

Elämästä ei näkynyt enää pienintäkään merkkiä.

Auringon koronan keskiviikkoinen purkaus saattaa näkyä nyt illalla ainakin jonkinmoisena revontulinäytöksenä Suomen taivaalla, sopivasti maailman ilmatieteen päivänä.

Pohjoisessa revontulia näkyy usein, mutta nyt niihin on mahdollisuuksia aivan Etelä-Suomea myöten. Laskelmien mukaan hienoin hetki taivaalla olisi näillä näkymin illalla kahdeksan ja puolen yön välillä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulien mahdollisuus on koholla. Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA taas kertoo keskitason geomagneettisen myrskyn mahdollisuudesta.

Pilvisyyden kannalta sää näyttää melkein ihanteelliselta, sillä lännestä tuleva matalan rintama tulee pilvineen Suomen ylle vasta puolen yön aikoihin.

Harmia voi aiheuttaa myös se, että kuu on tänään melkein täysi, noin 90 prosenttia kokonaisesta. Sen valo ja kevään myötä vaalentunut taivas voivat haitata revontulien näkemistä tai kuvaamista.

Toisaalta nyt voi olla mahdollisuus saada samaan kuvaan melkein täysi kuu ja revontulia.

Viikon kupletti on kylmiä öitä ja hidastuvaa kevättä

Jos nyt kannattaa tuijotella iltataivaalle revontulten toivossa, niin kevään eteneminen hidastuu tulevalla viikolla kylmien öiden takia.

– Kyllä se viikon kupletti on kylmiä öitä. Jopa etelässä voi olla öisin kymmenenkin astetta pakkasta, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Käytännössä tämä tarkoittaa kevään etenemisen hidastumista. Päivisin sentään on aurinkoista ja lämpötila nousee plussalle, mutta pohjoistuuli tekee säästä kolean ja lämpötila jää päivisin melkein koko maassa nollan tuntumaan.

Kuluvan viikonlopun säähän vaikuttaa ensi yönä Pohjois-Suomen yli itään liikkuva matalan rintama. Se voi tuoda lumikuuroja Pohjois-Pohjanmaalta Kainuuseen ja Etelä-Lappiin yltävälle alueelle. Aivan pohjoisessa on poutaa, samoin etelässä.

Lisäksi huominen sunnuntai on hyvin tuulinen.

Nappasitko kuvan revontulista? Lähetä se meille. Ylen kuvajoukkoistuksen pelisäännöt löytyvät täältä.

Vaikka me puolittaisimme päästömme tänään, lisäisimme silti hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Antero Vartia

"Jos olisin heittänyt puistoon joka päivä roskan ja jonain päivänä havahtunut siihen, että puistossa on liikaa roskia, ei ongelmaa voi ratkaista niin, että jatkossa heitän puistoon roskia vain joka toinen päivä.

Hiilidioksidin kanssa on sama homma.

Ensisijainen keino torjua ilmastonmuutosta on vähentää päästöjä radikaalisti, mutta se ei riitä. Ilmakehä muuttuu sen takia, että siinä on liikaa hiilidioksidia. Vaikka me puolittaisimme päästömme tänään, lisäisimme silti hiilidioksidin määrää ilmakehässä.

Meidän on ruvettava ottamaan sitä pois.

Kustannustehokkain tapa poistaa hiilidioksidia on fotosynteesi, yhteyttäminen. Kun metsät kasvavat, ne sitovat hiilidioksidia itseensä.

Heräsin tähän vuosi sitten, kun minulta kysyttiin, kuinka paljon metsää tarvitaan vastaamaan hiilidioksidimäärältään yhtä barrelia öljyä. Mulla ei ollut harmainta aavistustakaan, vaikka olin lähtenyt politiikkaan ilmastonmuutoksen takia.

Kun mulle sanottiin, että yksi barreli eli 159 litraa öljyä on noin puolitoista isoa puuta, ymmärsin ensimmäistä kertaa, että herranen aika, metsähän on hiiltä. Samaa tavaraa on öljybarrelissa ja ilmakehässä.

Kaksi vuotta sitten kerroin ensimmäisen kerran Jasperille, että haluaisin myydä Löylyn. Antero Vartia

Idea Kompensäätiöstä on muhinut takaraivossani noin kolme vuotta. Kaksi vuotta sitten kerroin ensimmäisen kerran Jasperille, että haluaisin myydä Löylyn.

Kompensäätiö yrittää luoda järjestelmän, joka meidän olisi pitänyt jo tehdä politiikassa. Mutta koska politiikan polku on liian hidas, me teemme sen nyt vapaaehtoisesti.

Jos olen jotain politiikassa oppinut – mitenkään politiikkaa väheksymättä – niin sen, että muutos ei synny politiikassa. Muutos syntyy aina politiikan ulkopuolella ja tulee sitten osaksi politiikkaa. Sen takia esimerkiksi nuorten ilmastomarssit ovat niin uskomattoman vahvoja viestejä. Se on varmaan voimaannuttavinta, mitä olen nähnyt koko sinä aikana, kun olen ollut kansanedustaja.

Ellen olisi saanut ideaa säätiöstä, olisin jatkanut politiikassa.

Säätiö vaatii hirveästi aikaa ja sitä, etten välttämättä ole jatkossa Suomessa. Tämä on kuitenkin idea, joka pitää toteuttaa, ja koska mulla on siihen mahdollisuus, mulla on käytännössä myös vastuu lähteä sitä toteuttamaan.

Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, että ihmiskuntaa ei enää ole. Antero Vartia

En ole ikinä nähnyt ahdistumisessa mitään hyötyä. Ongelmat on tunnistettava ja niihin on suhtauduttava vakavasti ja tartuttava toimeen. Esimerkiksi Löylyn rakentaminen oli rankka projekti. Silloin väsytti, ja väsyneenä helposti ahdistaa. Mutta kun tarttuu toimeen ja alkaa tehdä, ahdistus vähenee.

Jos haluamme ratkaista ilmastonmuutoksen, tarvitaan visio paremmasta maailmasta. Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, että ihmiskuntaa ei enää ole. Emme pysty enää elämään tällä planeetalla, eikä meillä ole paikkaa, mihin mennä.

Jos ihminen ei ratkaise tätä ongelmaa, niin kuka sen ratkaisee? Sitä eivät tule tekemään alienit tai maahiset, vaan meidän ihmisten on tehtävä se.

Meillä on entistä enemmän tilanteita, joissa ei kunnioiteta yhteisiä pelisääntöjä.  Antero Vartia

Uhkana on, että ihmisten luoma vuorovaikutukseen ja luottamukseen perustuva järjestelmä hajoaa. Meillä on entistä enemmän tilanteita, joissa ei kunnioiteta yhteisiä pelisääntöjä.

Italiassa oikeisto- ja vasemmistopopulistit ovat löytäneet toisensa. Vallassa ovat ihmiset, jotka eivät puhu totta ja jotka saattavat kriisiyttää koko EU:n. Silloin EU ei enää voi keskittyä käyttämään voimavarojaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Ilmastonmuutoksen torjunta ei ikinä onnistu, jos se perustuu vain vapaaehtoisuuteen.

Tarvitaan kaikkia koskevat pelisäännöt. Kiinassa on keskusjohto, joka voi päättää, että nyt istutetaan puita ja kielletään fossiiliset polttoaineet. Vapaassa maailmassa sellaista keinoa ei ole.

Hyvä esimerkki ovat Ranskan keltaliivit. Ilmaston kannalta oli ihan oikein nostaa polttoaineen hintaa kymmenen senttiä, mutta sen seurauksena riittävä määrä ihmisiä raivostui ja meni kadulle, joten hinnannosto peruttiin.

Pelkäämme vapaamatkustajia niin paljon, että ryhdymme ennemmin itse vapaamatkustajiksi kuin rupeamme kantamaan vastuuta. Antero Vartia

Ilmastonmuutos on täysin hoidettavissa oleva ongelma myös demokratioissa. Jos meillä olisi rakennettu järjestelmä, jossa jokainen on itse vastuussa aiheuttamistaan vahingoista, ei meillä olisi ilmastonmuutosta.

Kaikki sanovat, että ilmastonmuutos on pakko torjua, mutta kun aletaan puhua työkaluista, sanotaan, että ei me tehdä mitään, kun noikaan ei tee. Pelkäämme vapaamatkustajia niin paljon, että ryhdymme ennemmin itse vapaamatkustajiksi kuin rupeamme kantamaan vastuuta.

Jos ilmastonmuutos tapahtuisi vain Suomessa, me oltaisiin hoidettu tämä jo.

Ilmastonmuutoksen eteen on jo tehty paljon, mutta kun kyse on näin isosta asiasta, on eri asia, onko tehty paljon vai riittävästi. Me emme todellakaan ole tehneet riittävästi, vaan aivan liian vähän. Kompensäätiö on onnistunut vasta sitten, kun ilmastonmuutos on pysäytetty.

Maailmassa ei ole sellaista hopealuotia, jolla tämä ongelma saataisiin korjattua. Mukaan tarvitaan kaikki yhteiskunnan osa-alueet.

Töitä on paljon, ja edessä on kallis projekti, jonka seurauksista ei ole varmuutta.

Mutta samaan aikaan en ole koskaan iloinnut elämästä yhtä paljon kuin nyt. Olen sitä mieltä, että sosiaalisena eläimenä meihin on leivottu sisään se, että haluamme hyvää muille.

Elän nyt ylivoimaisesti elämäni parasta aikaa."

Merihätään joutuneelta risteilyalukselta evakuoidaan 1 373 henkilöä Norjan rannikolla, kertoo norjalaislehti VG. Matkustajia laivalla on 915. Illan aikana vajaat 140 ihmistä on saatu evakuoitua helikoptereilla Viking Sky -alukselta Hustadin kylään.

– Evakuointi jatkuu läpi yön, kertoo tiedottaja Borghild Eldøen meripelastuskeskuksesta.

Myös toinekin alus on lähettänyt hätäkutsun samoilla vesillä. Kaksi helikopteria on mennyt Hagland Captain -rahtilaivan luokse evakuoimaan sen 9-henkistä miehistöä.

Suurin osa Viking Sky -aluksen matkustajista on brittejä ja yhdysvaltalaisia. Yksi evakuoiduista kertoo, että laiva alkoi täristä lounasaikaan.

– Ikkunoita meni rikki ja vettä tuli sisään. Se oli silkkaa kaaosta. Ja matka helikopterissa – sen haluaisin unohtaa. Se ei ollut hauskaa, yhdysvaltalainen John Curry sanoo Norjan yleisradiolle NRK:lle.

Risteilyalukseen tuli pahassa myrskyssä moottorivika iltapäivällä kello 15 Suomen aikaa. Paikalle lähetettiin useita helikoptereita ja pelastusaluksia.

Etelä-Norjan meripelastusviranomainen kertoo tviitissään, että laivan asento on vakaa. Kukaan ei ole kateissa, mutta kolme matkustajaa on loukkaantunut vakavasti. Lisäksi kahdeksalla evakuoidulla on lieviä vammoja, ja muutamaa heistä on käytetty sairaalassa.

Sää on alueella erittäin huono ja aallot korkeita, mikä vaikeuttaa pelastustöitä. Osa pelastusaluksista on joutunut kääntymään takaisin rantaan.

Ihmisten vinssaaminen koptereihin on hidasta

Evakuointi on hidasta, koska ihmisiä nostetaan yksitellen helikoptereihin. Suomen meripelastuksesta arvioidaan, että evakuointi kestänee vähintään useita tunteja.

– Jos ihmiset joudutaan vinssaamaan yksitellen kopteriin, se kestää todella kauan. On hiukan nopeampaa, jos kopterit pystyvät laskeutumaan laivan kannelle, sanoo meripelastusjohtaja Jarkko Takala Suomenlahden merivartiostosta.

Viking Sky on ankkurissa Trondheimin lounaispuolella Hustadvikassa parin kilometrin päässä rannasta.

– Laivan moottoreista vain yksi toimii, ja tuulet ovat melko voimakkaita. Sen vuoksi haluamme matkustajat mieluummin maihin, kertoo pelastusoperaation johtaja Tor Andre Franck.

Myös suuri joukko vapaaehtoisia pelastustyöntekijöitä on hälytetty apuun. Esimerkiksi Norjan SPR kertoo Twitterissä olevansa valmiudessa.

Meri on alueella karikkoinen, ja sinne on uponnut aikojen saatossa useita laivoja.

Merihätään joutunut alus oli matkalla Tromssasta Stavangeriin. Alus on rekisteröity Bergeniin, ja sen omistaa Viking Ocean Cruises.

ISLAMABAD

– Äänesi on kirkkaan oranssi, ehkä siinä on häivähdys keltaista. Oma ääneni vaihtelee beigestä mustaan, tilanteesta riippuen mukana voi olla vähän punaruskeaa.

Adil Omar on juuri herännyt, kello lähestyy iltaseitsemää. Tietokone käynnistyy jälleen kotistudiossa Pakistanin pääkaupungin Islamabadin liepeillä, Bani Galan kaupunginosassa. Yö on parasta aikaa musiikille. Pimeydessä on tilaa ajatella, vaikkapa äänen värejä.

Adil Omar nimittäin hahmottaa soundit sävyinä. Hän luonnehtii säveltämistä audioiden maalaamiseksi, hän tekee musiikkia silmillä korville. Helmikuun alkupuolella meneillään on tulevalta albumilta irrotetun Mastery-videon viimeistely. Koko albumi julkaistaan ensi vuonna.

– Luulen, että synnyin musiikkia varten. Räp valitsi minut, olen halunnut tehdä tätä 8-vuotiaasta.

Ideoita tulvii enimmäkseen Adil Omarin omista tunteista ja kokemuksista. Mielikuvitus laukkaa ratsun selässä. Studion seinällä on suurikokoinen maalaus, jossa nahkatakkiin ja -lakkiin pukeutunut räppäri ratsastaa valkealla hevosella Napoleonin malliin.

Rapin raivo parantaa

Erityistä sanomaa ei Omarin musiikissa ole.

– Pitää tehdä ja olla mitä haluaa, mutta enemmän musiikkini on tarkoitettu voimaannuttamaan itseäni. Minulla ei ole mitään viestiä viestin vuoksi muille. Omien kokemusteni kautta haluan auttaa ihmisiä. Jos muilla on samoja juttuja, musiikki voi ehkä auttaa heitä, kertoo Adil Omar.

Kokemuksillaan hän viittaa rankkaan lapsuuteensa, jota hän ei kuitenkaan halua enemmälti avata. Isän äkillinen kuolema kuitenkin näkyy ja kuuluu musiikissa. Aiemmilla videoilla Adil raivoaa ja huutaa isänsä muotokuvalle. Menetys oli suuri.

– Isäni oli ikuinen sankarini. Hänen kuolemansa teki minusta sellaisen miehen kuin olen nyt. Minun täytyi ottaa vastuu perheestäni ja itsestäni.

Adil ei myöskään halua ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, koska hän ei niihin omien sanojensa mukaan voi vaikuttaa.

Pakistanin kansainvälinen maine ei ole kaksinen, ongelmia riittää velkakriisistä ja tuhoisista luonnonmullistuksista korruptioon ja kunniamurhiin. Helmikuussa Pakistanin ja Intian vuosikymmeniä kestänyt vihanpito Kashmirin hallinnasta leimahti ilmataisteluksi. Ne eivät ole Adil Omarin murhe. Taiteilija on omalla asiallaan.

– Saatan näyttää vihaiselta, mutta en ole sitä. Jos musiikkia ei olisi, voisin olla hyvinkin vihainen.

Aiemmalla albumilla tuottaja Loimaalta

Adil Omar on Pakistanin toistaiseksi suhteellisen pienen, mutta kasvamassa olevan rap-skenen valovoimaisimpia artisteja. Hän ei viihdy julkisuudessa ja tapaa fanejaan harvoin. Kiihkoilijoiden uhkauksilta hän kertoo säästyneensä.

Kotistudioonsa hän ei kuitenkaan kokonaan hautaudu. Bitteinä äänet siirtyvät maapallon toiselle puolelle. Rap on kansainvälistä, jopa niin, että tämän vuosikymmenen alussa julkaistun Adilin albumin tuottaja ja säveltäjä VIRSU löytyy Suomesta. Yhdysvalloissa musiikkikuvioissa työmatkalla ollut VIRSU luonnehtii pakistanilaista muusikkoystäväänsä ainutlaatuiseksi artistiksi.

– Adil on hyvin määrätietoinen. Hänen kappaleissaan ja albumeissaan on tietty teema. Hänen kanssaan on myös helppo työskennellä. Monella indie-artistilla on putkinäkö. Ulkopuolisia ideoita ei välttämättä kuunnella. Se ei ole useimmiten oikea tapa toimia. Adil on myös hyvin rehellinen ja työmoraali on vähintäänkin loistava! Sama pätee kommunikointiin.

Kaksikko teki yhteistyötä vuonna 2011 pari viikkoa myös Loimaalla, VIRSUn silloisessa asuinpaikassa.

–Teimme aihioita kuntoon. Lopuksi sain lähinnä vokaaliraitoja liitteinä, joihin sitten kasasin kappaleita. Nykyään kaikki menee kätevästi netissä yli, joten ei tarvitse välttämättä olla samassa paikassa. Siinä tosin jäävät muun muassa musiikkivideocameot aika vähälle, kertoo VIRSU.

Cameolla tarkoitetaan toisen artistin tai muun julkkiksen vierailua omana itsenään toisen artistin musiikkivideolla. The Mushroom Cloud Effect- -albumin vierailijoita olivat muun muassa Everlast ja Xzibit, kertoo suomalaistuottaja.

Metsien maan soundit uppoavat

VIRSUn mukaan miehet kypsyttelevät nykyisin lähinnä yksittäisiä kappaleita ja antavat tuotantoapua. Suomalais-pakistanilainen yhteistyö on toiminut niin saumattomasti, että Adil Omar mielisi pohjoiseen uudestaan.

– Rakastan Suomea. Siellä metsien keskellä Loimaalla en ehtinyt nähdä paljoa muuta maata, mutta haluaisin tulla takaisin. Minun piti tulla esiintymään Redraman kanssa muutama vuosi sitten, mutta ehkä se joskus onnistuu. Minulla on siellä ystäviä, jotka tekevät hämmästyttävää musiikkia.

Lue myös:

"Mun mökki täynnä horoja, ne heiluttaa pebaa" – Nämä sanat olivat liikaa Kiinan johdolle, ja yhtäkkiä rap katosi televisiosta

Yle Islamabadissa: Suomen koulutusopit kiinnostavat Pakistanissa – osaajia tarvitaan raksoilta ravintoloihin

Afrikan rytmit ovat nyt hip hopissa muotia, ja siksi musiikkijätit ovat rantautuneet etsimään kykyjä – "Saan inspiraatiota vaikka vuotavan vesihanan tippumisesta"

Syyrian kurdit vaativat ulkomaita ottamaan vastaan kurdijoukkojen vangitsemat ulkomaiset jihadistit.

Syyrian autonomisen kurdialueen ulkosuhteista vastaava Abdel Karim Omar luonnehtii terroristijärjestö Isisin vangittuja taistelijoita aikapommiksi, joka kansainvälisen yhteisön tulisi pikaisesti purkaa.

– On olemassa tuhansia taistelijoita, lapsia ja naisia, jotka tulevat 54 eri maasta. Mukaan ei ole laskettu irakilaisia ja syyrialaisia. He ovat raskas taakka ja vaara sekä meille että kansainväliselle yhteisölle, Omar kertoi uutistoimisto AFP:lle.

Omar kommentoi ulkomaalaisten Isis-taistelijoiden tilannetta vain päivä sen jälkeen, kun Syyrian demokraattiset joukot (SDF) valloittivat Baghuzin kylän ja ilmoittivat lyöneensä Isisin.

Omarin mukaan vangittujen määrä on kasvanut merkittävästi viimeisen 20 päivän aikana, kun Isisin viimeinen linnake kukistettiin.

Oman ongelmansa muodostavat vierastaistelijoiden lapset, jotka ovat altistuneet ääri-ideologialle.

– Tuhansia lapsia on kasvatettu Isisin ideologian mukaan, Omar sanoi uutistoimisto AFP:lle.

– Jos näitä lapsia ei uudelleenkouluteta ja integroida takaisin heidän lähtömaidensa yhteiskuntiin, heistä tulee potentiaalisia tulevaisuuden terroristeja, Omar jatkoi.

Suomen hallitus on suhtautunut penseästi Syyriassa vangittujen Isis-taistelijoiden ja heidän perheenjäsentensä vastaanottamiseen.

Lue lisää:

Tania Joya halusi tehdä lapsistaan marttyyreja – entinen Isis-vaimo kampanjoi nyt radikalisoitumista vastaan

Isisin kalifaatti on kukistettu, mutta nukkuvat solut ovat yhä uhka – tietokirjailija Ylelle: "Kaikki Isis-taistelijat tuotava oikeuden eteen"

Soini Isis-vierastaistelijoiden mahdollisesta paluusta: Ei sympatiaa

Pienet kädet ottavat tottuneesti sointuja kermanvalkoisesta sähkökitarasta. Valtteri Laitinen, 11, seisoo katse tarkasti sormiin liimautuneena kitaransa varressa tummissa suorissa housuissaan, valkoisessa kauluspaidassaan ja punainen rusetti kaulassaan.

Tanssiravintolan saliin helähtää kuuluviin Agentsien Yksi ainoa ikkuna -rautalankaklassikko, ja satapäinen yleisö huokaa ihastuksesta.

Laitisen tunteella soittama musiikki käy kuulijan sielun syvimpään kohtaan.

Isänsä kännykällä kuvaamalla videolla poika soittaa vielä The Shadows -yhtyeen Apachea yhdessä Varjokuva-orkesterin kanssa. Maaliskuun alussa heitetty keikka Ravintola Revontulessa Hankasalmella oli ollut jättimenestys.

Hankasalmelainen Laitinen sai syksyllä 2016 vanhemmiltaan lahjaksi ensimmäisen oikean akustisen kitaransa. Hän oli ehtinyt toivoa sitä pitkään. Seuraavana jouluna pukin kontista löytyi sähkökitara: se oli nuoren miehen onnen täyttymys.

– Se oli tosi hieno hetki, kun avasin salkun ja siellä oli ihan aito amerikkalainen Fender Stratocaster -merkkinen sähkökitara. Se tuntui ihan uskomattomalta, Valtteri Laitinen sanoo.

Vanha tanssimusiikki on aina iskenyt suoraan Laitisen sydämeen. Kaksi vuotta sitten tammikuussa hän pääsi esiintymään ensimmäiselle oikealle keikalle.

Tähteydestä haaveilevan Valtteri Laitisen vanhemmat tukevat poikaansa tämän harrastuksessa. Aikoinaan lapsitähteydestä laulajan uralle ponnistanut Leif Lindeman tietääkin, kuinka paljon lapsi tukea tarvitsee.

Lapsitähteyden lieveilmiöt

Laulaja Leif Lindeman, 40, tietää mitä on olla lapsitähti. Äänekoskelainen Lindeman osallistui vuonna 1991 Tenavatähti-kilpailuun Satumaa-kappaleella ja ylsi finaaliin. Mediamyllytys alkoi siitä paikasta ja pisti 12 vuotiaan pään pyörälle.

– Tenavatähti-kilpailut olivat siihen aikaan niin kovin suosittuja. Minulle tulvi säkkikaupalla fanipostia ja tytöt kävivät pimpottelemassa ovikelloa. Olihan se vähän outoa mennä kauppaan ja nähdä omakuva Apu-lehden kannessa, naurahtaa Lindeman.

Lindeman on laulanut niin kauan kuin muistaa sekä tehnyt pienestä pojasta asti keikkaa kahden kaverinsa ja heidän isänsä kanssa. Trio Rekonen -niminen bändi kiersi esiintymässä viikonloppuisin ravintoloissa ja erilaisissa tapahtumissa.

Jälkeenpäin ajateltuna, hän ei päästäisi omia lapsiaan esiintymään kaikkiin samoihin ympyröihin. Lindeman oli mielestään usein paikoissa, joissa lapsen ei pitäisi olla.

– Eivät ravintolat ole lapsille sopivia paikkoja. Ihmiset ovat siellä hyvin humalassa jo yhdeksän, kymmenen aikaan illalla. Mutta ei sitä siihen aikaan pidetty mitenkään ihmeellisenä.

Muuten Lindemanin mielestä lapsena keikkailu tai lapsitähteys eivät ole suuremmin vaikuttaneet hänen elämäänsä tai syöneet liiaksi hänen vapaa-aikaansa.

– Tiesin jo hyvin pienenä, että haluan olla laulaja, se oli intohimoni jo silloin. Kaikki muu, kuten esimerkiksi opiskelu on jäänyt kyllä aika vähälle, mutta en ole sitä koskaan katunut. Rakastan laulamista.

Aikuisiällä Lindeman opiskeli itselleen yrittäjäammattitutkinnon, josta on ollut hänelle hyötyä myös musiikkialalla.

Orkesterissa aina paikka auki

Valtteri Laitinen on syntynyt esiintymiskipinä rinnassaan. Jo 2-vuotiaana hänellä oli tapana lauantai-iltaisin saunan jälkeen pyöräyttää show vanhemmilleen isän veistämällä puukitaralla television edessä.

– Siinä puukitarassa piti olla ehdottomasti vämpytin, josta Valtteri sai ikään kuin vinguttaa kitaraa, naurahtaa isä Ismo Laitinen.

Valtterin suosikkiyhtyeitä ovat muun muassa Topi Sorsakoski ja Agents, Unelmavävyt, Kyösti Mäkimattila & Varjokuva sekä Olavi Virta.

– Esa Pulliaista telkkarista katsomalla innostuin kitaran soitosta. Olen aina kuunnellut rautalankamusiikkia, kun mielestäni se on vaan tosi hienoa ja korvalle sopivaa.

Nuoren miehen lempikappaleita kysyttäessä vastausta ei tarvitse kauaa odotella. Ne ovat Olavi Virran Yö kerran unhoa annoit ja Agentsien Vihreät niityt.

Laitisen suvussa ei ole muita soittajia, mutta Valtterin vanhemmat ovat kovia lavatanssiharrastajia. Viimeisin esiintyminenkin Kyösti Mäkimattila & Varjokuva-orkesterin kanssa järjestyi isän tanssiharrastuksen kautta. Ismo Laitinen tuntee Varjokuva-orkesterin rumpaliin ja tämä oli ehdottanut yhteisharjoituksia Valtterin kanssa ennen Revontulen keikkaa.

Kun yhtyeen basisti näki Laitisen soittavan, oli hän yllättäen ehdottanut pojalle yhdessä esiintymistä solistin pitäessä taukoa. Nuori mies ei pitkään vastausta harkinnut.

Laitisen rautalankaklassikkovetäisyt Revontulen lavalla Varjokuva-orkesterin kanssa hurmasivat viisisatapäsisen ja yhtyeen solistin Kyösti Mäkimattilan.

– Kyösti tuli sanomaan keikan jälkeen, että eiköhän oteta tästä tapa, että yhtyeessä on aina paikka mulle, kertoo Valtteri Laitinen.

Seuraava yhteisesiintyminen on sovittuna ensi toukokuussa Hankasalmella sijaitsevalle Hangan lavalle.

Itseoppinut kitaristi

Valtteri Laitinen ottaa kitarasalkustaan olympic white -värisen sähkökitaransa. Kitaran väri oli hänelle ostopäätöstä tehdessä tärkeä. Suosikkiväri olisi ollut turkoosi, mutta kun niitä ei ollut saatavilla, valkoinen oli hyvä kakkosvaihtoehto.

Laitinen yhdistää kitaransa vahvistimeen ja säätää asiantuntevasti soundia kitarankieliä näppäilemällä. Perheen tilavassa hirsitalossa luonnon keskellä lähellä Hankasalmen kirkonkylää saa kitaraa vinguttaa ihan rauhassa. Häiriintyvistä naapureista ei tarvitse huolehtia.

Nuori kitaristi soittaa parhaimmillaan kolmesta neljään tuntia päivässä, mutta vähintään ainakin tunnin joka päivä. Hän näppäilee kitaraansa jopa samalla, kun katsoo televisiota.

Poikaa ei ole tarvinnut koskaan pyytää soittoa harjoittelemaan: päinvastoin.

– Joskus, kun tulen töistä niin pyydän Valtteria pitämään soittamisesta taukoa, että saan syötyä rauhassa. Sitten, kun lähden verstaalle tekemään puukäsitöitä, niin sanon, että saa jatkaa kitaransa hankaamista, virnistää isä Ismo Laitinen.

Soittamaan Valtteri Laitinen on opetellut itsekseen YouTuben avulla.

– Sieltä löytyy kaikkia hyviä kitaran soiton opetusfilmejä. Sitten käyn nykyään myös Kansalaisopistolla nuotteja opettelemassa. Välillä meinaa turhautuminen tulla, kun soitto ei suju. Mutta sitten tuntuu hyvältä, kun sen vaan osaa.

Laitinen on kulkenut pienestä pojasta saakka vanhempiensa matkassa tanssilavoilla. Tanssiravintoloihin hän ei ikänsä vuoksi ole päässyt sisälle, mutta siihenkin keino keksittiin viime syksynä.

– Kyösti Mäkimattila pestasi Valtterin myymään yhtyeensä fanitavaroita keikoillensa, jotta sitä kautta poika on päässyt aina silloin tällöin kuuntelemaan orkesteria, sanoo isä Laitinen.

Ensiesiintyminen järjestyi kaksi vuotta sitten tammikuussa yllättyksenä.

– Menimme äidin ja isän kanssa uuden vuoden päivänä kuuntelemaan Kupiaisen Jarmoa ja sen yhtä kaveria kylälle Timpan grillille. Siellä he kysyivät, että haluaisinko soittaa yhden biisin niiden kanssa. Sitten soitin ja se jännitti aika paljon, mutta silti se tuntui hyvältä, Valtteri Laitinen kertoo.

Ensiesiintymisen jälkeen Laitisella on ollut yhteensä puolen kymmentä esiintymiskokemusta muun muassa Unelmavävyjen keikalla. Valtterin vanhemmat ovat mielissään lapsensa saamasta huomiosta. He ovat valmiita kuskaamaan poikaa aina silloin tällöin keikalle.

– Jos keikkakutsuja alkaa sataa enemmänkin, niin sitä on vaimon kanssa mietitty, että miten me Valtterin kuljetuksen sitten järjestämme. Olemme molemmat töissä ja vaimolla on vielä kolmivuorotyö, pohtii Ismo Laitinen.

Vanhempien tuki lapsiesiintyjälle arvokasta

Leif Lindeman on voittanut Tangomarkkinoilla yleisöäänestyksen kahdesti, vuosina 2013 ja 2014. Molemmilla kerroilla hän sijoittui varsinaisessa kilpailussa toiseksi. Laulukeikkoja hänellä on aina riittänyt, Lindeman kiertää esiintymässä noin kahden sadan keikan tahtia vuosittain.

Edelleen osa yleisöstä muistaa hänet Tenavatähtenä, mutta se ei miestä haittaa.

– Ihan hauskaa, että muistavat minut vielä Tenavatähti-kisoista. Ainoastaan teininä se vähän ärsytti, kun oli vaan aina ihmisten silmissä Tenavatähti, vaikka itse olisi halunnut jo aikuistua.

Lindeman kokee, että lapsitähteydestä on ollut hyötyä. Tenavatähteys on toiminut hänen mukaansa hyvänä ponnahduslautana hänen myöhemmälle urallensa erittäin kilpaillulla alalla.

Helposti esiintyvät lapset ovat pikkuvanhoja ja ajatellaan, että kyllä he pärjäävät. Leif Lindeman

Lindeman kannustaa lapsia esiintymiseen.

– Oma tyttärenikin lauloi dueton joululevylleni ja on esiintynyt joissain konserteissani. Rakastan lapsien esiintymistä, siinä on jotain niin hienoa ja vilpitöntä. Se on mahtavaa, jos lapsella on intoa esiintyä.

Mutta esiintymisinnon täytyy lähteä hänen mukaansa juuri lapsesta itsestään.

Lindeman näki aikoinaan, kun osallistui Tenavatähti-kilpailuun, kuinka usein vanhemmat olivat asiasta enemmän innostuneita kuin lapset itse. Kilpauluun lähetettiin 900 koelaulua ja niiden kautta 60 lasta valittiin jatkoon. Monenlaista yrittäjää oli mukana.

Lindeman pitää tärkeänä, että lapsena ja nuorena esiintyvät saavat vanhemmiltaan paljon tukea.

– Helposti esiintyvät lapset ovat pikkuvanhoja ja ajatellaan, että kyllä he pärjäävät. Mutta todellisuudessa he ovat vaan pieniä lapsia, jotka tarvitsevat kaiken keskellä eniten vanhempiensa huolenpitoa ja vahvaa tukea, vaikka uralla menisi muuten kuinka lujaa.

Maailmalta löytyy monta surullista esimerkkiä siitä, miten kuuluisuus lapsena on vienyt myöhemmin elämän väärille raiteille.

Valtterin haaveena oma bändi ja tähteys

Valtteri Laitinen virittää vielä hetken kitaraansa. Hänellä on Unelmavävyjen kitaristin Tomi Rinteen hänelle hankkimat kaiku ja kompressori, oikean soittajan vehkeet.

Stratocasterista lähtee ensimmäiset soinnut Agentisien Vihreät Niityt -kappaleesta. Se on myös isänsä suosikkikappale, Agents puolestaan on äidin suosikkiyhtye.

Laitinen haaveilee omasta bändistä.

– Jos saisin joskus oman rautalankabändin perustettua, niin se olisi hienoa. Pari kaveria jo tietää, että tykkään tällaisesta musiikista, mutta ei kun ne kuuntelee vähän erilaista musiikkia, niin ne ei sitten hirveästi ymmärrä tällaisen vanhan tassimusiikin päälle.

Viime viikonlopun Varjokuva-orkesterin keikan jälkeen ihmiset olivat tulleet pyytämään Laitiselta nimmareita ja yhteiskuvia.

– Viisi tai kuusi ihmistä tuli pyytämään nimmaria. Loksahti ihan suu auki, että ai munko kanssa.

Laitinen unelmoi myös kuuluisuudesta. Hänestä olisi hauskaa, kun ihmiset tulisivat jatkuvasti pyytelemään nimmareita ja yhteiskuvia. Mutta hän myös myöntää, että ehkä ainainen huomio voisi joskus olla myös hieman ärsyttävää.

Mutta esiintymistä Laitinen rakastaa, vaikka pienempänä oli niin ujo, ettei uskaltanut edes omalle mummolle ja papalle esiintyä.

– Siinä just kun menee lavalle, niin jännittää aika paljon. Mutta sitten kun menee soittamaan, niin sitten se on vain kiva soittaa ja se ei enää jännitä yhtään.

Varjokuva-orkesterin keikalla yleisö oli hurmaantunut nuoresta kitaristista niin paljon, että monet naiset olivat liikuttuneet kyyneliin. Ajatus siitä saa nuoren miehen hymyilemään.

– No, niin hän siinä kävi. Se on aika hienoa, kun saa sen tunteen, että toiset tykkäävät soitostani.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan pitää mahdollisena, että Istanbulin maailmankuulu rakennus Hagia Sofia muutetaan moskeijaksi.

Erdogan mainitsi asiasta, kun häneltä kysyttiin nykyisin museona toimivan Hagia Sofian pääsymaksun poistamisesta. Hänen mukaansa se on mahdollista, mutta silloin rakennus muutettaisiin museosta moskeijaksi.

Hagia Sofia rakennettiin 500-luvulla kirkoksi, ja se oli aikanaan Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin huomattavin rakennus ja ortodoksisen kirkon keskus. Turkkilaisten vallattua Konstantinopolin 1453 rakennus muutettiin moskeijaksi. 1930-luvulla siitä tehtiin museo.

Torniossa laitettiin alulle Suomalaisen Naisliiton paikallisosasto vuonna 1907 hyvin pian valtakunnallisen liiton perustamisen jälkeen. Se on edelleen Naisliiton pohjoisin paikallisosasto – ja varsin aktiivinen sellainen.

Tuorein Tornion yhdistyksen konkreettinen saavutus on kaupungin ensimmäinen naisen mukaan nimetty katu.

Yhdistyksen ehdotuksesta kaupunki on luvannut nimetä yhden kadun teollisuusneuvoksena ja Lapin Kullan "äitinä" tunnetun Irma Stormbomin mukaan.

– Hallituksen kokouksessa esitin, että mitä jos saisimme naisen mukaan nimetyn kadun Tornioon. Se meni lautakuntaan, hyväksyttiin heti ja kaupunginarkkitehti lupasi, että Irma Stormbomin katu tulee Tornioon aika nopeasti, Naisliiton Tornion yhdistyksen varapuheenjohtaja Raili Ilola kertoo tyytyväisenä.

Naisten mukaan nimetyt kadut ovat Suomessa harvinaisempia kuin miesten mukaan nimetyt. Se on havaittu esimerkiksi Helsingissä (HS, juttu maksumuurin takana), jossa on tietoisesti lisätty tunnettujen naisten mukaan nimettyjä katuja ja alueita.

Aiheesta on kirjoittanut myös Lännen Media.

Suomen Naisliitto kampanjoi nykyisin esimerkiksi ikääntyneiden naisten köyhyyden poistamiseksi sekä naiskansanedustajien määrän lisäämiseksi.

Arpajaispalkintona lehmä

Torniolaiset naiset ovat olleet aikaansaavia yhdistyksen alkutaipaleelta asti. Yksi hämmästyttävimmistä pienen yhdistyksen tempauksista oli iso rahankeräys, joka järjestettiin keuhkoparantolan saamiseksi.

Lappiin haluttiin keuhkoparantola, mutta valtio ei rahoittanut hanketta ilman peruspääomaa. Niinpä torniolaiset naiset masinoivat 1920-luvulla jättiarpajaiset ja saivat myydyksi peräti 88 000 arpaa ympäri Suomen.

Varsin onnistuneiden arpajaisten pääpalkinto kuulostaa nyky-Suomessa jopa huvittavalta. Silloin se ei sitä kuitenkaan ollut.

– Palkintona oli lehmä. Siinä ajateltiin naista: nainenhan niitä lehmiä hoiti ja siitä sai elannon. Se oli hyvä palkinto, toteaa Ilola.

Keuhkoparantola saatiinkin lopulta – valtio tosin päätti rakentaa sen Rovaniemen Muurolaan.

1920-luvulla Tornion paikallisosasto sai aikaan paljon muutakin. Se muun muassa osti itselleen toimitalon ja tontin, ja perusti sinne kanalan sekä sikalan.

Myöhemmin Tornioon perustettiin myös kotitalouskoulu, sillä tytöille piti saada ammatti, jotta heistä kasvaisi itsenäisiä naisia.

Lue lisää:

Ärsyttääkö vihapuhe tai voivottelu perheen ja työn yhdistämisestä? Minna Canthia ärsytti – näihin 5 seikkaan hän puuttuisi nykyään

Samea väri ja maku kuin hamsterihäkin oljissa – Miksi alkuviinit vetoavat herkkusuihin?

Jos et ole vielä törmännyt alkuviineihin, pian niistä voi tulla suosiikisi tai inhokkisi. Lue itsesi kartalle viinitrendeistä.

Pekka Seppäsen kolumni: Maailman onnellisin vai maailman lohduttomin maa?

YK:n onnellisuusraportista huolimatta suomalaiset eivät ole välttämättä onnellisia, vaan ihan mihin tahansa tyytyviä, kirjoittaa Pekka Seppänen.

Tämä oli jäädä huomaamatta: Maan ilmakehässä joulukuussa räjähtäneellä meteorilla oli kymmenen atomipommin voima

Joulun alla Maan ilmakehään iskeytyi kappale, jonka voima vastasi kymmentä Hiroshiman atomipommia.

Silminnäkijöitä ei ollut ja asian merkitys avautui tiedimiehille vasta kuukausien kuluttua. Miten tämä oli mahdollista?

Venäjän syrjäkylällä rokki raikaa komiksi – "Haluan, että kielemme ei unohdu"

Koillis-Euroopan kaukaisimmassa kolkassa kasvatetaan lapsia komin kielellä. Nuoret vanhemmat pitävät kieltä pienen kansansa kohtalonkysymyksenä.

Pyörän poljin murskasi nuoren naisen polven – vakuutusyhtiö ei löytänyt 7 vuoteen syy-yhteyttä, vaikka polveen oli painunut polkimen kuva

Kansalaisaloite vakuutuslääkäreiden oikeuksien rajoittamisesta hylättiin eduskunnassa. Elli Valkila voitti vakuutusyhtiön vasta korkeimmassa oikeudessa.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin mukaan erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkinta oli laiton yritys hänen kaatamisekseen, joka epäonnistui.

Trump kommentoi asiaa toimittajille Floridassa pian sen jälkeen, kun oikeusministeri William Barr oli julkaissut tiivistelmän Muellerin raportista. Barrin mukaan tutkinnassa ei löytynyt todisteita siitä, että Trump olisi vehkeillyt venäläisten kanssa.

Trump on toistuvasti kutsunut tutkintaa noitavainoksi. Nyt hän sanoi Muellerin tutkintaa naurettavimmaksi asiaksi ikinä. Trumpin mukaan on sääli, että Yhdysvaltojen ja hänen itsensä on täytynyt läpikäydä tämä.

Suomen setiä huolettaa – nuoret eivät äänestä. Onko edustuksellinen demokratia vaarassa? Onko tulevaisuus täynnä palavia makasiineja ja auktoriteettien rappiota?

Ja mikä hirvittävintä, miten käy tätien ja setien luottamustoimien, kun ainoat äänestäjät kuolevat pois?

Kun katson ylioppilaskirjoitussalissa vimmatusti kirjoittavia ikätovereitani tiedän, että demokratian kuoleman pelko on turhaa. Samaa kertoo hiljattain julkaistu nuorisobarometri, jonka mukaan nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut.

Pari viikkoa sitten ikäisteni postiluukkuun kolahti ensimmäistä kertaa ilmoitus äänioikeudesta kevään eduskuntavaaleissa, minkä seurauksena somefeedit täyttyvät innokkaista, vaaleihin liittyvistä postauksista. Ei kuitenkaan kaikilla, sillä kahvilan avokadoleivän kuvaaminen someen on paljon helpompaa kuin vaalikoneen tuloksen jakaminen. Vaalikoneen tuloksesta puhuminen kun saattaa tuntua hankalalta, jos tulosta ei edes kunnolla ymmärrä. Mikä ihmeen maakuntavero? Koskettaako perhevapaauudistus minua?

Vaalikoneiden kieli olisi kuitenkin helposti arkipäiväistettävissä ja vaalimainontaa kohdennetaan enenevässä määrin juuri nuorille. Miksi äänestysinto jää silti alhaiseksi?

Mitä merkitystä on yhdellä äänestyslipukkeella, jos sedät ja tädit ovat huolissaan lähinnä poissaoloista, kun tuhannet nuoret lakkoilevat ilmaston puolesta?

Ehkä nuoria äänestäjiä vaivaa uskonpuute. Tuntuu, ettei oma ääni kuulu, vaikka twiittaisi sata kertaa tai protestoisi eduskuntatalon rappusilla. Mitä merkitystä on yhdellä äänestyslipukkeella, jos sedät ja tädit ovat huolissaan lähinnä poissaoloista, kun tuhannet nuoret lakkoilevat ilmaston puolesta?

Siis poissaoloista tunneilta, joiden rahoituksesta ei pitänyt leikata. Poissaoloista tunneilta, joille osallistuminen meinaa käydä toisille liian kalliiksi. Koulutuslupauksen pyörtäminen ja Maksuton2aste-kansalaisaloitteen tyssääminen valiokuntaan aiheuttavat koulun käytävillä edelleen muminaa. Onko järkevää käyttää montaa tuntia vaalikoneiden ja uutisten äärellä, jos vaalien jälkeen annetut lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa?

Vaaleihin paneutuminen on tietenkin ratkaisevan tärkeää, mutta nuorten voimattomuuden tunnetta ei pidä vähätellä. Etenkin, kun valloillaan oleva tilanne ruokkii itseään. Kansanedustaja on tekemisistään vastuussa äänestäjilleen ja yrittää päätöksiä tehdessään huomioida paitsi oman puolueensa, myös äänestäjänsä. Jos äänestäjät ovat lähinnä eläkeikäisiä, kannattaa kansanedustajan keskittyä nostamaan esille iäkkäämpiä ihmisiä koskevia kysymyksiä. Silloin nuoresta tuntuu, että päivän politiikassa keskitytään kaikkeen muuhun paitsi häneen.

Vaalien allakin ehdokkaiden kannattaa nostaa vaaliteemoiksi todennäköisimpiä äänestäjiä kiinnostavia asioita. Jos todennäköisimmät äänestäjät ovat senioreja, ei nuori pääse osaksi vaalihumua, jolloin vieraantuminen poliittisesta keskustelusta on koko ajan todennäköisempää. Ja silloin, jos koskaan, on tunne siitä, ettei omalla lipukkeella oikeastaan ole mitään väliä.

Eduskuntaan toivottu sukupolvenvaihdos onnistuisi helpommin, kun tätien ja setien toisilleen jakelemat äänet tulisivat vain puolikkaina perille.

Suomalainen talousvaikuttaja Sirkka Hämäläinen esitti keväällä 2018 Radio Suomen Pyöreä Pöytä -ohjelmassa, että osa iäkkäiden ihmisten äänioikeudesta tulisi antaa nuorille. Käytännössä siis esimerkiksi kaikkien yli 60-vuotiaiden antamat äänet painaisivat vaakakupissa muiden äänestäjien ääniä vähemmän. Näin päätöksenteossa korostuisi niiden ihmisten ääni, joiden tulevaisuuteen avohakkuut ja brexitit oikeasti ehtivät vaikuttaa.

Tuolloin puolueiden kannattaisi keskittää vaalimainonnan suurin volyymi kohti nuoria äänestäjiä, joiden sana olisi lopulta ratkaiseva. Myös eduskuntaan toivottu sukupolvenvaihdos onnistuisi helpommin, kun tätien ja setien toisilleen jakelemat äänet tulisivat vain puolikkaina perille.

Hämäläisen ehdottaman kaltaista uudistusta tuskin koskaan toteutetaan, sillä tätien ja setien on tunnetusti hankala suhtautua keskusteluun, jossa heidän toimintaansa ollaan rajoittamassa.

Siitä huolimatta toivon, että nuorille jäisi jatkossa vaaleista käteen muutakin kuin vain meemejä rikotuista lupauksista ja “nuorissa on tulevaisuus” -palopuheita kyselytunnilta.

18-vuotiaalla äänioikeutetulla teini-iän draamat ovat vielä niin selkeinä muistissa, että nuori kyllä erottaa, milloin joku on aidosti kiinnostunut ja milloin ei. Tästä syystä Pyöreän pöydän jaksoa kuunnellessani omassa, äänioikeuden kynnyksellä olevassa rinnassani läikähti. Täti radiossa olikin meidän puolella.

Myrsky Virmavirta

Kirjoittaja on ensimmäistä kertaa äänestävä abiturientti Kallion ilmaisutaidon lukiosta.

Tämä kolumni on osa kolmen kolumnin sarjaa, jossa eka kertaa äänestävät kertovat ajatuksiaan politiikasta ja äänestämisestä. Kolumnisarja on tehty yhteistyössä Yle Uutisluokan kanssa.

Lisää aiheesta

Armin Kellomäen kolumni: Vanhempien ikäluokkien parjaama idealismi sopii politiikkaan täydellisesti

Joonas Janhusen kolumni: Nuoret eivät kaipaa poliitikoilta “kanssalapseilua”

Ylen vaalikone

Yle Kioskin vaalibotti

12.4. Nuorten vaalitentti Yle TV1 ja Yle Areena klo 21.00.

Keskustelu on auki 24.03.2019 klo 17.00 asti.