Lentokonevalmistaja Boeing kertoi keskiviikkona saaneensa valmiiksi MCAS-järjestelmäpäivitykset 737 MAX -konetyypille.

Päivityksiä on odotettu sen jälkeen, kun kävi ilmi, että MCAS -järjestelmä on saattanut olla syynä kahden koneen putoamiseen vähän ajan sisällä. Onnettomuuksissa kuoli lähes 350 ihmistä.

Keskeisimpänä päivityksenä koneen nokan asentoa tarkkailee yhden sijaan kaksi eri tunnistinta, jotka toimivat pienellä virhemarginaalilla.

Lentäjä pystyy tarkkailemaan sensoreita ohjaamon merkkivalolla, joka varoittaa tarvittaessa, mikäli anturit antavat ristiriitaista tietoa koneen nokasta. Merkkivalo asennetaan koneisiin ilman veloitusta.

MCAS-järjestelmä ei enää yritä ottaa lentokonetta hallintaansa ensimmäisen yrityksen jälkeen vaan lentäjillä on mahdollisuus ohittaa MCAS ja lentää konetta käsin.

Lisäksi lentäjiä aiotaan kouluttaa ymmärtämään paremmin koneen järjestelmää. Lentäjien täytyy läpäistä ainakin 21 päivän koulutus, johon sisältyy luokkaopetusta ja simulaattorilentämistä.

Päivityksen asentaminen koneisiin kestää yhtiön mukaan noin tunnin ja voidaan ottaa käyttöön heti, kun se on saanut Yhdysvaltain ilmailuhallinnon hyväksynnän.

Keskusrikospoliisi (KRP) epäilee viittä suomalaista laajassa lasten hyväksikäyttöön liittyvässä kokonaisuudessa. Poliisin epäilyksen mukaan Suomessa on tuotettu väkivaltaista lasten hyväksikäyttömateriaalia.

– Erityispiirteitä ovat väkivalta ja lasten satuttaminen, joka on keskeisessä asemassa. Vaikka meillä on seksuaalirikoksia tutkittavana, kysymyksessä on väkivalta, sen ihannointi, sitä kautta seksuaalisen tyydytyksen saaminen, sanoo tutkinnanjohtaja Sanna Springare.

Yksi epäillyistä on päätekijä, joka on Springaren mukaan erilaisissa hyvissä asemissa toiminut mies. Kaikki viisi epäiltyä ovat miehiä.

Uhreja epäillään olevan kuusi, alle kouluikäisestä yläasteikäiseen. Epäiltyjen rikosten tapahtuma-aika on 2004–2018. Osa uhreista tunsi toisensa, osa ei.

Takavarikot kuvaavat jutun poikkeuksellista laajuutta. Poliisin hallussa on 138 laitetta, ja pelkästään pääepäillyltä on takavarikoitu yli 400 tuntia laitonta videomateriaalia eri maista. Kaikkiaan kuva- ja videomateriaalia on datana 96 teratavua. KRP:n arvion mukaan se tarkoittaisi yli kolmeakymmentä miljoonaa kuvaa, jos kuvat ovat keskimäärin kolmen megatavun kokoisia.

Enimmäkseen takavarikoitu kuvamateriaali on videomuotoista. Suomalaisuhrit löytyivät materiaalin joukosta.

Uhreja tuttavuussuhteiden kautta

Epäiltyjä rikosnimikkeitä kokonaisuudessa ovat törkeät lasten seksuaaliset hyväksikäytöt, törkeät raiskaukset, törkeät sukupuolisiveellisyyttä loukkaavat lasta esittävän kuvan levittämiset, näiden lukuisten kuvien hallussapidot, huumausainerikokset ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien lasta esittävien esitysten seuraamiset.

Rikoksesta epäillyt olivat hyvin luotettavina pidettäviä. Sanna Springare

Epäillyistä yhteensä noin 70 rikostapauksesta osa on vanhentuneita.

– Lievimmässä muodossaan Suomessa tapahtuneet hyväksikäytöt ovat sitä, että aikuispornoa on näytetty lapsille. Pahimmassa tapauksessa sitä, että lasta on raiskattu 10 tuntia huumattuna, sanoo tutkinnanjohtaja Springare.

Tietyissä tapauksissa lapsia on huumattu metamfetamiinilla ja pidetty kiinni tai muutoin pakotettu seksuaaliseen tekoon.

– [Uhrit] löytyivät erilaisten tuttavuussuhteiden kautta, Springare sanoo.

– Rikoksesta epäillyt olivat hyvin luotettavina pidettäviä. Sitä kautta esimerkiksi vanhemmat uskaltautuivat antamaan lapsensa sitten näitten myöhemmin rikoksesta epäillyiksi paljastuneiden käsiin.

Rikokset ovat osaksi salassapidettäviä. Osa epäillyistä rikoksista on KRP:n mukaan tapahtunut hyvin pienillä paikkakunnilla, minkä vuoksi paikkakunnatkin ovat osin salassapidettäviä.

Esitutkintakokonaisuus on valmistunut ja on siirtymässä syyteharkintaan.

Kukaan ei tällä haavaa Suomessa vangittuna

Kyse on suuresta lapsipornoringistä, jossa Suomessa kuvattua nettilähetystä on seurattu suorana 17 maasta. Kyse on KRP:n mukaan pitkälti Euroopan maista ja muutenkin länsimaista.

Monessa maassa rangaistukset ovat kovempia kuin Suomessa, joten toivomme että kohdemaat hoitavat omansa. Sanna Springare

Ringissä on Springaren mukaan pysynyt mukana eli jäsen on saanut haltuunsa videoita, jos on myös itse tuottanut ringille niitä. Ulkomailta Suomeen kantautunut kuvamateriaali on osaksi äärimmäisen raakaa, jossa on myös lapsen tappamista. Kuviin tai videoihin liittyy osaksi piirteitä saatananpalvonnasta, natsismista ja eri fetisseistä.

Tutkinnanjohtajan mukaan poliisi ei ole hakenut epäiltyjen luovuttamista muista maista Suomeen.

– Monessa maassa rangaistukset ovat kovempia kuin Suomessa, joten toivomme että kohdemaat hoitavat omansa.

Viidestä suomalaisepäillystä neljä on ollut jossain vaiheessa vangittuina. Tällä hetkellä kukaan epäillyistä ei ole vangittuna, KRP:n mukaan tutkinnallisista syistä sekä tutkinnan pitkäkestoisuudesta johtuen. Pääepäillyn vankeus kesti noin vuoden.

Kukaan uhreista ei ilmoittautunut viranomaisille. Poliisi itse selvitti sekä uhrit että epäillyt kuvamateriaalin pohjalta. Tutkinta alkoi syksyllä 2017, kun poliisi sai ulkomaisilta viranomaisilta vihjeenä suomalaisen tietokoneen IP-osoitteen. Tietokone kuului Suomen päätekijälle.

Pelkästään KRP:stä seitsemän työntekijää on tehnyt lähes päätoimisesti tapauksen esitutkintaa.

Korjattu kello 13.50: Vanhimmat epäillyt rikokset ovat vuodelta 2004, ei 2014.

Umpikujaan brexitin kanssa ajautunut Britannian parlamentti yrittää löytää tänään äänestyksillä vaihtoehdon, jolla olisi parlamentin enemmistön tuki. Suuntaa-antavat äänestykset eivät kuitenkaan sido pääministeri Theresa Mayn konservatiivihallitusta.

Parlamentti on hylännyt Mayn neuvotteleman erosopimuksen jo kahdesti ja nyt suuntaa-antavilla äänestyksillä koitetaan päästä eteenpäin pattitilanteesta. Käytäntö on harvinainen sillä brittiparlamentti on päätynyt suuntaa-antavan äänestyksen järjestämiseen vain kautta aikojen vain kerran aikaisemmin.

Yhteensä parlamentin jäsenet tekivät 16 äänestysesitystä, joista puhemies John Bercowin valitsi äänestyksiin kahdeksan vaihtoehtoa.

Vielä ennen väittelyn alkua ei tiedetty tarkasti, vaativatko puoluejohtajat parlamentin jäseniltä äänestyksissä ryhmäkuria vai annetaanko heille lupa äänestää oman tahtonsa mukaisesti.

Kaksi konservatiivien edustajaa Kevin Hollinrake ja James Cartlidge kertoivat Twitterissä, että he saavat äänestää oman tahtonsa mukaisesti.

Parlamentin alahuoneessa on 650 edustajaa. Äänestyksissä kansanedustajat vastaavat lomakkeeseen kyllä tai ei. He voivat valita kuinka montaa vaihtoehtoa tukevat tai vastustavat.

Monet ehdotuksista perustuvat Mayn neuvottelemaan erosopimukseen ja niissä esitetään muutoksia Britannian ja EU:n tulevat suhteet määrittelevään poliittiseen julistukseen.

Näistä vaihtoehdoista parlamentti äänestää illalla

Eroaminen EU:sta ilman sopimusta. Ehdotuksen mukaan Britannian tulisi erota EU:sta ilman sopimusta 12. huhtikuuta. Tämän jälkeen Britannian ja EU:n kauppasuhteet perustuisivat Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöihin. Vastaavan ehdotuksen parlamentti on hylännyt aiemmin taloudellisen sekasorron pelossa.

Toisen kansanäänestyksen järjestäminen brexitistä. Ehdotuksessa vaaditaan, että britit äänestäisivät millaisesta tahansa parlamentin hyväksymästä brexit-sopimuksesta ennen sopimuksen ratifiointia.

Tulliunioni EU:n kanssa. Useammassa ehdotuksessa kannatetaan Britannian pysymistä tulliunionissa. Työväenpuolueenehdotus sisältää tulliunionin neuvottelemisen eron jälkeen ja "vahvan suhteen" sisämarkkinoihin. Tämäsisältöisiä ehdotuksia äänestykseen tulee kaksi.

EU:n sisämarkkinoilla pysyminen. Ehdotuksessa esitetään, että Britannia liittyisi eron jälkeen Euroopan vapaakauppajärjestöön ja sitä kautta Euroopan talousalueeseen Norjan, Islannin ja Liechtensteinin kanssa. Myös tämänsisältöisiä esityksiä äänestykseen pääsee kaksi.

Brexitin peruminen sopimuksettoman eron sijaan. Eroprosessin eli artiklan 50 kumoaminen. Jos erosopimusta ei ole syntynyt, ja kansanedustajat hylkäävät sopimuksettoman eron, he voivat vaatia pääministeriä pysäyttämään eroprosessin.

Sopimuksia kovan eron jälkeen. Kahdessa ehdotuksessa vaaditaan, että Britannian hallituksen on neuvoteltava erilaisia järjestelyjä sopimuksettoman eron tapahtuessa. Järjestelyt koskevat muun muassa kauppaa ja tullijärjestelyjä. Näistä toinen päätyy äänestykseen.

Maanantaina äänestysten toinen kierros

Suuntaa-antava äänestysprosessi jatkuu maanantaina, kun vaihtoehtoja on ensin rajattu pois keskiviikkoiltana. Mahdollista on, ettei mikään ehdotuksista saa enemmistöä taakseen. Sekin on mahdollista, että useampi ehdotus saisi enemmistön ja näin suuntaa-antavien äänestysten jälkeenkin parlamentti olisi pattitilanteessa.

Pääministeri Theresa May on sanonut, ettei hän aio viedä eteenpäin vaihtoehtoja, jotka ovat konservatiivien vaalilupausten vastaisia.

Britannian oli alunperin määrä erota EU:sta ylihuomenna perjantaina 29. maaliskuuta.

EU on tarjoutunut lykkäämään eroa 22. toukokuuta saakka, jos Britannian parlamentti hyväksyisi erosopimuksen. Jos sopimusta ei hyväksytä, on EU antanut lykkäystä 12. huhtikuuta saakka.

Lisää aiheesta:

Brittikansanedustajat äänestänevät keskiviikkona brexit-vaihtoehdoista – aloite toi alahuoneelle valtaa EU-eron suhteen

Brittikalastajat ottaisivat vaikka sopimuksettoman EU-eron, mutta pelkäävät koko brexitin peruuntuvan: "En usko enää, että se tapahtuu"

Aiheesta muualla:

Brexit: MPs prepare for votes in bid to break deadlock

Vantaalla sijaitsevan Peijaksen sairaalan lääkäreiden mukaan marraskuussa käyttöön otettua potilastietojärjestelmä Apottia ei pitäisi vielä ottaa käyttöön muualla. Lääkärit kertovat Ylelle, että järjestelmässä on edelleen isoja puutteita, joiden korjaaminen on hidasta.

Lääkärit arvioivat, että heidän työtehonsa on laskenut Apotin myötä 20–30 prosenttia, koska järjestelmä on niin monimutkainen, keskeneräinen ja hankala käyttää.

Yle on haastatellut kolmea Peijaksen lääkäriä. Kaksi heistä haluaa pysyä nimettömänä, koska aihe on arka ja työntekijöitä on ohjeistettu kahvipöydissä olemaan puhumatta ongelmista ulospäin.

Perusongelma on se, että lääkäreiden aika menee entistä enemmän tietokoneella näpyttelyyn ja "sihteerin töihin", jolloin potilaita ehditään hoitamaan selkeästi vähemmän kuin aiemmin.

– Apotin käyttäminen vie liian paljon aikaa. Samoja tietoja joutuu kirjaamaan moneen kertaan. Määräysten tekeminen jatkotutkimuksiin on hankalaa ja lääkelista on oudosti hajautettu, mikä vaikeuttaa lääkityksen hallintaa. Paperityötä on lähes tuplamäärä entisestä, Peijaksessa työskentelevä lääkäri kertoo.

Lääkäreiden mukaan Apottia kohtaan oli paljon odotuksia ja toiveita, mutta nyt päällimmäisenä tunteena on pettymys. Etukäteen yhdysvaltalaisen Epicin tekemää järjestelmää hehkutettiin ylisanoin. Sen luvattiin nopeuttavan hoitoketjuja ja sujuvoittavan hoitoa.

Tällä hetkellä vaikutus on täysin päinvastainen. Päällimmäinen kysymys valkotakkisilla on, miten Suomeen on tuotu järjestelmä, jossa on näin paljon vikoja.

Tämä mättää: Sekavat lääkelistat ja jähmeät määräyskäytännöt

Pahimpia ongelmakohtia on kaksi: sekavat lääkelistat ja lääkärin määräysten ahtaat raamit. Lääkäreitä tuskastuttaa erityisesti se, että Apotti vaatii palvelukontaktin tekemistä aina, kun potilaan asioita käsitellään, kun aiemmin oli laitettu lyhyt merkintä sairauskertomukseen.

– Tilastoinnin ja mahdollisen laskutuksen vuoksi kyseisen menettelyn ymmärtää, mutta jäykkärakenteinen kirjaaminen vie lääkäriltä paljon enemmän aikaa aiempaan verrattuna ja voidaan kysyä, onko järkeä, että lääkärin kallista työaikaa käytetään tällä tavalla, Peijaksessa työskentelevä lääkäri sanoo.

Kun lääkäri tekee määräyksiä potilaan hoidosta Apotissa, kuten lääkityksistä ja kuvantamisista, hän joutuu määrittämään jatkotutkimuksia entistä pidemmälle, esimerkiksi näytteenottoajankohdan suhteen.

– Ennen potilaan loppuarvio saneltiin ja sihteeri varasi ajan jatkoa varten. Nyt se aika, mikä menee jatkomääräysten tekemiseen, vie lääkärin työaikaa ja sihteerin pitää kuitenkin varata ajat. Tässä tehdään siis ikään kuin kaksinkertaista työtä, Peijaksessa työskentelevä lääkäri kertoo.

Myös potilaiden siirto on hidasta. Lääkäreiden mukaan vain yksi ihminen voi kerrallaan käsitellä potilaan asioita järjestelmässä. Mikäli lääkäri kirjoittaa tai sanelee potilaan tekstiä tai tekee muuten määräyksiä, on kertomus "lukossa" eikä kukaan muu voi käsitellä potilaan tietoja.

– On varsin tavallista, että eri ammattihenkilöt pyytävät toisiaan sulkemaan potilaan kertomuksen, jotta työn tekeminen onnistuisi. Jos potilas on huonossa kunnossa ja useampien tahojen tulisi osallistua samanaikaisesti potilaan hoitoon, näen tässä mahdollisuuden vaaratilanteille, Peijaksen lääkäri kertoo.

Lääkelistoihin on saatu jo korjauksia, mutta määräysten suhteen tilanne on pysynyt Ylen lääkärilähteiden mukaan melko samana.

– Meille luvattiin, että kaikki korjataan, mutta suhtaudun epäilevästi siihen, pystyykö tiettyjä isoja fundamentaalisia asioita muuttamaan. Se on kaikille auki, minkä verran pelivaraa järjestelmässä on, Peijaksessa työskentelevä lääkäri kertoo.

Luottamusmies: Apotin kanssa on tarvottu umpihangessa, henkilökunta kovilla

Keuhkosairauksien vs. osastonylilääkäri, Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen, luottamusmies Eeva-Maija Nieminen Peijaksesta jakaa kollegoiden huolia. Hänen mukaansa alku on ollut lähes tarpomista umpihangessa. Apotin luvattiin nopeuttavan työtä, mutta tähän mennessä se on lähinnä hidastanut sitä.

Nieminen on jutellut luottamusmiehenä laajalti henkilöstön kanssa. Hänen mukaansa Apotin suhteen on kyse paljon muustakin kuin muutosvastarinnasta.

– Mielestäni parempaan suuntaan on kyllä menty nyt neljän kuukauden aikana, mutta kaivattuja uudistuksia on toteutettu aivan liian hitaasti, luottamusmies Nieminen puntaroi.

Nieminen huomauttaa, että ylitöitä Peijaksessa on tehty paljon ja henkilöstön jaksaminen on ollut koetuksella Apotin takia.

– Henkilökunta on joutunut joustamaan älyttömästi. Välillä on turhauttanut ja tehnyt mieli lyödä nyrkkiä pöytään. Ollaan oltu valmiita joustamaan ja kehittämään, mutta minun mielestäni henkilökunta ei ole saanut kiitosta tarpeeksi.

Luottamusmies on tyytymätön myös kommunikaatioon johdon sekä henkilökunnan välillä. Hänen mukaansa etukäteen ei kerrottu, kuinka oleellisesti lääkärien työnkuva tulisi muuttumaan.

– Apotin harjoitusympäristö tuli käyttöön vain kuukausi ennen järjestelmän käyttöönottoa. Toivon, että uusissa yksiköissä jatkossa ihmisiä koulutettaisiin Apottia varten enemmän kuin meitä koulutettiin.

Apotti laajenee Vantaalle toukokuussa, epäselvyyksiä ilmoitusten kanssa

Apotin on tarkoitus laajeta pian Peijaksesta eteenpäin. Toukokuussa järjestelmän ottaa käyttöön Vantaan kaupunki, ensi vuonna se laajenee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUSin alueella tammi- ja toukokuussa.

Ylen haastattelemat Peijaksen lääkärit toivoisivat, että henkilöstöltä kerättäisiin kattavammin listaa järjestelmän puutteista. Niemisen mukaan Apotin kehittämiseen pitäisi satsata lisää resursseja, koska nyt neljän kuukauden aikana kehityksiä järjestelmään on saatu niin hitaasti.

Hänen mukaansa Peijaksen henkilökunnan kesken on epäselvyyttä erityisesti siitä, paljonko resursseja kehittämiseen jatkossa on käytössä.

Helsingin Sanomat kertoi aiemmin, että sosiaali- ja terveyspalveluja valvovalle Valviralle on alkuvuoden aikana tullut parikymmentä vaaratilanneilmoitusta Apotista, mutta lehden mukaan joukossa ei ole vakavia tapauksia.

Valvirasta kerrottiin lehdelle, että määrä ei ison järjestelmän kohdalla ole mitenkään erityinen, sillä esimerkiksi Tiedon toimittamasta potilastietojärjestelmä Lifecaresta vastaavia ilmoituksia tuli viime vuonna noin sata.

Nieminen puolestaan kertoo, että Peijaksen lääkärit ovat tehneet ilmoituksia vain talon omaan HaiPro-järjestelmään. Tämän vuoksi Valviran tilastot eivät kerro vielä paljoa Apotin vaikutuksista potilasturvallisuuteen.

– Lääkäreillä ei ole ollut tietoa siitä, että Valviraan voisi tehdä ilmoituksia myös tällaisista järjestelmään liittyvistä asioista. Ja HaiPro-ilmoituksia ei ole ehtinyt oikein tekemään, kun meidän on pitänyt tehdä töitä järjestelmän ja potilaiden kanssa. Siitä ei ole ollut myöskään tietoa, menevätkö HaiPro-ilmoitukset myös Valviralle, ilmeisesti eivät, Nieminen selittää.

Apotin toimitusjohtaja vakuuttaa: "Ongelmat korjataan"

Apotin toimitusjohtaja Hannu Välimäki myöntää, että Apotin käynnistäminen takkuillut enemmän kuin odotettiin eikä ole sujunut kaikilta osin, kuten oli suunniteltu. Erityisesti lääkitystä koskeva ongelma osoittautui hänen mukaansa isommaksi kuin osattiin ennakolta odottaa ja eteen tuli jopa pieniä yllätyksiä.

Välimäki toivoo Peijaksen henkilöstöltä kärsivällisyyttä ja korostaa, että neljä kuukautta on ollut liian lyhyt järjestelmän toiminnan hiomiseksi optimiin. Toimitusjohtaja lupaa, että kaikki esiin tulleet ongelmat, myös lääkelistat ja määräykset, tullaan korjaamaan tämän vuoden aikana, ennen kuin HUSin seuraavat käyttöönotot alkavat ensi vuoden alusta.

– Ei voida sanoa, että projekti olisi sujunut kuin suunniteltu, koska palaute on tämä, se on selvä. Peijaksessa on paljon tyytymättömiä lääkäreitä ja hoitajia, Välimäki sanoo.

– Jos ajatellaan HUSin seuraavia käyttöönottoja, niin meillä on nyt 9–10 kuukautta aikaa niihin. Uskon, että saamme tuona aikana järjestelmän siihen kuntoon, että se tyydyttää sekä Peijaksen käyttäjiä ja HUSin tulevia käyttäjiä. Useat lääkityksen prosesseihin tehdyt parannukset hyödyttävät luonnollisesti myös Vantaan tulevia käyttöönottoja, hän arvioi.

Välimäki lisää, että Apotti on toiminut teknisesti hyvin. Kaatuilua tai hitautta ei ole havaittu. Myöskään potilasturvallisuuden vaarantumista ei ole raportoitu. Ongelmat liittyvät lähinnä järjestelmän jouhevuuteen.

– Tämä ei tietenkään tyydytä niitä hoitajia, jotka taistelevat tämän asian kanssa ja joutuvat käyttämään enemmän aikaa johonkin kuin aikaisemmin. Mutta me teemme nyt kaikkemme, jotta Peijaksen tuotanto saadaan sille tasolle, missä se oli aiemmin ja vielä yli, jotta järjestelmän hyödyt saadaan toteutettua.

Välimäki korostaa, että Apotin tuomia hyötyjä ruvetaan näkemään vasta toukokuusta lähtien, sillä hyödyt voivat toteutua vasta sitten, kun eri sektorien, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon, aito integraatio toteutuu ja "tiedolla johtaminen" saadaan kunnolla käyttöön.

Apotin mahdollistamat tulevaisuuden hyödyt, joita ei ole vielä havaittu, perustuvat siihen, että yksi järjestelmä toimii kaikilla sektoreilla.

– Silloin pystytään kohdentamaan resursseja paremmin, prosessit nopeutuvat. Kokonaishyöty saadaan pidemmän ajan kuluessa, kun tietoa alkaa kertyä järjestelmään lisää, sanoo Välimäki.

Hintalappuun kuuluu kaikki kehitystyö

Entä mitä Apotin 600 miljoonan euron hintalappuun oikein kuuluu ja voiko kehitystyö pysähtyä rahanpuutteen takia? Toimitusjohtaja Välimäen mukaan "diiliin" kuuluu kaikkien löydettyjen virheiden korjaus ja optimointi sekä myös jatkokehitys pitkälle tulevaisuuteen 10 vuoden ajalle.

Hän korostaa, että pahin on nyt takana ja Peijaksen henkilökunta on tehnyt arvokasta työtä järjestelmän kehityksessä. Tämän työn hedelmiä voidaan hänen mukaansa hyödyntää laajemmin HUSissa ensi vuonna.

Välimäki kertoo, että HUSin alueella on 30 000 Apotin käyttäjää ja kehittämisprosessissa on tähän mennessä ollut mukana noin 5 000 henkilöä, joita on osallistettu. Tähän lukuun kuuluu niin lääkäreitä, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä kuin hallintohenkilöitäkin.

– Eli me ollaan todella paljon osallistettu, mutta silti ei olla voitu kaikkia 30 000 osallistaa. Siksi löytyy myös tyytymättömiä tahoja. Meillä on nyt optimointivaihe Peijaksessa menossa, jossa on 2 000 käyttäjää mukana, että saamme vielä lisää palautetta sieltä ja pystymme tietämään, miten seuraavaksi pitää edetä kehitystyössä, Välimäki sanoo.

Lue lisää:

Vantaa ottaa potilastietojärjestelmä Apotin käyttöön toukokuussa

Vuosia odotettu Apotti selviytyi viikonlopusta – tänään alkoi oikea arki: "Joitakin ongelmia tässä on ratkottu"(12.11.2018)

Mammuttijärjestelmä Apotti otettiin ongelmitta käyttöön Peijaksen sairaalassa Vantaalla – kokosimme viisi väitettä 330 miljoonaa euroa maksaneesta hankkeesta (11.11.2018)

Perussuomalaiset julkaisi Youtubeen vaalivideonsa V niin kuin ketutus viime keskiviikkona 20. maaliskuuta. Sarjakuvan ja fantasiaelokuvan kerrontatapoja hyödyntävällä videolla kansan pettymys korruptoituneeseen eliittiin ja tiedotusvälineisiin saa hirviön muodon, joka kostaa petetyn kansan puolesta.

Videota vastaan syntyi voimakas vastareaktio, jota siivittivät osaltaan viime viikonlopun uutiset vaaliväkivallasta. Videossa kun hirviö oli kolkannut poliittisen eliitin edustajien autonkuljettajan.

Perässä seurasivat pian videon ja kohun uutisointi ja analysointi tiedotusvälineissä.

Perussuomalaiset oli hankkinut videon puoliminuuttiselle trailerille esitysaikoja myös Finnkinon elokuvateattereissa. Trailerin esittäminen keräsi kritiikkiä somessa, ja maanantaina Finnkino twiittasi puolustavansa suvaitsevaisuutta, sananvapautta ja demokratiaa. Samalla yhtiö kertoi kampanjan päättymisestä tiistaina. Aluksi hyllyttämiseksi tulkittu viesti kuitenkin tarkoitti kampanjan normaalia päättymistä. Finnkinon viesti ehti sekin poikia uutisia ja kohua videon ympärillä.

Me kysyimme tutkijoilta, mistä video ja sitä seurannut kohu rakentuvat. Ja kuka siitä lopulta hyötyy.

Jakaminen on vaalityötä, jakajalla ei väliä

Populismiin erikoistunut tutkijatohtori Tuukka Ylä-Anttila Tampereen yliopistosta pitää perussuomalaisten videota oikeistopopulistiselle puolueelle tyypillisenä.

– Siinä esiintyvät populismin keskeiset hahmot, eli kansa, eliitti ja muukalaiset. Kansa esitetään hyvänä ja kansa on oikeassa. Kansan vihollisia taas on eliitti, eli herrat, jotka videolla esiintyvät naamiot kasvoillaan ja hyysäävät kolmatta ryhmää, eli maahanmuuttajia ja erityisesti turvapaikanhakijoita.

Ylä-Anttilan mukaan videon tarkoituksena on tunteita herättävän vastakkainasettelun lietsominen. Poliittiset vastustajat tekevät populistipuolueen vaalityötä jakaessaan videota, mielellään paheksuvan saatetekstin kera.

Video painelee kaikkia mahdollisia populaarikulttuurin nappuloita. Dosentti Maria Mäkelä

Videon nouseminen esiin poliittista väkivaltaa koskevan keskustelun yhteydessä oli kuitenkin käänne, johon perussuomalaiset eivät osanneet varautua.

– Hirveän vaikeaa sanoa tässä vaiheessa kääntyykö keskustelu perussuomalaisten eduksi vai heitä vastaan, sillä he eivät tietenkään olleet varautuneet siihen, että tällaisia väkivallantekoja tapahtuisi ja tämä video liitettäisiin niihin.

Viikonloppuna mies yritti käydä ulkoministeri Timo Soinin (sin.) kimppuun Korson maalaismarkkinoilla. Maanantaina taas eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmed (vas.) pahoinpideltiin Helsingin Itäkeskuksessa.

– Joillain tämä yhteys voi herättää vastustusta perussuomalaisia kohtaan, mutta en usko, että tämä on heidän ydinkannattajakunnalleen ongelma. Siellä tätä yhteyttä väkivallantekojen ja videon välillä ei pidetä realistisena.

Ylä-Anttila arvioi, että seurannut keskustelu siitä, pitäisikö videon traileria näyttää Finnkinon elokuvateattereissa vai ei, hyödytti perussuomalaisia.

– Tässä pelataan peliä, jonka säännöt perussuomalaiset on määrittänyt. He pääsevät esiintymään sananvapauden puolustajina. Tämä on sitä vastakkainasettelua, jota videon julkaisulla toivottiin.

Vuonna 2007 kohautti sikaileva porvari

Muut oikeistopopulistiset puolueet Euroopassa ovat Ylä-Anttilan mukaan käyttäneet samanlaista retoriikkaa ja kuvastoa jo pitkään. Ruotsidemokraattien vaalivideossa eläkerahoista kilpailevat rollaattoria työntävä vaaleahiuksinen nainen ja huntuihin pukeutuneet musliminaiset, jotka vievät eläkerahat.

Suomesta yksi esimerkki räväkkään vastakkainasetteluun pohjautuvasta kampanjavideosta on SAK:n vaalimainos vuodelta 2007, jossa näyttelijä Oiva Lohtander esittää mässäilevää porvaria. SAK kuitenkin veti kohun seurauksena mainoksen pois.

Jyrkkien vastakkainasettelujen lietsominen voi olla vaaleissa toimiva taktiikka, mutta politiikan tekemisestä se tekee vaikeaa.

– Politiikan tekeminen tällaisessa Suomen kaltaisessa monipuoluejärjestelmässä on kompromissien taidetta, johon ehdottomuus sopii aika huonosti, Ylä-Anttila sanoo.

Tarinoilla saadaan reaktioita ja somejakoja

Myös kirjallisuudentutkijan mielestä perussuomalaisten video on suoraan populismin oppikirjasta.

Uutta siinä on se, että kerronnassa käytetään populaarikulttuurin aineksia, jotka puhuttavat tuulipukukansan lisäksi nuorempaa äänestäjäkuntaa, sanoo Kertomuksen vaarat -projektissa työskentelevä Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen yliopistonlehtori, dosentti, Maria Mäkelä.

– Video painelee kaikkia mahdollisia populaarikulttuurin nappuloita. Siitä löytyy salaliittoteorioita, pelillisyyttä, dystopiaa, sarjakuvaa ja spekulatiivista fiktiota, luettelee Mäkelä.

Video alkaa ja loppuu kehyskertomuksella, jossa puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho menee kirjastoon ja alkaa lukea sarjakuvaa. Tapahtumat vyöryvät lehdestä, joka alkaa sanoin: "Olipa kerran..." Lopuksi Halla-aho sulkee lehden ja toteaa sen olevan fiktiota: ketutushirviotä ei ole olemassa ja ainoa keino vaikuttaa asioihin on äänestää.

– Fiktion käyttö on todella tehokasta, sillä siihen ei voi koskaan väittää vastaan. Aina voi sanoa, että tämähän on vain mielikuvitusta, Mäkelä sanoo.

– Halla-ahohan on lohkaissut, että pitäisikö elokuvatkin sitten kieltää.

Videon tavoite oli uusien yleisöjen tavoittaminen ja se näyttää onnistuneen. Mediatutkija Lilly Korpiola

Mäkelä näkee, että videon esittämä tarina on vain yksi viesti. Kertomuksen valta on siinä, että sitä jaetaan, siitä jatkokeskustellaan ja jaetaan yhä uudelleen. Mäkelä kertoo oikeistolaisen Alt-right -liikkeen toimivan vastaavalla tavalla.

– Tarinoilla haetaan reaktioita ja jakoja. Joka kerran, kun toimittaja soittaa ja tutkija kommentoi, pelataan sen pussiin, joka tarinan, esimerkiksi videon, julkaisi, sanoo Mäkelä.

Dosentti Maria Mäkelän mukaan sosiaalinen media demokratisoi kerronnan tavat. Fakta ja fiktio sekoittuvat.

– Kertomuksen vaarat -projektissa olemme havainneet, kuinka ihmiset perustelevat näkemäänsä fiktiota sanomalla, että “Oli tarina tosi tai ei, niin oli tämä tosi hyvä esimerkki.”

Feministit ja punaviherväki levittivät videota ensimmäisten joukossa

Mediatutkija ja tietokirjailija Lilly Korpiola ja viestinnän ja vaikuttamisen asiantuntija Petro Poutanen ovat tarkastelleet Perussuomalaisten vaalivideon vastaanottoa analysoimalla julkaisun jälkeistä dataa siitä, ketkä videota levittivät ja siihen reagoivat somessa.

Analyysi kertoo, että video nappasi otteeseensa ensin jotkin sinisten vaikuttajat, jotka lähtivät twiittaamaan siitä. Sen jälkeen koukkuun tarttuivat feministit, punaviherväki ja ihmisoikeusaktiivit.

Feministit olivat pöyristyneitä videon naiskuvasta, joka esittää naisen uhrina, äitinä tai prostituoituna. Videota lähtivätkin tahoillaan jakamaan ne, jotka vastustivat eniten sen sanomaa. Näin video levisi myös perussuomalaisten normaalia yleisöä pidemmälle.

– Videon tavoite oli uusien yleisöjen tavoittaminen ja se näyttää onnistuneen, Korpiola toteaa.

Korpiola vertaa tapausta elokuvamarkkinoinnissa käytettyyn keinoon, jossa pari viikkoa ennen ensi-iltaa nostatetaan jonkinlainen kohu. Media tarttuu kohuun ja sen jälkeen näkyvyys on varma.

Tämän päivän mediailmastoa leimaa Korpiolan mielestä kahtiajakautuminen: Eliitti puhisee keskenään Twitterissä. Sielläkin video nostatti tunteita ja keskustelua pyrittiin myös aktiivisesti herättämään. Kansan medioita ovat puolestaan esim. Facebook, Suomi24, Vauva.fi ja Hommaforum.

– Media sitten nappaa kiinni jomman kumman puolen kannasta ja ajaa joko eliitin tai kansan agendaa.

Petro Poutasen mukaan V niin kuin ketutus aiheutti jo muutama päivä julkaisemisensa jälkeen vahvaa moraalista paheksuntaa. Sen vastareaktioksi nousi ihmettely siitä, eivätkö ihmiset ymmärrä huumoria ja ironiaa.

– Tämä kohukeitto nousi sitten uutisaiheeksi, kun media tarttui siihen. Videon katsojaluvut Youtubessa pomppasivat yhden päivän aikana useilla kymmenillä tuhansilla.

Tätä kirjoittaessa esimerkiksi keskustan kuusi päivää julki ollut vaalivideo on katsottu noin 7 500 kertaa. Perussuomalaisten videolle katsojia on viikossa kertynyt runsaat 280 000.

Lue myös:

Testaa, kuinka vaalimainoksia voidaan kohdentaa sinulle somessa tykkäystesi perusteella

Toimittajalta: Teimme vaalimainossimulaattorin, joka havainnollistaa, kuinka somekäyttäytymistäsi voidaan käyttää poliittisessa markkinoinnissa

Vaalimainonnan somemaailma on kuin elämä itse: yllättävä, epälooginen, kekseliäs – ja välillä mielikuvitukseton ja tylsä

Vaalimainokset arvioitavina: "Supermarketin mainos, poliisiesite ja vanha elokuvajuliste"

Vaalikassa puolitoista miljoonaa tai muutama kymppitonni – Yle listasi puolueiden mainosbudjetit: siniset säästöliekillä, keskusta ja kokoomus omaa luokkaansa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson linjasi Ylen vaalitentissä, että hänen oman puolueensa mahtuminen samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa on epätodennäköistä. Näin ainakin mikäli kokoomus on hallituksessa johtavassa asemassa.

– Kokoomuksen johtamaan hallitukseen, pitäisin sitä epätodennäköisenä, Andersson totesi tentissä.

Hänen mukaansa hallituksen kokoonpano ja hallitusohjelma määrittelevät vasemmistoliiton ratkaisun. Andersson kuitenkin pitää epätodennäköisenä, että kokoomus ja vasemmistoliitto löytäisivät asiakysymyksissä yhteisen linjan.

Vasemmistoliiton tavoitteiksi eduskuntavaaleissa Andersson asetti vaalivoiton ja paikkamäärän kasvun.

Anderssonin suoriutumista Ylen vaalitentissä analysoivat verkossa politiikan tutkija Johanna Vuorelma Tampereen yliopistosta, retoriikan asiantuntija Antti Mustakallio ja Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.

Alla on analyysistä yhteenveto.

Mikä oli tentin kohokohta?

Johanna Vuorelma: Tentissä ei ollut varsinaista kohokohtaa. Se rakentui puolueen imagon, työllisyyspolitiikan, ilmastotoimien ja verotuksen analyysin varaan. Andersson kritisoi erityisesti kokoomusta ja toi esiin, että hallitusyhteistyö kokoomusjohtoisessa hallituksessa olisi epätodennäköistä – tämä oli toki odotettava linjaus.

Antti Mustakallio: Tentin kohokohta oli mielestäni se, kun Anderssonilta tiukattiin, mikä on vasemmiston lupausten hintalappu ja kuinka rahoitus hoidetaan. Vastaus tuli nopeasti: kaksi miljardia. Andersson ei siis esittänyt epämääräistä 1-3 miljardin haarukkaa. Tämän jälkeen tuli selvitys rahoituskeinoista. Andersson vaikutti itse ainakin uskovansa vasemmistoliiton malleihin tiukasti, mutta onnistuiko monimutkaisen asian perustelu epäilevälle äänestäjälle?

Mikä oli tentin outo hetki?

Johanna Vuorelma: Tentin outo hetki oli, kun Andersson antoi ymmärtää nykyisen työllisyystason olevan riittävä. Se saattoi olla huono muotoilu?

Antti Mustakallio: Tentin outo hetki oli Anderssonin muotoilu: "Jos halutaan työllisyyttä parantaa siitä, missä se on nyt..." Katsoja jää pohtimaan, onko vasemmistoliitolle työllisyyden parantaminen tärkeä tavoite.

Toistuiko tentissä jokin ydinsanoma?

Johanna Vuorelma: Illan ydinsanoma oli koulutus, koulutus ja koulutus. Tämä on puolueelle keskeinen teema, mutta sen avulla voi olla vaikea erottua muista puolueista, koska muutkin painottavat koulutuksen ja osaamisen tärkeyttä. Toki vasemmistoliitolla on enemmän uskottavuutta asiassa verrattuna hallituspuolueisiin, jotka koulutuslupauksesta huolimatta kohdistivat kovia leikkauksia koulutukseen viime vaalikaudella.

Antti Mustakallio: Ydinsanoma liittyi verouudistukseen, johon linkittyy se Anderssonin toteamus, että vanhenevassa Suomessa ei verojen laskeminen ole kestävä tie.

Kenelle sanoma oli suunnattu?

Johanna Vuorelma: Kiinnostavaa oli, että puheessa sanoma oli suunnattu vahvasti eläkeläisille – puheesta lähes puolet käsitteli vanhustenhoitoa ja arvokasta vanhuutta. Toki eläkeläiset ovat yksi vasemmistoliiton kannattajaryhmistä ja äänestävät nuoria aktiivisemmin. Ja kyllä vanhustenhoitoon liittyvät kysymykset koskettavat laajasti eri sukupolvia. Puolue on pyrkinyt nuorentamaan imagoaan viime vuosina, vihreisiin verrattuna viesti ei kuitenkaan ollut niin selvästi suunnattu nuorille.

Antti Mustakallio: Puheen sanoma oli suunnattu niille äänestäjäryhmille, jotka voisivat mahdollisesti vasemmistoliittoa äänestää: heitä lueteltiin puheessa. Tentissä kautta linjan kannettiin huolta niistä, jotka elävät taloudellisesti ahtaalla. Tämä näkyy konkreettisesti siinä, että vasemmistoliitto olisi periaatteessa halukas tarjoamaan 800 euron perustulon – josta tosin Andersson nyt myönsi, että aivan lähiaikoina kyseinen tavoite ei ole realistinen.

Meniköhän se ihan näin? Tuliko tentissä esille jokin erikoinen väite?

Johanna Vuorelma: Hallituksen työllisyystavoitteen toteutumiseen liittyvä keskustelu oli erikoinen. Andersson ei halunnut antaa hallitukselle juurikaan pisteitä tavoitteen toteutumisesta, vaikka asiantuntija-arvioissa hallitusten toimien on arvioitu vaikuttaneen työllisyyden kasvuun.

Antti Mustakallio: Andersson oli sitä mieltä, että heidän malleistaan hyötyisi myös keskiluokka, ja siten näki keskiluokan mahdollisina vasemmistoliiton äänestäjinä. Nähdäkseni puolue ei kuitenkaan suuntaa aktiivisesti viestiään aivan tälle ryhmälle.

Huomasitko tämän? Pieni tai iso asia, joka saattoi mennä monelta ohi?

Johanna Vuorelma: Yksi kiinnostava huomio oli, että Anderssonin kritiikin kohteena oli ensisijaisesti kokoomus, eivät muut puolueet. Vastakkainasettelua rakennetaan vahvasti vasemmisto–oikeistolinjalla, eikä esimerkiksi liberaali–konservatiivijako tullut ollenkaan esiin., vaikka vasemmistoliitto painottaa näkyvästi liberaaleja arvoja.

Antti Mustakallio: Li Andersson on ilmeikäs esiintyjä, jota imagokonsultit eivät ole nähtävästi päässeet juurikaan silottelemaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että verrattuna muihin puoluejohtajiin Andersson ei istu julkisissa tenteissä selkä suorassa vaan eteenpäin nojautuneena. Hänen elekielensä on myös pidäkkeettömämpää kuin monen muun puoluejohtajan. Jos hän hämmästyy tai ihmettelee jotain, hän myös näyttää sen kasvonilmeillään.

Andersson sai pitää myös valmistellun puheen. Miten puhe onnistui?

Johanna Vuorelma: Anderssonin puhe oli näistä puheenjohtajapuheista vaikuttavin: se oli intensiivinen, selkeästi rakennettu, ulkoa opeteltu ja raikas. Puheen kolme teemaa – arvokas vanhuus, osaaminen ja ilmastonmuutos – eivät kuitenkaan erottuneet kovin selkeästi aiemmista puheista. Tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus kertoa vasemmistoliiton vaihtoehto muille puolueille, nyt se jäi ilmaan. Köyhyys teemana näkyi puheessa yllättävän vähän, vaikka lapsiperheköyhyys kyllä mainittiin.

Antti Mustakallio: Yksi tapa saada kuulijat kiinnostumaan puheesta on aloittaa yllättävästi. Näin teki esimerkiksi Tuula Haatainen vuosi sitten vastaavassa presidentinvaalitentissä lainatessaan Miina Sillanpäätä. Andersson aloitti myös lainauksella - lauseella, jonka eräs hänen kohtaamansa kansalainen oli lausunut. Puheen rakenteen myönteisenä puolena oli kolme selkeästi erottunutta kokonaisuutta: vanhusten hoiva, osaamiseen ja koulutukseen panostaminen ja ilmastokysymykset. Näistä tosin keskimmäinen osa-alue oli aiheensa puolesta vähän kahta muuta epäselvempi.

Hoivakysymyksiä Andersson käsitteli konkreettisilla esimerkeillä. Ilmasto-osuudessa tuli selkeä lupaus: Suomesta hiilinegatiivinen vuoteen 2030 mennessä. Joitakin hyviä iskeviä ilmaisuja, kuten ”ensimmäinen sukupolvi joka näkee vaikutukset, viimeinen joka voi ratkaista ilmastokriisin”.

Andersson puhui selkeästi ja hänellä oli myös tunnetta mukana. Mutta miksi puheen lopun vakava teema päätettiin hymyyn? Tämä hämmensi. Vaikka puhe olikin monella tavalla onnistunut, pitää kriittisenä kysymyksenä huomata, että SDP, vihreät ja vasemmistoliitto ovat monissa asioissa kovin samoilla linjoilla, enkä ole ihan varma, että tällä puheella onnistuttiin erottautumaan näistä muista vasemmistopuolueista.

Jokainen puheenjohtaja ja puolue saa oman päivänsä

Puheenjohtajien vaalitenttipäivät arvottiin joulukuussa suorassa Aamu-tv:n lähetyksessä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Tentit jatkuvat vielä torstaina ja viimeinen puheenjohtajatentti on ensi viikon maanantaina.

Torstai 28.3. Jussi Halla-aho, perussuomalaiset
Maanantai 1.4. Sampo Terho, siniset

Petteri Orpon (kok.), Antti Rinteen (sd.), Pekka Haaviston (vihr.), Juha Sipilän (kesk.), Anna-Maja Henrikssonin (rkp) ja Sari Essayahin (kd.) tentit on nähtävissä Yle Areenassa.

Lue lisää:

Li Andersson yrittää katkaista vuosien tappiokierteen – tällainen puolue on uutta nousua hakeva vasemmistoliitto

Erillainen pääministeritentti: Miksi Li Andersson nauroi smoothiebaarille, mitä hän katuu elämässään eniten? video

Ylen vaalikone(siirryt toiseen palveluun)

Yle Areenan vaalisivu

Paraislainen Merja Innilä juoksuttaa sormiaan pianon koskettimilla. Kassu Halosen ja Vexi Salmen Maailma on kaunis soi kuulaana 130 vuotta vanhassa puutalossa. Soiton lomassa ajatukset palaavat vuoden taakse, tiistaiseen kireään pakkaspäivään.

– Sydämessä oli ollut tuntemuksia. Olin ulkona, kun minuun iski kova rintakipu. Se kesti, eikä helpottanut.

Innilä soitti ambulanssin. Ensihoitajat ottivat sydänfilmin ja totesivat, että sydämessä on aiemminkin ollut muutoksia. Innilää kehotettiin tilaamaan Kela-taksi, jos tämä välttämättä haluaa päivystykseen. Ambulanssi lähti ja Innilä soitti taksin kuljettamaan hänet parinkymmenen kilometrin päähän Turkuun.

Päivystyksen odotushuoneessa kului useita tunteja. Lopulta Innilä pääsi kokeisiin, jossa todettiin, että hänellä oli sydäninfarkti.

Merja Innilä kirjoitti tapauksesta Turun Sanomien mielipidepalstalle. Kirjoitus poiki muutamia yhteydenottoja. Innilän mielestä se kertoo siitä, ettei hän ole poikkeus.

– Alkuun ajattelin, että säilyin hengissä ja olin tiistai-illan erehdys ensihoitajille. Tunnit, jolloin pääsee hoitoon nopeammin, ovat tärkeitä.

Tarpeeton hälytys viivästyttää apua

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä hoidettiin viime vuonna 67 000 hälytystehtävää. Näistä noin 40 prosentissa potilasta ei otettu ambulanssin kyytiin. Satakunnan sairaanhoitopiirissä luku on 35 prosenttia, kun hälytystehtäviä oli 35 000.

Luku on samansuuntainen ympäri Suomea. Lääketieteen lisensiaatti Marko Hoikka tarkasteli vuoden 2018 lopulla tarkastetussa väitöstutkimuksessaan puolen vuoden ajalta Kainuun ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien ensihoitotehtävät. 40 prosentissa ensihoitotehtävistä päädyttiin siihen, ettei potilasta otettu ambulanssin kyytiin. Näistä tehtävistä noin puolet ohjattiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Hoikan väitöstutkimus osoitti, että ensihoidon rajalliset resurssit pitää kohdentaa niitä tarvitseville potilaille. Erityisesti tämä tulee huomioida pitkien etäisyyksien alueilla, joissa ambulanssin tarpeeton hälyttäminen voi viivästyttää suuremmassa hädässä olevan potilaan kuljetusta.

Hoikkala painottaa, että toisaalta riskien aliarviointi voi johtaa potilaan ennusteen huononemiseen asianmukaisen hoidon aloituksen viivästyessä.

Syitä kuljettamatta jättämiselle on esimerkiksi se, ettei tarvetta ensihoidolle tai päivystyskäynnille ole. Tarvittava hoito voidaan myös kyetä antamaan jo kohteessa. Kuljetuksen voi hoitaa myös taksi tai omainen.

Huoli on kuultu

Esiin nousseet tapaukset, joissa vakavasti sairastunut potilas on jätetty ottamatta ambulanssin kyytiin, ovat herättäneet keskustelua Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.

– Käytössä olevia olevia hoito-ohjeistuksia on arvioitu ja todettu, ettei niissä sellaisenaan ole tarvetta muutokselle, sanoo VSSHP:n ensihoitopalveluiden ylilääkäri Timo Iirola.

Suomessa ei ole tehty tutkimusta, miten kuljettamatta jättämiset ovat vaikuttaneet potilaan turvallisuuteen. VSSHP on saanut käyttöönsä Turun ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimusryhmän aineiston 40 000 potilaasta. Sen avulla pyritään selvittämään, mitkä ovat ne potilasryhmät, jotka voidaan jättää kuljettamatta ja toisaalta ne potilaat, jotka pitää aina ehdottomasti kuljettaa sairaalaan.

– Ensihoitajalla on aina mahdollisuus kysyä neuvoa lääkäriltä ja potilaan voi aina tarvittaessa kuljettaa hoitoon, muistuttaa Timo Iirola.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri sai viime vuonna 24 ensihoitoon liittyvää reklamaatiota. Kuusi käsitteli epäasiallista kohtelua, viisitoista puutteellista hoitoa. Ensihoitopalveluiden ylilääkäri kävi tilanteet läpi eri osapuolten kanssa.

Karkeasti noin puolet tapauksista oli sellaisia, joissa oli todettavissa puutteita kommunikaatiossa, asioiden selittämisessä tai yksittäin jopa käytöksessä.

Potilaat ovat entistä huonokuntoisempia

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ambulanssikuljetuksia hoitaa piirin lisäksi Varsinais-Suomen pelastuslaitos ja joukko yksityisiä palveluntuottajia. Pelastuslaitoksella yksistään on kaksitoista ensihoitoyksikköä. Tehtäviä oli viime vuonna 42 000, kuljettamatta jättämisiä oli näistä 16 500.

Väestön ikääntyminen ja entistä huonokuntoisempien potilaiden kotihoito on lisännyt tehtäviä.

– Yksittäisen ensihoitajan koulutukselle tämä muodostaa haasteen, koska pääsääntöisesti ensihoitajat on koulutettu hätätilapotilaiden tunnistamiseen ja hoitamiseen, sanoo Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta ensihoitopäällikkö Vesa Jyrkkänen.

Ensihoitaja tutkii paikalle tullessaan potilaalta peruselintoiminnot: verenpaineen, sykkeen, veren happipitoisuuden, veren sokerit ja ottaa tarvittaessa myös sydänfilmin.

– Päätös siitä, konsultoidaanko lääkäriä, pohjautuu sairaanhoitopiirin ja ensihoidon päivystyksen ylilääkärin hoito-ohjeisiin. Niissä on määritelty hyvin yksiselitteisesti, milloin lääkäriin otetaan yhteyttä.

Ensihoitajan ammattitaitoa pidetään yllä pelastuslaitoksen oman koulutussuunnitelman ja sairaanhoitopiirin täydennyskoulutuksen avulla. Ensihoitajat käyvät 6–24 kuukauden välein teoriatestauksissa. Lisänä tulee palveluntuottajien omavalvonta.

– Ala kehittyy kovaa vauhtia ja ymmärrämme kritiikin. Ikääntymiseen liittyvät vaivat ovat meillä selkeä koulutuksen paikka.

Vesa Jyrkkänen tähdentää, että järjestelmä on luotu nimenomaan turvaamaan hätätilapotilaan hoito.

Ikä tuo haasteita hoitoon

Vanhukset ovat ensihoidossa vaativa potilasryhmä. Ikäihmisen väsähtäneen yleistilan taustalla voi olla moninaisia syitä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on käyty keskustelua vieritestauslaitteen lisäämisestä ambulanssin varusteluun.

– Käytännössä nämä ovat laboratoriokokeita, joita voisi tehdä potilaan vieressä. Joissakin tilanteissa se helpottaa päätöksentekoa, jos voidaan esimerkiksi mitata potilaan tulehdusarvo tai hemoglobiini, sanoo ensihoitopalveluiden ylilääkäri Timo Iirola.

Iirolan mukaan ei ole selkeää näyttöä, että jokin tietty mittausjärjestelmä olisi ratkaisu ongelmatilanteisiin. Tämän päivän ambulanssien varustelutaso on hänen mukaansa hyvä.

Luottamus meni

Ilman ambulanssikyytiä jäänyt Merja Innilä ei enää luota ensihoitajien osaamiseen. Eniten häntä kiukuttavat tapaukset, joissa vanhus on jäänyt ilman ambulanssikyytiä.

– Olen tottunut siihen, että ensihoitajat ovat ystävällisiä, lohduttavat ja vievät perille asti. Tekevät asianmukaisesti työnsä. Nyt kaikki esilletullut kertoo, että työmoraali, ohjeistus tai joku on muuttunut. Nyt mennään kiireellä, unohdetaan ihminen.

Jos vuoden takainen tilanne kovasta rintakivusta uusiutuisi, soittaisi Merja Innilä paikalle Kela-taksin.

– Yhteydenottoja voisi tarvita vähän korkeammaltakin taholta, jotta luottamukseni tilanteen muuttumiseen palaisi. Ohjeistuksen pitää muuttua. Ehkä koulutuksenkin, koska ensihoitajat tekevät hyvin arvokasta työtä, sanoo Innilä.

– Ensihoitajien kouluttajille haluaisin toivoa hyvää tahtoa. Jos tahtoo olla onnellinen, tulee tehdä jotain hyvää jollekin toiselle, hän sanoo.

Aiheesta voi keskustella jutun alla. Kommentointi sulkeutuu kello 22.

Sosiaalisen median vegaanipiireissä on kuohunut viime aikoina. Syynä tähän on, että Rawvana-nimellä tunnettu amerikkalainen somevaikuttaja Yovana Mendoza Ayres jäi maaliskuussa kiinni kalan syömisestä.

Toisen somepersoonan kuvaamalla ja jakamalla videolla näkyy, kuinka raakavegaanista ruokavaliota mainostava 28-vuotias YouTube-tähti Mendoza hymyilee ravintolassa Indonesian Balilla.

Sitten naisen hymy hyytyy, kun hän tajuaa, mitä kameran kuvassa näkyy. Nopeasti Mendoza vilkaisee lautastaan syyllisen näköisenä ja yrittää peitellä salaattiannostaan. Otos kestää vain joitakin sekunteja.

Mutta virhe ehti jo tapahtua. Tarkkasilmäiset katselijat bongasivat myöhemmin yli 10-minuuttiselta videolta (kohta 10:50), mitä Mendoza yritti peittää. Hänen salaattinsa joukossa oli kalaa.

Valevegaanin kootut selitykset

Vegaanivaikuttaja oli paljastunut huijariksi miljoonien seuraajiensa silmissä.

Mendoza latasi pian YouTubeen pitkän videon, jossa hän pyysi anteeksi tapaa, jolla hänen ruokavalionsa muutos paljastui seuraajille.

Hän kertoi videolla syöneensä kalaa ja kananmunia vain kahden kuukauden ajan. Omien sanojensa mukaan nainen oli ollut raakavegaani kuusi vuotta.

Hän sanoi uskovansa edelleen kasvipohjaiseen ruokavalioon, joka voi hänen mielestään parantaa ihmisiä.

Mendoza kuitenkin perusteli kalan syömistä terveysongelmilla. Nainen kertoi muun muassa, että hänen kuukautisensa olivat jääneet pois ja hänelle oli tullut ruoansulatushäiriöitä.

Ennen kalakohua Mendoza latasi kuvapalvelu Instagramiin rantakuvan ilmeisesti Balilta, jossa hän kehui olevansa "kasvipohjaisessa paratiisissa".

Paljastus sai nimekseen fishgate

Pian kalavideon julkaisun jälkeen sosiaalisessa mediassa alkoi myrsky, joka sai nimekseen "fishgate". Mendozan entiset fanit säntäsivät arvostelemaan tähteä tämän YouTube-kanavalle, Instagramiin ja Twitteriin.

The Washington Post -lehden mukaan häntä muun muassa kutsuttiin valehtelijaksi, joka tahraa vegaanisen elämäntavan.

Toiset ärtyneet vegaanivaikuttajat alkoivat ladata YouTubeen videoita, joissa he ottivat kantaa skandaaliin.

– Minusta tuntui kuin joku olisi kuollut. Se oli yksi elämäni kamalimmista päivistä, Yovana Mendoza kommentoi myöhemmin The Daily Beast -sivustolle.

Somemyrskyn myötä myös perinteinen media tarttui ilmiöön. Uutissivustot ympäri maailmaa kertoivat fishgate-kohusta.

"Ihmiset rakastavat vegaaneille nauramista"

The Guardian tiivisti, miksi YouTube-tähden kalansyönnistä tuli maailmanlaajuinen uutinen.

Lehden mukaan ihmiset rakastavat vegaaneille nauramista ja kaikki suodattavat elämäänsä sosiaalisessa mediassa esitellen vain paranneltua versiota itsestään.

Lisäksi fishgate nosti The Guardianin mukaan esiin sen, että yhä useammat ihmiset ottavat vastaan terveysneuvoja epäpäteviltä somevaikuttajilta.

Viime kuukausina useat muutkin YouTuben vegaanivaikuttajat ovat ilmoittaneet, että he ovat alkaneet syödä eläinperäisiä ruoka-aineita, The Daily Beast kertoo.

Sivuston mukaan heidän joukossaan ovat muun muassa Bonny Rebecca, Stella Rae ja Tim Shieff. Heistä jokainen on perustellut vegaaniruokavaliosta luopumista terveyssyillä.

Kasvipohjaista ruokavaliota mainostaneiden tubettajien rivien rakoilu on ärsyttänyt toisia YouTuben vegaanivaikuttajia. Esimerkiksi vegaanisiskokset Nina ja Randa ovat tehneet entisistä vegaaneista pilkkalaulun.

– Ihmiset eivät halua ryhtyä vegaaneiksi, kun he näkevät kaiken tämän vihan, Yovana Mendoza sanoi The Daily Beastille.

Miksi vegaanit vaikuttavat niin herkkähipiäisiltä ruokavalionsa suhteen? Kuinka tärkeää on noudattaa pilkuntarkasti jotakin erikoisruokavaliota? Keskustelu aiheesta on auki kello 18:aan saakka.

Britannian pääministeri, konservatiivipuolueen Theresa May on luvannut puolueensa kansanedustajille erota, jos EU-erosopimus hyväksytään.

Hän kertoi jättävänsä tehtävän aiemmin kuin oli aikonut "tehdäkseen sen mikä on oikein niin maalle kuin puolueelle".

Pääministeripuolueen edustaja Simon Hart sanoi, että Mayn puhe puolueväelleen oli intohimoinen ja sydämestä.

– On ollut toiveita uudesta lähestymistavasta ja uudesta johtajuudesta brexit-neuvottelujen toisessa vaiheessa ja en aio olla niiden tiellä, May sanoo.

Mayn lupausta erosta on pidetty tärkeänä, muttei ehkä riittävänä edellytyksenä sille, että erosopimuksella olisi läpimenon mahdollisuuksia.

DUP ei tue Mayn ehdotusta

Mayn hallituksen tukipuolue, Pohjois-Irlannin demokraattinen unionistipuolue DUP ilmoitti myöhään keskiviikkona, että se aikoo äänestää edelleen Mayn erosopimusta vastaan, mikäli tämä tulee kolmannen kerran äänestettäväksi. Lisäksi on epävarmaa, salliiko alahuoneen puhemies uutta äänestystä erosopimuksesta.

DUP:n johtaja Arlene Foster kertoi BBC:n haastattelussa, että puolue olisi halunnut erosopimuksen, mutta Mayn ehdotus ei kuitenkaan puolueelle käynyt.

– Olemme perustavanlaatuisesti sitä mieltä, että sopimuksen backstop-järjestelmä tekee siitä meille mahdottoman allekirjoittaa, Foster sanoi keskiviikkoiltana.

Mayn brexit-sopimuksen "backstop" tarkoittaa käytännössä sitä, että Pohjois-Irlannin ja Irlannin raja jäisi auki eikä tullimuodollisuuksia tarvittaisi hyödykkeille. Pohjois-Irlanti jäisi tietyiltä osin EU:n tulliliittoon ja sisämarkkinoille.

Kiinassa uudelleen kasvuun kääntynyt hiilivoimaloiden rakentaminen uhkaa maailmanlaajuisia tavoitteita hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta, varoittaa ympäristöjärjestöjen raportti.

Global Energy Monitorin, Greenpeacen ja Sierra Clubin raportti Boom and Bust tarkastelee hiilivoimaloiden rakentamisten kehitystä viime vuonna.

Hiilivoiman käytöstä eroon pääseminen olisi keskeistä ilmaston lämpenemisen torjumisen kannalta.

Maailmanlaajuisesti rakenteilla olevan hiilivoimalakapasiteetin määrä kasvoi viime vuonna 12 prosenttia edellisvuodesta, 209 gigawatista lähes 236 gigawattiin.

Kasvu johtuu pääosin Kiinasta.

Kiina on kaikessa hiljaisuudessa aloittanut uudelleen rakennustyöt kymmenillä voimalaitostyömailla, joiden kaavailtu energiantuotanto vastaa raportin mukaan 50 gigawattia.

Voimala-ala lisäisi kapasiteettia reippaasti

Kiinan voimala-alan vaikutusvaltainen etujärjestö esitti tässä kuussa, että Kiina kasvattaisi hiilivoimalakapasiteettinsa 1 300 gigawattiin vuoteen 2030 mennessä.

Tämä olisi peräti 30 prosentin lisäys nykykapasiteettiin verrattuna. Lisäys olisi suurempi kuin koko Yhdysvaltain nykyinen hiilivoimalakapasiteetti.

Kiinan johto ei ole vielä kertonut, hyväksyykö se esityksen.

Kiina lupailee hiilivoiman vähentämistä

Kiina on toistuvasti vakuuttanut vähentävänsä riippuvuutta hiilestä, joka on erittäin merkittävä ilmansaasteiden ja kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja.

Vuosina 2012–2013 Kiinan johto pyrki hidastamaan hiilivoiman kasvua kiristämällä luotonantoa hankkeisiin, asettamalla rajoituksia ja keskeyttämällä työt kymmenillä voimalatyömailla.

Kaikkiaan Kiina on onnistunut vähentämään hiilen osuutta energiantuotannostaan.

Kiina tuottaa energiastaan hiilellä 59 prosenttia, kun vuonna 2012 osuus oli 68,5 prosenttia.

Silti hiilivoiman käyttö on kaikkiaan kasvanut Kiinassa. Vuosina 2000–2018 Kiina kasvatti hiilivoimalakapasiteettiaan 864 gigawatilla.

Se on yli kolme kertaa Yhdysvaltain koko nykyinen hiilivoimalakapasiteetti, joka on 259 gigawattia.

Kiinan ristiriitainen suhde hiilivoimaan

Kiinan johto yrittää tasapainotella vahvan talouskasvun ylläpitämisen ja ilmansaasteiden rajoittamisen välissä.

Vaikka Kiina on vakuuttanut rajoittavansa hiilenkulutusta kansallisesti ja tehnyt leikkauksia joillakin alueilla, kaikkiaan energian tuotanto hiilellä on lisääntynyt, erityisesti maan luoteisilla alueilla.

– Rakennushankkeet ovat olleet suosikkikeino pitää paikalliset taloudet käynnissä ruostevyöhykkeen alueella, Greenpeacen energia-analyytikko Lauri Myllyvirta sanoi uutistoimisto Reutersille.

– Mutta samaiset savupiipputeollisuuden alat ja niiden energiantarve ovat suurin saasteiden lähde maassa.

Kiina on myös merkittävä hiilivoiman rahoittaja ulkomailla.

Raportin mukaan Kiina on rahoittanut yli neljänneksen kehitteillä olevasta hiilivoimalakapasiteetista Kiinan ulkopuolella.

Voimaloiden sulkemiset jatkuivat

Maailmanlaajuisesti hiilivoiman kasvu hidastui edelleen viime vuonna.

Kaikkiaan maailmassa uusien hiilivoimaloiden rakennushankkeita aloitettiin 39 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna.

Kiinassa ja Intiassa uusien voimaloiden lupia annettiin ennätyksellisen vähän. Vuodesta 2005 nämä maat ovat vastanneet 85 prosentista uudesta hiilivoimakapasiteetista.

Kun uutta kapasiteettia otettiin käyttöön 50,2 gigawatin verran, vanhoja voimaloita poistettiin käytöstä 31 gigawatin verran.

Raportissa kiinnitetään huomiota siihen, että huolimatta presidentti Donald Trumpin hiilimyönteisestä politiikasta Yhdysvalloissa hiilivoimaloiden sulkemiset ovat jatkuneet Yhdysvalloissa.

WWF:n kyykamera sijaitsee Varsinais-Suomessa ja se on asennettu kyykäärmeiden talvipesän lähettyville. Livekameraan voikin osua kevään ensimmäisinä aurinkoisina päivinä lämmitteleviä kyykäärmeitä.

– Kun kävimme asentamassa kameraa, niin näimme useampia käärmeitä. Emme kuitenkaan tiedä eläinten liikkeistä tarkemmin, joten en voi luvata milloin kyy kameraan osuu, WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze kertoo.

Kyykamera on paikoillaan kuukauden päivät.

WWF:n norppalive on ollut viime kesien suuri hitti. Rantakalliolla viihtyvä norppa nimettiin yleisöäänestyksessä Pullervoksi. Norppaliveä on kerännyt vuosina 2016-2017 viisi miljoonaa katselukertaa.

Kyykäärme Suomen ainoa myrkyllinen käärme

Sahalaitakuvioinen kyykäärme on Suomen ainoa myrkyllinen käärme. WWF kertoo, että kyy ei ole Suomessa rauhoitettu laji, ja ihmiset ovat vainonneet sitä kautta aikojen.

– Yhä edelleen ihmisen ja kyyn kohtaamiset päättyvät harmittavan usein käärmeen kuolemaan. Kuitenkin jos käärmeitä pääsee tarkastelemaan rauhassa, voi huomata miten kauniita ja kiehtovia ne ovat, WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki sanoo tiedotteessa.

Kyyn puremia todetaan Suomessa vuosittain noin 50-150. WWF:n mukaan terveelle aikuiselle kyyn purema ei ole kovin vaarallinen. Kuitenkin lapsille ja vanhuksille purema voi olla riski.

Luontoliven kyykamera löytyy osoitteesta: https://luontolive.wwf.fi/

Reilu viikko sitten Ylen televisiouutisissa esitettiin juttu aasien kohtelusta Keniassa.

Aasien kohtelusta Keniassa.

Eikö niillä levysasteilla ole vähän isompiakin murheita?

Näin ajattelin katsellessani lähetystä. Aihe oli itselleni tuttu, sillä olin aikaisemmin päivällä editoinut Ylen Afrikan avustajan Liselott Lindströmin verkkoartikkelin aasien ahdingosta.

Tv-jutun näki myös sotkamolainen eläkeläinen Matti Korhonen.

Entinen rajavartiomies järkyttyi kuullessaan, että jutussa haastatellun kenialaismiehen lapset eivät ehkä pääse kouluun. Opinnot olivat vaarassa, koska perheen elannon tuonut aasi oli varastettu.

Myös arvostettu journalisti Pekka Ervasti järkyttyi.

Pasilassa oli epäonnistuttu uutisten arvottamisessa.

Koska ihmisten henki oli vaarassa Mosambikissa, Ervasti päätti tarttua puhelimeen ja somettaa.

Nyökyttelin kotisohvalla Ervastin vinoilulle.

Viikkoja sitten kuvatun jutun esitysajankohtaa ei oltu toimituksessa mietitty tarpeeksi. Juttu olisi pitänyt ajaa ulos jonain toisena ajankohtana.

Jotkut työtovereistani kuitenkin puolustivat Twitterissä jutun esittämistä ja huomauttivat, ettei Mosambikin katastrofialueelle noin vain siirrytä. Juttua oli kyllä tulossa sieltäkin – mutta myöhemmin.

Toisaalta tuoltahan se aasitarina tavallisen katsojan silmiin näytti, vähän kummalliselta.

Pitäisiköhän sitä nyt avata suunsa Twitterissä vai olla ihan hiljaa?

Sotkamossa Korhonen selvitti, että uuden aasin hinta Keniassa vastaa suunnilleen hyvin varustellun potkukelkan hintaa Suomessa.

Hän päätti lahjoittaa tarvittavat varat aasinsa menettäneelle Fredrick Otienolle.

Muutaman päivän kuluttua tieto Korhosen lahjoituksesta on kantautunut Ylen ulkomaantoimitukseen.

Ei kai nyt yhdestä pienestä lahjoituksesta ryhdytä mitään juttua vääntämään, protestoin aamukokouksessa.

Ervasti saa vain lisää vettä myllyyn, jos tätä aasishow´ta jatketaan, perustelen.

En suostu.

Lopulta alan painella numeroita.

– Ajattelin, että se Kenian mies tarvitsee sitä aasia. Se on Suomessa kuitenkin sillä tavalla pieni summa, niin ajattelin, että tuota... yritän auttaa, Korhonen kertoo.

– Meillä on itsellä viisi aikuista lasta ja hyvät koulut ovat kaikki saaneet käydä. Se on niin julmaa, että jossain tuolla voi yhden aasin takia elämä mennä pilalle.

– Ei maailmaa voi pelastaa, mutta jotain pientä voi aina yrittää. Se on hyvin sanottu, että joka pelastaa yhden, pelastaa koko maailman.

– Turha tästä mitään numeroa on tehdä. Sillä nyt puhun sinulle, että ihmiset tietäisivät, että aina on mahdollisuus auttaa, Korhonen sanoo.

Haastattelunauhalla alkaa tulla hiljaisia hetkiä.

En tiedä, mitä miehelle sanoa. Kiitän ja alan kirjoittaa juttua.

Lue lisää:

Kiina on viemässä Kenian aasit – Maaseudun työjuhdasta jauhetaan ihmerohtoa uskomushoitoihin

Idai pyyhki mennessään arjen lähes kahdelta miljoonalta Mosambikissa

Amina oli päiviä veden saartamana Mosambikissa, kunnes kalastaja vei perheen turvaan – Pelastaja: “Emme ole vieläkään tajunneet katastrofin laajuutta”

"Sade vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu" – Ylen toimittaja pääsi hirmumyrskyn runtelemaan Beiran satamaan Mosambikissa, jatkuva sade pahentaa paikallisten hätää

Paljonko viikkorahaa lapset nykyään saavat?

Helsinkiläisen Suutarinkylän peruskoulun rehtori Paula Järnefelt auttaa ja kokoaa oppilaista viisihenkisen "viikkoraharaadin". Oppilaat ovat eri-ikäisiä, mutta rahamäärät kuin samasta muotista.

Kuudesluokkalainen Emil Jalagin saa 2 euroa viikossa tai 10 euroa kuussa. Seitsemäsluokkalainen Monna Korpi saa 10 euroa kuussa.

Kakkosluokkalaiset Meea Joki, Urho Sieppi ja Mimosa Räty saavat 10–20 euroa kuussa (Meea), 10 euroa kuussa (Urho) ja 2 euroa viikossa (Mimosa).

Kaikkien viiden pitää tehdä jotain viikkorahan eteen. He siivoavat huoneensa, vievät roskat tai tyhjentävät astianpesukoneen.

– Mun mielestäni on ihan hyvä, että pitää tehdä jotain. Tuntuu, että on ansainnut sen rahan, kuudesluokkalainen Emil Jalagin sanoo.

Suurin osa vanhemmista antaa viikkorahaa

Viikkoraha on suomalaisperheissä yleinen, muttei aivan kaikenkattava tapa, selviää Danske Bankin julkistamasta tuoreesta viikkorahatutkimuksesta.

Siinä kysyttiin 8–14-vuotiaiden lasten vanhemmilta, antavatko he viikkorahaa ja paljonko, ja vaaditaanko lapsilta jotain viikkorahan vastineeksi.

Nuorempien lasten saamat killingit pyörivät viiden euron tuntumassa, teini-ikään ehtineiden lähellä kymmentä euroa. Keskimääräiseksi 8–14-vuotiaiden viikkorahaksi tuli kyselyssä 6,35 euroa.

Noin 80 prosenttia viikkorahaa antavista vanhemmista maksaa lapsilleen 2–10 euroa viikossa. Yli 10 euron viikkorahaa antaa vain 12 prosenttia eli noin joka kymmenes.

"Viikkoraharaatimme" vastaa hyvin kyselyn tuloksia: viikkoraha irtoaa vain harvassa perheessä niin, ettei sen eteen tarvitsisi tehdä mitään. Yleisimpiä hommia ovat kevyet kotityöt ja läksyjen hoitaminen.

Danske Bankin kyselyn toteutti nettipaneeli YouGov. Siihen vastasi 1 006 vanhempaa, joilla on 8–14-vuotias lapsi tai lapsia.

"Lasten ensiaskel rahankäyttöön"

Viikkoraha on lasten ensiaskel rahankäyttöön, sanoo Danske Bankin henkilöasiakkaista vastaava johtaja Riikka Laine-Tolonen.

– Se on monelle talousosaamisen ensimmäinen askel. Sitä kautta oppii rahan arvon ja toivottavasti vähän säästämistäkin.

Kyselyn tuloksia ei kannata tuijottaa orjallisesti tai verrata sellaisenaan omaan perheeseen. Käytännöt esimerkiksi viikkorahalla tehtävistä ostoksista ja siihen kuulumattomista hankinnoista vaihtelevat.

– Joka perheessä on varmaan löydetty itselle sopiva määrä, eikä siihen olekaan mitään yksiselitteistä suositusta. Tärkeintä on, että viikkorahan kautta opitaan ja puhutaan raha-asioista, Laine-Tolonen sanoo.

Vaikka käteinen on kadonnut aikuisten maailmasta vauhdilla, viikkorahan maksussa sillä on yhä vahva asema. Osa pankeista on lanseerannut kouluikäisille omia rahankäyttösovelluksia, kuten OP Junior ja Dansken Mun Rahat. Ne eivät ole saaneet vielä suurta jalansijaa.

Viikkoraharaati: Myös vanhempien rahatilanne vaikuttaa

Suutarinkylän peruskoulu sijaitsee Pohjois-Helsingissä, tavanomaisella suomalaisella asuinalueella. Asukkaiden tulotaso ei kummemmin eroa koko maan keskiarvoista, ja viikkorahanmaksukykykin lienee tavanomainen.

Suutarinkylän peruskoulun viikkoraharaati suhtautuu rahaan maltillisesti.

– Ostan omalla rahalla karkkia lauantaisin. Tai treeneistä tullessa jonkun juoman, Emil Jalagin sanoo.

– Jos vaikka kaveri tulee yöksi, niin voi ostaa karkkia. Mutta pitää myös kattoa, mihin oikeasti tarvii rahaa. Totta kai viikkorahan määrä riippuu myös vanhempien rahatilanteesta ja siitä, paljonko ne saa palkkaa, Monna Korpi sanoo.

Myös kakkosluokkalaiset pohtivat rahankäyttöään melko tarkasti.

– Välillä säästän ja välillä ostan esimerkiksi Legoja tai Pokemon-kortteja. Kotona on opetettu, ettei rahaa kannata tuhlata mihinkään turhaan, sellaiseen mitä et käyttäisi kuin kerran ja mikä jäisi vaan lojumaan kaappiin, Urho Sieppi sanoo.

– Käytän rahaa joskus leluihin tai vaatteisiin, tai sitten kun menen trampoliiniparkkiin. Työmäärään nähden 10–20 euroa on tosi hyvä summa, Meea Joki sanoo.

– Ei kannata ostaa mitään turhaa vaan jotain järkevää. Sellaista, mistä oikeasti pitää, Mimosa Räty jatkaa.

Jerusalemin juutalaisen yliopiston tutkijat ovat saaneet valmiiksi Israelissa sijaitsevan Sodomvuoren suolatunnelin kartoittamisen. Tutkimus paljasti, että Malham Caven nimellä tunnettu luola on maailman suurin suolaluola.

Luola on pituudeltaan yli kymmenen kilometriä. Se on siten selvästi suurempi kuin edellistä ennätystä hallussaan pitänyt, Iranin Qeshmin saarella sijaitseva vajaat seitsemän kilometriä pitkä onkalo, kertoo luolatutkija Yoav Negev.

Tutkijoiden mukaan luola on erittäin mielenkiintoinen ja sisältään vaihteleva. Sen katosta riippuu valtavasti tippukiviä eli stalaktiitteja ja luolan sisällä on paljon onkaloita, kapeita ahtaumia ja tasanteita.

Negevin autiomaassa sataa harvoin, mutta jokainen sade muuttaa luolan suolasta muodostuvaa haurasta pintakerrosta.

Sodomvuori sijaitsee hyvin kuivalla seudulla Kuolleenmeren etelälaidalla.

Raamatun tarinan tapahtumapaikka?

Sodomvuoren arvellaan liittyvän tarinaan Sodoman ja Gomorran kaupungeista, joka on Raamatun tunnetuimpia tarinoita.

1. Mooseksenkirjan mukaan Sodomassa ja Gomorrassa harjoitettiin sellaisia paheita, että Jumala oli päättänyt tuhota kaupungit.

Sodomassa asui hurskas Loot perheensä kanssa. Ennen kuin kaupungit oli määrä tuhota "tulella ja tulikivellä", enkelit kehottivat Lootia pakenemaan perheineen.

Enkeleiden määräys pakenijoille oli, etteivät he saaneet katsoa taakseen nähdäkseen, mitä kaupungille tapahtui. Tarinan mukaan Lootin vaimo ei malttanut olla kääntymättä. Tuolloin hän jähmettyi suolapatsaaksi, kerrotaan Raamatussa.

Sodomvuorella, luolatunnelin lähellä, seisoo edelleen kalliopilari, joka tunnetaan nimellä "Lootin vaimo".

Tuore poliisiopiskelijoiden joukko aloitti opintonsa Poliisiammattikorkeakoulussa maanantaina. Poliisiammattikorkeakoulu ei tietoisesti tilastoi valittujen etnistä alkuperää tai äidinkieltä. Taustalla on koulun rehtorin Kimmo Himbergin mukaan halu olla korostetun tasa-arvoinen.

– Mutta silmämääräisesti arvioiden ja nimien perusteella alle viisi prosenttia on sellaisia, jotka ovat joko itse Suomeen muuttaneet tai yksi tai kaksi sukupolvea sitten Suomeen tulleita.

Vuosittain järjestetään neljät valintakokeet ja neljä kertaa vuodessa myös uusi kurssi aloittaa koulun. Haku poliisiksi on päällä jatkuvasti. Seuraava kurssi alkaa elokuussa.

Viime vuosina jokaiseen opiskelijaryhmään on valittu myös maahanmuuttajataustaisia, mutta vielä heitä on vain vähän.

Poliisikoulutuksen erityisenä tulostavoitteena onkin tänä vuonna maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden rekrytointi. Nyt suunnitteilla on toteuttaa laaja projekti, jolla ammatin houkuttelevuutta maahanmuuttajataustaisten nuorten keskuudessa saataisiin lisättyä.

Monissa kaupungeissa maahanmuuttajanuorten kanssa toimivat poliisit tekevät jo ammatillista markkinointia. Maahanmuuttajanuoria on esimerkiksi kutsuttu tutustumaan Poliisiammattikorkeakouluun. Se on toiminut.

– Kyllä valittujen joukossa on useita, jotka ovat oikeastaan tästä kipinän saaneet. Tätä me haluamme jatkaa ja laajentaa, Himberg kertoo.

2000-luvulla syntyneet ovat syntyneet toisenlaiseen Suomeen

Poliisiammattikorkeakoulussa tiedetään hyvin, miksi maahanmuuttajataustaisia tarvitaan enemmän. Suomi kansainvälistyy vauhdilla. Pelkästään Helsingissä on jo nyt 100 000 vieraskielistä asukasta ja koko pääkaupunkiseudulla 200 000.

– Useista maista, joissa etninen kirjo on laajempi kuin Suomessa, on ihan selkeitä tutkimustuloksia siitä, että poliisitoiminnalle on eduksi, että poliisihenkilöstön jakauma vastaa suhteellisen hyvin väestön jakaumaa.

Kimmo Himberg muistuttaa, että myös poliisin ulkonäkökirjo muuttuu hyvää vauhtia. Maanantain uudella kurssilla ennätysmäisesti jo puolet aloittaneista oli naisia. Myös maahanmuuttajataustaisissa poliiseissa on sekä miehiä että naisia.

Uusin kurssi saattaa samalla olla viimeinen, jossa ei ole 2000-luvulla syntynyttä. Syksyn kurssille sellainen varmaan jo tulee. Himbergin mukaan tässä ikäluokassa erilainen etninen tausta ei ole mitään erikoista.

– Hehän ovat syntyneet toisenlaiseen Suomeen. Heille tämä on luonnollinen ja arkinen asia.

Poliisiksi pääsee, mutta pitää uskaltaa hakea

Maahanmuuttajataustaisten poliisien rekrytointiprojekti ei tarkoita, että vaatimuksia heidän osaltaan muutetaan. Joko suomea tai ruotsia pitää osata, siihen maahanmuuttajataustainen hakija useimmiten kompastuu.

Rehtori Himberg tunnustaa, että tässä koululla on parantamisen varaa. Riittämättömän kielitaidon takia hylätty jää hylkäyspäätöksensä kanssa liian yksin. Heitä pitäisi kannustaa hakemaan uudestaan siinä vaiheessa, kun kielitaito on paremmin hallussa.

Hakeminen poliisiksi voi olla maahanmuuttajataustaiselle muutenkin kova paikka.

– Jotkut nuoret ovat sanoneet, että on vaikea sanoa perheessä, että lähden tästä hakemaan poliisiammattikorkeakouluun.

Poliisiammattikorkeakoulussa tiedetään, että monien hakijoiden vanhemmat eivät halua lapsestaan poliisia. Syynä on usein, että omassa lähtömaassa poliisin maine on ollut jotain ihan muuta kuin se on Suomessa, jossa poliisiin luotetaan.

Tätä kuvaa maailman luotettavimmasta poliisista rehtori Kimmo Himberg haluaa potentiaalisille hakijoille markkinoida. Monikulttuurisessa Suomessa kulttuurien välistä osaamista ja ymmärrystä tarvitaan entistä enemmän. Suomalaisen poliisin on oltava kaikkien kansalaisten turvaaja.

– Tänne opiskelemaan hakeutuminen tarjoaisi monelle nuorelle mahdollisuuden toimia pioneerina myötävaikuttamassa siihen, että suomalainen poliisi vastaisi myös taustaltaan Suomen kansaa.

Lue myös:

Joka toinen poliisikoulussa aloittava on nyt nainen – tässä nähdään alan sisällä kaksi pelkoa

Analyysi: Poliisin resurssit ovat ajalta, jolloin poliisi ei tarvinnut resursseja – mutta tarvitaanko kaikkiin poliisihommiin yli kolmen vuoden koulutus?

Espoolaisen Mikael Suonion onnenpäivä koitti viime vuoden kesäkuussa.

– Meinasin revetä liitoksista. Olin kesätöissä muuttomiehenä ja istuin rekan penkillä "körmyjen" välissä. Katsoin, että nyt on tullut paikka yliopistosta.

Suonio oli valittu opiskelemaan Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan Rovaniemelle. Kevään yhteishaussa hän oli merkinnyt ykkösvaihtoehdokseen Helsingin yliopiston.

– Oli niin riemukas tunnelma, etten välittänyt, mihin pääsin kunhan se oli oikikseen.

Suonio oli asunut koko ikänsä Espoossa eikä ollut koskaan käynyt Rovaniemellä.

Rekan penkillä "körmyjen" välissä katsoin, että nyt on tullut paikka yliopistosta. Mikael Suonio

Moni yliopistosta opiskelupaikkaa havitteleva joutuu tämän kevään yhteishaussa pohtimaan, kuinka kauas kotiseudulta on valmis opiskelun vuoksi muuttamaan.

Mikael Suonion sopeutumista uuteen kaupunkiin helpotti se, että oikeustieteen opiskelijoiden joukossa oli jo tuttuja. Tuttuja oli myös syksyllä aloittaneiden joukossa.

Uusmaalaiset nappasivat viime syksynä Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan 150 aloituspaikasta 73 eli lähes puolet.

Tieto uusmaalaisten osuudesta saa nuoren miehen hämmästymään. Kotipaikoista ei ole kovin paljoa puheltu. Lappilaisten opiskelijoiden vähyys on kuitenkin pistänyt silmään.

– Tuli yllätyksenä, että tämä on tällainen siirtokunta. Täällä on ympäri Suomea porukkaa. On poikkeus, jos joku on paikallinen. Se on ihan eksoottista.

Tuli yllätyksenä, että tämä on tällainen siirtokunta. Mikael Suonio

– Tosi isot massat Helsingistä ja Espoosta hyvistä lukioista hakee näille oikis-lääkis-aloille. Suurin osa valmennuskurssien järjestäjistä myös Uudellamaalla, pohdiskelee Suonio selityksiä tilanteelle.

Tästä jutusta voit katsoa, mistä opiskelupaikoista on kilpailtu kovimmin ja minne on ollut helpointa päästä.

Lappilaisia pääsi oikeustieteelliseen tiedekuntaan viime syksynä 13. Yksi "eksoottisista" paikallisista on rovaniemeläinen Elina Kuula.

Tosin vielä Kuulakin eksoottisempi taitaa olla hakija, joka viime syksynä hyväksyttiin ainoana lappilaisena Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Tämä ihmetyttää Kuulaa, sillä hänen mielestään Lapissa oli todella hyviä hakijoita.

Kuula haki viime keväänä ensimmäistä kertaa ja hänelläkin oli ykkössijalla Helsinki.

– Olen 20 vuotta asunut Rovaniemellä ja ajattelin, että olisi aika nähdä muutakin Suomea. Muutto siirtyi ja tänne jäin, mutta tärkeintä oli päästä opiskelemaan oikeustiedettä. Unelma toteutui.

Olen 20 vuotta asunut Rovaniemellä ja ajattelin, että olisi aika nähdä muutakin Suomea. Elina Kuula

Vaikka paikkakunta ei vaihtunut, kaveripiirit ovat menneet osin uusiksi. Yliopistossa on vain muutama vanha tuttu.

– Olen tutustunut uusiin opiskelukavereihin ja täällä on laadukasta opetusta. Olen tyytyväinen. Tämä on minun paikkani nyt.

Kuula pitää pelkästään hyvänä sitä, että Lapin oikeustieteellinen opetus kiinnostaa muuallakin.

– Sillä ei ole väliä, mistä tulet. Ne, jotka saavat eniten pisteitä pääsykokeessa, saavat paikat riippumatta siitä, mistä ovat kotoisin.

Kuula nauraa, että on ollut hauska seurata etelästä muuttaneiden ihmettelyä siitä, miten arktista Rovaniemellä on ja miten iso alue Lappi on.

Fuksivuosi Lapissa on ollut elämäni hauskimpia vuosia. Mikael Suonio

Kylmyys ja kaamos ovatkin olleet Mikael Suoniolle ensimmäisen opiskeluvuoden suurin yllätys. Toppahousuja ja lämmintä talvitakkia on tarvittu.

– Peloteltiin, että pakkasta tulisi miinus kolkyt, ja niin kävikin. Silmäripseni jäätyivät ekaa kertaa talvella Suomessa.

– Mutta fuksivuosi Lapissa on ollut elämäni hauskimpia vuosia. Ei minulla ole pahaa sanottavaa Rovaniemestä tai yliopistosta, Suonio sanoo.

Uusmaalaisilla on yliedustus Suomen yliopistoissa

Elina Kuulan ja Mikaeli Suonion tavoin reilut 20 000 uutta opiskelijaa otti paikan vastaan viime syksynä yliopistosta.

Heistä liki 37 prosenttia oli Uudeltamaalta vaikka uusmaalaisia on noin 30 prosenttia väestöstä.

Uudellamaalla nuorten ja korkeasti koulutettujen osuus väestöstä on suurempi kuin muualla maassa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen sanoo, että jos vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, myös nuorilla on halua lähteä kouluttautumaan. Vuorisen mukaan korkeakoulutus periytyy yhä.

– Korkeakoulutukseen pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus kaikilla perhetaustasta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Tässä on haaste.

Viime syksynä noin 4 300 uusmaalaista otti vastaan opiskelupaikan pääkaupunkiseudun yliopistoista. Noin 3 000 uusmaalaista suuntasi muualle Suomeen.

Pääkaupunkiseudun yliopistojen aloituspaikoista uusmaalaiset veivät suuren osan. Esimerkiksi Helsingin yliopistosta paikan vastaanottaneista peräti 74 prosenttia oli kotoisin Uudeltamaalta. Aalto-yliopistossa luku oli 70 prosenttia.

Uusmaalaisten ensisijaisten hakijoiden osuus näihin yliopistoihin pyrkineistä oli jotakuinkin yhtä suuri. Suurin osa halusi jäädä opiskelemaan kotiseudulle.

Pääkaupunkiseudun yliopistoissa ei kuitenkaan riitä aloituspaikkoja kaikille uusmaalaisille hakijoille. Opiskelijoita tulee myös maakunnista.

Koska kaikki uusmaalaiset eivät mahdu pääkaupunkiseudulle, he olivat suurin yksittäinen aloittajaryhmä etenkin pienissä maakuntayliopistoissa. Osa uusmaalaisista myös hakeutuu ensisijaisesti maakuntiin.

Oulua lukuun ottamatta kaikissa muissa yliopistoissa uusmaalaisten osuus oli viime syksynä vähintään noin viidennes paikan vastaanottaneista. Monet maakuntayliopistot saivat kuitenkin kotimaakunnasta ja lähimaakunnista suuren osan uusista opiskelijoistaan.

Seuraavasta grafiikasta voit valita yliopistoja ja katsoa, mistä maakunnista opiskelijat niihin tulivat. Luvut ovat opetushallinnon tilastopalvelusta.

Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat ovat mukana Tampereen yliopiston luvuissa. Yliopistot yhdistyivät vuoden alussa.

Viisi "oikista" Helsinkiin?

Oikeustieteellisen alan kilpailtu koulutus on äärimmäinen esimerkki siitä, että uusmaalaiset ovat valmiita lähtemään opiskelupaikan perässä hyvinkin kauas.

Turussa, Vaasassa ja Joensuussa oikeustieteen uusista opiskelijoista oli viime syksynä Lapin yliopiston tavoin noin puolet Uudeltamaalta. Helsingissä uusmaalaisten osuus oli 76 prosenttia.

Vaikka opinnot veivät Mikael Suonionkin satojen kilometrin päähän kotoa, opiskelupaikkoja ei silti pitäisi hänen mielestään siirtää maakunnista pääkaupunkiseudulle.

– Ei missään nimessä. Tekee hyvää sivistykselle, kun näkee millaista on asua muuallakin Suomessa.

– Se kertoo myös motivaatiosta, jos on valmis hakemaan joka paikkaan ja tulemaan joka paikkaan opiskelupaikan perässä.

Tuntuu reilulta, että oikiksia on tasaisin välein. Mikael Suonio

Suonion mielestä ei voi ajatella, että opiskelupaikat ovat väärissä paikoissa, vaikka hakijoita on eniten Uudellamaalla.

– Tuntuu reilulta, että oikiksia on tasaisin välein. Tuntuisi oudolta, jos olisi viisi oikista ja kaikki olisivat Helsingissä. Ei siinä olisi järkeä.

Elinan Kuulan mielestä oman maakunnan yliopisto on tärkeä Rovaniemen kaupungille eikä opiskelupaikkoja pitäisi siirtää etelään.

– Lapin yliopisto on osaltaan geopoliittinen ratkaisu. Täälläkin tarvitaan osaajia. Osaajat levittäytyvät täältä muuallekin Suomeen.

Opetusministeriö: Korkeakoulutus on hyvää ympäri Suomea

Opetusministeriössä korkeakoulupolitiikkaa luotsaava Birgitta Vuorinen sanoo, että yksinkertaisinta olisi tarjota koulutusta siellä, missä on eniten kysyntää.

– Mutta se ei ole välttämättä oikea ratkaisu. Tarvitsemme korkeakouluja muuallakin Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla.

– Täytyy ottaa huomioon se, missä työpaikat sijaitsevat ja minne on mahdollista työllistyä. Korkeakoulut ovat merkittäviä kouluttajina, yhteiskunnallisina toimijoina ja tutkimuksen näkökulmasta, luettelee Vuorinen.

Tarvitsemme korkeakouluja muuallakin Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla. Birgitta Vuorinen

Vuorinen sanoo, että opiskelijoiden liikkuvuus kertoo myös opetuksen laadusta.

– Liikkuvuus linkittyy siihen, minkä alan koulutuksesta ollaan kiinnostuneita ja minkä perässä muutetaan. Se kertoo myös siitä, että korkeakoulutus ympäri Suomea on hyvälaatuista.

Alla olevasta grafiikasta voit katsoa, mihin yliopistoihin kotimaakunnastasi ja muista maakunnista suunnattiin. Luvut ovat opetushallinnon tilastopalvelusta.

Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat ovat mukana Tampereen yliopiston luvuissa. Yliopistot yhdistyivät vuoden alussa.

Aiheesta voi keskustella tänään torstaina klo 22:een saakka.

Oven jälkeen vastaan tulee paksu samettiverho. Sen takaa paljastuu tummalla violetilla ja kullalla sisustettu pieni huone, jonka seinällä venyttelee viitteellinen naishahmo. Hyllyllä on dvd-levyjä, telineessä lehtiä ja pöydällä purkki. Viihtyisyydestä huolimatta tähän huoneeseen astuu yleensä hermostuneita miehiä.

Huone sijaitsee Ovumia Fertinovan klinikalla Tampereella, ja siellä on tarkoitus antaa siemennestenäyte.

– Näytteen antaminen on ymmärrettävästi jännittävä tilanne, mutta kyllä tulosten kuuleminenkin hermostuttaa. Miehelle on kova paikka, jos omassa siittiötuotannossa on jotakin vialla, sanoo laboratoriojohtaja, hedelmöityshoitobiologi Kirsi Kananen.

Yhä useammin jotakin vikaa myös löytyy. Suomalaista spermaa on tutkittu yli 20 vuoden ajan, ja koko tuon ajan kehitys on ollut kohti huonompaa. Kaukana ovat ne 1990-luvun alkuvuodet, jolloin suomalaisten siittiöiden kuviteltiin olevan immuuneja yleiseurooppalaiselle alavireiselle suuntaukselle.

Tampereella on kaksi paikkaa, joissa sperma-analyysejä tehdään. Muutaman sadan metrin päässä Ovumian tiloista toimii Taysin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikka. Yhteensä näissä kahdessa yksikössä tutkitaan vuosittain reilusti yli tuhannen miehen siemenneste.

Taysin osastonylilääkärin Katja Ahingon edessä istuu usein hämmentyneitä miehiä.

– Naiset tuntuvat ajattelevan hedelmällisyysasioita enemmän jo ennalta, mutta miehet eivät ehkä mieti siittiöitään ennen kuin syytä ilmenee, Ahinko pohtii.

Miehelle on kova paikka, jos omassa siittiötuotannossa on jotakin vialla. Kirsi Kananen

Mies voi itse tehdä paljonkin spermansa eteen

Sekä Taysissa että Ovumialla hoitohenkilökunta törmää yhä yllättävän usein siihen, etteivät miehet tiedä voivansa vaikuttaa spermansa laatuun monin tavoin myös itse.

– Tupakoimattomuus, terveellinen ravinto ja normaalipainossa pysyminen vaikuttavat sperman laatuun ihan tutkitusti. Lisäksi tiedetään, että liika istuminen on pahasta, koska kivekset ovat silloin pitkiä aikoja liian lämpimässä, Katja Ahinko luettelee.

Tupakoimattomuus, terveellinen ravinto ja normaalipainossa pysyminen vaikuttavat sperman laatuun ihan tutkitusti. Katja Ahinko

Myös miehen stressillä voi olla vaikutusta siemennesteeseen.

– Ihmisen kokonaishyvinvoinnin heilahtelut heijastuvat ensimmäisenä juuri lisääntymiskykyyn, Kirsi Kananen sanoo.

Hedelmällisyysvalistusta tarvitaan

Omaa spermaa tulee yleensä pohdittua vasta kun perheen perustaminen on ajankohtaista. Tampereen kaduilta tavoitetut nuoret miehet vahvistavat tämän käsityksen: moni on kuullut uutisia suomalaisen sperman heikentyneestä laadusta, mutta harva myöntää huolestuneensa.

– En ole ajatellut asiaa omalta kohdaltani enkä osaa sanoa, mietityttääkö tämä kaveripiirissäkään, sanoo ensimmäinen vastaantulija.

– Ei tällaisista asioista juuri jutella. Ehkä aihetta pidetään nolona, pohtii toinen mies yliopiston pihalla.

Noloudesta viis, aiheesta pitäisi puhua, siitä asiantuntijat ovat yksimielisiä. Syntyvyyden lasku ja ongelmat hedelmällisyydessä ovat kansallisen tason pulmia.

– Mutta miten valistaa ilman, että puheeseen tulee syyllistävä sävy? On haaste keksiä, miten nuoria voitaisiin ohjata suunnittelemaan tulevaa tai vaikka tallettamaan sukusoluja ajoissa, Kirsi Kananen pohtii.

Tämän kinkkisen kysymyksen äärellä pohjoismaiset asiantuntijat ovat nyt lyömässä viisaita päitään yhteen. Suunnitteilla on keskus, jonka ainoa tehtävä olisi fertiliteettitietoisuuden nostaminen.

– On tärkeää saada asia kansalaisten lisäksi päättäjien korviin. Tarvitaan paitsi valistusta myös yhteiskunnallisia mekanismeja, joilla perheitä tuetaan elämän suunnittelemisessa, Kananen sanoo.

Kemianteollisuus aisoihin?

Mikä suomalaista spermaa sitten heikentää? Tutkijat ovat työskennelleet tämän pulman parissa 1990-luvulta alkaen, eikä kattavaa vastausta ole vieläkään saatu. Siemennesteen laatu on laskenut koko reilun parinkymmenen vuoden tutkimusajan, joten perimää todennäköisemmin syyt löytyvät ympäristötekijöistä.

Esimerkiksi raskaudenaikaisen tupakoinnin vaikutukset sekä kivesten siittiö- että hormonituotantoon ovat tiedossa. Monet muut tekijät sen sijaan tunnetaan vielä valitettavan huonosti, sanoo lisääntymislääketieteen dosentti, osastonylilääkäri Antti Perheentupa Tyksistä.

– Yksittäisiä altistavia, hormonin tavoin vaikuttavia ympäristömyrkkyjä on tutkittu paljon. Niitä on kuitenkin satoja, joten yhteisvaikutuksen arvioiminen on hankalaa. Löydökset eläinkokeissa ovat raflaavia, mutta ei ole helppoa arvioida, mitä ne tarkoittavat ihmisen kohdalla.

 Kemianteollisuus tuottaa tuhansia uusia yhdisteitä, joille koko väestö ihan surutta altistetaan. Antti Perheentupa

Ympäristön kemikaalikuorman täydellinen vältteleminen ei onnistu, eikä asiasta ole ainakaan toistaiseksi suosituksia. Huolestuneet tutkijat toivoisivat ennen kaikkea, että kemianteollisuus pistettäisiin jollakin tapaa aisoihin.

– Meillä on sikäli erikoinen tilanne, että lääketeollisuus on erittäin tiukassa valvonnassa kaikkien uusien lääkkeiden osalta, ja haittoja arvioidaan vielä markkinoille tulon jälkeenkin. Kemianteollisuus sen sijaan tuottaa tuhansia uusia yhdisteitä, joille koko väestö ihan surutta altistetaan, Antti Perheentupa sanoo.

– Moi. Mun nimi on Avesta ja mä olen Suomesta.

Nuori nainen istuu hiirenkorvilla olevan pensaan edessä, jossakin päin itäsyyrialaista Baghouzia, Deir ez-Zorin maakunnassa. Hän on puoli vuotta taistellut ääri-islamilaista Isisiä vastaan kurdien naisjoukoissa, YPJ:ssä.

Avesta työskenteli aiemmin terveydenhoitoalalla ja erilaisissa kansalaisjärjestöissä.

Syyriassa hän taistelee, koska kokee tärkeäksi puolustaa kurdeja, tasa-arvoon perustuvaa yhteiskuntaa ja erityisesti naisten asemaa.

– On tärkeää, että naisilla on omat joukot. Ja tämän takia halusin tulla tänne ja kiinnostuin, koska YPJ on paljon muutakin kuin aseellinen voima. Se on paikka, joka tarjoaa naisille ympäri maailmaa ja varsinkin paikallisille naisille erilaisen tulevaisuuden. Paikan, jossa kehittää omaa, yhteisöllistä elämää patriarkaalisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Avesta kertoo, että lähtöpäätös oli vaikea. Hän mietti lähtöä muutaman vuoden, aina pohjoissyyrialaisen Kobanên hallinnasta käydyistä taisteluista lähtien. Isis yritti miehittää pääosin kurdien asuttaman Kobanên talvella 2014–2015.

YPJ kysyi Ylen kysymykset Avestalta

Avesta esiintyy tässä jutussa taistelijanimellään omasta toiveestaan. Yle on varmistanut hänen henkilöllisyytensä.

Yle otti yhteyttä Avestaan Facebookin kautta runsaat kolme viikkoa sitten. Haastattelu tehtiin Baghouzissa viime perjantaina, yhteistyössä kurdien YPJ:n eli Naisten itsepuolustusjoukkojen mediatoimiston kanssa.

Yle lähetti Avestalle kysymykset, jotka YPJ kysyi häneltä videolle. Poikkeuksellista tiedonhankintamenetelmää käytettiin, koska puhelin- ja verkkoyhteydet ovat Itä-Syyrian konfliktialueella erittäin huonot. Haastattelun tekeminen Suomesta puhelimitse ei olisi ollut mahdollista.

Avestan tarina on harvinainen, sillä hän on suomalainen ulkomaisessa asejoukossa taisteleva naisvapaaehtoinen, jolla ei ole armeijataustaa Suomesta.

Avesta vartioi Isisin perheenjäseniä

Avestan tehtävä on puolustaa Isisiltä – tai Daeshilta, kuten paikalliset järjestöä kutsuvat – takaisin valloitettuja alueita. Toinen päätehtävä on ollut antautuvien Isis-taistelijoiden perheiden tarkastaminen ja auttaminen pakolaisleireille. Naisia ja lapsia on paennut viikonloppuna Isisiltä valloitetusta Baghouzista jopa kymmeniä tuhansia.

– Monilla naisista on mukanaan aseita, välineitä pommien tekoon, kertoo Avesta.

Avestan mukaan kurdijoukot suhtautuvat antautuviin vihollisiin inhimillisesti. Näin siitä huolimatta, että Isis on tappanut, raiskannut ja pahoinpidellyt monia kurditaistelijoita tai heidän perheenjäseniään.

– On ollut itse asiassa aika uskomatonta nähdä, miten paikalliset taistelijat kohtelevat antautujia. Baghouzista tulevat ovat olleet todella huonossa kunnossa, loukkaantuneita ja nälkäisiä. Täällä heti ensimmäiseksi heille annetaan vettä ja ruokaa. Kurditaistelijat antavat jopa omaa ruokaansa ensi hätään.

Avestan mielestä Isis-vaimoillakin on vastuunsa

Isis-vaimojen joukossa on myös Suomesta lähteneitä. Tunnetuin lienee Sanna-nimellä esiintyvä nainen, josta tuli maaliskuun alussa video julkisuuteen.

Avestan mukaan Isisin perheenjäsenissä on monenlaista väkeä, mutta ainakaan kaikkia heistä ei voi pitää uhreina. Moni kurdi vaarantaa henkensä toimiakseen oikein, ja Avestan mielestä myös Isis-taistelijoiden vaimoilla olisi ollut vaihtoehtoja.

– Naisilla on vastuuta tilanteesta, Daeshin toimeenpanemista kansanmurhista. Naisilla on itse asiassa iso rooli, koska he ovat pitäneet huolta perheestä, tehneet ruokaa, tukeneet monin tavoin miehiään. Myös osa naisista on osallistunut taisteluihin, sanoo Avesta.

Toisaalta Avesta on nähnyt paljon sellaisiakin naisia ja nuoria tyttöjä, jotka eivät ole tienneet, mihin ovat lähteneet.

– Tai sitten heidän perheensä ovat pakottaneet heidät tulemaan tänne. Tai heidät on jopa siepattu tänne. Ja nämä tilanteet ovat tietysti vaikeita, koska he eivät ole tehneet omaa valintaa tänne tulemisesta.

– Ja varsinkin lasten näkeminen on tosi surullista. Nyt näkee paljon haavoittuneita lapsia, nälkiintyneitä lapsia.

Avesta elää parhaillaan leirielämää Baghouzin ulkopuolella. YPJ:n taistelijat majailevat aiemmin Isisille kuuluvassa rakennuksessa. Kaikki nukkuvat samoissa huoneissa, syövät leirinuotiolla. Suihkuja ei ole, mutta ruokaa saadaan riittävästi.

Sotatoimialueen karut olot eivät silti haittaa.

– Elämä on täällä paljon yhteisöllisempää, koko ajan ollaan yhdessä. Suomessa helposti eristäytyy omaan asuntoon, kaikki tehdään yksin. Mutta näen, että täällä yhteisöllisyys tukee paljon enemmän.

Jossain vaiheessa takaisin Suomeen

Avestan mielestä paluu Suomeen on todennäköinen, "jossain vaiheessa".

Kysymykseen, mitä hän uskoo tapahtuvan paluunsa jälkeen, hän vastaa, ettei katso syyllistyneensä mihinkään rikolliseen.

– Myös meillä on vastuu taistella Daeshia vastaan. On hyvä muistaa, miten Daesh sai alkunsa ja mikä rooli länsimailla on ollut Lähi-idän kriiseissä. Meillä on vastuumme siinä, eikä tänne tulemista pitäisi nähdä negatiivisesti, miettii Avesta.

Supo tutkii taisteluihin osallistuneet

Suojelupoliisista kerrotaan, että kurdien joukoissa tiedetään taistelleen muutamia suomalaisia. Sen tarkemmin Supo ei täsmennä henkilöiden sukupuolta tai taustaa.

Jokaisen aseelliseen toimintaan osallistuneen tapaus selvitetään hänen palatessaan Suomeen.

– Jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Ulkomailla oleskellessa pitää Suomen kansalaisen noudattaa kyseisen maan, mutta myös Suomen lakia. Jos on syytä epäillä, että siellä on syyllistynyt rikoksiin, niin asiassa aloitetaan rikostutkinta, selvittää Supon viestintäasiantuntija Minna Passi.

Palaajien kohdalla arvioidaan myös tapauskohtaisesti sitä, aiheuttavatko he palatessaan uhkaa Suomen turvallisuudelle.

Suomi on kouluttanut kurditaistelijoita Irakissa, eikä YPJ:tä pidetä täällä terroristijärjestönä. Siten kurdijoukoissa taistelleiden suomalaisten tilanne eroaa Isisin riveissä taistelleista.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) sanoo kuitenkin, että Syyrian taisteluissa on iso riski sekaantua sotarikoksiin. Jos sotarikoksista on viitteitä, esitutkinta käynnistetään Suomessa riippumatta siitä, kenen riveissä on taisteltu.

Myös Iltasanomat on kertonut Avestan tarinan.