Libyan pääkaupungin Tripolin lentokenttä on taistelujen kohteena.
Kapinalliskenraali Khalifa Haftarin joukot yrittivät valloittaa kentän eilen perjantaina. Libyan hallituksen joukot valtasivat kentän yön aikana takaisin, mutta nyt Haftarin johtama Libyan kansallinen armeija on paikalta tulleiden vahvistamattomien tietojen mukaan saanut kentän hallintaansa.
Lentokenttä sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Tripolin keskustasta.
Libyan kansallinen armeija kertoo, että hallituksen puolella olevat Libyan ilmavoimat ovat tehneet ilmaiskun niitä vastaan. Ilmavoimien koneen kerrotaan nousseen Välimeren rannalta Misratan kaupungista, joka on hallituksen tukialuetta.
Eilen Libyan kansallinen armeija yritti katkaista Tripolista länteen, kohti Tunisiaa suuntautuvan valtatien. Tilanne Tripolin länsipuolella on epäselvä.
Khalifa Haftarin armeija on pitänyt hallussaan Libyan itäosaa jo vuosien ajan. Talven aikana armeija on laajentanut aluettaan myös Libyan eteläosaan ja saanut haltuunsa valtaosan maasta.
Yle / Uutisgrafiikka
Kuluvalla viikolla Haftari antoi joukoilleen käskyn vallata Tripoli.
Poliittista peliä vai vallankaappaus?
Kansainvälinen yhteisö pohtii, mikä Haftarin varsinaisena tarkoituksena on. Onko hän todella aikeissa vallata koko Libyan vai haluaako hän vain osoittaa voimaansa.
Libyassa on YK:n johdolla jo vuoden ajan haettu poliittista ratkaisua maan kaoottisiin oloihin. Ensi viikolla maassa on tarkoitus järjestää suuri konferenssi, jossa laadittaisiin tiekartta uusien vaalien pitämiseen.
On mahdollista, että Haftari yrittää saada mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa jo ennen kokousta.
Käynnissä olevassa rikkaiden teollisuusmaiden G-7-ryhmän kokouksessa on vaadittu, että kokous on voitava pitää. G-7-maat vaativat myös Haftaria lopettamaan hyökkäyksensä Tripoliin ja annettava kansainvälisesti tunnustetulle hallitukselle työrauha.
Venäjä, jolla on hyvät välit Haftariin, ei halua ottaa kantaa siihen, onko jompikumpi osapuoli syypää kiihtyneeseen konfliktiin.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kuitenkin syytti sotilasliitto Natoa Libyan kriisistä. Nato antoi vuonna 2011 tukensa Libyan kapinallisille, jotka olivat nousseet diktaattori Muammar Gaddafin hallintoa vastaan. Venäjän mielestä Gaddafin kaatumisen jälkeen Libya on ollut romahtanut valtio ja terrorismin "musta aukko".
Kaista-avustin voisi vähentää merkittävästi kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia Suomessa, arvioi tuore Liikennevakuutuskeskuksen ja Onnettomuustietoinstituutin tutkimus.
Tutkimuksen aineistossa oli liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien vuosina 2014–2016 tutkimia, kuolemaan johtaneita henkilöautojen onnettomuuksia. Näistä valittiin tutkintaan suistumis- ja kohtaamisonnettomuudet.
– Juuri näissä tapauksissa on kyse kaistalta ulosajautumisesta ja kaista-avustin on niiden estämisessä relevantti. Parhaimmillaan kaista-avustimen mahdollisuus parantaa liikenneturvallisuutta voi olla huomattava, sillä suurin osa tieliikenteessä tapahtuvista kuolemista on juuri näitä kaistalta ulosajautumisesta johtuvia, Liikennevakuutuskeskuksen blogissa kirjoitetaan.
Tutkimuksen tehnyt Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernen tutkija Roni Utriainen toteaakin blogissa, että kaista-avustin vastaa merkittävyydeltään turvavyön keksimistä.
Tutkimuksen mukaan kaista-avustimen käyttö olisi saattanut estää 27 prosenttia henkilöautojen yksittäis- ja kohtaamisonnettomuuksista, jos järjestelmä olisi ollut käytössä kaikissa henkilö- ja pakettiautoissa.
Kaikista kuolemaan johtaneista henkilöauto-onnettomuuksista, sisältäen muutkin onnettomuustyypit, vähenemä olisi ollut 19 prosenttia, tutkimuksessa todetaan.
EU kannattanut kaista-avustinta
Kaista-avustin voi ohjata autoa joko kääntämällä ohjausta tai jarruttamalla vain toisen puolen renkaita. Se on harvinaisempi kuin uudehkoissa autoissa yleinen kaistavahti, joka varoittaa kuljettajaa kaistalta poistumisesta, mutta ei vaikuta ohjaukseen, vaan jättää sen kuljettajan tehtäväksi.
Joissain tapauksissa kaista-avustin ei olisi voinut estää onnettomuutta. Tällaisia olivat esimerkiksi kuljettajan sairauskohtaus tai onnettomuuden aiheuttaminen tietoisesti.
Lisäksi kaista-avustimen toimintaan vaikutti kaistamerkintöjen kuluneisuus, puuttuminen tai peittyminen lumella. Suuri osa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui kesäkuukausina.
EU-komissio on ehdottanut kaista-avustinta pakolliseksi turvavarusteeksi uusiin autoihin vuodesta 2022 alkaen.
Komissio on myös kaavaillut pakollista nopeudenrajoitinta, mutta sen tekniikasta ei ole päätetty. Se voisi perustua esimerkiksi liikennemerkkejä lukevaan kameraan tai GPS-paikannukseen.
Kahden kuukauden jälkeen työpöydällä vallinnut hallittu kaaos alkaa siistiytyä. Kankaanpääläinen Emmi Lattu on vihdoin saanut ennakkotehtävänsä valmiiksi ja palautettua.
Tällä hetkellä olo on hyvä, mutta myös väsynyt, sillä työtunteja tehtävien parissa on takana kymmeniä. Lattu toivoo urakan tuovan tänä vuonna palkan: opiskelupaikan.
– Tuomiota tässä odotellaan. Haluan kutsun pääsykokeisiin ja päästä kouluun, mutta en nosta odotuksiani korkealle, jotta en putoa liikaa, jos en pääse.
Lattu hakee kolmatta kertaa korkeakoulujen yhteishaussa. Medianomiksi tähtäävän Latun hakukohteina ovat tänä vuonna Tampereen ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu ja Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutti.
Ammattikoulusta paremmat valmiudet
Lattu valmistui ylioppilaaksi vuonna 2016. Tällöin hän myös haki ensimmäisen kerran yhteishaussa, eikä koulupaikkaa irronnut. Täydentävät haut antavat lisämahdollisuuden päästä kouluun, jos ensimmäisellä hakuyrityksellä ei pääse. Lattu ei täydentävissä kuitenkaan hakenut ja sitä hän on myöhemmin harmitellut.
– Eipä sille mitään enää voi, mutta harmittaa, etten tiennyt tällaisesta vaihtoehdosta aluksi. Sitten kun sain tietää, olinkin saanut töitä, hän kertoo.
Kun opiskelupaikkaa ei irronnut toisellakaan kerralla, Lattu alkoi miettiä muita vaihtoehtoja.
– Kävin työkkärissä juttelemassa ja siellä ehdotettiin hakemista Kauhajoelle media-alan koulutukseen.
Tänä keväänä hän valmistuu Suupohjan ammatti-instituutista mediapalvelujen toteuttajaksi ja uskoo uuden koulutuksen tuoneen paremmat valmiudet tämän vuoden hakuun.
Pääsykokeet eivät ole itsestäänselvyys
Lattu uskoo aikaisemman hakukokemuksen ja uuden koulutuksen auttaneen tämän vuoden ennakkotehtävissä.
– Koen tehneeni paremmat tehtävät nyt. Jotenkin ymmärrän paremmin, mitä korkeakoulut haluavat ennakkotehtävissä nähdä ja miten ne kannattaa toteuttaa.
Monilla aloilla onnistuminen ennakkotehtävissä on edellytys sille, että pääsee edes pääsykokeisiin. Ennakkotehtäviä voivat olla esimerkiksi erilaiset haastattelu- ja suunnittelutehtävät. Näiden pohjalta arvioidaan hakijan kielitaitoa, motivaatiota sekä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan haettavalla alalla.
Aiempina vuosina Lattu ei ole päässyt pääsykokeisiin. Usko itseen on ollut koetuksella:
– No eihän se nyt hyvältäkään tunnu, kun ennakkotehtävien lähettämisen aikana on hyvä fiilis, joka romahtaa, kun ei pääse edes pääsykokeisiin. Kyllä se kirpaisee aika kovaa.
Suunnittelutehtävässä täytyi suunnitella hahmot lasten tietokonepeliin. Lattu suunnitteli kaksi hahmoa, joista toinen oli vihreä jättiläinen.Eveliina Mäki/Yle
Uraohjauksessa etsitään reittejä
TE-puhelinpalvelujen urapsykologi Milla Helaakoski kertoo puhelinpalvelun linjojen vilkastuvan yhteishaun alla. Yhteyttä ottavat sekä ensimmäistä ammattia pohtivat että työelämässä jo olevat, jotka miettivät alan vaihtoa. Urapsykologilta voi saada apua oman alan löytämiseen, kun tuntuu että on hukassa.
– Kartoitamme asiakkaan kanssa kokonaistilannetta sekä sitä, mikä häntä kiinnostaa ja minne voisi hakea opiskelemaan. Sopivan opiskelualan löytämisessä on tärkeä tunnistaa omat vahvuutensa, ja siihen saa tarvittaessa uraohjauksesta apua.
Uraohjauksesta voi saada tukea silloinkin, kun koulupaikkaa ei irtoa. Urapsykologin kanssa käydään läpi, miksi ei tullut valituksi ja mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin.
– Ja tietenkin voidaan miettiä myös uusia reittejä ja muita opiskelupaikkavaihtoehtoja, jos paikkaa ei usean haun jälkeen tule tietystä koulusta.
Ohjaamo on nuorta varten
Helaakoski muistuttaa, ettei välivuosi automaattisesti tarkoita opiskelun tauottamista. Välivuonna voi suorittaa avoimen yliopiston ja avoimen ammattikorkeakoulun kursseja ja niistä saadut opintopisteet ovat eduksi kouluun pääsyssä, mikäli jatkaa tutkinto-opiskelijana samalla alalla.
Välivuonna seuraavan siirron mietinnässä apua saa TE-puhelinpalvelujen uraohjauksen lisäksi paikallisten TE-toimistojen ammatinvalinnanohjauksesta. Myös Ohjaamot voivat auttaa.
– Ohjaamosta löytyy monen alan asiantuntijoita saman katon alta. Sieltä voi saada apua opiskelua ja työelämää koskeviin asioihin sekä oman henkilökohtaisen elämän mahdollisiin haasteisiin, Helaakoski vinkkaa.
Ohjaamot ovat alle 30-vuotiaita nuoria varten ja siellä on aina joku auttamassa.
Toinen suunniteltava hahmo oli Saapasjalkakissa, josta Lattu luonnosteli modernimman version. Emmi Lattu
Iloa, epätoivoa ja jopa katumusta
Hakuprosessin aikana hakija käy läpi laajan tunneskaalan. Ensimmäisenä alkaa jännittäminen ennakkotehtävistä: millaisia ne ovat ja miten ne pitäisi tehdä.
– Siihen ennakkotehtävien avaamisen ja niiden lähettämisen väliseen aikaan mahtuu monenlaisia tunteita. On koettu iloa, motivaatiota, epätoivoa, katumusta ja paljon epäilystä, Lattu summaa tuntojaan.
Yhden ennakkotehtävän tekemiseen hän arvioi käyttäneensä noin 20 tuntia, joskin se olisi saattanut valmistua nopeammin ilman matkalla sattuneita vastoinkäymisiä. Lattu toteutti tehtävän digitaalisesti piirtämällä. Perusperiaatteena ovat tasot, joille tekijä voi määrittää työn eri osat. Hän määritti luonnokset, ääriviivat ja kaikki värit omille tasoille.
– Olin kuitenkin kesken kaiken vahingossa yhdistänyt kaikki väritasot, jotka halusin pitää erillisinä ja tämän kaiken päälle olin yhdistänyt luonnoksen. Varjostaminen ei pelastanut tilannetta ja lisäksi poistin vahingossa toisen hahmoni ääriviivat kerran.
"On ihan ok olla hukassa"
Monen hakijan mieltä painaa huoli, mitä tapahtuu jos ei pääse kouluun. Lattu tuntee yhteiskunnan asettavan paineita menestyä nuorena.
– Täytän keväällä 22 ja minusta tuntuu, että jos en vieläkään pääse kouluun, elämäni on ohi. Se on ihan täysin ohi.
Latun mukaan vanhemmat ihmiset yrittävät usein rohkaista, ettei asia ole niin. Paineita kokevalle nuorelle vanhempien kannustavat sanat ovat kuitenkin laiha lohtu, kun ympärillä näkee ikätovereita neuvottelemassa pankeissa asuntolainoista ja tekemässä uraa vakituisissa työsuhteissa.
Tämän kaiken keskellä tuntuu helposti siltä, että kaikki muut ovat menneet elämässä eteenpäin.
– Nuorille pitäisi teroittaa jo yläkoulussa sitä, että on ihan ok, vaikka sitä omaa juttua ei ole löytänyt ysiluokkaan mennessä. On ihan ok olla hukassa ja on ihan ok vaihtaa koulua, jos ensimmäinen ei kolahda, Lattu sanoo.
Eduskunnan aiemmin keväällä hyväksymä laki uudesta osakesäästötilistä on herättänyt suurta kiinnostusta piensijoittajien keskuudessa jo nyt, vaikka tilin voi avata vasta ensi vuoden alusta lukien.
Mielenkiinto on ilmennyt etenkin Osakesäästäjien keskusliiton koulutuskiertueen sijoittajailloissa joka puolella maata viime viikkojen aikana.
– Osakesäästötili on ehdottamasti ollut koulutusiltojen ykköspuheenaihe. Olen kysynyt osallistujilta joka koulutustilaisuudessa, kuinka moni ottaa osaketilin käyttöön heti ensi vuoden alusta ja reilusti yli puolet, ehkä kolme neljäsosaa on vastannut myöntävästi. Tili on saanut hyvin suuren suosion jo tässä vaiheessa. Pelkästään meidän koulutuskiertueemme osallistujista kertyy satoja tilinavaajia, sanoo Osakesäästäjien keskusliiton koulutusvastaava Sven-Eric Holmström.
Holmström sanoo olevansa varma, että ensi vuoden aikana avataan ainakin 50 000 osakesäästötiliä.
– Se on pieni osa maan 800 000 osakkeenomistajasta ja miljoonasta rahaston omistajasta, mutta se on hyvä aloitus, hän suhteuttaa.
Johtaja Kai Kalajainen OP Ryhmästä uskoo myös, että uudella tilillä riittää kysyntää.
– Siitä tulee suosittu tuote aikaa myöten. Moni nykyinen osakesäästäjä hyödyntää osakesäästötilin tuomat mahdollisuudet aiemman osakesäästämisensä rinnalla, Kalajainen sanoo.
Asenne jarruttaa
Holmström arvioi niinikään, että ensi vaiheessa tilinavaajien valtavirta kostuu nykyisistä osakesäästäjistä.
– Todennäköisesti yli 90 prosenttia on heitä, jotka omistavat jo tällä hetkellä osakkeita, Holmström sanoo.
Hän ei usko, että uudistus ainakaan alkuvaiheessa houkuttaa mukaan suuresti uusia sijoittajia eli kasvattaa sijoittajien kokonaismäärää.
– Tästä on Ruotsista vähän vastaavia kokemuksia. Vaikka verotus putoaisi nollaan, niin ei se toisi yhtäkkiä miljoonaa sijoittajaa lisää.
Sven-Eric Holmströmin mukaan osakesäästötili on ollut piensijoittajien koulutusiltojen ykköspuheenaihe viime viikkoina. Kuva Vantaan tilaisuudesta tältä keväältä.Jani Saikko / Yle
Suomalaisten riskiä karttava asenne painaa enemmän kuin esimerkiksi verotus, Holmström sanoo.
OP Ryhmän Kalajaisen mukaan osakesäästötilin käytöstä pitää tehdä mahdollisimman helppoa ja sujuvaa, jotta se laajentuisi perinteisen sijoittajakunnan ulkopuolelle. Pankki miettiikin parhaillaan siihen keinoja.
– Ettei aloitusta harkitseva ensimmäisenä törmää siihen, miten vaikeaa sijoittaminen on. Sitähän se ei ole, mutta kynnys voi silti olla monelle aika korkea.
Verohyöty vetonaulana
Sijoittaja hyötyy uudesta osakesäästötilistä ennen kaikkea verotuksen kautta.
Normaalisti pörssiosakkeiden myyntivoitoista ja osingoista pitää maksaa pääomatulovero, vaikka ne sijoittaisi heti eteenpäin muihin osakkeisiin. Osakesäästötilin sisällä tehdyistä osakekaupoista ei tarvitse maksaa veroa. Vero maksetaan vasta sitten, kun tililtä otetaan aikanaan pois varoja.
– Osakesäästötili on todellakin tervetullut uudistus. Kun osakekaupat tehdään ilman veroseuraamuksia, katse kiinnittyy vain ja ainoastaan omistuksiin. Myös osingot tulevat verottomana, jolloin brutto on sama kuin netto ja korkoa korolle -efektistä päästään hyötymään.
Holmströmin mielestä verotus on tähän saakka ohjannut ihmisten sijoituspäätöksiä aivan liikaa ja jäykistänyt osakekauppaa. Osakesäästötilin kohdalla tilanne tulee olemaan toinen.
– Päätöksenteko halventuu, jää vain välittäjän kustannus. Tähän asti muutos osakesalkussa on saattanut maksaa tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja verotuksen takia.
Holmströmin mukaan osakesäästötili on sijoittajalle myös kevyempi ja helpommin hallittava kuin perinteinen suora osakeomistus.
– Osakesäästötilissä ei joudu selvittämään kauppoja verottajalle. Ei tarvita raportteja mihinkään, vaan palveluntarjoaja hoitaa kaiken. Tämä on ihan uutta, ja se voi houkutella mukaan uusia osakesäästäjiä.
Holmström ei kuitenkaan usko, että kaupankäynti varsinaisesti vilkastuu lakimuutoksen seurauksena. Ihmisten sijoituskäyttäytymistä salkun hallinnoinnin osalta se kuitenkin muuttaa, koska esteitä salkun uudelleenjakoon tai -sijoittamiseen ei enää ole.
– Se on siis helpompaa ja muuttaa asenteita.
Win-win myös verottajalle
Osakesäästäjien keskusliiton Holmströmin mukaan osakesäästötili on sikäli jännä uudistus, että käytännössä siitä hyötyvät sekä sijoittaja että verottaja eli yhteiskunta.
– Olemme havainneet, että siirtämällä verotusta tulevaisuuteen, verottaja saa lopulta enemmän verotuloja ja myös sijoittajan pääoma kasvaa merkittävästi nopeammin. Lyhyellä tähtäimellä verotulot laskevat jonkin verran, mutta pitkän ajan kuluttua, esimerkiksi 10 vuoden päästä, verotulot todennäköisesti kasvavat pysyvästi. Tämä on erinomainen asia myös verottajan näkökulmasta.
Osakesäästötilejä tarjoavat pankitkin kuuluvat uudistuksen hyötyjiin, koska se osaltaan houkuttaa ihmisiä sijoittamaan. Se on siis uusi keino asiakashankintaan.
– Toivottavasti osakesäästötili tuo kokonaan uusiakin säästäjiä matkaan mukaan, OP-ryhmän Kalajainen sanoo.
Kalajainen ei usko, että osakesäästötili nipistää osaltaan muita pankin tarjoamia sijoitusvaihtoehtoja, kuten rahastoja.
– Jos joku on säästänyt rahastoihin ja haluaa sijoittaa rahastoihin, niin tuskin hän siirtää varojaan suoriin osakesijoituksiin ja nyt osakesäästötiliin. Pikemmin se on "sekä että" -työkalu. Ei ole välttämättä niin, että nyt vaihdan rahat toisesta instrumentista toiseen, Kalajainen sanoo.
50 000 euroa on liian vähän
Osakesäästötilille ei voi lain mukaan siirtää nykyisiä osakeomistuksiaan, vaan ainoastaan rahaa, jolla voi tilin sisällä ostaa pörssiosakkeita. Nykyiset osakkeiden hallinnan arvo-osuustilit säilyvät käytössä jatkossakin.
– Arvo-osuustileille ei tapahdu mitään. Jatkossa useimmilla osakesäästäjillä tulee olemaan kaksi arvo-osuustiliä, siis yksi osakesäästötilin sisällä ja toinen suorien osakkeitten kanssa. Ne toimivat hiukan erilaisella verotuksella, Holmström sanoo.
Osakesäästötiliin voi maksimissaan sijoittaa 50 000 euroa. Holmströmin mielestä se on liian vähän.
– Yläraja joutaisi nostaa vaikka 100 000 euroon. Jos säästät vaikka 500 euroa kuussa, siis 6 000 euroa vuodessa, nykyinen raja on paukkunut alle kymmenessä vuodessa. Yläraja on turha.
OP Ryhmän Kalajainen kertoo, että 50 000 euron katto on puhuttanut asiakkaita.
– Paras olisi osakesäästötili ilman rajaa. Se ei ole ratkaisevinta, mutta sijoittajat keskustelevat siitä ja toivovat, ettei rajaa olisi, Kalajainen sanoo.
Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) on aloittanut alustavan tutkinnan Helsinki-Vantaalle tänä aamuna laskeutuneesta lentokoneesta.
Airbus A319 -matkustajakone laskeutui kiitotielle rikkoutuneella renkaalla, kertoo viestintäpäällikkö Sakari Lauriala STT:lle.
Kyseessä oli Finnairin lento Vaasasta Helsinkiin, ja koneessa oli miehistö mukaan lukien 86 ihmistä. Henkilövahinkoja ei syntynyt.
– Tämä matkustajalentokone oli laskeutunut Helsinki-Vantaan lentoasemalle rullannut rullaustielle, josta se oli hinattu asematasolle, minkä jälkeen matkustajat olivat päässeet koneesta pois.
Laurialan mukaan rikkoutunut rengas on vasemman päälaskutelineen uloin rengas. Hän ei osaa sanoa, millä tavalla tarkalleen rengas oli rikki.
– Se on ollut ihan kunnolla rikki, mutta tarkempia vaurioita en pysty vielä kuvailemaan.
Laurialan mukaan rengas on ilmeisesti hajonnut jo Vaasassa.
– Se vaihe, jossa rengas on rikkoutunut Vaasan päädyssä, on vielä tutkinnan alla. Tämän hetken tiedon valossa se on rikkoutunut lähdön yhteydessä.
Valkohait eivät ainoastaan siedä elimistöönsä kertyneitä raskasmetalleja, vaan niistä ei tunnu olevan mitään haittaa, kertovat tuoreen tutkimuksen odottamattomat tulokset.
Etelä-Afrikan rannikolla pyydystettyjen 43 valkohain verestä tutkittiin arsenikin, elohopean, lyijyn ja 11 muun raskasmetallin sekä 12 hivenaineen pitoisuudet.
Raskasmetallien määrä ravintoketjun huipulla saalistavien haiden veressä osoittautui sellaiseksi, että se olisi erittäin haitallista tai suorastaan kuolemaksi muille selkärankaisille, myös ihmiselle.
Hait päästettiin näytteiden oton jälkeen takaisin mereen. Sinne ne polskahtivat silmin nähden ja myös kokeiden perusteella aivan terveinä. Yksilöiden koko tai sukupuoli ei vaikuttanut tuloksiin.
Näyttää siltä, että valkohailla on synnynnäinen suojamekanismi raskasmetalleja vastaan, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Liza Merly yhdysvaltalaisesta Miamin yliopistosta.
Immuunijärjestelmän kuntoa selvitettiin valkosolumäärästä sekä jyväsolujen ja imusolujen suhteellisesta määrästä.
Jyväsolut ovat immuunipuolustuksen ensirintama. Ne rientävät tulehdusalueille mahdollisimman nopeasti tappamaan tunkeilijat. Imusolut ovat kukin erikoistuneet nujertamaan vain yhden tulehdusten aiheuttajan.
Ennestään tiedetään, että hailla on poikkeuksellinen kyky toipua vakavistakin puremista ja muista vammoista. Siitä kertoi muun muassa australialaisen James Cook -yliopiston muutaman vuoden takainen tutkimus.
Yhdessä sen raportoimista tapauksista hai oli saanut erittäin syvän ja pahan haavan ilmeisesti veneen potkurista. Haavan täydelliseen umpeutumiseen ei mennyt kuukauttakaan.
Aiemmin tänä vuonna julkaistussa kanadalais-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa avattiin ensi kertaa valkohain koko perimä. Se osoittautui hyvin suureksi. Lisäksi siinä on tehokkaita DNA-virheiden korjausmekanismeja.
Genomi on puolitoistakertainen ihmiseen verrattuna, mikä antaa valkohaille pelivaraa. Ihmisellä genomin epävakaus altistaa syöville ja ikääntymiseen liittyville sairauksille.
Kalastus on vaarantanut valkohain
Kaikki hyvät uutiset ovat enemmän kuin tervetulleita haille, joiden määrä on vähentynyt voimakkaasti ennen muuta ylikalastuksen vuoksi.
Myös valkohai on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi. Etenkin evät ovat tavoiteltuja, ja monelle urheilukalastajalle valkohain nappaaminen on ylpeyden aihe. Valkohaita kuolee myös ammattikalastajien verkkoihin, jotka on tarkoitettu muille lajeille.
Etelä-Afrikassa valkohaihavainnot kääntyivät laskuun neljä vuotta sitten, ja viime ja toissa vuonna havaintoja oli vähemmän kuin koskaan
Sillä on pitkässä seurannassa todettu odottamattomia seurauksia. Kun huippupeto on kadonnut, tilan on ottanut paljon pienempi peto, enimmillään parimetrinen täpläkidushai.
Miamin yliopiston meriekologi Neil Hammerschlag kertoo, ettei ennen viime vuosia ollut nähnyt alueella yhtään saalistavaa täpläkidushaita. Hän on tarkkaillut Etelä-Afrikan haikantaa 18 vuotta.
Tämä Hammerschlagin sosiaalisessa mediassa julkaisema video on harvinaisuus Havaijin rannikolta. Suurimmalle tunnetulle valkohaille oli annettu aiemmassa, vuosien takaisessa kohtaamisessa nimeksi Deep Blue.
Kamerat seurasivat meriruohikkoon
Toisessa tuoreessa valkohaitutkimuksessa päästiin ensi kertaa katsomaan, miten sujuvasti valkohai sukkuloi saaliinsa perässä meriruohoviidakossa.
Australialaisen Murdochin yliopiston ja yhdysvaltalaisten Stanfordin yliopiston ja Monterey Bayn akvaarion tutkijat kiinnittivät Etelä-Afrikan rannikolla liiketunnistimen ja kameran kahdeksan valkohain pyrstöevään.
Valkohainaaras kasvaa jopa yli kuuden metrin mittaiseksi ja uroskin nelimetriseksi. Aiemmin luultiin, ettei niin iso kala kykene liikkumaan tiheässä kasvustossa vaan joutuu vaanimaan vain sen laidalla.
Tutkijat näkivät hämmästyksekseen jopa täyskäännöksiä meriruohikossa, kun jokaisen hain liikkeistä saatiin 28 tuntia kuvatallennetta.
Turkishylkeitä kyttäilleet hait eivät silti saaneet kuvausjakson aikana saalista, eli meriruohikko saattaa joka tapauksessa olla hylkeille pätevä suojapaikka, Biology Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa arvellaan.
Tutkijoiden toiveena on selvittää kameroillaan valkohaiden liikkeitä myös syvissä vesissä. Vaikka valkohai on lämpimien rannikkovesien kala, se voi sukeltaa jopa 1,2 kilometrin syvyyteen.
Korjattu klo 22.00: Valkohaista tyhjentyneille vesille Etelä-Afrikassa uinut laji on täpläkidushai.
Sosiaalinen media kuhisi vuonna 2018 japanilaisesta Chanco-vauvasta, jonka pitkä ja tuuhea tukka ihastutti tytön Instagram-tilillä. Tukka poiki mallisopimuksen.
Chanco sai myös Suomessa mediahuomiota ja ihmettelyä, miten vauvalla voi olla niin paljon tukkaa. MTV Uutisten siteeraaman brittilääkärin mukaan geeniperimä ratkaisee, paljonko lapsella on tukkaa syntyessään.
Hiuksia riittää myös kokkolalaisvauvalla. Carmen Villaneuva-Paz silittelee viiden kuukauden ikäisen tyttärensä Dua Olivia Pazin sysimustaa tukkaa. Pikkuneidin hiuksista saisi helposti nutturan tai poninhännän.
Vauvatukka saa rauhassa kasvaa vähintään Dua Olivian yksivuotispäivään saakka. Sitten vanhemmat ehkä jo järjestävät bolivialaisen perinnejuhlan, johon lapsen tukka letitetään täyteen pikkulettejä.
– Jokainen vieras leikkaa itselleen yhden letin ja antaa sitä vastaan lahjan tai rahaa, Carmen Villaneuva-Paz kertoo.
Lopuksi lapsen pää ajellaan kaljuksi, että vauvatukan tilalle pääsee kasvamaan uudet, vahvat hiukset. 1–3 vuoden ikäisille tytöille ja pojille järjestettävä juhla on edelleen suosittu Boliviassa.
Dua Olivian hiukset teettävät äidille paljon töitä.
– Ne menevät helposti takkuun eli vaativat paljon harjaamista. Tukan peseminen ja kuivuminen kestää kauan.
Wash and go -meininki ei riitä myöskään 10-vuotiaan Briana Kentalan hiuksille. Kaustiselle Keniasta adoptoidun tytön afrohiukset tarvitsevat kosteutta ja vaativat melkoista kärsivällisyyttä äidiltä ja tyttäreltä.
Susanna Kentala pyöräyttää tyttärelleen usein twistit eli spiraalille pyöritetyt letit. Hiusten laittoon menee 3–4 tuntia.
– Afrikkalaisen perinteen mukaan homman pitäisi olla samalla leppoisaa äidin ja tyttären jutusteluaikaa, salaisuuksien kuiskuttelua. Meillä kyllä menee välillä tiuskailuksi. Molemmilla loppuu kärsivällisyys, Kentala naurahtaa.
Jos pesun jälkeen pienet korkkiruuvikiharat jättää auki, seuraavana aamuna odottaa tukkakatastrofi.
Hiukset menevät helposti niin takkuun, ettei niitä saa enää mitenkään auki.
– Viimeksi jouduttiin leikkaamaan takkujen takia. Tykkään hiuksistani, ne ovat kauniit. Saan niistä myös kehuja koulukavereilta, Briana Kentala kertoo.
Afrohiusten suuri kirjo
Etnisten hiusten käsittelyyn erikoistunut kampaamoyrittäjä Meron Laine HiusTrendistä Helsingistä muistaa, miltä tuntikausien hiustenselvittelysessiot äidin kanssa tuntuivat.
– Päänahkaan sattui kuin nuppineulat olisivat iskeneet koko ajan samaan paikkaan, Laine toteaa.
Etiopialaissyntyinen Laine ei saanut kasvattaa hiuksiaan ennen kuin oppi itse hoitamaan ne.
Herkkiä afrohiuksia yhdistää kiharan kuivuus. Pelkkä shampoopesu saa hiukset nitisemään ja natisemaan.
– Hoitoaineesta ei kannata koskaan tinkiä. Afrotukalle riittää pesu kerran viikossa ja kosteusnaamio. Moni käyttää öljyjä kostutukseen. Hiusten harjaus kosteana, ei kuivana tai saa pörrötukan, Laine luettelee.
Hän iloitsee, että nykyään on jo saatavissa kotimaisia afrohiusten hoitoaineita. Suomesta löytyy myös jonkin verran etnisten hiusten käsittelyyn erikoistuneita kampaamoita.
Laineen mukaan niitä ja oppia tarvittaisiin enemmän. Hän itse perusti ystävänsä kanssa AfroAkatemian, jonka nimissä käy luennoimassa.
– Toivoisimme, että etnisten hiusten käsittely saataisiin vihdoin alan opetussuunitelmaan, Laine sanoo.
Ei riitä, että erilaisia hiuslaatuja käydään koulutuksessa läpi, niitä pitää myös päästä konkreettisesti työstämään.
Laineen mukaan moni etsii hiustenhoito-ohjeita esimerkiksi YouTubesta.
– Siellä on paljon hyviä videoita, mutta ensin pitää tietää, minkälainen hius itsellä on ja sopivatko videon ohjeet omalle hiustyypille. Moni luulee, että esimerkiksi afrotukka tarkoittaa vain yhdenlaista hiusta. Oman hiuslaadun selvittämiseen kannattaa käyttää ammattilaisen apua.
Carmen (vasemmalla) ja Iris Villaneuva-Paz kyllästyvät välillä mustaan tukkaan, ja värjäävät hiuksiaan ulkomailla tai itse. Kotivärjäyksessä kuluu helposti viisi väripaketillista.Petra Haavisto / Yle
Hiukset ovat naisen kruunu, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Vastaava ajatus löytyy bolivialaisesta perinteestä. Äiti on vieläkin vihainen, jos aikuiset sisarukset Carmen ja Iris Villaneuva-Paz leikkaavat hiuksiaan.
– Pakko on välillä leikata, varsinkin kesällä ne ovat niin kuumat, kertovat sisarukset, jotka muuttivat pikkutyttöinä Suomeen äitinsä kanssa Bolivian pääkaupungista Sucresta.
Sisarusten mukaan Boliviassa ihaillaan myös miesten pitkiä hiuksia.
– Vanhoissa perinteissä uskotaan, että miehet saavat pitkien hiuksiensa kautta itselleen auringon voimaa ja energiaa, kertoo Carmen Villaneuva-Paz.
Yllättävän samanlainen uskomus löytyy myös suomalaisesta perinteestä. Auringon asemesta voima saadaan tuulelta.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston perinnekokoelmista selviää, että miesten piti heittää irtohiuksensa tuulen vietäväksi, koska tuuleen heitetty hius teki miehestä taistelijan.
Kansanperinteen mukaan hiuksissa on taikavoimaa.
– Bolivialaisen uskomuksen mukaan miesten pitkät hiukset ovat kuin kuudes aisti eli hiusten kautta pystyy ennakoimaan asioita, Iris Villaneuva-Paz kertoo.
Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen kätköistä löytyy tietoja, joiden mukaan tietäjät ja noidat käyttivät taikojensa tekoon hiuksia.
Köpelösti kävi, jos äiti noitui pojaltaan hiukset päästä: tämä menetti hiusten myötä myös tietäjänkykynsä.
Suomen seuraavan hallituksen on määrä päättää uudesta Ilmavoimien taisteluhävittäjästä parin vuoden päästä.
Niin sanottu HX-hanke eli Hornet-hävittäjien korvaajien hankkiminen maksaa arviolta 7 – 10 miljardia euroa eli kyseessä on Puolustusvoimien kaikkien aikojen suurin kauppa.
Ensi vuosikymmenen eli 2020-luvun lopulla odottaa mahdollisesti vielä uusi hävittäjäkauppa, sillä nykyisillä Hawk-harjoitushävittäjillä pystytään lentämään suunnilleen kolmekymmentäluvun puoliväliin saakka.
Kymmenen vuoden päästä on siis päätettävä, tehdäänkö niihin täydellinen peruskorjaus vai ostetaanko kokonaan uudet.
Harjoitushävittäjiä tarvitaan lentäjien kouluttamiseen. Lentäjiä koulutetaan taisteluhävittäjän ohjaamiseen simulaattoreissa, alkeiskoulutuskoneilla ja suihkuharjoitushävittäjillä.
Harjoitushävittäjiä käytetään osin siksi, että niillä lentäminen on halvempaa kuin varsinaisilla hävittäjillä. Kenenkään lompakko ei kestä lentäjien koulutusta pelkästään taisteluhävittäjillä.
Peruskorjauksella harjoitushävittäjien käyttöikää voidaan pidentää kuitenkin vain viisi – kymmenen vuotta. Jos taas päädytään uuteen koneeseen, se pitää saada käyttöön 2030-luvun puolivälistä lähtien.
Nykyisten Hawkien korvaamista uusilla koneilla harkittiin jo 2000-luvun alkuvuosina, mutta lopulta päädyttiin vanhojen koneiden korjaamiseen.
– Kymmenen vuotta sitten tehtiin laajempi ohjaamon uudenaikaistaminen. Siinä otettiin käyttöön tuulilasinäyttö ja monitoiminäyttö. Koneeseen lisättiin simulointia ja lentotehtävien läpikäyntiä kehittävä järjestelmä, sanoo Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen.
Muutamia vanhempia Hawkeja oli korjattu jo aiemminkin, koska niiden pyrstöstä ja perärungosta oli löytynyt laajoja rakennevaurioita.
.
Satakunnan lennosto koelentää Kuoreveden Hallissa korjattavia ja päivitettäviä koneita, kertoo Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen.Anna Sirén / Yle
Australia peruskorjasi paljon uudemmat koneet
Ensimmäiset Hawkit Suomi osti Britanniasta vuonna 1977. Silloin hankittiin viisikymmentä tyypiltään Hawk MK51 suihkuharjoituskonetta. Lisäksi vuonna 1993 ilmavoimat hankki seitsemän uutta Mk 51 A -mallin konetta ja vuonna 2008 kahdeksantoista käytettyä Mk 66 -konetta Sveitsistä.
Tällä hetkellä käytössä on kolmisenkymmentä Hawk -harjoitushävittäjää. Jos koneilla lennetään kolmekymmentäluvun puoliväliin, vanhimmat ovat silloin olleet käytössä yli viisikymmentä vuotta ja nuorimmatkin nelisenkymmentä vuotta.
Mitä sitten uusien koneiden hankkiminen maksaisi? Esimerkiksi Intian suunnittelemista Hawk-kaupoista voi päätellä, että yksi nykyaikainen harjoitushävittäjä maksaa noin 16 miljoonaa euroa. Näin laskien 30 uutta harjoitushävittäjää Suomeen maksaisi puoli miljardia.
Nykyisten koneiden korjaaminen tulisi huomattavasti halvemmaksi, mutta niiden elinikä saattaisi silti pidentyä vain viisi vuotta, vaikka koneisiin tehtäisiin sekä koulutusta parantavia että rakenteellisia muutoksia.
– Tämän hetkinen arvio on, että korjaamisen kustannukset ovat noin 2 – 4 miljoonaa euroa konetta kohden, sanoo eversti Juha-Pekka Keränen.
Jos peruskorjaukseen päädytään, se tehdään Kuorevedellä.
Hawk-harjoituskoneita on peruskorjattu muun muassa Australiassa, minne tilattiin yli kolmekymmentä Hawk 127 -harjoitushävittäjää yhdeksänkymmentäluvun lopulla. Koneiden täydellinen kunnostus ja ajanmukaistaminen saatiin valmiiksi tämän vuoden alussa. Hinnaksi tuli noin 230 miljoonaa euroa, jolloin yhden koneen remontti maksoi seitsemän miljoonaa euroa.
Uudistetulla koneella pystytään kouluttamaan lentäjiä ohjaamaan muun muassa F-35 Joint Strike Fighteria, Super Hornetia ja Growleria eli samoja koneita, jotka ovat tarjolla Suomenkin seuraavaksi taisteluhävittäjäksi.
Suomessa uusien taisteluhävittäjän lentokoulutus aloitetaan joka tapauksessa nykyisellä Hawk-harjoituskalustolla riippumatta siitä, mikä viidestä ehdokkaasta valitaan.
– Ei ole väliä, mikä taisteluhävittäjäehdokkaista valitaan, sillä harjoitushävittäjiin on mahdollista päivittää näyttöjä ja muuta lentotekniikka, Keränen sanoo.
Miten kauan hävittäjällä voi lentää?
Periaatteessa lentokoneella voi lentää miten kauan tahansa. Toisen maailmansodan aikaisilla hävittäjillä lennetään edelleen, ja mahdollisesti vielä pitkäänkin. Lentäminen onnistuu, kun koneita huolletaan ja niihin vaihdetaan osia, ennen kuin lentäminen käy vaaralliseksi.
– Koneilla on ennakoiva huolto ja kunnossapito, joka perustuu tarkkaan mittaamiseen. Kaikki tarvittavat osat vaihdetaan, koneet lentävät vaikka ikuisesti, sanoo Aalto-yliopiston ajoneuvotekniikan yli-insinööri Panu Sainio.
Sama koskee vanhoja autoja, joita näkee liikenteessä tuon tuosta. Nykyaikaisia vaatimuksia ne eivät kuitenkaan enää täytä.
– Kone tai auto voidaan pitää toki ikuisesti lentävänä. Mutta joku päivä raja tulee silti vastaan. Vaatimukset muuttuvat niin paljon, ettei koneesta saa enää seuraavan sukupolven konetta vaikka kuinka osia vaihtaisi.
Yhteensä 20 autoa vahingoittui autotallin tulipalossa Vantaan Simonkylässä tänään illalla. Osa autoista tuhoutui täysin ja loput kärsivät palo- ja savuvahinkoja.
Vanamontiellä sijaitsevassa yksikerroksisessa rakennuksessa on omat erilliset tallinsa noin 40 autolle, mutta pelastuslaitoksen mukaan osa oli tyhjillään.
Jälkiraivauksen ja sammutuksen arvioidaan jatkuvan noin kello 23 asti, sanoo päivystävä palomestari Arto Latvala.
Max Martesuo / Keski-Uudenmaan pelastuslaitos
Pelastuslaitos sai hälytyksen tulipalosta iltaseitsemän maissa. Ensimmäisten pelastusyksiköiden saapuessa paikalle Vanamontielle palo oli jo levinnyt useisiin talliosastoihin. Paikalla on illan aikana ollut yli kymmenen pelastuslaitoksen yksikköä.
– Kun saavuimme paikalle, savua tuli kaikkialta, kuvailee Latvala.
Päivystävän palomestarin Latvalan mukaan palo pääsi leviämään nopeasti, koska seinät talliosastojen välissä eivät ole tiiviit.
– Kun savua tulee riittävästi, myös se syttyy palamaan. Jos savu leviää ympäri rakennusta ja leimahtaa tuleen, sen jälkeen se on joka puolella, Latvala kertoo
Palon syttymissyystä on alustava arvio
Latvala epäilee, että talleissa on lähellä sijaitsevien kerrostalojen asukkaiden autoja, mutta hän ei vielä lauantai-iltana pystynyt vahvistamaan asiaa.
Palon syttymissyy ei ole vielä selvillä, mutta palon alkamispaikka on saatu paikallistettua. Poliisi tutkii asiaa.
– Tähän aikaan vuodesta voi olla, että auto on ollut lämmityksessä, sanoo Latvala.
Kolmessa Balkanin maassa on alkuvuoden aikana ollut laajoja poliittisia mielenosoituksia, joiden tavoitteet ovat olleet melko yhteneväisiä.
Sekä Montenegrossa, Albaniassa että Serbiassa ihmiset vaativat pitkään vallassa olleen johtajan siirtymistä syrjään, korruption kitkemistä ja vapaampaa tiedonvälitystä.
Montenegrossa mielenosoitukset alkoivat helmikuussa, kun julkisuuteen tuli video, jossa presidentti Milo Djukanovicin läheinen tuttava, tunnettu liikemies Dusko Knezevic, näyttää antavan rahaa sisältävän kirjekuoren presidentin avustajalle.
Videon julkaisu oli Knezevicin kosto siitä, että häntä vastaan on nostettu syytteitä rahanpesusta ja petoksesta.
Tämän jälkeen Knezevic on julkaissut lisää tallenteita, joiden sanotaan todistavan presidentin ja hänen Demokraattisen sosialistipuolueensa syyllistyneen jatkuvaan korruptioon, tuttavien suosimiseen ja vallan väärinkäyttöön.
Knezevic sanoo maksaneensa presidentille ja DPS-puolueelle miljoonia euroja, jotta he eivät kiinnittäisi huomiota hänen hämäräbisneksiinsä.
Tämä "kirjekuoritapaus" on saanut Montenegrossa aikaan kansanliikkeen, joka vaatii jo 30 vuotta maata hallinneen Djukanovicin eroa.
Montenegron 81-paikkaisen parlamentin kaikki 39 opposition edustaja ovat allekirjoittaneet "tulevaisuussopimuksen", jossa he lupaavat toimia yhtenäisesti Djukanovicin ja DPS:n kaatamiseksi, kertoo BalkanInsight-sivusto.
Oppositio tavoittelee paitsi presidentin, myös korkeimpien virkamiesten, parlamentin puhemiehen ja korruptiota vastustavan toimiston johtajan eroa. Oppositio haluaa, että maahan perustetaan laajapohjainen yhtenäishallitus, joka alkaa valmistelemaan vapaita vaaleja.
Djukanovic on torjunut syytökset. Hänen mukaansa niiden taustalla on Venäjä, joka yrittää estää Montenegron lähestymisen EU:ta ja kääntää maan suunnan kohti itää.
– Tässä on kysymys yrityksestä estää Balkanin maiden liittyminen Euroopan unioniin, sanoi Djukanovic.
Serbiassa rynnäkäitiin TV-keskukseen
Entisen Jugoslavian alueen suurimmassa maassa Serbiassa oppositio on noussut presidentti Aleksandar Vucicia vastaan. Häntä syytetään demokratian kaventamisesta ja tiedotusvälineiden toimintavapauden rajaamisesta.
Oppositio vaatii Vucicin eroa, vapaita vaaleja ja riippumattomia tiedotusvälineitä.
Maaliskuussa väkijoukot tunkeutuivat Belgradissa presidentinpalatsiin ja TV-keskukseen. Ensi viikolla on suunnitteilla uusia protesteja.
Albania pyrkimässä Euroopan unioniin
Myös Albaniassa on ollut väkijoukkoja kaduilla helmikuusta lähtien.
Keskusta-oikeistolainen oppositio syyttää pääministeri Edi Ramaa ja hänen sosialistipuoluettaan korruptiosta ja yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Mielenosoitukset ovat muuttuneet väkivaltaisiksi, kun ihmiset ovat yrittäneet päästä sisään parlamenttitaloon ja muihin hallintorakennuksiin. Poliisi on käyttänyt kyynelkaasua ja vesitykkejä.
Albaniassa on määrä pitää kesäkuussa parlamenttivaalit. samoihin aikoihin EU:n on määrä päättää, tiivistetäänkö Albanian jäsenyysneuvotteluja.
Kolmen maan lähes samanaikaiset polittiset mielenosoitukset ovat saaneet eräät politiikan tarkkailijat miettimään, olisiko Balkanilla alkamassa jonkinlainen poliittinen murros, "Balkanin kevät".
Virossa on sovittu uudesta hallituspohjasta. Yllättävää on, että Reformipuolue on jäämässä oppositioon, vaikka sen johtaja Kaja Kallas valittiin eilen hallituksen tunnustelijaksi ja pääministeriehdokkaaksi.
Tänään lauantaina keskipäivällä kokoontuivat Keskusta, EKRE ja Isänmaa puolueiden edustajat tehdäkseen kolmen puolueen koalitiohallituksen, kertoo virolainen Postimees -lehti.
Samalla kerrottiin puolueiden ministeriehdokkaat.
Keskustapuolue ilmoitti, että pääministerinä jatkaa Jüri Ratas. Talousministeriksi esitetään Taavi Aasia.
EKREn ministeriehdokkaina ovat muun muassa Mart Helme sisäministeriksi ja Martin Helme valtiovarainministeriksi.
Isänmaapuolueesta puolestaan ovat ehdolla puolustusministeriksi Jüri Luik ja oikeusministeriksi Raivo Aeg.
Tanskassa yksi ihminen on kuollut ja neljä haavoittunut ampumisessa Rungstedissa Kööpenhaminan pohjoispuolella, kertoo maan poliisi. Tapaukseen liittyen on tehty pidätyksiä, mutta syyllisten etsintä oli myöhään lauantai-iltana yhä käynnissä.
Poliisi epäilee, että kyse on paikallisten jengien välisestä yhteenotosta.
– Näyttää siltä, että tämä on toinen vaihe, jossa ampuma-aseet otettiin käyttöön. Oletamme, että tätä edelsi aiempi tapaaminen tai kokoontuminen, sanoi poliisikomisario Lau Thygesen.
Osalliset ovat parikymppisiä nuoria. Ampumisessa kuollut on 20-vuotias mies, haavoittuneet ovat 20–27-vuotiaita miehiä.
Poliisin mukaan mikään ei viittaa siihen, että uhrien joukossa olisi sivullisia. Poliisi kertoi illalla, että pidätettynä on 14 miestä. Heidän osallisuutensa tekoon on epäselvä.
Yöllä poliisi kertoi uusista ampumiseen liittyvistä pidätyksistä Kööpenhaminan länsipuolella Hundigessa. Tarkempia yksityiskohtia kuten pidätettyjen määrää ei kerrottu.
Neljä haavoittunutta on viety sairaalaan. Yksikään heistä ei ole poliisin mukaan kriittisessä tilassa.
Kolmimetriset metsäsukset on kiinnitetty moottorikelkan toiselle sivulle. Ne ovat mukana aina, kun ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti aloittaa työpäivänsä.
– Arktisessa luonnossa kelkka on hyvä vehje. Sillä pääsee kauas, mutta sillä pääsee myös kauas kiinni. Sivakat on mukana sitä varten, että metsästä tullaan pois ehjin nahoin, sanoo Juha Mäkimartti.
Mäkimartti on lähtenyt varhain aamulla kotipihasta Keminmaan Liedakkalan kylästä ja oikaissut jokitörmältä Kemijoen jäälle. Mäkimartin ammatissa työpäivän pituudesta ei ole aina tietoa, sillä erämiehen avokonttorissa saattaa venähtää pimeän tuloon asti, jos vastaan tulee tarpeeksi houkuttelevat lumijäljet.
Tänään työpäivä on alkanut jo aamuyöstä, sillä Mäkimartin omistamaan kenneliin on syntynyt hiljattain kymmenen koiranpentua.
– Kellokortin olen leimannut tänään vartin yli neljä, kun aloin hoitaa koiranpentuja ja lämmitin samalla leivinuunia.
Ammattipyytäjän vieressä omaa kelkkaa ajaa aviopuoliso Susanna Mäkimartti, jonka kanssa hän on pitänyt yhtä 40 vuotta. Viimeiset kymmenkunta vuotta pariskunta on myös metsästänyt yhdessä. Kiinteä osa jahtiporukkaa on myös kettuterrieri Una, mutta yhtä hyvin sen tilalla voisi olla suomenpystykorva tai joku koiratarhassa olevista amerikan kettukoirista.
Juha ja Susanna Mäkimartti sekä kettuterrieri Una ovat tiivis kolmikko.Jutta Huovinen / Yle
Se mitä pyydetään, ratkaisee mukaan pääsevän koirarodun. Onko tarkoitus pyytää pienpetoja, riistaeläimiä vai metsäkanalintuja.. Kolmevuotiaan Unan kaulassa on GPS-panta, josta koira tietää olevansa töissä. Se on nostanut kuonon pystyyn ja istuu kelkassa komeasti isännän edessä. Vaikeakulkuisessa maastossa koiran paikka on omassa kuljetuslaatikossa, mutta nyt se on nostanut tassunsa isännän hylkeennahkakintaiden päälle.
– Olemme opettaneet kaikki koirat pienestä pitäen niin, että matkaa voidaan tehdä yhtä hyvin moottorikelkalla, mönkijällä tai autolla ja maastossa voidaan olla koko päivä, sanoo Mäkimartti.
Mäkimartti on matkalla tarkastamaan supikoiralle viritetyn pyydyksen, joka laukesi viime yönä. Tieto loukun laukeamisesta kilahti sähköpostiin edellisenä yönä. Tarkoituksena on ujuttaa supikoiran kaulaan seurantapanta, joka on varustettu kahta eri tekniikkaa hyödyntävällä lähettimellä.
– Lapissa on tällä hetkellä viidestä kymmeneen supikoiraa, jotka olen pannoittanut. Sen sijaan Ruotsin puolella pantasupia on enemmän, koska siellä seurantaan käytetään enemmän rahaa.
Pienpedot, suurpedot ja metsäkanalinnut – kaikki kelpaa pyydettäväksi
Valtaosa 56-vuotiaan Juha Mäkimartin tuloista tulee supikoirapyynnistä ja siihen liittyvästä koulutuksesta sekä opastuksesta. Pelkästään turkiseläimet eivät riitä turvaamaan elantoa nykypäivänä, vaikka lajikirjo olisi kuinka monipuolinen.
Mäkimartti pyytää pienpetoja, riistaeläimiä ja metsäkanalintuja, mutta kaikkeen aika ei riitä. Hirvimetsällä hän ei ole käynyt enää vuosiin ja vähemmälle on jäänyt myös karhu- ja susijahti Itä-Suomessa.
– Jos olisin lähtenyt myös hirvenpyyntiin, se olisi tarkoittanut taas paria uutta koiraa eikä vaimo olisi välttämättä tykännyt lauman kasvattamisesta, naurahtaa Mäkimartti.
Sudenpyynnistä hän kertoo luopuneensa osittain sen vuoksi, että jahti herättää niin paljon tunteita. Kokenutta pyytäjää harmittaa sekin, että koiria käytetään susijahdissa aiempaa vähemmän.
Metsästystilanteessa omistajakaan ei erota näitä veljeksiä toisistaan. Mäkimartin amerikankettukoirat ovat saaneet muulta seurueelta leikkimielisen nimen hulttioveljekset.Jutta Huovinen / Yle
Metsästämään Mäkimartti lähtee aina koiran kanssa. Hän uskoo, että innostuminen amerikankettukoirista ja niiden kasvatuksesta viitoitti tietä ammattipyytäjäksi. Aluksi hän koulutti metsästäjiä ilman korvausta pienpetopyyntiin, mutta 2000-luvun alussa Ruotsin Metsästäjäliitto palkkasi hänet vuodeksi supikoirajahtiin ja opettamaan vieraslajin pyyntiä muillekin metsästäjille.
Tämän jälkeen ei mennyt enää kauan, kun Suomen riistakeskus palkkasi Mäkimartin yhteispohjoismaisen supikoirahankkeen kenttätyöntekijäksi Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisrahoituksella. Mäkimartin ja satojen vapaaehtoisten metsästäjien tavoitteena on estää supikoiran leviäminen Lapin kautta naapurimaihin Ruotsiin ja Norjaan. Vuosien urakointi on tuottanut tulosta, sillä supikoiraa tavataan Ruotsissa lähinnä vain Perämeren rannikkoseudulla.
Suomen riistakeskuksen mukaan vapaaehtoisia tarvitaan yhä eikä pyyntiä ole vara löysätä, sillä supikoira on nopea leviämään ja synnyttää kerralla useita poikasia. Suomen Metsästäjäliitossa uskotaan, että supikoiraa saadaan tuskin hävitettyä Etelä-Suomesta, mutta toiveissa on hillitä kannan kasvua.
– Erityisesti Etelä-Suomessa supikoiran pyyntiä pitäisi keskittää aroille alueille kuten saaristoluontoon ja kosteikkoihin, sanoo Mäkimartti.
EU on määritellyt supikoiran nykyään haitalliseksi vieraslajiksi ja Suomessa on vireillä lakimuutos, joka tekisi supikoiran pyynnistä aiempaa vapaampaa. Se ei olisi enää riistaeläin vaan sitä voisi pyytää ilman metsästyskorttia. Lisäksi pyynnissä olisi sallittua käyttää uusia välineitä kuten pimeänäkölaitteita tai peilejä.
Voiko ammattimetsästäjä olla myös luonnonsuojelija?
Ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti kutsuu itseään luonnonsuojelijaksi, koska hänen työnään on poistaa Suomen luontoon kuulumaton supikoira ja estää sen leviäminen naapurimaihin. Suomessa Mäkimartin kaltaisia ammattipyytäjiä on harvassa, sillä useimmiten alan ammattilaiset ovat riistanhoitajia tai monessa mukana olevia eräpalveluyrittäjiä.
Pyytämänsä turkiseläimet Mäkimartti hyödyntää itse tai käy niistä vaihtokauppaa muiden metsästäjien kanssa. Kotona pyyntiretkien tulos näkyy esimerkiksi lattiaa peittävinä taljoina ja keskellä olohuonetta on keinutuoli, joka on verhottu ilveksen taljalla tassuja myöten. Aikaisemmin Susanna on ommellut turkiksia myyntiin ja omaan käyttöön, mutta nyt se on perheen vävypojanvastuulla.
– Kaikki mitä tapetaan, se myös hyödynnetään ja näin pitäisi tehdä kaikkien metsästäjien, sanoo Mäkimartti.
Iso osa hänen työtään on erä- ja riistatietouden levittäminen lapsille ja nuorille joko koulujen tai erilaisten tapahtumien kautta. Kettulakkiin ja hylkeennahkasta tehtyyn anorakkiin pukeutunut mies, on vaikuttava näky tullessaan koululuokkaan. Ihmetystä keräävät yleensä myös mukana olevat eläinten taljat ja saaliseläimet.
Seurantapannalla varustetut supikoira ohjaavat metsästäjät luokseen.Jutta Huovinen / Yle
Seurantapanta välittää tietoa eläimen liikkeistä ja lämpötilasta
Maastossa loukkuun jääneen supikoiran pannoittaminen käy Mäkimartilta ja hänen vaimoltaan nopeasti. Ammattipyytäjä ujuttaa supikoiran kaulan ympärille muovisilmukan, joka on pitkän teräsvarren päässä. Näin hän saa loukun perimmäisessä nurkassa olevan eläimen käsiinsä ja ottaa siitä napakan niskaotteen.
– Nyt otan supikoiran ulos loukusta mahdollisimman varovasti ja laitan kaulaan GPS-pannan. Laitan sen kiinni ruuveilla ja huolehdin, että panta ei tule liian tiukasti eläimen kaulan ympärille, sanoo Mäkimartti.
Seurantapanta hyödyntää gps- ja vtf-tekniikkaa. Se laitetaan kiinni muutamalla ruuvilla eläimen kaulaan. Riikka Rautiainen / Yle
Seurantapanta on varustettu GPS- ja VHF-tekniikalla, joten supikoiran liikkumista seurataan tietokoneen ja peilauslaitteen avulla.
– Seurantapannan kautta saan tietoja myös lämpötilasta, joka yhdistettynä supikoiran liikkumiseen kertoo minulle, milloin se on löytänyt kumppanin ja rauhoittunut paikoilleen, sanoo Mäkimartti.
Ennen kuin supikoira lasketaan takaisin luontoon, testataan pannan toimivuus.
– Tämä on nyt sitten juudassupikoira, sillä sen tarkoituksena on opastaa meidät kumppaninsa luokse, jolla on metsästäjän kohdatessaan huonompi tuuri.
Hiihtäminen näädän perässä on suosikkipyyntiä
Ammattimetsästäjän työpäivät ovat vaihtelevia ja niiden kulku voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä. Tällä kertaa Mäkimartin pariskunta pannoittaa vain yhden supikoiran ja palaa sen jälkeen kotiin.
Aivan kodin lähimaastossa on useampia kokemista odottavia pyydyksiä. Lisäksi kodinhoitohuoneessa päivittäistä huolenpitoa on vailla kymmenen koiranpentua. Osa niistä on jo myyty eteenpäin ja Susannan mielestä lopuillekin täytyy löytyä ostaja. Varsinaiset koiratarhat sijaitsevat vanhassa navetassa, joka sijaitsee Mäkimartin lapsuudenkodin pihalla kivenheiton päässä nykyisestä kodista.
Kymmenen amerikankettukoiran parissa riittää työtä ennen kuin kasvattaja luovuttaa ne eteenpäin.Jutta Huovinen / Yle
Kotipihalle kelkalla kaartava Mäkimartti ihmettelee välillä itsekin, miten pientilallisen pojasta, jonka perheessä ei metsästetty, tuli ammattipyytäjä.
– Pääsin metsälle kylän miesten mukana ja he opettivat minulle erätaitoja, sillä isällä ei ollut koskaan aikaa metsästämiselle. Kyllä on niin, että vain kirkkomaa erottaa minut metsästä.
Kokenut erämies nauttii kaikkein eniten näädän pyynnistä hiihtäen. Tällöin koiralaumasta mukaan valikoituu Suomen pystykorva.
– Rinnastan näädän pyynnin lohensoutuun, sillä molemmissa kamppailu voi kestää tuntikausia. Näädän perässä saattaa joutua hiihtämään päivän ajan. Sen pyynti opettaa ennen kaikkea nöyryyttä, koska metsästä pitää jaksaa tulla myös pois, kuvailee Mäkimartti.
Metsästäjäliiton mukaan näädän pyynnin hallitsevat yleensä vain taitavimmat eränkävijät. Näätä on Suomen arvokkain pienpeto, mutta rahan toivossa sen perässä ei kannata hiihtää. Tänä talvena näädästä on maksettu parikymmentä euroa kappaleelta, kun vielä muutama vuosi sitten siitä maksettiin 50 euroa.
Tällä reissulla Mäkimartin ei tarvinnut turvautua perinteisiin metsäsuksiin, mutta lunta on ollut tänäkin talvena Lapissa niin paljon, että hän ei lähde pihalta ilman kelkkaan köytettyjä suksia.
Perinteisiin Mäkimartti luottaa pitkälti myös pukeutumisessaan. Kelkkahaalarin hän kelpuuttaa ylleen, mutta kuoriasut, goretexit ja untuvatakit jäävät hänen osaltaan kauppaan.
– Pakkasilla pidän sarkapukua, jonka alla on villakerroksia tarpeen mukaan ja käteen laitan turkiskinttaat, sanoo Mäkimartti.
Jos ammattimetsästäjä haluaa puolisonsa kanssa jäädä yleisön mieleen esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa, he pukeutuvat ketusta ja hylkeistä tehtyihin turkiksiin.
– Poliisilla ja palomiehillä on virka-asu ja olen ajatellut, että sarkapuku ja turkikset ovat minun univormuni.
Tunnustusta on tullut myös omilta, sillä lappilset metsästäjät ovat valinneet Juha Mäkimartin vuoden erämieheksi.Jutta Huovinen / Yle
Vaikka vanhoja sähköpylväitä ei ole saanut enää pitkään aikaan luovuttaa kuluttajille, ne ovat edelleen haluttua tavaraa joissakin piireissä.
Energiayhtiö Savon Voimasta kerrotaan, että aina kun pylväitä poistetaan käytöstä, sana leviää puskaradiossa ja tiedusteluita tulee paljon. Innokkaimmat jopa varastavat pylväitä teiden varsilta.
– Kyllähän niitä varmaan voi hävitä sieltä, ainakin urakoitsijan ilmoituksen mukaan, rakennuttaja Eka Partanen Savon Voiman verkkoyhtiöstä pyörittelee.
Vanhoissa pylväissä on ulommaisena muutaman sentin kerros CCA-kyllästettyä puuta. Kyllästeenä on kuparin lisäksi arseenia ja kromia. Arseenipentoksidi on myrkyllistä ja aiheuttaa syöpää ihokosketuksen kautta. Myös kromi on haitallista ja ärsyttää ihoa. Nykyään sahatavarana myytävä puu ei sisällä arseenia eikä kromia.
Tämän vuoksi vanhaa kyllästettyä puuta ei saa käyttää paikkoihin, joissa se on ihoa vasten eikä sitä ainakaan kannata polttaa saunan uunissa. Sitä ei ylipäänsä saa käyttää asuinrakennuksessa eikä sen pihapiirissä.
On järkevää käyttää pylväitä uudelleen siellä, missä se on turvallista. Mimma Jäntti
Terveyshaitat eivät kuitenkaan häiritse kaikkia: Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan vanhoista sähköpylväistä on tehty melkein mitä vain laitureista ja hiekkalaatikoiden reunuksista jopa kaivonkansiin, saunoihin ja saunanlauteisiin.
– Jotkut suhtautuvat hyvin huolettomasti näihin asioihin, Tukesin ylitarkastaja Tapio Korkolainen toteaa.
Tukesiin tulee aika ajoin yhteydenottoja CCA-kyllästetyn puun käytöstä. Vanhojen pylväiden hamstraajat eivät tietenkään ole linjan päässä, vaan naapurit tai uudet asukkaat, jotka epäilevät jossakin rakenteessa olevan ongelmajätepuuta. Virastosta neuvotaan ottamaan asiassa yhteyttä kunnan terveysviranomaiseen.
Tukes on vuosien varrella pyrkinyt levittämään tietoa vanhojen kyllästeiden haitoista. Korkolaisen mukaan niiden luvaton uusiokäyttö onkin harvinaistumaan päin.
"On järkevää käyttää uudelleen"
Vaikka käytöstä poistuvia sähköpylväitä ei saa luovuttaa kuluttajille, niitä saa ja kannattaa käyttää uudelleen teolliseen tarkoitukseen. Y-tunnuksellinen yritys voi saada luvan käyttää pylväitä esimerkiksi kantaviin rakenteisiin.
Pylväitä ei saa kuitenkaan käyttää mihinkään sellaiseen rakenteeseen, jossa on vaaraa ihoaltistuksesta. Niitä ei myöskään anneta varastoon, vaan hankkijan on tiedettävä, mihin pylväät käytetään. Yrittäjän on allekirjoitettava luovutuslomake ja liitettävä mukaan karttaliite.
– On järkevää käyttää pylväitä uudelleen siellä, missä se on turvallista, sanoo Savon Voiman ympäristöasiantuntija Mimma Jäntti.
Savon Voiman alueelta jää tänä vuonna eläkkeelle jälleen tuhansia sähköpylväitä, kun yhtiö vie sähkökaapeleita maan alle yli sadan kilometrin matkalla Pohjois-Savossa. Yhtiöllä ei ole vanhoille pylväille uusiokäyttöä, vaan niistä luovutaan.
Jotkut suhtautuvat hyvin huolettomasti näihin asioihin. Tapio Korkolainen
Hyväkuntoiset pylväät menevät eteenpäin muille yrityksille. Huonokuntoiset pylväät ja ne, joille ei muuten löydy käyttöä, päätyvät Ekokemin polttolaitokseen Riihimäelle.
Hieman samankaltainen ilmiö ovat vanhat ratapölkyt. Myös niitä on kyllästetty syöpää aiheuttavalla aineella, kreosootilla. Nykyään ratapölkyt valmistetaan lähinnä betonista.
Päivitys 26.4.: Lisätty maininta siitä, että nykyään sahatavarana myytävä puu ei sisällä arseenia eikä kromia.
Maailman harvinaisimmaksi arvioitu muumimuki myytiin tänään 6 100 eurolla turenkilaisessa huutokaupassa. Voittajahuuto virheellisellä painatuksella koristellusta Vilijonkka-mukista tehtiin salista.
Muumimukin lähtöhinta oli kaksituhatta euroa. Ennen huutokaupan käynnistymistä mukista oli tehty 4 500 euron ennakkotarjous.
Huutoja Vilijonkka-mukista tehtiin niin salista kuin etäältä puhelimitse. Lopulta Maskusta huutokauppaan saapuneen Alyona Juntusen 6 100 euron huuto jäi viimeiseksi. Lopullisen vasarahinnan päälle tulee vielä provisiot ja lisämaksut.
– Mä ajattelin, että kymppitonni on mun maksimi, mitä mä voin tästä maksaa, mutta onneksi tuli pikkuisen halvemmaksi, muumimukeja keräilevä Juntunen totesi Ylen haastattelussa.
Antiikinkeräilijältä Turengin huutokauppakeskukseen kolme viikkoa sitten päätynyt muki veti paljon yleisöä huutokauppakeskukseen.
Tekniset ongelmat haittasivat huutokauppaa
Huutokauppa keskeytyi useaan otteeseen tietoteknisten ongelmien vuoksi. Yhdeksi syyksi kerrottiin linkkitornin kaatuminen.
– Ilmoja pidellyt, taitaa tulla hyvä käpyvuosi, hymähti huutokauppameklari Petri Vuorinen.
Todellinen syy saattoi olla huutokaupan palvelimien ruuhkautuminen suuren suosion vuoksi. Joka tapauksessa hieman ennen muumimukin myyntiä huutokaupassa siirryttiin hetkeksi dokumentoinnissa kynään ja paperiin.
Muumimukin tullessa vuoroon tietotekniikka oli saatu taas kuntoon.
Avustusjärjestöt toivovat pikaista apua Syyrian koillisosassa, kurdialueella sijaitsevalle al-Holin pakolaisleirille. Leirille on sijoitettu terroristijärjestö Isisin taistelijoiden perheenjäsenet.
Leirillä on runsaat 70 000 ihmistä, mikä on liian suuri määrä leirin ja siellä toimivien avustajien resursseille. YK:n arvion mukaan 92 prosenttia leirin asukkaista on naisia ja lapsia.
Asukkaat tuotiin leirille Kaakkois-Syyriasta, Baghouzin kylästä, missä Isisin taistelijat kävivät viimeiset katkerat taistelunsa ennen kuin piiritetty joukko nujerrettiin lopullisesti.
Isis-taistelijat ovat lähes kaikki kuolleet. Taistelijoiden vaimot ja lapset kuljetettiin al-Holiin, 240 kilometrin päähän. Uupuneille ihmisille matka oli raskas ja satojen ihmisten kerrotaan kuolleen matkan varrella.
Yle Uutisgrafiikka
Terroristijärjestö Isis on muodostunut symboliksi äärimmäiselle pahuudelle ja julmuudelle. Tästä syystä Isis-taistelijoiden perheenjäsenille on vaikea saada minkäänlaisia palveluita.
Sairaanhoidon resurssit eivät riitä
Sodan jaloissa vuosia viettäneet naiset ja lapset tarvitsisivat kuitenkin monenlaista apua. Kaikkein akuutein on terveyspalveluiden tarve.
Al-Hol sijaitsee Hasakan kaupungin lähellä. Hasakan alueen sairaalat ovat ylikuormittuneet pakolaisista, joiden vammat ja sairaudet vaativat välitöntä hoitoa.
Hoitoa ei kuitenkaan ole lainkaan tarpeeksi tarjolla. Uutistoimisto Reutersin toimittaja on käynyt katsomassa hoitotilannetta sairaaloissa.
Toimittajan mukaan vakaviakin tapauksia joudutaan käännyttämään pois, kun vielä vakavampia on hoitajien edessä yllin kyllin.
Eräs äiti kertoi, ettei henkilöstö ehtinyt auttaa hänen puolivuotiasta vauvaansa, jolla oli sijoiltaan mennyt lonkka. Toinen nainen yritti turhan saada kipulääkettä, sillä räjähdys oli työntänyt metallikappaleen hänen kätensä rystysten sisään.
Sairaalassa oli lukuisia nuoria, joilta oli amputoitu jäseniä, samoin kuin naisia, jotka kärsivät ampuma- ja sirpalehaavoista. Sairaaloissa on myös paljon nälkiintyneitä lapsia ja lapsia, joiden kasvu on kärsinyt ravintopulan takia.
Mihin pakolaiset voidaan siirtää?
Al-Holin leirissä on YK:n tietojen mukaan taistelijoiden perheenjäseniä kaikkiaan 43 maasta. Kokonaan ilman vanhempiaan jääneitä lapsia on satoja.
Seutu on kurdihallinnon hoidossa. Kurdiviranomaiset painottavat, etteivät he voi ylläpitää suurta pakolaisleiriä loputtomiin. He toivovat, että asukkaat siirrettäisiin muualle.
Kansainvälinen Punainen risti vetoaa pakolaisten lähtömaihin, että ainakin orpolapset otettaisiin takaisin. Heille yritetään löytää sukulaisia, jotka voisivat ottaa lapset hoiviinsa.
Kun lasten henkilöllisyys on selvitetty, Punainen risti ottaa yhteyttä kyseisen maan viranomaisiin, jotta lapsi voitaisiin siirtää sukulaisilleen, kertoo järjestön johtaja Peter Maurer Time-lehden haastattelussa.
Sekasortoisen Libyan valtion hallinnon mukaan ainakin 21 ihmistä on kuollut ja 27 haavoittunut taisteluissa pääkaupungin Tripolin liepeillä. Maanantaipäivänä hallinto nosti arvionsa kuolonuhrien määrästä 32:een.
Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo on vaatinut taistelujen välitöntä lopettamista.
Kapinallisjoukot ovat edenneet päällikkönsä Khalifa Haftarin johdolla idästä kohti pääkaupunkia tavoitteenaan vallata se.
YK:n tukeman hallinnon pääministeri syyttää Haftaria vallankaappausyrityksestä. Venäjä ja Egypti puolestaan tukevat Haftarin pyrkimyksiä.
Yleisradioyhtiö BBC:n mukaan viikonlopun taisteluissa sai surmansa sotilaiden lisäksi ainakin Punainen puolikuu -järjestön lääkäri. Haftarin mukaan kapinalliset ovat menettäneet 14 taistelijaa.
Jo ennestään kaoottisessa tilassa olevan Libyan pelätään ajautuvan täysmittaiseen sisällissotaan. Levottomuudet ovat jatkuneet vuodesta 2011 lähtien.
Käsiala on hieman haparoivaa ja lapsenomaista, mutta kirjeessä on varsin juhlava sävy.
– Olen saanut arkistoonne 318 liuskaa Suomen romaniheimon aarteita. Se on sinänsä pieni määrä, mutta siinä pakassa on osa Suomen vaeltajaheimon arvoituksellista sydäntä. Se sydän on ollut vaarassa joutua haudatuksi unhon multaan, ja ilman sydäntä ei mikään kansa eikä heimo voi elää.
Näin kirjoittaa itseoppinut kansanperinteenkerääjä Matti Simola kirjeessään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran eli SKS:n kansanrunousarkistolle vuonna 1957. Simola lähetti vuosina 1957–1978 arkistolle satoja sivuja muistiinpanoja, joissa hän kuvaa muun muassa romanien mytologisia kertomuksia, sananlaskuja, tapakulttuuria, luontosuhdetta ja sivullisuuden kokemusta.
SKS:n arkistotutkijan Risto Blomsterin mukaan aineistokokonaisuus on suuri arvoitus, jossa riittää arvioitavaa vielä pitkään.
– Olen kirjoittanut kaikki hänen tekstinsä puhtaaksi ja tehnyt niistä yhden tieteellisen artikkelin, mutta vieläkin tuntuu, että tässä ollaan vasta ymmärryksen esiporteilla sen suhteen, mistä kaikesta niissä oikein on kyse.
Perinteenkerääjä jo kuusivuotiaana
Matti Simola syntyi Pöytyällä vuonna 1926. Hän oli itseoppinut perinteenkerääjä, joka kertomansa mukaan teki romaniväestöön liittyviä päiväkirjamerkintöjä jo kuusivuotiaana.
Simola ei itse ollut romani, mutta hän tutustui romaniväestöön jo pikkupoikana kiertäessään isänsä mukana kaupantekomatkoilla.
Simolan isä oli ennen 1930-luvun lamaa taannut tuttaviensa velkoja ja joutui niistä myöhemmin talousvaikeuksiin. Hän joutui luopumaan majatalon pitämisestä ja ryhtyi hankkimaan perheelleen elantoa kiertävänä kaupustelijana.
Perhe muutti usein, ja isä teki kauppamatkoja eri puolille Suomea. Näillä matkoilla myös Matti Simolan tuntemus, kiinnostus ja kiintymys romaneja kohtaan syvenivät.
Kiertävien romanien tavoin Simola ehti elämänsä aikana asua eri puolilla Suomea: hän oli kirjoilla ainakin Pöytyällä, Kaarinassa, Metsämaalla, Ypäjällä, Säkylässä, Somerolla ja Paimiossa.
Tarkempia tietoja Simolan elämästä ja liikkeistä on vaikea saada, sillä hän eli elämäänsä varsin matalalla profiililla. Simolan siskontytär ei halunnut antaa haastattelua tätä juttua varten, koska hän arvelee, että Simola itse ei ollut kiinnostunut julkisuudesta.
Myös Simolan ainutlaatuiset romaniperinnemuistiinpanot olivat pitkään vain hänen päiväkirjojensa kätköissä. Sinne ne olisivat todennäköisesti myös jääneet, ellei onnekas sattuma olisi puuttunut peliin.
Yli 20 vuotta kestänyt arkistoyhteistyö
Vuonna 1957 Simola päätti tuttavansa, opetusneuvos Matti Kähärin suosituksesta ottaa yhteyttä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan ja tiedustella, olisiko kansanrunousarkistolla kiinnostusta hänen kirjoituksiaan kohtaan.
Kirjeen yhteyteen Simola liitti kirjaamiaan arvoituksia, sadun, mietelmän, sananlaskun sekä "muutaman sanan sällien kieltä".
Matti Simola alkoi postittaa muistiinpanojaan SKS:n kansanrunousarkistoon vuonna 1957. Tarkoitusta varten hän tilasi tiedeakatemian keräilytoimistosta paperia.SKS Kansanrunousarkisto
Arkistossa työskennellyt Lauri Simonsuuri piti kirjoituksia arvokkaina. Hän kertoi vastauskirjeessään, ettei seuran arkistossa ole minkäänlaista romanien perimätietoa. Tästä kirjeenvaihdosta alkoi yli 20 vuotta kestänyt yhteistyö, josta arkisto maksoi Simolalle myös korvauksia.
Oli enemmän tai vähemmän sattumaa, että Simola päätti lähettää tekstejään arkistolle. Hän ei missään elämänsä vaiheessa nostanut esille tekemisiään, eikä Risto Blomsterin arvion mukaan edes monet Simolan läheiset tai tuttavat tienneet tämän harrastuksesta.
Vielä suurempana sattumana voidaan pitää sitä, että ensimmäisen kirjeen luki Lauri Simonsuuren kaltainen henkilö, joka suhtautui sirpaleiseen materiaaliin kiinnostuksella ja kunnioituksella.
Simolan "oudot" kirjoitukset keruun lähtökohdaksi
Matti Simolaa voidaan pitää uranuurtajana romaniperinteen keruussa Suomessa. Kun SKS:n arkistossa alkoi systemaattisempi romaniperinteen keräystyö 1960-luvun lopulla, Simolan aineistot otettiin kenttätöihin lähteneiden kerääjien lähtökohdaksi.
– Niiden pohjalta tehtiin kysymyslistoja ja temaattisia luetteloita, mutta vastaukset kentällä olivat usein tyrmistyneitä ja hämmentyneitä, että ei tuo sanonta ainakaan täältä meiltä ole, Risto Blomster sanoo.
Tämän vuoksi Simolan kirjoituksia on pidetty tutkijapiireissä hieman outoina ja osin epäluotettavina.
Blomsterin mukaan tähän on kuitenkin looginen syy. Simola keräsi aineistoa ympäri Suomea aina Utsjoelta Helsinkiin ja Ahvenanmaalta Karjalaan. Hän liikkui erityisesti kauppaa tekevien ja paikkakuntaa vaihtavien romanien matkassa.
– Nämä myöhemmät kerääjät ovat siis todennäköisesti kysyneet vaikkapa Pohjanmaalla Karjalan romanien perinteisiin liittyviä asioita, eivätkä länsisuomalaiset romanit ole välttämättä tunnistaneet Karjalan alueen nimiä, paikkoja tai sanontoja. Epäilemättä siitä syntyy vähän outo leima ja ajatus.
Lisäksi osa Simolan jututtamista romaneista on ollut Suomeen siirtyneitä venäläis- ja unkarilaistaustaisia romaneita, jolloin osa kerronnan teemoista on sijoittunut Suomen rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi maininnat tanssivista karhuista ja kattilanpaikkaajista viittaavat kalderash-romaniryhmän tarinaperinteeseen.
Tutkija Risto Blomster tuntee Matti Simolan romaniperinnekokoelman läpikotaisin.Vesa Marttinen / Yle
Yhtäläisyyksiä J. K. Harjun kanssa
Matti Simolan keruutyöstä tulee väistämättä mieleen paremmin tunnettu itseoppinut perinteenkerääjä Johan Knut Harju (1910–1976), joka teki keruutyötään kaltaistensa Helsingin kodittomien alkoholistien parissa.
Siltojen alusten Bukowskiksikin kutsuttu Harju keräsi laajat kansanperinteen kokoelmat 1960–1970-luvuilla pääkaupunkiseudun alkoholisteilta, yömajojen asiakkailta ja katujen kulkijoilta, joiden joukossa oli myös romaneja.
Risto Blomsterin mukaan Harjun tuotannossa romaniteema on vain pieni sivujuonne: kirjoituksissa on kyllä kohtaamisia romanien kanssa ja joitain yksittäisiä romanitaustaisia tiedonantajia, mutta keskeisempi yhtäläisyys on molempien kerääjien ei-akateeminen tausta.
– Molemmat toimivat instituutioiden ja järjestäytyneen kansanperinteen ulkopuolella, vaikka jossain vaiheessa he saivatkin SKS:n arkistosta ohjeita ja papereita. Aineistot ovat molemmilla monenlaisia ja monentasoisia, ja he ovat päässeet kiinni asioihin, jotka ovat ainakin siinä vaiheessa olleet arkistolle ja tutkijapiireille tuiki tuntemattomia.
Somerolla 1956 kirjattu "Laulu herroille tumman pojan suusta" ottaa kriittisesti kantaa Pietari Brahen 1600-luvulla antamaan asetukseen, jonka mukaan kaikki Suomen alueella liikkuvat romanit haluttiin koota asumaan Pielisjärven seudulle. Vesa Marttinen / Yle
Kiertävien romanien viimeisten hetkien tallentaja
Risto Blomsterin mukaan Simolan kokoelma avaa romanitutkimukseen monia tärkeitä näkökulmia.
– Simolan ajoitus romaniperinteen keruuseen oli siinä mielessä osuva, että hän oli kokijana, kirjurina ja tulkkina todistamassa niin sanotun kiertämisen ajan viimeisiä hetkiä.
Simolan tarkkailemalle ajanjaksolle osuu keskeisiä yhteiskunnallisia muutoksia, jotka vaikuttivat kiertävien romanien elämäntyyliin.
Sodan jälkeen merkittävä osa Karjalan romaneista joutui muiden evakkojen tavoin asettumaan uusiin elinympäristöihin. Samoihin aikoihin pientilat alkoivat muuttua kannattamattomiksi ja väestö muutti entistä kiivaammin työpaikkojen perässä kaupunkeihin.
Teollistuminen, maatalouden koneistuminen ja kauppaverkoston tihentyminen veivät pohjaa vanhoilta toimeentulokeinoilta samalla, kun maaseudun talot olivat yhä vastahakoisempia ottamaan vastaan tuttujakaan romaneja.
Romanit alkoivat pyrkiä maanviljelijöiden taloista omiin asuntoihin, mutta muutos oli hidas ja alkuvaiheen asunnot usein alkukantaisia.
Vuonna 1954 noin neljännes Suomen romaneista asui kaupungeissa. Suurimmat kaupunkiasutukset olivat siirtokarjalaisten asuttamia teltta- ja hökkelikyliä ja vanhoja junavaunuja Helsingissä, esimerkiksi Puistolan, Malmin, Tapanilan ja Mäkkylän alueilla.
1960-luvulta alkaen Suomen romanit alkoivat saada pysyviä asuntoja Suomessa. Romaninainen ja pieni lapsi kuvattuna Länsi-Pasilassa Hertankatu 3:n portailla kesäkuussa 1971.Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo
Postia Sylvi Kekkoselle
Simolan kirjoituksia lukiessa tulee pohdittua myös hänen motiivejaan. Mistä kumpusi niin palava kiinnostus romaniväestöä kohtaan? Mikä sai hänet jatkamaan yhteistyötä arkiston kanssa yli kahden vuosikymmenen ajan?
Tutkija Risto Blomster esittää tähän kolme keskeistä syytä. Näistä ehkä tärkein on Simolan kirjeessään kuvaama "vaara vaeltajaheimon arvoituksellisen sydämen hautautumisesta unhon multaan".
Jossain määrin merkittävä motivaattori on ollut myös raha: SKS palkitsi Simolan hänen kirjoituksistaan yhteensä kymmenen kertaa. Korvaukset olivat tuhansien markkojen suuruisia, epäilemättä merkittäviä ansionlisiä sekatyömiehen elämässä.
Kolmas syy löytyy Simolan kirjoituksista hetkittäin pilkahtavina pieninä vihjeinä. Hän on omalla toiminnallaan pyrkinyt lisäämään pääväestön ymmärrystä romaneja kohtaan.
Tästä hyvänä esimerkkinä käy yhtenäinen käsikirjoitus, jonka Simola toimitti vuonna 1964 presidentinrouva Sylvi Kekkoselle. Kirjoitus kulkee nimellä "Romanitarinoita. Kirjoitettu valkolaisille, jotta he voisivat paremmin ymmärtää keskuudessaan eläviä romaneja".
Risto Blomster arvelee, että tässä otsikossa kiteytyy keskeinen syy, miksi Simola on muistiinpanojaan niin vimmatusti tehnyt.
– Uskoisin, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat olleet asiaan paneutuneen ihmisen vilpitön tahto.
Kirjoituksen lähteinä on käytetty haastattelun lisäksi Risto Blomsterin ja Kati Mikkolan artikkelia "Kohtaamisia tien päällä ja arkistossa. Työmies Matti Simolan romaniperinneaineistot", joka julkaistiin Kalevalaseuran vuosikirjassa vuonna 2018. Toinen kirjallinen lähde on dosentti Panu Pulman päätoimittama "Suomen romanien historia" (SKS 2012).
Heli Siirilä haaveili pitkään maaseudulla asumisesta.
Vaasassa asunut projektipäällikkö tykästyi keskipohjalaiseen 4 000 asukkaan Kaustisen kuntaan ja löysi sieltä ilmaisen etätyötilan. Päätös oli helppo.
– Alussa ilmainen tila oli ratkaiseva seikka. Jos siitä olisi pitänyt maksaa, vaikkei vielä tiennyt, miten sopeutuu etätyöhön, kokeilu olisi tyrehtynyt.
Siirilä työskentelee projektipäällikkönä Vaasan yliopiston Levón-instituutissa. Hänen työvälineitään ovat sähköposti, läppäri, kännykkä ja nettikokoukset. Hän onkin tyyppiesimerkki yleistyneestä ilmiöstä.
Toissa vuoden työolobarometri kertoo, että jo 34 prosenttia teki etätöitä satunnaisesti. Viisi vuotta aiemmin luku oli 21 prosenttia. Suurinta etätyön suosio on julkisella sektorilla.
Etätyö on mahdollisuus pienillekin paikkakunnille
Keski-Pohjanmaan liiton tuore projektipäällikkö Maria Timo-Huhtala edistää nyt etätyön leviämistä alueella. Ajatuksen siihen hän sai tyhjästä liikekiinteistöstä Vetelissä. Sinne hän remontoi omalle yritykselleen pari vuotta sitten työtilan, johon mahtuu muitakin pienyrittäjiä.
– Meistä voi tulla etätyömaakunta! Paluumuuttajillekin ajatusta voisi myydä edullisilla ja useilla etätyötiloilla, hyvillä tietoliikenneyhteyksillä ja rauhallisella asuinympäristöllä, sanoo Timo-Huhtala.
Myös satunnaista työvoimaa voi hänen mukaansa koettaa houkutella alueelle.
Etätyön suosion kasvulle on selvät syyt: työn tekemisen murros, teknologian kehittyminen, hyvät yhteydet ja monen lisääntyvä tarve vaikuttaa omiin työoloihinsa.
– Se antaa pienillekin paikkakunnille mahdollisuuksia tarjota tiloja työn tekemiseen mistä päin vain. Silloin ihminen voi asua siellä, missä haluaa ja tehdä työn etänä kasvukeskuksiin.
Seuraa sitä kaipaaville, oma tila rauhaa etsiville
Etätyötilat ovat yleistyneet nopeasti parin vuoden aikana. Niitä voi vuokrata pidempiaikaiseen työskentelyyn tai vaikka vain hetkeksi.
– Myös entiset paikkakuntalaiset, jotka tulevat lomailemaan pariksi päiväksi ovat tiloja kyselleet, vaikka vain päiväksi tai pariksi. Etätyötiloilla voisi houkutella myös paluumuuttajia. Asiantuntijat, tietotyöläiset ja freelancerit voisivat työskennellä missä vain.
Teknologian kehitys on helpottanut etätyön tekemistä.AOP
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalta löytyy jo useasta kunnasta vuokrattavia tai ilmaisia työtiloja. Niitä tarjoavat sekä kunnat että yksityiset.
Yhteisöllisiin työtiloihin hakeutuvat yleensä yksin työskentelevät yrittäjät, jotka haluavat ympärilleen työyhteisön. Usein niissä on avokonttoritila, josta voi vuokrata pöydän ja tuolin.
Moni pitkään yksin työskennellyt hakee myös puuttuvaa työyhteisöä, mutta on yllättäen saattanut saada muutakin.
– Kohtaamista, kahviseuraa ja uusia näkökulmia – mutta sen ansiosta on syntynyt myös yrityksiä ja löytynyt uusia liikekumppaneita, luettelee Mari Timo-Huhtala.
Etätyöpisteistä voi toisaalta saada käyttöön rauhalliseen työskentelytilan. Etätöiden yleistyessä osa ihmisistä tarvitsee työpisteen kodin ulkopuolelta työrauhan takia.
Aloittelevalle yrittäjälle taas etätila tarjoaa edullisen vaihtoehdon aloittaa oma toimisto.
Keski-Pohjanmaallakin tiloille on kysyntää. Kuntien lisäksi yksityiset perustavat vanhoihin liikekiinteistöihin vuokrattavia työtiloja. Parissa vuodessa niitä on perustettu tai perusteilla jo moneen kuntaan.
Maaseudun rauha ja mahdollisuus luontoharrastuksen aloittamiseen ovat mahtavia lisiä Projektipäällikkö Heli Siirilä
Heli Siirilälle etätyötila tarjoaa mahdollisuuden viedä työt kodin ulkopuolelle.
– Ei tule jämähdettyä kotiin. Kun lähtee muualle, niin tapaa muitakin ihmisiä päivän aikana. Onhan täällä myös paremmat yhteydet.
Eniten maaseudulle muuton vaakakupissa painoivat hyvän arjen edellytykset.
– Peruspalvelut ovat lähellä: kauppa, kirjasto ja työyhteisö. Kulttuuritarjonta on huikeaa ja niistä piireistä löysin tärkeän yhteisön. Maaseudun rauha ja mahdollisuus luontoharrastuksen aloittamiseen ovat mahtavia lisiä.
Ähtärin eläinpuiston alueella ulkopuolelta päässyt villi ilves on lopetettu.
Poliisi antoi luvan lopettaa eläimen, kun se tappoi perjantain ja lauantain välisenä yönä kolme kuusipeuraa ja yhden kauriin. Viime yönä se ehti tappaa yhden kauriin lisää, ennen kuin se ehdittiin lopettaa.
Ilves liikkui eläinpuiston alueella hyvin rohkeasti jopa päiväsaikaan. Lähimmillään se liikkui noin kymmenen metrin päässä ihmisistä. Sen arveltiin menettäneen kokonaan luontaisen ihmisarkuutensa.
Kaikkien näiden syiden perusteella poliisi antoi luvan eläimen lopettamiseksi.
