Pyöräkauppiaat näyttävät tänä keväänä satsaavan tosissaan sähköpyörien myynnin kasvattamiseen.

Lehti-ilmoituksissa sähköpyörät ovat esillä näyttävästi ja ostoa harkitseville järjestetään koeajotilaisuuksia grillimakkaroineen ja pullakahveineen.

Näin oli tehty viime perjantaina myös Järvenpäässä. Sää oli viileähkö, mutta kahvin ohella aurinko lämmitti. Ja kuin tilauksesta koepolkijoita varten, myös tori oli lakaistu hiekasta puhtaaksi.

– Jotenkin pyörän vauhti tempaisi mukaansa. Kyllä tällä olisi kiva polkea Tuusulanjärven ympäri, Sirkka-Liisa Hänninen kertoi heti koelenkkinsä jälkeen.

Pirteä ja hymyilevä rouva kokeili ensimmäistä kertaa sähköpyörää ja tuntui aidosti tykästyneen laitteen menohaluihin. Koelenkillä tuli kokeiltua, miten matka joutui, kun nappeja painamalla sai tehoa lisätä tai vähentää mielensä mukaan.

Nykyinen pyörä on keväthuollossa samoin kuin puolisonkin pyörä, mutta kuinka vaikuttikaan, että vanhat pyörät saattavat mennä huollosta suoraan varastoon.

– Kyllä minä uskon, että minun miehellänikin olisi kiinnostusta tähän.

Myynnin tuplaantumista odotetaan

Kahden pyörän kauppa yhden sijasta olisi linjassa myös polkupyöräkauppiaiden toiveiden kanssa. Viime vuonna sähköpyörien myynnin osuus tuplaantui koko polkupyörämyynnin arvosta edellisvuoteen verrattuna.

Jos sama kaava toistuisi tänä vuonna, sähköpyörien myynnin arvo olisi jo puolet kaikesta pyörämyynnistä. Ainakin kauppiaat itse uskovat, että myynnin voimakkaaseen kasvuun on hyvät mahdollisuudet.

– Sähköpyöriä on nyt saatavilla paljon ja kaikenlaisilla varusteilla. Myös pyöräilyn harrastajakunta on laajentunut valtavasti ja se tuo kasvua myös pyörien myyntiin, Urheilun vähittäis- ja tukkukaupan projektipäällikkö Hanna-Liisa Erkheikki kertoo.

Sähköpyörien mallikirjo on todellakin kasvanut vauhdilla. Myös akkujen teho ja kestävyys ovat kasvaneet. Samalla on kehittynyt moottorin tehoa säätelevä elektroniikka. Eräissä malleissa vaihteistokin toimii jo kuin auton automaattivaihteisto.

– Sähkömoottori laajentaa valtavasti pyörän käyttöä kulkuneuvona. Käyttäjä voi valita sopivan tehon olosuhteiden ja oman kuntonsa mukaan. Sähköpyörää ei enää mielletä huonokuntoisten pyöräksi, kuten aiemmin oli vähän tapana tehdä, Erkheikki sanoo.

Hankintatuesta lisävauhtia

Vuosi sitten keväällä liikenneministeri Anne Berner (kesk.) esitti sähköpyörien hankintaan 400 euron tukea. Tuen valmistelu kuitenkin lopetettiin nopeasti, mutta tukilupailut häiritsivät pyöräkauppaa melkoisesti.

Pyöräilijöiden etujärjestö haluaisi tuen viimein toteutuvan. Sähköpyörä on varsin kallis, joten tuki toisi varmasti paljon uusia ostajia. Siitä on näyttöä Ruotsista.

– Olemme esittäneet sähköpyörien hankintatukea, joka olisi enintään tuhat euroa ja 25 prosenttia pyörän hinnasta. Tällainen järjestely tukisi aika hyvin erilaisten pyörien hankintaa. Sillä olisi järkevä tuki myös kansanterveyden ja ilmaston näkökulmasta. Valtio taas saisi rahansa takaisin lisääntyneestä myynnistä kertyvinä arvonlisäveroina, Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen sanoo.

Hän lisää, että Euroopan unionissa on myös meneillään säädösvalmistelu, joka antaisi jäsenmaille mahdollisuuden alentaa sähköpyörien arvonlisäveroa.

Vaihtoehto työmatkoille

Sähköpyöriä markkinoidaan paljon oman auton korvaajaksi työmatkoilla. Polkupyörä onkin järkevä kulkuväline keväästä pitkälle syksyyn.

Muutaman kilometrin työmatkalle sähköpyörä on ehkä turhan kallis ja tarpeetonkin. Matkan pidetessä sähköpyörän edut alkavat kumuloitua, koska sähkömoottorin tuella matkavauhdin voi pitää hyvänä alusta loppuun eikä hiki juuri selkää kastele.

Rahaakin säästyy, ainakin laskennallisesti.

Oletetaan, että ostan 3 000 euron sähköpyörän, jolla ajan 52 kilometrin edestakaisen työmatkani 80 päivänä keväästä syksyyn. Pyörän akun lataaminen maksanee korkeintaan kymmenen senttiä työmatkaa kohti.

Pelkkiin oman auton polttoainekuluihin verrattuna rahaa säästyy vain noin 280 euroa, joten pyörän hankintahinta tulisi maksettua säästöinä takaisin vasta reilussa kymmenessä vuodessa. Ja kai siinä pitää välissä pyörääkin huoltaa ja uusia renkaita ostaa.

Jos auton kuluihin lasketaan mukaan myös esimerkiksi verot, vakuutukset ja huollot, mutta ei pääomakuluja, niin sähköpyörän saa maksetuksi säästöinä jo reilun neljän vuoden aikana.

Aikataulu on suunnilleen sama, jos pyörän käyttöä vertaa työmatkan hintaan julkisilla kulkuvälineillä.

Nopeimmin sähköpyörä tulee maksetuksi, jos vertailu kohdistetaan oman auton käytöstä maksettavaan 43 sentin kilometrikorvaukseen. Silloin laskennallista säästöä kertyy jo lähes 1 800 euroa, joten sähköpyörä tulisi maksetuksi säästöinä vajaassa kahdessa vuodessa.

Matka-aika toki kasvaa jonkin verran, mutta onhan työmatka polkupyörän satulasta koettuna jotain aivan muuta kuin autolla tehtynä – etenkin näin keväisin. Myös luonto ja oma keho kiittävät.

Lisäksi kaikki muut auton korvaavat pyörämatkat olisivat vain lisäsäästö tähän esimerkkilaskelmaan.

Ruotsin sähköpyörätuesta tuli menestys – tavoitteena on lisätä ympäristöystävällistä liikkumista kaikin tavoin

Tasan 50 euroa kilahti mikkeliläisen Ossi Hämäläisen, 70, tilille toissavuonna. Maksajana oli valtio.

– Sanoin että maksakaa jos maksatte, ei niin pienellä summalla ole niin väliä. Se oli ennemminkin kahviraha, ja saihan sillä vähän bensaa autoon, Hämäläinen muistelee.

Hämäläinen vastaa puhelimeen kotitilallaan Hiirolan kylässä. Runsaat 130 vuotta sitten valmistunut Mikkeli–Kuopio-rautatie kulkee aivan vieressä ja halkaisee Hämäläisen pellot kahtia – ja juuri siinä on syy korvaukseen.

Maanmittauslaitoksen väki tarkisti ratalinjauksen ja paljastui, että muutama aari Hämäläisen maata tarvitaankin itse asiassa valtion radanvarsimaaksi.

– Radassa on tällä kohtaa kaarre, ja uudessa mittauksessa se piirrettiin useilla suorilla viivoilla. Siitä se korvattava alue syntyi, pienistä siivuista, Hämäläinen kertoo.

Viiden vuoden urakka, satoja pieniä korvauksia

Hämäläisen nettoama 50 euroa on pieni pala Maanmittauslaitoksen ja Väyläviraston viiden viime vuoden jättiurakassa. Ratalinjaukset ja rajamerkinnät tarkistettiin 5 000 kilometrin matkalta, kun koko rataverkon mitta on 6 000 kilometriä.

Urakka oli perusteellinen: kartoitusryhmät etsivät maastosta kaikki vanhat mittakivet ja -paalut, kunnostivat niistä käyttökelpoiset ja iskivät maahan kymmeniätuhansia uusia merkkejä.

– Lähtötilanne oli se, että suurin osa rajoista oli mitattu vuosina 1860–1910, kun rautatiet rakennettiin. Karkeasti yleistäen voi todeta, että taajamissa ja peltomailla rajamerkit olivat keskimäärin kokonaan hävinneet. Rajojen sijaintiedon tarkkuus oli heikkoa kaikilta osin, johtaja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta sanoo.

Uusien mittausten tuloksena rata-alueille tehtiin satoja levennyksiä. Niistä maksettiin maanomistajille Asmundelan arvion mukaan yhteensä muutamia kymmeniä tuhansia euroja.

Määrä on kuitenkin varsin pieni ajatellen sitä, että moni linja oli alkuperäisessä leveydessään eli vedetty 100–150 vuotta sitten, senaikaisella kalustolla ilman gps-satelliittien apua.

– Korvaukset olivat yleisimmin kymmeniä tai satoja euroja. Tarkkaa työtä oli tehty yli sata vuotta sitten, sanoo käytännön urakoita Keski- ja Itä-Suomessa johtanut Maanmittauslaitoksen tuotantopäällikkö Ilkka Laakso.

Perunamaa siirtyi kirjastomiehelle 700 eurolla

Osa lunasti tarkistettuja alueita itselleen. Näin teki muun muassa pihtiputaalainen kirjastonhoitaja Pauli Palmroos.

Hän lunasti valtiolta noin 15 aarin maapalan, joka oli palasteltu 1950-luvulla radanvartijan perunamaaksi, siis jonkinlaiseksi luontoiseduksi tai sen aikaisilla palkoilla ehkä pikemminkin hengenpitimiksi. Palmroos maksoi maapalasta 700 euroa.

– Lunastus oli karttateknisesti oikeastaan pakko tehdä, muuten kartalle olisi jäänyt hassu kohta. Pala on kiinni kotitilani pellossa ja nyt siis virallisestikin osa sitä, Palmroos kertoo.

– Aluetta on viljelty vuosisatoja ja nyt se on vuokralla. Tämä tarina perunamaasta oli minulle uusi, kiinnostavaa historiaa.

Rata kulkee Jyväskylästä pohjoiseen Haapajärvelle. Se rakennettiin 1950-luvun mittaan suurelta osin työllisyystöinä, lapiovoimin, ja oli jo valmistuessaan ajastaan jäljessä. Henkilöliikenne lopetettiin valtaosalta rataa jo vuonna 1968.

– Minun aikanani siinä ei ole kulkenut henkilöliikennettä, mutta puutavaraa kylläkin, Palmroos sanoo.

Kartoittaja urakasta: Ennen tätä linjattiin maantiet, ja siinä meni 12 vuotta

Kartoittaja Marja Voutilainen vastaa puhelimeen kotisohvaltaan Joensuusta. Hän vietti kolme–neljä viime kesää tarkistaen pohjoiskarjalaisten radanvarsien linjoja satojen kilometrien matkalta.

– Käytännössä käveltiin Kesälahdelta Valtimolle. Se on teitä pitkin noin 270 kilometriä. Siinä meni muutama kesä aika täyspäiväisesti.

Alle sata kilometriä kesässä voi kuulostaa lyhyeltä määrältä. Mutta Voutilaisen ryhmä sananmukaisesti rämpi eteenpäin radanvarsien ruokkoamattomissa ryteiköissä. Autoista ei ollut hyötyä, vaan työ oli käytännössä jalkatyötä.

Alla olevat Pohjois-Karjalan kartoittajien ottamat kuvat näyttävät, millaisissa olosuhteissa työtä tehtiin:

Kartoittajat etsivät rajapyykit maastosta yksi kerrallaan ja mittasivat samalla linjat uusiksi. Suorilla rajapyykkien välillä saattoi olla parikinsataa metriä, mutkissa vain muutamia kymmeniä metrejä. Merkkejä piti etsiä päättelemällä, sillä monet olivat osin tai täysin hautautuneet pehmeään maahan.

– Ne olivat etupäässä uponneet. Osa oli maan päällä, mutta osa piti kaivaa esiin. Sitten esimerkiksi Ilomantsin rata oli pyykitetty ratakiskon pätkillä, joita oli alettu käyttää pyykkeinä 60–70-luvulla. Niitä etsittiin miinaharavilla.

Voutilainen tarpoi halki Suomen rautatiehistorian. Ratojen painopiste rakennettiin aikanaan itään, hallitsija-Venäjän suuntaan. Idän kiskot kulkevat edelleen pitkälti samoilla tsaarinaikaisilla linjauksilla.

– Pääsääntöisesti ne ovat erittäin hyvin mitattuja. Mutta sen huomasi, että tekijöissä on silloinkin ollut eroja. Osa pyykeistä heitti sadan metrin matkalla ehkä metrin–pari, ja osa taas oli mitattu aivan prikulleen, Voutilainen sanoo.

Mutta että monta kesää pusikoissa. Oliko urakka hikisin, jossa 40 vuotta kartoittajana työskennellyt Voutilainen on ollut mukana?

– No ei. Isompi homma oli, kun mitattiin kaikki Suomen rajaamattomat maantiet. Niitä oli pelkästään täällä Pohjois-Karjalassa useampia tuhansia kilometrejä. Se urakka kesti 12–13 vuotta ja saatiin valmiiksi juuri ennen kuin ryhdyttiin tähän ratahommaan.

"Karja kun eksyy kiskoille, niin on jauheliha tarjouksessa"

Mutta palataan vielä Hämäläisten tilalle Mikkelin Hiirolaan.

Toisin kuin Palmroosin tilalla Pihtiputaalla, täällä henkilöjunat kulkevat yhä. Hämäläisten tilan kohdalta poistettiin hiljattain kulkutie kiskojen yli. Nyt toiselle peltopuolikkaalle on kierrettävä muutaman kilometrin lenkki.

– Junien vauhdit ovat koventuneet sataanneljäänkymppiin. Ei uskalleta enää päästää karjaa yöksi ulos. Ne kun eksyvät kiskoille, niin seuraavana päivänä on jauheliha tarjouksessa, Ossi Hämäläinen sanoo.

Vielä 1960-luvun teininä Hämäläinen kulki usein itsekin paikallisjunalla eli "mottijunalla" kaupunkiin. Lähijunat suihkivat suomalaiskaupunkien esikaupungeissa ja naapuripitäjissä laiturilta toiselle. Sitten tulivat autot, ja Hämäläinenkin ajoi kortin.

Nyt aika on vaihtunut. Hiirola on hiljainen, ja asemaa asuttaa hollantilainen kuvataiteilija. Hämäläisen kotitilalla ei ole jatkajaa, mutta Ossi Hämäläinen ei kuulosta kovin huolestuneelta.

– Eihän sitä huomista päivää voi koskaan tietää. Ja luonnonlaki on joka tapauksessa armoton.

Lasipurkissa helmeilevä juoma näyttää epäilyttävältä. Pinnalla kelluu väritön, limainen klöntti. Juoma on kombuchaa, ja pinnalla erottuu sen valmistukseen käytettävä sieni. Tuoksun perusteella juomaa voisi luulla simaksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on sokeroidusta teestä, joka fermentoidaan, eli hapatetaan bakteerien ja hiivan symbioosilla.

Suomalaisen suuhun maku onkin kuin vappupiknikiltä, tutun simainen. Parhaimmillaan maku on pirskahtelevan raikas, mutta tekijästä riippuen se voi olla myös etikkainen tai vähän tunkkainen.

Maku ei välttämättä ole kombuchan paras myyntivaltti. Kombuchaa mainostetaan ennen kaikkea terveysjuomana, vaikka sen terveysvaikutuksista ei ole tieteellisesti tutkittua näyttöä.

Mitään kunnon kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, jolloin todennettuja, uskottavia terveysvaikutuksia ei ole tiedossa. Per Saris, mikrobiologian professori

Kombuchan väitetyt terveysvaikutukset perustuvat sen sisältämiin maitohappobakteereihin eli probiootteihin. Näiden bakteerien vaikutusta suolistomikrobiston tasapainoon tutkitaan paljon.

Kuluttajille maitohappobakteerien käyttö on tuttua useista hapanmaitotuotteista, kuten piimästä ja muista hapattamalla valmistetuista elintarvikkeista.

Terveysvaikutuksista kaivataan vielä tarkempaa tutkimusta

Kombucha ei ole mikään uusi keksintö. Sen historia yltää parin tuhannen vuoden taakse Aasiaan. Maailmalla kombuchaa on juotu jo vuosia, mutta Suomessa juoma löysi kuluttajat toden teolla viime syksynä.

Suurimman nosteensa juoma tuntuu saaneen tämän vuoden puolella, kertovat jälleenmyyjät.

Superfood-brändi Puhdistamo tuntuu iskeneen kultasuoneen juuri oikealla hetkellä. Puhdistamo myy suurimman osan kaikista Suomen kombuchoista.

Nuoriso googlaa, miten tehdään limaa. Tämä on vähän kuin aikuisten versio siitä. Anna Mäkipää

Helsingin yliopiston mikrobiologian osaston professori Per Saris muistuttaa, että kombucha-juomia on niin monia erilaisia, että yhden juoman tutkimuksista ei voida yleistää tuloksia.

– Mitään kunnon kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, jolloin todennettuja, uskottavia terveysvaikutuksia ei ole tiedossa.

Elintarvikkeiden sisältämien maitohappobakteerien kohdalla ei myöskään olla varmoja, säilyvätkö bakteerit suolistoon saakka.

– Jos juoma sisältää bacillus-itiöitä, ne säilyvät kyllä suolistoon juotunakin. Jos juomassa on paljon probioottia, riittävä määrä saattaa säilyä vatsalaukusta läpi suolistoon voidakseen tuoda siellä terveysvaikutuksen.

Probioottien käyttöä on myös kyseenalaistettu. Israelissa tehtyjen suolistokokeiden perusteella monien ihmisten elimistö estää tavallisimpia probiootteja asettumasta ruoansulatuskanavaan.

Toisaalta kombuchaa on juotu satojen vuosien ajan. Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen totesi Helsingin Sanomissa (maksullinen artikkeli), ettei kombuchan juomisesta ole ainakaan haittaa.

Kombuchaa kotikeittiössä

Juoman suosio on saanut sienijuomat muhimaan myös kotikeittiöissä. Sieniä annetaan, vaihdetaan ja myydään kombuchaan hurahtaneiden someryhmissä ja niitä voi hankkia myös kaupoista, ainakin ekokaupoista.

Turkulainen Anna Mäkipää on valmistanut kombuchaa kotonaan jo kymmeniä litroja. Viime syksynä hankittu sieni on hänellä edelleen ja Mäkipää on jakanut siitä osia myös ystävilleen.

Mäkipää ei syö sieniä, mutta kombuchaa hän ei kavahda.

– Kun muutimme yhteen kumppanini kanssa hän epäili, onko hyvä idea asua tällaisten sienten kanssa.

Sienet ovat pysyneet astioissaan, mutta kerran Mäkipää huomasi sienen liikkuneen pohjalta puoliväliin purkkia. Hän naurahtaa, ettei tiedä miten ja miksi sieni liikkui itsekseen, mutta vielä se ei ole kävellyt vastaan.

Mäkipää nauraa, että kombuchan kanssa puuhastelu on kuin aikuisten limaleikki.

– Nuoriso googlaa, miten tehdään limaa. Tämä on vähän kuin aikuisten versio siitä.

Mäkipää maistoi ensimmäisen kerran kombuchaa Livonsaaren yhteisökylässä Naantalissa ja ihastui sen makuun. Hän haki tietoa juomasta netin kautta ja löysi myös kauhutarinoita. Kombuchan vaikutuksia, hyvässä tai pahassa, ei ole pystytty täysin todentamaan.

Mäkipää uskoo piristävän vaikutuksen tulevan osittain juomaan käytetyn teen kofeiinista.

– Kombuchan on sanottu lisäävän vastustuskysyä. En ole ollut kipeänä, mutta ei voi tietää, mistä se sitten johtuu.

Hapattamalla valmistetussa juomassa on alkoholia prosentin verran. Humalaan sillä ei itseään kuitenkaan saa.

Valmistajalla noin miljoonan pullon jono

Soittokierros varsinaissuomalaisiin marketteihin osoittaa, että kombucha katoaa hyllyiltä melko vikkelästi kuluttajien käyttöön. Joskus juoma loppuu kesken.

Saatavuudessa on ollut jonkin verran eroja. Toiset myymälät joutuvat tyytymään satunnaisiin eriin, toisissa juomaa on riittänyt hyvin.

Se on pantu merkille, että menekki on selvästi noussut viime kuukausien aikana, vaikka useassa myymälässä juomaa on ollut saatavilla jo viime kesästä. Puhdistamo otti mainoskasvokseen Mikael Gabrielin, mikäilmeisesti toimi, sillä marketeissa huomattiin juoman kysynnän nousseen markkinointikampanjan käynnistyttyä.

Soittokierroksella marketteihin moni kauppias tai osastovastaava kertoi, että enemmänkin kombuchaa myytäisiin, jos olisi, mitä myydä. Pienemmissä kaupoissa Turun keskustan ulkopuolella menekin kasvu on huomattu, mutta juomia riittää vielä halukkaille.

Kasvanut menekki on aiheuttanut ainakin kombuchan valmistajalle huolia. Puhdistamon myynti- ja markkinointijohtaja, osakasyrittäjä Joni Inkinen kertoo, että tällä hetkellä kombuchasta on miljoonan pullon tilausjono.

– 200 000–300 000 pulloa menee heti valmistuttuaan. Helpotusta saamme jo tämän vuoden puolella, mutta tällä hetkellä tilanne on armoton, Inkinen kertoo.

Kun myyntimäärää verrataan esimerkiksi kolajuomien myyntiin, kombuchasta ei ole vielä kilpailijaksi, mutta kiri on jo alkanut. Esimerkki suuren varsinaissuomalaisen Citymarketin myynnistä: kolajuomia myydään kahden pullon pakkauksissa reilut 6 000 litraa kuukaudessa – ja tähän on lisättävä vielä yksittäisten pullojen myynti. Kombuchaa kyseisessä marketissa myydään samassa ajassa 2 000 puolen litran pulloa.

Juhlapyhät nostavat kolajuomien myyntiä entisestään. Jälleenmyyjien mukaan kombucha kilpailee myynnissä tällä hetkellä kookosveden kanssa.

Hyvinvoinnista tuli trendikästä

Mikä nosti maailmalla jo suurimman hypetyksen kokeneen juoman suosioon Suomessa vasta nyt? Sitä on myyty ja tehty itsekin jo vuosia, mutta vasta nyt tuntuu, että siitä puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Muut Pohjoismaat eivät tunnu tarttuneen hypetykseen vieläkään.

Puhdistamon Joni Inkinen uskoo, että ajoitus oli yksi suurista tekijöistä. Hyvinvointia edistävät tuotteet kiinnostavat.

– Halutaan juomia, joilla on terveysvaikutuksia ja jotka myös maistuvat hyvältä.

Yle kirjoitti viime syksynä, miten kansainvälinen hyvinvointitrendi näkyy myös suomalaisten juomavalikoimassa.

Kotikeittiössään kombuchaa valmistava Anna Mäkipää uskoo juoman nostavan suosiotaan kesää kohti mentäessä.

– Odotan jo kesää kombuchan kanssa. Se on varmasti kiva kesäjuoma maistella tuossa ulkona, omenapuun alla.

Aiheesta voi keskustella kommenttikentässä kello 20:een saakka.

Lue lisää:

Wellness on hyvinvointia pursuava elämäntyyli, josta halutaan viestiä myös muille – väittelijä: "Alexander Stubb oli aikaansa edellä"

Kola maistuu taas suomalaisille – sokerittoman kolan suosio on ohittamassa sokerisen

Huhtikuun alku on ollut ennätyksellisen lämmin, mutta sää keikahtaa alkuviikosta täysin. Ajokeli voi muuttua keskivaiheilla maata jopa vaaralliseksi, kun taivaalta tulee lunta ja räntää. Pohjoistuulen ennustetaan yltyvän myrskylukemiin asti.

– Maanantaista keskiviikkoon on kurjaa ja sateista. Sen jälkeen kylmenee, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Sateet saapuvat ensi yönä. Ensin on luvassa vettä, mutta myöhemmin tulee myös räntää ja lunta. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen keskivaiheille voi tulla alkuviikolla jopa 15–30 cm lunta. Lunta voi tulla niin paljon, että se mahdollisesti aiheuttaa tykkyvahinkoja puille.

Maanantaina ajokeli on huono maan keskivaiheilla Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata myöten. Tiistaina ajokeli huononee myös Etelä-Suomessa. Ilmatieteen laitoksen varoitukset löytyvät täältä.

Luvassa on myös voimakkaita tuulia. Pohjoisilla ja läntisillä merialueilla tuuli voi voimistua paikoin myrskylukemiin. Tiistaina tuuli voi olla maa-alueilla Satakunnasta ja Pohjanmaalta Kainuuseen ulottuvalla alueella puuskissa jopa 20 metriä sekunnissa.

Keskiviikon jälkeen lämpötila putoaa

Sateet ja tuulet siirtyvät maamme itäpuolelle vasta keskiviikkona illalla. Sen jälkeen sää kylmenee ja lämpötila on tavanomaista matalammalla.

– Jos normaalisti tähän aikaan lämpötila on 6–7 asteen tienoilla, niin loppuviikosta on useampi aste kylmempää, sanoo Huutonen.

Säässä tapahtuu siis täyskäännös. Huhtikuun alku oli Ilmatieteen laitoksen mukaan Helsingin Kaisaniemessä lämpimin sataan vuoteen.

Eilen mitattiin kevään lämpöennätys Porissa, jossa lämpötila nousi yli 15 asteen. Kevään tulo työllisti myös pelastuslaitoksia, sillä Etelä-Suomessa oli eilen useita maastopaloja. Valtaosa niistä oli saanut alkunsa roskien polttamisesta.

Lue lisää:

Turun Sanomat: Ruohikkopalovaroitus voimassa, roskien polttamisesta jo useita maastopaloja – Palomestari: "Tässä ei ole enää mitään järkeä"

Virossa on syntynyt yllättäen hallitussopu, kun kolme puoluetta – Keskusta, oikeistolainen Isänmaa ja oikeistopopulistinen Ekre – julkistivat yhdessä laatimansa hallitussopimuksen.

Sopimuksen mukaan hallituksen johdossa jatkaa keskustapuolueen puheenjohtaja Jüri Ratas. Ratas on toiminut Viron pääministerinä vuodesta 2016.

Talousministeriksi on nousemassa keskustapuolueen Taavi Aas, sisäministeriksi Ekre-puolueen johtaja Mart Helme, valtiovarainministeriksi tämän poika, toinen Ekre-politiikko Martin Helme, puolustusministeriksi Isänmaa-puolueen Jüri Luik ja oikeusministeriksi Isänmaa-puolueen Raivo Aeg.

Reformipuolueen Kallasta oli povattu pääministeriksi

Maaliskuun parlamenttivaalien jälkeen Virossa pidettiin varmana, että vaalit voittaneesta reformipuolueesta tulee uusi pääministeripuolue ja sen johtajasta Kaja Kallaksesta Viron uusi pääministeri.

Yllättäen toiseksi eniten ääniä saanut keskustapuolue aloitti kuitenkin hallitusneuvottelut konservatiivisen kansanpuolueen Ekren ja kansallismielisen, oikeistolaisen Isänmaa-puolueen kanssa.

Keskustapuolueella, Isänmaalla ja Ekrellä on enemmistö parlamentin 101 paikasta – yhteensä 57 edustajaa.

Yhdessä nämä kolme puoluetta siis pelasivat vaalivoittajan ulos hallituksesta.

Avainasemassa oli Isänmaa-puolue, jolla on parlamentissa kaksitoista paikkaa. Jos se olisi suostunut reformipuolueen ehdottamaan hallitusyhteistyöhön, Viroon olisi syntynyt reformipuolueen, Isänmaan ja sosiaalidemokraattien muodostama hallitus.

Venäjänkieliset ja kulttuuriväki vastustavat

Keskustan, Ekren ja Isänmaa-puolueen yhteishallitus yllätti monet etenkin siksi, että keskustapuolue on perinteisesti ollut venäjänkielisen kansanosan suosiossa. Ekre taas tunnetaan vahvasta Venäjä-vastaisuudestaan.

Ekre on ajanut koulutuksen muuttamista Virossa kokonaan vironkieliseksi, kun taas keskustapuolue puolusti vaaleissa venäjänkielisten oikeutta saada opetusta omalla kielellään.

Monet Viron venäjänkielisistä kokevat nyt Jüri Rataksen pettäneen heidän luottamuksensa.

Mielipidemittausten mukaan keskustapuolueen kannatus onkin laskenut vaalien jälkeen selvästi.

Myös keskustapuolueen sisällä kuohuu. Etenkin puolueen "venäläissiipi" on vastustanut äänekkäästi Ekren kanssa muodostettavaa hallitusta. Puolueen nuori, nouseva tähti Raimond Kaljulaid ilmoitti eroavansa puolueesta.

Joidenkin analyysien mukaan uusi hallitus on Jüri Ratakselle poliittinen itsemurha.

Myös kulttuuriväki vastustaa uutta hallitusta. Sosiaalisessa mediassa on käynnissä liike avoimemman ja kansainvälisemmän Viron puolesta vastalauseena uudelle konservatiivihallitukselle.

Sopimus ennustaa konservatiivista hallituskautta

Ensimmäistä kertaa hallitukseen nouseva Ekre-puolue tunnetaan ennen kaikkea maahanmuuttokriittistä kannanotoistaan sekä konservatiivisesta perhepolitiikastaan. Puolueen mielestä avioliitto pitää säilyttää miehen ja naisen välisenä ja abortit pitäisi kieltää.

Politiikan tutkijat Virossa pelkäävät nyt, että populistinen retoriikka normalisoituu ja leviää myös muihin puolueisiin ja Viron yhteiskuntaan laajemminkin.

Uuden hallituksen julkaisemassa sopimustekstissä onkin maahanmuuttokriittinen ja konservatiivinen sävy.

Hallitus aikoo seurata tarkasti Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta. Viron maahanmuuttopolitiikka pysyy jatkossakin tiukkana.

Rajavalvontaa tullaan tehostamaan ja puolustusvoimille luvataan vähintään kaksi prosenttia Viron bruttokansantuotteesta. Maassa laittomasti oleskelevia tullaan kontrolloimaan entistä tarkemmin.

Sopimuksessa hallitus esittää myös lisäävänsä kansanäänestyksiä ja laillistavansa kansalaisaloitteiden tekemisen.

Yksi hallituksen suunnittelemista kansanäänestyksistä koskee avioliittolakia. Samaa sukupuolta olevat eivät saa Virossa rekisteröidä parisuhdettaan.

Tilanne voi vielä elää

Reformipuolueen johtaja Kaja Kallas aikoo vielä äänestyttää parlamentilla oman hallituspohjansa luottamuksen. Hän on neuvotellut vähemmistöhallituksesta sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa.

Kallas on kuitenkin kommentoinut Viron medialle pitävänsä nousuaan pääministeriksi tässä tilanteessa erittäin epätodennäköisenä.

Lue myös:

Viron reformipuolue yllättyi vaalivoitosta – hallitusneuvotteluista on tulossa tiukat

Äärioikeistopuolueelle ennustetaan Virossa vaalivoittoa – Tutkija: "Suomessa yhtä avointa rasismia tuskin hyväksyttäisiin"

Britannian EU-vastaisimman ryhmittymän, European Research Groupin kärkinimi Jacob Rees-Mogg on tuskastunut, kun Britannian ero EU:sta on mutkistunut.

Brittihallitus on jo saanut eroon jatkoaikaa 12. huhtikuuta saakka ja pääministeri Theresa May pyytää vielä lisäaikaa kesäkuun loppuun saakka.

Rees-Mogg pelkää, että koko brexit epäonnistuu ja Britannia jää unionin jäseneksi.

Sky News -TV-kanavan haastattelussa Rees-Mogg purki tuntojaan ja arvosteli rajusti pääministeriä.

Hän sanoi Britannian tekevän kaikkensa haitatakseen EU:n päätöksentekoa, jos se joutuu jäämään unioniin.

– Jos meidät pakotetaan jäämään, meistä tulisi mahdollisimman hankala jäsenmaa.

Britannia muun muassa estäisi EU:n rahoituskehyksen hyväksymisen veto-oikeudellaan, Rees Mogg uhosi. Rahoituskehykset laaditaan seitsemän vuoden ajalle ja ne syntyvät yleensä pitkällisten neuvottelujen tuloksena.

Muut brittikansanedustajat eivät vielä ole kertoneet, yhtyvätkö he euroskeptisen kollegansa ajatuksiin.

Rees-Mogg on myös hyvin tyytymätön hallituksen ja työväenpuolueen brexit-neuvotteluihin. Niissä yritetään löytää eroratkaisu, jonka parlamentin enemmistö voisi hyväksyä. Toistaiseksi kaikki esitykset on hylätty äänestyksissä.

Neuvotteluihin osallistuva työväenpuolueen lakiasiantuntija Shami Chakrabarti kertoi Sky Newsille, ettei neuvotteluissa ole toistaiseksi edistytty. Pääministeri ei ole liikkunut tuumakaan omista kannoistaan, Chakrabarti kertoi.

Seinäjoen kaupungintalon salkoon nousee kansainvälisenä romanien kansallispäivänä maanantaina ensimmäistä kertaa romanien oma lippu.

– Onpa todella hienoa, kommentoi romaniasiain neuvottelukunnan vs. pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Henna Huttu, kun kuulee mitä lakeuksilla tapahtuu.

Hutun mukaan Seinäjoen kaupunki on edelläkävijöiden joukossa, kun on päättänyt liputtaa romanien lipulla. Hän arvelee, että Suomessa on puolen kymmentä kaupunkia, joissa näin tehdään.

Romanilipun käyttäminen kertoo myönteisestä asennoitumisesta vähemmistöjä kohtaan. Henna Huttu

Esimerkiksi Helsingin kaupunki on liputtanut vuodesta 2015 lähtien romanipäivänä, mutta Helsingissä on päädytty käyttämään Suomen lippua. Aloitteen liputtamisesta aikanaan Helsingissä tehnyt kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren kertoo, että romanit itse olivat silloin Suomen lipun kannalla.

– He halusivat Suomen lipulla tuoda esiin Suomen kansalaisuuttaan.

Kansainvälinen romanipäivä ei ole virallinen liputuspäivä. Henna Hutun mukaan liputtaminen romanipäivänä yleistyy kuitenkin vähitellen. Hän soisi, että useammissa kaupungeissa salkoon vedettäisiin juuri romanien oma lippu.

– Romanilipun käyttäminen kertoo myönteisestä asennoitumisesta vähemmistöjä kohtaan.

Seinäjoki sai lipun lahjaksi

Seinäjoen kaupungille romanilipun on lahjoittanut maakunnallisesti toimiva romanikulttuurin yhdistys Lakeuden Romanit. Yhdistys iloitsee ensinnäkin siitä, että Seinäjoella kaupungintalon salkoon nousee huhtikuun kahdeksantena lippu ja toiseksi siitä, että se on romanien oma lippu.

– Tuntuu hienolta, että kaupunki huomioi romanivähemmistöä tällaisella eleellä, puheenjohtaja Jari Stenroth toteaa.

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Jaakko Laakso sanoo, että romanilippu on muodostunut viime vuosina tärkeäksi osaksi romaniväestön yhteisöllisyyttä Suomessakin.

– Suomen lippu on Suomen romaneille isänmaan symboli, mutta romanilippu sen rinnalla on kaksoisidentiteetin merkki, Laakso sanoo.

Tärkeä päivä romaneille

Romanien kansallispäivää on vietetty vuodesta 1990 lähtien. Suomessa se hyväksyttiin almanakkaan viisi vuotta sitten. Päivämäärä 8.4. juontaa juurensa vuoteen 1971. Silloin järjestettiin Lontoossa ensimmäinen kansainvälinen romanikongressi ja hyväksyttiin romanien lippu.

Henna Huttu arvioi, että romanien kansallispäivällä on paljon symbolista merkitystä.

– Päivä on myös siinä mielessä tärkeä, että silloin voidaan esimerkiksi kouluissa luontevasti puhua romaneista ja tuoda esiin heidän kulttuuriaan.

Projektipäällikkö Päivi Majaniemi Suomen Romaniyhdistyksestä toteaa, että yhteisölle omasta kansallispäivästä on tullut merkittävä päivä.

– Eri puolilla Suomea, missä vain on aktiivisia romanijärjestöjä, järjestetään monenlaisia tapahtumia.

Myös Majaniemi toivoo, että liputtaminen lisääntyisi romanipäivänä. Hän on yllättynyt uutisesta, että Seinäjoen kaupungissa salkoon nousee romanilippu.

– Sehän kuulostaa loistavalta. Olen aivan hämmentynyt. Tiedän, että paikoin romanit ovat tällaista esittäneet, mutta tavallisesti esitykset eivät ole saaneet vastakaikua.

Romanien lipusta kerrotaan romanit.fi -sivustolla näin:

Lipun sininen väri symboloi taivasta, vapautta, hengellisyyttä ja ikuisuutta, vihreä taas luontoa, maata, hedelmällisyyttä ja elämän käsinkosketeltavia puolia.

Punainen 16-puolainen pyörä symboloi hevosten vetämien vankkurien, matkustamisen, kasvun ja kehityksen lisäksi myös romanien intialaista alkuperää - heidän "kotimaataan", josta he lähtivät jo 800-luvulla.

Pyörä on samantapainen kuin Intian lipussa näkyvä chakra, jossa on 24 puolaa, aivan kuten tunteja vuorokaudessa.

Yli puolet kaikista vaarallisiksi ilmoitetuista tuotteista EU:n alueella tulee Kiinasta, selviää EU:n tuoreesta tuoteturvallisuusraportista.

Perjantaina julkaistun raportin mukaan eri EU-maiden viranomaiset vaihtoivat varoituksia yhteensä 2257 tuotteesta viime vuonna. Raportissa ei ollut mukana ruokatuotteita.

Eniten ilmoituksia, 31 prosenttia kaikista ilmoituksista, tehtiin leluista. Toiseksi eniten ilmoituksia tuli moottoriajoneuvoista, 19 prosenttia ja kolmanneksi eniten vaatteista, tekstiileistä ja muotituotteista, 10 prosenttia.

Suurimpana riskitekijänä ilmoituksissa olivat kemikaalit ja loukkaantumisen mahdollisuus. Näitä riskejä ilmeni joka neljännessä ilmoitetuista tuotteista. Toiseksi eniten ilmoituksia tuli lasten tukehtumisvaarasta, joita ilmoitettiin 18 prosentista kaikista varoitetuista tuotteista.

Suomessa kolmen kärki vaarallisiksi ilmoitetuista tuotteista olivat sähkölaitteet ja varusteet, 24 prosenttia, lelut, 23 prosenttia ja valaisimet, 11 prosenttia. Yleisimmät riskit, joista Suomessa ilmoitukset tehtiin olivat sähköisku, 31 prosenttia, kemiallinen vaara, 20 prosenttia ja tukehtumisvaara, 17 prosenttia. Yhteensä Suomessa tehtiin 128 ilmoitusta vaarallisesta tuotteesta.

Raportin mukaan ihmiset eivät välttämättä palauta vaarallisia tuotteita. Jopa kolmannes ihmisistä jatkaa tuotteiden käyttöä, vaikka ovat tietoisia tuotteen takaisinvedosta.

Euroopan komission tiedotteessa kerrotaan, että EU tekee yhteistyötä kiinalaisviranomaisten kanssa tuoteturvallisuuden eteen, mutta tulokset ovat olleet sekalaisia. Komissio haluaa lisätä tietoutta Euroopan unionin tuoteturvallisuusmääräyksistä Kiinan suuntaan.

Sen piti olla vain loma. Viime kesänä nokialainen järjestelmäasiantuntija Mika Honkakorpi, 37, oli perheensä kanssa Portugalissa.

Hän kävi testaamassa lomakohteessa olevaa surffisimulaattoria ja innostui.

– En ole surffannut ikinä merellä, mutta olen aina halunnut. Se vaatisi matkustelua sopivalle rannikolle harjoittelemaan.

Ulkona sijaitsevaan surffisimulaattoriin pääsi sortseissa. Simulaattori luo 70 neliön alueelle vesivirtauksen. Lautaa liikuttamalla pääsee ylös tai alas.

– Parin tunnin harjoittelulla surffaus alkoi sujua. Surffaus muistuttaa lumilautailua, mitä olen harrastanut. Itse asiassa lumilautailu kesti kauemmin oppia.

Seuraavana päivänä Honkakorpi vei simulaattoriin vaimonsa ja sukulaisensa. Mieleen hiipi ajatus. Tämä pitäisi saada myös Suomeen.

– Vaimo oli ihmeissään, kun lomareissun lopun olin puhelimessa ja soittelin laitevalmistajille, Honkakorpi sanoo.

Ei ihan pieni projekti

Avoimia kysymyksiä oli paljon. Suomessa on kylmä, joten Honkakorpi halusi viedä Surffaamon sisätiloihin. Mistä löytyisi sellainen tila?

Pelkkä laite maksaa 750 000 euroa, joten mistä rahat?

Suomessa on ennestään yksi sisäsurffaamo Pyhtäällä ja siellä on myös tunnettu tuulitunneli. Paikkaa on ollut talouslukujen valossa vaikea saada kannattamaan.

Miten Honkakorpi vakuuttaa sijoittajat?

Mika Honkakorpi on töissä Elisalla järjestelmäasiantuntijana. Hän on tehnyt aiemmin yrittäjänä töitä, joten yrityksen perustaminen ei tuntunut vaikealta. Myös vaimo innostui heti ajatuksesta ja oli mukana.

Vastaavia sisäsurffaamoja on Honkakorven mukaan vain kourallinen maailmalla. Ranskassa niitä on neljä, joista kaksi miehen tietojen mukaan ostoskeskuksissa. Ranskassa katteet ovat olleet Honkakorven mukaan hyviä.

– Laskimme, että tarvitsemme 250 asiakasta viikossa. Ranskassa asiakkaita on 600 viikossa.

Rakentamissäädökset kovat Suomessa

Mika Honkakorpi etsi sopivia toimitiloja puoli vuotta. Tehtävä ei ollut helppo, koska ison tilan lisäksi tarvittiin märkätiloja. Surffaamo on lasiseinien ympäröimä ja siinä on myös katto. Tilaan tulee myös kahvila ja saunatilat. Tämä kaikki maksaa.

– Tehokas ilmanvaihto tarvitaan valtavan ilman kuivaustarpeen vuoksi. Rakentamissäädökset ovat kovat. Ranskassa ei ole niin tarkkaa, mikä on märkä- ja mikä kuivatilaa.

Portugalin lomalla saatu bisnesidea alkoi maksaa jo miljoonan. Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Hän tutustui Suomen surffaajapiireihin, joissa paikasta oli haaveiltu kauan, mutta kovien investointien takia hanke ei ollut saanut tulta alleen.

Honkakorvet saivat yritykselle innovaatiotukea. Seuraavaksi ajatuksesta innostui Elon kauppakeskus Ylöjärvellä. Sisäsurffaamolle on nyt varattu tilaa 700 neliötä ensi syksystä alkaen.

Mika Honkakorvella seuraava askel on osakeanti, joka on tulossa.

– Jos osakeannin minimitavoite ei onnistu, hanke viivästyy, hän sanoo.

Mielikuvitus rajana

Kauppakeskus Elon kauppakeskuspäällikkö Timo Matinlompolo Spondasta sanoo, että ostoskeskuksissa on yhä useammin elämyksiä.

– Kauppakeskukset muuttuvat entistä enemmän elämyskeskuksiksi eli kyllä tarvitaan elämyksiä tuottavia palveluita ja Surffaamo kuulostaa ainutlaatuiselta.

Elämyksiä on useissa muissakin kauppakeskuksessa.

Esimerkiksi Espoossa Isossa Omenassa on Duudsonit Activity Park. Ideaparkissa Lempäälässä on puolestaan sisähuvipuisto Särkänniemi Zones ja Ti-Ti Nallen koti.

Suomen Kauppakeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Johanna Aho luettelee muita esimerkkejä lisääntyneestä vapaa-ajan palvelujen tarjonnasta. On lentosimulaattoria, kiipeilyareenoita, HopLopeja ja muita.

– Itiksessä avattu uusi Finnkinon Imax-elokuvateatteri vetää hyvin väkeä. Myös kahvila- ja ravintolapalveluilla haetaan elämyksellisyyttä. Kauppakeskuksiin pyritään saamaan useampia toimialoja, jotta ne ovat mahdollisimman houkuttelevia erilaisiin tarpeisiin.

Elämyksellisyydellä tavoitellaan Ahon mukaan esimerkiksi yhteisöllisyyttä ja uutuusarvoa.

– Toisaalta elämyksellisyyden nälkään tarjotaan tapahtumia, esimerkiksi Matkus Kuopiossa järjestää maksuttomia Tenava-tiistai lastentapahtumia, Citycenterin makkarafestari kokoaa hyvinkin paljon väkeä kaupungin keskustassa. Myös konsertit ja katuruokafestarit ovat olleet suosittuja. On järjestetty trial-ajot kauppakeskus Myllyssä. Lähitulevaisuudessa ehkä robotti-parkour lähtee kiertueelle kauppakeskuksiin.

Lue lisää:

Nyt Pyhtäällä surffataan sisällä ja leijutaan putkessa

Ti-Ti Nallen uusi koti selvisi – suomalaisten lasten kestosuosikki muuttaa Ideaparkiin Lempäälään

Duudsonit laajentavat toimintaansa Suomen ja Ruotsin rajalle – uusi aktiviteettipuisto avataan Tornioon

Kesänopeusrajoituksiin siirrytään koko maassa tämän viikon aikana, kertoo Väylävirasto. Moottoriteillä nopeusrajoitus nostetaan takaisin 120 kilometriin tunnissa ja pääteillä nopeudet palautetaan 100 kilometriin tunnissa.

Vaihtuvien nopeusrajoitusmerkkien teillä kesänopeuksia on voitu käyttää hyvissä ajo-olosuhteissa jo maaliskuun alusta alkaen.

Ely-keskukset tarkastavat teiden kunnon ennen nopeusrajoitusten vaihtamista. Talven aikana pahoista päällystevaurioista kärsineillä tieosuuksilla talvinopeusrajoitukset voidaan jättää toistaiseksi voimaan.

Ilmatieteen laitos kertoo, että ajokeli on maanantaina huono maan keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa lumi- tai räntäsateen ja lumipyryn vuoksi. Tuuli voi voimistua monin paikoin myrskylukemiin.

– Maanantaista keskiviikkoon on kurjaa ja sateista. Sen jälkeen kylmenee, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Lue myös:

Nauti auringosta vielä kun voit: Ensi yönä säässä tapahtuu täyskäännös ja lumisade voi tehdä ajokelistä jopa vaarallisen huonon(7.4.)

Eläkeuudistus tulee voimaan ensi vuoden alussa. Se nostaa vanhuuseläkeikää suurella osalla suomalaisista: käytännössä kaikilla, jotka ovat syntyneet vuoden 1954 jälkeen.

Yle Uutiset pyysi Eläketurvakeskukselta laskelmia siitä, mikä on eri vuosina syntyneiden eläkeikä ja elinajanodote eläkkeellä.

Kun elinikä nousee, työuria pidennetään, mutta miten käy eläkeajan? Piteneekö sekin samassa suhteessa?

Onko uudistus oikeudenmukainen?

Kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää, laskurin luvut osoittavat yksinkertaistettuna, että mitä vanhempi olet, sitä aiemmin saat jäädä eläkkeelle. Mutta – elät myös eläkkeellä keskimäärin lyhyemmän ajan kuin nuoremmat.

Kääntäen: mitä nuorempi olet, sitä kauemmin sinun pitää jaksaa töissä, mutta myös keskimääräinen eläkeaikasi on hieman pidempi.

– Kun elinaika pitenee, on oikeudenmukaista, että se jakautuu sekä työssä vietettyyn aikaan että eläkkeellä vietettyyn aikaan. Tavoite on, että työssä ja eläkkeellä vietetyn ajan suhde pysyisi suurin piirtein samana yli sukupolvien, kertoo tutkimusjohtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta.

Tämä näyttääkin karkeasti katsottuna toteutuvan, kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää.

Jos taas tarkastellaan tavoite-eläkeikää, eläkeuudistus ei vaikutakaan enää niin oikeudenmukaiselta eri sukupolvien välillä. Tavoite-eläkeikä on se ikä, jossa eläkkeen saa täysimääräisenä.

Nuorten täytyy ennen eläkkeelle jäämistä tehdä vuosikausia pidempi työura kuin keski-ikäisten ja sitä vanhempien, mutta nuorten eläkeaika ei ole pidempi kuin muilla. Kaikkien ikäryhmien elinajanodote tavoite-eläkeiässä liikkuu 20 vuoden molemmin puolin.

Suhde työssäolo- ja eläkeajan välillä ei siis olekaan kaikilla sama.

Jos laskelma kävisi toteen, esimerkiksi vuonna 2000 syntynyt tekisi töitä 7 vuotta ja 5 kuukautta kauemmin kuin vuonna 1955 syntynyt, mutta eläisi eläkkeellä keskimäärin reilun vuoden vähemmän.

Laskurin avulla voit itse vertailla eri ikäryhmien eläkeikää ja eläkeaikaa. Miten uudistus kohtelee sinua? Entä nuorempia ja vanhempia?

Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä.

Suurin osa valitsee alimman eläkeikän

Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Kautto muistuttaa, että jos eläkeuudistusta ei olisi tehty ja ihmiset jäisivät tulevaisuudessakin vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaina, he eläisivät muutaman vuoden päästä eläkkeellä keskimäärin 25–30 vuotta.

Lasku tulisi työssäkäyvien maksettavaksi. Suomessa kukin sukupolvi kustantaa käytännössä edellisten sukupolvien eläkkeet.

Kauton mukaan tähän mennessä suurin osa ihmisistä on jäänyt eläkkeelle alimmassa mahdollisessa vanhuuseläkeiässä, jos mahdollista. Saman kehityksen uskotaan jatkuvan, vaikka elinaikakerroin leikkaakin tällöin eläkettä.

– Laskelmat tehdään realistisesti ja otamme huomioon sen, että osa joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, osa työttömäksi ja suuri osa työskentelee vanhuuseläkkeen alarajaan asti. Moni jättää hakemuksen heti siinä vaiheessa, kun se on mahdollista. Silloin kuukausieläkkeeseen tehdään elinaikakertoimen perusteella tehtävä korjaus, Kautto muistuttaa.

– Se on itse kunkin oma valinta, onko se taso sellainen, jolla katsoo pärjäävänsä. Jos jaksaa töissä pidempään, saa palkkatulon ja korkeamman eläkkeenkin.

Työ on paras eläketurva

Jo nyt on joka tapauksessa selvää, että vuonna 2016 tehdyt laskelmat tulevat muuttumaan, koska kuolleisuus tuskin säilyy vuoden 2016 tasolla ikuisesti.

Lisäksi on erittäin todennäköistä, että eläkelait ehditään kirjoittaa uusiksi vielä moneen kertaan ennen kuin vuonna 2000 syntynyt ehtii eläkkeelle.

Yksinkertainen johtopäätös tästä kaikesta on edelleen se, että Suomessa paras eläketurva minkä ikäiselle tahansa on edelleen työnteko.

Niitä ihmisiä, jotka elävät pätkätyökierteessä tai joilla ei ole töitä, tämä ei tietysti lohduta.

Juttua täydennetty 6.11.2016 kello 11.50: Lisätty lauseet "Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä."

55-vuotias brittinainen pidätettiin Dubain lentokentällä, kun hän saapui Arabiemiraatteihin osallistuakseen entisen aviomiehensä hautajaisiin.

Syynä oli kaksi vuonna 2016 kirjoitettua Facebook-postausta, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Nainen oli kommentoinut ex-miehensä ja tämän uuden vaimon Facebook-kuvaa farsin kielellä näin: "Toivon, että katoat maanpäältä kirottu ääliö. Jätit minut tuon hevosen takia".

Brittinainen ehti olla miehensä kanssa naimisissa 18 vuotta. Tästä ajasta hän asui tukiryhmänsä mukaan Arabiemiraateissa kahdeksan kuukautta. Muutama vuosi sitten nainen lähti pariskunnan tyttären kanssa Britanniaan, ja mies jäi Arabiemiraatteihin. Pariskunta erosi.

Vuonna 2016 nainen huomasi Facebookista, että mies oli menossa uusiin naimisiin. Silloin hän kirjoitti tulikivenkatkuisen kommentin kuvan alle.

Viesti kirjoitettiin Britanniassa

Kommentin vuoksi naista uhkaa nyt kahden vuoden vankeustuomio. Arabiemiraateissa voimassa olevan lain mukaan ihmisiä voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen sosiaalisessa mediassa tehtyjen herjaavien kommenttien vuoksi.

Vankeuden lisäksi naisen maksettavaksi saattaa langeta 58 000 euron sakko.

BBC:n mukaan hänet voidaan tuomita, vaikka hän kirjoitti Facebook-kommentit Britanniasta käsin. Nainen on yhä pidätettynä Dubaissa. Hän saapui maahan osallistuakseen sydänkohtaukseen kuolleen entisen puolisonsa hautajaisiin.

Naisen 14-vuotias tytär palasi Britanniaan yksin.

Syntyvyyden romahdus pani väestöennusteet kerralla uusiksi – katso, miltä näyttää sinun kotiseutusi tulevaisuus

Suurin osa Suomea tyhjenee hitaasti. Selvitimme, miten rakennemuutos on muuttanut elämää ja mitä ratkaisuja taantuvien paikkakuntien asukkaat ovat löytäneet.

Millä puolueella on samanlaiset arvot kuin sinulla?

Miksi ihmiset valitsevat eri puolueen kuin sinä? Mikä puolue jakaa arvosi? Testaa Ylen arvomittarilla.

Ympäristöjärjestöt laskivat: Fortum on Uniper-kaupan myötä yksi Euroopan saastuttavimmista yhtiöistä

Ympäristöjärjestö CAN Europen selvityksen mukaan Fortum on sotkeutunut viime vuonna energiantuotantoon, joka aiheuttaa satoja ennenaikaisia kuolemia Euroopassa ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tulosten mukaan selvimmät terveysvaikutukset kohdistuivat päästöjen määrän lisäksi väestötiheyden takia Saksaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja Puolaan. Suomessa voimaloiden vaikutukset ovat pienimmät. Fortum/Uniper on yksi suurimmista ilmastopäästöjen tupruttelijoista Euroopassa.

Lontoon ydinkeskustassa otetaan tänään käyttöön "ultramatalat päästöt" – autoilulle jopa 28 euron päivämaksu

Kaupunki alkaa laskuttaa matalapäästöisellä alueella dieselautoilijoita sekä suurinta osaa yli 14-vuotiaista bensalla kulkevista autoista. Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes tuhat ihmistä vuodessa joutuu sairaalaan saasteiden aiheuttaman astman vuoksi.

Kuuntele oman vaalipiirisi vaalitentti suorana Radio Suomesta

Mikä on vaalipiirisi kuumin keskusteluaihe? Yle järjestää kaikissa vaalipiireissä eduskuntapuolueille radiotentin tänään 8. huhtikuuta. Tentit voit kuunnella suorana lähetyksenä Radio Suomessa. Helsingin vaalipiiri kuullaan klo 16.13–18 ja muut vaalipiirit klo 18.02–20.00. Osaa tenteistä voi mennä seuraamaan paikan päälle.

Etelässä tulee vettä, muualla myös räntää ja lunta

Viikko alkaa sateisena. Maan eteläosassa sää on pilvistä ja sateista. Etelässä sateet tulevat vetenä, maan keskiosassa sateet tulevat vetenä, räntänä ja lumenakin ja pohjoisessa sateet tulevat lumena. Poutaisinta on Keski- ja Pohjois-Lapissa. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Yhdysvaltain hallituksen kotimaan turvallisuuden ministeri Kirstjen Nielsen jättää tehtävänsä, presidentti Donald Trump kertoo viestipalvelu Twitterissä.

Trumpin mukaan Nielsenin tehtävän ottaa haltuunsa maan tulli- ja rajavartiolaitoksen johtaja Kevin McAleenan. Myös tästä Trump kertoi Twitterissä.

46-vuotias Nielsen ehti toimia kotimaan turvallisuuden ministerinä joulukuusta 2017. Kotimaan turvallisuuden osaston alaisuuteen kuuluvat muun muassa maahanmuutto- ja tulliasiat. Nielsen seurasi tehtävässä John Kellyä, joka siirtyi Valkoisen talon kansliapäälliköksi. Kellyn ministeriaikana Nielsen toimi hänen kansliapäällikkönään.

Uutistoimisto AP:n lähteiden mukaan Nielsen vieraili Valkoisessa talossa sunnuntaina sen jälkeen, kun hän oli vieraillut presidentin kanssa Meksikon rajalla. AP:n mukaan Nielsen on ollut turhautunut, koska on yrittänyt turhaan saada apua muilta ministeriöiltä rajalle saapuvien perheiden suhteen.

Nielsenin ministeriö on ollut vastuussa muun muassa siirtolaislasten erottamisesta vanhemmistaan Yhdysvaltain rajalla sekä ollut mukana presidentin rajamuurin suunnitelmissa.

Kyseessä on ajatusleikki, mutta vakava sellainen. Mitä jos Suomessa ei olisi puolueita? Maailma ja Suomi olisivat niin kuin nytkin, mutta puolueet ja etujärjestöt puuttuisivat.

Kysyimme neljältä erilaisista taustoista tulevalta politiikan tuntijalta, mitkä ovat niin tärkeitä ja suuria kysymyksiä, että niiden ympärille syntyisi puolue tai useampia.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Juha Kaskinen vastaa ajatusleikkiimme saman tien isommalla ajatusleikillä.

– Jos ihmiskunta tulisi maapallolle nyt, varmaankin huolehtisimme tästä pallosta vähän paremmin ennen kuin tekisimme jotain muuta, hän sanoo.

Ympäristö onkin keskeinen teema, johon vastasyntyneiden puolueiden pitäisi ottaa kantaa.

Toinen suuri teema on tulonjako.

– Politiikassa on edelleen paljon tulonjakoon perustuvia näkemyseroja, esimerkiksi suhteessa julkiseen sektoriin, eriarvoisuuteen ja markkinatalouteen, sanoo tutkija Jussi Westinen e2 Tutkimuksesta. e2 on yleishyödyllinen tutkijayhteisö, jonka kumppaneina on muun muassa säätiöitä, yrityksiä ja yliopistoja.

Kolmas iso kokonaisuus on jaottelu kansallisen ja kansainvälisen suuntautumisen välillä.

– Miten suhtaudutaan Euroopan Unioniin? Onko maahanmuutto enemmän uhka vai hyvä ja tarpeellinen asia? Mikä on Suomen vastuu kriisien alta pakenevista?, asettelee Sani Suutari kansalliseen ja kansainväliseen liittyviä kysymyksiä. Suutari on Jyväskylän yliopiston politiikan tutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön puheenjohtaja.

Neljäs kokonaisuus on myös jaottelu. Sitä on hieman hankalampi hahmottaa, mutta kulkekoon jako vaikkapa säilyttäjien ja uudistajien välillä.

– Tämä jakolinja kulkee nykyään puolueiden sisällä. Niissä on valopäitä, jotka katsovat rohkeasti tulevaisuuteen, ja toisaalta näitä – niin kuin eduskunnassa sanotaan – neliraajajarruttajia, sanoo Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran vanhempi neuvonantaja Liisa Hyssälä.

Mutta katsotaan seuraavaksi tarkemmin teemojen sisään.

Teema 1: Ympäristö

Sitran Tulevaisuusbarometrin (pdf) mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista näkee, että ilmaston lämpeneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat erittäin suuri tai melko suuri uhka.

– Jos katsotaan, mitä on tapahtumassa esimerkiksi ilmastolle ja biodiversiteetille, olisi todella kummallista, jos ympäristö ei nousisi ykkösasiaksi, summaa Kaskinen.

Kaikilla nykyisillä puolueilla on jonkinlainen kanta ilmastoon, ja se on esillä niiden ohjelmissa. Se voi tosin tarkoittaa joko mainintaa tai koko agendalle keskeistä asiaa.

Ympäristöteema jakaa puolueita vahvasti, mikä näkyy esimerkiksi ehdokkaiden vastauksissa Ylen vaalikoneeseen.

– Suhtautuminen ympäristökysymyksiin kaiken kaikkiaan varmasti synnyttäisi ympärilleen puolueen tai ehkä useampia, sanoo Suutari.

Puolueet voisivat olla luonteeltaan esimerkiksi ongelmiin teknologian kehittämisen kautta ratkaisuja hakevia teknovihreitä tai luomuviljelyä ja lähiruokaa painottavia agraarivihreitä.

Ympäristöhuoli yhdistyy muihin teemoihin

e2 Tutkimuksen Jussi Westinen on perehtynyt arvoihin, asenteisiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Hän epäilee, että ilmastoasioista yksin ei olisi puolueen pohjaksi.

– Ympäristö- ja ilmastokysymyksistä yhdessä kyllä, mutta tulisiko erillistä ilmastopuoluetta? On se mahdollista, mutta radikaalimpien ilmastotekojen kannatus korreloi vahvasti tiettyjen muiden tekijöiden kanssa, hän sanoo.

Ilmastotekoja haluavat kannattavatkin yleensä myös muuta ympäristönsuojelua, vähemmistöjen oikeuksia ja monikulttuurisuutta.

Pitkälle vietyä ympäristönsuojelua ajavaan perinteisten arvojen puolueeseen taas Westinen ei arvo- ja asennetutkimusten perusteella usko.

– Ympäristöasiat liittyvät kansallisvaltion itsenäiseen päätöksentekoon, omien valintojen tekemiseen. Monet ilmastoteot näyttävät vaativan kajoamista elintasoon ja tiettyihin kansallisina etuina nähtyihin asioihin, hän sanoo.

Ympäristötotalitarismi?

Juha Kaskinen nostaa esiin myös sen, että jos planeetan pelastamisen arvioidaan vaativan todella rajuja toimia, uhkana voisi ehkä olla ympäristötotalitarismi.

– Tällaisessa ympäristödiktatuurissa kaikki päätöksenteko lähtisi siitä, että ympäristö on säilytettävä. Jos se ei toimisi vapaaehtoisesti, tarvittaisiin pakkoa, Kaskinen sanoo.

Totalitarismia Kaskinen ei tietenkään toivo, mutta turhautunut hän on: edelleen mietitään samoja asioita kuin 1980-luvun lopulla, kun YK loi kestävän kehityksen käsitteen.

– Vähintäänkin sieltä asti on tiedetty, että ihmiskunnan kulutuksen ja käytettävissä olevien luonnonvarojen välillä on hälyttävä ero. Meidän nykyisenkin poliittisen järjestelmämme pitäisi vastata ympäristöön liittyviin kysymyksiin vähän muullakin kuin puheella ja lillukanvarsilla, hän sanoo.

Kaskinen katsoo, että nykyisessä politiikassa puheet ja teot määrittyvät liiaksi talouden kautta.

– Tarvittaisiin muutos siihen, että teot määrittyisivät ympäristön säilyttämisen kautta. Taloudella on tietenkin siinä keskeinen rooli, mutta kysymykset ja prioriteetit olisivat aivan toisennäköisiä.

Teema 2: Tulonjako

Tulonjako olisi puolueista tyhjässä Suomessa edelleen merkittävä jakolinja, onhan se politiikan kovaa ydintä. Jako on osin sama kuin perinteisessä oikeiston ja vasemmiston jaottelussa.

– Oikeistopäässä ovat kevyemmän verotuksen ja pienemmän julkisen talouden kannattajat, ja vasemmistopäässä korkeamman verotuksen ja laajemman julkisen talouden kannattajat, tiivistää Sani Suutari.

Vasemmiston ja oikeiston jako ei ole yhtä syvä kuin se oli takavuosikymmeninä, mutta julkinen sektori, eriarvoisuus ja markkinatalouteen liittyvät kysymykset ovat edelleen keskeinen osa politiikan pelikenttää.

– Markkinatalouteen ja yrittäjyyteen panostavalle puolueelle olisi varmasti tilausta, samoin kuin palkansaajien edunvalvojalle, arvioi Jussi Westinen.

Liisa Hyssälä puolestaan näkee, että perinteinen oikeisto ja vasemmisto eivät ole enää suuri jakolinja.

– Pikemminkin kaikki ovat asiakysymyksissä keskellä. Ainakaan luokkapuolueita ei syntyisi, koska duunarit ja herrat asetelmaa ei enää ole. Nykyiset puolueet eivät kuitenkaan ole luoneet nahkaansa ja ryhmittyneet uusien jakojen ympärille, hän sanoo.

Tulonjaon peruskysymys on se, tasataanko tuloja, minkä verran niitä tasataan ja miten se tehdään. Toinen peruskysymys on hyvinvointivaltio: kuinka laaja ja miten se rahoitetaan.

Oman erityiskysymyksensä tulonjaossa muodostaa perustulo eri malleineen. Perusjako kulkee siinä, kannattaako perustuloa ylipäätään, hienojako tehdään erilaisten mallien välillä.

Eriarvoistuminen

Tulonjakoon liittyy osaltaan myös eriarvoisuus. Suurimalla osalla suomalaisista elämänlaatu ja elintaso ovat parantuneet vuosikymmenien ajan, mutta kaikki eivät ole olleet kehityksessä mukana aivan samassa mitassa.

Valtioneuvoston kanslian eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti (pdf) toteaa myös, että julkisen vallan mahdollisuudet heikommassa asemassa olevien tukemiseen ovat heikentyneet 2010-luvulla.

– Jos katsotaan työmarkkinoiden kannalta, Suomessa on kolme ryhmää: suhteellisen hyvin palkatut osaajat, matalapalkkaiset ja silpputyöläiset ja kolmantena syrjäytyneet, jotka eivät ole oikein järjestelmässä kiinni enää ollenkaan, sanoo Kaskinen.

Eriarvoisuuden kokemus on myös lannoite populismille. Tyytymättömyyden ja karismaattisen johtajan ympärille on Euroopassa syntynyt merkittäviä poliittisia voimia.

Teema 3: Kansallinen – kansainvälinen

Kolmannen teeman tai jakolinjan voi nähdä kansallisen ja kansainvälisen suuntautumisen välillä. Onko Suomi maailmanlaajuinen toimija, vai onko parempi keskittyä omien rajojen sisälle?

– Yhtäällä ovat liberaalien arvojen, kuten monikulttuurisuuden, monimuotoisuuden, vähemmistöjen, maahanmuuton ja vastaavan puolustajat. Heidän vastapuolenaan ovat konservatiiviset kansallista yhtenäisyyttä vaalivat voimat, kuvaa Jussi Westinen.

Euroopassa on jo nähty jakautumista kansainvälisen ja kansallisen suuntautumiseen. Puolassa valtaa pitävän Laki ja oikeus -puolueen linja perustuu kansallisten arvojen korostamiseen, samoin Unkarissa Fidesz:n ja Ranskassa Kansallisen liittouman.

– Näen Suomessakin viitteitä siitä, että käperrytään tämän jaon ympärille, sanoo Hyssälä.

Samaan pakettiin kuuluu suhtautuminen Euroopan unioniin. Se jakaa puolueita nytkin.

– Jos puolueita ei olisi, niitä voisi syntyä EU-suhteen ympärille – ollaanko EU-kriittisiä vai nähdäänkö se hyvänä asiana, Sani Suutari arvioi.

Maahanmuutto

Kansallisen ja kansainvälisen akseli näkyy käytännössä suhteessa maahanmuuttoon.

– Maahanmuuttoa toisaalta tarvitaan, ja toisaalta sitä kohtaan on myös aika paljon vastustusta. Kun kulttuurit ja ryhmät sekoittuvat, on aina yhteentörmäyksen riski, Kaskinen sanoo.

Jakolinja Suomessa on julkisen keskustelun perusteella syvä, ja kielenkäyttö välillä kovaa. Puolueella on oltava kanta maahanmuuttoon, ja niin pitäisi myös puolueista tyhjään Suomeen muodostuvilla uusilla puolueilla olla.

– Nähdäänkö maahanmuutto uhkana vai tarpeellisena, jopa mahdollisuutena? Siinä on selvä jakolinja, sanoo Suutari.

Teema 4: Uudistajat ja säilyttäjät

Kaikkien puolueiden tavoite on kehittää parempaa yhteiskuntaa, mutta käsitykset paremmasta yhteiskunnasta vaihtelevat. Samoin vaihtelevat käsitykset siitä, mitkä kysymykset ovat keskeisiä, ja mitkä ovat näiden kysymysten parhaita ratkaisuja.

Uudistajien ja säilyttäjien jako kulkee enemmän tai vähemmän myös yli ympäristön, tulonjaon ja kansainvälisyyden teemojen.

Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä (Helsingin Sanomat, tilaajille) suomalaiset jakautuvat kuuteen lähes yhtä suureen joukkoon, jonka toisessa päässä ovat "kovat konservatiivinationalistit" ja toisessa "aidosti arvoliberaalit feministiglobalistit".

Kyselyssä kysyttiin suhtautumista muun muassa vähemmistöjen asemaan, ydinperheeseen ja turvapaikanhakijoihin.

Arvot näkyvät

Perusteiltaan uudistajissa ja säilyttäjissä on kyse arvoista: liberaaleista ja konservatiiveista.

Arvoihin perustuvat erot tulevat näkyviin esimerkiksi e2-tutkijayhteisön tutkimuksessa suomalaisten arvoista ja pyhyyden kokemuksesta. Esimerkiksi ihmisarvoa pitää itsensä erittäin arvokonservatiiveiksi määrittelevistä pyhänä 40 prosenttia, erittäin arvoliberaaleista taas 58 prosenttia.

Erittäin arvokonservatiiveista Suomi ja Suomen itsenäisyys ovat pyhiä 70 prosentille, erittäin arvoliberaaleista 20 prosentille.

– Uskon, että juuri uudistajien ja säilyttäjien jako olisi aivan keskeinen, jos puolueet tulisivat Suomeen tyhjästä nyt, sanoo Liisa Hyssälä.

Uudistajiin ja säilyttäjiin liittyy myös suhtautuminen maailman monimutkaistumiseen ja kasvaviksi koettuihin vaatimuksiin.

– Ennen riitti yksi koulutus, ja sillä sai varman työpaikan. Nyt pitää kouluttautua koko ajan, vaihtaa ammattia ja digitalisoitua. Jos asunto on väärällä sijainnilla, sen arvo voi olla nolla. Kaipuu menneisiin, yksinkertaisempiin aikoihin on selkeä, joten myös sellaiselle poliittiselle viestille on kysyntää, sanoo Westinen.

Kielipuolue, ikääntyminen ja muita teemoja

Neljän suuren teeman lisäksi on epälukuinen joukko muita teemoja, joiden ympärille saattaisi syntyä puolue. Ainakin yksi näistä teemoista on käytännössä varma.

Jos puolueet syntyisivät nyt, yksi niistä olisi Suomen ruotsinkielisten asiaa ajava puolue.

– Jonkinlaista kieliedunvalvontaa täytyisi tehdä yli alue- ja luokkarajojen, ja osalle se on ykköskysymys, sanoo Westinen.

Toinen mahdollinen nykyteema on kristillisyys, mutta ei ole mitenkään selvää mihin mittaan kristillisyyttä ytimenään pitävä puolue yltäisi. 2015 eduskuntavaaleissa puolueen kannatus oli 3,54 prosenttia, ja tuoreet mielipidetiedustelut ovat näyttäneet samaa.

Ikääntyminen voisi kenties muodostaa oman ytimensä, jonka ympärille syntyisi liike. Väestöennusteiden mukaan vuonna 2030 useampi kuin joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias.

– Eläkeläisillä on paljon voitettavaa ja aikaa poliittiseen toimintaan. Jos he liittyisivät yhteen, se olisi pelottava voima, sanoo Liisa Hyssälä.

Ikääntyvät eivät kuitenkaan näytä kokevan ikääntymistä yhdistävänä tekijänä.

– Eläkeläisten puoluetta on odoteltu 20 vuotta, mutta ei ole syntynyt. Tai on syntynyt, mutta kannatusta ei ole ollut, sanoo Juha Kaskinen.

Myös kaupunkien ja maaseudun jako on edelleen olemassa. Ihmiset muuttavat taajamiin ja kaupunkeihin niin Suomessa kuin kansainvälisesti, eivätkä harvaan asuttujen alueiden ja kaupunkien intressit ole samat.

– Mahdollisesti syntyisi jonkinlainen hajautettua yhteiskuntarakennetta ainakin yhtenä teemanaan ajava puolue. Nykyisten puolueiden kannatuksen perusteella sellaiselle voisi olla kysyntää, sanoo Westinen.

Nykyiset puolueet kattavat teemat, mutta...

Suomen puoluekenttä on monipuolinen, jopa kirjava, ja nykyiset puolueet kattavat suuret teemat melko hyvin. Näyttää siltä, että jos puolueita ei olisi, ne syntyisivät nykyisiäkin puolueita erottelevien jakojen ympärille.

– Eri asia on se, kuinka tyytyväistä kansa on, tai mitä asioiden kanssa on oikeasti saatu aikaan. Harva kehuu puolueita vaikkapa työttömien aseman parantamisesta tai vanhusten asioiden hyvästä hoidosta, sanoo Westinen.

Juha Kaskisen mukaan ongelma ei ole puolueissa eikä demokratiassa, vaan siinä, että järjestelmässä on aikaan liittyvä ristiriita.

– Esimerkiksi ilmastonmuutoksen aikajänne on pitkä. Järjestelmässämme asiat kuitenkin käsitellään budjettivuosina ja hallituskausina. Visiot ja teot eivät tässä järjestelmässä tahdo kohdata, hän sanoo.

Aiemmin pitkään politiikassa itsekin mukana ollut Liisa Hyssälä kritisoi puolueiden toiminnan tapoja. Hänen mielestään puolueet ovat muuttuneet vaaliorganisaatioiksi, jotka eivät ole aktiivisia vaalien välillä eivätkä tarjoa jäsenistölleen oikein mitään.

– Mielikuva puolueiden käytännön toiminnasta käsittää pitkiä nahkeita kokouksia, kuivia sämpylöitä ja seisonutta termarikahvia, Hyssälä sanoo.

Ensimmäisen kerran Jukka oli koditon vuonna 2012, vain 25-vuotiaana. Sen jälkeen hän on elänyt ilman pysyvää kotia. Asian arkaluontoisuuden vuoksi hän ei esiinny jutussa koko nimellään.

Nyt mies viettää päivänsä Lahden kaduilla ja palaa illalla asunnottomien päivystysmajoitukseen yöpymään.

Tänä iltana hän on hieman etuajassa. Apilakadun päivystysmajoituksen ovet pysyvät poikkeuksetta lukossa ennen iltakahdeksaa.

Jukan päivä on kulunut Lahden keskustassa, kauppakeskuksissa ja kirjastossa notkuen. Illan tullen hän on väsynyt.

Jukka puhaltaa ilmoittautumisluukulla alkometriin. Vaikka Apilakadulle saa tulla päihtyneenä, kaikkien kunto tarkastetaan saapuessa. Jos mukana on päihteitä, ne pitäisi jättää työntekijöille.

Alkometri analysoi Jukan puhallukselle nollatuloksen. Mies kuitenkin myöntää, ettei ole selvin päin.

Jukkaa ei tarvitse vahtia yöllä. Vessoja lukuun ottamatta kamera tarkkailee päivystyksen jokaista huonetta.

– Asiakkaiden oman turvallisuuden takia, toteaa yövuoroon tullut lähityöntekijä Kyösti Ruusurinne.

Puhallutuksen jälkeen Jukka painuu huoneeseensa.

Apilakadun päivystykseen saapuvalle tarjotaan sänky ja petivaatteet kahden hengen huoneesta, jossa on vessa ja suihku. Jos paikalle tulee ennen kymmentä, voi pestä pyykkiä ja syödä pienen iltapalan. Päivystyksestä löytyy myös lahjoitettuja vaatteita, jos asiakas tarvitsee uusia tamineita.

Päivystysmajoituksessa on sääntöjä. Muille yöpyjille täytyy antaa rauha, eikä kuka vain voi nukkua päivystyksessä. Jos on osoite missä tahansa Suomen kolkassa, ei majapaikkaa heru.

"Ei kurjuutta kummempaa"

Tunnin päästä iltapalapöydän ääressä on syöjiä. Yhteisen oleskelutilan telkkari pauhaa vaimeasti vieressä ja kerää hajamielisiä katseita. Kukaan ei vaikuta erityisen päihtyneeltä.

Iltapalakattaus täydentyy, kun Sami avaa päivällä hankkimansa lihapullapakkauksen ja asettaa sen yhteisesti tarjolle. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään. Einespullien epäilyttävä haju huvittaa, mutta ilmainen ruoka kelpaa kaikille.

Oleskelutilan ohi kävelevä mies tervehtii Samia ja kysyy, mitä kuuluu.

– Ei kurjuutta kummempaa.

Sami juttelee kortinpeluun ohessa niitä näitä, näyttää tupakkapaikalla taikatempun tuhkatahralla ja esittelee kuvaa teini-ikäisestä lapsestaan.

Hän kertoo, että huomenna tulevat Kelan rahat. Ainakin dödö ja hammasharja ovat ostoslistalla. Uudet sukat hän löytää päivystyksen lahjoitusvaatteista.

Myös Joni nukkuu tänä yönä Apilakadulla, niin kuin monesti aiemminkin. Hänkään ei halua kertoa sukunimeään julkisuuteen. Ensin hän sanoo haluavansa antaa haastattelun, mutta miehen mieli muuttuu nopeasti. Ahdistuksella on nyt liian luja ote.

– Vituttaa kaikki. Ei siinä muuta, Joni tiivistää ja kiirehtii tupakkapaikalta takaisin sisään.

Päivystysmajoituksessa nukkuu tänä yönä seitsemän koditonta. He ovat nuoria aikuisia, keski-ikäisiä, miehiä, naisia, yksin tai jonkun kanssa.

Muut maat ottavat Suomesta mallia

Suomea pidetään maailmalla kodittomuuden kitkemisen mallimaana. Vuosina 2008–2017 Suomi vähensi pitkäaikaisasunnottomuutta 40 prosenttia.

Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus Ara mittaa kodittomuutta keräämällä tietoja Manner-Suomen kunnilta. Viime vuonna Suomessa oli Aran mukaan noin 5 500 asunnotonta. Heistä valtaosa asuu tuttujen tai sukulaisten nurkissa.

– Tämä on historiallisesti pienin luku, joka meillä on koskaan ollut. Mutta se ei tarkoita, etteikö töitä olisi tehtävä, sanoo Y-säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen.

– Tärkein asia olisi turvata kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonta. Se on yksinkertaisin ja tehokkain ehkäisyn keino, mutta myös keskeinen reitti asunnottomuuden kitkemiseksi, Kaakinen jatkaa.

Kodittomuuden mittaustapa ei ole tarkka, ja tilastot voivat kuntakohtaisesti johtaa harhaan. Esimerkiksi Lahdessa ilmoitettiin olleen vain 16 koditonta viime vuoden tiedonkeruupäivänä. Päivystysmajoituksen työntekijät arvelevat, että totuus voi olla toista sataa ihmistä.

"Keskeinen tekijä on tällä hetkellä velkaantumisongelmat"

Kirkas maaliskuun valo herättää Apilakadulla. Yöpyjät nousevat eri aikoihin, joillekin maistuu aamupala. Yhdeksään mennessä täytyy lähteä ulos.

Sami on noussut ja kerännyt kamppeensa jo hyvissä ajoin. Hän hyvästelee ja sanoo, että pelataan korttia joskus toistekin.

Suomessa asunnottomuuden ansiokas kitkeminen perustuu sille ajatukselle, että ensin tarjotaan asunto ja tuki ja vasta sitten ryhdytään auttamaan avuntarvitsijaa muilla tavoin. Panostaminen esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluihin ennaltaehkäisee asunnottomuutta, sanoo Y-säätion Kaakinen.

– Niissä on kohentamisen varaa. Niiden lisäksi keskeinen tekijä on tällä hetkellä velkaantumisongelmat. Olen erityisen huolissani nuorten tilanteesta.

Aamulla Apilakadulla on sosiaaliohjaaja, jonka kanssa asiakkaat voivat keskustella tilanteestaan ja tulevaisuudestaan. Hänen kanssaan suunnitellaan siirtymistä tilapäiseen asumiseen. Sieltä ei tarvitse lähteä päiväksi kadulle.

Tilapäisestä asumisesta tavallinen seuraava askel on mennä kuntoutukseen ja sitoutua päihteettömään asumiseen – päästä tavallisen elämän pieleen kiinni. Moni siitä saakin otteen, mutta se ote lipeää helposti. Sitten palataan lähtötelineisiin, päivystysmajoituksen oville iltakahdeksalta.

Edellisiltana suorinta tietä huoneeseensa kadonnut Jukka on ylhäällä kahdeksan aikoihin. Nyt hän haluaa kertoa tarinansa.

"Vastoinkäymiset alentavat sille tasolle, ettei jaksa yrittää"

Jukka on jo jonkin aikaa tullut joka yö Apilakadulle nukkumaan. Ennen sitä hän vietti yönsä ulosteiden keskellä Lahden torin vessassa.

– Se oli mun yöpaikka. Siinä on ihmisarvo vielä pykälää alempana, kun koti on sellanen kusikoppi. Tää on parasta mitä voi olla, että saa yöksi peiton ja tyynyn.

Jukka lähtee aamulla kohti keskustaa, tapaa kavereitaan ja koettaa saada päivänsä kulumaan. Olohuoneen korvikkeeksi kelpaavat julkiset tilat, kuten kirjasto.

Ilman omaa kotia ja sen rauhaa Jukka tuntee koko ajan olevansa muiden ihmisten reviirillä. Se on miehelle hyvin raskasta.

Päivisin hän pyrkii turruttamaan mielensä Subutexilla tai alkoholilla. Päihteiden metsästys on se, mihin isoin osa Jukan ja muiden kodittomien energiasta kuluu. Moni haaveilee kuntoutuksesta ja uuden elämän aloittamisesta.

– Se vaatii todella paljon voimia. Vastoinkäymiset alentavat sille tasolle, ettei jaksa yrittää, Jukka sanoo.

Ennen ensimmäistä kodittomuusjaksoaan Jukka oli elämästään ylpeä. Hänellä oli parisuhde, perhe ja töitä. Kaikki, mistä hän oli unelmoinut.

Sitten petti mielenterveys ja päihdeongelma syveni.

– Aloin yksi kerrallaan menettämään asioita: itsekunnioituksen, suhteet, terveyden, luottotiedot, ajokortit ja muut.

Jukan tämänhetkinen asunnottomuus alkoi viime syksynä. Se on toistaiseksi pisin jakso miehen elämässä ilman kotia.

Välillä on mennyt paremmin, ja Jukalla on ollut asunto. Kuitenkin ennen pitkää elämä on johtanut takaisin kadulle.

Toivoa Jukka ammentaa vasta löytyneestä uskostaan ja perheestään. Äiti, isä ja veljet eivät ole häntä hylänneet. Voimia antaa myös se, kun joku kohtalotovereista saa asiansa parempaan jamaan ja katoaa porukoista.

Tällä hetkellä Jukka tuntee olevansa jonkinlaisessa käännekohdassa.

– Nyt täytyy vain tehdä oikeita valintoja ja pitää niistä kiinni – löytää asunto ja hillitä päihdeongelma sille tasolle, että katto pysyy yllä.

Se ei kuitenkaan tapahdu tänään. Tarjoamme Jukalle kyydin keskustaan ja annamme ylijääneet eväsbanaanit miehelle. Hän suunnittelee ostavansa pullon väkevää Marabello-viiniä.

Aurinko lämmittää kevätpölyn sakeuttamaa Lahden toria. Jukka häviää ihmisten sekaan.

Lue myös:

Henry Frilund, 25, paloi loppuun töissä, joutui työttömäksi ja asui yli vuoden kadulla: "Ei minulla ollut minkäänlaista ihmisarvoa"

"Mikään paha ei kestä ikuisuuksia" – 24-vuotias Paula Pura eli kaksi vuotta asunnottomana Helsingissä ja pelkäsi koko ajan

Nykytyöelämässä lähes jokaisella on jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä työuupumus on. Työuupumuksen sanotaan jopa olevan työelämän uusi normaali, aikamme epidemia.

Toisaalta työuupumus ei voi olla epidemia, koska se ei ole sairaus.

Kela arvioi työuupumuksen tapauskohtaisesti, ja etuuksista päätettäessä Kelan näkökulma voi olla toinen kuin hoitavan lääkärin. Työuupumukseen tosin liittyy usein stressiperäisiä oireita, joten diagnoosiksi voi lopulta tulla vaikkapa masennus tai sopeutumishäiriö.

Työuupumuksen määritelmästä kiistellään, mutta joidenkin arvioiden mukaan neljännes suomalaisista kokee työuransa aikana jonkinasteista uupumusta. Kaksi prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista kokee vakavan työuupumuksen.

Itse arvioin todelliset määrät noita lukuja suuremmiksi.

Arvioni tosin perustuu vääristyneeseen todellisuuteen, nimittäin huippupuheella sokeroituun kilpailulliseen akateemiseen työkulttuuriin.

Jatkuvan arvioinnin kohteena olevan pätkätyöläisen elämä koostuu tismalleen työnarkomaanisista elementeistä.

Yliopisto ei ole paras mahdollinen ikkuna suomalaiseen työelämään. Akateemisen työkulttuurin kautta voi kuitenkin tunnistaa yksilön rajoilla leikkivän työkulttuurin nurjat puolet.

Tutkijoiden työuupumus on myös globaali ilmiö, ei suomalainen paikallinen erikoisuus.

Samalla kun yliopistot kilpailevat keskenään, työntekijöiden todellisuudessa korostuvat pätkätyöt, epävarmuus, kasvavat tulostavoitteet ja jatkuva rahoituksen hakeminen.

Paniikinomainen työkulttuuri kasvattaa tahattomasti työnarkomaaneja.

Työpsykologin mukaan työnarkomaniaksi määritellään pakonomainen tarve tehdä töitä. Työstä riippuvainen saavuttaa kokemuksen hallinnasta ja hyväksynnästä vain työn kautta.

Jatkuvan arvioinnin kohteena olevan pätkätyöläisen elämä koostuu tismalleen työnarkomaanisista elementeistä. Elämä ei pysy hallinnassa, jos ei saa töitä, ja töitä ei saa, jos ei pärjää kovassa kilpailussa, jossa todennäköisesti saa töitä vain tekemällä töitä enemmän ja paremmin kuin muut.

Työn ykköseksi asettavassa pyörteessä pitää myös miellyttää kaikkia – koskaan ei tiedä miten seuraavaksi käy.

Loputonta tohinaa, pöhinää ja huipukkuutta ihannoiva projektimainen työkulttuuri on täynnä työuupumisriskejä juuri siksi, että kaikki käyvät ylikierroksilla.

Huippututkijoiden kuuluu myös rakastaa työtään.Rakkaussuhde työhön alkaa usein hyvin, mutta se saattaa ajan myötä muuttua kummalliseksi ja ahdistavaksi. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi.

Työuupumuksestaan kertovilla somevaikuttajilla ja freelancereilla tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia. Alkuun työ vaikuttaa ihanalta, uudelta ja jännittävältä. Yhtäkkiä vapaus tuntuu vankilalta, ja pelko tulevaisuudesta on musertava.

Muilta ei heru myötätuntoa, koska intohimotyö on oma valinta.

1800-luvun lopulla hermovoimansa työssä ja toiminnassa menettäneet olivat neurasteenikkoja.

Petteri Pietikäisen mielenterveyden historiaa käsittelevästä teoksesta käy ilmi, että kunnianhimoisten yksilöiden uupumisepidemia ei kuitenkaan ole uusi ilmiö.

1800-luvun lopulla hermovoimansa työssä ja toiminnassa menettäneet olivat neurasteenikkoja.

Mielenterveysongelmien julmassa luettelossa neurastenia oli hyvä sairaus, sillä se oli keskiluokkaisen menestyksen hinta. Neurasteniasta kärsivät erityisesti liikemiehet.

Työuupumus ei ole sama asia kuin neurastenia, mutta neurastenian määrittely tietylle ihmisryhmälle tyypilliseksi sairaudeksi kertoo jotakin omasta ajastaan.

Neurasteenikkojen ajateltiin taistelevan modernin maailman etujoukoissa niin aktiivisesti, että heidän hermojärjestelmänsä oli ylikuormittunut.

Loputonta tohinaa, pöhinää ja huipukkuutta ihannoiva projektimainen työkulttuuri on täynnä työuupumisriskejä juuri siksi, että kaikki käyvät ylikierroksilla.

Työterveyslaitoksen arkijärkiset neuvot eivät toimi tällaisissa paikoissa. Ne ovat suunnattuja organisaatioihin, joissa työntekijöillä on vakituinen työpaikka sekä työyhteisö, jossa uupumus ei ole normaali asiaintila.

Projektimaisessa työkulttuurissa ei sitä paitsi ole aikaa tai mahdollisuuksia jakaa työtehtäviä uudelleen, saati vähentää niitä. Todennäköisesti työtehtävät olivat jo etukäteen ylimitoitettuja – ja nurkan takana odottaa jo uusi projekti.

Työnarkomaanisessa työkulttuurissa työuupumus ei ole häpeä, vaan normaali olotila.

Univaikeuksia, sydämentykytyksiä ja ahdistuneisuutta voi jopa vertailla. Se on eräänlainen työyhteisöterapian muoto.

Samalla hyvää tarkoittava varoittava työuupumuskeskustelu kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Työnarkomaanille työuupumus ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Jaksaminen on yksi raja muiden rajojen joukossa. Myös sen ylittämisestä voi kilpailla.

Maanisessa työkulttuurissa työuupumuksesta tulee todiste siitä, että töitä on tehty täysillä. Heikot toki sortuvat taistojen tiellä – mutta vain tullakseen entistä vahvempina takaisin.

Huippututkijalla nimittäin kuuluu olla enemmän kuin yksi työuupumus.

Kirjallisuus:

Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia (2013)

Mona Mannevuo

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun yliopistossa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortiossa. Lisäksi hän työstää kirjaa tunteiden, neurotieteiden ja suomalaisten työnjohto-oppien kytköksistä. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.

Energiayhtiö Fortum on eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen laskelmien mukaan EU:n pahimpia saastuttajia.

Ympäristöjärjestö CAN Europen selvityksen mukaan Fortum on sotkeutunut viime vuonna energiantuotantoon, joka aiheuttaa satoja ennenaikaisia kuolemia Euroopassa ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Fortumin päätyminen järjestöjen kokoamalle listalle johtuu lähes yksinomaan Fortumin viime vuonna toteutuneesta kaupasta isossa keskieurooppalaisessa energiayhtiö Uniperissa.

Uniper käyttää runsaasti hiiltä toiminnassaan. Valtioenemmistöinen Fortum omistaa Uniperista piirua vaille puolet ja on yhtiön suurin yksittäinen omistaja.

Pahamaineisuus johtuu siitä, että kivihiilen käyttö aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja, kuten astmaa, keuhko- ja sydänoireita. Erityisesti voimaloiden savukaasujen näkymättömät pienhiukkaset lyhentävät monen elinikää. Ongelmat ovat pitkälle samoja, joita syntyy esimerkiksi puun pienpoltossa tai liikenteessä.

Uniper omistaa toistakymmentä hiilivoimalaa eri puolilla Eurooppaa, ja järjestöt ovat laskeneet näiden päästöjen vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön EU:ssa hyväksytyillä päästö- ja ilmastomalleilla. He ovat jyvittäneet Uniperin päästöt Fortumin kontolle sen omistusosuuden mukaan ja yhdistäneet tällä tavalla nämä kaksi yhtiötä.

Selvityksessä on käytetty laitostietoja EU:n rekistereistä vuosilta 2016 ja 2017.

Tulosten mukaan selvimmät terveysvaikutukset kohdistuivat päästöjen määrän lisäksi väestötiheyden takia Saksaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja Puolaan. Fortumin ja Uniperin voimaloita on eniten Saksassa, mutta ilmansaasteet kulkeutuvat satojen kilometrien päähän ja vaikuttavat ilmanlaatuun sekä laitosmaassa että naapurimaissa.

Vaikutuksia on myös Suomessa, mutta vaikutukset ja päästöt ovat Suomessa järjestöjen selvityksen mukaan pienimmät.

Yksittäisistä maista päästöt lyhentävät selvityksen mallien mukaan selvästi eniten saksalaisten elinikää ja aiheuttavan keskimäärin reilusti yli 100 ennenaikaisen kuoleman. Muissa maissa vaikutusten arvioidaan olevan muutamassa kymmenessä hengessä. Tulosten mukaan Suomessa kuolee alle kymmenen ihmistä ennenaikaisesti pitkälti Fortumin Suomenojan voimalan päästöjen takia.

Selvityksessä on käyty läpi 19 hiilivoimalaa, joista 12 on Uniperin. Vanhimmat mukana olevat voimalat ovat 50-luvulta, mutta yleisesti voimalat ovat käyttöikänsä puolessa välissä.

Päästövaikutukset muuttuvat vuosittain, ja kolme selvityksessä mukana ollut yksikköä eivät ole enää käytössä. Fortum on korvannut Puolan Zabrzen vanhan voimalan uudella lämpö- ja sähkövoimalalla. Siinä voidaan jatkossa käyttää hiilen ja sekajätteen sijaan myös esimerkiksi puuta.

Uniperin tuotanto ei näy Fortumin tiedoissa

Fortum on kertonut satsaavansa entistä enemmän kohti puhtaampaa maailmaa ja olevansa Euroopan puhtaimpia sähköntuottajia.

Fortum kertoo, että reilusti yli puolet sen kaikesta omasta sähköntuotannosta on hiilidioksidivapaata. Tässä ei kuitenkaan huomioida yhtiön omaa osittain hiilellä tehtävää lämmöntuotantoa ja Uniperin energiantuotantoa, josta lähes kolmannes tehdään saastuttavimmalla hiilellä, neljännes siitä ruskohiilellä.

Uniperin kaupan merkityksestä suurimman omistajan sijoituksiin ja sitä kautta yhtiön kuvaan kertoo se, että kaupan toteutumisen myötä Fortum osti Uniperilta hiilituotantoa saman verran kuin yhtiö tuottaa niin sanotusti hiilidioksidivapaasti ydinvoimalla ja vesivoimalla Suomessa ja Ruotsissa. Uniperin tuotannosta noin kymmenen prosenttia tehdään vesivoimalla Saksassa ja Ruotsissa.

Puolet Uniperin tuotannosta tehdään kaasulla. Uniper on etenkin Venäjällä iso maakaasun käyttäjä ja Nord Stream 2 -putkihankkeen myötä fossiilisen kaasun osuus tulee kasvamaan nykyisestä myös Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa.

Fortum ei ilmoita Uniperin päästölukuja omissa esityksissään. Fortumista korostetaan, että Uniper on itsenäinen pörssiyhtiö samoin kuin Fortum, ja molemmat yhtiöt toimivat tahoillaan.

– Meillä ei ole määräysvaltaa tähän yhtiöön. Tämän takia emme yhdistele heidän talous- ja tuotantolukuja, kertoo johtaja Pauliina Vuosio Fortumin viestinnästä.

Fortumin linjaa suhteessa Uniperiin painotti myös toimitusjohtaja Pekka Lundmark esitellessään yhtiön viime vuoden tilaa yhtiökokouksessa.

Fortumin johto kävi Lundmarkin johdolla yhtiökokouksessa keskusteluja myös selvityksen tekoon osallistuneiden ympäristöjärjestöjen edustajien kanssa. Järjestöt ihmettelevät Fortumin tapaa kertoa Uniper- kauppaa osakkeenomistajille.

– Fortum haluaa esittää kaupan niin, että siellä on muuta kuin hiiltä. Yhtiön mukaan siellä on päästötöntä energiaa ja kaasua. Tässä ikään kuin vähätellään hiilen osuutta, energia-analyytikko Lauri Myllyvirta Greenpeacesta ihmettelee.

Top 10 -yhtiöt vastaavat kymmenen Suomen kasvihuonepäästöjä

Uniperin toimitusjohtajavaihdoksen ja kaupan sinetöimisen jälkeen viime kesänä, Uniper on alkuvuodesta Fortumin Vuosion mukaan ilmoittanut halustaan keskustella puhtaalta pöydältä suurimman omistajan kanssa toiminnan jatkosta.

Uniperin hallinnan kannalta vielä selvempi enemmistöomistus voi sekin olla vain ajan kysymys. Tosin talousuutisyhtiö Bloombergin mukaan Saksassa käytävä keskustelu hiilen käytöstä voi lykätä lisäostoja.

Vuonna 2016 hyväksytystä strategiasta huolimatta Fortum on järjestöjen selvityksen mukaan rikki- ja muiden raskaaseen ja likaiseen tuotantoon liittyvien päästöjen lisäksi suurimpia ilmastonmuutosta voimistavien hiilidioksidipäästöjen tupruttelijoita Euroopassa.

Lähes poikkeuksetta hiiltä käyttävät tuotantoyhtiöt ovat myös Euroopan kymmenen pahinta kasvihuonepäästöjen lähdettä ja vastaavat yhteensä melkein kymmenen Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä. Listan kymmenes, Fortum/Uniper lähentelee vajaata puolta Suomen päästöjä.

Toisin kuin rikki-, typpi- ja muita päästöjä, hiilidioksidia ei voi ilman erillistä kallista talteenottoa vähentää voimaloissa.

Fortum/Uniper tippuu Euroopan kymmenen suurimman päästölähteen listalta sijalle kaksitoista, kun siihen otetaan mukaan kaikki unionin päästökaupan alaiset yritykset. Fortum/Uniperin edelle kiilaa maailman suurin teräksen tuottaja, ranskalainen ArchelorMittal viidenneksi ja italialainen öljy- ja kaasuyritys ENI sijalle yksitoista.

Uniper suunnittelee sekä luopumisia että avaamista

Kohti hiilettömyyttä pyrkivän EU:n energiamarkkinat ovat keskellä isoa myllerrystä, ja tämä näkyy mahdollisesti tulevina vuosina myös Fortum/Uniperin päästöluvuissa.

Uniper on irtautumassa Ranskan kahdesta hiilivoimalastaan ja käynnistänyt neuvottelut tsekkiläisen, itseään vähän pienemmän, myös isoimpien saastuttajien listalta löytyvän energiayhtiö EPH:n kanssa. Ydinvoimamaa Ranska on ilmoittanut luopuvansa hiilestä ensimmäisenä Euroopassa, vuonna 2022.

Lisäksi Uniper joutuu luopumaan vähitellen isoimmista kahdesta hiilivoimaloistaan Hollannissa ja Isossa-Britanniassa, kun molemmat maat suunnittelevat hiilivoimasta luopumista. Jälkimmäinen vuonna 2025, edellinen vuonna 2029.

Myös Suomi on lyönyt saman sulkemisajan kuin Hollanti. Jo nyt osa Fortumin Meri-Porin voimalasta on varavoimana, ja Naantalin isossa voimalassa on siirrytty viime vuonna käyttämään pääsääntöisesti biopolttoaineita. Fortumin Espoon voimalassa käytetään edelleen pääsääntöisesti hiiltä.

Samalla kun Uniper on ajanut alas vielä selvityksessä mukana olleet Hollannin Maasvlakten kaksi ensimmäistä voimalaa, yhtiö suunnittelee avaavansa ensi vuoden aikana ison Dattelnin laitoksen uusimman yksikön.

– Hiilestä pitää luopua ja se pitää tehdä sillä tavalla, että se on kestävää ja oikeudenmukaista. Sillä mahdollistetaan yhtiöille myös se, että ne pystyvät jatkossa investoimaan puhtaisiin tekniikoihin, Fortumin Vuosio perustelee.

Fortumin mukaan järjestöjen tekemiä laskelmia ja vaikutuksia on vaikea suoraan kommentoida, kun mallit eivät ole läpinäkyviä.

Uniperin Saksan hiilivoimaloille ei ole ainakaan vielä sulkemisaikoja

Vuosion mukaan Dattelnin uutta voimalaa perustellaan sähköntarpeen lisäksi sillä, että sillä voidaan korvata mahdollisesti vanhempia saastuttavampia voimaloita.

Datteln IV ei ole ollut mukana selvityksessä sen tekovaiheessa. Järjestöjen laskelmien tekoon osallistuneen Lauri Myllyvirran mukaan voimalalta vaaditaan noin puolta tiukempia ehtoja terveyshaittojen vähentämiseksi kuin vanhemmilta laitoksilta.

Datteln IV käyttää polttoaineenaan hiiltä, joten sen ilmastopäästöt ovat vanhoja voimaloita paremmasta hyötysuhteesta huolimatta suuret.

Uudella laitoksella sovelletaan vuonna 2021 vaadittavia ilmanlaadun vaatimuksia.

– Vaikka kuinka haluaisimme pikakelauksella tulevaisuuteen, me emme pysty sitä tekemään, emmekä voi ottaa kantaa Uniperin puolesta sulkemisaikatauluista, Vuosio taustoittaa.

Uniperin Saksan seitsemän voimalan osalta ei ole olemassa vielä sulkemisaikatauluja. Laajapohjainen työryhmä esitti alkuvuodesta, että Saksa luopuu asteittain hiilivoimasta vuoteen 2038 mennessä. Hiilikomissioksi nimetty työryhmä asetti useita etappeja, joista jo vuoden 2022 ensimmäinen rajapyykki vaatii nykyisen käytön vähentämistä neljänneksellä.

Talouslehti Handelsblattin mukaan esitys tarkoittaa jo ilmoitettujen alasajojen lisäksi sitä, että kolmen vuoden aikana on suljettava seitsemän Datteln IV -laitoksen kokoista voimalaa. Uniperissa ollaan huolissaan esityksistä. Seuraavassa vuoden 2030 etapissa olisi enää alle puolet hiilivoimasta jäljellä.

Uniperissa ollaan huolissaan kehityksestä. Uniperin operatiivisen johtaja Eckhardt Rümmlerin viime vuoden tulosjulkistuksen yhteydessä antaman katsauksen mukaan vuosikausia viivästynyt uusin Dattelnin voimala on mainittu hiilityöryhmän sulkemislistalla. Sen sijaan, että laitos avattaisiin ensi vuonna, työryhmä on ehdottanut sitä suurempia korvauksia omistajille tuotannon sulkemisesta, mitä uudempi laitos on.

Uniper on yksi hiilen alasajosta kärsivistä yhtiöistä Saksassa

Talousanalyyseihin ja luottoluokituksiin keskittynyt Scope Ratings on arvioinut, että Uniper on yksi kuudesta kansainvälisestä energiayhtiöstä, jotka kärsivät hiilikomission laatimasta alasajo-ohjelmasta.

Vuonna 2016 puolet Uniperin hiilivoimaloiden päästöistä syntyi Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Ranskassa. Fortum/Uniper on Saksan kolmanneksi suurin hiilellä energiaa tuottava kansainvälinen yhtiö. Ruotsin valtion omistama Vattenfall tulee Fortum/Uniperin jälkeen listalla vielä neljäntenä, mutta yhtiö myi vuonna 2016 kannattamattomat ruskohiilivoimalansa tsekkiläiselle EPH:lle. Seuraavalle listalle Vattenfall ei luultavasti enää päädy.

Vastaavasti Fortumin omistusosuuksien muutokset Uniperissa voivat muuttaa yhtiön sijoitusta järjestöjen listalla.

EU:n komission alaisen Euroopan ympäristökeskuksen kanssa työskentelevät asiantuntijat ovat hyväksyneet ympäristöjärjestöjen käyttämät tiedot ja laskentatavat.

CAN Europe on ympäristöjärjestöjen yhteistyöverkosto, johon kuuluu pitkälti yli sata kansalaisjärjestöä eri puolilta Eurooppaa. Suomesta mukana ovat mukana kaikki keskeiset ympäristö- ja kehitysjärjestöt, kuten WWF Suomi.

Järjestöjen tavoitteena on päästä eroon ensi sijassa hiilivoimasta mahdollisimman nopeasti, koska hiilen käyttö on yksi merkittävä syy sille, että maailman maat eivät pääse alle turvallisena pidetyn 1,5 asteen lämpenemisen.

Hiilen käyttö lisääntyi maailmanlaajuisesti viime vuonna ja oli keskeinen syy sille, että kasvihuonekaasut lisääntyivät selvästi viime vuonna, vaikka suunta pitäisi olla päinvastainen.

Lue myös:

Kaivosmiehen terveiset kilometrin syvyydestä YK:n ilmastokokoukselle: "Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta"

Onko Fortumin ja Uniperin raju riita ohitse? – saksalaisfirman suuntaa väännetään nyt kulisseissa

Professori Fortumin jättikaupasta: "Saksan hiilivoima on hyvin riskialtis"

Analyysi: Fortum ei saisi ostettua halvalla priimaa – saksalaisfirman puolikas toisi mukanaan ison hiilitahran

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin verotietoja ei julkisteta koskaan, vakuuttaa Valkoisen talon virkaatekevä kansliapäällikkö Mick Mulvaney.

Kongressin demokraatit ovat esittäneet Yhdysvaltain verovirastolle IRS:lle pyynnön saada nähtäväksi Trumpin verotiedot edellisten kuuden vuoden ajalta. Toisin kuin aiemmat presidentit ja presidenttiehdokkaat viime vuosikymmeninä, Trump ei ole julkistanut verotietojaan.

Mulvaneylta kysyttiin Fox Newsin haastattelussa, saako kongressi Trumpin verotiedot nähtäväkseen.– Ei, eivät koskaan. Eikä heidän pidäkään saada, Mulvaney sanoi ja syytti demokraatteja poliittisesta ajojahdista.

– Demokraatit vaativat, että IRS luovuttaa asiakirjat heille. Se ei tule tapahtumaan, ja he tietävät sen. Tämä on poliittinen näytös.

Mulvaneyn mielestä verotietojen tärkeys punnittiin jo vuoden 2016 presidentinvaaleissa.

– Äänestäjät tiesivät, että presidentti olisi voinut antaa verotietonsa. He tiesivät että hän ei tehnyt niin, ja he valitsivat hänet siitä huolimatta.

Laki ei vaadi presidenttejä julkistamaan verotietojaan. Demokraattien mielestä verotietojen panttaaminen kuitenkin merkitsee sitä, että Trumpilla on raha-asioissaan jotakin salattavaa. Demokraattien mukaan verotietojen julkistamisen pyytäminen kuuluu kongressin valvontatehtäviin.

Trump on perustellut verotietojen pitämistä salaisina sillä, että veroviraston selvitykset hänen tuloistaan ovat kesken. Hän on sanonut aikovansa viedä taistelun verotiedoistaan vaikka korkeimpaan oikeuteen asti.