Norjalainen Telenor ostaa 54 prosentin osuuden teleoperaattori DNA:sta. Kaupan arvo on 1,5 miljardia euroa. Yhtiö kertoo asiasta tiedotteessa.
DNA vahvistaa, että yhtiön osakkeilla on käyty kauppaa. Aiheesta kommentoinnin yhtiö kuitenkin jättää entisille ja nykyisille omistajille. Jatkamme toimintaa entiseen tapaan, yhtiön viestinnästä kerrotaan.
Myyjinä ovat DNA:n kaksi suurinta osakkeenomistajaa Finda Telecoms ja PHP Holding.
Finda Telecomin toimitusjohtaja Tommi Aurejärven mukaan yhtiössä on mietitty erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja jo pitkään. Hän uskoo, että Telenor on hyvä pääomistaja DNA:lle ja kauppa on hyväksi myös asiakkaille.
– DNA:n toivotaan jäävän listatuksi operaattoriksi ja suomalainen johto varmaankin jatkaa aika itsenäisesti toimintaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että tulevaisuudessa leikattaisiin investoinneista, sanoo Aurejärvi.
Telenor arvioi, että kaupan olevan kokonaisuudessaan valmis myöhemmin tänä vuonna. Kaupan toteutuminen käynnistää julkisen ostotarjouksen jäljelle jäävistä DNA:n osakkeista, kertoo DNA tiedotteessa.
Telenor uskoo, että DNA jatkaa kasvuaan ja kehitystään tulevaisuudessa. DNA on Suomen kolmanneksi suurin teleoperaattori.
Alla olevista kuvista näkyy teleoperaattoreiden markkinaosuuksia Suomessa.
Mikko Airikka | YleMikko Airikka | YleMikko Airikka | Yle
Telenor on ilmoittanut olevansa valmis ostamaan myös koko yhtiön osakekannan. Yhtiö tarjoaa lopuista osakkeista 20,90 euroa.
Norjalaiset tiedotusvälineiden mukaan Telenor on ilmoittanut, että DNA pysyy Helsingin pörssin listoilla, mutta yrityksen kotipaikan ratkaisee Telenorin mukaan se, kuinka moni lopulta haluaa myydä osakkaeensa Telenorille.
DNA osakkeille ei ole aamulla käyty tavallista kauppaa Helsingin pörssissä.
Japanilaiset tutkijat sanovat pystyneensä varmistamaan, että kissat kyllä tunnistavat nimensä.
Monet kissojen omistajat ovat olleet asiasta aiemminkin varmoja, mutta Sophian yliopistossa Tokiossa tehty tutkimus vahvistaa ensimmäistä kertaa tieteellisesti, että kissat voivat erottaa sanoja, kuten nimensä. Monet uskovat, että kissat tunnistavat myös ruokaan liittyviä sanoja.
Tutkimusta vetäneen Atsuko Saiton mukaan siitä ei kuitenkaan saatu todisteita, että kissat osaisivat liittää sanoihin merkityksiä niiden tarkoituksesta.
Sen sijaan kissat oppivat tunnistamaan ja muistamaan, että nimen kuultuaan seuraa usein jotain hyvää, kuten ruoan tarjoilua, paijausta tai leikkimistä.
Kissa voi myös muistaa, jos nimen kuulemisesta on seurannut jotain kissan rangaistusluonteiseksi kokemaa, kuten kylpy tai eläinlääkärillä käynti.
Kissojen omistajat myös toistavat kissansa nimeä usein. Näin sanasta ja sen äänteistä tulee kissalle tuttu, vaikka se ei ymmärtäisikään sanan viittaavan itseensä.
Useimmat kissat reagoivat testeissä nimeensä päätään tai korviaan liikuttamalla. Mohamed Hossam / EPA
Pää, korvat tai häntä liikkuvat
Japanilaiset tutkijat soittivat tallenteelta kissoille omistajan sanomina niiden nimiä. Yli puolet kokeen kissoista reagoi liikuttamalla päätään tai korviaan. Pienempi joukko kissoja heilutti häntäänsä, äänteli tai vaihtoi paikkaa.
Kun sanojen toistamista jatkettiin, kissat menettivät kiinnostuksensa.
Omistajat lausuivat tallenteella neljä kissan nimen kanssa saman pituista ja äänenpainoltaan sekä ääntämykseltään samankaltaista sanaa. Perään he lausuivat kissan nimen. Kissat reagoivat nimeensä.
Toisessa osassa tuntematon ihminen, siis kissalle tuntematon ääni, luki nauhalle samat sanat ja tällöinkin kissa reagoi nimeensä. Kolmannessa testissä nauhaa soitettiin kissoille, jotka elävät useamman kissan taloudessa. Nauhalla luettiin muiden kissojen nimiä ja testattavan kissan nimi.
Kissojen reaktiot videoitiin. Tuloksena oli, että ne osasivat erottaa nimensä muista sanoista ja toisten kissojen nimistä.
Kissojen ja ihmisen yhteiselo on kestänyt jo 9 500 vuotta. Mohamed Hossam / EPA
Koirien ja ihmisten kommunikaatiota tutkittu enemmän
Koirien ja niiden omistajien välistä kommunikaatiota on tutkittu paljon enemmän kuin kissojen. Näin on siitäkin huolimatta, että kotikissoja on maailmassa valtava määrä.
Arvioidaan, että ihmisten kanssa eläviä kissoja on yli 600 miljoonaa. Ihmisten ja kissojen yhteiselon tiedetään alkaneen 9 500 vuotta sitten.
Parhaiten koulutettujen koirien on havaittu tunnistavan jopa satoja sanoja.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että myös muun muassa delfiinit ja papukaijat voivat ymmärtää jonkin verran ihmisen sanoja.
Ykköseksi ylsi vihreät 17,1 prosentin äänisaaliilla.
Jaetulla kakkossijalla komeilevat kokoomus ja perussuomalaiset, kumpikin 14,5 prosentilla äänistä.
Perussuomalaiset hyötyivät vaalipiirien viimeisten paikkojen jaosta ja saivat nuorisovaalien eduskuntaan yhden paikan kokoomusta enemmän.
Neljänneksi suurin puolue keskusta sai ääniä 11,7 prosenttia.
Keskusta oli myös nuorisovaalien suurin häviäjä, sillä puolue menetti 11 paikkaa vuoden 2015 nuorisovaaleihin verrattuna.
Eniten paikkamääräänsä kasvatti vihreät, joka sai näissä vaaleissa 11 paikkaa lisää.
Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkosen mukaan nuoret ovat iäkkäämpiä äänestäjiä avoimempia uusille pienpuolueille.
Yle UutisgrafiikkaVihreät oli suosituin puolue viidessä, keskusta neljässä, kokoomus kahdessa ja perussuomalaiset yhdessä vaalipiirissä. Yle Uutisgrafiikka
Eduskuntaan nousi myös useita pienpuolueita. Eduskunnan ulkopuolisista puolueista paikkoja saivat eläinoikeuspuolue, piraattipuolue sekä Suomen kommunistinen puolue SKP.
Myös Liike Nyt ja Paavo Väyrysen Tähtiliike säilyisivät eduskunnassa.
– Nuoret ovat pienestä pitäen kasvaneet globaaliin kilpailuyhteiskuntaan. Tällaiset vanhat joukkopuolueliikkeet, kuten demarit, edustavat nuorten mielissä mennyttä maailmaa, pohtii tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen Taloustutkimukselta.
Nuorisovaalien tulos on linjassa puoluekannatuskyselyiden kanssa, missä 18–34-vuotiaiden suosituimmat puolueet ovat niin ikään vihreät ja kokoomus.
Rahkosen mukaan kärkikolmikkoon nousee myös perussuomalaiset, kun katsotaan alle 25-vuotiaita äänestäjiä.
Perussuomalaisten ja vihreiden suosiota Rahkonen selittää niiden suurilla ideologisilla eroilla.
– Ei varmaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta, että vihreät ja perussuomalaiset ovat ilmastopolitiikassa lähestulkoon päinvastaisilla linjoilla. Nuorille ilmasto on tärkein poliittinen kysymys.
Yle kävi kysymässä kahdessa koulussa nuorten tuntoja äänestämisestä:
Nuorten eduskunta olisi keskimäärin 41-vuotias mies
Nuorten vaaleissa menestyivät äänioikeutetuille ennestään tutut ehdokkaat, kertoo vaalit järjestänyt Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi.
Nykyisten tai entisten kansanedustajien ja julkkisehdokkaiden lisäksi menestyneiden joukossa on oppilaitosten entisiä opettajia ja kouluissa vierailleita ehdokkaita.
Tämä näkyy myös eduskunnan ikärakenteessa.
Nuorisovaaleilla valitun eduskunnan keski-iäksi tuli 41 vuotta. Se on kymmenen vuotta vähemmän kuin nykyisen eduskunnan keski-ikä.
Naisia nuorisovaaleilla valituista ehdokkaista oli 35 prosenttia, kun istuvassa eduskunnassa heitä on 41,5 prosenttia.
Eniten ääniä vaaleissa sai vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto, toisena naantalilainen kokoomuksen kunnallispoliitikko Toni Forsblom ja kolmantena vihreiden ehdokas, näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.
– Siis heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa ikäluokkaa edustavaa porukkaa, päivittelee Rahkonen.
69-numerolla pääsi eduskuntaan yhdeksän edustajaa
Nuorisovaaleissa menestyi jälleen erinomaisesti äänestysnumerolla 69.
Tällä kertaa vaalinumerolla nousi eduskuntaan ehdokas yhdeksässä vaalipiirissä.
Silti Taloustutkimuksen Juho Rahkonen uskoo nuorisovaalituloksen kertovan myös jostain isommasta.
– Uskon tuloksen ennakoivan jossain määrin sitä, mitkä puolueet tulevat olemaan vahvoilla lähitulevaisuudessa.
Mitä puolueet ajattelevat nuorisovaalituloksesta?
Yle kysyi kaikilta nuorisovaaleissa eduskuntaan nousseilta puolueilta ajatuksia vaalituloksesta.
Eduskuntapuolueista kyselyyn vastasivat eduskuntaryhmän puheenjohtajat, eduskunnan ulkopuolisista puolueen puheenjohtajat.
Liike Nytin Hjallis Harkimo ei halunnut kommentoida asiaa. Markus Kuotesahoa Yle ei tavoittanut.
Puolueiden vastaukset antoivat: Krista Mikkonen (vihr.), Leena Meri (ps.), Kalle Jokinen (kok.), Antti Kaikkonen (kesk.), Antti Lindtman (sd.), Aino-Kaisa Pekonen (vas.), Peter Östman (kd.), Thomas Blomqvist (r.), Simon Elo (sin.), Santeri Pienimäki (eop.), Petrus Pennanen (pp.), Paavo Väyrynen (tl.), Juha-Pekka Väisänen (komm.).
Minkä takia teidän puolueenne menestyi tällä tavalla nuorisovaaleissa?
Vihreät: Tulevaisuuskysymykset ovat selvästi tärkeitä nuorille, eli ilmastonmuutos, ympäristö ja tietysti myös mahdollisuudet kouluttautua. Niitä olemme pitäneet esillä. Olemme halunneet luoda toivoa ja uskoa tulevaan, mikä on varmaan välittynyt.
Perussuomalaiset: Olen yllättynyt, että olemme tavoittaneet näin hyvin myös alle 18-vuotiaat. Kiitos luottamuksesta! Luulen, että nuorille on tärkeää taloudellinen ja fyysinen turvallisuus - että on töitä ja koulutuspaikkoja sekä hyvä elää.
Kokoomus: Tulevaisuus on nuorille tärkeä, ja kokoomus tulevaisuuspuolueena kiinnostaa nuoria.
Keskusta: Ihan kohtuullinen tulos näissä olosuhteissa. Meillä on tarjolla hyviä nuoren polven ehdokkaita ja toisaalta myös kokeneita konkareita. Tuosta on hyvä ponnistaa eteenpäin kohti varsinaista vaalipäivää.
SDP: Olemme tehneet ison työn meidän sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen tähtäävän tulevaisuuslinjamme kanssa, mutta tämä meidän viestimme ei ole vielä tavoittanut kaikkia nuoria. Työ on sen suhteen vielä kesken.
Vasemmistoliitto: Vasemmistoliitto ei näköjään ole ollut näissä vaaleissa oppilaiden suuressa suosiossa, vaikka puolueella on potentiaalia nuorisossa. Pidän tärkeänä, että mietimme, miten nuorille viestitään ja että heidät otetaan huomioon, kun tavoitteita asetetaan.
Kristillisdemokraatit: Kuusi paikkaa on positiivinen yllätys. Tulokseen vaikuttaa, ketkä ehdokkaat ovat olleet mukana vaalipaneeleissa. Näissä vaaleissa on enemmän hajontaa verrattuna vuoteen 2015, vihreiden ja perussuomalaisten menestys syö paikkoja muilta.
RKP: Olemme todella tyytyväisiä siihen, että ehdokaslistallamme taitaa olla eniten nuoria ehdokkaita. Siinä mielessä ehdokasasettelu on onnistunut.
Sininen tulevaisuus: Sininen tulevaisuus on tietysti uusi puolue, vajaa kaksi vuotta vasta toimittu. Jos saataisiin varsinaisissa vaaleissa tuollainen tulos eli 4-5 edustajaa, kyllä minä siihen olisin tyytyväinen.
Eläinoikeuspuolue: Nuoret ovat havahtuneet oikeudenmukaisuuskäsitteen laajenemiseen, että myös muilla eläimillä kuin ihmisellä on oikeuksia ja että meillä on vastuu ympäröivästä luonnosta.
Piraattipuolue: Olemme olleet perinteisesti nuorten puolue eli meillä on ollut keski-iältään nuorimmat ehdokkaat monissa vaaleissa. Kannatamme 16-vuotiaiden äänioikeutta, maksutonta toista astetta ja niin edelleen.
Seitsemän tähden liike: Puolue on ollut pimennossa, meistä ei ole kerrottu julkisuudessa. Yllättävää, että siihen nähden on tuon verran kannatusta.
SKP: Menestyimme nuorisovaaleissa siksi, että olemme pystyneet viestittämään meidän aloitteistamme nuorten mediassa eli somessa.
Mitä vaalitulos kertoo siitä, mikä nuoria kiinnostaa?
Vihreät: Valitettavaa on, ettei äänestysprosentti ole korkeampi. Tulosta katsoessa tuntuu, että perinteiset puolueet eivät ole vedonneet vaihtoehdoillaan nuoriin. Varmasti koulutusleikkaukset ovat myös syöneet kokoomuksen ja keskustan ääniä.
Perussuomalaiset: Nuoria kiinnostaa tulevaisuus. Se, ettei elämä ole näköalatonta, vaan on työtä, koulutusta, jatkossakin puhdas ympäristö ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Kokoomus: Nuoret ovat selvästi kiinnostuneita vastuullisesta ilmasto- ja talouspolitiikasta.
Keskusta: Varmaan ainakin jonkun verran siinä näkyy viimeaikainen keskustelu ilmastonmuutoksesta ja maahanmuutosta.
SDP: Uskon, että nuoria kiinnostavat tärkeät teemat, eli tulevaisuus, osaaminen ja ilmastonmuutoksen oikeudenmukainen torjunta. Näihin myös meidän tulevaisuuslinjamme tähtää.
Vasemmistoliitto: Vihreiden ja perussuomalaisten pärjääminen kertoo nuorison jakautumisesta – vihreät kantavat huolta ilmastonmuutoksesta, perussuomalaiset taas suhtautuvat siihen, tai ainakin Suomen vaikutusmahdollisuuksiin, vähättelevästi.
Kristillisdemokraatit: Kahden suosituimman kesken on kova vastakkainasettelu: vihreille tärkeää ovat ilmastonmuutos ja siihen liittyvät uhat, kun taas perussuomalaisten toinen sija osoittaa, että nuorten keskuudessa on myös päinvastaisia ajatuksia.
RKP: Minusta on aika yllättävää, että Liike Nyt, Tähtiliike ja siniset saavat näinkin paljon kannatusta ja paikkoja. Perussuomalaisten menestys kertoo ehkä siitä, että aika moni nuori etsii vaihtoehtoja tälle nykyiselle hallitukselle. Yksi johtopäätös voi olla, että isot puolueet eivät ole onnistuneet nuorten keskuudessa. Perinteisten isojen puolueiden, me mukaan lukien, täytyy parantaa ja miettiä, miten tavoitetaan nuoria, tulevia äänestäjiä.
Sininen tulevaisuus: Se kertoo varmasti siitä, että nuoria kiinnostavat arvokysymykset. Varmasti myös ilmastonmuutoskysymys vaikuttaa. Nuorilla on suurempi halu äänestää uusia puolueita. Tämä näkyy siinä, että Piraattipuolue ja Tähtiliike saavat edustajia heiltä läpi.
Eläinoikeuspuolue: Vihreiden vaalivoitto ja meidän vaalimenestyksemme kertovat, että nuoriso on herännyt ilmastonmuutokseen.
Piraattipuolue: Mitä ainakin itse olen käynyt kouluissa vaalipaneeleissa, nuorilla on tuo maahanmuuttokysymys sellainen perussuomalaiset vastaan vihreät, jotka tässäkin ovat isoimmat.
Seitsemän tähden liike: Nuorisovaalien suosituimmat puolueet saavat eniten huomiota tiedotusvälineissä.
SKP: Olen ajatellut, että nuoret ovat paljon radikaalimpia, mutta eiväthän nuoret ole automaattisesti uudistusmielisiä.
Mitä lupaatte nuorisovaaleissa äänestäneille nuorille?
Vihreät: Haluamme, että nuorilla on hyvät edellytykset elämään. Haluamme kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, tekoja – ei vain puheita, ja koulutuksen mahdolliseksi kaikille nuorille, tuloista tai taustasta riippumatta.
Perussuomalaiset: Me lupaamme pitää huolta siitä, että on riittävästi koulutuspaikkoja ja hyvä yrittäjyys- ja työllisyyspolitiikka. Haluamme myös pitää huolta siitä, että koko Suomessa voi asua ja Suomen turvallisuus paranee. Tähän liittyy myös meidän tiukka maahanmuuttopolitiikkamme.
Kokoomus: Lupaan, että jatkamme vastuullista talous- ja työllisyyspolitiikkaa, joka mahdollistaa nuorten hyvän tulevaisuuden.
Keskusta: Lupaamme jättää Suomen entistä paremmassa kunnossa tuleville sukupolville ilman kohtuutonta velkataakkaa.
SDP: Haluamme muuttaa toisen asteen koulutuksen aidosti maksuttomaksi, torjua ilmastonmuutosta oikeudenmukaisesti ja pitää huolta, että Suomessa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, siis että kaikista pidetään huolta.
Vasemmistoliitto: Meidän pitää ryhtyä toimiin ilmaston puolesta. Ensi kaudella eduskunnan pitää tehdä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa.
Kristillisdemokraatit: Haluamme, että ilmapiiri muuttuisi ja nuoret voisivat jatkossa paremmin. Lisää resursseja erityisesti koulupsykologi- ja koulukuraattoripuolelle, ja että jokaiselle taattaisiin yhteiskunnassa paikka joko koulussa opiskelemalla tai työelämässä.
RKP: Nyt jo tämän tuloksen perusteella on tarvetta kommunikaation ja osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, jotta nuoret tuntevat itsensä osallisiksi. Työnsaanti, koulutus ja ilmasto ovat aika keskeisiä asioita, joihin tulemme panostamaan.
Sininen tulevaisuus: Lupaan, että siniset ajaa niitä tavoitteita, joita vaaliohjelmassa on. Ja toisin kuin toimittajat väittävät, siniset saavat myös oikeissa eduskuntavaaleissa kansanedustajia.
Eläinoikeuspuolue: Eläinoikeuspuolue tulee ajamaan tiukempaa ilmastopolitiikkaa, ja se tulee näkymään myös näiden nuorten elämässä.
Piraattipuolue: Meillä on yleensä ideana se, että saadaan nuoret vahvemmin mukaan päätöksentekoon: eli meidän ohjelmassamme ovat äänioikeus 16-vuotiaille, maksuton toinen aste, maksuton varhaiskasvatus vielä nuoremmille sekä maksuton yliopisto ja kolmas aste.
Seitsemän tähden liike: Haluamme puolustaa köyhiä ja parantaa vähävaraisten asemaa. Eli toisen asteen koulutus maksuttomaksi. Tasa-arvon puolesta.
SKP: Lupaamme, että SKP vie eteenpäin systeemimuutoskritiikkiä, koska vain sillä tavalla voimme torjua ilmastonmuutosta.
Usein vaaditaan, että poliitikkojen tulisi perustaa päätöksensä tutkijoiden tuottamiin faktoihin. Mutta faktoja enemmän yhteiskuntaelämä kaipaisi kriittistä, erittelevää ajattelua. Ja juuri tutkija on analyyttisen, kriittisen ajattelun ammattilainen.
Tutkija ei ole vain kapean erityisalan asiantuntija. Hänen ydinosaamistaan on kyky kiihkottomaan pohdintaan. Hän on erikoistunut jäsentämään asiat oikeisiin suhteisiinsa.
Siksi tutkijoiden pitäisi näkyä enemmän julkisuudessa. Tutkijoita tarvitaan näyttämään esimerkkiä, miten ajatellaan. Eikä vain poliitikoille vaan kaikille kansalaisille.
Tärkeää kun ei ole luetella faktoja vaan miten faktoihin päädytään. Itse asiassa ei edes ole olemassa puhtaita faktoja, sillä faktat saavat merkityksensä asiayhteydestään. Tämä pätee erityisesti ihmisiä ja yhteiskuntia tutkivissa tieteissä mutta myös luonnontieteissä.
Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, faktat eivät ole saaria. Silloinkin kun ne näyttävät erillisiltä, niitä yhdistää tiedon ja kokemuksen mannerjalusta.
Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä
Siksi esimerkiksi ne ilmastonmuutoksen intohimoisesti kiistävät insinöörit, jotka viivoittimella mittailevat Kemijärven lämpötilakäyriä, katsovat metsän sijasta puita. Puut eli faktat huojuvat tuulessa, mutta niiden muodostama kokonaisuus pysyy.
Aukkoja näkyy journalistienkin ymmärryksessä silloin, kun he erehtyvät tiedon välittäjistä tiedon tuomareiksi.
Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä. Kun työ on tehty, pojan pitää kadota silmistä. Sillä kun tämä on poissa silmistä, poissa mielestä on myös maton alle lakaistu loka.
Syytä on tutkijoissakin. He kaihtavat turhaa julkisuutta. Tästä seuraa vakava imagohaitta. Kun he astuvat näyttämölle lausumaan kommenttejaan, heidät mielletään etäisiksi ja ylimielisiksi. Koska he eivät näy arkipäivässä, heitä pidetään arkipäivästä vieraantuneina.
Kun tutkijat sitten kertovat asioiden olevan monimutkaisia, heitä syytetään talibaneiksi ja punavihreiksi propagandatorviksi.
Tutkija puhuisi mieluusti vain omasta erikoisalastaan. Hän haluaisi kamppailla huuhaata vastaan pidättyvästi ja sivistyssanoin. Mutta fakta on, että valeinformaatiota ei selätetä faktoilla.
Tästä erinomaisen todistuksen tarjoaa Benedict Cumberbatchin tähdittämä brexit-draama, joka sai televisioensi-iltansa tänä vuonna. Siinä Sherlock Holmesinakin tunnettu brittinäyttelijä esittää kansanäänestykseen valmistautuvaa brexit-leirin kampanjapäällikköä. Tämä juonii häikäilemättömästi ja kylvää julkisuuteen valeuutisia mm. Turkin tulevasta EU-jäsenyydestä.
On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoamiseen
Elokuvassa brexitin vastustajien aika menee kannattajien levittämien tulipalojen sammuttamiseen. Oma viesti jää pimentoon. Seuraus – lapsellinen ja järjetön tragikomedia – on nyt kaikkien nähtävillä.
On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoamiseen. Siksi tutkijoilta vaaditaan muutakin kuin passiivista reagointia. Heidän pitää olla kentällä jo ennen kuin tulipalot syttyvät. Tutkijan tulee ottaa aloite omiin käsiinsä.
Pyromaaninkin innostus viilenee, jos katujen kulmissa seisoskelee palomiehiä.
En tarkoita, että tutkijoiden pitäisi partioida julkisuuden sivukujia jonkinlaisina akateemisina Odinin sotureina. Riittää, että he ovat läsnä ihmisten arkipäivässä tavallisina tolkun ihmisinä. Pubivisoissa ja tanssimassa tähtien kanssa, brändäämässä tiedettä yhteiskunnan luonnolliseksi osaksi.
Silloin he muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, että on olemassa kriittistä ja pohtivaa ajattelua. Että sellaisen olemassaolo on sekä ihmiskunnalle että Suomen hallitukselle hyvästä.
Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jokainen tunneherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija?
Suomi ilman tiedettä ja tutkijoita olisi maa, jossa vain kovimmin huutava saisi äänensä kuuluville. Se, jonka sanoma olisi härskein ja mainosarvo suurin.
Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jokainen tunneherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija? Hän on sentään lukenut muutakin kuin nuotteja tai kiekkokaukalon mainostekstejä.
Siksi kehotan tutkijoita: vyöttäkää kupeenne, ottakaa sauvanne ja lähtekää julkisuuteen. Menkää ja tehkää poliitikot ja kaikki kansa opetuslapsiksenne. Kastakaa heitä järkiperäisen ajattelun nimeen ja opettakaa heille kriittisyyttä.
Ja katso, silloin vaalit ovat aina tiedevaalit.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.
Britannian parlamentti hyväksyi eilen maanantaina pikavauhtia laaditun lain, joka pakottaa pääministeri Theresa Mayn pyytämään maansa EU-eron lykkäämistä. EU-johtajat päättävät huippukokouksessaan, hyväksyvätkö he pyynnön.
Lakiesityksen olivat laatineet työväenpuolueen Yvette Cooper ja konservatiivien Oliver Letwin. Esityksestä ehdittiin keskustella alahuoneessa vain yhden päivän ajan, mutta se hyväksyttiin äänin 307 – 85.
Lain tarkoituksen on varmistaa, ettei Britannia joudu eroamaan EU:sta ilman erosopimusta. Tämä uhkasi toteutua jo 12. huhtikuuta, koska parlamentti ei ole onnistunut hyväksymään Mayn neuvottelemaa erosopimusta.
Pääministeri May oli jo aiemmin lupautunut pyytämään eropäivämäärän lykkäystä EU:lta, mutta parlamentti epäili Mayn hallituksen estävän tämän aikeet. Lykkäyspyyntö varmistettiin sitovalla lailla.
Parlamentti keskustelee tänään tiistaina, kuinka pitkää lykkäystä se toivoo. Uutiskanava Sky Newsin mukaan lakiin kirjattiin maininta, että lykkäyksen on jatkuttava vähintäänkin 22. toukokuuta asti. May on itse puhunut, että se voisi jatkua jopa kesäkuun loppuun.
May tapaa tänään Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin. Huomenna keskiviikkona EU-johtajat kokoontuvat huippukokoukseen, jossa Britannian EU-eron ajankohdasta tehdään uusi päätös.
Tulevana keskiviikkona järjestetään kuudessa maailman metropolissa - Brysselissä, Washingtonissa, Santiagossa, Shanghaissa, Taipeissa ja Tokiossa - samanaikaiset tiedotustilaisuudet poikkeuksellisen merkittäväksi kuvatusta tiedeuutisesta.
Brysselin tilaisuutta isännöi EU:n tiedekomissaari Carlos Moedas, mutta juuri tämän enempää järjestäjät eivät ole paljastaneet.
Kutsukirjeen saaneilla tiedetahoilla ei silti mennyt kauaakaan, kun ne saavuttivat yksimielisyyden siitä, mistä on kyse: Usean eri puolilla maapalloa sijaitsevan radioteleskoopin yhteinen Event Horizon Telescope eli EHT-projekti on vihdoin saanut valmiiksi ensimmäisen kuvan mustasta aukosta.
Tarkkaan ottaen kuvassa oletetaan näkyvän musta aukko ja valoa sen ympärillä.
Sekin uskotaan tiedettävän, että kuvassa näkyvä musta aukko on oman Linnunratamme keskustassa sijaitseva supermassiivinen Sagittarius A* – ellei se sitten ole Neitsyen tähtikuviossa sijaitsevan galaksin M87:n keskellä oleva musta aukko.
Helsingin yliopistossa mustia aukkoja tutkinut astrofysiikan professori Peter Johansson kertoo, että EHT on havainnoinut molempia aukkoja. Julkistetaanko keskiviikkona kuvia M87:sta vai Sagittarius A*:stä, sitä ei vielä tiedetä. Mahdollista on sekin, että molemmista aukoista on saatu kuvat.
Graafikon luoma kuva mustasta aukosta.AOP
Mutkikas kuvausprosessi
Kuvan tai kuvien julkistamista on odotettu jo hyvän aikaa. EHT:n alkuperäiset havainnot tehtiin jo kaksi vuotta sitten.
Teleskoopit eri puolilla maailmaa muodostivat yhdessä eräänlaisen lähes maapallon kokoisen teleskoopin, joka havainnoi samanaikaisesti kohdeaukkoa.
– Tulosten analysoiminen on ollut monimutkainen ja työläs prosessi, sanoo Johansson. Lopputuloksena ei ole valokuva, vaan kuva, johon on yhdistetty niiden yhdessä keräämiä havaintoja.
Lisähaastetta kuvaamiselle on tuonut se, että mustan aukon ja maapallon välillä on kaikenlaista sälää, esimerkiksi kuumaa kaasua, jotka sumentavat kuvaa.
Mitä kuvassa sitten näkyy?
– Jos musta aukko nähdään päältä, näyttää se sormukselta, jos sivulta, niin kuva voi olla suttuisempi, sanoo Johansson. Aukko itsessään on tietysti pimeä, mutta sormuksen sen ympärille muodostaa valo, joka myötäilee mustan aukon reunaa eli tapahtumahorisonttia..
Onko tieteellistä merkitystä?
Teknisesti mustan aukon kuvaaminen on suursaavutus, mutta projekti tuottaa Johanssonin mukaan myös uutta tieteellistä tietoa.
Johanssonin mukaan mustat aukot ovat sinänsä tuttu juttu astrofyysikoille. Esimerkiksi Linnunratamme keskuksen mustan aukon rata on havaittu, samoin sitä kiertävien tähtien radat.
– Mustia aukkoja on havaittu niin paljon, että ne ovat arkipäivää astrofyysikoille, vahvistaa Johansson. Tutkittavaa kuitenkin riittää.
Linnunradan mustan aukon kuvaaminen voi tuoda uutta tietoa esimerkiksi sen pyörimisestä ja pyörimisnopeudesta. Tai siitä, kuinka ainetta putoaa mustaan aukkoon. Tai onko Sagittarius A*:n navoilla suihkuja, kuten esimerkiksi huomattavasti suuremman ja aktiivisemman M87:n navoilla.
Johanssonin mukaan oma musta aukkomme on moniin muihin verrattuna huomiota herättävän pieni ja epäaktiivinen. Sinne ei putoa paljoakaan ainetta, eikä se säteile juuri lainkaan. Se elää hiljaiseloa, jonka syytä ei täysin ymmärretä, hän sanoo.
Tutkimusten perusteella tiedetään, että musta aukkomme oli 1600-luvulla paljon aktiivisempi kuin nykyisin. Syy on yhä arvoitus. Entäpä jos musta aukko ei pyörisi lainkaan? Se olisi täydellinen järkytys, sanoo Johansson.
Muun muassa näihin kysymyksiin odotetaan vastauksia uusista tutkimuksista.
Johanssonin mukaan suuren yleisön kannalta tärkeintä on kuitenkin itse kuva.
Yhdysvallat on esitellyt listauksen tuotteista, jotka joutuisivat uusien tullien kohteeksi. Tuotteet vaihtelevat suurista kaupallisista lentokoneista ja niiden osista viineihin ja maitotaloustuotteisiin.
Tulleja asetetaan kostoksi lentokonevalmistaja Airbusin EU:lta saamille tukiaisille.
Yhdysvallat väittää, että tukiaiset ovat aiheuttaneet 11 miljardin dollarin tappiot omalle lentokonetuotannolleen.
EU ja Yhdysvallat ovat nokitelleet toisilleen jo yli vuosikymmenen lentokoneyhtiöiden tukiaisista. EU on syyttänyt, että Yhdysvallat on tukenut puolestaan omaa lentokonevalmistajaansa Boeingia.
– Perimmäinen tavoitteemme on päästä sopimukseen EU:n kanssa. Kunhan EU lopettaa nämä tukiaiset, niin lisätullit voidaan poistaa, sanoi Yhdysvaltain kaupallinen edustaja Robert Lighthizer lausunnossaan.
Helsingin poliisi epäilee rikosta kevään vaaleissa eduskuntaan pyrkivän Suomen kansa ensin -puolueen toiminnassa viikonloppuna Narinkkatorilla Kampissa.
Vaalitilaisuudessa on muun muassa ollut esillä vaalimainoksia, joiden tekstien epäillään täyttävän rikoksen tunnusmerkistön. Poliisin näkemyksen mukaan kampanjointi on ollut vihamielistä ja maahanmuuttajien ja seksuaalivähemmistöjen syrjintään tähtäävää.
Poliisi on käynnistänyt asiassa esitutkinnan. Rikosnimike on tässä vaiheessa tutkintaa kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Rikoksesta epäillään kahta eduskuntavaaliehdokasta. Toinen epäillyistä on puolueen puheenjohtaja Marco de Wit. Lisäksi epäiltynä on puolueen toinen ehdokas.
Maailman harvinaisimmaksi arvioidun muumimukin kaupat on purettu. Virheellisellä painatuksella koristeltu Vilijonkka-muki myytiin sunnuntaina 6 100 eurolla turenkilaisessa huutokaupassa.
Muumimukin huusi itselleen Maskusta huutokauppaan saapunut Alyona Juntunen.
Huutokauppameklari Petri Vuorinen kertoo Ylelle, että muumimukin kaupat purettiin maanantaina. Mukin korvan sisäpinnasta oli löytynyt pieni hiussärö.
– Rouva (ostaja) soitti meille asiasta. Kysyin asiakkaalta mitä hän haluaisi asialle tehtävän. Hän kysyi, voisiko kaupan purkaa. Annoimme rahat takaisin ja kauppa purettiin, kertoo Vuorinen.
Hän sanoo olevansa tilanteesta harmissaan. Hän sanoo särön olleen vaikeassa paikassa ja vaikeasti huomattavissa.
– Harmittaa tosi paljon. Meillä ei sitä kukaan huomannut, vaikka se meidän tehtävä olisi ollut huomata.
Vuorinen ei osaa sanoa, myydäänkö muki vielä uudestaan.
HS-gallupin mukaan SDP on edelleen suurin puolue ja kokoomus toiseksi suurin. SDP:n kannatus hieman suli ja putosi pitkästä aikaa alle 20 prosentin.
Myös kokoomuksen kannatus oli laskusuunnassa. SDP:n ja kokoomuksen ero on hivenen kaventunut.
Helsingin Sanomien gallupin perusteella näyttää siltä, että ensimmäistä kertaa Suomen historiassa yhdenkään puolueen kannatus ei välttämättä nouse eduskuntavaaleissa yli 20 prosentin.
Onni Westlund oli kaksivuotias, kun hän pääsi ensimmäisen kerran lastensuojelun asiakkaaksi. Onni Westlundin sanoin nimenomaan pääsi, eikä joutunut.
– Ilman lastensuojelua olisin luultavasti kuollut, nyt 27-vuotias Onni Westlund sanoo.
Westlund ei ollut välittömässä hengenvaarassa, mutta ilman sosiaalityöntekijöiden puuttumista hän olisi kasvanut turvattomassa ympäristössä ja tehnyt luultavasti vääriä ratkaisuja.
– Jo ennen kouluikää poltin röökiä, join kaljaa ja tein rötöksiä.
Sijaisperheitä ja kotiutumisyrityksiä
Tamperelaisen Westlundin isä kuoli auto-onnettomuudessa, kun poika oli vain kaksivuotias.
– Sen jälkeen äiti haki lastensuojelun avohuollosta apua meille, koska hänellä oli kaksi pientä lasta ja mielenterveydessä haasteita.
Kotiin saatu apu ei riittänyt, ja Onni Westlund oli viiden vanha, kun hän meni sijaisperheeseen ensimmäisen kerran. Muutaman kuukauden kuluttua hän palasi kotiin, kunnes edessä oli taas uusi sijaisperhe.
Äidin luo palaaminen ei onnistunut taaskaan ja pojat muuttivat kolmanteen sijaisperheeseen.
Sen jälkeenkin edessä oli vielä useita kotiutumisyrityksiä, kunnes veljekset päätettiin vuonna 1999 huostaanottaa.
– Menimme päivystysperheen luo, jossa meidän piti olla vain vähän aikaa, mutta lopulta olimme yli vuoden. Sitten pääsimme ihanaan sijaisperheeseen, jossa olin kymmenen vuotta.
Onni Westlund tapaa työnsä puolesta satoja nuoria. Jussi Mansikka / Yle
Onni Westlund oli onnekas, koska hän sai koko ajan olla veljensä kanssa samassa sijaisperheessä. Myöhemmin hän on ymmärtänyt, että oli monella muullakin tapaa onnekas.
Kahdeksannelle luokalla ei tosin siltä tuntunut.
– Ensimmäistä kahdeksaa kouluvuotta leimasi monenlainen häiriö- ja väkivaltakäyttäytyminen, joka näkyi myös koulumenestyksessä.
22 sosiaalityöntekijää
Onni Westlundin ensimmäinen positiivinen muistikuva sosiaalityöntekijästä on, kun tämä leikki matolla hänen kanssaan legoilla.
– Se on jäänyt mieleen. Siinä vaiheessa en tietenkään ymmärtänyt, että samalla kun leikin, hän kyseli asioita ja selvitti, miten olen sopeutunut sijaisperheeseen.
AOP
Westlund on laskenut, että häntä auttoi yhteensä 22 sosiaalityöntekijää. Se on paljon.
– Kaikkia en ole edes kohdannut, vaan olen lukenut nimen papereista.
Westlund, 27, on nyt asiantuntijana valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n UP2US - Meistä kiinni -hankkeessa. Sen tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten hyvinvointia.
Kokemusasiantuntijat auttavat muita nuoria
Hankkeen kokemusasiantuntijaryhmässä Tampereella on kahdeksan nuorta aikuista, joiden asioita on hoitanut yli sata lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Se on liikaa.
Eveliina Ikonen on kokemusasiantuntija. Jussi Mansikka / Yle
Tähän Westlund ja muut nuoret haluavat muutoksen. Sen takia he ovat valmiita kertomaan oman tarinansa.
Kokemusasiantuntija Eveliina Ikonen sanoo, että hänellä on ollut 12 sosiaalityöntekijää kymmenen vuoden aikana.
– Heistä olen nähnyt seitsemän. Viidesta sosiaalityöntekijästä en edes tiennyt, 19-vuotias Ikonen sanoo.
Kovan vaihtuvuuden takia sosiaalityöntekijät eivät pysty tutustumaan nuoriiin tarpeeksi hyvin, ja siksi he voivat Ikosen mukaan tehdä vääriä ratkaisuja.
Milja Kaijanen, 22, sanoo, että nuoria pitäisi kuunnella nykyistä enemmän lastensuojelussa. Nuoret voivat kertoa sosiaalityöntekijöille, mitkä käytännöt toimivat, mitkä eivät. Kaijanen on ollut kokemusasiantuntija hankkeen alusta lähtien eli syksystä 2018.
Milja Kaijanen Jussi Mansikka / Yle
"Muutimme pakoon"
Kaksi kokemusasiantuntijaa haluaa puhua kokemuksista nimettömästi asioiden henkilökohtaisuuden takia.
24-vuotias kokemusasiantuntija kertoo, että joku olisi voinut puuttua aiemmin hänen tilanteeseensa. Nuori nainen otettiin huostaan kiireellisesti seitsemänvuotiaana.
– Me muutimme aina pakoon, kun joku teki lastensuojeluilmoituksen. Tieto ei kulkenut.
Toisen, 22-vuotiaan kokemusasiantuntijan mukaan hänen tilannettaan ei selvitetty samalla, kun pikkuveli huostaanotettiin. Hän pääsi pois kotioloista vasta 13-vuotiaana.
– Vasta kun itse sanoin kuraattorille, etten suostu menemään kotiin, minua uskottiin.
Koskee kymmeniä tuhansia
Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi 15 prosenttia vuonna 2017. Samoin lisääntyi kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä. Jokaisen luvun takana on tuhansia lapsia.
76 116 lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus vuonna 2017.
17 956 lasta oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna.
55 884 lasta ja nuorta oli lastensuojelun avohuollon asiakkaana.
Yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin 50–60 lasta asiakkaana. Valtioneuvostolle asiaa selvittäneen ylisosiaalineuvoksen Aulikki Kananojan selvityksen mukaan enimmäismäärän pitäisi olla 25 asiakasta sosiaalityöntekijää kohti. Selvitys julkaistiin tänä keväänä.
Jotta lastensuojelu pystyisi vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin, Suomeen tarvitaan ammattijärjestö Talentian mukaan yli tuhat sosiaalityöntekijää lisää. Tämä maksaisi kymmeniä miljoonia euroja.
Toisaalta lastensuojelu maksoi vuonna 2017 pelkästään kuudessa suurimmassa kaupungissa 349 miljoonaa euroa.
"Emme toivo kuuta taivaalta"
Onni Westlund sanoo, että sosiaalityöntekijöiden palkkaukseen ja työoloihin pitäisi kiinnittää huomiota.
– Emme toivo kuuta taivaalta, vaan sosiaalityöntekijöiden pysyvyysongelma on mahdollista ratkaista kohtuullisella palkalla ja työoloilla, joissa pystyy tekemään työtä lain ja ammattietiikan mukaan, Westlund sanoo.
Westlundin mukaan on erikoista, että lastensuojelussa annetaan jatkuvasti polkea lakia.
Runsaan vaihtuvuuden takia kaikki lastensuojelun nuoret eivät edes tiedä sosiaalityöntekijänsä nimeä. On raskasta kertoa oma elämäntarinansa aina uudelleen uudelle henkilölle.
– En ollut aina tietoinen, kuka minun asioitani hoitaa. Jos minulle olisi tullut hätä, en olisi saanut välttämättä sosiaalityöntekijää kiinni, Westlund sanoo.
Westlund tapasi viime vuonna työnsä puolesta noin 200 nuorta. Osa heistä ei ollut tavannut vuosiin sosiaalityöntekijäänsä.
Sosiaalityöntekijöillä on paljon valtaa ja vastuuta, ja on ongelmallista, jos he eivät tunne nuoria asiakkaitaan riittävän hyvin.
"Sossut" puolustavat
Itse sosiaalityöntekijöistä Onni Westlundilla on hyvää kerrottavaa.
– Välillä he ovat näyttäneet väsyneiltä ja aina he ovat vaihtuneet, mutta minulla ei ole negatiivisia kokemuksia, lähinnä neutraaleja.
Muidenkin nuorten mukaan sosiaalityöntekijät eli "sossut" ovat puolustaneet lasten oikeuksia, jos aikuiset ovat riidelleet.
Mari Nupponen / Yle
Onni Westlundin elämää helpotti se, että sijaisperhe ja äiti tekivät yhteistyötä. Vieläkin hän vierailee molempien luona.
– Äiti ei puhunut pahaa sijaisvanhemmista ja sijaisperhe näki, että äiti on aina äitini. Koin, että minusta välitetään ja että olen arvokas.
Lukiossa Onni Westlund kertoo innostuneensa opiskelusta, minkä ansiosta keskiarvo nousi yli yhdeksään. Hän pääsi ylioppilaaksi vastoin monia ennakko-oletuksia.
Kunnes Westlund tarvitsi lastensuojelua pelastamaan hänet toisen kerran.
"Hukkasin itseni"
Lastensuojelun jälkihuolto auttoi Westlundia 21-vuotiaaksi. Jälkihuolto on ulottumassa 25 ikävuoteen.
Lainmuutokset ovat menossa tasavallan presidentin hyväksyttäväksi
Tätä nuoret pitävät hyvänä.
Parikymppisenä Onni Westlund eli haastavaa elämänvaihetta, johon kuului riskikäyttäytymistä. Lapsuuden kokemukset palasivat uudelleen mieleen.
– Oli vaarana, että juon itseni varhaiseen hautaan. Hukkasin itseni, enkä tiennyt, mitä lähden seuraavaksi tekemään.
Kuusi vuotta sitten Onni Westlund pääsi kokemusasiantuntijaksi. Muiden kokemusasiantuntijoiden tapaaminen auttoi ymmärtämään, ettei hän ollut ainoa, jolla oli vaikea nuoruus ja lapsuus.
– Pääsin tapaamaan aikuisia ammattilaisia, joita oikeasti kiinnosti kokemukseni ja joille kokemuksistani oli hyötyä töissä.
Onni Westlund opiskeli sosiaalityötä, mutta avoimen yliopiston rytmi tuntui liian vapaalta. Hän pääsi ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi.
Westlund meni töihin lastensuojelujärjestö Pesäpuuhun ja alkoi kirjoittaa hankehakemusta, jotta nuorten ääni tulisi lastensuojelussa kuuluviin.
– Lastensuojelusta puhuvat yleensä viranomaiset ja päättäjät, silloin korostuu talouspuhe. Haluamme tuoda tutkijoiden ja päättäjien tiedon rinnalle myös lastensuojelun kokemuksellisen ulottuvuuden. Näin lastensuojelua voidaan kehittää entistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita vastaavaksi.
Haavoittavat muistot eivät ole kadonneet Westlundin elämästä. Välillä katkeruus ja kateellisuus saattavat nostaa päätään.
Silloin hän miettii, mihin elämänkokemukset ovat johtaneet ja miksi hän tekee töitä lastensuojelun kehittämiseksi.
Että yhä useampi nuori voisi sanoa kuten hän.
– Nykytilanteessa olen pääsääntöisesti iloinen ja onnellinen. Olen ylpeä siitä, kuka olen.
Korjaus 9.58: Jälkihuollon ulottuminen 25 vuoteen on menossa vahvistettavaksi lähiaikoina presidentille. Laki ei ole vielä voimassa.
Vuoden 1997 Miss Suomi Karita Tykkä (os. Tuomola)on luonun uran hyvinvointivalmentajana ja bloggaajana. Hän luennoi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, pitää hyvinvoinnin eri osa-alueisiin keskittyvää blogia ja suosittua Instagram-tiliä.
Hänelle on tullut selväksi, mistä asioista suomalaiset naiset haluavat kuulla eniten neuvoja.
– Olen luennoidessani huomannut, että eniten naisia kiinnostaa sisäinen rauha. Se lähti aihepiireistä: painon pudotus, iho ja kauneudenhoito. Nyt olen huomannut, että kyse on yhä enemmän sitä, kuinka hyväksyä itsensä, kuinka hidastaa omaa rytmiään, rauhoittua ja olla läsnä.
Luennointi on Puoli seitsemän -ohjelman vieraana olleelle Tykälle tämän hetken suurin kutsumus ja intohimo.
– Olen aina tykännyt esiintya ja auttaa muita jollakin tavalla. Rakastan pitää luentoja. On ihanaa pitää niitä aiheista, joihin tunnen intohimoa, ja samalla pääsen inspiroimaan niitä ihmisiä jotka ovat yleisössä.
Hyvinvoinnin ja kauneuden kulmakivet
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kauneuden kulmakivet ovat Tykän mukaan yksinkertaiset:
– Ne ovat uni ja lepo, liike, ravitsemus ja henkinen hyvinvointi. Ne on siinä. Me kuitenkiin aika harvoin pääsemme niissä tasapainoon, vaikka keho yrittää automaattisesti pysyä balanssissa. Mutta kun me syömme mitä sattuu, nukumme miten sattuu, stressaamme emmekä liiku tarpeeksi, niin tasapaino katoaa.
Itsensä löytäminen on sipulin kuorintaa
Karita tykkä on Miss Suomi -vuosien jälkeen ehtinyt parinkymmenen vuoden ajan tutkia myös omia ajattelumallejaan. Vertaus löytyy sipulin kuorimisesta.
– Minusta tuntuu, että olen erilaisten matkantekovaiheiden aikana kuorinut sipulia. Saanut kerroksia päältä pois, ja sieltä on sitten löytynyt tällainen ihminen mitä olen nyt. Ne jotka ovat tehneet itsensä kanssa töitä tietävät, että se on niin henkilökohtainen matka, että sitä harvoin haluaa höpötellä muille.
Sipulin kuorinen on Tykän mukaan kuitenkin tärkeää, vaikka se välillä itkettäisikin.
– Kyllä minä suosittelisin kaikkia kurkistamaan omien ajatusmallien taakse. Aiankin silloin, jos arvostelee toista ihmistä, ärsyyntyy vahvasti joistakin asioista tai joku ihminen ärsyttää. Kannattaa miettiä, miksi minua ärsyttää, mikä siinä ihmisessä on, mikä minun tunteeni takana on. Vastaus löytyy lähes aina itsestä.
Eläkeuudistus tulee voimaan ensi vuoden alussa. Se nostaa vanhuuseläkeikää suurella osalla suomalaisista: käytännössä kaikilla, jotka ovat syntyneet vuoden 1954 jälkeen.
Yle Uutiset pyysi Eläketurvakeskukselta laskelmia siitä, mikä on eri vuosina syntyneiden eläkeikä ja elinajanodote eläkkeellä.
Kun elinikä nousee, työuria pidennetään, mutta miten käy eläkeajan? Piteneekö sekin samassa suhteessa?
Onko uudistus oikeudenmukainen?
Kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää, laskurin luvut osoittavat yksinkertaistettuna, että mitä vanhempi olet, sitä aiemmin saat jäädä eläkkeelle. Mutta – elät myös eläkkeellä keskimäärin lyhyemmän ajan kuin nuoremmat.
Kääntäen: mitä nuorempi olet, sitä kauemmin sinun pitää jaksaa töissä, mutta myös keskimääräinen eläkeaikasi on hieman pidempi.
– Kun elinaika pitenee, on oikeudenmukaista, että se jakautuu sekä työssä vietettyyn aikaan että eläkkeellä vietettyyn aikaan. Tavoite on, että työssä ja eläkkeellä vietetyn ajan suhde pysyisi suurin piirtein samana yli sukupolvien, kertoo tutkimusjohtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta.
Tämä näyttääkin karkeasti katsottuna toteutuvan, kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää.
Jos taas tarkastellaan tavoite-eläkeikää, eläkeuudistus ei vaikutakaan enää niin oikeudenmukaiselta eri sukupolvien välillä. Tavoite-eläkeikä on se ikä, jossa eläkkeen saa täysimääräisenä.
Nuorten täytyy ennen eläkkeelle jäämistä tehdä vuosikausia pidempi työura kuin keski-ikäisten ja sitä vanhempien, mutta nuorten eläkeaika ei ole pidempi kuin muilla. Kaikkien ikäryhmien elinajanodote tavoite-eläkeiässä liikkuu 20 vuoden molemmin puolin.
Suhde työssäolo- ja eläkeajan välillä ei siis olekaan kaikilla sama.
Jos laskelma kävisi toteen, esimerkiksi vuonna 2000 syntynyt tekisi töitä 7 vuotta ja 5 kuukautta kauemmin kuin vuonna 1955 syntynyt, mutta eläisi eläkkeellä keskimäärin reilun vuoden vähemmän.
Laskurin avulla voit itse vertailla eri ikäryhmien eläkeikää ja eläkeaikaa. Miten uudistus kohtelee sinua? Entä nuorempia ja vanhempia?
Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Kautto on syntynyt vuonna 1965. Hän saa hakea vanhuuseläkettä, kun täyttää 65 vuotta 2 kuukautta.Mårten Lampén / Yle
Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä.
Suurin osa valitsee alimman eläkeikän
Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Kautto muistuttaa, että jos eläkeuudistusta ei olisi tehty ja ihmiset jäisivät tulevaisuudessakin vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaina, he eläisivät muutaman vuoden päästä eläkkeellä keskimäärin 25–30 vuotta.
Lasku tulisi työssäkäyvien maksettavaksi. Suomessa kukin sukupolvi kustantaa käytännössä edellisten sukupolvien eläkkeet.
Kauton mukaan tähän mennessä suurin osa ihmisistä on jäänyt eläkkeelle alimmassa mahdollisessa vanhuuseläkeiässä, jos mahdollista. Saman kehityksen uskotaan jatkuvan, vaikka elinaikakerroin leikkaakin tällöin eläkettä.
– Laskelmat tehdään realistisesti ja otamme huomioon sen, että osa joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, osa työttömäksi ja suuri osa työskentelee vanhuuseläkkeen alarajaan asti. Moni jättää hakemuksen heti siinä vaiheessa, kun se on mahdollista. Silloin kuukausieläkkeeseen tehdään elinaikakertoimen perusteella tehtävä korjaus, Kautto muistuttaa.
– Se on itse kunkin oma valinta, onko se taso sellainen, jolla katsoo pärjäävänsä. Jos jaksaa töissä pidempään, saa palkkatulon ja korkeamman eläkkeenkin.
Työ on paras eläketurva
Jo nyt on joka tapauksessa selvää, että vuonna 2016 tehdyt laskelmat tulevat muuttumaan, koska kuolleisuus tuskin säilyy vuoden 2016 tasolla ikuisesti.
Lisäksi on erittäin todennäköistä, että eläkelait ehditään kirjoittaa uusiksi vielä moneen kertaan ennen kuin vuonna 2000 syntynyt ehtii eläkkeelle.
Yksinkertainen johtopäätös tästä kaikesta on edelleen se, että Suomessa paras eläketurva minkä ikäiselle tahansa on edelleen työnteko.
Niitä ihmisiä, jotka elävät pätkätyökierteessä tai joilla ei ole töitä, tämä ei tietysti lohduta.
Juttua täydennetty 6.11.2016 kello 11.50: Lisätty lauseet "Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä."
– Mun mielestä se on tosi ällöttävää, 8.-luokkalainen Anni Pääkkönen tuhahtaa.
Pääkkönen on yksi Kajaanin Lehtikankaan koulun viidestä nuuska-agentista (EHYT ry). Nuuska-agentit ovat vapaaehtoisia 7.–9. -luokkalaisia, jotka seuraavat nuuskailmiötä koulussa ja vapaa-ajalla sekä pitävät nuuskainfoja nuoremmille oppilaille.
– Emme käräytä yksittäisiä ihmisiä, vaikka moni niin luulee. Ehkä se johtuu siitä, että agentti kuulostaa vakoilulta ja siltä, että siitä rollittaisiin jollekin, mutta sitä se ei ole, Pääkkönen kertoo.
Nuuska-agentit kertovat nuuskasta erilaisten visailujen ja pelien avulla. Harjoituksissa joutuu esimerkiksi itse päättelemään, onko väite nuuskasta totta vai tarua.
Tarkoituksena on lisätä tietoa sekä ennaltaehkäistä nuuskakokeiluja ja käyttöä. Kajaanissa toiminta alkoi viime syksynä. Nuuska-agentteja on muuallakin Suomessa, esimerkiksi Meri-Lapin kouluissa.
– Nuuskasta kerrotaan esimerkiksi terveystiedon kirjassa ja opetetaan koulussa, mutta suhtautuminen voi olla silloin sellaista, että ne nyt vain puhuvat niin, Pääkkönen kertoo.
– Sillä on isompi arvo, kun nuori kertoo nuorelle eikä aikuinen sano, että älä käytä nuuskaa. Nuoret kuuntelevat kuitenkin enemmän nuoria, 9. -luokkalainen Kalle Leinonen jatkaa.
Nuuskaa käytetään, koska kaveritkin käyttävät
Lehtikankaan koulun oppilaskunnan puheenjohtaja Kalle Leinonen sanoo, että monet käyttävät nuuskaa, koska myös kaverit nuuskaavat. Porukkaan halutaan samaistua, paine on kova.
– Kokeilin nuuskaa, koska kaverit tarjosivat. Se tuntui ylähuulessä ikävältä, sätimiseltä. Vähän kirpaisi, Leinonen kertoo.
– Moni ajattelee, että se ei voi olla niin paha juttu, koska kaverikin käyttää, Anni Pääkkönen jatkaa.
Kajaanin Lehtikankaan koulun oppilaat Kalle Leinonen ja Anni Pääkkönen sanovat, että kavereilla ja esikuvilla on suuri vaikutus siihen, kuka rupeaa käyttämään nuuskaa.Mimmi Nietula / Yle
Nuuskasta on tullut tutkimuksen mukaan trendikästä. Uteliaisuus ja kiinnostus nuuskaa kohtaan on kasvanut ja asenteet ovat muuttuneet sallivammiksi.
Selkeää käyttäjäryhmää ei ole, vaan kuka tahansa voi käyttää nuuskaa.
– Se ei ole enää vain poikien juttu, vaan moni tyttökin nuuskaa. Eikä sitä tapahdu pelkästään urheilijapiireissä, vaan ilmiö on paljon laajempi kuin luulemme, Kajaanin kaupungin nuoriso-ohjaaja Reima Korhonen sanoo.
Kouluterveyskyselyn mukaan kajaanilaiset yläkoululaiset käyttävät nuuskaa valtakunnallista tasoa vähemmän. Nuuskaa käyttää päivittäin 3,1 prosenttia nuorista, kun koko maassa luku on 4,5 prosenttia.
Tulos on hyvä, mutta Korhonen ei paukuttele sille henkseleitä. Kyselyt kun laahaavat usein muutaman vuoden jäljessä.
– En voi sanoa, että suurin osa, mutta suuri osa yläkouluikäisistä nuorista käyttää nuuskaa. Esimerkiksi seiskaluokkalaisissa heitä on tällä hetkellä yllättävän paljon. Väittäisin, että yksittäisiä käyttäjiä on myös alakouluikäisissä, Korhonen sanoo.
Sitä saa helposti netistä, kun laittaa viestin, että kuka myy nuuskaa. Anni Pääkkönen
Nuuskaa on myös helppo saada. Kajaaniin sitä kantautuu todennäköisesti Haaparannasta kuten muuallekin maahan. Purkki ruotsalaisnuuskaa vaihtaa näppärästi omistajaa esimerkiksi SnapChatissa.
– Sitä saa helposti netistä, kun laittaa viestin, kuka myy nuuskaa. Ei siihen tarvitse nähdä hirveästi vaivaa. Nuuskaa saa myös kavereilta ja kaverin kavereilta, Pääkkönen kertoo.
Onko urheilijanuuskaa olemassa?
Nuuska-agentit pyrkivät rikkomaan monia nuuskaan liittyviä harhaluuloja. Nuuskaa pidetään esimerkiksi savukkeita hyväksyttävämpänä vaihtoehtona. Sen ei ajatella haittaavan urheilua yhtä paljon kuin tupakoinnin.
– Tupakasta tulee savua, joten sen ajatellaan olevan huono keuhkoille. Nuuskan käyttö näyttää siksi turvallisemmalta. Monet urheilijat myös ajattelevat, että nuuska parantaa suorituskykyä, mutta todellisuudessa se huonontaa sitä, Anni Pääkkönen kertoo.
– Yksi mieleen painuneista esimerkeistä kuluvan vuoden aikana on, että olisi olemassa erikseen urheilijoille tarkoitettua nuuskaa, joka ei olisi yhtä vaarallista kuin tavallinen nuuska. Sellaista ei ole olemassa, kaikki on samaa tavaraa, nuoriso-ohjaaja Reima Korhonen jatkaa.
Nuuskaa-agentit kertovat nuuskasta esimerkiksi pelikorteilla. Oppilaat voivat itse päätellä, onko väite nuuskasta totta vai tarua.Mimmi Nietula / Yle
Pääkkönen on huomannut, että nuoret eivät välttämättä tiedä, minkälaisia terveyshaittoja nuuska oikeasti aiheuttaa. Se vaurioittaa suun limakalvoja, kuluttaa ja värjää hampaita sekä saa ikenet vetäytymään.
– Jos nuuskaa käyttää pidempään, se voi aiheuttaa kaikenlaisia suusyöpiä ja muita. Nuuskassa on 2 500 erilaista kemikaalia, joista 28 voi aiheuttaa syöpää, Pääkkönen sanoo.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat nuuska huulessa oppitunnilla eivätkä opettajat sitä aina huomaa. Kalle Leinonen
Nuuskan käytön voi piilottaa helposti, koska pussin voi laitaa huulen alle huomaamattomasti. Silloin sitä eivät välttämättä huomaa opettajat tai omat vanhemmatkaan.
– Jos koulupäivän aikana käyttää nuuskaa, opettajat voivat puuttua siihen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat nuuska huulessa oppitunnilla eivätkä opettajat sitä aina huomaa, Kalle Leinonen kertoo.
Millä tavalla asioihin pitäisi puuttua? Nuorten mielestä tarvitaan lisää faktatietoa. Esimerkiksi urheilijat tai vaikkapa tubettajat voisivat kertoa nuuskan haitoista ja siitä, miksi he eivät käytä nuuskaa.
– Sellaisia esikuvia on kuitenkin vielä aika vähän. Enemmän esimerkkejä on tupakan poltosta tai huumeista, mutta myös nuuskasta puhuvia pitäisi olla enemmän, Anni Pääkkönen sanoo.
Käytätkö nuuskaa? Miksi? Uskotko, että toinen oppilas voi saada vähennettyä kaverin nuuskaamista? Jutun keskusteluosio on auki kello 22.00 saakka.
Liikenneministeriö saa Taksiliitolta kuraa niskaan taksiliikenteen mullistaneesta liikennepalvelulaista. Taksiliiton tänään julkaisemassa kannanotossa se kutsuu uutta lakia "täysin epäonnistuneeksi" taksiliikenteen osalta.
Taksiliitto arvostelee liikenneministeriötä ja silloista ministeriä Anne Berneriä (kesk) taksialan mustamaalaamisesta.
– Nyt lain valmistellut ministeriö liikenneministerin johdolla yrittää kääntää lain ongelmat taksialan aiheuttamiksi, vaikka syylliset ovat ministeriössä, Taksiliiton puheenjohtaja Kai Andersson ja toimitusjohtaja Timo Koskinen toteavat kannanotossa.
"Laki ajettiin härkäpäisesti läpi"
Taksiala kertoo lain valmisteluvaiheessa varoittaneensa mahdollisista ongelmista, kuten palvelujen saatavuuden heikentymisestä ja hintojen noususta.
– Laki ajettiin härkäpäisesti läpi sääntelyn keventämisen nimissä. Kun ei tunnettu sääntelyn perusteita, oltiin sokeita myös tuleville ongelmille, Andersson ja Koskinen kertovat.
– Ministerin ja ministeriön olisi syytä tunnustaa virheensä ja lähteä rakentamaan toimivaa tulevaisuutta taksialan kanssa yhteistyössä. Kilpailuvirasto, Traficom sekä liikenne- ja viestintäministeriö selvittelevät ja selittelevät, mutta näin eivät asiat etene, Andersson toteaa.
Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltio on julistanut hätätilan tuhkarokkoepidemian johdosta.
Kaupungin pormestari Bill de Blasio on määrännyt tuhkarokkorokotteet pakollisiksi neljässä kaupunginosassa.
Turharokkotapauksia on ollut viime vuoden lokakuun jälkeen yhteensä 285. Ne ovat keskittyneet lähinnä Brooklynissa sijaitsevaan Williamsburgin alueeseen.
Korjaus 10.4. klo 9.55: Korjattu kuvatekstiin, että kuva on vuodelta 2015 eikä tältä vuodelta.
Juha Sipilän 10 miljoonan puun istustustalkoot nuorille herättivät Ylen puheenjohtajatentin jälkeen keskustelua, samoin Antti Rinteen miljardin ja kolmen miljardin välinen haarukka.
Kuka pärjäsi parhaiten? Oliko Li Andersson todella niin pirteä kuin somekansa sanoi? Oltiinko Pekka Haavistolle kiltimpiä kuin Petteri Orvolle?
Tästä voit katsoa videot ja kerrata analyysit jokaisesta tentistä.
Anna-Maja Henriksson, RKP
RKP:n Anna-Maja Henriksson vaati suurempaa pakolaiskiintiötä ja parempaa oikeusturvaa turvapaikanhakijoille. Henriksson pääsi avaamaan Ylen puheenjohtajatenttien sarjan ja päätyi vastaamaan myös hopeavedestä ja nuuskasta. Lue tentin analyysi tästä.
Sari Essayah, KD
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoi, ettei sukupuoli voi olla ilmoitusasia.
Juha Sipilä oli vuorossa Ylen puheenjohtajatentissä kolmantena.
– Keskusta lähtee siitä, että istutetaan jo ensi kesänä 10 miljoonaa puuta Suomeen, ja otetaan nuoret mukaaan istuttamaan ja nähdään miten tehdään käytännön tekoja suomalaisten hiilinielujen kasvattamiseen, Sipilä sanoi tentissä. Sipilä puolusti hallituksen leikkauksia, mutta totesi, että nyt Suomen talous on kunnossa ja on varaa jakaa. Lue analyysi Sipilän tentistä.
Pekka Haavisto, Vihreät
Olemassa olevia ydinvoimaloita voidaa käyttää. Ne ovat yksi osa vihreiden ilmastopakettia, eivätkä ole kynnyskysymys vihreille, Pekka Haavisto sanoi omalla vuorollaan. Hiilestä ja turpeesta pitää luopua samalla aikataululla, maakaasusta ja polttoöljystä siirtymäkaudella, Pekka Haavisto sanoi. Lue analyysi tentin kulusta tästä.
Antti Rinne, SDP
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne myönsi Ylen vaalitentissä, ettei hän tiedä tarkkaan, mitä puolueen vaaliohjelman toteuttaminen maksaisi.
– Se ei ole yksi miljardia, se ei ole kolme miljardia, vaan se on jotakin siitä väliltä, Rinne sanoi Ylen tentissä. Demareiden vaaliohjelma on yli sata sivua pitkä. Siellä luvataan rahaa muun muassa oppivelvollisuuden pidentämiseen, vanhustenhuoltoon ja eläkkeiden korottamiseen. Lue analyysi Antti Rinteen tentistä.
Petteri Orpo, Kokoomus
Kokoomuksen Petteri Orpo panttasi yhä puolueen kantaa hoitajamitoitukseen. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo linjasi, mihin puolue käyttäisi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-uudistuksen valmisteluun varattuja rahoja. Puolue laittaisi rahat hoitojonojen purkamiseen terveyskeskuksissa, jos se on seuraavassa hallituksessa. Lue tentin analyysi.
Li Andersson, Vasemmistoliitto
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson linjasi Ylen vaalitentissä, että hänen oman puolueensa mahtuminen samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa on epätodennäköistä. Näin ainakin mikäli kokoomus on hallituksessa johtavassa asemassa.
– Kokoomuksen johtamaan hallitukseen, pitäisin sitä epätodennäköisenä, Andersson totesi tentissä. Hänen mukaansa hallituksen kokoonpano ja hallitusohjelma määrittelevät vasemmistoliiton ratkaisun. Lue Anderssonin tentin analyysi tästä.
Jussi Halla-aho, Perussuomalaiset
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho suomi Ylen tentissä kovin sanoin ilmastonmuutoskeskustelua Suomessa.
– Emme halua Suomea, jossa koululaisten päät laitetaan sekaisin sukupuoliöyhötyksellä ja ilmastohysterialla, Halla-aho sanoi puheessaan. Halla-ahon tentti katosi teknisen vian vuoksi Ylen Areena-sivuilta. Halla-aho vihjasi, ettei kyse ollut sattumasta. Lue analyysi tentistä.
Sampi Terho, Sininen tulevaisuus
Tuhat poliisia maksaa noin 100 miljoonaa euroa. Sen siniset lupaavat, vaikka eivät juuri muita lukuja tarjoa, sanoi sinisten puheenjohtaja Sampo Terho sanoi Ylen vaalitentissä.
Siniset on sitoutunut Terhon mukaan myös 64 hävittäjän hankintaan aluksi. Sitten hävittäjiä lisättäisiin: tavoitteena sinisillä on 100 hävittäjää. Turvallisuuskysymyksissä kustannukset ovat toisarvoisia.
– Autoilu on kansalaisoikeus, Terho sanoi. Autovero pitää hänen mukaansa poistaa kokonaan kuuden vuoden aikana. Korvaavat verorahat saataisiin työllisyyttä nostamalla. Lue analyysi tentistä tästä.
Suuri osa suomalaisista harrastaa tai kuluttaa jonkinlaista kulttuuria. Se ei kuitenkaan näy suurimpien puolueiden vaaliohjelmissa. Niissä kulttuuria ei mainita tai jos mainitaan, niin melko ympäripyörein sanankääntein. Poikkeuksen tekee SDP, jonka yli satasivuisesta vaaliohjelmasta kulttuurille on omistettu noin puolitoista sivua. Myös vasemmistoliitolla ja RKP:lla oli yksityiskohtaisempia linjauksia kulttuurista. Vihreiden, perussuomalaisten ja nykyisen kulttuuriministerin sinisten vaaliohjelmista kulttuuria ei löytynyt.
– Näyttää siltä, että kaikki puolueet eivät pidä kulttuuripolitiikkaa niin tärkeänä asiana, että linjaisivat sitä vaaliohjelmiinsa, toteaa tutkija Olli Jakonen Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksesta.
Yle / Uutisgrafiikka
Vaikka kulttuuri ei ole näyttävästi esillä vaaliohjelmissa, on useilla puolueilla kuitenkin varsin kattava kulttuuripoliittinen erityisohjelma. Esimerkiksi vihreät ovat tehneet hiljattain laajan erityisohjelman kulttuurista. Kiinnostavaa on, miksei laajasta sisällöstä mitään päässyt varsinaiseen vaaliohjelmaan. Joidenkin puolueiden kulttuurilinjaukset ovat melko vanhoja, kuten kristillisdemokraattien vuodelta 2009. Voit tutustua vaaliohjelmiin jutun lopussa.
Koska monien puolueiden ajatukset näin vaalien alla ovat jääneet arvoituksiksi tai epämääräisiksi yleistyksiksi, päätimme kysyä eduskuntapuolueilta muutamia kysymyksiä kulttuuriin liittyen. Sen verran kulttuuri kiinnosti, että iloksemme kaikki vastasivat kyselyyn.
Kulttuurin rahoitusta halutaan nostaa
Kulttuurista puhuttaessa usein esille nousee raha ja ennen kaikkea sen vähyys. Rahoista taistelu saa helposti mahtipontiset mittasuhteet ja siinä unohtuu, miten pienistä rahamääristä on kyse. Kulttuurille menevä raha valtion budjetista on kokonaisuudessaan reilun prosentin luokkaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö hallinnoi suurinta osaa kulttuurin rahoista ja se on noin 0,8 prosenttia valtion kokonaisbudjetista.
Suurin osa puolueista olisi valmis nostamaan tämän OKM:n osuuden yhteen prosenttiin. Ainoastaan kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset suhtautuvat nihkeästi budjetin kasvattamiseen. Keskusta ei myöskään mainitse budjetin kasvattamista, mutta tuo esiin omaan avauksen eli uuden kulttuuria tukevan rahaston perustamisen. Esikuvana on urheilun puolelta vasta perustettu Olympiarahasto.
Yle / Uutisgrafiikka
Tarkempia keinoja kulttuurin rahoituksen lisäämiseksi esittävät esimerkiksi vihreät ja SDP. He olisivat valmiita kehittämään lisää prosenttiperiaatetta rakentamisessa. Sen mukaan rakennusbudjeteista varattaisiin taidehankinnoille yksi prosentti. Tätä periaatetta on sovellettu käytännössä jo vuosia ja siitä on olemassa hyviä esimerkkejä.
Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti valtion rahoittaman taiteen laatuun. Puolueen vastauksessa kävi ilmi, ettei eliittikulttuuria, kuten oopperaa, tule rahoittaa yhtään enempää. Toisesta ääripäästä puolue nostaa esiin kakkakulttuurin, joka sekään ei tarvitse tukieuroja. Kakkakulttuurilla viitataan yksityisen Koneen säätiön rahoittamaan taideprojektiin, josta voi lukea lisää täältä säätiön omilta sivuilta. Esimerkillä perussuomalaiset haluaa tuoda esiin, että rahoitusjärjestelmä kaipaa tuuletusta.
Sininen tulevaisuus oli miettinyt kulttuurin tuen korottamista niin pitkälle, että heillä oli valmiina jo yksi rahavirta, jonka voisi osoittaa kulttuurille: valtion myöntämät yritystuet Ruotsin laivoille.
Kulttuurin valtionrahoituksesta yli puolet tulee veikkausvoittovaroista. Suomalaisten pelihimosta ammennetaan kulttuurin lisäksi muun muassa urheilulle, tieteelle ja nuorisotyölle. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohella rahanjakoa hallinnoi sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.
Monet puolueet, kuten SDP ja vasemmistoliitto, olivat huolissaan Veikkauksen asemasta kansainvälistyvillä nettikasinomarkkinoilla. Siksi monet pitivät tärkeänä kulttuuribudjetin sitomista yhteen prosenttiin. Näin taattaisiin ainakin prosentin verran rahaa kulttuurille, vaikka Veikkauksella menisi heikommin.
Millaiseen kulttuuriin halutaan satsata?
Tässä kysymyksessä esiin nousevat vahvasti ideologiset erot. Perussuomalaiset ja siniset korostavat selvästi kansallista linjaa kulttuurissa. Molemmat korostavat, että kulttuurin tulee tukea kansakunnan etua ja meidän on pidettävä kiinni omaleimaisuudestamme. Perussuomalaiset haluaaa parantaa taiteen opetusta kouluissa, mutta sillä ehdolla, ettei siihen liitetä monikulttuurista propagandaa. Myös lukemiseen halutaan panostaa.
Sininen tulevaisuus haluaa myös vahvistaa taiteenopetusta kouluissa, mutta ilman reunaehtoja.
Toisesta ääripäästä löytyvät vihreät ja RKP, jotka nostavat esiin taiteen moninaisuuden ja vähemmistöjen aseman tärkeänä. RKP nostaa lisäksi esiin Svenska Teaternin, jolle toivotaan kansallisteatterin asemaa. Vihreät haluaa myös helpottaa omaehtoista taiteen tekemistä, jossa spontaanius ja kokeellisuus ovat tärkeitä. Puolue haluaisi tehdä esimerkiksi tapahtumien järjestämisen nykyistä huomattavasti helpommaksi.
Vasemmistoliiton tavoitteena on tuoda kulttuuritarjonta paremmin kaikkien saataville riippumatta kukkaron paksuudesta. He ehdottavat porrastettua lippuhinnoittelua ja taiteen viemistä entistä enemmän esimerkiksi sairaaloihin ja palvelutaloihin.
Lauri Silvander / Yle
Keskusta nosti kyselyssä esiin suunnitelmallisen kulttuurikasvatuksen. Lasten olisi jo varhain päästävä kiinni kulttuurinharrastamiseen. Monien muiden puolueiden tavoin keskusta haluaa kehittää lasten mahdollisuutta harrastaa koulupäivän yhteydessä.
Myös SDP:n painotuksista löytyy vahvana oikeus kulttuuripalveluihin ja harrastamiseen. Etenkin nuorten kohdalla harrastamista voitaisiin tukea harrastustakuulla. Puolueen seikkaperäisessä vaaliohjelmassa tuodaan esiin myös konkreettisia asioita, kuten kulttuuritilojen yhteiskäytön tehostaminen. SDP painottaa tekevänsä kulttuuripolitiikkaa ihmisiä, ei rakennuksia varten.
Kokoomus puolestaan haluaa vahvistaa luovien alojen kasvua ja kansainvälistymistä. Tavoitteisiin kuuluu kehittää väyliä, joilla suomalaista kulttuuria ja osaamista viedään ulkomaille. Myös kokoomus haluaa parantaa taiteen ammattilaisten toimeentuloa ja sosiaaliturvaa.
Kristillisdemokraattien niukoista kulttuurinäkemyksistä nousee myös esiin taiteilijoiden toimeentulon parantaminen apurahoja korottamalla.
Vaara-Kollektiivi Toivo Peppan
Kaikki puolueet pitävät tärkeänä kulttuuripalvelujen saatavuutta ympäri maata. Alueellisen toiminnan merkitys korostuu keskustan, perussuomalaisten ja sinisten vastauksissa. Kaikki puolueet ovat sitä mieltä nykyisenlainen maakuntateatterien, -orkesterien ja -museoiden verkosto on minimi eikä sitä saa supistaa.
SDP korostaa kuitenkin, etteivät laitokset ole itseisarvo, vaan nyt tulisi kehittää kulttuurilaitosten yhteistyötä ja kiertuetoimintaa. Myös kansallisten kulttuurilaitosten pitäisi näkyä maakunnissa.
Myös keskenjääneen valtionosuus eli VOS-uudistuksen loppuunsaattaminen on listattuna monien puolueiden toiveisiin.
Mitä väliä?
Puolueiden vaaliohjelmat ovat täynnä kauniita ajatuksia. Jos mukaan on päässyt mainintoja kulttuurista, se profiloi puoluetta kulttuurimyönteiseksi. Mutta onko näillä lupauksilla ja näkemyksillä mitään merkitystä? Onko kaikki vain jonninjoutavaa sanahelinää?
– Kyllä vaaliohjelmien lupauksilla on merkitystä. Kun hallitus on muodostettu, hallitusohjelmaan tullaan kirjaamaan jotain kulttuurista. Näin on ollut 70-luvulta asti, sanoo tutkija Olli Jakonen kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporesta.
Näytimme puolueiden antamia vastauksia myös Taiteenedistämiskeskuksen johtajalle Paula Tuoviselle. Hän on ilahtunut, että puolueet ovat ottaneet kantaa kulttuuriasioihin
– Näissä on paljon samoja tavoitteita, mitä kulttuurin kentälläkin on. Esimerkiksi keskenjäänyt VOS-uudistus löytyy monelta puolueelta, samoin taiteilijoiden apurahojen nostaminen.
Sitä Tuovinen ihmettelee, miksi kulttuuri on jäänyt niin vähälle huomiolle puolueiden omissa ohjelmissa sekä mediassa.
– Tuntuu, ettei vieläkään ole hahmotettu sitä, kuinka paljon kulttuuri työllistää. Monet sektorit hiipuvat, mutta kulttuuriala on menossa ylöspäin. Se tulee kasvamaan.
Moni perhe miettii, minkä ikäisenä lapsi tarvitsee oman pankkikortin.
Yleensä kortin hankinta tulee ajankohtaiseksi, kun lapsi alkaa kulkea yksin esimerkiksi harrastuksiinsa. Kortilla voi ostaa vaikkapa välipaloja, maksaa leffa- tai uimahalliliput ja tehdä pieniä hankintoja.
Lapsen oma pankkikortti voi helpottaa perheen arkea, kun vanhemman ei tarvitse aina varautua tällaisiin menoihin nostamalla käteistä rahaa. Kortti on yleisin maksutapa, eikä vanhempien lompakoistakaan enää automaattisesti löydy käteistä. Yllättäviin menoihin voi lapsensa tilille siirtää rahaa vaikka kesken työpäivän.
Mutta minkä ikäiselle lapselle ensimmäinen pankkikortti yleensä hankitaan? Kysyimme pankeilta.
Pankkikortin käyttö on keskeinen taloustaito, joten mitä aikaisemmin sen opettelee niin sitä parempi. Turkka Suo
Pankeista OP myöntää pankkikortin 10-vuotiaille ja S-Pankki 7-vuotiaille. Danske Bankissa, Säästöpankkiryhmässä ja Nordeassa kortin myöntämiselle ei ole alaikärajaa. Vanhemmat saavat itse harkita, minkä ikäisenä oma lapsi on valmis käyttämään pankkikorttia.
– Suosittelen, että kun ostetaan lapselle ensimmäinen kännykkä, niin olisi hyvä hetki hankkia myös se pankkikortti, Nordean asiakaspalvelusta vastaava johtaja Turkka Suo sanoo.
– Pankkikortin käyttö on keskeinen taloustaito, joten mitä aikaisemmin sen opettelee niin sitä parempi.
Oma pankkikortti yleensä 11–15-vuotiaille
Turkka Suo Nordeasta kertoo, että nuorimmat pankkikorttia hakevat ovat ykkös- ja kakkosluokkalaisia. Hyvin yleisesti omaa pankkikorttia haetaan viides-, kuudes- ja seitsemäsluokkalaisille.
Säästöpankeista ensimmäinen pankkikortti haetaan yleensä 10–15-vuotiaalle lapselle ja osuuspankeista noin 15-vuotiaalle.
Danske Bankin tuotepäällikkö Jouni Tirkkosen mukaan heillä 15 vuotta on aiemmin ollut yleisin ikä ottaa ensimmäinen pankkikortti.
– Mutta hankintaikä alenee koko ajan. Tällä hetkellä yleisin ikä on jo 13–14 vuotta ja sitäkin nuorempien osuus kasvaa.
S-pankin tuoteryhmäpäällikkö Marketta Lundell on huomannut saman.
– Lapsille haetaan pankkikortteja koko ajan enemmän. Se yleistyy lapsienkin maksutapana nopeasti.
Lapsille suunniteltu omia mobiilipankkisovelluksia
Pankit ovat tuoneet markkinoille myös lapsille ja nuorille suunniteltuja älypuhelimeen ladattavia mobiilisovelluksia. Ne on suunnattu niille lapsille ja nuorille, joilla ei vielä ole verkkopankkitunnuksia.
Sovelluksen avulla voi tarkistaa puhelimestaan tilinsä saldon ennen ostosten tekemistä ja opetella seuraamaan omaa rahankäyttöään.
Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi 10–17-vuotiaille tarkoitettu OP Junior ja Danske Bankin 8–14-vuotiaille suunnattu MunRahat.
Lapsille haetaan pankkikortteja koko ajan enemmän, myös 7-vuotiaille. Se yleistyy lapsienkin maksutapana nopeasti. Marketta Lundell
Se, minkä ikäiselle omat verkkopankkitunnukset annetaan, vaihtelee pankeittain. Yleensä niitä myönnetään yläasteikäisille. S-Pankissa alaikäraja on 12 vuotta ja osuuspankeissa, säästöpankeissa sekä Danske Bankissa 15 vuotta.
Nordeassa ei ole alaikärajaa, mutta pankista kerrotaan, että omia verkkopankkitunnuksia haetaan yleisimmin kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille.
Pankkitunnukset antavat mahdollisuuden verkkopankin lisäksi käyttää myös mobiilipankkia, joka mahdollistaa puhelimella maksamisen.
Turvaa tuovat käyttörajoitukset
Alaikäisille myönnettävät pankkikortit ovat Visa Electron- ja Visa Debit-kortteja tai MasterCardin vastaavia kortteja. Ne ovat niin sanotusti varmentavia. Tiliä ei voi ylittää, koska tilin kate varmistetaan jokaisen oston yhteydessä.
Tunnusluvulla varustetulla kortilla voi nostaa rahaa pankkiautomaateista ja maksaa ostoksia kaupassa.
Jos pelkää, että lapsi kadottaa korttinsa, voi kortille asettaa vuorokausikohtaisen käyttörajan. Näin tililtä ei voi nostaa kaikkia rahoja, vaikka se joutuisi vääriin käsiin.
Lapsen kortilta voi halutessaan estää myös verkko-ostosten tekemisen.
Kun ostot ja nostot näkyvät lapsen tilillä, on vanhemman helppo seurata kortin käyttöä.
Korttiin vaaditaan molempien vanhempien suostumus
Nordeassa pankkikortin tilaaminen lapselle onnistuu kokonaan verkossa. Danske Bankissa vain MunRahat-sovelluksen kortin saa tilattua verkossa, muuten täytyy asioida lapsen kanssa konttorissa.
Jos lapsella on kaksi huoltajaa, tarvitaan lapsen pankkikorttiin heidän molempien suostumus. Poissaolevalta on siis saatava valtakirja, mikäli hän ei pääse paikan päälle. Valtuutuksen voi yleensä antaa verkossa, ainakin jos on pankin asiakas.
Pankissa sekä vanhemmilla että lapsella pitää olla mukanaan kuvallinen henkilöllisyystodistus.
