Suomalaiset lihatalot saattavat hyötyä afrikkalaisen sikaruton leviämisestä Kiinassa. Sianlihan kulutus on Kiinassa suurinta maailmassa eikä Kiina itse pysty nyt täyttämään kysyntää. Sianlihan hinta Kiinassa on nousussa.

Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn arvioi, että vienti Kiinaan voi tuplaantua tänä vuonna.

Tämän vuoden vienti asettuu hänen arvionsa mukaan 5–7 miljoonaan kiloon. Atria on vienyt sianlihaa Kiinaan pari vuotta.

Gröhnin mukaan vientimahdollisuudet lisääntyvät sikaruton takia hetkellisesti, mutta:

– Meidän kokemus on, etteivät tällaiset ruokaongelmat ole kenellekään hyvä asia pitkällä tähtäimellä.

Gröhn muistelee Britanniassa levinneen BSE-taudin eli hullun lehmän taudin vaikutuksia 2000-luvun alussa. Hinnat vaihtelivat ja markkinoille tuli sekava vaihe.

Afrikkalaista sikaruttoa pidetään maailman kaikkien aikojen suurimpana eläintautipandemiana. Tauti leviää herkästi eikä hoitoa tai rokotetta ole. Ihmiseen tauti ei tartu.

Kiinan ongelmat voivat Gröhnin mukaan heilauttaa maailmanmarkkinoita ja vaikuttaa muun muassa viljan tuotantoon.

Radikaalia lisäystä tuotantoon Atria ei aio Kiinan takia tehdä. Riskinä olisi suuren lihamäärän jääminen lopulta käsiin.

– Todennäköisesti Kiina ratkaisee asian ja vientipotentiaali pienenee.

Kiinan-vienti tuottaa paremmin

Myös HKScan on päässyt kasvun imuun Kiinan sianlihamarkkinoilla.

– Muiden mukana saamme hiukan parempaa hintaa tuotteistamme, sanoo viennistä vastaava johtaja Jukka Nikkinen.

HKScan on vienyt tuotteitaan Kiinaan vuoden ajan.

– Ensimmäisenä vuonna oli tavoitteena kolme miljoonaa kiloa ja kolmantena vuonna yhdeksän miljoonaa kiloa. Sillä radalla ollaan.

Nikkinen arvelee, että tavoitteen saavuttaminen voi helpottua, jos Kiinan sianlihapula jatkuu.

Hinnat ovat Nikkisen mukaan nyt hiukan tasoittuneet, koska parin viime kuukauden ajan possua on jo tuotu Kiinaan valtavia määriä.

Taudista puhdasta sianlihaa on myös ollut Kiinassa säilössä pakastettuna.

Sianlihapulan odotellaan nostavan hintoja tuntuvasti vasta loppukesästä.

– Kiinan markkinoilla puhutaan todennäköisesti kymmenien prosenttien hintojen noususta, Atrian Juha Gröhn arvelee.

Kiinan kysyntä nostaa hintoja myös muualla maailmassa. Esimerkiksi EU:ssa sianlihan keskihinta on noussut 175 euroon sadalta kilolta helmikuun 135 eurosta.

Kaikki muun maailman possu ei riittäisi Kiinassa

Afrikasta liikkeelle lähtenyt virus on levinnytjo Venäjälle, Aasiaan ja itäisen Keski-Euroopan maihin. Kiinassa tauti todettiin ensi kertaa elokuussa ja epidemia riehuu nyt joka puolella maata.

Kansainvälinen eläinten tartuntatautien toimisto arvioi, että Kiinassa 200 miljoonaa sikaa kuolee tai joudutaan teurastamaan taudin leviämisen estämiseksi.

Kiina on maailman suurin sianlihan tuottaja ja kuluttaja. Maassa tuotetaan lähes puolet maailman sianlihasta.

– Kiina on niin valtava sianlihan markkina-alue, että muun maailman vienti ei riitä kattamaan heidän tarvettaan, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton asiantuntija, lihatiimin vetäjä Marjukka Manninen.

Sikatilojenkin toivotaan hyötyvän viennistä

MTK:ssa toivotaan, että Kiinan-viennistä poikisi hyötyjä sianlihan tuottajille asti. Suomalaiset sikatilat ovat kärsineet kannattavuusongelmista.

– On ilahduttava piristysruiske, jos viennistä saadaan nostetta hintaan ja tuottajahinta nousuun, Manninen sanoo, vaikka pitääkin Aasian tilannetta valitettavana.

Kiinan valtavista sianlihan markkinoista hakee nostetta koko EU.

– Euroopan sianlihamarkkinat olivat tukossa viime vuonna, vienti sakkasi pahasti. Esimerkiksi kiinalaiset pystyivät itse vastaamaan kysyntäänsä, sanoo maatalousekonomisti Johannes Piipponen Pellervon taloustutkimuksesta.

EU:n sianlihan vienti Kiinaan kasvoi tammi–maaliskuussa edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta 26 prosenttia. Suurimmat viejät Euroopassa ovat Saksa ja Espanja.

Tänä vuonna EU-maiden sianlihan viennin arvioidaan kasvavan 11 prosenttia.

Piipponen arvioi, että sianlihan kallistuessa Kiinassa kuluttajat siirtyvät ostamaan enemmän kanaa ja naudanlihaa.

HKScanin Jukka Nikkinen taas epäilee, ettei kiinalainen kuluttaja hevillä vaihda possua kanaan.

– Sianlihalla on vahva asema, sitä on joka päivä pöydässä, Nikkinen sanoo.

Hänen mukaansa Kiinassa arvostetaan ruhonosia, joita ei Suomessa käytetä, kuten sorkkia, elimiä ja häntiä. Luun vieressä oleva liha on kiinalaisten mielestä maukkainta.

Lihanviejille on etua siitä, että koko sianruho voidaan hyödyntää.

Lue lisää:

Eväsleivän meetvurstisiivu voisi tuoda maailman pahimman eläintautipandemian myös Suomeen – Onko rajusti leviävä sikarutto pysäytettävissä?

Kiinassa riehuva afrikkalainen sikarutto hyödyttää suomalaisia lihataloja

KUOPIO Jäähyväisten jättäminen on raastavaa, mutta Jorma Uotisen on tarkoitus tehdä se näyttävästi. Hän pukeutuu jälleen kerran valtavaan punaiseen mekkoon, joka on roikkunut Uotisen pukuhuoneessa Kuopion musiikkikeskuksessa festivaalin avajaisista lähtien. Väistyvä taiteellinen johtaja esittää omissa läksiäisissään vanhan sooloteoksensa La Diva (1991). Itseironinen, koskettava ja herkkä teos on muisto Uotisen kultakaudelta koreografina. Tanssitaiteilija oli nelikymppinen, kun La Diva sai ensi-iltansa. Tanssijoiden parhaat vuodet ovat siinä vaiheessa jo takana.

Uotinen täyttää piakkoin 69 vuotta, ja voi olla, ettei jalka nouse enää sooloteoksessa korvaan, mutta Kuopiossa sillä ei ole väliä. Eikä missään muuallakaan. Uotisella on sellainen lavakarisma, että hän voi aivan hyvin kävellä teoksensa läpi.

Uotinen elää yleisöstä, ja siksi hänessä riittää virtaa yhä uusiin projekteihin, joissa vanha sirkushevonen pääsee vielä esiintymään. Sitä Uotinen rakastaa, ja siinä hän on todella hyvä. Uotinen on sanonut, että jos ihmiset haluavat tietää, kuka hän oikeasti on, häntä pitää tulla katsomaan silloin, kun hän on lavalla.

Kuopion musiikkikeskuksen täysi sali puhkesi perjantaina raikuviin aplodeihin, kun Uotinen astui näyttämölle mustassa pitkässä takissa juontamaan festivaalin 50-vuotisjuhlagaalaa. Jo se riitti sähköistämään tunnelman. Uotisen kiitospuheen jälkeen illan loppupuolella yleisö osoitti uudelleen suosiotaan, ja tällä kertaa seisten.

Oli todella lähellä, ettei Kuopio tanssii ja soita lähes 20 vuotta luotsanneelle Uotiselle tullut siinä kohtaa tippa linssiin. En heti muista, milloin olisin kokenut vastaavaa.

Suurin osa suomalaisista tuntee Uotisen television viihdeohjelmista, mutta hänen ansionsa ovat muualla. Uotinen vaikutti voimakkaasti siihen, että nykytanssi alkoi kehittyä Suomessa 1980-luvulla. Hän teki uuden suuntauksen näkyväksi voimakkaalla ja erottuvalla persoonallaan, joka kiehtoi alusta lähtien mediaa, ja työ on jatkunut siitä asti.

Kuopio tanssii ja soin taiteellisena johtajana Uotinen on pitänyt kaupungin ilmatilaa suvereenisti hallussaan aina, kun hän on ollut maisemissa. Ja juuri Kuopiolle Uotinen on enemmän kuin osiensa summa. Hän on puhaltanut ylimääräistä eloa kaupunkiin, joka tunnetaan yhä ehkä parhaiten Kuopio tanssii ja soi -festivaalistaan, eikä Uotista pääse pakoon. Hänestä on tullut osa kaupungin imagoa. Ja on hän saanut ihmeitä aikaan myös savolaisissa miehissä. Kuopion kaupunki piti torstaina vastaanoton festivaalin taiteilijoille, ja paikalla oli apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas.

Hän kiitti Uotista kaikista näistä vuosista Kuopio tanssii ja soin taiteellisena johtajana ja päätti englanninkielisen puheensa sanoihin: “Jorma, we love you”.

Kun 32-vuotias lahjakas Carl Fabergén korusuunnittelija Alma Pihl saapui Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen, hän toi vähäisen omaisuutensa lisäksi mukanaan salaisuuden.

Salaisuus oli sitä luokkaa, että hän aikoi säilyttää sen kuolemaansa saakka.

Alma Pihl kätki sen sydämeensä ja eli hiljaiseloa Kuusankoskella, jonne hän asettui 1920-luvun alussa miehensä Nikolai Kleen kanssa.

Kuusankoski valikoitui asuinpaikaksi Kymijoen koskien ääreen nousseen Kymi-yhtiön takia. Nikolai oli ollut yhtiön palveluksessa jo sen Pietarin konttorissa.

Vaimo puolestaan sai töitä kaunokirjoituksen ja kuvaamataidon opettajana tehdasyhteisön ruotsinkielisestä koulusta, joka sekin oli Kymi-yhtiön ylläpitämä.

Alma Pihl halusi peitellä menneisyyttään leimautumisen pelosta ja ajan ilmapiirin vuoksi.

– 1920- ja 1930-luvun Suomessa ei ollut kovin muodikasta olla Venäjältä tullut henkilö, selittää kulttuurineuvos Eero Niinikoski, joka työskenteli aikoinaan Kymi-yhtiön ja UPM:n viestinnässäja markkinoinnissa.

Venäjältä tulleita Alma ja Nikolai rohkenivat olla vain kotinsa seinien sisäpuolella. Vain siellä myös tiedettiin, että Alma Pihl oli yksi maailman parhaista korutaiteilijoista.

Ja tätä jatkui vielä pitkään.

Eno huomasi nuoren Alman kyvyt

Alma Pihl syntyi Moskovassa 1888. Perhe oli kuitenkin suomalaistaustainen, sillä Alman isä Knut oli kotoisin läntiseltä Uudeltamaalta, Pohjan pitäjästä.

Jalokiviuralle Alma päätyi Pietarissa. Sinne hän oli muuttanut sisarustensa ja äitinsä kanssa, kun isä Knut kuoli Alman ollessa vain 9-vuotias.

Nuorena aikuisena Alma pääsi harjoittelijaksi ja arkistotöihin enonsa jalokivipajalle, jonka asiakas Carl Fabergé oli. Työnä oli piirtää ja arkistoida pajalla valmistettuja tuotteita.

Välillä jäi aikaa luonnostella paperille omiakin ideoita. Eno huomasi Alman kyvyt ja päätti tarjota nuoren sisarentyttärensä töitä asiakkailleen.

Alman suunnittelemat työt alkoivat nopeasti saada aikansa kansainvälisen huippubrändin, Fabergén, leiman kylkeensä.

Pääsiäislahjoja keisarinnoille

Alma Pihl ehti lyhyellä urallaan, ennen Venäjän vuoden 1917 vallankumousta, suunnitella noin 2000 arvoesinettä.

Näiden joukossa olivat sittemmin huippuarvokkaiksi ja maailmanmaineeseen nousseet jalokivikoristeiset tsaarien pääsiäismunat.

Talvimuna oli tsaari Nikolai II:n pääsiäislahja äidilleen leskikeisarinna Maria Feodorovnalle vuonna 1913. Alma Pihl sai idean pakkaspäivänä ikkunassa näkemistään jääkiteistä.

Tsaarin perhe ihastui Talvimunaan niin paljon, että Alma sai tehtäväkseen suunnitella myös seuraavana vuonna keisarillisen pääsiäismunan.

Alma Pihlin suunnittelutyöllä on valtava merkitys. Eero Niinikoski

Siitä tuli Mosaiikkimuna, jonka sai lahjaksi Nikolain puoliso, keisarinna Alexandra Feodorovna. Mosaiikkimunan innoittajana olivat ristipistokäsityöt.

Keisarilliset pääsiäismunat valmistettiin muun muassa timanteista ja platinasta.

Tsaariperheen kalleuksiksi päätyminen oli kuitenkin vasta pitkän matkan alku. Vuosikymmeniä myöhemmin ne päätyivät maailman muille hallitsijoille, ja niiden arvo nousi huikeisiin summiin.

"Tant Alma"

Alma Pihl toimi kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana Kuusankosken ruotsinkielisessä koulussa lähes 25 vuoden ajan.

Suomenkielisessä ympäristössä ruotsinkieliselle opetukselle oli tarvetta, koska Kymi-yhtiön johdossa oli paljon ruotsinkielistä henkilökuntaa perheineen.

Oppilailleen Pihl oli Alma-täti eikä entinen korusuunnittelija. Espoolainen Maj-Britt Paro oli Alman oppilaana 1940-luvun lopulta alkaen.

Meidän piti laittaa tunteet peliin, kun piirsimme. Maij-Britt Paro

Paron mukaan kaikki rakastivat “Tant Almaa”.

– Hän oli ihastuttava ja hyvin inspiroiva.

Paron mukaan Alma Pihl, opettajana miehensä nimen mukaisesti Alma Klee, ei pahemmin piitannut piirtämiseen liittyvistä teknisistä asioista.

– Ei hän perspektiiveistä välittänyt. Meidän piti laittaa tunteet peliin kun piirsimme.

Paro muistelee, että tunnetta ja lennokkuutta Alma kaivoi oppilaistaan esiin käyttämällä ruotsista ja saksasta sekoitettua eräänlaista iskulausetta.

– Mera schwung, hän saattoi huudahtaa.

Entisille oppilaille Alma Pihlin lahjakkuuden ja luovuuden tausta selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Silloin Pihlin töitä tutkinut Ulla Tillander-Godenhielm onnistui vanhojen luonnoskirjojen ja käsialanäytteiden perusteella todistamaan, että Alma Pihl todellakin oli työskennellyt maineikkaalle Fabergélle.

Tillander-Godenhielmin apuna oli Alma Pihlin ottotytär Lydia, jolle Alma oli lopulta paljastanut taustansa muutama vuosi ennen kuin kuoli vuonna 1976. Muita lapsia Almalla ja Nikolailla ei ollut.

– Olihan se uskomattoman sääli, ettei hän itse saanut nauttia menestyksestään. Vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen koko hänen salaisuutensa paljastui, mietti Maj-Britt Paro vuonna 2008 esitetyssä Ilona Arosalon dokumenttielokuvassa.

Maailman kaunein taide-esine

Talvimunasta maksettiin kansainvälisessä taidehuutokaupassa 2000-luvun alussa lähes kymmenen miljoonaa dollaria. Taide-esine on viimeisimmän tiedon mukaan Lähi-idässä sijaitsevan Omanin sulttaanikunnan hallitsijan perillisten omaisuutta Lontoossa.

Mosaiikkimunan rahallisesta arvosta ei ole varmoja arvioita liikkeellä. Jotain esineen arvostuksesta kertoo se, että muna on ollut jo pitkään Englannin kuningatar Elisabet II:n kokoelmissa.

Carl Fabergén jalokivipaja tuotti aikoinaan noin 150 000 erilaista esinettä.

– Alma Pihlin suunnittelema Talvimuna on kansainvälisesti arvioitu Fabergén kauneimmaksi esineeksi. Kyllä hänen suunnittelutyöllään on valtava merkitys, sanoo Eero Niinikoski.

Pihl kuuluu myös niihin suuruuksiin, jotka tunnetaan paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Siihen on yksinkertainen syy.

– Hänen korunsa tulevat aika ajoin myyntiin suuren maailman huutokauppoihin, jolloin hänen työnsä analysoidaan sikäläisissä huutokauppaluetteloissa, sanooUlla Tillander-Godenhielm.

Alma Pihlin työn arvoa ei tunnisteta kovin hyvin edes Kymenlaaksossa, jossa hän asui valtaosan elämästään.

Lasten kevätretki Alman kotitalolle

Alma Pihlin arkisesta aherruksesta kuusankoskelaiskoulun kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana ei ole paljoa jälkipolville säilynyt. Jotain kuitenkin.

Alma taiteili oppilailleen opetustaulut, jotka ovat tallessa Kouvolan kaupunginmuseossa Poikilossa.

Kopiot niistä ovat Kuusankoskella sijaitsevassa ruotsinkielisessä koulussa, Svenska Skolanissa, joka nykyään toimii eri paikassa kuin menneinä vuosikymmeninä. Se on nykyään Kouvolan kaupungin ylläpitämä koulu.

2000-luvun lapsille on kerrottu koulussa, kuka Alma Pihl oli.

– Teemme yleensä toukokuussa keväisen kävelyretken Alman entiselle kotitalolle. Samalla sitten kerron Alman tarinaa, kertoo alakoulun luokanopettajana toimiva Sanna Eloranta.

Alma Pihlin entinen kotitalo on edelleen asuinkäytössä. Paikallinen kotiseutuyhdistys Kuusankoski-Seura kiinnitti talon seinään 2000-luvun alussa muistolaatat, jotka kertovat neljällä kielellä talon entisestä asukkaasta.

Alman tulevaisuus

Voisiko Alma Pihlistä tulla jatkossa nykyistä tunnetumpi myös Suomessa? Kouvolan kaupunginmuseo Poikilon vs. intendentti Mari Lehtosalo on hiukan epäileväinen.

– Korutaide ei ehkä ole kuitenkaan suurten joukkojen taidetta. Toki toivoisin, että ainakin Alman kotiseudulla hänet tiedettäisiin.

Kulttuurineuvos Eero Niinikoski on samoilla linjoilla.

– Hänen alansa, korutaide, lienee sen verran erikoinen, että suuren yleisön suosioon se ei ehkä nouse.

Hän myös kertoo aika ajoin kyselleensä eri yhteyksissä kymenlaaksolaisilta, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen kuuluisin kymenlaaksolainen.

– Moni on vastannut, että jalkapalloilija Sami Hyypiä. Hämmästys on ollut suuri kun olen kertonut, että minusta se on kyllä Alma Pihl, naurahtaa Niinikoski.

Jutussa on käytetty lähteinä Maj-Britt Paron kirjaa Tant Almas hemlighet, Anu Seppälän kirjaa Jääkukkia keisarinnalle - Alma Pihlin uskomaton elämä, Ilona Arosalon tv-dokumenttia Alma Pihl – Fabergén hurmaava koruseppä sekä Kouvolan kaupunginmuseo Poikilossa meneillään olevaa Myyntinmurtajia ja matkantekijöitä -näyttelyn Alma Pihliä koskevaa osuutta.

Uudelle-Seelannille kuuluvien Kermadecsaarten läheisyydessä on tapahtunut maanjäristys, joka on voimakkuudeltaan 7,0, kertovat Uuden-Seelannin viranomaiset.

Hieman järistyksen jälkeen viranomaiset antoivat ensin tsunamivaroituksen, mutta tulivat lopulta siihen tulokseen, että "alustavan arvion mukaan maanjäristys ei todennäköisesti ole aiheuttanut tsunamia, josta olisi vaaraa Uudelle-Seelannille".

Kermadecsaaret sijaitsevat noin tuhat kilometriä koilliseen Uuden-Seelannin Pohjoissaaresta. Maanjäristys iski kahdelta yöllä Suomen aikaa.

7,0-voimakkuuden maanjäristys luokitellaan Helsingin yliopiston seismologian laitoksen mukaan hyvin voimakkaaksi maanjäristykseksi.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump jatkoi lauantaina sanasotaansa Lontoon pormestaria Sadiq Khania vastaan, kertoo uutistoimisto Reuters.

Presidentti kutsui pormestaria katastrofiksi, ja sanoi että hän vain "muuttuu huonommaksi". Lontoossa tapettiin kolme ihmistä alle 24 tunnissa perjantain ja lauantain aikana.

Trump jakoi viestipalvelu Twitterissä brittiläisen mediapersoonan Katie Hopkinsin twiitin, jossa maahanmuuttovastaisuudestaan tunnettu Hopkins arvosteli Lontoon pormestaria. Hopkinsin mukaan Lontoo on "puukotuskaupunki" ja "Londonistan".

Sanasotaa jo kaksi vuotta

Khanin ja Trumpin sanasota juontaa juurensa vuoteen 2017, jolloin Khan kritisoi Trumpin määräystä rajoittaa muslimienemmistöisten maiden kansalaisten maahantuloa.

Trump puolestaan arvosteli samana vuonna Khania Lontoossa tapahtuneen Westminsterin terrori-iskun vuoksi.

Trumpin kesäkuun alun Britannian-vierailun alla Khan vertasi häntä 1900-luvun fasisteihin ja sanoi, että hänen mielestään on epäbrittiläistä levittää Trumpille punainen matto, kun tämä ajaa äärioikeistolaisia arvoja ja uhkaa demokraattista järjestelmää.

Tuolloin Trump vastasi kutsumalla Khania luuseriksi Twitterissä. Khanin mukaan Trump käyttäytyi lapsellisesti.

Lue myös:

Lontoon pormestari vertasi Trumpia fasisteihin (2.6.)

Trump rajoittaa muslimien maahantuloa (28.1.17)

Brittiläinen kohutoimittaja Katie Hopkins raportoi Suomen seksuaalirikoksista – haluaa koota populistien voimia Euroopassa

BEIT SHEMESH Perjantaina keskipäivällä toimittaja Dov Lipman naputtelee pikatahtiin viikon viimeisiä työtehtäviään läppärillä.

Hänen vaimonsa Dena Lipman kirjoittaa kauppalistaa. Pian on tehtävä viimeiset ostokset, sillä kaupat menevät kiinni jo kahdelta iltapäivällä.

Perheen tyttäret kävelevät huoneesta toiseen katse tiukasti kännykässä. On vaihdettava kuulumiset kavereiden kanssa kun vielä voi.

Kiire yltyy ennen täydellistä hiljentymistä. Kun aurinko laskee, Lipmanin perheessä loppuu kaikki työnteko – ja tässä perheessä työ tulkitaan hyvin laveasti.

– Emme aja autolla emmekä käytä tietokonetta tai puhelinta, Dov Lipman sanoo.

Televisiota perheellä ei edes ole. Ruokaa voi sapattina lämmittää, mutta ei valmistaa.

Mediapaasto kestää 25 tuntia, ja Lipman suosittelee sitä muillekin kuin juutalaisille.

– Sähkövempaimista kannattaa irrottautua päiväksi joka viikko. Se on terveellistä, Lipman uskoo.

Kun edes sähkökatkaisijaan ei saa koskea, valot ovat joko päällä tai pois yötä päivää. Makuuhuoneita lukuunottamatta valot ovat useimmiten päällä, mutta myös ajastimen käyttö on sallittua.

Israelissa on sapattihissejä, jotka pysähtyvät automaattisesti joka kerroksessa, koska hissin nappuloihin ei saa koskea.

Sapattina Lipmanit eivät kirjoita mitään, eivät edes kynällä. Kiellettyjä aktiviteetteja on määritelty yhteensä 39.

Mitä sitten saa tehdä? Olla yhdessä perheenä, ruokailla ja lukea pyhiä kirjoituksia.

Lipmanin mielestä perjantain illallinen on perheen parasta laatuaikaa, ja sen päälle pelataan usein lautapelejä.

Lipmanit ovat ortodoksijuutalaisia. He ovat konservatiivisia ja suhtautuvat uskonnon harjoittamiseen hyvin vakavasti.

Ortodoksi viittaa oikeaoppisuuteen, ei ortodoksikristittyihin. Kaikkein vanhoillisimpia ortodoksijuutalaisia kutsutaan Israelissa ultraortodokseiksi eli ääriortodokseiksi tai hepreaksi termillä haredi.

Heitä on Israelissa yhä enemmän, sillä heidän perheensä ovat suuria. Lipmanien perheeseen kuuluu neljä 14–21-vuotiasta lasta, poika ja kolme tyttöä. Se on suhteellisen vähän, sillä ääriortodoksiperheissä on keskimäärin seitsemän lasta.

Dov Lipman puolustaa työkseen Israelin julkisuuskuvaa Honest Reporting -järjestössä ja työskentelee myös toimittajana. Hän on entinen kansanedustaja, rabbi ja opettaja ješivassa eli juutalaisessa koulussa.

Hän sanoo opiskelleensa ääriortodoksisissa oppilaitoksissa, mutta toisin kuin useimmat ääriortodoksit, hän suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön valtion kanssa.

Perinteisesti ääriortodoksit ovat pyrkineet eristäytymään maallisesta yhteiskunnasta. Monet heistä eivät ole hankkineet kunnon koulutusta, eivät käy töissä eikä heidän ole tarvinnut suorittaa asepalvelusta.

Ortodoksijuutalaisille asevelvollisuus on arka paikka, aivan kuin Jehovan todistajille Suomessa. Ortodoksijuutalaisille pyhien kirjojen opiskelu on tärkeintä, ja he haluavat pitää etäisyyttä maallisen vallan velvoitteisiin.

Israelissa miesten asepalvelus kestää useimmiten lähes kolme vuotta, naisten kaksi vuotta.

Israelin valtion alkutaipaleella ortodoksijuutalaiset saivat vapautuksen asepalveluksesta voidakseen keskittyä lähinnä Tooran eli heprealaisen Raamatun ensimmäisten ja tärkeimpien kirjojen opiskeluun. Ješivassa opiskellaan myös Talmudia, jossa selitetään juutalaista lakia.

Vapautus koski alun perin noin neljääsataa oppinutta, mutta haredijuutalaisten määrä on kasvanut sen jälkeen dramaattisesti.

Ääriortodokseja on Israelissa jo yli miljoona. He ovat 8,5 miljoonan asukkaan maan kaikkein nopeimmin kasvava väestönosa.

Kymmenen vuotta sitten ääriortodokseja oli kymmenen prosenttia väestöstä, nyt jo 12 prosenttia.

Useimmat muut juutalaiset ovat jo pitkään arvostelleet ortodoksijuutalaisten erityisasemaa.

Israelin korkeimman oikeuden mielestä ortodoksijuutalaisten erivapaus on perustuslain vastainen. Knessetin eli Israelin parlamentin on pitänyt muuttaa asevelvollisuutta koskevia lakeja, mutta oikeuden mielestä se on sujunut liian hitaasti.

– Heitä ei voi pakottaa armeijaan. Lakia ei voi muuttaa päivässä, vaan vähitellen, sanoo tutkija Gilad Malach.

Malach johtaa ääriortodokseihin keskittyvää tutkimusohjelmaa Israelin Demokratia-instituutissa Jerusalemissa.

Malachin mukaan asevelvollisuuden suorittaneita ääriortodokseja oli kymmenen vuotta sitten tuskin ollenkaan, mutta nyt noin 35 prosenttia ääriortodokseista on aloittanut asevelvollisuuden tai korvaavan siviilipalveluksen 24. ikävuoteen mennessä.

Myös Dov Lipman myöntää, ettei ortodoksijuutalaisten erivapaus ole yhteiskunnan kannalta kestävä ratkaisu. Hänen mukaansa muutospaineita nousee tosin myös ortodoksijuutalaisten sisältä.

– Nykyisin nuoret miehet eivät välttämättä enää halua opiskella Tooraa yötä päivää, Dov Lipman sanoo. Ja heitä kalvaa myös syyllisyys, hän lisää – syyllisyys siitä, että he eivät kanna vastuutaan Israelin puolustamisesta muiden nuorten miesten tapaan.

Lipmanien poika suoritti asepalveluksen, mutta jatkoi samalla opiskelua ješivassa. Moni muu ääriortodoksi ei sellaista kompromissia hyväksynyt.

Ortodoksijuutalaisten huolena on oman uskon ja tapojen säilyttäminen asepalveluksen aikana. Asevoimat on tullut vastaan: monessa yksikössä voi pitää rukoushetken kolmesti päivässä.

Israelissa ei ole kuitenkaan päästy yksimielisyyteen keinoista, joilla ääriortodoksien osallistumista asepalvelukseen lisätään nykyistä nopeammin.

Kiista on niin keskeinen, että se kaatoi pääministeri Benjamin Netanjahun yrityksen muodostaa maahan hallitus huhtikuun vaalien jälkeen.

Avigdor Liebermanin johtama oikeistolainen Yisrael Beiteinu -puolue, yksi Netanjahun kaavaileman oikeistokoalition jäsenistä, on vaatinut asevelvollisuuslakia, joka olisi kaikille sama.

Netanjahu ja uskonnollisen oikeiston puolueet vastustavat niin jyrkkää muutosta. Niinpä Israelissa pidetään syyskuussa uudet parlamenttivaalit, ja ääriortodoksien asema tulee olemaan keskeinen vaaliteema.

Useimmat ääriortodoksit äänestävät kuuliaisesti uskonnollisen oikeiston puolueita, ja siksi heidän poliittinen vaikutusvaltansa Israelissa kasvaa jatkuvasti. Heidän puolueensa Yhdistynyt toorajuutalaisuus ja Shas saivat huhtikuun parlamenttivaaleissa yhteensä 16 paikkaa, mikä on kolme paikkaa enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Puolueet korostavat juutalaisen lain asemaa ja haluavat yhteiskunnan tukevan ortodoksijuutalaista elämäntapaa.

Ortodoksijuutalaiset asettuvat usein asumaan omille alueilleen, jotta tulee vähemmän kahnausta maallisen elämäntavan kanssa.

Heidät tunnistaa jo peittävästä pukeutumisesta. Sekä Jerusalemissa että Lipmanien kotikaupungissa Beit Shemeshissä on alkanut näkyä jopa naisia, jotka käyttävät konservatiivisten musliminaisten tapaan mustaa huntua. Sen alta näkyvät vain silmät.

Hiukan yli 100 000 asukkaan Beit Shemeshissä asuu pääosin sellaisia ortodoksijuutalaisia, jotka eivät ole ääripäätä pukeutumisen suhteen mutta jotka noudattavat sapattisääntöjä pilkulleen.

Monet heistä ovat alun perin kotoisin Yhdysvalloista, niin myös Lipmanit, jotka muuttivat Israeliin 15 vuotta sitten Marylandin osavaltiosta.

Dov Lipmanin vaimo Dena Lipman kertoo, että muutto Israeliin oli aina hänen unelmansa.

Dena Lipmanin mielestä elämä ortodoksijuutalaisessa kaupungissa on helpompaa kuin muualla: kaupat myyvät vain kosher-ruokaa, samanmielisiltä naapureilta saa aina tarvittaessa apua ja sapattina kaduilla on mukavan hiljaista.

Harva tohtii ajaa autolla mihinkään, vaikka siitä ei saisikaan kivisadetta niskaansa – niin saattaa käydä joillakin asuinalueilla Jerusalemissa.

Silti myös Beit Shemeshissä eriävät uskontulkinnat ovat johtaneet mielenilmauksiin, ja Israelissa on jo pitkään kiistelty sapattirajoituksista.

– Täälläkin on ekstremistejä, jotka ovat yrittäneet rajoittaa naisten pukeutumista ja liikkumista, Dov Lipman kertoo.

Lipman eroaa heistä siinä, että hänen mielestään muita ei saisi pakottaa samoille tavoille, vaikka itse olisi kuinka konservatiivinen.

Kun tulee puhe julkisesta liikenteestä, Lipmanit tosin haluaisivat sapatin näkyvän kaikkialla. Bussien ei heidän mielestään pitäisi kulkea lainkaan haredien asuinalueilla, ja vuoroja pitäisi vähentää muuallakin Israelissa.

Beit Shemeshissä ei sapattina kulje yksikään bussi, ja lähes kaikki viettävät sapattia kotonaan neljän seinän sisällä. Jerusalem olisi vajaan tunnin ajomatkan päässä, mutta ilman omaa autoa sinne ei pääse.

Israelissa julkisen liikenteen sapattitauosta kiistellään kiivaasti. Käytännössä bussiliikenne sapattina riippuu paikallisviranomaisista.

Asepalveluksen ja julkisen liikenteen lisäksi israelilaisia hiertää se, että suuri osa ääriortodoksijuutalaisista ei ole halunnut tai ei ole päässyt kiinni työelämään, koska heidän elämänsä on keskittynyt uskonnon harjoittamiseen.

Dov Lipman on poliittisesti keskivertoääriortodoksia liberaalimpi ja edusti parlamentissa keskustalaista Yesh Atid -puoluetta.

Kun Lipman toimi kansanedustajana vuosina 2013–2015, hän pyrki lisäämään ortodoksijuutalaisten työssäkäyntiä.

– Olemme päässeet siihen, että yli 50 prosenttia heistä käy jo töissä, Lipman sanoo.

Luku koskee miehiä, joiden vähäinen osallistuminen työelämään nähdään Israelissa taloudellisena rasitteena. Ääriortodoksinaisista yli 70 prosenttia käy töissä, mutta useimmiten vähän koulutusta vaativissa matalapalkka-ammateissa.

Lieventynyt suhtautuminen asevelvollisuuteen ja aiempaa aktiivisempi osallistuminen työelämään kertovat siitä, että ääriortodoksien asenteet ovat maltillisempia kuin ennen.

Samalla juopa ääriortodoksien ja muun yhteiskunnan välillä on kaventunut.

Dov Lipmanin mielestä se on näkynyt myös paikallistasolla. Kun Beit Shemeshiin valittiin viime syksynä uusi kaupunginjohtaja, rabbien lobbaama ääriortodoksinen ehdokas hävisi, vaikka enemmistö asukkaista on ääriortodokseja.

– Se oli uskomatonta. Ihmiset ovat oppineet, että voi olla ääriortodoksinen, voi olla kiihkeästi uskonnollinen, mutta voi silti äänestää pätevintä ehdokasta, Lipman sanoo.

Hänen mielestään kyse ei ole maallistumisesta, vaan entistä maltillisemmasta suhtautumisesta muuhun yhteiskuntaan.

Mutta entä Lipmanin omassa perheessä, maallistuuko tai maltillistuuko seuraava sukupolvi? Dov Lipmanin mielestä riski on pieni, sillä he ovat yrittäneet kasvattaa lapsensa suhteellisen vapaasti.

– Jos ollaan hyvin tiukkoja ja julistetaan tarkkaan määriteltyä totuutta, silloin nuoret voivat kapinoida, Lipman uskoo.

Lipmanin mukaan perheen lapset saavat harrastaa mitä tahansa. Uskonto pyritään esittämään heille iloisena asiana.

Synagogan ympärillä toimiva ääriortodoksinen yhteisö on kuitenkin melko tiivis, joten lasten ystävät ja vaikutteet löytyvät samanhenkisestä seurasta.

Uusi riski on tietokoneiden avaama ikkuna muuhun maailmaan.

– Me todellakin rajoitamme sitä, mitä tietokoneella saa tehdä, Lipman tunnustaa.

– Heillä ei ole tietokoneita huoneissaan. Kukaan ei tietäisi, mitä he tekevät tietokoneillaan öisin. Se on vaarallista.

Älypuhelimien aikaan tästä rajoituksesta ei ole tosin enää ole juurikaan hyötyä. Lipmanin mielestä lapset ymmärtävät, mitä vanhemmat haluavat, vaikka eivät voisikaan enää valvoa heidän tekemisiään.

Dena Lipman kertoo, miten tyttären koulu vaati, että älykännykässä on koulussa suojus näytöltä pursuavia houkutuksia vastaan. Tytär kuulemma jatkoi sen käyttöä kotonakin, mistä äiti on ylpeä.

Ääriortodoksien vallitseva kanta on, että kännykässä ei saa olla nettiä, mutta tästä on Lipmanien perheessä livetty.

On siitä livetty muuallakin, mutta sitä ei vain ole tunnustettu.

Dov Lipmanin mukaan kännykkätiheys ääriortodoksijuutalaisten perinteisellä asuinalueella Jerusalemin Mea Shearimissa on maan korkeimpia, koska useimmilla on kaksi kännykkäliittymää – yksi kosher-puhelin eli sääntöjen mukainen perusmalli ja toinen salassa pidettävä älykännykkä.

Dov Lipman tunnustaa, että kännykkäkielto sapattina tuntuu vaikealta silloin, kun menossa on tärkeitä uutistapahtumia.

Lipmanille ne tärkeimmät uutiset ovat sodat ja urheilutulokset. Jälkimmäisiä joutuu pahimmillaan odottamaan koko vuorokauden.

Yhdysvalloissa asuessa oli helpompaa, kun ei-juutalainen naapuri saattoi sapattinakin kertoa tuoreimmat baseball-tulokset.

Lue myös:

Tämä pariskunta on kuin Israel pienoiskoossa – Pääministeri Netanjahusta saa aikaan tulisen mielipidetaistelun

Sapatti hiljentää Jerusalemin kuin juhannus Helsingin – Mutta jos erehtyy ajamaan autoa väärällä kadulla, voi saada kiven tuulilasiin

Olet lähdössä Suomesta ulkomaille. Kumman vaihtoehdon sinä valitsisit matkustamiseen: nopeuden ja edullisuuden vai hitauden ja hintavuuden?

Turkulaiset István Rytkönen ja Nea Peltoniemi sekä oululainen Eija Kotkavirta valitsevat matkustusvälineekseen junan, vaikka sillä liikkuminen on usein kalliimpaa, hitaampaa ja vaivalloisempaa, jos verrataan laiva- tai lentomatkustamiseen.

Mutta miksi ihmeessä? Annetaan heidän kertoa.

Onko matkustamisen pakko olla tehokasta?

Ilmasto.

Se on suurin syy siihen, miksi István Rytkönen matkustaa ulkomaille junalla. Hän pyrkii jatkuvasti tarkastelemaan omaa elämäntapaansa ja kehittämään sitä mahdollisimman ilmastoystävälliseksi. Pari vuotta sitten Rytkönen luopui laivamatkustamisesta sekä lentämisestä, ja hiljalleen mies alkoi matkustaa maailmalle Tukholman kautta junalla.

Rytkönen matkustaa Tukholman kautta Eurooppaan kolmesta kuuteen kertaan vuodessa. Hänen isovanhempansa asuvat Budapestissä ja sen lisäksi reissuja tulee tehtyä myös muualle Eurooppaan.

– Minulla on paljon sukulaisia ympäri Eurooppaa ja koen, että on tärkeää käydä tapaamassa heitä. En ole pitänyt matkustamisesta taukoa tai jäänyt odottelemaan uusia teknologioita, olen pyrkinyt valitsemaan nykymahdollisuuksilla fiksuimman tavan matkustaa.

– En kuitenkaan sano, etten olisi yhden yhtä laivaa ottanut Tallinnaan tai Tukholmaan, hän jatkaa.

Matka Suomesta Tukholmaan maateitse junalla ja bussilla edellyttää tällä hetkellä jonkin verran aikaa. Etelä-Suomesta matkaan saa varata useamman vuorokauden.

Suomen puolella täytyy ensin päästä Tornioon Suomen ja Ruotsin rajalle. Sinne menee lähes joka päivä Helsingistä lähtevä Kolarin-yöjuna. Melko lähelle Kemiin pääsee useamminkin.

Matka ei myöskään kokonaan onnistu junalla. Tornio-Haaparanta-kaksoiskaupungista matkaa täytyy jatkaa bussilla noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päähän Pohjois-Ruotsin Luulajaan. Sieltä pääsee suoraan Tukholmaan, tosin matkaan menee suoralla junalla noin neljätoista tuntia.

Rytkönen myöntää, että Turusta ei tavallaan ole mitään järkeä kiertää pohjoisen kautta Ruotsiin.

– Asiaan voi kuitenkin suhtautua niin, että etenkin Suomessa ja Ruotsissa junat ovat tosi hyviä ja nopeita, niin miksi ei uhraisi hieman enemmän aikaa ja rahaa matkustamiseen. Heittäytyy matkan vietäväksi, eikä tee kaikkea niin tehokkaasti ja totutusti, Rytkönen sanoo.

Myös Rytkösen kumppani Nea Peltoniemi inspiroitui vaihtamaan laivamatkustamisen raiteita pitkin kulkemiseen. Kuten Rytkösellä, myös hänellä ekologisuus oli päällimmäinen syy muutokseen.

Peltoniemi ja Rytkönen matkustivat vastikään yhdessä Istvánin sukulaisten luokse Eurooppaan. Matkan he tekivät Haaparannan ja Luulajan kautta.

– Viime vuoden ajan matkat on liikuttu maata pitkin, Peltoniemi sanoo.

Hiilijalanjäljen määrittely on lähes mahdotonta

Laivaliikenteen päästöt ovat vajaat kolme prosenttia ihmisten kasvihuonekaasupäästöistä. Se on yksittäiseksi päästölähteeksi paljon ja lähellä lentoliikenteen päästöjä.

Tässä jutussa päästöt on laskettu VTT:n Lipasto-tietokannan perusteella. Sen mukaan päästöistä neljä viidesosaa on laskettu matkustajille ja loput rahdille. Maaseudun Tulevaisuus teetätti viime vuonna konsulttiyrityksellä laskelmia samoilla lukemilla eri kulkumuotojen päästöistä, ja kävi ilmi, että laivamatka Helsingistä Tukholmaan saastutti enemmän kuin sama matka lentämällä, jos lentokone on suihkukonetta vähäpäästöisempi potkurikone.

Tällä hetkellä matkustajan on mahdotonta vertailla laivojen päästöjä tarkasti. Tilanne on hieman helpottumassa, kun laivayhtiöiden pitää kesäkuun lopusta alkaen kertoa polttoainekulutuksensa Trafille uuden EU-direktiivin takia, ja tiedoista tulee myös julkisia. Kun Yle toukokuussa kysyi polttoainekulutuksia Suomessa liikennöiviltä laivayhtiöiltä, vain yhtä lukuun ottamatta niitä ei kerrottu.

Se, kuinka suuri on yhden matkustajan laivamatkan hiilijalanjälki, on kuitenkin vaikeampi kysymys. Vastaus voi olla se, että laivamatkustaminen on hyvin ekologista, tai sitten se on hyvin epäekologista – riippuen siitä, miten tilastoja tulkitaan.

Laivat nimittäin kuljettavat harvoin pelkästään matkustajia.

Suomesta Tukholmaan tai Tallinnaan kulkevat alukset kuljettavat myös rahtia. Voi siis ajatella, että laivat liikkuisivat ilman matkustajiakin, koska tavaran täytyy kulkea. Matkustajaliikenne on ekologista, koska se on ikään kuin rahdin sivutuote, kuvailee laivayhtiöitä edustavan Suomen Varustamojen johtava asiantuntija Olof Widén.

Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että jos matkustajia ei olisi, laivaliikenteessä voitaisiin liikennöidä pelkillä rahtialuksilla, jotka voisivat kuljettaa enemmän rahtia hitaammin eli energiatehokkaammin.

Taloudellisesti matkustajat ovat kuitenkin laivayhtiöille tärkeitä, ja kaikkein tärkeimpiä ovat risteilymatkustajat, jotka eivät välttämättä edes poistu laivasta. Tallinkin omien lukujen mukaan yli puolet sen tuloista tulee ravintoloiden ja myymälöiden tuloista ja noin neljäsosa lipputuloista. Vain noin 13 prosenttia tuloista tulee rahdista. Voi siis ajatella niinkin, että tavaran kuljettaminen on risteilyjen sivutuote.

Viime syksynä eläkkeelle jäänyt Eija Kotkavirta on tiedostanut risteilijöiden epäekologisuuden parikymmentä vuotta.

– Ylipäätään ajatus siitä, että lähdetään huvin vuoksi polttamaan valtavia määriä polttoainetta, mennään uivaan hotelliin, jossa ostellaan, lauletaan ja tanssitaan. Se tuntuu kummalliselta.

Jos laivan päästöt jaetaan matkustajien ja rahdin kesken painon mukaan, matkustajien osuus laivan päästöistä on melko pieni. Jos taas päästöt jaetaan eri käyttötarkoituksiin varatun tilan mukaan, matkustajat saavat harteilleen suuremman osan päästöistä, koska silloin huomioidaan laivojen diskot, ravintolat, hytit ja muut alueet, jotka ovat pois rahtikäytöstä.

Muutaman viime vuoden aikana Kotkavirta on kuitenkin tietoisesti boikotoinut myös muita laivoja. Lentämistä nainen on vältellyt aina, ja autosta hän luopui miehensä kanssa 15 vuotta sitten. Reilaamisen ja sitä kautta junamatkustamisen hän löysi aikuisena.

– Reilaamalla olemme saanet hyvän kokemuksen reissaamisesta pohjoisen kautta Ruotsiin ja sitä kautta eteläisempään Eurooppaan. Koska asumme Oulussa, sitä reittiä aiomme kulkea tänäkin kesänä.

Määränpää ei ole tärkeintä

Pelkät ilmastoasiat eivät ole kolmikon ainoa syy junalla matkustamiseen.

– Siihen liittyy myös romantiikkaa. Matkan taittumisen aistii paremmin, István Rytkönen kertoo.

Miestä kiehtoo junailussa myös hieman yllättävä asia.

– Minua viehättää ajatus ajoittaisesta tylsistymisestä ja itsensä kanssa olemisesta. Se on olennainen osa kokemusta, on jopa meditatiivista.

Rytkönen matkusti aikaisemmin niin kuin moni suomalaisista: hän valitsi tietyn kohteen, matkusti sinne ja takaisin mahdollisimman nopeasti.

– Jos lomalta haluaa elämyksellisyyttä ja laatua, eikä perillä olo ole tärkeintä, niin junamatka voi olla hyvä vaihtoehto.

Samaa mieltä on Eija Kotkavirta, joka kokee junamatkan osana lomaa. Hän pyrkii ajattelemaan, että junailu ei ole vain tapa päästä tiettyyn kohteeseen, vaan se on osa seikkailua ja tapa rentoutua.

– Junassa istuessa irtaantuu arjesta, voi lukea, tehdä sanaristikoita ja pelata Scrabblea. Ja ne maisemat, niitä voi ihailla kahvikupin ääressä. Se on jo sinänsä elämys.

Lisäksi Kotkavirta pitää hyvänä sitä, että junaan pystyy hyppäämään useimmiten suoraan kaupungin keskustasta ja sillä myös pääsee suoraan kaupungin sykkeeseen. Ei tarvitse miettiä siirtymisiä, jonotuksia ja turvatarkastuksia.

Aikaisemmin lentämällä ja laivalla matkustanut Nea Peltoniemi kuvitteli junamatkustamisen olevan epämukavampaa kuin se lopulta oli. Hänen mukaansa pitkiinkin matkustusaikoihin tottuu nopeasti. Peltoniemi ei laske öitä matkustusajaksi, sillä nukkuisi ne joka tapauksessa.

– Junamatkustamisessa tulet pysähtyneeksi eri asemilla ja paikoilla, nähneeksi maailmaa sekä jutellekseesi erilaisten ihmisten kanssa.

Rytkönen ja Peltoniemi kokevat, että myös työmatkat ja töiden teko junassa onnistuu mainiosti. Heidän mukaansa suurimassa osassa junissa on niin hyvät nettiyhteydet, että junissa pystyy työskentelemään.

Turun yliopistossa työskentelevä Peltoniemi on lähdössä syksyllä työmatkalle Barcelonaan, mikä onkin hänen seuraava pitkä matkansa. Junaakin helpompia tapoja matkustamiseen löytyisi, mutta nainen on päättänyt selvittää mahdollisuuksia maata pitkin matkustamiseen.

– Olisihan se paljon mukavampaa esimerkiksi lentää neljässä tunnissa Barcelonaan kuin matkustaa sinne junalla yötä päivää kolme päivää.

Myös Turun yliopistossa työskentelevä István Rytkönen muistuttaa, että esimerkiksi hänen elämäntilanteensa on tällä hetkellä töistä ja opiskeluista huolimatta joustavaa, jolloin niin sanotusti työläämpikin matkustaminen ei ole hänelle ongelma.

– Ymmärrän sen, että monet ihmiset ovat kiireisiä, ja maata pitkin matkustaessa tulee hukkatunteja, kun junaa vaihtaa ja odottaa seuraavaa junayhteyttä. Ei se erityisen mukavaa ole, mutta minulle se on sopinut varsin hyvin. Mutta onhan tämä aika keskiluokkaisten ja onnekkaiden tapa suhtautua matkustamiseen.

"Hirveä säätö"

Junamatkustaminen ei kuitenkaan ole pelkkää romantiikkaa, vilisevien maisemien katselua ja meditatiivista itsensä tutkiskelua.

– Paikoin se on epämukavaa, sitä en kiistä. Pitkä matka saattaa rasittaa, mutta olen kokenut, että perille pääseminen on vielä vähän upeampaa pienen kärsimyksen jälkeen, Rytkönen kertoo.

Peltoniemen mukaan junalla matkustamisesta fyysisesti raskaampaa tekee se, että useista junista ei saa juomakelpoista vettä.

– Toki junasta voi usein ostaa vettä, mutta se on jonkun verran tyyriimpää. Täytyy olla vähän suunnitelmallisempi, kantaa vettä ja tehdä eväitä matkaan.

Kolmikko toivoo, että junayhteydet muuttuisivat sujuvammiksi eri puolilla Eurooppaa.

– Ne eivät ole aina yhteisiä, oikeiden yhteyksien löytämisessä on hirveä säätö. Täytyy myös varautua välillä yllätyksiin, mutta ainahan matkustaminen on sellaista, Kotkavirta kertoo.

– Kun joudutaan miettimään ilmastonmuutosta ja raideliikenteen kehittämistä, se pitäisi tehdä mukavammaksi ja houkuttelevammaksi, että ihmiset valitsisivat sen. Jos lähtee lomamatkalle, niin ei halua ajatella vain ekologisuutta vaan myös sitä, että nauttii matkasta, hän jatkaa.

Paljon keskustelua herättänyt Tallinna-tunneli olisi yksi täysin uusi junayhteys Suomesta maailmalle. Kansainvälisestikin poikkeuksellisen iso hanke on kiinnostanut niin viranomaisia, yrityselämää kuin tavallisia kansalaisiakin.

– Se muuttaisi koko geimin. Silloin junamatkustaminen olisi kaikille validi vaihtoehto, joka ei olisi niin aikaa vievä, Peltoniemi sanoo.

YK patistaa laskemaan laivojen päästöjä

Myös laivamatkustamisesta voisi tulla ekologisempi tapa matkustaa. Laivojen päästöt laskisivat, jos laivat laskisivat nopeuksiaan. Matkustajat tosin tuskin haluavat, että reittimatkojen kesto pitenisi nykyisestään tai että alukseen noustaisiin tai siitä poistuttaisiin yöaikaan.

Kuitenkin laivojen päästöt voivat lähivuosikymmeninä laskea teknisen kehityksen seurauksena. Kehitystyötä uusien polttoaineiden parissa tehdään myös Suomessa, Wärtsilällä.

Jo tällä hetkellä Ruotsista liikennöi biopolttoaineita käyttäviä aluksia, ja Vaasan ja Uumajan välille on rakenteilla alus, joka käyttää osin biokaasua.

Suomen Varustamot ry:n Olof Widén kuitenkin sanoo, että biopolttoaineen saatavuus estää sen kovin laajan hyödyntämisen. Hän uskoo, että paras tapa vähentää laivaliikenteen päästöjä on kehittää kokonaan uusia energiamuotoja, jotka voivat perustua esimerkiksi vedyn tai ammoniakin hyödyntämiseen.

YK:n alainen kansainvälinen merenkulkujärjestö on vasta asettanut tavoitteeksi, että laivaliikenteen päästöt puolittuisivat vuosien 2008 ja 2050 välillä.

Laivamatkustaja voi lievittää huonoa omaatuntoaan sillä, että laivan päästöihin ei juuri vaikuta, seilaako kyydissä yksi matkustaja vai onko laiva täynnä. Jos yksi matkustaja jättää laivakyydin väliin, laivan päästöt eivät pienene. Käytännössä päästöt pienenevät vain, jos laivayhtiöt vähentävät laivavuorojen määrää tai korvaavat kalustoaan vähäpäästöisemmillä laivoilla.

Eija Kotkavirta on sitä mieltä, että ekologiset asiat on pakko ottaa huomioon matkojen suunnittelussa. Ja se on tehtävä nyt, eikä myöhemmin.

– Ei kannata odottaa, että joku muu järjestää ekologisia matkoja ja mahdollisuuksia. Kannattaa ajatella, mitä itse voi tehdä, ilman että syyllistää ketään.

Kukaan ei ole täydellinen

Sekä István Rytkönen, Nea Peltoniemi ja Eija Kotkavirta ovat siirtyneet laivamatkustamisen välttelyyn viime vuosien aikana. Jokainen heistä korostaa ja muistuttaa, että kukaan ei ole täydellinen, mitä ilmastoasioihin tulee.

– En voi sanoa, että olisin malliesimerkki ihmisestä, joka ei kulje ikinä laivalla, Kotkavirta sanoo.

Kotkavirran mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan ole tarpeeksi hyödyntäneet sitä, että Ruotsin ja Venäjän kautta voi mennä Eurooppaan.

Samaa ajattelee Nea Peltoniemi.

– Monet ajattelevat ja itsekin ajattelin, että Suomi on melkein kuin saari, että täältä on aika vaikeaa ja vaivalloista lähteä. Mutta kun ymmärsin, että myös maata pitkin matkustaminen ulkomaille on hyvä vaihtoehto, pystyin luopumaan esimerkiksi laivamatkustamisesta.

Eija Kotkavirta tunnistaa sen, että junalla matkustaminen voi tuntua todella vaivalloiselta, jos on tottunut matkustamaan nopeammalla tavalla. Vaikka laivamatkustamisesta ei olisikaan luopumassa, suosittelee Kotkavirta ainakin kokeilemaan junailemista. Siihen saattaa jopa hurahtaa.

– Moni sanoo, ettei voi nukkua makuuvaunussa, mutta niitä kannattaisi ihan oikeasti testata. Monella voi olla ennakkoluuloja, ettei siitä tulisi mitään.

– Välillä nukun jopa paremmin junassa kuin kotonani, István Rytkönen naurahtaa.

Juttua varten on haastateltu myös Turun yliopiston erikoistutkija Tapio Karvonen, VTT:n erikoistutkija Heidi Auvinen, Ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Jukka-Pekka Jalkanen sekä VR:n suunnittelujohtaja Juho Hannukainen. Lisäksi Yle lähetti laivayhtiöille kysymyksiä muun muassa niiden kalustosta.

Voisitko sinä tehdä kesälomareissusi junalla? Keskustelu on auki kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Siirtyykö ilmastoahdistus sanoista tekoihin vuonna 2019? Lentäminen saattaa pian olla häpeällistä

Ahdistaako lentäminen? Kokosimme viisi vinkkiä, miten pääset alkuun maata pitkin matkustamisessa

Suomalaisvanhempien kokemuksen mukaan jopa 40 prosenttia kahdeksan kuukauden ikäisistä vauvoista kärsii unen häiriöistä.

Kolmen kuukauden ikäisistä vauvoista unen häiriöistä kärsii vanhempien mielestä 23 prosenttia ja 1,5 vuoden ikäisistä lapsistakin vielä 25 prosenttia, Helsingin yliopiston lääketieteen dosentti Juulia Paavonen kertoo.

Luvut ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laajasta Lapsen uni ja terveys -seurantatutkimuksesta, jonka tuloksista kerrotaan tarkemmin syksyllä. Tutkimuksessa on ollut mukana yli tuhat suomalaista perhettä.

– Se, mikä koetaan ongelmalliseksi, vaihtelee paljon eri perheissä. Tavallista kuitenkin on, että myös vauvan normaali yöllinen heräily voidaan kokea ongelmaksi. Niin sanottu normaali on usein paljon huonompaa kuin vanhemmat yleisesti luulevat tai ovat odottaneet sen olevan, Paavonen sanoo.

Kahdeksan kuukauden piikki vauvojen unihäiriöissä liittyy Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntijan Jonna Lehikoisen mukaan siihen, että kahdeksan kuukauden iässä vauva ymmärtää olevansa oma erillinen itsensä. Tämä voi johtaa paitsi vierastamiseen ja eroahdistukseen, myös yöllisiin heräilyihin ja levottomaan uneen.

Paavonen kertoo, että yleisin vauvojen uneen liittyvä häiriö on juurikin heräily, mutta myös nukahtamisvaikeudet koetaan usein ongelmaksi. Normaaliksi heräilyksi määritellään Paavosen mukaan se, jos vauva herää muutaman kerran yön aikana.

Mikäli vauva heräilee lukuisia kertoja yössä, olisi sen syyt tärkeä selvittää.

– Kolmen kuukauden ikäisellä pitäisi jo näkyä säännöllisyyttä unirytmissä, ja vuoden iässä yöllisten heräilyjen pitäisi alkaa vähentyä.

Lehikoisen mukaan unen häiriöiden taustalla voi olla myös vauvan terveyteen liittyviä ongelmia, kuten allergioita, refluksi tai muita sairauksia, jotka olisi hyvä sulkea pois ajoissa.

Rutiinit luovat turvallisuutta

Paavosen mukaan esimerkiksi päiväunet ja perheen vuorokausirytmin vaihtelu voivat vaikuttaa vauvan yöhön. Jos unirytmi on epäsäännöllinen ja päivällä nukutaan liikaa, voivat yöunet olla tavallista katkonaisempia. Jos taas ongelmana on erityisesti nukahtamisen vaikeus, olisi tärkeä tutkia perheen iltarutiineja.

Lehikoisen mukaan unirutiinien luominen olisi hyvä aloittaa jo pienen vauvan kanssa. Levolliset iltapesut ja toistuvat tavat, kuten satu tai tuutulaulu, luovat turvallisuutta.

– Turvallisuuden tunnetta voi lisätä myös vanhemmalta tuoksuva vaate, unilelu tai -rätti, jonka voi ottaa mukaan imetys- tai syöttötilanteeseen.

Lehikoinen painottaa, että päivien aikana olisi tärkeää olla riittävästi läheisyyttä ja kosketusta, sillä muuten vauva kaipaa niitä yöaikaan.

Paavosen mukaan myös uniassosiaatiohäiriö voi vaikeuttaa vauvan nukahtamista. Häiriö tarkoittaa sitä, että vauva ei välttämättä saa nukahdettua ilman vanhemman läsnäoloa.

Uniassosiaatiohäiriötä hoidetaan niin sanotulla unikoululla, jossa pyritään erilaisilla toimintatapamuutoksilla siihen, että lapsi oppii vähitellen nukahtamaan itse ilman vanhemman apua. Unikoulu sopii yli puolivuotiaiden lasten nukuttamiseen.Lehikoisen mukaan joidenkin lasten osalta unikoulusta saadaan paras hyöty vasta vuoden iässä tai sen jälkeen.

– Vanhempien kokemukset unikoulun hyödyistä ovat vaihtelevia. Osa on todennut, että uudet opitut unitavat jäävät helposti, jos lapsi esimerkiksi sairastuu tai menee päivähoitoon.

Kaksi ihmistä kuoli liikenneonnettomuudessa Seinäjoen Kivisaarentiellä hieman puolenyön jälkeen sunnuntaina, kertoo Pohjanmaan poliisilaitos tiedotteessaan.

Onnettomuudessa menehtyneet olivat 1990-luvulla syntyneitä Seinäjoelta kotoisin olevia miehiä.

Poliisin alustavan tapahtumapaikkatutkinnan mukaan henkilöauto törmäsi puuhun suurella nopeudella kyydissään kolme ihmistä. Auton kuljettaja ja etupenkillä istunut matkustaja menehtyivät välittömästi tapahtumapaikalla. Takapenkillä ollut matkustaja loukkaantui lievästi ja hänet on toimitettu hoitoon.

Pelastuslaitos sai ilmoituksen tapahtuneesta hieman puolenyön jälkeen.

Onnettomuus tapahtui poliisin mukaan Kivisaarentien ja Näätätien risteyksen kohdalla taajama-alueella, jossa nopeusrajoitus on 50 kilometriä tunnissa. Poliisin mukaan keli oli tapahtumahetkellä poutainen ja tie kuiva.

BARCELONA Pääministeri Pedro Sánchezin sosialistipuolue voitti niukasti huhtikuiset parlamenttivaalit. Hallituksen muodostaminen Espanjassa on kuitenkin jälleen osoittautunut hankalaksi, sillä sosialistipuolue ei saanut ehdotonta enemmistöä eikä Espanjassa ole totuttu koalitiohallituksiin.

Pääministeri Pedro Sánchez on neuvotellut sekä oikeisto- että vasemmistopuolueiden kanssa, mutta todennäköisimmältä vaihtoehdolta näyttää vähemmistöhallitus.

Sánchez tarvitsee kaikesta huolimatta kuitenkin muiden puolueiden tuen tai edessä ovat jälleen uudet vaalit.

Parlamentti äänestää Sanchezin ajaman hallituksen luottamuksesta. Jos Sánchez ei saa ensimmäisessä äänestyksessä ehdotonta enemmistöä taakseen, uusintaäänestyksessä riittää pelkkä enemmistö.

Yle listasi kolme Espanjan politiikan solmukohtaa, jotka vaikeuttavat hallitusneuvotteluja.

1. Hallituskumppanien puute

Luonnollisin hallituskumppani sosialisteille olisi vasemmistolainen Podemos-puolue. Puolue kärsi kuitenkin tappion sekä parlamentti- että eurovaaleissa, minkä vuoksi oikeisto vastustaa sen nousemista hallitukseen.

Podemosin puoluejohtaja Pablo Iglesias on luottavainen ministerinsalkkujen suhteen vaalituloksesta huolimatta.

– Oikeisto muodostaa koalitiohallituksia viidessä minuutissa. Siksi vasemmistokoalitio on kaikkein edistyksellisin hallitusvaihtoehto, Iglesias totesi sunnuntaina El Pais -lehden haastattelussa.

Muut hallituskumppanit ovat vähissä. Sánchez on yrittänyt neuvotella myös oikeistopuolue Ciudadanosin kanssa laihoin tuloksin. Mahdollista on kuitenkin, että oikeisto asettuu Sánchezin tueksi, jotta uudet vaalit voidaan välttää.

2. Katalonian kriisi

Huhtikuisissa parlamenttivaaleissa viisi Katalonian vangittua itsenäisyysjohtajaa valittiin parlamenttiin ja lisäksi Katalonian entinen aluejohtaja Carles Puigdemont ja varajohtaja Oriol Junqueras nousivat EU-parlamenttiin.

Separatistijohtajat eivät kuitenkaan voi ottaa parlamenttipaikkoja vastaan. Maanpaossa Belgiassa elävä Puigdemontin pitäisi tulla Espanjaan vannomaan virkavalansa, ja hänet tultaisiin todennäköisesti pidättämään.

Katalonian kriisi sai alkunsa jo pitkään jatkuneista itsenäistymispyrkimyksistä, jotka kulminoituivat vuonna 2017 järjestettyyn laittomaan itsenäisyysäänestykseen ja sitä seuranneeseen yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen.

Separatistijohtajat ovat olleet yli vuoden tutkintavankeudessa ja oikeudenkäynti heitä vastaan päättyi viime keskiviikkona. Tuomioita saadaan odotella pitkälle syksyyn.

YK on tuominnut raportissaan kolmen itsenäisyysjohtajan pidätyksen ja pyytää Espanjaa vapauttamaan heidät. Espanja ei kuitenkaan ole reagoinut pyyntöön.

Toisin kuin edeltäjänsä Mariano Rajoy, Sánchez on pyrkinyt neuvottelemaan Katalonian separatistien kanssa. Itsenäisyyttä tai äänestystä siitä Sánchez ei kuitenkaan olisi sallimassa, sillä itsenäisyysäänestys on Espanjan perustuslain vastainen.

Katalaanit ovat painostaneet Sánchezia muuttamaan perustuslakia, johon ei ole kajottu kertaakaan sen jälkeen, kun Espanjasta tuli demokratia diktaattori Francisco Francon ajan jälkeen.

Erityisesti oikeistopuolueet kuitenkin vastustavat kaikenlaisia myötämielisiä eleitä Katalonian suhteen. Ensimmäistä kertaa parlamenttiin noussut, äärioikeistolaiseksi luonnehdittu Vox-puolue keräsi kannatusta juuri raivokkaalla Espanjan yhtenäisyyden puolustamisella.

Pedro Sánchezin tilanne on hankala, sillä hän saattaa tarvita hallituksensa tueksi myös Katalonian separatistipuolueita, jotka yrittävät kiristää häneltä myönnytyksiä tuen saamiseksi.

Kaikenlaiset myönnytykset toisivat Sánchezille kuitenkin epäluottamuslauseen. Siksi pääministeri on yrittänyt hakea tukea ennen kaikkea muilta puolueilta ja välttää riippuvuutta separatisteista.

3. Alue- ja paikallisvaalien tulos

Parlamentti ja EU-vaaleissa tappion kärsinyt oikeistopuolue Partido Popular on vahvistunut EU-vaalien kanssa samaan aikaan pidettyjen alue- ja paikallisvaalien seurauksena.

Vaikka sosialistit saivat paremman tuloksen myös näissä vaaleissa, puolueen muodostama koalitio Ciudadanosin ja Vox-puolueen kanssa vahvistaa oikeiston asemaa monilla alueilla ja vaikuttaa myös hallitusneuvotteluihin.

Kolme oikeistopuoluetta saattavat tehdä yhdessä päätöksen myös siitä, tukevatko ne Sánchezin hallitusta. Partido Popular on jo aiemmin linjannut, että se ei tue Sánchezin hallitusta missään tilanteessa.

Mikäli Sánchez ottaa Podemosin mukaan hallitukseen, tukea tuskin on luvassa muiltakaan.

Silloin luvassa ovat neljännet vaalit sitten vuoden 2015 jälkeen.

Helsingin käräjäoikeus on vapauttanut syrjintäsyytteistä miehen, joka oli hoitamassa Venäjän kaksoiskansalaisen rekrytointia Puolustusvoimien Vekaranjärven varuskuntaravintolaan.

Rikosprosessi sai alkunsa, kun Yle uutisoi keväällä 2017 Kouvolassa asuvasta naisesta, jolla on Suomen ja Venäjän kansalaisuus.

Nainen on asunut Suomessa 26 vuotta. Ylen jutuissa häntä on kutsuttu Jelenaksi, koska hän ei halua, että hänet tunnistetaan.

Lue uutinen Jelenasta tästä.

Oikeus: Kaksoiskansalaista syrjittiin

Käräjäoikeus katsoo, että Jelena, Venäjän ja Suomen kaksoiskansalainen, joutui työsyrjinnän kohteeksi.

Oikeus toteaa ratkaisussaan, että Puolustusvoimien turvallisuusupseeri oli "tehnyt selväksi" Kairest Oy:lle (Jelenan rekrytointia hoitanut yhtiö), ettei varuskunnassa oleviin työpaikkoihin voitu ottaa töihin kaksoiskansalaisuuden omaavia henkilöitä.

Rekrytointia hoitaneen miehen tehtävä oli ollut löytää keittiöapulainen.

Oikeus katsoo, että mies toimi saamiensa ohjeiden mukaan, eikä hän voinut tietää ohjeen olevan lainvastainen.

"Kaksoiskansalaisuuskaan ei käy"

Kouvolassa asuva Jelena näki netissä rekrytointiyhtiö Kairest Oy:n työpaikkailmoituksen, jossa haettiin keittiöapulaista Vekaranjärvelle.

Jelena haki työpaikkaa.

Kesken työnhakuprosessin Jelenalle ilmoitettiin sähköpostilla, että kaksoiskansalaisuutta ei hyväksytä.

– Minulle tuli siitä paha olo. Minä ihmettelin, miten minä voin olla turvallisuusuhka, Jelena kertoi Helsingin käräjäoikeudessa viime tiistaina.

Keskusrikospoliisi aloitti syrjintäepäilystä esitutkinnan, kun Yle oli uutisoinut Jelenan tapauksesta.

Poliisi epäili Jelenan syrjinnästä neljää henkilöä, jotka työskentelivät Kairest-yhtiössä ja Leijona Catering -yhtiössä, jonne Puolustusvoimat on ulkoistanut ravintolatoimintansa.

Syrjinnästä oikeuteen joutunut mies kertoi poliisitutkinnassa saaneensa ohjeet kaksoiskansalaisen kohteluun. Kaikki muut epäillyt kiistivät antaneensa miehelle mitään ohjeistusta.

Myös Puolustusvoimien edustajat kiistivät antaneensa ohjeistusta kaksoiskansalaisten kohtelusta.

Syyttäjä ei heitä vienyt oikeuteen.

Syrjintäsyytteen saanut mies sanoi viime tiistaina Helsingin käräjäoikeudessa olevansa ainoa, joka "puhuu totta" tässä asiassa.

"Päätöksen teki turvallisuusupseeri"

Yle teki keväällä 2017 useita uutisia, joissa kerrottiin Puolustusvoimien muuttuneesta käytännöstä Venäjän kaksoiskansalaisia kohtaan.

Yle myös uutisoi, että Puolustusvoimien tiedustelulaitos on antanut epävirallisen ohjeistuksen kaksoiskansalaisten kohtelusta.

Puolustusvoimat ja edellinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) kiistivät jyrkästi Ylen uutiset ja sen, että Puolustusvoimilla olisi mitään kaksoiskansalaisten ohjeistusta.

Mies kertoi oikeudessa, että ohjeistus kaksoiskansalaisen kohteluun tuli Puolustusvoimista.

– Tämän päätöksen teki Vekaranjärven varuskunnan turvallisuuspäällikkö, turvallisuusupseeri, kertoi syrjinnästä syytetty mies oikeudessa. Päätöksen teki Puolustusvoimien turvallisuusupseeri, mies kertoi Helsingin käräjäoikeudessa viime tiistaina.

Kerromme lisää hetken kuluttua.

Lue myös:

Yle seurasi: Puolustusvoimien jyrkästi kiistämä kaksoiskansalaisten ohje puhutti syrjintäkäräjillä – "Päätöksen teki turvallisuusupseeri"

Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen ei päässyt töihin varuskunnan keittiöön – "Yhtäkkiä minä olinkin turvallisuusuhka"

Kaksoiskansalaisia koskeva ohjeistus tulee Puolustusvoimien tiedustelulaitokselta(siirryt toiseen palveluun)

Puolustusvoimat laittoi Venäjän kaksoiskansalaiset erityistarkkailuun – myös varusmiesten toimintaa on alettu rajoittaa

Britannian kansa on brexit-taistelun jäljiltä hajanaisempi kuin vuosikymmeniin, paljastaa tuore mielipidetutkimus. The Guardian -lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan niin luokkaerot kuin ikäryhmien väliset erotkin ovat revenneet railoiksi viime vuosien poliittisen sekasorron myötä.

Lähes kolme neljästä britistä uskoo EU-eron kannattajien ja vastustajien vastakkainasettelun syventyvän entisestään seuraavan vuoden aikana. Tulevaisuudenuskossa on eri ikäryhmien välillä valtava ero. Kun yli 65-vuotiaista 52 prosenttia suhtautuu optimistisesti tulevaisuuteen, on alle 34-vuotiaista optimistisia vain 24 prosenttia.

83 prosenttia vastaajista katsoo poliittisen eliitin pettäneen kansan. Vain kuusi prosenttia briteistä uskoo poliitikkojen ymmärtävän kansaa. Peräti 75 prosenttia BritainThinksin tekemään mielipidetiedusteluun vastanneista katsoo, ettei maan politiikka toimi kuten sen pitäisi.

86 prosenttia vastaajista katsoo Britannian tarvitsevan nyt vahvaa johtajaa enemmän kuin koskaan, mutta vain 21 prosenttia uskoo seuraavan pääministerin olevan sellainen. Maan konservatiivipuolue valitsee parhaillaan seuraajaa erostaan ilmoittaneelle Theresa Maylle. Gallupin mukaan 52 prosenttia briteistä uskoo Boris Johnsonin nousevan seuraavaksi pääministeriksi.

73 prosenttia vastaajista uskoo Britannian muuttuneen muiden maiden silmissä naurettavaksi. Britannian EU-eron toteutumiseen uskoo 58 prosenttia vastaajista.

"Täysin poikkeuksellinen tulos"

Mielipidetutkija Deborah Mattinson pitää tulosta täysin poikkeuksellisena. Hän kertoo Guardianin haastattelussa, ettei ole 80-luvulla alkaneen uransa aikana kertaakaan aiemmin törmännyt yhtä synkkään tunnelmaan vastaajien keskuudessa.

– Kielteisiä ilmauksia suorastaan tulvii. Rikki, surullinen, huolestunut, vihainen, kuvailee Mattinson vastaajien Britannian tilanteesta käyttämiä sanoja.

Kysyttäessä tulevaisuudesta, olivat vastaajien eniten käyttämät sanat huolestunut ja epävarma.

Ihmiset ovat huolissaan niin terveydenhoitojärjestelmän alasajosta, opettajapulasta, työllisyydestä kuin yhteisöjen romahtamisestakin. Kaksi kolmesta vastaajasta on huolestunut köyhyyden ja asunnottomuuden lisääntymisen vuoksi.

Omaan elämäänsä tyytyväisimpiä ovat keskiluokkaan ja ylempään keskiluokkaan kuuluvat. Tyytymättömimpiä ovat puolestaan työväenluokkaan kuuluvat ja työelämän ulkopuolella olevat. Kun ylemmissä sosiaaliluokissa positiivisesti elämäänsä suhtautuu 72 prosenttia, on vastaava luku alemmissa sosiaaliluokissa 57 prosenttia.

Brexit-taistelun positiivisiin puoliin voinee laskea sen, että vastaajista 40 prosenttia kertoo kiinnittäneensä kesän 2016 EU-kansanäänestyksen jälkeen enemmän huomiota politiikkaan. 18–24-vuotiaista poliittista aktiivisuuttaan on lisännyt peräti 50 prosenttia.

BritainThinksin tekemään mielipidekyselyyn vastasi yli 2 000 ihmistä.

Lisää aiheesta:

Brittikonservatiivien ensimmäinen johtajaäänestys: Boris Johnson ykkösenä

Britannian konservatiivipuolueen ennakkosuosikki Boris Johnson avasi kampanjansa – "Brexitin jälkeen on lisättävä kauppaa Eurooppaan"

Brittikonservatiivit tunnustavat kilvan huumekokeilujaan: "Taisin juoda kannabislassin reppureissulla", "Sain kokaiinia, mutta aivastin sen pois"

Ydinaseiden varastot ovat jatkaneet kutistumistaan, mutta jäljellä olevia asevarastoja modernisoidaan vauhdilla ydinasevaltioissa. Näin kerrotaan Tukholman kansainvälisen rauhaninstituutti Siprin uudessa vuosikirjassa, joka käy läpi ydinasevarastojen tilaa.

Vuoden alussa yhdeksällä ydinasevaltiolla oli hallussaan yhteensä yli 13 800 ydinkärkeä, joista vajaat 6 200 oli Yhdysvalloilla ja 6 500 Venäjällä. Maat ovat pienentäneet arsenaaliaan vuoden 2010 Uusi Start -sopimuksen mukaisesti.

Kaikista ydinaseista käyttövalmiina on vajaat 3 800 ydinkärkeä, joista lähes 2 000 on heti valmiina laukaisuun. Käyttövalmiita ydinkärkiä oli Yhdysvalloilla lähes 1 800 kappaletta ja Venäjällä 1 600.

Muut ydinkärjet ovat joko varastossa tai odottavat hävittämistä. Yhdysvalloissa vajaat 2 400 ja Venäjällä liki 2 200 ydinkärkeä odottaa purkamistaan.

Siprin mukaan sekä Yhdysvalloilla että Venäjällä on käynnissä kalliit ydinaseistuksen nykyaikaistushankkeet. Venäjä on hankkiutumassa eroon Neuvostoliiton mannertenvälisistä ohjuksista, jotka on määrä päivittää uusiin malleihin viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Nykyisistä ohjuksista noin kaksi kolmasosaa on korvattu.

Venäjä suosii taktisia ydinaseita

Yhdysvaltojen ja Venäjän suurimpana erona on taktisten ydinaseiden määrä. Ne on suunniteltu taistelukenttäkäyttöön ja ovat tuhovoimaltaan strategisia ydinaseita pienempiä. Yhdysvaltain arsenaalista vain 230 ydinkärkeä on ei-strategisissa pommeissa. Niistä 150 on käyttövalmiina Nato-tukikohdissa eri maissa ja loput 80 Yhdysvalloissa.

Venäjän koko arsenaalista yli 1 800 ydinkärkeä on varattu mahdolliseen ei-strategiseen käyttöön. Siprin mukaan Venäjä yrittää paikata taktisilla ydinaseilla asevoimiensa heikkouksia.

- Venäjän päätöksiä ei-strategisen ydinasearsenaalinsa koosta ja rakenteesta näyttää motivoivan Yhdysvaltojen ylivoimaisuus tavanomaisten asejoukkojen saralla, raportissa kirjoitetaan.

Venäjän ydinasedoktriinista on ollut epävarmuutta taktisten ydinaseiden osalta. Yhdysvaltojen mukaan Venäjä on antanut ymmärtää olevansa valmis käyttämään taktisia ydinaseita rajatussa määrin myös perinteisessä sodankäynnissä, minkä pelätään pienentävän ydinaseiden käytön kynnystä.

Viime vuonna Yhdysvalloissa ehdotettiinkin maan taktisten ydinaseiden määrän kasvattamista vastavetona Venäjän tekemisille. Kriitikoiden mukaan Yhdysvallat on kuitenkin liioitellut Venäjän halukkuutta aseiden käyttöön.

Ydinaseriisunnan jatkuminen epävarmaa

Uusi Start -sopimuksen tulevaisuus on epävarma. Venäjä sanoi kesäkuun alussa olevansa valmis luopumaan sopimuksesta, jos sitä ei haluta jatkaa.

Maan presidentin Vladimir Putinin mukaan Venäjä on toistuvasti kertonut valmiudestaan sopimuksen jatkoon, mutta vuonna 2021 päättyvän sopimuksen jatkamisesta ei ole virallista neuvotteluprosessia.

Muita ydinasevaltioita ovat Britannia, Ranska, Kiina, Intia, Pakistan, Pohjois-Korea ja tiettävästi Israel, joka ei kommentoi ydinaseitaan. Muiden ydinasevaltioiden arsenaalit lasketaan sadoissa tai kymmenissä ydinkärjissä.

Britannialla ydinkärkiä on 200 kappaletta, Ranskalla 300 ja Kiinalla 290. Intia ja Pakistan eivät paljasta virallisesti varastojensa kokoa, mutta niiden suuruudeksi arvioidaan Intian kohdalla 130-140 ja Pakistanin puolella 150-160 ydinkärkeä.

Israelin tunnustamattoman ydinasevaraston kooksi Sipri arvioi 80-90 ydinkärkeä.

Ydinasevaltioista Kiinan, Intian ja Pakistanin uskotaan pyrkivän asevarastojensa kasvattamiseen.

Salamyhkäisyyden verhon taakse piiloutuvalla Pohjois-Korealla arvaillaan olevan enimmillään 20-30 ydinkärkeä, mutta julkinen todistusaineisto erakkovaltion aseistuksesta on lähes olematonta eikä lukuun voida varmuudella luottaa.

Siprin vuosikirjaan on kuitenkin arvioitu, että maan ydinkärkien määrä olisi kasvanut 10 - 20 kappaleella viime vuoden alusta lähtien. Ydinkärkiä olisi lisätty siitä huolimatta, että maan johtaja Kim Jong-un on käynyt neuvotteluja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa ydinaseiden vähentämisestä.

Noin 110 000 alle 15-vuotiasta asui kahdessa kodissa vuonna 2018, selviää Tilastokeskuksen tutkimuksesta.

Kahden kodin lapsi asuu suurimman osan ajasta sen vanhemman luona, jonka osoitteessa hän on kirjoilla. Noin joka kolmas lapsi asuu yhtä paljon molempien vanhempiensa luona. Vain hyvin harvoin lapsi asuu suuremman osan aikaa sen vanhemman luona, jonka luona hän ei ole kirjoilla.

Useimmiten kahdessa kodissa asuvat lapset ovat kirjoilla äidin luona. Noin 63 000 naisella oli kahdessa kodissa asuvia alle 15-vuotiaita lapsia. Niistä kahden kodin lapsista, jotka asuivat enimmäkseen äitinsä luona, lähes puolet asui säännöllisesti myös isänsä luona esimerkiksi viikonloppuisin.

Kahdessa kodissa asuvista lapsista 92 prosentilla oli kaksi huoltajaa, eli heidän vanhemmillaan oli yhteishuoltajuus. Kahdessa kodissa asuvista lapsista noin 40 000 asuu molempien vanhempien luona yhtä paljon.

– Naisilla ja miehillä on vähän erilainen tapa ilmoittaa sitä, kenen luona lapsi asuu. Naiset ovat ilmoittaneet miehiä enemmän, että lapset asuvat molemmissa paikoissa. Ero ei tosin ole kovin iso, Tilastokeskuksen yliaktuaari Tarja Nieminen sanoo.

Luvut karkeita arvioita

Lasten vuoroasumista selvitettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lisätutkimuksessa. Tietoa kysyttiin 18–64-vuotiailta vastaajilta, joilla oli vähintään yksi alle 15-vuotias lapsi. Haastatteluun vastanneista naisista lähes 14 prosentilla ja miehistä 17 prosentilla oli kahden kodin lapsia.

Tutkimuksessa ei määritelty sitä, kuinka suuri osa ajasta lapsen pitää asua toisen vanhemman luona. Niemisen mukaan oikeusministeriön työryhmä on ehdottanut, että vuoroasumisen määritelmä toteutuisi, kun lapsi asuu yli 40 prosenttia ajasta molempien vanhempien luona.

– Lasten vuoroasumisen selvittäminen on hankalaa, koska asiaa on vaikea kysyä. Siksi luvut ovat pitkälti arvioita, Nieminen sanoo.

Vuoroasumisella tarkoitetaan yleensä sitä, että lapsi, jonka vanhemmat eivät asu yhdessä, asuu vuoroin kummankin vanhemman luona kahdessa eri kodissa. Harvinaisempi vuoroasumisen muoto on se, että lapsi pysyy samassa kodissa, mutta vanhemmat vaihtavat kotia ja asuvat lapsen kanssa vuoroviikoin. Lapsen toinen koti on hyvin harvoin jonkun muun aikuisen kuin isän tai äidin luona.

Tietoa lasten vuoroasumisesta on heikosti saatavissa, koska väestötietojärjestelemässä lapsella voi olla vain yksi kotiosoite. Esimerkiksi erotapauksissa lapsi kirjautuu toisen vanhemman perheeseen, vaikka käytännössä lapsi asuisikin vuorotellen molempien vanhempien luona.

Boeingin pääjohtaja Dennis Muilenburg myöntää, että yhtiö teki virheen Boeing 737 Max -konetyypin ohjaamon varoitusjärjestelmän ongelmien käsittelyssä. Järjestelmä ei toiminut niin kuin sen piti ja yhtiön insinöörit havaitsivat ongelmat jo vuonna 2017.

Pääjohtajan mukaan myöskään yhtiön viestintä ei ole ollut riittävän avointa, eikä varoitusjärjestelmän ongelmista tiedotettu ajoissa viranomaisille ja lentoyhtiöille.

Varoitusjärjestelmän piti informoida ongelmista sakkauksenestojärjestelmässä, jonka virheellisen toiminnan arvellaan johtaneen kahteen tuhoisaan lento-onnettomuuteen viiden kuukauden sisällä. Jälkimmäinen onnettomuus tapahtui Etiopiassa 10. maaliskuuta ja siinä kuoli 157 ihmistä.

Max-koneet ovat olleet sen jälkeen maailmanlaajuisesti lentokiellossa jo yli kolmen kuukauden ajan.

Muilenburg puhui Pariisin ilmailunäyttelyssä ja aiheesta uutisoi muun muassa The Guardian -lehti.

Pääjohtaja uskoo, että 737 Max -koneille saadaan lentolupa vielä tämän vuoden aikana.

– Käytämme ongelmien korjaamiseen niin paljon aikaa kuin on tarpeen, jotta Max-koneet ovat turvallisia, Muilenburg kertoi toimittajille.

Boeingilla ohjaamon varoitusjärjestelmän ongelmat havaittiin jo vuonna 2017. Yhtiö kertoi niistä Yhdysvaltain ilmailuviranomaiselle (FAA) Indonesiassa vuoden 2018 syksyllä tapahtuneen onnettomuuden jälkeen.

Tähän asti Boeing on kertonut, että yhtiön johto sai tiedon ongelmista vasta Etiopian onnettomuuden jälkeen.

Aiheesta lisää:

WSJ: Boeing 737 MAX -koneen virallinen turvallisuusarvio tukeutui Boeingin omiin arvioihin

NYT: Yhdysvaltalaislentäjät vaativat Boeingin turmakonemallin korjaamista ennen Etiopian lentoturmaa – yhtiön johto kieltäytyi

Juupajokelainen Tuula Lepola pudistelee matkailuauton mattoja Rastilan leirintäalueella Helsingissä.

Puheesta kuulee, että tämä nainen on tottunut olemaan tien päällä.

– Ai missäkö on Juupajoki? Tampereelta ensin ysitietä Orivedelle ja sitten viiskasia kohti Mänttää. Sieltä se löytyy.

Kolmiakselinen, kolmen litran moottorilla varustettu Rapido on omistajiensa ylpeys. Sisustuksessa on käytetty valkoista nahkaa. Sähköä ja suihkuvettä riittää useamman päivän tarpeisiin.

Tilaa on 20 neliötä, eli enemmän kuin vantaalaisissa tehoyksiöissä.

Auto on ahkerassa käytössä. Koko Euroopasta ei löydy kuin kymmenkunta maata, jota Lepola ei olisi miehensä kanssa kolunnut. Ne puuttuvat ovat lähinnä Liechtensteinin ja Monacon kaltaisia pikkumaita sekä saarivaltioita, joihin ei kumirenkailla ajaen pääse.

Lepola on ihastunut Ranskan historiallisiin linnoihin ja haaveilee kokevansa joskus Marokon.

Mutta miksi juupajokelaiset ovat valinneet juuri asuntoauton? Kymppisarjan Rapidon hinnalla lentäisi Ranskaan ja takaisin kymmeniä kertoja.

– Kummasta näkee enemmän, asuntoautosta vai lentokoneesta? Lepola vastaa.

– Lentomatkailu on sitä, että valitaan kohde ja hotelli. Sen jälkeen kaikki pyörii siinä ympärillä. Sama matka asuntoautolla tehden antaa paljon enemmän. Voit valita itse päämääräsi etkä ole riippuvainen muista.

Maanteiden romantiikka ei ole kuollut.

Nyt myydään jo "ei-oota"

Helsingin Rastilan lerintäalueella on optimistinen tunnelma. Alueelle on suunniteltu asuntorakentamista jo vuosien ajan, mutta viimeisimpien tietojen mukaan suunnitelmat eivät toteudu ainakaan kymmeneen vuoteen.

Lisäksi kesäkausi on lähtenyt erittäin hyvin liikkeelle, kertoo aluevastaava Jarmo Valtanen.

– Yleensä juhannus on se hetki, jolloin joudumme myymään ei-oota. Tänä vuonna ruuhka alkoi jo noin kaksi viikkoa sitten. Joudumme käännyttämään iltaisin matkailuautoja portilta, Valtanen kertoo.

Suomen leirintäalueyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Saukkosen mukaan viime kesän lämpö helli leiriytyjien lisäksi Suomen leirintäalueyrittäjiä.

– Koko viime kesä oli erinomainen, ja pääsimme reilun kolmen prosentin kasvuun. Itse asiassa kausi loppui vähän kesken, kun lämpöä riitti, mutta koulut alkoivat, hän sanoo.

Saukkonen uskoo, että ilmastonmuutokseen liittyvät huolet nostavat leirintämatkailun suosiota. Samaa mieltä on matkailuajoneuvotuojien yhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Siljamäki.

Hän laskeskelee, että nelihenkisen perheen reissu Kanarialle aiheuttaa reilusti yli kaksi kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin viiden tuhannen kilometrin asuntoautoilu Keski-Euroopassa.

Toinen harrastuksen kasvua tukeva trendi on omatoimimatkailun nousu.

– Kiinnostus omatoimimatkailuun on ollut nousussa jo useita vuosia etenkin nuoremman väen keskuudessa. Nyt se on levinnyt myös meidän toimialallemme. Se näkyy myyntimäärien kasvuna, Siljamäki kertoo.

Samaan aikaan kun kauppa käy, myös asuntoautojen vuokraajat kertovat liiketoiminnan voimakkaasta kasvusta.

Saukkosen ja Siljamäen mukaan juuri kaluston vuokraus on ollut monelle nuorelle tie leirintämatkailun pariin.

Palataan kuitenkin leirintämatkailun kehityskäyriin myöhemmin.

Kun kansakunta nousi renkaille

Suomalaiset aloittivat leirintämatkailun toden teolla kuutisenkymmentä vuotta sitten. Innostuksen taustalla vaikutti monta syytä, tärkeimpinä kesälomien pidentyminen, autokannan nopea kasvu ja elintason yleinen nousu.

Sopu-teltat tungettiin kuplavolsuihin ja volvoamatsoneihin, kun kansakunta lähti katsomaan maailmaa. Napapiiri, Lemmenjoki ja Jäämeri – täältä tullaan!

Asuntovaunuvalmistus alkoi Suomessa jo 1960-luvulla – ja 1980-luvulle tultaessa yhä useampi suomalainen oli vaihtanut Sopu-telttojen nihkeyden lasikuituiseen luksukseen. Myös leirintämökit olivat suosiossa.

Tällä vuosituhannella asuntoautojen myynti on ohittanut asuntovaunujen myynnin. Sekin kertoo elintason noususta – asuntoauto on kalliimpi ostaa ja ylläpitää kuin asuntovaunu.

Alla olevista kaavioista ensimmäinen kuvaa matkailuajoneuvojen rekisteröintimääriä. Jälkimmäinen taas kuvaa asuntoautojen ja vaunujen kokonaismäärää Suomessa.

Myynti heiluu talouskehityksen mukana, mutta maassamme on enemmän matkailukalustoa kuin koskaan ennen.

Pitkä lasku

Kun kaluston määrä kasvaa, kaipa leirintäalueiden asiakasmääräkin kasvaisivat kohisten? Näin ei ole.

Leirintämatkailun kulta-ajat näyttävät jääneen menneisyyteen.

Tämä näkyy selvästi kahdessa seuraavassa kuvassa. Kaavioista ensimmäinen kuvaa leirintäalueilla tehtyjen yöpymisten määrää, jälkimmäinen leirintäalueiden määrää.

Toimintaa jatkaville leirintäalueille on tietysti lohduttavaa kuulla, että kilpailevien alueiden määrä laskee nopeammin kuin asiakkaiden määrä.

Toisaalta, jos hyviä kohteita on vähän, asiakkaat eivät lähde tien päälle – ja koko matkailumuodon vetovoima laskee.

Miksi ala ei kasva?

Jos matkailukaluston määrä kasvaa, miksi se ei näy leirintäalueiden yöpymismäärissä? Yksi selitys on, ettei leirintäalueisiin ole investoitu riittävästi. Siihen taas on Leirintäalueyhdistyksen Antti Saukkosen mukaan syynä usein epävarmuus.

Jos kunnassa pohditaan, että leirintäalueen paikalle voisi rakentaa asuntoja tai hotellin, silloin vuokralla elävä yrittäjä ei investoi.

– Suurin ongelma leirintäalueyrittämisessä on se, että vuokrasopimukset ovat tänä päivänä liian lyhyitä, Saukkonen sanoo.

– Jos vuokrasopimus on vähintään 15 vuotta, se tuo aivan toisenlaisia suunnitelmia.

Lopettamisuhka on leijunut esimerkiksi Lappeenrannan Huhtiniemen, Helsingin Rastilan ja Nokian Viinikanniemen yllä – kahden ensiksi mainitun osalta uhka on väistynyt ainakin vuosikymmeneksi.

Toinen haaste leirintäalueille on leirintämatkaajien parissa tapahtunut muutos. Perinteinen asuntovaunumatkaaja pysäköi leirintäalueelle ja lähti sieltä käsin tutkimaan lähiympäristöä. Uuden ajan asuntoautoilijan sen sijaan tapaa yöpymästä parkkipaikalta tai luonnon helmasta.

– Leirintäaluevuorokaudet eivät ole nousussa, koska uusi porukka, joka on tullut harrastuksen piiriin, käyttää hyvin paljon jokamiehen oikeutta. He ovat vapaaparkissa, tai puskaparkissa, esimerkiksi kirkkojen parkkialueilla ja venesatamissa, Siljamäki kuvaa.

Omavarainen matkailuautoväki toivoo kunnilta ilmaisia tai lähes ilmaisia matkaparkkeja – ja mieluiten lähelle kaupunkien keskustoja. Niitä peräänkuuluttaa myös matkailuajoneuvotuojien toiminnanjohtaja.

Leirintäalueväen tämä kysymys saa takajaloilleen.

– Suomeen ei todellakaan tarvita lisää matkaparkkeja, ei ainakaan kesäaikana, Antti Saukkonen puuskahtaa.

Ruotsalaiset tulevat

Länsinaapurissa leirintämatkailu on syvällä kansakunnan perimässä ja siinä on myös liiketoiminnallisempi ote. Tämä näkyy myös luvuissa.

Suomessa leirintäalueilla vietettiin viime vuonna 1,9 miljoonaa yötä – Ruotsissa yli 16 miljoonaa yötä.

Suomen suurin leirintäalueyhtiö pyörittää neljää leirintäaluetta – Ruotsin suurin 40:tä leirintäaluetta.

Tuon ruotsalaisyhtiön nimi on Nordic Camping & Resort, ja se suunnittelee parhaillaan laajentumista myös Suomeen.

– Suomi on yksi maista jota harkitsemme, Nordic Camping & Resortin toimitusjohtaja Johan Söör sanoo.

– Ruotsin markkina on kasvanut 4–5 prosentin vauhtia viimeksi kuluneet kymmenen vuotta. On kiinnostavaa, ettei sitä kasvua ole nähty Suomessa. Markkina on selvästi alikehittynyt, ja se avaa mahdollisuuksia.

Johan Söörin arvion mukaan Suomessa on ollut käynnissä huono kierre. Kun ei ole kasvua, ei investoida – ja kun ei investoida, ei tule kasvua. Ruotsissa taas on investoitu ja houkuteltu uusia sukupolvia ja käyttäjäryhmiä.

– Myös kunnat näkevät tämän Ruotsissa hyvin tärkeäksi. Saamme yhteydenottoja kunnilta, jotka haluavat rakentaa lisää leirintäalueita, hän sanoo.

Ruotsalaisyhtiön rahoituksen takana on viime vuosina ollut norjalainen pääomasijoittaja Norvestor. Tammikuussa Nordic Camping osti pienemmän ruotsalaisen kilpailijansa. Todennäköisesti myös laajentuminen Suomeen tehtäisiin yrityskaupoilla.

"Tervetuloa vain!"

Suomen suurin leirintäalueyhtiö on Suomi Camping, jolla on leirintäalueet Tampereella, Heinolassa, Porissa ja Kuopiossa. Viime vuonna liikevaihtoa syntyi yrittäjä-toimitusjohtaja Mika Mökkösen mukaan yli kolme miljoonaa euroa ja tulosta noin 350 000 euroa.

– Liiketoiminta on ollut kannattavassa kasvussa nyt kymmenen vuotta. Se on seurausta siitä, että olemme kehittäneet kohteita nykyaikaiseen suuntaan, Mökkönen sanoo.

Mökkönen arvioi, että Suomen markkinoille ei ole helppo tulla. Suomi on Euroopasta katsoen laivayhteyksien päässä ja leirintäkausi on lyhyempi kuin esimerkiksi Etelä-Ruotsissa.

Mökkönen kertoo odottavansa venäläisen matkailun piristymistä.

– Volyymit on Suomessa hyvin paljon pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa, hän sanoo.

Jos ruotsalaiset toteuttavat suunnitelmansa, Suomi Camping voisi hyvinkin olla sopiva ostokohde.

Ovatko ruotsalaiset ottaneet jo yhteyttä?

– En ole käynyt keskusteluja asiasta. Olen kuulopuheiden varassa, Mökkönen sanoo.

– Mutta tervetuloa Suomeen. Jos ala saa lisää näkyvyyttä ja toimijoita, sehän on vain hyvä.

Yrittäjän mukaan ruotsalaisten mahdollisesti tekemät investoinnit olisivat hyväksi koko alalle, koska leirintäalueet eivät kilpaile keskenään – vaan ennen kaikkea muita lomanviettotapoja vastaan.

Muistatko kikkelikortti-episodin? Entä kokovartaloministerin ja setämiehet?

Ainakin jääprinsessa-kohun moni suomalaisista tietää. Kysyimme tutkijoilta muun muassa setämiehen historiasta ja tasa-arvokeskustelun juurista, mutta ensin on hyvä taustoittaa lähihistoriassa kuohuttaneita termejä.

Toimittajien ja poliitikkojen käyttämät erinäiset nimitykset ovat tulleet arkipäiväiseksi jokapäiväisessä elämässä, mutta kaikista tuorein tapaus paikantuu viime viikon lopulla julkaistuun Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Seppo Varjuksen kommenttiin.

Jutussa Suomen sisäministeri Maria Ohisaloa (vihr.) kuvailtiin jääprinsessaksi.

Myös esimerkiksi keskustan puheenjohtaja Juha Sipilää on kutsuttu aiemmin kauhuelokuvien alieniksi ja Suomen sfinksiksi.

Viikon alussa vihreiden tuore kansanedustaja Iiris Suomela ilmaisi ilonsa setämies-termin ilmestymisestä suomalaiseen sanakirjaan Ylen Aamu-tv:ssä.

Taas vuonna 2011 Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki kuvaili silloista pääministeriä Mari Kiviniemeä (kesk.) kokovartaloministeriksi.

Setämies-termiä kuvataan Kielitoimiston sanakirjassa kotona asuvaksi ja naimattomaksi veikkoseksi. Se käyttää sanasta seuraavaa esimerkkiä: "Setämies yritti iskeä nuoria naisia laivan baarissa. Nuorison hulinointia katsellessaan kolmikymppinenkin tuntee itsensä setämieheksi".

Taas prinsessan sanallista merkitystä sanakirja kuvailee muun muassa näin: "käyttäytyä kuin prinsessa ylhäisesti" ja "perheen pikku prinsessa".

Kokovartaloministeriä ei sanakirjasta löydy. Ainakaan vielä.

Käytetyt termit eivät vain sanoja

Helsingin yliopiston äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan professorin Liisa Tainion mukaan niin jääprinsessan kuin setämiehenkin yhteys henkilön ulkonäköön on olennainen.

– Tämä on mielestäni hyvin vastenmielinen piirre tällaisessa julkisessa keskustelussa. Huomio tulisi kiinnittää tekemisiin ja näkemyksiin, eikä henkilön ulkoiseen olemukseen.

Osa kansasta on ilmaissut ärtymyksensä nimittelykohujen suhteen. Eikö elämässä ole jotain tärkeämpiäkin asioita ajettavana?

Tampereen yliopiston sosiologian professorin Harri Melinin mukaan Juha Sipilän sfinksimäisyydellä ja Maria Ohisalon prinsessamaisuudella on ero siinä, että toinen termeistä on sukupuolittunut ja toinen ei. Myös setämies-sanaa hän vierastaa.

– Jos joku kutsuu prinsessaksi, tiedetään kyllä, mihin halutaan viitata. Setämiehen rinnalla myös äijä ja vaari ovat taas omalta osaltaan sukupuoleen kohdistuvia termejä. Aina kun "äijät" alkavat tekemään jotain, alan huolestua, Melin sanoo.

Helsingin yliopiston apulaisprofessori Kristiina Brunila taas kertoo setämies-termin kehittyneen eräänlaisena vastaiskuna.

– Perinteinen tapa riisua nainen vallasta on ollut käydä ulkoisen olemuksen kimppuun. Ehkä yksi pyrkimys vastata tähän seksismiin on setämies-nimitys, jolla on haluttu sanallistaa joidenkin pääasiassa miesten tapaa käyttää valtaa puhumalla ja niin sanotusti paremmin tietämällä muiden puolesta.

Kuitenkin esimerkiksi äijää ja vaaria viljellään suomalaisessa arkikielessä alituiseen. Kysymys sukupuoleen kohdistuvien termien käytöstä liittyy siihen, missä kontekstissa niitä käytetään.

Myös Tampereen yliopiston mediatutkija Johanna Kantola viittaa siihen, että edellä mainitut sanat eivät ole vain kirjaimia vailla historiaa.

–Kysymys on siitä, että näitä termejä käyttämällä on mahdollista asettaa ihmisiä tiettyihin asemiin. Sanat ovat myös vallan ilmentymiä.

Kikkelikortti-episodi tärkeä vedenjakaja

Onko suomalainen tasa-arvokeskustelu sitten jonkinlaisessa mylleryksessä?

Professori Harri Melin taustoittaa nykytilannetta palaamalla naisten äänioikeuden noin satavuotiseen historiaan. Hän mainitsee kaksi tärkeää vedenjakajaa: Tiedotusvälineiden nimeämä Kikkelikortti-episodi ja yhdysvaltalainen Me too -liike.

Vuonna 1990 tasa-arvoasialain neuvottelukunnan tutkija Marianne Laxén sai valtakunnansovittelijaksi valitulta Jorma Reiniltä ja hänen ystäviltään pornograafisen kortin Lapin erämailta.

Myöhemmin Reini pyysi korttia julkisesti anteeksi. Kikkelikortti-episodi oli yksi 1990-luvun suurimmista kohu-uutisista, jossa punnittiin niin naisten kuin vallankäyttäjien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Laxénilla oli rohkeutta tuoda asia julkisuuteen, jonka jälkeen naisten seksuaaliseen häirintään ja muuhun asiaa koskettavaan puheeseen on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, sosiologi Melin sanoo.

Vuonna 2017 alkanut Me too -liike korosti voimakkaasti sukupuolten käsittelyä julkisessa keskustelussa.

– Nyt sosiaalisia valtasuhteita tehdään näkyväksi ja ilmaistaan, että asioiden on muututtava, Melin jatkaa.

Sanat ovat valtaa

Samalla kun mediatalot sitoutuvat faktoja ja tosiseikkoja sisältävään journalismiin, kaikki juttuun haastatellut tutkijat korostavat sanoihin sitoutunutta valtaa.

– Kieli ei pelkästään heijasta todellisuutta vaan myös tuottaa sitä. Näin ymmärretään, ettei ole suinkaan yhdentekevää, miten jostakin ilmiöstä tai vaikkapa henkilöstä tai ryhmästä puhutaan, Helsingin yliopiston apulaisprofessori Brunila sanoo.

Professori Melin muistuttaa, että asenteiden kahtiajaossa on kysymys myös sukupolvien välisestä kuilusta.

– Ihmisten ikä, kasvuympäristö ja siihen liittyvä kulttuuri vaikuttaa yksilön toimintaan todella paljon. Näin ollen myös nainen voi olla "setämies", vaikken itse osaa antaa kyseiselle termille sen suurempaa sisältöä. Erojen tekemisellä on kuitenkin väliä, koska peilaamme itseämme koko ajan muihin.

Juttuun on haastateltu taustaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvotiedon keskuksen kehittämispäällikkö Reetta Siukolaa ja Tampereen yliopiston tiedotusopin dosentti Iiris Ruohoa.

Melinin titteli täsmennetty 17.6. klo 11.50

Lue lisää:

Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää

Naispuoliset asiantuntijat tasa-arvoisesti esiin! – Näin Yle on onnistunut kohentamaan ohjelmiensa sukupuolijakaumaa

Kansanedustaja Iiris Suomelan mukaan nuoria naisia vähätellään ja heidän päälleen puhutaan – miespoliitiikot eivät tunnista ilmiötä

Valtaosa sähkönjakeluongelmista on saatu korjattua Argentiinassa ja Uruguayssa. Molemmat maat pimenivät kokonaisuudessaan aamu seitsemän jälkeen paikallista aikaa.

Uutistoimistojen tiedot korjausten etenemisestä vaihtelevat vielä. AP:n mukaan Argentiinassa jo 98 prosenttia sähkökatkoista on korjattu, mutta AFP ja STT ovat arvioissaan varovaisempia ja kertovat että vajaat 80 prosenttia asiakkaista saa nyt sähköä.

Uruguayssa suunnilleen 90 prosenttia katkoksista on korjattu.

Ennennäkemättömän suuri sähkökatkos vei sähköt lähes 50 miljoonalta asukkaalta. Katkos johtui ongelmista sähköverkossa, mutta tarkkaa syytä tapahtuneelle ei vielä tiedetä.

– Tämä on ennenkuulumaton tapaus, joka täytyy tutkia perusteellisesti, kommentoi Argentiinan presidentti Mauricio Macri sähkökatkoa.