Turkin sisäministeri Süleyman Soylu sanoi lauantaina uutistoimisto Reutersin mukaan, että Turkki lähettää kiinniottamansa terroristijärjestö Isisin jäsenet kotimaihinsa.

Samalla Soylu arvosteli eurooppalaisia toimettomuudesta. Hänen mielestään on vastuutonta, että Eurooppa jättää Isis-vangit yksin Turkin vastuulle.

– Tämä ei ole hyväksyttävää meille. Se on myös vastuutonta. Lähetämme kiinniotetut Daeshin jäsenet heidän kotimaihinsa, Soylu sanoi toimittajille.

Daesh on toinen nimi, jota käytetään Isis-järjestöstä.

Turkin joukot ovat vanginneet joitakin Isisin jäseniä Syyriassa. Turkki hyökkäsi Koillis-Syyrian kurdialueelle viime kuussa.

Yhtäkkiä tamperelaisella Minna Minkkisellä ei ollut enää tekosyitä. Hän oli luovuttanut verta monta kertaa ja liittynyt kantasolurekisteriin. Hän oli aina ajatellut luovuttavansa myös munasoluja, mutta asia oli jäänyt.

Sitten Minna Minkkinen auttoi lapsettomuushoidoissa olevaa pariskuntaa. Samaan aikaan ystävä kertoi Facebookissa, että oli luovuttanut munasoluja.

– Etsin Tampereelta yksityisen lapsettomuusfirman ja laitoin viestiä. Siitä se sitten lähti, Minkkinen kertoo.

Nyt 35-vuotias Minkkinen on luovuttanut munasoluja niin monta kertaa kuin hän voi.

Yhden lahjoituskerran munasolut menevät yleensä yhdelle saajalle. Saman lahjoittajan sukusoluilla voidaan koettaa saada lapsia korkeintaan viiteen eri perheeseen. Jokainen lahjoituskerta arvioidaan tämän takia aina erikseen.

– Munasoluja kertyi kerralla vähimmillään 8 ja enimmillään lähes 20. Olen luovuttanut yhteensä ainakin 40 munasolua, Minkkinen sanoo.

Lahjasolujen antaminen käynnistyi taas sairaaloissa

Lahjasolut ovat nyt ajankohtaisia, sillä Tampereen ja Helsingin yliopistolliset sairaalat kertoivat lokakuussa aloittavansa taas hedelmöityshoidot lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöillä. Muiden yliopistosairaaloiden on tarkoitus seurata perässä.

Julkiselta puolelta ei ole saanut lahjasoluhoitoja neljään vuoteen. Nyt lahjasukusolujen saannissa samalla viivalla ovat myös naisparit ja itselliset naiset.

Sukusolujen luovuttajien rekrytointi on julkisella puolella täysin uutta. Ennen viime vuosien taukoa hoitoja tehtiin ostetuilla siittiöillä, ja munasolun saattoi tarvittaessa luovuttaa esimerkiksi äidiksi toivovan naisen sisar. Nyt hoitoja varten perustetaan lahjasolupankit.

Hoitoja tehdään sitä mukaan kuin on lahjoittajia. Munasolujen ja siittiöiden luovuttajia kaivataan nyt kipeästi.

Lahjoitetuilla munasoluilla toteutettujen hedelmällisyyshoitojen tulokset ovat hyviä. Jopa 80 prosenttia lasta toivovista onnistuu saamaan lapsen. Jo ensimmäisen hoitokierroksen jälkeen raskaana on yli 40 prosenttia lahjasoluja saaneista henkilöistä.

Tässä jutussa lahjasoluja luovuttanut ja lahjasoluilla lapsen saanut kertovat kokemuksestaan.

"Ajattelin olevani hyvä luovuttaja"

Munasoluja voi luovuttaa perusterve 20–35-vuotias nainen, jolla ei ole merkittävää ylipainoa. Suomessa tehdään vuodessa yli 700 hoitoa lahjoitetuilla munasoluilla. Lahjasoluista on jatkuvasti pulaa ja tämä rajoittaa tehtyjen hoitojen määriä.

Nyt moni Minkkisen ystävä harmittelee, että on jo liian vanha luovuttamaan. Minkkinen itse oli lahjoittanut munasolunsa jo 30-vuotiaana.

En ajattele, että minulla on lapsia maailmalla. Toivon toki, että niissä perheissä menee hyvin. Minna Minkkinen

Minna Minkkinen ei halua itse tulla raskaaksi. Hän halusi kuitenkin luovuttaa munasoluja, kun ei itse niitä tarvitse.

– Meillä ei ole suvussa sukupolven ylittäviä sairauksia, kuten ykköstyypin diabetesta tai skitsofreniaa. Ajattelin olevani hyvä luovuttaja.

Ensimmäisellä kerralla munasoluja tuli paljon, ja luovuttaminen oli Minkkiselle melko helppoa. Tämä kannusti jatkamaan vielä seuraavat neljä kertaa.

Ensimmäisellä kerralla Minna Minkkinen kävi psykologilla ja laboratoriotesteissä. Munasolujen luovuttaminen on huomattavasti työläämpää kuin siittiöiden.

– Luovuttamiseen ei liity fyysistä mielihyvää ollenkaan, Minkkinen naurahtaa.

Kuukautisrytmi uusiksi ja pistoja

Ensin Minna Minkkisen piti siirtää e-pillereillä kuukautisrytmi samaan rytmiin kuin munasolujen vastaanottajalla. Sen jälkeen hän pisti itseään vatsaan puolitoista viikon ajan, että munasoluja saatiin kasvatettua.

– Ensimmäinen kierros meni uutuuden jännityksessä. Pistäminen tuli vaikeammaksi luovutuskerta luovutuskerralla, Minkkinen kertoo.

Munasoluja seurattiin ultrassa, ja Minna Minkkisen piti käydä tarkastuksessa 3–5 kertaa. Tämä vaati vähän järjestelyjä töissä, vaikka onneksi myös ilta-aikoja oli tarjolla.

Varsinaista munasolujen keräämistä varten Minna Minkkinen sai päivän sairaslomaa. Ennen munasolujen keräämistä hän sai esilääkitystä.

– Toimenpide voi olla kivulias, minulla se ei ollut. Munasolujen punkteeraus kesti 10–15 minuuttia ja sen jälkeen pääsin lepäilemään.

Toimenpiteen jälkeen Minkkisellä oli vain lievää kuukautiskivun kaltaista oloa.

Tervetuloa, keitetäänkö kahvit?

Munasolujen luovutuksen jälkeen Minna Minkkisestä tuntui, että homma on hoidettu ja normaali elämä jatkuu.

– Olen antanut solurypästä jollekulle, jolle biologisen lapsen saanti on mahdotonta. En ajattele, että minulla on lapsia maailmalla. Toivon toki, että niissä perheissä menee hyvin.

Sukusolujen luovuttajalla ei ole hoitojen seurauksena mahdollisesti syntyvään lapseen juridisia oikeuksia eikä velvoitteita. Lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville luovuttajan henkilöllisyys.

Mitä jos lapsi tulee ovelle koputtelemaan?

– Tervetuloa, keitetäänkö kahvit, kysyn varmaan. Kerron, jos lapsi on kiinnostunut suvun asioista. Tämä on kuitenkin enemmän biologiaa. En usko, että esimerkiksi luonteet tarttuvat, se on niin kasvatuksellinen asia.

"Tiedän, miten arvokasta on saada halutessaan biologinen perhe"

Minna Minkkisen urakkaa helpotti, että hän asui lähellä lapsettomuusklinikkaa. Kulukorvaukset eivät ole syy ryhtyä lahjasolujen luovuttajaksi.

– Olisinko 400 euroa saanut tilille per luovutuskerta, Minkkinen muistelee.

Luovuttajaa motivoi tieto, että hän voi muuttaa jonkun elämän.

– Olen katsonut lapsettomia ihmisiä silmästä silmään. Tiedän, miten arvokasta on saada halutessaan biologinen perhe.

Kristiina on aina halunnut lapsia

Kristiinan elämän lahjoitetut munasolut muuttivat.

Kristiina on aina halunnut lapsia. Nainen esiintyy muutetulla nimellä lapsen suojelemiseksi.

Kolmikymppisenä Kristiina oli valmis äidiksi. Hänen pitkäaikainen kumppaninsa oli eri mieltä.

– Mies ilmoitti, ettei halua lapsia. Mietin, olenko valmis elämään ilman lapsia. Päätimme erota osittain tästä syystä.

Nyt olen sitten lapseton, Kristiina yritti hyväksyä. Lapsihaave ei jättänyt kuitenkaan rauhaan.

Olen aina uskonut isoissa päätöksissä, että tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan itseään. Päätin, että jos en kokeile tätä, osa minusta on rikki. Kristiina

Käännekohta oli työmatka vuosia sitten. Kristiina tutustui Itävallassa ruotsalaiseen naiseen, joka oli saanut lapsen yksin.

– Minulla ei ollut lähipiirissä ketään toista, joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa. Mietin, onko tämä järkevää ja luvallista. Miten kuvio menee, jos lapsella ei ole isää?

Läheiset ystävät ilmoittivat, että tukevat Kristiinaa.

– Olen aina uskonut isoissa päätöksissä, että tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan itseään. Päätin, että jos en kokeile, osa minusta on rikki. Halusin katsoa, mihin tämä johtaa.

Ensin kokeiltiin lahjasiittiöitä

Viisi vuotta sitten Kristiina aloitti lapsettomuushoidot. Ensin hän sai lahjasiittiöitä.

– Ajattelin, että näiden siittiöiden myötä minusta tulee äiti. Ei tullut.

Hoidot olivat haastavia ja raskaita. Kristiinan piti elää säästeliäästi.

Kerta kerran jälkeen Kristiina joutui pettymään. Hän teki jo päätöksen elää lapsettomana.

Mutta sitten hän ymmärsi, että hän toivoo elämältä ennen kaikkea omaa lasta.

Kristiina päätti kokeilla siittiöiden lisäksi myös lahjoitettuja munasoluja. Lapsi syntyi ensimmäisellä yrittämällä eli heti kun hoidoissa otettiin käyttöön lahjamunasolut. Nyt hänellä on 1,5-vuotias poika.

– Meillä menee kaikin puolin hyvin. Elämäni on samankaltaista, mitä muilla on pienten lasten kanssa. Monesti tulee haastaviakin tilanteita, mutta osaan rennosti pyytää apua ensimmäistä kertaa elämässä.

Minulla on kova toive kiittää heitä suuresti. Tämä on ollut elämäni paras lahja. Kiitos. Kristiina

Kristiina on töissä ja lapsi on hoidossa. Vapaa-ajalla he tekevät asioita, jotka tuntuvat mukavilta.

– Tavoitteena on, että joka päivä nauramme ainakin kerran.

"Tämä on ollut elämäni paras lahja"

Kristiina ei tiedä munasolujen luovuttajan nimeä. Minna Minkkinen on ensimmäinen hänen tapaamansa ihminen, jonka hän tietää luovuttaneen munasoluja.

– Minulle tulee ihan kylmät väreet, kuinka hienon asian äärellä ollaan. Haluaisin halata sinua. Ihmisellä, joka tekee tämäntyyppistä, on suuri sydän. Uskon, että se siirtyy lapselleni, että hänellekin tulee suuri sydän, Kristiina sanoo.

Hän kertoo pojalleen sadun muodossa tämän alkuperästä.

– On ollut nainen ja mies, jotka ovat antaneet lahjasiemenen äidin mahaan, ja siellä lapsi on syntynyt.

Kristiina toivoo, että hänen poikansa selvittää aikuisena biologisen alkuperänsä nimet. Hän itse ei voi sitä tehdä.

– Minulla on kova toive kiittää heitä suuresti. Tämä on ollut elämäni paras lahja. Kiitos.

Lue lisää:

Heli Vaarasen kolumni: Jos haluat lapsen, älä tuhlaa aikaasi toisen vetkutteluun

HUS ja Tays aloittavat hedelmöityshoidot lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöillä – lahjasoluja voivat nyt saada myös naisparit ja itselliset naiset

Kuuntele lahjasoluja saaneen Kristiinan ja omia solujaan luovuttaneen Minnan haastattelu tästä.

Liikaa vastuuta liian varhain? "Nykykoulussa järjestelmästä putoavat ne, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla"

ADHD:n tai muun neuropsykiatrisen oireilun vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien alakouluikäisten määrä on rajussa kasvussa. Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Asiantuntijan mukaan lapset eivät välttämättä ole yhtään sen erityispiirteisempiä kuin aiemmin, mutta yhteiskunta ja aikuisten lapsille asettamat vaatimukset ovat muuttuneet vauhdilla.

Tehyn puheenjohtaja: "Kun hoidin synnytyksiä kolmivuorotyössä, kukaan ei kysynyt, kuka lapsia hoitaa"

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan Tehyn puheenjohtaja Milla-Riikka Rytkönen arvostelee ay-liikkeen hyväveli-verkostoja. Hän sanoo häkeltyneensä ammattiyhdistysmaailmassa kohtaamastaan sovinismista ja tytöttelystä. Tehyn ja Lähihoitajien Superin tavoitteena on saada neuvoteltua keväällä oma kymmenvuotinen sopimus, jolla ylitetään yleinen linja ja kurotaan kiinni palkkaero miesvaltaisiin aloihin.

Hävisikö liberaali demokratia nationalisimille?

Berliinin muurin murtuminen 30 vuotta sitten aloitti liberaalin demokratian ylivallan kauden Euroopassa. Ylen haastattelema politiikantutkija Ivan Krastev sanoo, että nyt tuo aika on ohitse. Ensin tuli Yhdysvalloista alkanut talouskriisi, ja murroksen sinetöi Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presisdentiksi. Nyt maailmassa ovat vahvoilla itsevaltaiset johtajat. Krastevin mielestä liberaali demokratia epäonnistui, koska se ei jättänyt tilaa valinnanvapaudelle ja vaihtoehtojen puute teki monet vastahakoisiksi. Globalisaatio ei olekaan kaikille mahdollisuus, vaan monelle se on uhka. Krastevin mielestä länsimainen, liberaali demokratia ei silti ole hävinnyt mihinkään, ja se voi vahvistua uudelleen.

Malmössa tapahtui kaksi räjähdystä

Etelä-Ruotsissa Malmössa on sattunut kaksi räjähdystä lauantain vastaisena yönä. Ruotsalaisten tiedotusvälineiden mukaan perjantaina räjähti iltakymmenen jälkeen kaupungin keskustassa. Räjähdys rikkoi ikkunoita ja vahingoitti kerrostalon sisäänkäyntiä. Aamuyöllä kello kolmen aikaan räjähti Almgårdenin lähiössä asuintalon rappukäytävässä tai sen lähellä. Voimakas räjähdys aiheutti vaurioita rakennukselle ja rikkoi ikkunoita. Myös perjantaina aamuyöllä Malmössä tapahtui räjähdys. Välikohtausten arvellaan liittyvän rikollisryhmien välienselvittelyyn.

Lännestä leviää sateita

Pyhäinpäivää vietetään sateisessa säässä. Sateita leviää lauantaina lännestä alkaen. Maan etelä- ja keskiosassa sateet tulevat alkuksi lumena ja räntänä, ja myöhemmin päivällä räntänä tai vetenä. Etelä-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla lunta voi tulla päivän aikana 10 senttimetriä. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

WIEN. Mitä tulee vallankumouksiin, omaan muistiin ei voi luottaa.

Bulgarialainen Ivan Krastev oli syksyllä 1989 juuri valmistumassa Sofian yliopistosta. Hän istui iltaa ystäviensä kanssa, kun maan kommunistijohtaja erosi. Yksi seurueen vanhemmista, tunnettu toisinajattelija, sanoi silloin nuorelle Krasteville, että sinun elinaikanasi kommunismi tulee vielä kaatumaan.

Toive oli, että parissa vuosikymmenessä. Muutos tapahtui lopulta viikoissa.

Itäblokki kaatui ja Eurooppa yhdistyi. Alle vuoden päästä sama toisinajattelijaystävä valittiin Bulgarian johtajaksi ensimmäisissä vapaissa vaaleissa.

– Asiat tapahtuvat vallankumouksen aikaan niin nopeasti. Sen voi muistaa, mitä teki, mutta ei sitä mitä ajatteli, Krastev sanoo toimistossaan Wienissä.

– Voi vain katsoa raunioihin, jotka ovat jääneet niistä odotuksista jäljelle.

Krastevista on tullut viime vuosina yksi Euroopan eturivin poliittisista ajattelijoista. Hänellä on jatkuvasti vientiä ympäri Eurooppaa, ja haastattelu onnistui täpärästi matkojen välissä.

Vuonna 2017 julkaistu kirja After Europe sinkosi Krastevin eturivin Eurooppa-kommentoijaksi, kun uusia pakolaiskriisin ja populismin nousun synnyttämiä jakolinjoja yritettiin ymmärtää.

Krastev ei kerro välttämättä mitään uutta, mutta onnistuu naulaamaan Euroopan muutoksen kirjoihinsa tavalla, joka tuntuu ämpärilliseltä kylmää vettä kasvoille.

Totta! Näinhän se menikin!

Jos oli vuosikymmeniä tottunut teeskentelemään kommunismia, ei kapitalismin teeskenteleminen ollut sen vaikeampaa. Omaksumista ei tarvittu.

Tällä viikolla häneltä ilmestyi uusi kirja The Light that Failed. Kirja on tehty yhdessä yhdysvaltalaisen Stephen Holmesin kanssa.

Tuoreen kirjan ydinsanoma on yksinkertainen mutta voimakas. Vuonna 1989 alkanut kapitalismiin perustuvan liberaalin demokratian ylivallan aika on ohi. Se päättyi joskus vuosien 2008–2016 välimaastossa. Ensin maailmaa koetteli talouskriisi, ja murroksen sinetöi Donald Trumpin nousu presidentiksi.

Maailma on siirtynyt uuteen aikaan.

Liberaali demokratia ei onnistunut sille pedatussa maailmanvalloituksessa, vaan maailmassa vahvoilla ovat nyt itsevaltaiset, demokratiaa tallaavat johtajat Budapestista Pekingiin.

Miksi näin kävi, ja mitä vuoden 1989 toiveista on tänä päivänä enää jäljellä?

Krastevilla on kysymyksiin kirjan verran vastauksia. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun Berliinin muurin murtumisesta tulee 9. marraskuuta kuluneeksi 30 vuotta.

Toimistossaan Wienissä tutkija siteeraa haastattelun aluksi amerikkalaislaulaja Bruce Springsteenin kappaletta River.

Is a dream a lie if it don’t come true

or is it something worse

Vapaasti suomentaen: onko unelma valetta, jos se ei toteudu vai jotain pahempaa?

Euroopan rauhanomaisten vallankumousten vuotena 1989 tulevaisuus oli itäeurooppalaisille aivan silmien edessä.

– Tulevaisuus oli länsi, itsekin rautaesiripun takana kasvanut Krastev sanoo.

Vielä konkreettisemmin tulevaisuus oli sitä, mitä Länsi-Saksa oli. Vaurautta, demokratiaa ja vapautta. Siksi vuoden 1989 itäeurooppalaiset vallankumoukselliset halusivat lännen ja länteen.

Alkoi aikakausi, jota Krastev nimittää imitoinnin eli jäljittelyn ajanjaksoksi. Itäeurooppalaiset alkoivat imitoida lännestä valtiojärjestystä, markkinoita ja elintapoja.

Jotkut jäljensivät länttä paremmin kuin toiset. Kyse ei aina ollut edes läntisen mallin aidosta omaksumisesta. Usein länsimailta sai hyväksyvää nyökyttelyä, kunhan vain esitti omaksuvansa lännen ideaalin.

– Viesti oli se, että voi teeskennellä, mutta oli vain yksi järjestelmä mitä teeskennellä, Krastev sanoo.

Tämä yksi ja ainoa jumala oli liberaali demokratia länsimaisessa markkinataloudessa. Kommunismi ei vain hävinnyt tai jäänyt jonkin armeijan nujertamaksi. 1990-luvun Euroopassa koettiin, että historia oli nujertanut kommunismin.

Venäjälläkin imitoitiin Krastevin mukaan kapitalismia: jos oli vuosikymmeniä tottunut teeskentelemään kommunismia, ei kapitalismin teeskenteleminen ollut sen vaikeampaa. Todellista omaksumista ei tarvittu.

Hetken aikaa näytti siltä, että länsimaistuminen oli ainoa vaihtoehto.

Nyt Krastev ja Holmes julistavat tämän aikakauden päättyneeksi.

Länttä ei enää haluta jäljitellä yhtä yksimielisesti, vaan sen tarjoaman mallin rinnalle on tullut uusia kilpailijoita. Länsimaista demokratiaa ei nähdä enää historian loppuratkaisuna kuten vuonna 1989.

Mitä jos olimme väärässä?

Liberaalin demokratian hegemonia kaatui omaan suuruuteensa.

Krastevin mukaan liberaali demokratia ei onnistunut näkemään sitä, että ihmisluontoon kuuluu vaihtoehtojen kaipuu. Ironista kyllä, liberalismiin kuuluu vapaus valita, mutta ajatus liberaalin demokratian ylivallasta ei jättänyt tilaa valinnanvapaudelle.

– Vaihtoehtojen puute teki monet vastahakoisiksi.

Nyt 30 vuotta Euroopan vallankumousten jälkeen ne maat, jotka vielä 1989 innokkaasti imivät vaikutteita lännestä, halveksuvat länttä.

Unkarissa äänestäjät ovat vaali vaalilta antaneet tukensa itsensä illiberaaliksi suunnannäyttäjäksi julistautuneelle pääministeri Viktor Orbánille ja Puolassa valtaa keskittäneelle Jarosław Kaczyńskille.

Venäjä ei enää edes yritä esittää demokratiaa, koska demokratian maine ei ole entisellään.

Siihen vaikuttaa sarja tapahtumia: WTC-iskut 2001, Irakin sota, vuoden 2008 talouskriisi, Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa, lännen täydellinen kyvyttömyys estää Syyrian humanitaarinen katastrofi, pakolaiskriisi 2015, brexit ja Donald Trump.

Avoin liberaali maailma tuntuu nyt pelottavammalta kuin aiemmin. Globalisaatio ei olekaan kaikille mahdollisuus vaan monen mielestä uhka.

Krastev nostaa esiin kysymyksen, jota Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama pohti Trumpin valinnan jälkeen.

What if we were wrong?

Mitä jos olimme väärässä?

Obama ei kysynyt, mitä tehtiin väärin tai kuka teki väärin. Kysymys tarkoittaa heräämistä ajatukseen siitä, ymmärsimmekö kylmän sodan jälkeisen aikakauden luonteen kokonaan väärin. Oliko väärin luottaa historian tuoneen liberaalille demokratialle voiton.

Krastev palaa ajatukseen imitoinnin aikakaudesta. Siitä, miten itäinen Keski-Eurooppa yritti olla kuin länsi ja länsi odotti muun maailman haluavan olla kuten se.

Itäblokin kaatumisen jälkeen matkittu malli oli Saksa. Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia halusivat olla kuin Saksa, joka oli itse matkimisen mallioppilas. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Länsi-Saksa nousi kukoistuksen matkittuaan Yhdysvaltoja.

Mutta ongelma matkimisessa on se, että ideaali karkaa koko ajan käsistä. Matkittava muuttuu nopeammin kuin matkija ehtii saavuttaa sen. Esimerkiksi Puolassa 1989 tehty kysely paljasti ihmisten ihailevan länsisaksalaista perhekeskeisyyttä, kirkossa käyntiä ja sitä, ettei siellä ollut kommunismia.

Ja mitä on Saksa nyt. Perhekeskeisyyden sijaan puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Kirkossa käy harva.

– Ihmiset tunsivat olonsa petetyiksi, Krastev sanoo.

Itä-Euroopan muutos kapitalismiin oli 1990-luvulla raju ja köyhät jäivät jalkoihin.

Viesti oli kuitenkin se, etteivät itäiset maat voi saavuttaa samoja hyvinvointivaltion elementtejä, joita lännessä oli. Ja juuri niitä itäeurooppalaiset lännestä kaipasivat.

Länsimaisille firmoille oli myös kätevää, ettei itäisiin EU-maihin tullut samoja kalliita työläisten oikeuksia kuin lännessä oli.

Nyt esimerkiksi Puolassa oikeistonationalistinen Laki ja oikeus -valtapuolue on alkanut kuroa umpeen tätä kuilua. Suuret lapsilisät ja muut sosiaaliedut ovat tärkeä syy puolueen suosioon.

Puolan Laki ja oikeus onkin löytänyt uuden ajan voittoreseptin yhdistämällä nationalismin ja vasemmistolaisen tukipolitiikan. Yhä lännestä kuulee ääniä, ettei Puolalla ole tähän varaa tai että valtapuolue yrittää ostaa tuilla äänestäjiä puolelleen.

Vastakysymys voisi olla, miksi puolalaiset eivät saisi haluta samoja tukia ja etuja kuin lännessäkin on? Puolan talous kasvaa laveasta tukipolitiikasta huolimatta erittäin vahvasti.

Nationalismi oli vain äänettömällä, ei se minnekään kadonnut.

Unkari ja Puola ovat länsimaisille vaikeita myös siksi, että ne ovat tuoneet nationalistisen politiikan jälleen osaksi valtavirtaa. Kehitys sotii sitä ideaa vastaan, että entisen itäblokin maista piti tulla lännen kaltaisia. Sellaisia kuin Saksa.

– Juuri oman historian vuoksi Saksan kopioiminen oli vaikeaa. Saksa on poikkeus, Krastev huomauttaa.

Saksan liittotasavallan syntyminen toisen maailmansodan jälkeen oli aivan toisenlainen prosessi kuin itäisen Keski-Euroopan maiden vapautuminen vuonna 1989. Saksassa nationalismi poliittisena aatteena mitätöitiin järjestelmällisesti natsiajan ja toisen maailmansodan joukkotuhon vuoksi.

Unkarissa ja Puolassa puolestaan kansallinen herääminen oli edellytys kommunismista vapautumiselle. Se oli tie vapauteen.

– Kysymys ei ole siitä, miksi nationalismi on taas vahvistunut vaan se, katosiko nationalismi koskaan, Krastev sanoo.

Hänen mukaansa itäisen Keski-Euroopan nationalismi oli vain hiljennetty 1990-luvun ja 2000-luvulle asti. Syynä oli Jugoslavian hajoamissodat. Tuolloin nationalismi yhdistettiin paitsi julmiin sotiin, myös serbijohtaja Slobodan Miloševićiin.

Milošević oli entinen kommunisti, ja Orbánin ja Kaczyńskin kaltaisille toimijoille entiset kommunistit olivat kauhistus. Sen vuoksi he pysyivät Krastevin mukaan pitkään erossa nationalismista.

– Nationalismi oli vain äänettömällä, ei se minnekään kadonnut, Krastev sanoo.

Tällä hetkellä Euroopassa jakolinjat näkyvät paitsi maiden välillä, myös maiden sisällä.

Esimerkiksi Saksassa uutta politiikkaa ovat kaivanneet erityisesti osa niistä ihmisistä, jotka asuvat entisen Itä-Saksan alueella.

Ja monelle tämä vaihtoehto on ollut nimensäkin mukaisesti Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD). Nationalistipuolue on saavuttanut suuria voittoja itäisen Saksan osavaltiovaaleissa juuri sillä iskulauseella, että vuoden 1989 lupaukset eivät toteutuneet.

Että nyky-Saksa petti heidät.

Vaikka työttömyys on alhainen ja talous kasvaa, itäisen Saksan asukkailla on yhä tunne toisen luokan kansalaisuudesta. Siitä, että tulevaisuus, se mitä läntinen Saksa on, jäi saavuttamatta.

Kysymys on, kuinka suureksi tyytymättömyys nykyistä poliittista järjestelmää kohtaan kasvaa myös Euroopan länsiosissa.

Miten käy Euroopalle, jos yhä useampi maa kääntyy Unkarin ja Puolan tavoin aiemmin jaettua arvopohjaa vastaan?

– EU näki itsensä tulevaisuuslaboratoriona ja yritti muuttaa maailman näköisekseen, Krastev sanoo.

Nyt Euroopan rooliksi on jäänyt seurata sivusta, kun muut maat päättävät sen kohtalosta. Euroopalla ei ole mitään osaa esimerkiksi Syyrian kriisin ratkaisemisessa, vaikka Syyrian kohtalo on pakolaisten vuoksi Euroopan kohtalo.

Geopolitiikkaa tekevät nyt Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina.

Krastevin mukaan seuraava maailmaa suuresti muokkaava kamppailu käydään Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Mutta taistelu ei ole enää ideologinen kuten kylmän sodan aikana.

Krastev vertaa maailman länsimaistamista amerikkalaiseen ajatukseen kulttuurisesta sulatusuunista. Jos muutat Yhdysvaltoihin, tulet osaksi sitä ja muutut amerikkalaiseksi.

Kiina sen sijaan toimii kuten Chinatownit eli kiinalaiset kaupunginosat ympäri maailmaa. Se pystyttää leirin ja tuo sinne kiinalaiset. Mutta se ei halua imeä vaikutteita kohdemaasta eikä myöskään muuttaa sitä kaltaisekseen. Se haluaa vain rahan ja hyödyt.

– Amerikka haluaa muuttaa maailman ja tehdä siitä amerikkalaisemman. Kiina näkee maailman Chinatownien kautta, Krastev sanoo.

Krastev ei väitä, että tämä olisi uusi historian loppu. Edessä on vain uusi aika.

Lännessä liberaalin demokratian valtakauden päättyminen kuulostaa tuomiopäivältä. Mitä Krastev vastaisi Barack Obaman pohdintaan siitä, olimmeko sittenkin väärässä?

Väärää oli hänen mukaansa luottaa yhden ideologian ylivaltaan. Länsi menetti itsekritiikin, kun muut maat halusivat imitoida sitä.

– Kylmä sodan jälkeen oli väärin tehdä yhdestä mallista raamattu ja antaa ymmärtää, ettei muita vaihtoehtoja ole. Ihmisten tarvetta vaihtoehdoille ei ymmärretty.

Mutta hän ei syytä ketään tai väitä, että olisi itse tajunnut tämän jo aiemmin.

Tällaista todellisuus on: yhtäkkiä itsestäänselviltä näyttävät asiat eivät vielä hetki sitten olleet itsestäänselviä.

Krastev ei väitä, että tämä olisi uusi historian loppu. Edessä on vain uusi aika.

– Uskomme, että liberalismin ylivalta on ohi. Mutta emme väitä, että liberalismi olisi kuollut, Krastev sanoo.

Ironista kyllä, vapaus valita on lopulta yksi liberalismin perusajatuksista. Yhden ideologian aika on vain vaihtunut aikaan, jossa tarjolla on muitakin vaihtoehtoja. Länsimainen malli voi jopa vahvistua, kun maailmanvalloitusilluusioista on luovuttu.

Se ei tarkoita Krastevin mukaan sitä, että ihmiset lakkaisivat haluamasta vapautta tai monimuotoisuuden sallimista. Eikä se tarkoita sitä, että itsevaltaiset johtajat hallitsevat yksin maailmaa.

Länsimaisen elämäntavan ja arvojen tulevaisuus riippuu siitä, miten uusi aika otetaan vastaan. Jäädäänkö suremaan loistavaa tulevaisuutta, jota ei koskaan tullut, vai osataanko uudistua uuden maailmanjärjestyksen vaatimalla tavalla.

Krastev katsoo historiaan, eikä halua ennustaa tulevaisuutta.

– Tulevaisuus on avoin luku. Mutta sen ymmärtämiseksi kannattaa lukea edelliset luvut tarkkaan.

Lue myös:

Euroopassa on maa, jossa alle 26-vuotiaat ovat saamassa verovapauden ja eläkeläiset ylimääräistä rahaa – miten Puolasta kasvoi Euroopan talousihme?

Berliinin muuri – Kylmän sodan symboli kuvina

Luin naistenlehteä kun välttelin kolumnin (en tämän, vaan erään toisen) kirjoittamista. Lehdessä oli vakipalsta, jolla julkisuudenhenkilöt kertovat, mitä heille tulee mieleen mistäkin aakkosten kirjaimesta. Numerossa, joka oli käsissäni, ääneen pääsi The 69 Eyes -bändin laulaja Jyrki 69. Hänen N-kirjaimensa oli "nainen".

"Salaperäinen hahmo ja rakkauden kohde", Jyrki 69 perusteli. "Naiset ovat loputon inspiraation lähde ja samalla jotain, josta ei saa selvää."

Katsoin itseäni ulkopuolelta kun makasin sohvallani enkä juuri poikennut vihanneksesta. Olin yhä aamutakissani eikä kasvoillani ollut meikin hiventä. Hiukseni olivat liiskaantuneet pitkin ohimoitani eikä asiaan ollut ihan heti tulossa muutosta – olinhan päättänyt, etten menisi suihkuun ennen kuin kolumni olisi tullut valmiiksi. (Asetan itselleni usein tällaisia pieniä ehtoja, joiden toivon motivoivan minua. En tiedä miksi, koska siitä ei ole apua, minkä vuoksi päädyn viettämään suurimman osan päivistäni neljän seinän sisällä sen näköisenä, etten ole koskaan kuullutkaan shampoosta.)

Me naiset emme ole sen kummallisempia hahmoja kuin miehetkään.

En osannut kuvitella itseäni Jyrki 69:n inspiraation lähteeksi. En, vaikka olen nainen. Harmitti. Miksi en ole tämän salaperäisempi hahmo, mietin, ja ennen kaikkea: miksi se oli yhtäkkiä minulle niin suuri ongelma? Enhän ollut aiemminkaan haaveillut siitä, että olisin Jyrki 69:n rakkauden kohde.

Ehkä siksi, ettei Jyrki 69 ole ainoa mies, joka on kertonut mediassa ihmeellisestä olennosta nimeltä nainen. Valitettavasti. Niin kauan kuin olen lukenut naistenlehtiä, olen vastaanottanut tiukkaa faktaa siitä, minkälaisena ihmisenä miehet naisensa haluavat. Olen lukenut “miespaneeliin” osallistuvien anonyymien miesten kertovan, millainen nainen kiinnittää heidän huomionsa baarissa (muun muassa nainen, joka ei ole pynttäytynyt liikaa eikä ole ylimielinen, joka on hymyilevä, positiivinen ja kohtelias ja jolla on rento asenne) ja julkisuudenhenkilöiden puhuvan siitä, millainen on “naisellinen nainen” (muun muassa sellainen, joka kantaa itsensä hyvin ja tyylikkäästi).

Mitä sitten – saattaa joku ajatella – jos toimittaja pahoittaa mielensä lukiessaan naistenlehtiä, jättäisi lukematta! Tavallaan hyvä pointti. Nyt kun olen 37-vuotias, osaankin suhtautua yksittäisten miesten kommentteihin naisista kypsästi. Eli ajatellen, että pidä sinäkin äijä turpasi kiinni, minua ei sinun mielipiteesi kiinnosta. (Paitsi Jyrki 69:n kohdalla, joka näköjään sai kuppini nurin ja joutui nyt tikunnokkaani.)

Mutta näin ei ole ollut aina.

Kun olin nuorempi, oli miesten mielipiteillä minulle paljonkin väliä. Halusin heidän hyväksyvän minut ja ajattelin, että se tapahtuu varmasti, kunhan olen täydellinen nainen. Kaadoin rahani kosmetiikka- ja muotibisneksen laariin ostamalla kasvojani virkistäviä seerumeita, epämukavia mekkoja ja kenkiä, joissa oli niin korkeat korot, että niillä kekkuloiminen kaupungilla oli itsetuhoinen teko. Ole siinä sitten mystinen. Jossain vaiheessa luovutin.

Mutta en täysin. En kai minä muuten miettisi keskellä kaunista syyspäivää, miksen kelpaa Jyrki 69:lle.

Uskon kuitenkin, että olemme matkalla parempaan suuntaan. Kun selaan naistenlehteä, jonka jokaisessa numerossa oli ennen “miespaneeli”, en löydä enää palstaa. Henriikka Rönkkösen kirjat, jotka kertovat naisen elämästä kaunistelematta, ovat lohduttaneet kymmeniä tuhansia lukijoita. Samaan aikaan Rönkkönen ja moni muu julkaisee sosiaalisessa mediassa kuvia ja videoita, joista nainen voi ihan oikeasti tunnistaa itsensä. Hyvä niin. Koska me naiset emme ole sen kummallisempia hahmoja kuin miehetkään. Emme, vaikka kuinka ehostaisimme itseämme. Mistä tulikin mieleeni, että voisin mennä pesemään hiukseni.

Sisko Savonlahti

Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka osti viikko sitten itseruskettavan voiteen ja näyttää nyt oranssilta.

Aiheesta voi keskustella 02.11. klo 17.00 asti.

Lue myös:

Sisko Savonlahden kolumni: Ihminen kehittää loputtomasti itseään, muttei vaivaudu edes tervehtimään toista

Johanna Malisen kolumni: Naisten välisestä ystävyydestä toistetaan edelleen katkeransuloista tarinaa, jossa nainen on naiselle uhka

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön mielestä presidentin toimikauden pituutta olisi varaa lyhentää, kertoo Salon Seudun Sanomat.

Hän toteaa, että Suomessa käytössä oleva kuuden vuoden toimikausi on poikkeuksellisen pitkä. Nykyään presidentti voi maksimissaan olla yhteensä 12 vuotta vallassa eli kaksi kertaa kuuden vuoden jakson.

Niinistön mukaan parempi malli olisi kolme kertaa neljä vuotta tai kaksi kertaa viisi vuotta.

Runsaat 70 lukiolaista on kokoontunut kuluneella viikolla Kouvolan yhteislyseon tiloihin kuuntelemaan talousluentoa. Yhteislyseon toisluokkalaiset Riina Hartikainen ja Niklas Halonen kertovat, että kavereiden kesken puhutaan jonkin verran raha-asioista.

– Jos on joku kalliimpi ostos, kavereiden kanssa puhutaan siitä, kannattaako se ostaa vai ei. Kyllä sieltä tulee ihan rehellisiä kommentteja, että onko tuo nyt tarpeellista, tunnustaa Riina Hartikainen.

– Arvostan rahaa sen verran, että pystyn sanomaan joskus kavereille suoraan ettei tuossa ole mitään järkeä. Sillä lailla kaverillisesti tietysti, komppaa Niklas Halonen.

Maksuhäiriöiden määrä on jatkanut kasvuaan Suomessa. Esimerkiksi viime vuonna 25-29-vuotiaista miehistä noin 15 prosentilla oli maksuhäiriömerkintä. Samanikäisten maksuhäiriöisten naisten osuus oli hieman pienempi.

Muutto omaan kotiin on taitekohta

Kymenlaaksossa on maksuhäiriömerkinnän saaneita enemmän kuin maassa keskimäärin. Maakunnassa onkin nyt tartuttu ongelmaan järjestämällä nuorille luentoja, joilla opetellaan taloustaitoja.

Kouvolan Nuorkauppakamarin, Eksp-säätiön ja Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun yhteisponnistus jalkautuu loppuvuoden aikana Kouvolan kouluihin kertomaan faktaa taloudenpidosta. Kiertuetta on tarkoitus jatkaa ensi vuoden puolella.

Nuorkauppakamarilta kerrotaan, että kiertueella on määrä tavoittaa ainakin tuhat nuorta, pääosin lukioissa ja ammattikouluissa.

Muutto pois kotoa on usein taitekohta paitsi elämässä, myös talousasioissa. Kokosimme alle vinkkejä, joiden avulla talousongelmat pysyvät loitolla. Vinkit on koottu Nuorkauppakamarin, Kuluttajaliiton ja Kun koulu loppuu -sivuston avulla, jota ylläpitää Talous ja nuoret TAT.

1. Ota selvää, mitä kaikkea joudut jatkossa maksamaan itse

Joskus nuoret muuttavat kotoa varsin ruusuisin kuvitelmin. Yllätyksenä voi tulla vaikkapa se, että tiskiharja, wc-paperi ja mausteet täytyy ostaa omin rahoin. Niitä ei voi vain ottaa kaapista. Varaudu siis siihen, että kodin perustarvikkeisiin menee rahaa.

Opiskelupaikkakunnalta ei välttämättä löydy edullista asumismuotoa. Jo pelkät asumiskustannukset nousevat korkeiksi, kun joudutaan yksityisille asuntomarkkinoille. Siksi kaikkia kesätöissä tienattuja rahoja ei kannata käyttää huolimattomasti vaan laittaa säästöön.

– Jos tähän ei ole valmistautunut millään lailla, esimerkiksi säästämällä tai varustautumalla kodin tavaroihin jo ennalta, todellisuus voi olla kylmää kyytiä, sanoo Kouvolan Nuorkauppakamarin projektipäällikkö Katriina Vesala.

Myös lukion toista luokkaa käyvän Niklas Halosen mielestä on hyvä kannustaa nuoria miettimään talousasioita siinä vaiheessa, kun muutto omilleen on ajankohtainen. Hän itse kertoo keränneensä rahaa säästöön jo monen vuoden kesätöistä.

– On varmasti joillekin ihan hyvä herätys, että paljonko kotoa muuttaminen maksaa ja mitä silloin oikeasti tarvitsee. Tunnen monia kavereita, jotka kuuluvat riskiryhmään esimerkiksi pikavippien suhteen, kertoo Halonen.

2. Puhu rahasta aikuisten kanssa

Vastuu taloustaitojen opettamisesta nuorelle on kodilla ja koululla. Koulussa keskustelu kuitenkin jää helposti mikro- ja makrotalouteen ja pankkiasioihin.

– Jos kotona on vähän rahaa, siitä ei välttämättä puhuta. Jos rahaa on paljon, siitäkään ei puhuta. Meillä täällä koulukiertueella on nimenomaan korostettu sitä, että puhukaa rahasta, sanoo Katriina Vesala.

Niklas Halonen kertoo seuraavansa talousuutisia ja olevansa myös perillä perheensä talousasioista. Hän vakuuttaa myös olevansa järkevä rahankäyttäjä.

– Vanhempieni mielestä olen joskus jopa vähän liian pihi. Olen tosi kiinnostunut raha-asioista ja sijoittamisesta. Siitä voisi tulla joskus vaikkapa ammatti.

3. Opettele järkevää rahankäyttöä mobiilisovellusten avulla

Omaa taloussuunnittelua voi treenata etukäteen. Jo lapsille on tarjolla budjetointityökaluja tulevaisuutta varten. Verkossa on lukuisia sovelluksia, joiden avulla voi seurata mihin rahaa kuluu.

– Olen omille alakouluikäisille tyttärilleni ladannut sovellukset. Niihin merkitään esimerkiksi kaikki ostokset, kun lähdetään vaikka kioskille. Sitten seurataan, miten kuukausirahat saatiin riittämään, ohjeistaa Vesala.

Sovelluksia löytyy niin suomen- kuin englanninkielisinä. Niitä ovat esimerkiksi Penno, Youneedabudget, Monefy, Fudget ja Toshl finance.

4. Muista, että maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa elämää pitkään

Laskujen hoitamatta jättämisen äärimmäinen seuraus on maksuhäiriömerkintä ja luottotietojen menettäminen.

Maksuhäiriömerkintää ei voi saada tietämättään, sillä sitä edeltävät muistutukset ja perintäkirjeet. Merkintä pysyy tiedoissa kahdesta kolmeen vuotta ja jos velkaa tulee lisää, merkinnän kesto pitenee.

Asunnon vuokraaminen voi olla jopa mahdotonta, jos luottotiedoissa on häikkää. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa muun maussa internetyhteyden tai matkapuhelinliittymän hankkimista. Luottotiedot tarkistetaan myös esimerkiksi pankki- tai opintolainaa sekä vakuutuksia varten.

Kouvolan yhteislyseon toista luokkaa käyvä Riina Halonen on yllättynyt niistä monista seurauksista, joita voi tulla maksuhäiriömerkinnästä, vaikka itse kertookin olevansa varsin maltillinen rahankäyttäjä. Hän aikoo varautua hyvin ennakkoon.

– On tullut jo mietittyä vähän sitä, miten pärjään sitten kun muutan pois kotoa. Olen pyytänyt lahjaksi kodintarvikkeita ja kesätöiden tuloista mietin myös, miten paljon kulutan ja paljonko menee säästöön.

5. Kanna vastuusi talousasioiden opettelusta

Talousluennolla Kouvolan yhteislyseolaiset pääsivät miettimään esimerkiksi sitä, mitä tekisivät tuhannella eurolla rahaa. Kuinka he selvisivät testistä?

– Nuoret kuuntelivat tarkasti ja ainakin tässä porukassa tuntuu siltä, että väki on varsin valveutunutta. Kukaan ei ainakaan tunnustautunut tuhlariksi. Kyllä melkein kaikki vastasivat, että tonni menisi säästöön, sanoo Kouvolan Nuorkauppakamarin projektipäällikkö Katriina Vesala.

Niklas Halonen ja Riina Hartikainen sanovat, että nuorten pitäisi itsekin ottaa selvää raha-asioista eikä jättää selvittämistä vain koulun tai vanhempien harteille.

– Olihan tuolla luennolla hieman pelotteleva sävy, mutta kyllä esimerkiksi maksuhäiriöistä pitää puhua. Seuraukset ovat tosi vakavia ja vaikuttavat koko elämään. Moni ei varmaan tiennyt että maksuhäiriömerkintä voi vaikeuttaa vuosiksi asunnon, puhelinliittymän, työpaikan ja jopa opintolainan saamista.

Mitä ihmettä!

Museossa Firenzessä yllättää mallinukke, joka on puettu muhkeisiin turkiksiin. Miehen kotipaikaksi on karttaan merkitty Pohjois-Suomi.

Lasin takana on esillä saamelaisnaisen sarvilakki.

Miten on mahdollista, että Suomesta liki kadonnut, erittäin harvinainen päähine löytyy täältä, Italian helteestä?

Se on kaukana kotoa.

Maailman museot notkuvat aarteita, jotka eivät ole siellä, mistä ne ovat aikojen saatossa löytyneet.

Minne ja kenelle esineet oikeasti kuuluvat, on tällä hetkellä polttava ja mielipiteitä jakava aihe ympäri maailmaa.

Kiinnostus ja vaatimukset esinepalautuksista ovat lisääntyneet.

– Asia on hyvin ajankohtainen, sanoo Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.

– Keskustelu on tällä hetkellä vilkasta, sanoo intendentti Eero Ehanti.

Entisten siirtomaavaltojen maailmankuuluissa museoissa palautuspyynnöt eivät ole aiheuttaneet riemunkiljahduksia.

Kreikkalaiset haluaisivat Parthenonin marmoriset koristeveistokset alkuperäiselle paikalleen Akropolis-kukkulalle Ateenaan. Kreikan hallitus on vaatinut niiden palauttamista British Museumista Lontoosta. Tuloksetta.

Jokainen British Museumissa vieraillut tietää, että sen egyptiläinen osasto on mykistävä.

Yksi museon suurimmista vetonauloista on yli 2 000 vuotta vanha Rosettan kivi, jonka Napoleonin sotajoukot raahasivat mukanaan Egyptistä. Siihen hakattujen merkkien avulla on selvinnyt hieroglyfien arvoitus.

Rosettan kivi on vain yksi niistä esineistä, joita Egyptin valtio on vaatinut palautettavaksi, mutta laihoin tuloksin.

Egyptiläiskuningatar Nefertitin kauneus lumoaa Saksassa. Hänestä tehtyä rintakuvaa voi ihailla Neues Museumissa Berliinissä. Sen palauttamista egyptiläiset ovat toivoneet jo 1920-luvulta lähtien.

– Esineet ovat arvokkaita ja niillä on suurta kansallista symboliarvoa. Siksi ne haluttaisiin takaisin, Eero Ehanti toteaa.

Jopa 90 prosenttia afrikkalaisesta kulttuuriesineistöstä uskotaan olevan eurooppalaisissa museoissa ja kokoelmissa.

Vauhtia palautuksille antoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron viime vuoden lopulla. Niin sanotussa Macronin raportissa päädyttiin suosittelemaan siirtomaakaudella Afrikasta anastettujen esineiden palauttamista niiden alkuperäisille omistajille.

Nigerian puolella oleva Benin City on kuuluisa arvokkaista pronssiveistoksistaan. Niitä löytyy museoista eri puolilta Eurooppaa. Nigerian valtio on elättänyt toiveita esineiden palauttamisesta itsenäistymisestään, vuodesta 1960 lähtien.

Nyt British Museum on myöntynyt lainaamaan kokoelmansa pronssiesineitä Nigeriaan. CNN:n artikkeli aiheesta.

Myös alkuperäiskansat Australiassa ja Yhdysvalloissa ovat kiinnostuneet pyhistä esineistään, jotka ovat kulkeutuneet museoihin eri puolille maailmaa.

Lokakuun lopussa yhdysvaltalainen Illinois State Museum palautti aboriginaaleille Australiaan sille 1940-luvulla päätyneet 42 esinettä.

Ostetut, lahjoitetut ja anastetut aarteet

Kun Kokoelma- ja konservointikeskus Vantaalla sai vieraita Australiasta, heille esiteltiin Kansallismuseon kokoelmiin aikoinaan ostettuja bumerangeja ja pyhiä esineitä. Ne tekivät ryhmässä olleisiin alkuperäiskansan edustajiin suuren vaikutuksen.

– Esineet eivät olleet heille vain esineitä, vaan paljon enemmän, Eero Ehanti sanoo.

Hän ei kiellä, etteikö Suomelle joskus vielä voisi tulla pyyntö saada esineet takaisin Australiaan.

Jokaisella aarteella on oma tarinansa. Niitä on päätynyt museoiden kokoelmiin ostamalla, vaihtamalla, tutkimusmatkailijoiden ja lähetyssaarnaajien tuomisina.

Osa on hankittu hyvinkin kyseenalaisin keinoin kuten ryöstämällä.

– Esineet, mitkä on epäoikeudenmukaisesti viety tai varastettu, täytyisi tottakai ensitilassa palauttaa, Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila sanoo.

Hän painottaa, että yleensä esineet ovat kuitenkin päätyneet museoihin täysin laillisesti.

Kansainvälinen museoneuvosto ICOM on antanut museoille ohjeet esineiden palautuksista. Eero Ehanti on neuvoston Suomen komitean puheenjohtaja.

– Palautukset ovat monimutkaisia asioita. Museoetiikka kuitenkin velvoittaa suhtautumaan niihin positiivisesti. Ainakaan niistä ei pidä suoraan kieltäytyä.

Elina Anttilan mukaan Kansallismuseossa pyyntöjä pohditaan tapauskohtaisesti.

Parhaillaan museo valmistelee saamelaisesineiden palauttamista Inarissa sijaitsevaan saamelaismuseo Siidaan. Kokoelmassa on 2600 esinettä.

– Siellä ne ovat lähempänä saamelaisia, Anttila sanoo.

Ainutlaatuisen Mesa Verde -esineistön luovuttamisesta takaisin alkuperäiskansalle Yhdysvaltoihin uutisoitiin lokakuun alussa presidentti Sauli Niinistön vierailun yhteydessä.

Ensi vuonna lähetyssaarnaajan tänne tuoma pala pyhää kiveä lähtee kotimatkalle Namibiaan.

Mitä olisi tapahtunut, jos Australian alkuperäiskansan bumerangi ei olisi päätynyt eurooppalaismuseoon?

Olisivatko monet aarteet lainkaan säilyneet, jos niitä ei olisi kuljetettu sodan melskeistä talteen?

Eero Ehanti haastaa myös pohtimaan, olisiko mosaiikki säilynyt ilmansaasteisessa Kreikassa samoin kuin British Museumin valvotuissa olosuhteissa.

– Suurin osa esineistä ei olisi säilynyt, elleivät keräilijät ja museot olisi niitä säilyttäneet ammattimaisesti, Elina Anttila vastaa.

Lopuksi ratkeaa lakin arvoitus

Firenzen matkan jälkeen tutkin museossa ottamiani valokuvia.

Samassa nurkkauksessa, jossa sarvilakkikin oli, on ahkio. Olen kuvannut siihen kiinnitetyn pienen kyltin, jossa lukee, että kyseessä on "pulka". Tekstin mukaan se on S. Sommierin kokoelmasta vuodelta 1885.

Internettiä selaamalla selviää, että italialainen kasvitieteilijä ja antropologi nimeltään Stephen Sommier (1848-1922) teki matkan Lappiin vuonna 1885.

Hän kirjoitti kokemuksistaan teoksen Talvimatka Lappiin. Siinä Sommier kertoo poroajeluistaan tuntureilla, saamelaisista ja heidän tavoistaan.

Niin selviää, miten sarvilakki päätyi Italian helteeseen.

Seo Junggwonilla, 17, on haave. Hän haluaisi työskennellä Suomessa.

Seo on opiskellut pari kuukautta kone- ja tuotantotekniikan perusteita Tampereella. Hän kuuluu korealaisten ammattiin opiskelevien ryhmään, joka on tullut suorittamaan osia tutkinnostaan Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen (TAKK).

Hän suosittelisi suomalaista koulutusta ystävilleen.

– Opiskeluaika on lyhyempi ja vapaampaa kuin Koreassa. Opetus on vapaampaa kuin Koreassa, Seo kertoo englanniksi. Englannin opiskelu on yksi syy, miksi eteläkorealaisen Daegun kaupungin koulutusvirasto lähettää opiskelijoita Suomeen.

Kymmenen opiskelijan ryhmä on saanut täällä muun muassa hitsaus-, ensiapu- ja turvallisuusoppia. Myös tulityökortin suorittaminen on uutta korealaisille.

– He olivat erittäin tyytyväisiä ja innoissaan siitä, että täällä saa tehdä paljon enemmän käsin kuin Koreassa. Kun oppii jonkun asian teoriassa, niin sitten sen saa myös tehdä, kertoo koulutussuunnittelija Hannu-Pekka Talvinen TAKK:sta.

Sitkeä työ alkaa näkyä euroina

Suomen hyvä maine koulutusmaana alkaa näkyä vientieuroina. Näin vakuutetaan ainakin Tampereella, jossa on tällä viikolla ollut eteläkorealaisten ammattikoululaisten lisäksi myös kiinalaisia opettajia oppimassa suomalaisilta. Ensi viikolla kaupunkiin saapuu ryhmä brasilialaisia opettajia.

Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) yltänee noin miljoonan euron koulutusvientiin tänä vuonna, Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa puhutaan sadoista tuhansista euroista.

– Teimme strategisen päätöksen vuonna 2013, ja nyt myyntityö alkaa näkyvä toteutuneina kauppoina, TAKK:n rehtori Teppo Tapani kertoo.

Tapani uskoo, että viime vuosina saadut opit kansainvälisestä myyntityöstä näkyvät jatkossa yhä suurempina kauppoina. Esimerkiksi Kazakstanista on tulossa Tampereelle 700 opettajaa pedagogiaa oppimaan vuosina 2020–2021.

Kovat kilpailijat vastassa

Suomen koulutusviennissä on edetty ripeästi viime vuosina. Vienti on kasvanut neljässä vuodessa 260 miljoonasta noin 360 miljoonaan euroon, arvioi Opetushallituksessa koulutusviennin Education Finland -ohjelmaa vetävä Jouni Kangasniemi.

– Olemme nyt uuden kasvun kynnyksellä. Perusta alkaa olla valmis. Voimme ihan ylpeästi sanoa, että suomalaista osaamista viedään maailmalle näyttävästi tulevina vuosina.

Yhteistyö on tärkeää, kun maailman markkinoilla on vastassa koulutusviennin kokeneet supermaat.

– On pakko tehdä laajempaa yhteistyötä, jotta saavutetaan globaalia näkyvyyttä, sanoo Finland Universityn toimitusjohtaja Niina Uusimäki.

Tampereen ja kolmen muun yliopiston yhteinen Finland University Oy yltää jo useamman miljoonan euron liikevaihtoon vuodessa. Yhteistyötä on tehty lähes kolmeenkymmeneen maahan. Vienti vetää nyt esimerkiksi Brasiliaan, Vietnamiin, Namibiaan ja Arabian niemimaalle.

Yksi esimerkki yhteistyöstä on Georgiaan reilu kuukausi sitten perustettu suomalainen yksityiskoulu.

Tamperelainen Polar Partners Oy on koonnut 2 000 asiantuntijan verkoston ja avannut heidän avullaan Tbilisiin suomalaista opetussuunnitelmaa noudattavan koulun. Tavoite on perustaa vastaavia kansainvälisiä kouluja lisää.

– Nyt on paljon helpompi todistaa, että tämä toimii ja näyttää, miten se voidaan tehdä myös muissa maissa. Meillä on monta vastaavaa projektia tekeillä eri vaiheissa, yrittäjä Kimmo Kumpulainen kertoo.

Yhtiö suunnittelee myös opettajien kouluttamista Georgiassa.

Onko maa turvallinen? Taipuuko byrokratia?

Suomalainen koulutus kiinnostaa etenkin kehittyvissä maissa. Joskus viennin esteenä on kohdemaan turvattomuus, sillä ihan kaikkiin maihin ei kouluttajia uskalleta lähettää.

Tilanne voi muuttua nopeasti.

– Chilestä piti kutsua kouluttaja takaisin viime viikolla levottomuuksien takia, kertoo TAMK:n koulutusviennistä vastaava Carita Prokki.

Myös byrokratia voi tuottaa päänvaivaa.

– Migri käytännössä päättää, koska koulutus voi alkaa, Prokki sanoo kertoessaan ammattikorkeakoulun viimeisimmästä isosta koulutuskaupasta.

Keniasta on tulossa Tampereelle ensi keväänä noin 30 opiskelijaa suorittamaan sairaanhoitajan tutkinnon. Yhteensä neljän vuoden koulutus tietää noin miljoona euron tuloja oppilaitokselle.

Prokki on huolissaan siitä, ehtiikö Maahanmuuttovirasto Migri käsitellä lähipäivinä valittavien opiskelijoiden oleskeluluvat ennen maaliskuulle suunniteltua koulutuksen aloitusta.

• Lue lisää: Ulkomaalaisten opiskelijoiden tulo tyssää kuukausien lupabyrokratiaan – korkeakoulut umpitympääntyneitä

Suomi ja sauna tekivät vaikutuksen

Korealainen Seo Junggwon viipyy Suomessa vielä kolmisen viikkoa. Maa on ehtinyt tehdä häneen vaikutuksen.

Seo haluaisi työskennellä esimerkiksi ylöjärveläisessä Dynaset Oy:ssä, jossa hän on juuri lopettanut työssäoppimisjaksonsa. Hydraulilaitteiden asennus oli Seosta kiehtovaa.

Hän pitää suomalaisesta kulttuurista ja luonnosta. Saunassakin on ollut kiva käydä kerran viikossa.

– Kylmän ja kuuman vaihtelu tuntuu hyvältä.

Vielä ennen paluuta Daeguun pitää käydä Tukholmassa, Pietarissa ja nähdä joulupukki Rovaniemellä.

Lue lisää:

Suomalaisyritys avaa ovia koulutusviennille Kiinaan – maa haluaa ottaa opetusreformiin mallia Suomesta

Suomalainen koulutus tähyää entistä voimakkaammin ulkomaille – nyt kohteina Kiina, Venäjä ja Afrikan maat

26-vuotiaan Hanna Koivulahden piina alkoi viime vuoden marraskuussa. Koivulahti meni nukkumaan hyvinvoivana ja heräsi kutinaan. Seuraavan aamun rasvaus helpotti olotilaa ja illalla iho oli jo hyvässä kunnossa, mutta yön aikana ihottuma palasi. Sama toistui seuraavana päivänä. Ja seuraavana. Ja seuraavana.

Seinäjoella asuva Koivulahti pohti oireiden aiheuttajaksi monia allergioita, jopa luteita, mutta nettisivuilta löytyi oireiden aiheuttaja: nokkosihottuma eli urtikaria.

Urtikarian oireet kestävät yleensä muutaman päivän tai viikon. Koivulahdella kuitenkin oireet vain jatkuivat.

– Sitä ilmestyi aina yön aikana ja päivisin iltaa kohden helpotti. Seuraavana aamuna ihottuma oli taas noussut.

Akuuteissa, muutaman päivän tai muutaman viikon pituisissa nokkosihottumissa oireen laukaisijana on tavallisesti virus. Moni saa nokkosihottuman juuri talvipakkasten alkaessa.

Ihoon kohdistuva ärsytys, kuten paine, hankaus tai hikoilu, laukaisee oireet viidenneksellä urtikariaa sairastavista. Muutamalla prosentilla oireet johtuvat yliherkkyydestä lääkkeelle tai ruoka-aineelle.

– Monilla on väärinkäsitys, että akuutti urtikaria olisi aina allergian aiheuttama, vaikka se on yleensä infektion laukaisema. Tämä väärinkäsitys voi johtua siitä, että sitä hoidetaan usein allergialääkkeillä, kertoo ihotautilääkäri Carl Kyrklund Ihosairaalasta.

Nokkosihottumaa on joka viidennellä suomalaisella jossain elämän vaiheessa, mutta sen krooninen, yli 6 viikkoa kestävä muoto on harvinainen ja hankalasti hoidettava vaiva. Sitä esiintyy yleensä aikuisilla, ja siitä kärsii noin prosentti väestöstä.

Antihistamiinia ja kortisonia

Hanna Koivulahti sai ensimmäiset urtikarian oireensa vuosi sitten marraskuussa, ja alkoi hoitaa ihottumaa allergialääkkeillä.

Monella juuri antihistamiini tuo helpotuksen urtikariaan. Toisin kuin usein luullaan, allergialääkkeitä voi Kyrklundin mukaan käyttää turvallisesti isompiakin määriä.

– Antihistamiinia syödään yleensä allergiassa yksi tabletti päivässä. Nokkosihottumassa voi Käypä hoito -suosituksen mukaan syödä jopa neljäkin tablettia päivässä. Se on ykköshoito, jolla aloitetaan.

Koivulahti aloitti ensin yhdellä tabletilla päivässä, mutta oireiden jatkuessa hän hakeutui tammikuussa lääkäriin ja annostus nostettiin neljään tablettiin päivässä.

Alussa antihistamiini helpotti, mutta sitten teho loppui. Koivulahti kokeili viittä eri allergialääkettä, ja myös niiden yhdistelmiä, mutta oireet vain jatkuivat.

Vajaan puolen vuoden sairastamisen jälkeen Koivulahti sai kroonisen urtikarian diagnoosin. Nokkosihottuman pitkäaikaisemman muodon saa vain prosentti sairastuneista.

Vaikka iho-oireiden aiheuttaja selvisi, se ei tarkoittanut, että oikea lääkehoito olisi löytynyt helposti.

Ainut mikä piti ihottuman siedettävänä oli suuri annos kortisonia. Kun annosmäärää yritettiin kokeilumielessä tiputtaa, oireet muuttuivat sietämättömiksi.

Pitkäaikainen kortisonin käyttö ei ollut myöskään hyväksi. Sairauden takia liikunta väheni, ja yhdessä lääkityksen kanssa Koivulahti lihoi 15 kiloa.

– Painonnousu vaikutti tosi paljon itsetuntoon. Onneksi lisämunuaisen kuori ei sanonut itseään irti syömäni kortisonimäärän takia.

Jos antihistamiini ei tehoa, krooniseen urtikariaan voidaan määrätä myös injektiona annettavia omalitsumabi-ruiskeita.

Iso vaikutus elämänlaatuun

Allergia-, Iho- ja Astmaliiton varatoiminnanjohtaja ja sairaanhoitaja Sirpa Pajusen mukaan urtikaria vaikuttaakin pahimmillaan elämänlaatuun, itsetuntoon, nukkumiseen ja töissä jaksamiseen.

– Monilla esimerkiksi muodostuu paukamia kämmen- ja jalkapohjiin, jotka voivat olla todella kivuliaita, Pajunen kertoo.

Koivulahdelle haasteet ovat tuttuja. Hän joutui lähtemään kotiin ruokakaupasta, festivaaleilta ja kavereidensa luota yhtäkkiä ilmenneiden iho-oireiden takia. Töistäkin kertyi sairauspoissaoloja.

Vuosi sitten julkaistu laaja tutkimus vahvistaa, että krooninen urtikaria vaikuttaa voimakkaasti työ- ja siviilielämään. Sairaus haittasi merkittävästi monen toimintakykyä ja aiheutti poissaoloja.

Tutkimukseen osallistui yli 4000 kroonista urtikariaa sairastavaa potilasta 21 maasta.

Yleisesti potilaat olivat tyytymättömiä saamaansa hoitoon ja sairaus todettiin alihoidetuksi. Hoidon tavoitteena pitäisi olla oireiden kuriin saaminen, mutta tämä onnistuu tutkimuksen mukaan liian harvoin. Moni olikin luovuttanut, ja lakannut käymästä lääkärillä oireiden jatkumisesta huolimatta.

Useat kokevat vähättelyä

"No, onks se ny muka niin paha?"

“Laita siihen nyt vain jotain rasvaa. Kyllä se sillä paranee.”

Koivulahti on kokenut vähättelyä ja kummallisia katseita oireidensa vuoksi, jopa hoitohenkilökunnalta. Pajusen mukaan ihosairauksissa kaivattaisiinkin asennemuutosta. Onneksi on päästy kuitenkin ajatuksesta, että urtikaria olisi kakkosluokan sairaus.

– Urtikaria on vakavasti otettava sairaus, joka voi olla hengenvaarallinenkin. Esimerkiksi kurkunpään turvotus ja hengitysteiden ahtautuminen ovat harvinaisia, mutta vaarallisia oireita.

Nokkosihottumassa esiintyy pahimmillaan myös verenpaineen laskua ja voimakkaita suolisto-oireita. Koivulahti kärsi sydänoireista ja rytmihäiriöistä.

– Sykkeet kohosivat todella korkeiksi, vaikka makasin vain sängyssäni.

Urtikariaan liittyy myös angioödeema, eli iholle tai limakalvoille ilmaantuva äkillinen ja paikallinen turvotus. Koivulahti vietti monia iltoja päivystyksessä, koska kasvot paisuivat tunnistamattomaksi.

Vuoden aikana hän on kokeillut allergialääkkeitä, kortisonia neljällä eri vahvuudella, pistettäviä lääkkeitä ja ihokeliakian hoitoon tarkoitettua lääkettä. Rahaa niihin ja lääkärikäynteihin on mennyt reilut tuhat euroa.

Koivulahdella ei ole ollut oireita nyt kahteen kuukauteen.

– Olen saanut luvan lopettaa kortisonin ja pistän kerran kuussa kotona ihonalaiskudokseen biologista lääkettä, joka nyt onneksi näyttäisi pitävän oireet kurissa.

Silti ei voi sanoa varmasti, että tauti olisi poissa. Krooninen urtikaria voi puhjeta tulevaisuudessa uudestaan.

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen käy läpi papereitaan. Alkamassa on taas yksi ammattiyhdistysliikkeen kokouksista. Mies koputtaa olkapäähän ja kysyy Rytköseltä:

– Minkäs ikäinen se sinun pienin lapsi olikaan? Kuka sitä nyt hoitaa kun sinä olet täällä?

43-vuotias Millariikka Rytkönen johtaa 160 000 hoitoalan ammattilaisen Tehyä, joka on toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n suurin jäsenliitto. Tehyläisistä noin 90 prosenttia on naisia.

Kun hoidin kätilönä kolmivuorotyössä synnytyksiä kukaan ei lässyttänyt siitä, kuka hoitaa sinun pientä lasta. Millariikka Rytkönen

Rytköselle on karttunut vuosien mittaan kokemusta tehyläisistä käytännön töistä. Hän on koulutukseltaan kätilö, mutta työskennellyt myös lähihoitajana, lastenhoitajana, sairaanhoitajana ja osastonhoitajana.

– Silloin kun olin yksinhuoltajana ja kätilönä kolmivuorotyössä, niin kukaan ei kysynyt minulta tai lässyttänyt siitä, että kuka nyt hoitaa sinun pientä lasta, kun sinä hoidat täällä näitä synnytyksiä yöllä ja illalla ja viikonloppuna ja jouluna. Sitäkin tapahtui, että lapsi oli avaamassa joululahjoja ja minä hoidin synnytyksiä, Rytkönen muistelee.

Rytkönen kertoo tulevansa tasa-arvokuplasta, lapsuudenkodista, jossa hän oppi, että naisten tasa-arvo on itsestään selvä asia. Siksi häntä hämmentää ja ottaa aivoon, että järjestötyössä edelleen törmää tytöttelyyn.

Hän sanoo olevansa häkeltynyt siitä sovinismin määrästä jota kohtaa. Naiset eivät siitä uskalla puhua.

– Tuon tämän julki, koska minua niin risoo se, että sitä tehdään tarkoituksenmukaisesti. Siinähän yritetään pistää sillä tavalla ruotuun, että minun pitäisi äitinä olla jotain iltasatua lukemassa.

Kysyykö kukaan Riku Aallolta, kuka teillä siivoaa? Millariikka Rytkönen

Hän korostaa, että kyse ei ole kaikista miehistä. Ympärillä on myös paljon uutta asennetta ja hyvää yhdessä tekemistä.

– Väitän, että yksi syy miksi naiset ei hakeudu johtotehtäviin on se, että meitä ruvetaan vetämään alta kölin tietyssä vaiheessa, kun me edetään. Se tulee just tämmöisenä kuka sun lapsia hoitaa heittoina.

Kuinka monelta mieheltä tälläistä kysytään, Rytkönen ihmettelee.

– Kysyykö kukaan Riku Aallolta, että kuka teillä siivoaa? Kysyykö kukaan Jorma Maliselta, että kuka sun lapsia hoitaa? Ei – mutta minulta kysytään.

Tosi outoa, hän sanoo.

Riku Aalto on Teollisuusliiton puheenjohtaja, Malinen johtaa toimihenkilöitä edustavaa ammattiliitto Prota.

Rikon jotain kirjoittamatonta koodia ay-liikkeen sisältä kun puhun siitä, että meillä on edelleen ne hyvä veli-verkostot. Millariikka Rytkönen

Millariikka Rytköstä on kutsuttu ay-liikkeen Peppi Pitkätossuksi tai Pikku Myyksi. Osin sen takia, että hänen punainen nutturansa erottuu kokousväen seasta kuin poiju merellä. Mutta myös siksi, että hän on tunnetusti rohkean suorapuheinen.

Yhtäläisyyden Myyhyn huomasi presidentti Tarja Halonenkin, jonka johtamassa 100 tasa-arvotekoa -toimikunnassa Rytkönen istui.

Sosiaalidemokraatti Rytköstä ei tunnu pelottavan sekään, että niille, jotka haastavat ay-liikkeen napamiehet, voi käydä huonosti. Kuten kävi SDP:n puheenjohtajan paikalta pudotetulle Jutta Urpilaiselle, joka ei kuunnellut heitä riittävästi.

Nuoret sanovat, että ay-liike näyttää sellaiselta eläkeikää lähestyvien vanhojen äijien eläkeläiskerholta. Millariikka Rytkönen

– Näistä asioistahan ei saisi puhua ääneen. Rikon jotain kirjoittamatonta koodia ay-liikkeen sisältä, kun puhun siitä, että meillä on edelleen ne hyvä veli -verkostot tai että meillä edelleen tapahtuu sitä, että asioita sovitaan pienen piirin kesken tässä meidän työmarkkinaskenessä.

Rytkösen mielestä on täysin käsittämätöntä, että Suomessa 2010-luvun kynnyksellä on olemassa naisvaltaisen alan liittoja, joissa ei ole koskaan ollut naispuheenjohtajaa.

– Ay-liikkeen on pakko muuttua – joko se muuttuu ajassa tai sitten se ei enää säily hengissä.

Meidän nuoret jäsenet sanovat, että ay-liike näyttää sellaiselta eläkeikää lähestyvien vanhojen äijien eläkeläiskerholta.

Tehyn puheenjohtaja puhuu kirjoittamattomien koodien murtamisesta. Keväällä hän aikoo yrittää sitä Lähihoitajaliiton Superin Silja Paavolan kanssa. He aikovat ylittää miesvaltaisten liittojen palkankorotukset. Se on temppu, jota on etukäteen pidetty mahdottomana.

Ay-toverien solidaarisuus on koetuksella

Hoitoalan järjestöt Tehy ja Super vaativat yhdessä hoitoalalle sopimusta, joka nostaisi palkkoja 1,8 prosenttia vuodessa yli miesvaltaisten alojen. Sillä kurottaisiin kiinni kymmenessä vuodessa hoitoalan naisten palkkakuoppa.

Järjestöt laskevat, että tyytymällä aiempien tasa-arvoerien tahtiin erot miesvaltaisiin aloihin saataisiin kiinni aikaisintaan vähän ennen ensi vuosisataa, vuoteen 2090 mennessä.

Rytkösen mielestä nyt esitettyä ohjelmaa voi sitäkin pitää aika hitaana, koska tilanteen korjaantumista odotetaan siinäkin mallissa kymmenen vuotta.

Suomessa sairaanhoitajan keskipalkka on noin 2 500 euroa. Eroa miesvaltaisten teollisuusalojen keskipalkkoihin on viitisensataa euroa.

– Me olemme hyvin realisteja Superin kanssa siitä, mikä on Suomen taloudellinen tilanne. Tiedän, että meillä on rivissä taatusti jäseniä, jotka sanovat, että se 500 euroa ja heti. Ei sellainen ole mahdollista.

Hoitajien vaatimukset ja aikainen liikkeellelähtö ovat ärsyttäneet paitsi työnantajapuolella myös omien joukossa, muissa palkansaajajärjestöissä.

Jos teknologianeuvottelujen tulos sovitaan katoksi, se on tupo uusissa vaatteissa. Millariikka Rytkönen

Vientialoja edustavat Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus neuvottelevat parhaillaan sopimuksista, joista pitäisi muodostua niin sanottu yleinen linja, katto myös muiden alojen palkankorotuksille.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on selvästi näreissään siitä, että yksityisen tai vientisektorin korotuksista tulisi jonkinlainen astinlauta julkisen sektorin hoitajapalkoille.

Hän kuittaili Rytköselle loppukesästä twitterissä, että mitä jos Tehy menisi ja avaisi kierroksen, niin ei ole tuota ongelmaa.

Rytkönen sanoo, että suhteet Riku Aaltoon ovat kunnossa twitter-kuittailusta huolimatta eikä teollisuusalojen julkinen palaute ei ole myöskään pelästyttänyt hoitajien johtoa.

– Jos teknologianeuvottelujen tulos sovitaan katoksi, se on tupo uusissa vaatteissa. Liittokierroksella pitää ottaa huomioon kunkin alan erityispiirteet. En ymmärrä, miten teknologiateollisuus pystyisi määrittelemään sotealan erityispiirteet. Ei, se ei todellakaan meille käy.

Palautetta on tullut myös kuntapöydässä omilta, muilta palkansaajajärjestöiltä. Tehy ja Super rikkovat niiden mielestä kirjoittamatonta koodia siinä, että sanovat näin aikaisin ääneen konkreettisen tavoitteen, prosentit ja paljonko se maksaa.

Epäilyistä huolimatta Rytkönen toivoo muilta liitoilta solidaarisuutta matalapalkkaisille naisaloille.

Hallitus joutuu vastaamaan tasa-arvohuutoonsa

Samaan aikaan kun Tehy ja Super sparraavat jäsenistöään kevään asetelmiin, monet kunnat painiskelevat talousvaikeuksien ja säästökuurien kanssa.

Uusi hallituksen hoitajamitoitus tarkoittaa, että hoitajia on palkattava lisää. Hoivayksiköissä on oltava kymmentä vanhusta kohti seitsemän hoitajaa. Laskut lankeavat tulevina vuosina kunnille.

Hallituksen kannattaisi korvamerkitä rahat budjettiin, koska Kuntatyönantajien Markku Jalosella ei sitä rahaa ole. Millariikka Rytkönen

Kuntatyönantajat on ilmoittanut, että Tehyn ja Superin vaatimasta 1,8 prosentin vuosittaisesta korotuksesta yleisen linjan päälle lankeaisi kunnille kymmenessä vuodessa kahdeksan miljardin lisälasku.

Tehy ja Super puhuvat itse vuosittaisesta kustannuksesta, joka olisi 100–150 miljoonaa.

Rytkösen mielestä se pitäisi hoitaa valtionosuuksina.

– Hallituksen kannattaisi korvamerkitä rahat budjettiin, koska Kuntatyönantajien Markku Jalosella ei sitä rahaa ole. Kuntatyönantajat tarvitsevat avun valtiolta, hän sanoo.

Mistä hallitus sitten rahat ottaisi? Rytkönen kysyy vastakysymyksen, miksi Tehyn puheenjohtajan täytyy miettiä, mistä raha on pois. Mutta on hän silti sitäkin miettinyt.

– Kyllä minä ihmettelen, miksi nämä yritystuet on edelleen jotenkin sellainen pyhä könttä, mihin ei voi koskea.

Yritystukiin käytetään vuosittain noin neljä miljardia euroa. Tukia on usean hallituksen, viimeksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) aikana yritetty karsia tuloksetta. Siitä huolimatta, että isoa osaa niistä pidetään markkinoita vääristävinä ja tehottomina.

– Sieltäkö ei löydy sitä sataa miljoonaa, mitä tähän tarvittaisiin.

Rytkösen mielestä poliittiset päättäjät tekevät keväällä arvovalinnan, joka vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin. Hän on toiveikas pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen suhteen.

Hallituksen ministerit ovat ilmoittaneet, että Suomi haluaa olla tasa-arvon kärkimaa. Hallituksen ohjelmassa mainitaan yli seitsemänkymmentä kertaa sana tasa-arvo. Hallituksen ohjelmassa pyritään palkkatasa-arvoon.

Hallituksessa on ennätysmäärä puolueita, joilla on naispuheenjohtaja. Li Andersson (vas.), Katri Kulmuni (kesk.) ja Maria Ohisalo (vihr.) edustavat uutta poliitikkosukupolvea. Anna-Maja Henrikssonin (r.) puolue on profiloitunut naisten aseman parantamisella.

Rinne itse kiitteli runsaasti viime talvena suomalaista hoitohenkilökuntaa ja saamaansa hoitoa vakavan sairastumisen yhteydessä. Lisäksi hän sanoo ymmärtävänsä hoitajien palkkauksestaan kokemaa epäoikeudenmukaisuutta.

Ei ihme jos hoitajat ajattelevat, että nyt jos koskaan poliittinen tähtikartta tuntuu olevan oikeassa asennossa matalapalkkaisten naisten kannalta.

Halutaan maailman paras terveydenhoito, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan. Millariikka Rytkönen

Rytkönen tuntuu luottavan, että hallitus toteuttaa asettamansa tavoitteet ja hallitusohjelman kirjaukset.

– Kyllähän he itse ovat tätä peliä avanneet, ei pelkästään me. Minua hämmentää se, että sotealan työtä kehutaan ja meitä muistetaan juhlapuheissa, mutta kun tulee tosi paikka, kaikki hienot korulauseet unohtuu.

Työtaistelusta hän ei halua puhua vaan sanoo järjestöjen pyrkivän sopimukseen. Hoitajat ovat olleet lakossa neljä kertaa aiemmin, 1968, 1983, 1995 ja 2007. Vain 2007 työtaistelun tuloksia on pidetty osin onnistuneina.

Tehyn puheenjohtajan mielestä hoitoalan palkkojen ja työolojen korjauksissa samoin kun soteuudistuksessakin on kysymys lopulta isommista asioista kuten siitä, millaista hoitoa on tarjolla ja ketä hoidetaan.

– Halutaan maailman paras terveydenhoito, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan, Rytkönen sanoo.

Tehy ja Super teettävät jäsenkyselyitä ja ovat niiden avulla perillä siitä, mitä kenttä ajattelee. Palkkatasa-arvon ajamiselle löytyy tukea. Kyselyissä myös näkyy, että hoitajien mitta on täysi sotesotkuja ja kikytunteja.

Sotealan ongelmat näkyvät Rytkösen mukaan tilastoissa hoitajien työuupumuksena.

Twitterissä on moitittu, että hoitajien vaatimukset ovat epärealistisia ja vievät Suomen ja kunnat konkurssiin. Nämä näkemykset todennäköisesti vahvistuvat kun edetään kohti kevättä.

Kaupassa ja kadulla Rytkösen olkapäähän koputetaan ja toivotetaan tsemppiä.

Islantilainen Hjörtur Smárason on jo kymmenen vuoden ajan seurannut, mitä aika tekee hänen McDonald'sista ostamalleen juustohampurilaiselle. Toistaiseksi aika on kohdellut hampurilaista ja Smárasonin samaan aikaan vuonna 2009 ostamia ranskanperunoita hyvin, sillä pilaantumisen merkkejä ei vieläkään silmämääräisesti näe.

Hjörtur Smárason osti viimeisen hampurilaisen, kun McDonald's sulki ravintolansa Islannissa 31. lokakuuta 2009. Hänen aikomuksenaan ei missään vaiheessa ollut aterian syöminen, vaan hän halusi omin silmin nähdä, pitävätkö huhut yhtiön myymien ruokien hyvästä säilyvyydestä paikkansa.

– Olin kuullut, etteivät McDonald'sin ruoat koskaan mätäne, joten halusin nähdä onko se totta vai ei, Smárason sanoo uutistoimisto AFP:lle.

Ensimmäiset kolme vuotta Smárason piti omien sanojensa mukaan hampurilaista ja ranskalaisia muovipussissa autotallissa. Nyt ne ovat lasikuvun alla.

Halukkaat voivat seurata juustohampurilaisen kohtaloa suorana nettilähetyksenä.

Ateriaa säilytetään tällä hetkellä Snotra House -nimisessä hostellissa Etelä-Islannissa. Aiemmin se on ollut esillä Reykjavikin Bus Hostelissa.

Hjörtur Smárason yritti aiemmin lahjoittaa hampurilaisaterian Islannin Kansallismuseolle, joka kuitenkin totesi, ettei sillä ole tarvittavaa asiantuntemusta.

Smárasonin erikoisesta ruokaseurannasta on uutisoinut muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC.

ADHD:n tai muun neuropsykiatrisen oireilun vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien alakouluikäisten määrä on rajussa kasvussa. Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) Ylelle kokoama tilasto paljastaa, että viime vuonna Suomessa kirjoitettiin ADHD/ADD:n tai autismikirjon häiriöiden, kuten Aspergerin oireyhtymän epäilyn vuoksi yli 66 000 lähetettä 6–13-vuotiaille lapsille. Vuonna 2014 näitä lähetteitä kirjoitettiin alle puolet tästä.

Lääkärit ovat huolissaan lasten selviämisestä aikuisten ja koulumaailman asettamien muutosten keskellä. Huoli nykykoulun kyvystä vastata lasten kehitystarpeisiin on THL:n mukaan perusteltu.

Oulun yliopistollisen keskusairaalan lastenpsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Päivi Lindholm jakaa huolen.

– Lähetteiden määrän pääasiallinen kasvu kohdistuu erilaisiin neuropsykiatrisiin pulmiin, kuten ADHD ja autismikirjo sisältäen Asperger-piirteisyyden, Lindholm kertoo.

Murhetta liittyy myös eriasteisia kielenkehityksen ja oppimisen vaikeuksia omaavien lasten psyykkiseen oireiluun.

Lindholmin mielestä kyse ei kuitenkaan välttämättä ole siitä, että lapset itsessään olisivat yhtään sen erityispiirteisempiä kuin aiemmin. Sen sijaan lasta ympäröivä yhteiskunta ja aikuisten lapsille asettamat vaatimukset ovat muutoksessa.

Lindholm sanoo, että lasta ympäröivän maailman muutoksia tarkasteltaessa, huomio kiinnittyy väistämättä koulumaailmaan ja tänä syksynä laajan keskustelun kohteena olleeseen uuteen opetussuunnitelmaan sekä sen tulkintatapoihin.

Uusi opetussuunnitelma otettiin alakoulujen osalta käyttöön vuonna 2016.

Jutussa esiintyvät lainaukset ovat Facebookin vertaistukiryhmistä pyydettyjä anonyymeja vanhempien kommentteja.

"Erityisopettaja ehdottaa lääkityksen hankkimista lapselle, vaikka sille ei ole tarvetta koulun ulkopuolella eikä lastenpsykiatrikaan ole ehdottanut. Lähikoulussamme on ilmiöoppimista, ryhmätöitä ja luokkien sekoittamista. Kauhulla odotan, kun uusi koulu monitoimitiloineen valmistuu." Kommentti vertaistukiryhmässä

Itseohjautuvuus ja avoimet oppimisympäristöt luovat haasteita

Uudessa opetussuunnitelmassa on Lindholmin mukaan paljon hyvääkin.

– Sen korostaman itseohjautuvuuden ja yhdessä oppimisen tulkinnat ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa erityisesti itseohjautuvuuden sekä sosiaalisten vuorovaikutustaitojen osalta liian nuorilta odotetaan kovin paljon.

Samaan aikaan koulumaailmassa ollaan menossa yhä enemmän avointen oppimisympäristöjen suuntaan, eli perinteiset luokat korvataan yhtenäisillä isoilla tiloilla.

Avoimet oppimisympäristöt erilaisine ääni- ja näköärsykkeineen ovat Lindholmin mukaan erityisen haastavia neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaaville lapsille, mutta myös ihan kenelle tahansa.

"Avoimissa oppimisympäristöissä keskittyminen omaan tekemiseen on hankalaa, kun ympäröivät "rajat" puuttuvat. Sen sijaan tulee seuratuksi koulun tapahtumia ja ohikulkijoita." Kommentti vertaistukiryhmässä

– On muistettava, että esimerkiksi kuuloyliherkkyyttä esiintyy myös osalla ihan tavanomaisesti kehittyvistä lapsista – ja myös aikuisista.

Myös kavatustieteen professorit ovat kritisoineet avoimia luokkatiloja niiden rauhattomuuden vuoksi. Avoimissa luokkatiloissa ja ns. solukouluissa ei luokkia enää eroteta toisistaan seinillä ja ovilla, vaan erilaisilla verhoratkaisuilla. Avoimessa, yhtenäisessä tilassa voi olla useita kymmeniä, jossain kouluissa jopa lähes 100 oppilasta.

Kunnat päättäävät itsenäisesti, miten opetussuunnitelma otetaan huomioon uudessa tai remontoitavassa koulurakennuksessa. Enää ei kuitenkaan rakenneta kouluja, joissa pitkien käytävien varrella on luokkahuoneita.

“Lapset hakeutuvat hoitoon entistä lievemmillä erityispiirteillä entistä oireilevimpina”

Tilanteen karuus näkyy Lindholmin mukaan yliopistosairaalassa siten, että yhä useampi lapsi ohjautuu tutkimuksiin ja hoitoon yhä lievemmin neuropsykiatrisin erityispiirtein, koska ei yksinkertaisesti selviä arjessaan. Hoitoon hakeudutaan autismikirjon tai vaikea-asteisen ADHD:n epäilyn vuoksi ja apua yritetään saada tunne- ja käyttäytymisongelmiin.

– Nämä lapset ovat niitä, jotka ovat aiemmin selviytyneet ilman tarvetta lastenpsykiatriselle erikoissairaanhoidolle.

Huolestuttavaa on myös jo hoitosuhteessa ja kuntoutuksessa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.

– Tämä on johtanut siihen, että meidän odotetaan terapian ja lääkkeiden avulla paikkaavan tilannetta, vaikka lapsi on liian kuormittunut ulkoapäin tulevien vaatimusten vuoksi, Lindholm sanoo.

Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy Lindholmin mukaan usein erilaisia aistiyliherkkyyksiä. Kun aistiärsykkeitä tulee paljon ja samanaikaisesti eri aistikanavien kautta, lapsi kuormittuu ja samalla oppimismahdollisuudet heikentyvät. Tämä on erityinen haaste avoimissa oppimisympäristöissä.

– Lapsella kuluu enemmän ja enemmän aikaa siihen, että hän yrittää hallita fysiologista olotilaansa, mikä puolestaan vaikuttaa osaltaan tunne- ja käyttäytymisen säätelyyn. Samalla erilaisten ääni- ja visuaalisten ärsykkeiden massan päälle tulee suuressa ryhmässä ylimääräistä sosiaalista kuormittumista.

– Vaikka lapsia jaetaan koulupäivän aikana pienempiin ryhmiin, tämä ei tilannetta helpota, jos ryhmien kokoonpano vaihtuu pitkin päivää eikä työtila ole riittävän rajattu ja rauhallinen, Lindholm painottaa.

"Ryhmäkoot ovat valtavia ja tuen tarpeisia ei välttämättä muisteta tai ehditä ohjaamaan tarvittavalla tavalla. Lapselle jää liikaa vapautta ja vastuuta." Kommentti vertaistukiryhmässä

Päivästä muodostuu oppilaalle Lindholmin mukaan helposti raskas ja oppiminen jää taka-alalle, jos keskittyminen menee oman käytöksen hallintaan.

– Meillä kaikilla on tietyn kokoinen kuormituskuppi, ja se täyttyy eri ihmisillä eri aikaan. Koulupäivän voi vielä jaksaa pinnistellä, ja kuppi kaatuu vasta kotona. Osalla kuppi kaatuu jo koulupäivän aikana.

“Onko joku näkökulma mennyt muutoksen suunnittelijoilta ohi?"

Lindholm patistaa kaikkia asian äärellä olevia tahoja pysähtymään vakavasti miettimään valtakunnan tasolla, miten pitäisi jatkaa eteenpäin. Hän painottaa, että tilastot osoittavat, ettei kyse ole mistään pienestä marginaalista oireilevien oppilaiden kohdalla.

Lääkäri kertoo perehtyneensä uuden opetussuunnitelman taustalla oleviin oppimisteorioihin. Hän toivoo, että saataisiin nopeasti käytännön kokemuksia ja tutkimustietoa siitä, miten näiden jalkauttamisessa käytäntöön on onnistuttu.

– Olisi tärkeätä saada lasten ja vanhempien sekä käytännön työtä tekevien opetusalan, oppilashuollon ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset kuuluville, LIndholm toivoo.

"Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen"

Lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta on samoilla linjoilla Lindholmin kanssa sen suhteen, että lapset, jotka pärjäsivät perinteisessä oppimisympäristössä, oireilevat nyt herkemmin. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että modernit oppimisympäristöt ja -tavat eivät tue erityistarpeista lasta.

– Avoimet oppimisympäristöt sopivat osalle oppilaista hyvin ja osalle taas eivät sovi, mutta jos ei ole huolella mietitty, mihin toimintoihin niitä käytetään ja montako lasta tiloihin sijoitetaan, joudutaan ongelmiin, Puustjärvi sanoo.

– Osa lapsista hyötyy siitä, että voi tehdä töitä esimerkiksi jumppapallon päällä istuen tai tehtäviä lattialla mahallaan pötköttäen. Tiloihin tulee kuitenkin lisää häiriötekijöitä, kun osa oppilaista vaihtaa jatkuvasti paikkaa ja tulee ja menee. Kysymys onkin siitä, miten minimoida häiriötekijät ja maksimoida hyödyt.

"ADD-lapseni toiminnanohjaus on heikkoa. Lääkitys on, mutta silti keskittyminen tunneilla on onnetonta ja hän lähinnä piirtelee vihkoonsa. Lapsi ei myöskään ymmärrä itse pyytää apua, hänen pitäisi tosiaan itse osata sitä apua hakea koulussa." Kommentti vertaistukiryhmässä

Puustjärvi muistuttaa, että itseohjautuvuudesta uusissa oppimistavoissa puhuttaessa olisi avattava, mitä sillä tarkoitetaan.

– Itseohjautuvuus ei tarkoita oppilaan itsenäistä opiskelua, vaan sitä, että opettaja asettaa raamit, joiden sisällä oppilas voi valita joistakin asioista ikätasonsa mukaisesti. Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen, tämä saattaa unohtua kouluissa. Lapsella toiminnanohjauksen taidot ovat kehittymässä ja valmiita vasta päälle kaksikymppisenä.

Puustjäven mukaan on aivan tyypillistä, että esimerkiksi tarkkaavaisuuden ja keskittymisen häiriötä eli ADHD:ta sairastava lapsi ei pysty vapaamuotoisessa, isossa ryhmässä hallitsemaan käyttäytymistään. Silloin ADHD:n oireet vahvistuvat ja toimintakyky romahtaa.

Osaa neuropsykiatrista oireilusta on mahdollista lieventää lääkkeillä. Esimerkiksi ADHD:n oireiden helpottamiseksi on kehitetty stimulanttilääkitystä, joka auttaa lasta selviämään läpi koulupäivän.

– On totta, että sama oppilas, joka saattaisi pärjätä pienemmässä ryhmässä ilman lääkettä, voi isossa oppilasryhmässä hyötyä lääkityksestä, koska lääkitys auttaa lasta selviämään suuressa ääni- ja näköärsykkeiden tulvassa.

Puustjärvi kuitenkin muistuttaa, ettei lääkitys ole ainoastaan negatiivinen asia.

– Emmehän pidä myöskään negatiivisena sitä, jos diabetesta sairastava tarvitsee insuliinia, hän huomauttaa.

“Nyt putoavat ne, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla”

Suomen Vanhempainliiton yhdenvertaisuusasiantuntija Aslak Rantakokko pohtii, miksi lasten neuropsykiatristen ongelmien kiistaton käsiin räjähtäminen pitäisi hiljaa hyväksyä ja yrittää korjata ongelmaa lisäämällä resursseja kouluihin.

– Yritetään saada lisää opettajia, lisää kuraattoreita ja lisää psykologeja. Hyvä sekin on, mutta eikö tämä ole pohjimmiltaan ongelman hyväksymistä? Miksi Suomessa ei käydä avointa keskustelua ilmiön juurisyistä, Rantakokko kysyy.

Vanhemmilta saamiensa viestien perusteella Rantakokko yhtyy lääkärien sanomaan siitä, että koulujärjestelmästä putoavat nyt nekin, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla.

– Suuri osa, varsinkin neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten vanhemmista, ei pidä hyvänä luokattomia, kirjattomia ja kohta ilmeisesti lukujärjestyksettömiäkin kouluja, Rantakokko sanoo.

"Lapsellamme on Asperger ja aistiyliherkkyyttä. Hän käy moduuliopetuskoulua ja touhu on hämmentävää. Lukujärjestys vaihtuu yhtenään, luokkia vaihdetaan joka aineessa, luokat ovat monessa rakennuksessa ja aina eri opettaja. Henkilökohtainen avustaja on pakollinen." Kommentti vertaistukiryhmässä

– Nämä lapset tarvitsevat välttämättä toimintansa ohjausta ja struktuuria arkeensa. Eli selkeää päiväjärjestystä ja tarkkoja ohjeita siitä mitä teen, kenen kanssa teen, kauanko tekeminen kestää ja koska tekeminen päättyy.

Rantakokko sanoo, että asia on taatusti tiedossa, mutta oppilaiden saama tuki näyttää vaihtelevan valtavasti kuntakohtaisesti ja koulujenkin välillä samassa kunnassa.

– Itse en yhdenvertaisuuden asiantuntijana ymmärrä ollenkaan sitä, että vähätellään vanhempien huolta. Meidän kaikkien vanhempien vastuulla on varmistaa, että lapsi pärjää tässä maailmassa, eikä asettaa lastaan koekaniinin asemaan seurauksista välittämättä, Rantakokko huomauttaa.

Aiheesta aiemmin:

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua

12-vuotiaan tytön tarina nykykoulusta nosti kohun – lasten liian suuri valinnanvapaus kerää rajua kritiikkiä: "On menty liian pitkälle"

Nykykoulujen menetelmiä tutkitaan oppilaiden aivoaaltoja mittaamalla – joensuulaiskoulussa uusien luokkatilojen suosituin paikka on luola

Opettajat Ylen kyselyssä: Uusi opetussuunnitelma ei vie opiskelua oikeaan suuntaan – "Teknologian palvontaa"

Veikkaus on voimistuvan kritiikin kohteena, ja moni tuntuu nyt haistavan veren.

Koskaan aiemmin ei ole puhuttu näin paljon suomalainen pelimonopolin murtamisesta ja vedonlyönnin vapauttamisesta.

Sosiaalisessa mediassa joukko vaikuttajia viestii päivittäin aggressiivisesti Veikkausta vastaan. Yksi heistä on vedonlyöjä ja liikemies Aleksi Valavuori.

Valavuoren tviitti 1.11.2019

Vielä Valavuortakin näkyvämpi viestijä on Kauppalehden Kalifornian-kirjeenvaihtaja, toimittaja Senja Larsen. Larsen kirjoittaa ja jakaa päivittäin kymmeniä Veikkauksen toimintaa kritisoivia tviittejä – puolen valitseminen on herättänyt kysymyksiä, koska Larsen on toimittaja.

Miksi Larsen ja Valavuori toimivat näin? Näin sanoo Valavuori:

– En koe itseäni Veikkaus-kriitikoksi vaan monopolikriitikoksi. Monopolin purkaminen ei tarkoita kuolemaa Veikkaukselle. Mielestäni monopoli on toimimaton ja laiton. Sen ainoa oikeutus on ehkäistä peliongelmia, mutta tähän ei ole pystytty.

Ja näin Larsen:

– En näe monopolikysymystä olennaisena. Olennaisinta on haittojen torjunta. Siinä ollaan Suomessa epäonnistuttu raskaasti.

Larsenin tviitti 1.11.2019

Kaksikolla on erilaiset tavoitteet. Valavuori haluaa murtaa monopolin, Larsen muutosta Veikkauksen rakenteisiin.

– En aja mitään villiä länttä. Mutta ainoa tapa kontrolloida markkinaa Suomesta käsin on avata markkina lisensoiduille, valvotuille yhtiöille. Muuten ulkomaisia yhtiöitä ei saada maksamaan Suomelle tuotoistaan. Ja samalla Veikkaus pääsee kansainväliseksi toimijaksi, Valavuori sanoo.

– Tuotot tulisi siirtää budjettiin ja poistaa korvamerkinnät. Ensin ne voitaisiin allokoida nykyiseen tapaan. Puolueet, kulttuuri, urheilu saisivat yhtä paljon kuin nyt. Ytimessä olisi toimintatapamuutos. Veikkauksen ja kaiken hyvän yhteys täytyy katkaista, Larsen sanoo.

Suomella on kaksi vaihtoehtoa

Veikkaus-keskustelu on nyt niin tulikuumaa, että ollaan tärkeän kysymyksen äärellä: mitä Veikkaukselle ja koko Suomen vedonlyöntimarkkinalle tapahtuu?

Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi.

Vaihtoehto yksi: monopoli säilyy niin, että Veikkauksen toimintaan tai sen valvontaan tehdään pieniä tai isoja muutoksia – kuten rajoitetaan pelien mainostusta ja tarjontaa, tai perustetaan uusi riippumaton pelivalvoja jakamaan sanktioita, jos tarjonta lähtee laukalle.

Vaihtoehto kaksi: monopoli puretaan, ja ulkomaiset vedonlyöntiyhtiöt päästetään avoimesti Suomen markkinoille.

Kolmatta vaihtoehtoa, toiminnan jatkumista nykyisellään, ei ole.

Veikkaus itsekin on tiedostanut tämän. Se kertoi torstaina, että lähivuosina kaupoista ja kioskeista katoaa tuhansia peliautomaatteja. Pakollista tunnistautumista pelikoneissa aikaistetaan vuodella tammikuulle 2021. Markkinointibudjetista on leikattu noin kymmenen miljoonaa euroa.

Toimet ovat Veikkaukselta paineenalainen reaktio kritiikkiin. Haittoja on saatava alas, ja nopeasti.

– Se, että rahat menevät yhteiskunnalle ja edelleen hyviin käyttötarkoituksiin, ei ehkä enää riitä perustelemaan aiheutettua haittaa, Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski sanoi torstaina.

Ruotsissa mainonta on karannut käsistä

Moni suomalainen myös puolustaa Veikkausta.

Pelituotot kiertävät edelleen pitkälti ruohonjuuritason liikunnan, kulttuurin ja ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen. Veikkaukselle pelattu raha menee kotimaiselle toimijalle, ei Maltalle. Veikkauksen mainokset eivät hypi silmille joka kadunkulmassa, kuten vedonlyöntimainokset Ruotsissa.

Ruotsi purki oman monopolinsa, Svenska Spelin, tämän vuoden alussa. Valtion tulovirta on pysynyt asiallisena, vaikka kattavia seurauksia onkin vielä liian aikaista arvioida.

Yksi asia on kuitenkin tullut selväksi: uhkapeliyhtiöiden mainonta on lähtenyt lapasesta.

Ruotsissa peliyhtiöt käyttivät markkinointiin jo viime vuonna noin 700 miljoonaa euroa, kun Veikkauksen markkinointibudjetti on noin 40 miljoonaa euroa. Tänä vuonna kakku on vain kasvanut: tammikuussa pelimainontaa ostettiin Ruotsissa 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Lisäksi peliyhtiöt saavat nyt Ruotsissakin tarjota asiakkaille bonuksia, mikä Suomessa on kielletty. Mainos- ja bonussaalistus sopii huonosti argumenttiin siitä, että avoimilla mutta säädellyillä markkinoilla haitat pyyhkiytyvät tuosta vaan unholaan.

Ruotsissa on jo kysytty, onko Italian tie Ruotsinkin tie? Italia kielsi viime vuonna uhkapelien mainonnan kokonaan.

Ulkomainen vedonlyöntibisnes on jo ovella

Mutta yksityiset peliyhtiöt mainostavat Suomessakin isolla volyymillä kaikkialla, missä voivat – eli ulkomailla päämajaansa pitävillä urheilukanavilla, kuten Eurosportilla.

Näillä maksukanavilla vedonlyöntimainoksilta on mahdoton välttyä. Mainoksiin on värvätty kuluja säästämättä kaikille tuttuja suomalaiskasvoja, kuten näyttelijä-laulaja Vesa-Matti Loiri ja ex-formulakuljettaja Mika Salo.

Kiteytetysti kyse on siitä, että ulkomainen vedonlyöntibisnes takoo nyt Suomen ovea.

Maailmanlaajuisesti uhkapelit ovat arviolta 400 miljardin euron kasvava kakku, arvioidaan vedonlyöntimarkkinoita ja niiden kontrollointia tutkivassa Setting Limits -teoksessa (Oxford University Press 2019). Teoksessa on vahva suomalaisvivahde: Alkoholitutkimussäätiö rahoitti, ja muun muassa suomalaistutkijat Pekka Sulkunen ja Janne Nikkinen kirjoittivat.

Ruotsissa ulkomaiset peliyhtiöt ehtivät vallata arviolta yli 50 prosenttia internetin uhkapelimarkkinoista, ennen kuin monopoli murtui.

Nyt Ruotsi myöntää ehdot täyttäville yhtiöille lisenssit, ja kerää niiltä lisenssimaksun lisäksi veron pelituotoista. Ex-monopoli Svenska Spel jatkaa yhtenä peliyhtiönä muiden joukossa, eikä sen asema ole romahtanut.

Suomessa ulkomaisten peliyhtiöiden hallussa on eri arvioiden mukaan 25–40 prosenttia internetin uhkapelimarkkinoista. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan ja pitää ottaa huomioon, että yhdeksi "ulkomaisista yhtiöistä" eli ulospelaamisesta lasketaan ahvenanmaalainen PAF.

Tanskassa Danske Spilin monopoli lakkautettiin jo ennen Ruotsia. Suomi ja Norja ovat monopolijärjestelmineen "Euroopan viimeiset mohikaanit", kuten Helsingin yliopiston tutkija Janne Nikkinen kuvaa.

Veikkaus on kritiikkiryöpyn keskellä puun ja kuoren välissä. Sen asema ei ole toivoton, mutta hankala.

EU sallii Veikkauksen monopolin jatkumisen vain, jos Suomi pystyy todistamaan että monopolimalli puree tehokkaasti pelihaittoihin. Yleishyödyllisten varojen kerääminen ei kelpaa EU:n silmissä perusteluksi.

– Veikkaukselle on annettu aika mahdoton tehtävä. Rahaa pitää kerätä, vaikka suomalaiset pelaavat jo muutenkin paljon, ja samalla haittoja pitäisi vähentää, tutkija Nikkinen tiivistää.

Samalla ulkomaiset yhtiöt lyövät painetta. Ne haluavat vielä tiiviimmin Suomen markkinoille, eli pyrkivät monopolin murtamiseen. Tiukin Veikkaus-kritiikki sataa suoraan niiden laariin.

Perimmäiset kysymykset ovat vaikeita:

Vähentäisikö avoin mutta säädelty markkina todella haittoja, eli suomalaisten ongelmapelaamista?

Jos monopoli puretaan, annetaanko peliyhtiöiden mainostaa vapaasti bonuksia ja nopeita voittoja?

Kun peliautomaatit kärrätään kaupan aulasta pois, mihin pelikansa sen jälkeen käyttää rahansa? Johonkin parempaan vai johonkin huonompaan?

Miksi uhkapelejä ylipäätään pelataan? Arjen viihdykkeeksi, pikavoittojen toivossa vai riippuvaisina?

Ainakin nämä asiat pitäisi ruotia perusteellisesti läpi, ennen kuin katkaistaan Veikkauksen pölkylle nostettu pää.

Sankka sumu haittaa monin paikoin maan etelä- ja keskiosassa. Ilmatieteen laitoksen päivystävän meteorologin Anja Häkkisen mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla näkyvyys on pahimmillaan alle 100 metriä.

– Tähän aikaan vuodesta sumu voi kestää hyvinkin pitkään, mutta sumun pitäisi hälvetä puoleen päivään mennessä, kertoo Häkkinen.

Traffic Management Finland varoittaa autoilijoita Twitterissä sumusta ja sen vaikutuksesta näkyvyyteen.

Sumun hälvettyä päivästä on luvassa poutainen. Lämpötilat ovat etelässä ja idässä nollan tuntumassa. Lapissa on pakkasta voi olla selkeillä alueilla 10-20 astetta.

Oliko paikkakunnallasi aamulla sumuista? Otitko siitä kuvan? Lähetä se meille! Kuvajoukkoistuksen pelisäännöt voit lukea täältä.

Suomessa on tuhansia superrikkaita – Iso osa rikkaista elää osinko- ja muilla pääomatuloilla keskituloisen veroilla

Suomeen on syntynyt prosenttikerho, joiden tulo- ja varallisuuskehitys on aivan omaa luokkaansa. Vaikka heidän tulonsa ovat kasvaneet merkittävästi, heidän verotus on lähellä keskituloista palkansaajaa. Kyse on Suomen rikkaista, joita on noin 50 000. Asiantuntijan mukaan verotus on suosinut jo pitkään pientä osaa veronmaksajista, jotka ovat voineet muuttaa tulonsa palkkatuloista pääomatuloiksi.

Venäjä panostaa taas tutkimukseen, mitä ajattelee nuori matemaatikko?

20-vuotias novosibirskiläinen Nikita Prohošin opiskelee neljättä vuotta matematiikkaa Novosibirskin valtionyliopistossa. Hänen mielestään matematiikka on kiehtovaa ja helppoakin, vaikka monet tuppaavat pitämään sitä luotaantyöntävänä. Prohošinin opinahjossa matematiikkaan panostetaan, vuonna 1957 perustettu tiedeakatemian Siperian osasto on toipunut viime vuosina Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamasta taloudellisesta kurjuudesta ja muuttoaallosta ulkomaille. Ei niin, etteikö ulkomaille haluttaisi yhä, Prohošinkin haaveilee opiskelusta Pariisissa - mutta hän haaveilee silti paluusta takaisinkin, omaan kotikaupunkiin matemaatikon töihin.

Viha ja angsti suojasivat Anni Saastamoista – vasta romahdus mursi kovan ulkokuoren

Kulttuurivieras, kirjailija, toimittaja Anni Saastamoinen, 33, tuli tunnetuksi vihaisesta kirosanoja vilisevästä masennustilityksestään. Nyt hän on kirjoittanut arjen ylistyksen, jossa irrotellaan yhdellä oluella kukkia kastellessa. Saastamoisen elämää on varjostanut koulukiusaaminen.

Sunnuntaista luvassa poutapäivä

Sunnuntaita vietetään suuressa osassa maata poutaisessa ja aurinkoisessa säässä. Etelässä ja idässä voi paikoin tihuttaa vettä. Lämpötilat ovat etelässä nollan tuntumassa ja pohjoisessa pakkasta on enimmillään reilut 15 astetta. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Aiju Salminen

Kolumnisti on kuvittaja, taidekuraattori, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, kahden lapsen äiti sekä kahvinjuoja. Hän pitää podcastien kuuntelemisesta, inkivääristä, liian myöhään valvomisesta ja lounasravintoloista joissa on buffet.

Aiheesta voi keskustella su 03.11. klo 17.00 asti.

Kolumnin lähteet:

1. Aine- ja toiminnalliset riippuvuudet (Päihdelinkki)

2. Huipputuloiset kuormittavat ympäristöä 2,6-kertaisesti enemmän kuin pienituloiset (Talouselämä)

3. 1,7 miljoonan ihmisen kysely: Tämä rahamäärä tekee onnelliseksi (Kauppalehti)

4. Nobel-voittajat tutkivat: Tämän palkkasumman tienaaminen tekee onnelliseksi (MTV Uutiset)

Kolumneja tekee laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit voit lukea täällä

> Ykkösaamussa kuullut audiokolumnit voit kuunnella Areenassa

Lue myös

Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Mikseivät kaikki osta vaatteitaan käytettyinä?

Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Kavereiden matkakuvien näkemisestä seuraa, että haluaisin lennähtää lomalle

Riku Siivosen kolumni: Kun parametrit järkkyvät, mutta jengi ei tajuu

Majoituspalvelu Airbnb ilmoittaa kieltävänsä asuntojen vuokraamisen juhlakäyttöön, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Yksityiskoteja majoitukseen vuokraava Airbnb kertoi rajoituksestaan sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa Kaliforniassa Orindan kaupungissa viisi ihmistä kuoli palvelun kautta vuokratun asunnon halloween-juhlan ammuskelussa torstaina.

Kolme uhreista kuoli talossa ja kaksi kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin sairaalassa. Kaikki kuolleet olivat alle 30-vuotiaita.

Lauantaihin mennessä poliisi ei ollut pidättänyt tai tunnistanut yhtään epäiltyjä. Poliisien mukaan talosta on kuitenkin löytynyt kaksi ampuma-asetta.

Asunto oli vuokrattu pienelle ryhmälle tekosyyn varjolla, mutta se julkistettiin Instagramissa halloween-juhlien pitopaikaksi, jonne osallistui lopulta yli sata ihmistä.

Asunnon omistaja ei ollut antanut lupaa juhlille, Airbnb kertoo.

Toimitusjohtaja Brian Chesky tviittasi Airbnb:n ryhtyvän toimiin luvattomien osapuolien torjumiseksi ja väärinkäytösten lopettamiseksi.

Yritys aikoo esimerkiksi lisätä riskialttiiksi merkittyjen tai epäilyttävien varausten seulomista sekä perustaa uuden yksikön, joka reagoi nopeasti ilmoituksiin juhlapaikkoina käytettävistä Airbnb-majapaikoista.

Espanjan hallitus auttaa ilmastoaktivisti Greta Thunbergia matkustamaan Yhdysvalloista YK:n ilmastokokoukseen Madridiin.

– Rakas Greta, olisi hienoa saada sinut paikalle Madridiin. Olet tehnyt pitkän matkan ja auttanut meitä kaikkia lisäämään tietoisuutta, avartamaan mieltä ja vahvistamaan toimintaa. Me autamme sinua mielellämme ylittämään Atlantin, kirjoitti Espanjan ympäristö- ja ilmastoministeri Teresa Ribera Twitterissä. Asiasta uutisoi espanjalaislehti El Pais.

Alun perin ilmastokokous oli tarkoitus järjestää Chilessä. Maa kuitenkin vetäytyi kokouksen isännöimisestä levottomuuksien vuoksi.

Elokuussa New Yorkiin ilmastokokoukseen purjehtinut Thunberg huomasikin pian olevansa jumissa väärällä puolella maapalloa. Niinpä hän pyysi perjantaina Twitterissä apua päästäkseen Atlantin valtameren yli Espanjaan.

– Näköjään olen matkustanut maailman toiselle puolen, väärään suuntaan. Jos joku voisi auttaa minua löytämään kulkuneuvon, olisin todella kiitollinen, Thunberg tviittasi Los Angelesista.

Ministeri jäi odottelemaan Thunbergin yhteydenottoa, mutta tarjouksesta ei kuitenkaan käynyt ilmi, kuinka matkanteko käytännössä tapahtuisi. Thunberg kieltäytyy lentomatkoista päästöjen takia.

Thunberg ei lauantai-iltana ollut vielä kommentoinut espanjalaisten kutsua sosiaalisessa mediassa.

YK:n ilmastokonferenssi on vuosittain järjestettävä YK:n jäsenmaiden välinen kokous. Madridin kokous on 25. laatuaan.

Aiheesta lisää:

Greta Thunberg huomasi olevansa väärällä mantereella: "Matkustin väärään suuntaan" – YK:n ilmastokokous järjestetään Chilen sijaan Espanjassa

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnot Tanskaan ja Norjaan – Greta Thunberg kieltäytyi saamastaan ympäristöpalkinnosta

Greta Thunberg kohtaamastaan vihasta: Voisin käyttää kaiken aikani salaliittoteorioiden kumoamiseen, mutta ne eivät silti loppuisi