Lahtelainen Laura Lahtinen osallistui tänä syksynä Miss Suomi -kilpailun finaaliin. Kuukausi missimittelön jälkeen hän on työkeikalla uudessa ostoskeskuksessa Pasilassa. Lahtinen vetää päälleen punaisen collegepuseron, jonka selässä lukee Info.

Mall of Triplan kerrosoppaiden sosiaalitila on tyhjä myymälä, jonka ostoskeskuksen käytäville antavat ikkunat on peitetty.

– Vielä vähän huulipunaa, sanoo Lahtinen ja astelee pieneen vessaan, jonka lavuaarin yläpuolella on peili.

Taukotilassa on viisi kerrosopasta. Neljä nuorta naista ja yksi mies. Työhön kuuluu ostoskeskuksen käytävillä kiertely ja asiakkaiden opastaminen.

Nerokasta sitouttamista

Miss Suomi -kilpailun brändi julistaa, että nykymissi on kauniisti itsevarma. Kilpailijan tulee olla helposti lähestyttävä, lämminhenkinen ja edustava.

– Sieltä valmistuu juuri sellaisia ihmisiä, jotka osaavat edustaa itseään ja erilaisia yrityksiä.

Hetkinen! Valmistuu? Kilpailussa on kyse missikisasta, ei oppilaitoksesta.

Lahtisen mielestä kyse on nimenomaan koulutuksesta. Kaikki finalistit käyvät kilpailuorganisaation oman More than Beauty -akatemian, jonka markkinoidaan kohottavan itsetuntoa. Muotisana voimaantuminen on vahvasti esillä.

Käytännössä koulutus on Miss Suomi -finaalikiertue, jonka aikana naiset edustavat kilpailun yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyissä tilaisuuksissa. Syyskuun aikana missikandidaatit vierailivat vaatekaupoissa ja esittäytyivät hotelleissa sekä ruotsinlaivalla. Esiintymisten välillä heille opetettiin puhumista ja kerrottiin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Missit saivat lopuksi suorituksesta todistuksen. Missipolku sitouttaa taittavasti finalistit kilpailuorganisaatioon pitkäksi aikaa. Ainakin Laura Lahtiselle brändilähettiläänä toimiminen on yhä todella tärkeää.

Rohkea hyppy missiputkeen

Pikkutyttönä Lahden Kytölässä Laura Lahtinen fanitti missejä. Tammikuussa 2012 hän oli 12 -vuotias ja istui kotinsa olohuoneessa lattialla mahdollisimman lähellä televisiota. Äiti ja isä istuivat sohvalla.

– Missien glamour oli minusta pikkutyttönä kuin sadusta. Etenkin iltapuvut olivat niin hienoja.

Kuvaruudulla kimalsi ruskeasilmäinen kaunotar kiiltävän sinisessä iltapuvussa. Helsinkiläinen Sara Chafak, 21, oli juuri saanut kutreilleen Miss Suomen timantein koristellun tiaran. Vaaleatukkaisten perintöprinsessöjen keskellä loistava Miss Suomi oli ruskeahiuksinen kaunortar.

Sara Chafakia sanottiin yllätysvoittajaksi, mutta hän oli Laura Lahtisen suosikki jo kilpailun karsintavaiheista asti. Lempimissin voitto ei ollut hänelle yllätys.

- Samastuin Sara Chafakiin, koska minullakin oli ruskeat hiukset. Sillä hetkellä en vielä silti ajatellut, että itsekin voisin joskus olla tuolla lavalla.

Laura Lahtinen valmistui keväällä 2018 matemaattisluonnontieteelliseltä linjalta Lahden lyseon lukiosta. Biologian opiskelu kiinnostaa, mutta hän päätti pitää välivuoden pohtiakseen mitä oikeasti elämältä haluaa.

Ajatus missikisoista oli lähtenyt itämään tammikuussa Lahtisen katsoessa Miss Universe -kilpailuja televisiosta.

– Tittelin voittanut Catriona Gray sanoi haluavansa voittaa siksi, että hänellä on sanottavaa. Tämä ajatus kolahti minulle.

Filippiinejä edustanut kaunotar puhui missikilpailuissa lasten oikeuksien puolesta. Lahtiselle tärkeä asia on luonto, joka on entistä pahemmin uhattuna ilmastonmuutoksen vuoksi.

Päätös lähteä keväällä mukaan Miss Suomeen alkoi itää sillä hetkellä. Ajatus herätti pientä jännityksen kutinaa. Lahtinen oli etukäteen ottanut selvää kilpailusta.

– Pian ajattelin, että minulla ei ole tässä mitään hävittävää ja lähetin hakemuksen.

Häntä kiehtoi se, että missiputkesta putkahtavia kaunottaria kutsutaan edustaviksi brändilähettiläiksi. Kauneusalalle töihin tähtäävä nuori nainen ajatteli, että kilpailu tuo kokemusta ja sitä kautta lisää mallin tai juontajan töitä.

Sähköposti Miss Suomen alkukarsintaan hyväksymisestä tuntui uskomattomalta. Ensin Lahtinen laittoi viestin parhaalle ystävälleen. "Katso, mitä on tapahtunut! Pääsin mukaan missikisoihin." Sen jälkeen tietoa piti hetki sulatella.

Vasta sitten hän paljasti asian vanhemmilleen. Vanhemmat tointuivat pian hämmästyksestä. He ovat aina tukeneet tytärtään tämän ratkaisuissa.

– Äiti ja iskä kysyivät tahdonko tätä todella. Kun sanoin haluavani, he totesivat, että selvä juttu.

Kilpailu eteni ja Lahtinen pääsi 50 missikandidaatin joukosta 20 parhaan joukkoon. Silloin heräsi tunne, että tähän täytyy panostaa nyt täysillä. Jännittävin hetki missimatkalla oli kun semifinalisteista valittiin loppukilpailijat.

Laura Lahtisen nimi sanottiin seitsemäntenä.

– Videolla näkyy kuinka sillä hetkellä kaikki minussa pysähtyy, suu loksahtaa auki ja kädet putoavat sivuille.

Joululauluja missibussissa

Missikiertueen parhaiden muistojen joukkoon kuuluu finalistien yhteinen matka Turkkiin. Lahtinen ei ole matkustellut kovin paljon, joten ulkomaille pääsy oli hauskaa. Alanyassa naiset esiintyivät upeissa vaatteissa.

– Jokainen sai loistaa kimaltavassa iltapuvussa ja kertoa miksi juuri minut pitäisi valita missiksi.

Pääasiassa karavaani kiersi Suomessa, isompien kaupunkien lisäksi missit piipahtivat esimerkiksi Vaasassa, Rantasalmella ja Vuokatissa.

Peruspäivä alkoi kahdeksan aikaan aamulla riippuen siitä, oliko ohjelmassa kuvauksia vai sponsoreiden tapaamisia.

- Laittauduimme äkkiä valmiiksi. Sitten pakkauduimme missibussiin, joka oli ihan täysi kymppi.

Linja-autossa sai kihartimiin virtaa ja puhelimet lataukseen. Misseillä oli sama kuljettaja koko kiertueen ajan. Tutusmisen jälkeen naisten oli helppo esittää toiveitaan kuskille.

Missibussissa meikattiin ja tehtiin kampauksia.

– Laitoin tytöille kiharoita, koska minulla pysyy puikko hyvin kädessä.

Aikaa kulutettiin laulamalla joululauluja, vaikka meneillään oli syksyn hellejakso. Lähes kaikki tutut kappaleet ehdittiin kahlata läpi useampaan kertaan.

– Kaikki osasivat joululauluja, siksi valitsimme ne.

Tilausajon mikrofoni oli ahkerassa käytössä, kun kukin vuorollaan harjoitteli esiintymistä. Leikittiin matkaopasta ja kerrattiin omaa missipuhetta, jonka joutui pitämään lähes jokaisella vierailulla.

Pisin linja-autossa kerrallaan vietetty aika oli kuutisen tuntia. Silloin ajettiin Vuokattiin. Jokaisen kiertuepäivän päätteeksi oli illalliset yhteistyökumppaneiden seurassa. Kiertueen yhdessä vaiheessa päädyttiin usein yöksi kylpylään.

– Joka toinen ilta pysähdyimme johonkin ihanaan spa-hotelliin. Se oli yhtä kylpemistä.

Päivät olivat pitkiä, mutta innostuneen nuoren naisen mielestä kiertäminen ei tuntunut raskaalta.

Lahtisen mukaan kaikki tsemppasivat toisiaan. Kilpailuhenkeä toki oli, mutta hän koki sen enemmän kannustavana.

– Tunnelma oli, että hei jees, nyt kisataan! Jos joku uhkasi jäädä piiloon ryhmäkuvassa, hänet vedettiin iloisesti nauraen eturiviin.

Katseet eivät häiritse

Kauneuteen liitetty kaupallisuus on raadollista. Laura Lahtinen hyväksyy kaupallisen pintakiillon mutkattomasti osana työtä. Tulot kertyvät pienistä puroista ja työkomennukset ovat lyhyitä.

Työelämän silppuisuus ei vaivaa parikymppistä. Hän asuu kotona vanhempien luona Lahdessa, joten tauot työpätkien välissä eivät johda taloudelliseen ahdinkoon.

Hän odottaa missikisojen avaavan monia ovia, vaikka ei sijoittunut perintöprinsessojen joukkoon. Ainakin ovet Triplaan aukenivat osittain juuri siksi, että Lahtinen oli mukana kisaamassa valtakunnan kauneimman naisen tittelistä.

Juuri nyt uuden ostosparatiisin kolmas kerros on Laura Lahtisen valtakuntaa. Hän pujottelee käytävillä ihmisten joukossa kädessään tablettitietokone ja nippu esitteitä.

– Mistä löytyisi hyvä ruokaravintola, pohtii vanhempi rouva, joka on ystävänsä kanssa pysähtynyt kysymään neuvoa.

Lakattu etusormen kynsi liikkuu tottuneesti tabletin ruudulla, kun Lahtinen selaa ostoskeskuksen liikkeitä. Nopeasti hän suosittelee muutamaa paikkaa.

Rouvat kiittävät ja kävelevät eteenpäin. Kerrosopas jatkaa loputonta kierrostaan käytäviä kellertävällä hohteella valaisevien pyöreiden lamppujen alla.

– Hissit ja vessat ovat ihmisiltä useimmin hukassa.

Reipas ja välitön nuori nainen saa joskus ehdotuksia. Hänelle ei ole sanottu mitään todella törkeää, mutta on pyydetty puhelinnumeroa ja esitetty treffipyyntöjä. Kaunis kerrosopas torjuu ihailijat ystävällisen päättäväisesti.

– Sanon, että tällaiset asiat eivät kuulu työajalle.

Hän suhtautuu huomion kohteeksi joutumiseen luontevasti. Sekin kuuluu työhön.

Triplan käytävillä Lahtinen poseeraa tottuneesti television malliohjelmista tutuissa asennoissa aina huomatessaan toimittajan ottaneen hänet kameran tähtäimeen.

Viime aikoina hän on ollut mallina muun muassa Jyväskylässä häämessuilla. Päivät venyvät usein pitkiksi ja kunnon lounastaukoja ei ole. Missifinalistin keikkaraiderissa on yksi toive.

– Pyrin siihen, että saatavilla on paljon ruokaa. Tarvitsen reilusti syötävää pysyäkseni virkeänä.

Kiistaa bikineissa sipsuttelusta

Perinteiseksi missiksi melko lyhyt Laura Lahtinen on tyytyväinen, ettei missikisoissa ole enää pituus tai painorajoja. Hänen mielestään nykyajan mittelö on erilainen kilpailu kuin 1970 -luvulla – hyvässä mielessä. Kyse ei ole enää perinteisestä kauneuskisasta. Nyt etsitään edustavinta nuorta naista.

Imagopesusta huolimatta osa ihmisistä pitää Miss Suomi -kisoja vanhanaikaisina. Ennen television pääkanavilla pyörinyt missikisa nähdään nyt AlfaTV:llä Tangomarkkinoiden kanssa. Jotkut kutsuvat missimittelöä naureskellen jääkiekkoilijalle morsian -ohjelmaksi.

Entä mitä tekemistä lavalla bikineissä tepastelulla on naisen itsetunnon kohottamisen kanssa?

Yhdysvaltain johtavan kauneuskilpailun Miss USA:n kanssa taistelevan Miss Amerikka -kilpailun järjestäjät luopuivat viime vuonna uimapukukierroksesta. Tilalle otettiin keskustelutuokio tuomareiden kanssa. Se kieltämättä sopii ajatukseen, että Me too -ajan kauneuskilpailussa etsitään edustavaa nuorta naista, työntekijää pr -alalle.

Bikinivartaloiden esittelystä luovuttiin myös meillä Suomessa, kun kisoja alettiin markkinoida edustavuuskilpailuna. Tänä syksynä uimapukukierros palautettiin Miss Suomi -finaalin suoraan televisiolähetykseen.

Bikineissä posaaraaminen on Lahtiselle yhtä luontevaa kuin farkuissa ja t -paidassa.

– Kansallispuku tai bikinit, me missit rokkaamme ne molemmat yhtä lailla.

Hän uskoo vankasti, että kriittisyys alkaa karista kun More than Beauty -akatemiasta valmistuu lisää edustavia kauneuden lähettiläitä.

– Missit ovat sekä kauniita että fiksuja. Siksi missikisat ovat myös tätä päivää.

Oma perhe ja lähimmät ystävät eivät kyseenalaistaneet nuoren naisen päätöstä lähteä missikisoihin. Lahtinen ei ole joutunut kuuntelemaan ilkeitä lohkaisuja. Hän ei välitä siitä, jos ventovieras ihminen naureskelee missimittelöön lähtemiselle hänen selkänsä takana.

Kuplivan iloisesta parikymppisestä hehkuu lähes viaton positiivisuus ja innostus. Elämä ei ole näyttänyt raadollista puoltaan. Hän osaa myös viisaasti suojella itseään ja ensi töikseen poisti älypuhelimestaan Jodelin.

Miss Suomi -kilpailun järjestäjät neuvoivat kokelaita heti taipaleen alussa jättämään lehtijuttujen kommenttipalstat rauhaan.

– En koskaan lue itseäni koskevia somekommentteja tai nettikeskusteluja.

Useiden muiden kauniiden ihmisten tapaan Lahtinen korostaa hyvän ulkonäön olevan hänelle sisäistä hyvää olo ja hehkua.

– Kauneus ei ole kiharoita ja kimaltavaa luomiväriä.

Kuplivan iloinen kaksikymppinen

Kruunajaishetki Miss Suomi -finaalin lopussa meni silmänräpäyksessä. Suoran televisiolähetyksen jännitys ja vauhdikkuus vei mukanaan. Yhtäkkiä kaikki oli ohi. Miss Suomeksi 2019 valittiin tamperelainen Anni Harjunpää, 23. Lahtista ei palkittu, mutta ilo toisten puolesta meni oman pettymyksen yli.

– Siinä he yhtäkkiä hymyilivät tiarat päässään. Olin tutustunut kaikkiin tyttöihin hyvin matkan aikana ja minulle tuli tunne, että juuri nämä naiset ovat ansainneet kruununsa.

Laura Lahtinen puhuu paljon siitä kuinka hyvät teot tuottavat lisää hyvää maailmaan.

– Hyvien tekojan avulla nallekarkit voivat jakautua paljon tasaisemmin ihmisten välillä.

Hän sanoo inspiroituvansa muista ihmisistä. Hän on jopa niin myönteinen, että osa puheesta kuulostaa opetellulta sanahelinältä. Voiko hän todella rehellisesti olla näin valoisa ihminen?

– Kyllä tämä on minua. Minä olen tällainen, nauraa Lahtinen.

Hiukan vakavoituen hän myöntää, että tähän asti elämässä on käynyt todella hyvä tuuri. Isoja vastoinkäymisiä ei ole ollut.

Herttaisuuden alla on määrätietoisuutta. Lahtinen ei aio rakentaa koko elämäänsä ulkonäön varaan. Tavoitteena on lähteä jossain vaiheessa opiskelemaan. Mutta ensin hän aikoo ottaa ilon irti missikisojen jälkimainingeista.

Haaveena on joskus tulevaisuudessa yhdistää kauneusalan töihin oma kiinnostus biologiaan ja rakkaus luontoon.

– Haluaisin olla mukana kehittämässä ekologista luonnonkosmetiikkaa.

Ehkä Triplan käytävillä ihmisiä nyt opastaa tuleva luonnontieteilijä. Kaunis tutkija, joka mullistaa meikkibisneksen.

Tuula Riutan ja Mauri Mäkelän yhteinen tie on ollut kaikkea muuta kuin tasainen. He rakastuivat nuorena, erosivat vuosikymmeniksi ja löysivät toisensa jälleen parikymmentä vuotta sitten.

– Se oli kyllä sellaista si och så -hommaa. Välillä astiat lentelivät, monta kertaa erottiin ja muutettiin taas yhteen, Riutta kertoo.

– Kertaakaan ei olla kuitenkaan erottu tosissaan, vaikka välillä lähdettiin eri suuntiin. Välit eivät olleet koskaan kokonaan poikki. Aina on ollut yhteys toiseen, vain pieniä pausseja on tullut välillä, Mäkelä jatkaa.

Nyt pariskunta on ollut yhteisessä osoitteessa toistakymmentä vuotta.

Helppoa elämä ei senkään jälkeen ole ollut, sillä monet sairaudet ovat leimanneet yhteisiä vuosia. Riutta ja Mäkelä ovat selvinneet masennuksesta, toisen halvaantumisesta ja siitä seuranneesta näkökyvyn osittaisesta menettämisestä. Kaiken kukkuraksi Mäkelä sairastui syöpään, josta on nyt toipunut.

– Suurin asia on toiseen luottaminen. Sillä on menty välillä huonoistakin ajoista läpi, Mäkelä uskoo ja Riutta nyökkää hyväksyvästi.

Seniorit panostavat parisuhteeseen

Riutan ja Mäkelän ikäluokka on yhä tutumpi näky ammattiauttajilla. Parisuhteeseen halutaan panostaa ja apua osataan tarvittaessa hakea.

Esimerkiksi perheasiainneuvottelukeskuksissa yli 60-vuotiaiden asiakkaiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Sama suuntaus on havaittu Väestöliitossa.

Ilmiöön on useita syitä. Ihmiset elävät kauemmin, jolloin parisuhde joutuu koetukselle. Yleinen asenne sallii parisuhteesta ja avioerosta puhumisen. Tieto on lisääntynyt ja luotetaan, että asiantuntija voi auttaa parisuhdeongelmissa. Eläkeikään tullut sukupolvi myös odottaa ja vaatii parisuhteelta enemmän kuin vanhempiensa ikäluokka.

– Nämä ovat Elviksen ja Beatleksen sukupolvea. He ovat eläneet nuoruuttaan 1960-1970 -lukujen seksuaalisen vapautumisen aikana, kiteyttää Pietarsaaren perheasiainneuvottelukeskuksen johtaja, psykoterapeutti Jan-Erik Nyberg.

Hankalat piirteet saattavat korostua

Eläkeläiset hakevat ammattiapua puhumattomuuteen, päihdeongelmiin ja seksuaalisuuteen. Esiin nousee myös huoli omasta jaksamisesta, kun puoliso sairastaa.

– Vuorovaikutusongelmat, lisääntynyt alkoholin käyttö, vanhemmiten korostuneet persoonallisuushäiriöt, Nyberg luettelee.

Nybergin mukaan yhteiselämä voi olla todella vaikeaa, jos hankalat piirteet korostuvat iän mukana. Samaan aikaan monet ystävät ovat jo kuolleet, ystäväpiiri on pieni ja ollaan toisten armoilla.

Kitkaa parisuhteeseen voi tuoda myös seksielämän muuttuminen esimerkiksi toisen sairauden vuoksi. Väestöliiton Finsex-tutkimuksen (2015) mukaan parisuhteen onnellisuudella ja tyydyttävällä seksielämällä on vahva yhteys.

– Seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvilla on myös edellä mainitun kaltaisia haasteita. Heillä parisuhteen merkitys korostuu ehkä vielä siksi, että omia lapsia ei välttämättä ole, muistuttaa vastaava psykoterapeutti ja kliininen seksologi Tarja Santalahti Väestöliitosta.

Tuula Riutan ja Mauri Mäkelän parisuhde on muuttunut vuosien aikana tasaisemmaksi ja rauhallisemmaksi.

– Toisen virheitä katsoo vähän sormien läpi, ei ala riidellä tai halua sotkea asioita. Ikä ja sairaudet vaikuttavat niin, että seksielämä on oikeastaan nollissa, Riutta jatkaa.

Seksin sijasta kiintymys osoitetaan vaikka koskettamalla kumppanin polvea ja silittämällä hiuksia.

– Se on sellainen yhteenkuuluvaisuuden tunne, että jos toinen lähtisi yhtäkkiä pois, en tiedä tulisiko mitään, Mäkelä pohtii.

Pieni muutos voi synnyttää liikkeen

Toisin kuin nuoremmat, seniorit tulevat perheneuvojan vastaanotolle mieluummin yksin. Usein auttaa se, että saa puhua jonkun ulkopuolisen kanssa.

Harva pari eroaa kypsässä iässä. Takana on usein pitkä elämä yhdessä eikä yhteisistä asioista haluta luopua. On lapset, lapsenlapset, mökki, ystäväpiiri ja niin edelleen.

– Vanhempana on myös niin vähän aikaa selviytyä. Nuorempana ehtii vielä rakentaa elämänsä uudestaan. Vanhempana on vaikea sopeutua muutokseen, Jan-Erik Nyberg selittää.

Nybergin mukaan osaa ihmisen tai parisuhteiden ristiriidoista ei voi ratkaista, mutta ne voi oppia hallitsemaan.

– On tärkeätä muistaa, että muutosten ei tarvitse olla isoja. Pieni muutos voi olla tärkeämpi, koska siitä voi syntyä liike.

Onnistuminen riippuu parisuhteen muista edellytyksistä. Siitä, miten suhtaudutaan asioihin, pystytäänkö ajattelemaan suhdetta hiertävät jutut uudella tavalla ja muuttamaan niitä.

– Myös vanhana on mahdollista luoda ja kokea onnea! Nyberg muistuttaa.

"Tämä on ihan hyvä"

Riutan ja Mäkelän kohdalla yhteenkuuluvuutta luovat huumorintaju ja yhteiset mielenkiinnon kohteet. He menisivät ammattiauttajan luo, jos olisi tarvetta. Toistaiseksi sitä ei ole ollut.

– Kunpa elämä jatkuisi samanlaisena kuin nyt on. Tämä on ihan hyvä. Ei tiedä vaikka mennään kahdeksankymppisenä naimisiin vielä, Mauri Mäkelä heittää.

– Höpö, höpö, nauraa Riutta.

Saudi-Arabia ilmoitti sunnuntaina, että öljy-yhtiö Saudi Aramco listautuu Riadin pörssiin.

Listautumisannista saattaa tulla maailman suurin. Yhtiön arvoksi on arvioitu vähintään 1,5 biljoonaa euroa. Yksi biljoona on tuhat miljardia. Aramco tuottaa noin kymmenen prosenttia maailman öljystä.

Nesteen energia-asiantuntija Lauri Kärnä sanoo Ylelle, että listautumisen tavoitteena on monipuolistaa Saudi-Arabian taloutta.

– Heillä on voimakas tarve monipuolistaa maansa taloutta ja investoida muuhun kuin öljyyn, muun muassa petrokemiaan.

Petrokemia on kemian haara, joka tuottaa ja tutkii öljy- ja maakaasupohjaisia kemikaaleja.

– Saudi-Arabia tarvitsee rahaa. Maan budjettitasapaino edellyttäisi tänä vuonna noin 86 dollarin öljyn tynnyrihintaa. Tynnyrihinta on ollut pitkään noin 60 dollaria eli he joutuvat syömään koko ajan omia valuuttavarantojaan, Kärnä toteaa.

Asiantuntija: Listautuminen ei vaikuta öljyn hintaan

Öljy-yhtiön omistaa Saudi-Arabian valtio. Kruununprinssi Mohammed bin Salman on ajanut pörssiinlistautumista jo useamman vuoden, mutta se on lykkääntynyt toistuvasti.

Saudi Aramco on valtava yhtiö.

– Kyllä se on erittäin merkittävä. Se tulee olemaan suurin pörssiyhtiö, Kärnä sanoo.

Hän kertoo, että tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla Saudi Aramco tuotti noin 47 miljardia dollaria liikevoittoa. Seuraavaksi suurin öljy-yhtiö Exxon Mobile tuotti vähän reilut 5 miljardia dollaria.

Kärnän mukaan listautuminen ei vaikuta öljyn maailmanmarkkinahintaan eikä näy kuluttajien arjessa.

– Öljy on niin suuri hyödyke ja sitä tuotetaan joka puolella maailmaa, joten siihen ei yksittäisen yrityksen toiminta sinällään vaikuta.

Lue lisää: Saudi-Arabian energiaministeri Ylelle: Saudit tulossa mukaan Venäjän arktisen alueen maakaasuntuotantoon

Syyskuun lennokki-iskut voivat vaikuttaa osakkeiden kysyntään

Saudiomisteisen uutiskanava Al-Arabiyan mukaan Saudi Aramco julkaisee listautumisesitteensä 10. marraskuuta. Uutistoimisto AFP:n mukaan osakkeiden myynnin odotetaan alkavan joulukuun puolivälissä.

AFP:n lähteiden mukaan Aramcon odotetaan myyvän viisi prosenttia osakkeistaan. Lähteiden mukaan kaksi prosenttia osakkeista tulisi tarjolle Riadin pörssiin joulukuussa. Loput kolme prosenttia osakkeista olisi määrä myydä ensi vuonna ulkomaisessa pörssissä.

Aramcon listautumista on odotettu mielenkiinnolla, sillä yhtiön arvoksi on arvioitu 1,5–2 biljoonaa dollaria, mikä tekisi siitä maailman selvästi suurimman yhtiön.

Talousuutisia julkaisevan Bloombergin mukaan vuonna 2018 Aramcon nettotulos oli suurin piirten sama kuin teknologiayhtiö Applen ja Googlen sekä energiayhtiö Exxon Mobilen yhteensä.

Listautumisen viivästymisen syyksi on arvioitu Saudi-prinssin odotuksia, että yhtiön arvo olisi kaksi biljoonaa.

Viime syyskuun lennokki-iskut Aramcon tuotantolaitoksiin voivat vaikuttaa osakekysyntään, jos sijoittajat pohtivat turvallisuutta ja poliitiisia jännitteitä. Iskut supistivat yhtiön öljyntuotantoa tilapäisesti.

Lue lisää: Analyysi: Isku suoraan Saudi-Arabian sydämeen – se ei pysähtynyt, mutta haavoittui pahasti

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin mukaan Meksikon raja-aitaan puhkotut reiät eivät heikennä aidan tehoa, koska ne on helppo korjata. Washington Postin artikkelin mukaan salakuljettajat ovat puhkoneet helposti halvoilla sähkötyökaluilla reikiä aitaan ja tuoneet niiden kautta maahan huumeita ja ihmisiä.

– Meillä on erittäin tehokas muuri. Mutta olipa se miten tehokas tahansa, niin kaikesta pääsee läpi. Se on kuitenkin helposti korjattavissa, ja siksi juuri rakensimmekin sen näin. Ei muuta kuin pannaan irti leikattu palanen takaisin paikalleen. Trump sanoi.

Laittoman siirtolaisuuden torjumiseen tarkoitettu muuri Yhdysvaltain Meksikon-rajalla on ollut yksi Trumpin eniten mainostamia hankkeita hänen presidenttikaudellaan. Kongressi ei kuitenkaan ole suostunut rahoittamaan muurin rakentamista.

Lue myös:

Trumpin uusi raja-aita ei pidättele salakuljettajia – Reikä syntyy sadan dollarin leikkurilla ja yli pääsee tikapuilla

Rajamuurin odottamiseen kyllästyneet Trumpin tukijat ryhtyivät itse rakennustöihin – joukkorahoituksella koottu jo yli 20 miljoonaa euroa

Trump kävi katsastamassa raja-aitaa Kaliforniassa – aidassa hopeinen Trump-kyltti

Ensi viikoksi on luvassa pakkasta ja poutaa koko maahan. Suomen säätilaa hallitsee korkeapaine ainakin keskiviikkoon saakka, eikä sateita ole tiedossa. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan lämpötilat ovat alkavalla viikolla koko maassa viisi astetta keskimääräistä kylmempiä.

Pohjoisessa pakkanen on paukkunut jo hyvän aikaa. Alkavan viikon sää on pohjoisessa jopa harvinaisen kylmää ajankohtaan nähden, sanoo Kotakorpi. Luntakin on maan pohjoisosassa 10-40 senttimetriä.

Etelässä lämpötilat ovat päivisin nollan tuntumassa, maan keskiosassa pakkasta on 5-10 astetta ja pohjoisessa 5-15 astetta. Tuuli saa sään tuntumaan entistä viileämmältä.

– Tämän hetken ennusteen mukaan lumisateet jäävät aivan maan eteläpuolelle, Kotakorpi sanoo.

Hänen mukaansa keskiviikon jälkeen pakkaset heikkenevät ja loppuviikosta voi tulla sateita. Ennuste loppuviikolle on vielä epävarma.

Teuvan kirkossa Etelä-Pohjanmaalla on Tove Janssonin maalaama alttaritaulu.

Kymmentä neitsyttä kuvaava alttaritaulu on ainoa, jonka Jansson on maalannut. Se on tehnyt kirkosta kuuluisan.

– Kauimmaiset turistit tulevat katsomaan sitä Japanista asti, sanoo Teuvan seurakunnan kirkkoherra Lauri Annala.

Alttaritaulu paremmin esille

Tove Jansson maalasi alttaritaulun – tai -maalauksen – vuonna 1953, kun Teuvan nykyinen kirkko valmistui. Edellinen kirkko oli palanut talvella 1950.

Uusi kirkko rakennettiin lahjoitusvaroin, sillä inflaatio söi seurakunnan saamat vakuutuskorvaukset. Tove Janssonin työn ja asumisen kustansi teuvalaissyntyinen liikemies.

Viime vuodet kirkossa on tehty peruskorjausta, joka valmistuu pääsiäiseksi 2020. Peruskorjauksen ajan alttaritaulua on suojeltu tarkoin. Restauroitu sitä ei tässä yhteydessä kuitenkaan ole.

– Alttaritaulun värit ovat säilyneet hyvin. Joitain kultauksia on ajan myötä entisöity. Kun peruskorjauksen myötä valaistusta lisätään, saamme varmasti alttaritaulun esille paremmin pienillä tempuilla, Annala sanoo.

Jansson maalasi taulun kiviseinälle ja vaakatasoon.

– Hänen omintakeinen tapansa maalata näkyy taulussa.

Suojelu oli teuvalaisten tahto

Teuvalaiset halusivat suojella kirkkonsa ja anoivat suojelua kirkkohallitukselta. Se saatiin, ja nyt Museoviraston edustaja on läsnä kaikissa peruskorjaukseen liittyvissä kokouksissa.

Peruskorjaus toteutetaan yhteistyössä viraston kanssa nykytoiminnan vaatimukset huomioiden.

– Emme halua pelkkää museota, vaan toimivan kirkon, Annala sanoo.

Kirkkohallituksen vt. yliarkkitehti Kristiina Koskiahon mukaan kirkkolain mukaisen suojeluperusteen pitää olla lähtökohdiltaan rakennustaiteellinen ja kulttuuriperintöön perustuva.

Suomen noin 800 kirkosta noin 550 on suojeltu. Kirkkolain mukaan suojeltuja ovat kaikki ennen vuotta 1917 valmistuneet kirkot. Se, että seurakunta itse hakee suojelua, on harvinaista.

– Teuvan osalta suojelua puolsivat sekä Museovirasto että Lapuan tuomiokapituli. Kirkkohallituksen päätös suojelusta oli yksimielinen, Koskiaho sanoo.

Teuvan kirkko edustaa sotien jälkeisen jälleenrakennusajan asiallista ja niukkaa, mutta 40-luvun historismiin suunnattua romanttista arkkitehtuuria. Se syntyi aikanaan tyylisuunnaksi ja vastapainoksi sota-ajasta toipumiselle.

Peruskorjausta toteutettaessa on pyritty ottamaan huomioon sen suunnittelijan Elsi Borgin näkemykset. Peruskorjaus muun muassa kirkastaa Borgin luoman, ajan tummentaman värimaailman entiselleen.

Naisten kirkko

Teuvan kirkon toteutuksessa ovat naiset olleet mukana ehkä tavallista näkyvämmin.

Kirkon suunnittelija Elsi Borg suositteli alttaritaulun maalaajaksi Janssonia, joka oli vuonna 1953 julkaissut neljä muumikirjaa. Jansson oli valittu juuri vuoden taiteilijaksi.

– Avarakatseinen rakennustoimikunta katsoi hänet hyväksi tekemään työn. Radanvarsi toi tuohon aikaan paljon sivistystä tänne, Annala miettii.

Kirkon yhteydessä olevassa seurakuntasalissa on tekstiilitaiteilija Kaarina Heikinheimon taideteos. Peruskorjauksen suunnittelusta vastaa Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen.

Kirkkoherra Annala naurahtaakin kirkon olevan "naisten kirkko".

– Naiset ovat olleet täällä monella tavalla toteuttamassa sellaista pehmeää näkyä seurakunnasta. Mutta kyllä tämä kirkko on meille miehillekin lempeä tulla, Annala sanoo.

Lue lisää:

Muumi-fanit tutustuivat Teuvalla Tove Janssonin tekemään alttaritauluun

Tove Janssonin alttaritaulusta onkin kolme luonnosta

Tove Janssonin ainoasta alttaritaulusta löytyi harvinainen luonnos

Japanilaisturisteja houkutellaan Alvar Aallon ja Tove Janssonin jalanjäljille

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tavoite maansa eteläisen rajan vahvistamisesta uuden aidan avulla ei näytä täysin onnistuneen. Washington Post -sanomalehden rajaviranomaisilta keräämien tietojen mukaan Meksikon vastaiselle rajalle pystytettävä uusi aiempaa korkeampi aita on osoittautunut melko helposti ohitettavaksi.

Rajan yli toimivat huumeiden ja ihmisten salakuljettajat ovat tehneet metallipilareista tehtyyn aitaan aukkoja esimerkiksi noin sadan dollarin arvoisilla leikkureilla.

Ihmisen mentävä aukko syntyy vähällä vaivalla, sillä metallipilarit on kiinnitetty toisiinsa yläosastaan. Koska pilarit ovat 5,5–9 metriä pitkiä, on niiden taivuttaminen sivuun melko helppoa.

San Diegon alueella salakuljetusliigojen kerrotaan naamioineen käyttämänsä reitit taivuttamalla pilarit välillä takaisin paikoilleen.

Lehden mukaan aita on myös ylitetty tikapuiden ja köysitikkaiden avulla. Salakuljetusliigat ovat Washington Postin uutisen mukaan rikkoneet aitaa toistuvasti viime kuukausien aikana.

Muuri vaihtui korkeaan aitaan

Aitaan on tarkoitus liittää sensoreita, jotka hälyttävät rajavartijat paikalle heti, jos aitaa rikotaan. Salakuljettajien nyt rikkomissa aidoissa ei tällaisia sensoreita ole aina ollut. Lisäksi aidan rikkominen vie vain minuutteja, joten rajavartijat eivät välttämättä ehdi riittävän nopeasti paikalle.

Donald Trump on aiemmin väittänyt, että uuden raja-aidan läpi olisi mahdotonta mennä. Trump on toistellut lupausta rajalle rakennettavasta muurista vaalikampanjastaan alkaen.

Yhdysvaltain sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön asiantuntijoiden suosituksesta hän kuitenkin taipui metalliaidan rakentamiseen. Rajaviranomaiset suosittelivat tällaista aitaa muun muassa sen vuoksi, että se ei peitä näköalaa rajan toiselle puolelle.

Uudenlaista aitaa on pystytetty rajalle nyt noin 120 kilometrin matkalle. Pystyttäminen on meneillään noin 250 kilometrin matkalla.

Lisää aiheesta:

Pentagon siirtää 3,6 miljardia dollaria Meksikon rajamuurin rakentamiseen

Yhdysvaltain korkein oikeus päätti rahoituksen myöntämisestä rajamuurin rakentamiselle – Trump: “Suuri voitto”

Trump kävi katsastamassa raja-aitaa Kaliforniassa – aidassa hopeinen Trump-kyltti

Uuden yliopistorakennuksen kupoli kohoaa mäntyjen ja koivujen hallitseman eteläsiperialaisen taigan keskellä.

Kupolin alla matemaattisen tiedekunnan käytävällä joukko nuoria aikuisia makailee säkkituoleissa ja kuuntelee sivukorvalla, kun opiskelija Nikita Prohošin, 20, intoutuu lähes runolliseen kuvaukseen tieteenalastaan.

– Matematiikka on kuin vuorikiipeilyä: Huipulle pääsemiseen tarvitaan valmistautumista ja voimia, mutta perillä odottaa uskomattoman kaunis näky, hän muotoilee.

Prohošin selittää, että matemaattisten ongelmien ratkaiseminen voi vaatia äärimmäistä pitkäjänteisyyttä, mutta kun palaset loksahtavat vihdoin paikoilleen, oivaltamisen tunne on sanoinkuvaamaton. Siitä kertominen on yhtä vaikeaa kuin vuorenhuipulta avautuvan maiseman kuvaileminen.

Prohošin on aloittanut matkansa huipulle.

Hän on jo neljännen vuoden opiskelija, sillä Venäjällä yliopisto-opinnot aloitetaan 17-vuotiaana. Yhtenä vuosikurssinsa lahjakkaimmista Prohošin tähtää uraan tutkijana. Hän tahtoo jatkaa Venäjän rautaisia perinteitä matemaattisilla aloilla.

Matematiikka ja huoli sen laskevasta tasosta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua Suomessa. Puheenaihe ei ole vieras naapurissakaan.

Neuvostoliiton hajoaminen murensi matematiikan asemaa Venäjällä, mutta nyt maassa kurotaan määrätietoisesti kiinni aiempaa huipputasoa. Yksi esimerkki on Novosibirskin kyljessä sijaitseva neuvostoaikainen tiedekaupunki, jota on kunnostettu viime vuosina valtion tuella.

Täällä Ob-joen yläjuoksulla Venäjästä pyritään rakentamaan taas matematiikan suurvalta.

Kun novosibirskiläinen Nikita Prohošin kertoo elämästään, hän katsoo suoraan silmiin ja puhuu nopeasti ja itsevarmasti.

– Vanhempani ovat aina painottaneet opiskelun tärkeyttä, mutta ei niin, että on pakko saada jokin tutkinto tai arvosana. Tärkeintä on ollut, että pidän siitä mitä opiskelen, hän sanoo.

Motivaation kanssa Prohošinilla ei ole koskaan ollut ongelmia. Oman kiinnostuksen kohteen tajuaminen otti puolestaan aikansa, etenkin kun vanhemmat vetivät eri suuntiin: insinööri-isä tekniselle ja vieraista kielistä innostunut äiti humanistiselle puolelle.

Koulussa Prohošin luki pitkän ranskan ja harrasti näyttelemistä. Toisaalta hän syventyi fysiikkaan ja kävi koulun jälkeen teknillisen yliopiston tarjoamilla ylimääräisillä matematiikan tunneilla.

– Ymmärsin yhä paremmin, kuinka täsmällistä ja loogista matematiikka oikeastaan on. Kun vielä tajusin, että fysiikassakin pidän eniten juuri laskemisesta, tiesin mitä valita, hän kertoo.

Prohošinin mielestä matematiikka on helppoa, koska siinä ei tarvitse opetella ulkoa vuosilukuja tai muita nippelitietoja, joita Venäjällä tapana korostaa humanististen aineiden opiskelussa.

Nyt kolmen opiskeluvuoden jälkeen Prohošin ei voisi olla tyytyväisempi päätökseensä. Monet ympärillä olevat ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi hän tahtoo opiskella niin teoreettista tieteenalaa. He kysyvät, mitä matematiikalla on tekemistä muun elämän kanssa.

Tulevan matemaatikon mielestä Venäjällä arvostetaan matematiikkaa, mutta sitä pidetään vaikeana ja luotaantyöntävänä, ikään kuin se sopisi vain harvoille ja valituille.

– Kuten netissä vitsaillaan, matematiikan kieli on haltioiden kieli, Prohošin täsmentää.

Matematiikkaan liittyvät pelot ja käsitys sen monimutkaisuudesta ovat tuttuja niin Suomessa kuin Venäjälläkin – aina Siperian taigalla saakka.

Siperian suurimman kaupungin laitamilla sijaitsevassa Akademgorodokissa – suomalaisittain ’Akateemisessa pikkukaupungissa’ – matematiikka on nähty aina suurena mahdollisuutena.

Tänne 3000 kilometrin päähän Moskovasta perustettiin vuonna 1957 maan maineikkaan tiedeakatemian Siperian osasto.

Elettiin Josif Stalinin kuoleman jälkeistä suojasään aikaa, jota leimasi usko tieteen kaikkivoipaisuuteen. Myöhemmin samana vuonna Neuvostoliitto aloitti avaruusajan, kun se onnistui lähettämään ensimmäisenä maailmassa Sputnik-tekokuun maapallon kiertoradalle.

Luonnon keskelle rakennettiin yliopisto, lukuisia tiedeinstituutteja ja asuntoja. Tänne muuttaminen oli etuoikeus, joka takasi tieteentekijöille niin materiaalisesti paremman kuin ideologisestikin vapaamman elämän. Akademgorodokista kasvoi yksi Neuvostoliiton merkittävimmistä tieteen keskuksista.

Prohošin voi ylpeillä opinahjonsa historialla, eikä häneltä puutu esikuvia. Kymmenkunta hänen maanmiestään on palkittu Fieldsin mitalilla, jota pidetään “matematiikan Nobelina”. Heistä yksi, Jefim Zelmanov, aloitti uransa Novosibirskin yliopistossa.

Maallikoille venäläisten matemaattisesta ylivoimasta taas kertoivat läpimurrot avaruudessa, voittamattomat shakkimestarit ja Neuvostoliitossa kehitetty Tetris-peli.

Neuvostoliiton hajoaminen romahdutti venäläisen tieteen ja opetuksen tason. Samalla maine matematiikan mahtimaana alkoi sortua.

1990-luvun alusta lähtien Venäjä alkoi kärsiä aivovuodosta, kun valtio ei enää kyennyt rahoittamaan tiedettä. Myös Siperian Akademgorodok taantui 30-vuotisen kukoistuksensa jälkeen.

Algebran ja matemaattisen logiikan laitoksella opettava professori Pavel Kolesnikov muistelee, kuinka kaikki halusivat ulkomaille, kun hän valmistui vuosituhannen vaihteessa Novosibirskin valtionyliopistosta. Kolesnikov oli yksi harvoista Novosibirskiin jääneistä, jopa vastoin vanhempiensa kehotusta.

– Silloin käytiin Tšetšenian sotaa, ja he pelkäsivät, että lähden vapaaehtoisena sotimaan, Kolesnikov selittää vanhempiensa halua kammeta hänet pois Venäjältä.

Lähtijöitä veti ulkomaille parempi palkka ja unelma valoisammasta elämästä. Useimmat silloin lähteneet eivät enää palanneet takaisin.

Kolesnikov ymmärtää lähtijöitä. Hänen mukaansa Neuvostoliiton matemaattinen huipputaso selittyy osittain juuri sillä, että ihmisten liikkumista rajoitettiin. Tällä tavalla saatiin keinotekoisesti luotua esimerkiksi Moskovan valtionyliopistoon maagiselta tuntuva matemaattinen taso.

Parhaiten tiede kuitenkin kehittyy kansainvälisellä yhteistyöllä. Siksi Kolesnikov kannustaa kaikin keinoin omia opiskelijoitaan hakemaan oppia ulkomailta.

Yksiselitteisiä tilastoja aivovuodosta ei ole, mutta asiantuntija-arvioiden mukaan vuosittain Venäjältä muuttaa pois noin satatuhatta korkeasti koulutettua. Määrä on huomattavasti pienempi kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta viime vuosina lähtijöiden määrän arvioidaan taas nousseen taloustilanteen sakkaamisen ja poliittisen ilmapiirin kiristymisen vuoksi.

Moni korkeasti koulutetuista lähtijöistä tulee juuri matemaattisilta ja teknologia-aloilta. Suomikin on saanut osansa naapurimaan it-osaajista.

– Ero omaan aikaani on siinä, että nykyisin täältä lähtevät opiskelijat palaavat yhä useammin takaisin, professori Pavel Kolesnikov huomauttaa.

Myös tiedekaupunki Akademgorodok on viime vuosina herännyt horroksestaan.

Kun Nikita Prohošin aloitti opintonsa vuonna 2016, yliopiston uusi päärakennus oli vasta valmistunut. Hänen opintonsa sijoittuvat aikaan, jolloin tiedekampus on taas alkanut houkutella puoleensa opiskelijoita ja tieteentekijöitä ympäri Venäjää.

Prohošin havainnollistaa asiaa kertomalla entisistä huonetovereistaan asuntolassa. He ovat kotoisin Venäjän eri laidoilta: toinen Pohjois-Kaukasiasta ja toinen Venäjän Kaukoidästä, läheltä Kiinan rajaa.

Venäläisten lisäksi tulijoita on yhä enemmän Siperiasta päin katsottuna lähellä sijaitsevista Kazakstanista ja Kiinasta. Venäjän arvostetuimmat matemaattiset korkeakoulut sijaitsevat toki Moskovassa, mutta Siperian pääkaupungissa kilpaillaan tosissaan matematiikan kakkoskaupungin asemasta Pietarin kanssa.

Novosibirskin tiedekaupungin kehittäminen liittyy Venäjän hallituksen vuonna 2006 hyväksymään kunnianhimoiseen ohjelmaan, jonka ansiosta eri puolille maata on perustettu tiede- ja yrityspuistoja. Valtion tavoitteena on houkutella investointeja Venäjän eri alueille. Uusia innovaatioita halutaan saada aikaan tuomalla kasvuyrityksiä yhteen tutkimuslaitosten kanssa.

Venäjällä on suuri tarve kehittää niin tiedettä kuin taloutta.

Presidentti Vladimir Putin on puhunut jo toistakymmentä vuotta siitä, että olisi välttämätöntä monipuolistaa taloutta raaka-aineiden tuotannosta korkean teknologian tuotteisiin.

Venäjä on kuitenkin kunnostautunut lähinnä aseteknologian kehittämisessä ja pyrkinyt viemään ydinenergiaosaamistaan maailmalle. Muuten läpimurrot korkean teknologian alalla ovat jääneet vaatimattomiksi.

Asiantuntijat ovat kritisoineet ylhäältä käsin ohjattuja innovaatiohankkeita raskaiksi ja vanhanaikaisiksi. Valtio ei voi pakottaa yrityksiä keksimään uusia innovaatioita, vaan toiminnan pitäisi lähteä ruohonjuuritasolta.

Valtion budjetista suurilla summilla rahoitetut tiedepuistot ovat myös alttiita korruptiolle ja kavalluksille. Surullisen kuuluisaksi jättimäisistä kustannuksistaan on tullut Moskovassa sijaitseva Skolkovon teknologiakeskus, jonka kehittämiseen on valunut satoja ja taas satoja miljoonia euroja.

Yhtä kaikki valtion tuella on saatu aikaan myös edistystä.

Venäjän matematiikan taso on kääntynyt taas nousuun, uskoo professori Pavel Kolesnikov.

Hän kertoo valtion uusista ohjelmista matemaattisten aineiden tukemiseksi. Kolesnikovin mukaan Neuvostoliiton hajoaminen ei muutenkaan murskannut kaikkea osaamista, vaan Venäjä pystyi säilyttämään paljon aiemmasta tasostaan.

Matematiikan vankkaa asemaa kuvaa se, että monissa venäläisissä yliopistoissa on erittäin laaja mekaanis-matemaattinen tiedekunta. Novosibirskissä se on tiedekunnista suurin ja siihen kuuluu 19 eri laitosta. Laitos, jossa Nikita Prohošin opiskelee, on omistettu geofysiikan matemaattisten menetelmien tutkimiselle.

Ongelmia kuitenkin on, ja ne tuntuvat myös Novosibirskissa.

Yliopisto-opinnot aloittavien opiskelijoiden taso vaihtelee jyrkästi, mistä Kolesnikov syyttää perusopetuksen vaihtelevaa laatua. Kaikki eivät ole perustiedoiltaan yhtä hyviä kuin Nikita Prohošin, jota myös Kolesnikov on opettanut tämän ensimmäisenä vuotena. Hän antoi Prohošinille korkeimman arvosanan algebran suullisesta tentistä.

Vielä enemmän vaikeuksia tuo motivaation puute. Tämä johtuu professorin mukaan siitä, että aloituspaikkoja on liikaa, eikä pienissä ikäluokissa riitä tarpeeksi aidosti matematiikasta kiinnostuneita opiskelijoita.

Kun puhe kääntyy matematiikan perustasoon Suomessa, Kolesnikov alkaa hymyillä.

Hän on tutustunut etukäteen pitkän matematiikan oppimäärään suomalaisessa lukiossa. Se muistuttaa ainakin paperilla venäläisen opetuksen vaatimustasoa ennen korkeakouluopintoja. Professorin mukaan suomalaisen opetussuunnitelman perusteet osaavalla opiskelijalla olisi kaikki valmiudet menestyä myös Novosibirskin yliopistossa.

Yksi seikka kuitenkin häiritsee Kolesnikovia suomalaisessa opetussuunnitelmassa: matemaattinen todistaminen on nostettu erilliseksi lukiokurssiksi.

– Matematiikkahan on yhtä kuin todistaminen. Meillä on onneksi säilynyt vanha neuvostoliittolainen järjestelmä, jonka mukaan kaikki mistä kerrotaan myös todistetaan, Kolesnikov huomauttaa.

Vaikka professori puolustaa neuvostoliittolaista tapaa opettaa matematiikkaa, hän yllyttää avoimesti opiskelijoitaan hakemaan oppia myös ulkomailta. Hän on ollut itsekin tutkimus- ja opetustehtävissä Etelä-Koreassa ja Kaliforniassa.

Kolesnikovin mukaan kaikki eivät yliopistolla suhtaudu oppilaiden haluun lähteä ulkomaille yhtä ennakkoluulottomasti, ja jotkut professorit ovat jopa erittäin kielteisiä.

Venäläisen tiedeyhteisön suhteet ulkomaailmaan ovat puhuttaneet viime aikoina maassa laajemminkin. Elokuussa tuli julki maan opetusministeriön tiukennettu ohjeistus, joka koskee venäläistutkijoiden kontakteja ulkomaisiin kollegoihin. Ministeriön mukaan tieteentekijöiden tulisi muun muassa ilmoittaa suunnitelluista tapaamisista organisaatiolleen viittä päivää aiemmin.

Ulkomaisia tutkijoita ei saa tavata edes vapaa-ajalla ilman johdon lupaa.

Uusi ohjeistus on herättänyt hämmennystä. Venäjän tiedeakatemian mielestä rajoitukset eristävät ja lamaannuttavat venäläistä tiedettä ja ohjeistusta pitäisi tarkastella uudestaan.

Lokakuisena perjantai-iltapäivänä viimeiseltä luennolta poistunut Nikita Prohošin unelmoi ulkomailla opiskelusta.

Prohošinin haave on päästä kaksoismaisteriohjelmaan, jossa toinen osa suoritetaan Novosibirskissä ja toinen Pariisissa sijaitsevassa École polytechnique -korkeakoulussa. Se tunnetaan yhtenä Ranskan arvostetuimmista oppilaitoksista - ja myös vaikeista pääsykokeistaan.

Hän on varannut viikonlopun valmistautumiselle pian koittavaan pääsykokeeseen, vaikka Etelä-Siperiaa hemmottelevat loppusyksyn viimeiset lämpimät ilmat.

Prohošin uskoo mahdollisuuksiinsa.

– Se on suunnitelma, jota mietin jo silloin, kun pääsin yliopistoon. Niihin aikoihin kaikki tuntui kaukaiselta, mutta nyt se on jo melkein todellisuutta, hän sanoo.

Jos haave toteutuu, opiskelua Pariisissa helpottaa jo ennestään hyvä ranskan kielen taito. Maa on jo muutenkin tuttu. Prohošin teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa Ranskaan, kun hän osallistui siellä 16-vuotiaana teatteriryhmänsä kanssa festivaaleille.

Prohošin uskoo, että kokemus huipputason eurooppalaisesta korkeakoulusta kasvattaisi häntä paljon niin ammatillisesti kuin ylipäätään ihmisenä.

Toisaalta hän kertoo pitävänsä tärkeänä oman yliopiston ja kotimaan tieteen kehittämistä. Nosteessa oleva Akademgorodok tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia nuorelle tutkijalle.

Nikita Prohošin tahtoo edetä askel kerrallaan, eikä tulevaisuudesta koskaan tiedä. Mutta ainakin tällä hetkellä paluu maisteriohjelman jälkeen tutkijaksi kotiin Novosibirskiin tuntuu hyvältä ajatukselta.

– Se on yksi todennäköisimmistä vaihtoehdoista, Prohošin sanoo.

– Siideriä tai olutta ei ole näkynyt, vaan aina kirkkaita, 16-vuotias tamperelaisnuori kertoo.

Kaveriporukka ympärillä ostoskeskuksen käytävällä nyökyttelee.

– Kun liian nuoret saavat ostettua mitä vain ja menevät ihan sekaisin, onhan se väärin, toinen nuori kertoo

Nuoret ostavat nyt alkoholia ja tupakkaa Snapchatista. Nuorten itsensä mukaan somen viinanmyynti ei ole enää outoa tai uutta, vaan niin tavallista, ettei viinatarjontaa osaa edes ihmetellä. Myyjät ovat usein toisia nuoria tai nuoria aikuisia. Viina on yleensä virolaista.

Nuorten mukaan viinanmyynti Snapchatissa on yleistynyt nopeasti, ja viimeisen vuoden aikana alkoholimainoksia on alkanut ilmestyä sosiaalisen median julkaisuvirtaan säännöllisesti. Etenkin viikonlopun kynnyksellä Snapchat alkaa täyttyä erilaisilla tarjouksilla.

Ylen haastattelemista nuorista suurin osa ei itse juo. Silti heidänkin somensa vilisee myyntitarjouksia tuttujen tai tutun tuttujen kautta.

Yle haastatteli sovituissa tapaamisissa sekä kaduilla ja ostoskeskuksissa 12:ta tamperelaista ja helsinkiläistä 15–20-vuotiasta nuorta. Koska jutun aihe on arka, julkaisemme nuorten haastattelut poikkeuksellisesti nimettöminä.

Snapchat-myynnin kaava on usein samanlainen. Myyjät laittavat vaikkapa tietyn vodkatuotteen esille hintoineen. Sitten sovitaan kaupoista ja hausta yksityisviestillä. Yksi myynti-ilmoitus voi olla esillä samalla kertaa esimerkiksi sadoille Snapchat-käyttäjille.

Snapchatissa julkaisut näkyvät vain hetken tai enintään vuorokauden. Sitten ne katoavat. Juuri tähän perustuu se, että Snapchatissa on helppoa myydä jäämättä kiinni.

– Jos jotain tahtoo, sille löytää aina Snapchatin kautta myyjän tai vähintään jonkun, joka hakee tuotteen alaikäiselle kaupasta, 16-vuotias tyttö kertoo.

– Riskinä tietysti on, mitä vieraalta ostettu pullo oikeasti sisältää, hän lisää.

Rahat viedään, mutta mitään ei saa

Riskinä kaupoissa nuorten mukaan on myös se, että hakutilanteessa myyjä ei välttämättä odotakaan ostajaa viinapullojen kanssa, vaan vie vain rahat. Ja koska nuori on laittomilla ostoksilla, asiasta ei kerrota aikuisille.

Myynti voi olla ammattimaista ja kysyntä varmistaa tuoton. Se perinteinen hakupalkka voidaan ottaa jo tuotteen hinnasta. Ammattimaiseen myyntiin viittaa myös se, että nuorille kaupataan varsinkin Virosta tuotua viinaa. Useissa mainoksissa vodkaa myydään 15 eurolla.

Nuoret tietävät myyjiä, jotka käyvät kauppaa hyvinkin nuorten lasten kanssa. Etenkin nuuska tuntuu kiinnostavan jo alakouluikäisiä.

– Tiedän tyyppejä, joilta 11–12-vuotiaat ovat ostaneet nuuskaa. Ehkä näin pieniä pitäisikin vähän huijata, oppisivat vähän varomaan, yksi nuorista kertoo.

On ihan paskapuhetta, että nuoret eivät enää juo. 17-vuotias nuori

Suurin osa Ylen jututtamista nuorista vierastaa somemyyntiä, koska sääntöjä ei ole. Toisaalta aina joku toinen nuori Snapchatissa voi tietää myyjän jotain kautta.

– Jos viinaan vaikka sekoitettaisiin myrkyllistä ainetta, myyjä olisi helpompi saada kiinni kuin joku kadulta löydetty tyyppi, 15-vuotias nuori miettii.

Julkisuudessa ja tutkimuksissa kerrotaan usein, että nuoret eivät enää juo yhtä humalahakuisesti kuin ennen. Miten Snapchatin yleistyvä viinanmyynti sopii tähän?

– On ihan paskapuhetta, että nuoret eivät enää juo. Tai jos he eivät juo, ollaan jo siirrytty kovempiin aineisiin, 17-vuotias helsinkiläisnainen kertoo.

Hänen mukaansa etenkin pääkaupunkiseudulla kaupitellaan Snapchatin kautta myös kovia huumeita. Nainen näyttää puhelimestaan Snapchat-julkaisun, jossa myydään ekstaasia.

– Myös myyjinä toimii aivan liian nuoria tyyppejä, lähes lapsia. Kyllä tämä on asia, josta kannattaa huolestua, hän toteaa.

Päihteiden saaminen on pelottavan helppoa. 16-vuotias nuori

Nuorisoryhmä istuu sohvilla ja selaa puhelimestaan myynti-ilmoituksia. 18-vuotias nuori nainen kertoo, että myös kannabismyynti on alkanut yleistyä Snapchatin puolella. Nuorten mukaan hinta on usein 20 euroa grammalta. Kannabis on siis halpaa ja sitä on usein ja paljon tarjolla.

– Tästä on tullut meille uusi normi. Kyllähän sitä miettii, mihin se johtaa. Kun hyvin nuorten some vilisee pilveä ja viinaa, siitä tulee liian tavallista. Että miksi minä en ostaisi, kun se kuitenkin on niin perusjuttu, hän miettii.

Nuorten mukaan on erittäin outoa, etteivät vanhemmat tiedä ilmiöstä, vaikka se on nuorille jo arkipäivää.

– Uskomatonta, että aikuiset eivät tiedä tästä. Ne ajattelevat, että ei meidän kullannuppu, mutta kyllä, kaikille on tarjolla kaikkea.

Nämä nuoret toivoisivat, että vanhemmat ja opettajat tietäisivät, mitä alaikäisten arjessa tapahtuu.

– Päihteiden saaminen on pelottavan helppoa. Kyllä vanhempien pitäisi siitä tietää. Jo siinä on riskinsä, millaisiin piireihin voi päätyä, kun kaupanteossa tutustuu tietynlaisiin porukoihin, 16-vuotias tyttö toteaa.

Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijä Jenni Vadén tekee työtä alaikäisten rikoksentekijöiden parissa. Hänelle somemyynti on nuorten puheista ja rikosilmoituksista tuttua.

Aiemmin nuoren piti tuntea joku löytääkseen huumeita tai laillisia päihteitä.

– Nyt ei tarvitse kuin avata puhelin, Vadén toteaa.

Ilmiö on tuttu myös pääkaupunkiseudun nuorisotyöntekijöille.

– Snapchatin myyntitarjouksia näkyy nykyisin entistä enemmän myös pääkaupunkiseudulla eli kyllä se näyttäisi yleistyvän, projektityöntekijä Sauli Taipale Nuorisotyö raiteilla -hankkeesta kertoo.

Verkkokauppaa mahdoton valvoa

Poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta kertoo, että poliisin on vaikea valvoa sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa alkoholikauppaa.

Snapchatissa kauppaa tehdään usein yksityisillä tileillä, eikä ulkopuolinen voi nähdä, mitä yksityisprofiilissa tai -viesteissä tapahtuu.

Hänen mukaansa poliisilla ei ole juuri Snapchat-myynnistä ja -mainonnasta tarkkaa tietoa, vaan poliisin resurssit kuluvat laajemmin esimerkiksi anonyymin verkon huumekaupan kitkemiseen.

– Sen me tiedämme, että nuoret eivät enää pörrää Alkon ympärillä etsimässä hakijaa, vaan kaiken saa verkosta jollakin tapaa, Heikkinen vahvistaa.

Myöskään Sisä-Suomen poliisilla ei ole antaa tarkkoja tietoja Snapchatin viinanmyynnistä. Sisä-Suomen poliisin rikoskomisario Arto Partanen kertoo, että jo hyvin nuoret ostavat ja myyvät jo kovia huumeita pimeän verkon puolella.

– Verkko on kuin karkkikauppa huumeiden osalta. Miksei sitten alkoholinkin, Partanen toteaa.

Lue lisää:

Nuorten pitkään jatkunut raitistuminen pysähtyi – humalaan juodaan kavereiden kanssa ja koska “se tuntuu kivalta päässä”

Näin otat Snapchatin haltuun – tai ainakin tiedät mitä lapsesi snäppäilee

Yle tutki: Kännykkäsovelluksen avulla myydään kovia huumeita – nettikauppaa käyvät myös alaikäiset

Siistiin tummaan pukuun pukeutunut hieman alle nelikymppinen mies kävelee huoneeseen rauhallisin ja vakain askelin. Vihertävät silmät katsovat lämpimästi kohti, kun mies tulee lähelle ja kättelee tervehdykseksi.

– Hei, minä olen Juhani.

Juhani on tullut Helsingin Sexhibition -erotiikkamessuille Tampereelta. Hän on luvannut kertoa ajatuksiaan nautinnosta ja seksistä. Niissä Juhani on asiantuntija, sillä päivätyönsä lisäksi hän tarjoaa maksua vastaan seuralais- ja seksipalveluja naisille ja pareille. Hän kuvailee palvelujaan asiakkaan päänsisäisen maailman kutitteluna.

– He kaikki tulevat hakemaan kohtaamista. Sitä, että joku näkee heidät juuri sellaisena kuin he ovat. Hetkeä, jolloin heidän ei tarvitse feikata mitään.

Aito kohdatuksi ja nähdyksi tuleminen on Juhanin kokemusten mukaan tärkeää kaikenlaisille ihmisille, myös sosiaalisesti lahjakkaille. Hän kutsuu blogissaan tätä tarvetta huomiotyhjiöksi. Kun tyhjiö on saanut täytettä, on ihminen valmiimpi etsimään seksuaalista nautintoa. Se puolestaan voi olla melkein mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

– Nautinto voi olla kaikkea kumisaappaista varpaanvälien hipsutukseen tai johonkin tuoksuun tai ruokaan. Nautintoja on monentyyppisiä, ja ne sulautuvat toisiinsa.

Hyvä seksi lisää hyvinvointia

Miksi nautintoa sitten kannattaa opetella ja eri keinoin tavoitella? Yksinkertaisesti siksi, että se on paitsi hauskaa myös terveellistä. Seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa pohtii asiakkaiden kanssa nautintoa harva se päivä. Hän työskentelee paljon muun muassa orgasmivaikeuksista kärsivien naisten kanssa.

– Kehollinen nautinto on ihan elintärkeää ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Voidaan lähteä ihan aistinautinnoista, kaikesta mikä juuri sinusta tuntuu hyvältä, mikä hellii tai jyskyttää jossain sopivassa kohdassa.

Meistä jokaisen seksuaalisuus ja nautinto ovat erilaisia. Ei ole kahta ihmistä, jotka pitäisivät täysin samoista asioita. Juhani suhtautuu kohtaamiinsa uusiin ihmisiin tutkimusmatkailijan uteliaisuudella.

Jokaisen asiakkaan kanssa täytyy lähteä liikkeelle melkein nollasta. Silloin nautinnon tavoittelu alkaa puhumalla.

– Joku voi kertoa, että tykkää käsivarren hivelystä. Silloin aloitan siitä ja kuuntelen miten hän reagoi. Vähitellen sitten teen jotain muuta. Lähdetään jostain kauhean viattomasta liikkeelle ja päädytään vaikka minne, Juhani kuvailee.

Kosketus ja läheisyys rentouttavat, ja panevat mielihyvähormonit hyrräämään, mikä puolestaan saattaa jopa parantaa vastustuskykyä. Niinpä myös Maailman seksuaaliterveysjärjestö vaatii nautinnon nostamista näkyvämmin esiin lainsäädännössä, terveydenhoidossa ja seksuaalikasvatuksessa (järjestön julistus englanniksi). Järjestö muistuttaa, että nautinnollinen ja turvallinen seksielämä on jokaisen ihmisen perusoikeus.

Suomessa on viime vuosina pikku hiljaa alettu puhua enemmän nautinnosta, mutta enemmänkin siitä saisi puhua, arvioi Veera Uusoksa.

– Seksuaalikasvatuksessa voi miettiä, haluanko että lapseni nauttii seksistä vai haluanko että hän pelkää seksiä. Turvallisuus ja nautinto eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan me voimme heittäytyä nautintoon turvallisesti, Uusoksa painottaa.

Irti häpeästä, kohti nautinnon iloa

Seksiin liittyy yhä paljon häpeää. Häpeä voi kohdistua omaan kokemattomuuteen, ulkonäköön tai kummalliselta tuntuviin haluihin ja fantasioihin. Juhanin mukaan seksuaalinen hyvinvointi on meillä myös aliarvostettua.

– Luulen, että se johtuu yhteiskunnan nuivasta suhtautumisesta seksiin ja seksuaalisuuteen. Ajatellaan, että seksi on jotenkin likaista ja piilotettavaa ja tuhmaa.

Hän arvioi, että melkein kaikki ihmiset häpeilevät tai nolostelevat jotain omassa seksuaalisuudessaan. Joku on saattanut piilotella omia halujaan vuosikausien ajan.

Juhani kertoo nähneensä paljon tilanteita, joissa ihminen löytää ensimmäistä kertaa jonkin pienen asian, josta pitää tai ottaa pienen askeleen kohti aitoa itsensä ilmaisua. Nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen on kaikille tärkeää, mutta erityisen merkityksellistä se voi olla niille, jotka ovat tavalla tai toisella piilotelleet jotain puolta itsestään.

– Voi olla elämää muuttava kokemus saada yksi kipinä sen ymmärtämiseen, että itselle tärkeä asia on ok ja sitä voi toteuttaa. Minulle on kuin valmentajan tähtihetki nähdä kun ihminen herää ja puhkeaa kukkaan.

Sooloseksi opettaa nautintoa turvallisesti

Seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa painottaa, että omaan nautintoon tutustumisen ei tarvitse heti tarkoittaa seksitekoja. Rentoutuminen, mietiskely ja kehon helliminen antavat hyvää tietoa siitä, mistä se pitää.

Kun alkaa olla valmis seksuaalisiin tekoihin, on aika rakastella itseään. Uusoksa kutsuu itseään suureksi itsetyydytyksen kannattajaksi.

– Itsensä kanssa seksin harrastaminen ja harjoittaminen kaikkein turvallisinta. Siinä voi tehdä täsmälleen mitä haluaa ja olla välittämättä muista.

Myös Juhani pitää itsetyydytystä tärkeänä osana jokaisen ihmisen omaan seksuaalisuuteen tutustumista. Kumppanin tai kumppanien kanssa seksiä harjoitettaessa Juhani kannustaa unohtamaan tiettyyn päämäärään tähtäämisen ja keskittymään yhteiseen nautinnolliseen matkaan.

Hänen tärkein toiveensa kuitenkin on, että muistaisimme antaa huomiota sekä itsellemme että kumppanillemme. Laitetaan siis se kännykkä syrjään ja kosketetaan toisiamme. Täytetään sitä kaikissa meissä asuvaa huomiotyhjiötä.

Lue myös:

Rikasta seksielämää voi viettää myös tietokoneruudun ääressä – Uudenlainen ihmissuhdeterapia heittää häpeän nurkkaan

Avustaja Jannina Tallberg on vieressä, kun Miika ja Raila Riikonen harrastavat seksiä: "Pystyn sulkemaan itseni pois siitä tilanteesta"

Rikollisjoukkioiden Ruotsissa jatkuvasti tekemät räjähdeiskut ovat täysin poikkeuksellisia Euroopan ja jopa maailman mittakaavassa, arvioi kriminologi Amir Rostami sanomalehti Dagens Nyheterissä.

Ruotsissa on tehty tänä vuonna jo 102 räjähdeiskua, joita tutkimaan on hälytetty poliisin räjähderikoksiin erikoistunut ryhmä. Viime vuonna vastaavana aikana räjähdyksiä oli 39.

Lähes kolmannes räjähdyksistä on sattunut Etelä-Ruotsin Malmössa. Tukholmassa niitä on ollut 19 ja Göteborgissa 13.

Rostamin mukaan vastaavaa määrää räjähdeiskuja ei tehdä missään toisessa rikkaassa maassa, jossa ei käydä sotaa tai jossa ei kärsitä vuosia jatkuneesta terrorismista.

– Löytääkseen vastaavaa pitää etsiä sota-alueita tai maita, joilla on pitkä terrorismihistoria, kriminologi Amir Rostami sanoo haastattelussa.

Taustalla rikollisjengien taistelu

Rostamin mukaan tarkkaa tilastovertailua Ruotsin ja muiden Länsi-Euroopan maiden välillä on vaikea edes tehdä, sillä muiden maiden tilastoihin kirjautuu niin vähän vastaavia rikoksia.

– Olen ollut yhteydessä lukuisiin poliisiviranomaisiin sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa, eikä missään niistä tunnisteta samanlaista kehityskulkua kuin meillä Ruotsissa, Rostami kertoo.

Tutkijoiden on vaikea löytää selitystä sille, miksi räjähdeiskuja tehdään Ruotsissa, muttei muissa vastaavan väestöpohjan ja sosiaaliset olosuhteet omaavissa maissa. Rostami näkee rikollisjengien väkivallan käytössä 15 vuotta jatkuneen kierteen, jossa keinot ovat koko ajan koventuneet.

– Ensin ammuttiin laukauksia jalkaan ja takapuoleen, sitten ryhdyttiin ampumaan toisia, sitten laukausten määrä lisääntyi, tehtiin suoranaisia teloituksia ja häpäistiin uhreja. Nyt on todella paljon räjähdyksiä, Rostami piirtää väkivallan kierteen punaisen langan.

Rikollisjengeillä, joiden jäsenillä on usein maahanmuuttajatausta, on lukuisia aktiivisia konflikteja eri puolilla Ruotsia. Konfliktien taustalla voi olla niin taistelu huumekaupan reviireistä kuin ihmissuhteetkin.

Toistaiseksi räjähdeiskut ovat aiheuttaneet enimmäkseen aineellista vahinkoa. Tosin syyskuussa Etelä-Ruotsin Lundissa tehdyssä räjäytyksessä haavoittui vakavasti yksi ohikulkija.

Lisää aiheesta:

Malmössa tapahtui kaksi räjähdystä

Ruotsissa levoton yö ja aamu – alamaailman mies ammuttu, kahdessa paikassa räjähti

Yksi kuva näyttää karusti, miten suomalaiset eroavat ruotsalaisista rikoksissa – "Ovat tavattoman onnekkaita saamaan Alkon arvonnassa rähinäviinapullon"

"Sinä pelastit elämäni."

Tällaisia viestejä Anni Saastamoinen, 33, saattaa saada ventovierailta.

– Onhan se hämmentävää. Minä pieni hiiri muka pelastan jonkun elämän! Ihania tällaiset kommentit ovat, mutta nöyräksi ne vetävät.

Parin viikon ajan Saastamoiselle on tullut myös erilaisia kommentteja. Niissä ihastellaan häneen hauskuuttaan ja humoristisia havaintojaan. Niiden syy on tuore romaani Sirkka, joka on herättänyt lukijoissa liikuttavaa samastumista.

"Bongailen Sirkkaa vähän kaikista. Itsestänikin"

Tunnetuksi Anni Saastamoinen tuli kuitenkin pari vuotta sitten, kun hän julkaisi Depressiopäiväkirjat. Siinä Saastamoinen kuvaa omaa masennustaan. Hän halusi kertoa, miltä tuntuu, kun on niin pohjalla, ettei pysty viemään edes roskia ulos ja hengittäminenkin tuntuu työläältä.

"Mikään ei tunnu miltään. Kaikki on pelkkää harmaata, mitätöntä paskaa ja jokainen ihmiskontakti, jonka joutuu kohtaamaan – olipa se sitten rakkain ystävä, naapuri rapussa, tai kaupan kassa – on vastenmielisintä ja ahdistavinta, mitä saattaa ajatella."

Kirja ja siitä syntynyt podcast ovat henkilökohtaista ja vimmaista tekstiä. Kirosanat alleviivaavat pahaa oloa. Saastamoinen halusi kirjoittaa juuri siitä, miltä tuntui. Hän oli ärsyyntynyt median tapaan käsitellä masennusta sankaritarinoiden kautta.

– Vielä muutama vuosi sitten masennuksesta kirjoitettiin lähinnä selviytymistarinoiden kautta. Sellaisten juttujen lukeminen on turhauttavaa, kun itsellä on sellainen olo ettei selviä mistään.

Saastamoinen on saanut paljon palautetta siitä, miten osuvasti hän kuvaa masennusta. Hän on ahkera twiittaaja ja yhä edelleen hän saa Twitterissä kommentteja "juuri tuollaiselta minustakin tuntuu".

On helpompi sanoa, että reisiluu on poikki kuin puhua mielenterveydestä

Masennuksesta ei ole helppo puhua, saati kirjoittaa. Miten kuvata sellaista, mitä ei itsekään ymmärrä? Siksi Saastamoinenkaan ei kertonut masennuksestaan juuri kenellekään. Oli paljon helpompi vastata, että "ihan kivasti menee" kuin ryhtyä kertomaan, miten jokainen päivä on selviytymistä ja miten kaikki kohtaamiset pelottavat.

– Mielenterveysongelmiin liittyy edelleen valtava häpeä. On paljon helpompaa sanoa, että voi, reisiluuni on poikki kuin, että mieleni on rikki.

Ei Saastamoinenkaan heti halunnut myöntää olevansa sairas. Oireet alkoivat lokakuussa 2014, mutta hän uskotteli pitkään, että tämä on vain tällaista syysmasennusta.

Mutta meni aikaa ja olo vain paheni. Lopulta puoliso pakotti myöntämään, ettei ole normaalia itkeä jatkuvasti ilman selkeää syytä tai pelätä asunnosta poistumista.

– Hän sanoi, että nyt sun on haettava apua.

Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Koska pää ei ole halki, on sairaus jollain tavalla todistettava. Se vaatii useita käyntejä lääkärillä ja psykiatrisella sairaanhoitajalla. Hoitoon pääsemisen eteen joutuu tekemään sellaisia ponnisteluja, jotka olisivat työläitä terveille ja reippaillekin, saati sitten masentuneelle, joka ei pysty poistumaan kotoaan.

Hoitoon ei päässut heti, joten Saastamoisellekin suositeltiin ensi alkuun mielenhallintaryhmää ja kirjoja luettavaksi.

– Se on aika iso keskisormi siinä tilanteessa, kun miettii vain jäänkö kotiin makaamaan vai menenkö bussin alle.

Mielenterveysongelmien hoidosta ja hoitoon pääsyn vaikeudesta on puhuttu vuosikausia. Yhä edelleen saamme lukea, miten pitkiä jonoja hoitoon pääsemisessä on ja miten kuormitettu järjestelmä on.

– On outoa, ettei asia tunnu muuttuvan. Ymmärrän kyllä, että koneistoa on vaikea kääntää, mutta pitkittyminen aiheuttaa vain turhia sairauspoissaoloja. Ja sitähän yhteiskunta ei toivo.

Ruuhkautuminen ei ole mikään ihme. Noin joka viides suomalainen kärsii jossain vaiheessa elämäänsä masennuksesta. Se on yksi yleisimmistä syistä työkyvyttömyyseläkkeeseen. Masennuksesta on muutamassa vuosikymmenessä tullut suomalaisten kansantauti.

– Ja miten paljon on niitä, jotka ovat tilastojen ulkopuolella? Ihmisellä on taipumus vain yrittää selviytyä.

Masennus on ankeuttajan suudelma

Vaikka masennuksesta nykyään puhutaan paljon, liittyy siihen edelleen harhakuvia. Saastamoinen törmää yhä käsityksiin, joissa masentuneet ovat epäsiistejä mörököllejä.

– Ihmisten on välillä vaikea käsittää, että masentunut voi käydä töissä ja nauraa. Paha olo ei näy aina ulospäin.

Myös Saastamoinen on saanut kohdata paljon hämmästelyä. "Masentunut, sinä? Ei olisi uskonut!"

Ei niin, sillä Saastamoinen on reipas, puhelias ja eläväisen oloinen ihminen. Sellainen jolta hommat hoituvat.

– Olen tottunut tekemään paljon. Siksi masennus iskikin juuri silloin, kun elämässä oli kaikki peruspilarit kunnossa.

Oli työ, puoliso, asunto, ystäviä, kiinnostavia harrastuksia. Kaikki hyvin siis. Jostain syystä juuri silloin mielen sopukoista alkoi puskea mörköjä.

– Ihmismieli on niin kummallinen. Se pystyy suojelemaan itseään. Romahdin vasta sitten, kun elämä oli turvallista ja tasaista.

Saastamoinen kuvaa masennusta osuvasti Harry Potter -kirjoista tutuilla ankeuttajilla. Jos ankeuttaja pääsee suutelemaan, elämästä häviää kaikki ilo ja lopuksi jäljelle jää vain ihmistä muistuttava kuori.

– Kuuntelen parhaillaan Pottereita Vesa Vierikon lukemina äänikirjoina. Ne ovat loistavia. Luin niitä nuorempana, mutta en silloin tajunnut tietenkään, että ankeuttajat kuvastavat juuri masennusta. Käsittääkseni J.K. Rowling on puhunut niistä myös masennuksen vertauskuvina.

Kiusaaminen jätti pelon hylätyksi tulemisesta

Käytyään terapiassa ja puhuttuaan ihmisten kanssa Saastamoinen on tajunnut, mistä masennus hänen kohdallaan juontaa. Se oli tehnyt tuloaan jo kauan.

Masennus sai Saastamoisen huomaamaan, miten vihainen ja angstinen ihminen hän oli ollut. Lähes koko ikänsä.

Kovan suojakuoren alle oli ollut helppo kätkeytyä. Kukaan ei huomannut, miten Saastamoinen pelkäsi. Hän pelkäsi hylätyksi tulemista.

Luihin ja ytimiin tarttunut pelko oli alkanut jo ala-asteella. Pohjois-Savossa Keiteleellä kasvanut Saastamoinen kävi pientä kyläkoulua. Oppilaita oli vain muutamia kymmeniä. Kuulostaa idylliseltä, mutta sitä koulunkäynti ei ollut. Heti ensimmäisten luokkien jälkeen alkoi ulkopuolelle jättäminen.

– Muut päättivät olla puhumatta minulle mitään. Jos oltiin polttopalloa, kaikki polttivat minua.

Saastamoinen yritti puhua asiasta opettajalle, mutta opettajan mukaan se oli ihan normaalia, kouluelämään kuuluvaa.

– Silloin sitä oli aika yksin. Mietin, että tällaistako loppuelämä tulee olemaan.

Kiusaaminen jatkui nimittelyllä. "Tum, tum, tankki saapuu." Sitä kesti aina lukioikään saakka. Silloin Saastamoinen alkoi saada oikeita ystäviä. Silti epäilys kaiversi jatkuvasti. Ehkä nämäkin hylkäävät.

– Kiusaamisesta jäi jatkuva epäilys kaikkiin ihmissuhteisiin. Koko ajan ajatteli, että haluaako nuo oikeasti olla mun kanssa.

Saastamoinen verhosi epävarmuutensa ja pelkonsa vihaan. Hän esitti kovaa ja vaikeasti lähestyttävää. Sillä tavoin pystyi suojautumaan.

– Olin itse itselleni ilkeä. Ihan vain siksi, etteivät muut pysty loukkaamaan pahemmin. Selviytymistaktiikkani oli, että teen itsestäni vitsin ennen kuin muut ehtivät.

Saastamoinen piti rooliaan yllä kauan, koska halusi suojella itseään. Hän teki kaikkensa, ettei tarvitsisi ajatella, miten pahalta tuntuu. Vasta masennus hajotti vihaisen kuoren.

– Nyt kun olen jutellut vanhojen lukioaikaisten ystävieni kanssa, he ovat sanoneet, että olin tosi pelottava silloin ennen.

Saastamoinen penää kotien vastuuta kiusaamisen estämisessä. Hänen mukaansa kotikasvatuksessa on mennyt jokin pahasti pieleen, jos erilaisuuden sietäminen on näin huonolla tolalla. Kiusaamisen saattaa laukaista hyvinkin pieni asia.

– Ei koulussa pystytä kasvattamaan lapsia "uudelleen". Kyllä sen pitää lähteä kotoa.

Sirkka arvostaa arkea ja etsii possessiivisuffiksivirheitä

Nykyään Saastamoinen uskaltaa olla herkkä ja haavoittuvainen. Terapiaistunnot opettivat tunnistamaan pinttyneitä käyttäytymismalleja. Enää Saastamoinen ei tarvitse terapiaa tai mielialalääkkeitä.

– Olen malliesimerkki paranemisesta, hän nauraa itseironisesti.

Hän tietää, ettei masennusta noin vain voiteta. Se saattaa uusia, jos ei pidä varaansa. Sen kanssa on osattava elää. Siksi Saastamoinen nykyään tarkkailee itseään ja ennen kaikkea jaksamisensa rajoja.

Etenkin tänä vuonna rajoja on ollut pakko vetää. Saastamoinen on Iltalehden uutistoimittaja. Vuorotyönsä ohella hän on kirjoittanut ensimmäisen romaaninsa. Melkoinen saavutus kenelle tahansa.

– Se on vaatinut aika monta hiljaista koti-iltaa vastapainoksi.

Jos Depressiopäiväkirjat oli vihaista, vimmaista tykitystä masennuksesta, on Sirkka toista maata.

Romaanin päähenkilö on hillityn hallittu järjestyksen ystävä. Sirkkaa hermostuttaa narikassa sikin sokin olevat henkarit. Ne on oikaistava. Sirkan huveihin kuuluu possessiivisuffiksivirheiden etsiminen kaupan ilmoitustaululta sekä oluen (vain yhden) juonti viherkasveja kastellessa.

Saastamoinen ei osaa vastata, mistä moinen Sirkka-hahmo hänen mieleensä tupsahti. Hän tuntee montaa Sirkkaa, mutta ei ketään hahmonsa kaltaista.

– Siinä on poimintoja monista ihmisistä, joita olen joskus tavannut, muun muassa itsestäni.

Ainakin yksi yhdistävä tekijä löytyy. Saastamoinenkin rakastaa viherkasveja. Hänellä on niitä kotonaan paljon. Puoliso ei enää katso hyvällä kodin muuttumista viidakoksi, joten Saastamoinen joutuu tuomaan salaa kotiin pistokkaita.

Päätoiminen kirjailijan työ ei ainakaan vielä houkuttele Saastamoista. Hän nauttii toimittajan työstä aivan liikaa hylätäkseen sen. Nyt kun Saastamoisella on taas energiaa ja elämäniloa, hän aikoo tehdä töitä ja pitää kirjoittamisen hauskana harrastuksena.

– Onhan se ihmeellistä, että on tässä ja päässyt pois siitä tyhjyydestä, missä jonkin aikaa olin.

Täältä voit kuunnella Depressiopäiväkirjat podcastia (Yle Areena)

Kun keskustassa käytiin puheenjohtajakamppailua alkusyksystä, pidettiin elinkeinoministeri Katri Kulmunia puolustusministeri Antti Kaikkosta ”vasemmistolaisempana” vaihtoehtona puoluejohtajaksi.

Analyysit punamultaisesta Kulmunista ja keskustan käänteestä vasempaan ovatkin olleet varsin suosittuja toimittajien ja politiikan kommentaattoreiden keskuudessa. Niitä on hellitty myös Kulmunin valinnan jälkeen.

”Kulmunin valitsemalla keskustalaiset ilmaisevat tahtoa muuttaa puoluettaan keskustavasemmistolaiseksi”, kirjoittavat esimerkiksi Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi tuoreessa kirjassaan Antti Rinne – Koko tarina (Into, 2019).

”Politiikka ottaa pari piirua vasemmalle”, kirjoitti puolestaan Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki ja nimesi Kulmunin johtaman puolueen ”pehmokeskustaksi”.

Kun Kulmunin johtajataipaleen ensimmäisiä askelia katsoo, piirtyy aivan toisenlainen kuva. Kulmuni vaalii ulostuloissaan edeltäjänsä Juha Sipilän linjaa – ja se saattaa aiheutta hallituksen sisällä vielä kovaa vääntöä.

Kulmuni itse on myöhemmin kuitannut median kuvailun omasta vasemmistolaisuudestaan toimittajien arvioiksi.

Todisteena Kulmunin vasemmistolaisemmasta linjasta on käytetty esimerkiksi hänen vaalikonevastauksiaan. Iltalehden mukaan Kulmuni ja Kaikkonen olivat Alma Median vaalikoneessa eri mieltä vero- ja finanssipolitiikan linjoista.

Kulmuni oli vastannut, että hänen mielestään esimerkiksi pääomatuloveroa voisi kiristää. Toisaalta Kulmuni ajatteli, ettei valtion velkaantumista pidä vähentää etuuksia leikkaamalla.

Kulmuni itse on myöhemmin kuitannut median kuvailun omasta vasemmistolaisuudestaan toimittajien arvioksi. Viime aikoina hän onkin puhunut mielellään esimerkiksi paikallisen sopimisen edistämisestä. Ylen Politiikkaradion haastattelussa tällä viikolla elinkeinoministeri puolusti edellisen hallituksen politiikkaa ja kilpailukykysopimusta, joka hiertää parhaillaan käynnissä olevalla palkkakierroksella.

Kulmuni on monissa kysymyksissä Juha Sipilän kannoilla.

Keskusta on vaatinut, ettei yrittämisen tai omistamisen verotusta kiristetä. SDP taas on halunnut hallituksen tekevän uusia menolisäyksiä. Kummatkin saavat helpommin haluamansa, jos työllisyystavoitteeseen päästään.

Antti Rinteen (sd.) hallituksen on sanottu nousevan tai kaatuvan työllisyystavoitteensa mukana. 75:n prosentin työllisyystavoite onkin hallituksen koossapitävä liima.

Keskusta on vaatinut, ettei yrittämisen tai omistamisen verotusta kiristetä. SDP taas on halunnut hallituksen tekevän uusia menolisäyksiä. Kummatkin saavat helpommin haluamansa, jos työllisyystavoitteeseen päästään.

Työllisyystavoite on kuitenkin ollut tärkeämpi juuri keskustalaisille. Kun purkuun kaavaillun aktiivimallin vaikutuksia perjantaina esiteltiin, kiirehti valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) jo jonkinlaista ”aktiivimalli 2.0:aa”, ettei 75 jäisi vain tyhjäksi numeroksi.

Moni palkansaajaliikkeen ekonomisti, joita esimerkiksi SDP mielellään kuuntelee, on jo pidempään kritisoinut työllisyysastetta mittarina talouden kehitykselle. Voikin olla, että jos työllisyystavoitetta ei saavuteta tai jos Suomi ei luisu taantumaan, edessä on vielä paitsi kiista tavoitteen pitävyydestä myös siitä, miten taloutta sitten tasapainotetaan.

Silloin joko menolisäyksistä on luovuttava, verotusta kiristettävä tai velanottoa lisättävä.

Demareilla on pitkä vero-ohjelma, jonka toimenpiteistä vain harva on päätynyt Rinteen hallituksen ohjelmaan.

Pääministeripuolue SDP:ssä haluttaisiin todennäköisesti säätää mieluummin verotusta. Demareilla on pitkä vero-ohjelma, jonka toimenpiteistä vain harva on päätynyt Rinteen hallituksen ohjelmaan. Paine saattaa kasvaa. Työministeri Timo Harakka (sd.) pohti Ylen Ykkösaamussa 12. lokakuuta, että listaamattomien yritysten osinkojen verohelpotukseen olisi ehdottomasti puututtava. Asiaa voisi hänen mielestään tarkastella hallituksessa, jos työllisyystavoitteeseen ei päästä.

Keskustalle tämä ei käy. Katri Kulmuni totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että nyt tehdyt menolisäykset perutaan, jos työllisyystavoitteeseen ei päästä. Siis leikataan mieluummin kuin korotetaan veroja.

Vaikka vaalikonevastauksissa Kulmuni oli myönteisempi pääomatulojen verotuksen kiristämiselle, on hän nyt todennut, ettei yritysten tai yrittämisen verotus saa kiristyä. Tämä koskee myös listaamattomien yritysten osinkojen verohuojennusta, hän totesi Politiikkaradion haastattelussa.

Helsingin Sanomien tuore juttu maalaakin kuvan SDP:stä, joka on jäänyt keskustan panttivangiksi omistamisen ja yrittämisen verotukseen liittyvissä kysymyksissä.

Voi olla, että juuri veroista riidellään kiivaimmin, jos työllisyyden kehitys ei vastaa odotettua.

Intian pääkaupunki Delhi peittyi sunnuntaina raskaaseen, myrkylliseen savusumuun. Kaupungin ilmanlaatu on romahtanut heikoimmilleen tänä syksynä.

Delhin ilmanlaatua itsenäisesti mittaavan Yhdysvaltain suurlähetystön mukaan sunnuntaiaamuna myrkyllisiä pienhiukkasia oli kuutiometrissä ilmaa paikoitellen 810.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan turvallinen maksimiarvo on 25 pienhiukkasta kuutiometrillä.

– Saasteet ovat nousseet sietämättömälle tasolle, kirjoitti Delhin pääministeri Arvind Kejriwal viestipalvelu Twitterissä.

Kejriwal vaati Intian keskushallintoa ryhtymään toimiin, jotta tilanne parantuisi.

Delhissä asuu noin 20 miljoonaa ihmistä. Monet asukkaista kärsivät hengitystie- ja silmäoireista ilmansaasteiden vuoksi. Osa delhiläisistä käyttää hengityssuojaimia.

Näkyvyys oli sunnuntaina niin heikko savusumun takia, että osa kaupunkiin saapuvista lennoista oli myöhässä tai ne jouduttiin ohjaamaan toisille lentokentille.

Delhin ilmansaasteet johtuvat muun muassa megakaupungin useista miljoonista ajoneuvoista, rakennustyömaista ja teollisuuden päästöistä.

Vuoden saasteisin aika

Suomen New Delhin suurlähetystön väliaikainen asiainhoitaja Erik af Hällström kertoo Ylelle puhelimitse, että heikon ilmanlaadun huomaa heti, kun astuu ovesta ulos ja hengittää sisään. Hänen mukaansa ilman likaisuuden jopa maistaa.

– Ulkona liikkumista on yritetty vähentää. Ne jotka voivat sen tehdä, yrittävät olla enemmän sisätiloissa, missä on puhtaampi ilma, af Hällström sanoo.

Af Hällströmin mukaan Delhin ilmanlaatu on aina heikoimillaan tähän aikaan vuodesta, koska kaupunkia ympäröivien maakuntien maanviljelijät polttavat näihin aikoihin maatalousjätettä. Lisäksi marraskuun tienoilla on suuria vuosittaisia juhlia, joiden aikaan räjäytellään runsaasti ilotulitteita.

– Kun lämpötilat laskevat, niin ihmiset joilla ei ole lämmitystä, alkavat polttaa mitä tahansa. Se vaikuttaa myös siihen, että ilmanlaatu huononee.

Af Hällström kertoo, että paikalliset viranomaiset ovat pyrkineet vähentämään saasteita muun muassa sallimalla parillisiin ja parittomiin numeroihin päättyvillä rekisterikilvillä varustetuilla autoilla ajamisen vain vuoropäivinä. Lisäksi joitakin rakennustyömaita on suljettu ja rekoilta on ajoittain kielletty pääsy kaupunkiin.

Viime vuonna julkaistun YK:n raportin mukaan neljätoista maailman viidestätoista saastuneimmasta kaupungista sijaitsee Intiassa. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan saasteisiin kuolee miljoona intialaista ennenaikaisesti vuosittain.

Laittomat metsurit tappoivat perjantaina alkuperäiskansaan kuuluvan metsänsuojelijan ja haavoittivat toista Amazonin sademetsässä Brasiliassa, Guajajara-heimon johtajat kertovat.

Luvattomat metsurit olivat järjestäneet metsänsuojelijoille väijytyksen Arariboian suojelualueella Koillis-Brasiliassa sijaitsevassa Maranhaon osavaltiossa. Miehet olivat metsästämässä hyökkäyksen sattuessa.

Iskussa sai surmansa Arariboian suojelualuetta puolustavan ryhmän johtaja Paulo Paulino Guajajara. Hyökkääjät ampuivat häntä päähän. Hänen kumppaninsa haavoittui, mutta onnistui pakenemaan. Myös yksi hyökkääjä kuoli välikohtauksessa.

Brasilian oikeusministerin Sergio Moron mukaan liittovaltion poliisi tutkii Guajajaran surman, jotta tekijät saadaan vastuuseen teostaan.

Alkuperäiskansat syyttävät presidenttiä

Brasiliassa huoli sademetsästä on lisääntynyt sen jälkeen, kun presidentti Jair Bolsonaro nousi valtaan aiemmin tänä vuonna.

Bolsonaro haluaa höllentää suojelualueiden ja alkuperäiskansojen maiden suojelua, koska hänen mielestään Amazonian alueen talouden kehittäminen on välttämätöntä.

Sademetsäalueella asuvien alkuperäiskansojen edustajat sanovat, että heistä on tullut entistä haavoittuvampia, kun luvattomat metsurit ja karjankasvattajat tunkeutuvat heidän mailleen.

Brasilian alkuperäiskansoja edustava järjestö Apib sanoi tiedotteessaan lauantaina, että Bolsonaron hallituksella on alkuperäiskansojen verta käsissään.

– Väkivallan lisääntyminen alkuperäiskansojen alueilla johtuu suoraan Bolsonaron vihapuheista ja kansamme vastaisista toimista, Apib sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

"On aika sanoa, että tämä institutionalisoitu kansanmurha riittää"

Apibin johtajan Sonia Guajajaran mukaan metsänsuojelijoita oli uhkailtu aiemmin ja he käyttivät suojaliivejä partioidessaan metsässä. Hänen mukaansa viranomaiset eivät ryhtyneet toimiin, kun heille ilmoitettiin uhkauksista, kertoo uutistoimisto AP.

Sonia Guajajara sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan, että hallitus purkaa alkuperäiskansoja puolustavia ja ympäristövirastoja, jolloin heimot joutuvat puolustamaan maitaan valtaamiselta.

– On aika sanoa, että tämä institutionalisoitu kansanmurha riittää, Guajajara sanoi viestipalvelu Twitterissä.

Brasiliassa on ollut tuhoisia maastopaloja. Sademetsissä suurta tuhoa aiheuttaneet palot nostattivat elokuussa maailmanlaajuista paheksuntaa. Esimerkiksi viljelijät ja karjankasvattajat kulottavat luvattomasti metsää muuttaakseen sen talousmaaksi.

Lue lisää:

Kun maailma paheksui Brasilian sademetsän paloja, kulotukset keskittyivät vielä tärkeämpiin luontokohteisiin

Amazonian sademetsää tuhoutunut tänä vuonna ennätystahtiin – metsäpalojen määrä on vähentynyt syyskuun alussa

Greenpeace vaatii pikaruokajäteiltä toimia Amazonin tuhoamista vastaan – maatalous hävittää maailman suurinta sademetsää

Janne ja Miia Mikkelä nauttivat aamukahvia keittiönpöytänsä ääressä. Ollaan Uutelan maatilalla, joka sijaitsee keskellä Ummeljoen kylää Kouvolassa.

Tilalla on varsin mielenkiintoinen historia. Se ulottuu ainakin 480 vuoden taakse, todennäköisesti vielä pidemmällekin.

Tilalla kasvanut nykyinen isäntä Janne Mikkelä sanoo tiedostaneensa kotitilansa käsittämättömän pitkän historian aina.

– Ei sitä nuorena oikeastaan ajatellut. Vasta viime aikoina on konkretisoitunut, miten pitkä historia tilalla loppujen lopuksi on. Ja miten harvinaista se on, Mikkelä pohtii.

Keittiön ikkunasta näkyy traktori, jota ei 1500-luvulla osattu kaivata maataloustöitä helpottamaan. Navetassa ammuvia lehmiä on sen sijaan hoidettu tilalla todennäköisesti alusta saakka.

Siitä, millainen tila oli lähes 500 vuotta sitten, ei ole säilynyt vankkaa perimätietoa. Mikkelät ovatkin hiljattain alkaneet selvittää tilan vaiheita.

Se on varmaa, että tilan ensimmäinen isäntä ei päiviään kahvilla aloittanut. Tila oli olemassa jo kauan ennen kuin kahvi saapui Suomeen. Sekin tiedetään, että yksi tilan varhaisista isännistä on joutunut vastaamaan noituussyytteisiin.

Hänen nimittäin väitettiin noituneen kirkkoherran kuoliaaksi.

Agricola palasi Turkuun

Vuonna 1539 Uutelan tilalla oli jo todistettavasti elämää. Se oli vuosi, jona Mikael Agricola palasi takaisin Turkuun opintomatkaltaan Saksan Wittenbergistä. Samasta kaupungista, jossa Martti Lutherin kerrotaan aiemmin naulanneen teesinsä linnankirkon oveen.

Saman vuoden aikana perustettiin myös kirkkopitäjä nimeltä Iitti. Verrattain lähellä sijaitsi jo tuolloin Ummeljoki.

Nykyisin Kouvolaan kuuluvan kylän varhaisimmista vaiheista on niin ikään niukasti tietoa. Vuodelta 1539 peräisin olevassa maakirjassa mainitaan kuitenkin Ummeljoelta neljä kantatilaa, joten vähintään viriävä kylä se on 480 vuotta sitten ollut.

Yksi neljästä kantatilasta on edelleen toiminnassa.

Janne ja Miia Mikkelä isännöivät Uutelan tilaa jo 17. sukupolvessa. Uutelaksi tila muuttui vasta 1900-luvulla. Sitä ennen se tunnettiin nimillä Lagman, Laaman ja Laamainen.

– Silloin 1900-luvun alussa on todennäköisesti tapahtunut jokin jako, jonka yhteydessä nimi on muuttunut Uutelaksi. Nimen alkuperästä meillä ei ole mitään tietoa, Janne Mikkelä sanoo.

Merkintä maakirjoissa

Tilan historia johtaa siis todistettavasti ainakin vuoteen 1539. Juuret ovat varmasti pidemmälläkin, mutta vasta tuolloin ensimmäisiin virallisiin dokumentteihin, maakirjoihin, on tehty ensimmäiset merkinnät verotettavista taloista.

Mittakaavaa Uutelan tilan käsittämättömän pitkästä historiasta antaa se, että tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus oli saapunut Amerikkaan ainoastaan 47 vuotta ennen kuin ummeljokelaisesta tilasta on tehty ensimmäiset viralliset kirjaukset.

Esimerkiksi Helsinki perustettiin vuonna 1550.

Vuonna 1993 Jannen vanhemmat Seija ja Kalevi Mikkelä saivat Pro Agrialta sukutilakunniakirjan sekä niin sanotun haukkaviirin. Se myönnetään merkiksi siitä, että tila on ollut saman suvun omistuksessa varhaisimmista maakirjoista lähtien.

Pro Agrian mukaan sukutilakunniakirjan voi saada maatila, joka on ollut nykyisen omistajasukunsa hallussa yhtäjaksoisesti vähintään 200 vuotta. Lisäksi tilan on oltava edelleen toimiva maa- tai metsätaloustila. Kunniakirjassa mainitaan tilaa hallinneet omistajat ja se uusitaan sukupolven vaihtuessa. Sukutilakunniakirjoja on myönnetty vuodesta 1931 lähtien.

Pro Agria Keskusten Liiton toimistosihteeri Heidi Aarnion mukaan heidän tietokantaansa on kirjattu satakunta sukutilakunniakirjaa, jotka on annettu sellaisille tiloille, jotka ovat olleet saman suvun hallussa ensimmäisistä virallisista merkinnöistä lähtien.

– Varhaisimmat maakirjat kuitenkin vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa maakirjaa on pidetty vuodesta 1618 lähtien, kertoo Aarnio.

Noituiko isäntä kirkkoherran hengiltä?

Mikkelät esittelevät kotinsa seinällä olevaa aikajanaa. Siihen on merkittynä paitsi tilan omistajavaihdokset myös ympäröineen maailman suuria tapahtumia 480 vuoden ajalta. Ne ovat mukana havainnollistamassa historian kehitystä ja aikojen muuttumista kaikilta niiltä vuosisadoilta, kun tila on ollut olemassa.

480 vuoteen ovat mahtuneet niin nälkävuodet kuin lukuisa määrä sotia nuijasodasta lähtien. Tila Ummeljoella on kokenut niin Ruotsin kuin Venäjän alamaisuuden ennen maan itsenäistymistä.

Vaikka varsinainen sukututkimus vielä odottaa tekijäänsä, ovat Mikkelät saaneet selville eri lähteistä paljon kiinnostavia tietoja sukutilan menneiden isäntien vaiheista – noituussyytteistä lähtien.

Eskeli Nuutinpoika Laamainen sai tilan haltuunsa 1630-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä häntä syytettiin Elimäen kirkkoherran kuolemasta.

– Hänen väitettiin aiheuttaneen kirkkoherran kuoleman noituudella. Asia meni käräjille saakka. Sen tarkemmin tarina ei kerro, mihin tuo syytös perustui, Janne Mikkelä kertoo.

Ummeljoen historiasta kertovassa kirjassa tapauksesta kerrotaan enemmän.

Sen mukaan Eskeli Nuutinpoika vangittiin yksinomaan noituushuhujen perusteella. Se oli ajalle tyypillistä. Vielä 1600-luvulla Euroopassa uskottiin noitiin. Tosiasiat ja mielikuvitus sekoittuivat.

Eskeli Nuutinpojan noituuden todistamiseksi suoritettiin kirkkoherran ruumiinavaus, jonka perusteella jopa oltiin toteavinaan ruumiissa merkkejä noitakeinoin suoritetusta surmantyöstä. Historia ei kerro, mitä nämä seikat tarkemmin ottaen olivat.

Syytetty kielsi jyrkästi olevansa syyllinen kirkkoherran kuolemaan ja halusi vannoa puhdistusvalan. Hän myös sai takaajikseen kaksitoista talollista, jotka todistivat, ettei isäntä ollut noita.

Kesti yli puolitoista vuotta ennen kuin kirkkoherran surmaamisesta epäillyn isännän asia ratkaistiin lopullisesti Elimäen syyskäräjillä 1644. Puhdistusvala yhdessä takaajien todistusten kanssa johtivat syytteestä vapauttamiseen.

– Tiettävästi tilalla jatkettiin tuomion jälkeen ihan niin kuin ennenkin, Janne Mikkelä kertoo.

Samaiseen Eskeli Nuutinpoika Laamaiseen liittyi tosin vielä toinenkin noitamainen sivuhaara.

Niin ikään noituudesta epäilty Eerik Matinpoika nimittäin kertoi loitsunneensa karhun tappamaan kaksi Eskeli Nuutinpojan lehmää.

Tämä oli kosto siitä, että Eskeli Nuutinpoika oli hajottanut ja kuljettanut pois Matinpojan omistaman aidan. Samoihin aikoihin alkoivat maakiistat naapurikylän kanssa.

Kuninkaan luokse Tukholmaan

Vuosikymmeniä noituusväitteiden jälkeen, vuonna 1690, tilaa alkoi johtaa sen seitsemäs isäntä Samuli Yrjönpoika Lagman. Ummeljoen isännät panivat tuolloin luottonsa Samuli Yrjönpoikaan kiistellessään naapurikylän kanssa maiden käyttämisestä.

Riitely alkoi pikkuhiljaa väestön lisääntyessä, kun maata ei enää riittänyt kaikille.

– Anjala ja Ummeljoki käyttivät tuolloin yhdessä niittyjä ja peltoja karjanpitoon ja muuhun maatalouteen. Lopulta maista tuli Anjalan ja Ummeljoen välillä pitkä kiista, Miia Mikkelä taustoittaa.

Anjalan historiaa esittelevässä kirjassa kerrotaan, että ensimmäiset kahinat alueesta ja rajoista käytiin jo vuonna 1560.

Elettiin Ruotsin vallan aikaa, ja Ummeljoelta päätettiin yhteistuumin lähettää mies Tukholmaan kiistaa selvittämään. Kylän edustajaksi ja puhemieheksi päätyi Samuli Yrjönpoika Lagman, jonka toivottiin pääsevän jutuille itse kuningas Kaarle XI:n kanssa.

– Kyläläiset keräsivät yhdessä rahaa kylän edustajaksi valitulle Samulille. He saivat kokoon 100 kuparitaaleria ja lähettivät hänet matkaan, Mikkelä kertoo.

Nykyihmisellä riittää Ruotsin-risteilyillä houkutuksia, joihin sortuvilla saattavat rahavarannot huveta pyytämättä ja yllättäen. 1600-luvulla Tukholmaan ei risteilty huvittelemaan, mutta kalliiksi matkustaminen kävi jo silloin.

Lähteet eivät kerro täsmällisesti, kestikö Samulin reissu tavallista pidempään vai pitikö Ruotsiin matkata toistekin. Se silti tiedetään, että jossain vaiheessa taalerit loppuivat kesken matkanteon.

– Löysimme historiankirjoista tietoja, joiden mukaan Samuli joutui lainaamaan lisää rahaa eräältä vehkalahtelaiselta porvarilta. Samuli oli ilmoittanut lainasta kirjeitse kyläläisille, jolloin nämä sanoivat itsensä asiasta irti ja kieltäytyivät maksamasta enempää, Miia Mikkelä selvittää.

– Lopulta kaikki meni sikäli hyvin, että kyläläiset suostuivat osallistumaan kolehtiin, olihan kyse yhteisestä asiasta, hän lisää.

Siitä, keiden virkamiesten kanssa Samuli Yrjönpoika lopulta pääsi Tukholmassa puhumaan, ei ole tarkempaa tietoa. Kenties itse kuninkaan.

Pitkä maakiista kesti ainakin 15 vuotta. Se sai virallisen päätöksensä vasta joulukuussa 1706, kun hovioikeus päätti valan tehneen maanmittarin kartoituksen perusteella Takamaan kuuluvan yhteisesti Anjalan ja Ummeljoen kylille. Anjalan kartanon haltijalle jätettiin tosin oikeus anoa sen jakoa, jos ummeljokelaiset hänen mielestään käyttäisivät sitä liian paljon.

Miia Mikkelän mukaan on hieman epäselvää, päättyikö kiista lopullisesti tähän.

Vaimo innostui tilan historiasta

Uutelan sukutilan historian jäljittäminen on ollut eritoten Miia Mikkelän heiniä. Hän kiinnostui miehensä kanssa sukutilan historian selvittelystä erityisesti siinä vaiheessa, kun he alkoivat suunnitella tänä syksynä järjestettyjä tilan 480-vuotisjuhlia.

– Se, mitä on käyty läpi, liittyy nimenomaan tilan hallitsemiseen. Jospa saisimme jossain vaiheessa sukututkimuksen aikaiseksi, niin se kertoisi paljon lisää, Miia Mikkelä mietiskelee.

Hän tapasi Jannen nuorena yhteisen ystävän kautta. Hän tuli Ummeljoelle kaupunkilaisena ja opetteli maaseutuelämää aakkosista alkaen.

– Päädyin ja kotiuduin tänne. Silloin alkuvuosina osallistuin itsekin maatilan töihin. Anoppi vei minut navettaan ensimmäisen kerran eikä minulla ollut mitään kokemusta lehmistä. En uskaltanut edes mennä kovin lähelle niitä, karjakeittiön ovelta vaan vilkuilin, Miia hymähtää.

Kun Janne ja Miia ryhtyivät isännöimään Uutelan tilaa, oli vuosi 1995. Tuolloin Suomi voitti ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanmestaruuden ja liittyi Euroopan unioniin. Nyt mestaruuksia on kertynyt kolme ja euroja on käytetty maksamiseen kohta 18 vuotta.

Isältä tyttärelle

Menneinä aikoina oli tavallista, että tila siirtyi isältä vanhimmalle pojalle. Uutelan tilalla tästä perinteestä kuitenkin poikettiin jo 1700-luvun puolivälissä. Tuolloin tilan otti haltuun talon tytär.

– Meillä ei ole tietoa siitä, miksi talo ja maat siirtyivät tyttärelle. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta, joten saattaa olla, että tilan jatkuminen on voinut olla vaakalaudalla ja siksi se on täytynyt siirtää tyttärelle, Miia Mikkelä miettii.

Tarkka sukututkimus saattaisi tuoda vastauksen tähänkin arvoitukseen.

– Muuten tila on siirtynyt melko lailla suoraan alenevassa polvessa joko pojalle tai tyttärelle. Yhden kerran siirtymä tapahtui edellisen isännän veljen pojalle, Miia toteaa.

Vaan jatkuuko sukupolvien ketju Uutelan tilalla vielä eteenpäin?

Karjanpito loppuu

Uutelan tila käsittää tänä päivänä kolmisenkymmentä lypsylehmää, viljeltävää peltoalaa on 130 hehtaaria. Leipä ja maito ovat kuitenkin nykyisessä maataloudessa sen verran lujassa, että yhden kortin varaan isäntäpari ei ole elantoa jättänyt.

– Miia käy muualla päivätöissä. Minä teen talvisin lisäksi lumitöitä eli auraan kiinteistöjen pihoja. Se pitää talouden varmemmalla pohjalla, Janne Mikkelä toteaa.

Kouvolan Ummeljoella ei ole muita toiminnassa olevia yhtä vanhoja tiloja. Pitkä historia ei ole tuonut Jannelle ja Miialle suuria paineita tilan jatkamiseen. Eivätkä he halua sellaisia sälyttää myöskään kahden aikuisen lapsensa niskoille.

– He ovat kouluttautuneet muihin ammatteihin, mutta ei tilan jatkamista 18. sukupolvessa ole poissuljettu.

Joka tapauksessa karjanpito tilalla päättyy nykyiseen sukupolveen. Näin siksi, koska lypsykarjan pitäminen tulevaisuudessa vaatisi uuden ja isomman navetan rakentamisen ollakseen kannattavaa. Ja koska tila sijaitsee käytännössä keskellä Ummeljokea, ei lupaa rakentamiseen todennäköisesti heltiäisi.

Vaikka onpa maatilan keskeiselle sijainnille looginen selitys.

– Kylä on kasvanut tilan ympärille, Janne Mikkelä naurahtaa.

Jutussa on käytetty lähteinä teoksia Ummeljoki – kylien kylä (2017) ja Anjalan historia (1981).

1960-luvun lopun laulu 20 rikkaasta perheestä kaipaa päivitystä Suomessa.

Kun laulu tehtiin, Suomessa elettiin laajasti sekä tulojen että verojen kasvun aikaa. Tuloja myös jaettiin enemmän rikkailta köyhemmille.

Ahlströmien, Ehrnroothien, Donnerien, von Julinien, Virkkusten, Erkkojen ja muiden rinnalle tai tilalle on tullut uusia nimiä, kuten Siilasmaa ja Kodisoja.

Tulo- ja varallisuustutkijoiden mukaan nimet eivät enää riitä kuvaamaan sitä tilannetta, joka 1990-luvulta näihin päiviin on ollut käynnissä Suomessa. Suomeen on syntynyt useiden tuhansien ihmisten joukko, joiden tulo- ja varallisuuskehitys on irronnut muista suomalaisista.

Kyse on Suomen rikkaista, joita on noin 50 000. Näiden joukosta löytyvät ne uudet laulun nimet. Tästä joukosta erottuu noin 5 000 superrikkaan joukko, jonka tulokehitys on julkisten tietojen mukaan lähtenyt omille poluilleen. He elävät pitkälti pääomatuloilla.

– Liikutaan ihan eri kerroksissa, kun puhutaan ylimmästä yhdestä prosentista veronmaksajia, ja vielä enemmän, jos mennään ylimpään promilleen. Siellä tulojen koostumus on hyvin, hyvin erilainen, kuvaa professori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta muutosta.

Huomenna maanantaina selviää, ketkä vuonna 2018 maksoivat Suomessa eniten veroja. Yle seuraa verotietojen julkaisua aamusta lähtien radiossa, tv:ssä ja verkossa.

Verotus kevenee pääomatulojen kasvaessa

Taloustieteen professori Tuomala pitää suomalaisen verotuksen suurimpana epäkohta edelleen sitä, että keskimääräistä verotaakkaa voidaan alentaa siirtämällä tuloja verotettaviksi pääomatuloina. Tämä on johtanut siihen, että pääomaverojen tuotto on kasvanut Tuomalan mukaan ansiotuloveron tuoton kustannuksella.

Pääomaveroilla ja osinkoverolla on suhteessa alempi verokanta kuin palkkaverolla. 1990-luvulta alkaen tuloja on sen vuoksi siirretty enenevässä määrin osakeyhtiöihin ja mahdollisiin holding- eli hallintayhtiöihin.

Lisäksi vakavaraisilla pörssin ulkopuolisten yhtiöiden omistajilla on mahdollisuus nostaa isoja summia verovapaata osinkotuloa yhtiöistä. Myös varallisuusvero poistettiin Suomessa reilu 10 vuotta sitten.

Tuomalan tutkimusryhmän mukaan kaikkein rikkaimpien verotus kevenee siinä suhteessa, mitä suurempi on pääomatulojen osuus kokonaistuloista. Eroa havainnollistaa se, että rikkaimman prosentin keskimääräinen verotaakka on tutkimusten mukaan ollut pitkän aikaa selvästi matalampi kuin muilla tulojen ylimpään kymmenykseen kuuluvilla.

Veroaste on tosin noussut vuodesta 2011 alkaen ja on nyt keskimäärin noin 35 prosenttia. Veroste vastaa aika lähelle keskituloisen palkansaajan verotusta.

– Meidän verojärjestelmämme on aika erikoinen siitä syystä, että verotaakka määräytyy pitkälti sen mukaan minkälainen on tulojen koostumus.

Vain hyvin pienellä osalla veronmaksajista on mahdollisuus vaikuttaa siihen, verotetaanko tuloja ansio- vai pääomatuloina. Mahdollisuus iskee Tuomalan mukaan siihen yleiseen käsitykseen, että tuloerot eivät olisi kasvaneet 1990-lukua lukuun ottamatta Suomessa. Tuomalan mukaan keskeisin syy yhä jatkuvaan kehitykseen on niin sanottu tulomuunnon mahdollisuus kaikkein rikkaimmilla.

Tuloerojen kasvu on saanut rinnalleen myös sen ilmiön, että sekä kaikkein rikkaimpien että kaikkein köyhimpien ihmisten joukko on entistä enemmän samaa vuodesta toiseen.

Repeämä koskee pientä siivua kaikista verotettavista

Repeämä veronmaksajien joukoissa on tapahtunut melko pienen ryhmän osalta. Tuomalan mukaan ero ei vielä näy tulonsaajien parhaimman kymmenyksen muissa kuin aivan yläosissa. Tulonsaajien parhaimpaan kymmenykseen pääsee noin 70 000 euron keskituloilla.

Tuomala korostaa, että pörssikaupan ulkopuoliset niin sanotut listaamattomat yritykset ovat hyvin hajanainen ryhmä. Joillakin on omaisuutta vain tietokoneen tai älypuhelimen verran, kun taas osalle yrityksistä on kertynyt runsaasti varallisuutta jo pidemmältäkin ajalta.

Professori on huolissaan kehityksestä, jossa nykyinen verotus kannustaa rikkaita kasvattamaan pääomia eikä investoimaan vaikkapa uusiin laitteisiin tai tuotteisiin.

– Se suosii sijoittamista varsinaisen liiketoiminnan kannalta toisarvoisiin asioihin, kuten kiinteistöihin ja arvopapereihin.

Tähän on kiinnitetty huomiota muun muassa valtiovarainministeriön verotyöryhmissä. Investointiaste on entisestään laskenut viime vuosina Suomessa.

Pääomatulojen kasvu pitäisi ottaa laajemmin veroasteisiin

Professori Tuomalan mukaan tuloverotuksessa pitää palata progressiiviseen tulojen verotukseen. Veroasteissa pitäisi jatkossa huomioida kokonaistulot, joissa olisi mukana palkka- ja pääomatulot. Tuomalan mallissa ainakin pääomatulojen verotusta mahdollisesti korotettaisiin.

Verojen progressiivinen nousu tulojen mukaan koskee nyt valtionverotuksen kautta 10 prosenttia kokonaistuloista.

Suomen yrittäjien pääekonomistin Mika Kuismasen mukaan verotuksen ongelmana ei nyt ole, että pienen ryhmän takia verotuksen painopisteitä muutetaan. Repeämän taustalla on Kuismasen mukaan yleisempi talouden kehitys niin Suomessa kuin maailmalla.

– Minä näen tässä hyvänä puolena sen, että tässä ei pelkästään vanha raha jyllää, vaan yhteiskunnassa on innovatiivisilla ja ahkerilla ihmisillä mahdollisuus edetä tulo- ja varallisuusmielessä todella hyvin eteenpäin, Kuismanen sanoo.

Kuismasen näkemyksen mukaan Suomen rikkaimpien kärkijoukkoon on tullut viime vuosina koko ajan uusia nimiä, etenkin it-osaajia.

Tulokärjen irtiotto saattaa olla vielä selvempää

Tuomala siteeraa kirjassaan Markkinat, valtio & eriarvoisuus muissa Pohjoismaissa tehtyä tutkimusta, jonka mukaan rikkailla on taipumusta veronkiertoon. Arvostetussa talousjulkaisussa esille tuodussa tutkimuksessa on käyty läpi muun muassa Panama papereina tunnettuja tietovuotoja. Niiden perusteella tutkijat päättelevät, että kaikkein varakkain promille kiertää veroja monikymmenkertaisesti enemmän kuin yleisesti tapahtuu henkilöverojen osalta.

Veronkierto on Tuomalan mukaan yksi esimerkki siitä, että puuttuvien tietojen takia arvio tuloerojen kehityksestä Suomessa osuus alakanttiin. Vastaavaa veronkiertotutkimusta ei ole Suomessa tehty.

Sen lisäksi varallisuuden vertailu on vaikeampaa kuin tulojen vertailu. Tuomalan arvion mukaan varallisuutta on piilossa merkittäviä summia erilaisten hallintayhtiöiden lisäksi vakuutuskuorissa.

Korjattu kello 10.05: Suomen yrittäjien pääekonomistin etunimi on Mika, ei Matti. Eri tuloluokkien nettovarallisuuden kehittymistä kuvaava grafiikka korjattu: alun perin luvuista puuttui yksi nolla.

Lue myös:

Köyhät näyttävät köyhtyvän ja rikkaat rikastuvan: Laskelmat kertovat tuloerojen kasvavan

Varallisuuserot kasvavat – rikkain kymmenes omistaa liki puolet suomalaisten kaikesta omaisuudesta

Asta Lepän kolumni: Huono-osaisten arki on näkymätöntä suomalaisten hyvinvoivalle enemmistölle

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Suomi voisi kasvattaa verotulojaan 1500 miljoonalla eurolla vuodessa korottamatta veroja lainkaan

Pankkikonserni Aktia on saanut päätökseen syyskuussa alkaneet yt-neuvottelut. Neuvotteluiden tuloksena 92 työtehtävää päättyy ja noin 50:lle tarjotaan uutta työtehtävää konsernin sisällä.

Alun perin Aktia arvioi, että yt-neuvottelut johtavat 110 työtehtävän päättymiseen. Yt-neuvottelujen piirissä oli kaikkiaan 380 työntekijää.

Irtisanomisten lisäksi Aktia tekee muutoksia konttoreissaan. 18 konttorin toimintaa joko yhdistellään tai niiden myymistä toiselle toimijalle selvitetään. Lisäksi yhtiö kertoo keskittävänsä joitain toimintojaan ja vahvistavansa yksikköjä erityisesti Vaasassa.

– Kehitämme parhaillaan palvelumalliamme asiakastarpeiden ja -käyttäytymisen perusteella, ja haemme päivitetyn strategiamme mukaisesti kasvua suuremmista kaupungeista, Aktian henkilöasiakasliiketoiminnasta vastaava johtaja Carola Nilsson sanoo tiedotteessa.

Aktia arvioi, että nyt päätetyillä toimilla säästetään noin kolme miljoonaa euroa vuosittain.

Lue myös:

Aktia aloittaa yt-neuvottelut – Neuvotteluiden piirissä 380 työntekijää

Pohjois-Savossa Kuopiossa asuva 3-luokkalainen tyttö toi syksyllä kotiinsa lappuja, joissa kysyttiin lupaa erilaisten sovellusten käyttöön koulun opetuksessa. Sovellukset oli tarkoitus ladata myös lapsen omaan kännykkään.

Lapuissa mainittiin käyttöohjelmat nimeltä, mutta muuta tietoa niistä ei kerrottu.

– Se oli vaan sellainen, että “Heippa, otamme käyttöön”, lapsen isä Mikko Pirinen kuvailee.

Pirinen alkoi etsiä tietoa. Ensin piti etsiä sovellusten tietosuojalausekkeet ja käyttöehdot. Ne hän sai luettavakseen vasta sen jälkeen, kun oli ladannut sovellukset omaan kännykkäänsä.

Luettavaa oli paljon, sillä tekstit oli kirjoitettu englanniksi ja niitä oli yhteensä kymmeniä sivuja.

Sovellusten ja niiden taustalla olleiden pelimoottoreiden tietosuojalausekkeista kävi ilmi, että ainakin yksi koulun käyttämistä sovelluksista käytti puhelimen mikrofonia, äänitti lapsen puhetta ja kodin ääniä.

Lisäksi sovellus varasi oikeuden käyttää keräämiään tietoja kaupallisiin tarkoituksiin ja luovuttaa niitä eteenpäin.

Sovellusten käyttö on kouluissa yleistä

Opetushallituksen juristin Laura Francken mukaan opettajat tarvitsevat tukea sovellusten arvioimiseen. Hänen mukaansa opetuksen järjestäjällä olisi hyvä olla jonkinlaiset linjaukset siitä, millaisia sovelluksia opetuksessa voidaan käyttää.

– Olemme tiedostaneet haasteen ja tämä on sellainen kysymys, mihin olisi hyvä löytää kansallista ohjeistusta, Francke sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Tietosuojaoppaassa ohjeistetaan, että vaikka sähköisten palveluiden tuottamisessa käytetään ulkopuolista palveluntarjoajaa, henkilötietojen käsittely tapahtuu edelleen oppilaitoksen lukuun.

Lisäksi oppaassa muistutetaan, että henkilötietojen käsittelyn minimoinnin periaate koskee myös sähköisiä palveluja.

Yrittäjä ja tietokirjailija Harto Pönkä kouluttaa opettajia somen opetuskäytöstä ja GDPR:n liittyvistä tietosuojavaatimuksista.

Hänen mukaansa erilaisia sovelluksia käytetään suomalaisissa kouluissa yleisesti. Opettajilla on vapaus päättää ja kokeilla, sekä kehittää erilaisia opetusmenetelmiä sovellusten avulla.

Pönkä ohjeistaa opettajia, että jokaiseen sovellukseen pyydetään kotoa erikseen kirjallinen lupa. Toinen vaihtoehto on, että koulussa käytetään huoltajan luvalla niitä sovelluksia, jotka oppilaat ovat asentaneet kännykkäänsä jo kotona.

Haasteena kuitenkin on, että sovellukset päivittyvät. Samalla niiden toiminnat ja käyttöehdot saattavat muuttua luvan kysymisen jälkeen.

– On todella vaikeaa jättää yksittäisen opettajan tai yksittäisen kunnan vastuulle, että he pystyisivät lukemaan ikäänkuin juristina nämä käyttöehdot läpi, Pönkä sanoo.

Sovellukset testaavat lasten oppimista

Mikko Pirinen otti yhteyttä lapsensa kouluun. Keskusteluissa paljastui, että lapsen luokassa oli otettu käyttöön erilaisia sovelluksia myös lupaa kysymättä.

Tietosuojalain mukaan alle 13-vuotiaat lapset voivat käyttää tietoyhteiskunnan palveluja, kuten sosiaalista mediaa tai sovelluksia, vain vanhemman suostumuksella.

Isälle kerrottiin, että koululla ei ole resursseja valvoa yksittäisen opettajan yksittäistä kokeilua.

– Koulukin tunnisti, että heillä ei ole riittävää osaamista ja ammattitaitoa sovellusten sopimusteksteihin, Pirinen sanoo.

Ilmaisten sovellusten käyttöehdot ovat peruskoulussa käytettäessä samat kuin muillakin käyttäjillä. Opetukseen käytettävät sovellukset testaavat yleensä lapsen osaamista ja oppimista.

Isän mielestä lasten yksilölliseen kouluosaamiseen liittyvät tiedot ovat verrattavissa terveystietoihin.

– Tällaisia tietoja ei saa kerätä ja luovuttaa ulkopuolisille, hän sanoo.

Isä: Lasten tietosuojaa parannettava

Mikko Pirisen mukaan ongelmaan pitäisi löytää ratkaisu, jossa sovelluksia käytetään turvallisesti. Tällä hetkellä vaihtoehtona on joko antaa lupa epämääräisten sovellusten käyttöön tai asettaa lapsi eriarvoiseen asemaan luokassa.

Pirinen epäilee, että peruskoulujen opetuksessa ei aina noudateta tietosuoja-asetusta. Sen vuoksi hän on tehnyt asiasta ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle.

Pirinen ehdottaa, että koulut kävisivät läpi opetuksessa käytettävien sovellusten tietosuojalausekkeet ja käyttöehdot. Samalla pitäisi huolehtia, että opetuskäytössä olevat ohjelmistot täyttävät Suomen lainsäädännön vaatimukset.

Opetukseen tulisi valita vain sellaisia sovelluksia, jotka keräävät mahdollisimman vähän tietoa, eivätkä luovuta niitä koulun ulkopuolelle.

Tietosuojasta ja ehdoista pitäisi puolestaan kertoa koteihin niin selkeästi, että myös ohjelmistoja käyttävät lapset pystyvät ymmärtämään mistä on kyse.

– Suomessa pystytään opettelemaan digitaitoja turvallisesti, mutta se vaatii perehtymistä. Ei saa olla niin, että kukaan ei ole kouluissa sopimuksia lukenut, tai että ne on vaan silmäilty läpi, Pirinen sanoo.

Huolestuttavatko lasten kännyköiden tietoturva-asiat? Hyväksytäänkö teidän perheessä koulun lupalaput tietosuojalausekkeet lukematta? Aiheesta on mahdollista keskustella klo 22.00 saakka.

Lue myös:

Selvitys antaa karun kuvan tietosuojauudistuksesta – Annatko sinäkin riskillä ja summassa suostumuksen tietojesi käyttöön?