Vietnamin poliisi on pidättänyt kahdeksan ihmistä, joiden epäillään sekaantuneen toissa viikolla Britanniassa tapahtuneeseen onnettomuuteen, jossa 39 ihmistä sai surmansa kuorma-auton kontissa. Aiemmin Vietnamissa oli jo pidätetty kaksi ihmistä.
Vietnamin Nghe Anhin maakunnan poliisipäällikkö Nguyen Huu Cau vihjaa maan valtiollisen uutistoimiston VNA:n haastattelussa, että kyse on salakuljettajista.
– Perustuen siihen, mitä olemme saaneet näistä ihmisistä selville, jatkamme aktiivisesti tutkimuksia torjuaksemme ja hävittääksemme nämä renkaat, jotka vievät ihmisiä laittomasti Britanniaan.
VNA:n mukaan Cau kertoo poliisin tutkivan tapausta salakuljetuksena, ei ihmissalakuljetuksena.
Britanniassa rekan pohjoisirlantilainen kuljettaja on saanut syytteet 39 kuolemantuottamuksesta. Häntä epäillään myös ihmissalakuljetuksesta ja muista laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä rikoksista.
Uhrit olivat pääosin kotoisin Vietnamin keskiosassa sijaitsevista Nghe Anhin ja Ha Tinhin maakunnista.
Uutistoimisto Reutersin mukaan alueella on heikosti työmahdollisuuksia samaan aikaan, kun paikalliset viranomaiset ja ihmissalakuljettajat houkuttelevat ihmisiä lähtemään muualle etsimään mitä tahansa työtä.
Alueella on myös tapahtunut vakavia ympäristöonnettomuuksia, jotka ovat heikentäneet asukkaiden työmahdollisuuksia. Esimerkiksi vuoden 2017 huhtikuussa rannikolla tapahtui valtava saastepäästö, joka pilasi kalastajien toimeentulon. Päästöä on kuvattu maan pahimmaksi ympäristöonnettomuudeksi.
Uudenkaupungin autotehdasta pyörittävä Valmet Automotive aloittaa uudet yt-neuvottelut.
Tavoitteena on pidentää aikaisemmissa yt-neuvotteluissa jo sovittuja lomautuksia kuukaudella.
90 päivää kestäviä lomautuksia suunnitellaan tuotannossa helmikuulle 2020 asti. Vähentämistarve vastaa noin 100 henkilötyövuotta.
Yt-neuvotteluja perustellaan tuotantomäärien tilapäisellä notkahduksella. Valmet Automotiven mukaan tuotantomäärät nousevat tämän vuoden lopun tasolta suunnitellulle tasolle vasta helmikuussa 2020 aiemmin arvioidun tammikuun sijaan.
Sopeutustarve ei koske Salon akkutehdasta, eivätkä neuvottelut johda yhtiön mukaan irtisanomisiin.
Viime yt-kierroksella sovitut lomautukset alkavat tässä kuussa.
Laukauksen ääni halkaisi ilman. Pysähdyin. Otin kuulokkeet pois korvista.
Olin iltalenkillä koiran kanssa Solnassa Hagan puistossa. Koira oli jähmettynyt paikoilleen. Seisoimme himmeästi valaistulla hiekkatiellä, joka reunusti pimeää metsää.
Katselin ympärilleni. Ei ketään. En tiennyt, mistä suunnasta ääni oli tullut.
Toinen laukaus. Ääni peitti alleen kaiken muun. Oli kuin jokin olisi viiltänyt ilman. Onko tämä todellista, ajattelin? Onko joku jengien välienselvittely käynnissä?
Mitä hittoa tapahtuu, mietin. Sammutin koiran valon ja lähdimme juoksemaan takaisin.
Ajatus siitä, että joku ampui tuntui niin absurdilta, että päätin pysähtyä. Eihän tämä ole mahdollista. Vastaan tuli nuori pariskunta, joka ulkoilutti kahta koiraansa. He näyttivät hätääntyneiltä.
Pariskunta kyseli samoja kysymyksiä kuin minäkin. Olivatko ne laukauksia? Olivatko ne tarpeeksi teräviä ollakseen laukauksia? Mistä ne tulivat?
Aloimme puhua koirista, koska tuntui turvalliselta puhua jostain tutusta asiasta. Kävimme läpi niiden iät, luonteenpiirteet ja ruokahalun. Nainen palautti meidät maan pinnalle.
– Alkaako tätä tapahtua nyt täällä, hän kuiskasi.
Katsoimme koiriamme.
En tiedä. Ehkä. Toivottavasti ei.
Jatkoimme matkaa eri suuntiin, mutta en malttanut lähteä vielä pois. Ehkä poliisiauto ajaa kohta paikalle tai nuorisoporukka kävelee ohi ja tilanne selviää.
Kolmas laukaus.
Ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Koira kieltäytyi menemästä eteenpäin.
Tältäkö se tuntuu, ajattelin kotimatkalla. Kun joutuu miettimään, saako sivullisena osuman luodista.
En osaa tietenkään kuvitellakaan, miltä tuntuu vanhemmasta, joka menettää lapsensa rikollisuuden takia, tai ylipäätään kenestäkään uhrista.
Heitä alkaa olla jo paljon.
Muutama vuosi sitten Ruotsissa yleistyivät ampumiset. Tänä vuonna on ollut paljon räjähdeiskuja. Nyt syksyn aikana on uutisoitu nuorisojengeistä, joka levittäytyvät uusille alueille.
Meidän kotikulmilla tapahtuu myös. Viime syksynä taloyhtiössämme olevassa liiketilassa oli kaksi räjähdystä. Ainakin toisessa tapauksessa käytettiin käsikranaattia.
Olen miettinyt, mitä jos sinne isketään uudestaan? Juuri kun lapseni tulevat koulusta kotiin?
Ihmisiä seurataan. Ajetaan autolla viereen tai seurataan kotiin ja vaaditaan antamaan kännykkä, lompakko ja kello, jos sellainen on.
Silti minkäänlaista pelkoa en ole nähnyt kenenkään silmissä ennen tätä iltaa Hagan puistossa. Yksi syy on se, että ihmiset ovat tottuneet, itsekin olen.
Rikosuutiset hätkähdyttivät joka kerta muutettuamme Ruotsiin kolmisen kuukautta sitten. Aamukahvilla kävin läpi kännykän näytölle kerääntyneitä paikallisuutisia ja pohdin, nousevatko nämä isoiksi uutisiksi valtakunnan lähetyksiin.
Ei noussut juuri yksikään. Väkivaltaisuus nousee uutisiin vasta, kun se on suuri ja vakava tapahtuma. Näitä ovat olleet viime päivinä räjähdykset Malmössä ja ihmisen ampuminen keskelle katua kymmenien laukausten jälkeen.
Joka aamu kännykän uutisvirran joukossa on räjähdys, mahdollisesti murha, ehkä ammuskelu, joista ei kerrota iltauutisissa.
Ihmiset ovat huolestuneita rikollisuudesta. Mutta ne, joita uutiset eivät kosketa, jatkavat elämää kuten ennen.
Siltä ainakin päällepäin vaikuttaa.
Minulle tulee yhä useammin mieleen kuvaus, jonka kuulin 1996 Belfastissa tehdessäni haastatteluita Pohjois-Irlannin tilanteesta. Eräs paikallinen kertoi, miten IRA:n pommi-iskut vaikuttivat ihmisiin.
– Kun istut ruuhkabussissa aamulla, kenenkään ilme ei värähdä. Mutta ilmassa on tietty tunnelma, josta tiedät, että jokaikinen siinä bussissa miettii, onko seuraavassa risteyksessä pommi.
Ehkä Ruotsissakin useampi pohtii, mitä voi tapahtua, kuin uskaltaa näyttää.
Kiitos some-tuttujen, löysin Yle Areenasta Eva Polttilan äidinäidin Olga Polttilan elämästä kertovan radiodokumentin. Siinä Olga kertoo, miten varakkaan perheen elämä Pietarissa muuttui, kun Venäjän vallankumous alkoi. Olga onnistui pakenemaan Suomeen, mutta ei se tarkoittanut turvaa ja vakautta.
Sodat osuivat kovaa paon jälkeenkin: Toinen maailmansota vei Olgalta sekä puolison että 19-vuotiaan pojan. Sisko kuoli Stalinin pakkotyöleirillä. Äiti menehtyi Prahassa 1945, kun natsit heittivät vanhuksia sillalta jokeen. Hän itse päätyi Yhdysvaltoihin sairaanhoitajaksi.
Olga Polttilan tarina on hengästyttävä, ja voi mikä aksentti hänellä on. Kielessä ihminen kantaa historiaansa, tässä tapauksessa elämää, joka heitteli perhettä pitkin maailmaa.
Radiodokumentin tehnyt Veera Ikonen, Eva Polttilan tytär, on nimennyt sen näin: Olga – pakolainen 1918. Hän olisi voinut käyttää myös sanaa emigrantti, mutta mielleyhtymää tähän päivään ei olisi syntynyt. Olga Polttila oli osa vuonna 1918 alkanutta pakolaisaaltoa. Suomeen saapui noina vuosina noin 30 000 pakolaista, suunnilleen saman verran kuin muutama vuosi sitten.
Ohjelmassa entisen uutisankkurin Eva Polttilan tuttu ääni puhuu: ”Niin mummon perhe hajosi. En tiedä, kelpaisiko hänen tarinansa 2000-luvun Suomelle. Katsottaisiinko hänen täyttävän pakolaisen pääsyvaatimukset? Sen tiedän, että hänet saivat lähtemään samat syyt, jotka saavat ihmiset yhä lähtemään.”
Ajattelin tsaarin ajan Venäjää, Olgan perheen arkea joka särkyi, kuoleman kohtaamista kotikadulla ja sitä, miten kaikki, minkä ihminen kokee, jää häneen ikuisiksi ajoiksi.
Kuuntelin Olgan tarinaa sattumalta samalla viikolla, kun matkustin itse Pietariin, Olgan kotikaupunkiin. Olga kertoo haastattelunauhalla, miten hän juoksi Nevan yli nostosiltaa pitkin. Katselin tuota samaa nostosiltaa hotellihuoneeni ikkunasta, kävelin sitä pitkin kaupunkiin. Ajattelin tsaarin ajan Venäjää, Olgan perheen arkea joka särkyi, kuoleman kohtaamista kotikadulla ja sitä, miten kaikki, minkä ihminen kokee, jää häneen ikuisiksi ajoiksi. ”Vapisuttaa vieläkin, kun ajattelen niitä kauhuja”, Olga sanoo.
Kaduilla vesi jäätyi kaatuneiden hevosten ja ihmisten päälle. Hevosia syötiin, oli tulipaloja, murhia. Junat saapuivat rintamalta, miehillä oli sammaleita avohaavoissa.
Ajattelin Olgaa, joka onnistui harhauttamaan passiinsa turistiviisumileiman. Hyvä Olga!
Ajattelin viime vuosina Suomessa tapaamiani ihmisiä, joista puhutaan ikään kuin heidän pakolaisuutensa olisi jotain joka tapahtui suomalaisille.
Ajattelin Aino-mummoani, jonka piti jättää koti Sortavalassa ja lähteä evakkomatkalle.
Ajattelin, että aina sama tarina, vuosikymmenestä toiseen.
Kävelin Pietarin katuja viikon ajan. Iltaisin luin lehdistä, mitä tekee Turkki, miten tempoilee Trump, missä myhäilee Putin. Taas kerran ihmiset pakenevat kodeistaan, lapset pakataan matkalle, avustusjärjestöt siivoavat vallanhimon jälkiä.
Suurvaltapolitiikka on turhauttavaa, raivostuttavaa, toisteista. Mutta kaukaista se ei ole, vaan ihan läheistä. Suomalaisten jos jonkun luulisi ymmärtävän heitä, jotka nyt jättävät kotinsa.
Sanotaan, että maailman kriisit tulevat nykyään lähelle, kun kodeistaan lähtevät päätyvät aina Suomeen asti eivätkä terroristit sodi sotiaan vain rintamalla. Mutta ainahan maailman kriisit ovat olleet ovellamme. Ne ovat tapahtuneet sukumme ihmisille, tutuilla silloilla, kodeissa ja kaupungeissa.
Asumme huoneissa, joissa sodat tapahtuivat.
Reino-pappani selvisi sodista, enhän tässä muuten olisi. Koti-Kuusamo poltettiin poroksi ja sen itäiset osat piti luovuttaa Neuvostoliitolle. Kallion kotini oli Helsingin pommitusten keskellä talvella 1944, ja taloyhtiön pöytäkirjoista selviää, että pelkästään 1940 kaksi hallituksen jäsentä kuoli rintamalla.
Asumme huoneissa, joissa sodat tapahtuivat
Sen sijaan, että kerromme tarinoita omien sotiemme erityisyydestä, voitaisiin katsoa sitä, mikä on aina samaa: Olga hautaa unelmansa ja rakkautensa, äiti ei uskalla katsoa tielle kun pelkää papin lähestyvän, lapsia hyssytetään pakomatkalla, huoli ja ikävä parkkeeraavat rintaan, historian kirjoihin päädytään numeroiksi.
Hesarin jutussa Turkin hyökkäystä Irakiin paennut kurdimies kertoo maalaavansa irakilaisten taloja, jotta saisi maksettua vuokran ja lähetettyä rahaa perheelle Syyriaan. ”Jumalalle kiitos, ihmiset täällä ovat hyviä meille ja ymmärtävät tilanteemme”, hän sanoo Irakin kurdeista.
Tämäkin on aina samalla lailla: kun on lähdettävä kotoa, ei voi kuin toivoa, että ihmiset siellä jossain ovat hyviä meille ja ymmärtävät tilanteemme.
Reetta Räty
Kirjoittaja on toimittaja, joka lukee sotakirjoja, jotka eivät sijoitu rintamalle.
Alla olevassa grafiikassa on koottu viisi suurinta yhteisöveron maksajaa eli yritystä Suomessa. Luvuissa on otettu huomioon konsernitiedot eli yritysten tytäryhtiöidenkin Suomessa maksama veron määrä.
Yle on saanut suurimpien konsernien verotiedot yhtiöiltä itseltään.
Lähde: Tiedot saatu yhtiöiltä.Juha Rissanen / Yle.
Viime vuoden yhtiöverokärki näyttää erilaiselta kuin toissa vuoden suurimpien veronmaksajien lista. Suurin yhteisöveron maksaja oli viime vuonna metsäyhtiö UPM yli 200 miljoonan euron veropotilla. Se on kivunnut kolmossijalta ykköseksi.
UPM on kertonut tänä vuonna merkittävästä päätöksestään investoida Uruguayssa uuteen sellutehtaaseen, jonka yhtiö uskoo parantavan sen selluliiketoimintoja ja tulosta. Toisaalta tänä vuonna sellun hinta maailmalla on laskenut alkuvuoden huippulukemista, mikä tuntui tämän vuoden kolmannen vuosineljänneksen tuloksessa. Se heikkeni vuosia kestäneen nousuputken jälkeen.
Toisena TOP 5 -listalla on valtio-omisteinen energiayhtiö Neste, joka maksoi veroja noin 145 miljoonaa euroa. Neste on kivunnut kohti kärkeä Ylen listauksessa, sillä viime vuonna se oli vielä sijalla viisi.
Nesteen kanssa samassa miljoonaluokassa on saksalainen globaalisti toimiva lääkeyhtiö Bayer, jonka maksamat verot viime vuonna olivat hitusen yli 145 miljoonaa euroa. Bayerilla on lääketehdas Turussa. Vuosi sitten Bayer ei mahtunut viiden suurimman veronmaksajan joukkoon.
Pankit tipahtivat verokärjestä
Huomattava muutos on tapahtunut pankkien kohdalla. Ne ovat komeilleet maksajien kärjessä vuodesta vuodesta toiseen. Viime vuoden listalla OP Ryhmä komeili suurimpana yhteisöveron maksajana Suomessa, mutta tänä vuonna se ei mahdu viiden suurimman joukkoon. Luonnollisesti kyse on tulovirran heikentymisestä OP:n kohdalla, sillä yhteisöveroa yritykset maksavat verotettavasta tulostaan. Matalien korkojen aika on pankkien perusbisnekselle vaikeaa aikaa.
Pääkonttorinsa Suomeen Ruotsista siirtänyt pohjoismaiden suurin pankkikonserni Nordea on silti neljänneksi suurin yhteisöveron maksaja 135 miljoonalla eurolla.
Sampo-konsernin osuus Suomeen maksetuista yhteisöveroista on runsaat 124 miljoonaa euroa. Se oli viidenneksi suurin veronmaksaja. Sampo omistaa noin viidenneksen Nordeasta.
Finanssialan osuus osuus maksetuista veroista on Finanssialan oman arvion mukaan 679 miljoonaa euroa, joka on noin 11,4 prosenttia veron koko tuotosta. Se on kuitenkin noin 186 miljoonaa euroa edellisvuotista vähemmän.
Valtion sijoitusyhtiö Solidium on lähellä viiden kärkeä. Sen yhteisöveropotti oli viime vuonna aivan Sampo-konsernin tuntumassa hieman yli 124 miljoonalla eurolla. Solidium on vähemmistöomistajana 13 pörsisyhtiössä, joita pidetään kansallisesti merkittävinä.
Peliyhtiö Supercell on tuttu nimi verotilastoista, myös senkin takia että Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen kuuluu henkilöverotuksessa eniten tienaaviin. Paanasen yhteenlasketut ansio- ja pääomatulot olivat noin 110 miljoonaa euroa. Veroja hän maksoi 40 miljoonaa euroa.
Peliyhtö ei sen sijaan ole enää suurimpien veronmaksajien kärjessä, vaikka se maksoikin viime vuonna veroja yli 107 miljoonaa euroa. Supercellin omistaa nimittäin kiinalainen teknologiajätti Tencent. Supercellin myyntiä varten perustettu Kahon 3-holdingyhtiö oli vielä vuonnna 2016 yhteisöverolistalla kärjessä. Vuonna 2016 se maksoi veroja Suomeen lähes 675 miljoonaa euroa.
Yhteiskunnan saama yhteisöveropotti kasvoi
Yritysten maksamat verot valtiolle ja kunnille kasvoivat viime vuonna 4,5 prosenttia edellisvuodesta. Koko summa oli 5,9 miljardia euroa, missä on lisäystä 255 miljoonaa vuodesta 2017. Yhteisövero on Suomessa 20 prosenttia.
Yritysten maksaman yhteisöveron kasvua verohallinnon ekonomisti Aki Savolainen pitää hyvänä. Kasvua selittää hyvä vire taloudessa, joka on heijastunut yritysten viime vuoden tuloksiin.
– Taloudessa on mennyt hyvin ja yritykset ovat tehneet enemmän voittoa. Siitä ne verot kertyvät.
Suurin osa veroista menee valtiolle. Kunnille veroja kertyy sen mukaan, kuinka hyvin yksittäisen kunnan alueella on työpaikkoja, Savolainen kertoo. Yhteisöverosta 68,7 prosenttia menee valtiolle ja kunnille 31,3 prosenttia.
Yritysten saamat palautukset ovat kasvaneet edellisvuodesta peräti 30 prosenttia.
– Kärjessä ovat pankit ja tämä voi viitata siihen, että tuloskehitys on ollut heikompaa kuin vuoden aikana on arvioitu, Savolainen sanoo.
Savolainen nostaa esiin kysymyksen, käyttävätkö yritykset verohallintoa pankkina, koska verohallinto maksaa rahalle koron, jota pankeista ei saa. Verohallinnon maksama korko palautuksille on 0,50 prosenttia, mikä on parempi kuin pankkien talletuksille maksamat korot nollakorkojen aikana.
Verohallinto on Savolaisen mukaan selvitellyt asiaa aikaisempina vuosina, eikä sellaista ole havaittu. Noin iso prosentti palautuksissa antaa verohallinnon ekonomistin mukaan aiheen kuitenkin katsoa, mitä asiassa tapahtuu.
Jäännösverot ovat kasvaneet viime vuonna edellisvuodesta neljänneksen. Julkisista tiedoista löytyy jäännösverojen listan ykkönen, joka on Kahon 3, eli Supercellin myyntiä varten perustettu yhtiö. Jäännösverot eli mätkyt kertovat siitä, että yritys on arvioinut tulonsa pienemmiksi kuin ne lopullisessa verotuksessa ovat.
Jutun lopussa on verohallinnon julkaisema lista sadasta suurimmasta yhteisöveron maksajasta. Isojen konsernien yksittäiset tytäryhtiöt näkyvät erillisinä yhtiöinä. Isoilla konserneilla voi olla lukuisia tytäryhtiöitä eri puolilla Suomea.
TÖCKSFORS Norjalainen kolmen lapsen isä, Rolf Otto Eriksen, nostaa limsatölkkejä ostoskärryyn ruotsalaisessa ruokakaupassa Töcksforsissa, seitsemän kilometrin päässä Norjan rajalta. Kärry on jo pullollaan elintarvikkeita sisältäviä muovikasseja jatalouspaperirullia.
– Loppusumma oli euroina 255, Norjassa se olisi ollut euroina sellaiset 400.
– Aika hyvä säästö, hän toteaa tyytyväisenä.
Perhe on ajanut tunnin matkan päästä Norjan puolelta ruokakauppaan. Mukaan lähtee yleensä juomia, juustoa, kinkkua, italialaista tomaattikastiketta.
Rolf Otto Eriksen on tullut perheineen ostoksille 100 kilometrin päästä. Kirsi Heikel / Yle
Norjalaiset ostavat Ruotsin puolelta eniten tupakkaa, alkoholia, juustoa, lihaa, makeisia ja limsaa. Hinnat ovat jopa puolet halvempia kuin Norjassa.
Rajakauppa lyö ennätyksiä
Rajakauppa Ruotsin ja Norjan välillä on nyt ennätyslukemissa. Kauppa on kasvanut jopa 10 prosenttia viime syksystä. Norjalaisten ostot ovat jo 1,6 miljardia euroa.
Myös ostosmatkoja tehdään aiempaa enemmän, yli 9 miljoonaa kappaletta, kertoo Norjan tilastokeskus.
Töcksforsin kauppakeskus saa runsaasti asiakkaita 100 kilometrin päästä Oslosta.
– Meillä käy säännöllisesti myös asiakkaita, jotka tulevat Stavangerista länsirannikolta, kertoo kauppakeskuksen johtaja Lars Erik Erøy
– Matkaa kertyy yli 500 kilometriä, mutta he tulevat päiväretkelle ja ostavat suuria määriä.
Lars Erik Erøy johtaa kauppakeskusta, jonka pinta-alasta iso osa on varattu suurille karkkikaupoille.
Kirsi Heikel / Yle
Suurimpia syitä kasvaneeseen rajakauppaan ovat Norjan hintataso ja Ruotsin kruunun heikko kurssi. Norjan kalliita hintoja selittävät muun muassa verotus ja tullimaksut. Norjassa on käytössä myös sokerivero.
Esimerkiksi puolentoista litran limsapullo maksaa Norjassa 3,40 euroa, Ruotsissa 1,5 euroa.
Litra kevytmaitoa maksaa Norjassa 1,29 euroa, Ruotsissa 80 senttiä.
Paahtopaistileikettä saa 28,93 euron kilohintaan Norjan puolelta, Ruotsissa hinta on 13,70 euroa kilolta.
Mona on tullut 30 kilometrin päästä ostoksille.
– Juusto on aina halpaa Ruotsissa, ostan sitä joka kerta. Avopuolisoni haluaa juomia ja lihaa. Emme osta valtavia määriä, mutta aina vähän. Joka kertaa lähtee mukaan myös heräteostoksia. En ole varma, säästämmekö lopulta mitään.
Mona kertoo sortuvansa heräteostoksiin.Kirsi Heikel / Yle
Pienen lapsen äiti Gry Wallby ostaa maitoa, talouspaperia, vessapaperia ja lihaa.
– Täällä on puolta halvempaa kuin Norjassa. Olisi hölmöä olla ostamatta täältä.
Tilastotietoa tuottavan Eurostatin mukaan Norja on maailman kolmanneksi kallein maa ruuassa ja juomissa. Ruotsi on sijalla 8. Vertailun vuoksi Suomi löytyy sijalta 7.
Norjassa tilannetta pidetään vakavana
Ruoka ei ole ainut, mitä ostetaan, vaan moni myös huoltaa autonsa, varaa hammaslääkärin ja käy kampaajalla Ruotsin puolella.
Kasvava rajakauppa vie työpaikkoja ja tuloja maasta. Sekä kaupanala että työnantaja- ja työntekijäliitot ovat yhdessä vedonneet Norjan hallitukseen, jotta nämä kuroisivat hintaeroa umpeen.
Syyskuussa hallitus esitteli budjettinsa eikä siinä ollut liittojen mielestä mitään, mikä hillitsisi kasvavaa rajakauppaa.
Norjalaisasiakkaita varten kauppakeskuksissa on lukuisia sähköautojen latauspaikkoja. Kirsi Heikel / Yle
Norjan tilastokeskus kuvaa tilannetta äärimmäiseksi. Jos kasvu jatkuu samaa tahtia, Norjan kaupan ala uskoo, että rajakauppa tuplaantuu 10 vuoden aikana.
Kauppakeskusjohtaja uskoo, että kasvu jatkuu
– En näe mitään, mikä muutaisi Ruotsin ja Norjan hintaeroa. Kun markkina on olemassa, miksi kauppa vähenisi?
– Vielä muutama vuosi sitten rajalla olevat kauppakeskukset olivat aika kotikutoisia. Olemme viime vuosina satsanneet kauppoihin ja laajentaneet niitä. Lisäksi keskitymme vain tuotteisiin, joita norjalaiset asiakkaat haluavat.
Kauppakeskuksessa on esimerkiksi 4 000 neliön kokoinen makeismyymälä. Parkkipaikalla on kymmeniä latauspistokkeita sähköautoille.
Töcksforsin taajamassa asuu 1 200 ihmistä. Rajan kaupat työllistävät 600 henkeä. Kauppiaan mukaan rajakauppa mahdollistaa ihmisten jäämisen pienille paikkakunnille Ruotsin puolelle.
Muoniossa on tehty tänään uusi talven pakkasennätys. Kirkonkylällä mitattiin maanantaina aamulla 26,5 asteen pakkaslukemat.
Edellinen pakkasennätys tehtiin sunnuntai-iltana samalla mittausasemalla. Tuolloin pakkasta oli 26,4 astetta. Kovia pakkaslukemia on mitattu sunnuntaina myös Enontekiöllä, Kittilässä ja Utsjoella.
Haluatko lukea lisää uutisia läheltäsi? Lataa Yle Uutisvahti.
Joko olet tilannut uutiskirjeemme? Läheltä-osiosta löydät oman seutusi.
Juttua päivitetty 4.11. kello0 12:17 Jutussa kerrottiin aiemmin sunnuntai-iltana tehdystä pakkasennätyksestä -26,4. Juttua päivitetty maanantaiaamuna tehdyllä ennätyksellä 26,5.
Rasmus Anderssén oli 22-vuotias, kun hän päätti kuolla.
Oli kesäkuinen aamu vuonna 2013. Aurinko paistoi lämpimästi. Rasmus lähti ajamaan kotoaan Pietarsaaresta Kasitielle Vaasan suuntaan. Reitti oli hänelle tuttu, hän oli ajanut sen tuhansia kertoja.
Pohjanmaan laakeat pellot vilistivät ohi. Rasmus painoi kaasun pohjaan. Auton vauhti kiihtyi 200 kilometriin tunnissa.
Sitten Rasmus käänsi rattia.
"Minulla oli kaikkea, mutta jostain syystä en vain ollut onnellinen." Rasmus Anderssén
Parikymppisellä Rasmuksella oli selkeä näkemys siitä, millaista elämän pitäisi olla. Pitäisi saada kasaan täydellinen paketti.
– Olin ostanut kattohuoneiston, auton ja moottoripyörän. Olin vakituisessa työssä ravintolassa kokkina. Minulla oli tyttöystävä. Minulla oli se kaikki, mutta jostain syystä en vain ollut onnellinen, Rasmus kertoo.
Rasmuksen selittämätön paha olo jatkui. Kun hän sai tietää, että tyttöystävä oli pettänyt, kaikki muuttui toivottomaksi.
"Kunpa olisin kertonut jollekin, että voin huonosti. Tämän kaiken olisi voinut estää", Rasmus miettii.Turkka Korkiamäki
– En välittänyt enää mistään. Lakkasin menemästä töihinkin. Miksi olisin mennyt, kun palkka jonka sieltä sain ei riittänyt maksamaan pois velkojani, Rasmus sanoo.
Rasmus jätti perheelleen jäähyväiskirjeen. Hän oli sitä kirjoittaessaan varma, että perhe ymmärtäisi häntä.
– Ajattelin, että he voisivat olla iloisia minun puolestani, kun en joudu tuntemaan enää tätä tuskaa. Ajattelin, että he ymmärtäisivät, että tämä oli ainut looginen ratkaisu.
Kiitollinen sairaanhoitajalle
Kun Rasmus tuotiin Vaasan keskussairaalaan, hänellä oli vatsassa pitkä avohaava, toinen jalka oli poikki kahdesta kohdasta ja selkä oli syvillä naarmuilla.
Leikkauksen jälkeen Rasmus jäi osastolle. Mukava sairaanhoitaja piti hänelle seuraa ja kierrätti häntä potilassängyllä pitkin sairaalan käytäviä ja pihamaata.
Muutama päivä leikkauksen jälkeen hoitaja vei Rasmuksen katsomaan leikkaussalia, jossa hänen henkensä oli pelastettu. Hän kertoi Rasmukselle, että toistakymmentä lääkäriä ja hoitajaa kursivat hänet kasaan useita tunteja kestäneessä leikkauksessa.
– Niin monta lahjakasta ja koulutettua ihmistä oli pelastamassa minun elämääni. Sitä samaa elämää, jonka olin puoli tuntia aiemmin yrittänyt heittää hukkaan, Rasmus sanoo.
– Muistaakseni sen sairaanhoitajan kanssa käydyn keskustelun aikana syttyi ensi kerran ajatus siitä, että olihan siihen oltava jokin syy, miksi olin vielä täällä.
"Olen pyytänyt kaksi kertaa oikeudessa anteeksi tekoani. Tuntuu pahalta ajatella, miten muut ovat joutuneet kärsimään minun takiani", Rasmus sanoo.Turkka Korkiamäki
Itsetuhoisuus tieliikenteessä on aina rikos. Itsemurhayritys liikenteessä asettaa hengenvaaraan useita muita ihmisiä.
Rasmuksen tapauksessa matkassa oli tuuria. Kukaan sivullinen ei loukkaantunut.
– Minulla todettiin vakava kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta mielentilatutkimusten perusteella olin silti täysin vastuussa siitä mitä tein, Rasmus kertoo.
Rasmus tuomittiin tapon yrityksestä ja liikenteen vaarantamisesta kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja 82 000 euron sakkoihin ja korvauksiin.
"Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että siellä on ihminen, joka tulee vastaan. Olin niin sekaisin, että en pystynyt ymmärtämään sitä." Rasmus Anderssén
– Olen pyytänyt toiselta osapuolelta anteeksi kaksi kertaa oikeudenkäynneissä. Tuntuu tosi pahalta nyt ajatella, miten moni on joutunut kärsimään minun takiani.
– Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että siellä on ihminen, joka tulee vastaan. Olin niin sekaisin, että en pystynyt ymmärtämään sitä.
Nykyään Rasmus on Suicide Zero -järjestön puheenjohtaja. Kynttilätapahtumassa Vaasassa järjestö sytytti 824 kynttilää, yhden jokaiselle itsemurhan tehneelle vuonna 2017.Turkka Korkiamäki
824 kynttilää - yksi jokaiselle itsemurhan tehneelle
Rasmus istui tuomionsa Vaasan vankilassa. Toukokuussa 2018 hän vapautui.
Vaikka kokemukset vankilasta, oikeudenkäynneistä ja mielentilatutkimuksista olivat raskaita ja vaikeita, elämässä on eri tavalla merkitystä kuin koskaan aiemmin.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyy kurissa lääkityksellä. Mielialat eivät enää vaihtele maniasta syvään masennukseen.
Rasmus ryhtyi vapaaehtoiseksi Suicide Zero Suomi -järjestöön, jonka tavoitteena on ehkäistä itsemurhia. Tänä vuonna hänestä tuli järjestön puheenjohtaja.
"Suomi on ainut Pohjoismaa, jossa ei ole ollut itsemurhien ehkäisyohjelmaa. Samalla Suomessa tehdään eniten itsemurhia Pohjoismaissa." Rasmus Anderssén
Itsemurhien ehkäisypäivänä 10. syyskuuta järjestö sytytti 824 kynttilää Luotsinpatsaalle Vaasan kirkon eteen. Siinä oli yksi kynttilä jokaiselle, joka teki itsemurhan vuonna 2017.
Itsemurhayrityksiä tehdään Suomessa vuosittain arviolta 10 000 – 30 000. Tarkkaa määrää on vaikeaa arvioida, sillä kaikista yrityksistä ei jää jälkeä minnekään.
Paitsi tietysti ympäröiviin ihmisiin. Kun ihminen tekee itsemurhan, kuusi läheistä traumatisoituu, arvioi MIELI Suomen Mielenterveys ry. Sillä on kauaskantoiset seuraukset, jotka näkyvät myös itsemurhien tekemässä laskussa kansantaloudelle.
Itsemurhat maksavat MIELI ry:n mukaan vuosittain ainakin 200 miljoonaa työkyvyttömyytenä, sairauslomina ja ensi- ja tehohoidon hintana.
Itsemurhien ehkäisytyö on tuonut Rasmuksen elämään uutta merkitystä. "Nyt minulla on tehtävä elämässäni, kun saan auttaa muita. Kaikesta voi selvitä. Ottaa vain päivän kerrallaan", Rasmus sanoo.Turkka Korkiamäki
Rasmuksen mukaan hänen työnsä tärkein tavoite on ollut saada Suomeen itsemurhien ehkäisyohjelma.
– Suomi on ainut Pohjoismaa, jossa sellaista ei ole ollut. Samalla Suomessa tehdään eniten itsemurhia Pohjoismaissa, Rasmus kertoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen kertoo, että itsemurhien ehkäisyohjelma on parhaillaan valmisteilla sosiaali- ja terveysministeriössä. Sen on määrä astua voimaan ensi vuoden alusta ja jatkua vuoteen 2030 asti. Valmistelu alkoi tämän vuoden alusta.
– Viimeksi Suomessa on ollut itsemurhien ehkäisyprojekti vuosina 1986-1996. Voidaan päätellä, että se oli menestyksekäs, sillä 1990-luvun alun jälkeen itsemurhien määrä Suomessa on puolittunut, Partonen kertoo.
“Itsemurhakuolleisuus todennäköisesti kasvaa”
Uusi ehkäisyohjelma otetaan käyttöön vuoden 2020 alusta, eikä yhtään liian aikaisin. Itsemurhien määrä oli vähentynyt vuoteen 2015 asti, mutta viimeisimpinä tilastoituina vuosina 2016 ja 2017 itsemurhien määrä nousi. Vuonna 2017 itsemurhiin kuoli 90 ihmistä enemmän kuin vuonna 2015.
– Itsemurhakuolleisuus todennäköisesti kasvaa, kun väestö vanhenee ja väkiluku kasvaa.
Findikaattorin mukaan itsemurhan tehneiden keski-ikä oli vuonna 2017 naisilla 49 vuotta ja miehillä 46 vuotta. Väkiluvun odotetaan kasvavan muun muassa maahanmuuton myötä.
Tilastoista on vaikeaa päätellä, mitkä itsemurhille altistavat taustasyyt ovat mahdollisesti voimistuneet.
– Tavallisimpia syitä ovat masennussairaudet ja päihderiippuvuudet. Voidaan kysyä, ovat masennussairaudet yleistyneet tai vakavoituneet, tai onko niiden hoito muuttunut tehottomammaksi. Saavatko ihmiset tehokasta hoitoa ja riittävän ajoissa? Partonen pohtii.
WHO:n kansainvälisen mielenterveyden toimenpideohjelman tavoitteena on tiputtaa itsemurhien määrää 10 prosentilla kaikissa maissa. Suomen ensi vuonna alkava uusi itsemurhien ehkäisyohjelma pyrkii vastaamaan tähän tavoitteeseen.Turkka Korkiamäki
Toisaalta nykyiset itsemurhien ehkäisykeinot eivät ehkä ole enää niin vaikuttavia kuin ennen.
Edellisen itsemurhien ehkäisyprojektin aikana ohjeistettiin koko Suomessa eri alojen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan, ammattilaisia tunnistamaan itsemurhan vaara ja ohjaamaan hoidon piiriin.
Masennus opittiin tunnistamaan paremmin ja hoitamaan tehokkaammin. Päihteiden käyttöön puututtiin aktiivisemmin. Fyysisiä sairauksia hoidettaessa opittiin huomioimaan myös psykososiaalinen puoli ja antamaan myös psyykkistä tukea.
Kun valtakunnallinen projekti päättyi 1996, ohjeiden noudattaminen jäi jokaisen kunnan omalle vastuulle.
"Joissakin kunnissa ohjeet itsemurhien ehkäisemisestä ovat ehkä unohtuneet, tai niitä ei enää niin tarkasti noudateta." Timo Partonen
– Vanhat ohjeet pätevät edelleen, mutta niiden noudattaminen on toteutunut vaihtelevasti eri kunnissa. Joissakin kunnissa ohjeet ovat ehkä unohtuneet, tai niitä ei enää niin tarkasti noudateta, Partonen miettii.
Itsemurhien määrässä on suuria alueellisia eroja. Synkimpiä alueita tämän suhteen ovat olleet Itä- ja Pohjois-Suomi. Sairaanhoitopiireistä Pirkanmaalla menetetään eniten elinvuosia itsemurhakuolemien takia.
–Uudessa itsemurhien toimenpideohjelmassa on tarkoitus virkistää kuntien muistia vanhojen oppien osalta. Itsemurhia ehkäisevät hankkeet saavat myös lisää rahoitusta, Timo Partonen sanoo.
“Kaikesta voi selvitä, kun ottaa päivän kerrallaan”
Toissa kesänä Rasmus tapasi Saijan ja rakastui. Heillä oli paljon yhteistä, muun muassa pienet tytöt, melkein kaimat: Rasmuksella Saga, Saijalla Saaga.
Nyt Saija odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta.
Uusperhe muutti juuri pieneen omakotitaloon Edsevöhön. Kun teemme haastattelua syyskuussa, muuttolaatikot ovat vielä purkamatta ja pintaremonttia kaipaavien seinien tapetit repsottavat.
29-vuotiaan Rasmuksen velat ovat yhä ulosotossa. Hänellä ei ole vakituista työpaikkaa, mutta hän tekee keikkahommia ravintola-alalla ja luennoi kokemusasiantuntijana itsemurhien ehkäisemiseksi.
"Ei tässä ole mitään täydellistä, eikä tarvitse ollakaan. Nautin nyt pienistä asioista elämässä." Rasmus Anderssén
Asiat ovat ehkä aavistuksen rempallaan, mutta Rasmus puhkeaa tuon tuosta leveään hymyyn. Hän on nyt todella onnellinen.
– Ei tässä ole mitään täydellistä, eikä tarvitse ollakaan. Nautin nyt pienistä asioista elämässä.
Rasmus korostaa olevansa aivan varma, ettei enää ikinä yrittäisi itsemurhaa.
Rasmuksesta tulee pian toisen kerran isä. Avopuoliso Saija odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta.Turkka Korkiamäki
– Koko se ajatusmaailma, että on välttämättä oltava se paketti - työpaikka, kallis auto, hieno asunto ja joku, jonka kanssa jakaa se - en ajattele niin enää. Onnea voi saada myös ilman niitä.
– Nyt minulla on tehtävä elämässäni, kun saan auttaa muita. Kerron aina, että kaikesta voi selvitä. Ottaa vain päivän kerrallaan. Apua on saatavilla, Rasmus muistuttaa.
Onko sinulla tai läheiselläsi itsetuhoisia ajatuksia? Apua on saatavilla. Itsetuhoiset puheet ja ajatukset on aina otettava vakavasti.
MIELI ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin toimii numerossa 09-25250111 arkisin melkein vuorokauden ympäri, kello 9.00-7.00. Viikonloppuisin ja juhlapyhinä kriisipuhelin päivystää klo 15.00-07.00.
Apua löytyy myös verkosta. Aikuisten Solmussa-chat on auki maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 15-19 ja nuorten Sekasin-chat tarjoaa tukea nuorille arkisin klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24.
Tulli epäilee rikollisten tuoneen Suomeen miljoonien eurojen arvosta lääkkeitä ja muita tuotteita laittomasti. Suomeen on tuotu Yhdysvalloista muun muassa noin 772 000 lääketablettia ilman Fimean lupaa. Lisäksi maahan on tuotu noin 200 000 dopingtablettia.
Kanaalisaarille rekisteröity yritys osti Yhdysvalloista elintarvikkeita, rehuja sekä lääkkeiksi ja dopingaineiksi luokiteltuja tuotteita. Sen jälkeen yritys toi niitä Ahvenanmaalle ja myi verkkokaupan kautta EU-alueelle. Mukana oli kaksi yritystä, joista toinen oli ahvenanmaalainen.
Tavarat tuotiin väärillä tullinimikkeillä, jolloin niistä maksettiin veroa selvästi vähemmän kuin olisi pitänyt. Lisäksi tulli-ilmoituksiin oli kirjattu tuojaksi väärä yritys, mikä on laitonta. Ahvenanmaalainen yritys otti Suomeen lähetetyt tuotteet omiin nimiinsä ja sai vähentää maahantuonnin arvonlisäverot omassa verotuksessaan.
Tulli epäilee, että yritykset kiersivät veroja tahallaan. Epäilty rikoshyöty on vähintään 2,2 miljoonaa euroa.
Tulli on tutkinut tapausta epäiltynä törkeänä dopingrikoksena, törkeänä veropetoksena, törkeänä tulliselvitysrikoksena, lääkerikoksena, salakuljetuksena ja dopingrikoksena. Epäiltyjä on 12. Osa epäillyistä on suomalaisia, osa muista maista.
Rikoskokonaisuus siirtyy syyttäjälle marraskuussa.
Satu Kumpulaisen luomutilalla on kokemusta petoaidoista. Isokummun lammastilalla eläinten turvaksi on rakennettu sähköaitaa ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten. Viimeksi aitaa nousi vuonna 2016.
Kannuksen ja Sievin rajalla ollaan kaukana asutuskeskuksista ja sudet, karhut sekä ilvekset liikkuvat. Kerran Satu Kumpulaisen uuhi katosi ilveksen suuhun. Tänä syksynä sudet tappoivat 22 lammasta.
Petotuhot sattuivat joka kerta laitumilla, joita sähköistetty petoaita ei suojannut. Tilalla toivottaisiin kovasti, että Riistakeskuksen rahoittamaa sähköaitaa saataisiin lisää.
– Viime vuonna Riistakeskuksella ei ollut tarpeeksi rahaa. Ehkä tällä kertaa rahaa riittää.
Tila on viime vuosina laajentanut rajusti ja uuhia ja karitsoja on noin 700. Uusia laitumia on otettu käyttöön, eikä sähköistä suojaa ole läheskään kaikkialla.
Pitkä kokemus
Suomessa on rakennettu petoaitoja 1990-luvusta lähtien. Mallit ovat vaihdelleet sitä mukaa, kun kokemukset ovat karttuneet. Nyt Riistakeskus luottaa viisilankaiseen sähköaitaan, jossa alin lanka alkaa 20 sentin päässä maasta. Korkeutta aidalla on metri neljäkymmentä senttiä.
Tekniikka on periaatteessa samanlaista kuin eläintalouksien muissakin sähköpaimenissa, mutta lankoja, korkeutta ja tehoa on enemmän. Riistakeskus luottaa tekniikkaan, sillä tulokset ovat kiistattomat.
Satu Kumpulainen on korottanut petoaitaa ja tihentänyt sitä. Hänen mielestään valtion rahoittama viisilankainen aita on liian harva estämään susia ja karhuja.Heini Holopainen / Yle
15 vuoden aikana on sattunut vain kymmenkunta tapausta, joissa peto on päässyt aidan ohi.
– Se on murto-osa näinä vuosina pystytettyihin useisiin satoihin aitoihin verrattuna. Tuolloin aita on usein ollut jollain tavalla viallinen, kertoo Suomen Riistakeskuksen riistavahinkovastaava Reijo Kotilainen Pohjois-Karjalan aluetoimistosta, jossa kaikki aitahakemukset käsitellään.
Viime vuosina sudet ovat tappaneet noin 130 lammasta ja 5–20 nautaa vuodessa. Näitä tuhoja ehkäistäkseen valtio kustantaa petoaitojen rakennusmateriaalit. Tilallinen joutuu omakustanteisesti itse pystyttämään aidan ja huolehtimaan sen toimivuudesta.
Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan Suomessa on susiyksilöitä hiukan yli 200, karhuja runsaat 2100 kappaletta ja yli vuoden ikäisiä ilveksiä runsaat 1900. Susi on Suomessa määritelty erittäin uhanalaiseksi ja karhu sekä ilves vaarantuneiksi lajeiksi.
Riittävätkö rahat?
Parin viime vuoden aikana Suomeen on noussut petoaitoja muutamista kymmenistä kilometreistä jopa 130 kilometriin vuodessa. Aitojen tarve on lisääntynyt sitä mukaa, kun suurpetokannat ovat hoitosuunnitelmien mukaisesti levittäytyneet läntiseen Suomeen.
Käytännössä hakemus lähetetään Riistakeskukselle, joka arvioi, kuinka kova petoaidan tarve on.
Satu Kumpulaisen tilalla on kolmisensataa uuhta ja nelisensataa karitsaa.Heini Holopainen / Yle
Yleensä hakemuksia satelee 50–90 vuosittain, eikä aina kaikkiin aitoihin ole löytynyt rahaa. Tämä vuosi on ollut poikkeus, kertoo riistavahinkovastaava Reijo Kotilainen. Petovahinkokorvauksista jäi budjetoitua rahaa käyttämättä ja sitä voitiin ohjata vahinkojen ennaltaehkäisyyn.
Yleensä rahaa on varattu noin 300 000 euroa vuodessa, mutta tänä vuonna summa on puoli miljoonaa.
– Näyttäisi siis siltä, että rahat tästä syystä riittävät. Se tosin riippuu siitä, kuinka vaikea syksystä tulee tuhojen kannalta. Vahinkohuippuhan on nyt syksyllä, kun susilauma opettaa pentuja saalistamaan.
Rakentaminen seuraa suden liikkeitä
Suurpetojen keskittymä 1990-luvulla oli Itä-Suomessa ja pedot aiheuttivat vahinkoja erityisesti lammastiloille. Petoaitojen pystyttäminen keskittyikin pitkään Itä-Suomeen.
– Nyt sinne on jo rakennettu tarvittavat aidat. Sudet ovat siirtyneet Länsi- ja Lounais-Suomeen, ja näillä uusilla alueilla on syntynyt äkillinen kotieläinten suojauksen tarve, kertoo Reijo Kotilainen.
Pohjalaismaakunnissa ja Varsinais-Suomessa susien, karhujen tai ilvesten levittäytyminen oman tilan liepeille on siis suhteellisen uusi asia. Kaikki tilalliset eivät ole ehtineet tai pystyneet suojaamaan tilojaan.
Uhasta huolimatta kaikki tilalliset eivät ole myöskään lämmenneet petoaidan rakentamiselle. Materiaalit toki saa valtiolta, mutta tilallisen on omalla kustannuksella pystytettävä aita sekä huolehdittava siitä.
Joissain tapauksissa luonnonsuojelijat ovat osallistuneet petoaitojen pystyttämiseen. Satu Kumpulainenkin sai muutama vuosi sitten eteläsuomalaisilta Luonto-Liiton aktiiveilta apua aidan pystyttämiseen.
Aita ei ole ongelmaton ratkaisu
Kumpulaisen mukaan suurin ongelma on se, että aidan alimpien lankojen alusta on pidettävä puhtaana ruohoista. Varsinkin alkukesästä ruoho kasvaa nopeasti, joten siellä on trimmeröitävä lähes viikoittain.
– Se on tälläkin tilalla melkein yhden ihmisen työpanos.
Sähköaidan alimmat langat eivät saa ottaa maa- tai kasvillisuuskosketusta, muuten sähköaidan teho laskee.
Sähköaidan alusta on siistittävä kasvillisuudesta, muuten sähköä vuotaa maahan ja aidan teho laskee. Kesällä työ tehdään siimaleikkurilla.Heini Holopainen / Yle
Kumpulainen on omakustanteisesti myös parannellut viimeisimmäksi rakennettua sähköaitaa. Oma kokemus kertoo, ettei viiden langan kanssa saada tarpeeksi pelotetta aikaan.
Aitaa on tihennetty asentamalla yksi lanka lisää ja samalla sitä saatiin korotettua puoleentoista metriin.
– Ylin lanka kulkee aivan tolppien päässä, ettei esimerkiksi karhu pääse tarttumaan tolppaan ja kiskaisemaan sitä maasta. Toisaalta alin lanka on 15 sentin päässä maasta, ettei susi pääse kaivautumaan sen alitse.
Tilallinen kokee olevansa yksin
Lammastilallinen toivoo, että valtiolla riittäisi enemmän rahaa petoaitoihin. Muukin tuki kelpaisi. Esimerkiksi korvaukset petotuhoista olisi mukava saada aiemmin kuin puolen vuoden-vuoden päästä.
– Kun tämä EU:n ohjelmakausi alkoi, tällä alueella ei ollut näin paljon petoja. Nyt tilanpitoa on kuitenkin pakko jatkaa sovitun viisivuotiskauden, muuten joutuu maksamaan korvauksia. Toivoisin, ettei petovahingon sattuessa tilallinen olisi näin yksin. Nyt korvaukset tulevat jälkijunassa, murehtii Kumpulainen.
Ajokoira Patu pääsee Satu Kumpulaisen isän kanssa metsälle, vaikka kylällä on niitäkin, jotka eivät enää uskalla päästää koiria metsään susien syötäväksi.Heini Holopainen / Yle
Marraskuussa lampaat viettävät jo yönsä sisätiloissa, joten petohuoli on toistaiseksi ohi. Keväällä ajatukset kääntyvät taas eläinten turvallisuuteen.
– Yhtään yötä ei mene, ettenkö miettisi, että mitä sieltä aamulla löytyy.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on luvannut monta kertaa, että maa tulee vetäytymään pois Pariisin ilmastosopimuksesta.
Nyt tämä on mahdollista. Maanantaina tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun vuonna 2015 neuvoteltu sopimus astui voimaan. Sopimuksen ehtojen mukaan mikään maa ei voi irtisanoutua sopimuksesta kolmeen ensimmäiseen vuoteen.
Trumpin hallinto on ilmoittanut, että Yhdysvaltain kanta ei ole muuttunut. Maa tulee irrottautumaan sopimuksesta, jonka tavoite on hillitä maapallon keskilämpötilan nousu enintään kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna.
Sopimuksesta vetäytyminen on pitkä prosessi, joka alkaa ilmoituksella YK:lle. Eron astuminen voimaan vie vuoden, mikä tarkoittaa, että se tapahtuu Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen.
Mikäli Trump häviää vaalit, uusi presidentti voi halutessaan palauttaa Yhdysvallat sopimuksen piiriin 30 päivässä, sanoo uutistoimisto AP:n haastattelema Andrew Light. Maailman luonnonvarainstituutissa työskentelevä Light toimi presidentti Barack Obaman kaudella Yhdysvaltain ulkoministeriön ilmastoneuvottelijana.
Yhdysvallat on maailman suurin talous ja toiseksi suurin kasvihuonekaasujen tuottaja. Monet asiantuntijat sanovat, että maan vetäytyminen Pariisin sopimuksesta haittaa taistelua ilmastonmuutosta vastaan.
– Globaaleja tavoitteita ei saavuteta, elleivät kaikki tee osaansa ja Yhdysvallat toimi mukana, arvioi Appalachianin yliopiston ympäristötieteen professori Gregg Marland uutistoimisto AP:lle.
Yhdysvallat ei ole ainoa maa, joka arastelee sitoutua ilmastonmuutoksen torjuntaan. Esimerkiksi Kiina ja Venäjä ovat toistaiseksi pyrkineet laiskanlaisesti kohti Pariisissa asetettuja päämääriä.
– Tähän mennessä Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano on ollut varsin laiskaa. Kahtena viime vuonna päästöt ovat kasvaneet, viime vuonna 2,1 prosenttia, ja fossiilisen energian käyttö on lisääntynyt maailmassa, arvioi syyskuussa Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas.
Vuosi sitten Marko, Santeri ja Toni sekä kolme muuta päihdekuntoutuksessa tutustunutta kaverusta päättivät, että entisiin kuvioihin ei enää palata. Raitistunut elämä tarvitsi tukea, sillä kaikki piti opetella uudelleen, jopa kaupassa käyminen.
– Ei tarvinnut enää ensimmäisenä kauppaan astuessaan tarkistaa, missä on valvontakamerat, Marko kertoo.
Nuoret esiintyvät tässä etunimillään, sillä he eivät halua tulla leimautuneiksi entisinä narkomaaneina.
Parikymppisillä nuorilla oli tukea toisistaan, mutta samalla he ymmärsivät, että kaikilla päihdekuntoutujilla ei välttämättä ole sellaista tukiverkostoa. Eikä heilläkään ollut paikkaa, missä olisivat voineet säännöllisesti tavata toisiaan.
– Me halusimme perustaa kohtaamispaikan, mutta meillä ei ollut mitään hajua, miten se perustetaan, kertoo Santeri.
Lahdessa oli jo jonkin aikaa vellonut keskustelu päihdetilanteesta. Kaupunki oli saanut kyseenalaista mainetta, kun kaupunginvaltuutettu Kalle Aaltonen teki aloitteen Lahden julistamisesta amfetamiini-pääkaupungiksi (IL). Valtuustossa käytiin vakavaa keskustelua, miten pahenevaan päihdetilanteeseen pitäisi tarttua.
Nuoret itse huomasivat, että aihe on polttava ja että heillä olisi siihen ratkaisu.
Sana on levinnyt nopeasti
Nuoret lähettivät sähköpostia ympäriinsä ja melko pian Lahden kristillisten kaupunginvaltuutettu Pekka Airamo vastasi. Hän halusi tavata nuoret ja kuulla heidän ideansa.
– Meillä oli vihko täynnä ideoita. Pekka lähti viemään asiaa eteenpäin ja vuosi ensimmäisestä tapaamisesta Homebase avasi ovensa, sanoo Santeri.
Homebase on Lahden Aleksanterinkadun varrella oleva päihdekuntoutujien kohtaamispaikka. Kaupunki maksaa paikan vuokran, osa-aikaisen työntekijän ja toimintarahan. Syyskuun alussa avautunut paikka on tavoittanut jo useita päihdekoukusta toipuvia nuoria. Päivässä kävijöitä on 10-15. Uudet asiakkaat tulevat usein kaverin suosituksesta, sillä sana on levinnyt nopeasti. Perustajajäsenet toimivat paikassa vertaistukiohjaajana.
– Tämä on syrjinnästä vapaa alue. Me autamme päihdekuntoutuksesta tulevia etenemään elämässä eteenpäin, niin että heillä olisi jotain tekemistä, eikä tarvitsisi olla ulkona tai entisten kavereiden kanssa, sanoo Toni.
Putsi ja Skutsi ovat Homebasen terapianallet. Putsi on puhtaana eli raitis ja Skutsi on vielä "käyttävä" nalle.Marjo Pirilä / Yle
Hoitojakson jälkeen jää yksin
Parikymppiselle Janitalle uusi kohtaamispaikka tuli tarpeeseen. Hän havahtui viime juhannuksena siihen, että koko elämä pyöri päihteiden ympärillä.
– Koko päivä painottui päihteisiin, joko myymiseen tai käyttämiseen. Ajattelin, että tämä ei enää vetele.
Janita pääsi katkolle, kun sai lääkärin vakuuttuneeksi siitä, että hän on tosissaan. Hoitojaksolla Janita oppi perusarjen askareita ja rutiineja. Hoitojakson jälkeen olo oli yhtäkkiä yksinäinen.
– Arki iski vasten kasvoja. Tunsin itseni tosi avuttomaksi. Ei ollutkaan enää ihmistä vieressä, kuka kyselee sun kuulumiset parin tunnin välein ja muistuttaa sua ihan kaikesta..
– Hoitojaksotkin ovat lyhyitä, että puolet siitä ajasta on vielä ihan sekaisin. Toipuminen ei käy nopeasti, Marko jatkaa.
Santerin mukaan hoitojakson jälkeen riskinä on eristäytyminen muusta elämästä.
– Huumeidenkäyttäjät välttelevät vastuuta viimeiseen asti. Normaalielämässä se ei enää onnistu.
Homebasessa opetellaan ruuanlaittoa, asioimaan kaupassa ja hoitamaan muita arkisia asioita. Kun on puolet elämästään ollut muissa maailmoissa, näyttää elämä raittiina aivan toiselta. Moni ei osaa laittaa minkäänlaista ruokaa.
– Ei silloin ole tarvinnut opetella mitään aikuisten juttuja. Silloin pärjää päivästä toiseen, kun löytää tietyn annoksen ainetta, sanoo Janita.
Homebasessa opetellaan elämään arkipäivää selvänä.Marjo Pirilä / Yle
A-klinikka oy:n avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partanen pitää erittäin poikkeuksellisena, että nuoret ovat itse aktiivisesti olleet perustamassa päihdekuntoutujien kohtaamispaikkaa.
– Hatun nosto heille. Ei ole tavanomaista, että näin nuoret perustavat vertaistukiryhmän.
A-klinikka on perustamassa vuoden alussa Päijät-Hämeeseen avokuntoutuspaikan ja Partanen uskoo, että klinikka tulee tekemään Homebasen kanssa yhteistyötä. Partasen mielestä Homebasen toiminnassa on tärkeää nimenomaan vertaistuki ja uudet sosiaaliset verkostot.
– Kaikilla päihdekuntoutujilla on äärimmäisen tärkeää, että kaveripiiri muuttuu. Uuden elämän kannalta päihteettömillä ja päihteettömyyteen pyrkivillä kavereilla on valtaisa merkitys, sanoo ylilääkäri Partanen.
Partasen mukaan kuntoutusjakson jälkeiseen toipumiseen saa Suomessa vaihtelevasti apua. Suuremmilla paikkakunnilla on matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, mutta nuorten päihdekuntoutus pitäisi ottaa kunnissa nykyistä vakavammin.
– Kuntoutukseen on monesti hankala päästä ja hoitojaksot ovat lyhentyneet. Suonensisäistä huumeista vieroittaminen vie aikaa. Mitä varhemmin päihteidenkäyttöön puututaan, sitä vähemmän kuntoutujalla on erilaisia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia komplikaatioita, sanoo Partanen.
Homebase hakee jatkoa
Homebasen perustajajäsenet ovat perustamassa yhdistystä, sillä he hakevat sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta STEA:lta kolmevuotista hankerahoitusta.
– Me haluamme tarjota tätä yhteisöllistä toimintaa vielä enemmän. Haluamme sellaisen päiväohjelman tänne, että liikuntaa ja ruuanlaittoa olisi vaikka joka päivä, sanoo Santeri.
Santeri ja Janita ovat lähdössä kouluille kertomaan kokemusasiantuntijoina päihderiippuvuudesta. Janitan arkeen on tullut enemmän sisältöä ja Homebase on tuonut uudet ihmiset elämään.
– En näe, että mun menneisyydessä on kavereita – niin karulta kuin se kuulostaakin. Käyttöajan porukat oli vaan hyötysuhteita eikä siltä ajalta ole ihmisiä, joita voisin kutsua kavereiksi. Jos ne joskus haluavat hoitoa tai apua, niin totta kai mä sitä annan, muuten mulla ei ole niille mitään asiaa.
Alle 30-vuotiaiden määrä Suomen tulokärjessä romahti. Viime vuonna julkaistulla tuhannen suurituloisimman listalla nuoria oli 28 kappaletta – tänä vuonna enää 16.
Kaavio kertoo, että suurituloiset ovat sangen keskiluokkainen ihmisjoukko.
Tarkempi selvitys osoittaa, että kyseessä ei ole niinkään romahdus kuin paluu normaaliin. Nuorten osuus on viime vuodet liikkunut 14–17 henkilön välillä.
Vuoden 2017 tulotiedot olivat poikkeus.
Yksittäistä syytä on vaikea löytää – mutta esimerkiksi bitcoin-miljonäärejä syntyi aiempaa vähemmän.
Juha-Matti Mäntylä / Yle
Ei ensimmäistäkään alle 30-vuotiasta naista
Tuhannen hyvätuloisimman nuoriso-osasto on tällä kertaa viimevuosista laihempi – ja miehisempi. Joukossa ei ole ensimmäistäkään naista.
Viime vuonna naisia oli tuhannen hyvätuloisen nuoren joukossa kuusi kappaletta.
Selitys saattaa löytyä peli- ja teknologia-alojen miesvaltaisuudesta. Toisaalta tällä kertaa oli mahdollista pyytää, ettei verottaja liitä henkilön nimeä medialle toimitettaviin listauksiin.
Yli 230 nimen joukossa saattoi olla nuoria naisia.
Suurituloisimmat alle 30-vuotiaat
(Syntyneet vuonna 1989, tai sen jälkeen)
Menestyviä yhtiöitä ja sukuja
Vuonna 1989 tai sen jälkeen syntyneistä kovatuloisin oli Tomi Kyöstilä. Hammashoitolaitteistoja valmistavan Planmecan omistajasukuun kuuluva Kyöstilä on listan vakionimi. Samoin isä Heikki Kyöstilä, joka on koko maan tulokolmonen.
Perinteisiä teollisuudenaloja ja omistajasukuja nuorten listalla edustivat myös Herlinin konepajasukuun kuuluvat Olli ja Heikki Herlin. Jeri Saastamoinen ja Juho Saastamoinen ovat Ratesteelin omistajia. Ratesteel tunnetaan metsäkonevalmistaja Ponssen alihankkijana.
Listalla ovat myös Lehto Groupin kaupallisena johtajana toiminut Markus Myllymäki, joka myi viime vuonna suuren määrän yhtiön osakkeita. Myös hänen isänsä Asko komeilee tulolistojen kärkisijoilla.
Vaikuttaa siltä, että nuorena listoille nousee varmimmin, jos kuuluu yritteliääseen sukuun. Sitten on se toinenkin vaihtoehto – nimittäin peliala.
Dota2-maailmanmestari Topias Taavitsainen teki viime vuonna ison tilin ja sai kutsun myös presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Vesa Moilanen / Lehtikuva
Kehitä tai pelaa
Nuorten listalla on jälleen kerran tukku pelinkehittäjiä. Esimerkiksi Anita Silviu Ioan on pelinkehittäjä yhdysvaltalaiselle Zyngalle myydyssä Small Giant Gamesissa.
Toisaalta menestyä voi myös pelaamalla itse. Topias "Topson" Taavitsainen on e-urheilija, joka tienasi vuonna 2018 yli 1,7 miljoonaa euroa.
Tänä vuonna nuorten listalle eniten nimiä toi kuitenkin helsinkiläinen Kamu-yhtiö, joka myytiin viime vuonna pelijätti Epic Gamesille. Epic tunnetaan parhaiten hittipeli Fortnitesta.
Kamun perustaja Valtteri Kiviniemi sekä Amir Meirbekov, Richard Deist, Huu Ha Ngyen sekä Janne Vuorela eivät kuitenkaan kehittäneet peliä – vaan huijauksia torjuvaa työkalua. Jos esimerkiksi ammuntapelissä on tarkoitus kilpailla tosissaan, huijarit on siivottava pois alustalta.
Miksi alle 30-vuotiaita on listalla vain vähän? Yksi looginen selitys on aika.
Harva ehti Kivinimen lailla perustaa yhtiön – ja myydä sen. Esimerkiksi Frameryn perustaja Samu Hällfors pääsi rahastamaan kymmenen vuotta aiemmin saamansa hyvän idean "vasta" 31-vuotiaana.
(Klo 11.56: Lisätty tieto sukupuolijakautumasta. Klo 12.45: Korjaus: bitcoin oli viime vuoden ilmiö - ei toissa vuoden)
Suurituloisimpien huippukärkeen on noussut ensimmäistä kertaa vuosikausiin nainen, toimitusjohtaja ja tohtori Maria Severina. Hän tienasi viime vuonna yli 36 miljoonaa euroa myymällä diagnostiikkateollisuuden raaka-aineita valmistavan HyTestin.
HyTest tekee vasta-aineita ja antigeenejä diagnostiikkateollisuuden käyttöön. Se myy tuotteitaan kymmeniin maihin ympäri maailman.
HyTestin tuotannosta peräti 96 prosenttia menee vientiin.
Severina muutti Venäjältä Suomeen liki 30 vuotta sitten. Hän on väitellyt tohtoriksi biokemiasta.
Hänet valittiin myös vuoden 2012 uusturkulaiseksi. Raati perusteli valintaa sillä, että Severina on menestynyt maahanmuuttajataustainen yrittäjä, joka on luonut Turkuun työpaikkoja. Hän osaa raadin mukaan lisäksi käyttää kulttuurintuntemustaan hyödyksi siltojen rakentamisessa.
Severina itse arvioi olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
– Kysymys ei ole niinkään siitä, mitä olemme tehneet oikein tai mitä väärin. Jotain olemme tehneet, mitä muut eivät ole, Severina sanoo.
HyTest työllistää 113 ihmistä, joista enemmistön Venäjällä Moskovassa. Suomessa työntekijöitä on 25.
Turussa on HyTestin pääkonttori, hallinto, markkinointi ja laatukontrolli, Moskovassa muun muassa tuotekehitys. Kiinassa on myyntiyhtiö.
Lähes 100-prosenttisesti vientiyritys
Viime vuonna HyTest myytiin norjalaiselle pääomasijoittajalle Summa Equitylle.
– Halusimme uusia mahdollisuuksia kasvaa. Pääomasijoittaja tarjoaa hyvät puitteet, koska se voi sijoittaa yhtiöön uutta rahaa, Severina kertoo puhelinhaastattelussa.
Yritys on tehnyt vuodesta toiseen erittäin hyvää tulosta ja ollut hyvin kannattava.
HyTestin myyntijohtaja Jukka Lehikoinen on eniten tienanneiden listalla 39:ntenä 7,2 miljoonalla eurolla.
Verohallinto
Sanoman Seppälä toisena
Naisten tulokärjessä toisena on Sanoman omistajiin kuuluva Rafaela Seppälä 10,5 miljoonalla eurolla. Kaikista tuhannesta eniten ansainneesta hän on 25:ntenä.
Kolmantena naisista on Majlen Fazer 7,6 miljoonalla. Majlen on Karl Fazerin pojanpojan tytär, siis Fazerin neljännen sukupolven perillinen. Majlen on yhä yksi makeisyhtiö Fazerin omistajista.
Naisia oli tuhannen suurituloisimman joukossa viime vuonna 139.
Tiedotusvälineille luovutetuista verotiedoista puuttuu yli 231 suurituloisen tiedot. Yli 100 000 euroa tienanneet suomalaiset ovat pystyneet tänä vuonna ensi kertaa estämään tietojensa luovuttamisen.
Medialle annetuitsa tiedoista ei käy ilmi, mille sijalle tulokärjessä tietojensa luovuttamisen estäneet sijoittuvat.
Kirjailijoista lastenkirjailijat ovat kovatuloisimpia. Mauri Kunnas julkaisee edelleen ahkerasti kirjoja. Vuonna 2017 hän julkaisi Koiramäen Suomen historia, joka myi huimasti. Myös vanhoista kirjoista otetaan hanakasti uusia painoksia, sillä monia lastenkirjoja luetaan sukupolvesta toiseen. Tänä syksynä Kunnaksen kirjojen myynti Suomessa ylitti 10 miljoonan kappaleen rajapyykin. Kunnas tienasi viime vuonna 343 851 euroa, josta pääomatuloa oli 207 557 euroa.
Myös Tatu ja Patu -kirjoja tekevät Aino Havukainen ja Sami Toivonen tienasivat hyvin. Sastamalassa asuva pariskunta tekee vuodessa yhden Tatu ja Patu -kirjan. Havukainen tienasi viime vuonna 216 307 euroa ja Toivonen 218 842 euroa.
Aino Havukainen ja Sami Toivonen tienaavat hyvin Tatu ja Patu -kirjoillaan.Mikko Koski / Yle
Dekkareilla tienaa myös mainiosti, sillä ne keikkuvat aina myyydyimpien kirjojen listalla. Leena Lehtolainen tienaa parhaiten ja hänen tulonsa viime vuonna olivat 267 379 euroa.
Kari Hotakainen ei ollut ennen Kimi Räikkösen elämäkertaa lainkaan kiinnostunut formuloista.Derrick Frilund / Yle
Viime vuoden myydyin kirja oli ylivoimaisesti Kari Hotakaisen kirjoittama elämäkerta Kimi Räikkösestä. Se on kaikkien aikojen eniten ilmestymisvuotenaan myyty kirja. Lisäksi siitä on tehty käännöksiä ulkomaille. Hotakaisen verotiedoissa kirjan suosio ei kuitenkaan näy. Hän tienasi 45 196 euroa, josta pääomatuloja oli 29 188 euroa.
Juontavat näyttelijät tienaavat parhaiten
Viime vuonna Hollywood-uransa nousukiitoon saaneen Jasper Pääkkösen, 39, verotiedot eivät anna osviittaa, minkälaista palkkaa maailmanluokan elokuvista saa. Spike LeenBlacKkKlansman-elokuvassa näytelleen suomalaisen tulot olivat 1 691 euroa. Pääomatuloja hänelle ei ollut. Pääkkönen todennäköisesti kierrättää tulonsa oman firman kautta.
Jasper Pääkkönen näytteli viime vuonna Spike Leen Hollywood-elokuvassa BlacKkKlansman. Hänen on kerrottu esiintyvän myös seuraavassa Leen elokuvassa.D. Bedrosian / AOP
Näyttelijä ja suositun Tanssii tähtien kanssa -ohjelman juontaja Mikko Leppilampi tienasi viime vuonna hyvän palkkapussin. Hänen tulonsa olivat 269 799 euroa, josta pääomatuloja oli 70 621 euroa.
Mikko Leppilampi on näyttelemisen ja laulamisen lisäksi suosittu tv-juontaja. Hänet on nähty esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa ja SuomiLove-ohjelmissa.
Hyville tuloille ylsi myös näyttelijä, laulaja ja Putous-ohjelman juontaja Roope Salminen. Hän tienasi viime vuonna 190 111 euroa. Pääomatuloja hänelle ei ollut.
Pitkän linjan näyttelijä Martti Suosalo on Suomen kovatuloisimpia näyttelijöitä. Hänen tulonsa olivat viime vuonna 256 675 euroa. Pääomatuloja hänelle kertyi 9 769 euroa. Vuonna 2018 hänet nähtiin elokuviassa Suomen hauskin mies ja Olavi Virta.
Naisnäyttelijöiden tulot jäävät parhaiten tienaavien miesnäyttelijöiden palkoista. Viime vuonna Bullets-sarjaa tähdittäneen Krista Kososen tulot olivat 129 530 euroa. Hänellä ei ollut pääomatuloja. Vuoden 2018 lopulla elokuvaohjaajana Swingers-leffalla debytoineen näyttelijä Pamela Tolan tienestit olivat 128 066 euroa. Pääomatuloja ei hänelläkään ollut. Karppi ja Ivalo-sarjoissa näytelleen Pihla Viitalan tulot olivat puolestaan 117 482 euroa, josta pääomatuloa oli 3 517 euroa.
Pihla Viitala on tähdittänyt esimerkiksi Karppi-rikossarjaa.Dionysos Films Oy / Yle
Yli miljoona katsojaa kerännyt Tuntematon sotilas (2017) oli vielä viime vuonna katsotuimpien elokuvien joukossa. Ohjaaja Aku Louhimiehen tulot olivat 54 837 euroa, mistä pääomatuloja oli 12 161 euroa.
Muun muassa Syke-sarjasta tuttu näyttelijä ja Mielensäpahoittaja-elokuvan ohjannut Tiina Lymi puolestaan tienasi 160 500 euroa. Hänellä ei ollut pääomatuloja.
Eduskuntaan ponnistetaan hyvin erilaisista lähtökohdista. Suurimpien ja pienempien tienestien ero oli yli 240 000 euroa viime vuonna, kun uudet kansanedustajat vasta suunnittelivat vaalikampanjoitaan.
Tämä selviää tänään julkitulleista verotiedoista. Yle kiinnitti tiedoissa huomiota ensimmäisen kauden kansanedustajien tuloihin.
Vähiten uusista kansanedustajista tienasi viime vuonna Mauri Peltokangas (ps.), jolle kertyi 8 439 ansiotulot.
Peltokankaan puoluetoveri, yrittäjä Veikko Vallinin (ps.) tulot viime vuonna olivat 12 285 euroa, jotka kertyivät kahta euroa lukuun ottamatta ansiotuloista.
Kymmenen vähiten tiennannutta uutta kansanedustajaa
Kolmanneksi vähiten uusista kansanedustajista tuloja kertyi yrittäjä Ano Turtiaiselle (ps.), joka tienasi 12 470 euroa viime vuonna.
Neljänneksi vähiten viime vuonna nettosi lähihoitaja Sanna Antikainen (ps.). Antikaisen tulot olivat 17 926 euroa.
Viidenneksi vähiten tuloja tilitti viime vuonna Ale Jussi Wihonen (ps.), jolle kertyi 19 340 euroa ansiotulot.
Sanna Antikaisen tulot olivat 17 926 euroa.Ari Tauslahti / Yle
Lindén tulolistan kärjessä
Eniten eduskuntaan nousseista kansanedustajista tienasi turkulainen Aki Lindén (sd.), joka toimi viime vuonna Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtajana.
Lindén tilitti viime vuonna 252 383 euron vuositulot, joista 1 972 euroa oli pääomatuloja.
Kymmenen eniten tiennannutta uutta kansanedustajaa
Lindén tienasi uusista kansanedustajista ylivoimaisesti eniten. Seuraavana listalla on Pirkanmaan vaalipiiristä valittu Anna-Kaisa Ikonen (kok.), jonka tulot jäivät yli 100 000 euroa Lindénistä.
Ikonen tienasi valtiovarainministeriön valtiosihteerinä 149 326 euroa viime vuonna. Tuloista 3 815 oli pääomatuloja.
Kolmanneksi eniten tienasi näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius (vihr.). Petelius nettosi viime vuonna 148 273 ansiotulot.
Neljänneksi eniten edustajista tuloja tilitti satakuntalainen Eeva Kalli (kesk.), joka Miltton Networksin toimitusjohtajana sai kasaan 122 798 euron vuositulot.
Ministerit pääsääntöisesti hyvätuloisia
Ministereiksi on noussut pääsääntöisesti hyvätuloisia suomalaisia, eikä tämä ole ihme. Osa ministereistä jatkaa viime kaudella alkanutta ministeritaivalta tai parlamentaarikon uraa eduskunnassa.
Tulokuningas viime vuoden tuloissa oli maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.), joka toimi myös viime kaudella ministerinä.
Leppä tienasi yhteensä 145 131 euroa, joista 12 377 euroa oli pääomatuloja. Leppä toimii myös maatalousyrittäjänä.
Ministerien tulot viime vuonna
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) ei jäänyt kauas Lepästä. Viime kaudella elinkeinoministerinä toiminut Lintilä tienasi 145 081 euroa.
Ministereistä tulojonon häntäpäähän jäi liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.), jonka vuositulot olivat 76 126 euroa.
Oikaisu 4.11.2019, kello 14.16: Kansanedustaja Janne Heikkisen (kok.) tulot oli ilmoitettu jutussa väärin. Heikkisen kerrottiin saaneen 220 990 ansiotulot. Oikea luku on 22 100 euroa.
Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) kirjoituksesta aloitetaan esitutkinta. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on määrännyt esitutkinnan aloitettavaksi Räsäsen kirjoituksesta, jonka Suomen Luther-säätiö julkaisi vuonna 2004.
Räsäsen kirjoitus "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi" oli Raamattuun ja sen tulkintaan liittyvä, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeva kannanotto. Poliisi on aiemmin päättänyt, ettei esitutkintaa aloiteta, koska asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta.
Poliisin päätöksen jälkeen valtakunnansyyttäjä sai yhteydenoton, jossa asiaa pyydettiin arvioimaan uudelleen. Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että asiassa on syyllistytty kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla.
Teksti on edelleen ajankohtainen ja seison sen takana. Päivi Räsänen
Syyttäjänlaitoksen tiedotteessa todetaan, että valtakunnansyyttäjä on punninnut keskenään sananvapautta, uskonnonvapautta ja syrjimättömyyttä koskevia perus- ja ihmisoikeuksia toisin kuin poliisi.
Tästä syystä valtakunnansyyttäjä on määrännyt asiasta esitutkinnan, josta vastaa Helsingin poliisilaitos.
"Tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on saatavilla"
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vahvistaa Ylelle, että kyse on puhtaasti vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta: tapaukseen ei liity mitään myöhempiä tekoja, kuten uudelleen julkaisemista.
Toiviaisen mukaan rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten.
– Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä, Toiviainen sanoo.
Hän ei muista toista vastaavaa tapausta, jossa nettijulkaisu olisi johtanut rikosepäilyyn yhtä pitkän ajan kuluttua sen alkuperäisestä ilmestymisestä.
Räsänen: Olen kai kohta taas Pasilan poliisitalolla
Päivi Räsänen on uudesta esitutkinnasta yllättynyt. Hän kertoo Ylelle saaneensa tiedon siitä tänään sähköpostiin tulleesta Valtakunnansyyttäjänviraston tiedotteesta.
– Olin ehtinyt jo iloita poliisin tekemästä, mielestäni erittäin hyvin perustellusta päätöksestä. Nyt tämä kai tarkoittaa sitä, että olen kohta taas Pasilan poliisitalolla kuulusteltavana.
Räsänen kiistää syyllistyneensä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Hän sanoo noudattaneensa pamfletissa Raamatun opetuksia.
Esitutkinnan aiheuttanut kirjoitus löytyy edelleen netistä Luther-säätiön sivuilta. Räsänen ei voi poistaa sitä itse, mutta toivoo, ettei sitä poistetakaan.
– Poliisi kysyi minulta [toisessa rikostutkinnassa], suostunko poistamaan twiitit kahden viikon sisällä. Sanoin, että en suostu. Sama koskee pamflettia. Teksti on edelleen ajankohtainen ja seison sen takana.
Räsäsen kirjoituksista on käynnissä toinenkin esitutkinta, joka koskee hänen kesäkuussa julkaisemaansa Twitter-viestiä. Tässä esitutkinnassa selvitetään, syyllistyikö Räsänen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan Helsinki Pride -tapahtumaa koskevalla viestillään.
Juttua päivitetty 4.11. kello 15.56: Lisätty valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ja Päivi Räsäsen kommentit.
Oululainen harrastajavalokuvaaja Risto Mattila koki melkoisen yllätyksen sunnuntaikävelyllä Perämeren suurimmalla saarella Hailuodossa.
Hailuodon Marjaniemen majakan rannalla lojui noin kolmenkymmenen metrin mittainen rykelmä erikokoisia ”kananmunia.” Vastaavaa näkyä Mattila ei ollut nähnyt aiemmin, vaikka on asunut viimeiset 25 vuotta merenrannan läheisyydessä. Munan muotoiset jää- ja lumipallot hämmästyttivät myös muita paikalla olleita ulkoilijoita.
– Siinä kummasteltiin rouvan kanssa ainutlaatuista luonnonilmiötä. Kun kamera oli mukana, niin päätin ikuistaa ainutlaatuisen näyn, kertoo Mattila.
Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainion mukaan mistään henkimaailman ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka tällaiseen lumipallomereen törmää harvoin. Tapahtuma vaatii oikeanlaiset olosuhteet sekä ilmassa että vedessä. Veden on oltava lähellä jäätymispistettä. Matalalla hiekkarannalla ja sopivalla pakkasella veden edestakainen liike aiheuttaa jääpallojen muodostumisen.
Jotta Mattilan ikuistamat pallot syntyisivät, se edellyttää kuitenkin jonkin tekijän, minkä ympärille pallo muodostuu. Kyseessä voi olla lumikide, roska vedessä tai pieni kivi rannalla. Vesi jäätyy aineen ympärille ja sopivalla tuulella jäätä tulee koko ajan lisää. Pyörivässä liikkeessä jää muotoutuu pallon muotoiseksi.
– Liian kova tuuli estää pallojen muodostumisen. Jos taas on tyyntä, rantaan jäätyy pelkkä tasainen jääkansi, kertoo Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.
Jääpallojen havaitseminen vaatii oikeaa ajoitusta. Ne voivat olla näkyvillä vain hetken aikaa. Esimerkiksi kovalla tuulella pallot kasautuvat nopeasti yhtenäiseksi kentäksi, eikä niitä enää huomaa.
McDonald´sin toimitusjohtaja Steve Easterbrook on saanut potkut tapailtuaan yhtiön työntekijää.
Pikaruokajätin mukaan suhde osoitti Easterbrookin osalta "huonoa arviointikykyä" ja oli vastoin yhtiön sääntöjä. McDonald´sin sisäiset säännöt kieltävät esimiesten ja alaisten väliset romanttiset suhteet.
Yhtiön lausunnon mukaan Easterbrookin erottamiseen johtanut suhde on perustunut molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen. Henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa Easterbrook myönsi suhteen ja kutsui sitä virheeksi.
– Ottaen huomioon yhtiön arvot olen samaan mieltä johtokunnan kanssa siitä, että minun on aika lähteä, Easterbrooke kommentoi.
Brittiläinen Easterbrook aloitti McDonald´sin palveluksessa vuonna 1993 nousten yhtiön toimitusjohtajaksi vuonna 2015.
Easterbrookin kaudella yhtiön pörssiarvo on kaksinkertaistunut. Analyytikkojen mukaan arvonnousua selittää muun muassa ruokavalikoiman ja maksutapoja uudistaminen sekä kuljetuspalveluiden laajentaminen.
Easterbrookin korvaa McDonald'sin Yhdysvaltain-johtaja Chris Kempczinski.
Viharikokset ovat vähentyneet Suomessa selvästi. Viime vuoden aikana poliisi kirjasi yhteensä 910 rikosilmoitusta epäillyistä viharikoksista.
Tämä on 22 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Asia selviää Poliisiammattikorkeakoulun tuoreesta katsauksesta. Aineistona on käytetty saman vuoden rikosilmoitustietoja.
Suurin osa eli 70 prosenttia viharikoksista tehdyistä rikosilmoituksista liittyi etniseen tai kansalliseen taustaan. Seuraavaksi yleisintä on, että rikosepäily kohdistui uhrin uskonnolliseen taustaan tai seksuaaliseen suuntautumiseen.
Viharikosta ei suoraan löydy Suomen laista. Rikoslain rangaistuksen koventamisperusteissa on kuitenkin otettu huomioon teon rasistinen tai muu vihamotiivi.
Tutkija Jenita Rauta tutkii viharikosten yleisyyttä. Jani Aarnio / Yle
Viharikoksiksi on määritelty raportissa esimerkiksi henkilöä, ryhmää tai omaisuutta kohtaan tehdyt rikokset, joiden taustalla ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskontoa tai vakaumusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.
Tutkija löytää kolme syytä
Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta on kirjoittanut Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2018 -selvityksen.
Poliisille ilmoitetut viharikokset ovat vähentyneet, kuten tilastoista näkee.Jani Aarnio / Yle
Selvityksen perusteella ei Raudan mukaan pystytä suoraan vastaamaan siihen, miksi viharikokset ovat vähentyneet.
Rikosilmoituksien määrään vaikuttaa tutkijan mukaan ensinnäkin ihmisten alttius ilmoittaa epäillystä rikoksesta poliisille. Viharikoksista ei välttämättä ole aina ilmoitettu.
– Syyt olla ilmoittamatta viharikoksista poliisille liittyvät yleisimmin epäluottamukseen viranomaisia kohtaan, viharikosten arkipäiväisyyteen, pelkoon sekä epätietoisuuteen ja tuen tarpeeseen.
Kun viharikoksista uutisoidaan ja niistä keskustellaan somessa, se voi puolestaan helpottaa ilmoituksen tekemistä.
Turvapaikanhakijoiden määrä vaikuttaa
Myös poliisin resurssit vaikuttavat kirjattujen rikosilmoitukseen määrään. Sillä on väliä, miten poliisi pystyy panostamaan viharikosten tutkimiseen ja tunnistamiseen.
Vuonna 2017 viharikosten kasvun selitti tutkijan mukaan suureksi osaksi se, että Helsingin poliisilaitoksella toimiva vihapuhetutkintaryhmä kirjasi kiihottaminen kansanryhmää vastaan -tapauksia.
– Nyt näistä rikoksista kirjattujen rikosilmoitusten määrä laski kolmasosaan edellisvuoden määristä.
Kolmas selittävä tekijä voi löytyä turvapaikanhakijoiden laskevista määristä.
Vuonna 2018 Suomessa jätettiin 4 548 turvapaikkahakemusta, selviää Maahanmuuttovirasto Migrin tilastoista. Edellisenä vuonna turvapaikanhakijoita oli yli 5 000.
Tyypillisin uhri irakilainen mies
Suhteellisesti eniten viharikoksista kärsivät Irakin kansalaiset. Seuraavaksi yleisimmin rikoksen uhriksi joutuivat Afganistanin ja Somalian kansalaiset.
Sen sijaan Suomen suurimpiin kansalaisryhmiin, virolaisiin ja venäläisiin, kohdistui huomattavasti vähemmän rikoksia.
Valtaosa viharikosten uhreista oli miehiä. Joka kolmannessa tapauksessa viharikoksen uhrina oli nainen.
Viharikosten epäilty tekijä on usein tuttu. Jani Aarnio / Yle
Nainen joutui yleisimmin kunnialoukkauksen kohteeksi, kun taas mies joutui yleisimmin pahoinpitelyn uhriksi.
Epäillyistä 87 prosenttia oli Suomen kansalaisia ja 75 prosenttia Suomessa syntyneitä.
Helsingissä kirjattiin 27 prosenttia kaikista epäillyistä viharikosilmoituksista. Jos viharikosilmoitusten määrä suhteutetaan kunnan asukaslukuun, yli 11 000 asukkaan kunta Lieksa nousee Helsingin ohi.
Keski-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa tehtiin viharikosilmoituksia enemmän suhteessa siihen, kuinka paljon maakunnassa asuu ulkomaan kansalaisia. Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla puolestaan tehtiin viharikosilmoituksia määrällisesti enemmän kuin muissa maakunnissa.
Seksuaalisuuteen liittyviä viharikoksia
Viharikosten uhrit olivat yleisimmin 15–34-vuotiaita, vähiten joukossa oli alle 15-vuotiaita ja yli 55-vuotiaita.
Nuoremmissa ikäryhmissä koetaan enemmän sukupuoleen liittyvää vihapuhetta ja väkivaltaa.
Vuonna 2018 poliisin tietoon tuli 73 rikosilmoitusta, joiden epäiltiin johtuvan seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai poikkeavasta sukupuolen ilmaisusta. Tämä on 13 tapausta eli 22 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.
Yleisimmin nämä rikokset tapahtuivat baarissa, ravintolassa tai tanssipaikassa.
Miksi nämä yleistyivät, vaikka viharikosten määrä aleni?
– Eri viiteryhmiin kuuluvilla henkilöillä on usein erilainen kynnys ilmoittaa kokemistaan rikoksista poliisille. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien viharikosten määrän kasvu voi osaltaan johtua tähän ryhmään kuuluvien halukkuudesta ilmoittaa epäillyistä rikoksista poliisille, Jenita Rauta sanoo.
