– Olin vankina omassa kodissani, kunnes lapseni pelastivat minut.
Nainen purskahtaa tuskaiseen itkuun. Hän on 40-vuotias kahden lapsen äiti. Ja peloissaan. Vieläkin, vaikka yli vuosikymmenen kestänyt avioliitto päättyi eroon jo vuosia sitten.
– Se tavallinen tarina, nainen nyyhkäisee.
Hän osuu naulan kantaan. Suomea on sanottu kehitysmaaksi, mitä tulee naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin paikka naiselle, heti Tanskan jälkeen. Perheväkivalta on suurin turvallisuusongelma Suomessa.

Tilastokeskuksen mukaan viranomaiset saivat viime vuonna tietoonsa lähes 10 000 pari- ja lähisuhdeväkivallan uhria. Se on 3,6 prosenttia edellisvuotta enemmän.
Alaikäisiä heistä oli joka neljäs, kolme neljästä aikuisesta uhrista oli naisia.
Kuten tämäkin tarina, kaikki tarinat eivät tule viranomaisten tietoon - ainakaan heti.
Lähes joka toinen nainen kokee perheväkivaltaa elämänsä aikana. Välillisesti se koskettaa melkein kaikkia suomalaisia.
Alussa oli auvoista
Annetaan naisen kertoa. Nimettömänä, tietenkin – mikään muu ei olisi turvallista.
Vieläkään.
– Tapasin eksäni ulkomailla 20-vuotiaana. Hän oli hurmaava, komea mies, kymmenen vuotta minua vanhempi. Tuntui tosi turvalliselta olla hänen kanssaan.
Elämä hymyili, aurinko paistoi. Mies oli mustasukkainen, mutta nainen tulkitsi sen rakkaudeksi.

– Hän oli todella läsnä koko ajan. Vasta ajan myötä huomasin, että hän oli ahdistavan läsnä, nainen muistelee.
Pariskunta meni naimisiin, muutti Suomeen ja heille syntyi lyhyessä ajassa kaksi lasta. Samoihin aikoihin kaikki muuttui.
– Hän alkoi käyttäytyä hyvin väkivaltaisesti. Ellen ollut sulkenut jääkaappia hyvin, laittanut ikkunaa kiinni, jos lapsi itki, jos lapsella oli märkä paita – ihan mikä vaan kelpasi syyksi väkivaltaan minua kohtaan.
Otti kiinni kurkusta
Nainen kertoo olleensa kovin yksin. Hänellä ei ollut ystäviä eikä tukiverkostoa, ainoastaan iäkäs isoäiti satojen kilometrien päässä.
Tilastojen mukaan hän ei ollut ainoa – perheväkivalta on suurin turvallisuusongelma Suomessa. Se koskee tuhansia ihmisiä vuosittain. Kolmasosa täällä tapahtuvista väkivaltarikoksista on nykyisen tai entisen kumppanin tekemiä.
– Välillä hän otti minua kiinni kurkusta. Se oli kamalaa, en pystynyt hengittämään ja pelkäsin kamalasti. Välillä hän käytti vyötä, ja se sattui todella paljon. Mutta hän oppi, että sitä ei kannata käyttää usein, koska silloin jää hirveitä jälkiä.

– Hän heitteli minua tavaroilla, tukisti ja löi. Monta kertaa huusin ja itkin ja toivoin, että naapurit soittaisivat apua meille. Mutta ikinä sellaista ei tapahtunut.
Nainen kertoo, että mies otti haltuun hänen pankkitilinsä, määräsi milloin hän saa mennä ulos ja keitä hän saa tavata.
– Olin vankina omassa kodissani. Minua hävetti ihan hirveästi, että minua kohdellaan näin. Kodin ulkopuolella esitin iloista ja itsevarmaa, ettei kukaan huomaisi mitään.
Turvakotiin toiseen kaupunkiin
Pariskunta osti asunnon, kävi töissä - välillä oli hyviäkin päiviä. Kunnes perheen päiväkoti-ikäinen lapsi erään riidan yhteydessä puuttui tilanteeseen.
– Esikoiseni nappasi puhelimeni, otti minusta kiinni ja sanoi, että nyt äiti mennään pakoon. Pakenimme kellariin ja sitten soitin poliisit.
Äiti ja lapset vietiin turvakotiin toiselle paikkakunnalle. Toiselle siksi, että omassa kaupungissa ei ollut tilaa.

– Olimme turvakodissa noin kuukauden. Ongelma oli, että minulla oli työpaikka kotikaupungissa. Vuokrasin sitten sieltä oman pienen asunnon.
Viime kesänä uutisoitiin, että hallitus aikoo lisätä turvakotipaikkojen määrä nykyisestä 202 perhepaikasta 250 perhepaikkaan.
Suomi on sitoutunut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi solmittuun Istanbulin sopimukseen jo vuonna 2015. Sen suosituksen mukaan perhepaikkoja turvakodeissa pitäisi olla 500.
Tilanne vain paheni
Nainen kokee, ettei saanut tarpeeksi tukea yhteiskunnalta. Eikä aikaakaan, niin lähestymiskieltoon määrätty lasten isä palasi kuvioihin anteeksiantoa anellen: kaikki muuttuisi, hyväksi.
Kävi toisin.
– Itse asiassa tilanne paheni. Hän pyysi Facebook-salasanani, sähköpostini salasanan, hän halusi tutkia puhelimeni, hän hallitsi taas rahojani ja fyysinen väkivalta alkoi uudestaan.
Lapset pelastivat taas
Se tavallinen tarina: viidesosa perhe- ja lähisuhdeväkivallasta tapahtuu entisten puolisoiden välillä. Uhri on nainen hieman yli 80 prosentissa tapahtumista.
Nainen päätti hakea avioeroa. Kun ero astui voimaan, mies ei suostunut muuttamaan pois.
– Provosoin, kiroilin ja aloin huutaa hänelle. Hän otti minua kiinni kurkusta, paljon kovempaa kuin yleensä. Ajattelin, että tarina loppui tähän.
Nainen purskahtaa uudestaan itkuun.

– Lapset pelastivat minut, taas. Ja kun entinen mieheni huomasi, että lapsi soittaa poliisille, hän päästi minut ja pakenimme kellariin.
Poliisit hakivat miehen asunnosta. Kahden päivän päästä alkoi uusi painajainen.
– Tappouhkauksia, seuraamista, puheluita, tekstiviestejä, whatsapp-viestejä, sähköposteja - pelkäsin kamalasti, että hän tekee minulle jotakin todella pahaa.
Kassi täynnä viranomaispäätöksiä
Nainen haki miehelle uutta lähestymiskieltoa. Mies rikkoi sitä toistuvasti, nainen teki rikosilmoituksen. Viranomaiset tekivät toistakymmentä lastensuojeluilmoitusta.
Mies teki naisesta lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan nainen on huono äiti: puhuu puhelimessa ja ostaa jopa lemmikeille parempaa ruokaa kuin lapsille. Nainen haki yksinhuoltajuutta ja sai sen.

Hänellä on kassillinen viranomaispäätöksiä: lastensuojelusta, poliisista, terveydenhuollosta, koulusta. Käräjäoikeuden päätöksiä on eniten: avioerosta, huoltajuudesta, lähestymiskiellosta, lähestymiskieltojen rikkomisesta ja niin edelleen. Prosessi on kestänyt vuosia.
– Välillä olen miettinyt, mitä kaikki tämä maksaa yhteiskunnalle. Olen saanut olla turvakodissa, olen saanut psykoterapiaa, lapset ovat saaneet terapiaa ja olemme käyttäneet paljon kaikenlaisia palveluita.
Puutteita koulutuksessa
Silti nainen kokee jääneensä kovin yksin. Hänestä vähäisiä resursseja käytetään huonosti, eri viranomaiset eivät kohtaa ja monilta puuttuu asianmukainen koulutus perheväkivallasta.
Samaa mieltä on Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmä, joka esitti parannusta poliisien ja syyttäjien koulutukseen. Asiantuntijat vaativat myös lasten traumaattisten kokemusten huomioon ottamista vahvasti, kun arvioidaan väkivaltaisen vanhemman oikeutta lapsensa huoltajuuteen tai tapaamiseen.

Nainen kertoo, että hänen lapsensa eivät tällä hetkellä halua tavata isäänsä. Juuri nyt äidillä ja lapsilla on seesteinen vaihe elämässä.
Nainen on saanut uusia ystäviä ja neuvoo vapaa-ajallaan kohtalontovereitaan. Hän on yllättynyt siitä, miten paljon samanlaisia tarinoita hänelle kerrotaan, yksi toisensa jälkeen.
Lähes 20 kuolemaa vuodessa
Viime syksynä Euroopan neuvoston tarkastusryhmä antoi risuja Suomelle siitä, miten täällä torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Aiemmin samalla asialla ovat olleet ainakin YK ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty.
Vuotuisen henkirikos-seurannan mukaan yhteensä 131 suomalaista kuoli parisuhdekumppaninsa surmaamana vuosina 2011–2017. Se on melkein 20 ihmistä joka vuosi. Heistä naisia oli 78 prosenttia.
Suuri osa yritti saada apua ennen kuolemaansa.
– Jos lapsi joutuu pienenä näkemään, kun oma isä yrittää tappaa äidin, niin eihän sellaista koskaan voi unohtaa, nainen miettii.
– En tiedä, voinko koskaan antaa itselleni anteeksi sen, mitä kaikkea lapseni ovat nähneet ja kokeneet. Vaikka tiedän, ettei se ole kenenkään syy, että puoliso lyö. Ei kukaan valitse sellaista itselleen.
Perjantai-dokkari: Nyt äiti mennään pakoon nyt Areenassa.
Lue lisää:
"Ilman mustelmia ei tule tuomiota" – Euroopan neuvosto kiirehtii Suomea uusimaan raiskauslain