Salico lopettaa Juvan salaattitehtaansa. Kuusi viikkoa kestäneet yt-neuvottelut päättyivät tiistaina, ja tuloksista kerrottiin keskiviikkona kello 12 alkaneessa tiedotustilaisuudessa.
Paikalla oli runsaasti työntekijöitä. Töiden päättyminen pisti mietteliääksi.
– Saa nyt nähdä miten (tulevaisuus). Vielä on avointa. En tiedä, pohti Maarit Liljeström tuoreeltaan.
Salicon Juvan tehtaan pääluottamusmies Heidi Ruuskanen kertoi Ylelle, että hänen mielestään henkilökunnalla ei ollut yt-neuvotteluissa vaikutusmahdollisuuksia tehtaan kohtaloon.
Toiminnat tullaan keskittämään ruotsalaisen Greenfood-konsernin viime kesänä ostamaan Apetitin Helsingissä sijaitseviin tuotantotiloihin.
Osalle työntekijöistä mahdollisuus siirtyä Helsinkiin
Toimitusjohtaja Jussi Armanto perustelee Juvan tehtaan sulkemista tuoretuotteiden laadulla.
– Kilpailukykymme varmistaminen vaatii tehokkaampaa keskittämistä lähemmäksi päämarkkinoita. Tuotteiden kuljettaminen Helsingistä Juvalle ja takaisin ei ole järkevää, kun haluamme toimittaa ne asiakkaille tuoreina ja laadukkaina, Armanto sanoo.
Petri Vironen / Yle
Osalle Juvan tehtaan työntekjöistä tarjotaan mahdollisuutta siirtyä töihin Helsingin Kivikkoon vanhoina työntekjöinä.
Juvan yksikön tuotanto siirtyy Apetitilta ostettuihin tiloihin vaiheittain. Ensimmäinen tuotantolinja siirtyy Helsinkiin toukokuussa ja viimeinen elo-syyskuun vaihteessa.
Uusia työntelijöitä palkattiin viime metreillä
Vielä kesällä Greenfood kertoi, että Juvalla valmistetaan suurkeittiöille sekä hotelli- ja ravintola-asiakkaille menevät tuotteet ja Helsingissä suoraan kuluttajille menevät valmisteet.
Juvalle tehtaan sulkeminen oli yllätys, sillä töitä on ollut paljon aivan loppuun saakka. Myös uusia työntekijöitä on palkattu aivan viime metreille saakka.
Juvalla vihannesviljelyn ja -jalostuksen juuret ulottuvat 1970-luvulle saakka. Suurin kasvu alkoi 1980-luvun lopulla, kun Suomeen rantautunut pikaruokaketju McDonald's tuli salaattitehtaan asiakkaaksi.
Kotimaisen satokauden ajan vihannekset on hankittu Juvan ja lähikuntien viljelijöiltä. Talvikaudella vihannekset on tuotu lähinnä Espanjasta Juvalla pilkottavaksi.
Salicon omistaa ruotsalainen Greenfood Ab -konserni, jonka suurin omistaja on Nordic Capital -pääomarahasto.
Juvan tehtaan sulkemista on perusteltu säästöillä, jotka syntyvät kun satamaan tulleita vihanneksia ei tarvitse enää kuljettaa Helsingistä Juvalle ja takaisin.
Joulun alla kaksi orpolasta evakuoitiin Syyrian al-Holin leiriltä Suomeen. Muutaman viikon päästä Kalatalouden keskusliiton varastossa lojuneet silakkapinssit myytiin loppuun.
Tapahtumilla on yhteys.
Kysymys siitä, tulisiko Isikseen mahdollisesti liittyneet suomalaiset tuoda al-Holista Suomeen, jakoi suomalaisten mielipiteet kahtia. Kun osa riiteli asiasta somessa, pieni ryhmä “kansallismielisiä” lähti Helsinki-Vantaan lentokentälle kyttäämään “Isis-lapsia”.
Seurauksena syntyi tyrmistystä – ja Silakkaliike.
Silakkaliike kertoo vastustavansa muun muassa rasismia, fasismia, vihapuhetta ja ilmastodenialismia. Sen jäsenet kutsuvat itseään silakoiksi – ja tunnustavat väriä kalakuvilla, kuten silakkapinsseillä.
Sanna Karvonen on silakka. Hän käyttää uuden kansaliikkeen hyväksi kaiken vapaa-aikansa työpaikan lounastunteja myöten.
– Sanotaan näin, että aika riittää juuri ja juuri töissä käymiseen ja Silakkaliikkeeseen. Esimerkiksi tiskaaminen on vähän kärsinyt.
Miksi tämä on sinulle niin tärkeää?
– Pelkään, että poliittinen ilmapiiri kärjistyy entisestään. Että kansa kahtiajakautuu, emme kunnioita kanssaihmistä, antaudumme vihan kulttuurille. Halusin olla mukana luomassa positiivista voimaa, joka taistelisi sitä vastaan.
Silakkaliike osoittaa mieltä toreilla, mutta etenkin sosiaalisessa mediassa. Kuva Silakkaliikkeen ensimmäisestä mielenosoituksesta Helsingissä 17.2.2020.Jouni Immonen / Yle
Silakkaliikkeellä ei ole virallisia puheenjohtajia. Käytännössä Silakkaliike on joukko Facebook-ryhmiä, joihin kuuluu kymmeniä tuhansia suomalaisia.
Karvonen on liikkeen suurimman Facebook-ryhmän moderaattori. Ryhmässä on noin 29 000 jäsentä, moderaattoreita on 15.
29 tuhannen suomalaisen keskustelun valvonta on juuri niin työlästä kuin miltä se kuulostaa.
Karvosen valvomaan Silakkaliike-ryhmään oli 19. helmikuuta mennessä kirjoitettu 158 789 kommenttia. Jos yksi kommentti olisi 40 sanaa, silakoiden yhden Facebook-ryhmän keskustelulla täyttäisi kahdeksan Raamattua.
"Me lähdettiin nimenomaan muuttamaan keskustelukulttuuria sivistyneempään suuntaan". Sanna Karvonen, Silakkaliikkeen moderaattori.
Suuri osa Silakkaliikkeen sisäisestä keskustelusta on väittelyä siitä, mikä on liikkeen arvojen mukaista toimintaa ja mikä ei.
Onko esimerkiksi Silakkaliikkeen arvojen mukaista levittää Jussi Halla-ahoa esittävää pilakuvaa? Oliko Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemen erottaminen Silakoiden Facebook-ryhmästä huono ratkaisu? Voiko olla yhtä aikaa silakka ja kannattaa perussuomalaisia? Tulisiko liikkeen keskittyä puhumaan hyvien asioiden puolesta, eikä huonoja asioita vastaan?
Väittelyn tuomarina toimiminen on uuvuttavaa, Karvonen myöntää.
Keskustelu on kuitenkin käytävä, hän sanoo. Silakkaliike painottaa olevansa kansanliike vihapuhetta vastaan ja rakentavan keskustelukulttuurin puolesta.
– Me lähdettiin nimenomaan muuttamaan keskustelukulttuuria sivistyneempään suuntaan, joten meidän täytyy seistä sen takana. Siksi olemme kärkkäitä katkaisemaan keskustelun, joka käy henkilöön, pyrkii provosoimaan, tai rakentuu argumentaatiovirheille.
Tavoitteena somen ilmaherruus
Oman Facebook-ryhmän moderointi on pieni haaste verrattuna Silakkaliikkeen varsinaiseen viholliseen, eli vastakkainasetteluun ja vihapuheeseen.
Miten Silakkaliike pyrkii tähän käytännössä?
Ainakin osoittamalla mieltä. Ei vain perinteisesti toreilla, vaan joka hetki, sosiaalisessa mediassa.
Liikkeen Facebook-ryhmissä viljellään tiuhaan linkkejä kommenttipalstoille, joissa keskustellaan maahanmuuton kaltaisista tunteita nostattavista aiheista. Silakat kehottavat toisiaan osallistumaan keskusteluihin maltillisella ja rasismin tuomitsevalla puheella.
Silakkaliike on kerännyt myös nimiä adressiin, jossa vaaditaan suomalaisia iltapäivälehtiä siivoamaan vihapuhe kommenttipalstoiltaan.
Ajatuksena on, että syrjivää tai rasistista puhetta tuottaa pieni, mutta äänekäs vähemmistö, jolta somen "ilmaherruus" on otettava haltuun.
"Vastustamme, rasismia, fasismia ja tiedevastaisuutta. Minkä takia se tulkitaan perussuomalaisia vastaan hyökkäämiseksi, sitä pitäisi kysyä perussuomalaisilta". Sanna Karvonen, Silakkaliikkeen moderaattori.
Someaktivismin kohde ei ole kuitenkaan vain yksiselitteinen vihapuhe, vaan selkeästi myös tietyt poliittiset mielipiteet, kuten nuiva suhtautuminen pakolaisiin.
Esimerkiksi eilen tiistaina kansanedustaja Veikko Vallin (ps.) kysyi Twitterissä, "tulisiko Euroopan/Suomen ottaa vastaan Turkin kautta saapuvia pakolaisia"? Ylivoimainen enemmistö vastasi "kyllä", jonka jälkeen pettynyt Vallin poisti kyselynsä.
Etenkin perussuomalaiset epäilevät, että Silakkaliikkeen toiminnan pääkohde ei ole vihapuhe sinänsä, vaan erityisesti perussuomalaiset ja heidän poliittiset mielipiteensä.
Karvosen mielestä Silakkaliike ei kuitenkaan ole perussuomalaisten vastainen liike.
– Sanoisin edelleen, että ei ole. Vastustamme, rasismia, fasismia ja tiedevastaisuutta. Minkä takia se tulkitaan perussuomalaisia vastaan hyökkäämiseksi, sitä pitäisi kysyä perussuomalaisilta.
Poistuuko rasismi keskustelemalla?
Karvonen itse ei lehtien kommenttipalstoilla viihdy.
– Olen pettynyt siihen keskusteluun liian monta kertaa.
Karvonen on myös epäilevä sen suhteen, voiko piinkovaa rasistia "käännyttää" maltillisella puheella.
Joten miksi vaivautua? Karvonen kertoo pari syytä.
Ensimmäinen on se, että keskustelu rasismista on tärkeää vertaistukea, joka antaa toivoa vihapuheen edessä lannistuneille, sekä rohkeutta kohdata tilanteita "oikeassa elämässä".
– Olen saanut satunnaisia palautteita liikkeen jäseniltä. Eräs oli esimerkiksi uskaltautunut bussissa istumaan rasistista puhetta kokevan viereen "suojamuuriksi". Se oli mukava kuulla.
Toinen syy on se, että vihapuheen julkinen vastustaminen on tärkeä viesti, Karvonen sanoo.
– Yksikin maltillinen ääni voi katkaista kierrosten keräämisen ja palauttaa keskustelun siihen, mistä se lähti. Sillä voi olla vaikutusta meidän ympärillä vellovaan keskusteluun, vaikka se ei näitä (vihapuhetta harrastavia) henkilöitä muuttaisikaan.
Poliisi aloittaa esitutkinnan Vaasassa paperinkeräyksestä löytyneisiin kirjeisiin liittyen. Lähes 80 avaamatonta kirjekuorta sisälsivät muun muassa laskuja ja perintäkirjeitä. Kirjeet tuotiin Ylen Vaasan toimintakeskukseen, josta poliisi kävi ne hakemassa.
Poliisi tutkii asiaa tietoliikenteen häirintänä. Tietoliikenteen häirinnästä voidaan tuomita sakkoja tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus.
Tutkinta on alkutekijöissään. Poliisi aikoo selvittää, kenen toimesta kirjeet ovat joutuneet väärään paikkaan, kertoo rikoskomisario Joanna Österblad.
– Aloitamme esiselvityksen yhteistyössä asiaan liittyvien toimijoiden kanssa. Tässä voi olla kyse postiliikenteen estämisestä, Österblad toteaa.
Helsingin käräjäoikeus on hylännyt latvialaismiehen syytteen, joka koski pommi-iskun valmistelua Helsingin keskustaan.
Syytteen mukaan parikymppisen miehen tarkoituksena oli iskeä toissa vuoden uudenvuodenaattona väkijoukkoon, jossa olisi paljon ulkomaalaisia ja muslimeja.
Mies oli syyttäjän mukaan valmistanut jo koeräjähteen.
Syyttäjä vaati vankeustuomiota 22-vuotiaalle latvialaismiehelle pommi-iskun suunnittelusta.
Syytetty kertoi poliisikuulustelussa kannattavansa kansallissosialismia. Hän on myöntänyt valmistaneensa hallustaan löytyneen räjähteen, mutta kiistänyt aikoneensa käyttää sitä väkivaltaisiin tarkoituksiin.
Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että syytetyllä oli ajatuksia ja jonkinasteisia suunnitelmia pommi-iskun toteuttamisesta. Ne eivät kuitenkaan oikeuden mukaan olleet laissa tarkoitettu yksityiskohtainen suunnitelma.
– Rikoksen valmistelua koskevalla säännöksellä ei ole tarkoitettu säätää rangaistavaksi pelkkiä pahoja ajatuksia tai puheita eikä teon pääpiirteittäinen suunnitelma vielä ole riittävä tunnusmerkistön toteuttamiseksi. Käräjäoikeus on myös katsonut, että vaara rikoksen toteutumisesta on tekohetkellä ollut vähäinen, sanotaan oikeuden tiedotteessa.
Näin oikeus päätyi hylkäämään syytteen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Sen sijaan mies tuomittiin sakkorangaistukseen toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta. Hän oli pitänyt julkisella paikalla hallussaan kääntöveistä.
Sairaanhoitaja Ben Amar tuli Filippiineiltä Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Mies työskentelee nyt lähihoitajana mutta suorittaa samalla täydennyskoulutusta saadakseen sairaanhoitajan pätevyyden Suomessa.
Myös Amarin filippiiniläinen vaimo on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Pariskunnalla on kaksi pientä lasta.
Suomi tarvitsee sekä lapsia että sairaanhoitajia, mutta miksi niin moni Amarinkin kavereista on lähtenyt sairaanhoitajaksi muualle kuin Suomeen?
Yksi syy on se, että Suomessa ei ole ymmärretty järjestää pysyvää kieli- ja pätevöitymiskoulutusta.
Pätevöitymiskoulutus loppuu
Amar opiskelee niin sanotussa Sote-sillassa kuten tällä hetkellä muutkin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevat sairaanhoitajat.
Sote-silta on Euroopan ulkopuolelta tulevalle hoitoalan henkilökunnalle tarkoitettu pätevöitymiskoulutus. Siinä ovat mukana Metropolia ja Diakonissa Ammattikorkeakoulut Helsingistä, Turun Ammattikorkeakoulu ja Lapin Ammattikorkeakoulu.
Useimmiten opinnot vievät puoli vuotta. Jokaisen täydennyskoulutettavan lisäopinnot perustuvat Valviran lausuntoon. Osan opinnoista voi suorittaa verkossa.
– Nopeimmillaan filippiiniläiset sairaanhoitajat suorittavat lisäopinnot jopa kolmessa kuukaudessa, sanoo Sote-siltahankkeen projektipäällikkö Päivi Rimpioja Metropoliasta.
Koulutuksessa on tällä hetkellä mukana satakunta ulkomaalaista koulutettua terveysalan ammattilaista, joista suurin osa on sairaanhoitajataustaisia.
Mutta hyvä järjestelmä voi olla tiensä päässä.
EU:n rahoittama Sote-silta päättyy syksyllä eikä pysyvästä täydennyskoulutuksesta ole mitään varmuutta, Rimpioja sanoo.
– Ministeriöt ovat pompotelleet asiaa toisilleen.
Ben Amar opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän aikoo pätevöityä sairaanhoitajaksi syksyyn mennessä.Toni Määttä / Yle
Rimpiojan mukaan Ruotsissa pätevöitymiseen on pysyvä malli, jossa on mukana useita yliopistoja. Myös Norjassa on pysyvä pätevöitymismalli.
Uudenmaan kunnat palkkaavat satoja filippiiniläisiä
Suomessa tarvitaan lähivuosina tuhansia uusia sairaanhoitajia. Pelkästään pääkaupunkiseudulta ja Keski-Uudeltamaalta sairaanhoitajia eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 2 200.
– Pula on aivan valtava ja kaikki keinot on käytettävä, sanoo Seuren toimitusjohtaja Anne Sivula. Seure on alueen kuntien omistama henkilöstöpalveluyhtiö.
Yhtiö on nyt päättänyt yrittää hoitajien värväämistä myös ulkomailta, mitä varten Seure on kilpailuttanut työnvälitysfirmoja.
Seure aikoo palkata neljän vuoden aikana yhteensä neljäsataa sairaanhoitajaa Filippiineiltä. Hoitajille luvataan vakituinen työpaikka.
Ensimmäiset tulevat Suomeen jo tämän vuoden lopulla. Tulijoille järjestetään ensin suomen kielen koulutus Filippiineillä ja sairaanhoitajan pätevöitymiskoulutus Suomessa. Seure maksaa koulutukset.
Filippiiniläisten sairaanhoitajien pätevöitymiskoulutus Suomessa järjestetään yhteistyössä uusimaalaisten oppilaistosten kanssa, Anne Sivula sanoo.Toni Määttä / Yle
– Me toivomme, että muutkin lähtevät tälle tielle, Sivula sanoo.
Sivulan mukaan hankkeessa mukana olevat kunnat selvittävät yhdessä, kuinka filippiiniläishoitajien pätevöitymiskoulutus Suomessa järjestetään.
Viimeisimmän THL:n selvityksen mukaan Suomessa työskenteli Sote-alalla vuonna 2014 noin 18 000 ulkomaalaistaustaista työntekijää. Heistä valtaosa oli vuodeosastolla, hoivayksikössä tai palvelutalossa.
Esimerkiksi Attendolla on muutamia satoja filippiiniläisiä sairaanhoitajia, mutta vain pieni osa heistä tekee sairaanhoitajan työtä.
Suomessa vuosina 2012 - 2017 Valvira myönsi vain 17 lupaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulleille sairaanhoitajille.
Tehy on kampanjoinut jo viisitoista vuotta
Ulkomaalaisten hoitajien tulo Suomeen ei ole ainakaan työntekijöiden ammattiliitosta kiinni.
Päinvastoin.
Sairaanhoitajia edustava Tehy alkoi jo viisitoista vuotta sitten selvittää, kuinka Suomeen saataisiin enemmän ulkomaalaisia sairaanhoitajia, mutta laihoin tuloksin.
Pullonkaula ei ole Tehyn mukaan niinkään palkka, asenteet tai syrjäinen sijainti, vaan tempoileva pätevöitymiskoulutus.
Tehyn mielestä maahanmuuttajataustaisia sairaanhoitajia tarvitaan työyhteisöissä. Työvoiman tarveharkinnasta tulisi luopua koko maassa mutta samalla valvontaa olisi lisättävä, Sari Koivuniemi sanoo.Toni Määttä / Yle
Ulkomaalaisten sairaanhoitajien pätevöitymiseksi on ollut useita hankkeita ja projekteja, mutta ei pysyvää rahoitusta, ihmettelee Tehyn kansainvälisten asioiden päällikkö Sari Koivuniemi.
Koivuniemen mielestä rahoitus pitäisi saada yhteisrahoituksena eri ministeriöistä.
Käytännössä pitäisi siis järjestää riittävät resurssit lähtömaassa tarvittaviin lupiin ja kielikoulutukseen. Suomessa puolestaan pitäisi olla Valviran ja oppilaitosten suunnittelema pysyvä pätevöitymispolku, Koivuniemi linjaa.
Pysyvän väylän puuttuminen sairaanhoitajilta on sikälikin erikoista, että ulkomailta tuleville lääkäreillä sellainen on. Valviralla on selkeä ohjeistus, kuinka EU:n ulkopuolelta tulevat lääkärit voivat saada ammattioikeuden Suomessa.
Kuinka paljon Suomeen sitten tarvittaisiin sairaanhoitajia ulkomailta?
– Sitä on vaikea arvioida, koska sotekentät ovat mullistuksessa, ja on tullut uusia hoitajamitoituksia, mutta varmaan puhutaan tuhansista, Koivuniemi arvioi.
Hallitusohjelmaan on kirjattu työperäisen maahanmuuton lisääminen. Koivuniemi toivoo, että asia saataisiin lopultakin järjestykseen.
– It’s now or never.
Suomi voi pärjätä kilpailussa
Filippiiniläisiä sairaanhoitajia välittää Suomeen muun muassa Silkkitie Oy. Myös henkilöstöpalveluyritys Barona saattaa aloittaa hoitajien välittämisen Filippiineiltä.
Baronan toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen uskoo, että Filippiineiltä riittää tulijoita, mutta samalla kansainvälinen kilpailu hoitajista kiristyy. Ruotsi on jo etumatkalla ja muitakin on kirimässä Suomen ohi.
EU-rahoitteinen Sote-silta on hyvä esimerkki siitä, miten pätevöitymiskoulutus pitäisi järjestää, sanoo Minna Vanhala-Harmanen. Toni Määttä / Yle
– Japani on myös aloittanut rekrytoinnin Filippiineiltä. He ovat huomanneet, että he eivät pärjää ilman ulkomaista työvoimaa.
Vanhala-Harmasen mukaan Suomessa työvoiman tuontiin ei ole suhtauduttu riittävän vakavasti. Tulijoille tarvitaan selkeä polku pätevöitymiseen ja varmuus toimeentulosta koulutuksen aikana. Lisäksi hallinto ylipäätään on ollut hajanaista, Vanhala-Harmanen sanoo.
– Meillä on ollut sellaista siiloutumista eri hallinnonalojen välillä, jolloin yksi käsi ei ole tiennyt mitä toinen tekee.
Vanhala-Harmanen kuitenkin uskoo, että Suomi voi pärjätä kilpailussa ulkomaalaisista sairaanhoitajista, koska Suomi on vakaa yhteiskunta, myös lapsille.
– Me pystymme tarjoamaan heidän lapsilleen ilmaisen koulutuksen.
Hän pitää myös yhtenä ongelmana sitä, että ulkomailla sairaanhoitajatutkinnon suorittaneita ei yleensä lasketa hoitajamitoitukseen edes avustavissa tehtävissä ennen kuin he ovat suorittaneet valtaosan suomalaisesta tutkinnosta.
Miljoona hoitajaa
Filippiiniläisten hoitajien palkkaamiseen on liittynyt myös epäkohtia.
Svenska Yle on kertonut Spotlight-dokumentissaan, että osaa hoitajista on vaadittu sakon uhalla pysymään Suomessa 3–5 vuotta. Sopimukset on tehty rekrytoinneissa auttaneen filippiiniläisyrityksen vaatimuksesta.
Euroopan komissio on arvioinut, että vuonna 2020 EU:n alueella puuttuu miljoona hoitoalan ammattilaista.
Tehyn mielestä Suomessa on hyvin tilaa ulkomaalaisille sairaanhoitajille ja työvoiman tarveharkinnasta tulisi kokonaan luopua. Nyt siitä on luovuttu vain joillakin alueilla, kuten Uudellamaalla.
Yleisesti arvioidaan, että Filippiineillä on suuret määrät sairaanhoitajia, jotka ovat valmiita lähtemään ulkomaille töihin.
Ben Amar on oppinut suomen kielen erinomaisesti. Hän tekee lähihoitajana kotikäyntejä pääkaupunkiseudulla.Toni Määttä / Yle
Suomeen kotiutunut sairaanhoitajaopiskelija Ben Amar on kuitenkin huomannut tilanteessa muutoksia. Kun hän oli töissä sairaanhoitajana Filippiineillä, palkka oli noin 120 euroa kuukaudessa. Nyt se on hänen mukaansa jo kolminkertainen.
– Filippiineillä on jouduttu sulkemaan osastoja hoitajapulan vuoksi, Amar sanoo.
Suomella on kuitenkin Amarin mielestä kilpailussa yksi vahva valtti: turvallisuus.
– Suomi on turvallinen maa ja turvallisuudella ei ole hintaa. Lisäksi mahdollisuudet pärjätä on jaettu tasaisesti kaikille.
Amar pitää hyvin harmillisena, että Sote-sillan pätevöitymiskoulutus uhkaa loppua syksyllä.
Presidentti Sauli Niinistö on täsmentänyt Suomen poliittisen johdon näkemyksiä Kreikan rajalla olevista turvapaikanhakijoista ja siitä, mitä tilanteelle pitäisi tehdä.
Sauli Niinistön mielestä ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.), sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) ja hänen näkemyksissään Kreikan tilanteesta ei ole eroja.
Kysymys on siitä, onko presidentillä ja hallituksella yhteinen linja siitä, miten Kreikan ja Turkin rajan poikkeustilanteessa pidetään kiinni kansainvälisestä pakolaissopimuksesta ja pakolaisten oikeudesta hakea turvapaikkaa.
Suomi ja EU tukevat Kreikkaa, mutta mitä se tarkoittaa?
Presidentin mukaan tietoa Turkin turvapaikanhakijoiden tilanteesta on tullut runsaasti. Niinistö sanoo huomanneensa hallituksen ottaneen asian hyvin vakavasti ja päättäneen tukea Kreikkaa.
Mitä sitten tarkoittaa, että Suomi tukee Kreikkaa? Tässä presidentin vastaus turvapaikkahakemusten vastaanottamisesta:
– Kreikkahan ei ota nyt. EU – ja Suomi siinä mukana – tukee Kreikkaa. Jotenka osittain tuossa on kai vastausta, Niinistö tiivisti.
Niinistön mukaan Suomi ja EU kannattavat Kreikan tapaa, jolla maa on "pannut näitä jarruja päälle". Presidentti ei ole havainnut tuessa Kreikalle unionin sisäistä ristiriitaa.
– Tukee siis sitä, että Kreikka sulki rajansa, jos asia suoraan sanotaan.
Kreikka on todennut, että nykyisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa hellä on oikeudellinen mahdollisuus olla ottamatta vastaan hakemuksia kuukauteen. Presidentti arvelee, että käytännöstä on eri oikeusoppineilla erilaisia käsityksiä.
Niinistö muistutti toimittajille, että hän ei ole puhunut siitä, mistä turvapaikanhakijoiden liikkeelle lähtö Turkissa johtuu.
– Totesin, että 2015 takana oli ihmissalakuljetusta, nyt voi olla sitten hybridivaikuttamista. Minä puhun vain siitä, että kansaa liikkuu, väkeä liikkuu.
– Epäilemättä liikkuisi, ellei Kreikka olisi pannut täysiä jarruja. Varmasti näkisimme juuri samaa, mitä 2015 nähtiin.
Presidentti Niinistö tapasi toimittajia iltapäivällä tiedotustilaisuudessaan Hattulassa. Niinistö vieraili Hattulan Parolannummella tutustumassa Maavoimien ja Panssariprikaatin toimintaan.
Ulkoministeri Pekka Haaviston mukaan Turkillakin on vastuunsa Kreikan rajalle päätyneistä pakolaisista, jos Turkki järjestää tarkoituksella hämminkiä rajalle.Roni Rekomaa / Lehtikuva
Ulkoministeri Haavisto: Hybriditilanteista ei ole pelisääntöjä
Ulkoministeri Pekka Haaviston mukaan hallituksen ja presidentin välillä ei ole näkemyseroja, miten Euroopan unionin pitäisi suhtautua Turkin ja Kreikan rajalle jumiutuneisiin turvapaikanhakijoihin.
– En usko, että tässä on mitään näkemyseroja. Tilanne on sellainen, jossa on hyvä käydä keskustelua periaatteista, sanoi Haavisto.
Haavisto muistutti keskiviikkona, että Suomi ja EU-maat ovat sitoutuneet YK:n pakolaissopimukseen. Ulkoministeri pitää tärkeänä, että aitojen pakolaiskriisien osalta periaatteista pidetään kiinni.
Kysymys on siis pakolaisten mahdollisuudesta anoa turvapaikkaa.
Mutta:
– Meillä ei ole kansainvälisesti välttämättä pelisääntöjä, jos puhutaan hybriditilanteista. Kreikan ja Turkin rajalla on myös näitä hybridielementtejä, kun varta vasten kehotetaan ihmisiä lähtemään kohti rajaa, Haavisto pohti.
Presidentti Sauli Niinistö arvioi maanantaina Ylen haastattelussa, että Euroopan unioni joutuu pohtimaan tekojaan suhteessa omiin periaatteisiinsa.
Niinistö huomautti tuolloin, että käytännössä ollaan tilanteessa, jossa Kreikka on jo sulkenut rajansa turvapaikanhakijoilta. Muut Euroopan unionin maat eivät ole myöskään Kreikan toimintaa tuominneet.
Sisäministeri ei jaa presidentin käsitystä turvapaikanhakija-aallosta
Sisäministeri Maria Ohisalo sanoi eilen tiistaina, että hän ei allekirjoita presidentti Sauli Niinistön näkemystä, että tilanne Turkin ja Kreikan rajalla olisi nyt samankaltainen kuin vuonna 2015 ja, että kyse olisi toisesta suuresta turvapaikanhakija-aallosta.
– Tällaista näkymää meillä ei ole. Meidän viranomaisilla ei ole tällaista tietoa, Ohisalo sanoi Verkkouutisten mukaan toimittajille tiistaina eduskunnassa.
Ohisalon mukaan ei ole odotettavissa, että Suomeen tulisi niin paljon turvapaikanhakijoita kuin vuonna 2015.
Ulkoministeri: bussikuljetukset viittaavat halusta luoda paine rajalle
Ulkoministeri Pekka Haavisto ei vastaa suoraan, pitäisikö Kreikan nyt ottaa vastaan maan rajalla olevien pakolaisten turvapaikkahakemuksia vai olla noudattamatta pakolaissopimusta.
Siis voisiko Kreikka nyt lipsua kansainvälisistä sopimuksista Turkin hybridivaikuttamisen vuoksi.
– Tietysti pitää katsoa sitä realismia, että millä aikataululla pysytään turvapaikkahakemuksia ottamaan vastaan ja käsittelemään.
– Ehkä ennen sitä täytyy vielä katsoa, että onko tosiaan esimerkiksi järjestettyjä bussikuljetuksia. Bussikuljetukset viittaisivat siihen, että joku varta vasten koittaa luoda painetta rajalle joistain muista syistä kuin tähän alkuperäiseen turvapaikkahakemukseen liittyvistä syistä, Haavisto pohtii.
Kreikka on ilmoittanut, ettei se ota Turkin vastaiselta rajalta turvapaikkahakemuksia vastaan.
EU maksanut Turkille puolet 6 miljardin pakolaissopimuksesta
Haavisto on sanonut Turkin ulkoministerille, että Suomen näkökulmasta näyttää siltä, että bussiliikennettä on järjestetty ja ihmiset ovat lähteneet liikkeelle väärin lupauksin ja odotuksin.
– Silloin tietysti vastuussa on myöskin tällaisten lupausten antaja, jos tällaista kansainvälistä hämminkiä rajalla tietoisesti järjestetään, Haavisto sanoo.
Ulkoministeri Pekka Haavisto oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kuultavana Lähi-idän tilanteesta keskiviikkona.
Haaviston mukaan Euroopan unionilla ja Turkilla on vuodelta 2016 noin kuuden miljardin euron sopimus pakolaistilanteen hoitamisesta. Summasta noin puolet on tähän mennessä maksettu Turkille.
– On erittäin valitettavaa, että pakolaisilla pelataan tämmöisessä tilanteessa tällä tavalla.
Presidentti: EU joutuu miettimään periaatteitaan, noudattaa vai ei
Euroopan unioni joutuu pohtimaan Turkin ja Kreikan rajalle jääneiden ihmisten kohtaloa. Ottavatko Kreikka ja muut EU-maat kaikki turvapaikkahakemukset vastaan?
– Kyse on melko hallitsemattomasta kansainvaelluksesta, ja aika paljon siitä, että tullaan puoliväkisin. Kyllä tässä kaksi asiaa aika lailla törmäävät toisiinsa, arvioi presidentti Sauli Niinistö tilannetta maanantaina Ylen haastattelussa.
– Ollaan tilanteessa, jossa hyvää tarkoittava, sivistynyt Europpa, suvaitsevainen Eurooppa joutuu silmätysten omien periaatteidensa kanssa, noudatetaanko niitä vai ei.
Pitäisikö esimerkiksi EU:n turvapaikkajärjestelmää miettiä uusiksi?
– Tuolloin, 2016 eduskunnassa jo totesin, että näitä hallitsemattomia maahanmuuttoilmiöitä, kansainvaelluksia, ei voida torjua kuin sillä tavalla, että EU rakentaa yhteisen rajan, yhteiset periaatteet siihen kenellä on turvapaikkaoikeus, ja kenellä ei.
Niinistön mukaan EU:n tulisi ohjata turvapaikanhakijoiden tulo entistä täsmällisemmin niin, että heidät voitaisiin valikoida ja hakea Eurooppaan esimerkiksi pakolaisleireiltä.
– Noudettaisiin turvapaikanhakijat leireiltä, jolloin varmistettaisiin että kaikkein pahimmassa hädässä olevat voidaan auttaa – ja estettäisiin tavalla tai toisella väkisin tuleminen.
Varuskuntaruokalassa sanaa neekeri käyttänyt alokas on tuomittu Helsingin hovioikeudessa palvelusrikoksesta sekä alikersantin kunnianloukkauksesta.
Tilanne sattui tammikuussa 2018 Kankaanpäässä, jossa sijaitsee Porin prikaatiin kuuluva Niinisalon varuskunta.
Naispuolinen alikersantti oli astioita palauttaessaan kuullut ruokalan pöydästä rasistisen sanan ja kirosanan. Pöydässä istunut 18-vuotias alokas kiisti, että sanat kohdistuivat alikersanttiin. Hänen mukaansa ilmaisu liittyi keskusteluun ajotavoista lämpimissä maissa.
Hovioikeus piti kuitenkin epätodennäköisenä, että alokas olisi käyttänyt sanoja vain sattumanvaraisesti juuri sillä hetkellä, kun tummaihoinen alikersantti oli hänen läheisyydessään kuuloetäisyydellä. Oikeuden mukaan ilmaisu oli rasistinen, koski alikersanttia ja loukkasi tämän ihmisarvoa.
Satakunnan käräjäoikeus oli tuominnut alokkaan vain palvelusrikoksesta, mutta Helsingin hovioikeus tuomitsi hänet myös kunnianloukkauksesta yhteensä 20 päiväsakkoon, joista tulee miehen tuloilla maksettavaa 580 euroa. Lisäksi mies määrättiin maksamaan 800 euroa kärsimyskorvauksia.
Suomen vanhimmalta tunnetulta kirkonpaikalta, Kaarinan Ravattulan Ristimäeltä, on kaivaustuloksiin perustuvissa tarkemmissa tutkimuksissa paljastunut ainutlaatuinen yksityiskohta, kookkaan keskiaikaisen muistoristin perustus, kertoo Turun yliopisto tiedotteessaan.
Turun yliopiston tutkijoiden mukaan ristin pystytys Ravattulaan jo 1200-luvulla kertoo katolisten tapojen nopeasta omaksumisesta Varsinais-Suomessa.
Aiempien vuosien arkeologisissa kaivauksissa kirkon kivijalan sisältä esiin saatua kivirakennetta epäiltiin sen sijainnin ja rakenteellisten seikkojen perusteella kirkon alttarin jäännökseksi.
– Rakenteen yksityiskohtaisen tarkastelun ja eri tieteenalojen menetelmiä yhdistäneen tutkimuksen myötä alttaritulkinnasta voidaan kuitenkin luopua. Tutkimuksessa yhdistettiin vuosina 2015 ja 2016 tehdyt kaivaushavainnot rakenteesta löytyneen aineiston luonnontieteellisiin analyyseihin, tutkimushankkeen johtaja, arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta kertoo.
Kivirakenteen sisältä talletetuista näytteistä teetettiin useita radiohiiliajoituksia ja apuna ajoituksissa hyödynnettiin myös harvinaisempaa termoluminesenssimenetelmää.
Ajoitusten perusteella selvisi, ettei rakenne kuulunut Ravattulan kirkon alttariin, vaan kyse on kirkkorakennusta nuoremmasta kiveyksestä.
Rakenne on tutkimuksissa tulkittu keskiaikaisen ristin perustukseksi. Maahan, kirkon alkuperäisen alttarin paikalle, on kaivettu noin metrin syvyinen kuoppa, johon halkaisijaltaan noin 30–40 cm oleva puuristi on kivillä kiilattuna pystytetty.
Sitä on maan päällä lisäksi tukenut noin 1,75 x 1,5 m kokoinen kivistä ladottu jalusta. Tukikiveyksen perusteella risti on ollut noin 3–4 metriä korkea.
Suomen vanhimman tunnetun kirkkorakennuksen kivijalka Kaarinan Ravattulan Ristimäellä. Muistoristin perustus sijaitsee rakennuksen kuorihuoneessa, kuvassa vasemmalla olevan pienemmän huonetilan päädyssä. Juha Ruohonen / Turun yliopisto
Puuristi uusittiin useaan otteeseen
Ristin yksityiskohtaisemmasta ulkoasusta ei voida tehdä päätelmiä.
Puun nopeasta lahoamista johtuen risti on uusittu samalle paikalle useaan otteeseen, mutta eri puulajista.
Arkeobotanisti, FT Mia Lempiäinen-Avcin tekemien puulajianalyysien perusteella rakenteessa on käytetty ainakin mäntyä ja koivua.
Ajoitustulosten perusteella risti on ensimmäisen kerran pystytetty paikalleen 1200-luvun loppupuolella pian kirkon hylkäämisen jälkeen, ja se on uusittu vielä ainakin 1500-luvun aikana.
– Arkeologinen havainto keskiajalta peräisin olevasta kookkaasta muistorististä on ainutlaatuinen Suomessa. Vastineita tavalle on muualta läntisestä Euroopasta, mutta siellä ristit tehtiin pääsääntöisesti kivestä. Ristin pystytys Ravattulaan jo 1200-luvulla kertoo katolisten tapojen nopeasta omaksumisesta Varsinais-Suomessa, Juha Ruohonen sanoo.
Ympäristöönsä Aurajokilaaksoon läpi keskiajan näkynyt risti kertoo paikan keskeisestä merkityksestä vielä vuosisatoja kohteen hylkäämisen jälkeenkin. Ristin tehtävä oli muistuttaa paikan kirkollisesta luonteesta ja osoittaa entisen kirkon ja kirkkomaan paikka.
Ristin kunnossapito ja uusiminen päättyi todennäköisesti 1600-luvulla, jolloin viimeisistäkin katolisista tavoista pyrittiin Suomessa eroon.
Ristejä ryhdyttiin pystyttämään vanhojen kalmistojen ja kirkkojen paikoille jälleen 1700-luvun lopulla ja erityisesti 1800-luvulla, mutta Ristimäelle ei tällaista enää tehty.
Havainto tarjoaa selityksen kirkonpaikan nimelle
Ravattulan Ristimäen muistorististä ei ole säilyneitä asiakirjalähteitä tai siitä kertovaa perimätietoa.
Konkreettisten jälkien kadotessa ja lopulta muistikuvien hämärtyessä paikalla sijainneesta rististä jäi jäljelle ainoastaan mäen monitulkintainen nimi, Ristimäki.
Tutkimuksen perusteella tämä nimi on peräisin kirkon muistoksi pystytetystä korkeasta rististä.
Tutkimustulokset on julkaistu Zeitschrift für Archäologie des Mittelalters ja Suomen Museo -lehdissä.
Kyseessä on osa laajempaa, Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta. Rakenteen ikää valaisseet luonnontieteelliset ajoitustulokset on teetetty Alfred Kordelinin säätiön rahoittamana.
Perussuomalaiset on perustamassa uuden nuorisojärjestön. Yhdistyksen nimi on Perussuomalainen nuoriso ry ja sen väliaikaisen hallituksen puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jenna Simula. Varapuheenjohtajana toimii nykyinen PS-nuorten puheenjohtaja Asseri Kinnunen.
Asiasta kerrottiin tiedotustilaisuudessa perussuomalaisten puoluetoimistolla.
Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan PS-nuorten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen on selvää, että erimielisyydet puolueen ja nykyisen nuorisojärjestön kanssa eivät ole ratkaistavissa.
– Olemme tilanteessa, jossa puolueen on turvauduttava radikaaleimpaan ja hankalimpaan ratkaisuun. Jos nuorisojärjestö ei ole reformoitavissa, on perustettava uusi järjestö, Halla-aho sanoi tiedotustilaisuudessa.
PS-nuoret ei taipunut puolueen ajamaan sääntömuutokseen
Perussuomalaisten ja sen nykyisen nuorisojärjestön välit kärjistyivät viikonloppuna, kun PS-nuoret uhmasi avoimesti puoluetta äänestämällä emopuolueen vaatimaa sääntömuutosta vastaan Tampereella järjestetyssä kokouksessa.
Sääntömuutoksen tarkoituksena oli rajata nuorisojärjestön äänivaltainen jäsenyys vain emopuolueen jäsenille. Näin puolue toivoi saavansa tiukemman otteen nuorisojärjestöön, jonka radikaalisiiven kommentit ovat puoluejohdon mielestä haitallisia puolueelle.
Viimeisin kiista syntyi, kun PS-nuorten varapuheenjohtajana toiminut Toni Jalonenjulistautui fasistiksi.
Uudessa nuorisojärjestössä täysi-ikäisten jäsenten on liityttävä puolueeseen, mikä antaa puolueelle mahdollisuuden puuttua haitalliseksi katsomaansa toimintaan.
Ongelmia nykyisessä nuorisojärjestössä aiheuttivat erityisesti etnonationalisteiksi itseään kutsuvat aktiivit, jotka kannattivat rotuoppia ja puhuivat suomalaisuuden määrittelystä ihonvärin kautta.
– Emme halua tähän puolueeseen mitään rotuoppia emmekä kallonmittausoppeja. Ne ovat vahingollisia, eivätkä meidän poliittisten tavoitteidemme kannalta millään tavalla relevantteja, Halla-aho sanoi.
PS-nuorten puheenjohtaja Asseri Kinnunen sanoi, että nykyinen nuorisojärjestö ajetaan alas. Käytännössä tämä tapahtuu yhdistyksen kokouksessa, missä asialistalla on yhdistyksen lakkauttaminen.
– Siitä päättää yhdistyksen jäsenistö, mutta tarvittaessa kokoustetaan niin paljon, että saadaan järjestö lakkautettua.
Vanhojen omakotitalojen hinta nousi selvästi pääkaupunkiseudulla loka-joulukuussa vuoden takaiseen verrattuna, kertoo Tilastokeskus.
Hinnat nousivat pääkaupunkiseudulla 8,8 prosenttia. Muualla maassa ne laskivat 2,3 prosenttia. Koko maassa hinnat laskivat keskimäärin 1,2 prosenttia vuodentakaisesta.
Vanhojen omakotitalojen keskimääräinen neliöhinta koko maassa oli runsaat 1 570 euroa. Pääkaupunkiseudulla neliöhinta oli yli 3 100 euroa, kun muualla maassa se oli runsaat 1 430 euroa.
Keskimäärin koko maassa vanhojen omakotitalojen hinnat laskivat kaksi prosenttia edelliseen vuosineljännekseen verrattuna.
Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen kiinteistöjen hintaindeksistä. Tilastokeskus käyttää sen laadintaan kiinteistöjen kauppahintarekisteristä, jota ylläpitää Maanmittauslaitos. Tilasto kattaa omalla tontilla sijaitsevat omakotitalot.
Koko vuoden hintamuutos maltillinen
Koko vuoden aikana vanhojen omakotitalojen hinnat laskivat prosentilla koko maassa. Pääkaupunkiseudulla nähtiin yli kahden prosentin nousu ja muualla maassa runsaan prosentin lasku.
Myös pientalotonttien hinnoissa pääkaupunkiseudun ja muun maan hintakehitys poikkesivat toisistaan. Vuonna 2019 pientalotontin keskimääräinen neliöhinta pääkaupunkiseudun ulkopuolella oli vajaat 17 euroa ja pääkaupunkiseudulla yli kymmenkertainen, 180 euroa.
Omakotitalojen kauppoja tehtiin vuonna 2019 koko maassa yli neljä prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Pääkaupunkiseudulla kasvua tapahtui yli viidenneksen verran, ja muuallakin maassa lisäystä tuli runsaat kolme prosenttia.
Sosiaali- ja terveysministeriö aikoo selvittää alueellisen valmiustason mahdollisen epidemian varalta jo etukäteen. STM ja Kuntaliitto ovat antaneet tänään kunnille ja aluehallintovirastolle ohjeet siitä, että niiden on mahdollisimman pian selvitettävä karanteeniin soveltuvat tilat ja väistötilat jo ennakkoon mahdollisen epidemian varalta.
Lain mukaan kunnat vastaavat tartuntatautien torjunnasta alueellaan, ja sairaanhoitopiirit tukevat kuntia asiantuntemuksellaan. Kunnan tehtävänä on myös muun muassa huolehtia karanteeniin määrätyn ruokahuollosta.
Koska koronavirus on nykytiedon mukaan riski erityisesti ikääntyneille ja monisairaille, on varautumissuunnitelmissa otettava huomioon palveluasumisen, tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon vaatimukset.
Myös yksityisten hoitolaitosten valmius selvitetään
Ministeriön kansliapäällikön Kirsi Varhilan mukaan aluehallintovirastot ovat käyneet läpi kuntien ostopalvelusopimuksia yksityisten hoito- ja hoivayritysten osalta selvittääkseen, onko niissä varauduttu lain vaatimalla tavalla.
– Ensinäppituntuma on, että aika heikosti sitä on siellä huomioitu, hän sanoo.
Kunnat ostavat yksityiseltä sektorilta terveyden- ja sosiaalihuoltopalveluita huomattavan osan, joten Varhilan mukaan on tärkeää, että myös niissä esimerkiksi suojavarusteita tarvittaessa riittää.
Vielä ei syytä rajoittaa yleisötilaisuuksia Suomessa
Suomessa ei ole tällä hetkellä tarvetta yleisötilaisuuksien rajoittamiselle. Mutta asiaa tarkastellaan Varhilan mukaan päivittäin.
– Yleisötilaisuuksien rajoittamisessa on kyse vain ja ainoastaan siitä että hidastamme taudin leviämistä, se on käyttökelpoinen siinä tilanteessa kun siirrytään epidemiavaiheeseen, kertoo Varhila.
Niin kauan, kun tartuntojen alkuperä pystytään tunnistamaan ei rajoittamisia aiota tehdä.
– Ensi viikolla saattaa jo ehkä olla tilanne, että emme tautiketjua enää tiedä, hän toteaa.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ja sosiaali- ja terveysministeri Anna-Kaisa Pekonen (vas.) kertoivat taustatilaisuudessa, että kuntia on ohjeistettu selvittämään jo etukäteen mistä tarvittaessa kunnissa löytyvät tarvittavat karanteenitilat.Pekka Tynell / Yle
Suomi on varautunut eri skenaarioihin ja jopa epidemiaan
Sosiaali- ja terveysministeri Anna-Kaisa Pekosen (vas.) mukaan koronavirustilanteessa viruksen torjunta ja rajoittaminen ovat edelleen keskeisin toimintatapa Suomessa.
Henkilöiden karanteeneista päättävät edelleen kunnan terveysviranomaiset ja kunnissa myös toistaiseksi tehdään päätökset yksittäisten koulujen tai laitosten sulkemisesta mahdollisten virustartuntojen sattuessa.
Pekosen mukaan Suomessa on kuitenkin varauduttu siihen, että jos koronavirus äityisi epidemiaksi, ensimmäinen aalto kestäisi noin kahdeksan viikkoa, ja sen aikana jopa 35 prosenttia suomalaisista voisi sairastua.
– Täytyy muistaa, että kaikki eivät sairastu samaan aikaan, ja kaikilla taudinkuva ei ole samanlainen, sanoo Pekonen
Arvio pohjaa kansalliseen pandemiasuunnitelmaan, joka on tehty influenssan varalle. Koronavirus ei välttämättä käyttäydy samalla tavalla kuin influenssa. Pekonen korosti, että Suomessa ei kuitenkaan vielä ole epidemiaa.
Kansalaisviestintää lisätään
STM on avannut neuvontapuhelimen johon ihmiset voivat soittaa ja kysyä koronavirukseen liittyviä kysymyksiä. Terveysneuvontaa palvelu ei tarjoa, vaan se on tarkoitettu niille, joilla ei ole mahdollisuutta seurata netin kautta ajantasaisinta koronavirustietoja. Palvelunumero on 0295 535 535. Neuvonta on auki arkipäivisin kello 8–21 ja lauantaisin kello 9–15. Lisäksi matkustajasatamiin ja lentokentille on pystytetty infotauluja ja -pisteitä.
Manu, amerikanakita, on tottunut verenluovuttaja. Se luovutti verta ensimmäisen kerran jo pentuna, vaikka yleensä verenluovuttajakoirat ovat iältään kahdesta seitsemään vuotta. Poikkeuksen selittää, että nelivuotiaan Manun omistaja on eläinlääkäri.
– Oli sellainen potilas, joka tarvitsi hädässä keskellä yötä verta, eikä ollut muita luovuttajia, kertoo Tiia Alakahri.
Koirille löytyy Suomesta jo useampi veripankki. Kissoille niitä on ainakin kaksi ja hevosille yksi. Veripankit ovat lisääntyneet 2000-luvulla.
Verta tarvitaan aiempaa enemmän, koska omistajat haluavat pitää lemmikkejään mahdollisimman kauan elossa.
– Onhan se lemmikki tänä päivänä entistä enemmän kuin oma perheenjäsen, sanoo toimitusjohtaja Johanna Lantto-Salovaara oululaisesta Eläinlääkäriasema Kamusta.
Lantto-Salovaaran kokemuksen mukaan potilaalle annetaan välillä kaikki mahdollinen hoito, jotta lemmikki voidaan pitää perheenjäsenenä mahdollisimman pitkään.
Toinen syy veripankkien tarpeelle on se, että eläinlääketiede on kehittynyt, kertoo klinikan johtaja, eläinlääkäri Juha Virolainen Vethaus Hattulasta. Eläinlääketiede seuraa hyvin paljon ihmislääketiedettä muun muassa hoitojen osalta, joten veripankit ovat luontainen jatkumo tässä kehitykseen.
Vastaan tulee luonnollisesti tilanteita, jolloin eläinlääkärin pitää ajatella eläimen etua.
– Jos tilanne alkaa näyttää siltä, että hoidot eivät riitä ja eläimelle aiheutetaan turhaa kärsimystä ja tuskaa, silloin eläinlääkärin velvollisuus on ilmoittaa siitä myös asiakkaalle ja keskustella tilanteesta vakavasti, Virolainen sanoo.
Oma veripankki helpottaa tilannetta pohjoisessa
Amerikanakita Manu luovuttaa verta Evidensiaan kuuluvassa Vethaus Hattulassa. Manun verta voidaan käyttää tuoreverenä eli veri siirretään saman tien potilaalle.
Jos Manun verta ei tarvita heti, erotetaan verestä punasolut ja plasma veripankkiin odottamaan tarvitsijaa.
Punasolut ja plasma säilyvät kokoverta pidempään. Kun verituotteita on valmiina saatavilla veripankista, nopeutuu potilaan hoito.
Manun ansiosta apua saa esimerkiksi loukkaantunut tai vakavasti sairas koira.
Amerikanakita Manu on tottunut verenluovuttaja.Tiina Kokko / Yle
Viime kesänä jyväskyläläinen AlmaVet ja oululainen Eläinlääkäriasema Kamu aloittivat yhteistyön. Kamussa verta luovuttavien koirien veri kuljetetaan Jyväskylään, jossa verestä erotetaan plasma ja punasolut. Sitten verituotteet palaavat Ouluun.
Veripankille on ollut kova tarve, kertoo Johanna Lantto-Salovaara.
– Aikaisemmin, jos koira on tarvinnut verivalmisteita, on omistajien täytynyt matkata Jyväskylään saakka. Nyt on voitu aika monta kilometriä katkaista tästä välistä, kun pystymme Kamusta tarjoamaan veripankin valmistamia punasoluja ja plasmaa.
Lantto-Salovaaran mukaan koirien verentarve on tällä hetkellä kuukausittaista.
– Päivittäistä se ei vielä ole, mutta kuukausittain tulee vastaan potilas, joka jostakin syystä tarvitsisi verta.
Yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingissä verentarve vaihtelee. Viime vuonna käytettiin noin 90 yksikköä koirien punasoluja, kertoo klinikkaeläintenhoitaja Henna Kemppainen.
Hattulan Vethausista arvioidaan, että punasoluja tai plasmaa tarvitsevia potilaita on joka toinen viikko.
Verenluovutus on voittoa tavoittelematonta toimintaa
Veripankkitoiminta on eläinlääketieteen ammattilaisille tuttu asia. Yleinen tietoisuus on vähäisempää.
– Monessa tapauksessa eläinten omistajat tulevat kosketuksiin ensimmäisen kerran veripankkitoiminnan kanssa siinä tilanteessa, kun oma tai lähipiirin lemmikki on vakavasti sairas ja tarvitsee verensiirtoa, sanoo Kemppainen.
Veripankkitoiminta on Suomessa voittoa tavoittelematonta toimintaa. Verenluovutus perustuu vapaaehtoisiin luovuttajiin, joten verta luovuttavia koiria, kissoja ja hevosia tarvitaan aina.
Verenluovutuksesta jää Manulle toviksi jälki: karvaton kohta kaulalla. Palkinnoksi Manu saa koiranruokaa.Tiina Kokko / Yle
Verenluovutuksesta ei aiheudu kuluja luovuttajalle. Vastaanottaja puolestaan maksaa vain veren keräyksestä aiheutuvat kulut.
Veripankeista ei löydy verituotteita kuin koirille, kissoille ja hevosille. Joskus jokin muukin eläin voi tarvita verensiirtoa.
– Olemme tehneet esimerkiksi kerran verenluovutuksen ja -siirron kanille, mutta yleensä se vaatii, että meiltä löytyy ehdokas, jota voidaan käyttää hätätilanteessa, kertoo Henna Kemppainen Yliopistollisesta eläinsairaalasta.
Kun Jyrki Keto, 52, oli teini-ikäinen, parasta mitä hän tiesi olivat mökkimurrot ja nopeat kulkupelit. Varkaudet ja muut tihutyöt saivat aikaan valtavan adrenaliinipiikin ja hyvän olon tunteen: silloin Keto tunsi elävänsä.
Keto oli impulsiivinen, ja levoton elämä kiehtoi.
1980-luvun Pohjanmaalla hän sai nopeasti häirikön ja nuorisorikollisen leiman. Peruskoulu meni penkin alle, autonasentajaopinnoissa motivaatio riitti paremmin.
Mutta kun kuvaan tulivat päihteet, suunta oli jyrkästi alaspäin: amfetamiinin käyttöä ja kauppaa, ja lopulta vankilakierre.
Tarina on tavallinen rikollispiireissä. Vasta kaksi vuotta sitten Jyrki Keto sai yhden selityksen sille, miksi tavallinen arki on ollut hänelle aina niin hankalaa. Lopulta ADHD-diagnoosi ei ollut yllätys.
– Voi olla, että elämä olisi mennyt eri tavalla, jos asiaan olisi puututtu jo kouluiässä. Mutta ei näistä silloin puhuttu, Keto sanoo.
Tärkein käänne Jyrki Kedon elämässä tapahtui 36-vuotiaana, kun hän monien vaiheiden jälkeen raitistui.Heikki Haapalainen / Yle
Poliisi ei tunnista erityispiirteitä
Neurokirjon häiriöt, kuten ADHD ja erilaiset autismin muodot, ovat Suomessa alidiagnosoituja rikollista elämäntapaa elävillä. Tutkimusten mukaan nuorisovangeista lähes kolmannes ja aikuisvangeista noin neljännes kärsii ADHD-oireista.
ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka ilmenee esimerkiksi ylivilkkautena ja impulsiivisuutena.
Vangeilla ADHD on jopa kymmenen kertaa yleisempi kuin muulla väestöllä. Siitä huolimatta ADHD:tä ja muita neurokirjon häiriöitä ei tunnisteta rikosoikeudellisessa järjestelmässä. Henkilön oikeusturva voi vaarantua poliisikuulusteluissa ja oikeudenkäynnissä, sillä viranomaiset eivät osaa huomioida ominaispiirteitä. Myös kuntoutusta on vaikea saada.
– Käyttäytymisen perusteella saatetaan tehdä vääriä johtopäätöksiä henkilöstä esimerkiksi kuulusteluissa. Henkilö voi myös itse puhua asioita, joita ei tarkoita, jos kysymykset ovat liian johdattelevia tai monimutkaisia, sanoo projektipäällikkö Sanna Kara Autismisäätiöstä.
Hän vetää hanketta, jonka tavoitteena on edistää neurokirjon henkilöiden oikeusturvan toteutumista rikosoikeudellisessa järjestelmässä.
Jyrki Kedon entisestä elämästä muistuttaa valokuva hänen vanhasta vankilan sellistään.Heikki Haapalainen / Yle
Levoton käytös tai oudot puheet
Neurokirjon henkilöt stressaantuvat usein herkemmin kuin muut. Suoriutuminen pitkistä poliisikuulusteluista tai oikeudenkäynnistä voi olla hankalaa.
– Tauot helpottavat jaksamista. Tilanteista pitäisi tehdä mahdollisimman ennakoitavia, eli kertoa, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Myös muistin toiminta ja tapahtumien mieleen palauttaminen voi neurokirjon henkilöillä olla erilaista kuin muilla ihmisillä, Sanna Kara kertoo.
Poliisikoulutuksessa ei opeteta neurokirjon häiriöiden tunnistamista. Viranomaiset eivät välttämättä ymmärrä, että kyse voi olla siitä, jos henkilö käyttäytyy levottomasti, nauraa epäsopivissa tilanteissa tai puhuu poikkeavasti.
Autismisäätiön Sanna Karan mukaan kansainväliset tutkimukset kertovat, että oikeusturva ei välttämättä toteudu neurokirjon henkilöillä. Suomalaista tutkimusta aiheesta ei ole, mutta se tiedetään, että viranomaiset tarvitsevat asiassa rutkasti lisää koulutusta ja häiriöstä kärsivät rikolliset täsmällisempää kuntoutusta.
“Voisitko olla vähän aikaa hiljaa?”
Jyrki Keto on viettänyt elämästään useita vuosia vankiloissa. Hän muistaa, että ADHD mainittiin jossakin yhteydessä, mutta asia jäi siihen, eikä tarkempia tutkimuksia tehty.
– Tavallaan olen aina tiennyt, että sehän minulla varmaan on, Keto sanoo.
Oireet ovat tuttuja: häirikön leima koulussa, impulsiivinen ja vastuuton käytös, päihdeongelmat.
Tärkein käänne Jyrki Kedon elämässä tapahtui 36-vuotiaana, kun hän monien vaiheiden jälkeen raitistui. Keto opiskeli päihdetyöntekijäksi ja työskentelee nykyisin tukiasunto-ohjaajana Joensuussa. Monien hänen asiakkaidensa ongelmat kuulostavat tutuilta.
Päihderiippuvaisten ja ADHD-ihmisten vertaisryhmät ovat nykyään tärkeä osa Jyrki Kedon arkea.Heikki Haapalainen / Yle
ADHD on aiheuttanut Kedolle haasteita raitistumisen jälkeenkin. Vastuun kantaminen uusissa tilanteissa on hankalaa. Keto on ajanut itsensä uupuneeksi niin töissä kuin urheilussa. Ruuhkavuodet perheessä pienten lasten kanssa lisäsivät kuormitusta.
Ajatus pomppii usein paljon ja lavealle.
– Ex-vaimo puuskahti joskus suhteemme alkuvaiheessa, että “voisitko olla vähän aikaa hiljaa”, Keto sanoo.
Toisaalta levottomuuden kääntöpuolena on superkeskittyminen. Kun Keto sulkeutuu autotalliinsa ja aloittaa auton maalausurakan, ajantaju katoaa täysin. Myös tämä ominaisuus on aiheuttanut hankaluuksia perhe-elämässä.
ADHD on Ferrarin moottori polkupyörän jarruilla
Tutkimusten mukaan ADHD altistaa rikolliselle käytökselle. Monelta vangilta puuttuu kuitenkin diagnoosi selvälle oireilulle. Ilman diagnoosia ei myöskään voida suunnitella kuntoutusta tai oireita helpottavaa lääkitystä.
Autismisäätiön vetämässä hankkeessa on testattu uudenlaista täsmäkuntoutusta 100 vangille Etelä-Suomen vankiloissa. Suurimmalla osalla heistä ei ole virallista diagnoosia. Tulokset ovat lupaavia.
– Yksilökuntoutuksessa opetellaan paljon impulsiivisuuden hallintaa ja tunnesäätelyä. ADHD-ihmisellä on sisällään Ferrarin moottori, mutta polkupyörän jarrut. Kuntoutuksessa opetellaan tunnistamaan se hetki, kun yllyke meinaa ottaa vallan, Sanna Kara kuvailee.
Monelle vangille on silmiä avaavaa, kun he saavat tietoa ADHD:stä.
– Tosi moni sanoo, että “tuohan kuulostaa aivan multa”, kertoo vankien kanssa työskentelevä oppimisvalmennuskoordinaattori Riina Pieviläinen Kriminaalihuollon tukisäätiöstä.
Velvollisuuksien hoitaminen voi olla lähes mahdotonta, parisuhteissa on ongelmia, samoin rahankäytössä. Myös riskien ottaminen liikenteessä on tyypillistä osalle ADHD-ihmisistä.
Kuntoutuksessa opetellaan pilkkomaan tehtäviä osiin, ja mietitään kompensaatiokeinoja: esimerkiksi muistutukset kännykässä arjen aikatauluista voivat auttaa. Myös itselle luvattu palkinto voi helpottaa velvollisuuteen tarttumista. Oma motivaatio on välttämätöntä kuntoutumisessa.
– Vapautumisvaihe vankilasta on erityisen haastava. Silloin pitäisi pystyä ottamaan vastuu elämästään, Riina Pieviläinen sanoo.
Moni vanki ei pääse edes ADHD-tutkimuksiin, koska heillä on oireyhtymälle tyypillisesti myös päihdeongelma. Terveydenhuollossa ajatellaan, että päihdeongelma täytyy hoitaa ennen tarkempia tutkimuksia. Myös ADHD-lääkitys on ongelmallinen, koska osa lääkkeistä on amfetamiinijohdannaisia aineita.
Vastamelukuulokkeet tasoittavat Jyrki Kedon pään sisäistä kaaoksen tunnetta esimerkiksi arkiaskareita tehdessä.Heikki Haapalainen / Yle
Lääkitys arvelutti raitistunutta
Jyrki Kedon ADHD-tutkimukset käynnistyivät työterveyshuollon kautta. Työssä uupuminen johti tarkempiin tutkimuksiin. Aluksi Keto ei itsekään tiennyt, haluaako hän tutkimuksiin vain ei. Lopulta diagnoosi oli helpotus.
Kynnys lääkityksen aloittamiseen oli vielä korkeampi. Keto empi sitä päihdetaustansa vuoksi. Sopiva lääke löytyi kokeilemalla, ja siitä on ollut suuri apu oireisiin.
– Lääke auttaa selviämään työpäivistä. Iltaa kohden sen vaikutus vähentyy. Vapaapäivinä pidän joskus välipäiviä lääkkeestä, Keto kertoo.
Viime vuosina Jyrki Keto on löytänyt muitakin käytännön keinoja arjen hallintaan. Keto pitää vastamelukuulokkeita autolla ajaessaan, välillä töissä ja usein kotona puuhaillessaan. Ne tasoittavat pään sisäistä kaaoksen tunnetta.
Arkea helpottaa myös se, että kotona kaikille tavaroille on oma paikka. Psykoterapia on tuonut valtavasti itsetuntemusta ja ymmärrystä omasta elämänkulusta. Päihderiippuvaisten ja ADHD-ihmisten vertaisryhmät ovat tärkeä osa arkea.
Autismisäätiön tavoitteena on, että viranomaiset oppisivat tunnistamaan paremmin neurokirjon häiriöt. Täsmäkuntoutusta tarvitaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta rikoskierre saataisiin katkaistua.
– Aihepiiri on aivan liian huonosti tunnettu. Myöskään tieteellistä tutkimusta suomalaisesta vankipopulaatiosta ei juuri ole, Sanna Kara Autismisäätiöstä huomauttaa.
Juuri nyt hallitus ei aio ryhtyä elvyttämään taloutta tai laajempiin toimiin koronaviruksen aiheuttamien talousvaikutusten hillitsemiseksi, valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) sanoo.
Mikäli tilanne kehittyy arvioitua heikommin, valtiolla on mahdollisuus ohjata lisäbudjetista varoja talouden vakauttamiseen.
– Ennuste tämän vuoden kasvulle oli 1,0 prosenttia. On ilmeistä, että kasvu tulee olemaan tätä pienempää, Kulmuni sanoo.
Ministeri Katri Kulmuni puhui taloustoimittajille Helsingissä Säätytalolla.
Ruotsi laski jo ennustettaan talouskasvustaan koronaviruksen vuoksi. Ruotsin hallitus ilmoitti myös, että tarvittaessa se ryhtyy tukemaan maan taloutta.
Kulmunin mukaan valtiovarainministeriö tekee kehysriiheen arvion, jonka pohjalta arvioidaan laajempien kokonaisuuksien tarvetta. Hän sanoo, että hallituksessa on keskusteltu koronasta, että lisätalousarvioiden kautta on mahdollisuus elvyyttää. Mutta toistaiseksi siihen ei siis ryhdytä.
Mekanismin käyttö perustuu harkintaan suhdannetilanteen luonteesta ja erilaisten suhdannetasaustoimien tehokkuudesta.
Hallitusohjelmassa on todettu, että lisäelvytysmekanismi voidaan ottaa käyttöön, jos Suomen bruttokansantuote on supistumassa vähintään 1,0 prosenttia kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä.
Hallitusohjelman liitteessä sanotaan näin: Suomen talouden vakavaan häiriötilaan viittaa esimerkiksi se, että Suomen bruttokansantuote on supistumassa vähintään 1,0 prosenttia kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä ja työttömyysasteen trendi on nousemassa kolmen kuukauden aikana kumulatiivisesti vähintään 0,5 prosenttiyksikköä.
EU:n valtiovarainministerit pitivät keskiviikkona puhelinkokouksen, jossa Kulmunin mukaan päivitettiin tilannetta, eikä tehty suurempia linjauksia.
Koronaviruksen hoidon rahoitus voidaan Kulmunin mukaan turvata normaalien kanavien kautta ministeriöistä ja virastoista. Kuten aiemminkin ollut esillä, arvaamattomiin menoihin on varattu budjetissa 8,9 miljoonaa euroa.
Lue myös muita juttuja koronaviruksen vaikutuksesta talouteen:
"Peruskoulun pakollinen laulun koe luokan edessä oli koko lapsuuteni traumaattisin kokemus."
Yle pyysi viime viikolla lukijoiltaan hyviä tai huonoja kokemuksia musiikista ja sen opetuksesta. Ensimmäisen vuorokauden aikana vastauksia tuli parisataa kappaletta.
Musiikkikasvatuksen väitöskirjatutkija Minja Koskela otti haasteen vastaan ja analysoi anonyymit vastaukset Ylen pyynnöstä. Kaikkiaan Koskela tunnisti kyselyn vastauksista kuusi selkeää kategoriaa, joita käsittelemme seuraavaksi tässä jutussa. Kursiivilla kirjoitetut tekstit ovat lukijoiden lähettämiä kokemuksia.
1. Epäreiluksi koettu arviointi ja laulukokeet
Yksi kokemuksista nousi yli muiden: laulukoe. Se ei yllätä Koskelaa.
– Laulaminen on niin hirveän henkilökohtaista. Sen arvioiminen voi tuntua minuuden arvioimiselta, Koskela pohtii.
Ahdistavat muistot laulukokeista ovat Koskelalle ennestään tuttuja. Hän työskenteli toissa kevääseen asti yläkoulun ja lukion musiikinopettajana, ja säännöllisesti ihmiset kertasivat Koskelalle omakohtaisia kokemuksiaan kuullessaan tämän ammatista.
– Tuntuu, että aihe on traumatisoinut pari sukupolvea ennen minua, 32-vuotias Koskela sanoo.
– Nykyään opetussuunnitelmassa painotetaan sellaista dialogista arviointia, ettei lapselle tai nuorelle voi tulla koulussa yllätyksenä, millainen musiikinnumero on tulossa, Minja Koskela sanoo.Mårten Lampén / Yle
“Laulukoe luokan edessä 1970-luvun alussa, kaikki tirskuivat, olin ujo enkä olisi uskaltanut puhuakaan siinä. 20 vuotta myöhemmin liityin kuoroon. Laaja ääniala, tarkka sävelkorva. Jäi 20 vuotta musiikin harrastamista pois.”
Moni lukija nosti kyselyssä esiin hölmöltä tuntuvan yksityiskohdan. Laulua ei opetettu, mutta sitä testattiin ahkerasti.
– Sellainen ei menisi läpi muissa oppiaineissa. Olisi outoa järjestää koe derivoinnista, ellei sitä olisi matematiikan tunnilla opetettu.
Lukijoiden muistot laulukokeista ajoittuivat Ylen kyselyssä pääsääntöisesti 1960–80-luvuille, mutta toisinaan sellaisia järjestetään vieläkin.
– Kuulin joiltain oppilailtani, että vieläkin oli pidetty laulukokeita, joissa mennään yksin luokan eteen laulamaan, ja opettaja antaa numeron. Toisaalta uskon, että suurin osa opettajista ei pidä laulukokeita, ja että ne jotka pitävät, tekevät sen sensitiivisesti ja rohkaisevasti.
Myös Koskela itse osallistui ala-asteella laulukokeisiin. Suoritukset videoitiin, ja videoita katsottiin yhdessä luokan kanssa.
– En pitänyt laulukokeita ongelmallisina, koska laulaminen oli minusta kivaa ja helppoa. Jälkeen päin olen jäänyt miettimään, että vaikka olimme musiikkiluokalla, kokemus ei välttämättä ollut kaikille mieluisa.
"Musiikki oli oikeastaan ainoa kouluaine, jossa ei opetettu mitään. Siellä vain kukin teki sen mitä osasi. Soittaa saivat ne, jotka kävivät soittotunneilla tai tunnetusti osasivat soittaa. Osaamattomia ei opastettu yhtään. Hyvä jos saivat koskea instrumentteihin. Enpä voi kuvitella, että koulua olisi päässyt läpi yhtä vähäisillä matematiikan tai kielten taidoilla."
"Koulussa musiikinopetus oli painajaista alkuun, kun joutui laulukokeeseen luokan eteen." Laulukokeista oli monella vastaajalla sanottavaa.Yle
2. Opettajan auktoriteettiasema
Toinen kategoria on peruja opettajan valta-asemasta. Klassisessa musiikissa puhutaan usein mestari–kisälli-asetelmasta.
Ongelmalliseksi asetelma muuttuu vastausten perusteella silloin, kun opetus tehdään sanelemalla. Dialogi puuttuu.
"Äitiysloman sijaiseksi hankittu soitonopettaja on musiikki- ja esiintymistraumojeni taustalla. Hän pakotti esiintymään todella vähäisellä harjoittelulla useita kertoja niin, että lähdin oppilaskonserteista usein itkien pois. Vielä nykyäänkin minkäänlainen yksin soittaminen tai laulaminen on ehdoton ei. Onneksi musiikkiharrastus on säilynyt orkesteritoiminnan ansiosta – siellä tiedän, että en koskaan jää yksin lavalle panikoimaan."
Koskela huomasi, että vaikka kyselyssä pyydettiin hyviä ja huonoja kokemuksia musiikista ja sen opetuksesta, saadut vastaukset painottuivat opettajakokemuksiin.
– Niiden kirjoitusten avulla oli helppo löytää, mikä määrittää hyvää musiikkipedagogiikkaa, ja missä tulee mahdollisesti ongelmia.
Kysymys on usein siitä, millaista palautetta on annettu.
– Sillä on iso merkitys, kun rakennetaan musiikillista identiteettiä. Ja usein se on opettaja, joka sitä palautetta antaa.
3. Sosiaalinen asema
Monessa vastauksessa tulee ilmi musiikkiin ja sen opetukseen liittyvä hierarkia.
Esimerkiksi näin:
"Rinnakkaisluokka oli aina musiikkiluokka. Sinne pääsivät ne, jotka osasivat. Muut eivät osanneet."
Perheen taloudellinen tilanne voi sulkea mahdollisuuden harrastaa musiikkia.
– Nämä ovat yhä edelleen ajankohtaisia asioita, Koskela huomauttaa.
"Luokan nurkassa oli harmooni tai piano, mutta saatavilla ei ollut materiaalia, jonka avulla olisi voinut oppia soittamaan", muistelee yksi kyselyyn vastannut 1980-luvun kouluaikoja.Yle
Koskela nostaa erikseen esiin vastauksen, jossa klassisesta musiikista tehdään yhteiskuntaluokan mittari.
"Olin ala-asteella kiinnostunut ja innostunut klassisesta musiikista, oli vahva halu oppia siitä enemmän. Opettaja oli minua ja kyselyitäni kohtaan nuiva, mutta pahinta olivat jo vuosia viulua/pianoa soittaneet luokkatoverit. He ilmaisivat hyvin selväsanaisesti, ettei minun pidä musiikista mitään yrittää oppia, koska perheeni on köyhä ja ‘epäkultturelli’."
– Edelleen ihmisten päässä elää ajatus, että tietyntyyppiset ihmiset tekevät tietynlaisia asioita. Toivon, että tätä ajatusmallia pystyttäisiin laajentamaan. Musiikki kuuluu kaikille.
4. Musikaalisuus
Kyselyn vastauksista kävi ilmi, että yksi töksähtävä kommentti voi muokata ihmisen musiikillista identiteettiä.
"Ala-asteella musiikinopettaja teki koko luokan kuullen selväksi, ettei minulla ole minkäänlaista nuottikorvaa, ja on parempi, että pidän suuni kiinni. Suu pysyikin kiinni monta vuotta.
Nyt lähes 50-vuotiaana uskaltauduin laulutunnille, kun olin monta vuotta haaveillut, että oppisin laulamaan edes yhden kappaleen jotakuinkin oikein. Laulunopettaja totesi heti ekalla tunnilla, että minulla on hyvä nuottikorva ja kaikki edellytykset harjoitella laulamista. Että sillä tavalla."
Koskela pitää musikaalisuutta ja epämusikaalisuutta jo käsitteinä ongelmallisina. Erityisen selvää hänelle on, ettei musikaalisuudesta tai epämusikaalisuudesta saisi muodostua raja-aitaa ihmisen ja musiikin välille.
– Epämusikaalisuuden leima voi pahimmillaan johtaa tunteeseen, ettei ole oikeutta tehdä musiikkia, vaikka se on jokaisen oikeus. Näistä lähtökohdista myös pedagogiikan pitäisi muodostua kunnioittavaksi ja kannustavaksi, Koskela sanoo.
"Pidän musiikista. Se saa minut hytkymään, menee jonnekin tosi syvälle ja vaikuttaa mielialaan. Laulankin. Yksin kotona, yksin autossa, yksin singstaria pelatessa.
Julkisesti en laula. En laulanut OKL:ssä, en koulussa, en laula koskaan kotona muiden kuullen. Paitsi joskus vahingossa ja yleensä sen jälkeen kehoitetaan jättämään laulaminen muille.
Haluaisin osata ja uskaltaa, saada neuvoja ja kannustusta. Olen ympäröity musiikkia harrastavilla ihmisillä, ystävillä ja perheenjäsenillä.
Kipakoin palaute tulee omalta lähipiiriltä. Lapsuudenkodista lähtien on epäsuorasti kerrottu, että parempi, jos et harrasta musiikkia: kehuttu ja nostettu ystäväperheiden lapsia jalustalle ”kylläpä on lahjakasta, kaikki eivät ole”. Tällä hetkellä puolisoni myös julkisesti pyytää minua olemaan joko hiljaa, naurahtelee jos kuulee tai alkaa ohjeistaa laulutekniikasta. Niinpä on helpompi olla hiljaa."
5. Häirintä ja epäasiallinen käytös
Suoraa häirintää ja epäasiallista käytöstä kyselyn vastauksissa oli melko vähän. Tapahtuessaan se perustuu Koskelan mukaan usein opettajan valta-aseman absoluuttiseen väärinkäyttöön.
– Yksikin tapaus on liikaa, Koskela muistuttaa.
"Kävin alakoululaisena kaksi vuotta viulutunneilla. Toisena vuotena opettaja vaihtui,
hän istui pöydällä jalat tuolilla ja piteli käsiä korvillaan", kertoi yksi Ylen kyselyyn vastannut.Yle
Opetustilanteiden intiimin luonteen hyväksikäyttö kielii Koskelan mukaan äärimmäisestä epäammatillisuudesta ja kykenemättömyydestä siihen, mistä pedagogiikassa on pohjimmiltaan kyse: kohtaamisesta ja dialogista.
"Eräässä musiikin ammattiopiskelijoista (ammattikorkeakoulu-ja konservatorio-opiskelijoista) koostuvassa sinfoniaorkesterissa toimineella kapellimestarilla oli tapana ottaa yksittäisiä soitinryhmiä tai jopa soittajia silmätikuikseen. Hän huusi ja puuttui pienimpiinkin virheisiin tai seikkoihin, jotka eivät soitossa miellyttäneet häntä. Ei olisi ollut mitenkään mahdollista, että lähestulkoon paniikissa olevat, itkua nieleskelevät opiskelijat olisivat yhtäkkiä pystyneet soittamaan häntä tyydyttävällä tavalla. Silti piinaaminen jatkui harjoituksesta toiseen, ja vaikka kehitystä parempaan tapahtui, hän ei antanut siitä minkäänlaista positiivista palautetta. Tämä tapahtui 2010-luvulla."
6. Positiiviset kokemukset
Suurin osa myös positiivisista kokemuksista liittyi tavalla tai toisella musiikinopettajaan.
Hyviä muistoja kerrottiin opettajista, jotka kuuntelevat, koetaan reiluiksi, antavat rakentavaa palautetta, eivät tyrmää, kannustavat ja ovat tasapuolisia.
– Se, että vastaukset perustuvat pitkälti opettajamuistoihin, kertoo jotain siitä, kuinka tärkeä hahmo musiikinopettaja on musiikkisuhteen syntymisessä ja kehittymisessä.
"Lukiossa opettaja pisti meidät tekemään oman hyvin pienen jutun jollain soittimella. Opettaja kuunteli koko ajan vieressä, kun harjoiteltiin niitä omia juttuja. Sitten se piti esittää enkä tietenkään osannut toistaa tekelettäni enää. Mutta eipä väliä. Opettajahan oli jo kuullut "kappaleen" ja testasi enää esittämistä. Tästä lukion opettajasta on vain hyviä muistoja."
"Omat soitonopettajani onneksi ovat olleet ihania ja kannustavia muusikoita, joiden ansiosta myös itse päädyin ammattimuusikoksi. Musiikkiopistosta, konservatoriosta ja musiikin korkeakouluopinnnoista suurimmaksi ihmetyksen aiheeksi ovat kuitenkin jääneet tutkintotilanteet. Tuntuu, että niissä usein oli vain tarkoituksena kaataa oppilaiden niskaan opettajien väliset ristiriidat ja oman uran epäonnistumiset."
Ajat ovat muuttuneet ja musiikinopetus on monelta osin kehittynyt painostavien laulukokeiden hirmuajoista. Koskelan näkemys on, että musiikinopettajat tekevät tällä hetkellä pääsääntöisesti todella hyvää työtä.
"Opiskelin musiikkia konservatoriossa vuosina 2011–2016 ja mielestäni opettajat olivat aina kannustavia. Mm. arviointitilanteissa (tasosuoritukset) palaute oli aina positiivista ja rakentavaa."
Seuraava askel on ylittää musiikinlajien rajat
Musiikinopetuksessa on Koskelan mukaan ollut tapana ajatella oppimista genrejen eli musiikinlajien kautta. On erikseen klassista musiikkia, sitten on rock- ja popmusiikkia ja nykyään vaikkapa konemusiikkia.
Genrerajat voisi rohkeasti ylittää.
– Niiden sijaan olisi kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia oppilaita ja oppijoita musiikin parissa on mukana, Koskela toteaa.
Runsas määrä vastauksia Ylen kyselyssä on Koskelan mukaan merkki siitä, että aihe koskettaa, ja se koetaan tärkeäksi.Mårten Lampén / Yle
Musiikki on monille erottamaton osa identiteettiä. Siitä ei hevillä luovuta, vaikka takana olisi huonojakin kokemuksia, kuten tässä tarinassa:
"Olen köyhästä perheestä. Olin aina haaveillut kitaran soittamisesta ja kerran kesätöistä säästämilläni rahoilla ostin itselleni akustisen peruskitaran ja aloin itsekseni opetella soittamista korvakuulolta. Levy soimaan ja itse perässä matkimalla. Se oli aina kivaa vaikkei ehkä perheenjäsenille. Ilmoittauduin sitten kansalaisopiston vasta-alkajien kurssille.
Ensimmäisellä kerralla annettiin kotitehtäväksi opetella nuoteista jokin kappale. Nuoteista vasta-alkajille. Itsekseen opeteltavaksi ilman ohjausta. Seuraavalla tunnilla opettaja pilkkasi kitarani laatua, sitä että olin soittanut sitä plektralla kynsien sijaan ja kielissä näkyi naarmuja ja sitä että kehtasin tuoda sen talvella muovisäkissä enkä hienossa kitarasalkussa johon minulla ei ollut varaa.
Koulussa pidin musiikintunneista, ja kun opettaja kysyi ilmeisesti tämän tunnistettuaan, olisinko kiinnostunut tulemaan koulun orkesteriin, sanoin heti kyllä, minulla on kitarakin. Hän tuhahti niitä olevan liikaakin mutta poikkihuilun soittajaa hän tarvitsi. Se jäi siihen.
Olemattomasta tuesta huolimatta olen soitellut, rämpytellyt myös työtehtävissä muiden kuullen ja jopa porukassa esiintynytkin. Eniten iloa saan kuitenkin soittamalla itsekseni, säveltämällä omia kappaleita ja ihmettelemällä kuinka hienolta ja tunteikkailta jotkut maagiset saundihetket tuntuvat."
Ranskan korkein oikeus on linjannut, että Uber-kuljettajilla on oikeus tulla rinnastetuksi työntekijöiksi.
Kalifornialaisyhtiön oma näkemys on ollut päinvastainen. Uberin bisnesmallissa kuljettajia ei nähdä työntekijöinä, jolloin heille ei makseta esimerkiksi loma-ajalta palkkaa tai muita työntekijöille kuuluvia etuja.
Päätöksen myötä Uber voi olla velvoitettu korvaamaan kuskeille palkallista lomaa sekä maksamaan enemmän veroja.
Päätöksellä voi olla seurauksia niin sanottuun alustatalouteen. Myös moni muu taksi- ja ruokalähettipalvelu, kuten Deliveroo, Just Eat sekä UberEats, nojaavat itsensä työllistäneisiin kuljettajiin, jotka tekevät työnsä ilman tavalliselle työntekijälle kuuluvia etuisuuksia.
Korkein oikeus piti voimassa hovioikeuden päätöksen, jonka mukaan Uber-kuljettajaa ei voitu pitää itsensä työllistävänä yrittäjänä, koska hän ei voinut rakentaa omaa asiakaskuntaansa tai asettaa itse hintoja, mikä siis teki hänestä alisteisen Uber-yhtiölle.
Linjauksen jälkeen työntekijät voivat vaatia työsuhteensa uudelleenarviointia Uberissa.
Useat alustatalouden yritykset ovat kohdanneet vastaavanlaisia oikeusratkaisuja tai lakimuutoksia eri maissa. Esimerkiksi Kaliforniassa hyväksyttiin hiljattain laki, jonka tarkoitus on vaikeuttaa alustayrityksiä luokittelemasta työntekijöitään itsensä työllistäjiksi.
Ylen uusi puoluekannatusmittaus osoittaa, että perussuomalaiset on edelleen selvästi suosituin puolue, mutta sen kannatushuippu on ohitettu. Tällä kertaa perussuomalaisten kannatus laski vajaan prosenttiyksikön 22,4 prosenttiin. Keskusta nousi eniten 12,4 prosenttiin, ja myös SDP sekä kokoomus piristyivät.
Kirjeenvaihtajan analyysi: Demokraattien presidenttikisa on uutistapahtuma, jossa #esivaalikone käynnistyy joka aamu uudestaan
Demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Joe Biden voitti supertiistain esivaaleissa kymmenessä osavaltiossa.AFP
Yhdysvaltain esivaalit ovat kuin kone, joka käynnistyy joka aamu uudestaan. Ja koska 2020 ovat somevaalit, niitä osuvimmin kuvaava sana voisi olla vaikka tunniste #esivaalikone, kirjoittaa Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen. Hänen mukaansa demokraattien esivaaleissa on kyse siitä, kuka saa kerätyksi riittävästi rahaa, kootuksi kansanliikkeen, ja tuulta siipiensä alle.
Koirien veripankkeja on Suomessa aiempaa enemmän
Tiina Kokko / Yle
Eläinlääketieteen kehittyminen ja omistajien halu auttaa lemmikkiään viimeiseen asti ovat lisänneet koirien veripankkeja Suomessa. Kun verituotteita on valmiina saatavilla veripankista, nopeutuu potilaan hoito. Veripankkitoiminta on Suomessa voittoa tavoittelematonta toimintaa. Verenluovutus perustuu vapaaehtoisiin luovuttajiin.
Animaatio näyttää, mitä talvelle on tapahtunut
Tältä näytti helmikuun lopun talvipäivä Keijo Pihlströmin viiniviljelyksillä Lohjalla. Ilmaston lämmetessä keskieurooppalaiset viiniköynnöksetkin selviävät Suomen talvesta.Antti Haanpää / Yle
Selvitimme, miten talvet ovat muuttuneet 1960-luvulta tähän päivään. Etelän talvet ovat lyhentyneet yli kuukaudella 1960-luvulta. Uusi talvi tuo lämpöä, vettä, lunta, pimeyttä – ja viinirypäleitä.
Runsaita sateita liikkeellä pohjoiseen
Kerttu Kotakorpi / Yle
Etelästä on saapunut matalapaine, johon liittyy runsaita sateita ja puuskaista tuulta. Lunta on monin paikoin kertynyt maan keskiosassa 5–10 cm. Lumisateet leviävät tänään pohjoiseen hieman heikentyneinä. Sää lauhtuu maan keskivaiheilla monin paikoin suojan puolelle ja yhä voi tulla vesi- tai räntäkuuroja. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.
Tuure Kilpeläisen arki on aiempaa enemmän täynnä lapsiperhe-elämän hulinaa. Hänen ja puolison Manuela Boscon perheessä on omia ja yhteisiä lapsia yhteensä viisi ja parhaimmillaan ruokapöydän ääressä siis seitsemän henkeä.
– Kyllä siinä on ollut oma adaptoituminen ja – voisi sanoa – siirtymisen kitka tähän tilanteeseen. Jos oli aiemmin tilanteita, että pystyi olemaan aika paljon itsekseen ja spontaanisti lähtemään reissuun, nyt se ei käykään ihan noin vaan.
Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin uusi levy ilmestyy perjantaina. Viime syksynä mies oli jopa huolissaan, saako tehtyä uutta materiaalia perhehulinan keskellä. Vaimon hänelle järjestämä reissu rakkaaseen kaupunkiin Lissaboniin kuitenkin auttoi.
Kaiken kaikkiaan Kilpeläinen kuitenkin kannustaa suhtautumaan lapsiperhe-elämään ja isyyteen ilolla. Hänellä itsellään on kaksi teini-ikäistä lasta sekä nykyisessä liitossa syntynyt vuoden ikäinen tytär.
Hän kokee nyt olevansa isänä vähemmän huolissaan ja jollain tavalla valmiimpi. Kolmekymppisenä, jolloin kaikki on tavallaan kesken, lapsen saamista ajattelee helposti uhrautumisena.
– On sellainen illuusio siitä, että joutuu tinkimään vapaudesta ja elämä muuttuu ankeammaksi. Mä haluan kuitenkin rohkaista. Kyllä se muuttuu paremmaksi. Mä koulutan itseänikin asennoitumaan niin, että ilo on se päälause eikä se, että kaikki vapaus on mennyt.
Kilpeläisen mielestä vapauden käsite pitää ajatella niin, että lapset on siinä mukana.
– Ja sitten me ollaan yhdessä vapaita. Noh, kuulostaa vähän mahtipontiselta, mutta jotenkin näin.
Koronavirus palautti mieleeni vuoden 2009 ns. sikainfluenssaepidemian. Olin Washingtonissa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana, kun naapurimaasta Meksikosta alkoi tihkua tietoja H1N1:n sukuisen viruksen aiheuttamasta keuhkokuumeesta.
Tapahtumat etenivät silloin nopeasti. 27. huhtikuuta Meksiko vahvisti ensimmäiset kuolemantapaukset, noin kuukausi ensimmäisten epäilyttävien sairastapausten jälkeen.
Koulut suljettiin ja sotilaat jakoivat pääkaupungin asukkaille miljoonia hengityssuojia.
Meksikolaiset linnoittautuivat koteihinsa ja kynnelle kykenevät lähtivät pääkaupungista Méxicosta.
Kun lensin Méxicoon, kone oli lähes tyhjä, samoin hotellini.
Suurkaupungin keskusta oli kuin neutronipommin jäljiltä. Oli vaikeaa löytää taksia, joka suostuisi ottamaan asiakkaan kyytiin.
Raportoin Ylelle Meksikon tärkeimmän keuhkotautisairaalan portilta, jossa yritin muiden toimittajien kanssa udella tilannetietoja uupuneilta lääkäreiltä.
Kasvomaski taisi olla, mutta muita suojavarusteita ei tunnettu. Silti ulkona kadulla tuntui turvallisemmalta kuin jakaa hengitysilma muiden kanssa sisätiloissa.
Tilanne oli pelottava. Kuolleisuusluvut näyttivät alussa todella korkeilta, eikä ehkä koskaan täysin selvinnyt, miksi Méxicossa juuri silloin kuoli niin moni. Ilmeisesti sikainfluenssan piikkiin päätyi muistakin syistä kuolleita.
Myöhemmin virus kuitenkin levisi hitaasti. Kun uuteen koronavirukseen on nyt kuollut parissa kuukaudessa yli 3 000 ihmistä, sikainfluenssan osalta sama määrä tuli täyteen vasta noin puoli vuotta taudin tunnistamisen jälkeen.
Koko maailmasta ei ole vertailukelpoisia tietoja, mutta on arvioitu, että sikainfluenssan ehti saada noin 10–20 prosenttia maailman väestöstä. Toisten arvioiden mukaan tartunnan sai ainakin joka viides, mikä tarkoittaisi yli miljardia ihmistä.
Kuolleita oli kuitenkin "vain" joitakin satoja tuhansia. Yhdysvaltain tartuntatautivirasto CDC arvioi kuolleiden määräksi noin 150 000–575 000 ensimmäisen vuoden aikana.
Meksikon sikainfluenssan aikana apteekkien eteen kertyi pitkiä jonoja.Juan Cedillo / EPA
Eroja tämänkertaiseen koronavirusepidemiaan on paljon. Vaikka Meksikon viranomaisia arvosteltiin aikoinaan hidastelusta, mielestäni he toimivat nopeasti ja ennen kaikkea avoimesti.
Myös toimittajat saivat tehdä työnsä vapaasti. Tosin nykyisin ehkä mietittäisiin tarkemmin, kannattaako epidemian ytimessä olla itse paikalla.
Kontrasti on huima verrattuna Kiinaan, joka salaili ja jahkaili vielä pitkään sen jälkeen kun Wuhanissa alkaneesta epidemiasta olisi pitänyt varoittaa sekä omia kansalaisia että koko muuta maailmaa. Kiina on myös tehnyt toimittajien työskentelyn hyvin vaikeaksi.
Olisiko avoimuus johtanut parempaan lopputulokseen, sitä emme koskaan saa tietää. Joka tapauksessa uudesta koronaviruksesta on nyt tullut koko maailman riesa.
Avoimuudesta huolimatta myös Meksiko myöhästyi. Virus oli jo karannut valloittamaan muuta maailmaa, kun tartuntoja alettiin tosissaan jarruttaa.
Eri maiden halu ja mahdollisuudet epidemian pysäyttämiseen näyttävät kovin erilaisilta. Kun Kiina vihdoin tarttui toimeen, mitään keinoja ei ole säästetty, mutta yhtä tiukat otteet tuskin ovat mahdollisia läntisellä pallonpuoliskolla.
Jos ihmisiä ei testata, ei pahemmin löydy uusia tautitapauksiakaan – kunnes niitä sitten löytyy yllättävistä paikoista.
Yhdysvallat on tästä hyvä huono esimerkki. Testimäärät ovat pieniä, eikä tartuntaketjuja pystytä enää jäljittämään. Näin virus etenee huomaamatta.
Maiden kirjava reagointi virukseen on onnetonta tilanteessa, jossa heikoin lenkki ratkaisee, pysähtyykö epidemia vai ei.
Vuosikymmenen takaiset kokemukset sikainfluenssasta antavat tosin aihetta epäillä, onko pandemian estämiseksi tehtävissä paljoakaan ennen kuin rokote keksitään.
Maailmasta kun on tullut yksi suuri kylä. Jaamme kaiken hyvässä ja pahassa, ja nopeammin kuin ennen.
Valitettavasti uusi koronavirus näyttää aiheuttavan paljon vakavamman taudin kuin sikainfluenssa. WHO kertoi tiistaina, että maailmanlaajuisesti keskimäärin 3,4 prosenttia vahvistetuista sairastapauksista on johtanut kuolemaan.
Todellinen kuolleisuus voi olla paljon alempi, riippuen siitä, kuinka paljon lieviä tapauksia jää tunnistamatta.
Muitakin ikävänpuoleisia eroja on. Koronaviruksen itämisaika näyttää pidemmältä kuin sikainfluenssan, THL:n mukaan 2–12 päivää. Kiinassa on tosin todettu paljon pidempiäkin itämisaikoja.
Sikainfluenssan itämisaika oli vain 1–7 päivää, keskimäärin kaksi päivää. Nyt epidemian kärryillä on siis vaikeampi pysyä.
Itämisaika voi vaikuttaa myös siihen, kuinka moneen virus ehtii tarttua. Koronavirus tarttuu paljon useampaan. WHO:n Kiina-raportin mukaan sairastunut tartuttaa keskimäärin 2–2,5 ihmistä.
Sen sijaan sikainfluenssaan sairastunut tartutti WHO:n mukaan keskimäärin vain 1,2–1,6 ihmistä. Esimerkiksi koulujen sulkeminen oli silloin hyödyllistä, mutta koronaoloissa pakkoloma ei WHO:n mukaan vaikuttaisi lainkaan niin tehokkaasti.
Kaikki viittaa siis siihen, että tästä keväästä on tulossa pahempi kuin keväästä 2009.
Mutta mitä tapahtui sikainfluenssalle? Se ei ole hävinnyt minnekään, vaikka siitä ei enää kohkata.
Virus kiertää maailmaa siinä missä muutkin influenssavirukset ja aiheuttaa edelleen myös kuolemantapauksia – mutta paljon vähemmän kuin aikoinaan pelättiin.
Toivottavasti koronaviruksesta tulee joskus samanlainen, suhteellisen harmiton kulkutauti.
Toivottavasti pääsen tänä vuonna ulkomaantoimittajana raportoimaan vaikkapa Yhdysvaltain vaalikamppailusta, enkä Yhdysvaltain viruskamppailusta.
Toivottavasti jollain on strategia, jolla pandemia estetään. En tosin ole vielä kuullut sellaisesta.
