Eduskunnan varapuhemies ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne katsoo, että koronaviruksen vaikutukset ovat niin vakavia, että hallituksen tulisi ryhtyä elvyttämään taloutta voimakkaasti.
Rinne kirjoittaa Facebook-päivityksessään, että hallituksen pitäisi ottaa käyttöön miljardin euron elvytysvara, joka on kirjattu hallitusohjelmaan poikkeuksellisen suhdannetilanteen varalta.
– Nyt on järkevää ottaa käyttöön se pelivara, josta poikkeuksellisia tilanteita varten sovittiin kevään 2019 hallitusohjelmassa ja joka on edelleen voimassa. Varatulla miljardilla eurolla on järkevää varmistaa terveydenhuollon toimivuus ja voimavarat kriisin ajaksi, Rinne kirjoittaa.
Hallitusohjelman mukaan summasta voidaan käyttää 500 miljoonaa euroa vuodessa kertaluonteisiin menoihin.
– Siitä riittää käytettäväksi myös taloudellisesti ahtaalle joutuvien tahojen ahdingon helpottamiseksi. On sitten kysymys tuotannollisista yrityksistä, palvelualan yrityksistä tai erilaisista tapahtumajärjestäjistä. Mitä nopeammin ja selkeämmin tähän ryhdytään, sitä vähemmän epätoivoa ja paniikkia koronavirus talouden näkökulmasta saa aikaan, Rinne kirjoittaa.
Rinteen mukaan tällaisella toimenpiteellä selkeytettäisiin hallituksen viestiä siitä, että taloudellisiin vaikeuksiin ajautuvien tahojen tilannetta tuetaan.
Rinteen mukaan ilman selkeitä toimenpiteitä populistit käyttävät vastuuttomalla tavalla ihmisten pelkoa ja syntyvää epätoivoa omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Hallitus on tähän mennessä ilmoittanut tukevansa koronaviruksen vaikutuksista kärsiviä yrityksiä erilaisin keinoin ja valmistautuvansa lisätalousarvioesityksen antamiseen viruksen aiheuttamien kulujen kattamiseksi.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on tullut perjantaina ilmi kaksi uutta koronavirustartuntaa (COVID-19).
Molemmat, keski-ikäiset henkilöt ovat saaneet tartunnan matkoiltaan ulkomailta. Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kerrotaan, että molemmat ovat kotihoidossa ja heidän oireensa eivät ole rajuja.
Yhteensä Varsinais-Suomessa on uusien tapausten myötä todettu 14 koronavirustartuntaa. Testejä on perjantaihin mennessä tehty 155 kappaletta. Kaikista ei ole vielä lauantaihin puoleen päivään menessä tullut tuloksia.
Asiantuntijat arvioivat koronaviruksen vaikutukset katastrofaalisiksi esimerkiksi pakolaisleireissä. Syyriassa sodan runtelema terveydenhuoltojärjestelmä ei ole valmis vastaamaan epidemiaan.
Koronavirus on sekoittanut pahasti maailman pörssit ja valtion taloudesta vastaavien suunnitelmat. Näkymä on enemmän kuin hämärä. Yle kysyi kolmelta ekonomistilta, millaisia vaikutuksia viruksella on valtion ja kansalaisten talouteen.
Kymenlaakson sairaanhoitopiirin alueella on todettu koronavirustartunta työikäisellä henkilöllä. Tartunta varmistui tänään lauantaina. Tartunta on saatu Pohjois-Italiasta.
– Tutkimme parhaillaan tartunnalle altistuneiden lähikontakteja, kertoo infektioylilääkäri Risto Pietikäinen Kymsotesta.
Potilas on tällä hetkellä kotona eristyksessä ja hyväkuntoinen.
Kymenlaaksossa on nyt todettu yksi koronavirustartunta.
Jyväskylä perustaa jokaiselle terveysasemalleen infektiovastaanoton. Syynä on se, etteivät Keski-Suomen sairaanhoitopiirin resurssit enää riitä täysimittaiseen koronavirustestaukseen.
– Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, ettei tartuntaketjuja enää pyritä tunnistamaan vaan tauti leviää kevään aikana väestön keskuudessa flunssan tavoin, sanoo Jyväskylän kaupungin vastaava lääkäri Ilkka Käsmä.
Sairaanhoitopiiri ilmoitti eilen, että lieväoireisilta, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, ei enää oteta koronanäytteitä. Suurin osa tartunnan saaneista saa lievät oireet, ja sairastaa kotonaan.
Koronavirukseen ei ole lääkettä eikä rokotetta, joten siihen annetaan vain oireiden mukaista hoitoa. Kotona sairastaessa ohjeet ovat samat kuin influenssassa: lepoa, runsaasti nesteitä ja tarvittaessa särkylääkettä.
Jyväskylän kaupungin ohjeistuksen mukaan lievien oireiden vuoksi ei tarvitse edes soitella terveysasemalle, vaan riittää, että seuraa vointiaan itse.
Jos vointi huononee ja kuume nousee kovaksi tai henkeä alkaa ahdistaa, tulee ensin ottaa puhelimitse yhteys terveysasemalle tai päivystyksen keskitettyyn puhelinneuvontaan. Puhelussa annetaan ohjeet, miten tilanteessa pitää toimia.
– Jyväskylän, Hankasalmen ja Uuraisten terveysasemille maanantaista lähtien perustettaville infektiovastaanotoille tehdään ajanvaraukset puhelimessa, Käsmä sanoo.
Kaupungin terveysasemat ovat valmiita lisäämään vastaanottoaikoja, jos niitä tarvitaan.
– Lisäpalveluiden tarvetta arvioidaan koko ajan, kun alamme nähdä, minkä verran meille potilaita tulee. Palveluissa henki on kuitenkin rauhallinen ja samaa toivotaan myös asukkaiden keskuuteen, Käsmä sanoo.
Länsi-Afrikan Burkina Fasossa noin puolitoista vuotta sitten siepatut länsimaalaiset on vapautettu hyväkuntoisina.
Kanadalainen 34-vuotias Edith Blais ja italialainen 30-vuotias arkkitehti Luca Tacchetto katosivat, kun he olivat henkilöautolla matkalla Burkina Fason läpi kohti Togoa joulukuussa 2018. Ranskan radion RFI:n mukaan Blais ja Tacchetto olivat menossa työskentelemään metsityshankkeessa.
Yle Uutisgrafiikka
YK:n Malin rauhanturvaoperaatio löysi Blaisin ja Tacchetton Malin keskiosasta Kidalin kaupungin läheltä perjantaina iltapäivällä.
TV5 Monde -kanava kertoo, että kaksikko on luovutettu Malin viranomaisille pääkaupunki Bamakon lentokentällä.
Vapautuksen yksityiskohtia ei vielä tiedetä eikä sitäkään, kuka kaksikon sieppasi.
Sieppauksesta epäillään Burkina Fasossa toimivia jihadistiryhmiä. Burkina Fason ja Malin alueella toimii useita aseellisia ryhmiä, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin al-Qaidaan ja Isisiin.
Juutinrauman sillalla ollessa tulee olo, että jokin on vinossa. Tanskaan menevillä kaistoilla silta on lähes täysin autio. Normaalisti täällä olisi käynnissä vilkas lauantai-iltapäivän liikenne.
Tanska laittoi rajat kiinni tänään lauantaina kello 12.
Tanskan hallituksen mukaan maahan pääsevät vain tanskalaiset, Tanskassa työskentelevät ja ne, joilla on perusteltu syy vierailla maassa seuraavan kuukauden aikana. Päätöksellä maa haluaa estää koronaviruksen leviämistä.
Tanskan ja Ruotsin välinen raja-asema.Malin Palm / Yle
Ruotsin puolella Malmössä päätös on otettu rauhallisesti vastaan. Ylen tapaamat malmöläiset ovat pitäneet päätöstä odotettuna.
Tanska oli tehnyt jo monia järeitä toimia. Historiallinen rajojen sulkemispäätös oli monien mielestä vain ajan kysymys.
Helpotuksena on pidetty sitä, että Tanskassa työskentelevät voivat yhä matkustaa sinne Ruotsista. Heitä on päivittäin tuhansia.
Tanskan päätös sulkea rajat on isku myös Etelä-Ruotsille ja yhteiselle talousalueelle. Martin Gustafsson / Yle
Monelle suurin isku on ollut se, että Tanska on sulkenut Kastrupin lentokentän muilta kuin tanskalaisilta.
Kööpenhaminan Kastrupin lentokenttä on ollut koko Etelä-Ruotsin lentokenttä. Ne ruotsalaiset, joilla on ostettuna lippu lennolle Kastrupista, eivät voi matkustaa.
Malmöläinen Kristofer Hammarskölf uskoo, että Tanskan sulkeminen kuukaudeksi on vasta alkusoittoa.
– Lyön vetoa, että tämä tulee kestämään kesään saakka, koska taudin leviämisen arvioidaan pahenevan tulevina viikkoina. En usko, että tilanne menee ohi kuukaudessa.
Malmöläiset Kristofer Hammaskölf ja Johanna Svensson uskovat kärsivänsä taloudellisesti Tanskan päätöksistä.Martin Gustafsson / Yle
Rajan sulkeminen vaikuttaa suuresti hänen arkeensa. Hammarskölf on ohjelmoija ja käy kokopäivätöissä Kööpenhaminassa. Nyt hänet on passitettu etätöihin Malmöön.
Hammarskölfin puolisolla Johanna Svenssonilla on design-alan kauppa Kööpenhaminassa. Kauppa on suljettu maanantaista alkaen kahdeksi viikoksi, kuten viranomaiset ovat määränneet.
– Emme tiedä, miten tulemme selviämään taloudellisesti. Laskut on maksettava, vaikka tuloja ei tule. Meidän on mentävä vain päivä kerrallaan, hän sanoo.
Tanskan puolella Kööpenhaminassa on näyttänyt jo pari päivää aivan erilaiselta kuin yleensä.
Tanska on sulkenut paitsi rajansa, myös maan koulut, päiväkodit, julkiset virastot. Tanska on lähettänyt julkisen sektorin työntekijät kotiin kahdeksi viikoksi, ja myös yksityiset yritykset ovat seuranneet laajalti esimerkkiä.
Elokuvateatterit, kuntosalit, kirjastot, museot ovat kiinni. Ravintolat, baarit ja yökerhot on suositeltu suljettavaksi ja samoin lähes kaikki paikat, joissa ihmiset yleensä ovat kanssakäymisessä keskenään.
Tavallisesti tyhjempi katu Kööpenhaminan keskustassa.Malin Palm / Yle
Tanskalaiset ovat suhtautuneet hallituksen koviin päätöksiin tyynesti.
– Rehellisesti sanottuna en tiedä, tekeekö Tanska liikaa vai liian vähän, pohtii lastenhoitajana työskentelevä Trine Blom.
Hän sanoo, ettei ole perehtynyt virukseen, mutta hänellä on täysi luottamus siihen, että hallitus tietää, mitä pitää tehdä.
Tanskalainen Trine Blom uskoo hallituksen tietävän, mitä se tekee. Malin Palm / Yle
– Minusta on hyvä, että hallitus kantaa vastuuta ja päättää puolestamme, mikä on viisasta ja mikä ei, sanoo Rasmus Bøttcher Christensen Tanskan rajojen sulkemisesta.
Hän on itse vähentänyt liikkumista julkisessa liikenteessä ja tekee etätöitä.
Bøttcherin ystävä on saanut koronaviruksen ja on kotona karanteenissa. Muidenkin ystävien kanssa on päätetty pitää jokin aika taukoa tapaamisissa.
Bøttcher pitää varmana sitä, että Tanskan sulkeminen sisäisesti kestää pidempään.
– Ihan varmasti tätä kestää ainakin touko–kesäkuuhun. Viruksen leviäminen on vasta alussa, enkä voi uskoa, että sulkemisia alettaisiin purkaa kahden viikon kuluttua.
Anders Rosberg jää kotiin hoitamaan lapsiaan Tagea ja Majta, kun koulut ja päiväkodit suljetaan maanantaista lähtien Tanskassa.Malin Palm / Yle
Kööpenhaminassa asuva ruotsalainen perheenisä Anders Rosberg sanoo, että Tanska on paniikissa. Päätös sulkea raja on hänestä täysin liioiteltu toimi.
– Suomen ja Ruotsin linja tuntuu paljon järkevämmältä. Tauti voi levitä missä vain, enkä usko, että maan rajojen sulkeminen pysäyttää sitä.
Tanskan päätös sulkea koulut ja päiväkodit kahdeksi viikoksi maanantaista alkaen vaikuttaa perheen elämään, kun lapset Tage, 5, ja Mai, 2, jäävät kotiin. Perheen isä voi tehdä kuitenkin etätöitä.
– Voin olla ainakin tulevat kaksi viikkoa kotona ja tehdä täältä käsin töitä. Mutta jos koulut ovat kiinni pidempään, en tiedä, miten sitten käy. Voi olla, että lasten isovanhemmat eivät pääse Ruotsista Tanskaan auttamaan, kun rajat ovat kiinni.
Finnair ilmoitti lauantaina uusista lentoperuutuksista koronavirustilanteen vuoksi. Lentoyhtiö ilmoitti peruvansa lentonsa Tanskaan, Norjaan, Venäjälle, Prahaan ja Puolaan maaliskuun loppuun saakka.
Lennot Puolaan keskeytetään sunnuntaista 15.3. alkaen, Venäjälle ja Prahaan maanantaista 16.3. alkaen ja Tanskaan ja Norjaan tiistaista 17.3. alkaen. Finnairin mukaan peruutusten taustalla ovat useiden maiden asettamat matkustusrajoitukset.
Finnair kertoo Twitterissä myös, että useita muitakin lähipäivien lentoja on peruttu, ja niistä ollaan yhteydessä asiakkaisiin.
Finnair on jo aiemmin ilmoittanut peruvansa yhteensä 3 800 lentoa koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi ja vähentävänsä liikennöintiä joillain reiteillä. Osalla reiteistä myös konetyyppi on vaihdettu pienemmäksi.
Aiemmin tällä viikolla Finnair ilmoitti peruvansa huhtikuussa muun muassa kaikki Jyväskylän, Kajaanin, Kokkolan ja Kemin lennot. Euroopassa lentoja on aiemmin peruttu muun muassa Italiaan ja Saksaan.
Viime viikolla Finnair ilmoitti myös koko henkilöstöään koskevista yt-neuvotteluista. Yhtiö suunnittelee lomauttavansa koko henkilöstönsä yhdeksi 2–4 viikon jaksoksi.
Vaikuttavatko lentojen perumiset suunnitelmiisi? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23:een asti.
Kumpi on vaarallisempi tauti: SARS-Cov-2 -koronaviruksen aiheuttama Covid-19 vai kausi-influenssa?
Maailman terveysjärjestön WHO:n torstaina julkaistun raportin mukaan koronavirukseen oli tuolloin sairastunut maailmanlaajuisesti runsaat 125 000 ihmistä, joista reilut 4 600 oli kuollut.
Tämä tarkoittaa, että sairastuneista alle neljä prosenttia on menettänyt henkensä. WHO:n mukaan 80 prosenttia sairastuneista toipuu ilman erityistä hoitoa.
Kausi-influenssaan sairastuu vuosittain WHO:n mukaan vakavasti miljoonia ihmisiä, joista satoja tuhansia kuolee. The Guardianin mukaan influenssaan kuolee alle yksi sadasta sairastuneesta.
Suomessa aikuisista sairastuu kausi-influenssaan 5–15 prosenttia. Siihen kuolee satoja suomalaisia vuosittain. Koronavirukseen kuolleita ei Suomessa toistaiseksi ole.
Miksi sitten koronavirusta pelätään niin paljon? Siihen on ainakin kaksi syytä.
“En näe syytä, miksi se ei suomalaisia tappaisi”
Kausi-influenssaa on tutkittu ja sairastettu maailmalla pitkään. Ihmisillä on kehittynyt sitä vastaan vastustuskykyä. Influenssakauden tuloa osataan odottaa.
Koronaviruksen yllä sen sijaan leijuu useita kysymyksiä, joihin vasta kerätään vastauksia.
Monissa maissa koronavirus on vasta kehittymässä laajaksi epidemiaksi.
Tutkijatohtori Tuomas Aivelo sanoo, ettei koronavirukseen ja kausi-influenssaan kuolleiden määriä ole vielä mielekästä verrata.
– Se on järkevää vuoden päästä, kun tiedämme, kuinka laajalle korona leviää, sanoo Aivelo, joka toimii Helsingin yliopistossa ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtorina.
Aivelon mielestä viruksen leviäminen riippuu siitä, kuinka järeitä rajoituksia sen ehkäisemiseksi käytetään. Toimien vaikuttavuudesta saadaan tietoa viiveellä, koska koronaviruksen itämisaika voi olla jopa lähes kaksi viikkoa.
Aivelo uskoo, että koronavirukseen kuolee lähiaikoina myös suomalaisia.
– Koronavirus ei ole vielä kunnolla levinnyt Suomeen. En näe mitään syytä, miksi se ei suomalaisia tappaisi, kun se kaikissa muissakin maissa tappaa. Siinä saattaa vain kestää, koska Kiinasta tiedetään, että kuolemaa voi edeltää viikkojen sairastelu.
Korona leviää kausi-influenssaa herkemmin
Koronaan ei ole kehitetty toistaiseksi viruslääkettä, vaan hoito keskittyy havaittuihin oireisiin.
– Kausi-influenssaa kohtaan ihmisillä on jonkinlainen vastustuskyky, mutta koronavirusta vastaan ei ole, koska mikään sen läheinen sukulainen ei ole ihmisiä erityisemmin tartuttanut.
Aivelon mukaan toinen koronaviruksesta vaarallisen tekevä seikka on, että se leviää kausi-influenssaa herkemmin.
Tutkijoiden mukaan koronavirukseen sairastunut tartuttaa keskimäärin 2,2 ihmistä, kun influenssan kohdalla luku on 1,3. Tarttuvuudesta kertovaa lukua kutsutaan R0-luvuksi.
Koronaviruksen todellinen R0-luku voi selvitä vasta kuukausien päästä, kun viruksesta tiedetään enemmän.
Jos viruksen R0-luku saadaan painettua alle yhteen, epidemian voidaan katsoa hiipuvan.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoo viestipalvelu Twitterissä, että hallituksen viisikko kokoontuu sunnuntaina käsittelemään tarvittavia lisätoimenpiteitä koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi ja riskiryhmien suojelemiseksi.
Marinin mukaan hallitus kokoontuu maanantaina.
Hallituksen viisikolla tarkoitetaan hallituspuolueiden keskeisiä ministereitä. Viisikkoon kuuluvat Sanna Marin (sd.), Maria Ohisalo (vihr.), Katri Kulmuni (kesk.), Li Andersson (vas.) ja Anna-Maja Henrikkson (r.).
– Olen lisäksi käynnistänyt valmiuslain käyttöönottoasetuksen valmistelun, jotta tarvittaessa asetus voidaan antaa nopeasti. Valmiuslaki ei ole maanantaina hallituksen käsittelyssä. Varaudumme kuitenkin kaikkeen, Marin kirjoittaa Twitterissä.
Lisäksi Marin kertoo, että hän aikoo ensi viikolla järjestää tiedotusvälineille ajankohtaiskatsauksia virustilanteesta. Hänen mukaansa tällä hetkellä yhteiskunnassa leviää myös väärä tieto.
Marin vakuuttaa, että suomalaiset selviävät tästäkin, vaikka vaikeampia aikoja on edessä.
– Terveydenhuollon ammattilaisemme ovat osaavia ja viranomaiset luotettavia. Yhteiskunta toimii. Nyt jokaisen meistä on ajateltava kanssaihmisiä ja heidän hyvinvointiaan tavanomaistakin enemmän.
Korjaus kello 18.23: Hallituksen viisikolla ei tarkoiteta hallituspuolueiden puheenjohtajia. Sanna Marin ei ole SDP:n puheenjohtaja vaan Antti Rinne.
Monissa oppilaitoksissa työskentelyä siirretään etäopetukseksi koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi.
Muun muassa valtaosa Suomen ammattikorkeakouluista sekä Tampereen ja Jyväskylän yliopistot siirtyvät etäopetukseen ensi viikolla.
– Tällä hetkellä 13 ammattikorkeakoulua on ilmoittanut siirtävänsä kaiken opetuksensa etäopetukseksi tai verkkoon, ja loput ovat ilmoittaneet lisäävänsä merkittävästi verkko-opetusta. Pidän todennäköisenä, että nämä loputkin tulevat ensi viikon aikana siirtämään kaiken koulutuksensa verkkoon, sanoo Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen toiminnanjohtaja Petri Lempinen.
Suomessa on 24 ammattikorkeakoulua, joissa on yhteensä 145 000 opiskelijaa. Tähän mennessä etäopiskeluun siirtymisestä ilmoittaneissa kouluissa on 120 00 opiskelijaa.
Etäopetukseen siirtymisestä ovat tähän mennessä päättäneet muun muassa Uudellamaalla toimiva Laurea, Turun ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalassa toimiva Karelia ja Kaakkois-Suomen Xamk.
Jokainen oppilaitos tekee asiasta päätöksen itsenäisesti ja siirtyminen tapahtuu kussakin oppilaitoksessa omalla aikataululla.
Lempisen mukaan kaikkia kursseja tuskin voidaan järjestää etäopetuksena. Hän arvioi, että poikkeusjärjestelyt jatkuvat ammattikorkeakouluissa ainakin kuluvan lukuvuoden loppuun.
– Kursseja, joilla harjoitellaan käytännön työtehtäviä, voi olla hyvin vaikea järjestää verkko-opetuksena. Nämä asiat täytyy ratkaista tapauskohtaisesti sen mukaan, miten tämä pandemia Suomessa tulee etenemään.
Tampere siirtää peruskoulujen yläluokat ja lukiot etäopetukseen
Turussa, Laitilassa ja Espoossa lukio-opetus siirretään etäopetukseksi ensi viikolla. Tampereella etäopiskeluun siirtyvät Tampereen kaupungin peruskoulujen yläluokat ja lukiot. Tampereella lukiolaisilla etäopetus jatkuu ainakin neljännen jakson loppuun eli 2. huhtikuuta asti.
– Koulut eivät mene kiinni. Oppilailla on edelleen oikeus ja mahdollisuus lähiopetukseen. Opettajat tulevat kouluun, toteaa kasvatus- ja opetusjohtaja Kristiina Järvelä Ylelle.
Järvelä kertoo, että ylemmille luokka-asteille tarjotun etäopetuksen tarkoitus on turvata alle 12-vuotiaiden koulunkäyntiä ja hidastaa koronan leviämistä.
– Jotta esimerkiksi hoitohenkilöstö ja kaikki tarvittava terveenä oleva henkilöstö pystyy yhteiskunnassa käymään töissä, Kristiina Järvelä sanoo.
.
Pispan koulu Tampereen Pispalassa. Kaikki opettajat ja muu henkilökunta työskentelevät etäopetuksen aikana omilla kouluillaan. Antti Eintola / Yle
Alaluokat koulussa normaalisti
1.–6.-luokkalaisten opetus jatkuu kaikissa kouluissa normaalisti. Kaikki oppilaat voivat myös osallistua kouluruokailuun tavalliseen tapaan riippumatta siitä, ovatko he etäopetuksessa vai koulussa.
Tampereen kaupungin mukaan etäopetus otetaan käyttöön ylemmillä vuosiluokilla, koska näiden vuosiluokkien oppilaat ovat parhaiten valmiita etäopetuksen edellytyksiin.
– Turvallisin mielin kaikki huoltajat voivat jättää oppilaan etäopetukseen. Opettaja on yhteydessä ensimmäisen tunnin aikana, kasvatus- ja opetusjohtaja Kristiina Järvelä sanoo.
Monissa muissakin kaupungeissa koulujen sulkeutumiseen ja etäopetuksen järjestämiseen tarvittaessa on varauduttu.
Yksityiskoulut päättävät asiasta koulukohtaisesti. Esimerkiksi Helsingissä Lauttasaaren yhteiskoulu, Helsingin suomalainen yhteiskoulu SYK ja Eiran aikuislukio ovat siirtyneet etäopetukseen
Voit keskustella aiheesta 15.3. kello 23:een asti.
Kaarinalainen perheenisä Petri Hollmén, 40, kertoo, että hän ei olisi ikinä tajunnut sairastuneensa koronaviruksen aiheuttamaan tautiin ilman älysormustaan.
Kun mies heräsi torstaiaamuna, älysormus kertoi hänen vireystasonsa olevan alhainen. Se puolestaan johtui yhdellä asteella kohonneesta ruumiinlämmöstä.
Hollmén ei tuntenut itseään lainkaan sairaaksi. Siitä huolimatta hän soitti varmuuden vuoksi Turun yliopistolliseen keskussairaalaan kysyäkseen toimintaohjeita. Olihan hän hiljattain ollut laskettelulomalla Itävallan Tirolissa, joka sittemmin julistettiin epidemia-alueeksi.
Miehelle tehtiin koronavirustesti, jonka tulos oli positiivinen.
– Olin todella hämmästynyt, mutta en peloissani. Olin onneksi siinä määrin seurannut koronaa, että tiesin, etten ole riskiryhmässä, Hollmén kertoo Ylelle puhelimitse.
Mies sanoo, että hänellä ei ole ollut muita oireita kuin lievää lämpöä.
– Minulla on sellainen olo, että olisin nukkunut huonosti. En urheilemaan lähtisi, mutta nuutuneisuuden lisäksi ei ole mitään oireita, vaikka kuinka koetan tutkiskella kaikkia kehon tuntoja.
"Kenelle tästä kehtaa ja voi kertoa?"
Hollmén kirjoitti tartunnastaan Facebookiin ja blogiinsa, jotta saisi sairauteen liitettyä stigmaa vähennettyä.
– Kyllä minä jonkin aikaa mietin, kenelle tästä kehtaa ja voi kertoa. Korona on tällä hetkellä tabu. Tähän pitäisi suhtautua vähän niin kuin influenssaan – että se tarttuu etkä voi sille mitään eikä se ole sinun syysi, Hollmén pohtii.
Kirjoitukset ovat poikineet vain mukavia tsemppiviestejä. Yhtään ikävää kommenttia ei ollut tullut ainakaan lauantai-iltapäivään mennessä.
Hollmén on karanteenissa vaimonsa ja kolmen lapsen kanssa. Nythän kaikkia ei enää testata koronan varalta, joten muiden perheenjäsenten mahdollisista tartunnoista ei ole tietoa. Vaimolla ja lapsilla on ollut kurkku karheana, mutta ei muita oireita.
– Vaimo oli kävellyt vähän reippaammin ja sanoi, että hänellä ei ollut ihan normiolo. Kuumetta hänellä ei ole, Hollmén kertoo.
Perheellä on hyvin ruokaa viikonlopun yli. Tiistaiksi on tulossa ruokakassi kaupasta. Myös naapurit ovat tarjonneet apua kaupassakäynnin kanssa.
Hollmén ja hänen vaimonsa pystyvät tekemään töitä kotoa käsin. Heillä on iso piha, jossa voi ulkoilla. Hollmén ei juuri kotipihaa ja laakeaa lähipeltoa kauemmaksi saa mennä. Muu perhe voi ulkoilla, kunhan he eivät mene ihmisten pariin tai kauppaan.
– Meillä on vaimon kanssa ollut niin hektistä töissä puoli vuotta, että vaikka tämä ei ole toivottu stoppi, on mukavaa olla perheen kanssa.
Hollmén myöntää kuitenkin, että karanteenissa on outojakin puolia.
– On se vähän hassu tunne, kun lasten koulukaverit tuovat tuohon portaalle kirjoja, niin ne vilkuttelevat ikkunan takaa kuin tässä olisi spitaalisairaala, Hollmén nauraa.
Reissukaverit kipeinä myös
Hollmén on ollut yhteydessä reissukavereidensa kanssa. Hän arvelee, että kymmenkunta muutakin seurueesta on sairastunut. Kaikilla koronaa ei ole diagnosoitu.
– Suurimmalla osalla on pientä köhää. Vain yhdellä kunnon flunssan oireet. Kaikki ovat 40–50-vuotiaita perusterveitä ihmisiä.
Koronaviruksesta on ehkä syntynyt sellainen mielikuva, että viruksen aiheuttama tauti romahduttaa sänkyyn jokaisen tartunnan saaneen. Moni voi kuitenkin sairastaa tautia tietämättään.
– Tässä kohtaa olisi erittäin hyvä, ettei menisi isovanhempia moikkaamaan tai duuniin, vaikka olisi vain pieniä oireita, Hollmén sanoo.
Alkavalla viikolla ennätysmäärä oppilaita jää kotiin ja aloittaa etäopiskelun koronaviruksen takia. Esimerkiksi Turussa, Laitilassa ja Espoossa lukio-opiskelijat siirtyvät opiskelemaan etänä. Tampereella etäopetus koskee lukiolaisia ja peruskoulun ylempien vuosiluokkien oppilaita.
Yle Uutisluokan tuottama maksuton Yle Triplet -palvelu tarjoaa poikkeukselliseen tilanteeseen valmista opetusmateriaalia peruskoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Tripletin mobiilisovelluksessa ja verkkosivustolla julkaistaan joka arkipäivä kolme Ylen uutisvideota sekä niihin tehtävät, taustamateriaalit ja uutisvisa. Tehtävät ovat Triplet-tiimiin kuuluvien opettajien laatimia.
– Triplet auttaa kytkemään oppikirjojen sisällöt ajankohtaisiin asioihin ja ympäröivään maailmaan. Erityisesti isojen uutisten tai kriisien kohdalla on tärkeää, että aiheita käsitellään faktoihin perustuen, sanoo Yle Uutisluokan tuottaja Hanna Visala.
Uutiset tallentuvat sivustolle pysyvästi ja aiheita voi etsiä arkistosta esimerkiksi oppiaineittain, hakusanoilla tai laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksien mukaan.
Triplet on ollut koulujen käytössä neljä vuotta, ja siihen on kirjautunut jo noin 15 000 opettajaa. Palvelun yksi tärkeimmistä tavoitteista on lasten ja nuorten medialukutaidon kehittäminen.
Myös Yle Areenaan on koottu etäopetusta helpottava paketti, jota täydennetään alkuviikosta. Kaikkia Yle Areenan sisältöjä saa käyttää etäopetuksessa vapaasti.
Helsinkiläisen Schulginien perheen vanhoissa valokuva-albumeissa on kuvia, joissa on mies sotilaspuvussa. Hän on toimittaja Leo Schulgin, joka soti niin talvi- kuin jatkosodassakin.
Schulgin oli venäläisemigranttien poika, joka sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1938, ja heti sen jälkeen hänet kutsuttiin Suomen armeijan palvelukseen. Sitten alkoi sota.
Suomen armeijassa Leo toimi mm. rintamakirjeenvaihtajana, kaiutinryhmän kuuluttajana ja tarvittaessa tulkkina. Hänen paikkansa armeijassa määräytyi osin venäjän taidon mukaan, kertoo tytär, elokuvaohjaaja Kristina Schulgin, joka on dokumenttielokuvassaan Miksi en puhu venäjää (1993) käsitellyt myös suomenvenäläisten suhdetta talvisotaan.
– Isäni oli sataprosenttisesti suomalainen hengeltään, siitä huolimatta, että vanhempiensa kanssa hän puhui venäjää. Myöhemmin hänelle oli venäjän kielestä hyötyä työelämässä. En keskustellut hänen kanssaan sodasta. Siksi on vaikea sanoa, kuinka sotaan suhtauduttiin meidän perheessämme. Mutta kun myöhemmin haastattelin elokuvaani varten venäläisemigrantteja, niin oli ilmeistä, että heidän keskuudessaan suhtautuminen oli ristiriitaista. Toisaalta bolšhevikkeja vihattiin syvästi. Siis nimenomaan Neuvostoliittoa, neuvostolaisuutta. Ja toisaalta venäläisyys oli jotain erittäin rakasta ja arvoasteikolla numero yksi, sanoo Kristina.
Venäläisperhe karkotettiin 1918, Leo-poika pääsi takaisin Suomeen "postipakettina"
Kuvia Leo Schulginin arkistostaKristina Schulgin
Leo Schulgin oli syntynyt vuonna 1912 Helsingissä Feodor ja Vera Schulginin esikoisena. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918 heidät karkotettiin Venäjän kansalaisina. Näin 7-vuotias Leo päätyi äitinsä kanssa syrjäiseen Sarapulin kaupunkiin.
Samaan aikaan hänen isänsä Feodor soti Siperiassa bolševikkeja vastaan amiraali Koltshakin joukoissa. Vuoden kuluttua Leon onnistui palata Suomeen ”postilähetyksenä” – hänellä oli osoitelappu kaulassa, kun hän tuli Suomeen yksin. 1920-luvun alkupuolella Suomeen palasi myös Feodo, kierrettyään ensin puoli maailmaa.
Venäläisemigranttien yhteisö aktivoitui talvisodan myötä
Suomessa Feodor Schulginista tuli Suomen venäläisen siirtokunnan (“russkaja kolonija”) aktiivinen toimija. Talvisodan myötä tämä yhteisö aktivoitui.
Bolševikkeja paenneille ”valkoisille” venäläisille Suomen taistelu Neuvostoliittoa vastaan antoi mahdollisuuden taistella heidän vihaamaansa bolševikkihallintoa vastaan.
Valkoisen emigraation sotilasjärjestön ROVS:n Suomen-osaston päällikön ominaisuudessa Feodor Schulgin sai tehtäväksi muodostaa neuvostoliittolaisista sotavangeista osastoja, jotka lähtisivät sotimaan Neuvostoliittoa vastaan.
Kirjallisia todisteita tällaisen suunnitelman olemassaolosta ei ole juuri löytynyt, sillä sodan jälkeen kaikki asiapaperit, jotka liittyivät tiedusteluun, tuhottiin Stella Polaris -operaatiossa. Nimenomaan sen alaisuuteen kuului kyseisen suunnitelman toteutus.
Mutta erinäisiä asiakirjoja on säilynyt muissa arkistoissa, mm. Mannerheimin ja eräiden muiden korkea-arvoisten sotilashenkilöiden arkistoissa, sekä kauan suljettuina olleissa turvallisuuselinten arkistoissa.
Erään tällaisen asiakirjan löysi 1990-luvun alussa Valpon arkistosta, kertoo Kristina Schulgin.
– Sain erikoisluvalla tutustua Valpon salaisiksi merkittyihin kansioihin, ja löysin sieltä 6.1.1940 päivätyn kirjeen, joka oli lähetetty isoisälleni Belgiasta. Kirjeen lähettäjä oli kenraali Aleksei Arhengelski, ROVS:n päällikkö. Hän antoi Feodor Schulginille tehtäväksi koota sotavangeista joukko-osastoja bolševikkien vastaiseen taisteluun, kertoo Kristina Schulgin.
Virallisesti Suomi torjui kaiken avun valkoemigranttien taholta. Hallitus ja Mannerheim korostivat, että ”sota on meidän oma puolustussotamme, eikä siihen pidä sotkea venäläisten intressejä”.
Sotamarsalkka Mannerheim Otavassa, 1.1.1940SA-kuva
Mannerheim, jolla oli laaja suhdeverkosto venäläisten valkoemigranttien keskuudessa, kuitenkin lopulta hyväksyi huippusalaisen operaation.
Operaatio "Venäjän kansanarmeija" alkoi tammikuussa 1940
Konkreettisesti operaatio alkoi tammikuussa 1940, kun Suomeen saapui ROVS:n edustaja Boris Bazhanov. 1970-luvulla Pariisissa ilmestyneissä muistelmissaan hän kutsui itseään ”Stalinin yksityissihteeriksi”, mutta tosiasiassa hän oli korkea-arvoinen neuvostovirkailija Stalinin lähipiiristä, joka oli paennut länteen 1920-luvun lopulla. Pariisissa hän liittyi valkoemigranttiliikkeeseen ja saavutti korkean aseman ROVS:ssa.
Mannerheimin ja Bazhanovin välisenä yhdyshenkilönä toimi ROVS:n päällikkö A. Arhangelski.
– Arhangelski oli yhteydessä suoraan Mannerheimiin, kertoi hankkeesta ja samalla esitteli Mannerheimin herra Bazhanoville. Sitä kautta, Arhangelskin suosituksen perusteella, joka tapahtui aivan samanaikaisesti kuin kirje oli lähetetty Feodor Schulginille, Mannerheim otti vastaan Bazhanovin, kertoo Kristina Schulgin.
Suomeen tultuaan Bazhanov tapasi ensin ministeri Rudolf Waldenin ja sitten, 13.1.1940 hänet otti Mikkelin Päämajassa vastaan Mannerheim. Sitten Bazhanov lähti Pelson ja Köyliön sotavankileireille ja hieman myöhemmin – Huittisiin.
Mikkelin päämajaYle
Alkoi noin 200 sotavangista koostuvan joukko-osaston kokoaminen. Tässä keskeisessä roolissa oli Feodor Schulgin, joka käytännössä toimi Bazhanovin oikeana kätenä Suomessa.
– Ylipäällikkö Mannerheim vaihtoi tietoja hankkeesta hallitukseen kontaktia pitäneen yhdysmiehensä Rudolf Waldenin kanssa. Kuva oli selvä: valkoemigranttien puheisiin suhtauduttiin äärimmäisen varovaisesti, mutta värväykseen ryhdyttiin lopulta sotavankileireillä.
Päällystöä otettiin Suomessa asuvista venäläisistä, sanoo historiantutkija, emeritusprofessori Ohto Manninen, joka on tutkinut venäläisten osallistumista talvisotaan Suomen puolella.
Äskettäin Ruotsista Kansallisarkistoon luovutetut asiakirjat todistavat, että Mannerheim ja Walden keskustelivat Venäjän kansanarmeijan (RNA – Russkaja narodnaja armija, usein käytetään myös nimitystä "Bazhanovin armeija") perustamisesta useita kertoja. RNA:ta ei pidä sotkea “Venäjän vapautusarmeijaan”, “Russkaja osvoboditelnaja armija” eli ns. Vlasovin armeijaan, joka perustettiin vuonna 1942 Saksan armeijan yhteyteen.
– Mannerheim ja Walden puhuivat joka päivä puhelimessa, joskus jopa kolme kertaa! Laskin, että he ovat käsitelleet Bazhanovia ja Venäjän kansanarmeijaa jopa 19 kertaa 27.12.1939 ja 27.2.1940 välisenä aikana, joten ei tämä ollut suinkaan mitään merkityksetöntä asiaa! Pikemminkin päinvastoin”, sanoo sotahistoriaan laajasti perehtynyt tutkija Carl Geust. Hän on päässyt tutustumaan Waldenin ja Mannerheimin talvisodan aikaisista puhelinkeskusteluista tehtyyn yhteenvetoon.
Huippusalaista operaatiota toteutettiin Päämajan tiedusteluosaston alaisuudessa
Perheen piirissä elänyttä tarinaa alkoi tutkia myös Feodor Schulginin pojantyttärentytär Sofia Schulgin. Hän on perannut suuren määrän arkistomateriaaleja ja löytänyt lisää todisteita siitä, että ”Venäjän kansanarmeija” todellakin oli olemassa ja että hänen isoisoisänsä otti aktiivisesti osaa sen toimintaan.
– Erittäin salaisen operaation puitteissa Feodor Schulgin alkoi koota joukko-osastoja, jotka koostuisivat noin 200 värvätystä sotavangista. Operaatio oli Päämajan tiedusteluosaston alainen. Olen löytänyt arkistoista asiakirjoja, jotka todistavat tämän. Niistä käy muun muassa ilmi, että sotavankeja värväsivät Suomen ROVS:n jäsenet. Muodollisesti he toimivat tiedusteluososton erikoiskuulustelijoina. Leireillä olleita Puna-armeijan upseereita pidettiin epäluotettavina. Tästä syystä päätettiin, että joukko-osaston päällystö muodostetaan Suomen ROVS-osaston upseereista. Feodor Schulgin valitsi viisi henkilöä. He olivat kapteeni Vladimir Kiseleff, insinööri ja luutnantti Vladimir Lugovskoi, Anatoli Budjanski sekä veljekset Nikolai ja Vladimir Bastamow, kertoo Sofia Schulgin.
Vladimir Bastamowilla, kuten hänen veljellään Nikolaillakaan, ei ollut Suomen kansalaisuutta. He olivat niin sanottuja ”Nansen-passilaisia”, eli heillä oli ns. harmaa passi, joita annettiin 1920–1930-luvuilla pääasiassa Venäjältä saapuneille pakolaisille.
Tästä huolimatta Bastamowin veljekset halusivat sotimaan. He pystyivät kirjautumaan armeijan palvelukseen ulkomaalaisille vapaaehtoisille tarkoitetun kutsuntapisteen kautta.
Myöhemmin Vladimir Bastamow muisteli sotilasuransa alkua Kristina Schulginin haastattelussa vuonna 1982 näin:
– Kun lähdimme sotaan, ajattelimme, että emme välttämättä palaa. Olimme realisteja, mutta samalla ajattelimme, että pitää taistella. Kun lähdin talvisotaan, poltin kaikki paperit. Sotaan lähti noin 700 venäläismiestä. Puhuttiin, että kutsunnat tulevat koskemaan myös emigrantteja. Määrätyt henkilöt menivät vapaaehtoisina. Toiset ideologian takia, toiset, koska pelkäsivät, että jos eivät mene vapaaehtoisina, heidät otetaan pakolla ja lähetetään rintamalle. Muistan, että vain kaksi ihmistä, isä ja poika, kieltäytyivät. Jatkosodan aikana tuli sitten käsky: kaikki venäläiset armeijaan.
Bastamowin veljekset, jotka lähtivät sotaan vapaaehtoisina, toimivat vankileirien tiedusteluosaston erityiskuulustelijoina. Tässä ominaisuudessa he värväsivät sotavankeja perustettaviin joukko-osastoihin. Toiminta tapahtui Päämajan tiedusteluosaston suorassa alaisuudessa.
Venäjän kansanarmeijan perustamissuunnitelman olemassaolon todistaa myös Carl Geustin Kansallisarkistosta löytämä 16.2.1940 päivätty asiakirja, jonka on allekirjoittanut everstiluutnantti Lindt. Hän vastasi Päämajassa sotavankiasioista. Tässä asiakirjassa päätettiin päällystön määrä – kuusi valkoista upseeria – ja laadittiin toiminnalle talousarvio.
Huomionarvoista on, että sekä Walden että Lindt pitivät suunnitelmaa epärealistisena, mutta silti sen toteuttamiseen ryhdyttiin.
Koko tämän ajan erittäin salaisesta operaatiosta tiedettiin Valpossa. Nimenomaan Valtiollisen poliisin arkistoista löytyvistä emigranttitiedottajien raporteista tutkijat ovat saaneet selville monia suunnitelman yksityiskohtia. Keskeinen vuotaja oli tiedustelualan monitoimimies ja samalla miltei kaikkien emigranttijärjestöjen aktiivi Petr Sokolov, joka toimi sodassa propagandajoukkojen pääkuuluttajana.
Koulutusta annettiin sotavankileireillä
”Venäjän kansanarmeijan” sotilaiden koulutus alkoi helmikuussa 1940 Huittisissa. On mahdollista, että koulutusta annettiin myös Lempäälässä, lähellä Hämeenlinnaa.
– Tämä on täysin suullista tietoa, tästä ei ole mitään kirjallista faktaa, mutta kun haastattelin molempia Bastamoweja ennen heidän kuolemaansa elokuvaani varten, niin Vladimir Bastamow kertoi, että ”sinun isoisäsi koulutti kaikki”. Hänen sanojensa mukaan koulutusleirit sijaitsivat talvisodan aikana lähellä Hämeenlinnaa. Kun kysyin, mikä oli Feodor Schulginin rooli tässä, Bastamow sanoi: ”Sinun isoisäsi hoiti koko tämän jutun”, kertoo Kristina Schulgin.
Tiedon Lempäälän koulutusleiristä tosin kiistää Carl Geust. Hänen mukaansa koulutus tapahtui vain sotavankileirien yhteydessä. Kristina Schulgin arvelee, että Bastamow saattoi tarkoittaa emigranttipäällystön koulutusta. Asiaan saadaan varmasti tulevaisuudessa lisää selvyyttä tutkimuksen keinoin.
"Venäjän kansanarmeija" osallistui Lemetin motin purkuun Laatokan Karjalassa
Maaliskuun 1940 alussa 35–40 hengen joukko-osasto ehti ottaa osaa yhteen yksittäiseen operaatioon Laatokan Karjalassa, noin viikko ennen sodan päättymistä.
Lemetti. Rykmentin motti, 1.2.1940SA-kuva
Kyse oli tutkija Carl Geustin mukaan Lemetin motin tuhoamisesta 4.-6.3.1940. RNA:n sotilaat saapuivat Ruskealaan 1.3., levittävät lentolehtisiä ja puhuivat kovaäänisten kautta antautumisprogandaa saarretuille puna-armeijalaisille. Heille ei kuitenkaan annettu aseita.
Tämän tiedon vahvistaa myös professori Manninen:
– Vapautusarmeijasta yksikään osasto ei päätynyt taistelurintamalle. Yhden osaston mottien alueelta keräämistä kirjeistä julkaistiin myöhemmin Yhdysvalloissa kirjakin.
Näin ollen suomalaiset historiantutkijat kumoavat Bazhanovin muistelmissaan esittämän väitteen, että RNA:n osasto olisi ottanut osaa talvisodan taisteluihin.
Kristina Schulgin ei ehtinyt puhua sodasta isoisänsä kanssa, mutta hänen onnistui 1980-luvulla keskustella asiasta monen hänen lähipiiriinsä kuuluneen ihmisen kanssa valmistellessaan venäläisemigranteista kertovaa dokumenttielokuvaa.
Yksi keskustelukumppaneista oli Severin Dolivo, kenraali Severin Dobrovolskin poika. Kenraali Dobrovolski oli Suomen ROVS:n merkittävä hahmo.
Severin Dolivon kertomus Laatokan Karjalassa tapahtuneesta episodista todistaa myös, että RNA oli olemassa ja että sen osasto lähetettiin rintamalle.
– Kiseleff oli hyvä ystäväni ja hän kertoi, että oli ollut joukko-osastonsa kanssa rintaman selustassa. Kiseleffin osasto oli puettuna suomalaisiin sota-asuihin, vain punainen käsivarsinauha ja venäjänkielinen puhe erotti heidät suomalaisista. Vastaan oli tullut suomalainen joukko-osasto. Desantteja! Heidät oli heti vangittu ja viety kenraali Hägglundin esikuntaan, jossa oli tiedetty asiasta.
Myöhemmin tuli todistetuksi, ettei kysymyksessä ollut vain vilkkaan mielikuvituksen tuote. Carl Geust löysi vahvistuksen Dolivon sanoille Laatokan Karjalassa toimineen IV Armeijakunnan Valitusosaston sotapäiväkirjasta.
Talvisodan päätyttyä hanke kuopattiin nopeasti, NKVD:n käsi ulottui Suomen ROVS:n miehiin 1945
Talvisota päättyi 13.3.1940. Bazhanov määrättiin heti poistumaan maasta, ja RNA lakkautettiin.
Venäjän kansanarmeijan sotilaita odotti palautus Neuvostoliittoon, NKVD:n filtraatio, jonka päätteeksi monet saivat kuulan kalloonsa.
– Kaikki Neuvostoliittoon 23.5.40 mennessä palautetut 5277 sotavankia joutuivat NKVD:n filtraatioon. Kuukausi Berijan Stalinille lähetetyn ilmoituksen jälkeen, 28.6.1940, Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio tuomitsi kuolemaan 232 Neuvostoliittoon palanneista vapaaehtoisista, joista 158 teloitettiin. Kaikki teloitetut lienevät melkoisella varmuudella Venäjän kansanarmeijaan ilmoittautuneita, kertoo tutkimuksiinsa pohjautuen Carl Geust.
RNA:n suomalaisiin toimijoihin ei talvisodan jälkeen koskettu, mutta jatkosodan jälkeen monista Suomen ROVS:n aktiiveista tuli ns. Leinon vankeja, jotka luovutettiin vuonna 1945 Neuvostoliittoon ilman tutkintaa ja oikeudenkäyntiä kommunisti Yrjö Leinon johtaman ns. Punaisen Valpon toimesta.
Pidätettyjen joukossa oli myös Vladimir Bastamow. Hän sai 20 vuoden leirituomion ja pääsi palaamaan Suomeen vasta Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1956.
Ainoa ”Leinon vanki”, joka tuomittiin heti kuolemaan, oli kenraali Dobrovolski.
Pelko sulki emigranttiyhteisön suut
Jostain syystä Feodor Schulgin vältti vangitsemisen. Sen sijaan hänen Suomen armeijassa palvellut poikansa Leo joutui kiristyksen kohteeksi: jos et ota huomioon työssäsi toimittajana meidän mielipiteitämme, viemme isäsi Siperiaan.
Leo tuhosi viisaasti isänsä arkistot melkein kokonaan hänen kuolemansa jälkeen. Jälkipolville on säilynyt vain pari pientä matkalaukkua, joissa on muun muassa Feodorille myönnetty Pyhän Wladimirin risti miekkoineen. Samanlainen kunniamerkki oli myös Mannerheimilla.
Sodanjälkeisten tapahtumien vuoksi suomenvenäläiset sulkeutuivat itseensä moniksi vuosiksi.
– Leinon vankien tapauksen jälkeen ja vankien palautuksen jälkeen ilmapiiri säilyi varovaisena. Venäläisyhteisön tunsivat pelkoa omasta ja perheenjäsenien puolesta. Viimeistään Leinon vankien tapaus sulki suut, sanoo Sofia Schulgin.
Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten alueella on todettu yksi uusi koronavirustartunta. Tartunta varmistui eilen lauantaina. Tartunta on saatu Itävallasta.
Potilas on kotona eristyksessä ja hyväkuntoinen. Tartunnalle on altistunut 17 lähikontaktia. Kaikki lähikontaktit on tavoitettu ja he ovat karanteenissa.
Soite jatkaa tilanteen selvittämistä yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa.
Helmikuun lopussa Prahassa nimettiin eräs aukio uusiksi. Aiemmin aukion nimi oli Kastanjoiden alla. Nyt siitä tuli Boris Nemtsovin aukio.
Boris Nemtsov oli Venäjän hallinnon kriitikkona tunnettu oppositiopoliitikko. Hänet ammuttiin kuoliaaksi Kremlin lähellä viisi vuotta sitten samana päivämääränä 27. helmikuuta, kun prahalainen aukio sai uuden nimen.
Nimeämisseremonian aikana läheisen rakennuksen ikkunat ja ovet pysyivät kiinni.
Rakennuksessa toimii Venäjän suurlähetystö. Nyt sen ikkunan alla on poliittisesta murhasta muistuttava aukio, ja lähetystön pitäisi vaihtaa virallinen osoite uusiksi.
Samassa yhteydessä toinen katu nimettiin tapetun venäläistoimittajan Anna Politkovskajan mukaan.
– Haluamme tällä eleellä tukea ihmisoikeuksia ja demokratiaa, uusista nimistä päättämässä ollut Prahan pormestari Zdeněk Hřib sanoi tilaisuudessa.
Prahan pormestari Zdeněk Hřib osallistui tapetun oppositiopoliitikon Boris Nemtsovin mukaan nimetyn aukion julkistamistilaisuuteen Prahassa Boris Nemtsovin tyttären Zhanna Nemtsovan kanssa.Martin Divisek / EPA
Ei ole epätavallista, että pääkaupunkien ääni näkyy ja kuuluu ulkomaille asti. Suomessa tunnetaan usein nimeltä Lontoon ja New Yorkin pormestarit.
Myös Helsingissä Jan Vapaavuori (kok.) on nostanut profiiliaan suorilla lausunnoilla ja valmiudella olla eri mieltä oman puolueensa tai hallituksen kanssa.
Mutta silti olisi vaikea kuvitella Vapaavuorta nimeämässä Tehtaankatua uusiksi venäläisen murhatun oppositiopoliitikon mukaan.
Prahassa tällaista nyt tapahtuu.
Tšekin pääkaupunkia on johtanut puolitoista vuotta pormestari Hřib. Piraattipuolueen edustajana valtaan noussut Hřib, 38, kampanjoi korruptionvastaisella politiikalla, mutta pormestarina hän on profiloitunut ennen kaikkea autoritaaristen suurvaltojen vastustajana.
Ensimmäinen yhteenotto tapahtui diplomaattikutsuilla aika tasan vuosi sitten. Prahan pormestari oli kutsunut perinteiselle diplomaattien viinilasilliselle sekä Kiinan suurlähettilään että Taiwanin edustajan.
Kättelyjonossa Pekingin edustaja alkoi vaatia pormestarilta, että Taiwanin edustaja pitää heittää ulos. Kiinan linjan mukaan Taiwan on osa Kiinaa, eikä sillä sen vuoksi voi olla omaa edustajaa.
Vaatimus toistui useaan otteeseen, mutta pormestarin kanta piti. Ketään ei heitetty ulos, mutta Kiinan suurlähettiläs päätti lopulta itse lähteä.
– Tämä on ainoa kerta, kun tapasin Kiinan suurlähettilään henkilökohtaisesti, hieman huvittuneen oloinen Hřib sanoo työhuoneessaan.
Prahan kaupungintalo sijaitsee turistien suosiman vanhankaupungin liepeillä. Työhuone on tilava, mutta edustaa tyyliltään kahdeksankymmentälukua.
Hřib antoi Ylelle haastattelun tammikuun lopussa.
Zdeněk Hřib esittelee Prahan karttaa toimistossaan Prahan keskustassa. Helmikuussa Praha nimesi Venäjän lähetystön lähellä sijaitsevan kadun ja aukion tapettujen Kremlin kriitikoiden mukaan.Suvi Turtiainen / Yle
Diplomaattivälikohtauksen jälkeen Hřib on noussut symboloimaan uudenlaista eurooppalaista vastarintaa Kiinan vaikutusvallan kasvua kohtaan.
Pormestari itse kuvailee vastarinnan alkamista vääjäämättömänä. Kiina on vuosia luvannut suuria sijoituksia etenkin itäisen Keski-Euroopan maille, mutta totuus on osoittautunut muuksi.
– Vain pieni osa kiinalaisten lupaamista sijoituksista toteutui. Ja nekin kohdistuivat lähinnä panimoihin ja urheiluseuroihin, Hřib sanoo.
Kiinalaisten ostama Slavia Praha -jalkapalloseura on nimekäs ja tšekkiläispanimot maailmankuuluja. Mutta ilmeisesti myös Kiinan johto ärsyyntyi näihin huviostoihin Euroopassa ja alkoi painaa jarrua.
Ehkä nyt Tšekillä on varaa nousta Kiinaa vastaan, kun rahahanat ovat muutenkin hidastuneet ja samaan aikaan maan oma talous kasvaa vahvasti. Tšekissä on koko EU-alueen matalin työttömyys.
Vielä takavuosinaTšekkiä ja muita itäisen Keski-Euroopan maita pidettiin läntisiä naapureitaan alttiimpina Kiinan vaikutuksille. Kiina on suunnitellut Yksi vyö, yksi tie -hankkeensa rautatieyhteyksiä erityisesti näiden maiden ja Balkanin alueelle.
Lisäksi Tšekissä presidentti Miloš Zeman on pitänyt tiiviitä suhteita Pekingiin. Niin tiiviitä, että se ehti jo huolestuttaa muuta Euroopan unionia ja herättää pelkoa Kiinan poliittisen vaikutusvallan kasvusta Euroopan sisällä.
Aivan viime aikoina Tšekissä on paljastunut lisäksi maan rikkaimman miehen Petr Kellnerin yrityksen rahoittama Kiina-myönteinen julkisuuskampanja. Kellnerin Home Credit -yhtiö myöntää kulutusluottoja kiinalaisille ja on miljardibisnes.
Zdeněk Hřibin toimistossa on Taiwanista saatu, muurahaiskäpyä esittävä puinen taulu. Pormestari toivoo pandojen sijaan muurahaiskäpyjä Prahan eläintarhaan.Suvi Turtiainen / Yle
Pormestari Hřibin työhuoneessa näkee heti hyllykoristeista sen, kenen joukoissa pormestari seisoo. Hyllyssä on puinen veistos, joka esittää käpymäiseen panssariin suojautuvaa nisäkästä, muurahaiskäpyä. Eläintä, joka tunnetaan Taiwanin poliittisena eläimenä.
– Olen jo lapsesta saakka pitänyt muurahaiskäpyjä kiehtovina, pormestari sanoo ja esittelee Taiwanista saamaansa koristetta.
Hřibin mukaan syy Prahan ja Pekingin välirikkoon on nimenomaan poliittinen painostus.
Praha olisi halunnut poistaa kaupunkien ystävyyssopimuksesta kohdan, jossa Praha sitoutuu vahvistamaan “yhden Kiinan politiikkaa” ja sitä, että Taiwan on osa Kiinaa.
Lääkäriksi opiskellut Hřib on ollut itse opiskelijavaihdossa Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa, mutta kiistää sopimuskiistan olevan hänen henkilökohtainen projektinsa.
– Koko Prahaa johtava yhteishallitus on tästä samaa mieltä, Hřib sanoo.
Kiina ei muutokseen suostunut ja koko ystävyyssopimus kaatui. Hřib solmi uuden Prahan ja Taipein välille.
Prahan pormestari Zdeněk Hřib ja Taipein pormestari Ko Wen-je. Praha on riitautunut Pekingin kanssa ja solminut sen sijaan ystävyyssopimuksen Taipein kanssa.Martin Divisek / EPA
Kiinan poliittisia eläimiä pandoja Prahan eläintarha ei ole alustavista suunnitelmista huolimatta enää saamassa. Niitä Kiina vuokraa mieluummin poliittisesti suopeille kumppaneille.
– Uskon tai ainakin niin on sanottu, että toive saada pandoja Prahan eläintarhaan oli syy sille, miksi lauseke yhden Kiinan politiikasta oli mukana Prahan ja Pekingin ystävyyskaupunkisopimuksessa, Hřib sanoo.
Hänen uusi tavoitteensa on saada Prahaan muurahaiskäpy.
Pormestari Hřib puhuu hyvää englantia ja on kylmän sodan jälkeisen ajan EU-Tšekin kasvatti.
Silti Tšekin historia kaikuu hänen tavassaan tehdä politiikkaa. Kylmän sodan aikana Tšekki oli muun itäisen Keski-Euroopan tavoin osa Neuvostoliiton ohjailemaa sosialistiblokkia.
Vuosi 1968 muistetaan maailmanlaajuisesta opiskelijaliikehdinnästä, mutta myös Prahan keväästä. Liberaali ajanjakso keskellä kommunistista kautta toi toiveen vapaudesta, mutta päättyi neuvostojoukkojen miehitykseen.
Prahan pormestari Zdeněk Hřib ja Taipein pormestari Ko Wen-je istuttivat puun Prahan kasvitieteellisessä puutarhassa. Hřib on solminut tiiviit suhteet Taiwaniin.Martin Divisek / EPA
Prahan kevään henkeä ollaan herättämässä jälleen eloon.
Praha on Hřibin kaudella esimerkiksi palauttanut perinteen nostaa Tiibetin lippu salkoon tunnustuksena Kiinan vallan alla elävälle väestöryhmälle.
– Olemme itsekin taistelleet oman kulttuurisen itsemäärämisoikeutemme puolesta. Myös täällä oli vieras valta, jonka kanssa meillä oli omat ongelmamme.
Hřibin mukaan Prahan kokemukset Kiinan kanssa voivat olla hyvä oppitunti myös muille Euroopan pienille maille, kuten Suomelle.
Hřibin ja Pekingin kiistelyn vuoksi Peking perui Prahan filharmonikkojen kiertueen Kiinassa ja samaan syssyyn parin muunkin Prahaan viittaavan orkesterin esiintymisen.
– On selvää, ettei Kiina ole luotettava liikekumppani. He jopa peruivat sellaisen orkesterin matkan, jonka nimessä on viittaus Prahaan, vaikkei se liittynyt mitenkään Prahan kaupunkiin.
Zdeněk Hřibin johdolla Praha on solminut muiden itäisen Keski-Euroopan pääkaupunkien kanssa sopimuksen demokratiaa puolustavasta yhteistyöstä.Martin Divisek / EPA
Tšekin kyberturvallisuudesta vastaava viranomainen on jo varoittanut kiinalaisen teknologiayhtiön laitteista 5g-verkon rakentamisessa. Hřibin mukaan Prahan ja Pekingin riita on osoitus Kiinan arvaamattomasta käytöksestä.
– Mitä tapahtuu, jos tärkeä infrastruktuuri on tällaisen maan hallitseman yhtiön käsissä? Se on iso riski ja itsensä saattaa löytää yhtäkkiä ilman yhteyksiä.
Mutta Hřibin vastarintaan altista politiikkaa selittää myös nykyisyys. Itäisen Keski-Euroopan maista Unkarissa ja Puolassa keskusvalta on kääntänyt kurssin poispäin liberaalista länsimaisesta demokratiasta, ja myös Tšekissä on ollut vastaavia huolia.
Prahassa pidettiin viime vuonna neljännesmiljoona ihmistä keränneitä mielenosoituksia demokratian puolesta.
Uutta Prahan kevään henkeä virittelevät nimenomaan itäisen Keski-Euroopan kaupunkien asukkaat.
Pääministeri Andrej Babišia vastustava marssi keräsi Prahaan noin 250 000 mielenosoittajaa kesäkuussa. Martin Divisek / EPA
Kaikissa neljässä pääkaupungissa Prahassa, Budapestissa, Bratislavassa ja Varsovassa on vallassa liberaali pormestari. He solmivat alkuvuodesta keskenään Vapaiden kaupunkien liitoksi nimetyn sopimuksen.
Hřibin mukaan sopimuksen yksi tavoite on puolustaa demokratiaa ja toinen on vahvistaa kaupunkien asemaa. Sen vuoksi pääkaupungit toivovat, että Euroopan unionin tukia ohjataan entistä enemmän suoraan kaupunkeihin, ohi keskusvallan.
Pormestari muistuttaa, että nykyisessä EU:n tukirahojen jaossa sekä Tšekin että Unkarin pääministerit ja heidän lähipiirinsä ovat jo joutuneet korruptioepäilyjen kohteeksi.
Mutta eikö se osaltaan syvennä maaseudun ja kaupunkien välistä kuilua, jos rahoja aletaan ohjata aiempaa enemmän kaupunkeihin?
Hřibin mukaan asia on päinvastoin. Hänen mukaansa kaupunkien menestyminen olisi itse asiassa este populismin nousulle.
– Muuten tulee jälleen uusi populisti, joka kertoo keksineensä yksinkertaisen ratkaisun. Mutta ratkaisun, joka on täydellisen väärä, Hřib sanoo.
Korjattu kello 13.30 yhdestä kohdasta Taiwanin suurlähettiläs Taiwanin edustajaksi.
Kolmisen vuotta sitten Sofia Buono ilmoitti vanhemmilleen, että hän on nyt sitten kasvissyöjä. Äiti Margaretha Reinlundia nauratti.
Eläkkeellä oleva Reinlund ei usko, että yksilön valinnat ratkaisevat ilmastonmuutoksen ongelman. Opiskelija Buono taas näkee, että ilmastopäästöjen vähentäminen on myös yksilöiden vastuulla.
Sukupolvien välinen ero suhtautumisessa ilmastonmuutokseen nousi esille, kun kysyimme ilmastoteoista verkkosivuillamme. Erilaiset käsitykset jopa nostivat riitoja sukupolvien välille.
Jopa ammatti vaihtui ilmastosyistä
Yli tuhat suomalaista vastasi tammikuun alussa julkaisemaamme kyselyyn. Sofia Buono oli yksi heistä.
Vastauksista löytyi lähes sata eri ilmastotekoa. Hyvin yleinen elintapojen muutos on vastausten mukaan siirtyminen kasvisruokaan – Sofia Buonon tapaan – tai jopa täysvegaanius.
Ihmiset kertoivat yleisesti myös vähentäneensä autoilua ja lopettaneensa lomalennot.
Jotkut kertoivat vaihtaneensa jopa ammattia ilmastosyistä. Yksi halusi lopettaa kuluttamaan kannustavan työnsä, toinen halusi ryhtyä ilmastoalan konsultiksi.
Suomalaiset ovat hyvin perillä elämäntapojen vaikutuksesta ilmastopäästöihin. Näin voi päätellä saamiemme vastausten perusteella.
Asiantuntija, ympäristöjohtamisen professori Lassi Linnanen tutki ilmastotekojen luetteloa. Hän kertoi, että kaikki listan toimet vaikuttavat enemmän tai vähemmän ilmastopäästöihin.
Tehokkaimmat yksittäiset konstit vähentää omia päästöjään ovat Linnasen mukaan tässä:
Luopuminen lihasta – etenkin punaisesta lihasta. Vähentää yhden henkilön hiilidioksidipäästöjä lähes 800 kiloa vuodessa.
Luopuminen henkilöautoilusta ja lentämisestä. Yksi kaukolento aiheuttaa yli 2300 kilon ilmastopäästöt.
Vähän asuinneliöitä yhtä asukasta kohti.
Siinä on juuri samoja tekoja, joita suomalaiset kertovat meille tehneensä.
Kuluttajan valinnoilla on väliä. Suomessa syntyvistä ilmastopäästöistä 66 prosenttia syntyy kotitalouksissa Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan. Yhden ihmisen vuosittaiset ilmastopäästöt ovat taas yli 10 000 kilon luokkaa.
Siitä huolimatta, että tietoisuus omistakin ilmastopäästöistä on levinnyt, kotitalouksien päästöt ovat viimeisimmän tiedon mukaan kasvaneet. Suomen ympäristökeskuksen vuoden vanha tutkimus kertoo, että kasvu johtuu yksinkertaisesti kulutukseen käytetyn rahamäärän suurentumisesta.
Suomalaiset tuntevat henkilökohtaista vastuuta ilmastoasiassa. Asia selvisi Taloustutkimuksen Ylelle ennen joulua tekemässä kyselytutkimuksessa. Yli puolet suomalaisista pitää yksilön valintoja tärkeänä keinona torjua ilmastonmuutosta. Tätä mieltä ovat etenkin naiset. Miehet korostavat poliittisten päättäjien vastuuta.
Halusimme tietää lisää. Siitä syystä pyysimme ihmisiä kirjoittamaan meille, mitä he ovat tehneet päästöjensä pienentämiseksi.
Toinen asia, jonka halusimme tietää, oli ihmissuhde- ja sukupolvikysymykset.
Ihmiset kertoivat vastauksissaan auliisti, kuinka elämäntapojen muutokset ovat vaikuttaneet ihmissuhteisiin. Erityisesti kasvisruoka, mutta myös autoilusta ja lentämisestä luopuminen, ovat saaneet aikaan kärhämää.
Kasvisruoka turmeli sukulaisten välit
Ilmastoteot saattavat olla jopa vaaraksi ihmissuhteille. Vastausten perusteella välit sukulaisiin ja ystäviin ovat pahimmillaan menneet poikki.
Sofia Buono ja hänen äitinsä Margaretha Reinlund ovat erimielisiä ruoka- ja ilmastoasioissa kaikella rakkaudella. Heidän perheessään kukin saa tehdä omat ratkaisunsa.
Monissa muissa tapauksissa sukulaiset ovat saattaneet loukkaantua kasvissyöjille verisesti, kun nämä ovat kieltäytyneet sukujuhlissa karjalanpaistista. Kasvissyöjät taas eivät kestä päivittelyä ja lihan tuputtamista.
Yksi vastaajista kertoi ystäväpiirin jakaantuneen elintapojensa muuttajiin ja muihin. Jotkut kokevat joutuneensa ivailun kohteeksi tai suorastaan kiusatuiksi työpaikallaan.
Elintapojen muutos on myös yhdistänyt ihmisiä. Osa kyselymme vastaajista kertoi ystävien ja perheenjäsenten tsemppaavan toisiaan ilmastoystävälliseen elämään.
Teini-ikäiset ovat monissa perheissä muutosvoima. Äidit ja isät kertovat saamissamme vastauksissa lasten esimerkin tehneen koko perheestä kasvissyöjiä.
Isovanhemmat eivät aina ymmärrä lastenlastensa ajatuksia. Muutamassa vastauksessa vanhemmat kertovat, että teinit ovat kieltäytyneet ilmastosyistä isovanhempien tarjoamasta lomamatkasta. Se on voinut loukata vanhempaa polvea.
Linssikeitto ja pyöräily eivät olekaan yksityisasioita.
Vanhat hyvät elintavat kyseenalaistettu
Lähetimme kaikki tuhat anonyymiä vastausta pikaiseen tunneanalyysiin.
Dosentti Panu Pihkalan Helsingin yliopistolta on tutkinut ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita. Halusimme kuulla Pihkalan huomioita meidän saamistamme vastauksista.
Pihkalan mielestä on hyvin ymmärrettävää, että etenkin kasvisruokailu herättää ristiriitoja. Ruokaan liittyy tunteita ja syviä arvoja.
Panu Pihkalan mukaan elämme nyt käyttäytymiseen ja moraaliin liittyvää käymistilaa.
– Aiemmin hyveellisinä pidetyt toimintatavat, kuten lihansyönti ja lentomatkailu, kyseenalaistetaankin nyt ainakin osittain.
Äiti pitää vastuullisina suuria tehtaita
Margaretha Reinlund muistelee keittiössään hetkeä, jolloin tytär Sofia kertoi syövänsä vain kasviksia ilmastosyistä.
– Sanoin, että ei maailmaa pelasteta sillä, että hän syö salaattia, Reinlund kertoo ja sitoo esiliinan nauhat kiinni.
Reinlund ymmärtää tyttärensä tarkoituksen. Hänkin on sitä mieltä, että ilmastonmuutosta on syytä torjua jollain tavalla. Lähes lumeton ja lämmin talvi on saanut omankin tuttavapiirin havahtumaan ja kysymään, tällaisiksiko nämä talvet muuttuvat?
Siitä Reinlund ei pidä, että vastuu päästöjen vähentämisestä tuntuu kaatuvan yksilöille.
– Kyllä sen muutoksen pitää alkaa suurista saastuttajista kuten tehtaista, Reinlund sanoo lounaspöydässä.
Helsingissä asuva tytär taas korostaa yksittäisen ihmisen tekoja.
Sofia Buono vertaa pienen ihmisen elintapamuutoksia äänestämiseen. Yksi ääni ei ratkaise mitään, mutta samalla tavalla äänestävät muodostavat joukkovoiman.
– Jos me kaikki maailman ihmiset ryhtyisimme kasvisruokailijoiksi, niin kyllä sillä on todella iso vaikutus niihin päästöihin, Sofia Buono puhuu omassa minikeittiössään.
Iäkkäät naiset ympäristöystävällisin joukko
Jotkut nuoremmat kirjoittajat moittivat vanhempaa sukupolvea itsekkääksi. Nämä näyttävät heidän silmissään nauttivan saavuttamastaan elintasosta ympäristöstä piittaamatta.
Minkään ikäisistä ihmisistä ei ole kuitenkaan yhteen muottiin. Osittain vanhempi, niukkuudessa kasvanut sukupolvi toimii myös säästeliään elämäntavan esimerkkinä.
Näin on myös Margaretha Reinlundin kohdalla. Tytär Sofia Buono on oppinut äidiltään säästelijään elämäntavan ja harkiten kuluttamisen. Nyt säästäväisyydestä on tullut ilmastoteko.
Ympäristöjohtamisen professori Lassi Linnanen vahvistaa säästäväisyyden ekologisuuden.
– Karkeasti ottaen yhden euron kulutus vastaa puolen kilon hiilidioksidipäästöjä, Linnanen sanoo puhelinhaastattelussa.
Myös sosiologian professori Terhi-Anna Wilska kiittelee yli 60-vuotiaita kaikkein ympäristöystävällisimmäksi sukupolveksi. Sen sijaan nuoret ovat Wilskan mukaan kaikkein ilmastotietoisinta väkeä Suomessa. Käytännössä ikäluokka toimii kuitenkin toisin. He ovat yleisesti ottaen kaikkein vähiten ympäristöystävällisiä kuluttajia.
Terhi-Anna Wilskan koko haastattelun voit lukea tästä.
Osa pitää ilmastotekoja hulluutena
Saimme yli sadalta kyselyymme vastaajalta kiukkuista postia. He kertoivat, etteivät todellakaan aio muuttaa elintapojaan ilmastosyistä.
Perusteluna oli yleisesti se, että yhden ihmisen elintapojen merkitys maailman ilmastopäästöihin on olematon. Moni piti hulluutena pyrkimystä vähentää päästöjä Suomessa samaan aikaan, kun Kiinan ja Intian päästöt lisääntyvät. Osa vastaajista ei usko, että ihmisellä on edes vaikutusta ilmaston lämpenemiseen.
Asiantuntija, ympäristöjohtamisen professori Lassi Linnanen on kyynikkojen kanssa eri mieltä. Hän sanoo puhelinhaastattelussa, että kaikkien toimet tulevat tuiki tarpeeseen.
– On kysymys kokonaisvaltaisesta ja todella isosta koko yhteiskunnan muutoksesta, jossa yksilön valinnoilla on merkitystä, Linnanen sanoo.
Linnanen kertoo esimerkin.
Kuvitellaan, että kunta avaa uusia bussilinjoja paikkakunnalle. Yksityisautoilun aiheuttamat päästöt vähenevät vain, jos yksittäiset ihmiset päättävät kulkea uusilla bussilinjoilla ja jättävät oman auton kotiin.
Esimerkin mukaan päästöjen vähentämiseen tarvitaan sekä julkisen että yksityisen henkilön toimia.
– Jotta yksilö voisi tehdä ilmastoystävällisiä valintoja, tarvitaan uutta julkista infraa ja kannusteita, Linnanen sanoo.
Jos kunta kaavoittaa laatikkomyymälöitä sinne tänne pitkin tienvarsia, yksittäisen ihmisen on vaikea hoitaa asioitaan ilman henkilöautoa. Se ei kannusta luopumaan autosta.
Oopperalaulaja lentää työnsä perässä
Sofia Buono valmistuu keväällä oopperalaulajaksi.
Buonon ammatinvalinnalla ja ilmaston lämpenemistä aiheuttavilla hiilidioksidipäästöillä on yllättäen yhteys.
Oopperalaulajan ura on tavallisesti kansainvälinen. Se tarkoittaa sitä, että hän joutuu lentämään työtehtävästä ja maasta toiseen. Lentolakkoon on vaikea mennä, jos haluaa pitää uransa.
– En minä sitä oikein ymmärtänyt, kun valitsin tämän uran, Buono sanoo.
Buonon alalla on tosin yksi kuuluisa lentämisen lopettanut laulaja. Ilmastoaktivisti Greta Thunbergin äiti Malena Ernman meni lentolakkoon 2017 ja tekee nyt rooleja vain Ruotsissa.
Buonon aviomies asuu tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Myös hänen työnsä lennättää ympäri maailmaa, tulevaisuudessa myös vaimoa.
– Mieheni on amerikkalainen diplomaatti, Buono kertoo.
Sofia Buono laskee, että on istunut lentokoneessa jo tämän vuoden aikana 30 tuntia.
Koska lentokilometrejä tulee vuosittain paljon, Buono pitää tärkeänä muita ilmastotekojaan.
– Asun pienessä asunnossa, ostan vaatteeni kirpputorilta, minulla on vain vähän tavaraa, Buono luettelee.
Puccini-nimisen kissan ruokavaliolle ei voi mitään. Se syö lihaa.
– Minulla on syyllinen olo lemmikistänikin.
Syyllisyys on saanut toimimaan
Kyselyymme tulleet vastaukset ovat tunteita tulvillaan. Emme kysyneet asiaa erikseen, mutta ihmisten vastaukset sisälsivät syyllisyyden lisäksi suuren määrän tunneilmauksia.
Dosentti Panu Pihkala löysi tukun tunteita saamistamme vastauksista. Tässä hänen havaintojaan vastauksissa olleista tunteista: hyvän tekemisen halu, hyvän tekemisen ilo, hyvittämisen halu, voimaantuminen, merkityksellisyys, syyllisyys, epäreiluus, katkeruus, epäluulo, torjumishalu, pilkallisuus, pahantahtoisuus, turhautuminen, ärtymys, epätoivo, ahdistus, riittämättömyys, huoli, suru, murhe ja alakulo.
Syyllisyys ilmastopäästöistä ja huoli tulevasta kalvavat vastausten kirjoittajia hyvin yleisesti.
Pihkala havaitsi, että syyllisyys oli saanut useat ihmiset toimimaan ja muuttamaan elintapojaan. Syyllisyys on ajanut hyvityksen tekoon.
Eläkeläisen rahat eivät riitä lämmitysremonttiin
Margaretha Reinlundilla ei ole omantunnontuskia ilmastoasioissa. Silti hän haluaisi vaihtaa talonsa öljylämmityksen vaikkapa maalämpöön.
Vanhan ison puutalon lämmittäminen nielee vuosittain tuhansia litroja öljyä.
Remontti ei tule kuitenkaan kysymykseen.
– Minulla ei ole varaa siihen, Reinlund sanoo.
Hän toivoo, että omilta vanhemmilta periytynyt talo jäisi joskus Sofian tai toisen tyttären haltuun. He saavat tehdä lämmitysremontin. Reinlund uskoo, että ainakin Sofia asentaisi aurinkopaneelit ja muut vähäpäästöiset systeemit taloon.
Asiaa käsiteltiin A-studiossa 10. maaliskuuta 2020. Kyselymme tuloksista keskustelivat professori Terhi-Anna Wilska ja Leo Stranius, joka on karsinut henkilökohtaiset ilmastopäästönsä viidesosaan keskimääräisen suomalaisen päästöistä. Katso lähetys Yle Areenasta.
Vuosien ajan Sonja Koskelo piti itseään epäonnistuneena ihmisenä. Koskelo uskoi, ettei hänestä voi koskaan tulla yhtään mitään.
Koulu oli aina ollut hänelle ylitsepääsemättömän vaikeaa, eikä edes tukiopetus auttanut. Lukeminen oli raskasta. Keskittyminen herpaantui jatkuvasti. Hän saattoi unohtaa, mitä edellisenä päivänä oli opetettu ja kiihtyä nollasta sataan sekunnissa.
Tilannetta ei helpottanut se, että koulussa kiusaajat jaksoivat jatkuvasti muistuttaa, että hän ei pärjännyt yhtä hyvin kuin muut.
Turhautuneena Koskelo lintsasi koulusta, ja häntä kiinnostivat lähinnä kaverit ja kosteat viikonloput. Lopulta kaikki kärjistyi huostaanottoon.
Vielä tällöin Koskelolla ei ollut aavistustakaan, että kaikille vaikeuksille oli hyvä syy.
"Mikä minussa on vikana"
Peruskoulun jälkeen Sonja Koskelo lähti ammattikouluun opiskelemaan tarjoilijaksi. Sielläkin hän joutui käyttämään paljon enemmän aikaa ja energiaa koulutehtäviin kuin opiskelukaverit.
Koulun ollessa vielä kesken Koskelo tuli raskaaksi. Hän halusi pitää lapsen, vaikka suhde lapsen isän kanssa kariutui.
Arki yksinhuoltajana oli rankkaa. Lisäksi työkkäristä tuli jatkuvasti yhteydenottoja, joissa häntä puskettiin hakemaan töitä. Koskelo oli saanut tarjoilijan paperit, mutta ajatus työelämästä lapsiarjen kyljessä tuntui ylivoimaiselta.
Välillä hän jaksoi hetken aikaa innostua jostain projektista tai inspiroitui uudesta koulutuksesta. Nopeasti hän aina huomasi, ettei jaksa tehdä niin paljon kuin homma vaatisi.
Hänellä oli koko ajan olo, että elämästä ei saa kunnolla otetta.
– Mietin paljon, mikä minussa on vikana, Koskelo muistelee nyt 28-vuotiaana.
Pikkuhiljaa Koskelo alkoi ajatella enemmän ja enemmän sitä, että ehkä elämän ei pitäisi olla näin vaikeaa.
Sonja Koskelo kertoo, että välillä edelleen vihaa itseään paljon, mutta toisena hetkenä myös välittää itsestään. Hän purkaa pahaa oloaan kirjoittamalla runoja. Elisa Kinnunen / Yle
Hän varasi ajan TE-toimistoon ja kertoi ajatuksistaan. 24-vuotias Koskelo lähetettiin tutkimuksiin, joissa testattiin muun muassa hänen älyllistä toimintakykyään. Tulokset olivat musertavia, vaikka Koskelo olikin alitajuisesti tiennyt jo pitkään, että kaikki ei ole kunnossa.
Diagnoosi oli lievä kehitysvamma. Se oli ollut olemassa aina, mutta kukaan ei ollut koskaan aiemmin sitä huomannut.
Moni kehitysvamma jää huomaamatta
Sonja Koskelon tarina ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
Työkykyä ja kuntoutusta arvioivassa yrityksessä työskentelevä kuntoutuslääkäri Raija Kerätär arvioi, että Suomessa voi olla jopa tuhansia lievästi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia. Varmuudella yleisyyttä ei kuitenkaan kukaan voi sanoa.
Kerätär on työskennellyt työttömien työkyvyn arvioinnissa 20 vuotta, ja hän on väitöskirjassaan todennut, että työttömien joukossa on lukuisia kehitysvammaisia, joita ei ole aiemmin tunnistettu.
Kerättären mukaan ilman diagnoosia olevat lievästi kehitysvammaiset ovat usein syrjäytyneitä ja työttömiä. Tällainen ihminen ei välttämättä pysty itse hahmottamaan tilannettaan, saati osaa etsiä ratkaisuja vaikeuksiinsa.
Diagnoosin saaminen on tärkeää, koska kehitysvammaisille on laissa määrätty etuja ja palveluja. Jos diagnoosia ei ole, näitä ei saa.
Suomessa on tällä hetkellä diagnosoitu arviolta 25 000 lievää kehitysvammaa. Kerättären mukaan liian moni heistä jää tukipalveluiden ulkopuolelle kokonaan. Osa saa diagnoosin Sonja Koskelon tapaan vasta aikuisena.
Koulussa ei huomata tai vanhemmat häpeävät
Sonja Koskelo ei muista, että kukaan olisi koskaan puuttunut hänen oppimisvaikeuksiinsa koulussa. Myöskään vanhempien kanssa asiasta ei ole puhuttu.
Kuntoutuslääkäri Kerätär näkee, että lievät kehitysvammat voivat jäädä pimentoon, jos lasten ja nuorten kehittymistä ei seurata tarpeeksi.
Lapsuudessa kehityksen viivästyminen ei automaattisesti tarkoita lievää kehitysvammaa. Osa lapsista saa muut nuoret kiinni kehityksessä 16–18 ikävuoteen mennessä. Tätä pitäisi kuitenkin aktiivisesti seurata.
Kuntoutuslääkäri Raija Kerätär on sitä mieltä, että usein työllisyyspalveluissa ollaan liian optimistisia ihmisten työkyvyn suhteen. Heille järjestetään jatkuvasti erilaisia tukipalveluita, vaikka parempi ratkaisu olisi työkyvyttömyyseläke. Antti Mikkola / Yle
Usein lapsen kehityksen viivästyminen huomataan jo neuvolassa, ja lapsi lähetetään tutkimuksiin lasten neurologian osastolle.
Kerättären mukaan neurologian osastoilla pitkäaikaista seurannan mahdollisuutta ei yleensä ole, jolloin vastuu siitä jää kouluille ja vanhemmille.
Hän on huomannut, että esimerkiksi kouluissa ja kouluterveydenhuollossa lievää kehitysvammaa ei välttämättä tunnisteta. Kun oppilaalla on vaikeuksia, opetusta vain mukautetaan niin, että koulusta pääsee läpi.
– Olen nähnyt useamman tapauksen, että henkilö on mennyt terveystarkastuksesta puhtain paperein läpi ja kuukautta myöhemmin tämä saa lievän kehitysvamman diagnoosin, kun asiaan perehdytään monipuolisesti.
Hänen mielestään oppimisvaikeuksien taustoihin tulisi perehtyä viimeistään, kun nuori on yläasteella.
– Kun oppimisvaikeudet tulevat esille, ei pitäisi vain suunnitella erityisopetusta vaan tutkia, millaisesta ongelmasta on kysymys.
Vanhemman vastuu vaatia tutkimuksia on myös suuri. Kerätär on törmännyt työssään siihen, että vanhemmat eivät aina tiedä, miten toimia kun lapsen tilanne on koulussa vaikea. Hänen mukaansa tilanteeseen liittyy myös usein häpeää ja syyllisyyttä.
– Se on monille kipeä asia, jos lapsi ei opi ja koulussa on jatkuvasti vaikeuksia. Olen todennut lukuisia tarinoita vanhemmista, jotka eivät ota vastaan sitä viestiä, että lapsen tilannetta olisi syytä tutkia.
Kerättären kokemuksen mukaan osa lievästi kehitysvammaisista selviää ilman diagnoosia läpi peruskoulun ja toisenkin koulutusasteen mukautettujen opintojen avulla.
Tämän jälkeen nuori siirtyy usein työttömäksi työnhakijaksi ja jämähtää siihen, koska muun muassa oppimisen, keskittymisen ja muistin haasteiden vuoksi ei pärjää työmarkkinoilla muiden rinnalla.
Meni kolme kuukautta ennen kuin Sonja Koskelo suostui lukemaan neurologin kirjoittaman lausunnon lievästä kehitysvammasta. Hän sulki koko asian mielestään, eikä halunnut ajatella sitä.
Kun hän lopulta perehtyi tilanteeseensa, hän teki sen tukihenkilönsä kanssa pikkuhiljaa.
Aluksi hän mietti paljon, miten voisi parantaa itsensä, vaikka todellisuudessa se ei olisi ollut mahdollisuutta. Kehitysvammaisen toimintakykyä voidaan kuntouttaa terapian avulla, mutta siitä ei voi parantua.
Kuntoutuslääkäri Raija Kerätär näkee, että yleensä lievästi kehitysvammaiselle työkyvyttömyyseläke on paras vaihtoehto. Sitä haettiin myös Koskelolle.
– Ajattelin, että elämäni oli tässä. Halusin käydä töissä ja tehdä asioita, jotta minut hyväksyttäisiin tähän yhteiskuntaan.
Koskelon diagnoosista on nyt aikaa neljä vuotta. Vasta viimeisen vuoden aikana hän on omien sanojensa mukaan alkanut kunnolla käsitellä tilannettaan henkisellä tasolla ja on kertonut kehitysvammastaan ihmisille.
Työkyvytön, muttei täysin kyvytön
Kun pahin alkushokki diagnoosin saamisen jälkeen alkoi laantua, Sonja Koskelo rupesi pohtimaan, mitä voisi elämällään tehdä, vaikka olikin työkyvytön.
Hän lähti mukaan vapaaehtoistoimintaan kotikaupungissaan Kajaanissa. Koskelo päätti tietoisesti alkaa keskittymään heikkouksiensa sijaan vahvuuksiinsa, kuten empaattisuuteensa. Sitä hän nyt hyödyntää toimiessaan kokemusasiantuntijana muille vaikeuksia kokeneille nuorille.
– Välillä työkyvyttömyys diagnoosi turhauttaa, kun kuitenkin pystyn tekemään joitain asioita. Olen aktiivinen vapaaehtoistoiminnassa, ja minulla on esimerkiksi hyvät sosiaaliset taidot.
Realiteetit tulevat silti edelleen välillä vastaan.
– Tykkään touhuta paljon kaikkea. Usein kuitenkin huomaan uupuvani, koska en hahmota, kuinka paljon asiat vievät minulta energiaa.
Lähimuistin haasteiden vuoksi, kalenteri on tärkeä apuväline Koskelon arjessa. Siihen hän kirjaa kaikki muistettavat asiat. Elisa Kinnunen / Yle
Kuntoutuslääkäri Raija Kerättären mukaan lievästi kehitysvammaisen elämän olosuhteet ja vaatimukset tulisi suhteuttaa ihmisen kykyihin ja vahvuuksiin. Siksi olisi tärkeää, että diagnoosi tehtäisiin jo lapsena.
– Jos nuori tai lapsi joutuu jatkuvasti olemaan liian suurien suorituspaineiden alla, hän ahdistuu ja alkaa pelätä tai hävetä itseään. Myös riski sairastua vaikeampiin psykiatrisiin sairauksiin kasvaa.
Lisäksi mitä aiemmin saa tukea ja apua tilanteeseen, sitä paremmin toimintakyky voi kehittyä.
– Jos diagnoosin saa esimerkiksi vasta kuusikymppisenä, siinä vaiheessa on enää vaikea lähteä toimintakykyä kohentamaan, Kerätär toteaa.
Sonja Koskelokin toivoo, että olisi saanut diagnoosinsa jo aiemmin. Hän uskoo, että olisi silloin tehnyt elämässä toisenlaisia valintoja ja harkinnut sellaisia jatko-opintoja, joissa hänen oppimisvaikeutensa huomioidaan paremmin.
– Luultavasti en olisi ollut niin armoton itselleni, jos olisin tiennyt kehitysvammastani.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustelu on auki sunnuntaihin kello 23:een saakka.
Italiassa ravintolat ovat kiinni ja miljoonia kansalaisia on määrätty pysymään kotona koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tämä ei ole estänyt parvekemusisointia.
Koronaviruksen leviäminen ruuhkauttaa nyt myös ruuan verkkokauppaa. S-ryhmästä ja Keskosta kerrotaan Ylelle, että verkkokauppojen kävijämäärissä tapahtui viime viikolla iso harppaus ylöspäin.
Kävijäpiikki osui samoihin aikoihin, kun kotitaloudet innostuivat hamstraamaan kivijalkakaupoista kotivaraa koronaepidemiaa silmällä pitäen.
Erityisesti torstai-iltana molempien kauppaketjujen verkkokauppapalvelut hidastelivat isojen kävijämäärien vuoksi.
– Meillä on ollut kaksin- tai kolminkertainen kävijämäärä normaaliin nähden, kertoo SOK:n vähittäiskaupan digitaalisten palveluiden päällikkö Matti Torniainen.
Verkkokauppojen ruuhkautuminen näkyy myös siinä, että ruokatilausten kotiinkuljetusta tai toimitusta noutopisteeseen joutuu odottamaan tavallista pidempään.
– Esimerkiksi ensi viikon alkupuolen toimitusaikoja on myyty suurimmissa kaupungeissa jo loppuun, vaikka normaalisti toimituksen saa seuraavalle päivälle, sanoo Torniainen.
Vessapaperi kiinnostaa myös verkossa
S-ryhmässä ruuan verkkokauppapalvelua tarjoaa vajaat 50 myymälää eri puolilla maata. Ruuhkautuminen koskee erityisesti pääkaupunkiseutua sekä Tampereen, Turun ja Oulun seutua.
Kysyntäpiikki ja paikoittainen ruuhkautuminen on nähtävissä selvästi myös Keskossa.
Keskossa ruuhkia helpottaa se, että ruuan verkkokauppapalvelu on käytössä 250 myymälässä ympäri Suomea, sanoo digitaalisista palveluista vastaava myyntijohtaja Antti Rajala.
Kotitaloudet hamstraavat verkkoruokakaupasta pitkälti samanlaisia tuotteita kuin kivijalkaliikkeistä.
– Pehmopaperit, säilykkeet ja mahdollisesti kuivatuotteet korostuvat jonkin verran myös verkkokaupan tilauksissa, Rajala sanoo.
Lisää työvoimaa keräilyyn ja kuljetuksiin
Mikäli koronavirusepidemia äityy Suomessa pahaksi, saattaa iso joukko ihmisiä kääntyä verkkokaupan puoleen, jotta leipä ei lopu pöydästä.
Molemmat kaupparyhmät kertovat varautuvansa kysynnän kasvuun. Ensinnäkin verkkosivujen ja mobiilisovellusten vakautta on parannettu lisäämällä niiden käytössä olevien palvelimien määrää.
Molemmat kaupparyhmät suunnittelevat myös keräilijöiden ja ostosten kuljettajien määrän lisäämistä.
– Kauppaan pitää saada rekrytoitua lisää kerääjiä ja myös kotiinkuljetuspalvelun kuljettajia. Tämä on hyvin henkilösidonnainen palvelumalli, koska tilaukset kerätään ja kuljetetaan asiakkaille, sanoo Rajala.
Verkkokauppa on Suomessa muutoinkin kovassa kasvussa, vaikka sen osuus kaupan kokonaismyynnistä on vielä vähäinen.
Hygienia erityistarkkailuun
Koronavirus vaikuttaa myös ruokatilausten keräilyyn ja kuljetuksiin. Kaupoissa on tiukennettu hygieniaohjeita entisestään.
Töihin saa tulla vain täysin terveenä, ja maksupäätteitä desinfioidaan tehostetusti. Asiakas voi myös sopia, että kuljettaja jättää ruokaostokset oven taakse ilman kontaktia asiakkaaseen.
Molemmat kaupparyhmät kuljettavat ruokaa myös karanteenissa oleviin kotitalouksiin. Näissä tapauksissa kuljettajille tulee ilmoittaa tilauksen kommenttikentässä asiasta etukäteen.
Voit keskustella aiheesta 16.3. kello 23:een asti.
