Vaikutusvaltainen kiinalainen liikemies Ren Zhiqiang on kadonnut pian sen jälkeen, kun hän kritisoi julkisesti maan johtoa koronavirusepidemian hoidosta.
Ren on ollut kadoksissa kolme päivää ilman mitään yhteyttä ystäviinsä.
– Ren Zhiqiang on julkisuuden henkilö, ja hänen katoamisensa on laajalti tiedossa. Tästä vastuussa olevien instituutioiden täytyy antaa mahdollisimman pian järkeenkäypä ja laillinen selitys siitä, mitä on tapahtunut, Renin ystävä, liikenainen Wang Ying kommentoi uutistoimistolle Reutersille antamassaan lausunnossa.
Ren Zhiqiang arvosteli presidentti Xi Jinpingin helmikuussa puolueelle pitämää puhetta kirjoittamassaan esseessä, joka lähti nopeasti leviämään verkossa.
Ren ei maininnut tekstissä presidenttiä nimeltä vaan puhui vallanhimoisesta keisarista, jota hän kutsui alastomaksi pelleksi. Renin mukaan koronavirusepidemia oli pahentunut, koska kommunistisen puolueen johdossa vallitsi "hallinnon kriisi". Myös sanan- ja lehdistövapauden puuttuminen olivat Renin mukaan vaikeuttaneet epidemian hillitsemistä.
Kiinteistöalalla vaurastunut Ren Zhiqiang on itsekin Kiinaa hallitsevan kommunistisen puolueen jäsen. Hänet erotettiin puolueesta määräajaksi vuonna 2016 sen jälkeen, kun hän oli arvostellut puolueen johdon linjaa.
Samana vuonna maan hallinto määräsi Kiinassa toimivat yhtiöt sulkemaan Renin sosiaalisen median tilit, joilla oli tuolloin yli 30 miljoonaa seuraajaa.
Kiinan viranomaiset eivät ole vastanneet uutistoimisto Reutersin tietopyyntöihin Ren Zhiqiangin tilanteesta.
On aamu. Katson peiliin. Mietin mitenköhän tänään vahingoittaisin itseäni. Kaivaisinko lusikalla silmän päästäni? Joisinko kuumemittarista elohopean? Vai menisinkö vain jonnekin hengittelemään asbestia syvälle keuhkoihin?
Kun asian ilmaisee näin, se kuulostaa typerältä. Kuka nyt itseään vahingoittaisi? Mutta maailma ei ole aivan näin yksinkertainen. Sallikaa minun siis esitellä teille Trevor.
Trevor on 41-vuotias mies Tennesseen osavaltiosta. Hän on taksikuski, Amerikan sydänmaiden valkoista köyhälistöä. Hän hakeutui lääkäriin muutama vuosi sitten kylkikipujen takia ja sen syyksi paljastui C-hepatiitin aiheuttama maksatulehdus.
Nyt Trevor on sairas, kuolemansairas. Hänen ihonsa on keltainen ja hänellä on kovia kipuja. Trevor tietää, että hän tulee kuolemaan. Ei siksi, että hänen sairauttaan ei voitaisi hoitaa. Ei, sillä hänen sairauteensa olisi kyllä olemassa kalliita lääkkeitä. Lisäksi hän voisi päästä elinsiirtojonoon.
Voisi siis, jos Trevor asuisi noin tunnin ajomatkan päässä Kentuckyn osavaltiossa. Vain tunnin ajomatka merkitsee Trevorille eroa elämän ja kuoleman välillä. Miksi? Siksi, että Kentucky äänesti Obamacaren, eli Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistuksen puolesta. Tennessee hylkäsi sen. Siksi Trevorin kaltaiset köyhät eivät saa samantasoista hoitoa kuin kohtalotoverit Kentuckyssa.
Voisi kuvitella, että Trevor olisi katkera. Voisi kuvitella, että Trevor olisi Obamacaren suurin kannattaja. Mutta näinpä ei asiat ole. Trevor vastusti Obamacarea silloin kun siitä äänestettiin. Vaikka hän tietää, että Obamacare voisi nyt pelastaa hänet, hän ei silti äänestäisi sen puolesta. Ei ikinä! Hän ei halua valtion sekaantuvan ihmisten asioihin yhtään enempää kuin se tekee jo nyt. ”Sitä paitsi en missään nimessä haluaisi antaa verodollareitani meksikolaisille ja sossun asiakkaille”, hän sanoo.
Trevor löytyy Vanderbildtin yliopiston psykiatrin, Jonathan M. Metzlin, tuoreesta teoksesta Dying of Whiteness. Kirjassa Metzl tapaa valtavan määrän ihmisiä, jotka ovat äänestäneet itselleen vahingollisen politiikan puolesta. He ovat äänestäneet Obamacarea vastaan, ja kärsivät sen seuraukset nahoissaan, kun vakava sairaus iskee. He ovat äänestäneet vapaiden aselakien puolesta, ja sitten heitä tai heidän läheistään ammutaan.
Kaikki nämä ihmiset, joita Metzl haastattelee, ovat valkoisia. Vaikka vähemmistöt kärsivät tästä politiikasta eniten, valkoinen alaluokka otti pataan myös. He äänestivät Make America Great Again ja tekivät omasta elämästään surkeampaa.
Silti suurin osa Metzlin haastattelemista ihmisistä on kuin Trevor. He eivät kadu. He äänestäisivät samalla tavalla uudestaan. Miksi? Siksi, Metzl vastaa, että he suojelevat identiteettiään. Tuohon identiteettiin vain sattuu kuulumaan, että mustat ja meksikolaiset ovat heidän alapuolellaan. Obamacaren puolesta äänestäminen olisi merkinnyt, että heidät olisi hyväksytty samalle tasolle.
Metzlin haastateltavat ovat tietenkin nielaisseet Teekutsuliikkeen propagandan; että julkisen vallan vaikutusta ihmisten elämään on purettava; että ampuma-aseiden saatavuutta ei saa säännöstellä; ja että maahanmuuttajat uhkaavat valkoisten amerikkalaisten elintapaa. Onnettomuus on vain siinä, että kun propaganda on realisoitunut laeiksi, julkisten koulujen rahoitus on vähentynyt, opiaattiklinikat eivät enää saa rahoitusta, saastuttajat saavat saastuttaa vapaammin, aseita on joka paikassa – ja kaikki tämä lisää myös valkoisten sairastavuutta ja kuolleisuutta.
Kun Metzl vertaili erilaisen politiikan valinneita osavaltioita toisiinsa, hän havaitsi, että ihmisten äänestyskäyttäytyminen saattoi vaikuttaa elinajanodotteeseen yhtä paljon kuin passiivinen tupakointi tai ajaminen ilman turvavöitä.
Ehkä Metzlin haastateltavat silti omalla tavallaan saivat mitä halusivat. Jos Make America Great Again tarkoitti heille oman asemansa säilyttämistä hierarkiassa, he saivat sen, vaikka siitä piti maksaa oman terveyden ja elintason heikentymisenä. Eikös elämä vaadi uhrauksia?
Voisiko identiteettipolitiikka tuottaa meillä Suomessa jotakin samanlaista? Voisiko käydä esimerkiksi niin, että pienituloinen ”unohdettu kansa” äänestää perussuomalaiset valtaan, ja saa sitten huomata, että heidän sosiaalietuutensa ovatkin vaarassa?
Kylläpä olisi surkeaa, jos heidän asemansa tässä elämässä kurjistuisi entisestään.
En tietenkään tiedä onko näin, koska riippumattomia analyyseja perussuomalaisten talouspolitiikasta on vaikea löytää, saati analyyseja tuon talouspolitiikan vaikutuksista pienituloisiin. Minun tietooni huolellisin ruodinta löytyy veroasiantuntija Lauri Finérinblogista, mutta hän on SDP:n neuvonantaja eikä näin ollen riippumaton. Hän tulee blogissaan siihen tulokseen, että perussuomalaisten talouspolitiikka suosii rikkaita ja leikkaa huono-osaisilta. Jos perussuomalaisilta kysyy, he ovat jyrkästi eri mieltä.
Jotakin osviittaa voi kuitenkin saada Helsingin Sanomien artikkelista, jossa on verrattu kokoomuslaisten ja perussuomalaisten kansanedustajien vaalikonevastauksia. Siinä puolue-edustajien näkemyksistä löytyi talouspoliittisia yhteneväisyyksiä. Samaa mieltä he olivat esimerkiksi siitä, että ”nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitkällä aikavälillä liian raskaita julkiselle taloudelle.”
Myös veronkorotusten sijaan ”puolueiden edustajat leikkaisivat mieluummin julkisia palveluja tai sosiaalietuuksia.”
Asia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, koska tunnen perussuomalaisten kannattajia. Kaikki ovat pienituloisia. Jotkut ovat eläkkeellä, jotkut pitkäaikaissairaita. Jotkut elävät kylissä ja kaupungeissa, joista nuoret lähtevät heti kun pääsevät, ja joista palvelut katoavat koko ajan kauemmaksi. He kaikki ovat tavallisia ihmisiä, jotka tarvitsevat kipeästi sosiaalietuutensa. Ketään heistä en luonnehtisi rasistiksi.
Kylläpä olisi surkeaa, jos heidän asemansa tässä elämässä kurjistuisi entisestään. Vielä surkeampaa olisi, jos se tapahtuisi siksi, että he äänestivät puoluetta, jonka talouspolitiikasta he eivät tienneet tarpeeksi.
Jos vaalit olisivat tänään, perussuomalaiset olisivat vaalivoittajia. Perussuomalaisten johtama hallitus voi jonakin päivänä johtaa tätä maata. Meidän pitäisi puhua paljon enemmän perussuomalaisten talouspolitiikasta.
Pihtiputaan mummo ei mene perussuomalaisten sivuille lukemaan vaihtoehtobudjettia, ja vaikka menisikin, miten hän voisi tietää, miten realistinen se on.
Jani Kaaro
Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.
Sapatin aattona suuntasimme Mahane Yehudalle, joka on juuri sellainen värikäs ja väentäyteinen markkinakojujen rykelmä, joita kaunokirjallisuus kuvaa Lähi-idässä olevan.
Tuntui siltä, kuin koko Jerusalem olisi ollut liikkeellä. Kaikki olivat ostamassa sapatin ruokatarvikkeita, tietysti, viimeisenä mahdollisena hetkenä.
Auringon laskiessa katsoimme, miten kipojen, rekeleiden ja shtreimeleiden virta kulki synagogaan. Sitten kaupunki hiljeni.
Kaupat, ravintolat ja baarit panivat ovensa säppiin. Koko julkinen liikenne lakkasi toimimasta vuorokaudeksi. Läntisen Jerusalemin vilkkain katu oli vailla ristin sielua.
Mussutin majapaikassani challahia ja mietin, että olisi kummallista ajatella uskonnollisen juhlan pysäyttävän viikoittain kokonaisen miljoonakaupungin kotona Pohjois-Euroopassa.
Minulle, maallistuneelle suomalaiselle koko ajatus sapatista tuntui itse asiassa aivan mielettömältä. En minä halua kiertää koko kaupunkia yrittäessäni etsiä harvojen avoinna olevien ravintoloiden joukosta sitä, johon juuri ja juuri mahtuisin, ja jossa loppulaskun näkeminen ei nostaisi verenpainetta.
Halusin joukkoliikenteen, avoinna olevat kaupat ja vapauden. Minä itse halusin päättää, milloin käyn ja missä, ihan juuri silloin kun minulle itselleni sopii!
Minä itse halusin päättää, milloin käyn ja missä, ihan juuri silloin kun minulle itselleni sopii!
Kokemus sapatista hiipi mieleeni eilen Helsingissä. Koitin pitää päiväkävelyllä sopivaa etäisyyttä muihin, ja niin näytti tekevän moni muukin. Kadut olivat autiompia kuin yleensä.
Vähän hymyilytti, kun ajattelin, että kyllä tämä meiltä suomalaisilta luonnistuu.
Samaan aikaan en voinut olla huomaamatta sitä, että monien ravintoloiden ikkunoista näkyi myös isoja kaveriporukoita istumassa yhteisen pöydän äärellä. Twitterissä ihmiset kertoivat, miten moni ei oikein haluaisi perua sukulointeja tai yhteisiä juhlia. Että eihän tässä mitään, tavataan nyt, kun ei olla sairaita.
Koronavirusepidemian aikana meiltä jokaiselta vaadittava etäännyttäminen, social distancing, tuntuu olevan sittenkin kovin vaikeaa. Miksi?
Koska se vaatii juuri sellaisesta mukavasta valinnanvapaudesta luopumista, jota emme tietenkään mielellämme tekisi.
KolleganiOlli Seuri pohti perjantaisessa Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podcastimme jaksossa, että tällä viikolla Suomessa on havahduttu kunnolla koronavirukseen. Samalla on havahduttu siihen, ettei ole olemassa suomalaista ”erilliskoronaa” – sama, maailmanlaajuinen epidemia on meidänkin riesanamme. Aiheesta kirjoitti myös MTV:n politiikan toimituksen pomoEeva Lehtimäki.
Ajattelen silti niinkin, että ihmisten – ja ilman muuta myös minun itseni! – on edelleen vaikea ymmärtää, ettei ihmistenkään keskuudessa ole olemassa ”erilliskoronaa”. On helppoa ajatella, että viruksen levittäjä on aina jossain muualla, mutta omassa lähipiirissä se ei ole. Saati, että se olisin minä itse!
Ajankuva tiivistyy vihaiseen kansalaiseen, joka vaatii valtiolta järeämpiä toimia epidemian vuoksi, mutta joka vähän naureskelee käsienpesuohjeille, yskäisee bussissa ja käy kavereiden kanssa baarissakin istuskelemassa tiheässä porukassa.
Apulaisprofessori Liina-Kaisa Tynkkynen Tampereen yliopistosta muistutti eilen Twitterissä, että kansanterveyskysymyksissä yksilön näkökulma voi olla ristiriidassa väestön näkökulman kanssa.
Etäännyttäminen ja käsienpesu ovat tehokkaita toimia, mutta silti voidaan toivoa jotain ”järeämpää”. Ei oikein nähdä, miksi asioita tehdään, hän pohti.
On todennäköistä, että valtion on toimittava. Mutta samaan aikaan yksilöiden tulee tehdä pieniä, tylsiä ja ankeitakin juttuja, jotta kokonaisuus toimii, Tynkkynen muistuttaa. Se ei ole joko–tai, vaan sekä–että.
On todennäköistä, että valtion on toimittava. Mutta samaan aikaan yksilöiden tulee tehdä pieniä, tylsiä ja ankeitakin juttuja, jotta kokonaisuus toimii, Liina-Kaisa Tynkkynen muistuttaa. Se ei ole joko–tai, vaan sekä–että.
En haluaisi ajatella, että koronavirus on suuri uhka, joka väistämättä lamauttaa yhteiskuntamme täysin ja pitkäksi aikaa. Samaan aikaan en halua myöskään helliä ajatusta ulkoisesta uhasta, joka pysähtyy rajalle tai joka voisi olla vain niissä kohutuissa kouluissa, joiden sulkemisesta nyt puhutaan.
Ymmärtääkseni minunkin, vaikka kuinka olisin etätyöläinen, olisi mahdollista tietämättäni levittää virusta ja sen aiheuttamaa tautia. Ihan samalla tavalla kuin olen monesti huolimattomana levittänyt kausiflunssaa.
Ei auta sulkea kouluja ja koko Suomea, jos vapaa-ajalla mikään ei muutu, Liina-Kaisa Tynkkynen huomauttaa.
Tunnen piston sydämessäni. Ei kai tässä auta kuin googlata ”social distancing best practices” ja yrittää parhaansa. Nyt ei taida olla kivojen juhlien ja kokoontumisten aika. Ainakaan kasvotusten.
Niinpä vietimme eilen ystävän synttäreitä Google Hangoutsissa. Se oli yllättävän hauskaa.
Robert Sundman
Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 16.3. klo 23 saakka.
Loppuviikosta eri puolilla Suomea alkoi tipahdella ilmoituksia. Lukiot ja yläkoulut siirtyvät koronaviruksen takia etäopetukseen. Ensimmäisten joukossa olivat yksityiskoulut: Helsingissä Eiran aikuislukio ja Lauttasaaren yhteiskoulu
Perjantaina päätöksiä tehtiin Turussa. Lauantaina Tampereelta tuli tieto, että yläkoulun ja lukion oppilailla on maanantaina mahdollisuus siirtyä etäopetukseen.
Koulut eivät mene kiinni, vakuuteltiin sekä Turussa että Tampereella.
Pian näiden ilmoitusten jälkeen Tampereella asuva pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoi yhteisöpalvelu Twitterissä, että hallituspuolueiden johtajat tapaavat sunnuntaina.
Hallitusviisikko kokoontuu käsittelemään uusia koronatoimia. Sunnuntaina päivitetään myös päiväkoteja, kouluja ja korkeakouluja koskevat linjaukset.
Elämme viikkoja, jolloin aivastus alkaa tuntua rikokselta ja matkasivujen selaaminen perisynniltä. Se, mikä yhden mielestä on liikaa, ei riitä toiselle alkuunkaan. Suomalainen kuitenkin uskoo, kun viranomainen käskee.
Kotona istuminen ja omiin kenkiin tuijottamien sujuu meiltä mainiosti.
Valmiuslaki otetaan Suomessa käyttöön vasta, kun muut keinot loppuvat. Kynnys siihen on korkea. Lain tarkoitus on suojata Suomen asukkaita ja yhteiskuntaa poikkeusoloissa.
Se voisi olla Suomeen kohdistuva aseellinen uhka. Tai tarttuva tauti.
Sanna Marinin kotikaupungissa Tampereella etäopetusta perustellaan sillä, että koulut halutaan pitää toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Tähän päätökseen ei valmiuslakia tarvittu.
Kyseessä on myös harjoitus, jossa testataan, miten opetus toimii, jos opettajia alkaa kaatua sairasvuoteisiin.
Ilman valmiuslakia pystytään toimimaan sujuvasti pitkään. Valtioneuvosto voi sulkea rajanylityspaikkoja, mikäli Suomea uhkaa vaara.
Tänä viikonloppuna ministerit ovat peruneet tapaamisiaan ja kokouksiaan koronariskin vuoksi. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ei osallistunut SDP.n järjestöpäiville, koska ne peruttiin. Nyt ollaan odotteluvaiheessa.
Epidemia ei ole vielä alkanut.
Sunnuntaina hallituspuolueiden puheenjohtajat joutuvat pohtimaan, miten tiukkoja päätöksiä Suomi tekee. Pääministeri Sanna Marinin on käytävä läpi kaikki mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot.
Suolahtelaiset K-kauppiaat Ilpo ja Heli Romppanen kysyivät lauantai-iltana Facebookissa olisiko koronaviruksen riskiryhmien omille aukioloajoille tarvetta.
Sunnuntaiaamuna oli käynyt selväksi, että olisi.
– Ihmiset ottivat meihin yhteyttä, laittoivat viestejä ja kertoivat tilanteestaan. Viestien perusteella päätimme toteuttaa omat aukioloajat riskiryhmille mahdollisimman pian, sanoo Heli Romppanen.
Kuudelta auki tiistaisin ja torstaisin
Kauppiaat päättivät, että he avaavat ensi viikosta alkaen kaupan riskiryhmille tiistaisin ja torstaisin tuntia tavallista aikaisemmin. Illan puolella aukioloajat ovat jo pidentyneet niin paljon, ettei tuntunut järkevältä pidentää päivää lopusta.
– Päätimme puolison kanssa, että toinen meistä menee avaamaan kaupan, laittamaan kassat kuntoon ja päästämään asiakkaat sisään. Kaikkihan ei ole kaupassa ihan tip top vielä kuudelta, mutta eivätköhän asiakkaat sen ymmärrä, sanoo Ilpo Romppanen.
Kovin suuria asiakasmääriä kauppiaat eivät aamuun odota.
– Niin aikaisin kauppaan tulevat ovat varmasti sellaisia, jotka oikeasti tarvitsevat sitä, sanoo Heli Romppanen.
Myös riskiryhmäläisten lähipiirille
Aamuvarhaisen aukioloaikaa voivat käyttää myös ne, joitten lähipiirissä on riskiryhmiin kuuluvia. Moni ei olekaan huolissaan siitä, että sairastuu itse, vaan siitä, että saa tartunnan ja tartuttaa jonkun riskiryhmään kuuluvan.
Kauppiaat eivät ole vielä suunnitelleet kuinka pitkään he jatkavat riskiryhmille tarkoitettuja aukioloaikoja.
– Jos tällä pystytään luomaan asiakkaille turvaa ja apua, on pientä ottaa se omasta ajasta. Tämä on vakava tilanne, ja me haluamme tämän palvelun tarjota, sanoo Ilpo Romppanen.
Kaupan kotiinkuljetus palvelu on myös saanut uusia asiakkaita. Valmiiksi kerätyn ruokakassin noudoissa koronan vaikutukset eivät ole vielä juuri näkyneet.
Vesilaitosten toiminta halutaan varmistaa, jos epidemia laajenee.Vesa Sundqvist / Yle
Vesi- ja energialaitosten toimintaa suojataan epidemian varalta
Vesilaitokset ovat saaneet ministeriöiltä ohjeistuksen, miten turvata vesihuollon toimivuus mahdollisen laajemman koronavirusepidemian aikana. Suurimpana uhkana vesihuollon toimintavarmuudelle pidetään vesihuoltolaitosten henkilökunnan laajamittaista sairastumista. Myös energian tuotanto- ja jakeluyhtiöissä varaudutaan ja henkilökuntaa halutaan suojata tartunnoilta.
Kuljettaja Robert Himanen toimitti tilauksia asiakkaille Helsingissä ja Vantaalla viime elokuussa.Pekka Tynell / Yle
Suomalaiset hamstraavat nyt ruokaa myös verkkokaupoista
Koronaviruksen leviäminen ruuhkauttaa nyt myös ruuan verkkokauppaa. S-ryhmästä ja Keskosta kerrotaan Ylelle, että verkkokauppojen kävijämäärissä tapahtui viime viikolla iso harppaus ylöspäin. Erityisesti torstai-iltana molempien kauppaketjujen verkkokauppapalvelut hidastelivat isojen kävijämäärien vuoksi.
Myös Viro on liittynyt rajansa sulkeneiden maiden joukkoon.Valda Kalnina / EPA
Viro sulkee rajansa, Trumpilla ei tartuntaa
Ulkomaalaisia matkailijoita ei päästetä Viroon enää tiistaista lähtien, kun maa sulkee rajansa kahdeksi viikoksi. Yhdysvalloissa puolestaan on saatu tieto, ettei presidentti Donald Trumpilla ole koronavirustartuntaa. Yön aikana selvisi myös, että Kanariansaaret ovat sulkeutuneet ja Gran Canarian lentokentällä on kaaos.
Zdeněk Hřib nousi Prahan johtoon vuonna 2018 piraattipuolueen riveistä korruptionvastaisella kampanjalla.Martin Divisek / EPA
Prahan pormestari ei kumartele Kiinaa eikä Venäjää
Tšekin pääkaupungin Prahan nuori pormestari Zdeněk Hřib on aloittanut vastarinnan Kiinaa, Venäjää ja oman maansa hallintoa vastaan. 38-vuotias pormestari kampanjoi korruptionvastaisella politiikalla, mutta virassa hän on profiloitunut ennen kaikkea autoritaaristen suurvaltojen vastustajana.
Ilmatieteen laitos
Aamu on aurinkoinen, illaksi sateita
Aamupäivällä lounaistuuli voimistuu ja maan etelä- sekä keskiosaan virtaa lämmintä ilmaa. Aamu on vielä laajalti aurinkoinen, mutta päivän mittaan pilvisyys lisääntyy lännestä alkaen enteillen illaksi Länsi- ja Pohjois-Suomeen saapuvia sateita. Illalla ajokeli muuttuu sateiden myötä huonoksi lännessä ja pohjoisessa. Runsaimmat sateet tulevat Pohjois-Pohjanmaalla, missä ajokeli voi olla erittäin huono. Sateita tulee monessa eri olomuodossa.
Yhä useampi maa on ilmoittanut sulkevansa rajojaan. Se vähentää jo ennestään koronaviruksen hiljentämää lentoliikennettä. Monella voi olla vaikeuksia päästä kotimaahan ulkomaanreissultaan.
Vaikeuttaako koronavirus sinun paluutasi kotiin? Lähetä meille tilanteestasi kuva ja kerro muutamalla sanalla, mistä on kysymys.
Ruben Högbom on 91-vuotias, ja hän etsii edelleen poikaansa. Hän etsii vastausta siihen, mitä tavalliselle koulupojalle tapahtui tavallisena keskiviikkoiltana Sundsvallissa Pohjanlahden rannikolla 1980-luvun alussa.
– Ollen katoaminen tuntui siltä kuin olisin itse kuollut. En ole ollut kuin pariprosenttinen ihminen siitä lähtien. Herään aamuisin kysymykseen, mitä Ollelle on tapahtunut ja nukahdan iltaisin samaan kysymykseen, Ruben Högbom kertoo sanomalehti Dagens Nyheterissä.
Ruben Högbom kuvailee poikaansa keppostelijaksi ja unelmoijaksi. Pojalla oli pienenä tapana kulkea tietä puolelta toisella ja laulaa täyttä kurkkua.
Olle Högblom oli kadotessaan 18-vuotias.
Hän oli juuri muuttanut kotoaan Järstan pikkukylästä Härnösandista Sundsvalliin, reilun 50 kilometrin päähän. Sundsvallin lukiossa pystyi erikoistumaan kemiaan, ja sitä Olle halusi.
Vanhemmat ostivat pojalleen pienen kaksion kaupungista. Hän sisusti sitä innoissaan. Sängyn hän oli nikkaroinut kasaan ominkäsin, ruman sohvan hän sai lahjoituksena.
Hän ehti asua kaksiossaaan kolme viikkoa.
Katosi matkalla luokkajuhlista diskoon
Olle Högbom napitti valkoisen paitansa napit ja pukeutui 1950-luvun miestenpukuun, jonka hän oli ostanut 30 kruunulla Amnestyn kaupasta. Siihen kuuluivat kapeat, mustat housut ja pitkä samanvärinen takki, sanomalehti Dagens Nyheter kuvailee.
Juhlien etkot pidettiin Högbomin luona, varsinaiset luokkajuhlat keskustan tuntumassa. Siellä hänet tapasi naapurin, jonka kanssa hän keskusteli uppotukeista ja niiden nostamisesta. Keskustelu keskeytyi, kun Högbomin luokkakaverit halusivat lähteä diskoon jatkamaan iltaa.
Olle Högbom lähti mukaan, mutta muutti mielensä kesken matkan. Hän istui maahan ja nojautui aitaa vasten. Luokkakaverit jatkoivat kohti diskoa.
Kello oli 22.15 keskiviikkona 7. syyskuuta 1983. Siitä lähtien Olle Högbom on ollut kadoksissa.
Koulukaveri hälytti vanhemmat
Äiti Kerstin Högbom soitti pojalleen ensimmäinen kerran keskiviikkoiltana.
Hän yritti uudestaan tostaina.
Kun Olle ei vastannut, hän totesi itselleen, että poika oli täysi-ikäinen ja muuttanut pois kotoa. Ehkä hänellä oli tyttöystävä.
Mutta perjantaina aamupäivällä Högbomin luokkakaveri otti yhteyttä tämän kotiin. Olle ei ollut ollut koulussa keskiviikon jälkeen. Kerstin Högbom pyysi häntä menemään poikansa asunnolle ja tarkastamaan tilanteen.
Kului tunteja. Sitten luokkakaveri soitti takaisin. Hän oli joutunut etsimään käsiinsä talonmiehen, joka oli soittanut poliisille. Yhdessä he olivat menneet sisälle. Siellä oli näyttänyt täsmälleen samalta kuin keskiviikkoiltana. Pöydällä oli kaksi kymmenen kruunun seteliä, jotka Olle oli varannut bussilippua varten kotimatkaan Järstaan.
Vanhemmat odottivat turhaan
Kerstin ja Ruben Högbom lähtivät Sundsvalliin, ilmoittivat poikansa kadonneeksi ja kuvailivat hänen ulkonäköään: ruskea, kihara tukka, pyöreät silmälasit, vahvat hampaat, pitkä.
Ollen asunnon eteisen lattialla olivat hänen arkikenkänsä. Lauantaiaamun valjussa valossa Ruben Högbom katsoi kenkiä, joihin kukaan ei ollut koskenut kolmeen päivään, ja yritti taistella paniikkia vastaan.
Päivä tuli ja meni, mutta Olle ei antanut itsestään elonmerkkejä.
Illalla talon pihalle ajoi auto. Vanhemmat pidättelivät hengitystään, kuuntelivat, miten hissi lähti liikkeelle ja toivoivat, että se pysähtyisi heidän kerroksessaan. Se ei pysähtynyt. Avainten kilinää, oven aukeaminen.
Vihjeitä eri puolilta Ruotsia
Seuraavalla viikolla alkoivat soitot: Olle oli nähty Härnösandissa, Lortvikenissä, Sandöbronissa, Örnsköldsvikissä. Hän oli ollut konfirmaatiovaatteissa ja vaikuttanut sekavalta.
Ruben Högbom tarkasti jokaisen vihjeen. Hänen sydämessään ei ollut sijaa epäilylle. Olle oli Örnsköldvikissä ja ilmeisesti sekava, hän tarvitsi apua.
– Etsimme Ollea elossa Tukholmasta Luulajaan, mutta neljän viikon kuluttua ajattelin: "Ei Ollea ole voitu nähdä kaikissa näissä kaupungeissa. Minun pitää aloittaa alusta", Ruben Högbom sanoo Dagens Nyheterissä.
Lokakuun 3. päivänä hän palasi paikkaan, jossa Olle oli kadonnut 26 päivää aiemmin. Ollen silmälasit oli aiemmin löydetty paikan läheisyydestä. Sangat olivat vääntyneet, toinen linsseistä oli irronnut.
Isä-Ruben tutkii katoamispaikan
Poliisi kertoi tutkineensa paikan tarkkaan, mutta Ruben Högbom halusi tutkia sen omalla tavallaan. Hän piirsi puukolla maahan ruudun, jonka kävisi läpi millimetri millimetriltä.
Puolen tunnin etsimisen jälkeen puukko osui johonkin kovaan. Avaimenperä ja avain. Se oli Olle Högbomin polkupyörän avain. Kaksi valtavaa, väkivaltaista tunnetta kulki Ruben Högbomin läpi: suru ja viha.
Ruben Högbom veti johtopäätöksen, että hänen nuorin poikansa oli todennäköisesti joutunut väkivaltarikoksen uhriksi. Sen jälkeen hän alkoi etsiä joko elävää poikaa tai kuollutta ruumista.
Vanhempien ja poliisin välinen yhteistyö ei sujunut. Poliisi halusi tutkintarauhan, vanhemmat halusivat tietää kaiken. Poliisin tutkinnanjohtaja tapasi kuitenkin Högbomit marraskuun alussa.
Poliisi uskoi, että Olle Högbom oli ollut kadotessaan voimakkaasti humaltunut. Neljä poliisi konttasi poliisitalon lattialla näyttääkseen vanhemmille, kuinka humalassa Olle oli ollut kadottaessaan silmälasinsa ja pyöränavaimensa.
Ruben Högbom lähti huoneesta ja jatkoi poikansa etsintää.
Poliisi uskoi, että Olle oli hukkunut
Poliisi uskoi Ollen hukkuneen, joko tahtoen tai tahtomattaan. Poliisin hypoteesin mukaan hän oli mennyt humalassa joenrantaan, ehkä virtsatakseen, ja pudonnut veteen.
Ruben Högbom ei uskonut poikansa vahvaan humalatilaan. Hän etsi käsiinsä naapurin, jonka kanssa Olle oli puhunut luokkajuhlissa, ja tämän välittämä kuva oli toinen.
Naapuri nosti työkseen uppotukkeja. Olle oli kysynyt häneltä, kuinka monta tukkia hän pystyi nostamaan yhden työvuoron aikana. Saatuaan tiedon Olle laski, kuinka monta kubiikkimetriä puuta mies pystyi nostamaan kesän aikana ja kuinka paljon metsää se säästi.
Miten Olle olisi voinut olla niin humalassa, että hän konttasi, hukkasi silmälasinsa ja pyöränavaimensa ja putosi 300 metrin päässä virtaavaan jokeen – vain kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun hän oli keskustellut tukkien nostosta ja tilastoista? Ruben Högbom pohti.
Sarjamurhaaja tunnusti
Kymmenen vuotta Olle Högbomin katoamisen jälkeen epäilty sarjamurhaaja Tomas Quick tunnusti murhanneensa pojan. Quickin tapaus on Ruotsissa hyvin tunnettu. Sitä on kutsuttu maan pahimmaksi oikeusskandaaliksi.
Quick tuomittiin oikeuspsykiatriseen hoitoon ensimmäisen kerran 20-vuotiaana vuonna 1970. Hän oli ahdistellut neljää poikaa seksuaalisesti ja kuristanut yhtä heistä. Myöhemmin hän syyllistyi muun muassa ryöstön- ja taponyrityksiin.
Vuonna 1993 hän alkoi oikeuspsykiatrisen hoidon terapiassa tunnustaa murhia. Olle Högbomin murha oli ensimmäisiä, jotka hän tunnusti. Kaikkiaan Quick kertoi syyllistyneensä noin 30 murhaan. Hänet tuomittiin kahdeksasta.
Ruben Högbom alkoi tarkastaa epäillyn sarjamurhaajan tunnustusta. Hän oli tässä vaiheessa lopettanut työnsä, myynyt talonsa ja keskittynyt täysin poikansa etsimiseen.
Hän totesi pian, että tiedot eivät voineet pitää paikkaansa ja alkoi tutkia myös muita Quickin tunnustamia murhia. Kun poliisi ei halunnut kuunnella hänen löytöjään, hän luovutti ne Ruotsin television toimittajalle.
Toimittaja Martin Ezpeletas tutustui Olle Högbomin tapaukseen kuusi vuotta sitten, ja siitä on tullut hänelle pakkomielle.
Hän on jutellut omaisten, ystävien, poliisien, toimittajien, vihjeenantajien ja rikollisten kanssa. Hän on lukenut tuhansia sivuja poliisitutkintaa, käräjäoikeudentuomioita, satoja artikkeleita ja Ruben Högbomin kaikki päiväkirjat 36 vuoden ajalta
– Olen käynyt neljässä eri paikassa etsimässä Ollea, ja kahdessa niistä käytin lapiota, Ezpelates sanoo sanomalehti Dagens Nyheterille.
Aluksi hänen tavoitteenaan oli auttaa Ruben Högbomia, jotta tämä tietäisi, että kaikki mahdollinen oli tehty pojan löytämiseksi. Nyt tavoite on muuttunut. Hän haluaa maaliin.
– Ymmärrän, että olen ottanut itselleni lähes epäinhimillisen tehtävän: löytää Olle, ennen kuin Ruben kuolee. Haluan, että isä voi haudata poikansa.
Espelatas on tehnyt etsinnästä dokumenttielokuvanVar är Olle, joka saa ensi-iltansa huomenna maanantaina.
Isän ja toimittajan itsepintainen tutkinta on saanut myös Sundsvallin poliisin avaamaan tutkinnan Olle Högbomin katoamisesta uudelleen.
Pienen jyväskyläisen lelutehtaan yrittäjä on ymmällään. Muutama kuukausi sitten kukaan ei olisi uskonut, että vakavan viruksen leviämisessä ympäri maailmaa voisi olla leluvalmistajan näkökulmasta positiivisiakin puolia.
Monelle tutun Koronan myynti on virusuutisten myötä piristynyt selvästi.
Kaupaksi käyvät paitsi itse pelit, myös varaosat vanhoihin Koronoihin. Ilmeisesti moni on kaivanut vanhan pelin varastosta ja samalla on huomattu, että osia puuttuu.
– Asiakkaat ovat sanoneet suoraan, että virus on muistuttanut tästä pelistä, kertoo Koronaa valmistavan Juho Jussila Oy:n toimitusjohtaja Maija Jussila-Savo.
Maija Jussila-Savo ja Harri Savo pyörittävät Jukka-puuleluja valmistavan Juho Jussila Oy:n arkea. Minna Matintupa / Yle
Koronapelin myyntisesonkia on erityisesti joulun aika. Tänä vuonna sesonki kuitenkin jatkui myös vuoden vaihteen jälkeen. Virukseen liittyvä uutisointi on pitänyt pelin ihmisten mielissä – ja nettikaupan ostoskorissa.
– Päivän tuotanto on iltapäivällä myyty, kertoo myyntipäällikkö Harri Savo.
Perhepelille on tilausta, kun elämänpiiri pienenee
Vielä muutama kuukausi sitten korona oli sanana neutraali tai jopa positiivinen. Kruunua, seppelettä ja esimerkiksi auringon ulointa kerrosta merkitsevä korona onkin päätynyt monen kaupallisen tuotteen nimeksi.
Yksi tunnetuimpia on Corona-olut, jonka myynti on Yhdysvalloissa hieman kasvanut (Ilta-Sanomat) viime viikkoina, vaikka osa ihmisistä karsastaakin tuotemerkkiä sen nimen vuoksi.
Amerikassa tehtyyn kyselytutkimukseen vastanneista jopa 38 prosenttia sanoi, ettei ostaisi nyt Corona-merkkistä olutta missään tapauksessa.
Koronapelin kohdalla nimellä ei ole ollut ikävää vaikutusta sen suosioon. Harri Savo uskoo, että syy on pelin luonteessa.
– Korona on perhepeli. Matkustamisen ja kodin ulkopuolisen kanssakäymisen vähentyessä vietetään aikaa perheen kanssa ja tämä peli käy niihin tilanteisiin.
Laadukkaan puun saatavuus vaikeuttaa lelubisnestä
Vanerista valmistetun Koronapelin nimen historia on epäselvä, mutta itse pelin tarina tiedetään.
Juho Jussila valmisti aiemmin myös biljardipöytiä. Koronasta haluttiin tehdä niin sanottu köyhän miehen versio biljardista. Peli mahtuu pienempäänkin asuntoon ja sen pystyy käytön jälkeen siirtämään syrjään.
Laadukkaan vanerin ja koivun löytäminen Koronapelien valmistamiseen on joskus työn takana. Minna Matintupa / Yle
Valmistusmateriaaleiksi valikoituivat aikoinaan helposti saatavilla olleet koivuvaneri ja koivu. Nykyisin laadukkaan puun löytäminen lelujen ja pelien raaka-aineeksi on välillä hankalaa.
– Jo runsaan kymmenen vuoden ajan oksatonta ja tiheäsyistä koivua on ollut hetkittäin vaikea saada. Laatukysymys suomalaisessa koivussa on ilmeinen, Harri Savo kertoo.
Erityisesti puuleluistaan tunnetun Juho Jussila Oy:n suurimmat asiakaskunnat ovat Aasiassa ja Keski-Euroopassa. Lautapelit käyvät kaupaksi erityisesti eurooppalaisille asiakkaille, mutta puuleluissa Japani on ehdottomasti suurin ostajamaa.
– Euroopassa perheet on aika usein nelihenkisiä ja esimerkiksi Koronaa voi pelata neljä ihmistä yhtä aikaa, Harri Savo kertoo.
Espanjan koronavirustilanteen vuoksi julistama poikkeustila astuu voimaan myös suomalaisten suosimilla Kanariansaarilla. Ihmisten liikkumista tullaan rajoittamaan 15 päivän ajan maanantaista alkaen.
Maan pääministerin Pedro Sanchezin mukaan ainoastaan osa ruokakaupoista ja apteekit saavat olla auki. Liikkuminen sallitaan vain töihin ja ruokaostoksille.
Gran Canarian Playa del Inglesissä sijaitsevan Iskelmäbaarin yrittäjää Hanski Rantalaa tilanne harmittaa.
– Sunnuntaina on ehkä viimeinen ilta. Paljon liikkuu huhuja, joten vielä ei ole ihan varmaa, Rantala kertoi Yle Uutisille lauantai-iltana.
Gran Canarialla sijaitsevan Iskelmäbaarin yrittäjää Hanski Rantalaa harmittaa turistikauden ennenaikainen päättyminen.Aleksi Pöytäkangas
Vielä lauantai-iltana Rantalan ravitsemusliikkeessä suomalaisia viihdytti Vicky Rosti ja tupa oli täynnä.
Sunnuntaina, tähän tietoon turistikauden viimeisenä iltana, lavalle nousee vielä Frederik.
– Päällimmäinen ajatus on, että harmittaa. Maaliskuu on marraskuun ja tammikuun kanssa meille niitä hyviä kuukausia. Mutta eihän sille mitään voi, kaikki menee kiinni. Terveys on kuitenkin pääasia, Rantala sanoo.
Hänen mukaansa paikalliset viranomaiset eivät ole ottaneet millään tapaa yhteyttä.
– Ainoa tieto on tullut kirjanpitäjältä, joka kertoi, että maanantaina kello kahdeksalta pitää lopettaa liiketoiminta.
Se tarkoittaa Iskelmäbaarille sitä, että tämä turistikausi on paketissa.
– Normaalisti kausi loppuu huhtikuun ensimmäisen viikon jälkeen. Jos nyt ollaan 15 päivää kiinni, niin kausi päättyy tähän, Rantala sanoo.
Lentokentällä kaaos
Gran Canarialle tällä viikolla matkustanut Ylen toimittaja Aleksi Pöytäkangas kertoo, että tunnelmat saarella ovat olleet sekavat.
– Varsinkin suomalaisten keskuudessa on epäselvää, että mitä tapahtuu ja pääseekö kotiin. Mikä tulee olemaan loppuloman kohtalo?
Pöytäkankaan mukaan osa suomalaisista ravintola-alan yrittäjistä on saanut paikallisilta viranomaisilta 15-sivuisen "opuksen", jossa on kerrottu tulevista poikkeustiloista.
– Kaikille on selvää, että kausi on tässä vaiheessa ohitse, Pöytäkangas sanoo.
Normaalitilanteessa lauantaina olisi järjestetty Maspalomasin karnevaali, joka kerää paikalle Pöytäkankaan mukaan kymmeniätuhansia ihmisiä. Nyt kadut olivat tyhjillään.
Tällä kadulla marssi viime vuonna karnevaalien aikaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Nyt karnevaalikadut ovat täysin hiljaisia, kertoo Aleksi Pöytäkangas.Aleksi Pöytäkangas
– Taksit liikkuvat ja muutamia ihmisiä kävelee. Seurustelu- ja ruokaravintoloissa näyttää ihmisiä olevan. Muuten on hyvin rauhallista verrattuna normaaliin aikaan, Pöytäkangas kuvailee lauantai-illan tunnelmia.
Hän kertoi käyneensä aiemmin päivällä Gran Canarian lentokentällä, jossa oli ollut "kaaostila päällä".
– Muutamia suomalaisia kausiasukkeja oli lähdössä hätäsiirtona kotiutumaan, mutta terminaali oli aivan tukossa. Ihmiset yrittivät kovasti päästä kotiin. Mihin vain lennot lähtivät, niin varmasti olivat täynnä.
Paikalliset viranomaiset eivät ole Pöytäkankaan mukaan tiedottaneet mitään turistien suuntaan.
– Kotimaan median ja kansainvälisten medioiden kautta on saatu tietoa.
Täytyykö mennä töihin, jos koronavirustilanne pahenee Suomessa? Voiko olla poissa, jos lapsen päiväkoti suljetaan?
Koostimme tähän juttuun kysymyksiä ja vastauksia työvelvollisuudesta, poissaolon perusteista ja työvoiman takaamisesta silloin, kun seuraavan työvuoron kaikki työntekijät olisivatkin sairaana.
Täytyykö töihin siis tulla, jos pelottaa ja koronavirustilanne pahenee?
– Kyllähän töihin pitää lähtökohtaisesti aina tulla, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälä.
– Vielä ei ole sellainen tilanne, että koko Suomi olisi kiinni. Yhteiskunta pyörii ihan normaalisti ainakin toistaiseksi, jolloin työvelvoite on normaalisti olemassa. Sitten on erityistilanteita, jolloin velvoitetta ei ole. Eli jos työntekijä itse tai lapsi on sairaana tai karanteenissa, lapsen koulu tai päiväkoti on kiinni, niin tällöin voi olla tilanne, jolloin on parempi pysyä kotona, lapsen iästä riippuen, Äimälä sanoo.
– Ja sitten on syytä harkita poissaoloa, mikäli kuuluu itse riskiryhmään ja on erityisen altis sairastumaan. Silloin esimerkiksi etätyö kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta.
"Työntekijä ei voi kieltäytyä työskentelemässä sellaisen työntekijän kanssa, joka on oireeton, eikä ole altistunut virukselle.
Altistumisen tai oireiden tapauksessa tulisi noudattaa tartuntatautilain mukaisia menettelyjä", lukee Kaupan liiton verkkosivuilla olevassa ohjeistuksessa koronaviruksen varalle.Nella Nuora / Yle
Jos työpaikalla alkaa olla pulaa terveistä työntekijöistä koronaviruksen vuoksi, voiko altistuneita käskeä töihin karanteenista?
– Vähän hassusti esitetty kysymys. Jos henkilö on altistunut, viranomaiset ovat hänet määränneet karanteeniin. Ei hänen silloin pidä tulla töihin. Mahdollisuuksien mukaan voi miettiä etätöitä, EK:n Äimälä sanoo.
Työnantajalla on muita keinoja käytettävissään sen takaamiseen, että voimalan koneet pyörivät yölläkin eikä sairaalan yövuoro jää vaille hoitajia. Työaikalaissa on yksi tällainen keino, hätätyö, pykälä numero 19.
Jos sijaisia ei ole tarpeeksi, onko minun pakko jäädä töihin?
Tässä kohtaa juurikin hätätyö voi tulla kyseeseen, mutta kevyin ehdoin sitä ei voi käyttää. Hätätyö vaatii ennalta-arvaamattoman tilanteen, terveyttä-, henkeä-, ja omaisuutta merkittävästi vaarantavan tapahtuman tai sellaisen uhan.
Hätätyöllä voi velvoittaa kynnelle kykenevät työntekijät töihin ja keino antaa työnantajalle mahdollisuuden edellyttää työntekijöitä tekemään pitkää päivää ilman ylityökorvausta, poiketa lakisääteisistä vuorokausi- ja viikkolepoajoista. Hätätyöhön ei voi velvoittaa, jos on sairaana, vuosilomalla tai esimerkiksi lapsi on kipeä, mutta työntekijä ei ole oikeutta kieltäytyä vetoamalla esimerkiksi "tärkeään menoon".
– Hätätyön osalta on aika vahvat pelotteet, jos kieltäytyy, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön valmiuspäällikkö Kari Klemm.
Millaiset pelotteet?
– Jos kieltäytyy hätätyöstä, rikkoo lainsäädäntöä. Mutta pitää muistaa, että hätätyön yleinen soveltamisala koskee lähinnä ennakoimattomia asioita, hyvin moni asia pitäisi pystyä hoitamaan normaalin varautumisen kautta, Klemm sanoo.
Vaikka me määrittelemme, mikä tai ketkä ovat yhteiskunnalle tärkeitä henkilöitä, ei virusepidemia sitä kunnioita Kari Klemm, valmiuspäällikkö, työ- ja elinkeinoministeriö
Voiko koronavirus antaa velvoitteen hätätyön tekemiseen?
Hätätyö ei ole rajoitettu ainoastaan elintärkeille aloille kuten vaikkapa sairaanhoitoon. Se koskee mitä tahansa alaa, jossa esimerkiksi luonnonkatastrofi ennalta varoittamatta aiheuttaisi mittavat tuhot esimerkiksi ympäristölle tai omaisuudelle.
– Hätätyö on tullut keskusteluun tyypillisesti tilanteissa, jos on ollut luonnononnettomuuksia tai työtaistelun uhkia, mutta sielläkin on ollut vähän tulkintaa siinä voiko sitä käyttää, Työ- ja elinkeinoministeriön Klemm sanoo.
– Jos esimerkiksi tiedetään, että myrsky on tulossa, niin tiedetään ettei se ole ennakoimatonta ja siihen voidaan varautua, Klemm selventää.
– On jotain niin tärkeitä toimintoja, valvomotoimintoja tai vastaavia, että niissä lähinnä voi tulla kyseeseen hätätyön kaltaisen menettelyn käyttö.
Koronavirukseen on ainakin toistaiseksi varauduttu, tai ainakin pyritty varautumaan. Mutta voiko viruksesta vielä aiheutua esimerkiksi yksittäiseen sairaalaan sellainen kriisi, että hätätyötä tarvitaan?
– Ei se poissuljettua ole, mutta vaikea sanoa, Kuntatyönantajien neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas pohtii.
Myöskin kaupan alalla koronavirus voisi sinänsä olla hätätyöhön vaadittu ennalta arvaamaton syy, vastaa Kaupan liiton työmarkkina-asiantuntija Antti Vaaja.
– Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että koronaviruksesta johtuva tilanne lähinnä vähentää työtä, Vaaja lisää
EK:n Äimälä huomauttaa, että hätätyötä on jouduttu käyttämään vain hyvin harvoin.
– Tällainen työkalu on, kyllä. Mutta toistaiseksi tilanne on se, että yritysten toiminta pääasiallisesti sujuu normaalisti. Aika pitkä matka on siihen, että yrityksistä suuren osan normaali toiminta vaarantuisi
.
Eduskunnassa esimerkiksi torstaina oppositiopuolue Kokoomus esitti valmiuslain käyttöönottoa. Hätätyö sen sijaan ei vaatisi valmiuslakia, vaan on osa normaalia työaikalakia, mutta sen käyttöönotolle tulee olla pätevät perusteet, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön Kari Klemm.Mauri Ratilainen / AOP
Millaisille aloille voi syntyä työvoimapulaa, mikäli moni työntekijä sairastuisi koronavirukseen tai altistuisi?
– Tässä vaiheessa on vaikea vastata siihen, minkä tyyppisestä työvoimasta tulee olemaan pulaa. Se riippuu myös siitä, minkä tyyppiset ihmiset ovat sairastuneita. Yhteiskunnan kannalta on erityisen tärkeää, että hoitohenkilöstössä riittää työvoimaa, EK:n Äimälä sanoo.
Hoitohenkilökunnan riittävyys nousi esiin esimerkiksi torstaina, kun Helsingissä Meilahden sairaalan sydänkirurgilla uutisoitiin olevan koronavirustartunta, jonka vuoksi puolet sairaalan aikuisten sydänkirurgeista joutui kotikaranteeniin.
Sairaalan mukaan kiireelliset toiminnot pystytään silti tekemään, kiireettömiä lykätään.
Kiireettömän hoidon lykkäys on yksi keino keskittää työvoimaa akuutimpiin tapauksiin, sanoo myös Kuntatyönantajien Nybondas-Kangas. Muita keinoja ovat muun muassa sijaisten ja eläköityneiden hoitajien kysyminen töihin, henkilöstön siirto ja muiden palveluiden karsiminen väliaikaisesti.
Mitkä alat ovat kaikkein kriittisimpiä turvata?
Monilla aloilla ollaan varauduttu, varastoja on täydennetty, työntekijöitä on ohjeistettu, vuoroissa joustettu ja etätöitä lisätty. Mutta koronavirus ei kysele ammattia tarttuessaan.
– Tämä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka me määrittelemme sitä, mikä on yhteiskunnalle tärkeää tai ketkä ovat tärkeitä henkilöitä, niin virusepidemia ei kunnioita sitä tai noudata mitään rajoja, työ- ja elinkeinoministeriön valmiuspäällikkö Kari Klemm tuumaa.
Koronaviruksen vaikutuksia voidaan jo nyt kuvailla massiivisiksi. Virus romautti maailman lentoliikenteen, suisti talouden kriisiin ja sairastutti yli sata tuhatta ihmistä, osan kohtalokkain seurauksin.
Kysyimme kolmelta eri tavoin maailmaa tarkastelevalta ihmiseltä, mitä pitkän aikavälin vaikutuksia katastrofilla voi olla. Voiko mikään niistä olla positiivinen?
Musta joutsen yllätti meidät – taas kerran
Helmikuu oli koronaviruksen suhteen Suomessa tyyntä aikaa. Tietoja tihkui sairastuneista "kaukana" Kiinan Wuhanissa ja Etelä-Koreassa. Vielä pari viikkoa sitten suomalaiset palasivat Pohjois-Italian matkoiltaan huolettomina työpaikoille ja kouluun.
Kunnes yhtäkkiä tällä viikolla epidemia laajeni pandemiaksi, pörssikurssit syöksyivät, transatlanttinen lentoliikenne katkaistiin ja ihmiset hamstrasivat kaupat tyhjiksi säilykkeistä ja vessapaperista.
Musta joutsen yllätti taas.
Mustaksi joutseneksi kutsutaan uhkaa, jota ei osata ennakoida, saati tunnistaa, koska sen olemassaoloon ei uskota. Puhutaan myös "tuntemattomasta tuntemattomasta".
Jos koronan kaltaisia shokkeja pidetään luonnottomina, niiden ikävät vaikutukset vain kertautuvat Timo Järvensivu
Termi on saanut alkunsa vuonna 1697, kun eurooppalaiset retkeilijät näkivät Australiassa mahdottomana pidetyn näyn, maanosalle tyypillisen mustan joutsenen.
– Mustat joutsenet ja yllättävät ilmiöt löytävät aina pintaan ja tuovat tullessaan kaaoksen. Minulle korona on ilmiö elämästä. Monimuotoinen luonto löytää aina reittejä, kuvailee tutkijataustainen yrittäjä Timo Järvensivu.
Nyt ollaan nollahetkessä, jossa kukaan ei osaa varmasti sanoa, mihin suuntaan koronaepidemian pitkän aikavälin seuraukset lähtevät kehittymään. Systeemiteoriassa tilaa kutsutaan bifurkaatiopisteeksi.Petteri Bülow / yle
Järvensivu on talouden kohtuullistamista käsittelevän Degrowth-blogin perustaja ja yritysverkostojen johtamisesta väitellyt kauppatieteiden tohtori.
Hänen mukaansa tärkein oivallus on hyväksyä mustien joutsenten olemassaolo, ja suhtautua niihin mahdollisuutena oppia jotain.
Sen sijaan suurta typeryyttä olisi suhtautua niihin vihamielisesti tai yrittää väkisin estää niitä.
– Jos koronan kaltaisia shokkeja pidetään luonnottomina, niiden ikävät vaikutukset vain kertautuvat ja pahenevat. Mustien joutsenten kanssa pitää osata selviytyä, ja niistä pitää suostua oppimaan.
Korona on opetus siitä, kuinka hauraita voimme olla muutaman molekyylin edessä. Perttu Pölönen
Kriisistä pitää pystyä oppimaan, samaa mieltä on keksijä, kirjailija Perttu Pölönen. Ihmiset reagoivat hallinnan tunteen menettämiseen eri tavoin.
– Yleensähän kriisi herkistää kasvulle. Älä anna hyvän kriisin mennä hukkaan.
Kriisi on hyvä mahdollisuus itsereflektioon ja oppimiseen, sanoo keksijä ja kirjailija Perttu Pölönen.Petteri Bülow / Yle
Pölönen on kirjoittanut muun muassa siitä, miten markkinoilla häiriö eli disruptio on usein uuden keksinnön itu.
– Korona toimii muistutuksena siitä, kuinka haavoittuvia olemme muutaman molekyylin edessä. Sitä voidaan pitää disruptiona, joka tuhoaa paljon, mutta tärkeää on, mitä tulee tilalle.
Kaaoksesta syntynyt valtatyhjiö alkaa täyttyä, ja se voi täyttyä hyvillä tai huonoilla asioilla. Timo Järvensivu
Kukaan ei vielä tiedä, mitä tilalle tulee: mihin suuntaan koronaviruspandemia maailman megatrendejä sohaisee. Timo Järvensivun mukaan nyt ollaan nollahetkessä.
– Kaaoksesta syntynyt valtatyhjiö alkaa täyttyä, ja se voi täyttyä hyvillä tai huonoilla asioilla.
Huomaamattoman pienet tekijät, kuten kuuluisa "perhosen siivenisku", vaikuttavat siihen, mihin suuntaan ihmisten mielialat ja sitä kautta yhteiskunnat lähtevät rakentumaan.
Systeemi- ja kaaosteoriassa tällaista nollahetkeä kutsutaan bifurkaatiopisteeksi.
Järvensivu vertaa koronan tuottamaa hämmennyksen tilaa jokeen, jonka virta muovaa uutta uomaa. Se kasvaa loppujen lopuksi syväksi virraksi ja voi murskata matkan varrella pengertä tai kiertää kivet.
– Jokainen askel, jonka otamme, rakentaa uomaa tiettyyn suuntaan.
Poliisivaltio vai avoimuus? Omavaraisuusbuumi vai tehokkuus?
Pelko ruuan ja muiden kulutustavaroiden, kuten vessapaperin, loppumisesta on vahva tunne, joka voi johtaa hyvin erilaisiin kehityskulkuihin. Palveluita suljetaan ja yleisötapahtumia sekä ihmisten tapaamista rajoitetaan tartunnan estämiseksi.
Sitä olisi helppo käyttää politikoinnin keinona. Yksi twiitti voi määrittää, mihin suuntaan tunteet liikahtavat.
– Toivon että markkinoilla ja poliitikoilla olisi selkärankaa olla ratsastamatta pelolla, Perttu Pölönen sanoo.
Jos pelon sijaan pystytään rakentamaan luottamusta, Timo Järvensivun voidaan kääntyä kohti lähellä tuotettua, pienimuotoisempaa tuotantoa.
Jos globaalit ja tehokkaat ruuan, lääkkeiden tai komponenttien tuotantoketjut huomataan liian haavoittuviksi, koronashokki voi liikauttaa yhteisöjä kohti pienempää mittakaavaa, kuten huoltovarmemman lähiruuan buumia. Nettikauppojen heräteostosten ja globaalin postirahtirallin lumo voi hiipua.
– Tehdäänkö markkinataloudesta vielä tehokkaampaa, vai lisätäänkö omavaraisuutta ja resilienssiä, muotoilee Järvensivu.
Muutos lähellä tekemisen suuntaan edellyttäisi ihmisiltä hidastumisen ja tehottomuuden sietämistä sekä aktiivisempaa osallistumista yhteisiin talkoisiin. Kykeneekö hektinen 2020-luvun ihminen sellaiseen?
Ehkä, jos onnistutaan rakentamaan intoa ja luottamusta toisiin ihmisiin, ei vain passiivisesti johtajiin tai viranomaisiin.
– Kun yhteisö kokee shokkeja, tarvitaan luottamukseen perustuvia talkoita ratkaisujen rakentamiseksi. Näin selvitään uusista shokeista. Eduskunta voisikin investoida erilaisiin talkooalustoihin, Timo Järvensivu visioi.
HOK-Elannon vaaleissa ehdolla oleva Järvensivu käyttäisi yhtenä talkooalustana osuuskauppaa, jonka toiminnan hänen mielestään ansaitsisi tulla palautetuiksi juurilleen.
– Osuusliike on rakentunut talkooperinteeseen. Sen tavoite ei ole ollut perustaa bisnestä vaan käyttää yhteisiä resursseja yhdessä.
Saman kaupan asiakkaat pohtisivat yhdessä, miten varastoista riittää kaikille, paitsi vessapaperia, myös ruokaa.
Eikä tässä vielä kaikki.
Rauhanliikkeen kaltainen sukupolvikokemus?
Talkooajattelun ei tarvitse Järvensivun mukaan kääntää ajattelua vain kohti suomalaista napaa.
– Parhaimmillaan tästä voi tulla sukupolvikokemus, josta voi tulla uusi rauhanliikkeen lähtökohta, hän sanoo.
Kansainvälinen sukupolvikokemus syntyy, jos ihmiset jakavat somessa, kuten Instragramissa, TikTokissa tai Skypessä koronakärsimyksiään ja alkavat tuntea toisiaan kohtaan sympatiaa.
– Koronaan sairastuneet suomalaiset samastuvat samassa jamassa olevaan kiinalaiseen tuottajaan tai Iranin vapaustaistelijaan.
Voi kuulostaa suurelliselta, mutta 60–70-luvulla kävi juuri näin, kun miljoonat nuoret marssivat Yhdysvalloissa ja Euroopassa Vietnamin sodan lopettamisen puolesta.
Villimmissä visioissa valtioiden johtajatkin löytävät yhteisen sävelen.
– Mieti sitä, kun Trump ja Xi twiittaavat toinen toisensa tukena korona-sairausvuoteiltaan, Järvensivu revittelee.
Overtonin ikkuna aukeaa, kun liian radikaalina pidetty asia muuttuu hyväksyttäväksi ja jopa suosituksi
Mutta ikävämpikin kehityskulku on maailmassa aivan yhtä mahdollinen. Avautumisen sijaan koronaa voidaan yrittää torjua kovilla poliisivaltion keinoilla, autoritääriset johtajat voisivat käyttää sitä tekosyynä jatkaa yksilönvapauden rajoituksia tarpeettoman pitkään.
Näin tapahtuisi Järvensivun mukaan, jos Kiina hyökkäisi koronaa vastaan kiristämällä valvontaa.
Pölönen kuvaa koronan seurauksia tietynlaiseksi reaktiotestiksi.
– Tämä on ollut myös testi johtajien reaktioherkkyydestä. Ratkaiseva ero puhetavoissa on se, pelkääkö enemmän ylireagointia vai alireagointia.
Sopivaa suhtautumistapaa ja reaktioiden tasapainoa joutuu jokainen itsekin puntaroimaan.
– Näin kansalaisena on tosi vaikea tietää, mikä on oikea määrä huolta, Pölönen huomaa.
Millä ehdoin hyväksymme sen, että talous menee taantumaan – Nyt saimme vastauksen Minna Halme
Etenkin liikematkustaminen vähenee koronavirusepidemian seurauksena, kun uusia etätyöteknologioita tulee käyttöön, arvioi vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme.Petteri Bülow / Yle
Momentum kestäviin ilmastotekoihin voi syntyä
Entä voiko koronaepidemia olla uusi alku muullekin kuin sukupolvien mittaisille kehityskaarille – esimerkiksi ilmastotoimille ja -ajattelulle?
Kyllä voi, vastaa vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopistosta.
Koronaepidemia pakotti meidät hyväksymään, että talous on toissijainen ihmisten terveyden rinnalla.
– Millä ehdoin hyväksymme sen, että talous menee taantumaan? Nyt saimme vastauksen: hyväksymme, kun pelätään oman ja toisen hengen puolesta. Näyttää siltä, että näin pitkälle täytyy mennä, Halme pohtii.
Perinteisesti talouskasvun ja luonnonsuojelun välillä on ollut nollasummapeli: ilmastoa halutaan suojella, mutta ei, jos se tehdään liian radikaalisti, tinkimällä talouskasvusta.
Taas ollaan uuden termin äärellä.
Overtonin ikkuna aukeaa, kun liian radikaalina tai mahdottomana pidetty asia tai poliittinen linja muuttuu hyväksyttäväksi ja jopa suosituksi. Yksilönvapauksien rajoittaminen koronaepidemian aikana on tyypillinen esimerkki: nyt hyväksytään miljoonien ihmisten karanteenit ja matkustuskiellot, vaikka niitä hetki sitten kuvailtiin ylimitoitetuiksi. Kävisikö näin myös ilmaston suhteen?
– Enää pitäisi oivaltaa, että ilmaston ja maapallon suojelussa on viime kädessä kyse samasta asiasta, ihmishenkien suojelusta, Halme sanoo.
Lentokielto avaa yksilöiden Overtonin ikkunan
Lentorajoitukset voivat Halmeen mukaan olla sykäys, joka vähentää lentomatkustamista pysyvästi. Ehtona on se, että tilalle löytyy uusia, vähintään yhtä mielekkäitä tapoja lomailla.
– Shokki puree massoihin, jotka eivät vapaaehtoisesti vähentäisi lentämistä. Makrokuviossa tarkasteltuna lentokiellot voivat olla sysäys, joka nopeuttaa muutosta, joka tapahtuisi muutenkin, Halme sanoo, Halme sanoo.
Puoli vuotta voisi olla tarpeeksi pitkä kokeiluaika uusien rutiinien syntymiselle Minna Halme
Pakko näyttää olevan toistaiseksi paras kannustus ilmastonmuutoksen torjumisessa, näin arvioi myös Perttu Pölönen.
– Tekeekö ihminen mitään muuten kuin pakon edessä? Esimerkiksi kaikki tietävät, että ilmastonmuutos on totta. Järkytymme Australian metsäpaloista ja kuolevista koaloista, mutta silti emme ole muuttuneet.
Yksilön henkilökohtainen Overtonin ikkuna -kokemus voi olla kaukomatkoista luopuminen, ja matka sen sijaan lähelle kylpylään tai luontokohteeseen.
– Äärimmäisessä tapauksessa joutuu koronan takia kokeilemaan, onko lomalla mahdollista rentoutua kotona, Halme kuvailee.
Jos käytäntö todetaan toimivaksi, se jää voimaan.
– Lentomatkustaminen ei ole fyysisesti kivaa. Voi huomata, että lomalla rentoutuu paremmin, kun ei tarvitse pakkautua lentokentille, siirtyä hotelleihin, jonottaa, matkustaa aikavyöhykkeeltä toiselle.
Kokeilusta rutiiniksi puolessa vuodessa
Lyhyellä aikavälillä yksityisautoilu voi koronan takia lisääntyä, kun ihmiset välttelevät tartuntariskin takia junia ja busseja.
Oleellista ihmisen toiminnan muutoksissa ovat rutiinit. Rutiiniksi muodostunut työläskin asia koetaan yleensä helpoksi, ja uudet, miellyttävätkin asiat hankaliksi.
Asiaa on Halmeen mukaan tutkittu muun muassa alueilla, joissa joukkoliikenne on käytössä. Ihmiset muuttivat nopeasti käsitystään siitä, kumpi on stressaavampaa, ja rentouttavampaa: joukkoliikenteen käyttö vai yksityisautoilu.
Kun joukkoliikenteen käyttö muuttui rutiiniksi, rentouttavaksi alettiin kokea se, että joku muu kuljettaa bussia tai junaa. Matkustaja voi lukea tai vaikka ottaa torkut.
– Jos ei ole rutiinia joukkoliikenteen käyttöön, pelkkä aikataulun etsiminen koetaan todella työlääksi, Halme kertoo.
Kuinka pitkä aika riittää siihen, että kaukomatkoihin tottunut oppii nauttimaan lomista ilman lentämistä? Halmeen mukaan pari kuukautta ei vielä riitä.
– Puoli vuotta saattaisi jo olla tarpeeksi pitkä kokeiluaika, Halme arvelee.
Koronaepidemian kesto on konservatiivisen eli alakanttiin tehdyn arvion mukaan kaksi kuukautta, kertoi HUSin infektioylilääkäri Asko Järvinen tiedotustilaisuudessa torstaina.
Bisneslentäminen voi vähentyä pysyvästi
Finnairiin perehtynyt analyytikko Antti Viljakainen osaketutkimusyksikkö Inderesistä ei usko vapaa-ajan matkustamisen vähenemiseen. Hän muistuttaa, että shokkien kuten influenssavirusten, öljykriisien tai finanssikriisien aiheuttamat notkahdukset vapaa-ajan lennoissa ovat aina palanneet ennalleen, kun shokki on ohi.
– Vapaa-ajan lentojen määrä on shokeista riippumatta tuplaantunut suurin piirtein 15 vuoden välein, Viljakainen arvioi.
Sen sijaan liikematkustamisen vähenemistä Viljakainen pitää todennäköisenä.
Minna Halmeen mukaan etänä pidetyt Skype-palaverit ovat vain pieni osa tulevaa etätyön tekemisen kasvua. Terveydenhuollossa lääkärien ja psykologien etävastaanotot ovat jo nyt arkea.
– Sen uskallan ennustaa, että etätyöskentelyteknologioiden käyttöönottoa lisätään sellaisissakin organisaatioissa, joissa on ajateltu, että henkilökohtainen läsnäolo on välttämätön, Minna Halme sanoo.
Tulevia etätyön muutoksia ovat esimerkiksi insinöörien matkat tuotantolaitosten koneita korjaamaan. Dieselvoimalaitoksen huolto- tai korjaustöitä voidaan ohjata etänä paikalla olevan työntekijän kypärässä kiinni olevan kameran avulla.
Sairaanhoitopiirit kertovat uusista koronavirustartunnoista. HUS:n alueella on raportoitu kymmenen uutta tartuntaa eilisen 48:n jälkeen. Kaikkiaan HUS on kertonut 127 tartunnasta.
Yhteensä Suomessa on nyt todettu ainakin 240 koronavirustartuntaa.
HUS:n infektiotautien ylilääkärin Asko Järvisen mukaan numeroiden seuraaminen ei ole enää mielekästä, koska läheskään kaikkia oireilevia ei enää pystytä testaamaan.
– Testausstrategia on muuttunut. Nyt testattavana on paljon huolestuneita terveydenhuollon ammattilaisia, Järvinen sanoo.
Esimerkiksi matkoilta palanneita ei välttämättä pystytä ottamaan testeihin, saati kaikkia flunssasta kärsiviä.
– Jos kaikki flunssaiset lähtisivät testeihin terveysasemille, meillä ei olisi enää mitään muuta perusterveydenhuoltoa, Järvinen sanoo.
Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri kertoo, että sen alueella on eilen lauantaina todettu yksi uusi tartunta. Myös Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite raportoi yhdestä uudesta tartunnasta.
THL:n tiedotteen mukaan Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä on kaksi uutta tapausta, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä yksi, Päijät-Hämeessä yksi ja Pirkanmaalla yksi.
Koska koronatestausta tehdään nyt ympäri vuorokauden, osa tiedoista tulee viipeellä, kertoo THL.
Korjattu kello 11.16: HUS:n uusien tartuntojen määrä on kymmenen.
Pohjoismaisessa muuttoliikkeessä on yksi erityispiirre, joka näkyy: aluetutkija Timo Aron mukaan muuttoliikkeeseen on iso merkitys juurisyillä.
– Pohjoismainen erityispiirre on sellainen, että muuttoliikkeen syyt nojaavat identiteettiin ja paikkoihin, joissa se on rakentunut lapsuuden ja nuoruuden aikana. Positiivisten muistojen äärelle palataan mielellään.
Suomen sisäinen muuttoliike on moninaisempaa kuin yleensä luullaan.
Suuret virrat vievät Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin sekä Kuopioon, Joensuuhun, ja Seinäjoelle, mutta muutakin muuttoa on.
Katja Kiiskilä päästää koiran päivittäin irti lähimetsään. Lestijärvellä ei tarvitse pelätä, että se häiritsee muita.VILLE VIITAMÄKI / YLE
– Julkisuudessa näkyvät vain muuton päävirrat. Liikettä on myös toiseen suuntaan. Nämä vastavirrat suuntautuvat harvaan asutulle maaseudulle ja ovat kooltaan muutaman prosentin luokkaa. Liikettä tapahtuu myös maaseudun sisällä, Timo Aro kertoo.
Katja Kiiskilä löysi itsensä jokaiselta lomaltaan aina Lestijärveltä
Äitiyslomalla oleva sairaanhoitaja Katja Kiiskilä katselee ulos lapsuuden ja nuoruuden maisemiin. Ikkunaan heijastuu takassa palava valkea. Ulkona sataa lunta.
– Tärkein syy palata Lestijärvelle oli kaipuu juurille. Suurkaupunkiin en halunnut elämää rakentaa.
Keskipohjalainen Lestijärvi on kamppaillut tyhjenevän maaseudun puolesta koko 2000-luvun. Väestö on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin kahdellatoista ihmisellä joka vuosi. Tällä hetkellä Lestijärven väkiluku on 720 henkilöä.
Lestijärvellä asuu 720 asukasta. Taajamassa törmää harvakseltaan ihmisiin.Ville Viitamäki / Yle
Lestijärven muuttotappio painottuu pääosin nuorten 15–24 -vuotiaiden ikäryhmään. Jos tilastoista otettaisiin pois nuorten ikäryhmän luonnolliset muutot opiskelujen perässä, Lestijärven muuttotase oli tasapainoinen.
– Tilanne on tyypillinen rajallisen koulutustarjonnan pienille kunnille, kertoo Timo Aro.
Kunnanjohtaja Esko Ahoselta ovat muutamat mökkiläiset jo kyselleet kunnallisveron laskemisen aikataulua.Ville Viitamäki / Yle
Lestijärvellä tiedostetaan tämä. Siitä syystä kunta on tosissaan lähtenyt kamppailemaan muuttotappiota vastaan. Paluumuuttajia ja perheiden perustajia yritetään houkutella esimerkiksi vauvarahalla.
– Houkuttelu on aika vaikeaa. Koulut, terveydenhuolto ja veroprosentti, niiden pitää olla kunnossa, sanoo kunnanjohtaja Esko Ahonen.
Katja Kiiskilä ei myöskään usko kuntien houkuttimiin.
– Vaikka Lestillä ei olisi ollut vauvarahaa, niin silti olisin muuttanut tänne.
Maineella on suuri merkitys kun mielikuvista puhutaan
Muuttoliike on herkkä mielikuville. Kun ihmiset tekevät valintoja ja harkitsevat muuttoa pohditaan työn, koulujen ja asumisen lisäksi paikan mainetta.
Tunteet ovat monesti pelissä ja silloin maineen merkitys kasvaa.
– Etusijalla ovat elinvoimaiseksi koetut paikat, joista puhutaan hyvää, kertoo tutkija Timo Aro.
Lestijärvellä investoidaan uuteen kouluun ja muutaman vuoden päästä kuntaan rakennetaan tuulivoimapuisto, jonka tuomat kiinteistöverot kääntävät kunnan tulovirran reilusti ylijäämäiseksi.
Katja Kiiskilä on myös pistänyt merkille Lestijärven kunnan pyrkimykset säilyttää ja kasvattaa kunnan elinvoimaisuutta.
– On hyvä, että katsotaan tulevaisuuteen.
Alueet joissa työpaikkakehitys on ollut suotuisa pitävät pintansa.
– Esimerkiksi Kittilä, Inari, Kontiolahti ja Sotkamo, ovat esimerkkejä tällaisista paikkakunnista, joissa työvoiman tarve on kasvattanut muuttoliikettä ja pitänyt kunnan elinvoimaa yllä, kertoo Timo Aro.
Lestijärvestä tulee toinen Kauniainen
Lestijärven kunnan päättäjien horisontissa näkyy jo nykyistä alemman kunnallisveron aika.
– Veroprosentin alentaminen tulee olemaan kova sana. Lestijärvestä tulee toinen Kauniainen, myhäilee kunnanjohtaja Esko Ahonen.
Kun alueelle tulee investointeja, sillä on poismuuttoa tasapainottava merkitys
Viiden vuoden päästä näissä maisemissa pyörii luultavasti kymmeniä tuulivoimaloita.Ville Viitamäki / Yle
Katja Kiiskilä lähti Lestijärveltä vajaa kahdeksan vuotta sitten opiskelemaan. Kun hän valmistui Jyväskylästä sairaanhoitajaksi, kutsui Tampere.
Kahdeksan vuotta kaupunkielämää ei vakuuttanut maaseudulta kotoisin olevaa naista.
– Vaikka ihmisiä oli kaupungissa koko ajan ympärillä, sisimmässä oli yksinäistä.
Lestijärveltä Katja Kiiskilä löysi miehen. Perheen hän perusti, kun koki, että maalla on turvallista olla.
– Täällä ei kaipaa mitään kaupunkien turhuuksia. Ja jos joskus niitä kaipaa, niin autolla pääsee.
Enää ei tarvitse kiroilla ruuhkissa
Katja Kiiskilän palaamiseen Lestijärvelle eivät vaikuttaneet mitkään kunnan tarjoamat porkkanat vaan muut syyt: omilta juurilta löytyi ystäviä, arjen turvaverkostoa, turvallisudentuntua ja töitä.
– Jos jotain tarvitsee, niin voihan sitä aina tilata netistä, sanoo Katja Kiiskilä.
Lestijärven kunta on investoinut myös hyviin tietoliikenneyhteyksiin rakennuttamalla kuituverkon, joka mahdollistaa myös etätyöt.
– Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa tulevaisuuteen ja yrittää saada kuntaan positiivinen kierre ja työpaikkoja, sanoo kunnanjohtaja Esko Ahonen.
Katja Kiiskilällä on puolivuotias poika Paavo, isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat lähellä. Elämässä ja sisimmässä on rauha.
- Nyt ei tarvitse enää tarvitse ruuhkissa kiroilla, nauraa Katja Kiiskilä.
Voit keskustella aiheesta 16.3.2020 kello 23.00 saakka.
Kiinan tiedeakatemian ja yhdysvaltalaisen Pohjois-Carolinan yliopiston tutkijat kertovat löytäneensä dinosaurusten kallonkappaleista kymmenien miljoonien takaisia rustosoluja ja niistä rakenteita, jotka vaikuttavat kromosomeilta. Värjäyskokeissa löytyi viitteitä DNA:sta, he kertovat.
Jos tulokset varmistuvat muilla tutkimuksilla, se on valtava aikahyppy DNA-tutkimuksissa, aina 75 miljoonan vuoden taakse. Toistaiseksi tiedeyhteisö on epäileväinen, sillä DNA:n säilyvyyden takaraja venyisi nykykäsityksestä huimasti.
Kivettyneet kallonkappaleet kuuluivat liitukaudella eläneille Hypacrosaurus stebingeri -saurusten poikasille. Hypacrosaurukset olivat ankannokkasauruksia, suuria kasvinsyöjiä, joista tunnetaan kaksi lajia Kanadasta ja Yhdysvalloista.
Aikuisina ne kasvoivat jopa yli yhdeksänmetrisiksi ja nelitonnisiksi, mutta kallonkappaleet ovat peräisin poikasista, joiden elämä päättyi pian kuoriutumisen jälkeen. Yksilöiden nuoren iän vuoksi kallo ei ollut luuta vaan rustoa.
"Sydämeni melkein pysähtyi"
Kallonpalaset löytyivät 1980-luvulla Montanan osavaltiosta Yhdysvalloista ja pantiin varastoon. Nyt ne antoivat uutta tietoa uusilla menetelmillä.
Kiinan tiedeakatemian paleontologi Alida Bailleul havaitsi yhden kappaleen reunan rustokudoksessa jotakin, jota hän ei voinut päätellä muuksi kuin soluiksi.
Kaksi niistä oli kiinni toisissaan tavalla, joka on tyypillistä solun jakautumisen viime vaiheelle. Yhdessä solussa näkyi pitkänomaisia rakenteita, jotka muistuttivat kromosomeja, geneettistä ainetta.
– En ollut uskoa sitä. Sydämeni melkein pysähtyi, tutkimusta johtanut Bailleul kuvailee havaintohetkeä.
Kun toisen samalla pesäalueella kuoriutuneen hypacrosauruksen kallonkappaleille tehtiin immunologisia ja histokemiallisia kokeita, rustosoluja ympäröivän soluväliaineen havaittiin reagoivan kollageenin vasta-aineisiin. Tuo kollageenityyppi 2 on yleisintä kaikkien selkärankaisten rustoissa.
Tulokset tukevat sitä päätelmää, että dinosauruksissa on säilynyt alkuperäisten kudosproteiinien jäänteitä, tutkijat sanovat.
Yksittäisille kudossoluille tehtiin värjäyskokeita DNA:n havaitsemiseksi. Joidenkin solujen todettiin värjäytyvän samalla tavoin – joskin haaleammin – kuin nykyisten emujen solut, joille tehtiin vertailun vuoksi samat kokeet.
Tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, Pohjois-Carolinan yliopiston molekyylibiologi Mary Schweitzer, ei väitä yksiselitteisesti, että löytö on DNA:ta. Hän sanoo, ettei halua luvata liikaa, mutta soluissa kuitenkin on jotakin, joka käyttäytyy kemiallisesti DNA:n tavoin.
Rustossako sen salaisuus?
Dinosaurusten fossiileista on aiemmin saatu eristettyä luusoluja, mutta rustosolujen löytyminen on uutta.
Tutkimuksen tekijät arvelevat, että rakenteet ovat säilyneet siksi, että rusto ei ole huokoista. Sen sisällä, eristyneessä mikroympäristössä, solut ovat suojassa ulkopuolisilta vaikutuksilta, he päättelevät.
– Tulokset ovat osa kasvavaa todistusaineistoa, jonka mukaan solut ja jotkin niiden biomolekyyleistä voivat kestää hyvin pitkiä aikoja, Balleul sanoo.
Hän toivoo tulosten innostavan muitakin tutkijoita selvittämään, ovatko nykykäsitykset DNA:n säilymisestä liian ahtaita.
Tiedeyhteisö epäilee
Tiedeyhteisö suhtautuu National Science Review -lehdessä julkaistuun tutkimukseen vähintäänkin epäillen, sillä DNA on herkkää tuhoutumaan liiasta lämmöstä tai happamuudesta.
Epäilijät arvelevat, että tuoreessa tutkimuksessa näyte on voinut saastua myöhempien bakteerien DNA:sta. Tai ehkä värjäyskokeissa saatiin virheellinen positiivinen tulos, kuten on käynyt joskus ennenkin, epäilijät sanovat.
Schweitzerin ja hänen kollegojensa mielestä ne ovat pelkkiä heittoja, joiden tueksi ei ole näyttöä. Bakteerit eivät edes tuota kollageenia, joten ne eivät ole voineet aiheuttaa saastumista, Schweitzer sanoo.
Vakiintuneen käsityksen mukaan DNA:n säilyvyydelle tulee käytännössä raja vastaan vajaassa miljoonassa vuodessa. Parhaimmissakin mahdollisissa olosuhteissa DNA:n on puoliintumisaikansa perusteella laskettu tuhoutuvan 5,3 miljoonassa vuodessa.
Vanhin kokonaan selvitetty geeniperimä on 700 000 vuoden takaa. Yukonista Kanadasta löydetty hevosen jalka oli ikijäässä säilynyt kyllin hyvässä kunnossa, jotta siitä saatiin koottua eläimen koko genomi.
Viime syksynä Kööpenhaminan ja Cambridgen yliopistojen tutkijat kertoivat venyttäneensä DNA:n selvittämisen aikarajaa 1,77 miljoonan vuoden taakse uudella menetelmällä, tutkimalla proteiineja.
Proteomiikassa "luetaan DNA:ta, kun DNA ei ole luettavissa", muotoilee menetelmää kehittäneen Kalifornian yliopiston forensikko Glendon Parker.
Tutkittu näyte oli merckin- eli Stephanorhinus-sarvikuonon hampaan kiilteen hitunen. DNA siitä oli kadonnut jo kauan sitten.
Varsinaisessa DNA-tutkimuksessa molekyylin geneettistä ainesta monistetaan, kunnes siitä voidaan lukea emäs- eli nukleotidijärjestys. Vaikka monistaminen onnistuu jopa satatuhatkertaiseksi, muinais-DNA:ta on silti harvoin kylliksi tai se ei ole säilynyt riittävän hyvin tuloksen saamiseksi.
Proteiini on paljon DNA:ta vakaampaa, ja vakainta se on juuri hampaiden kiilteessä. Sarvikuonon kiillenäytteen proteiinien aminohapposekvenssit selvitettiin massaspektrometrialla. Kun ne olivat selvillä, niistä pääteltiin DNA-sekvenssit, joiden kanssa ne esiintyvät.
Uusi menetelmä voi kertoa lajimme menneisyydestä
Menetelmästä odotetaan yhä enemmän hyötyä paleontologian ja arkeologian lisäksi rikostutkimuksessa. Yksi kiinnostavimmista tutkimuskohteista ovat ihmisen varhaisvaiheet.
Meidän nykyihmisten ja sukupuuttoon kuolleiden sisarlajiemme neandertalin- ja denisovanihmisten juurista on toistaiseksi selvyyttä kaukaisimmillaan 400 000 vuoden takaa.
Sitä aikaisempien ihmislajien sukulaisuutta on voitu päätellä lähinnä vain anatomisista seikoista. Proteomiikka voisi osoittaa meidät Homo erectuksen jälkeläisiksi tai vaihtoehtoisesti kertoa, saivatko lajimme yhteisiä jälkeläisiä.
Merckinsarvikuonon kallon osa löytyi Smanisista Georgiasta. Mirian Kiladze / Georgian kansallismuseo
Merckinsarvikuonot olivat kaksisarvisia, suurimmillaan yli kolmitonnisia otuksia, jotka kuolivat sukupuuttoon viimeisimmän jääkauden alettua.
Lajia pidettiin paremmin tunnetun sukulaisensa, vasta jääkauden jälkeen kuolleen villasarvikuonon esivanhempana.
Paikka sukupuussa meni proteiinitutkimuksen vuoksi uusiksi. Lajit osoittautuivatkin sisaruksiksi, kertoi Nature-lehdessä julkaistu tutkimus.
Lue myös:
Dinosaurusten leukaluista paljastuivat myös puhkeamattomat hampaat.Sae Born Ra / Adelphin yliopisto
Suomen Pankki on päättänyt auttaa koronaviruksesta kärsiviä yrityksiä lainaohjelmalla. Kriisipaketin koko on ensi vaiheessa 500 miljoonaa euroa.
Pankin johtokunta linjasi asiasta kokouksessaan sunnuntaina.
Käytännössä ohjelman myötä pankit ja muut luottolaitokset saavat lisää rahaa, jota ne voivat taas lainata eteenpäin yrityksille ja kotitalouksille.
Teknisesti ilmaistuna Suomen Pankki alkaa ostaa uudelleen markkinoilta kotimaisia yritystodistuksia.
Suomen Pankki toimi sijoittajana yritystodistusmarkkinoilla finanssikriisin jälkeen, mutta toiminta lakkasi pari vuotta sitten kysynnän puutteen vuoksi.
Keskuspankin pääjohtajan Olli Rehnin mukaan koronapandemian myötä on tarvetta nopeasti vaikuttaville toimille, jotka turvaavat yritysten rahoituksen, työpaikkojen säilymisen ja kotitalouksien pärjäämisen.
– Suomen Pankki valmistelee kriisipakettia toimivaltaansa kuuluvien asioiden osalta yhteistyössä valtioneuvoston kanssa, Rehn sanoo tiedotteessa.
Valtioneuvoston lisäksi keskeiset viranomaiset ovat Suomen Pankin mukaan osallistuneet valmistelutyöhön.
Euroopan keskuspankki EKP kertoi tukitoimistaan koronakriisin runtelemalle taloudelle viime viikolla. EKP muun muassa höllentää pankkien vakavaraisuusvaatimuksia, tarjoaa niille edullista lainaa ja suuntaa rahoitustaan Euroopan pienille ja keskikokoisille yrityksille.
"Erinomainen ajoitus"
Pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustava Suomen Yrittäjät kiittelee Suomen Pankin kriisitoimia.
Pääekonomisti Mika Kuismanen arvioi, että kriisiohjelma nopeuttaa rahoituksen saantia.
– Tämä on erinomainen päänavaus ja tulee juuri oikeaan hetkeen. Tämä ehdottomasti tulee helpottamaan luottolaitosten kykyä huolehtia pk-yritysten ja kotitalouksien rahoituksesta, hän sanoo.
Kuismanen kuitenkin huomauttaa, että koronakriisin syvyys ja kesto vaikuttavat siihen, riittääkö nyt päätetty paketti helpottamaan yritysten ahdinkoa.
Suomen Pankin kriisipaketti on osa laajempaa tukiohjelmaa, jossa esimerkiksi EKP helpottaa pankkien pääomavaatimuksia.
Kuismasen mukaan näiden rinnalle tarvittaisiin kotimaisia toimia, kuten Finnveran rahoitusta ja helpotuksia esimerkiksi arvonlisäveron tilittämisen aikatauluun.
Koronavirus ja sen torjuntatoimet ovat iskeneet Suomessa kovaa esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alaan turismin tyrehtymisen myötä. Myös teollisuusyritykset ovat kärsineet, kun jo maksetut komponentit eivät ole saapuneet.
Saksan ja Yhdysvaltain välillä näyttää olevan meneillään kulissien takainen taistelu koronavirusrokotetta kehittävästä yrityksestä.
Saksalainen CureVac -yritys kehittää parhaillaan rokotetta, jonka se toivoo tehoavan maailmalla jylläävään uuteen koronavirukseen.
Yhdysvaltain hallinto yrittää päästä käsiksi tähän potentiaaliseen rokotteeseen, lähteet Saksan hallituksen sisältä kertovat uutistoimisto Reutersille.
Tilanteen paljasti saksalaislehti Welt sunnuntainumerossaan julkaistussa selvityksessä. Welt am Sonntag uutisoi, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on yrittänyt houkutella CureVac -yritystä Yhdysvaltoihin rahalla ja Saksa on tehnyt vastatarjouksia.
Lehdelle puhuneen nimettömän hallituslähteen mukaan Trump yrittäisi saada kehiteltävän rokotteen pelkästään amerikkalaisten käyttöön.
CureVac valitsemassa rokotetta jatkoon
Saksalaiset poliitikot toivovat, ettei mikään maa saisi monopolia tuleviin koronavirusrokotteisiin.
– Saksan hallitus on erittäin halukas varmistamaan, että rokotteita ja vastalääkkeitä uuteen koronavirukseen kehitetään myös Saksassa ja Euroopassa, sanoo Saksan terveysministeriön tiedottaja Reutersille.
CureVac-yhtiö kiistää lausunnossa, että meneillään olisi yrityskauppa. Yhdysvaltain Saksan-suurlähetystö ei ole kommentoinut asiaa Reutersille.
CureVac kehittelee useita mahdollisia koronavirusrokotteita ja on valitsemassa nyt niistä parasta, jolle voitaisiin tehdä kliinisiä testejä. Yhtiö toivoo, että sillä olisi kesä- tai heinäkuussa olemassa kokeellinen rokote, jolle voitaisiin saada lupa ihmisille tehtäviin testeihin.
CureVac kertoo verkkosivuillaan, että sen toimitusjohtaja sai pari viikkoa sitten kutsun Valkoiseen taloon keskustelemaan kehiteltävistä rokotteista presidentti Trumpin, varapresidentti Mike Pencen ja muiden Yhdysvaltain edustajien kanssa.
