Suomi epäilee ruotsalaisen ilma-aluksen loukanneen Suomen ilmatilaa Merenkurkussa viime perjantaina.
Kone on luultavasti ruotsalainen meripelastukopteri.
Ilmatilaloukkaus tapahtui Vaasan edustan merialueen yllä ja kesti noin minuutin verran.
Rajavartiolaitos tutkii tapahtunutta.
Ulkoministeriö on pyytänyt selvitystä tapahtuneesta Ruotsin suurlähetystöstä.
23.11.2020 klo 19.59 juttuun korjattu loukkauksen ajankohta perjantaiksi maanantai-iltapäivän sijaan
Koronakriisin vaikutukset nuorten harrastuksiin ja vapaa-aikaan ovat jääneet toistaiseksi yllättävän vähäisiksi eikä erityisen hälyttäviä merkkejä ole havaittavissa.
Tämä käy ilmi tiistaina julkistetusta Nuorisotutkimusseura ry:n Nuorisotutkimusverkoston tekemästä haastattelututkimuksesta.
Lähes 40 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista koki harrastusten keskeytymisen vaikuttaneen kielteisesti omaan elämään. Reilu kolmasosa nuorista ei katsonut vaikutusten koskevan itseään. Neutraaleista vaikutuksista kertoi 14 prosenttia vastaajista.
Samoin 40 prosenttia nuorista koki vapaa-ajan viettoa ja sosiaalisia kontakteja koskeneiden rajoitusten vaikuttaneen heidän elämäänsä kielteisesti. Enemmistö nuorista siis katsoi, että rajoitustoimien vaikutukset ovat olleet neutraaleja, niillä ei ole ollut vaikutuksia tai että vaikutukset ovat olleet myönteisiä.
Nuoret kokivat vapaa-aikansa poikkeusoloissa vain noin kouluarvosanan verran huonommaksi kuin kuluvan vuoden alussa ennen pandemiaa.
Lähes joka viides nuori koki, että ohjeilla sosiaalisten kontaktien välttämisestä on ollut itselle jopa myönteisiä vaikutuksia. Tälle tulokselle ei löydy tutkijoiden mukaan selkeää selitystä.
Tutkijat arvioivat kuitenkin, että tulos voi viitata siihen, että myönteisiä vaikutuksia ovat kokeneet esimerkiksi terveytensä vuoksi riskiryhmiin kuuluvat nuoret.
Tutkijoiden mukaan kyse voi olla osaksi myös siitä, että osa nuorista kokee hengähdystauon vilkkaaseen sosiaaliseen elämään tervetulleena.
Yhtä lailla kyse voi olla myös tylsäksi koetun sukuloinnin tai epämieluisten harrastusten vähenemisestä, tutkijat arvioivat.
Kun harrastukset ovat olleet tauolla ja sosiaaliset kontaktit on rajoitettu minimiin, ovat jotkut nuoret käyttäneet ajan perheen kanssa.
Haastatteluiden mukaan noin 40 prosenttia kotona asuvista nuorista on viettänyt korona-aikana enemmän aikaa yhdessä vanhempiensa kanssa.
Yhdessäolo vanhempien kanssa vähentyi noin joka kymmenennellä vastaajalla ja samalla tasolla pysyneestä yhteisestä ajasta kertoi noin puolet nuorista.
Tutkimuksen mukaan nuoret myös kokivat yhdessäolon vanhempiensa kanssa korona-aikana varsin myönteisenä.
Lappeenrantalaisen lukiolaisen Helmi Pykäläisen, 18, harmonikkatunnit muuttuivat etäopetukseksi ja kuoroharrastus joutui tauolle koronakeväänä. Pykäläinen koki tilanteen ikävänä.
– Harmonikkatunneilla oli normaalitilanteessa myös yhteissoittoa, joten etänä joutui keskittymään vain omaan tekemiseen. Se oli raskasta, koska sosiaalisia kontakteja tunneilla ei ollut, Pykäläinen muistelee.
Pykäläisen muutkin vapaa-ajan sosiaaliset kontaktit vähenivät radikaalisti koronakeväänä. Järjestötoiminnassa aktiivisen Pykäläisen kokousmatkat muualle Suomeen peruuntuivat tai muuttuivat etätapahtumiksi.
– Lisäksi läheisimmät ystäväni asuvat muualla kuin täällä Lappeenrannassa, joten tuntui pahalta, kun en päässyt tapaamaan heitä.
Pykäläinen myöntää tutkimukseen osallistuneiden nuorten tavoin, että sosiaalisten kontaktien väheneminen teki myös hyvää. Vähemmän hektinen ajanjakso venyi hänen mielestään kuitenkin liian pitkäksi.
– Ensimmäinen kuukausi ilman sosiaalisia kontakteja teki hyvää, koska sain keskittyä omiin juttuihin ja sain opinnot ajan tasalle. Kuormittavaa oli se, että ei tiennyt kuinka kauan tämä kaikki kestää.
Nuoret ovat eläneet koronan ja erilaisten rajoitustoimien aikaa nyt lähes yhdeksän kuukauden ajan. Etenkin kriisin alkuaikoina monen nuoren harrastukset joutuivat tauolle ja heidän vapaa-ajanviettotapojaan rajoitettiin.
Ilmassa oli pelkoa, että tutkimuksen tulokset olisivat olleen huonompia.
Nuorisotutkimusverkoston tutkija Jenni Lahtinen arvioi tutkimuksen tulosten kertovan siitä, että nuoret ovat sopeutuvaisia poikkeuksellisissa oloissa.
– Lapset ja nuoret ovat ehkä vähän sellaisia hetkessä eläjiä. Se mitä kulloinkin tehdään, on paras mahdollinen olotila. Heille löytyy tekemistä arjessa muutakin kuin aikuisjohtoiset harrastukset, Lahtinen tuumii.
Lahtinen kuitenkin muistuttaa, että tutkimuksen syvällisempi analyysi voi vielä tuoda esiin lapsia ja nuoria, joihin koronakriisi on osunut erityisen kovaa.
Tutkimus toteutettiin alkusyksystä puhelinhaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 1001 12–25-vuotiasta nuorta.
Lue myös:
Huonetta kiertää suurten lasipullojen rivistö. Pulloja yhdistävät letkut kiemurtelevat seinän vierustoilla ja sähköpumppu naksuttaa rytmikkäästi.
Huone on metallien talteenoton tutkimusympäristö, joka nousi kemian laitokselle puoli vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.
– Aloitamme tutkimisen piirilevymurskalla. Siitä löytyy esimerkiksi kultaa, kuparia ja palladiumia, kertoo tutkijatohtori Siiri Perämäki Jyväskylän yliopiston kemian laitokselta.
Nyt tutkijat pääsevät kokeilemaan toimivatko laboratoriossa testatut menetelmät myös isommassa mittakaavassa.
– Tämän eteen on tehty laboratoriossa töitä viisi vuotta. Tiedämme jo, miten piirilevymurskasta otetaan arvometallit talteen. Nyt kehitetään metallien talteenottoa jatkuvatoimisessa prosessissa, sanoo professori Ari Väisänen.
Jos laboratoriotutkimus oli mittakaavaltaan nukkekoti, uusi tutkimusympäristö on jo leikkimökki.
Väisänen arvioi, että parin vuoden sisään tiedetään, miten omakotitalon mittakaavan koelaitos kannattaa rakentaa.
Tavoitteena olisi saada Keski-Suomeen kerrostalo, eli täyden koon metallientuotantolaitos vielä tällä vuosikymmenellä.
Mitä useammassa laitteessa on älyä, sitä enemmän tarvitaan muun muassa harvinaisia maametalleja.
Metallien kysyntä kasvaa ja uusia kaivoksia avataan ympäri maailman. Osa neitseellisistä materiaaleista voitaisiin kuitenkin korvata käyttämällä uudelleen jo kertaalleen maasta louhitut metallit.
Yksi romusta talteen otettavista raaka-aineista on harvinaisiin maametalleihin kuuluva neodyymi, jota tarvitaan tehokkaiden magneettien valmistamisessa muun muassa tuulivoimaloihin.
Neodyymiä ei tuoteta Euroopassa lainkaan, mutta sitä käytetään EU:n alueella noin 400 tonnia vuodessa.
– On arvioitu, että jopa puolet Euroopassa käytettävästä neodyymistä voitaisiin ottaa sekundäärivirroista. Se vähentäisi tuontiriippuvuutta ja lisäisi huoltovarmuutta Euroopan tasolla, sanoo Perämäki.
Suomalaisilla arvioidaan olevan kodeissaan miljoonia rikkinäisiä laitteita, joista saisi raaka-aineita takaisin kiertoon.
Metallit saadaan irti romusta happoliuotuksella ja erotellaan toisistaan tutkijoiden kehittämillä sieppareilla. Lopputuotteena syntyy puhdasta raaka-ainetta.
– Esimerkiksi kuparin puhtausaste on noin 99,9 ja myös kulta saadaan eroon todella puhtaana. Ne toimivat suoraan teollisuuden raaka-aineina, kertoo Perämäki.
Oikein kierrätetty elektroniikkajäte voi olla kirjaimellisesti kultakaivos. Esimerkiksi Kittilän kultakaivoksesta louhitussa malmitonnissa on noin 6 grammaa kultaa. Sama määrä hyvälaatuista piirilevymurskaa sisältää kultaa 600 grammaa.
Väisänen ei halua puhua kaivosteollisuuden korvaamisesta.
– Mutta jos ei nyt ihan omavaraiseksi päästä Keski-Suomessa metallien suhteen, niin ainakin ryhdytään tuottamaan niitä.
Jos koelaitos toteutuu kaavaillusti, se voisi tuottaa noin 600 grammaa kultaa ja 10-15 kiloa kuparia päivässä.
Kullan ja kuparin lisäksi jätteistä saadaan hopeaa, palladiumia, nikkeliä, tinaa, harvinaisia maametalleja ja muita kriittisiä materiaaleja pieninä pitoisuuksina.
Kaivostoiminnassa tuotetaan tyypillisesti vain muutamaa metallia, mutta tutkijat ottavat jätemateriaalista irti kaiken mitä saavat – myös haitta-aineet.
– Esimerkiksi lyijy otetaan erilleen. Se on haitallinen ympäristössä, mutta kohtuullisen puhtaaksi jakeeksi eroteltuna raaka-aine teollisuudelle, sanoo Väisänen.
Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella kehitetyllä metallisieppaustekniikalla voidaan myös erotella esimerkiksi kaivosten jätevesistä haitalliset raskasmetallit talteen.
Kemian laitoksen testiympäristössä liuotukseen käytettävät hapot kiertävät prosessissa uudelleen ja uudelleen.
Kierrosta poistettava pieni määrä happoa neutraloidaan. Neutraloitu ja puhdistettu happo on käytännössä pelkkää vettä ja se voidaan laskea viemäriin.
Ranskan poliisi on käyttänyt kyynelkaasua hajottaakseen Pariisin keskustaan muodostuneen siirtolaisleirin. Leirille oli evakuoitu satoja siirtolaisia väliaikaisista suojista.
Vapaaehtoiset olivat auttaneet pystyttämään noin 500 sinistä telttaa keskustassa sijaitsevalle Place de la République -aukiolle myöhään maanantai-iltana.
Teltat täyttyivät nopeasti. Valtaosa paikalle tulleista siirtolaisista oli Afganistanista. Noin tuntia myöhemmin poliisi saapui hajottamaan leirin.
Poliisit muun muassa raahasivat telttoja, vaikka niissä oli vielä ihmisiä sisällä.
– He ovat liian väkivaltaisia, sanoi 34-vuotias afgaani Shahbuddin sen jälkeen, kun hänet oli ajettu ulos teltastaan.
– Me vain haluamme katon päämme päälle.
Myöhemmin poliisi käytti kyynelkaasua ajaakseen loput siirtolaisista Pariisin kaduille.
Siirtolaiset oli siirretty noin viikko sitten pois väliaikaisista suojista Pariisin pohjoisosissa sijaitsevalta Saint-Denis'n esikaupunkialueelta. Heille ei kuitenkaan ollut järjestetty toista sijoituspaikkaa.
Pariisin pormestarin edustaja Ian Brossart suomi sitä, että lainvalvonta oli puuttunut "sosiaaliseen tilanteeseen". Brossart on Pariisissa vastuussa asumisesta, hätätilamajoituksesta ja siirtolaisten suojaamisesta.
Ranskan sisäministeri Gérald Darmanin kuvaili myöhemmin Twitter-viestissään tiettyjen kuvien leirin hajottamisesta olevan tyrmistyttäviä. Hän kertoi pyytäneensä kaupungin poliisia esittämään raportin tapahtumien kulusta.
Pariisi on keskeinen pysähdyspiste Eurooppaan kulkevalla siirtolaisreitillä. Ympäri kaupunkia muodostuu toistuvasti telttaleirejä, jotka poliisi tavallisesti repii alas paria kuukautta myöhemmin.
Ranskassa kiistellään parhaillaan lainmuutoksesta, joka voi vaikeuttaa poliisin väärinkäytösten paljastamista tulevaisuudessa. Hallitus on hyväksynyt turvallisuuslakiin muutoksen, joka rajoittaa työtään julkisilla paikoilla tekevien poliisien kasvot esittävien kuvien tai videoiden levittämistä.
Median ammattiliittojen mukaan tämä voi tarjota poliisille mahdollisuuden rajoittaa toimittajien työtä ja mahdollisesti estää heitä dokumentoimasta turvallisuusjoukkojen tekemiä väärinkäytöksiä. Muutos vaatii vielä parlamentin hyväksynnän.
Lue myös:
Mikäli koronaviruspotilaiden määrä sairaaloissa lähtee nousuun, valmiuslain käyttöönotolle voi tulla tarve, arvioi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi.
– Tautitilanne ei sinänsä edellytä valmiuslain käyttöönottoa, mutta mikäli potilaita alkaa tulla samaa tahtia kuin viime viikonloppuna, täytyy sairaalan normaalia toimintaa ajaa alas ja ottaa nykyistä järeämmät toimet käyttöön, Mäkijärvi totesi Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa.
Mäkijärvi puhuu oman sairaanhoitopiirinsä eli HUSin ja Uudenmaan sairaaloiden tilanteesta. Mäkijärven mukaan myös tartuntatautilaki riittäisi helpottamaan sairaalaa resurssien järjestämisessä, mutta se ei olisi yhtä ripeä ja järeä keino kuin valmiuslaki.
– Valmiuslaki mahdollistaa työvelvoitteen ja henkilökunnan siirtämisen sellaisiin tehtäviin, mihin työnantaja haluaa heidät siirtää.
Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun koronapäätökset ovat saaneet perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulta (sd.) pyyhkeitä riittämättömyydestä. Myös pääministeri Sanna Marin (sd.) on sanonut, että rajoituksia voisi vielä kiristää.
Mäkijärvi on Uudenmaan koronakoordinaatioryhmän puheenjohtaja ja hän istuu pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmässä. Molemmissa ryhmissä on edustettuna myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
Ykkösaamussa Mäkijärveltä kysyttiin, mitä hän vastaisi Kiurulle.
– Kyllä tässä on koko ajan nojattu maan parhaaseen asiantuntemukseen ja sen mukaan menty. Alkaa olla jo jälkiviisautta todeta, että epidemia on mennyt kovempaa kuin parhaatkaan asiantuntijat ovat osanneet odottaa, Mäkijärvi sanoi.
Mäkijärvi kuitenkin toteaa, että tällä viikolla pitää arvioida uudelleen Uudenmaan suosituksia ja rajoituksia, sillä tautitilanne on muuttunut viime viikosta, jolloin viimeiset päätökset tehtiin.
– Viikonlopun aikana tapahtui olennaisia muutoksia, täytyy katsoa, tarvitaanko heti jo uusia suosituksia.
Mäkijärven mukaan uusia suosituksia ja päätöksiä ei saatane Uudenmaan koronakoordinaatioryhmältä vielä tänään tai keskiviikkona.
Viime keväänä Uusimaa eristettiin väliaikaisesti muusta Suomesta. Mäkijärvi sanoi haastattelussa, että eristämisen vaikutukset ja teho ovat jääneet epäselviksi.
Mäkijärvi ei näe kovin suuria hyötyjä siinä, että Uusimaa eristettäisiin jälleen muusta Suomesta. Hän huomauttaa, että epidemiatilanne on nyt eri puolilla Suomea erilainen kuin keväällä ja tartuntoja tulee eri lähteistä.
Lue lisää:
Ministeri Kiuru keskustelee tiistaina koronatoimista alueiden kanssa
Monty Python -koomikkoryhmän jäsen John Cleese on huomioinut Instagram-päivityksessään Suomen ja Ruotsin rajalla olevan liikennemerkin.
Merkki on viittaus Monty Pythonin vanhaan Ministry of Silly Walks -sketsiin. Hassujen kävelytyylien ministeriöön voit tutustua tarkemmin tässä Youtube-videossa.
Instagram-päivityksessään Cleese kirjoittaa, että kyseinen liikennemerkki on havaittu puistossa Ruotsin ja Suomen rajalla.
Ministry of Silly Walks -merkki ja muut Ruotsin Haaparannan hassut suojatiemerkit aiheuttivat neljä vuotta sitten kohun. Merkit päätettiin ensin poistaa lainvastaisina, mutta sittemmin ne siirrettiin taideteoksiksi puistoon.
John Cleesen Haaparantaan kiinnittämästä huomiosta uutisoi muun muassa Ruotsin televisio SVT.
Lue myös:
Haaparannan hassut liikennemerkit saavat sittenkin jäädä – siirretään rantaan taideteoksiksi
Päijät-Häme on siirtynyt koronaepidemian kiihtymisvaiheeseen. Maanantaina Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä kertoi 72 uudesta koronavirustartunnasta.
Kiihtymisvaihe merkitsee uusia suosituksia ja rajoituksia muun muassa tilaisuuksien järjestämiseen ja harrastuksiin. Yhtymä antoi maanantaina uudet suositukset, joiden mukaan aikuisten harrastusryhmien koko sisätiloissa on rajattava 10 henkeen. Lisäksi yhtymä suosittaa muuttamaan ryhmien toimintaa niin, että hygienista ja turvaväleistä pystytään pitämään huolta.
Päätös uusista rajoituksista vei yöunet Lahden Kortteliliiga ry:n toiminnanjohtajalta Jake Ropposelta.
– Se oli jollain tapaa pettymys, koska tämä aiheuttaa hyvin paljon liikkumattomuutta. Kokemusta on viime keväältä, eikä se ollut hyvää aikaa.
Lahden Kortteliliigalla on vuositasolla noin 4 000 jäsentä ja 14 lajia. Joukkuelajien, kuten salibandyn, kaukalopallon ja lentopallon osalta toiminnan jatkaminen on nyt vaakalaudalla.
– Aikuisten harrastusliikunnassa tulee kovia päätöksiä isoissa joukkuelajeissa. Niitä on luultavasti aika mahdoton pelata suositusten puitteissa. Joitain lajeja voidaan jatkaa, Ropponen harmittelee.
Wellamo-opiston rehtori Mari Ylä-Sankola-Peltola ymmärtää uudet rajoituspäätökset, mutta yllättyi niiden nopeudesta. Wellamo-opisto on 12 000 asiakkaan kansalaisopisto, joka toimii seitsemässä kunnassa Päijät-Hämeessä.
– Olimme varautuneet 20 hengen rajoituksiin, mutta 10 hengen oli yllätys. Yritämme ratkaista tätä tapauskohtaisesti. 60–70 prosenttia ryhmistä on isoja.
Ylä-Sankola-Peltola kertoo, että luvassa on esimerkiksi virtuaalista tanssia.
Voit katsoa Jake Ropposenja Mari Ylä-Sankola-Peltolan haastattelut jutun pääkuvan videosta.
Viikonloppuna otetuista koronanäytteistä viisi prosenttia oli positiivisia, mikä on hyvinvointiyhtymän mukaan hyvin huolestuttavaa. Myös tartuntojen jäljittäminen on vaikeutunut. Hyvinvointiyhtymän johtajaylilääkäri Tuomo Niemisen mukaan tällä hetkellä enää puolet tartunnan lähteistä saadaan selville.
Viikonloppuna todetut tartunnat ovat aiheuttaaneet useita joukkoaltistuksia ravintoloissa. Varmistettujen koronatartuntojen määrä on viime viikolla tuplaantunut verrattuna edelliseen viikkoon. Viime viikon aikana todettiin 105 tartuntaa, kun edellisellä viikolla luku oli 52.
Hallitus suunnittelee nykyistä tiukempia aukiolorajoituksia anniskeluravintoloihin, jotka toimivat koronaepidemian leviämisvaiheessa olevan Uudenmaan alueella. Myös Lahti on lähellä epidemian leviämisvaihetta ja muu Päijät-Häme on siirtynyt kiihtymisvaiheeseen.
Tästä huolimatta alueella ovat voimassa ravintoloita koskevat epidemian perusvaiheen rajoitukset. Niiden muuttaminen vaatii valtioneuvoston asetuksen, eikä asetuksessa vielä mainita Lahtea tai Päijät-Hämettä. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä kuitenkin suosittelee anniskeluravintoloita sulkemaan ovensa viimeistään klo 23.
Päivystysavun numero 116 117 on ruuhkautunut, hyvinvointiyhtymästä kerrotaan. Koronatestiin hakeutuvia pyydetään varamaan aika sähköisesti omaolo.fi-palvelussa.
Satu Lipiäinen oli harjoittelemassa pitkän matkan juoksua paikallisella kuntosalilla. Tarkoitus oli juosta juoksumatolla ainakin 40 kilometriä.
Sellainen rääkki oli juoksumatollekin liikaa.
– Laite alkoi pätkiä, ja hetken päästä siitä nousi paksu savu.
Lappeenrantalaisen 24-vuotiaan Satu Lipiäisen intohimot voivat olla liikaa monelle muullekin kuin vain juoksumatolle, sillä Lipiäisen kestävyys ei ihan heti lopu.
Reilu viikko sitten lauantai-iltana Satu Lipiäinen oli lähtöviivalla yhdessä kymmenien muiden juoksijoiden kanssa. Oli alkamassa 12 tunnin juoksukilpailu. Se käytiin Joensuu Areenassa 325 metrin sisäradalla.
Lipiäisen vauhti on niin kova, ettei yksikään miesjuoksija pysynyt perässä. 12 tunnin juoksun jälkeen Lipiäinen oli taittanut reilut 136 kilometriä eli suurin piirtein sama matka kuin Helsingistä Kouvolaan.
Tarkka lukema oli 136,203 kilometriä.
Samalla oli syntynyt naisten 12 tunnin juoksun uusi Suomen ja Pohjoismaiden ennätys. Edellinen Pohjoismaiden ja Suomen ennätys parani noin puolella kilometrillä.
Joensuu night run -kilpailun toiseksi nopein oli Toni Ronkainen, joka jäi Lipiäisestä yli 10 kilometriä. Kilpailussa maaliin tuli 55 juoksijaa.
Satu Lipiäisen tavoite oli juosta ensimmäisen kuuden tunnin aikana 72 kilometriä.
– Meni 71,8 kilometriä eli aika tavalla suunnitelman mukaan.
Kuuden tunnin jälkeen alkoivat vaikeudet, ja Lipiäisen sanoin seinä meinasi nousta pystyyn.
– Energiat alkoivat olla loppu, mahakipu kiusasi ja muutenkin oli hankala mennä eteen päin.
Hiljalleen olo kuitenkin helpotti, ja Lipiäinen kykeni pysymään ennätysvauhdissa.
– Jos kuitenkin olisin joutunut käymään vessassa, ennätys olisi mennyt siihen, kertoo Lipiäinen.
Satu Lipiäinen juoksi koko matkan. Yhtään kävelyaskelta ei voinut ottaa.
– Kun yritetään ennätyksiä ja hyviä tuloksia, ei siellä jouda kävelemään. Käveleminen on niin hidasta, että sen jälkeen täytyy vastaavasti juosta tosi kovaa saadakseen kiinni sen ajan, mikä kävelyyn on mennyt.
Viimeisten tuntien ennätysvauhti antoi lisää potkua ja motivaatiota. Kun juoksemista oli edessä vielä kolme tuntia, Lipiäinen ei halunnut ajatella jäljellä olevaa aikaa. Sen miettiminen tuntuu hänen mielestään musertavalta.
– Toisaalta viimeiset kolme tuntia olivat myös stressaavia, koska ei saanut höllätä yhtään. Koko ajan pelotti, että jaksaako ja sujuuko juoksu muuten hyvin. Koko ajan piti vain saada hyviä kierrosaikoja.
Ensimmäisen 6 tunnin ajan Lipiäisellä kului yhteen kilometriin noin 5 minuuttia. Sen jälkeen vauhti hieman hidastui niin, että koko 12 tunnin juoksun keskivauhdiksi tuli 5,17 minuuttia/kilometri.
Pohjois-Savosta Siilinjärveltä kotoisin oleva Satu Lipiäinen on harrastanut liikuntaa ja urheilua lapsesta lähtien. Kokemusta on valtakunnan tasolta niin seiväshypystä kuin 3 000 metrin estejuoksustakin.
Jo pikkutyttönä hän haaveillut pitkästä juoksumatkoista. Ensimmäinen puolimaraton taittui 10-vuotiaana.
Harjoittelu oli tiukkaa, mutta valitettavasti se myös kostautui.
– 16-vuotiaana menin pahasti ylikuntoon. Toipumiseen meni 4–5 vuotta, kertoo nyt 24-vuotias Satu Lipiäinen.
Hetken näytti jo siltä, että piikkarit lentävät naulaan.
– Osallistuin kuitenkin 12 tunnin viestikisaan, ja siitä kokemuksesta jäin tälle ultrajuoksupolulle, jolta en ainakaan lähiaikoina ole tulossa pois, kertoo Satu Lipiäinen.
Lipiäinen vaikuttaa olevansa hurjassa vedossa jo nyt, vaikka usein kestävyysjuoksijat ovat parhaimmillaan noin 30-vuotiaina. Hän ei oikein osaa itsekään selittää, miten vauhti on nyt näin kovaa.
– Ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin. Sitä mitä harjoittelee, niin siinä yleensä kehittyy.
Lipiäinen myös myöntää, että hänellä varmaan on taipumusta pitkäkestoisiin lajeihin.
Pitkiä matkoja urakoidessaan Lipiäinen ei voi välttyä hetkiltä, jolloin tekisi mieli mennä pois radalta. Heikkoja hetkiä matkan aikana tulee väistämättä.
– Käytännössä joka kisassa mietin, että pitäisikö keskeyttää ja lopettaa koko laji. Keskeyttämiseen on kuitenkin tosi iso kynnys, ja kokemuksen myötä tietää, että heikko hetki tulee ja se menee myös ohi.
Satu Lipiäisen päämatkat ultrajuoksussa ovat 100 kilometrin juoksu ja 12 tunnin juoksu.
– Ne ovat suhteellisen lyhyitä. Jotkut juoksevat vaikka kuuden vuorokauden kilpailuja, sanoo Lipiäinen.
Lipiäinen kertoo, että hänen harjoittelunsa on melko samanlaista kuin maratonille valmistautuminen.
– Suurin ero on, että viikonlopun pitkä lenkki on pitempi kuin maratoonareilla, 40–60 kilometriä. Teen myös joskus ryväsharjoittelua, jolloin pitkä lenkki on perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina niin, että kolmen päivän aikana tulee yhteensä reilut 100 kilometriä.
Kotikaupungissaan Lappeenrannassa Lipiäinen juoksee yleensä Lappeenrannan lentokentän ympäri kulkevaa tasaista 7,8 kilometrin kuntopolkua. Sen hän kiertää viikossa yli 10 kertaa.
– Lempilenkkini on juosta Imatran ja Lappeenrannan väliä. Sen kun juoksee jompaankumpaan suuntaan, niin siitä tulee melko tasan 40 kilometriä.
Tammi-helmikuussa hän juoksee juoksumatolla joka päivä. Matka ovat pitkiä, mutta Lipiäinen käyttää senkin ajan hyödykseen. Hän lukee kirjoja tai katsoo elokuvia. Ulkona juostessa korvissa kuuluu äänikirja.
Satu Lipiäinen on opiskellut Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa, josta hän viime vuonna valmistui energiatekniikan diplomi-insinööriksi. Nyt hän nuorempana tutkijana tekee väitöskirjaa.
– Tutkin pääasiassa metsäteollisuuden energiankäyttöä, energiatehokkuutta ja hiilidioksidipäästöjä.
Joensuussa juostu 12 tunnin Pohjoismaiden ennätys ei Satu Lipiäiselle luonnollisestikaan riitä, vaan tavoitteena on parantaa ennätyksiä entisestään.
– Iso tavoite on päästä 100 kilometrin juoksu alle 8 tunnin. Nykyistä ennätystä pitäisi parantaa yli 11 minuuttia.
Lisäksi tekemättä on vielä suoritus, josta hän haaveili jo lapsuudessa.
– Yksi iso unelma vielä odottaa. Se on Spartathlon eli 246 kilometriä Kreikassa Ateenasta Spartaan, kertoo ultrajuoksija Satu Lipiäinen.
– Voitko hymyillä kuin Mona Lisa, silleen salaperäisesti. Ja katso samalla kameraan, pyydän.
Anni Kytömäen silmissä välähtää. Luultavasti kuvausohjeeni kuulostavat kirjailijan korviin turhilta.
On uusi romaani, pitääkö vielä hymyillä tietyllä tavalla?
Kytömäki suoristaa säärensä mättäillä. Kumisaappaat hehkuvat märkinä sammalta vasten. Marrasmyrsky riepottaa puita.
Maa on imenyt sadetta talvea varten, sammalet hersyvät täysinä vedestä. Kuin astuisi pesusienen päälle.
Koetan pysyä Kytömäen perässä, kun hän harppoo sananjalkojen yli.
– Korppi, kuvaaja sanoo ja osoittaa ylös.
Kytömäki vilkaisee oksien lomaan ja suljinaukko räpsähtää.
Kun on juuri lukenut tuntikausia Kytömäen uusinta, ei voi olla näkemättä metsän kauneutta.
Eikä yhdennäköisyyttä kirjailijan ja Finlandia-ehdokas Margaritan päähenkilön välillä. Onko päähenkilö aina kirjailijan omakuva?
Hoikka, jäntevä, sitkaisan voimakas, Margaritan Senni ja tämä Anni tässä. Kytömäki päästää lähelle, katsoo suoraan silmiin ja kertoo työstään tottuneesti.
Silti hän tuntuu suojaavan jotain, ehkä itseään, kuten tarkkaileva, syrjäänvetäytyvä Senni.
Metsässä enemmän kotonaan kuin ihmisten luona?
– En erottele ihmistä metsästä. Luontosuhteen sijaan pitäisi puhua luontoyhteydestä. Suhteeseen tarvitaan kaksi toisistaan erillistä, yhteys puolestaan on saumaton, Anni Kytömäki sanoo.
Kun Kytömäki pohtii luonnon tuhoa ja kirjoittaa siitä, hän kertoo tosiasiassa ihmisen mahdollisuudesta selviytyä.
– Keskustelu luonnonsuojelusta on keskustelua myös meidän, ihmiskunnan selviytymisestä.
Anni Kytömäki täytti elokuussa 40. Takana on kolme romaania kuudessa vuodessa ja nyt jo toinen Finlandia-ehdokkuus.
Miltä se tuntuu?
– No. Ehkä minun ei tarvitse vaihtaa ammattia ihan heti, Kytömäki sanoo ja naurahtaa vähän kuin keventääkseen sanomaansa.
Hän on silti tosissaan. Myös Kytömäki on kärsinyt huijarisyndroomasta.
Esikoisromaani Kultarinta valittiin ehdolle Finlandian saajaksi vuonna 2014. Kytömäki oli 34-vuotias.
Pelotti, että pelkkä sattuma toi ehdokkuuden. Että kaikki esikoisesta eteenpäin olisi aiempaa huonompaa.
– Olin ladannut Kultarintaan kaiken. Pelkäsin, että ei ole enää mitään sanottavaa.
Oli silti, Kivitaskun verran.
Kaksi kuukautta sitten ilmestyi Margarita. Kytömäen muiden teosten lailla sekin on niin sanotusti historiallinen.
Niin sanotusti historiallinen, sillä romaanin 70 vuotta vanhat teemat eivät ole kadonneet minnekään.
Oikeus omaan kehoon ja aborttiin, luonnon tuhoaminen ja maanosien yli leviävä virus.
– Haluan tuoda esiin, miten pitkät juuret tietyillä ilmiöillä on. Vaikka kuvittelemme puheenaiheitamme nykyaikaisiksi, ne voivat olla jopa vuosisatojen keskustelun tulosta. Ja toki haluan kommentoida myös nykyaikaa, Kytömäki toteaa.
Margarita sijoittuu 1950-luvun Suomeen. Käynnissä on sodan runteleman maan jälleenrakennus.
Sota on runnellut myös miesten mielet, mutta siitä ei puhuta.
Valtio kaataa aarnimetsiään ympäri Suomea. Vähitellen itärajan viereltä katoaa metsien muuri.
– Sama muuri auttoi Suomea selviämään sodasta. Hakattuihin metsiin ei piilouduta.
Kesällä 1950 syttynyt Korean sota synnytti yllättävän ja rajun nousukauden, joka nopeasti mullisti myös pienen Suomen kansantalouden.
Metsäteollisuuden tuotanto ylittyi ensimmäistä kertaa sitten talvisodan syttymisen.
Sota söi selluloosaa, sitä tarvittiin jo räjähteiden tekoon.
Margaritassa metsä on ensin taistelutanner, sitten avohakkuiden jäljiltä pelkkä torso.
– Kun ihminen sotii, metsä saa jäädä rauhaan. Kun on jälleen rauha, metsää kaadetaan taas.
Kytömäki ei tahtonut kuvata sodankäyntiä, sillä siitä Suomessa on kirjoitettu lukemattomia kertoja.
– Halusin käsitellä ihmisen vapautta ja vapautta valita. Miten valtio saattoi vaatia ihmisen ruumiin, niin mieheltä kuin naiseltakin.
Kun miehen velvollisuus oli palvella isänmaataan sodassa, naisen tehtävä oli synnyttää. Mieluiten kuusi lasta per nainen.
Anni Kytömäki keksi sille terminkin: valtion vauva.
Kytömäki luki 1950-luvun aborttilupaviranomaisten lausuntoja.
– Synnyttäminen on naisen asevelvollisuus. Raskaus ei koskaan vaadi naiselta enempää kuin mitä keho jaksaa. Kyllä luonto hoitaa. Näin he perustelivat kielteisiä aborttipäätöksiään, Kytömäki huokaa.
Romaanin aikajänne tarkentui sitä mukaan, mitä enemmän kirjailija perehtyi ajankuvaan.
– Vuonna 1950 Suomi sai ensimmäisen lakinsa abortista. Se ei silti tarkoittanut, että nainen noin vain pääsisi synnytystalkoista.
Kytömäki huomauttaa, että syntyvien määrän puolesta on huolehdittu jo vuosisatoja. Huoli on myös antanut oikeuden määrätä naisten kehoista.
– 1800-luvulta saakka on pelätty, että me ihmiset lopumme. Silti suomalaisiakin on nyt kolme miljoonaa enemmän kuin silloin.
Taloa ympäröivät metsä ja pellot.
Kilometrin päässä on joki, jonka pohjalla pönkii satavuotiaita veden asukkeja. Raakkuja, kuten vanha kansa sanoisi.
Tällä joella Hämeenkyrössä Kytömäki retkeili jo parikymmentä vuotta sitten ja tutustui jokihelmisimpukoihin.
Nyt kotikin on niiden lähellä.
Jokihelmisimpukasta kehittyi yksi Margaritan hahmoista, se suorastaan pyrki sivuille.
Raakusta tuli luonnon tuhoamisen symboli, suojakuorten merkityksen kuvaaja.
Jos simpukka pakotetaan auki, se kuolee.
Kun simpukan sisään joutuu hiekansiru, raakku alkaa suojata lihaansa vuoraamalla roskan helmiäisaineella.
Sen sisuksissa kasvava helmi on siis tuskainen rikka, aivan kuten romaanissa sikiö naisen sisällä.
Juuri tällaisia toisintoja Kytömäki viljelee, rinnastuksia simpukoista sikiöön, suojakuorista suojamuureihin.
Raakut riemastuttavat Kytömäkeä yhä.
– Että ähäkutti, juuri nämä kuoren suojassa elävät evoluution supersankarit selvisivät siitä, mihin dinosauruksetkin kuolivat. Toivoisin joskus, että myös ihmiselle annettaisiin oikeus vetäytyä ja jäädä suojiinsa, kaikkien ei aina tarvitsisi tulla ulos kuorestaan.
Ihmisiä kehotetaan välttämään väkijoukkoja ja turhia kokoontumisia. On pidettävä turvavälejä ja pestävä käsiä.
Suurin osa sairastuneista on oireettomia ja levittävät virusta tietämättään.
Oireilijoilla on influenssan kaltaisia merkkejä, korkeaa kuumetta, oksentelua ja uupumusta.
Rokotetta kehitetään kuumeisesti.
Anni Kytömäen romaanissa tarttuva virus on koronan sijaan polio.
Kytömäki kirjoitti polion kirjaan jo kaksi vuotta sitten.
Viime keväänä hän luki lehtijuttuja epäuskoisena.
– Kuin lukemieni polioartikkelien toisintoja, sama sanasto ja uutiskuvasto. Kuvissa hengityskoneita, tekstissä pelko niiden loppumisesta.
Vaikeasti sairaiden poliopotilaiden pelastus oli rautakeuhko. Lieriömäinen laite, kuin simpukka, jonka turviin potilas suljettiin.
Kun halvaus lopetti keuhkojen toiminnan, rautakeuhkon alipaine pakotti mekaanisesti ne jälleen toimimaan.
– Nyt parikin firmaa on kehittänyt uusia rautakeuhkoja sen varalta, että hengityskoneet loppuvat koronan takia. Vaikka ajat muuttuvat, virus voi silti mullistaa kaiken ja vastauksena on jälleen rautakeuhko.
Polio tarttui lapsiin 600 kertaa todennäköisemmin kuin aikuisiin. Kun rokote viimein saatiin, Yhdysvalloissa soitettiin kirkonkelloja juhlan merkiksi.
Polioon perehtymisen aikana Kytömäki mietti mennyttä ja tulevaa sekä ihmisten suhtautumista jo voitettuihin sairauksiin.
– On outoa, että kaikista keksinnöistä juuri rokotteita yhä pelätään. Niitä on käytetty yli 200 vuoden ajan, toisin kuin monia tekniikan innovaatioita.
Margaritassa yksi hahmoista saa sairauteensa apua vasta, kun tarpeeksi tunnettu ja varakas tuttava sitä pyytää, saa lääkärin kuuntelemaan.
– Kun koronaan saadaan rokote, ketkä sen ensimmäisenä saavat ja millä perusteella? Saadaanko rokotetta koskaan Afrikkaan tai intialaisille, Kytömäki miettii ääneen.
Margarita on kehollinen kirja.
Sen sivuilla synnytään, kuollaan ja kärsitään.
Kytömäki on koulutukseltaan myös hieroja, kuten romaanin Sennikin. Latinankieliset nimet tulevat selkäpiistä, kädet suorastaan muistavat, miltä lihas tuntui sormenpäissä.
Kivun ja kehon tuominen teoksen keskiöön muistuttavat ihmistä jälleen luonnosta, Kytömäki sanoo.
– Ruumiillisuuden kautta käy nopeasti ilmi, että olemme osa luontoa emmekä luomakunnanherroja. Kun sairaus vie kehosta jotakin ja fysiikka pettää, kaikkivoipaisuus on kaukana.
Kytömäki muistaa, miten löysi lapsena metsät. Vaikka oikeita murheita ei ollut, lapsi oli melankoliaan taipuvainen ja toisena hetkenä pakahtumisen partaalla.
Onneksi lapsuuden rivitalon takana oli metsä, jonne päästä ehkä ihmisiä ja voimakkaita tunteitakin pakoon.
– Kirjoittaminen on minulle todellisuuspakoa, siksi minusta tuli kirjailija, Kytömäki sanoo ja purskahtaa nauruun.
Todellisuuspaon lisäksi Kytömäki tahtoo ottaa kantaa, muttei paasata. Kertoa tarinan niin, että se tulee lukijaa lähelle.
Tarttuu ajatuksiin ja ehkä puheisiinkin.
Marraskuun sade loppuu, mutta puiden latvat ryskyvät vielä.
Koetan loikata sammaleen yli lähemmäs kalliota ja tätä metsän ihmistä.
Pyydän häntä seisomaan kivellä kuin Gallen-Kallelan Kullervo.
Kytömäki asettelee kätensä lantiolle ja röyhistää rintaansa.
Luonnon suojelija.
Hallitus selvittää, voisiko Suomi siirtyä poikkeusoloihin, vaikka valmiuslakia ei vielä otettaisi käyttöön. Ylen tietojen mukaan hallitus on pyytänyt oikeuskanslerilta ja oikeusministeriöltä juridista selvitystä, voisiko poikkeusolojen toteaminen olla perustuslain mukaan mahdollista. Hallitus neuvottelee keskiviikkona poikkeusoloista ja valmiuslaista ja kuulee oikeudelliset arviot.
Asiasta on Ylen tietojen mukaan informoitu myös tasavallan presidenttiä.
Poikkeusoloissa valtioneuvostolla on enemmän valtaa kuin normaalioloissa, joissa Suomi nyt on. Ylen tietojen mukaan hallitus haluaisi saada poikkeusolojen perusteella lisää valtaa ohjata poliittisesti koronatoimia.
Valmiuslakeja hallitus ei näillä näkymin olisi vielä ottamassa käyttöön, sillä esimerkiksi tartuntatautilaissa on edelleen käyttämättömiä keinoja. Vaikka Helsingissä potilasmäärä sairaalassa on lähes kaksinkertaistunut noin viikossa, Suomen sairaanhoidon kapasiteetti riittää vielä potilaiden hoitamiseen.
Taustalla on hallituksen huoli pahenevasta koronatilanteesta. Hallituksesta useat ministerit ovat viestineet julkisuuteen, että alueiden on tehtävä nykyistä nopeammin ja enemmän koronarajoituksia, jotta Suomi välttyy epidemian räjähtämiseltä ja laajamittaiselta yhteiskunnan sulkemiselta valmiuslakien nojalla. Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi tänään, että hallitus on valmis ottamaan käyttöön valmiuslain, jos koronatilanne pahenee.
Yle tavoitti oikeuskansleri Tuomas Pöystin. Pöysti ei tässä vaiheessa kommentoi asiaa.
Ylen haastattelussa aiemmin päivällä Pöysti sanoi, että valmiuslain käyttöönotto on viimesijainen keino.
– Sinänsä vakavassa pandemiassa näin voidaan tehdä, ja kyllä tilanne on vakavaan suuntaan Suomessa menossa, Pöysti totesi.
Valmiuslain käyttöönoton mahdollisuuksista on keskusteltu esimerkiksi sote-ministeriryhmässä ja viisikossa.
Yleensä poikkeusolojen toteamista seuraa valmiuslakien käyttöön otto. Poikkeusolot toteaa hallitus ja presidentti yhdessä. Valmiuslain käyttöön ottamisen hyväksyy eduskunta, joka ottaa samalla kantaa myös poikkeusoloihin. Eduskunta hyväksyy myös hallituksen esittämien valmiuslain kohtien käyttöön ottamisen.
Suoraa ennakkotapausta siitä, että olisi hyväksytty poikkeusolot ilman valmiuslain käyttöä ei ole.
Epäsuora esimerkki kuitenkin löytyy: hallitus hyväksyi poikkeusolot sekä pandemian että talouselämän perusteisiin kohdistuvan uhan ja väestön toimeentulon perusteella. Valmiuslain pykäliä kuitenkin otettin käyttöön vain pandemian torjumiseksi, ei taloudellisen uhan takia.
Poikkeusolot olisivat vahva signaali siitä, että hallitus on tosissaan ja tarvittaessa ottaa käyttöön valmiuslain.
Koronaepidemia jyllää nyt useilla alueilla. Epidemiatilanne on vaikeutunut niin Pirkanmaalla, Länsi-Pohjassa kuin osassa Kymenlaaksoa.
Hallitus ei kuitenkaan ole tyytyväinen siihen, että alueet rajoittavat esimerkiksi kokoontumisia ja harrastuksia vasta tartuntojen jo levittyä. Toimia pitäisi tehdä ennakoiden. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan koronarajoitukset ovat hallituksen mielestä tulleet liian hitaalla aikataululla.
Ylen tietojen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa parhaillaan ohjauskirjettä alueille, jotta ne ottaisivat käyttöön kaikki leviämis- ja kiihtymisvaiheissa oleville alueille mahdolliset rajoitukset, jotta epidemia saadaan kuriin. Ohjauskirjeellä ministeriö yrittää velvoittaa sairaanhoitopiirejä ja aluehallintovirastoja toimimaan.
Hallituksesta kerrotaan, että sieltä on oltu toistuvasti yhteydessä suuriin kaupunkeihin, jotta ne toimisivat ennakoiden eivätkä odottaisi tartuntojen määrän kasvua. Esimerkiksi Helsingin johto on ollut keskustelemassa muun muassa koronarajoituksista pääministerin kanssa.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudun koronatilanne on pahentunut nopeasti, mutta kaikkia valtioneuvoston suosittelmia rajoituksia ei ole vielä otettu käyttöön. Ensimmäiset tiukemmat rajoitukset otettiin käyttöön maanantaina 23.11., kun esimerkiksi yli 20 hengen yleisötapahtumat ja osa aikuisten harrastuksista tuli rajoitusten piiriin.
Voit keskustella aiheesta huomiseen tiistaihin 24. marraskuuta klo 23 saakka.
Ilta-Sanomien mukaan seitsemänvuotias poika oli loukkaantunut vakavasti ja joutunut sairaalahoitoon, kun kuudesluokkalainen poika pahoinpiteli hänet koulumatkalla. Tapaus sattui lehden mukaan perjantaina iltapäivällä.
Poliisi vahvistaa lehdelle tutkivansa pahoinpitelytapausta, mutta ei kerro tapauksesta enempää.
– En haluaisi sitä yksilöidä, ettei tietty koulu tai alue leimaudu. Keskustelu käy myös kuumana sosiaalisessa mediassa, rikoskomísario Saara Asmundela Sisä-Suomen poliisilaitokselta sanoo Ilta-Sanomissa.
Rikoskomisario Saara Asmundela vahvistaa Ylelle, että poliisi tutkii Jyväskylässä pahoinpitelyepäilyä, jossa asianosaiset ovat alle 15-vuotiaita.
Asmundelan mukaan poliisi on viikonloppuna kuullut sekä asianosaisia että todistajia.
Koska kyse on lapsista, poliisi ei kerro tarkemmin missä epäilty teko on tapahtunut tai minkä ikäisiä lapset ovat.
Asmundela toteaa, että alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisesssa vastuussa teoistaan, joten asia ei johda syyteharkintaan.
Pahoinpidellyn pojan isä kertoo Ilta-Sanomille, että pojat eivät tunteneet toisiaan. Pojan isän mukaan seitsemänvuotiaan reisiluu murtui ja tämä joutui leikkaukseen.
Jyväskylän kaupungin sivistyksen toimialajohtaja Eino Leisimo kertoo, että tapauksesta on keskustelu jo sivistystoimen johdossa ja myös kaupungin johto on asiasta tietoinen.
Leisimon mukaan tapauksen vuoksi esimerkiksi koulumatkoihin liittyviä käytäntöjä käydään Jyväskylässä läpi. Asiasta on tarkoitus puhua muun muassa rehtoreiden kanssa. Tietyillä alueilla kaupunki aikoo tehdä yhteistyötä niin nuorisopalvelujen kuin poliisikin kanssa.
Leisimon mukaan nyt on syytä katsoa, onko nykyresursseista mahdollisuus saada esimerkiksi tilapäisvalvontaa koulumatkojen turvallisuuden parantamiseksi.
Poliisin näkyminen tietyillä reiteillä voisi Leisimon mukaan myös tulla kyseeseen. Myös perinteisellä valistustyöllä on sijansa.
– Tämä on vakava vahinko ja erittäin herkkä asia, joka koskettaa vakavasti myös aiheuttanutta osapuolta. Kyse on koulupäivään liittyvästä tilanteesta, jossa ei ole valvontaa. Tapahtunut on laaja yhteiskunnallinen kysymys. Asiasta tekee haasteellisen, ettei olla koulun alueella, jossa valvontavelvoite on, sanoo Leisimo.
Leisimo arvioi, että nyt julkisuuteen tullut tapaus on yksittäinen. Laajamittaista alaikäisten väkivaltaa ei Leisimon tietojen perustella ole Jyväskylässä ilmennyt. Jyväskylä selvittää parhaillaan koulukiusaamisen tilannetta valtakunnalliseenkin keskusteluun liittyen.
– Kaikkineenhan asiat eivät ole huonosti, mutta kyllä polarisaario ja esimerkiksi asuinalueiden erityminen on nostanut viime aikoina päätään.
Leisimo sanoo ymmärtävänsä tapauksen pintaan nostaman lasten vanhempien huolen. Koulumatkojen turvallisuus lähtee hänen mukaansa siitä, että kuljetaan koulun ja kodin tuntemia reittejä mielellään porukassa.
– Helposti nostaa huoltajilla huolen, että pitääkö lähteä saattamaan lasta. Kyllä se näin menee, että näihin asioihin on kentällä kiinnitettävä entistä paremmin huomiota. Siitä lähdetään, että lapset on turvallista laittaa kouluun. Hyvässä keskusteluyhteydessä kouluun ja kodin välillä pitää ratkoa asioita. Tarvittaessa oppilashuoltohenkilöstö ja muut asiantuntijat ovat apuna, jos pelkoja on. Meidän aikuisten tehtävä on luoda turvallisuutta ja yhteisrintamassa poistaa mahdollisia pelkoja.
Mikä on paras tapa ennaltaehkäistä väkivaltaa esimerkiksi koulumatkoilla?
– Kyksymys on vaikea. Vetoa perheisiin tässä. Ei asia voi mennä niin, että tämä on vain koulun tehtävä, vaan tässä pitää lähteä yhteisestä kasvatusvastuusta ja ketään syyllistämättä myös kotona pitää pystyä näitä asioita käsittelemään. Ja silloin tällöin vaikka poliisipartioita näkyviin. Ei se tarkoita, että tästä poliispartio tulee, vaikka kyllä sekin varmaan turvaa tuo, kuvailee Leisimo.
WASHINGTON Presidentti Donald Trump suostui myöhään maanantai-iltana pitkin hampain vallanvaihdon aloittamiseen. Tuleva presidentti Joe Biden on silti jo vauhdissa, ja ehtinyt kasata uuden hallintonsa ytimen.
Ennen kuin Bidenin valinnat varmistuvat, senaatin pitää vielä hyväksyä nimitykset. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ulkoministeriksi nousee Bidenin pitkäaikainen neuvonantaja Antony “Tony” Blinken, joka on työskennellyt aiemmin muun muassa presidentti Barack Obaman hallinnossa varaulkoministerinä.
Valtiovarainministeriksi ratkomaan koronan luomaa talouskriisiä nousee Janet Yellen, Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja. Yellen on ensimmäinen valtiovarainministeriksi nimetty nainen.
Entiselle ulkoministerille John Kerrylle on luotu aivan uusi ilmastoasioiden erityislähettilään pesti. Sen myötä kansallisessa turvallisuusneuvostossa istuu ensimmäistä kertaa henkilö, jonka pääasiallinen tehtävä on toimia neuvonantajana ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa.
Lisäksi Biden aikoo nimetä Linda Thomas-Greenfieldin Yhdysvaltain YK-lähettilääksi, Avril Hainesin kansalliseksi tiedustelupäälliköksi ja Alejandro Mayorkaksen kotimaan turvallisuuspäälliköksi.
Puolustusministerin valinnan aikataulu ei ole vielä varma, mutta todennäköisin valinta on Michele Flournoy, joka hänkin työskenteli Obaman hallinnossa.
Nimet eivät ehkä ole suomalaisille tuttuja, mutta Washingtonissa ne tunnetaan. Kyseessä on joukko vanhoja tekijöitä. Se on erityisen merkittävää Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kannalta.
Bidenin ykkösketju kuuluu Washingtonin hallintoeliittiin, joka tunnetaan kaupungissa sekä haukkuma- että hellittelynimellä “mömmö” (englanniksi the blob). Termi viittaa niihin uravirkamiehiin, jotka pyörittävät politiikkaa eteenpäin vuoroin presidentinhallinnossa, vuoroin Washingtonin konsulttiyrityksissä ja ajatushautomoissa.
Siinä on puolensa: kun samat ihmiset tekevät päätöksiä vuodesta toiseen he luovat ulkopolitiikkaan ennalta-arvattavuutta, joka on erityisesti Yhdysvaltojen liittolaisille tärkeää.
Varsinkin neljän viime vuoden jälkeen. Washingtonin “mömmöeliitti” on Trumpin hallinnon vastakohta. Samat ihmiset pysyvät tehtävissään, liittolaisten rooli korostuu ja Yhdysvallat painostaa ennemmin ennakoitavien vastatoimien pelotteella kuin yllättävillä iskuilla.
Bidenin hallitus nojaa amerikkalaisen ulkopolitiikan siis tuttuihin peruspilareihin. Mutta tilanne on kuitenkin eri kuin kultaisella 2000-luvulla tai vielä presidentti Barack Obaman ensimmäisellä kaudella.
Vielä vuosituhannen vaihteessa silloinen ulkoministeri Madeleine Albright kuvaili Yhdysvaltoja “välttämättömäksi kansakunnaksi”. Silloin lausahdus viittasi yksinäisen suurvallan erityisasemaan maailmanpolitiikassa.
Jo silloin Yhdysvaltain mahtiaseman takasi laaja liittolaisten verkosto. Nyt Biden astuu valtaan tilanteessa, jossa Yhdysvaltoihin ei luoteta enää varauksettomasti. Vanhojen tekijöiden kavalkadilla yritetään rakentaa luottamusta uudellen.
Biden tarvitsee maailmanlaajuista yhteistyötä puskeakseen läpi ilmastonmuutokseen liittyvät kunnianhimoiset tavoitteensa sekä kotimaassa että maailmanpolitiikassa. Juuri ilmasto on tulevina vuosina keskiössä, sen voi päätellä Kerrylle luodusta ilmastoasioiden erityislähettilään pestistä.
Ensimmäisenä Bidenin hallinnon asialistalla on kuitenkin Venäjä. Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen Uusi Start -ydinasesopimus on vanhenemassa heti helmikuussa, ja kumpikin maa toivoo sopimukselle pikaista jatkoa. Trumpin hallinto ei halunnut pidentää sopimusta, ellei myös Kiinaa saataisi mukaan.
Kiina on Yhdysvaltain kovin kilpailija ja kasvattanut ydinasearsenaaliaan tasaista tahtia, mutta maan aserepertuaari on toistaiseksi suurempi uhka Yhdysvaltojen liittolaisille Aasiassa. Venäjän ydinaseet ovat vakavampi eksistentiaalinen vaara.
Uuden tiimin täytyy tehdä nopeita ratkaisuja myös Afghanistanin suhteen. Trump ilmoitti viime viikolla, että Yhdysvallat vetää puolet joukoistaan Afghanistanista ja Irakista jo ennen Bidenin virkaanastujaisia.
Sekä Biden että Blinken kannattivat Obaman ensimmäisen hallinnon aikana vain kevyitä terrorismin vastaisia joukkoja Afghanistaniin ja vastustivat joukkomäärän kasvattamista, tuloksetta. Silti joukkojen äkkinäinen vetäminen on uudelle hallinnolle ongelma.
Washingtonin ulkopoliittinen eliitti pelkää suunnittelemattoman vetäytymisen luovan Afghanistaniin Taliban-liikkeelle otollisen valtatyhjiön. Suunnitelma on erityisen epäsuosittu liittolaisten joukossa, ja esimerkiksi Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on varoittanut vetäytymisen kostautuvan. Jopa republikaanijohtaja Mitch McConnell on yhtynyt kritiikkiin.
Biden saattaakin joutua ensi töikseen lähettämään lisää joukkoja Lähi-itään. Se olisi vaikeaa mille tahansa presidentille, mutta varsinkin tilanteessa, jossa kansa on jakautunut poliittisesti jyrkästi kahtia.
Kotimaan ongelmat jarruttavat Bidenin tiimin toimia hallinnon alkutaipaleella. Koronakriisi pitää taltuttaa ja talouden kuopasta nousta.
Trump siivitti nousuaan presidentiksi ulkopoliittisella populismilla ja juuri Washingtonin eliittiä vastustamalla.
Biden on huomioinut tämän ulkopoliittisissa tavoitteissaan painottamalla sitä, että ulkopolitiikan pitää palvella amerikkalaista keskiluokkaa. Uusi presidentinhallinto ei voi noin vain ohittaa Trumpin vaikutusta.
Hallinnossa työskentelevät ehkä vanhat tekijät, mutta savotta on uusi ja arvaamaton.
Lue lisää:
Trumpin hallinto valmis aloittamaan vallanvaihtoprosessin – Trump ei kuitenkaan luovuta
Britannian yleisradioyhtiö BBC on nostanut Suomen pääministerin Sanna Marinin vuoden 2020 sadan vaikutusvaltaisen naisen listalleen. BBC luonnehtii listallaan olevia naisia inspiroiviksi ja vaikutusvaltaisiksi.
Sanna Marinin nimi mainitaan jutussa ensimmäisenä esimerkkinä listalle tänä vuonna päässeistä. Hänen lisäkseen BBC on nostanut tekstinsä kärkeen malesiankiinalaisen näyttelijän Michelle Yeohin ja Oxfordin yliopiston koronavirusrokotehanketta johtavan Sarah Gilbertin.
Listalla Suomen mainitaan saaneen kiitosta koronakriisin hoidosta ja maan tartuntalukujen olevan Euroopan alhaisimpien joukossa. BBC nostaa Marinin kohdalla esille myös sen, että kaikki viisi hänen johtamassaan hallituksessa olevaa puoluetta ovat naisten johtamia.
Edellä mainittujen lisäksi listalle ovat päässeet muun muassa valkovenäläinen oppositiojohtaja Svjatlana Tsihanouskaja, beniniläinen muusikko Angélique Kidjo, libanonilainen feministi Hayat Mirshad ja thaimaalainen demokratia-aktivisti Panusaya Sithijirawattanakul.
Yksi nimilistan sadasta paikasta on jätetty tyhjäksi kunnianosoituksena kaikille koronakriisin vuoksi uhrauksia tehneille naisille.
Lue myös:
Kierrätysteräksen käytöllä, ympäristöinvestoinneilla ja puhtaammalla sähköllä kilpailijoitaan pienempiin hiilidioksidipäästöihin pääsevä Euroopan oma terästeollisuus on vaikeuksissa. Kustannuksia on karsittu ja työntekijöitä vähennetty, sillä markkinoilla ei olla valmiita maksamaan lisähintaa ympäristöystävällisyydestä.
Ruostumatonta terästä Torniossa valmistavan Outokummun hiilidioksidipäästöt ovat 1,6 tonnia, kun koko maailman keskiarvo on viiden tonnin paikkeilla
– Kiinassa ja Indonesiassa ruostumattoman teräksen tuotannon hiilidioksidipäästöt ovat noin viisinkertaiset verrattuna meidän päästöihin eli lähempänä kahdeksaa hiilidioksiditonnia per tonni ruostumatonta terästä, sanoo Outokummun Ferrochrome-liiketoiminta-alueen johtaja Martti Sassi.
Outokummulla on menossa yt-neuvottelut. Yhtiö on ilmoittanut väen vähentämistarpeeksi enimmillään kymmenen prosenttia yhtiön henkilöstön kokonaismäärästä.
Hiiliteräksen tuotannossa päästöt ovat ruostumattoman valmistamista pienemmät.
SSAB ilmoittaa Suomen päästöikseen 1,6–1,7 hiilidioksiditonnia tuotettua terästonnia kohti. Se on 30 prosenttia vähemmän kuin Kiinassa tai Intiassa, sanoo yhtiön Euroopan divisioonan johtaja Olavi Huhtala.
– Jokainen terästonni joka tuodaan Aasiasta kasvattaa hiilipäästöjä.
Kierrätysteräksen hyödyntämisellä tuotannossa on suuri vaikutus päästöihin. Outokumpu käyttää 85-prosenttisesti kierrätysterästä. Ovako käyttää Imatralla pelkästään kierrätysterästä, josta se tekee hiiliterästä vain 0,4 tonnin hiilidioksidipäästöillä terästonnia kohti.
SSAB:lla on kunnianhimoinen tavoite. Yhtiöllä on yhdessä ruotsalaisen rautamalmintuottajan LKAB:n ja sähköntuottaja Vattenfallin kanssa niin sanottu HYBRIT-hanke, jossa se pyrkii fossiilivapaaseen teräksen tuotantoon.
Toimitusjohtaja Kimmo Järvinen Metallinjalostajat ry:stä arvioi, että kokonaisuutena Aasiassa teräksentuotannon hiilidioksidipäästöt ovat 3-4 kertaa suuremmat kuin Euroopassa.
Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Jachym Judl arvioi, että ero Aasian ja Euroopan hiilidioksidipäästöissä on selvä, mutta se voi olla pienempi kuin Järvinen arvioi.
Suomessa on etuna myös vähäpäästöinen sähkö. Suomi on uusiutuvan energian käytön kärkimaita Euroopassa.
Terästä tehdään maailmalla liikaa kulutukseen nähden ja koronavirus on pahentanut tilannetta edelleen. Kulutus on vähentynyt kaikkialla, mutta tuotantoa on vähennetty etupäässä EU:ssa.
– Euroopassa monta terästehdasta on pistetty kiinni, mutta muualla vastaavia sopeutustoimia ei ole tehty, Kimmo Järvinen sanoo.
Pahin kilpailutilanne on ruostumattoman teräksen kohdalla, koska Indonesiaan on rakennettu osin kiinalaisella rahalla merkittävä määrä uutta kapasiteettia.
– Tätä terästä tulee muun muassa Eurooppaan selkeästi polkumyyntihinnalla, ja tämä on romahduttanut markkinan.
Euroopan komission asettamista polkumyyntitulleista huolimatta halpatuonti yhdessä koronatilanteen kanssa pakottaa Outokummun rankkoihin toimenpiteisiin.
Yhtiö aikoo vähentää työntekijöitään Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa tuhannella ensi vuoden loppuun mennessä. Suomessa vähennys koskee 270 työntekijää, joista 250 Tornion tehtailta ja Kemin kaivokselta.
– Yhtiön on sopeutettava toimintansa tähän uuteen todellisuuteen. Meidän on keskityttävä tiukkaan kustannus- ja pääomakuriin ja parannettava kustannuskilpailukykyämme muuttamalla kustannusrakennettamme, Martti Sassi sanoo.
Turvatakseen teollisuuden kilpailukykyä Suomi on laskemassa teollisuuden sähköveron EU:n minimitasolle.
Lisäksi päästökaupan aiheuttamaa lisäkustannusta sähkönhinnassa kompensoidaan teollisuudelle. Kompensaatiota ollaan muuttamassa sähköistämistueksi, jonka saaminen edellyttää päästöjen vähentämistä.
EK:ssa muutosta pidetään hyvänä, mutta halutaan kiinnittää huomiota yhteen asiaan. Vähän saastuttavan tehtaan ei ole helppo vähentää edelleen päästöjään.
– Jos on uusi tai vanhakin tehdas, joka on hyvin energiatehokas ja käyttää jo uusiutuvaa sähköä, miten siitä sitten enää parantaa, pohtii EK:n johtava energia- ja ilmastoasiantuntija Kati Ruohomäki.
Outokummun Ferrochrome-liiketoiminta-alueen johtaja Martti Sassi toivookin, että uusi järjestelmä ottaisi huomioon ne yritykset, joissa päästövähennyksiin tähtääviä investointeja on tehty jo pitkään.
– Olemme Outokumpu-konsernissa viimeisten reilun 15 vuoden aikana tehneet noin 450 miljoonan euron edestä investointeja, jotka voidaan luokitella pitkälle ympäristöinvestoinneiksi.
Teollisuudelle on annettu ilmaisia päästöoikeuksia, koska EU:n ulkopuolella ei ole vastaavia päästöoikeuskuluja. Ne ovat merkittävä mekanismi, joka tasaa kilpailutilannetta ja estää tuotannon siirtymistä muualle.
– Viisi prosenttia parhaista saa 100 prosenttia päästöoikeuksista ilmaiseksi ja huonommat tehtaat joutuvat ostamaan niitä huutokaupasta, Kati Ruohomäki sanoo.
Ilmaiset päästöoikeudet ovat herättäneet mediassa ankaraa kritiikkiä.
Muun muassa Kansan Uutiset väittää, että päästökauppa on ollut hyvin kannattavaa saastuttajille. Helsingin Sanomien mukaan ilmaiset päästöoikeudet ovat yrityksille puolen miljardin euron piilotuki.
EK:n Kati Ruohomäki näkee asian toisin. Hänen mielestään järjestelmä ruokkii yritysten halua kehittää toimintaansa vähempipäästöiseksi.
– Ilmaisjako vähentää hiilivuotoriskiä Euroopasta ja tasaa kilpailutilannetta, Ruohomäki sanoo.
Tuontikiintiöiden ja tullien lisäksi vähäpäästöisen tuotannon suojaksi suunnitellaan niin sanottua hiilitullia. Se olisi sitä suurempi mitä enemmän hiilidioksidipäästöjä tuotteen tuottaminen on aiheuttanut.
Valtiosihteeri Kimmo Tiilikainen pitää hiilitulleja hyvänä ratkaisuna pitkällä tähtäimellä.
– Hiilitulleja selvitellään parhaillaan, mutta toteutusvaiheeseen pääseminen vaatii vuosia. Nyt pitää käyttää muita keinoja, että saadaan tuloksia aikaiseksi.
Toimenpiteitä Euroopan terästuotannon suojelemiseksi on olemassa, mutta Metalliteollisuus ry:n toimitusjohtajan Kimmo Järvisen mukaan kaikkein tärkein puuttuu. Asiakkaat eivät ole olleet valmiita maksamaan vähäpäästöisyydestä.
– Tehtaat ovat vielä olemassa ja työntekijät ovat ammattitaitoisia. Meillä on kaikki tuotannon tekijät, kun vain olisi tässä palapelissä olemassa se pala, että arvostettaisiin näitä vähähiilisiä tuotteita.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon kello 23 asti.
Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) virkatoimen lainmukaisuuden tutkinnassa eletään ratkaisun päiviä.
Kymmenen oppositiopuolueiden kansanedustajaa teki joulukuussa 2019 perustuslakivaliokunnalle muistutuksen ulkoministeri Haaviston toiminnasta Syyriassa al-Holin leirillä olevien suomalaisten kotiuttamiseksi.
Perustuslakivaliokunta päätti tänään lopettaa asiantuntijoiden kuulemiset. Viimeisinä kuultiin eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläistä ja professori Olli Mäenpäätä.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johanna Ojala-Niemelän (sd.) mukaan ulkoministeri Haavistolla on vielä mahdollisuus kommentoida Jääskeläisen ja Mäenpään lausuntoja.
– Aloitamme nyt valiokunnassa Haavisto-kannanoton viimeistelyn ja käytämme sen käsittelyyn lähipäivinä runsaasti aikaa, Ojala-Niemelä kertoi. Hän arvioi, että valiokunnan Haavisto-päätös voisi valmistua ensi viikon alussa.
Valiokunnan sisäinen keskustelu paljastaa, löytävätkö esimerkiksi perussuomalaiset ja vihreät yhteisen, oikeudellisen näkemyksen Haavisto-asiassa vai ohittavatko poliittiset intohimot oikeudellisen harkinnan.
Kansanedustajista koostuvan perustuslakivaliokunnan pitäisi pystyä tekemään puhtaasti oikeudellinen arvio. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausunnot ovat silloin avainasemassa. Valiokunnan harkintavara kasvaa, jos asiantuntijat ovat erimielisiä.
Haavisto-tutkinnassa poliittisilla intohimoilla on kiusaus sotkeutua oikeudelliseen harkintaan.
Politiikan pitkän matkan suunnittelijoilla kajastavat silmissä kevään 2023 eduskuntavaalit ja talven 2024 presidentinvaali.
Kaksi kertaa presidentinvaalissa kakkoseksi sijoittunut Haavisto on suosittu poliitikko, jonka siipien katkaisemiseen monilla poliittisilla kilpailijoilla on suurta intoa.
Perustuslakivaliokunnan piinapenkissä jo lähes vuoden istunut Haavisto johti kevään 2019 eduskuntavaaleissa vihreät vaalivoittoon ja hallitukseen. Palkkiona Haavisto sai ulkoministerin salkun.
Onnistunut ulkoministerikausi antaisi Haavistolle hyvät lähtökohdat presidentinvaaliin, mutta muistutuksen käsittely on asettanut Haaviston poliittisen tulevaisuuden puntariin.
Perussuomalaiset, kokoomus, kristillisdemokraatit ja nyt-liike yrittivät joulukuussa 2019 kaataa hallituksen ja ulkoministeri Haaviston al-Holin leirin suomalaisten kotiuttamistoimia koskeneella välikysymyksellä. Kun hallituspuolueet yhdistivät rivinsä Haaviston tueksi, oppositio tarttui lakikorttiin.
Sanna Marinin (sd.) viiden puolueen hallitus nimitettiin 10. joulukuuta, ja oppositio jätti hallitukselle välikysymyksen heti seuraavana päivänä.
Hallitus sopi maanantaina 16. joulukuuta kymmenkohtaisesta periaatepäätöksestä, jolla linjattiin poliittisesti al-Holin leirillä olevien suomalaisten auttamista.
Tiistaina 17. joulukuuta ulkoministeri Haavisto vastasi välikysymykseen, keskiviikkona Haavisto sai eduskunnan luottamuksen ja torstaina 19. joulukuuta kymmenen perussuomalaisten, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kansanedustajaa teki perustuslakivaliokunnalle muistutuksen Haaviston ministeritoimista.
Välikysymyksen ja muistutuksen ajallinen yhteys kertoo, että muistutuksella tehtiin myös politiikkaa.
Opposition ja ulkoministeri Haaviston poliittisessa kiistassa on ollut kysymys siitä, miten Haavisto toimi al-Holin leirillä olevien suomalaisten kotiuttamiseksi syksyllä 2019.
Lakikortti liittyy siihen, miten Haavisto käytti poliittista valtaansa virkamiesten ohjaamisessa.
Presidentti Tarja Halonen osallistui mielenkiintoisella tavalla Haavisto-keskusteluun tammikuussa 2020. Halonen kertoi Ylen Ykkösaamussa, että hänen sympatiansa ovat al-Hol-uutisoinnissa Haaviston puolella.
Halonen toimi ulkoministerinä vuosina 1995–2000 ja joutui ajoittain kahnauksiin virkamiesten kanssa.
– Silloinkin oli diplomaatteja, joilla oli hyvin voimakas käsitys siitä, mikä on oikein ja mitä pitää tehdä, Halonen muisteli.
Juristitaustainen Halonen korosti Ylen haastattelussa, että ministerin ja virkamiesten erimielisyyksissä "lakia pitää noudattaa kummaltakin puolelta".
Halosen mielestä on kuitenkin ongelmallista, jos poliittisesta päätöksestä vastaavat virkamiehet, eikä eduskunnalle vastuussa oleva ministeri.
– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta, Halonen kuvaili tilannetta tammikuussa 2020.
Perustuslakivaliokunnassa kuusitoista hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajaa yrittää puheenjohtaja Ojala-Niemelän johdolla löytää yksimielisyyden siitä, antaako valiokunta Haavistolle puhtaat paperit, moitteet vai esittääkö syytteen nostamista valtakunnanoikeudessa.
Syytteen nostamisesta päättää eduskunnan täysistunto.
Perustuslain 116 §:n mukaan syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.
Perustuslakivaliokunnan jo viime talvena tekemän alkuharjauksen jäljiltä Haavisto-muistutuksesta päällimmäiseksi nousi kysymys, onko ulkoministeriössä menetelty laillisesti, kun Pasi Tuomista on pyritty siirtämään uuteen tehtävään pois konsulipäällikön virasta.
Toistaiseksi perustuslakivaliokunta on edennyt Haavisto-muistutuksen käsittelyssä yksimielisillä päätöksillä.
Perustuslakivaliokunta päätti helmikuussa 2019 yksimielisesti pyytää valtakunnansyyttäjää käynnistämään esitutkinnan Haaviston toiminnasta.
Kysymys oli siitä, että valiokunta ei pystynyt omin voimin selvittämään riittävästi Haaviston toimintaa konsulipäällikkö Pasi Tuomisen asemaan liittyvässä kiistassa.
Valiokunnan puheenjohtaja Ojala-Niemelä totesi helmikuussa, että valiokunta ei ollut löytänyt näyttöä siitä, että Haavisto olisi painostanut virkamiehiä lainvastaisiin päätöksiin.
Keskeinen kysymys on, oliko Tuomisen siirrossa kysymys rangaistuksesta tai kostosta.
Heinäkuussa keskusrikospoliisi sai valmiiksi esitutkinnan ja lähetti tutkintamateriaalin valtakunnansyyttäjälle. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan keskusrikospoliisi epäilisi Haavistoa virkarikoksesta ja yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta.
Haavisto on esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen.
Perustuslakivaliokunta tutustui yli 1 300-sivuiseen esitutkintamateriaaliin kesän aikana, ja Haavisto-asian käsittely on jatkunut valiokunnassa koko syksyn.
Valiokunnan mukaan Haavisto-muistutuksen käsittelyä on viivästyttänyt se, että kokouksia jouduttiin lokakuussa perumaan eduskunnassa käynnissä olleiden koronajäljitysten sekä niihin liittyneiden karanteenien ja varotoimien vuoksi.
Laaja tutkintamateriaali asettaa päätöksenteolle omat haasteensa. Nyt valiokunnan jäsenet näyttävät kypsyneen päätöksentekoon ja lähipäivät tuovat ratkaisun ulkoministeri Haaviston kohtaloon.
Lue myös:
Putositko tyystin kärryiltä Haavisto–al-Hol-jupakassa? Ota homma haltuun nopeasti ja lue tämä juttu
Ujuni Ahmed, 32, tuli Suomeen Mogadishusta kaksivuotiaana. Hän kuuluu 90-luvun vaihteessa ensimmäisten Somaliasta saapuneiden maahanmuuttajien joukkoon.
Somaliassa on vahva perinne tyttöjen sukuelinten silpomisessa. 98 prosenttia 15–49-vuotiasta naisista on silvottu. Tyttöjen sukuelinten silpominen on yleistä monissa muissakin Pohjois-Afrikan maissa. Maailmassa elää arviolta 200 miljoonaa silvottua naista ja tyttöä (THL).
Tyttöjen silpomisella on useita muotoja. Silpominen voi olla viilto klitoriksessa, kokonaan poistetut ulkosynnyttimet tai jotain siltä väliltä.
Ahmed ei hyväksy niistä yhtäkään.
Ahmed on myös itse kokenut silpomisen. Hän oli vasta kaksivuotias, eikä muista siitä mitään. Kuitenkin silpomisen uhriksi joutuminen on saanut hänet taistelemaan Suomessa vanhaa perinnettä vastaan, jotta kukaan muu ei enää joutuisi kokemaan samaa missään muodossa.
Kivun, terveyshaittojen, psyykkisten traumojen ja hengenvaaran lisäksi silpominen loukkaa tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia.
– Se on kunnialla perustellun väkivallan ensimmäinen muoto. Sillä pyritään kasvattamaan tyttö tiettyyn rooliin yhteiskunnassa, mikä vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä. Tyttöjen silpominen on brutaalia seksuaali- ja itsemääräämisoikeuden rajoittamista, Ahmed sanoo.
Nuoren, tummaihoisen ja maahanmuuttajataustaisen naisen ei ole ollut helppo löytää paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa kahden kulttuurin välissä.
Ahmed vietti lapsuutensa Itä-Helsingin Kontulassa. Keinutien ala-asteella suomalaiset opettajat huolehtivat kyllä hänen koulunkäyntiinsä liittyvistä asioista, mutta muuten hän koki olevansa näkymätön.
Opettajat olivat kiinnostuneita kantasuomalaisten lasten vapaa-ajasta ja kysyivät näiden harrastuksista, mutta Ahmedilta ei koskaan kysytty mitään tällaista.
Se oli toisaalta hyvä, koska häntä olisi hävettänyt kertoa, millaista hänen arkensa oli, sillä se poikkesi niin paljon kantasuomalaisten lasten elämästä.
– Kotoa ei ohjattu harrastamaan, ja koulussa minulle tavallaan vahvistui se käsitys, että minun ei edes kuulu harrastaa mitään.
Ahmedin perheessä oli kaikkiaan kahdeksan lasta. Hän itse oli vanhin tyttäristä, joten hänelle lankesi iso vastuu pikkusisarusten hoitamisesta. Lisäksi hän auttoi naapureiden lasten hoitamisessa. Mukavia muistoja on silti jäänyt paljon.
– Oli sekä suomalais- että maahanmuuttajataustaisia ystäviä, jotka tulivat usein kanssani leikkimään ulos samalla, kun hoidin lapsia. Se oli ihanaa.
Viikonloppuisin hän opiskeli uskontoa koraanikoulussa.
– Siinä ympäristössä, jossa kasvoin, tytöillä ja pojilla oli eri roolit. Tytöt olivat enemmän vastuussa kodinhoidosta, ja heitä valmisteltiin äideiksi ja vaimoiksi, eikä niinkään opiskeluun tai omaa uraa luomaan.
Yläasteella Ahmed koki jälleen, että suomalainen koulu vahvisti sitä käsitystä, joka myös hänen yhteisössään vallitsi: Opiskelu ja ura eivät kuuluneet hänelle.
Opettajat olivat kiinnostuneita Ahmedin valkoihoisten luokkatovereiden opiskeluhaaveista ja tulevaisuuden suunnitelmista, mutta Ahmedin kanssa näistä asioista ei puhuttu.
Jotkut Ahmedin ystävät menivät nuorena naimisiin – kuten heiltä odotettiin. Ahmed itse ei halunnut samaa.
– Jos tytöt kokivat, etteivät voineet elää itsenäisesti omassa perheessään, he menivät naimisiin saadakseen vapauden, mutta ei sekään aina toiminut. Niin kauan, kun sinusta vastaa joku toinen ihminen, et voi olla vapaa.
Ahmedista tuntui, että hänellä ei ollut sopivia roolimalleja omassa ympäristössään. Hän ei halunnut omaksua yhteisönsä arvoja sellaisenaan annettuna. Hän halusi muodostaa oman arvomaailmansa itse.
– Nuorempana en nähnyt ketään, jota voisin ihailla ja johon voisin samaistua. Ihmistä, joka tekisi niitä asioita, joita nyt itse teen. Harhailin pitkään, koska en tiennyt, kuinka elää tällä taustalla, näillä ajatuksilla ja tämän näköisenä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Lopulta Ahmed teki rohkean irtioton ja muutti omaan asuntoon. Aikuisiällä hän myös opiskeli nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
– Seurasin sitä, mikä tuntui oikealta, vaikka siihen kuului monia virheitä. Lopulta kaikki meni hyvin.
Mutta se ei tarkoita, että Ahmedin elämä olisi nyt helppoa. Päinvastoin, sillä hän kohtaa voimakasta vastustusta, kun yrittää puhua vähemmistöryhmiin kuuluvien tyttöjen ja naisten oikeuksista työssään Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana.
Fenix Helsinki -järjestö pyrkii kaventamaan kuilua yhteiskunnan ja maahanmuuttajayhteisöjen välillä. Näiden yhteisöjen sisällä järjestö haluaa saada heikoimmassa asemassa olevien ihmisten äänen kuulluksi.
Yksi tärkeä osa tätä työtä liittyy tyttöjen sukuelinten silpomiseen: järjestö yrittää tuoda vanhempien tietoon, että tyttöjen silpominen on rikollista ja täysin turhaa.
– Jotkut vanhemmat eivät pidä sitä pahoinpitelynä vaan lapsen suojeluna. Tällainen ajattelu tulee vanhempien lähtömaista, joissa halutaan kontrolloida, ettei tyttö harrasta esiaviollista seksiä, koska silloin kukaan mies ei halua naimisiin hänen kanssaan ja hänestä tulee yhteisönsä hyljeksimä.
Kun Ahmed työnsä puolesta haastatteli silvottuja naisia Suomessa, se nosti yhden muiston hänen omasta kokemuksestaan.
– Pystyin samaistumaan naiseen, joka kertoi, että kun hänet oli silvottu ja hän oli saanut tikit, niin sen jälkeen ensimmäinen virtsaaminen sattui. Minäkin muistan sen kivun, mutta muuta en muista.
Suomessa tyttöjen silpominen on rikos, mutta Ahmedin mukaan Suomesta on viety tyttöjä ulkomaille silvottavaksi. Viranomaiset eivät ole aina osanneet tunnistaa tätä riskiä.
– Viranomaisten on vaikea ottaa asia puheeksi sen arkuuden ja sensitiivisyyden vuoksi. Heillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa silpomisesta ja sen eri muodoista, eikä siitä, kuinka riskin voi ennaltaehkäistä kunnioittavasti, mutta jämäkästi.
Silpomisesta puhuminen aiheutti pitkään Ahmedille syyllisyyden tunnetta. Hän ymmärtää, miten vaikeaa siitä keskusteleminen on uhreille.
– Siitä on usein päättänyt vanhempi, huoltaja tai perhe. Asiasta puhuessa kokee syyllisyyttä, että epäsuorasti tai suorasti syyttää heitä.
Kun Ahmed puhui ensimmäisen kerran silpomisesta, hän sai paljon palautetta siitä, miten hän voi tehdä niin vanhemmilleen, perheelleen ja yhteisölleen.
Ahmed on huomannut, että silpomisen kokeneet voivat kokea samanlaista häpeää kuin raiskauksen tai seksuaalisen hyväksikäytön uhrit.
– He voivat miettiä, tekivätkö itse jotain väärin. Haluan auttaa heitä pääsemään syyllisyyden tunteesta, koska he eivät tehneet mitään väärin, vaikka heille kävi niin.
Aran aiheen esille nostaminen on saanut jotkut maahanmuuttajataustaiset ihmiset arvostelemaan Ahmedia.
Hän kertoo kokeneensa painostusta, jotta lopettaisi silpomisesta puhumisen. Myös hänen ulkonäköään ja pukeutumistaan on kritisoitu. Arvostelijoiden mielestä hän ei anna hyvää kuvaa muslimi- ja somalinaisesta.
– On pyritty hiljentämään ja kontrolloimaan soittelemalla. Minut on yritetty saada lopettamaan tämä työ. Se oli rajuimmillaan viime vuonna ja tein päätöksen, että en enää esiinny julkisissa tilaisuuksissa, joissa on mahdollisuus esittää kysymyksiä, vaikka se on ollut tärkeä osa työtäni.
Yhteiskunnan polarisoituminen on tehnyt Ahmedin työstä entistä vaikeampaa. Maahanmuuttokriittiset pyrkivät leimaamaan hänen kulttuurinsa, kun siihen liittyvistä ongelmista puhutaan. Tämä taas saa aikaan entistä pahempaa syyllistämistä omasta yhteisöstä.
– En elä sitä elämää, mitä ulkopuoliset ihmiset ovat määritelleet minulle. Minulla on vapaus määritellä itse itseni.
Ahmed ei anna arvostelijoiden eristää itseään yhteisön ulkopuolelle. Suomessa asuu yli 20 000 somalitaustaista ihmistä.
– Muutama konservatiivinen henkilö pyrkii käyttämään yhteisön ääntä ja yrittää saada minut lopettamaan, mutta he eivät edusta koko yhteisöä. Olen saanut sieltä myös paljon tukea.
Ahmedin haave siitä, että tyttöjen silpominen loppuisi, otti ison askeleen kohti toteutumista marraskuun alussa. Eduskunta äänesti sen puolesta, että tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kieltäminen kirjataan lakiin nykyistä selväsanaisemmin.
Taustalla on Jukka-Pekka Kurttilan vuonna 2018 vireille laittama kansalaisaloite, jonka puolesta Ahmed on tehnyt hartiavoimin työtä puhumalla tilaisuuksissa ja tapaamalla muun muassa kansanedustajia ja muita päättäjiä.
Kansalaisaloitteen alkuperäinen tavoite oli, että tyttöjen silpominen kirjattaisiin omaksi erillislaikseen. Eduskunta ei kannattanut erillislakia, mutta hyväksyi aloitteen ajatuksen muutettuna.
Eduskunnan lakivaliokunnan mukaan rangaistavuuden selkiyttäviä säännöksiä tulee sisällyttää rikoslakiin erillislain sijaan, koska rangaistussäännökset vakavimmista teoista sijoitetaan Suomessa rikoslakiin.
Ahmed on tyytyväinen tähän lopputulokseen.
– Älyttömän hyvä juttu. Kunhan tulee selväksi, että silpomisen kaikki eri muodot ovat rangaistavia tekoja, se on riittävä. Tämä oli voitto vähemmistöön kuuluville tytöille ja naisille.
Lue myös:
Helsinkiläinen Anna Rantamäki haki yliopistoon lukiosta valmistuttuaan vuonna 2013. Ensiyrittämällä ei kuitenkaan tärpännyt, joten hän päätti pitää välivuoden.
Seuraavana vuonna hän yritti uudestaan, mutta lopputulema oli sama kuin edellisenä vuonna. Rantamäki pohti jonkin muun opiskelupaikan hakua jälkihaun kautta, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin.
– Tajusin, että jos saan jämäpaikan, niin menetän samalla myös ensikertalaisuuteni hakijana. En halunnut tuhlata sitä.
Ensikertalaiskiintiö oli otettu käyttöön samana vuonna. Sen tavoitteena on parantaa niiden asemaa, jotka hakevat ensimmäistä opiskelupaikkaansa. Kiintiön koko vaihtelee tiedekunnittain ja hakukohteittain.
Ne paikat, joita ei ole varattu ensikertalaisille, täytetään paremmuusjärjestyksessä kaikkien hakijoiden joukosta. Jos hakija on ottanut opiskelupaikan vastaan mutta myöhemmin luopunut opinnoistaan, häntä ei lasketa ensikertalaiseksi.
– Koen, että kiintiö asettaa paineita valita lukiossa oikeat kirjoitettavat aineet ja korkeakoulussa heti oikea tutkinto. Riskinä on huomata kesken opiskelujen, että tämä ei ollutkaan minun juttuni.
Kaiken kaikkiaan välivuosia kertyi Anna Rantamäelle viisi.
Tilastokeskuksen mukaan uusien ylioppilaiden välitön pääsy opiskelemaan on vaikeutunut edelliseen vuoteen nähden jo yli 10 vuoden ajan.
Moni tuore ylioppilas joutuu pitämään välivuoden tai -vuosia ennen opiskelupaikan löytymistä, vaikka suurin osa hakee opiskelupaikkaa heti ylioppilaaksi tulon jälkeen.
Esimerkiksi vuonna 2018 ylioppilaista liki 28 prosenttia ei opiskellut tutkintoa vielä kolmenkaan vuoden päästäkään valmistumisesta.
Sivistystyönantajat ry (Sivista) on tarkastellut koulutus- ja tutkimusalan tilaa tuoreessa toimialakatsauksessaan ja vuoden 2020 barometrissaan.
Sivistan ekonomistin Harri Hietalan mielestä välivuosien venyminen liki kolmanneksella valmistuneista on huolestuttavaa, kun työllisyyttä pitäisi nostaa ja korkeakoulututkinto saada yli puolelle nuorista ikäluokista.
Hän uskoo, että pitkittyvät välivuodet ovat useiden tekijöiden summa.
– Yksi tekijä saattaa olla viime vuosien uudistukset. On syntynyt kuva, että linjan vaihtaminen on vaikeaa, jos ensimmäinen paikka ei olekaan osunut nappiin. Moni haluaa varmistua siitä, että kun ensimmäinen paikka otetaan vastaan, se on myös siltä alalta jonne todella haluaa.
Syitä voivat myös olla esimerkiksi asepalveluksen suorittaminen tai jaksamiskysymykset. Paikkoja myös hakee suurempi määrä kuin niitä on tarjolla.
Osa saattaa myös haluta pitää kiinni ensikertalaisstatuksestaan, kuten Anna Rantamäki.
Välivuosiensa aikana Anna Rantamäki opiskeli ammattikoulussa vaateompelijaksi, tekstiiliartesaaniksi ja modistiksi sekä teki töitä.
Hän halusi palavasti käsityönopettajaksi. Välivuosia kertyi, sillä hän ei päässyt yliopistoon sisään eivätkä täydennysmielessä haetut paikat houkuttaneet tarpeeksi, että hän olisi halunnut ottaa niitä vastaan.
Kolmen välivuoden jälkeen häntä alkoi turhauttaa toden teolla.
– Tunsin, että olin viettänyt lukion verran aikaa menemättä mihinkään. Mietin jo, että pitäisikö laajentaa hakuvaihtoehtoja.
Kuitenkin koko ajan Rantamäen unelma oli pysynyt kirkkaana.
– Jos tietää minne haluaa, sitä käyttää mieluusti kaikki mahdolliset keinot päästäkseen sisälle. Minulla oli ihan hyvä lukiotodistus, mutta mieluummin se ja ensikertalaisuus kuin pelkkä todistus, hän perustelee päätöstään jatkaa välivuosiaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Ilmari Hyvönen ymmärtää ajatusmallin. Hänen mukaansa ensikertalaiskiintiö on lisännyt sitä, että paikkoja ei oteta vastaan.
– Yksilön tasolla päätös on varmasti vaikea. Kuitenkin jos joku ei ota paikkaa vastaan, se tarjotaan jonossa seuraavana olevalle. Kokonaisuutena paikat siten kohdentuvat niille, jotka niitä ehkä enemmän haluavat.
Opetus- ja kulttuuriministeriön Ilmari Hyvönen kertoo, että vuosikausia kestänyt pitkittyneiden välivuosien trendi näyttää nyt olevan taittumassa.
– Tänä vuonna näkyy selvä kasvu suoraan opiskelemaan jatkaneiden määrässä. Vuosi on kuitenkin ollut hyvin poikkeuksellinen joten on vaikea sanoa, johtuuko tämä aloituspaikkojen lisäämisestä vai opiskelijavalintojen uudistamisesta – todennäköisesti molemmista.
Hän uskoo, että muutoksen myötä myös välivuosien kestot kääntyvät laskuun. Hyvönen sekä Sivistan ekonomisti Harri Hietala ovat samoilla linjoilla siinä, että välivuosien lyhentämiseksi kaivataan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämistä.
– Siten hakijasuma saadaan purettua, Hyvönen toteaa.
Elokuussa opetusministeriö on päätti yli 10 200 aloituspaikan lisäämisestä korkeakouluihin vuosina 2020–2022. Kolmen vuoden aikana tehtävillä lisäyksillä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään runsaat 3 900 ja yliopistojen aloituspaikkoja runsaat 6 300.
Vuonna 2018 Anna Rantamäen turhautuminen oli huipussaan.
Välivuosia oli takana viisi. Suunnitelma oli, että hän lähtisi seuraavaksi opiskelemaan avoimeen yliopistoon.
Sitten tärppäsi. Rantamäki valittiin opiskelemaan käsityön opettajaksi Helsingin yliopistoon.
– Itkuhan siinä pääsi. En ollut uskoa, että se oli totta.
Nyt Rantamäki opiskelee unelma-ammattiaan.
– Olen todella onnellinen, että tänne pääsin.
Lue seuraavaksi:
Jos suomalaisen teknologia-alan yritysjohtajat laitettaisiin samaan huoneeseen, Henna Karlsson erottuisi joukosta selvästi. Kuten monilla yritysjohtajilla, hänelläkin on diplomi-insinöörin koulutus ja vuosien työkokemus. Ainoa asia, mikä hänet kollegoista erottaa on sukupuoli.
Karlsson on kajaanilaisen teknologiayritys Prometecin toinen perustaja ja hallituksen puheenjohtaja. Tällä hetkellä hän vastaa yrityksensä liiketoiminnan kehittämisestä.
– Uusien ja ihmeellisten teknologioiden saalistaminen on minun työtäni, Karlsson kuvailee.
Ainoan naisen rooli on Karlssonille jo tuttu. Aikaisemmassa työssään paperitehtaalla hän kertoo olleensa ensimmäisiä käyttöinsinöörinä toimineita naisia Suomessa. Joskus Karlssonin sukupuoli on saanut esimerkiksi yhteistyökumppanin aliarvioimaan tämän ammattitaitoa. Nämä tilanteet ovat lähinnä naurattaneet.
– On kysytty, olenko minä oikea ihminen puhumaan tästä ja pärjäänkö minä. Minä annan sellaisten puheiden olla ja ajattelen, että vastapuolihan siinä on nolossa tilanteessa.
Naisten osuus suomalaisten yritysten johdossa on hyvin pieni. Jos tilastoja katsoo, niin tilanne vaikuttaa jopa epäreilulta. Naisten johtamat yritykset ovat alakynnessä, mitä tulee esimerkiksi yritysrahoituksen saamiseen. Esimerkiksi riskirahoituksesta vain 1,3 prosenttia menee naisten johtamille yrityksille (HS).
Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana Business Finlandin rahoittamien nopeaa kansainvälistä kasvua tavoittelevien nuorten innovatiivisten yritysten toimitusjohtajista vain seitsemän prosenttia oli naisia, kertoo Business Finlandin Marjo Ilmari.
Epäsuhtainen tilanne ei kuitenkaan ole suoranaisesti syrjintää, vaan kyseessä on rakenteellinen ongelma.
Ilmarin mukaan syy piilee siinä, että start up -yritykset perustuvat yleensä teknologiaan, joka on alana miesvoittoinen.
– Koska näiden alojen opiskelijoista edelleen valtaosa on miehiä, tämä heijastuu suoraan yritysten perustajatiimeihin.
Samaa mieltä on Karlsson, joka näkee asian toimialakysymyksenä. Riskirahaa ei naisille myönnetä, koska he eivät ole sitä hakemassakaan.
– Naiset perustavat yhden hengen yrityksiä ja kivijalkayrityksiä, joihin ei riskirahaa haeta, eikä saada. Ehkä naiset toimivat mieluummin omalla mukavuusalueella kuin lähtevät ottamaan riskejä, Karlsson pohtii.
Henna Karlsson perusti miehensä kanssa oman yrityksen kahdeksan vuotta sitten, koska muuten edessä olisi ollut muutto toiselle paikkakunnalle työn perässä. Nykyään Prometec Oy:n liikevaihto lasketaan miljoonissa.
Muutamia ajattelemattomia ja aliarvioivia kommentteja lukuun ottamatta Karlsson ei näe, että hänellä olisi urallaan tullut seinä vastaan sukupuolen takia.
– En koe koskaan hävinneeni palkassa tai työtehtävien laadussa mieskollegoille.
Koska Karlsson oli jo koulussa kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta, tekninen ala oli hänelle luonteva valinta. Karlsson kertoo saaneensa kannustusta esimerkiksi lukionsa opinto-ohjaajalta ja kotoa.
– Iso kiitos vanhemmille siitä, että minulle ei koskaan rakennettu lasikattoja. On oleellista, ettei minua koskaan estelty vaan kannustettiin päätä pahkaa kokeilemaan.
Rahoitusta hakiessaankaan Karlsson ei ole nähnyt naiseuden vaikuttaneen tilanteeseen. Rahoitusta on saatu ja haettu useaan kertaan.
– Itseasiassa pääsimme juuri eräässä nuorten innovatiivisten yritysten rahoitushaussa toiseen vaiheeseen. Siinäkin on taas yksi lasikatto hajotettu.
Jos yrittäjäpolku ei ole naiselle erityisen kivinen, mistä naisten vähyys sitten johtuu? Karlsson pohtii, että kyse voi olla naisten itsensä asettamista esteistä ja rajoista, jotka eivät välttämättä pohjaudu tosiasioihin.
– Se on vain harhaa. Ihan yhtä lailla naiset pystyisivät näitä yrityshommia tekemään. Kyse on enemmänkin asenteesta, uskalluksesta ja itseluottamuksesta.
Business Finlandin Marjo Ilmarin mukaan Suomessa on kaikki edellytykset siihen, että naisten osuus yritysjohdossa olisi tulevaisuudessa suurempi: sekä kasvuyritykset että rahoittajat kiinnittävät tähän entistä enemmän huomioita.
Naisyrittäjyyttä tutkinut Tarja Pietiläinen on hänkin todennut, että sekä yrittäjyys että teknologia-ala houkuttavat naisia reilusti miehiä vähemmän. Pietiläisen mukaan asenteet ja toimintamallit muuttuvat hyvin hitaasti. Yksi asia joka voisi lisätä naisten näkyvyyttä kasvuyrityksissä ovat roolimallit.
– Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja on ensimmäistä kertaa nainen. Sillä on oikeasti iso merkitys. Roolimallit yrittäjyydessä ovat erittäin tärkeä asia.
Henna Karlssonkin pyrkii tekemään osansa, että naisten osuus yritysjohdossa ja varsinkin teknologia-alalla voisi tulevaisuudessa nousta. Hän on tehnyt kaikkensa, että yritykseen palkattaisiin naisia, mutta monesti hakijoistakaan ei heitä juuri löydy.
– Jos meitä olisi monenlaisia ihmisiä ja ajatuksia erilaisista lähtökohdista, se toisi rikkautta koko alalle, Karlsson sanoo.
Myös yhteiskunnan tulisi Karlssonin mukaan tukea naisyrittäjyyttä.
– Tyttöjä pitäisi hiekkalaatikolta asti kannustaa unohtamaan kympin tytön ajatukset. Ne johtavat siihen, että ihminen vetää omat rajansa ja odotukset liian korkealle ja tyytyy vähempään.
Juttuun on haastateltu myös Suomen yrittäjien ekonomisti Petri Malista, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Mika Pajarista, Sekä Finnveran rahoituspäällikkö Jani Tuomista.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella keskiviikkoon kello 23:een asti.
Miehen kutsuminen ”simpiksi” tarkoittaa suurin piirtein samaa, mitä "homoksi" kutsuminen tarkoitti kymmenen vuotta sitten. Termi on yleistynyt niin paljon, että sitä on viime aikoina käsitelty maailman mediassa toistuvasti. Simp-ilmiön juuret juontavat kahtaalle: yhteiskunnan ja verkkojulkaisemisen muutoksiin.
Konservatiiviset sukupuoliroolit ovat synnyttäneet stereotypioita, jotka saavat vastakaikua avoimesta sovinismista.
Kaikissa länsimaissa on käynnissä muutos, jossa nuoret miehet jäävät koteihinsa ja tippuvat hiljalleen katukuvasta ja fyysisestä yhteiskunnasta. Heidän elämänsä tapahtuu verkossa. Esimerkiksi striimauspalvelu Twitchiä seuraa joka hetki kaksi miljoonaa ihmistä. Katsojamäärä on suurin piirtein kaksinkertaistunut kahden vuoden välein. Lyhytvideopalvelu Tiktokin kasvu on ollut vielä rajumpaa. 5G-tekniikan kehittymisen myötä näyttää, että videojulkaisun kasvulle ei näy rajoja. Se on niin vallankumouksellinen ilmiö, että se vertautuu radion tai television keksimiseen.
Striimaajat ja sometähdet saavat tuloa etupäässä mainoksista ja lahjoituksina. Patreonin kaltaiset joukkorahoituspalvelut ovat keskeisessä roolissa: fanit maksavat vapaaehtoisia kuukausilahjoituksia, joilla jokunen suomalainenkin on päässyt tienaamaan. Nuoret naiset keräävät helposti suosiota mieskatsojilta, joita kutsutaan nettislangilla simpeiksi. Sanalla tarkoitettiin alun perin ihmistä, joka menee liiallisuuksiin miellyttääkseen ihailunsa kohdetta, mutta pikkuhiljaa se on vakiintunut haukkumasanaksi kuvaamaan naispuolista sometähteä säälittävästi palvovaa miestä.
Vastakkainasettelu sukupuolten välillä on verkkomaailmassa jyrkkä. Konservatiiviset sukupuoliroolit ovat synnyttäneet stereotypioita, jotka saavat vastakaikua avoimesta sovinismista. Seksuaalisuus on sekä tabu että polttoaine. Vähäpukeinen nainen herättää yhä pahennusta, vaikka etenkin netissä alastomuus on arkipäivää. Kun kaksoisstandardeja pidetään yllä, se vaatii suurta yksinkertaistamista, jota simpin kaltaiset käsitteet tukevat.
Simp osoittaakin lähinnä, että koteihinsa jääneillä miehillä on loukattu käsitys identiteetistään. Naiset eivät näytä kärsivän samanlaisesta ulkopuolisuudesta yhteiskunnassa, ja siksi heidän roolinsa miesten palvonnan kohteena alleviivaa sukupuolten eroja. Nuorten miesten syrjäytymisen aalto näkyy siten luotisuoraan netissä. Yksinäiset ihmiset ruutujen takana ovat otollinen yleisö riidankylvämiseen, josta syntyvä meteli järisyttää digitaalisen maailman suurimpiakin linnakkeita.
Koko tämän ilmiön voisi sivuuttaa olankohautuksella, ellei sen perusta olisi niin massiivinen. Maailman suurimmat yhtiöt elävät verkkojulkaisemisesta, ja sen sääntely koskee suoraan sekä julkisuutta yleensä että sananvapautta. Tekijänoikeus ja sitaattioikeus ovat jatkuvassa möyrinnässä, samoin kuin nettikiusaaminen. Sen seurauksena Youtuben kaltaiset mastodontit ovat ottaneet esimerkiksi ennakkosensuurin käyttöönsä.
Simp-miehet ohjaavat tulevaisuuden julkaisunvapautta, sillä vihapuheen nouseva kriisi keskittyy yksityisiin henkilöihin, joita nostetaan tikunnokkaan ennen kaikkea identiteettiin liittyvissä asioissa. Ihmisen uskottavuuden mittariksi on muodostunut yleisön samastumisen aste.
Nuorten miesten armeijat ovat halki maailmanhistorian ratkaisseet valtioiden ja kulttuurien kohtalot. Ennen se tehtiin asein, nyt se tehdään verkkojulkisuudessa mielipiteillä ja seteleillä. Se on myös elvyttänyt naisihanteen, joka asettuu kiusoittelevaksi objektiksi. Kuuluisin esimerkki on simp-kuningatar Belle Delphine, parikymppinen brittityttö, joka myi lasipurkeissa kylpyvettään kokonaisen ammeellisen.
Striimauspalveluiden suosio perustuu suurelta osin ihmisten yksinäisyyteen.
Tulevaisuuden julkaisualustoille ja -kulttuurille luodaan juuri nyt pohjaa. Tätä työtä tehdään lennossa, sillä muutos on niin nopea, etteivät yritykset pysy sen perässä. Googlen kaltaiset kolossit ovatkin yhä etäisempiä ja mielivaltaisempia.
Räikeintä tämä on juuri simp-miesten maailmassa, joka onnistuu mobilisoimaan tuhansia ihmisiä jahteihin vääränlaista identifioitumista vastaan. Digitaalisessa maailmassa ihmisen uskottavuus syntyy yleisön samastumisesta, ja sitä on vaikea ohjata ulkoapäin. Ruudun välityksellä on tarjolla läsnäoloa, joka liimaa ihmiset yhteen tiukemmin kuin mikään fakta.
Striimauspalveluiden suosio perustuu suurelta osin ihmisten yksinäisyyteen. Isän ja äidin antama huomio tai kavereiden hyväksyntä eivät jakaudu tässä maailmassa tasan. Twitchissä sitä kuitenkin on saatavilla koko ajan. Miljoonat striimaajat tarjoavat seuraansa joka päivä tuntien ajan kelle hyvänsä halukkaalle. Totta kai tällaiseen ihmiseen rakastuu, kun hänen kanssaan viettää päiväkausia. Totta kai hänen kauttaan kiinnittyy maailmaan. Mikään ei voita läsnäoloa. Tällaisessa digitaalisessa maailmassa elävät nuoret aikuiset ovat niitä, jotka päättävät muutaman vuoden kuluttua, miten entistä nopeampi ja laajempi internet toimii yhteisönä ja minkälaista julkaisupolitiikkaa se ylipäätään sallii.
Aleksis Salusjärvi
Kirjoittaja opettaa tekstitaitoja ongelmiin ajautuneille nuorille ja seuraa striimaajia, jotka käsittelevät strategiapelejä ja digitaalista kulttuurihistoriaa.
Kolumnista voi keskustella 25.11. klo 23.00 saakka.
Yhdysvalloissa vallanvaihtoprosessin aloittamista hallinnoiva virasto General Services Administration (GSA) on ilmoittanut maan seuraavalle presidentille Joe Bidenille, että nykyhallinto on valmis aloittamaan virallisen vallanvaihtoprosessin, kertovat muun muassa uutiskanava CNN sekä New York Times -lehti (NYT).
Istuva presidentti Donald Trump ei ole tähän mennessä suostunut myöntämään vaalitappiotaan ja on yrittänyt kääntää tulosta mieleisekseen muun muassa oikeustoimien kautta.
GSA:n tuore ilmoitus on tähän mennessä lähin myöntymisen merkki, jonka Trumpin hallinto on antanut. CNN sekä NYT perustavat tietonsa näkemäänsä kirjeeseen, jonka viraston johtaja Emily Murphy oli lähettänyt paikallista aikaa maanantaina iltapäivästä.
Murphyn kerrotaan tulleen ulos asian kanssa sen jälkeen, kun useat pitkänlinjan republikaanit olivat tuominneet hänen viivytyksensä rauhanomaisen vallanvaihdoksen suhteen.
Myös Biden ja hänen tukitiiminsä ovat arvostelleet Murphyn viivyttelyn uhkaavan kansallista turvallisuutta ja vaikeuttavan suunnitelmien aloittamista koronapandemian torjumiseksi.
Murphy on perustellut viivyttelyä sillä, että hän ei ole halunnut edetä perustuslailliseen prosessiin äänten laskemisessa ja presidentin valitsemisessa.
Murphy on uutistoimisto AFP:n mukaan kiistänyt toimineensa poliittisen paineen alaisena. Hän oli tähän saakka kieltäytynyt vapauttamasta virastonsa hallinnoimaa siirtymäkauden perustukipakettia Bidenin siirtymäkauden tiimille.
Vallan on määrä vaihtua Trumpilta Bidenille 20. tammikuuta.
Myös Donald Trump kertoi Twitterissä, että hän on kertonut viraston johtajalle prosessin voivan alkaa. Hän kuitenkin kertoo tviitissään jatkavansa taistelua ja uskovansa tiiminsä voittavan.
– Haluan kiittää Emily Murphya GSA:ssa hänen vakaasta omistautumisestaan ja uskollisuudestaan maallemme. Häntä on häiritty, uhattu ja kohdeltu väärin, enkä halua nähdä tämän tapahtuvan hänelle, hänen perheelleen tai GSA:n työntekijöille. Taistelu jatkuu, Trump kirjoitti usean tviitin ketjussa.
CNN kertoo osalle Valkoisen talon henkilökunnasta GSA:n kirjeen tulleen täytenä yllätyksenä. Korkea-arvoinen viranomaislähde kertoi uutiskanavalle, että ainakin osa henkilökunnasta kuuli asiasta ensimmäisenä CNN:n kautta.
Uutiskanavan lähteen mukaan henkilökunta aloittaa yhteistyön tekemisen Bidenin siirtymäkauden tiimin kanssa. Vaalien jälkeiset kolme viikkoa Trump on toistuvasti kyseenalaistanut tuloksen sekä äänestys- ja ääntenlaskentaprosesseja.
Trump ja hänen tiiminsä ovat kategorisesti levittäneet toistuvasti perättömiä väitteitä laajasta vaalivilpistä, jotka myös hallinnon omat viranomaiset ovat torpanneet.
Lue lisää:
Tällainen on Yhdysvaltain uusi presidentti: Joe Bidenin menestyksekäs, mutta traaginen elämä
