Viime keväänä kaipasin elämääni vaihtelua ja tilasin aikakauslehden Iso-Britanniasta. Lehden heinäkuisessa numerossa julkaistiin artikkeli, joka jäi mieleeni. (Ja jonka voi näköjään nyt lukea netistä kuka tahansa, mikä saa minut miettimään, miten käytän rahani.)

Artikkeli käsittelee sitä, miten nykyään meistä jokaisella on melkeinpä velvollisuus kertoa oma mielipide koskipa se mitä tahansa. Lokakuussa aihetta sivusi Helsingin Sanomissa Annamari Sipilä.

”Joitakin saattaa jo väsyttää ja huimata, että pitääkö tuotakin asiaa kommentoida ja tästäkin olla mielipide. Parempi vain kommentoida.”

Kun luin kirjoituksia, hämmennyin siitä, kuinka paljon ne puhuttelivat minua. Noin itsestäänselvä asia… ja silti tarvitsin muita ihmisiä sanomaan sen ääneen puolestani.

Eikö minun tarvitsekaan tietää kaikesta kaikkea? Saanko ihan oikeasti joskus sanoa: “En ole varma”?

Ehkä se on totta.

Sen kunniaksi: tässä lista asioista, joista haluaisin muodostaa mielipiteen, mutten jaksa:

1. Joe Biden

En tiedä hänestä tarpeeksi, olen pahoillani. Perehdyn ja palaan. (Mutta siinä saattaa kestää.)

2. Arttu Wiskarin musiikki

Hyvää vai huonoa – kuka tietää? Itse tiedän vain sen, että ihoni nousee kananlihalle aina kun kuulen Wiskarin laulavan ”Tässäkö tää oli?” -kappaleessaan Nelostielle leviävästä lasten Monopolista. Se saa luvan riittää.

3. Tietokoneeni päivitykset

Haluanko asentaa ne nyt vai yrittää yöllä? Mistä minä tiedän?! Muistuta huomenna!

Ehkä on kaikkien etu, että olen vaihteeksi hiljaa. Siksi päätin delegoida kolumnini sisällöntuotannon jollekin toiselle.

Ja kun sanon ”jollekin toiselle”, tarkoitan mummoani.

Niin kauan kuin muistan, on mummoni Anni Savonlahti, 97, lausunut joulun alla erästä runoa. Sen nimi on ”Osta jouluksi”, ja mummi on kirjoittanut runon monta vuotta sitten, ehkä 90-luvulla. (En ole varma.)

Kuten kuka tahansa lapsenlapsi, joka arvostaa isovanhempiaan ja haluaa saada kolumninsa merkkimäärän täyteen, kysyin mummoltani, voisinko julkaista hänen kirjoituksensa Ylen kolumnipaikallani. Hän vastasi, että se sopii.

Tässä runo on:

Osta jouluksi

Lokakuusta aattoon asti
osta, osta valtavasti!

Kuluta – ja osta!
Suomi-neito suosta nosta.
Osta aina kotimaista,
mikä ettei ulkolaista.
Kunhan ostat, jouluksi.

Ihan pikkuvaivalla
Viroon pääsee laivalla.
Kristallia Viipurista,
"muranoa" Napolista.

Antaa tullin tuijotella.

Osta tietokonehella!

Osta sikahyvä kinkku! Taikka, ehkä olet sinkku
osta joulu risteilyllä
– ohjelmaa ja kystä kyllä!

Haali, haali! Perinteitä silti vaali:
Kermavaahtoon kakku peitä, "livekalaksi" ei seitä.
Osta oma jouluhauki! Keplottele kita auki,
osta omena sen suuhun.
Osta tiuku kinkunluuhun!

Osta muovikuusi aito. Kirja: "Kuluttajan taito".
Osta ripsenkoukistaja! Kelopirtti, saunamaja!
Merkkilaskettelupuku – rinteeseen vie koko suku.
Uudet laskettelusukset, automaattisepalukset, soutulaite, juoksumatto, saunaan solariumkatto.

Osta trumpetti ja sello, satelliittiseinäkello,
sänky sähkökäyttöinen, patja pilvitäyttöinen.

Onkos luomuaate tuttu? Osta kuttu,
jouluksi!

Jotta täyttyis pukin kontti, osta tontti
vaikka Iivantiirasta! Monta luumupiirasta
osta pian, osta kohta! Ethän unohtanut lohta!

Kaikesta voit nauttia, osta pala burnouttia!

Osta ruuvipuristin! Osta känsänkuristin!
Osta jouluksi!

Onko, onko ostopakko?

Entäpä jos tehdään lakko,
hankitaankin superuutta: Joulurauhaa, hiljaisuutta.

Niitä vaan ei tuota kukaan, eikä kääriä voi mukaan.

Sisko Savonlahti

Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka tarjosi mummolleen kolumnista saamaansa palkkiota. (Hän ei halunnut sitä.)

Kolumnista voi keskustella 14.12. klo 23.00 saakka.

Vielä joitakin vuosia sitten Namibian itsenäisyyspäivä oli Lempi Shivuten mielestä yhtä kuin hyvät bileet.

– Fiilis oli, että jes, päästään kavereiden kanssa stadionille, Shivute kertoo.

Maaliskuun 21. päivä oli pääkaupungissa Windhoekissa kunnon karnevaali. Stadionille pakkautui kymmeniätuhansia ihmisiä. Sotilaat marssivat, naiset tanssivat ja presidentti puhui. Muisteltiin, kuinka pieni Namibia päihitti sodassa ylivoimaisen vastustajansa Etelä-Afrikan, vaikka ei ilman suuria uhrauksia.

Ne, jotka eivät päässeet paikalle, katsoivat bileitä suorana televisiosta.

Tänä vuonna kansanjuhlaa ei järjestetty, vaikka Namibia täytti pyöreitä, kun itsenäistymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Syynä oli tietenkin pandemia.

Koronaa tai ei, Lempi Shivute, 38, ei ole enää vuosiin viitsinyt vaivautua. Eikä hän ole ainoa. Stadionilla oli viime vuonna aika vähän ihmisiä, Shivute sanoo.

Se oli noloa Swapolle, Namibialle itsenäisyyden taistelleelle liikkeelle, joka on hallinnut maata kaikki kolme vuosikymmentä.

– Juhlitaan itsenäisyyttä, mutta mitä se tarkoittaa? Maassa ei ole sotaa, mutta mitä täällä sitten on, Lempin sisar Iina Shivute, 28, summaa ihmisten ajatuksia Whatsapp-puhelussa.

Nuorista aikuisista lähes puolet on työttömänä. Itsenäiseen Namibiaan syntynyttä born free -sukupolvea turhauttaa, että yhteiskunnassa on vaikea edetä. Vallassa on ollut vuosikaudet vapaustaistelun aikainen vanha kaarti.

Asetelma oli jämähtänyt paikoilleen vuosiksi. Mutta juuri nyt se on muuttumassa.

Tämän jutun lukija on tähän mennessä ehtinyt huomata Lempi ja Iina Shivuten suomalaiselta kuulostavat etunimet.

Lähetystyön perua olevat suomalaiset nimet – Selmat, Saarat, Martit ja Toivot – ovat se asia, joka Namibiasta kertovissa jutuissa Suomessa usein mainitaan.

Suomessa sanotaan joskus, että meillä on Namibian kanssa erityissuhde. Ajatuksessa tiivistyy lähetystyön 150-vuotinen historia, presidentti Martti Ahtisaaren YK-rooli Namibian itsenäistymisessä ja myös suomalaisten tuki Swapon itsenäisyystaistelulle.

Lue tästä jutusta, kuinka suomalaiset lähetystyöntekijät auttoivat pakenevia swapolaisia Namibiassa sodan aikana: Maija-Liisa Tiusanen salakuljetti rajalle ihmisiä, joita Etelä-Afrikan rotusortokoneisto vainosi – "Ajattelin, että eivät ne minua uskalla tappaa tai kiduttaa"

Myös Lempi ja Iina Shivuten perheellä on ollut yhteyksiä suomalaisiin. Lempi on syntynyt naapurimaassa Sambiassa, jonne Swapoa kannattaneet vanhemmat pakenivat Namibian itsenäisyyssodan aikana.

Lempi Shivute muistelee, että äiti tutustui Sambiassa suomalaiseen naiseen, jonka mukaan nimesi tyttärensä. Hän tietää, että nimi tarkoittaa suomeksi suosikkia. Myös nuorempi tytär Iina on äidin suomalaisen työkaverin kaima.

Namibiassa kaimuus on tärkeää. Ehkä tämän jutun jälkeen kaima löytyy, Lempi Shivute toivoo – ja nauraa.

– Teillä Suomessa monet näistä nimistä ovat jo aika vanhoja, eikö niin, hän sanoo.

Se, mitä pari-kolmekymppiset namibialaiset nykyään Suomesta tietävät, riippuu kotitaustasta, Shivutet sanovat. Ne, joilla on sukujuuria Pohjois-Namibiassa, saattavat tietää vähän enemmän, koska pohjoinen oli menneinä vuosikymmeninä suomalaisten työkenttää. Mutta muuten Suomi ei välttämättä soita kelloja.

– Ei suomalaisten rooli Namibian historiassa ole juuri esillä. Ei meille koulussa opetettu esimerkiksi lähetystyöntekijöistä. Jotta tietäisi, pitää itse haluta ottaa selvää, Iina Shivute sanoo.

Suomessa itsenäisyyspäivän aikaan kuuluu nykyään se, että arvioidaan sotien perintöä ja siitä, mitä sodat tekivät kansakunnan psyykelle.

Namibiassa taas muistelua on hallinnut isänmaallinen kertomus, jossa kansakunta ryhtyy kamppailemaan oikeuksiensa puolesta ja vapautuu Swapon johdolla siirtomaavallan sorrosta.

Swapo aloitti sissisodan Etelä-Afrikan hallitusta vastaan vuonna 1966. Tuolloin Etelä-Afrikan hallitsemassa Namibiassa väestön enemmistöä eli mustia kohdeltiin halpana työvoimana, ja heidän oikeuksiaan rajoitettiin monin tavoin.

Kun Namibia YK:n tuella vuonna 1990 itsenäistyi, entisestä vapautusliikkeestä sukeutui maan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu hallitus.

Sen jälkeen Swapolla on ollut luja ote yhteiskunnasta. Ajatus on ollut, että koska valtion olemassaolo perustuu Swapon taisteluun, namibialaiset ovat Swapolle tukensa velkaa.

Vaikka Namibia on monipuoluedemokratia, käytännössä se on ollut yhden puolueen maa. Erimielisten ryhmät eivät ole onnistuneet keräämään tarpeeksi suosiota, ja kriittinen oppositio on löytynyt kansalaisjärjestöistä.

Swapoa ovat äänestäneet myös vapaaseen Namibiaan syntyneet, alle kolmekymppiset born freet. He ovat usein omaksuneet vanhempiensa puoluekannan, jos ovat ylipäänsä äänestäneet.

Mutta Namibiasta ei ole tullut nuorille sellaista maata, jota johtajat ovat lupailleet.

Nykyisen presidentin Hage Geingobin johdolla laadittiin muutama vuosi sitten kunnianhimoinen suunnitelma, jossa luvattiin esimerkiksi poistaa köyhyys.

Sitten talous painui taantumaan, Namibiaa koetteli paha kuivuus ja tänä vuonna tuli vielä koronapandemia. Lisäksi ihmisten eriarvoisuus on vain lisääntynyt, listaa tunnettu Namibia-tutkija.

– On täysin epärealistista, että näitä suunnitelmia voitaisiin toteuttaa, ja se saa tavalliset ihmiset turhautumaan, sanoo Henning Melber puhelimessa Ruotsista, jossa hän työskentelee Pohjoismaisen Afrikka-instituutin vanhempana tutkijana.

Melber on asunut pitkään Namibiassa ja on valtapuolue Swapon jäsen. Siitä puhuessaan Melber nauraa ja sanoo, ettei ole vielä saanut eropapereita. Hänet nimittäin tunnetaan myös Swapon kriitikkona.

Namibia luokitellaan nykyään ylemmän keskitulon maaksi. Siitä on seurannut, että perinteinen kehitysapu on hiipunut. Esimerkiksi Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Namibian kanssa päättyi vuonna 2007.

Keskimääräisestä vaurastumisesta huolimatta tuloerot Namibiassa kuuluvat maailman suurimpiin, ja maanomistus keskittyy edelleen harvoille.

Melberin mukaan Namibiassa kävi itsenäistymisen jälkeen niin, että vanha valkoinen eliitti ja uusi musta eliitti tekivät keskenään diilin. Vanha eliitti suostui hyväksymään demokraattisesti valitun hallituksen vastineeksi siitä, että sai suurelta osin pitää taloudelliset etuoikeutensa.

Kansan enemmistö pysyi köyhänä.

Millenniaalien suurin murhe on työttömyys.

1980-luvun alkupuolella syntynyt Lempi Shivute kuuluu koulutettuun keskiluokkaan. Hän on opiskellut liiketaloutta yliopistossa. Nyt hän on töissä valtionyhtiössä, jonka tehtävänä on tuottaa namibialaisille kohtuuhintaisia asuntoja.

Myös samanikäisillä ystävillä töitä on riittänyt, Shivute sanoo.

Mutta pikkusisko Iinan ikäluokan eli 90-luvun alussa syntyneiden on ollut paljon hankalampi saada jalkaa oven väliin. Ei auta, vaikka taskussa olisi korkeakoulututkinto, kuten Iinalla, joka opiskeli historiaa ja arkistotiedettä.

Hän on nyt töissä ohjelmistoyrityksessä mutta on ollut pitkään myös työttömänä. Moni kaveri etsii töitä yhä.

– Yhdessä vaiheessa en päässyt koskaan edes haastatteluihin. Sitten sain kutsun. Kun menin paikalle, siellä oli kolmesataa muutakin, Iina Shivute kertoo.

Tällainen on hänen mukaansa arkipäivää nyt myös hoito- ja opetusalalla, joilla sentään aiemmin pystyi työllistymään vähän helpommin.

Päälle tulee asuntokriisi. Pääkaupunki Windhoekiin muutetaan muualta maasta paremman elämän toivossa, ja se on johtanut asuntopulaan ja hintojen nousuun.

Windhoekissa asunnosta saa varautua pulittamaan ainakin 300–400 euroa kuussa alueesta riippuen, Lempi Shivute arvioi. Esimerkiksi opettajan palkasta tällainen vuokra nielee helposti puolet.

Kuten Lempi ja Iina, moni sinkku asuu yhdessä sukulaisten tai ystäviensä kanssa.

Valtava määrä pienituloisia ja suurin osa nuorista asuu apartheidin aikaan mustille varatuissa townshipeissa tai slummeissa. Niissä esimerkiksi kunnollinen jätehuolto loistaa poissaolollaan.

Koronakriisi on ajanut pääkaupunkilaisia entistä ahtaammalle.

– Tunnen ihmisiä, joilta on mennyt työpaikka ja he ovat siksi muuttaneet maakuntiin sukulaisten luo. He yrittävät jatkaa työnhakua netissä, Lempi Shivute kertoo.

Kun elämä junnaa paikoillaan, nuorilla on sama tilanne kuin monissa muissa maissa. Monia elämänvalintoja on ehkä lykättävä, kuten perheen perustamista.

Samaan aikaan nuorista tuntuu, että maata johtaa setien kerho.

Suunnilleen näin asian kiteyttää tutkija Henning Melber.

Melberin mukaan Swapo näyttää ulospäin yhä enemmän vanhojen miesten sisäpiiriltä, joita ympäröi joukko keski-ikäisiä, omia etujaan ajavia seuraajia. Jos ei kuulu kerhoon, eteenpäin voi olla vaikea päästä.

Poliittinen ja taloudellinen valta ovat kietoutuneet Namibiassa yhteen. On korruptiota ja suosikkijärjestelmiä. Eliitti kierrättää paikkoja keskenään, ja moniin työpaikkoihin pääsee vain suhteilla.

– Sitä aina ihmettelee, että miten näin kävi, kun itse on pätevämpi kuin se joka tuli valituksi, kuvaa Iina Shivute työnhakua.

Tällaista kaikki eivät enää sulata.

1990-luvulla syntyneiden born free -äänestäjien osuus kasvaa koko ajan. Joidenkin mukaan he ovat vihainen sukupolvi.

Osa turhautuu ja kääntää selkänsä koko politiikalle.

Mutta nyt heistä nousee myös uusia poliittisia voimia.

Valtapuolue Swapon kannatus putosi vaaleissa vuosi sitten. Puolue menetti kahden kolmasosan enemmistönsä parlamentissa. Presidentti Geingobin, 79, kannatus suorastaan romahti 87 prosentista 56:een.

Pari viikkoa sitten sama meno jatkui alue- ja paikallisvaaleissa. Swapo luisui ensimmäistä kertaa oppositioon monissa kunnissa.

Pääkaupungin Windhoekin uudeksi pormestariksi nousi uuden radikaalin liikkeen tähti Job Amupanda, 33. Hänen Affirmative Repositioning -liikkeensä on pitänyt ääntä kaupunkien nuorten ongelmista, varsinkin asuntokriisistä.

Tutkija Henning Melberin mukaan Namibia on siirtymässä nyt uuteen aikaan, jossa demokratia joutuu testiin: Hyväksyykö Swapo jatkossakin sellaiset vaalitulokset, jotka heikentävät sen valta-asemaa?

Paikallisvaalien yhteydessä Swaposta kuultiin väitteitä, että ulkoiset voimat yrittävät kammeta puoluetta vallasta. Lopulta presidentin suulla vakuutettiin, että äänestäjien tahto ratkaisee.

Yksi Namibian saavutuksista on se, että siirtomaavallan, apartheidin ja pitkän sodan jälkeen maassa ei ole ollut juuri lainkaan poliittista väkivaltaa.

Se on poikkeuksellista, kun verrataan niihin eteläisen Afrikan maihin, joissa on myös vallassa entinen vapautusliike, sanoo tutkija Melber.

– Siinä mielessä Suomella ja Namibialla on jotain yhteistä, Melber tulkitsee.

Hän viittaa siihen, että molemmissa maissa ollaan hyvin tietoisia väkivaltaisista vaiheista kansakunnan historiassa.

Molemmissa osataan siksi arvostaa saavutettua rauhaa.

Juttua varten on haastateltu myös muun muassa Namibia Institute for Democracyn johtajaa Naita Hishoonoa.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -podcastista lisää Suomen ja Namibian suhteista. Podcastin alussa vapautusliikettä auttanut Maija-Liisa Tiusanen kertoo kokemuksistaan:

Saksa tiukentaa koronarajoituksia keskiviikosta alkaen, ilmoittaa liittokansleri Angela Merkel.

Koulut siirtyvät etäopetukseen ja suurin osa kaupoista suljetaan 10. tammikuuta asti. Vain välttämättömät kaupat, kuten ruokakaupat ja apteekit saavat pitää ovensa auki.

– Olisin toivonut kevyempiä rajoituksia, mutta jouluostoksilla käyminen on merkinnyt sosiaalisten kontaktien lisääntymistä merkittävästi, Merkel sanoi Reutersin mukaan.

– Meillä on kiire toimia.

Saksassa on ollut jo kuudetta viikkoa voimassa osittainen koronasulku, mutta tartuntamäärät ja kuolleisuus ovat jatkaneet nousuaan. Päiväkohtaiset ennätykset ovat menneet tällä viikolla uusiksi jo pariin kertaan.

Eilen lauantaina Saksassa todettiin lähes 22 000 uutta tartuntaa ja 351 koronaan liittyvää kuolemaa, perjantaina yli 28 000 tartuntaa ja 587 kuolemaa, osoittaa Worldometers-tilasto.

Siksi kaupanalan joulusesonki keskeytetään, eikä uudenvuoden raketteja saa myydä lainkaan. Myös kampaamot, kauneussalongit ja tatuointiliikkeet suljetaan.

Saksa lupaa rajoitustoimien kohteena oleville yrityksille yhteensä 11 miljardia koronatukea kuukaudessa. Yrityksille korvataan jopa 90 prosenttia niiden kiinteistä kustannuksista, mutta korkeintaan 500 000 euroa kuukaudessa.

Rajoituksista sovittiin Merkelin ja Saksan 16 osavaltion pääministerien kesken käydyissä neuvotteluissa.

Turkulaisella Kirsi Saaroksella on takana tuskainen elämä vaikean masennuksen kanssa. Synnytyksen aikoihin alkanut masennus vei työkyvyn ja toimintakyvyn kymmeneksi vuodeksi.

Monenlaisia hoitoja annettiin. Lopulta kokeiltiin aivojen stimulaatiota sähkön avulla. Saarokselle tarjottiin muutama vuosi sitten mukana kannettava tasavirtastimulaatioon perustuva paristokäyttöinen laite. Se on eräänlaista myssyä.

– Kyllä se vähän outoa oli ja maallikolta saattoi usko loppua, mutta huomasin itse ja huomasivat läheiset, että nyt ollaan hyvään päin koko ajan menossa, Saaros muistelee.

Turku kulkee edellä

Tasavirtastimulaatio otettiin Suomessa ensimmäisenä käyttöön Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Psykiatrian ylilääkäri Tero Taimisen mukaan laite on erityisen käyttökelpoinen hoitomuoto lievään ja keskivaikeaan masennukseen jo masennuksen alkuvaiheessa.

Masennuksessa tietyt aivojen alueet toimivat vajaateholla ja tietyt aivojen alueet toimivat liikaa. Sähköhoidolla voidaan tasapainottaa tilannetta.

– Laitteen avulla voidaan lisätä tai vähentää aivosolujen signaalin laukeamisherkkyyttä, Taiminen täsmentää.

Salon Kiskossa asuva Janika Nivalinna on myös innostunut masennusmyssystä. Nivalinnan masennus syveni vuosi sitten ja vei mukanaan myös työkyvyn. Nyt syksyllä elämään tuli valoa, kun lääkitys saatiin kohdalleen ja hän otti käyttöön myssyn eli tasavirtastimulaatiohoidon.

Nivalinna innostui kotona käytettävästä myssystä heti, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut sähköhoito kolme kertaa viikossa Tyksissä. Sinne on Kiskosta pitkä matka. Myssyn ja lääkkeiden ansiosta Nivalinna on aloittamassa työt uudelleen.

Nivalinna nostaa myssyn päähänsa yleensä iltapäivisin ja tekee siinä samalla jotain mukavaa. Kun virran napsaisee päälle, olo piristyy ja aivot alkavat toimia paremmin.

– Ristikoissa sanat löytyvät ja peleissä saa huipputuloksen, kun on myssy päässä, vahvistaa Janika Nivalinna.

Laite säästää aikaa ja rahaa

Tasavirtastimulaation suurimpia etuja ovat liikuteltavuus ja helppokäyttöisyys. Kaikki muut neuromodulaatiohoidot täytyy antaa sairaalassa tai poliklinikalla, mutta tasavirtahoitoa potilas voi toteuttaa kotona. Kun potilas on opetettu laiteen käyttöön, hän voi lainata laitteen kotiinsa ja käyttää sitä siellä.

– Korona-aikana tämä on vähentänyt tartuntariskiä, sanoo ylilääkäri Tero Taiminen.

– Hoidon aikana voin samalla siivota, lukea, tiskata ja käydä kaupassa, iloitsee Kirsi Saaros.

Kotioloissa itsenäisesti käytettävä hoitomuoto säästä myös yhteiskunnan rahaa, kun terveydenhuollon henkilökunta ei ole sidottu hoitoihin.

– Kun verrataan muihin neuromodulaatiohoitoihin, niin tämä tulee edullisemmaksi jo ensimmäisen käyttökuukauden aikana, Taiminen arvioi.

Sopii yhteiskäyttöön lääkkeiden kanssa

Tasavirtastimulaatiota voidaan Tero Taimisen mukaan käyttää yksinään tai masennuslääkkeen ja/tai terapian kanssa yhdessä. Tasavirtastimulaatiota voidaan käyttää myös masennuksen estohoitona.

Kotimaisessa käypähoitosuosituksessa tasavirtastimulaatio on saanut näytönasteen B eli hoidon on katsottu olevan todennäköisesti tehokas masennuksen hoitoon. Joissakin maissa tämä hoitomuoto on nostettu parhaaseen luokkaan eli näytönasteelle A.

Paristokäyttöisen tasavirtastimulaation teho on lääkehoidon luokkaa. Sillä ei voida korvata tehokkaampia neuromodulaatiohoitoja, kuten psykiatrista sähköhoitoa ja sarjamagneettistimulaatiohoitoa tai laskimoon annettavaa ketamiinia. Näitä hoitoja tarvitaan tulevaisuudessakin vaikeampien masennustilojen hoitoon.

Laitteita luvassa lisää

TYKS on ollut tasavirtastimulaatiolaitteiden käytön edelläkävijä Suomessa ja nyt laitteita on lainassa noin 120.

– Uskoisin, että tulevaisuudessa vähitellen vuosien mittaan, kunhan tähän asiaan varataan rahaa, myös näitä laitteita on lainassa tuhansia tai kymmeniä tuhansia koko Suomessa, Tero Taiminen ennustaa.

Kannettavia tasavirtastimulaatiolaitteita valmistetaan useissa maissa. Suomessa niitä tekee helsinkiläinen Sooma Oy. Kyseisen firman laitteita on käytössä myös Turussa.

Yrityksessä uskotaan, että laitteen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi.

– Ei voida tehdä sellaista lupausta, että tämä toimii kaikille potilaille. Koko ajan kyllä tehdään töitä ja tutkimuksia sen eteen, että löydetään se paras potilasryhmä, joka tästä hyötyy, toimitusjohtaja ja yrityksen perustaja Tuomas Neuvonen Soomasta sanoo.

Kaikkien etuna on nopea puuttuminen masennukseen

Masennusta hoidetaan nykyisin sähkön lisäksi lääkkeillä ja terapialla sekä näiden yhdistelmillä.

TYKSin psykiatrian ylilääkäri Tero Taimisen mukaan tärkeintä on kuitenkin se, että masennukseen puututaan riittävän nopeasti ja uusia hoitomuotoja otetaan ripeästi käyttöön, jos käytetty hoitomuoto ei lievitä masennusta riittävästi.

Suomen hoitojärjestelmän ongelma on Taimisen mukaan se, että masennuksen hoito etenee liian hitaasti. Jos masennus pitkittyy, sen ennuste aina heikkenee kaikilla hoitomuodoilla.

– Tämä liian hidas masennuksen hoidon eteneminen on tärkein syy siihen, että Suomessa masennusten takia kirjoitettujen eläkkeiden määrä on koko ajan kasvanut, Taiminen vahvistaa.

Sähkö on hyvä renki masennuksen hoidossa. Sähköllä on hoidettu Egyptissä masennuspotilaita jo 3 000 vuotta sitten. Ihminen ei tuolloin osannut sähköä tehdä, mutta Niilin kissakala osasi.

– Potilas meni altaaseen, johon laitettiin sopivan kokoinen kissakala. Kalasta tulevan sähköimpulssin avulla hoidettiin masennusta ja hermoperäistä kipua, kertoo ylilääkäri Tero Taiminen.

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 14.12. kello 23.

Reino Vesterinen sairastaa parantumatonta, selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairautta, ALS:ia.

Vesterinen on 63-vuotias. Häntä pelottaa kokonaan toisten varaan joutuminen. Se, ettei pysty liikuttamaan enää mitään kehossaan.

– Pelkään myös sitä, jos kipujani ei pystytä lievittämään riittävästi.

Vesterisen kanta eutanasiaan on selvä: se pitäisi sallia.

Ritva Pihlaja puolestaan ei ole niin varma.

Hänen 80-vuotias monisairas äitinsä kuoli vuosi sitten. Äiti, Pirjo Pihlaja, sairasti kahta dementoivaa sairautta. Hänellä oli myös Parkinsonin tauti, joka heikentää toimintakykyä ja vaikeuttaa liikkumista. Viimeiset puolitoista vuotta äiti oli täysin muiden avusta riippuvainen. Hän ei pystynyt puhumaan tai liikkumaan.

Jos eutanasiasta olisi tuolloin ollut laki voimassa ja joku olisi Pihlajalta kysynyt, olisiko hän halunnut, että äidin elämä olisi lopetettu, se ei olisi tullut kysymykseen.

– Omaisena en olisi voinut ottaa kantaa, koska se on sellaista valtaa, joka ei minulle kuulu. Äidin viimeistä tahtoa en voinut tietää, eikä äidiltä enää voinut sitä kysyä.

Suhtautuminen eutanasiaan on muuttunut myönteisemmäksi vuosien kuluessa niin Suomessa kuin Euroopassa. Silti kysymys ihmiselämän päättämisestä potilaan tai hänen läheisensä toiveesta on edelleen vaikea ja monimutkainen. Pitäisikö eutanasiasta säätää laki?

Tällä viikolla julkaistussa Lääkäriliiton kyselyssä puolet työikäisistä lääkäreistä on eutanasian laillistamisen kannalla, puolet laillistamista vastaan. Eutanasian kannatus ei ole juurikaan muuttunut edellisestä, vuoden 2013 kyselystä.

Kysyimme asiaa Reino Vesterisen ja Ritva Pihlajan lisäksi kolmelta asiaa pohtineelta lääkäriltä, koska eutanasia edellyttää paitsi potilaan omaa toivetta, myös aina lääkärin myötävaikutusta.

Sara Launio on nuori, erikoistuva lääkäri. Geriatri Sanna Maula hoitaa erityisesti vanhoja ihmisiä. Palliatiivisen hoidon professori Tiina Saarto toimii Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpäkeskuksen ylilääkärinä jaistuu ryhmässä, joka pohtii eutanasian laillistamista.

Mikä selittää eutanasiamyönteisyyden kasvua?

Haastattelemamme lääkärit selittävät lisääntynyttä eutanasiamyönteisyyttä sillä, että ihmiset haluavat yhä enemmän päättää asioista itse.

Itsemääräämisoikeuden korostuminen näkyy muussakin terveydenhuollossa, esimerkiksi synnytyksissä.

– Sektiosynnytysten suosio kasvaa ja alatiesynnytysten suosio on vähentynyt, koska ihminen haluaa hallita niin elämää kuin kuolemaakin. Se on varmaan suurin syy eutanasiamyönteisyyden kasvulle, professori Tiina Saarto sanoo.

Toisena keskeisenä syynä haastattelemamme lääkärit pitävät vanhojen ihmisten hoidon surkeaa tilaa.

– Vanhan ihmisen elämän loppuvaiheen hoito on liian usein ihmisarvoa alentavaa. Ja vaikka se korjaantuisikin, nyky-yhteiskuntamme arvostaa mielen kirkkautta. Muistisairaus ei sovi nykyiseen arvomaailmaan, professori Saarto sanoo.

Eutanasiamyönteisyyden kasvua selittää myös lääketieteen kehitys: on löydetty uusia parannuskeinoja ja ihmisiä pystytään pitämään elossa yhä pidempään. Tämä nostaa esiin kysymyksen kuoleman ajankohdasta uudella tavalla.

Tiina Saarto: Eutanasiaa sallivaa lakia ei pitäisi säätää

Tiina Saarto vastustaa eutanasian laillistamista, muttei vakaumuksellisista syistä. Saarto kertoo olevansa ateisti.

– Yksittäisen potilaan kohdalla laki olisi armelias, mutta laki ei saa vahingoittaa muita. Media ja julkinen keskustelu pyörivät paljolti yksittäisten ihmisten ympärillä. Myötätunto yksittäistä ihmistä kohtaan on tärkeää, mutta silloin emme hahmota lain kokonaisseuraamuksia.

Professori Saarto pitää tarkkarajaisen lain säätämistä mahdottomana.

– Käytännössä eutanasian rajaa on todella vaikea vetää. Kuin kierivään lumipalloon, aina tulee uusi elämäntilanne tai ryhmä, joka pitäisi ottaa eutanasian piiriin. Jos eutanasia sallitaan syöpäpotilaille, niin miksi ei muistisairaille tai mielenterveyspotilaille, Saarto kysyy.

Häntä huolestuttaa myös se, että keskustelu voi laajeta koskemaan myös kroonisesta kivusta kärsiviä.

– Tässä joudutaan uudelle polulle, joka muuttaa arvojamme. Emme enää hallitse mihin se johtaa. Tämän jälkeen emme enää keskustele onko toisen surmaaminen sallittua, vaan keskustelemme siitä kenelle se tehdään.

Kun sanotaan, että eutanasian pitää olla viimeinen keino kärsimyksen lievittämisessä, ja kaikki muut keinot pitää olla ensin koitettu, Saarto muistuttaa, että potilas voi aina kieltäytyä muusta hoidosta ja eutanasiaan edetäänkin oikotietä.

– Näinhän Hollannissa tehdään, sivuutetaan kivun hoito ja mennään suoraan eutanasiaan. Tämän vakaumukselliset eutanasian kannattajat hyväksyvät.

Saarto muistuttaa myös siitä, että lakia ei tosiasiassa olla säätämässä ensi sijassa saattohoitotilanteisiin, joissa kuolevan kärsimys poistettaisiin. Eutanasiaa käytettäisiin varhaisemmassa vaiheessa. Hän ottaa esimerkin niin sanotuista mallimaista: Yhdysvaltain Oregonin, Australian ja Kanadan. Siellä lääkärin avustamaan itsemurhaan kuuluu kahden viikon harkinta-aika.

– Pitkä harkinta-aikaa ei saattohoidossa ole, koska potilas on muutenkin lähiaikoina kuolemassa, Saarto sanoo.

Hänen mukaansa kaikki eutanasian kannattajat eivät myöskään pidä kuoleman läheisyyttä edellytyksenä eutanasialle. Osan mielestä eutanasia tulisi kysymykseen myös psykiatristen potilaiden kohdalla.

– Masennukseen ja psykiatrisiin sairauksiin kuuluu monesti kuoleman ajattelu. Usein elämää on paljon jäljellä ja tilanne voi muuttua ja kuolintoive väistyä. Rajanveto voi olla vaikeaa ja pelottavaa on se, jos hoitokeinoihin tulee surmaaminen.

Lisäksi Saarto kantaa huolta eutanasian leviämisestä myös vanhoihin ihmisiin.

– Hollanti ja Belgia ovat jo varovaisesti raottaneet ovea. Se on vielä pienimuotoista, mutta yli 80-vuotiaat hoitolaitosten vanhukset ovat nopeimmin kasvava ryhmä. Niissä eutanasia lisääntyy kiivaimmin, Saarto varoittaa.

Professori Saarto sanoo, että eutanasialaki tarkoittaisi käytännössä sitä, että eutanasiasta tulisi lähes subjektiivinen oikeus, joka kuuluisi jokaiselle.

– Mikäli laki säädetään, se tarkoittaa sitä, että laista tulee hyvin liberaali. Kun kärsimys halutaan ratkaista eutanasialla, pitkällä tähtäimellä ei voida ajatella, että vain tietty kärsimys kuuluisi lain piiriin. On hyväksyttävä, että se koskee monia ihmisryhmiä.

Saarto pitää valtavana riskinä, jos yhteiskunta antaa jollekin instituutiolle vallan tuottaa kuolemaa.

– Tulemme tähän maailmaan ryömien ja lähdemme täältä ryömien. Se vain on elämänkaari. Eutanasialla kärsimys ei lopu elämästä. Ei tässä oikeastaan ole kysymys sietämättömästä kärsimyksestä, vaan kyse on itsemääräämisoikeudesta ja hallinnan tunteesta.

ALS:ia sairastavalle Reino Vesteriselle eutanasiassa kyse on itsemääräämisoikeudesta

Reino Vesterinen sairastui kuutisen vuotta sitten ALS:iin. Tauti on heikentänyt hänen lihaksistoaan niin, että kotona hän käyttää rollaattoria, ulkona sähkömopoa. Avustaja Vesterisellä on viitenä päivänä viikossa neljä tuntia päivässä.

Vesterisen ennuste on karu. ALS on etenevä sairaus. Vähitellen lihaksisto surkastuu ja heikkenee, keho lakkaa toimimasta. Menehtyminen tapahtuu hengityslihasten laman myötä, eli ihminen ei saa enää riittävästi happea.

Vesterinen sanoo kannattavansa eutanasiaa, hän kannatti sitä jo ennen omaa sairastumistaan.

– Saattohoidon huono saatavuus on yksi syy. Hyvä saattohoito voisi olla mielestäni myös eutanasian vaihtoehto.

Hän pitää parempana, että kuolema tapahtuisi lääkärien ohjauksessa.

– Siinä voi jättää hyvästit kaikessa rauhassa ja on tiedossa, miten kaikki menee. Voihan sitä tehdä itsemurhankin. Onko se sitten parempi vaihtoehto, Vesterinen kysyy.

Hänen mielestään on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Ihmisen pitää itse saada päättää elämästään.

– Ihmisellä pitää olla valinnanvapaus, jos loppuelämä on kärsimystä.

Geriatri Sanna Maula: Eutanasia voi jopa lisätä elämänhalua

Geriatrian erikoislääkäri, eli ikääntyvien hoitoon erikoistunut Sanna Maula suhtautuu myönteisesti eutanasiaan. Hänkin näkee, että siinä on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta, mutta myös tasa-arvosta.

– Ne suomalaiset, joilla on rahaa, voivat jo nyt matkustaa Sveitsiin, muilla eutanasian mahdollisuutta ei ole, Maula sanoo.

Hänen mukaansa ihminen voi kokea elämän merkityksellisemmäksi, jos saa itse päättää kuolemastaan ja siitä, minkä määrän kärsimystä on valmis kestämään. Eutanasian mahdollisuus voi vähentää myös ahdistusta ja lisätä elämänhalua, kun tietää, että halutessaan voi kuolla.

– Jokainen määrittää kärsimyksen tason itse ja lääkäreiden tehtävänä on arvioida täyttyvätkö eutanasian kriteerit, Maula sanoo.

Yli 65-vuotiaiden ikäluokassa tehdään noin 200 itsemurhaa vuodessa. Maula uskoo, että eutanasian mahdollisuus voisi vähentää vanhojen ihmisten itsemurhia, jotka ovat aina katastrofi myös läheisille.

– Näistä osa tehdään juuri siitä syystä, että he kokevat olevansa taakkoja läheisille ja yhteiskunnalle, ehkä niiden määrä vähenisi.

Maulan mielestä lain pitäisi koskea myös psykiatrisia potilaita.

– Kysymykseni on, että miksi ei, koska meillä on parantumattomasti, vakavasti masentuneita ihmisiä, joihin kerta kaikkiaan mikään hoito ei auta, tai kaikkia hoitoja ei ole mahdollista välttämättä käyttää. Miksi fyysinen sairaus on tärkeämpi kuin psyykkinen, Maula kysyy.

Maulalle itselleen eutanasian mahdollisuus toisi turvallisuuden tunnetta.

– Tietäisin, että silloin kun mikään muu ei auta, voin itse päättää, milloin riittää.

Eutanasialain riskeinä Maula pitää sitä, että vammaisia ja vanhoja ihmisä ruvettaisiin painostamaan eutanasiaan. Myös lääkärit voisivat esimerkiksi omaisten taholta joutua painostuksen kohteeksi.

Maula sanoo, että eutanasialain pitää olla tarkka, huolellinen ja valvottu, ettei tule järjettömyyksiä. Hän myöntää, että riskinä on se, että lain soveltaminen leviäisi sellaisille alueille, joille se ei kuulu. Toisaalta liian jäykkä laki ei kuitenkaan saa olla.

– Jos laki on liian jäykkä, onko siitä kuitenkaan apua, jos se ei ole tarkoitettu lieventämään ihmisen kärsimystä katastrofaalisessa tilanteessa.

“Onko eutanasiassa kysymys kuolevan tuskasta vai omaisten tuskasta”

Ritva Pihlaja sanoo, että monisairaan äidin kuihtuminen oli kovaa seurattavaa.

– Kysyin toistuvasti, miksi hänen pitää kärsiä niin pitkään ja miksi hän ei kuole. Äidin paino tippui viimeisinä kuukausina 15 kiloa. Kuollessa äiti painoi noin 25 kiloa. Arkku oli kevyt kantaa, tytär kertoo.

Kaikesta huolimatta Pihlaja sanoo, että kauniita hetkiä oli loppuun asti.

– Päiväkirjoistani näkee, että vaikka kaikki äidissä kuihtui loppuvaiheessa lähes olemattomiin, silti hän miltei loppuun asti reagoi, kun veljeni kanssa tulimme hänen sänkynsä viereen. Silmien ja kasvojen vähistä ilmeistä ja hymyistä luimme toisiamme.

Eutanasiakeskustelua kuunnellessaan Pihlaja sanoo usein miettineensä, mistä lopulta on kysymys.

– Kuinka paljon kuolevan läheiset haluavat lievittää omaa tuskaansa ja kuinka paljon on kyse kuolevan tuskasta.

Pihlaja sanoo, että hänen äitinsä kohdalla oikeaa hetkeä eutanasialle ei olisi ollut, eikä sellaista olisi voinut kukaan määritellä.

– Kuka olisi sellaista voinut päättää? Äiti kuitenkin nieli itse. Äidilläni ei ollut hoitotahtoa, mutta silti ajattelen elämän loppuneen niin kuin äitini olisi toivonut.

“Ei lakia, mutta jossakin tilanteessa olisin eutanasiaan valmis”

Sara Launio on terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri, joka työskentelee tällä hetkellä terveyskeskuksessa. Hän oli myös Nuorten Lääkärien Yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2018-2019.

Jos Launio olisi nyt itse lainsäätäjä, hän ei laillistaisi eutanasiaa, koska laissa pitäisi olla hirvittävän tiukat reunaehdot, joiden määritteleminen on vaikeaa.

– Riskinä on, että eutanasia laajenee sen ulkopuolelle, mitä lääketieteellisesti on pidetty hyväksyttävänä. Euroopassa näin on jo käynyt. Se on jo laajentunut psykiatrisiin potilaisiin, mikä on mielestäni erittäin ongelmallista, koska monet sairauksista ovat hoidettavissa, jos hoito aloitetaan ajoissa.

Toisena keskeisenä riskinä hän pitää sitä, että eutanasiapäätöksiä alettaisiin tehdä taloudellisin perustein.

– Mikä on ihmiselämän arvo, ja mikä elämä on arvokasta – siihen kysymykseen ei ole vastausta.

Ennen kaikkea palliatiivisen hoidon, eli oireita ja kärsimystä lievittävän hoidon ja saattohoidon, pitäisi Launion mielestä olla kaikesta hyvästä kehittämisestä huolimatta selvästi paremmalla tasolla ennen kuin eutanasiasta säädetään lailla.

Launio sanoo olevansa helpottunut, kun hänen oma isoäitinsä kuoli luonnollisen kuoleman sydämen vuoksi.

– Jos meillä olisi ollut laki eutanasiasta, se olisi saattanut viedä minut sen kysymyksen eteen, että minulla olisi ollut mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Silti, joissakin tilanteissa yksittäisen potilaan kohdalla, mikäli lainsäädäntö muuttuisi, hän sanoo olevansa valmis eutanasiaan.

– Potilassuhteen pitäisi olla pitkä, jotta tuntisin potilaan. Minulla pitäisi myös olla mahdollisuus konsultoida ja keskustella päätöksestä muiden kollegoiden kanssa, että päätös voitaisiin tehdä yhdessä.

Launio muistuttaa, että eutanasiassa on kyse yhdestä ihmiselämän vaikeasta eettisestä ongelmasta.

– Oikeaa vastausta eutanasiaan ei ole. Emme ole niin fiksuja, että tietäisimme vastauksen.

Voit keskustella aiheesta 14.12. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Lääkäriliiton kysely: Eutanasia jakaa yhä lääkärikunnan lähes kahtia – hyvä saattohoito tärkeintä

Puiden lomasta pilkistää suuri, keltainen rakennus.

Se ei oikeastaan ole pelkästään suuri, vaan pikemminkin valtava. Noin 1 600 neliömetrin pinta-alallaan Sippolan hovi on Suomen suurin puukartano.

Kouvolan Sippolassa sijaitseva rakennus valmistui vuonna 1836. Iästään huolimatta rakennus näyttää ulkoa varsin hyväkuntoiselta.

Hirsiseinät kuitenkin kätkevät sisäänsä toisenlaisen totuuden.

Rakennusta on remontoitu isommin viimeksi 1980-luvun taitteessa, ja vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Koulukotina toimivaan rakennukseen on tullut muun muassa lahovaurioita, ja muutenkin tilat ovat auttamattomasti vanhentuneet. Myös esimerkiksi lämmitysjärjestelmä kaipaisi päivitystä nykyaikaan.

Nyt tilanteeseen on tulossa helpotusta, sillä koulukodissa on alkamassa iso remontti.

Sisätilat puretaan kokonaan

Lähivuosien aikana koulukodin yli 180 vuotta vanha päärakennus kunnostetaan sisältä täysin.

– Seinät otetaan hirsipinnalle, kaikki lattiat avataan, väliseiniä puretaan pois, katot ja välipohjat uusitaan. Tulossa on tosi massiivinen remontti. Oikeastaan tähän jää vain hirsirunko. Siitä aletaan sitten kasata, koulukodin vastaava ohjaaja Harri Sivén kertoo.

Rakennuksen pohjaratkaisu mietitään remontin yhteydessä uusiksi. Koulukodin toiminta on edellisen remontin jälkeen laajentunut, ja tilaa tarvitaan lisää. Sitä saadaan uuden pohjaratkaisun lisäksi esimerkiksi ulkovinteistä, joita voidaan ottaa käyttöön.

Rakennusta ehostetaan myös ulkopuolelta. Koulukoti saa pintaansa uuden, keltaisen maalin. Myös ikkunoita uusitaan.

Vanhojen rakenteiden purkamisen on määrä alkaa kesän kynnyksellä, ja remontti kestää arviolta kolmisen vuotta.

Remontin ajaksi koulukoti muuttaa viereiselle urheilukentälle konteista rakennettaviin väistötiloihin. Remontista kertoi ensimmäisenä Keskilaakso-lehti.

Tärkeä remontti

Sippolan koulukotiin rakennetaan parhaillaan myös uutta lisärakennusta, johon erityisen huolenpidon osastot muuttavat. Lisäksi osastoja tulee yksi lisää.

Tällä hetkellä koulukodissa on kymmenen paikkaa erityisen huolenpidon osastoilla. Jatkossa paikkoja on 14. Yhteensä koulukodissa asuu tällä hetkellä 25 lasta, jotka ovat iältään 14–16-vuotiaita.

Lisärakennusta alettiin rakentaa viime kesänä, ja sen on tarkoitus valmistua ensi kesänä.

Erityisen huolenpidon osastot toimivat jo nykyään erillisissä rakennuksissa. Lisärakennus tarvitaan, koska varsinkin toinen rakennuksista on päässyt huonoon kuntoon.

– Lisärakennuksen myötä saamme nykyaikaisemmat tilat ja lisää paikkoja, koulukodin johtaja Tuija Lindberg sanoo.

Koulukodin rakennukset ovat Senaattikiinteistöjen omistuksessa, ja valtion ylläpitämä koulukoti on niissä vuokralla.

Tuija Lindbergin mukaan tuleva remontti on tärkeä monesta eri näkökulmasta katsottuna.

– Yksi asia on, että historiallista miljöötä ja rakennusta kunnioitetaan ja pidetään huolta siitä, että rakennukset pysyvät pystyssä. Myös sillä on iso merkitys, että yhteiskunta pitää huolta siitä, missä hoidamme vaikeassa elämäntilanteessa olevia lapsia. On myös tärkeää, että henkilökunnalla on asianmukaiset työtilat, sanoo Lindberg.

Uusia työpaikkoja

Uudistusten myötä Sippolan koulukotiin tulee kymmenisen uutta työpaikkaa.

Tarkoituksena on palkata seitsemän uutta ohjaajaa, neljä valvojaa, opettaja ja koulunkäynninohjaaja. Rekrytointi on tarkoitus aloittaa keväällä.

Uusien työntekijöiden myötä koulukodin työntekijöiden määrä kasvaa yli sataan. Tällä hetkellä koulukodissa on yli 90 työntekijää.

Värikäs historia

Sippolan kartano on toiminut koulukotina noin 111 vuotta.

Kartanolla on vaiherikas historia. Ennen koulukodiksi muuttamista kartanon mailla harjoitettiin maatalous- ja metsätaloustoimintaa. Sippolan kartano on toiminut myös sotasairaalana.

Kartanolla on ollut myös oma tiilitehdas, jossa valmistetuista tiilistä Sippolan kirkko on rakennettu.

Onpa kartanossa valmistettu myös Suomen ensimmäinen emmental-juusto. Sippolan hovin isäntä Alexander von Daehn kutsui kartanoon sveitsiläisen juustomestari Rudolf Klossnerin, joka keitti kartanossa historiallisen emmental-juuston.

Tarinan mukaan Suomen ensimmäinen emmental keitettiin nuotiolla, ja juustopata riippui männynoksassa avotulen päällä.

Lue lisää:

Juustoa rakastanut isäntä oli aikansa ideapankki – sai koko kylän hurahtamaan emmentaliin ja sveitsiläiset juustomestarit muuttamaan Suomeen

10 nuorta karkasi yhteensä lähes 400 kertaa – koulukodeissa on jo niin vaikeasti oireilevia nuoria, että poliisikin nostaa kädet pystyyn

Ensi-ilta oli ohi. Ohjaaja Anne Rautiainen kumarsi yleisölle Kaikki äidistäni -näytelmän työryhmän kanssa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.

Tilanne oli erikoinen.

Espanjalaisen elokuvaohjaajan Pedro Almodóvarin samannimiseen elokuvaan perustuva näytelmä oli poikinut vuoden teatterikohun. Julkisuudessa oli käyty äänekästä keskustelua siitä, kuka saa esittää näytelmän transhahmoksi miellettyä henkilöä. Hetken näytti siltä, että Kansallisteatteri oli palkannut transnaisen rooliin miehen. Se turhautti transyhteisöä, joka piti roolitusta väkivaltaisena tekona transyhteisöä kohtaan.

Kohu oli kuumimmillaan ennen ensi-iltaa, ja sekä Kansallisteatteri että Rautiainen joutuivat someraivon kohteeksi. Kansallisteatteri päätti siirtää ensi-iltaa eteenpäin tilanteen selvittämiseksi, mutta pyörsi pian päätöksensä ja palasi alkuperäiseen aikatauluun. Teatteri ehti myös antaa potkut kiistan kohteeksi joutuneen hahmon näyttelijälle Janne Reinikaiselle, mutta potkut peruttiin samalla vauhdilla kuin ensi-illan siirtäminen.

Reinikainen näyttelee Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmässä Agrado-nimistä transvestiittia.

Kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen näytti siltä, että Kansallisteatteri oli mennyt täydelliseen paniikkiin, eikä pääjohtaja Mika Myllyaho ollut tilanteen päällä. Teatterilta lähti julkisuutteen ristiriitaisia viestejä.

Lopulta Myllyaho totesi Ylen haastattelussa, että näytelmän ohjaaja Anne Rautiainen oli ohjannut kiistanalaisen roolin kohdalla jotain muuta kuin mitä näytelmäkäsikirjoituksessa luki. Niin ei kuitenkaan ollut: kiistanalainen hahmo toistakymmentä vuotta vanhassa käsikirjoituksessa oli kirjoitettu henkilöksi, joka identifioi itsensä naiseksi. Rautiainen tiesi koko ajan, mitä hän teki.

Oli kova isku Rautiaiselle, kun teatterinjohtaja moitti häntä julkisesti ja kyseenalaisti hänen ammattitaitonsa. Rautiainen jätettiin teatterissa yksin nurkkaan.

– Täysin yksin, Rautiainen sanoo nyt kaksi kuukautta kohun jälkeen.

“Ammattitaitoni kyseenalaistaminen jätti jäljen”

Helsingin entisellä teurastamolla sijaitsevassa kahvilassa on aamulla rauhallista. Rautiainen, 51, hörppii erikoiskahvia. Sen vieressä pöydällä odottaa vuoroaan vihreä smoothie. Ihmisiä valuu harvakseltaan kahvilaan, ja selin ovelle istuva Rautiainen kääntyy vilkaisemaan jokaista sisääntulijaa.

Ohjaaja vaikuttaa voimakkaalta ja energiseltä, vaikka takana on poikkeuksellisen raskas syksy. Päälle päin ei näy se, että Kaikki äidistäni -näytelmä satutti häntä.

Rautiaiselle kohu näyttäytyy kahtena eri asiana: transyhteisön reaktiona ja oman ammattitaidon julkisena kyseenalaistamisena. Jälkimmäinen on tuntunut pahalta.

– Transyhteisön reaktio ei kohdistunut ammattitaitooni. Se on poliittinen asia, jonka ymmärrän ja jota pidän tärkeänä. Ammattitaitoni kyseenalaistaminen sen sijaan on jättänyt isomman jäljen, Rautiainen summaa.

Hän kertoo puhuneensa vielä kohun jälkeen transyhteisöä edustavien ihmisten kanssa Kaikki äidistäni -näytelmän kohun laukaisseesta roolihahmosta. Rautiainen sanoo ymmärtävänsä, mistä kritiikissä oli kysymys.

– Jos kokee pyrkineensä hyvään ja toimineensa oman parhaan tietämyksensä mukaan, silloin on helpompi katsoa peiliin.

– Yritin välttää virheen näytelmän roolihahmon suhteen, mutta en onnistunut siinä. Se ei ole kuitenkaan sellainen asia, jonka takia pitäisi sirotella tuhkaa päälleen.

Oman ammattitaidon julkinen kyseenalaistaminen sen sijaan tuntui siltä kuin häneltä olisi vedetty matto alta. Ja mikä masentavaa, se toi mieleen monta muistoa varhaisemmista vaiheista työelämässä: pitkän uran kotimaisessa teatterissa tehnyt Rautiainen on kuullut tytöttelyä ja vähättelyä vuosien varrella. Mieleen nousi ikävä ajatus siitä, että mikään ei ole muuttunut tasa-arvon suhteen teatterialalla.

Pintaan nousi voimaton raivo

Näytelmästä syntyneen kohun jälkimainingeissa Rautiainen ryhtyi miettimään teatterin valtarakenteita. Tilanteen laukaisi se, että hänen ammattitaitonsa kyseenalaistettiin Kaikki äidistäni -näytelmän ohjaajana. Se vei Rautiaisen “aika syviin vesiin”.

– Olen alkanut miettiä tätä sukupuolikysymystä tässä asiassa, Rautiainen sanoo.

Hän uskoo, että kohun seurauksena liikkeelle lähti yleisesti hyväksytty narratiivi, tarina siitä, ettei naisohjaaja täysin ymmärrä, mitä hän tekee. Rautiainen ajattelee, että median oli helppo lähteä siihen mukaan.

– Että naisohjaajat vain vähän ohjailevat. Se ei tässä tapauksessa pitänyt lainkaan paikkaansa, Rautiainen sanoo.

Ensin pintaan nousi voimaton raivo.

– Ja sen jälkeen aika vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, Rautiainen jatkaa.

Ohjaaja kokee kohun horjuttaneen hänen turvallisuudentunnettaan. Se on Rautiaisen mukaan vaarallista taiteentekijälle, koska taiteen tekeminen on riskien ottamista.

– Varsinkin jos taidetta tekee Kansallisteatterissa aika laajan julkisen katseen alla. Se voi aiheuttaa paineita. Ja jos siinä alkaa tuntea olonsa turvattomaksi, voi seurata se, että rupeaa pelkäämään virheitä.

Se voi Rautiaisen mukaan johtaa puolestaan keskinkertaiseen taiteeseen. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että Rautiainen palkittiin elokuussa - siis vain vähän ennen hänen ammattitaitonsa kyseenalaistanutta kohua – historian ensimmäisenä naisena Kansallisteatterin merkittävällä ohjaajapalkinnolla. Rautiainen sai Eino Kalima -palkinnon Anton Tšehovin teoksesta Lokki. Palkinnon perusteluissa Rautiaisen ohjausta kiitettiin ainutlaatuiseksi. Tunnustus oli 20 000 euron arvoinen.

– Tämän työn ytimessä on aina tuntemattomaan meneminen. Silloin olisi hyvä tietää, että joku pitää kädestä kiinni, eikä jää yksin, Rautiainen toteaa.

“Olisin toivonut tukea”

“Tahriintuneen” teoksen vieminen ensi-iltaan oli Rautiaisen mukaan todella rankkaa. Hänen huolensa kohdistui näyttelijöihin ja heidän hyvinvointiinsa. Rautiaiselle on tärkeää, että näyttelijät tuntevat olonsa turvalliseksi ensi-illan alla.

– Heitä katsoo ikään kuin omia lapsiaan. Että kaikilla on varmasti hyvä olla ja että he tietävät, mitä ovat tekemässä.

Mukana näytelmässä on myös kolme Taideyliopiston teatterikorkeakoulun opiskelijaa.

– Heillä on vasta vain vähän kokemusta siitä, millaista on astua yleisön eteen tilanteessa, jossa joutuu kriittisen katseen kohteeksi ulkoteatterillisista syistä ja jossa näyttämöllä olemisesta tulee siksi vaarallisempaa, Rautiainen sanoo.

Hän kertoo kantaneensa kohun keskellä todella paljon huolta näyttelijöistään.

– Itse jäin paineisessa tilanteessa aika yksin. Tukea olisi voinut tulla moneltakin taholta enemmän kuin sitä tuli, Rautiainen sanoo.

Voimakkaan yksin jäämisen tunteen seurauksena Itä-Helsingin luonnosta tuli Rautiaisen henkireikä. Hän alkoi hoitaa itseään kulkemalla meren rannoilla, tuijottamalla laiturinnokasta horisonttiin ja ihmettelemällä metsän omalakista elämää.

– Keskityin niihin asioihin, jotka antavat itselleni turvallisuudentunnetta.

Rautiainen on valmistunut ohjauksen maisteriksi Middlesexin yliopistosta Lontoossa. Hänellä on opiskeluajalta espanjalainen sydänystävä, joka vaikuttaa ohjaajana madridilaisessa teatterikentässä.

Ystävä kulki mukana kävelylenkeillä Whatsapp-puhelun välityksellä. Rautiainen kertoo espanjalaisystävän olleen se, jonka kanssa hän eniten käsitteli Kaikki äidistäni -näytelmästä syntyneitä traumojaan.

Ystävän lisäksi Rautiaisen tukena oli näyttelijäpuoliso Timo Ruuskanen, joka on monille tuttu klovneriaan erikoistuneesta Red Nose Companysta.

– Pystyin hahmottamaan koko tätä näytelmästä kummunnutta problematiikkaa ystäväni ja puolisoni kautta, Rautiainen sanoo.

Kritiikit nihkeitä

Britanniassa työskentelevän näytelmäkirjailijan Samuel Adamsonin käsikirjoitukseen perustuva Kaikki äidistäni sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa 16. syyskuuta. Suomen johtava teatterikritiikin julkaisija Helsingin Sanomat ei lämmennyt Rautiaisen ohjaamalle teokselle. Eikä Hesari ollut ainoa.

Jo kertaalleen turpiinsa saanut ohjaaja joutui nieleskelemään kohun lisäksi vielä nihkeitä kritiikkejä.

Ne eivät häntä yllättäneet. Hän osasi omien sanojensa mukaan odottaa niitä.

– Olisin kuitenkin toivonut, että kriitikot olisivat pystyneet nousemaan kohun yläpuolelle ja katsomaan esitystä sellaisena kuin se oli.

Näytelmä sai kyllä myös myönteisiä arvosteluja.

Kaikki äidistäni -näytelmä jatkaa Kansallisteatterin ohjelmistossa, mutta juuri nyt teatterit ovat koronarajoitusten takia kiinni ja esitykset tauolla. Rautiaisen työt Kansallisteatterissa jatkuvat. Hän valmistelee taloon seuraavaa teostaan, mutta ei halua puhua siitä vielä mitään.

Jotain on kuitenkin muuttunut, ja ehkä pysyvällä tavalla.

– Aiemmin olen kantanut vastuuta vain työryhmäni turvallisuudesta. Jatkossa yritän pitää paremmin huolta myös omasta turvallisuudentunteestani.

Termit haltuun: Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen mukaan transvestiitti on mies tai nainen, jolla on mahdollisuus sisäisesti eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja tarve ilmentää naisellista ja miehistä puolta itsessään vaihdellen. Transsukupuolinen taas on ihminen, jolla on voimakas sukupuoliristiriita. Oma sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa.

WASHINGTON Pääkaupungin kaduilla marssi taas lauantaina lippispäisiä presidentti Donald Trumpin kannattajia.

Miljoonan marssijan tavoite jäi haaveeksi. Kahdessa eri mielenosoituksessa oli kummassakin useita tuhansia ihmisiä.

Nimekkäimmät puhujat taisivat olla mainoksista tuttu ”tyynymies” Mike Lindell ja entinen turvallisuusneuvonantaja Michael Flynn, jolle Trump antoi pari viikkoa sitten armahduksen.

Tyyny-Mike ja Flynn ovat nousseet Trumpin luottomiehiksi Rudy Giulianin sairastuttua koronaan. Flynn vannoi katupuheessaan oikeustaistelujen jatkuvan.

Todennäköisesti näin tapahtuu.

Korkeimman oikeuden päätös olla ottamatta edes käsittelyyn neljän osavaltion tulosten mitätöimistä kuitenkin hautasi Trumpin jatkohaaveet. Kyseistä kannetta ajoi Texasin osavaltion oikeusministeri ja siihen liittyi mukaan konservatiivipoliitikkoja eri puolilta maata.

Presidentinvaalin delegaatit eli valitsijat kokoontuvat maanantaina äänestykseen. Äänet ovat Joe Bidenille 306-232, joten mahdollinen muutaman valitsijan lipeäminen Trumpin puolelle ei lopputulosta muuta.

74 ei leiriään enää vaihda.

Bidenista tulee presidentti tammikuun 20. päivänä.

Flynn sanoi Washingtonin kadulla, että republikaanit yrittävät vielä saada kongressin kumoamaan valitsijaäänestyksen tuloksen. Se on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Tuon tammikuun 6. päivänä pidettävän istunnon kiinnostavin kysymys onkin se, kuinka moni republikaani vielä asettuu tukemaan Trumpia?

Korkeimman oikeuden päätöksessäkään uutispommi ei ollut enää Trumpia tukevan kanteen mitätöinti vaan se, että 126 republikaania tuki sitä.

Myös konservatiivipiireissä pöyristellään pelkistä poliittisista syistä kanteen hyväksyneitä kongressiedustajia. He tiesivät, että päteviä todisteita ei ollut.

Republikaanipuolueen entinen puheenjohtaja Michael Steele luonnehti kannetta perustuslain vastaiseksi hyökkäykseksi, joka tahraa näiden poliitikkojen mainetta pitkään.

Steele saattaa olla väärässä.

On mahdollista, että se päinvastoin vain kasvatti näiden republikaanien mainetta omien äänestäjiensä keskuudessa.

Quinnipiacin yliopiston mittauksen mukaan 77 prosenttia republikaaniäänestäjistä pitää vaaleja vilpillisinä. Tämä siitäkin huolimatta, että näyttöä vilpistä ei ole. Trumpin kampanjan nostamat 40 kannetta ovat yksi toisensa perään kaatuneet.

Trump on kuitenkin Yhdysvaltain suosituin republikaani. Puolueen näköpiirissä ei ole ketään muuta, joka voisi yltää Trumpin kannatuslukuihin.

Tämä on kova paikka Trumpia hampaat irvessä äänestäneille konservatiiveille.

Heitä on paljon. Olen jutellut vaalien jälkeen useiden republikaaniäänestäjien kanssa, jotka ovat kertoneet hämmennyksestä, jopa identiteettikriisistä.

He eivät haluaisi hypätä demokraattileiriin, koska vastustavat aborttia ja erilaisia veroja, mutta eivät haluaisi olla enää samassa leirissä Trumpin peruskannattajien kanssa.

Tuota katutappeluun valmista Trump-väkeä vyöryi lauantaina lava-autoilla Washingtoniin. Kansanliike aikoo järjestää jatkossakin mielenosoituksia pääkaupungissa.

He tappelevat häviäjän puolesta.

Istuvalla presidentillä on Yhdysvaltain järjestelmässä huomattava etulyöntiasema. Sen menettäminen on suuri epäonnistuminen niin presidentille itselleen kuin puolueelle. Trumpille tappion myöntäminen tuntuu olevan ylivoimaisen nöyryyttävää.

Trump on toisen maailmansodan jälkeen neljäs Yhdysvaltain johtaja, joka on hävinnyt jatkokauden vaaleissa. Heistä kolme on ollut republikaaneja.

Poikkeuksellisen suuri 74 miljoonan äänen potti ei riittänyt Trumpille. Biden keräsi yli 80 miljoonaa ääntä.

Ne ovat tulevien vaalien pesämuna, josta muutkin republikaanit haluaisivat nyt palasen.

Kuvittele, että suussasi yhdistyisivät anjovis ja sinihomejuusto. Suunnilleen sellaista oli keskiajan makumaailma.

Keskiajan voimakkaat maut johtuivat säilöntätavoista. Ensin kaikki hapatettiin, savustettiin tai säilöttiin etikkaan. Myöhemmin kun suola halpeni, suolattiin.

Oli pakko. Jääkaappeja ei ollut vielä moneen sataan vuoteen.

Vain ylhäisö sai lautasilleen tuoretta lihaa. Hämeen linnassa sellainen väki olisi syönyt linnantuvassa. Se on tiettävästi vanhin Suomessa säilynyt juhlasali. Siellä söivät ja joivat monet oman aikansa vaikutusvaltaisimmat ihmiset.

Maan ylhäiset eivät olleet linnan ainoita ruokailijoita. Linnassa asui kolmen kerroksen väkeä. Jokainen söi arvonsa ja asemansa mukaan.

Parasta ruokaa sai ylhäisö, seuraavaksi tulivat asemiehet ja viimeiseksi palvelijat. Ruokailu oli osa palvelusväen palkkaa.

– Hoviväki sai voita leipänsä päälle, asemiehet saivat voita ehkä jouluisin, palvelijoiden pöydässä ei voita näkynyt, kertoo tietokirjailija ja ruokahistorioitsija Satu Hovi.

Myös lihan määrä ja laatu olivat keskiajalla keskeinen aseman mittari.

– Linnan parempi väki söi vasikkaa, lammasta, porsasta ja riistalintuja. Heidän lihansa oli tuoretta. Linnan rahvas tai palvelijat saivat kyllä lihapäivinä sylttyjä ja muussattuja liharuokia, tuoretta lihaa ehkä jouluna, kertoo Hovi.

Myös makkaroita tehtiin jo tuohon aikaan Suomessakin ja palvelijoiden pöydässä kyllä makkaroita näkyi.

Esimerkiksi porsaasta syötäväksi kelpasi koko eläin.

– Kaikki. Ihan kaikki. Niin kuin esimerkiksi sorkat, joita ei nykyään oikein osata käyttää, mutta joista tulee erinomaista ruokaa. Siansorkasta ja vaikka härkäpavuista tulee tosi herkullinen ruoka.

Maistuisiko puuro – joukossa silakkaa tai ihraa?

Yleisin ruoka keskiajan (n. 1100-n. 1570) Hämeen linnassa oli todennäköisesti kuitenkin puuro. Varsinkin alhaisemman väen pöydässä.

– Puuro ei tosin ollut sellaista, mitä me puurolla ymmärrämme. Keskiajallakin puurokattilassa oli toki viljaa, mutta siellä saattoi myös olla kasviksia tai ihraa tai kalaa – tai kaikkia näitä.

Kalaa syötiin paljon. Suomi oli vuoteen 1520 saakka katolinen maa ja lihattomia paastopäiviä riitti. Eivätkä paastopäivät päättyneet heti uskonpuhdistukseenkaan.

Palkollisten aterioihin eivät paastopäivät tosin kovin paljon vaikuttaneet – lihaa he söivät muutenkin kovin vähän.

Keskiajan tiukasti hierarkkisessa maailmassa eivät tasan menneet onnen lahjat kalansyönnissäkään.

Kalapäivinä hoviväki söi suolattua ankeriasta, savustettua haukea ja lahnaa. Myös suolattu ja kylmäsavustettu lohi kuului vain ylhäisön pöytään. Vähempi väki sai tyytyä useimmiten niin sanottuun roskakalaan, kuten vaikka särkeen.

Karppaajat olisivat olleet pulassa

– Juhla erosi arjesta hyvin paljon, koska silloin oli sallittua näyttää oma vauraus. Silloin oli sallittua pröyställä ja ylensyödä ja ylenjuoda, mikä arkena ei ollut sopivaa rikkaallekaan, kertoo Hovi.

1500-luvun Hämeessä ruis oli harvinaisuutensa vuoksi yläluokan vilja. Linnassa ruisleipää saivat vain voudin pöydässä ruokailevat. Myös vehnäleipä kuului ylhäisölle. Hämeen linnan palkolliset söivät ohrasta ja rukiista leivottua sekaleipää.

Karppaajat olisivat keskiajalla olleet pahassa pulassa. Leipä ja olut olivat nimittäin ravinnon selkäranka. Jokainen linnan asukas kulutti päivittäin yli kolme litraa olutta ja noin 700 grammaa leipäjauhoja.

Keskiajalla olut oli usein terveellisempää ja puhtaampaa kuin vesi. Olutta oli monenlaista ja sitäkin juotiin arvoaseman mukaan.

Hämeen linnassa tehtiin herrainolutta, voudinolutta, soininolutta ja arkiolutta.

Vahvinta oli herrainolut, joka oli alkoholiprosentiltaan noin 3,5. Voudinolut oli 2,8 prosenttista, soininolut (soini = asemies) 2,3 prosenttista ja arkiolut 1,1 prosenttista.

Vahvin keskiajan olut oli siis alkoholiprosentiltaan suunnilleen nykyisen keskioluen vahvuista. Voudinolut vastasi suunnilleen meidän ykkösoluttamme.

Mausteet olivat lääkkeitä

Keskiajalla hansakauppiaiden mukana tuli Hämeen linnaankin mausteita – kaikille, joilla oli varaa niitä ostaa.

Keskiajan Suomessa mausteita tosin käytettiin vielä enimmäkseen lääkkeinä. Rahvas ei juurikaan mausteita käyttänyt.

Keskiajalla tunnettuja tuontimausteita olivat esimerkiksi muskottipähkinä, inkivääri, kaneli, lakritsijuuri, erilaiset pippurit, neilikka ja sahrami.

Linnankokki Henrikki ja Kerttu-leipuri

Mutta kuka oli linnankokki Henrikki?

Emme tiedä hänestä kovin paljoa. Tiedämme, että hän oli linnan palkkalistoilla ainakin lokakuun alkupuolella 1558. Apunaan hänellä oli kokinrengit Nuutti ja Martti.

Sen tiedämme, että hänellä oli Hämeen linnan keittiössä hikiset olot. Valtavassa liedessä paloi avotuli aamusta iltaan. Ruoka valmistettiin hiilloksella jalallisissa rauta-ja kuparipadoissa. Niitä riippui myös ketjuissa hiilloksen yläpuolella.

Kerttu-leipuri paistoi keittiön viereisessä leivintuvassa linnan leipiä ja leivonnaisia. Kerttu oli muuten linnan työntekijöistä pitkäaikaisimpia; hän toimi linnan leipurina noin 30 vuotta.

Senkin tiedämme, etteivät Henrikki sen paremmin kuin Kerttukaan juuri arvostaisi meidän ruokiamme. He olivat tottuneita voimakkaampiin makuihin.

– Jos sieltä ajasta joku hyppäisi meidän elämäämme ja me tarjoaisimme parasta mahdollista ruokaa, yrteillä maustettua ja vähän pippurilla, he juttelisivat keskenään että onpas tämä mautonta, eikä tämä kyllä millekään tuoksukaan, hymähtää Satu Hovi.

Tiedämme myös, ettei Henrikki käyttänyt kelloa, paistolämpömittarista nyt puhumattakaan.

Keskiajan tapaan kiehumisajan mittaamiseen hän luultavasti käytti vaikkapa rukouksia. Reseptissä saattoi olla maininta "keitä niin kauan kuin kolme Pater Nosteria (Isä meidän– rukousta) kestää."

Maalaiskana pihlajanmarjojen ja herukanlehtien kera

(resepti Satu Hovi)

4-6 syöjälle

1 kokonainen maalaiskana

2-3 dl tuoreita tai kuivattuja pihlajanmarjoja

2 omenaa

valkoviiniä tai omenamehua

1 rkl suolaa

pippuria

mustaherukanlehtiä

2 sipulia

voita voiteluun

Kyni ja kärvennä kana. Poista sisälmykset, ja huuhtele ja kuivaa lintu. Mausta kana sisä-ja ulkopuolelta suolalla ja pippurilla. Kuutioi omenat ja viipaloi sipulit.

Työnnä pihlajanmarjoja , omenakuutioita, sipulia ja muutama herukanlehti kanan sisään. Voitele pata ja peitä sen sisäpinta herukanlehdillä. Laita kana pataan ja asettele sen ympärille loput marjat, omenat ja sipulit. Laita päällimmäiseksi pari herukanlehteä. Kaada padan pohjalle 1-2 senttimetrin verran viiniä tai omenamehua.

Paista kanaa uunissa 175 asteessa kannen alla runsaan tunnin ajan. Kana on kypsää, kun liha irtoaa helposti luista.

lähteet: Satu Hovi - Katri Niemi: Keskiajan maut, Art House 2015, Anna-Maria Vilkuna: Vuosi linnassa, Hämeen linnan elämää mikkelistä mikkeliin, Hämeen Vanhan Linnan Kilta 1998

Lue myös:

Tunnetun arkkitehtikolmikon ateljee ja asunto oli ilon, rakkauden ja hyvän ruuan talo – Nykypäivänä sen elämästä saisi meheviä lööppejä

Sota-ajan Helsingissä kasvatettiin kaniineja ruuaksi, jotkut pitivät possuja kerrostaloasunnoissa

Ruokamatka maailmaan, jossa keittiö oli naisten paikka ja rasvaton maito kauhistus – 70-luvulla kaupungista tuotu jugurtti oli odotettu herkku

Langinkoskella Venäjän keisariperhe harrasti larppausta paljon ennen sen yleistymistä

Louhisaaren kartanolinna Askaisissa oli viimeisimpänä Mannerheimin suvun omistuksessa – hyvän ruuan ystävälle talon historia on oikea aarreaitta

Torstaina iltapäivän alussa Säteilyturvakeskukseen (STUK) tuli tieto, että Olkiluodon ydinvoimalassa on tapahtunut jotain erikoista. Laitoksella oli havaittu normaalia korkeampia säteilytasoja, ja laitoksen automatiikka on eristänyt laitoksen suojatoimin. Näin ei ole aiemmin tapahtunut. Häiriötä pidettiin vakavana.

Olkiluodon ydinvoimalan torstain häiriö käynnisti ison tapahtumaketjun, jota viranomaiset käyvät läpi jälkikäteen. Muutaman tunnin ajan viranomaiset valmistautuivat säteilyonnettomuuteen.

Torstain kuluessa selvisi, ettei säteilyä ole päässyt ympäristöön, vaan voimalan turvajärjestelyt ovat toimineet.

Viranomaisten välillä liikkui paljon tietoa, mutta muille suomalaisille se välittyi epätarkasti ja melko hitaasti. Hitautta oli alussa osin myös viranomaisten välisessä tiedonkulussa. Selvitimme voimayhtiö TVO:lta ja keskeisiltä viranomaisilta, kuinka vakava tilanne oli kyseessä ja miten tilanteen hoitamisessa onnistuttiin.

1. Kuinka vakava tilanne oli? "Ensi arvio oli iso polttoainevaurio, ja voi olla säteilyä"

Tällä hetkellä Suomessa voidaan huokaista. Vaikka Olkiluodossa on ollut vakava häi–riö, säteilyonnettomuutta ei tapahtunut.

– Tämä ei ollut turvallisuusmielessä vakava tapaus. Tämä on alustavasti arvioitu kansainvälisellä ines-asteikolla kategoriaan 0. Tilanteessa ei ollut vaaraa, tekniikkajohtaja Sami Jakonen TVO:lta sanoo.

Ines-asteikolla arvioidaan ydinvoimaloiden poikkeustilanteita. Asteikolla 0–7 tapahtuma on siis kategoriassa, jossa vaaraa ei ollut.

Tämä arvio kuitenkin tehtiin vasta torstaina illalla. Siihen asti voimayhtiö ja viranomaiset olivat epätietoisia, kuinka vakava tapaus on.

Häiriötilanteen jälkeen iltapäivällä voimayhtiö ja viranomaiset varautuivat pahimpaan eli ydinonnettomuuteen.

Teknisesti tilanne meni suunnilleen näin.

• Kello 12.22 Olkiluodon kakkosyksikon automatiikka toteaa häiriön.
• Järjestelmä havaitsee päähöyryputkistossa korkeita säteilyarvoja. Ne ovat jopa kolmin–nelinkertaisia tilan normaaleihin arvoihin verrattuna.
• Automatiikka varautuu siihen, että suojarakennuksen sisällä on vuoto. Se sulkee reaktorin ja eristää suojarakennuksen eli sulkee höyry- ja vesiputket.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suomalaisessa ydinvoimalaitoksessa suojarakennus eristetään korkeiden säteilytasojen vuoksi.

• Katso tästä havainnekuvat ja lue tarkemmin, millainen vika voimalaan tuli

Tämä ongelmatilanne käynnisti Olkiluodon historian ensimmäisen laitoshätätilanteen, jossa voimalaitoksella valmistauduttiin toimimaan säteilyonnettomuudessa.

Ensimmäistä kertaa myös Suomen viranomaiset olivat täydessä valmiudessa ydinonnettomuuden varalta. Näitä viranomaisia ovat Säteilyturvakeskus, sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja esimerkiksi Ilmatieteenlaitos.

Koska voimalan automatiikka ei kerro, mistä säteilytason nousu johtuu, yhtiön ja viranomaisten on tehtävä oma arvionsa. Tällaisissa tilanteissa ensimmäinen oletus Säteilyturvakeskuksessa ja voimayhtiössä on polttoainevaurio.

– Aika ajoin polttoainesauvan metalliputki voi hajota ja piiriin vapautua radioaktiivisuutta. Jos säteilytaso nousee niin korkealle, että tapahtuu niin kutsuttu i-eristys, se voi indikoida, että on tapahtunut merkittävämpi vaurio tai polttoainevuoto. Silloin on myös mahdollista, että säteilyä voi päästä ympäristöön, Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Petteri Tiippana sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriö sai Säteilyturvakeskuksen ensitiedot valmiuskeskuksensa kautta noin kello 13.13.

– Ensi arvio oli iso polttoainevaurio, ja että voi olla säteilyä. Mutta automaattisulku oli tapahtunut. Ei ollut tietoa, onko altistuneita tai säteilyä, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila sanoo.

– Tilanne oli kyllä vakava. Siinä kohtaa kaikki muut palikat putosivat käsistä, Varhila kertoo.

Niin kauan kun ei tiedetä, miksi säteily on koholla, tilanne on hälyttävä.

– Alussa on vaihtoehtoja. Osa on sellaisia, jotka ovat vakavampia, osa on vähemmän vakavia. Kun ei tiedetä, kannattaa varautua pahimpaan, TVO:n teknisten palveluiden johtaja Sami Jakonen sanoo.

Esimerkiksi STUK otsikoi ensimmäisen tiedotteensa vajaa tunti häiriön toteamisen jälkeen, että kyseessä on häiriötilanne. Seuraava otsikko jälleen tuntia myöhemmin kertoi vakavasta häiriötilanteesta.

2. Liikkuiko tieto niin kuin piti? "Kello 13.02 tuli hälytysfaksi laitoksen tilasta"

Voimalan aloitettua automaattiset turvatoimet kello 12.22 tieto tuli saman tien Olkiluodon valvomoon. Siellä sen saivat käsiteltäväkseen vuorossa olevat työntekijät.

Koska voimalassa ei ollut tuossa vaiheessa tietoa säteilytason nousun aiheuttajasta, asiaa ruvettiin selvittämään. Se kesti jonkin aikaa.

TVO:lla ei tätä juttua kirjoitettaessa ollut tietoa, kuinka kauan asiaa selvitettiin ennen kuin häiriötilanteesta ilmoitettiin laitoksen valmiusorganisaatiolle ja annettiin laitoshälytys. Viestinnän arvion mukaan siihen meni noin 40 minuuttia. Jutun julkaisemisen jälkeen TVO kertoi, että hälytys annettiin kello 12.38.

TVO:sta kerrottiin alun perin, että STUK sai tiedon poikkeustilanteesta heti, 30 sekuntia häiriötilanteen jälkeen. Myöhemmin TVO täydensi, että STUKin paikallistarkastaja sai tiedon muiden voimalassa olleiden tavoin viestillä kello 12.38, laitoksessa myös kuulutettiin asiasta.

STUK taas kertoo saaneensa virallisen tiedon Teollisuuden voimalta vasta noin kello 13.02.

Säteilyturvakeskuksen mukaan tieto kulki eri järjestyksessä kuin piti. Teollisuuden voiman velvollisuus on ilmoittaa STUKin päivystäjälle, jos laitoksessa on ongelma. Virallinen ilmoitus tuli TVO:lta vasta 40 minuuttia ongelmatilanteen alkamisesta.

– Silloin tuli hälytysfaksi laitoksen tilasta, sanoo STUKin Tiippana.

Siihen mennessä STUK oli jo ehtinyt selvittää asiaa itse ja hälyttää ison valmiusorganisaationsa, 70–80 ihmistä, töihin.

Tämä oli mahdollista, koska Olkiluodossa toimiva STUKin paikallinen tarkastaja ilmoitti noin kello 12.40 Säteilyturvakeskuksen päivystäjälle, että jokin on vinossa. STUKin mukaan paikallistarkastaja ei ollut saanut mitään ilmoitusta tilanteesta lukuun ottamatta laitoksen kuulutuksia.

STUKin päivystäjä soitti TVO:n valvomoon noin klo 12.45, jonka vuoropäällikkö kertoi ongelmasta. Silloin STUK alkoi toimia.

Tämän jälkeen iso pyörä lähti pyörimään melko nopeasti.

Valtioneuvoston tilannekeskus ja ministeriöt saivat tiedon kello 13.13. Puolen tunnin päästä tästä säteilyturvallisuudesta vastaavan sosiaali- ja terveysministeriön johto – kaksi ministeriä ja kansliapäällikkö – palaveerasivat STUKin kanssa ja kävivät tilannetta läpi. He päättivät tiedottaa suomalaisille tiedotustilaisuudessa, jonka ensimmäinen mahdollinen hetki oli klo 15.30.

Yleisölle tietoa tuli alkutunteina niukasti. Ensimmäinen tiedote ja twiitti Olkiluodon häiriöstä lähti Säteilyturvakeskuksesta vasta noin tunti tapahtuneen jälkeen.

Teollisuuden voima taas sai oman tiedotteensa ja twiittinsä ulos "76 minuuttia tapahtuneesta", yhtiön viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaa laskee.

• Lue tarkemmin tästä, miten tieto kulki alueella. Eurajoen kunta kuuli paikallisen Olkiluodon ydinvoimalan ongelmasta vasta, kun tapahtuneesta oli kulunut tunteja.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Säteilyturvakeskuksen tiedotustilaisuus kello 15.30 ei varsinaisesti valaissut, mitä Olkiluodossa on tapahtunut. Tilanne oli vielä hyvin kesken. Alustavat tiedot kuitenkin kertoivat, ettei säteilyä ollut päässyt ympäristöön eikä työntekijöitä ollut altistunut.

– Alustavasti on keskusteltu STUKin kanssa, että mitä tapahtui, ennen kuin ensimmäinen informaatio julkisuuteen saatiin. Siinä meni tunti, se on liian pitkä aika, kansliapäällikkö Kirsi Varhila sanoo.

3. Missä vaiheessa tiedettiin, että turvallisuusriskiä ei ole? "Kello 14.40 tuli tieto, että ympäristössä ei ole radioaktiivisuutta"

Ministerien pitäessä tiedotustilaisuuttaan Olkiluodossa selvitettiin kuumeisesti häiriön syytä. Syystä oli tiedotustilaisuuden aikaan arvio, mutta vahvistus asialle saatiin vasta kello 16 aikaan iltapäivällä.

– Voimayhtiö otti näytteen reaktorin vedestä. Jos on polttoainevuoto, vapautuu tiettyjä radionuklideja. Niitä ei löytynyt, mutta löytyi merkkejä suodatinmassasta. Siitä saatiin varmin tieto, että polttoainevauriota ei ole, STUKin Tiippana sanoo.

Tämän vesinäytteen analyysi valmistui vasta ministereiden ja STUKn infon päätyttyä.

Voimalayhtiö kertoi jo ensimmäisessä tiedotteessaan, että säteilyä ei ole päässyt ympäristöön. Samoin tiedotti STUK. Arviot perustuivat alustaviin mittauksiin. TVO:n mukaan torstain kuluessa selvisi lopullisesti, ettei radioaktiivisuus päässyt ulos reaktorin suojasta.

– Oli suhteellisen selvää jo 14:n ja 15:n välillä, että radioaktiivisuutta ei ole ympäristössä. Mikään ei näyttänyt uhkaavan, Tiippana sanoo.

– STUKilta tuli viisi raporttia tilannekeskukseen. Kello 14.40 tuli tieto, että pikasulku onnistunut, jäähdytys on käynnissä, tila on tiivis, eikä ole vuotoa. Eikä ympäristössä ole aktiivisuutta, Varhila kertoo.

4. Vielä yksi keskeinen viranomainen kertoo, kuinka työ sujui: "Sateita ei ollut odotettavissa, niillä on vaikutus mahdolliseen laskeumaan"

Säteilyturvakeskuksen ja valtioneuvoston lisäksi mukana oli paljon muitakin viranomaisia. Esimerkiksi Satakunnan sairaanhoitopiiri oli valmiudessa, samoin aluehallinto.

Kello 13 jälkeen tieto saavutti myös Ilmatieteenlaitoksen.

– Meille välittyi tieto, että kyse on vakavasta häiriötilanteesta. Ne pensselit, mitkä on käsissä, vaihtuu tässä tilanteessa saman tien toisiin pensseleihin, toimialajohtaja Juhana Hyrkkänen sanoo.

Vastaavia tositilanteita on tullut harvoin, mutta niitä harjoitellaan jatkuvasti. Hyrkkänen mainitsee Islannin tuhkapilven ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden. Harjoitukset alkoivat Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen.

Meteorologit laskevat leviämisennusteita: mikä potentiaalisessa paikassa on tuulen suunta ja nopeus, ja onko sateita. Tuulet ja ilmavirtaukset vaikuttavat siihen, mihin saasteet kulkeutuvat. Sateet vaikuttavat laskeumaan.

Tiedot lähtevät STUKille minuuteissa.

– Torstaina säätila oli sikäli yksinkertainen, että tuulen suunta oli kaikilla korkeuksilla aika vakio eikä sateita ollut odotettavissa, Hyrkkänen sanoo.

Aiheesta voi keskustella sunnuntai-iltaan 13.12.2020 klo 23.

Korjaus: Juttua täydennetty, kun TVO kertoi tarkempia tietoja laitoksen tapahtumien aikatauluista 12.12.20 klo 13.00. Korjattu viestintäpäällikön titteli.

Lisää aheesta:

Olkiluodon voimalassa harvinainen häiriötilanne – TVO:lla aavistus ongelman syystä, työntekijät eivät olleet vaarassa, katso tallenne tiedotustilaisuudesta

Suomi varautui torstaina iltapäivällä ydinonnettomuuteen – mutta menikö kaikki kuten piti? Näin ydinvoimayhtiö TVO ja viranomaiset vastaavat

Suomalaiset ovat ihastuneet laulavaan joulupukkiin, joka latoo tutun joululaulun keinoin tiskiin koronatotuuksia: ei koskea saa, ei halata saa, joulupukin kirjaan merkataan lasten nimien sijaan altistusketjut ja lahjojen tilalla jaetaan karanteenikäskyjä.

Joulupukki matkaan ei käy -nimistä videota on katsottu jutun julkaisun aikaan Facebookissa huimat 370 000 kertaa ja jaettukin noin 9 000 kertaa. Youtubessa katsomiskertoja on reippaat 67 000.

– Arvelin, että tämä saattaa joitakin kiinnostaa, mutta tämähän on levinnyt suorastaan viruksen lailla, kertoo laulava pukki Tatu Kemppainen.

Tämä pukki tietää, mistä puhuu: valkoisen parran takaa löytyy Kuopion yliopistollisen sairaalan operatiivisen keskuksen palvelukeskusjohtaja ja vastaava ylilääkäri.

Kemppaisen mukaan videon inspiraationa oli huoli joulupukin sekä varsinkin vanhempien ihmisten terveydestä joulun aikaan.

– Pukki on kuitenkin vanhempi herrasmies ja vatsakas. En tunne häntä tarkemmin, mutta hänellä voi olla myös verenpainetautia tai sokerit ja rasvat vähän koholla. Hänellä voi olla riski sairastua vakavampaankin koronainfektioon, Kemppainen pohtii.

– Huumori on hyvää lääkettä monessa tilanteessa, varsinkin, jos maailman meno on huolestuttava tai ahdistavakin. Huumorin kautta me pystymme katsomaan asioita vähän etäämpää ja hakemaan yhteisöllisyyttä.

Kummalliselle joululle voi ehkä nauraa

Kemppainen on saanut videosta valtavasti palautetta, pääasiassa positiivista sellaista.

– Minulle on välittynyt kuva, että ihmiset ovat saaneet laulusta juuri sitä mitä toivoinkin: he ovat voineet nauraa tälle kummalliselle joulun ajalle, joka meillä on nyt edessä, ja kaikelle huolelle, mitä siihen liittyy.

Pieni osa kommenteista on ollut kriittisiäkin. Niissä on lähinnä oltu huolissaan siitä, mitä lapset oikein videosta ajattelevat. Kemppainen itse uskoo, että lapset osaavat suhtautua erilaiseen jouluun hyvin.

– Luulen, että nykylapset ovat jo niin diginatiiveja, että eiköhän heille mene oikein hyvin läpi sellainen etäpukkipalvelukin.

Entisen ammattimuusikon joulu meni uusiksi

Ennen lääkärinuraansa Kemppainen tunnettiin muun muassa Leningrad Cowboys -yhtyeen kitaristina.

Vaikka ammattimuusikon arki on takanapäin, musiikki on edelleen iso osa Kemppaisen elämää. Hän soittaa eri kokoonpanoissa ja säveltää musiikkia.

Kemppaisen omat joulusuunnitelmat ovat menneet uusiksi koronatilanteen takia. Alun perin Kuopioon joulunviettoon oli tulossa läheisiä eri puolilta Suomea, muun muassa alueilta, joissa koronaepidemia on leviämisvaiheessa.

Nyt tapaamiset on siirretty myöhemmäksi ja joulut toivotellaan etäyhteyksin.

– Välillä pitää tehdä raskaita ja ikäviäkin päätöksiä, mutta tämä on vain yksi joulu muiden joukossa, Kemppainen toteaa.

Joulunaikaa on kuitenkin piristänyt muun muassa se, että Kemppaisen 20-vuotias muusikoksi opiskeleva poika on viettänyt paljon aikaa kotona, koska opinnot järjestetään nyt pääosin etänä.

Poika ja hänen muusikkokaverinsa ovat viettäneet paljon aikaa Kemppaisen kotistudiossa, ja isäkin on päässyt mukaan.

– Siinä saa sellaista uudenlaista nuoruuden intoa, kun näkee, miten nuoret touhuavat musiikin kanssa. Seuraan sitä siinä sivussa ja yritän välillä antaa jonkun setämäisen vinkin.

Lääkäri toivoo turvallista joulua

Suomalaisille Kemppainen lähettää lääkärin terveiset: pidetään turvavälejä, pestään kädet, käytetään kasvomaskeja.

– Koetetaan järjestää asiamme niin, että meillä kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla – erityisesti meidän mummoilla, ukeilla ja muilla, joilla on suurempi riski sairastua, Kemppainen toivoo.

– Ehkäpä tätäkin joulua voi myöhemmin muistella tietyllä tavalla hyvällä, jos me olemme omalta osaltamme tehneet siitä turvallisen. Vaikka emme ole naamakkain tapaamassa isovanhempia, niin ehkä siitä jää parempi muisto kuin siitä, jos infektio pääsee leviämään hallitsemattomasti. Sitä olisi ikävämpi muistella.

Lue lisää:

Isoon sukujouluun tottunut 8-vuotias tyttö kertoo, miltä tuntuu viettää joulu perheen kesken: "Outoa"

Joulupukkikin tekee tänä vuonna etätöitä: kuopiolainen pukki vierailee perheiden luona Teams-palaverissa

Milloin kannattaa tilata joulun ruuat ja matkaliput, entä ehtivätkö joululahjat perille vielä joulukuussa? Etsimme vastaukset

Joulupukin videopuhelu saa äidit kyyneliin ja lapset nauramaan – Napapiirin videopukki on vastaus korona-ajan matkailuhaasteisiin

Kiiltäviä, virtaviivaisia monoliitteja on viime viikkoina löytynyt kuin tyhjästä ilmestyneenä eri puolilla maailmaa. Niitä on tavattu muun muassa Yhdysvaltojen Utahin aavikolta, Britanniasta (Iltalehti) ja Romaniasta (Iltalehti).

Nyt mystinen monoliitti on ilmestynyt Kyrönniemelle Savonlinnaan. On tosin vaikea vahvistaa vielä, onko kyseessä jatkumo edellisille teoksille.

Savonlinnan Seudun Matkailu Oy:n toimitusjohtaja Jaana Komi, mitä tiedät Savonlinnalle ilmestyneestä monoliitista?

– En yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Tämä tuntuu olevan maailmanlaajuinen ilmiö. Hienoa, että ovat löytäneet Kyrönniemellekin, Komi toteaa.

Komin puhelin on kuitenkin soinut pariin otteeseen, kun asiasta kertoi ensimmäisenä Itä-Savo-lehti.

Tekijästä ei Komilla ole minkäänlaista tietoa. Hän ei myöskään uskalla veikata, voisiko kyseessä olla jonkin paikallisen tahon oma teoskopio.

Monoliitti sijaitsee tarkkaanottaen Kyrönniemen urheilukentän lähellä kalliolla. Paikalle oli torstai-iltapäivään mennessä saapunut muutamia ihmettelijöitä.

Yksi heistä on läheisen koulun opettaja Sanna Malinen, joka kuuli asiasta oppilailtaan, jotka puolestaan olivat lukeneet Itä-Savoa.

– Ajattelin, että täytyyhän minun kuviksen opettajana mennä katsomaan, kun ihan vierestä löytyy tällainen ihmeellinen teos, Malinen toteaa.

Hän arvioi, että pylväs on noin 2,5-metrinen. Malinen on itsekin seurannut maailman monoliittimysteereitä uutisissa ja keskustellut asiasta perheensä kanssa.

– On tämä aika mystinen, Malinen toteaa paikan päältä.

Malinen ei ole edes halunnut ajatella, mikä taho teosten takana on, vaan pitää teoksia vain hauskana ilmiönä.

Yle kysyi myös paikalliselta taidekollektiivi Savonlinnan palvojilta, onko kukaan heistä teoksen takana, mutta sai kieltävän vastauksen. Muun muassa Episodi-lehti on myös kirjoittanut, että kellomerkki Undone Watches olisi metallipylväiden takana.

Yle kysyi sähköpostitse, oliko Undone Watches Savonlinnan monoliitin takana. Firman viestintähenkilön vastauksen mukaan Undone Watchesilla ei ole monoliittien kanssa mitään tekemistä; he ainoastaan käyttivät muokattua monoliittikuvaa liittääkseen sen uuden kellonsa julkaisuun.

Aikaisempien monoliittien kohdalla tekijät ovat jääneet toistaiseksi pimentoon. Arveluita on esitetty siitä, olisiko kyse jonkinlaisesta taideteoksesta. Jotkut ovat myös vetäneet yhtymäkohtia Stanley Kubrickin elokuvan 2001: Avaruusseikkailu monoliittiin.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana monoliitti viittaa varsinaisesti yhdestä lohkareesta tehtyyn kiviveistokseen tai -pylvääseen. Maailmalla näitä salaperäisiä esineitä on kuitenkin kutsuttu monoliiteiksi, kenties juuri Kubrickin elokuvasta tulleen mielleyhtymän mukaan.

Korjaus 10.12.2020 klo 16:09: muokattu otsikosta virheellinen termi kuvaamataidon opettaja oikeaan muotoon kuvataideopettaja.
Lisäys 11.12.2020 klo 09:09 selitys termistä monoliitti jutun loppuun.

Olkiluodon kakkosreaktori liitetään takaisin valtakunnan sähköverkkoon ensi viikon eli viikon 51 lopulla, kertoo Teolllisuuden Voima (TVO).

Aiemmin TVO:sta oli arvioitu, että häiriötilanteen vuoksi alas ajettu reaktori saataisiin käyntiin ja palautettua verkkoon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

TVO:n mukaan laitosyksikön käynnistäminen edellyttää Säteilyturvakeskuksen (STUK) lupaa. Ennen käynnistymistä yksikölle tehdään huolelliset tarkastukset, huolto- ja korjaustoimenpiteet sekä varmistetaan järjestelmien toimivuus.

STUK ei ota mitään kantaa siihen, miksi reaktorin käynnistäminen viivästyy alkuperäisestä suunnitelmasta.

– Emme ota kantaa alustaviin aikatauluesityksiin. Tarkastustoimenpiteissä ei kuitenkaan ole löytynyt mitään odottamatonta, sanoo johtaja Kirsi Alm-Lytz STUKin Ydinvoimalaitosten valvonta -osastolta.

Hänen mukaansa TVO tekee kaikki tarkastus- ja korjaustoimet sekä turvallisuusselvityksen ja toimittaa STUKille käynnistyslupahakemuksen.

– TVO ottaa sen ajan, mitä tarvitsee tarkastuksiinsa. Siellä on vielä tarkastustoimenpiteet kesken. Suojarakennuksen sisällä tehdään tarkastustöitä esimerkiksi sähkö- ja automaatiolaitteille.

Hän sanoo, että tilanne on tyypillinen häiriöiden jälkeen. Aivan alussa on vaikeaa arvioida, kuinka kauan tarkastuksiin menee.

Torstaina oli vakava häiriötilanne

Eurajoella sijaitsevan Olkiluodon ydinvoimalaitoksen kakkosyksikössä tapahtui torstaina vakava häiriötilanne. TVO:n mukaan häiriö tapahtui, kun reaktoriveden puhdistusjärjestelmään joutui häiriön seurauksena tavallista lämpimämpää vettä. Tämä vapautti suodatinmateriaalin reaktoripaineastiaan, jossa se aktivoitui.

TVO:n mukaan höyrylinjan säteilytaso nousi, mikä aiheutti hetkellisen piikin höyrylinjan säteilymittauksessa. Tämä laukaisi turvajärjestelmät suunnitellusti ja johti reaktorin pikasulkuun.

TVO:n mukaan häiriöstä ei aiheutunut vaaraa ihmisille eikä ympäristölle.

Lue myös:

Suomi varautui torstaina iltapäivällä ydinonnettomuuteen – mutta menikö kaikki kuten piti? Näin ydinvoimayhtiö TVO ja viranomaiset vastaavat

Olkiluodon ydinvoimalan vakava häiriö hämmensi kuntalaisia, Eurajoen johto arvostelee hidasta tiedotusta: "Kolme tuntia on liian pitkä aika"

Mitä Olkiluodon ydinvoimalassa tarkalleen ottaen tapahtui? TVO:n tekniikkajohtaja kertoo, havainnekuvat paikantavat häiriön

Sähkön hinta nousi ennätyksiin – Olkiluodon häiriö 25-kertaisti hinnan päivässä

Jo kaukaa kuuluu Katikankanjonin veden kohina. Nyt on vettä liikkeellä paljon, vaikka itse puroa ei vielä edes näy.

Matkailuyrittäjä, luonto-opas Ismo Nousiainen tietää, että kanjoni ei kuivu koskaan.

– Kauhaneva ja siellä matkan varrella olevat lähteet nostavat aina vettä tähän. Kesällä voi olla, että kivikkoisimmissa kohdissa kuuluu vain pieni lirinä, mutta aina tässä virtaa vettä. Ihan kuivaksi tämä ei mene koskaan, Nousiainen sanoo.

Katikankanjoni on Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston upeimpia kohteita. Kanjoni on muodostunut virtaavan veden voimasta, sillä vesi on kovertanut pehmeään hietaan oman reittinsä.

Kanjonin seinämät ovat jyrkät ja kuusien täyttämät. Kanjonin pohjalla on ihan oma maailmansa. Ilma on raikas ja kosteuden huomaa. Talvella siellä saattaa nähdä saukkojakin.

Veden ruskea väri johtuu Kauhanevan suoalueen humuksesta, mutta vesi on tummasta väristään huolimatta kirkasta. Pohjan kivet ja puunrungot erottuvat selvästi.

Geopark-status antoi vauhtia kehittämiseen

Kansallispuisto on osa Lauhanvuori-Hämeenkankaan Geoparkia. Geopark ulottuu kolmen maakunnan alueelle, ja se on luonnon geologisia arvokohteita esiin nostava puisto.

Alue pääsi mukaan kansainväliseen UNESCOn Geopark-verkostoon heinäkuussa, ja se on pistänyt vauhtia kehittämiseen.

Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark -yhdistyksen toiminnanjohtaja Terttu Hermansson kertoo, että alueita on kehitetty ennenkin, mutta geopark-statuksen säilyttämisenkin vuoksi uudistuksia ja kehittämistä on tehtävä.

– Me jatkamme kehittämistä, ja paljon on jo tehtykin. On rakennettu uusia katselulavoja, parannettu esteettömiä palveluita ja muun muassa Katikankanjoniin on pystytetty portaat kulkua helpottamaan, listaa Hermansson.

Uusien portaiden myötä laskeutuminen kanjonin pohjalle on turvallisempaa. Samalla ihmisiä ohjataan kulkemaan tiettyjä reittejä pitkin, jotta maasto ei kuluisi.

Metsähallitus on kehittänyt Geopark-alueen retkeilypalveluja useilla Maaseuturahoitteisilla hankkeilla.

Rakentamisen lisäksi puiston markkinointia on tehostettu ja yhteistyötä tehdään kansainvälisten verkostojen avulla.

Näkyvyys kasvaa

Tämä vuosi on ollut luonnossa kulkemisen supervuosi. Kansallispuistoissa on tänä vuonna vieraillut tammi-heinäkuussa 20 prosenttia enemmän ihmisiä kuin viime vuonna samaan aikaan.

Käyntejä on ollut 2,4 miljoonaa. Metsähallituksen tilastojen mukaan se tarkoittaa yli 400 000 käyntiä viime vuotta enemmän.

Geoparkiin kuuluvat Lauhanvuoren ja Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistot ovat pieniä, mutta niissäkin kävijämäärät ovat tänä vuonna nousseet selvästi.

Esimerkiksi Kauhanevalla kävijöitä on tammi-heinäkuussa ollut reilusti yli 17 000. Määrä on ylittänyt lähes 3000:lla kävijällä koko viime vuoden määrän.

Geopark-statuksen myötä puistojen näkyvyys kasvaa maailmanlaajuiseksi, ja kunhan koronapandemia hellittää, toivotaan myös ulkomaisten kävijöiden löytävän pohjalaispuistojen kohteisiin.

Ismo Nousiainen toivoo Geopark-verkostoon pääsemisen nostavan alueen profiilia luontomatkailun näkökulmasta.

– Etelä-Pohjanmaalla luontomatkailulla ei ole ollut korkeaa profiilia, mutta statuksen myötä on nyt mahdollisuus kohottaa sitä, ja nostaa esiin näitä hienoja kohteita.

Aiheesta voi keskustella 15.12.20 kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Maksaisitko sinä vaellusreitin kulkemisesta tai tulipaikan käytöstä? Kansallispuiston kävijämäärä kasvoi, mutta se ei näy luontoyrittäjän tuloissa

Suomalaiset paikkaavat jo turistikatoa ja tästä voi alkaa kotimaanmatkailun nousukausi – etenkin nuoret löytäneet Suomi-helmien äärelle

Koronan uhka lisää palvelukotien hoitajien kuormitusta, pelkoa ja huolta riskiryhmiin kuuluvien asukkaiden hyvinvoinnista. Näin kuvaa jyväskyläläinen hoitaja Päivi Syvänperä.

– On hirvittävä huoli, että teenhän minä kaiken mahdollisen, että asukkaille ei käy huonosti. Henkinen paine on suurin kuorma.

Fyysinen työ sen sijaan sujuu entiseen malliin ja hoitajat ovat Syvänperän mukaan tottuneet jo maskien käyttöön.

Syvänperä on toiminut osastonhoitajana Jyväskylän Keljon pitkäaikaishoidon osastolla elokuusta alkaen. Sitä ennen hän ehti kokea koronan uhan käytännön hoitajan työssä.

Uudet potilaat tuoneet koronan hoivakoteihin

Korona on viime aikoina livahtanut hoivakoteihin riskiryhmien keskuuteen uusien potilaiden mukana.

Näin kävi muun muassa Pieksämäellä, jossa Matti ja Liisa -kodin uudella asukkaalla todettiin koronatartunta keskiviikkoiltana. Hän siirtyi uuteen kotiin joulukuun alussa Valona-palvelutalosta, jossa on sittemmin todettu useita koronatartuntoja. Valonan tartunnat eivät olleet tiedossa, kun henkilö vaihtoi asuinpaikkaansa.

Koronavirus päätyi ikäihmisten palveluyksikköön uuden asukkaan mukana myös Keski-Suomessa, kun ikäihminen siirtyi Jyväskylän Kyllön kaupunginsairaalasta Uuraisille palvelukeskus Kuukankotiin marraskuun loppupuolella. Tuolloin hän oli oireeton ja ehti saada huonekaverinkin.

Pian uudella asukkaalla todettiin koronatartunta, ja virus lähti leviämään palvelukeskuksessa.

"Tämä on taistelua koronan nuolisadetta vastaan. Kilvet nostetaan ylös, mutta aina jää joku aukko, josta nuoli voi pujahtaa ja osua vanhukseen." Ilkka Käsmä, Jyväskylän kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri

Uusi asukas oli saanut tartuntansa kaupunginsairaalan osastolta, jossa paljastui laaja koronaketju. Sekin oli saanut alkunsa toisesta potilaasta. Ikäihmisen siirtyessä Uuraisille kaupunginsairaalan osastolla ei vielä tiedetty tartunnoista.

– Olen itsekin sinisilmäisesti tuijottanut aina sitä, että tartunnan lähde on henkilökunta tai vieraat, mutta kyllä potilaatkin tautia siirtävät, myöntää Jyväskylän kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri Ilkka Käsmä.

Myös Helsingissä tiedetään koronaviruksen levinneen ikäihmisten palveluyksiköihin uusien asukkaiden mukana.

Iäkkäät, palvelutalokuntoiset ihmiset ovat sairaita, ja heillä on lukuisia erilaisia oireita jatkuvasti. Koronavirusoireet jäävät helposti huomaamatta, Ilkka Käsmä toteaa.

Uusia asukkaita ei testata, jos oireita ei ole

Palvelutaloihin siirtyviä uusia asukkaita ei testata koronan varalta, ellei heillä epäillä tartuntaa. Käsmän mielestä oireettomien testaaminen ei ratkaisisi ongelmaa.

– Ei ole järkeä testata heitä, koska se ei kertoisi mitään. Tulosta odotellaan kahdesta kolmeen päivää, ja henkilö voi saada tartunnan sillä aikaa, Käsmä toteaa.

Pieksämäen kunnan vt. ylilääkäri Aino Rubini sanoo, että testitulosten viipyminen vaikeuttaa jo nyt koronaketjujen jäljitystä. Kasvava testausmäärä sotkisi työtä entisestään.

Helsingissä ikäihmisten palveluyksiköissä uudet tulijat ovat aina 14 vuorokautta karanteenin omaisissa olosuhteissa, vaikka heillä ei olisi oireita. Muiden asukkaiden kohtaamista vältetään ja uudet asukkaat ruokailevat omissa huoneissaan. He voivat kuitenkin ulkoilla ja tavata läheisiään. Heitä hoidetaan tuolloin suojavarusteisiin pukeutuneena.

Myös Jyväskylässä hoivakotien uusia asukkaita pidetään karanteenin omaisissa olosuhteissa.

– Näkemyksemme mukaan emme voi asettaa karanteeniin oireettomia henkilöitä. Tämä on vaikea kysymys, koska liikkuminen on periaatteessa ihmisen perusoikeus, Ilkka Käsmä sanoo.

Esimerkiksi Uuraisten tapauksessa korona päätyi palvelukotiin muistisairaan ja paljon liikkuvan henkilön mukana. Käsmän mukaan tauti pääsi sen vuoksi leviämään palvelukodissa.

Hoivakotien koronaepidemiat esiintyvätkin usein muistisairaiden ryhmäkodeissa, kertoo Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen palvelualueen johtaja Maritta Haavisto.

– Muistisairaat asukkaat liikkuvat ja koskettelevat asioita eivätkä tietenkään ymmärrä, että tauti voi levitä silloin. He tarvitsevat todella paljon ohjausta, että pystyvät noudattamaan turvatoimia.

Työvuoroja uusiksi ja työpäivät venyivät

Korona iski myös Jyväskylän Keljon pitkäaikaishoidon osastolle muutama viikko sitten. Tauti vaati osastolla yhden kuolonuhrin.

Tuolloin osaston yksi siipi rajattiin koronapotilaiden hoitoon. Työvuorot menivät uusiksi, jotta vain osa hoitajista työskenteli tartunnan saaneiden parissa. Työpäivät venyivät.

Hoitajien piti pukeutua suojavarusteisiin ennen koronapotilaiden luo menoa, mikä vei aikaa. He harjoittelivat suojavarusteiden käyttöä yhdessä joka aamu.

Hoitajat pitivät myös tiiviisti yhteyttä omaisiin, joita huolestutti, kuinka heidän läheisilleen käy.

– Se oli monille hoitajille hyvin työteliästä ja raskastakin aikaa. Toisaalta näimme, että homma toimii ja meillä on tarkat ohjeet miten toimia, jotta asukkailla on mahdollisimman turvallista olla, osastonhoitaja Päivi Syvänperä kuvaa.

Henkistä painetta helpotti muun muassa potilaan oven vierestä löytyvä kirjallinen ohje ja valmiiksi koottu hoitotarvikekärry.

– Ei tarvitse epäröidä sillä hetkellä eikä jälkikäteen, että teinkö niin kuin kuuluu tehdä, Syvänperä sanoo.

“Suojausta on hankala parantaa”

Pieksämäkeläiseen Valona-palvelutaloon korona päätyi todennäköisesti työntekijän välityksellä. Tartuntoja on todettu useilla hoitajilla.

Virus levisi henkilökunnan keskuudessa ruoka- ja kahvitauoilla. Vaikka töissä muuten pidetään kasvomaskia, ruokailun ajaksi se luonnollisesti otetaan pois.

– Kyse ei ole yhden ihmisen virheestä tai yhdestä asiasta, vaan taustalla on ikävien asioiden yhteenkertymä, sanoo ylilääkäri Aino Rubini.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ohjeistaa hoivakoteja kouluttamaan hoitohenkilökuntaansa tunnistamaan koronan oireita ja käyttämään suojavarusteita oikein. Näin onkin toimittu kaikissa kolmessa kaupungissa.

Esimerkiksi Helsingissä on tehty videoita ja mallinnuksia suojainten pukemisesta ja oikeasta käytöstä. Sitä on harjoiteltu myös käytännössä.

Muuten koronaa torjutaan hoivakodeissa tutuin keinoin: nenä-suu-suuojaimin, käsienpesulla, siivouksella ja turvaväleillä. Lisäksi työntekijät jäävät kotiin, jos heillä on vähänkään koronaan viittaavia oireita.

– Suojausta on tästä hankala parantaa. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin ehkäisemään tartuntoja hoivakodeissa. Tämä on taistelua koronan nuolisadetta vastaan. Kilvet nostetaan ylös, mutta aina jää joku aukko, josta nuoli voi pujahtaa ja osua vanhukseen. Valitettavasti emme saa rakennettua kuplaa, jossa asukkaat olisivat täysin turvassa, toteaa Ilkka Käsmä Jyväskylästä.

Tärkeintä välttää lähikontakteja vieraillessa

Koronavirus pääsee palvelukoteihin myös vierailijoiden mukana. Sen vuoksi vierailuja rajoitetaan, eikä paikalle saa tulla flunssaoireisena.

Aivan kokonaan ovia ei voi laittaa säppiin.

– Emme voi asettaa totaalista vierailukieltoa. Palvelutalo on käytännössä asukkaiden koti, emmekä voi päättää, että ihmisen kodissa ei saisi kukaan vierailla, Ilkka Käsmä selventää.

Tilanne on toinen, jos yksikössä edes epäillään koronatartuntaa. Silloin paikan saa laittaa karanteeniin. Jyväskylässä palvelukotien karanteenit ovat Käsmän mukaan jokaviikkoisia.

– Säännöstelyä tulee väkisinkin, vaikka laki sanoo, että ei pitäisi tulla. Laitoksessa asuvan vanhuksen luona käynti ei valitettavasti voi olla täysin vapaata tällaisessa tilanteessa.

Ohjeet vieraille ovat tuttuja: Flunssaoireisena ei tulla. Paikan päällä pidetään välimatkaa, pestään käsiä ja käytetään maskeja. Muiden kuin oman omaisen kanssa ei saa olla tekemisissä.

Käsmän mukaan tärkeintä on välttää lähikontakteja.

– Toki on piinaavaa, että rakkaan omaisen lähelle ei saa mennä.

Helsingissä vierailurajoituksia tiukennettiin 20. joulukuuta asti pääkaupunkiseudun pahentuneen koronatilanteen takia. Nyt sisätiloissa voi vierailla vain yksi läheinen kerrallaan ja suositus on korkeintaan vartin vierailu. Ulkona vieraita saa olla kaksi ja käynti kestää puolisen tuntia.

Pieksämäellä ovat voimassa koronan leviämisvaiheen ohjeet ja suositukset. Niiden perusteella vierailuja sote-palveluiden yksiköissä pitäisi välttää. Valonan asukkaista suurin osa on karanteenissa ja tartunnan saaneet eristyksissä.

– Valonaan ei todellakaan nyt voi tulla vierailemaan. Ei äkkiseltään tule mieleen hyvää syytä, minkä takia kannattaisi tulla edes hyvin suojautuneena, sanoo ylilääkäri Aino Rubini.

Matti ja Liisa -kodissa tartuntojen ei epäillä levinneen uudelta asukkaalta muille, joten palvelutalo ei ole karanteenissa.

Korona lisäsi luottamusta omaan ammattitaitoon

Korona-ajan raskaudesta huolimatta osastonhoitaja Päivi Syvänperä näkee poikkeusajassa hyvääkin.

– Tämä on kirkastanut omaa ammattitaitoa ja tuonut luottamusta siihen. Asioita osataan ja opitaan.

Työyhteisön tuki ja kannustus auttaa jaksamaan.

– On tärkeää keskustella ja sanoa, mikä tuntuu hankalalta ja pelottavalta. Se on huojentavaa ja tuo voimavaroja.

Lue lisää:

Korona kaatoi lähes kaikki hoivakodin työntekijät sairaslomalle ja karanteeniin Pieksämäellä – "Ihan täysi katastrofi", sanoo palvelujohtaja

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä lähestytään kyseenalaista ennätystä. Johtajaylilääkäri Sally Järvelä kertoo, että koronavirustartuntoja on jo viikkojen ajan ollut aina vaan enemmän kuin edeltävällä viikolla.

– Nyt neljättä viikkoa, kun tämä sunnuntai päästään loppuun, tehdään kautta-aikojen uusi ennätys Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä viikkokohtaisessa ilmaantuvuudessa, Järvelä sanoo.

Edeltävällä viikolla, joulukuun alussa Kanta-Hämeessä tartuntoja oli 63 tartuntaa 100 000 henkilöä kohden kahden viikon ajanjaksolla.

Tartunnat ovat jatkaneet kasvuaan, vaikka Kanta-Hämeen todettiin siirtyneen leviämisvaiheeseen 30.11., ja entistä tiukemmat suositukset astuivat maakunnassa voimaan.

– Tehostetuilla rajoitustoimilla ei ole saatu aikaan toivottua vaikutusta. Meillä on tällä hetkellä sellainen ilmiö, että tartuntoja tulee aika paljon ihan pienissäkin kaveri- ja ystäväporukan illanistujaisissa, Järvelä selventää.

Eniten tartuntoja ilmenee Hämeenlinnan alueella.

Rajoituksista on johtajaylilääkäri Järvelän mukaan ollut se etu, että altistusketjut ovat jääneet pieniksi, kun yksityistilaisuuksissa on pääsääntöisesti ollut paikalla alle kymmenen henkeä.

– Mutta kun ollaan pidempään samassa tilassa, niin kyllähän siinä riski siihen, että useampi sairastuu altistuksen saatuaan nousee.

Varsinais-Suomessa tartunnat nousussa, massa-altistuksia hillitään etäopetuksella

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä hallituksen odotetaan keskiviikkona tarkastelevan tilannetta ja arvioivan, riittävätkö nykyiset rajoitukset turvaamaan sen, että kaikki potilaat saavat korona-aikanakin hoitoa vai pitääkö rajoituksia tiukentaa.

Viimeisenä keinona on todeta kevään tapaan poikkeusolot ja ottaa käyttöön valmiuslaki. Se mahdollistaisi esimerkiksi liikkumisrajoitukset alueittain.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Mikko Pietilä pitää valmiuslain mahdollista käyttöönottoa kaksiteräisenä miekkana.

– Toivoisin nyt kuitenkin vielä, että väestö kokonaisuutena ymmärtäisi, että tässä on tosi kyseessä. Mikäli haluamme viettää joulua, niin nyt olisi aika ottaa nämä rajoitustoimenpiteet tosissaan, Pietilä toteaa.

• Epidemian leviämisvaiheessa: Uusimaa, Päijät-Häme, Pohjois-Pohjanmaa, Kymenlaakso, Kanta-Häme, Pohjois-Satakunta, Varsinais-Suomi. Kiihtymisvaiheessa: muu Satakunta, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Länsi-Pohja, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Etelä-Karjala, Vaasa, Pohjois-Karjala, Ahvenanmaa. Perustasolla: Itä-Savo, Lappi, Pohjois-Savo ja Kainuu.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri totesi alueen siirtyneen leviämisvaiheeseen 1.12.

Koronavirustaudin ilmaantuvuus on edelleen noussut ja on nyt 136 tartuntaa 100 000 asukasta kohden kahden viikon ajalta. Viikkoa aiemmin vastaava luku oli 103/ 100 000 asukasta.

Positiivisten näytteiden osuus on nyt 4,1 prosenttia.

Ovatko rajoitukset ja suositukset parin viikon aikana purreet, johtajaylilääkäri Mikko Pietilä?

– Ainakaan vielä ei voida todeta, että näin olisi. Siinähän menee tietty aika ennen kuin nähdään käänne parempaan, vaikka nämä rajoitukset alkaisivatkin purra. Tartuntojen määrä on meillä edelleen vähintäänkin lievässä nousussa.

Turku teki tällä viikolla oman ratkaisunsa tartuntojen leviämisen hillitsemiseksi ja päätti siirtää 4.–9.-luokkalaiset peruskoululaiset etäopetukseen 16. joulukuuta alkaen loppulukukaudeksi.

– Meillä on todettu jatkotartuntoja kouluissa, mitä muualla Suomessa ei samalla tavalla ole raportoitu. Tämän vuoksi vastaavasti altistukset kouluissa ovat varsin suuria lukumäärältään. Ja ne sitoo erittäin paljon meidän jäljitystyötä tekevää henkilökuntaa, Pietilä sanoo.

Uudellamaalla tartuntojen rakettimainen nousu pysähtynyt, mutta jäänyt liian korkealle tasolle

Päätöstä yläkoululaisten siirtämisestä etäopetukseen odotettiin myös pääkaupunkiseudulla tällä viikolla.

Pääkaupunkiseudun koronakoordinaatiotyöryhmä päätti kuitenkin pitää peruskoululaiset lähiopetuksessa toistaiseksi.

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori totesi työryhmän tiedotustilaisuudessa perjantaina, ettei toimenpide ole välttämätön ja sen tuomat sosiaaliset haitat ovat hyvin merkittäviä.

– On hyvä kuitenkin huomata, että kaupungeissa yksittäiset koulut tai koululuokat voivat siirtyä tarvittaessa etäopetukseen. Esimerkiksi Helsingissä on näin tehty neljässä eri koulussa, Vapaavuori totesi.

Samassa tilaisuudessa puhunut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kertoi, että viime päivinä koronaviruksen ilmaantuvuus Uudellamaalla on tasaantunut.

Uudellamaalla ilmaantuvuusluku on 190 tartuntaa 100 000 asukasta kohden, mutta pääkaupunkiseudun kaupungeissa luvut ovat tätäkin korkeampia.

– Keväällä huippulukemat olivat reilut 600 tartuntaa viikossa. Syksyn jälkeen on menty ylöspäin aina viime viikkoihin saakka, jolloin rajoitusten ja suositusten noudattaminen on pikku hiljaa alkanut näkyä. Olemme viimeiset kolme viikkoa olleet 1600 viikkotartunnan paikkeilla, Mäkijärvi sanoo.

Mäkijärven mukaan HUSissa tehohoitopotilaiden määrä kasvoi pari viikkoa sitten voimakkaasti, mutta viime päivinä kasvu ei ole jatkunut samaan tapaan. Myös vuodepotilaiden määrän kasvu on pysähtynyt.

– Olemme ikäänkuin tasangolla. Jatkossa täytyy pitää huoli, että potilasmäärät lähtevät laskuun, näin korkealle tasolle ei ole terveydenhuolllon kannalta järkevää jäädä.

HUSin kyselytutkimus: 42 prosenttia riskiryhmäläisistä kyläilee yhä

Perjantaisessa pääkaupunkiseudun koronakoordinaatiotyöryhmän tiedotustilaisuudessa HUSin johtajaylilääkäri esitteli ennakkoon myös ensi viikolla julkaistavan kyselyn tuloksia.

HUSin kyselyssä selvitettiin, miten ihmiset liikkuvat nykyisten suositusten ja rajoitusten aikana.

Mäkijärven mukaan huolestuttavaa on, että leviämisvaiheesta huolimatta väki on jatkanut kyläilyä ja ravintolakäyntejä.

58 prosenttia vastaajista kertoi jatkaneensa kyläilyä ja 42 prosenttia riskiryhmäläisistä vastasi samoin.

– Molemmat luvut ovat liian korkeita, Mäkijärvi toteaa.

Ravintolakäyntejä on jatkanut 42 prosenttia vastaajista ja 24 prosenttia riskiryhmäläisistä.

Markku Mäkijärvi nosti esiin kyselytutkimuksen ristiriidan, sillä liki 70 prosenttia vastaajista pitää rajoituksia erittäin tarpeellisina.

– Enemmistö vastaajista piti rajoituksia tarpeellisina, mutta eivät niitä omassa arkielämässään noudata tai pysty noudattamaan.

Taloustutkimuksen toteuttama kysely tehtiin 2.–4. joulukuuta ja siihen vastasi 755 henkilöä. HUS julkaisee tulokset 14.12.

Lue myös:

Yläkouluja ei siirretä etäopetukseen pääkaupunkiseudulla, rajoitukset ja suositukset jatkuvat tammikuulle – HUS: Jokaisen on nyt kannettava vastuunsa

Turku seuraa muita kaupunkeja ja siirtää oppilaita etäopetukseen – uudenvuodenaaton ilotulitus perutaan

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri: Koronaviruksen leviämisvaiheen kriteerit vahvistuneet edelleen

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Poukkoilevassa kännykkävideossa näkyy ihmisiä täynnä oleva pelastuslautta jossakin Egeanmerellä. Taustalla kuuluu miehen ääni, joka selostaa englanniksi, mitä on tapahtunut.

– Kreikkalaiset laittoivat meidät tänne lautalle. Kaikki tavaramme vietiin ja nyt emme tiedä, mitä tapahtuu, hukummeko tänne merelle, mies sanoo.

Miehen mukaan lautalla olijat olivat pyrkimässä Turkista Kreikkaan, kun heidät pysäytettiin ja siirrettiin pelastuslautalle. Videolla näkyy useita kauempana meressä kelluvia kirkkaanvärisiä pelastuslauttoja.

Pakolaisten ja siirtolaisten liikkeitä Egeanmerellä seuraavalla norjalaisella Aegean Boat Report -järjestöllä on hallussaan lukuisia samanlaisia videoita, joissa kreikkalaiset merivartijat näyttävät käännyttävän siirtolaisia ja pakolaisia takaisin merelle.

Yhdessä Ylen näkemässä videossa naamioituneet miehet ovat hinaamassa ihmisiä täynnä olevaa kumivenettä merelle. Toisessa videossa kreikkalainen merivartioston alus seuraa kumivenettä, mutta ei auta veneessä olevia. Kuvaaja kertoo videolla, että on 4. kesäkuuta 2020 ja ihmiset ovat olleet kumiveneessä toista vuorokautta.

Kreikan merivartiosto on kansalaisjärjestöjen ja median raporttien mukaan tänä vuonna tehnyt lukuisia kansainvälisten sopimusten vastaisia käännytyksiä Egeanmerellä.

– Tämän vuoden aikana tietooni on jo tullut 302 tapausta, joissa osallisena on ollut yli 9 000 ihmistä, kertoo Tommy Olsen Aegean Boat Report -järjestöstä.

Hän sanoo, että käännytyksiä on aina tehty, mutta määrä lähti nousuun maaliskussa.

Olsen saa jatkuvasti viestejä, joissa kerrotaan, kuinka Kreikkaan Turkista saapuneita ihmisiä palautetaan merelle.

Hätäviestejä tulee Whatsappin kautta

Videoita, ääniviestejä ja kuvia tulee joka viikko Aegean Boat Reportin julkiseen Whatsapp-numeroon tai Facebook-sivun kautta. Välillä yhteydenottoja tulee myös Olsenin henkilökohtaiseen numeroon.

– Jos ihmiset ovat merihädässä, kehotan heitä soittamaan yleiseen hätänumeroon ja soitan itse Kreikan merivartiostoon. Välillä he katkaisevat puhelun, välillä he ovat kiinnostuneempia minusta kuin käynnissä olevasta hätätilanteesta, Olsen kertoo puhelimitse Tromssasta Pohjois-Norjasta.

Hänen mukaansa Kreikan merivartiosto tietää usein jo, mitä on tapahtumassa. Heidän aluksensa ovat paikalla pysäyttämässä tulijoita ja häätämässä heitä takaisin kohti Turkkia.

"Maihin päässeitä pakotettu takaisin merelle"

– Veneen moottori hajotetaan tai polttoaine viedään. Sitten vene hinataan alueelle, josta virta tai tuuli vie sitä kohti Turkin rannikkoa. Kreikan saarille jo saapuneita on myös viety takaisin merelle ja pakotettu pelastuslauttoihin, Olsen kertoo.

Olsenin mukaan Kreikan saarten ja Turkin väliseltä merialueelta on maaliskuun jälkeen löytynyt 166 ajelehtivaa pelastuslauttaa. Niissä ei ole ollut haaksirikkoutuneita, vaan Kreikan viranomaisten lautoille pakottamia ihmisiä.

Tommy Olsen perusti Aeagean Boat Report -kansalaisjärjestön oltuaan vapaaehtoistyöntekijänä Lesboksen saarella vuosina 2015 ja 2016, kun Kreikan saarille tuli suuri määrä pakolaisia ja siirtolaisia Turkista.

Olsen alkoi kerätä tietoja avustustyöntekijöiden tarpeisiin koska koki, että tiedonpuute haittasi työtä.

Olsenia kohtaan kovia syytöksiä Kreikassa

Kreikassa Olsenia on viime aikoina syytetty Turkin kätyriksi ja ihmissalakuljettajien avustajaksi. Hän kiistää syytökset ja ihmettelee, miten Tromssassa oleva norjalaismies voisi sotkeutua salakuljetukseen Kreikan saarille.

Turkin merivartiosto on julkaissut paljon kuvamateriaalia Kreikan palautuksista. Tommy Olsen suhtautuu varoen Turkin tarjoamaan materiaaliin.

– Turkkilaiset näyttävät mitä haluavat. Videoita on editoitu, ja niissä on välillä yhdistetty useita välikohtauksia, jotta asiat saadaan näyttämään pahoilta. Kun materiaalia yhdistää muihin lähteisiin, kuva tarkentuu, Olsen kertoo.

Hänen mukaansa Turkista Kreikkaan pyrkivissä veneissä olleiden videot ja kuvat ovat tärkeimpiä lähteitä.

– Ihmiset ovat tunnistettavissa ulkonäön ja vaatteiden perusteella. Ensin heidät voi nähdä matkalla Kreikkaan, sitten rannalla ja lopulta taas Turkkiin palautettuina. Silloin tiedämme, mitä on tapahtunut, Olsen kuvailee videoiden ja kuvien tarkistusta.

Kreikan viranomaiset keräävät tavallisesti matkapuhelimet talteen palautettavilta. Mutta kaikkia puhelimia ei löydetä, joten kuvamateriaalia saadaan usein matkan eri vaiheista.

"Frontex tietää, mitä tapahtuu"

Kreikan saarten ja Turkin rannikon välinen merialue on vilkkaasti partioitu. Turkin ja Kreikan merivartiostojen lisäksi alueella liikkuu Euroopan unionin raja- ja merivartioviraston Frontexin aluksia, jotka kuuluvat eri jäsenmaille.

– Frontexilla on alueella laivoja, lentokoneita ja helikoptereita. Ei ole epäilystäkään, etteikö Frontex tietäisi, mitä Kreikan viranomaiset ja maan merivartiosto puuhailevat, Tommy Olsen sanoo.

Saksalainen Der Spiegel -lehti on seurannut tapahtumia ja muun muassa saanut haltuunsa Frontexin selvityksen, josta käy ilmi, että pienen saksalaisen Uckermark-aluksen miehistö seurasi, kuinka kreikkalaiset palauttivat Turkista tulleen veneen.

Saksalaisalus pysäytti elokuussa Turkista tulleen kumiveneen, jossa oli noin neljäkymmentä ihmistä. Veneessä olijat jäivät paikoilleen odottamaan, mitä tapahtuu. Paikalle tullut Kreikan merivartioston alus otti tilanteen haltuunsa, ja myöhemmin Turkin merivartiosto julkaisi kuvia Turkkiin päätyneistä ihmisistä.

Der Spiegelin ja sen yhteistyökumppaneiden raportoinnin mukaan Frontexin palveluksessa olevasta valvontakoneesta on myös seurattu kreikkalaisten käännytysoperaatiota.

Frontex kiistää osallisuutensa

Frontexin johtaja Fabrice Leggeri oli joulukuun alussa kuultavana Euroopan parlamentissa. Hänen mukaansa ei ole todisteita siitä, että Frontex olisi osallistunut palautuksiin suoraan tai epäsuorasti julkisuudessa kerrotuissa tapauksissa.

Myös Kreikka on useaan otteeseen kiistänyt syyllistyneensä kansainvälisen oikeuden vastaisiin käännytyksiin merellä.

EU:n sisäasioiden komissaari Ylva Johansson on vaatinut lisäselvityksiä.

Tromssassa Tommy Olsenille tipahtelee koko ajan uusia viestejä Egeanmereltä. Tuoreimmat koskevat kuusi päivää sitten tapahtunutta välikohtausta, jossa ihmisiä oli pakotettu pelastuslautoille.

Haastatteluhetkellä Olsen selvitteli vielä kuvien alkuperää ja tapahtumien kulkua.

Lue lisää: Mediat: Frontex on ollut osallisena kyseenalaisissa operaatioissa, joissa Välimeren siirtolaisia hätyytellään takaisin merelle

Kreikan poliisi työntää rajan ylittäneitä takaisin Turkkiin – "He pahoinpitelivät, veivät rahamme ja puhelimemme"

Yhdysvaltain itärannikolle torstaina saapunut talven ensimmäinen kunnon lumimyrsky on aiheuttanut satoja liikenneonnettomuuksia. Niissä on kuollut ainakin neljä ihmistä.

Kymmeniä juna- ja lentovuoroja on jouduttu perumaan.

New Yorkin osavaltiossa ja Pennsylvaniassa tuli paikka paikoin jopa metri lunta.

New Yorkin kaupunkiin myräkkä jätti parinkymmenen sentin lumipeitteen, mikä on enemmän kuin koko viime talvena.

Runsaat 20 senttiä lunta tuli kerralla myös Bostoniin. Massachusettsin kuvernööri kehotti ihmisiä jäämään kotiin, jollei ole pakko lähteä autolla liikkeelle.

Lumimyrsky ei aiheuttanut niin paljon haittaa kuin ehkä muulloin, sillä monet amerikkalaisistakin ovat koronan vuoksi etätöissä kotonaan. Paitsi esimerkiksi jutun alussa videolla esiintynyt vähäpukeinen turistihoukutin.

Lumisade on perjantain puolella loppunut, ja lumi sulaa viimeistään sunnuntaina sään lämmetessä.

Tässä vielä video siitä, miltä lumimyräkän tulo näytti New Yorkin Times Squarella.