Latvialaisen lentoyhtiön Air Balticin miehistöhuoneessa on täyttä, kun lentäjät valmistautuvat iltapäivän lentoihin. Liikennelentäjä Jarkko Timonen valittiin juuri koronan alkaessa yhtiöön perämieheksi, ja edessä oli kahden vuoden odotus. Nyt kalenteri on täyttynyt lennoista.

– Kaksi vuotta oli paussia, mut nyt on meillä aikataulut todella täynnä. Hommia saa tehdä tappiin asti, sanoo perämies Jarkko Timonen.

Air Balticilla on 36 uutta Airbus A220-300-konetta, joista 11 lentää tänä kesänä alihankintana muille yhtiöille. Koneita on tulossa lähivuosina lisää, ja yhtiö on juuri ilmoittanut palkkaavansa 120 uutta lentäjää. Latvialaisyhtiö varautuu liikenteen tuntuvaan kasvuun lähivuosina.

– Liikenteen elpyminen on ylittänyt odotuksemme. Mikäli uusia takaiskuja ei tapahdu, palaamme vuoden 2019 tasolle jo ensi tai seuravana vuonna, sanoo toimitusjohtaja Martin Gauss.

Matkustajien paluusta huolimatta Air Balticin lailla moni lentoyhtiö tekee vielä tänä vuonna tappiota, sillä sodan takia Baltian maihin ja Suomeen tulee ennakoitua vähemmän ryhmiä Yhdysvalloista eikä liikematkustajiakaan nähdä odotetusti.

Air Baltic lensi ennen sotaa paljon Ukrainaan ja Venäjälle. Venäjälle yhtiö ei aio palata hetkeen, mutta Ukrainaan yhtiö aikoo aloittaa lennot uudelleen heti kun se on mahdollista. Tällä on myös suuri symbolinen merkitys ukrainalaisille, muistuttaa Gauss.

– Aloitamme lennot heti kun se on mahdollista ja turvallisista. Meillä on kapasiteettia varattu näille lennoille. Ellemme tekisi näin, missä on toivoa?

Lentoyhtiöiden lomautukset vaihtuivat työvoimapulaan

Ilmailun tietopalvelun OAG:n mukaan maailman lentoyhtiöillä oli myynnissä kesäkuun ensimmäisellä viikolla yli 91 miljoonaa paikkaa, mikä on korkein määrä sitten vuoden 2019.

Nopeimmin liikenne palautuu Länsi-Euroopassa, jossa erityisesti vapaa-ajan matkustus on kasvussa. Kasvu on niin rajua, että se näkyy pahentuvina ruuhkina lentoasemilla sekä lentojen myöhästymisinä tai peruuntumisina. Yhtiöiden on vaikea saada palkattua tarpeeksi työntekijöitä, kun moni on ehtinyt koronan aikana vaihtaa alaa.

Myös Finnairissa on huomattu, että joillakin Euroopan reiteillä kysyntää on tänä kesänä jopa enemmän kuin ennen koronapandemiaa, mikä kertoo kahden vuoden matkustuspatouman purkautumisesta.

Työntekijäpula on pakottanut lentoyhtiöt tekemään luovia ratkaisua, jotta koneet saadaan ilmaan. Esimerkiksi EasyJet on poistanut osasta koneista kokonaisen penkkirivin, jolloin lennoilla tarvitaan vähemmän matkustamohenkilökuntaa. Koneissa on oltava yksi matkustamohenkilökunnan jäsen jokaista 50 paikkaa kohti.

Silti yhtiö on joutunut peruuttamaan viime viikkoina lähes 200 lentoa, joista osa tosin johtuu lentokenttien pahoista ruuhkista.

Myös Finnairissa lomautukset ovat ohi. Yhtiö on vuokrannut kaksi Aasian-liikenteestä vapautunutta Airbus A350-lentokonetta ja niiden miehistöt saksalaiselle lentoyhtiölle. Koneilla lennetään lomalentoja Yhdysvaltoihin.

Finnair varautuu Aasian avautumiseen, mutta katse on nyt Intian ja Yhdysvaltojen liikenteessä

Useissa Aasian maissa kansainvälinen lentoliikenne on alkamassa uudelleen, kun koronarajoituksia on voitu höllentää.

– Japanin ja Etelä-Korean kysyntä tulee palautumaan hyvin nopeasti aikaisemmalle tasolle. Kiinassa odotamme rajoitusten jatkuvan ensi vuodelle asti. Singapore on tällä hetkellä kysynnän puolesta voimakas ja kauttakulkuhubina australialaisille matkustajille toimiva ja vetää kysyntää, sanoo Finnairin verkostosta, hinnoittelusta ja tuottojen optimoinnista vastaava johtaja Antti Tolvanen.

Venäjän ylilentokielto muuttaa väistämättä Finnairin strategiaa.

– Rakennamme sekä Intian että Yhdysvaltojen markkinoita, Euroopan sisäistä liikennettä, yhteyksiä Etelä-Aasiaan ja Pohjois-Aasiassa operoimme niin paljon, mitä ilmatilarajoitukset sallivat, sanoo Tolvanen.

Venäjän ylilentokiellon takia Finnair on peruuttanut tänä kesänä lentoja erityisesti Japaniin. Pohjoisnavan kautta kiertäville ylipitkille ja siten paljon polttoainetta kuluttaville suorille lennoille yhtiö on löytänyt vaihtoehdon Persianlahdelta.

Finnair lisää yhteistyötä samaan Oneworld-alliansiin kuuluvan Qatar Airwaysin kanssa, jonka monilla lennoilla on jo nyt myös Finnairin lennonnumero. Esimerkiksi Japaniin matkustetaan jatkossa enemmän Dohan kautta.

– Varmasti tälläinen kauttalentoliikenne tulee kasvamaan koska etäisyydet pysyvät pitkinä. Tiettyihin kohteisiin ei ole järkevää lentää suoraan, vaan yhteydet eri hubien kautta tulevat olemaan merkittävämpiä tulevaisuudessa.

Tampere-Pirkkalan suorat lennot Eurooppaan suosittuja

Air Baltic avasi kesän kynnyksellä Tampere-Pirkkalaan tukikohdan, johon se sijoitti yhden matkustajakoneen ja sen tarvitseman miehistön. Yhtiö lentää Pirkkalasta kahdeksaan kohteeseen Euroopassa. Tähän mennessä yhtiö on myynyt lennoille hieman yli 50 000 lippua ja koneiden täyttöaste on noin 50 prosenttia.

Tampereella yhtiö testaa, miten kannattavasti myös pienemmille kentille voidaan sijoittaa kalustoa ja miehistöä.

– Tutkimme Tampereen-mallin mukaisen tukikohdan perustamista viidelle kentälle Euroopassa. Euroopassa on paljon kaupunkipareja, joiden välillä ei ole toimivia yhteyksiä, sanoo Air Balticin toimitusjohtaja Martin Gauss.

Näitä matkustajavirtoja latvialaisyhtiö tavoittelee, kun sen laivasto kasvaa lähivuosina 50 koneeseen. Lisäksi yhtiöllä on optio 30 koneesta.

Tampere-Pirkkalan tukikohdan mahdollinen laajentuminen toisella koneella merkitsee Air Balticin suomalaispiloteille ja matkustamohenkilökunnalle lisää työmahdollisuuksia.

– Nyt on suunnitelmissa lentää, ainakin pari seuraavaa vuotta tehdään näitä hommia, ja katsotaan sitten missä jatketaan, pohtii perämies Jarkko Timonen.

Kuuntele lisää matkailun tulevaisuudesta Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmasta:

Tripoli/Beirut

Tripolissa Libanonissa monella nuorella on edessään vain huonoja vaihtoehtoja. Jos jäät, näet nälkää. Jos lähdet, hukut ehkä mereen.

28-vuotias Arafat Yassin istuu Tripolissa sataman katukahvilassa ja kertoo siitä, kuinka kaduilla kaivetaan jo ruokaa roskiksista.

– Täällä näet ihmisten kuolevan kaduille. Kukaan ei tee asialle mitään.

Libanonin talous on romahtanut täydellisesti. Libanonin punnan arvosta on haihtunut muutamassa vuodessa yli 90 prosenttia.

Lähes 80 prosenttia kansasta on köyhyysrajan alapuolella. Heillä ei ole varaa ostaa ruokaa. Kolmannes libanonilaisista on työttömänä. Esimerkiksi Tripolissa nuorisotyöttömyys on 60 prosentin luokkaa.

Köyhyys ja työttömyys ovat luoneet valtavat yhteiskunnalliset jännitteet. Uskontokuntien johtajat pelottelevat uudella sisällissodalla.

Uskonjohtajat viittaavat vuonna 1990 päättyneeseen sisällissotaan, joka kesti 15 vuotta. Sota on vielä hyvässä muistissa.

Libanonilaisilla on myös ymmärrys siitä, että sisällissota ei jäisi vain sen rajojen sisälle. Se vetäisi tavalla tai toisella mukaansa niin Syyrian, Iranin kuin Israelinkin, aivan kuten vuosina 1975-90.

Kansa on ollut tuon tuostakin kaduilla vastustamassa korruptoitunutta valtaeliittiä ja talousromahduksen surkeaa hoitoa. Köyhtyneen kansan riveissä juopa nähdään köyhien ja rikkaiden välillä, ei uskontoryhmien välillä.

Jos kansannousu lopulta tulee, köyhtyneet libanonilaiset lähtevät siinä kaatamaan valtaelittiä uskontokunnista riippumatta.

– Tätä sotaa ei käydä kiväärein. Tässä sodassa näännytetään ihmisiä nälkään, Yassin sanoo.

Taksikuskista kuoleman laivuriksi

Ennen talousromahdusta Arafat Yassin teki erilaisia hanttihommia, oli muun muassa taksikuskina.

Kolme vuotta sitten Yassin yritti pakoa.

Hän tapasi ihmissalakuljettajan. Kyytiä yli meren ei herunut, koska Yassinilla ei ollut rahaa maksaa. Käypä hinta unelmasta Euroopassa oli tuolloin 3 000 Yhdysvaltain dollaria.

Hinta on kova ottaen huomioon sen, että matka kuolemanlaivoiksi ristityillä huonokuntoisilla veneillä päättyy usein haaksirikkoon. Dollarit ovat tavallaan vain etumaksu, sillä matka maksaa monesti myös pakolaisen hengen.

Lopulta Yassinille järjestyi kuolemanlaivalle paikka – kuskin paikka. Hän kuittasi työllä sen, minkä veneen libanonilaiset ja syyrialaiset pakolaiset maksoivat rahalla.

Yassin harjoitteli ja oppi ohjaamaan isoa venettä sekä rantautumaan. Samaan aikaan hänen tyttärensä oli vuoden vanha ja opetteli juuri kävelemään.

Syyskuun kolmantena vuonna 2019 Arafat Yassin lähti matkalle mukanaan 42 pakolaista. Suuntana oli Larnaka, Kypros.

– Oli yö. Valoja ei voinut pitää päällä, etteivät partioveneet näkisi meitä.

Merenkäynti oli vaarallisen raju. Yassin pelkäsi.

– En nähnyt missään valoja, enkä saaria. En tiennyt, missä olimme.

Haparointia pimeydessä kesti kahdeksan tuntia. Matka tyssäsi kansainvälisillä vesillä Kyproksen edustalla Unifilin partioveneeseen. Se poimi pakolaiset ja vei heidät takaisin Tripoliin.

Kotisatamassa Yassin luovutettiin armeijan huostaan. Hän joutui kymmeneksi päiväksi vankilaan.

Unelmana auttaa tytärtä

Merimatkan aikana hän sanoo miettineensä, miten elämä muuttuu, kun pääsee Eurooppaan.

Kuinka hän hankkisi rahaa ja lähettäisi sitä perheelleen – tyttärelle, isälle ja veljelle.

Epäonnistuneen yrityksen jälkeenkin Yassin on vakuuttunut, että pako Eurooppaan on paras vaihtoehto. Vain siten hän voi mielestään auttaa perhettään.

Libanonilaiset tähyävät Välimerta nyt eri tavalla kuin ennen. Näköalattomat nuoret aistivat siinä mahdollisuuden paeta Eurooppaan.

Kolme neljästä libanonilaisesta nuoresta haluaa lähteä maasta.

Eikä köyhyys ole ainoa syy nuorten haluun lähteä. Myös poliittinen ja henkinen ilmapiiri ahdistaa.

Yassin sanoo, että ajattelun ja ilmaisun vapaus on kadonnut. Ihmisiä voidaan pidättää pelkästään siksi, että he tuovat puheissaan esiin ongelmia ja epäkohtia tai arvostelevat johtajia, armeijaa tai poliisia.

– Nuoret eivät halua enää puolustaa Libanonia. He tahtovat jättää maan, koska tuntevat olevansa ansassa.

Isis aistii kurjuuden

Yassin sanoo tuon tuostakin, ettei Libanonissa voi elää ihmisarvoista elämää.

Aiemmin Kyprokselle päässyt serkku oli viestinyt, kuinka Euroopassa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kuinka kissakin viedään sairaalaan, jos se jää auton alle.

Yassin ei Tripolissakaan voi yön tunteina pitää valoja päällä. Yö on Välimeren tavoin sielläkin säkkipimeä. Se johtuu siitä, että sähköä on vain muutama tunti vuorokaudessa. Pimeyden suojassa ihmiset ryöstävät toisiaan.

Tähän kiteytyy köyhyyden rumuus – ihminen ei näe toista ihmistä enää lähimmäisenä, vaan mahdollisuutena helpottaa omaa kurjuuttaan. Köyhyys särkee ihmisten välisiä suhteita.

Köyhyys, nälkä ja näköalattomuus luovat Tripolissa erityisen otollisen maaperän hyväksikäytölle. Ääri-islamilainen terroristiverkosto Isis on värvännyt menneen talven ja kevään aikana satoja nuorukaisia riveihinsä.

– Nuoret miehet lähtevät Isisin mukaan, koska he haluavat ansaita rahaa. Isis käyttää köyhyyttä hyväksi, tarjoaa rahaa ja saa miehiä taistelemaan Syyriassa tai Irakissa.

On pysäyttävää ajatella, että Tripolin nuorukaisten varmin tie köyhyydestä ulos löytyy vain hengenvaarallisista vaihtoehdoista – lähdet kuolemaa halveksuen joko pakomatkalle Välimerelle tai taistelemaan Isisin joukkoihin.

Räjähdys lähtee Tripolista

Eikä merimatkan valinta ollut ensimmäinen kerta kun Yassin joutui tekemään ison ja koko loppuelämää viitoittavan valinnan.

Hän muistelee, kuinka joutui lopettamaan koulun 15-vuotiaana. Piti lähteä töihin ja auttamaan vanhempia perheen elättämisessä. Yassin arvelee, että kierre, joka imaisi hänet, imaisee myös hänen tyttärensä aikanaan.

– Meillä ei varmaankaan ole varaa pitää häntä koulussa, koska minulla ei ole täällä riittävästi töitä.

Eivätkä Arafatin viheliäiset ennusteet lopu tähän. Hän povaa synkäksi koko Libanonin tulevaisuuden. Köyhyys ja jännitteet purkautuvat väkivaltaisesti. Räjähdys lähtee Tripolista ja laajenee koko maahan.

Yassinin mukaan toukokuussa pidetyt parlamenttivaalit ja niiden kampanjointi vain lisäsivät tyytymättömyyttä, koska ääniä ostettiin rahalla ja ruualla. Hän arvelee, että huijaus paljastuu nyt vaalien jälkeen, kun mitään lupauksia ei pidetäkään.

Yassin sanoo, ettei enää erityisesti ajattele tulevaisuuttaan. Kysymys siitä saa hänet tosin mietteliääksi.

– Keskityn pysymään hengissä. Nukahdan surullisena ja herään vielä surullisempana. Niin, ja yritän paeta veneellä vielä uudestaan.

Verena toi ikätovereille toivoa

On Libanonin pimeydessä syvän mustan lisäksi muitakin sävyjä.

26-vuotias Verena El-Amil on hiljattain valmistunut asianajaja. Hän oli parlamenttivaalien nuorimpana ehdokkaana yhdellä lukuisista riippumattomien listoista.

Hän ei tullut valituksi, mutta se ei lannistanut.

– Saan ulkomaille lähteneiltä ystäviltäni viestejä, että ehdokkuuteni toi toivoa. He sanovat, että hekin voivat tulla takaisin. Muutos on mahdollinen.

Nuorten ehkä kipeimmin kaipaama muutos on Libanonin muuttaminen maalliseksi valtioksi.

Ei-Amil on maroniittikristitty. Maallisuuden vaatimus on ollut myös hänen poliittisena ohjenuoranaan siitä saakka, kun hän koki poliittisen heräämisen opiskellessaan oikeustieteitä Saint Josephin yliopistossa Beirutissa.

Lain lukemisen ohella hän oli perustamassa uskontokunnista riippumatonta opiskelijaliikettä. Maallisuus, korruption vastaisuus sekä samat oikeudet ja vapaudet kaikille olivat opiskelijaliikkeen keskeisimmät ajettavat asiat.

– Maallisuudesta puhuminen on nyt poliittisen keskustelun ydintä.

Sydän hakkaa maallista rytmiä

Verena El-Amil kävi maallisuutta painottavilla teemoilla myös parlamenttivaalien kampanjaa. Hän sanoo, että viesti upposi niin Beirutin opiskelijanuorisoon kuin nuoriin pääkaupungin ulkopuolellakin.

– Tuntui, että sydän löi samaan tahtiin kaikkialla. Niin ei ole käynyt koskaan sitten sisällissodan.

Tässä El-Amil aistii vallankumouksellisuutta. Tuon tunteen hän on koki voimakkaana myös kolme vuotta sitten, siis samoihin aikoihin kun Arafat Yassin lähti merille.

El-Amil oli mukana, kun libanonilaiset tulivat lokakuussa 2019 kaduille vaatimaan korruptiota aisoihin ja talouskriisin surkeasti hoitanutta valtaeliittiä tilille. Jo tuolloin köyhyys ja työttömyys olivat räjähtäneet.

Kun Beirutin satamassa tapahtui elokuussa 2020 tuhoisa räjähdys, tulivat ihmiset taas protestoimaan kaduille valtaeliitin kykenemättömyyttä ja korruptoituneisuutta vastaan. Verena oli jälleen kerran mukana.

"Tuomme vallankumousta parlamenttiin"

El-Amilin kaltaisia riippumattomia ehdokkaita pääsi sisään parlamenttiin ennätyksellisesti toistakymmentä.

– Voimme muuttaa järjestelmää sisältä. Voimme tuoda vallankumouksen parlamenttiin.

Jos parlamentti osoittautuu hitaaksi väyläksi tai asiat eivät sitä kautta ollenkaan etene, ihmiset ovat edelleen valmiudessa valtaamaan myös kadut. Verenan mukaan kaikki keinot tarvitaan.

– Sitä ei voi tietää, milloin ihmiset ovat taas kadulla. Sen tiedän, että on tärkeää tulla takaisin kadulle. Se tapahtuu kyllä tarpeeksi pian.

El-Amililla on ollut mahdollisuus valita tulevaisuus Libanonin ulkopuolella. Hän teki oikeustieteen loppututkinnon Sorbonnen yliopistossa Pariisissa viime syksynä. Hän päätti palata tekemään vallankumousta kotimaassa.

Aivovuoto on lopulta Libanonin talousromahduksen aiheuttamista tragedioista tulevaisuuden kannalta merkittävin. Koulutetuimmat ihmiset ovat jättäneet maan. Muun muassa terveydenhuolto ja koulutus ovat vajonneet sen vuoksi katastrofaaliseen tilaan.

Muutos vai kaaos?

Köyhyys ja nälkä kaipaavat rivakimmat ratkaisut. El-Amil sanoo Yassinin tavoin, että uskontokuntien johtajat yrittävät köyhyysongelman edessä pelata alamaisiaan toisiaan vastaan.

Hän ei usko, että uskonnollisten ryhmien eliitit onnistuvat aikeessaan, koska nuoret näkevät, että raja köyhien ja rikkaiden välillä ei noudata uskontokuntien rajoja.

– Se käy niiden sisällä. Eliitti on omissa korkeuksissaan niin sunnien, shiiojen kuin kristittyjenkin joukoissa.

Arafat Yassinin tavoin Verena El-Amil arvelee, ettei Libanonin yhteiskunnallinen jännittyneisyys välttämättä pääty hyvin.

– Luulen, että tämä voi räjähtää käsiiin. Olennaista on, saadaanko ihmisten viha ohjattua kohti muutosta valtion hyväksi, eikä pelkkään kaaokseen ja pelkoon.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 13.6. klo 23 asti.

Kuuntele myös:

Romanovin kivet, Pakanamaan kartta, Pimeän hehku, Puhtaat valkeat lakanat, Tahdon asia, Vares – yksityisetsivä.

Suomessa lähes 40 vuotta asuneen ukrainalaisen Viktor Drevitskin kasvot ovat tutut lukuisista suosikkielokuvista ja tv-sarjoista. Tavallisesti hän esittää niissä venäläistä roistoa tai agenttia. Parhaillaan hänet voi nähdä Ylen satiirisessa agenttisarjassa Pysäyttäkää Nyqvist.

Vaikka kirjailija Teemu Kaskinen ja Ylen ulkomaantoimittaja Heikki Heiskanen aloittivat sarjan käsikirjoittamisen jo vuonna 2015, se kuvaa pelottavan tarkasti Venäjän parhaillaankin käyttämiä hybridisodankäynnin keinoja.

Viktor Drevitski esittää Pysäyttäkää Nyqvistissä – yllättäen – venäläistä agenttia. Roolin voisi kuvitella nostattavan ukranalaisnäyttelijässä ristiriitaisia tunteita keskellä Venäjän hyökkäyssotaa.

Drevitski kuitenkin kohauttaa asialle olkapäitään. Rooli kuin rooli.

Hänen mielestään sarjassa itse asiassa rikotaan nerokkaasti stereotypioita. Tekstikin on Drevitskin mukaan niin mainio, ettei sitä olisi pystynyt edes tahallaan pilaamaan.

– Teatterikorkeakoulussa sanottiin jo, ettei ikinä pidä tuomita esittämäänsä hahmoa, muuten siitä tulee karikatyyri. Hahmo ei ole realistinen, jos siinä ei ole jotain inhimillistä. Uhrilampaissakin Anthony Hopkins syö ihmisiä, mutta silti hänessä on jotain sympaattista.

Kiltti mies pahisrooleissa

Venäläispahisten rooleihin liittyy Drevitskin kohdalla muutenkin ironiaa: ne ovat mahdollisimman kaukana hänen omasta persoonastaan.

Drevitski huokuu poikkeuksellista lämpöä ja lempeyttä. Hän puhuu paljon, nauraa paljon, katsoo hetkittäin hermostuttavan syvälle silmiin ja mainitsee keskustelukumppanin nimen tämän tästä.

Hän kiiruhtaa avaamaan ovia ja vetämään tuolia alle, tarjoaa teetä ja rutistaa kuvaajaa veljellisesti hartioista jo muutaman minuutin tuttavuuden jälkeen.

Tumma ääni hiljenee hetkittäin dramaattiseksi kuiskaukseksi, jota sävyttää pehmeä slaavilaisaksentti.

Drevitskille olennaista elämässä on rakkaus ja toivo, ja niiden turvin hän uskoo myös Ukrainan lopulta pelastuvan.

– Rakkautta on myös keskellä sotaa. Se näkyy myös siinä, miten kaikki ovat avanneet ukranalaispakolaisille ovensa, omat kotinsa, auttaneet.

“ Nuoruudessani kaikki olivat neuvostoliittolaisia”

Vaikka Viktor Drevitski on ukrainalainen, ei hän jaksa närkästyä siitä, että Wikipediaa myöten häntä tituleerataan venäläisnäyttelijäksi.

Hän syntyi vuonna 1955 parintuhannen asukkaan Kalinovkan kylään noin kahden sadan kilometrin päähän Kiovasta. Kylä oli tuolloin osa Neuvostoliittoa.

Drevitski arvelee toistuvan kansallisuusvirheen olevan hajonneen liittovaltion peruja.

– Nuoruudessani kaikkien piti olla neuvostoliittolaisia tai venäläisiä. Kotikylässä kaikki olivat yhdessä, puhuivat ukrainaa ja venäjää, eivätkä kyselleet toisten syntyperää. Oltiin ihmisiä. Nyt kaikki tietävät hyvin tarkkaan kuka kukin on ja mistä kotoisin. Erottelusta on tullut olennaista.

Drevitski ei kuitenkaan itse halua jakaa ihmisiä kansallisuuden perusteella hyviin ja pahoihin. Kaikkia venäläisiä ei pidä tuomita hirmuteoista, joihin valtio syyllistyy.

Hänellä on paljon venäläisiä ystäviä sekä Suomessa että muualla maailmassa.

– Omissa tutuissani ei ole yhtään sellaista, joka kannattaisi Putinia tai sotaa. He ovat aktiivisesti olleet kaikkea tätä vastaan. Monet huipputaiteilijat ovat nyt pakolaisia, täällä Suomessakin.

Ja Drevitski jatkaa:

– Ihan huipputaiteilijoita…

Lause jää kesken, ääni murtuu.

– Entisessä kotikylässäni ei ole enää aikoihin ollut ketään tuttua, kaikki ovat joutuneet lähtemään. Presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi sodan alkaessa, että ensimmäiset kolme päivää ovat vaikeita, ja ne on kestettävä. Nyt on mennyt yli sata. Joskus tämä silti loppuu ja meitä odottaa elämä uudessa maassa.

Moskovan näyttämöiltä helsinkiläiskellariin

Kaapelitehtaan kellarin uumenissa, sokkeloisten käytävien ja lukuisien ovien takana on pikkuruinen tila, josta juuri nyt tulee mieleen helposti ukrainalainen pommisuoja.

Huone on karu ja pelkistetty. Seinälle ripustettu lakana julistaa apokalypsiä. Jossain verhojen takana rikkinäinen hana tiputtelee äänekkäästi vettä altaaseen.

Pienen tilan käyttötarkoitus paljastuu parista fläppituolien rivistä ja lavantapaisesta korokkeesta. Täällä sijaitsee VIKART, Drevitskin rakkauslapsi: teatteri, jota hän kutsuu uuden draaman laboratorioksi.

Tänne on ollut pitkä matka pienestä ukrainalaiskylästä.

Drevitski valmistui vuonna 1978 Moskovan teatteritaiteen akatemiasta, josta hänet pestattiin Stanislavskin kunniaksi nimettyyn Moskovan teatteriin. Kiitosta sateli, merkittäviä rooleja riitti ja ohjaustöitä alkoi tulla enemmän ja enemmän. Kritiikeissä häntä kiiteltiin parhaaksi nuoreksi neuvostonäyttelijäksi.

Vaikka töitä piisasi kotimaassa, kutsui Suomi 1985.

– Oli huippurooleja, huipputuotantoja, mutta sitten päädyin tänne. Olen tehnyt yli sata erilaista roolia televisiossa, elokuvissa ja teatterissa.

Drevitski sai roolin suomalaisessa minisarjassa Dunckerin kersantti ja jäi sille tielleen. Rooli poiki lisää rooleja, tuli lukuisia ohjaustöitä teattereihin pitkin Suomea, ja lopulta rakkaus suomalaisnaiseen sinetöi päätöksen uudesta kotimaasta.

Kovin montaa asiaa hän ei Neuvostoliitosta ole kaivannut, mutta tiettyä yhteisöllisyyttä toisinaan.

– Asuin vaimoni ja pienen poikani kanssa teatterin kommuunissa pienessä huoneessa. Kaikki tekivät yhteisissä tiloissa ruokaa porukalla ja vietettiin iltoja taiteilijoiden kesken. Koskaan ei ollut yksinäistä.

“Sota on jatkunut kahdeksan vuotta”

Käsittämättömän tuottelias Viktor Drevitski on tehnyt laboratoriossaan vajaassa viidessä vuodessa lähes 30 esitystä, osan suomeksi, osan ukrainaksi, osan venäjäksi.

– Meillä on aina tupa täynnä. Tänne mahtuu 30 ihmistä, mutta joskus heittelen tyynyjä lattialle ja mahtuu joku lisää, Drevitski selittää kädet ilmassa viuhuen.

Haastatteluhetkellä Drevitski harjoittelee hänelle erityisen merkityksellistä lukudraamaa, jonka toistaiseksi ainoa esitys oli torstaina Puoli-Q -vierailunäyttämöllä Helsingissä.

Kyseessä on hänen vanhan ystävänsä Natalia Vorozhbytin vastasuomennettu näytelmä Huonot tiet.

Se koostuu kuudesta ohuesti toisiinsa kytkeytyvästä kertomuksesta, jotka sijoittuvat vuonna 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen jälkimaininkeihin, vuosia jatkuneeseen hiljaiseen sotaan, josta maksoivat etenkin ukrainalaiset siviilit - ja naiset.

– Natalia kirjoitti näytelmän kuusi vuotta sitten ja se on entistä ajankohtaisempi. Sota on jatkunut Ukrainassa kahdeksan vuotta, vaikka se nyt vasta leimahti täysiin liekkeihin.

Drevitski olisi toivonut, että Natalia Vorozhbyt olisi voinut tulla esitykseen paikalle itse. Sodan takia kirjailijaan otettiin näytöksen jälkeen videoyhteys. Hän on nykyisin pääsääntöisesti jossain Kiovassa pommisuojassa, Drevitski arvelee.

Ukrainalaisen teatterin näyttämöllä, jolla Drevitski ja Vorozhbyt aikanaan työskentelivät yhdessä, on nyt sotaa pakenevien lasten tilapäisiä vuoteita, Drevitski kertoo.

“Tulee olemaan ihmisiä maan päällä”

Kaikissa Huonojen teiden tarinoissa on tavalla tai toisella läsnä seksuaalinen väkivalta tai hyväksikäyttö. Jos niistä hakemalla hakee huumoria, se on mustempaa kuin musta.

Tarinoissa on venäläiskasarmissa ainoana naisena nukkuva ukrainalainen naistoimittaja, on esiteinityttöjä, joista yksi rakastuu sotilaaseen, ja toinen tarjoaa ruumistaan ruokaa vastaan, on päätön rakastaja ja raiskausyritys.

Viktor Drevitskin mielestä oleellista on se, että kaikkien kauheiden asioiden rinnalla näytelmä kertoo toivosta, seksuaalisuudesta sodan jaloissa, rakkaudesta ja uskosta. Asioista, jotka kannattelevat elämää.

– Kuudennessa kertomuksessa lasten äänet kutsuvat isää ja äitiä ja pahantekijät havahtuvat. Me toivomme, että viattomien lasten äänet joskus päättävät tämän todellisenkin painajaisen. Lasten suusta kuuluu totuus, lasten ääni vielä herättää ihmisten omantunnon.

Venäjän hyökkäyssodassa on tähän mennessä kuollut tiettävästi noin 300 ukrainalaislasta.

– Niin, todellisuus on hirveämpi nyt kuin mikään näytelmä. Silti uskon ja toivon, että lopputulos on se, että hyvyys voittaa. Ei tänään, ei huomenna, eikä ehkä edes viiden vuoden kuluttua, mutta lopulta.

Drevitski luottaa lujasti paitsi toivoon, niin myös ukrainalaiseen periksiantamattomuuteen.

– Kreml päätti 24.2. että nyt maailma muuttuu, että me muutamme säännöt, jotka on laadittu tuhansia vuosia sitten: älä tapa, älä varasta, älä valehtele. He haluavat muuttaa säännöt, mutta se ei onnistu. Ei onnistu. Niin kuin on suomalaista sisua, on myös ukrainalaista sisua.

Lopuksi Viktor Drevitski haluaa vielä siteerata Huonot tiet -esityksen mottoa – sekä ukrainaksi että suomeksi.

Teksti on runo, jonka on kirjoittanut ukrainan kansallisen liikkeen vaikuttaja, uuttera keisarin vastustaja ja poliittiseksi vangiksi päätynyt Taras Ševtšenko 150 vuotta sitten.

Runoa siteeraamalla saattoi Leonid Brezhnevin valtakaudella päätyä kymmeneksi vuodeksi vankilaan, Drevitski huomauttaa. Nyt runosta on tullut jälleen tunnus ukrainalaisten vapauden vaatimukselle.

– "Ja ei ole uudessa maassa oleva vihollista, vaan tulee olemaan poika ja tulee olemaan äiti ja tulee olemaan ihmisiä maan päällä."

Sodan alettua ei voitu näyttää venäläisten soluttautumista Suomeen – "hyllytetty" kohusarja esitetään nyt: "On ajankohtaisempi kuin ikinä"

Kalajokinen maanviljelijä Ville-Matti Vuollet on hyvillään syysvehnää kasvavan peltonsa laidalla.

Syksyllä kylvetystä alasta vain kolmasosa jouduttiin talven jälkeen kylvämään uudelleen.

– Oltiin onnekkaita, sillä viidestätoista hehtaarista syysvehnää vain neljä hehtaaria kärsi vähälumisesta talvesta. Ne [alat] on jo kylvetty kevätvehnälle, kertoo Vuollet.

Vuolletin tilalla on kylvetty syksyisin vehnää jo kahdenkymmen vuoden ajan. Tilalla tiedetään, että on vuosia, jolloin sato ei onnistu.

– Joka neljäs tai viides vuosi on huono. Syysvehnän talvehtiminen täällä meidän korkeuksilla tahtoo olla aika haasteellista, kertoo Vuollet.

Lähes kaikki tuhoutui

Maa- ja metsätaloustuottajain (MTK) valtakunnallinen vilja-asiamies Max Schulman kertoo viime talven (2021-22) olleen niin vähäluminen Kouvola–Lahti -linjan eteläpuolella, että lähes kaikki alueen syysvehnälle kylvetyt pellot ovat kärsineet tuhoja.

Schulman arvelee, että pahimpia talvituhoalueita ovat nyt Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Satakunta, sekä länsirannikko.

– Rannikkoseutu, jossa lumipeite ei tullut suojaamaan syysvehniä ja -viljoja. Siellä talvituhoprosentit on olleet valtavan korkeita. Meillä ei ole varmaan koskaan ollut näin pahoja talvituhoja, mitä nyt oli.

Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla 95 prosenttia syysvehnästä tuhoutui, syysöljykasvit tuhoutuivat kokonaan ja syysrukiista tuhoutui noin puolet, Schulman arvelee.

– Voi sanoa, että siellä mistä lumikuorma alkoi ja lumipeite ehti tulla ennen kovaa pakkaspusua, syysvilja on selviytynyt aika hyvin. Ja alueittain löytyy lohkoja, jotka ovat selviytyneet.

Harvemmin menee näin plörinaksi kuin tänä vuonna meni. Max Schulman

Schulmanin mukaan syysvilja kiinnostaa Suomessa tällä hetkellä muun muassa tuotto-odotustensa takia. Vuonna 2021 Suomessa kylvettiin ennätysmäärä syysviljoja, vaikka sato nyt tuhoutuikin.

– Harvemmin menee näin plörinaksi kuin tänä vuonna meni.

Uudelleenkylvöjä kevätvehnällä

Schulman muistuttaa, että tässä taloudellisessa tilanteessa tiloilla haetaan parasta mahdollista satoa. Hän tietää, että monin paikoin syysviljapeltoja kylvetään nyt uudelleen.

– Viime syksyn syysvehnää käännetään nyt takaisin peltoon ja sen tilalle kylvetään kevätvehnää. Toivoa saa, että sen sato korjaa tilannetta, kertoo Schulman.

Jos sato ei onnistu, edessä on haasteita. Schulmanin mukaan tällöin on harkittava muun muassa viljan tuontia. Viljaa saadaan, mutta se maksaa, Schulman sanoo.

Lisäksi Suomella on varastoissa kohtuullisesti viljaa, noin 200 000 tonnia.

– Sillä kyllä paikkaa tilannetta, sanoo Schulman.

Schumanin mukaan nyt toivotaan normaalia kesäkuun säätä eli ei mitään hirmuhelteitä, jotta sato onnistuisi.

– Jos tulee muutaman viikon jakso oikein kuumaa ja kuivaa, kotimainen vilja ei riitä, kertoo Schulman.

Samaa toivoo Vuollet. Oikeastaan sato on arvoitus sadonkorjuuseen asti.

– Viime viikon sateiden perusteella meillä on maassa sen verran kosteutta, että ehkä kaksi–kolme viikkoa helteitä kestetään, Vuollet arvelee. Sitä pidempää hellejaksoa viljelijä ei toivo.

Kysymysmerkkejä ja odotuksia

Olematonta syysvehnän satoa paikataan esimerkiksi rehuteollisuudessa eri tavoin.

– Rehuteollisuus käyttää paikkaamiseen ohraa, kuorittua kauraa ja ulkomaista maissia, kertoo Schulman.

Ukrainan sota ja epäonnistunut syyskylvö vivuttavat vehnän hintaa ylös.

– Kuuden vuoden keskiarvohinta tonnille vehnää on ollut 130-200 euroa. Nyt se on jopa 400 euroa per tonni, Schulman sanoo.

Ville-Matti Vuollet tietää, että tiloille syyssadon menetys tarkoittaa lisää kustannuksia. Tällä hetkellä tuntuu lisäksi, että kaikki kustannukset mitä tulee, ovat liikaa, Vuollet sanoo.

– Olisi tullut kalliiksi ruokkia navetan eläimet, jos ois pitänyt uudelleen kylvää kaikki pellot, Vuollet sanoo.

Raaka-aineiden, lannoitteiden ja polttonesteiden hinnat ovat kohonneet kymmeniä prosentteja muun muassa Ukrainan sodan takia.

Muun muassa se, paljonko suomalaiset viljelijät ovat kylväneet ja millaista satoa voidaan odottaa, selviää vasta kun EU-tukihakemukset jätetään 15. kesäkuuuta.

– Kysymysmerkkejä on paljon, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta, Schulman toteaa.

Aiheesta voi keskustella lauantaihin 11. kesäkuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Päättynyt talvi ei lupaa hyvää ruokaomavaraisuudelle – öljykasvit ja viljat talvehtivat etelässä ja lounaassa huonosti

Poikkeuksellisen heikko sato sekoittaa viljamarkkinoita

Viekö ilmastonmuutos eurooppalaisilta leivän?

Artikkelia korjattu 11.6. klo 8.08: Muutettu istuttaminen kylvämiseksi.

Pieni, valkoinen, itsestään liikkuva vaunu, jonka päällä lepattaa oranssi varoituslippu. Espoon katukuvaan ilmestyi huhtikuussa uudenlainen tienkäyttäjä, kun HOK-Elanto aloitti ruuan robottikuljetukset asiakkaille ensimmäisenä Suomessa.

Tällä hetkellä käytössä on 60 robottivalmistaja Starship Technologiesin omistamaa kuljetusrobottia, jotka kuljettavat ruokatarvikkeita asiakkaille Alepasta. Robottien toiminta on rajattu Espoon alueelle.

Pienet kuljetusrobotit voivat Aalto-yliopiston robotiikan professori Ville Kyrkin mukaan yleistyä kohtuullisen tiheissä lähiöissä, mutta eivät aivan kaupunkien keskustoissa.

– Espoossa käytössä olevat robotit ovat niin sanottuja last mile -robotteja, jotka toimittavat tavaran perille viimeiset 0,5–2 kilometriä. Se, kuinka ripeästi kuljetusrobotit leviävät muualle Suomeen, riippuu kuluttajatottumuksesta, Kyrki sanoo.

Ruuhkaiset keskustat ovat robotille hankalia, koska se ei pysty kommunikoimaan muiden liikenteessä liikkujien kanssa.

– Ruuhkissa on enemmän ihmisten välisiä sosiaalisia normeja esimerkiksi siitä, miten ruuhkassa liikutaan ja miten suojatie ylitetään turvallisesti. Usein jalankulkija esimerkiksi katsoo auton kuljettajaa kohti lähtiessään ylittämään suojatietä. Sosiaalisten normien rakentaminen teknologiaan on hankalaa.

Robotit kuljettavat halvalla

Pienten kuljetusrobottien yleistymiseen vaikuttaa myös asiakkaiden valmius maksaa palvelusta. Robottien toimintasädettä voi kasvattaa, mutta se nostaa myös kustannuksia.

– Silloin kustannusten osuus kokonaishinnasta on jo melko suuri, joten en näe toimintasäteen laajentamista kovin todennäköisenä.

Kustannukset ovat robottien kilpailuetu, kun niitä verrataan pyörälähetteihin ja muihin ihmistyötä vaativiin kuljetuspalveluihin.

– Robotilla kuljetuskustannukset ovat aika matalat. Vaikea kuvitella, että samoihin lukuihin päästäisiin, jos ihminen olisi kuljettamassa, Kyrki sanoo.

Kauppaostosten lisäksi kuljetusrobotit voisivat kuljettaa kotiin Kyrkin mukaan esimerkiksi postipaketteja tai lääkeostoksia.

– Jonkin verran on puhuttu siitä, voisiko niillä myös lähettää paketteja tai vaikka palauttaa pulloja. Tällä hetkellä robotit kulkevat tyhjänä takaisin ruokaostokset toimitettuaan.

Robottien ja ihmisten yhteiselo sujunut

Etenkin alussa ruokapalvelurobotit aiheuttivat poliisin mukaan ihmetystä, mutta sittemmin robotit ovat solahtaneet pääosin sujuvasti osaksi päivittäistä liikennettä.

– Ei ensimmäistäkään onnettomuutta ole tullut minun tietooni, eikä oikeastaan mitään muutakaan ongelmaa, kertoo komisario Hannu Kontola Länsi-Uudenmaan poliisista.

Hän kertoo itse hieman jopa yllättyneensä asiasta.

– Mutta kun robottien menoa on seurannut, niin ne odottavat aina pitkään esimerkiksi suojatien edessä, vaikka autoa ei tulisikaan. Ne on ohjelmoitu siten, että turvamarginaalit ovat hyvät ja kulkunopeus on hidas. Nämä tekijät edesauttavat sitä, että onnettomuuksia ei satukaan, Kontola arvioi.

Myöskään robotteihin liittyviä rikosilmoituksia ei Kontolan tietojen mukaan ole tehty.

Kuka on vastuussa, jos jotain tapahtuu?

Robotit ovat lainsäädännöllisesti rinnastettavissa jalankulkua avustaviin laitteisiin. Niihin sovelletaan jalankulkijan liikennesääntöjä, vaikka ne eivät ole jalankulkijoita, poliisin toukokuisessa tiedotteessa ohjeistettiin.

– Linjanvetoja esimerkiksi vastuukysymysten tiimoilta haetaan vielä, komisario Kontola sanoi tiedotteessa.

Linjanvetoja ei ole edelleenkään tehty, koska siihen ei ole tullut tarvetta. Poliisissa on kuitenkin pohdittu sitä, kuka onnettomuustilanteessa katsottaisiin tienkäyttäjäksi.

– Käsittääkseni näissä roboteissa on etäohjausmahdollisuus, jonka avulla voidaan auttaa pulaan joutunutta robottia. Katsotaanko etäohjaaja myös robotin kuljettajaksi, jolloin hän olisi myös tienkäyttäjä? Tämä on asioita, joita olemme hieman valmiiksi miettineet, Kontola avaa.

Jos robotti olisi mukana onnettomuudessa, on Kontolan mukaan kuitenkin myös mahdollista, ettei poliisi ottaisi asiaan ollenkaan kantaa, vaan asia vietäisiin ennakkotapauksena käräjäoikeuden käsittelyyn.

"Ei voi vaan laittaa kadulle"

Espoo valikoitui robottien käyttöönottopaikaksi muun muassa sen takia, että Espoon kaupunki näytti kokeilulle vihreää valoa ja oli siitä innoissaan, HOK-Elannon verkkokaupan kehityspäällikkö Jukka Ranua kertoo. Starship Technologies kävi hänen mukaansa ennakkoon keskusteluja myös viranomaisten kanssa muun muassa turvallisuuskysymyksistä.

– Eihän tuollaisia voi noin vaan kadulle laittaa ilman mitään keskusteluja, hän painottaa.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos sai tiedon katukuvaan ilmestyvistä roboteista vasta median kautta.

– Tästä aiheutui se ikävä tilanne, että kun robotit vain ilmestyivät kaupunkikuvaan, niin jouduimme vasta siinä kohtaa miettimään, että mitä nämä ovat ja miten ne liikenteessä liikkuvat, komisario Kontola sanoo.

Ranuan mukaan kaikkia tarvittavia tahoja pyrittiin informoimaan etukäteen, mutta tieto ei välttämättä tavoittanut kaikkia.

Robottikuljetusten tilausmäärät ovat Ranuan mukaan kasvaneet ja asiakkaat ovat pitäneet palvelusta. Hän arvioikin, että ruokapalveluroboteissa on paljon potentiaalia. HOK-Elannon suunnalla tilannetta seurataan vielä kesän ajan, minkä jälkeen palvelun mahdollisesta laajentamisesta tehdään päätöksiä.

Lue myös:

Robotti voi soittaa sinulle, eikä laki velvoita kertomaan, ettei soittaja ole ihminen – siksi puhelu voi joistakin tuntua jopa ahdistavalta

Robotti tuo ostokset kotiovelle ja vitsailee hissin kanssa: "En yletä painamaan nappia" – katso kuinka robottilähetti kulkee Helsingin Kalasatamassa

Kalastus on harrastuksena uurrettu syvään suomalaiseen luonteeseen. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön arvion mukaan maassamme on noin 1,5 miljoonaa kalastuksen harrastajaa. Korona-aika on kasvattanut harrastajamäärää. Siitä kertoo esimerkiksi se, että valtion kalastonhoitomaksua, eli niin sanottua kalastuskorttia, on maksettu ennätystahtiin.

Harrastajamäärän kasvu tarkoittaa myös sitä, että vavan varressa on varsin usein myös pieniä lapsia. Lasten kanssa kalastaessa on mentävä lasten ehdoilla. Pienin askelin, muistuttavat asiantuntijat.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toimintaan kuuluu oleellisesti nuorisotoiminta. Järjestön riveissä toimii 800 koulutettua kalakummia, joiden tehtävä on opastaa lapsia kalastusharrastuksen alkuun. Järjestöllä on myös lapsille tarkoitettuja kalakerhoja eri puolilla maata.

Järjestössä tiedetäänkin hyvin, miten kalastuksen pariin voi lasten kanssa lähteä.

– Tärkeää on lähteä liikkeelle pienin askelin. Alkuun tulee tehdä riittävän lyhyitä retkiä, ja kun kalastusvietti herää, voi retkiä pidentää, opastaa kalatalousasiantuntija Janne Rautanen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä.

Eväät ovat tärkeät

Nälkäkiukku on viheliäinen vieras, varsinkin jos ollaan luonnon helmassa. Eväät on ensimmäinen asia, jonka asiantuntijat nostavat esiin. Lasten kanssa kalastaessa hyvät eväät ovat jopa tärkeämmät kuin vaikkapa onki.

– Evääthän ovat tärkeä juttu meille aikuisillekin, muistuttaa viestintäpäällikkö Aku Ahlholm Metsähallituksesta.

Kalaretkillä lapsen kanssa kalastus ei välttämättä nousekaan retken tärkeimmäksi asiaksi, eikä sitä tulisi lapsille tuputtaakaan väkisin. Ongen voi jättää vaikka nojaamaan puuta vasten. Usein lapsille tärkeintä on yhdessä oleminen vanhemman kanssa.

Entäs se saalis?

Kalastusasiantuntijoiden mukaan lapset on varsin helppo saada innostumaan kalastuksesta. Heidän havaintojensa mukaan vilkaskin lapsi saattaa ongella istuessaan olla hyvin keskittynyt ja istua rauhassa pitkiäkin aikoja.

Avain on, että kalastaminen tapahtuu lapsen ehdoilla. Into saattaa myös puhjeta itsestään. Metsähallituksen Ahlholm on havainnut tämän oman jälkikasvunsa kanssa.

– Uskoin aluksi, että oma poikani ei innostu kalastamisesta. Asumme joen rannassa, ja kuin huomaamatta hän innostui kalastamisesta. Nyt hän kalastaa jatkuvasti, Ahlholm kertoo.

Kalastus on myös välineurheilua. Puutteelliset tai huonot varusteet kuihduttavat innon nopeasti. Vapaa-ajankalastajien Rautanen neuvookin satsaamaan rahaa välineisiin ja vaatteisiin.

– Huoltoasemien "mikkihiirivirvelit" kannattaa jättää ostamatta, hän painottaa.

Pitkän linjan kalastusoppaat muistuttavat, että homma pitää tehdä hauskaksi. Ja kalan saaminen on luonnollisesti hauskaa

– Lasten kanssa on tärkeintä on se, että on tapahtumia, tulee kalaa. Siihen riittää pienet ahvenetkin, ei välttämättä tarvitse tulla niitä isoja haukia, painottaa kalastusopas Peter Lahti.

Toinen opas Mika "Haukikoira" Vornanen sanoo, että vesillä tulee opettaa lapsen lisäksi myös vanhempia, koska kalastukseen liittyy niin monia tekijöitä turvallisuudenkin kannalta. Vaikkapa terävät vieheiden koukut.

– Homman pitää olla mukavaa, mutta myös kurinalaista, silloin se pysyy myös yksinkertaisena. Ja saaliin saaminen on tärkeää, onnistumiset kannustavat jatkamaan, Vornanen sanoo.

Vasemmistoliitto vaatii tavoiteohjelmassaan, että huumeiden käytön ja pienen määrän hallussapidon rangaistavuus on poistettava. Puolueen mielestä käyttöön tulee puuttua sosiaali- ja terveyspolitiikalla eikä tuomioilla.

Tavoiteohjelmassa todetaan, että käytön ja pienen määrän hallussapidon rangaistavuuden poiston jälkeenkin huumausaineiden valmistus, tuonti ja vienti sekä kuljetus ja myynti olisivat rangaistavia tekoja.

Lisäksi psykedeelien lääkinnällinen käyttö on puolueen mielestä sallittava.

Puoluekokous äänesti tavoitteista tänään Porissa.

Yle seuraa viikonlopun puoluekokouksia seuranta-artikkelissa.

Hallituspuolueista vihreät päätti omassa puoluekokouksessaan toukokuussa ajaa edelleen kannabiksen myynnin laillistamista.

Lisäksi keskustanuorten valtuuskunta kannattaa kannabiksen rangaistavuuden lopettamista ja haluaa selvittää kannabiksen laillistamisen haittoja ja hyötyjä.

Kokoomuksen puoluekokouksessa oli yksi teema muiden ylitse: puolueen kannatus ja kymmenen kuukauden päästä järjestettävät eduskuntavaalit.

Kokoomuksen tilanne näyttää tällä hetkellä niin hyvältä, ettei puolue halua ainakaan omalla toiminnallaan lähteä sotkemaan sitä.

Ylimielisyyden välttäminen oli asia, joka toistui usean kokousvieraan puheissa.

Ylen tuoreimmassa puoluekannatusmittauksessa puolue sai 25,9 prosentin kannatuksen, joka lähentelee puolueen kaikkien aikojen parasta mittaustulosta.

Edessä on kuitenkin vaaran paikkoja, sillä ainakin puoluekokouksen käytäväpuheiden mukaan kokoomuksen ydinkannatuksena pidetään 14–15 prosenttia.

– Vaikka ehdokkaana olisi peltipurkki, niin tämä porukka äänestäisi kokoomusta, yksi kokoomuslainen puoluekokousedustaja arvioi.

Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että puolue voi menettää ison osan kannatuksestaan omilla mokillaan. Ja tämä näkyi puoluejohdon kannanotoissa viikonloppuna.

Edessä on kotitalousvaalit

Kokoomuksen uudelleenvalittu puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi linjapuheessaan, että edessä voi olla kotitalousvaalit.

– Ruokakorin hintaan nyt hiipineet lisäeurot ovat vasta maistiaisia: syksyyn mennessä hintojen nousuvauhdin ennakoidaan vain kiihtyvän. Korkojen nousu osuu niin asuntovelallisiin kuin velkaiseen valtioon, Orpo sanoi linjapuheessaan.

Kokoomuslaisten viikonlopun puheissa huoli kohdistui myös tulonsiirron varassa eläviin suomalaisiin. Helsingin Sanomien haastattelussa Orpo pyörsi aiempia puheitaan, joiden mukaan sosiaaliturvaa voidaan leikata, jotta työn vastaanottaminen muuttuu aiempaa kannustavammaksi.

Uutta kantaa Orpo perusteli kustannusten nousulla ja ihmisten toimeentulon vaikeutumisella.

Aiempaa pehmeämmät puheet voi nähdä joko kannatuksesta kiinnipitämisen näkökulmasta tai valmistautumisena hallitusvastuuseen, jossa ei pääse yksin määrittelemään päätöksiä.

Käytäväpuheissa kuultiin viikonlopun aikana molempia analyyseja.

Ihminen ei ole desimaali

Kokoomuksessa muistetaan vielä tarkkaan edellisen eduskuntaavalien alla tehdyt virheet. Puheenjohtaja Orpo otti kantaa kuumana käyneeseen hoitajamitoitusasiaan sanomalla, ettei “ihminen ole desimaali”.

Varsinkin silloinen oppositiopuolue SDP tiukkasi hallitusta tekemään muutoksen, jolla hoitajien määrä nostetaan 0,7:ään yhtä vanhusta kohden.

Orpo pahoitteli myöhemmin lausetta ja sitä, ettei se tyhjentävästi selittänyt puolueen sanomaa yksilöllisen hoidontarpeen arvioinnista.

Pahoittelusta huolimatta kokoomuslaisten analyysi oli ja on selvä siitä, että vaalivoitto ratkesi tähän lauseeseen. Ero vaalit voittaneen SDP:n ja kokoomuksen välillä oli vain 0,7 prosenttiyksikköä. Tällä kertaa puolue ei halua tehdä samanlaista virhettä.

Puolue ei myöskään muistele lämmöllä kokoomuksesta Liike Nytiin loikanneen Harry Harkimon vaalitulosta, joka vei puolueelta ratkaisevat desimaalit vaalituloksesta.

Nykyisen kannatuksen taustalla kokoomuslaiset näkevät olevan hallituksen arvostelun velkaantumisesta ja Suomen hakeutumisen puolustusliitto Natoon.

Julkisen talouden tasapainottajana ja Naton kannattajana kokoomus on perinteisesti ollut useiden äänestäjien silmissä yksi uskottavimmista, ellei jopa uskottavin vaihtoehto.

Orposta tullee yksi pitkäaikaisimmista puheenjohtajista

Petteri Orpon asemaa puheenjohtajana ei kyseenalaista kukaan tällä hetkellä kokoomuksessa.

Paljon puhuvaa oli se, että puolueen nykyinen johto kokonaisuudessaan saa jatkaa pesteissään. Luottamus puoluejohtoon palautuu suurelta osin puolueen kannatukseen.

Orpon asema ei kuitenkaan ole aina ollut yhtä vankka. Viime eduskuntavaalien jälkeen puolueen kannatus makasi matalalla tasolla ja puheet uudesta puheenjohtajasta käynnistyivät. Uudeksi puheenjohtajaksi uumoiltiin joko varapuheenjohtaja Antti Häkkästä tai toista varapuheenjohtaja Elina Valtosta.

Yleisin analyysi kokoomuslaisten piirissä Kalajoella oli se, että nyt valitaan puheenjohtaja seuraavaksi neljäksi vuodeksi, vaikka yksi kausi kestää kaksi vuotta.

Syynä on se, että kokoomuslaiset tuskin lähtevät vaihtamaan puheenjohtajaa, jos Orpo on samaan aikaan sekä puheenjohtaja että pääministeri. Näin seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestään paitsi puolueiden kannatuksesta mutta myös Orpon jatkokaudesta kokoomuksen johdossa.

Mikäli Orpo jatkaa seuraavat neljä vuotta puheenjohtajana, hänen kautensa puheenjohtajana kestää ainakin 10 vuotta. Kovin moni puheenjohtaja ei ole tehnyt samanlaista uraa kokoomuksen johdossa.

Häkkästä ja Valtosta kuitenkin lohduttanevat ministerisalkut, jos kokoomus päätyy seuraavaan hallitukseen. Näitä salkkuja kokoomuslaiset pitävät heidän uransa kannalta tärkeämpänä kuin mahdollisesti oppositiopuolueen puheenjohtajan pestiä.

Yksi uhka, joka voi vielä pilata kokoomuksen haaveet, on inflaatio. Varsinkin polttoaineen hintojen nousu voi nousta keskusteluun tavalla, joka palvelee perussuomalaisten etua. Perussuomalaiset on pitkään vaatinut polttoaineenveron laskua.

Herättikö artikkeli ajatuksia? Voit keskustella siitä 13.6.2022 kello 23 asti.

Lue lisää:

Puoluekokousten loppukiri käynnissä – Orpo: Hyvinvointisopimus ei ole uusi kiky, kokoomuksen varapuheenjohtajat jatkavat, vasemmistoliitto luopuisi huumeiden käytön rangaistavuudesta

Jatkosodan aikana kotirintama rakoili Suomessa enemmän kuin virallinen historiankirjoitus on tähän asti kertonut. Tätä mieltä on Turun yliopiston poliittisen historian dosentti Pekka Niiranen.

Hänen tuore väitöskirjansa Työleirien saaristo kuvaa jatkosodan aikaan Suomeen luotua leirijärjestelmää, joka kattoi useita kymmeniä erilaisia työleirejä eri puolilla Suomea.

Niirasen tutkimus on ensimmäinen kattava selvitys työleirijärjestelmän synnystä ja ilmiön laajuudesta. Niiranen päätyy tutkimuksessaan siihen, että leireille lähetettiin vuosina 1942–1944 ainakin 2 500 ihmistä. Valtaosa heistä oli naisia, suurin osa alle 30-vuotiaita.

– Työtä vieroksuva luonne ja pahennusta herättävät elintavat olivat pääasialliset kriteerit leireille joutumiseen, Niiranen ynnää.

Työleireillä asuttiin pääosin parakeissa, joskus teltoissa, ja olot olivat karut: telttojen katot vuotivat, työntekijöille annetut työkengät saattoivat hajota päivässä, ruokaa oli liian vähän ja jopa pesuvadeista oli pulaa. Lisäksi leiriläiset olivat usein sairaana.

Suurin osa leireistä oli metsätyö- tai turveleirejä. Niissä kaadettiin puita ja hakattiin halkoja tai nostettiin polttoturvetta.

Oli myös tehdas-, maatalous- ja sisätyöleirejä, ja romaneille oli omat leirinsä.

Valikoimassa oli myös naisten erityinen työmuodostelma eli niin sanottu kurileiri sekä erikoistyöleirejä. Niissä oli kaikkein vaikeimpia tapauksia, alkoholisteja ja prostituoituja sekä niitä, jotka olivat karanneet aiemmilta leireiltä.

Erikoistyöleireille oli mahdollista sijoittaa ihmisiä jopa vuodeksi.

Työleirien tarkka kokonaismäärä jäi pimentoon.

– Erilaisten leirien määrä vaihteli kuukausittain, uusia perustettiin ja toisia lopetettiin. Esimerkiksi vuonna 1944 leirejä oli yhteensä 42 kappaletta toiminnassa, Niiranen sanoo.

Kaikkia eivät talkoot kiinnostaneet

Jatkosotaa käyvää Suomea on pidetty kansakuntana, joka puhalsi yhteen hiileen, ja jossa kaikki osallistuivat sotaponnisteluihin myös kotirintamalla, esimerkiksi tekemällä talkootöitä.

Pekka Niirasen mielestä asia ei ollut aivan näin ruusuinen.

– Tutkimukseni muuttaa käsityksen harmonisesta kotirintamasta, jossa kaikki tekivät pyyteettömästi töitä. Oli ihmisiä, jotka vähät välittivät tästä. Eivät kaikki halunneet mennä talkoisiin tai tehdä työtä yhteisen isänmaan hyväksi.

Suomeen säädettiin vuonna 1942 yleinen työvelvollisuuslaki. Kaikkien 18–54-vuotiaiden suomalaisten oli otettava vastaan viranomaisten tarjoamaa työtä.

Joissain tapauksissa työntekoon voitiin määrätä myös vanhempia, jopa 69-vuotiaita.

Työstä kieltäytyviä varten kehitettiin työleirijärjestelmä. Leirille määräämiseen riitti viranomaispäätös.

Historiantutkimuksessa on ollut vallalla käsitys, että työvelvollisuuslakia ei olisi juurikaan käytetty. Pekka Niiranen on toista mieltä.

– Höpö höpö. Kyllä sitä käytettiin. Jos et itse hakeutunut töihin, sinut määrättiin töihin. Jos ei voitu laittaa töihin tavallisten ihmisten pariin, sitten laitettiin näille työleireille, Pekka Niiranen sanoo.

Moni päätyi työleirille myös sen vuoksi, ettei pysynyt osoitetussa työpaikassaan, vaan yksinkertaisesti jätti menemättä töihin.

Jos työnantaja ei ilmiantanut pinnaria, niin naapurit tai sukulaiset sen tekivät. Viranomaiset saivat kansalaisilta kasapäin ilmiantokirjeitä työnvieroksujista.

Eräs reposaarelainen nainen joutui erikoistyöleirille naapurin kirjeen ansiosta:

"Ettekö te nyt kun on työvoimasta puute saa tällaisille naisille työtä järjestymään kun vallan on joutilaana, toisten tehdessä työtä, se on hänelle itselle parempi sekä koko ihmiskunnalle."

Myös vanhemmat ilmiantoivat joutilaana maleksivia jälkeläisiään:

"Kyllä minusta se jaksaa työtä tehdä joka jaksaa kaiket yöt valvoakin."

Aviovaimo toivoi miehensä lähettämistä työleirille:

"Hannes ei ota osaa minkäänlaiseen työhön, vaan juo ja hävittää kaiken minkä perheeltänsä käsiin saa."

Leiriläiset haluttiin pois silmistä

Työleirillä maksettiin palkkaa, mutta siitä vähennettiin majoitus-, ruoka- ja vaatekulut. Pekka Niirasen mukaan monessa tapauksessa ansiot eivät riittäneet edes oman ruoan maksamiseen.

Hakatuista haloista ja nostetusta turpeesta valtion saamat tulot eivät kattaneet leirien ylläpitokustannuksia ja työntekijöiden palkkoja.

– Leirit aiheuttivat enemmän menoja kuin tuloja. Kansantaloudelle leireistä ei ollut mitään hyötyä.

Niirasen johtopäätös onkin se, että työleirijärjestelmä oli enemmän psykologiaa kuin ekonomiaa. Tarkoitus oli yleisen moraalin kohottaminen.

– Kaduilla vetelehtijät piti siivota pois katukuvasta, etteivät he olisi heikentäneet muiden moraalia ja yhteiskunnan kestävyyttä.

Niiranen aloitti tutkimuksensa reilu kymmenen vuotta sitten. Yleisradiossa toimittajana työskentelevä Niiranen teki tutkimusta oman työnsä ohella.

Asian selvittämistä hankaloitti se, että tietoa ei ollut kerätty yhteen paikkaan. Sitä piti etsiä sieltä ja täältä.

Työleirit ovat olleet vaiettu asia. Niistä eivät sodan jälkeen puhuneet sen enempää leirien henkilökunta kuin leiriläisetkään.

– Voisi ajatella, että se ei ole ollut mitenkään kunniakasta leireille joutuneille. Siihen liittyi häpeän tunne, eivätkä he varmaan mielellään kenellekään kertoneet, että heidät oli määrätty työleirille.

Valtaosa työleireille määrätyistä oli naisia. Miehiä oli joukossa vain joitain satoja, sillä suurin osa oli sodassa tai linnoitustöissä.

Leireille joutuneita yhdistivät tietyt asiat.

– Aika monella oli sukupuolitauti ja epäily irtolaisuudesta tai prostituution harjoittamisesta. He olivat kouluttamatonta väkeä pääosin, ja alkoholin väärinkäyttäjiä oli joukossa paljon, Niiranen ynnää.

Viranomaisten luonnehdinnat leirille joutuneista ovat nykypäivänä luettuna varsin karua tekstiä:

"Tuntuu olevan hyvänpuoleinen juoppo, joten raitis ilma leirillä vain piristää."

"Tosin kaatumatautinen, mutta koska kykenee tekemään rikoksia ja juopottelemaan, niin eiköhän kunnollinen työkin järjestetyllä leirillä kävisi laatuun."

"Koska näyttää olevan epäsiveellisiä elämäntapoja riittävästi, on leirielämä varmasti hyväksi."

"Harrastaa liian pitkälle menevää asevelirakkautta saksalaisiin sotilaisiin nähden, joten on täytynyt eristää leirille rauhoittumaan."

Pekka Niiranen sanoo, että kun hän tutustui leirille joutuneiden elämään, heitä kohtaan nousi myötätunto. Monesti leirille joutuminen perustui enemmän arveluihin elintavoista kuin tosiasioihin.

– Aika monessa tapauksessa vaikutti, että aika heppoisin perustein leireille määrättiin.

Niiranen aloitti tutkimuksensa käytännössä täysin nollasta, sillä asiaa ei ollut aiemmin juurikaan tutkittu. Suurin yllätys oli se, kuinka laajasta ilmiöstä loppujen lopuksi oli kyse.

– Olihan se yllätys. Suomessa oli jatkosodan aikaan todellinen työleirien saaristo. Leirejä oli ympäri maata, mutta niistä ei sodan jälkeen ole juurikaan puhuttu mitään.

Kekkonen huseerasi taustalla

Työleirijärjestelmän eräänlaisena kummisetänä toimi Urho Kekkonen. Hän oli ehdottanut jo talvisodan jälkeen naisille työleirejä.

Myöhemmin Siirtoväen huollon keskuksen johtajana toimiessaan Kekkonen halusi romanit töihin vaikka väkisin, jotta kantaväestö ei ottaisi oppia näiden joutilaista elintavoista.

Kekkonen puhui mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisusta: "Mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä."

Niirasen mukaan Kekkosen tarkoittamalla kokonaisratkaisulla ja keskitysleirillä ei ollut mitään tekemistä natsi-Saksan ideologian tai keskitysleirien kanssa.

Kyse oli työleireistä, joita sitten romaneille Kekkosen toiveesta perustettiinkin. Romanileirit toimivat kuitenkin vain muutaman kuukauden, jonka jälkeen ne lopetettiin.

– Niistä ei ollut mitään hyötyä. Leireille ei saatu kuin muutama kymmenen romania, eivätkä hekään siellä pysyneet tai tehneet töitä, Niiranen sanoo.

Kekkosesta on kirjoitettu kasapäin elämäkertoja, mutta Kekkosen tyly asenne romaneihin on sivuutettu lähes kokonaan.

– Olisihan tämäkin asia ollut hyvä kertoa, ilman muuta. En osaa sanoa, miksi esimerkiksi Juhani Suomi ei ole tätä asiaa noteerannut mitenkään.

Niirasen mielestä Kekkonen ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen rasistinen.

– Asiaa pitää tarkastella omaa aikaansa vasten. Ei Kekkosen käsitys romaneista tuolloin poikennut yleisestä suhtautumisesta heihin.

Töihin, töihin

Sodan jälkeen työleirijärjestelmä pikaisesti lopetettiin.

Pekka Niirasen mielestä häivähdys 1940-luvun työvelvollisuudesta nähtiin Suomessa kuitenkin pari vuotta sitten, kun valmiuslaki otettiin käyttöön. Tuolloin varauduttiin siihen, että työterveyshuollon työntekijät olisi voitu määrä töihin pakolla koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Niiranen näkee myös, että viime vuosina Suomessa toteutetut työttömien olojen kiristämiset ovat kaikuja menneestä.

Työttömiä on vaadittu hakeutumaan töihin aiempaa aktiivisemmin tai jatkokouluttautumaan, ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksamisaikaa on lyhennetty.

– Onhan tässä sellaista sukulaisajatusta 1940-luvulta, että töihin pitäisi mennä. Osaa ihmisistä ärsyttävät ne, jotka eivät tee töitä, vaikka voisivat.

Pekka Niirasen väitöskirja "Työleirien saaristo. Työleirijärjestelmä Suomessa vuosina 1942–1944" tarkastetaan Turun yliopistossa keskiviikkona 22. kesäkuuta kello 12.00.

Sitaateissa olevat lainaukset ovat kirjassa olevista kansalaisten ilmiantokirjeistä tai viranomaisten luonnehdintoja työleireille määrätyistä.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 13. kesäkuuta kello 23:een asti.

Lue lisää:

Näkökulma: Heinäveden leiri oli vain yksi monista

Sotatutkijan kiistämä naisten työleiri löytyi sittenkin – Ylen jutun ansiosta: "Leiri on tunnettu täällä aina"

Tunnetko tätä historian unohdettua yksityiskohtaa? Vuonna 1944 Kauhavalla toimi internointileiri, jonne saapuneiden SS-miesten taustat pyyhittiin puhtaaksi

Sota särki arjen kaikilta suomalaisilta – uutuuskirja kertoo tuhannet tarinat

Kalajoen suuri maastopalo kesällä 2021 oli pelastuslaitoksille valtava ponnistus.

227 hehtaarin alalla riehunutta paloa sammutettiin kaksi viikkoa. Töissä oli miehistöä kaikista Manner-Suomen pelastuslaitoksista.

Mukana oli myös kokkolalainen sopimuspalokunta Kaarlelan VPK, jonka pelastajat kävivät metsäpalon sammuttua keskusteluja siitä, miten tehtävä onnistui.

Moni koki, että varsinkin muonahuollossa oli kehittämisen varaa.

– Hygieninen ruuanvalmistus ei onnistunut Kalajoella ihan niin kuin pitäisi. Ei ollut käsienpesumahdollisuutta, ruokaa valmistettiin tien varressa ja likaisia miehiä tuli metsästä syömään. Onneksi vatsatautiepidemiaa ei tullut, muistelee Kaarlelan VPK:n ryhmänjohtaja Teemu Herlevi.

Keskusteluista syntyi idea uudenlaisesta muonitusvaunusta, jonka avulla turvallinen ruuanvalmistus maasto-olosuhteissa ilman ulkopuolisia virtalähteitä olisi mahdollista.

Noin 900 talkootyötuntia myöhemmin Kaarlelan VPK:lla on nyt ensimmäisenä pelastusyksikkönä Suomessa käytössään muonitusvaunu, jonka sisällä on täysin varusteltu suurtalouskeittiö.

Pienempiä muonituskärryjä on osalla muistakin pelastusyksiköistä käytössä, esimerkiksi Perhossa.

Ainutlaatuisen Kaarlelan VPK:n vaunusta tekevät varustelutaso, energiaomavaraisuus ja pitkälle viety automaatio. Kokoakin piisaa.

Paloautonpunaiselta torigrilliltä ulkoa näyttävä vaunu on kuusi metriä pitkä, reilut kaksi metriä leveä ja 2,1 metriä korkea. Sisällä neljä ruuanlaittajaa mahtuu valmistamaan 200 annosta tunnissa.

Yhdellä painekeittoastialla pystyy tarvittaessa valmistamaan 27 annosta vartissa. Painekeittimiä on kaksi. Lisäksi käytössä on muun muassa kaasuhella, parila, mikroaaltouuni ja kylmälaitteita.

Vaikka jatkossakin kenttäolosuhteissa palomiehille valmistetaan useimmiten keittoja, pyttipannua ja puuroja, uusi vaunu tarjoaa mahdollisuuden herkutteluunkin.

Keittiön laitteet parilasta pakastimeen toimivat kaasulla ja sähköllä.

Kaasua vaunun varustuksessa on 33 kg, riittävästi yli viikon tarpeisiin. Sähkötoimiset laitteet käyttävät akustoa, joihin virtaa voidaan tarvittaessa ladata vaunun takaosassa olevalla aggregaatilla.

– Polttoainehuoltoa tarvitaan kolmen vuorokauden jälkeen. Aggregaatti käyttää sitä 10-20 litraa vuorokaudessa, ryhmänjohtaja Teemu Herlevi kertoo.

Vaunu on myös pitkälle automatisoitu. Sen voi tarvittaessa käynnistää etäyhteydellä ja esimerkiksi kylmälaitteiden lämpötilaseurannan voi halutessaan tarkastaa mobiilisti vaikka vuoden kuluttua.

Haussa on myös vaunulle oma elintarvikehuoneistolupa, vaikka sellaista ei pelastustoiminnassa tarvita.

Ryhmänjohtaja Teemu Herlevi vastaa napakasti kysymykseen, miksi Kaarlelan VPK ryhtyi näin suureen hankkeeseen:

– Ruuanvalmistuksen pitää kenttäolosuhteissakin tapahtua turvallisesti ja hygienisesti sisällä, niin kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Palomiesten oma grilli

Pelastustoimen budjetista vaunuun ei ole tullut euroakaan, eli yhteiskunnan rahaa ei ole käytetty. Kaarlelan VPK:n noin 30 sopimuspalomiestä ja naisosasto tekivät pelkästään varainkeruutalkoita melkein 400 tuntia. He ovat pudottaneet lumia Kokkolan jäähallin katolta, järjestäneet turvallisuuskoulutuksia ja grillijuhlia sekä huoltaneet kaupungin ruohonleikkureita.

Myös vaunun sisä- ja ulkotyöt on tehty käytännössä kokonaan talkootyöllä. Runko tilattiin perävaunuja valmistavalta Eurowagonilta.

– Kustannusarvio on noin 40 000 euroa. Valmiin kärryn hinta olisi tänä päivänä avaimet käteen tehtaalta tilattuna, tällä varustelutasolla, yli 80 000 euroa. Joten suuri kiitos kuuluu myös yhteistyökumppaneille, Teemu Herlevi muistuttaa.

Aamupuuro hillosilmällä kesken hallipalon

Kaarlelan VPK:n muonahuoltovaunu on vielä uutuuttaan kiiltävä. Testikertoja takana on muutama ja yhden kerran vaunu on ollut tositoimissakin, Pedersöressä sattuneen suuren hallipalon sammutustöissä.

Jatta Herlevi Kaarlelan VPK:n naisosastosta oli silloin työvuorossa. Paikalla olleiden pelastajien ilmeet olivat hänen mukaansa näkemisen arvoisia, kun uusi vaunu karautti pihaan.

– Tuli puoli neljän aikana yöllä muonituskeikka 50 henkilölle. Meitä lähti kaksi naista ja kaksi miestä ja kyllä oli paikan päällä hämmästyneitä katseita!

Ensimmäisellä virallisella työkeikalla muonahuoltovaunussa keitettiin pelastajille aamukahvit, tehtiin voileivät ja valmistettiin aamupuurot hillosilmällä.

– Saatiin paljon palautetta ja oli tyytyväistä porukkaa. Oli huippukeikka! Jatta Herlevi sanoo.

Vaunua voidaan käyttää kaikkialla Suomessa

Kaarlelan VPK:lle tulee vuosittain 5-15 ruokahuoltotehtävää. Ison ajan vuodesta uusi muonahuoltovaunu on vajaalla käytöllä. Siksi kokkolalaiset haluavat tarjota vaunuaan muidenkin käyttöön.

- Kyllähän tämä kärry on käytettävissä missä päin Suomea tahansa, että ei muuta kuin soittoa tänne päin, jos tarpeita tulee, vinkkaa ryhmänjohtaja Teemu Herlevi Suomen pelastuslaitoksille.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 13. kesäkuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Kalajoen maastopaloa sammutettiin jaksamisen rajoilla – sammuttajien saama tuki herkisti kokeneenkin pelastajan

Kalajoen valtavasta maastopalosta eniten kärsinyt maanomistaja eli seurakunta ei vaadi tuhoista korvauksia syytetyltä

"Olimme niin likaisia, ettemme tunteneet toisiamme" – ison palon taltuttamisessa tarvitaan myös satoja vapaaehtoisia

Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla on tapahtunut tasoristeysonnettomuus, jossa kuoli yksi ihminen Pohjanmaan poliisi kertoo.

Pelastuslaitoksen mukaan Rasinrannan vartioimattomassa tasoristeyksessä kolaroivat kiskobussi ja henkilöauto.

Pelastuslaitos julkaisi ensitedotteen onnettomuudesta kello 14.17.

Taajamajuna 481 Jyväskylästä Seinäjoelle myähästyi onnettomuuden vuoksi.

VR:n mukaan seuraavat taajamajunat korvataan linja-autoilla ja takseilla Seinäjoen ja Jyväskylän välillä tasoristeysonnettomuuden vuoksi:

Sunnuntaina 12.6 - H 486 Seinäjoelta klo 16:52 Jyväskylään - H 485 Jyväskylästä klo 19:47 Seinäjoelle - H 488 Seinäjoelta klo 23:12 Ähtäriin, korvataan tilataksilla.

Maanantaina 13.6 - H 487 Ähtäristä klo 00:13 Seinäjoelle, Korvataan tilataksilla.

Linja-autojen ja taksien lähtöpaikka Seinäjoella on 1. laituri aseman pohjoispäässä. Jyväskylässä matkakeskuksen bussikenttä ja Ähtärissä aseman pysäköintipaikalta Vesakujalta.

Naton huippukokous ei ole takaraja, jota ennen Turkin Suomen Nato-jäsenyyteen kohdistamien huolenaiheiden täytyisi olla ratkaistu, sanoo Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg Ylen haastattelussa Naantalin Kultarannassa sunnuntaina.

Naton Madridin huippukokous järjestetään kesäkuun lopussa.

– Teemme joka päivä töitä, jotta löytäisimme tilanteeseen ratkaisun mahdollisimman nopeasti, Stoltenberg jatkaa.

Stoltenbergin mukaan Turkin terrorismiin liittyvät huolet ovat aitoja. Hän ei kuitenkaan itse kommentoi suoraan sitä, jakaako hän Turkin esittämät huolet.

Stoltenberg korostaa, että Turkilla on tärkeä rooli sotilasliitto Naton jäsenenä. Turkilla on tärkeä strateginen sijainti Syyrian ja Irakin rajalla, ja maa on myös näytellyt merkittävää roolia taistelussa terrorismia vastaan. Turkki on kärsinyt terrori-iskuista enemmän kuin mikään muu Nato-maa, Stoltenberg muistuttaa.

"Olen varma, että Suomesta tulee Naton jäsen"

Naton ovet pysyvät avoimina, Stoltenberg korostaa. Hänen mukaansa Turkki ei ole estämässä Suomen Nato-jäsenyyttä.

– Turkki ei estä [jäsenyyttä]. Turkki nostaa esiin huolenaiheita, jotta voimme päästä eteenpäin jäsenyysprosessissa.

Stoltenbergin mukaan Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessi tulee todistamaan, että Naton ovet pysyvät avoimina.

– Olen varma, että Suomesta tulee Naton jäsen.

Lue myös: Yle seuraa Kultaranta-keskustelujen antia tässä jutussa

Perinteistä Helsinki-päivää 12. kesäkuuta juhlistettiin tänä vuonna kahden päivän ajan. Helsingin syntymäpäivän kunniaksi järjestettiin yli sata maksutonta tapahtumaa ympäri kaupunkia.

Tarjontaa oli konserteista lasten taidetyöpajoihin ja saaristoretkistä kaupunkiviljelyyn. Kaupunki järjesti ohjelman yhdessä kaupunkilaisten ja erilaisten kaupunkitoimijoiden kanssa.

Lauantaina tarjolla oli muun muassa sambakarnevaali ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma Pohjoisesplanadilla.

Varsinaisena syntymäpäivänä sunnuntaina kaupungintalolla nautittiin aamukahvit ja jaettiin mitaleja, palkintoja ja tunnustuksia heti aamusta. Kulttuurikeskusten pihoilla oli kaupunginosakeikkoja ja Espan lavalla kattaus outsider-taidetta.

Eri liikuntapaikkoihin ja museoihin oli vapaa pääsy sunnuntain aikana. Helsinki toivotti jo aamulla hyvää Helsinki-päivää ja vinkkasi tapahtumista.

Helsinki-päivän vauva syntyi neljä minuuttia yli puolenyön

Tänä vuonna Helsinki-päivän vauva on Kuokkosen perheen poikavauva, joka syntyi sunnuntain puolella neljä minuuttia yli puolenyön. Kutsumanimeltään Benjamin-vauva painoi syntyessään 4 205 grammaa ja oli 51,5 senttimetriä pitkä. Perheeseen kuuluu myös vauvan 17-vuotias isosisko.

Helsingin kaupunki on muistanut jo 56 vuoden ajan kaupungin syntymäpäivänä 12. kesäkuuta Helsingissä ensimmäisenä syntynyttä vauvaa.

Pormestari Juhana Vartiainen kävi onnittelemassa perhettä Naistenklinikalla. Vauva sai kaupungilta lahjaksi Metsolan luomupuuvillasta valmistetun Puppy-malliston peiton, kaupunki kertoo.

HUSin Naistenklinikka tiedotti asiasta myös Instagramissa.

Stadin Friidu Minna Tervamäki ja Stadin Kundi Remu Aaltonen

Stadin Slangi ry julkisti perinteiseen tapaan vuoden 2022 Stadin Friidun ja Stadin Kundin Espan lavalla puoliltapäivin.

Stadin Friiduksi on valittu balettitanssija, koreografi ja yrittäjä Minna Tervamäki ja Stadin Kundiksi Remu Aaltonen. Kundille ja friidulle ojennettiin palkintoplakaatin lisäksi ruusut ja Signe Branderin valokuvateokset, kaupunki kertoo tviitissään.

Tervamäki on paljasjalkainen stadilainen, jonka vanhemmat muuttivat Helsinkiin muualta Suomesta opiskeluaikoina. Perheeseen kuuluvat aviomies, yhteinen tytär sekä miehen aikuinen poika. Tervamäki on toinen tanssija Nina Hyvärisen jälkeen, joka on saanut Friidu-nimityksen.

Stadin Slangi korosti Friidun valinnassa Tervamäen monialaista liikunnallisuutta ja positiivisuutta uuden löytämiseen. Hän on tehnyt paljon opetustyötä nuorten parissa, työllistänyt muita tanssijoita ja tehnyt tanssia uudella tavalla tunnetuksi kansalaisten silmissä. Yksityisyrittäjänä Tervamäki opettaa tanssia ja rentoutumistaitoja sekä luennoi yrityksissä.

Henry Olavi Aaltonen eli Remu Aaltonen syntyi Helsingissä niukkoihin oloihin, kahdeksanlapsisen perheen esikoiseksi. Hän päätti jo pikkupoikana ryhtyä muusikoksi. Rumpujen puutteessa hän harjoitteli kolistelemalla kurkkupurkkeja. Aaltonen tunnetaan erityisesti Hurriganes-yhtyeestä.

Remu on Stadin Slangin mukaan katu-uskottava, aito stadilainen, joka on kaikilla mittareilla ansainnut Stadin Kundin nimen ja arvon. Hän on noussut nuoruutensa hairahduksista eteenpäin ja on ennen muuta kielellisesti luova.

Vuoden 2021 Stadin Friidu oli Hanna Nohynek ja Stadin Kundi Eero Huovinen.

Laulua, soittoa ja kulkue ydinkeskustassa

Laulu- ja soittojuhlien suuri juhlakulkue toi karnevaalitunnelmaa sunnuntaina, kun kaikki kuorot ja orkesterit kulkivat laulaen ja soittaen Vanhalta kirkkopuistolta Mannerheimintietä pitkin Kansalaistorille.

Kuorokaruselleja järjestettiin kulkueen jälkeen Hakasalmen huvilassa, Kansallismuseossa ja keskustakirjasto Oodissa.

Fillaripianisti polki soittamaan eri puolille kaupunkia

Fillaripianisti soitti ja polki liikkuvalla instrumentillaan sunnuntaina Vuosaaren Aurinkorannalle, Munkkiniemeen ja Isolle Roobertinkadulle.

Fillaripianossa on yhdistetty kolmipyöräinen polkupyörä ja oikea akustinen piano.

Salsan tahtiin Narinkkatorilla

Salsan tahtiin pyörähdeltiin sunnuntaina, kun Salsa Borealis järjesti perinteiset Helsinki-päivän salsat Narinkkatorilla.

Torilla annettiin iltapäivällä ensin yleistanssien opetusta sekä kuubalaisen parisalsan alkeisopetusta. Torikivillä tanssittiin pari tuntia myös vapaasti.

Illallinen taivaan alla Espalla

Lauantai-iltana kaupunkilaisia kokoontui herkuttelemaan Pohjoisesplanadille Illallinen taivaan alla -tapahtumaan. Autoliikenne Pohjoisesplanadilla suljettiin lauantaina iltapäivästä aina yöllä kello yhteen saakka.

Kaupunki järjesti kadulle 180 pöytää valkoisine liinoineen Helsingin keskeiselle puistokadulle. Kuhunkin pöytään mahtui 6–8 henkilöä. Yli 400-metrisen pöydän ääressä ihmiset tapasivat pitkästä aikaa ja saattoi syntyä uusia tuttavuuksiakin.

Osallistujat toivat illalliselle omat eväät piknik-hengessä. Ensimmäistä kertaa illallistapahtuma järjestettiin Helsinki-päivänä vuonna 2013.

Sambaa Senaatintorilla ja keskustan kaduilla

Helsinki Samba Carneval tapahtuma vietti lauantaina 30. juhlavuottaan ja karnevaaliohjelmaa oli aikaisesta aamusta alkuiltaan saakka.

Bahialaisasuihin sonnustautuneet sambakoulujen äitihahmot laskeutuivat laulaen ja tanssien Senaatintorin rappuset alas, ja tarjolla oli myös perheen pienimmille suunnattu Frozen-tanssishow.

Tämän vuoden Samba Queen Finland -kilpailun kärkikolmikko, tanssiryhmiä, sambakoulujen soolotanssijat ja lipunkantajaparit esiintyivät alkuiltapäivästä.

Iltapäivällä järjestettiin myös karnevaalikulkue, jonka avauksessa olivat mukana muun muassa karnevaalikuninkaalliset ja Helsingin pormestari Juhana Vartiainen.

Kulkueessa oli mukana sambaajia eri puolilta Suomea, ulkomaalaisia sambaryhmiä sekä muita karnevaalihenkisiä ryhmiä. Suomalaiset sambakoulut kilpailivat kulkueessa Suomen mestaruudesta.

Kuuleeko Kalajoen hiekkasärkät, huhuili Annika Saarikko viikonloppuna Lappeenrannan pimeässä Kisahallissa ja yritti päästä niskan päälle kisassa politiikan ilmatilasta.

Vilkkaana puoluekokousviikonloppuna keskusta, kokoomus ja vasemmistoliitto heittivät kukin ilmoille omia poliittisia ehdotuksiaan.

Keskustajohtajan viesti oli suunnattu pääministerin paikkaa hamuavalle kokoomukselle, jonka puoluekokous oli koolla Kalajoella. Kritiikin aiheena oli aluepolitiikka, epäily siitä, ettei kokoomuksesta löydy samanlaista huolta koko maan hyvinvoinnista kuin keskustalta.

Keskusta lähtee eduskuntavaaleihin ajamalla Suomeen erityistalousalueita. Kansainvälisesti käytössä ollut, mutta Suomessa vielä tuntematon malli tarkoittaisi, että muita heikommin pärjäävät alueet saisivat verohelpotuksia tai muuta erikoiskohtelua.

Varsinaissuomalaiselta puheenjohtajalta on rohkea veto ehdottaa erityisetuja itäisen ja pohjoisen Suomen yrityksille ja ihmisille, ja vielä ennen eduskuntavaaleja.

Viikonloppuna ei kuultu paljoakaan konkretiaa siitä, mille alueille keskusta etuja ajaa, joten Saarikko liikkui poliittisesti vielä turvallisilla vesillä. Sen sijaan puolue pääsi avaamaan uuden keskustelun. Se oli paikallaan puolueelle, joka on jumiutunut kauas kultavuosiensa kannatusluvuista. Keskusta onnistui ottamaan ilmatilan ainakin hetkeksi.

Kun äänestäjä laskee lähikuukausina ruokaan, polttoaineeseen ja muuhun elämiseen kuluvaa rahasummaa, ei erikoistalousalue ole ensimmäisenä mielessä.

Sen sijaan kasvavat vaatimukset tuesta, joka voisi tarkoittaa bensaveron, ruoan arvonlisäveron tai yleisen ansiotuloveron alentamista.

Saarikon mukaan nämä kaikki ovat järeitä ehdotuksia, eikä keskusta sulje mitään näistä vaihtoehdoista pois. Yleinen ansiotuloveron kevennys olisi hänen mukaansa “rakenteellisesti järkevin toimi työllisyyden ja kasvun näkökulmasta.”

Ruoan arvonlisäveron ja bensaveron alentamisen varjopuolena on, etteivät ne välttämättä siirtyisi kokonaan kuluttajien eduksi.

Myös tutkijat epäilevät ruoan alv:n alentamista nykyisestä 14 prosentista, koska keino olisi kallis, eikä välttämättä tehoaisi.

Halpaa tukeminen ei ole. Muutama sata miljoonaa on pieni raha, kun inflaatio laukkaa. Kokoomus on ehdottanut tuloveron keventämistä "työmiljardilla". Tätä suurempaa summaa valtiovarainministeri Saarikonkin olisi vaikea viedä läpi.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 13. kesäkuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Ylen seurantajuttu puoluekokousviikonlopusta.

Analyysi: Andersson aloittaa viimeisen kautensa vasemmistoliiton johdossa luovimalla ristiriitaisten Nato-kantojen paineessa

Särkän saaren linnoitusmuuri kohoaa jyrkkänä Kaivopuiston edustalla, puolessavälissä matkalla Suomenlinnaan eli melkein kivenheiton päässä Kauppatorilta. Historiallinen linnoitussaari jää kuitenkin Suomenlinnan varjoon, eikä moni helsinkiläinenkään ole käynyt siellä.

– Tämä on julkinen salaisuus. Täältä on hienot maisemat, Harmajan majakka näkyy suoraan, mainostaa pursiseura Merenkävijöiden hallituksen puheenjohtaja, kommodori Erkko Ruohoniemi.

Pursiseura pitää tukikohtaansa Särkän saaressa, joka on kuitenkin kaikille avoin virkistysalue. Sinne päästäkseen ei tarvitse olla purjehtija, sillä yhteysalus liikennöi Kaivopuistosta Café Ursulan vieressä olevasta laiturista.

Myös maakrapu voi liittyä pursiseuraan ilman omaa purjevenettä.

– Olemme maailmanperintökohde, mutta yritämme olla virkeä seura. Parhaillaan on alkamassa juniorileiri. Järjestämme myös aikuisten purjehduskursseja, joille voi osallistua ilman venettä.

Hyväksytyn kipparikokeen suoritettuaan ja jäsenmaksun maksettuaan kuka tahansa saa oikeuden varata seuran veneitä käyttöönsä.

Osa seuran jäsenistä myös kilpailee, mutta suurin osa harrastaa matkapurjehdusta eli purjehtii kesän aikana esimerkiksi Saaristomerelle tai eteläiselle Itämerelle.

– Osa ostaa kimpassa veneen, Ruohoniemi kertoo.

Merenkävijöiden 700 jäsenellä on 160 venettä rekisterissä. Laituripaikkoja on vapaana. Turvallisuussyistä puolet satamasta ja telakasta on suljettu yleisöltä.

Saaressa on myös keittiömestari Pekka Terävän luotsaama ravintola.

Pursiseuran satavuotisjuhlien kunniaksi seurasta ja Särkästä on juuri julkaistu historiikki.

– 1920-luvulla syntyi suuri huoli, että saaresta muodostuu salakuljettajien pesä, ja siitä alkoi Merenkävijöiden historia ja kunniatehtävä kunnostaa saarta, Ruohoniemi kertoo.

Hänen mukaansa historiikki on kiinnostava osa suomalaisen purjehduksen ja arkkitehtuurin historiaa.

– Tämä oli myös arkkitehtien pursiseura, esimerkiksi arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli tänne ravintolasalin ja saunan, ja oli Alvar Aaltokin lyhyen ajan seuran jäsen.

Ruohoniemen mukaan seura haali alkuaikoina nimimiehiä jäseneksi, jotta saatiin arvovaltaa.

– Tallella on esimerkiksi Juho Kusti Paasikiven jäsenhakemus, jossa hän kuvailee olevansa rehellinen Suomen kansalainen, senaattori ja lakitieteiden tohtori. Tämä oli sen ajan markkinointia.

Veneiden talvisäilytys on seuran huoli

Juhlivalla pursiseuralla on myös viesti Helsingin kaupungille, joka toteuttaa merellistä strategiaansa eli haluaa rannat ja saariston kaupunkilaisten käyttöön.

– Venekerhot ovat jääneet strategian tekemisestä ja jalkauttamisesta sivuun. Rantojen kaavoittaminen poistaa veneiden talvipaikkoja. Nyt on toista tuhatta talvipaikkaa poistumassa, ja me veneilijät olemme ihmeissämme, kun korvaavien talvipaikkojen edistäminen sujuu hitaasti.

Ruohoniemen mukaan päättäjät eivät ymmärrä, ettei isoja purjeveneitä voi siirtää tonnien painoisten kölien kanssa kovin kauas rantaviivasta.

– Pressulla peitetty vene maalla ei ole yhtä kaunis näky kuin vene meressä kesällä, mutta ei tuulisilla rannoilla koiranulkoiluttajia paljon näy. Kyllä veneillekin täytyisi löytää talvipaikka, Merenkävijöiden hallituksen puheenjohtaja Erkko Ruohoniemi sanoo.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 13.6. kello 23:een asti.

Katso ja lue myös:

Areenassa: Miksi Viapori antautui 1808?

1700-luvun aktivistit yrittivät estää Suomenlinnan rakentamisen

Minna Koivikko kertoo, mikä on tyypillisin asia, jota meriarkeologilta kysytään – "Yleensä se on se, että kuinka syvällä olet käynyt"

Britannian hallitukselta odotetaan huomenna maanantaina lakiesitystä, jolla se aikoo yksipuolisesti muuttaa Pohjois-Irlannin brexit-sopimusta.

Pohjois-Irlannin asema oli yksi vaikeimmista kysymyksistä koko brexit-neuvotteluissa. Tästä syystä Britannian aikoma yksipuolinen irtiotto tyrmistyttää sekä naapurimaa Irlantia että muita EU-maita.

Vaikeudet juontavat juurensa paljon Britannian EU-eroa pidemmälle eli Pohjois-Irlannin riitaisaan historiaan ja 30 vuotta kestäneeseen veriseen sisällissotaan. Sota irlantilaismielisten katolisten ja brittimielisten protestanttien välillä päättyi monimutkaiseen rauhansopimukseen vasta vuonna 1998.

Poliittinen tilanne alueella on sisällissodan jäljiltä edelleen hauras, ja sen ylläpitämiseen tarvitaan Irlannin ja Britannian hallitusten yhteistä tahtoa ja tukea. Tämän sovun vaaliminen oli keskeinen päämäärä myös brexit-neuvotteluissa.

Alueparlamentin toiminta halvaantunut

Britannian aikoma irtiotto myötäilee Pohjois-Irlannin kiistan yhden osapuolen eli jyrkän linjan unionistien vaatimuksia. Niitä ajava puolue DUP edustaa vaatimuksillaan enää vähemmistöä alueen äänestäjistä.

Enemmistö pohjoisirlantilaisista vastusti eroa EU:sta, ja nyt enemmistö kannattaa kertaalleen saavutetun sopimuksen noudattamista. Lehdissä on kerrottu jopa DUP:n johdon todenneen yksityisesti, ettei tilannetta olisi tarvinnut kiristää sentään näin pitkälle.

Kiistan seurauksena myös Pohjois-Irlannin alueparlamentin toiminta on halvaantunut, kun sopimusta vastaan haraava DUP menetti toukokuussa pidetyissä aluevaaleissa ääniä muille puolueille.

Brittivaltaa vastustava Sinn Fein nousi historiallisesti Pohjois-Irlannin suurimmaksi puolueeksi.

Nyt DUP kuitenkin haraa tullitarkastuksen lisäksi vastaan myös siinä, että Sinn Fein saisi vaalituloksen mukaisesti edustajansa aluehallinnon johtoon, vaikka molemmilla suurimmilla puolueilla on todellisuudessa aina yhtä paljon valtaa hallinnossa.

Britannin ja Irlannin suhteet koetuksella

Pääministeri Boris Johnsonin hallitus on perustellut sooloilua sillä, että se katsoo Britannian ja Pohjois-Irlannin välille sovittujen tullitarkastusten rikkovan tuikitärkeää vuoden 1998 rauhansopimusta.

Muiden osapuolten silmin selitys on vähintäänkin outo, koska vielä brexit-väännön loppusuoralla joulukuussa 2020 Johnson hyväksyi itse juuri samat sopimusehdot, joista hän nyt haluaa eroon.

Neuvottelut tulliehtojen käytännön soveltamisesta ovat yhä meneillään. Myös EU on tarjoutunut joustamaan joistain vaikeimmista kohdista kuten lääkkeiden vientiä Pohjois-Irlantiin koskevista EU-vaatimuksista.

Britannian ja siitä itsenäistyneen Irlannin suhteet olivat kauan vaikeat, mutta yhteiset ponnistukset Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa lähensivät naapurimaat hyviin väleihin keskenään.

Nyt brexit ja siihen liittyvät Britannian hallituksen omavaltaiset otteet ovat kuitenkin tiputtaneet suhteet uuteen aallonpohjaan.

Lue myös:

Brexit on Britannian taloudelle suurempi päänvaiva kuin koronaepidemia – nyt enemmistö briteistä pitää lähtemistä virheenä (31.1.)

EU:n tarjous Britannialle Pohjois-Irlannin kiistassa: Jopa 80 prosenttia rajatarkastuksista pois (13.10.2021)

Piskuinen mutta rauhaton Pohjois-Irlanti on Britannian ja EU:n välinen avohaava – tässä jutussa selitetään, miksi se on nyt tapetilla (13.10.2021)

Kultaranta-keskusteluiden päävieras, Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg, ei säästellyt kehuja kuvaillessaan Naton tärkeää jäsenmaata Turkkia.

Turkki sijaitsee strategisesti tärkeässä paikassa Mustanmeren rannalla ja käy taistelua terroristijärjestö Isisiä vastaan.

Turkki on myös kärsinyt terrorismista enemmän kuin yksikään toinen Nato-maa, ja siksi sen turvallisuushuolet otetaan Natossa vakavasti, Stoltenberg vakuutti useaan kertaan.

Suomessa on kuitenkin jäänyt hämäräksi, millä tavalla Turkin terrorismihuolet liittyvät Suomen Nato-jäsenyyteen.

Koronatauon jälkeen järjestettävissä Kultaranta-keskusteluissa on tarkoitus pohtia Suomen jäsenyyttä Natossa, mutta teoria ei etene käytäntöön ennen kuin Turkin vastustuksen aiheuttama jumi on saatu purettua.

Stoltenbergin tapaan myös Niinistö vakuutteli ymmärtävänsä Turkin huolia, mutta mainitsi samalla ihmettelevänsä, miksi Suomi on nostettu tässä kysymyksessä esiin. Niinistö viittasi tiedotustilaisuudessa myös Suomen kiristyneeseen terrorismilainsäädäntöön ja uudistettuihin tiedustelulakeihin.

Lisää ihmetystä herättää se, että Turkki heräsi Suomen terrorismiongelmaan vasta viime metreillä ennen Nato-hakemuksen lähettämistä. Niinistön mukaan Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan suhtautui aiemmin keväällä Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen suopeasti.

Samanlaista viestiä kertoi keväällä myös pääsihteeri Stoltenberg, joka Ylen haastattelussa toukokuun alussa vakuutti Naton jäsenmaiden lämmintä vastaanottoa Suomelle, mikäli Suomi päättäisi hakea Naton jäseneksi.

Stoltenbergin ja Niinistön mukaan Ankaran suuntaan käydään keskusteluita jumin purkamiseksi, mutta neuvotteluiden edistymisestä ei tänään saatu uusia tietoja. Ylen haastattelussa Stoltenberg kuvaili edistykseksi sitä, että asia ylipäätään on prosessissa.

Turkin perimmäisenä ongelmana tuskin on Suomen terrorismilainsäädännön heikko tuntemus, joka ratkeaisi virkamiesten tutkiessa lakipykäliä keskenään.

Turkista on jumiutuneen tilanteen aikana kuultu julkisuudessa toinen toistaan erikoisempia vaatimuksia, joista viimeisin koski puuttumista Suomen ja Ruotsin ”valtiontelevisioiden” toimintaan, jotta terroristijohtajien haastattelut saataisiin loppumaan.

Stoltenberg ja Niinistö välttävät nyt tilanteen kärjistämistä. Arvaamattomaksi ja hankalaksi Nato-kumppaniksi tiedetty Turkki sai sunnuntaina osakseen silkkaa suitsutusta ja ymmärrystä.

Suopea ja ymmärtäväinen puheenparsi Turkkia kohtaan näkyi myös siinä, kuinka sekä pääsihteeri Stoltenberg että Niinistö käyttivät maasta termin ”Turkey” sijaan keskusteluiden aikana usein nimeä ”Türkiye”, joksi Turkki haluaa itseään jatkossa kutsuttavan.

Muutoksen syynä on se, että englannin sana ”turkey” tarkoittaa myös kalkkunaa.

Lue lisää aiheesta:

Heidät Niinistö kutsui Kultaranta-keskusteluihin

Martti J. Kari Kultarannassa: Ukrainan "rauhan hinta" nähdään ehkä syksyllä

Naton Stoltenberg jakoi vuolaasti ymmärrystä Turkille sunnuntaina Suomessa, mutta sanoi myös: "Olen varma, että Suomesta tulee Naton jäsen"

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi sanoo olevansa huolissaan kevään korkeasta koronakuolemien määrästä.

THL:n tilastojen mukaan koronaan liittyviä kuolemia oli huhtikuussa noin 500. Toukokuun toisella puoliskolla taas menehtyneitä oli 213, ilmeni sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n kesäkuun tilannekatsauksessa.

– Kehitys voi olla varsin huolestuttava, eikä se näytä myöskään paranevan, jos mitään ei tehdä, Mäkijärvi sanoo.

Huomioitavaa on kuitenkin se, että THL laskee koronakuolemiksi menehtymiset, jotka ovat tapahtuneet 30 päivän sisällä positiivisesta koronatestistä, eli henkilö on voinut kuolla myös muusta syystä.

Mäkijärven mukaan kaikkien, jotka ovat rokotuksiin oikeutettuja, tulisi ne nyt ehdottomasti ottaa.

– Jos tauti siirtyy vikkelästi keski-ikäisistä vanhusväestöön, uusia kuolemantapauksia voi jatkossakin tulla paljon, Mäkijärvi sanoo

Hän toteaa, että ikääntyneestä väestöstä ja riskiryhmistä osa on edelleen vailla tarjolla olevaa rokotesuojaa eli neljättä tehosteeksi tarkoitettua rokotetta.

Nuoremmissa ikäryhmissä puolestaan osa väestöstä on jättänyt ottamatta tarjolla olevan kolmannen rokoteannoksen.

– Tauti on vakava ja vaarallinen etenkin ikäihmisille ja riskiryhmään kuuluville, Mäkijärvi painottaa.

Tautitilanne sinällään on rauhoittunut

HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi sanoo, että vaikka yleisesti ottaen tautitilanne on ollut esimerkiksi sairaala- ja tehohoidon osalta tällä erää rauhallinen, kuolemien määrä on edelleen huolestuttava.

– Huolestuttavinta on, että tilanne ei välttämättä äkkiseltään myöskään helpota, Mäkijärvi sanoo.

Mäkijärvi viittaa kesäkuukausiin, joita hän pitää tartuntojen osalta erittäin riskialttiina aikana, koska ihmiset liikkuvat ja lomailevat paljon.

Mäkijärvi: iäkkäitä kohdattaessa olisi hyvä muistaa turvaohjeet

Mäkijärven mukaan jokaisen olisi syytä noudattaa pandemian aikana tutuksi tulleita hygieniaohjeita ja suojaustoimia, vaikka ne eivät pakollisia olisikaan.

– Nämä olisi syytä muistaa etenkin tavattaessa iäkkäitä ihmisiä tai lomailtaessa heidän luonaan, Mäkijärvi sanoo.

Mäkijärven mukaan sote-henkilöstön pitäisi niin ikään esimerkiksi laitosmaisissa asumisyksiköissä työskennellessään kiinnittää erityistä huomiota hygieniaan ja suojautumiseen, jotta viruksen leviämistä voitaisiin hillitä. Mäkijärvi toteaa, että kasvomaskin käyttöä ei saisi myöskään vierailujen yhteydessä unohtaa.

– Uusi virusmuunnos on erittäin tarttuva ja varmaan sitten löytää ne riskiryhmäläiset, joilla rokotussuoja on puutteellinen.

Mäkijärvi sanoo, että sairaaloissa on jo nyt pulaa potilaspaikoista ja henkilökunnasta. Koronavirukseen on tähän mennessä kuollut Suomessa reilut 4 700 ihmistä.

– Virusta on liikkeellä, ja se voi aiheuttaa tappavan taudin erityisesti ikäihmisille ja riskiryhmiin kuuluville, HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi summaa.

Lue lisää:

WHO arvioi: Koronan vuoksi kuollut lähes 15 miljoonaa ihmistä viime vuoden loppuun mennessä – luku on kolminkertainen virallisiin tilastoihin nähden

Koronakuolemien määrä kasvaa nopeasti – kysyimme, miksi THL laskee lukuihin muitakin kuin selkeitä koronataudin aiheuttamia kuolemia

THL:n arvio: noin 20 prosenttia koronakuolemiksi tilastoiduista kuolemista johtuu muista syistä