Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) teettämän kyselyn mukaan 39 prosenttia suomalaisista hyväksyisi vähimmäistoimeentuloa vastaavan perustulon, vaikka verotusta kiristettäisiin samalla. Yhtä suuri joukko oli asiasta jokseenkin tai täysin eri mieltä. Reilu viidennes kertoi kyselyssä kannakseen ”vaikea sanoa”.

Perustulon kannatus on kattavinta vasemmistoa ja vihreitä äänestävien keskuudessa. Kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat perustuloon torjuvimmin.

Perustulolla tarkoitetaan elämiseen tarkoitettua rahaa, joka maksettaisiin ilman ehtoja kaikille kansalaisille. Perustulo korvaisi monet muut tulonsiirrot kuten työttömyyskorvaukset ja toimeentulotuen.

Kyselyn mukaan perustulon kannatus kasvaa, jos siihen kytketään velvollisuus tehdä jonkin verran työtä. Tällaisen perustulon hyväksyy jo joka toinen suomalainen ja vain noin joka neljäs vastustaa.

Suomalaiset kuitenkin arvostavat yhteiskunnan takaamaa sosiaaliturvaa. Peräti 67 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että suomalaisilla on kaikissa oloissa oltava oikeus yhteiskunnan takaamaan perustuloon. Vain 17 prosenttia oli asiasta eri mieltä.

EVAn kyselyn tulokset perustuvat 2040 henkilön vastuksiin, jotka kerättiin Taloustutkimuksen internet-paneelilla tammikuussa. Tulosten virhemarginaali on 2 - 3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan.

Lue myös

Puoli vuotta perustulokokeilua – mieli muuttui epäilevästä innostuneeksi

Perustulo voisi lisätä köyhyyttä Suomessa, väittää OECD

Suomen perustulokokeilu saanut valtavasti huomiota maailmalla – Kela: "Olemme antaneet kymmeniä, varmaan satakin haastattelua"

Keväällä elämä hymyili vantaalaiselle Mira Jaskarille. Hän sai töitä Turusta ja muutti sinne – mutta iloa ei kestänyt kauan.

Turussa asui jo kumppani, joten työn löytyminen sieltä oli onnenpotku. Jaskari sai osa-aikaista yötyötä lehdenjakajana.

Mira Jaskari on yksi kaksivuotiseen perustulokokeiluun osallistuvista työttömistä. Yksi perustulokokeilun tarkoituksista onkin tutkia, kannustaako perustulo ottamaan vastaan pätkätöitä tai osa-aikaista työtä. Palkkatulo kun ei pienennä perustuloa.

Neljän ja puolen tunnin työaika tuntui Jaskarista juuri sopivan mittaiselta. Kokoaikainen työ olisi ehkä ollut liikaa masennusta sairastavalle Miralle.

Työ oli ripeätahtista ja haastavaakin, mutta hän osasi myös nauttia siitä.

– Näki miten kaupunki herää, kun itse on menossa nukkumaan. Sai ihailla auringonnousua ja hiljaista kaupunkia, hän kuvailee.

Ilo uudesta työstä jäi lyhytaikaiseksi.

Paniikkikohtaukset yllättivät Mira Jaskarin eikä työnantajakaan ilahtunut – päinvastoin. Sairausloman jälkeen Mira irtisanottiin. Hän oli vielä koeajalla.

– Eivät potkut tietenkään hyvältä tuntuneet. Koin epäonnistuneeni, sillä olin valmistautunut hyvin ja luulin, että jaksan, Mira suree.

Mira yrittää nyt ensimmäiseksi saada päivärytminsä kuntoon.

– Joinakin päivinä ahdistaa hirveästi, toisina päivinä elämä suorastaan hymyilee. Se vaihtelee kovasti.

Uusi hoitosuhde on juuri solmittu Turussa. Siitä hän haluaa nyt ehdottomasti pitää kiinni.

– Onneksi minulla on nyt hyvät tukijoukot, jotka potkivat minua eteenpäin. Pitää ruveta toimimaan eikä jäädä tuleen makaamaan.

Juha Järvinen odottaa verottajan vastausta

– Takaisin veronmaksajaksi olisi kova hinku, kurikkalainen Juha Järvinen sanoo painokkaasti.

Hän on saanut uuden yrityksensä vihdoin kaupparekisteriin. Tunnelmat ovat odottavat.

– Paikallaan polkemista tämä on. Olen odottanut usean kuukauden ajan verottajalta tietoa pääsystä ennakonperintä- ja arvonlisärekisteriin. Se on jarruttanut touhuja, hän kertoo.

Töitäkin on tarjottu, mutta Järvinen ei ole ottanut niitä vastaan, koska ei voi laskuttaa työstä yrityksenä.

Juha Järvisellä on verovelkaa, jota hän itse pitää verottajan virheenä eikä todellisena velkana. Hän on hakenut oikaisua asiaan.

– Siellä on tieto, että olisin ollut vuonna 2011 töissä ja ennakonpidätykset olisivat tekemättä. Vuonna 2011 yritykseni meni kuitenkin konkurssiin enkä ole ollut töissä, hän vakuuttaa.

– Ihan kurillani kokeilin hakea starttirahaakin, mutta se evättiin, kuten oletinkin. Syynä oli tuo verovelka. Toinen syy oli merkinnät luottotiedoissa.

Juha Järvisen mielestä yrittäjäksi ryhtymisestä on tehty Suomessa liian hankalaa.

– Kyllä se yllättää, että suurimmat haasteet eivät ole siinä, mitä alan yrittäjänä tehdä, vaan se on se byrokratian hidas pyörä.

Marinin kesä on kiireinen

Vaasalaisen Marinin kesä on ollut kiireinen. Hän sai kesätöitä Vaasan kaupungilta, ja vapaapäivät ovat olleet kortilla. Marin auttaa työkseen päihde- ja mielenterveysongelmaisia arjenhallinnassa ja sosiaalisissa taidoissa.

Työpaikka löytyi opintojen ansiosta. Hän opiskelee lähihoitajaksi.

– Opinnot ovat sujuneet ihan hyvin. Helmikuusta lähtien työskentelin opintojen ohessa yksityisessä päiväkodissa.

Välillä hän teki kahtakin työtä samaan aikaan. Päivisin hän oli työharjoittelussa peruskoulussa ja iltaisin teki vuoroja päiväkodissa.

– Koulupäivät olivat lyhyitä, joten ehdin hyvin iltavuoroihin. Se oli mukavaa.

"Ilman muuta kaikki työt otetaan vastaan"

Marin on muuttanut mieltään perustulokokeilun suhteen. Enää hän ei ole skeptinen.

– Nyt kun olen päässyt työelämään, tuntuu hyvältä. Voin ottaa vastaan osa-aikatöitä menettämättä perustuloa. Ilman muuta kaikki työt otetaan vastaan, hän iloitsee.

– Ei minun olisi ennen ollenkaan kannattanut mennä sinne päiväkotiin töihin. Se olisi tuottanut minulle miinusta.

Marinin opiskelutoverit joutuvat sen sijaan tarkkaan harkitsemaan, kannattaako pätkätöitä tai osa-aikaista työtä ottaa lainkaan vastaan.

– Uskon, että perustulolla olisi työllistävä vaikutus, jos se olisi laajemmin käytössä, hän arvelee.

Shamaanirumpuja ja luontokuvausta

Juha Järvinen ei ole jäänyt peukaloitaan pyörittelemään. Hänellä on monta rautaa tulessa.

Järvinen valmistelee shamaanirumpujen näyttelyä Norjaan. Häntä on pyydetty pitämään siellä myös kurssi rumpujen valmistamisesta.

– Näin vähävaraisena joudun vakavasti pohtimaan, että kuinka minä sinne pääsen. Materiaalejakin pitäisi hankkia, hän ihmettelee.

Järvisellä on toinenkin projekti, joka pitää hänet kiireisenä kesän ajan: Terve metsä, terve vuori -niminen konserttisarja. Konsertteja järjestetään kansallispuistoissa Suomen luonnon päivänä elokuussa. Järvinen kuvaa parhaillaan markkinointivideota, jonka avulla hankkeelle haetaan joukkorahoitusta.

– Kaikenlaista touhua riittää, hän vakuuttaa.

Mira tutustuu uuteen kotikaupunkiinsa pyöräillen

Mira Jaskari aikoo pikkuhiljaa ryhtyä taas etsimään uutta työtä. Toimistotyö, elintarvikeala ja leipomotyö olisivat mieluisia. Hän on koulutukseltaan taloushallinnon merkonomi. Miralla on myös hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan perustutkinto.

Jaskari miettii myös oppisopimuskoulutuksen mahdollisuutta. Hänellä on takanaan kesken jääneitä leipuriopintoja, ja niitä hän haluaisi jatkaa.

Turku tuntuu mukavalta kaupungilta. Luonto ja meri ovat lähellä. Mira tutustuu mielellään uuteen kotikaupunkiinsa pyöräillen.

– Se vauhti ja vapauden tunne. Pyöräillessä ei mieti murheitaan. Se rentouttaa, hän hymyilee.

On tärkeää lähteä liikkeelle.

Haastattelun jälkeen Juha Järvinen sai mieluisan tiedon: hänen yrityksensä on nyt kaikissa tarvittavissa rekistereissä. Hän on kuuden vuoden työttömyyden jälkeen taas virallisesti yrittäjä.

Aiheesta lisää A-studiossa keskiviikkona 26.7. klo 21.05, TV1.

Katso myös juttusarjan aikaisemmat osat Areenasta:

Osa 1: Marin

Osa 2: Juha ja Mira

Perustulokokeilu teki työttömästä Juha Järvisestä kansainvälisen mediapersoonan.

Auttaako perustulo Marinia, Miraa ja Juhaa saamaan töitä? Seuraamme näitä kolmea kahden vuoden ajan.

Tunisian parlamentti on hyväksynyt lakiesityksen, jonka tarkoituksena on lopettaa kaikki naisiin kohdistuva väkivalta, kertoo uutistoimisto AFP.

Yksimielisestä äänestystuloksesta on kertonut myös maan islamilainen Ennahdha-puolue Twitter-tilillään.

Voimaan astuessaan laki vahvistaisi naisten suojelua, helpottaisi uhrien oikeudellista asemaa ja avun saamista sekä kiristäisi väkivallasta annettavia rangaistusasteikkoa. Esimerkiksi julkisella paikalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä voisi saada vankeutta kaksi vuotta sekä noin 5 000 dinaarin eli noin 1 700 euron sakot.

Samalla laista poistuisi kiistelty pykälä, jonka avulla miehet ovat voineet välttää rangaistuksen raiskauksesta, jos he menevät uhrin kanssa naimisiin.

Tunisian parlamentti äänesti lakiesityksen hyväksymisestä keskiviikkona.

– Se oli liikuttava hetki. Olemme ylpeitä Tunisiassa siitä, että saimme kokoontua tämän historiallisen hankkeen ympärille, sanoi naisasioiden ministeri Naziha Laabidi uutistoimisto AFP:lle parlamentin äänestyksen jälkeen.

Uuden lain odotetaan astuvan voimaan ensi vuonna.

Tunisiaa pidetään naisten oikeuksien edelläkävijänä arabimaailmassa, mutta siitä huolimatta väkivallan kokemukset ovat yleisiä naisille. Vuonna 2010 tehdyssä kyselytutkimuksessa 18-64-vuotiaista naisista miltei 50 prosenttia ilmoitti joutuneensa ainakin kerran elämässään väkivallan uhriksi.

Lähteet: AFP

Nokian huhti–kesäkuun oikaistu liiketulos kasvoi 73 prosenttia 574 miljoonaan euroon. Viime vuonna vastaavaan aikaan liikevoitto oli 332 miljoonaa euroa.

Liikevaihto supistui niukasti 5,6 miljardiin euroon viime vuoden huhti–kesäkuun 5,7 miljardista eurosta. Toimitusjohtaja Rajeev Surin mukaan vuoden toinen neljännes oli hyvä.

Surin mukaan huhti-kesäkuun tuloksen taustalla olivat Nokia Technologies -liiketoiminnan erinomainen tulos sekä verkkoliiketoiminnan vahvat bruttokateprosentit ja entisestään parantunut liikevaihto.

Nokia arvioi markkinaolosuhteiden olevan hieman ennakoitua haastavampia. Verkkoliiketoiminnan markkinat supistuvat aiemmin arvioitua nopeammin, yhtiö sanoo.

On kuitenkin myös syitä olla optimistinen Nokian suorituskyvyn suhteen, Suri sanoo tiedotteessa.

Putin tapaa Niinistön Savonlinnassa

Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuu tänään Savonlinnaan presidentti Sauli Niinistön vieraaksi. Yle seuraa vierailun käänteitä päivän aikana laajasti kaikissa välineissä. Lue tästä Ylen uutisesta keskeiset tiedot vierailun kulusta.

Aikataulun mukaan Putin lentokone laskeutuu kello 13.30. Aluksi presidentit neuvottelevat Punkaharjun valtiohotellissa, jonka jälkeen matka jatkuu Savonlinnan oopperajuhlille.

Lue tästä tarkemmin, miten voit seurata vierailun etenemistä verkossa, radiossa ja televisiossa.

Kysely: Perustulon kannatus ja vastustus on yhtä suurta

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) teettämän kyselyn mukaan 39 prosenttia suomalaisista hyväksyisi vähimmäistoimeentuloa vastaavan perustulon, vaikka verotusta kiristettäisiin samalla. Yhtä suuri joukko oli asiasta jokseenkin tai täysin eri mieltä. Reilu viidennes kertoi kyselyssä kannakseen ”vaikea sanoa”.

Kaatuuko Ruotsin hallitus?

Ruotsin hallituskriisistä saadaan tänään uutta tietoa, kun pääministeri Stefan Löfven astuu tiedotusvälineiden eteen aamupäivällä kello 11.

Oikeisto-oppositio on esittänyt maata ravistelleen tietovuotoskandaalin takia epäluottamuslausetta kolmelle sosialidemokraattiministerille. Onko edessä ministereiden vaihto vai hallituksen kaatuminen? Lue analyysi hallituskriisin taustoista ja sen todennäköisestä ratkaisusta.

Senaatti äänesti: Obamacarea ei kumota ilman korvaavaa järjestelmää

Yhdysvalloissa senaatti on hylännyt lakiesityksen, jolla olisi kumottu Obamacare ilman tietoa korvaavasta terveydenhuoltojärjestelmästä. Lakiesitystä vastustivat senaatin demokraatit ja seitsemän republikaania. Äänet jakaantuivat 55-45.

Suomalaisia kiinnostavat ammateista kertovat tositelevisio-ohjelmat

Haluamme nähdä poliisien ja pelastusalan ammattilaisten arkea, mutta myös myyntimiehistä kertovat ohjelmat ovat suuressa suosiossa. Turun yliopiston mediatutkija Veijo Hietala, kertoo miksi haluamme katsoa, kun meitä pelastetaan ja kun meille myydään.

Yltävätkö helteet etelään?

Tänään selviää, yltävätkö helteet vihdoin myös etelään saakka. Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoi eilen, että helteitä on luvassa etelään torstaina ja perjantaina. Koko maassa voidaan päästä tällä viikolla neljään hellepäivään.

Tarkemmat säätiedot löytyvät osoitteesta yle.fi/saa.

Jo viime joulukuusta asti oli selvää, että 4-vuotias kajaanilainen Onni Kortelainen käy tänä kesänä festareilla.

Humalaisia juhlijoita ja kovia ääniä. Joku saattaa ajatella, että eihän festivaali ole lapsen paikka – mitä jos tapahtuma traumatisoi pienen ihmisen?

Myös äitiä, Outi Kortelaista, epäilytti hiukan, mutta päätös ei horjunut. Onnin lempiyhtye, Klamydia, oli tulossa esiintymään Kainuuseen ja keikkaa oli pakko mennä katsomaan.

– Otin festivaaleilla huomioon yleisesti kaiken, mitä voi tarvita: missä on ensiapupiste ja mistä vessa löytyy nopeasti. Kun menimme eturiviin, otin huomioon, miten sieltä pääsee pois, Outi sanoo nyt tapahtuman jälkeen.

Nuori mies on fanittanut yhtyettä puolet elämästään.

Keikkakokemus oli positiivinen ja Onnista tuli tapahtuman myötä myös pienoinen sosiaalisen median julkkis (Facebook) pukeutumisensa myötä. Yhtye puolestaan arvioi hänet illan kovimmaksi ja tyylikkäimmäksi faniksi (Facebook).

Outi Kortelaisen mielestä lapsen voi viedä aikuisten kulttuuritapahtumiin, jos vanhempi arvioi näin.

– Aikuinen on vastuussa siitä, minne katsoo oman lapsensa soveltuvan ja minkä katsoo soveltuvan omalle lapselleen.

Lasta tulee tukea

Joillakin ihmisillä nousee karvat pystyyn, jos vanhempi ottaa lapsensa mukaan aikuisille suunnattuun kulttuuritapahtumaan, kuten teatteriin tai festivaaleille.

Ongelmilta kuitenkin välttyy, jos huomioi tietyt asiat. Psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläisen mukaan halu osallistua kulttuuritapahtumaan pitäisi olla lähtöisin lapsesta.

– Jos joku keksisi viedä 3–4-vuotiaan katsomaan synkkää tragediaa teatteriin, se olisi todennäköisesti aikuisesta lähtevää kiinnostusta. Tällöin olisi kaikki tekijät siihen suuntaan, ettei kokemuksesta tule kivaa ja positiivista, Lappeteläinen sanoo.

Vanhemman täytyy esimerkiksi huomioida, ettei tapahtumaan osallistuminen ole liian kuormittavaa ja että oma lapsi on riittävän kypsä osallistuakseen tapahtumaan.

Kun lapsen vie aikuisten kulttuuritapahtumaan, on Lappeteläisen mukaan tärkeä orientoitua tukemaan lasta ja toimia lapsen ehdoilla.

– Luovutaan omasta maksimaalisesta kulttuurinautinnosta ja lähdetään tarjoamaan sitä lapselle. Ja tuetaan lasta, jotta hän jaksaa, Lappeteläinen sanoo.

Aikuinen on vastuussa siitä, minne katsoo oman lapsensa soveltuvan ja minkä katsoo soveltuvan omalle lapselle. Outi Kortelainen

Yksi ongelma on toisille aiheutuva häiriö. Meluava lapsi voi pilata toisilta kulttuurinautinnon.

– Aina pitää ottaa huomioon, miten paikalta poistutaan, jos lapsi ei jaksakaan. Rock-konsertissa tämä tuskin haittaa, mutta jos kyse on runonlausunnasta tai teatterista, niin lapsen ikävä olo häiritsee helposti ympäristöä, lisää Lappeteläinen.

Aidan päällä laulamassa

Risto Lappeteläisen mukaan kulttuurilla on myös hyödyllisiä vaikutuksia.

– Jos lapsi pystyy ymmärtämään esityksen sisällön, nauttimaan siitä ja kokee sen jakamisen tärkeäksi vanhemman kanssa, silloin kokemus lisää lapsen tunne-elämän herkkyyttä ja tasapainoisuutta, Lappeteläinen sanoo.

Kokemus voi luoda myös yhteenkuuluvuutta oman vanhemman kanssa. Esitystä voi muistella yhdessä ruokapöydän ääressä.

– Se jää muistoihin mukavana, vanhempien kanssa jaettuna asiana, joka oli iloinen ja toi hyviä tunnelmia.

Lappeteläinen muistuttaa, että lapset ovat erilaisia. Toinen kahdeksanvuotias voi nauttia tietystä näytelmästä ja toinen samanikäinen voi kokea näytelmän raskaaksi.

Liian nuorena lasta ei kannata Lappeteläisen mukaan tapahtumiin viedä. Hän on nähnyt joskus tapahtumissa vain parivuotiaita lapsia. Iso ihmismäärä ja esitys, jota lapsi ei pysty hahmottamaan, voivat aiheuttaa kuormittavan kokemuksen.

– Joskus tulee olo, että lapsen vanhemmalla on kuvitelma tai fantasia, että lapsi saisi kosketuksen kulttuuriin jo varhaisessa kehityksessä ja toisi psyykkiselle kehitykselleen jotain hyvää. Useimmissa tapauksissa nämä ovat vanhemman fantasioita, eivätkä ne suinkaan tee lapselle hyvää, hän sanoo.

Myöhäisilta ei oikein ole oikea paikka tuon ikäisille ihmisille. Petri Varis

Ilosaarirockin vastaava tuottaja Petri Varis osallistui festivaalille jo lapsena. Miehen vanhemmat veivät hänet 10-vuotiaana samalle festivaalille, jolla hän nykyisin työskentelee.

Kokemus oli jännittävä ja hieno. Tapahtuman aikana lavalle nousi myös yhtyeitä, jotka esittivät cover-kappaleita, esimerkiksi Leevi & The Leavingsin Pohjois-Karjalan.

– Olin mukana aidan päällä laulamassa "juon kaljaa auringonnousuun". En tiennyt, mitä sanat tarkoittivat, mutta sain laulaa ihmisten mukana. Se oli valtava kokemus ja olin todella innoissani. Se on tavallaan muuttanut elämäni, Varis kuvailee.

Turvallisuus on tärkeää

Riskejäkin on olemassa, muistuttaa psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen. Tilanteet ovat aina tapauskohtaisia.

Ennakointia kannattaa tehdä. Lasta ei tulisi viedä esimerkiksi tapahtumaan, joka voi olla kokemuksena pelottava. Esityksen sisältö ja ympäristön luonne pitäisi pystyä ennakoimaan.

– Jos tapahtumassa käytetään rumaa kieltä, huudetaan kovasti tai siellä on yllättäviä ääniä ja pelottavia juttuja, voi kokonaisuus mennä lapsen kannalta kielteiselle alueelle. Aikuinen voi kokea esityksen nautintona tai taide-elämyksenä, mutta lapselle esitys voi muodostua jopa traumaattisiksi, Lappeteläinen sanoo.

– Tilanteet karkaavat helposti käsistä ja niistä voi tulla asioita, joita täytyy työstää ja pohtia, hän sanoo.

Lappeteläinen on psykoterapeuttina työskennellessään tavannut asiakkaan, joka oli kokenut lapsuudessa turvattomuutta vanhempiensa kanssa festivaalilla.

– Ympärillä oli kaljoittelijoita ja örisijöitä – se on ollut lapselle pelottavaa. Tässä tapauksessa näkee, että aikuiset eivät ole miettineet riskejä, vaan keskittyneet omaan juttuunsa ja lapsi on roikkunut mukana.

Ilosaarirockin vastaava tuottaja Petri Varis kertoo, että järjestäjien toive on, että lapsiperheet viettävät aikaa tapahtumassa ennen iltaa.

– Myöhäisilta ei oikein ole oikea paikka tuon ikäisille ihmisille, Varis arvioi.

On anniskelualue, niin miksi ei voisi olla perhealue, missä ei ole humalaisia? Outi Kortelainen

Ongelmatilanteita ei ole Variksen mukaan tullut. Hänen mukaan muut ihmiset suhtautuvat lapsiin festivaaleilla asiallisesti. Lapset tuovat Variksen mukaan tapahtumaan positiivista tunnelmaa.

Lapsilla on silloin Variksen mielestä mukavaa, kun he tietävät jonkun olevan turvana. On tärkeää, ettei lapsi koe turvattomuutta.

– Parhaimmillaan festari on ihana kokemus, mutta lapselle ja aikuisellekin se on tosi pelottavaa, jos joutuu tuntemaan yksinäisyyttä tuollaisessa joukossa, Varis sanoo.

Oma alue lapsiperheille?

Aikovatko Kortelaiset mennä uudestaan katsomaan Klamydiaa, jos yhtyeellä on ikärajaton keikka?

– Joo, huudahtaa Onni.

Äiti Outi Kortelainen on samoilla linjoilla. Harmittavaa on toisaalta se, että keikat ovat harvoin ikärajattomia.

Lapset voivat herättää hämmennystä aikuisten tapahtumissa, mutta Outi kertoo, että festivaaleilla ihmiset suhtautuivat Onniin hyvin.

– Ihmiset naureskelivat, hymyilivät ja näyttivät peukkua. Moni halusi kuvan Onnista muistoksi, että on tällainen superfani olemassa. Keikan aikana ihmiset jättivät tilaa eturivissä, eivätkä tulleet niskaan hönkimään, Outi Kortelainen sanoo.

Itse Klamydia-yhtyeen solisti Vesa Jokinen pitää mahtavana asiana sitä, että lapsia käy ikärajattomilla keikoilla.

– Touhu kulkee isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Rock and roll on rajaton riemu, kuten tavataan sanoa, Jokinen sanoo.

Jokinen haluaa lähettää terveisiä pienelle Klamydia-fanille ja hänen äidilleen.

– Asenne oli kohdallaan niin äidillä kuin pojalla, sanoo Jokinen Kortelaisille.

Ja tuetaan lasta, jotta hän jaksaa. Risto Lappeteläinen

Outi Kortelaisen mielestä ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, jos lähtee viettämään aikuisten aikaa ja jättää lapsen hoitoon turvalliseen paikkaan. Samaa mieltä on myös psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen.

– Jos vanhemmat eivät anna koskaan itselleen aikaa, he tekevät karhunpalveluksen lapselle. On lapsen etu, jos aikuisilla on hauskaa keskenään, jotta vanhempi on seuraavana päivänä entistä voimaantuneempi viettämään aikaa lapsen kanssa, hän sanoo.

Outi Kortelaisella on puolestaan yksi toive kaikille festivaalien järjestäjille: oma alue lapsiperheille, josta näkee myös esiintymiset.

– On anniskelualue, niin miksi ei voisi olla perhealue, missä ei ole humalaisia?

Valtakunnan viralliseksi unikeoksi on valittu yrittäjä Tuomas Levanto. Unikeon valinta julkistettiin perinteisin menoin Naantalin vanhankaupungin vierasvenesatamassa, jossa Levanto heitettiin mereen.

Tuomas Levanto on 42-vuotias Naantalin Venemessujen toimitusjohtaja. Mies syntyi Turussa, mutta muutti jo pikkupoikana Naantaliin. Levanto on luontoihminen, ja on toiminut muun muassa erä-, luonto- ja kalastusoppaana. Venemessuja hän on järjestänyt vuodesta 2010.

Unikeoksi valitaan vuosittain henkilö, joka on tehnyt Naantalia tunnetuksi myönteisellä tavalla.

Aikaisemmat unikeot:

2016 – toimittaja Lassi Lähteenmäki

2015 – elokuvaohjaaja- ja tuottaja Timo Koivusalo

2014 – Naantalin seurakunnan urkuri Kari Vuola

2013 – Naantalin Oppaat ry:n puheenjohtaja Hanna-Leena Laihonen

2012 – Muumimaailman toimitusjohtaja Tomi Lohikoski

2011 – säveltäjä Olli Kortekangas

2010 – ravintolayrittäjä Heikki Routamaa

2009 – maaherra Rauno Saari

2008 – Kultaranta Golfin toimitusjohtaja Pekka Jokisuu

2007 – Sunborn Sagan toimitusjohtaja Ritva Niemi

2006 – Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen

2005 – Neste Oilin toimitusjohtaja Risto Rinne

2004 – Naantalin musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Tiina Tunturi

2003 – Finnlinkin toimitusjohtaja Christer Backman

2002 – tohtori Pentti Arajärvi

2001 – ravintoloitsija Lilja Ahtiainen

2000 – kaupunginjohtaja Timo Kvist

1999 – vesperinsoittaja Jari Virta

1998 – lääninrovasti Rauno Heikola

1997 – ylipuutarhuri Matti Tuominen

1996 – juoksija Olavi Vuorisalo

1995 – toimittaja Raimo Puottula

1994 – "muumipappa" Dennis Livson

1993 – päätoimittaja Raimo Vahtera

1992 – sotaveteraani Ante Aaltonen

1991 – laulaja Lea Laven

1990 – VG-62-ringettejoukkueen kapteeni Eija Ahokas

1989 – kaupunginsihteeri Risto Vuorinen

1988 – taidemaalari Tapani Kiippa

1987 – toimitusjohtaja ja muusikko Pentti-Oskari Kangas

1986 – paikallisjohtaja Sigvard Ulfstedt

1985 – jalkapalloilija Pauno Kymäläinen

1984 – lastenlääkäri Anna-Liisa Mäkelä

1983 – Naantalin musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Arto Noras

1982 – toimitusjohtaja Urho Nummelin

1981 – kirkkoherra Antti Haavio

1980 – arkkitehti Olli Vahtera

1979 – kansanedustaja Marko Rönnholm

1978 – näyttelijä Jarmo Alonen

1977 – talonmies Jaakko Väätänen

1976 – kaupunginjohtaja Jorma Kallio

1975 – kuvanveistäjä Raimo Äijälä

1974 – kirjailija Tuulikki Soini

1973 – rakennusmestari Urtti Virta

1972 – kanslisti Leena Huoponen

1971 – taidemaalari Valto Vaalikivi

1970 – apulaispuutarhuri Aarre Mäkinen

1969 – talonmies Jaakko Väätänen

1958–1968 – vahtimestari Jaakko Sajo

Seurakunnat ovat alkaneet järjestää uskontoa vaihtaville turvapaikanhakijoille rippikouluja. Tähän mennessä useat sadat Suomeen viime vuosina tulleista turvapaikanhakijoista ovat luopuneet islamista ja liittyneet jäseneksi evankelisluterilaiseen kirkkoon.

Imatran Tainionkosken seurakuntakeskuksessa parikymmentä nuorta afgaanimiestä lukee Uutta testamenttiä darin kielellä. Seurakunnassa havahduttiin rippikoulun tarpeeseen vuosi sitten, kun kaupungissa aloitti toimintansa vastaanottokeskus.

– Heitä alkoi tulla jumalanpalvelukseen ja reagoimme siihen, että aloimme järjestää heille opetusta, sanoo pastori Vesa Julin Imatran seurakunnasta.

Rippikoulussa opetus tapahtuu englanniksi, mutta nettiyhteyden päässä oleva tulkki kääntää keskustelun darin kielelle. Papilta kysytään paljon muun muassa kirkon sakramenteista, kuten kasteesta.

– Minua ei ole vielä kastettu, mutta odotan sitä ja olen varmasti hyvä kristitty, sanoo Aliraza Hussaini.

Rippikouluryhmässä olijoista useat kertovat syyksi uskonnon vaihtamiseen sen, että ovat pettyneitä islamiin. Taustalla on lähtö entiseltä kotiseudulta ja henkisesti raskas turvapaikkaprosessi.

– En ole ollut pitkään aikaan yhteydessä Afganistanissa olevaan perheeseeni. Jos he saavat tietää, että minusta tulee kristitty, se merkitsee minulle vaikeuksia, pohtii Golamir Hossaini.

Islamista luopujaa kohdellaan kotiseudulla vääräuskoisena eikä yksikään rippikoulussa opiskelevista nuorista usko palaavansa enää Afganistaniin. Sen sijaan Imatran vastaanottokeskuksessa islamista luopuneisiin on tähän asti suhtauduttu hyvin.

– Kyllä he ymmärtävät, että Suomessa on ihan eri säännöt kuin kotimassa ja toista kunnioitetaan, sanoo Imatran vastaanottokeskuksen johtaja Lauri Perälä.

Uusi uskonto sen sijaan voi helpottaa kotoutumista Suomeen.

– Täällä on helpompi elää, koska suurin osa ihmisistä on kristittyjä, jatkaa Hossein Mohammadi.

Kaste edellytyksenä seurakunnan jäseneksi pääsemiselle

Imatran seurakunnan jäseneksi on liittynyt muutaman kuukauden aikana lähes kymmenen nuorta afgaania.

Jäsenyyden edellytyksenä on hyväksytysti suoritettu rippikoulu ja kolmen kuukauden ajan tiivis yhteys seurakuntaan. Kyse on suuresta arvojen ja uskomusten muutoksesta.

– Heidän täytyy ymmärtää mitä ovat tekemässä, eivöt mene sosiaalisesta paineesta kasteelle taikka turvapaikkaprosessin takia, jatkaa Julin.

Uskon lujuutta on kuitekin vaikea ulkopuolisen arvioida.

– Osa on vakavissaan, mutta joukossa on myös heitä, joiden motiivit liittyy turvapaikkaprosessiin. Mutta jos näin on, niin se on pinnan alla emmekä me pysty sitä selvittämään, tuumaa pastori Vesa Julin Imatran seurakunnasta.

Kanta-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi Ritaluoman äidin maksamaan Sunny Car Centerin konkurssipesälle 172 350 euroa korkoineen maaliskuussa. Kyse oli takaisinsaanti Sunny Car Centerin maksamista äidin omistaman jäähalliaition vuokrista. Ritaluoman äiti vaatii tuomion kumoamista.

Sunny Car Centerin konkurssipesän julkisselvittäjä Jorma Tuomaala oli vaatinut haastehakemuksella peräytettäväksi eli palautettavaksi takaisin konkurssipesän mukaan aiheettomasti Ritaluoman äidille maksettuja vuokria jäähalliaition käytöstä.

Tuomaalan mukaan tilaisuudet, joista vuokraa on maksettu, eivät ole liittyneet SCC:n toimintaan. Kanta-Hämeen käräjäoikeus antoi yksipuolisen tuomion asiassa konkurssipesän hyväksi. Vastaaja ei ollut vastannut kanteeseen määräajassa.

Tuomioon ei voi hakea muutosta, mutta takaisinsaantikanteella yksipuolinen tuomio voidaan saada uudelleen oikeuden käsiteltäväksi. Juuri tällaisen haastehakemuksen Ritaluoman äiti on asianajajansa välityksellä esittänyt.

Liiketoimintaa vai ei

Ritaluoman äiti vetoaa erityisesti kahteen asiaan. Ensinnäkin edustustilaisuudet, joista Sunny Car center on maksanut hänelle vuokraa jäähallin aitioista, ovat liittyneet autokauppayhtiön liiketoimintaan. Toisaalta hän ei ole vuokrannut tiloja ylihintaan, vaan ennemminkin tavallista halvemmalla.

Julkisselvittäjä Jorma Tuomaala katsoo, että tilojen vuokran hinnalla ei ole asiassa merkitystä, vaan sillä, että vuokrien maksu on ollut perusteetonta. Hänen mukaansa ei ole uskottavaa, että kaikki aitiossa pidetyt tilaisuudet olisivat olleet autokauppayhtiön todellista liiketoimintaa. Epäilyksiä herättää erityisesti se, että näiden tilaisuuksien osallistujia ei ole tiedossa. Joistakin ei ole tiedossa edes sen yhtiön nimeä, joiden edustajia tilaisuuteen on kutsuttu.

Osa paljon laajempaa juttua

Liikemies Markku Ritaluoman äitiä koskeva takaisinsaantikiista on pieni sivujuoni paljon suuremmassa takaisinsaantiasiassa. Konkurssipesä vaatii nimittäin Sunny Car Centerin entiseltä suuromistajalta ja toimitusjohtajalta Markku Ritaluomalta vajaan 1,4 miljoonan euron takaisinmaksua konkurssipesälle.

Tässä haastehakemuksessa pesä vaatii palautettavaksi ensinnäkin Ritaluomalta liikaa maksettua palkkaa 433 000 euroa korkoineen. Toiseksi pesä vaatii Ritaluomaa suorittamaan yli 900 000 euroa rahoja, joilla Ritaluoma on tehnyt yhtiön varoilla ostoja, nostoja ja maksuja, tämänkin korkoineen.

Kaksi muuta haastehakemuksessa olevaa vaadetta liittyvät luottokortin käyttöön ja korkovelan maksuihin. Ne ovat yhteensä noin 29 000 euroa, joiden päälle vaaditaan myös korot. Lisäksi pesä vaatii Ritaluomaa maksamaan oikeudenkäyntikuluja yli 9 000 euroa.

Tämän haastehakemuksen kokonaissumma on 1 378 604,86 euroa.

Markku Ritaluoma ei ole vielä esittänyt vastinettaan tähän kanteeseen.

Saksan liittokansleri Angela Merkel varoittaa jälleen Euroopan maita demonisoimasta dieselmoottoreita.

Merkel on aiemminkin julkisesti puolustanut dieselmoottoreita, mutta Britannian keskiviikkoinen päätös polttomoottoriautojen kohtalosta on saanut liittokanslerin jälleen puolustuskannalle.

Merkel on pitänyt dieselmoottoreita ympäristöystävällisempinä vähäisempien hiilidioksidipäästöjen takia

– Liittokansleri on usein varoittanut demonisoimasta dieselmoottoreita, koska ne tuottavat vähemmän hiilidioksidipäästöjä ja ovat siten ympäristöystävällisempiä. Mutta tietenkin meidän pitää jatkaa muiden vaihtoehtojen etsimistä, sanoi Saksan hallituksen tiedottaja Ulrike Demmer keskiviikkona.

Demmer muistuttaa, että Merkel on dieselautojen lisäksi myös sähköautojen tukija.

Saksassa on pohdittu polttomoottoriautojen myynnin kieltämistä lähivuosikymmeninä, mutta toistaiseksi päätöstä ei ole tehty.Saksan tavoitteena on kuitenkin ollut saada miljoona sähköautoa liikenteeseen vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoite näyttää jäävän toteutumatta.

Britannian hallitus ilmoitti keskiviikkona, että maassa kielletään vuoteen 2040 mennessä uusien diesel- ja bensiinikäyttöisten autojen myynti. Suunnitelman mukaan vuoden 2050 jälkeen saarivaltion maanteillä ei kulje enää muita kuin sähkömoottorilla toimivia ajoneuvoja. Myös hybridiautot poistuvat liikenteestä.

Heinäkuun alkupuolella Ranska teki samanlaisen ilmoituksen sähköautojen puolesta, kun maan energiaministeri kertoi bensiini- ja dieselautojen myynnin päättyvän vuoteen 2040 mennessä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lähteet: Reuters

Transihmisiä puolustavan Palm Center -instituutin johtaja Aaron Belkin kutsui Trumpin tuoretta linjausta shokeeraavaksi ja valistumattomaksi hyökkäykseksi asevoimia ja niissä palvelevia transihmisiä kohtaan.

– Presidentti on luomassa pahempaa versiota "Älä kysy, älä kerro" -politiikasta. Kuten tiedämme tämän epäonnistuneen käytännön historiasta, syrjintä haittaa sotilaallista valmiutta, Belkin kertoi Reutersille.

Älä kysy, älä kerro -politiikalla viitataan Yhdysvaltojen sotaväen aikaisempaan käytäntöön, jolloin seksuaalivähemmistöjä ei hyväksytty, mutta sotilailta ei myöskään saanut kysyä heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Tutkimus ei tue Trumpin perusteluja

Presidentti Donald Trump on perustellut päätöstään transihmisistä koituvilla terveydenhoitokuluilla ja "häiriöillä".

Rand-tutkimuslaitoksen viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan transihmisten avoimen palvelun sallimisella asevoimissa olisi hyvin pieni vaikutus sotilaalliseen valmiuteen tai terveydenhoitokuluihin.

Yhdysvaltojen asevoimissa on aktiivipalveluksessa noin 1,3 miljoonaa ihmistä, joista noin 2 450 arvioidaan olevan transihmisiä. Mikäli heidän sukupuoleen liittyvät terveydenhoitokulut maksettaisiin asevoimien puolesta, vuotuiset terveysmenot nousisivat noin 2-7,6 miljoonalla eurolla, tutkimuksessa arvioidaan.

Lue lisää: Trump: Transihmiset eivät saa palvella Yhdysvaltojen asevoimissa

Lähde: Reuters

Ruotsin pääministeri Stefan Löfven on ajautunut uransa pahimpaan hallituskriisiin. Porvarioppositio uhkaa epäluottamusäänestyksellä kolmea ministeriä. Käytännössä se tarkoittaisi ministerien lähtöä hallituksesta, koska myös ruotsidemokraatit ovat ilmoittaneet tukevansa porvariallianssia äänestyksessä.

Vaatimus kolmen ministerin lähdöstä yllätti kaikki. Joukossa on kaksi Löfvenin luottopoliitikkoa, puolustusministeri Peter Hultqvist ja sisäministeri Anders Ygeman. Itämeren turvallisuustilanne on tehnyt kokeneesta Hultqvistista demareiden puolustuspolitiikan arkkitehdin.

Ygeman on loistanut julkisuudessa suosittuna ministerinä pakolaiskriisin ja terroriuhkien taitavana hoitajana.

Heikkona pidetylle porvariallianssille tietoturvaskandaali oli kuin oljenkorsi, johon tarttua. Neljän puolueen on ollut vaikea löytää yhteistä säveltä oppositiossa etenkin kun moderaattien eli kokoomuksen puheenjohtaja Anna Kinberg Batra väläytteli alkukeväästä yhteistyöhalujaan ruotsidemokraattien kanssa.

Batra sai tukea ajatuksilleen allianssin sisältä vain kristillisdemokraateilta, keskusta ja liberaalit suhtautuivat torjuvasti. Se on vahvistanut vaikutelmaa, että allianssi on erimielinen tai ainakin epävarma tavoitteistaan.

Allianssipuolueiden kannatus on hiipunut gallupeissa keskustaa lukuunottamatta. Keskustan puheenjohtajan Annie Lööfin menestys mielipidemittauksissa on lisännyt veikkailuja siitä, että perinteiset blokit voisivat murtua vuoden kuluttua pidettävissä parlamenttivaaleissa.

Porvariallianssin johtopuolue kokoomus on joutunut pelkäämään, että keskusta hyppää puheenjohtajansa Annie Lööfin vetämänä demarijohtoiseen hallitukseen. Lööf on tosin kiistänyt veikkailut blokkien murtumisesta ja vakuuttanut pysyvänsä Batran kelkassa.

Tietoturvaskandaali ja poikkeuksellinen kolmen ministerin haastaminen epäluottamuksella oli ehkä Batralle viimeinen hetki yhdistää allianssin rivit ja ottaa blokin johtajuus.

Pallo on nyt Löfvenillä.

Hän voi vaihtaa ministerit itse ja välttää sillä nöyryyttävän epäluottamusäänestyksen. Hallitus voisi jatkaa vahvojen ministerien menetyksestä huolimatta. Tähän vaihtoehtoon näyttivät monet polittiset lähteet keskiviikkoiltana uskovan.

Löfven voi myös ilmoittaa hallituksen erosta. Vaihtoehtoina olisivat uudet vaalit tai puhemiehen kierroksen jälkeen uuden hallituksen muodostaminen ilman vaaleja.

Porvariallianssi on ilmoittanut olevansa valmis valtaan, mutta se tarvitsee hallitsemiseen ruotsidemokraattien tukea.

Jos Löfven päätyy eroilmoitukseen, hän voi toivoa, että porvariallianssin yhteistyö ruotsidemokraattien kanssa heikentää porvariblokin suosiota ja vahvistaa demareita äänestäjien silmissä.

Suomessa on tosin kokemusta, että uuden populistisen liikkeen kanssa ei pelata perinteisin kortein ja yllätyksiä voi olla luvassa Ruotsissakin.

Ruotsin hallitus kertoo aikeistaan torstaina aamupäivällä.

PYSÄHDY. Punaisilla miehenkokoisilla kirjaimilla kirjoitettu käsky rakennuksen katolla saa monet tottelemaan. Valtatie 6:n varrella Lapinjärvellä, noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä sijaitsee Pukaron Paroni, yksi Suomen suosituimmista maksuttomista matkakohteista.

Mutta mikä tai kuka se Pukaron paroni oikein on? Vanha tarina kertoo samannimisestä koko kylän ylpeydestä, palkintoja saaneesta siitossonnista. Suurimmalle osalle se on tämä bensa- ja liikenneasema. Vai olisiko se sittenkin liikenneaseman perustaja ja yrittäjä Hannu Kohtaniemi. Hänellä ei ole mitään lempinimeä vastaan.

– Kyllä voi sanoa, että mie olen se Pukaron paroni, hän hymähtää.

Kohtaniemen yritykselle nimen antoi hänen jo edesmennyt äitinsä. Kun paikkaa 80-luvun lopulla koko perheen voimin rakennettiin, oli etenkin yrittäjän äiti kunnostautunut nimien ehdottajana. Kohtaniemi muistaa teilanneensa ehdotukset aina "ihan hirveinä".

Kunnes kerran äiti oli lähestynyt ilme hieman aiempaa kirkkaampana uuden nimiehdotuksen kanssa: "Miten olis Pukaron Paroni?"

– Sanoin heti, että tämä on hyvä! Tästä tulee meidän nimi!

Rakennustarvikemyyjästä bensisyrittäjäksi

Kohtaniemi vaikuttaa yrittäjän stereotyypiltä – työteliäältä, käytännölliseltä ja vaatimattomalta. Kohtuus kaikessa tuntuu määrittelevän hänen tekemisiään.

Yrittäjä Kohtaniemestä kuitenkin tuli vasta vuonna 1988, kun kouvolalaisen rautakaupan rakennustarvikemyyjänä hyvin viihtynyt mies alkoi kaivata elämäänsä enemmän haastetta.

– Ostaa pätkäytin silloin tästä velkarahalla tämän kiinteistön, kun tuli tämmöinen liikeidea. Hyppy tuntemattomaan ja vois sanoa, että vielä toisen pakkaamalla laskuvarjolla. Aika raju vetäisy kieltämättä, kun asiaa nyt ajattelee, Kohtaniemi toteaa.

Liikeidea oli kuitenkin toimiva ja jopa edellä aikaansa. Kohtaniemi päätteli, että tavallinen autoilija haluaa pysähtyä matkallaan vain kerran ja sillä pysähdyksellä on saatava kaikki tarvittava: bensaa, ruokaa, ostokset ja vessa.

– Löysin jokin aika sitten lehtileikkeitä noilta ajoilta ja Loviisan Sanomiin antamiani kommentteja lukiessa oikein ihmettelin itsekin, että miten mie olen osannut noin järkevästi tuon asian ajatella, Kohtaniemi naurahtaa.

”Voi voi poika, ei tähän kukaan pysähdy”

Rautakaupassa työkaverit ihmettelivät kollegansa uhkarohkeaa liikettä ryhtyä yrittäjäksi kuutostien varteen. Myös paikallisilla kyläläisillä oli omat epäilyksensä paikan kannattavuudesta. Pukaron Paronin paikalla oli jo aiemmin toiminut pieni kahvila, jossa useampikin yrittäjä oli kokeillut onneaan huonolla menestyksellä.

– Kyllä yleisin veikkaus oli ihan ymmärrettävästi, että kolme kuukautta ja konkurssi, Kohtaniemi kertoo.

Uskoa yrittäjällä itsellään kuitenkin riitti, paitsi ehkä sinä yhtenä päivänä. Tontilla oli rakentaminen alkanut ja pian asennettavien bensasäiliöiden alle piti valaa betoniset tasanteet.

Oli kuuman kesäisen lauantaipäivän ilta ja työmiehet olivat jo lähteneet kotiin. Kohtaniemi oli itse viiden metrin syvyisessä montussa raudoittamassa viimeisiä harjateräksiä maanantaiaamuna saapuvaa betonisatsia varten.

Viikonloppu, kuumuus ja montun pohja saivat miehen miettimään, oliko koko hommassa sittenkään mitään järkeä. Ja juuri silloin paikalle, aivan montun reunalle, pyöräili yksi kylän miehistä. Hän katseli aikansa Kohtaniemen touhuja ja tokaisi sitten: ”Voi voi poika mihin oot lähtenny. Etkö sää oo huomannu, että tos on satasen suora ja täs ei pysähdy kukaan?”

Kova työ vei läpi 90-luvun ja velkojen maksun

Kohtaniemen idea monen palvelun liikenneasemasta oli mahdollista toteuttaa vain velkarahalla. Velkaa ilman vakuuksia taas sai vain, jos lainalle löytyisi takaajia. Kohtaniemen tapauksessa apuun tuli oma perhe.

– Siinä ei saa epäonnistua, kun toiset ovat lähteneet takaamaan lainoja. Kun on paljon velkaa niin on pakko painaa töitä, Kohtaniemi kertoo.

Aluksi tuore yrittäjä luuli voivansa tehdä töitä niin paljon kuin itse haluaa. Tuli yli 14 tunnin päiviä ja seitsemän päivän työviikkoja. Ennen pitkää voimat alkoivat kuitenkin ehtyä ja yksi työpäivistä oli luovutettava levolle.

– Joku raja on sentään oltava. Ei ihminen ole kone ja sitä paitsi koneetkin tarvitsevat huoltoa. Ei kukaan ole ihmeidentekijä, Kohtaniemi toteaa.

Kova työ kannatti tässä tapauksessa. Jo muutama kuukausi toiminnan aloittamisen jälkeen, eli melko pian, huoli toiminnan kannattavuudesta alkoi kaikota ja usko menestymiseen kasvoi. Resepti oli Kohtaniemen mukaan vanha tuttu.

– Hirvittävästi töitä, hyviä työntekijöitä ja oli siinä mukana sattumaa ja onneakin.

Paronista tulee osa ketjua

Liki 30 vuotta on kulunut kuumasta kesäpäivästä montun pohjalla. Nykyään Pukaron Paroni työllistää puolensataa henkilöä ja asiakkaita on vuosittain noin miljoona. Menestyksestä on maksettu kova hinta.

– Olen jo pitkään miettiny, onko elämä pelkkää työtä. Ja eihän se ole. Siitähän pimahtaa, Kohtaniemi toteaa.

Aikaa perheen parissa ei voi taikoa mistään, täytyisi tapahtua iso muutos. Näin ollen Kohtaniemi päätti myydä liiketoimintansa ja vuokrata liikenneaseman tilat yhdelle Suomen suurimmista ketjuista. Pukaron Paronista tulee kesän loputtua Neste K-asema.

Osaa asiakkaista harmittaa Suomessa jo varsin harvinaiseksi käyneen yksityisen toimijan muuttuminen ketjupaikaksi. Kohtaniemi ymmärtää harmittelijoita ja toteaa ettei itsekään ole ketjuuntumisen puolestapuhuja. Ristiriitaa hän ei toimissaan kuitenkaan näe.

– En minä tätä Keskolle vuokraisi, jos pelkäisin, että he pilaavat paikan. Nimikin pysyy samana, se oli ehto meidän puolelta, Kohtaniemi perustelee.

Kohtaniemi pysyy yhä kiinteistön omistajana ja siten vuokralaisen maksukyky oli oleellinen tekijä, kun toiminnalle etsittiin jatkajaa.

– Jos tähän tulisi joku yksityisyrittäjä joka tekisi asiat väärin ja ajaisi tämän meidän valtamerilaivan karille niin homma olisi ohi. Kesko taas on vuokranmaksajana varma, Kohtaniemi selventää.

Sokkia seurasi sopeutuminen

Pukaron Paronin noin 50 työntekijää kuulivat liiketoiminnan siirtymisestä Keskolle ensimmäisinä. Työpaikkoja ei Lapinjärven kokoisessa 2 700 asukkaan kunnassa ole riesaksi asti, joten ensireaktio oli Kohtaniemen mukaan odotetun kaltainen ja ymmärrettävä ”valtava järkytys, sokki”.

Jokainen työntekijä siirtyy vanhana työntekijänä Keskolle. Kohtaniemen mukaan uutisten kertomisen jälkeen tunnelmat ovat tasoittuneet ja henkilökunta on ollut ymmärtäväistä ja hyvillä mielin. Tiettyä epätietoisuutta tulevasta tietenkin on.

– Toki fiksuina ihmisinä ymmärtävät, että joitain muutoksia yrittäjän vaihtumisen myötä tulee. Onhan se iso asia, Kohtaniemi toteaa.

Kyliltä ei ole enää poljettu kertomaan mielipidettä Kohtaniemen touhuista. Niistä harvoista paikallisten kommenteista suurin osa on ollut ymmärtäväistä, mutta poikkeuksiakin on.

– Kuuluhaan se asiaan, että kateellisiakin aina on. Tavallaan sen ymmärtää. Kaikki eivät osaa katsoa tätä kokonaisuutta, Kohtaniemi kertoo.

Kolmen miehen töistä yhden miehen töiksi

Vaikka Kohtaniemi vaimonsa kanssa jättääkin Pukaron Paronin pyörittämisen, eläkkeelle ei vielä jäädä.

– Olen aina sanonut, että minulla on tässä yrittäjänä ollu kolmen miehet työt. Nyt minulta tippuu pois kahden miehen työt, mutta yhden miehen työt jää.

Yhden miehen töillä Kohtaniemi viittaa säiliöautoyritykseen, jonka hän käynnisti Paronin rinnalle parisenkymmentä vuotta sitten. Polttis Oy kuljettaa lämmitysöljyä ja moottoripolttoöljyä Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson alueella reilulle 7000 asiakkaalle. Polttiksesta Kohtaniemi ei ole luopumassa, koska kohtuu pitää olla muutoksessakin.

– Kyllähän sitä harrastus pitää olla. Mutta kyllähän tässä on se ajatus, että höllätään ja annetaan enemmän aikaa perheelle, Kohtaniemi sanoo.

Tämä voisi tarkoittaa sitä, että kun elokuun lopussa Pukaron avaimet lasketaan pöydälle, niin koko perhe lähtee jonnekin kauas pitkälle lomalle. Lomailu saa kuitenkin odottaa. Se nyt ei toisaalta ole Kohtaniemen mukaan mitään uutta.

– Tänä vuonna kesälomat jää kyllä pitämättä, on niin paljon tässä muutosvaiheessa kaikkea työtä... Mutta niin jäi kyllä viime kesänkin lomat. Yleensä ollaan viikko kesällä pidetty, mutta ei sitä ehtiny, Kohtaniemi naurahtaa.

Entäs syksymmällä sitten?

– No lokakuussa, koulujen syyslomalla viikoksi mennään Kanarialle, Kohtaniemi toteaa.

Niin, joku raja siinä lomailussakin.

Pieni Marquetten kaupunki Yhdysvaltojen Michiganissa on täynnä Suomea fanittavia ihmisiä.

Sitä mieltä ovat kaupungissa ja sen lähialueilla asuvat henkilöt, jotka ovat nyt käymässä Suomessa. Kiinnostus Suomeen johtuu pääosin siitä, että monella alueen asukkaista on suomalaisia sukujuuria. Heidän lisäksi myös muut ovat kiinnostuneet Suomesta.

– Tälläkin kiertueella on paljon ihmisiä, joilla ei ole suomalaisia juuria, mutta he ovat aina halunneet tulla käymään Suomessa, sanoo Marquette Choral Society -kuoron Margaret Vainio.

Kiertueella Vainio viittaa Marquetten alueen ryhmien vierailuun. Marquettesta ja sen lähialueilta on tullut heinäkuun lopuksi Suomeen kiertueelle 94 hengen ryhmä Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

He haluavat pitää juuristaan kiinni. Hannu Makkonen

Joukko koostuu Marquette City Band -puhallinorkesterista ja Marquette Choral Society -kuorosta. Ryhmät ovat lähteneet esiintymään eri reittejä pitkin ympäri Suomea ja pitävät yhteiskonsertin lopuksi Kajaanissa, Marquetten ystävyyskaupungissa.

Marquettessa vierailu huomioitiin esimerkiksi paikallisessa mediassa (Upper Michigans Source).

– Meillä on aina kiinnostusta suomalaisiin asioihin, sanoo paikkakuntalainen Pauline Pietilä.

Vierailu kuuluu viralliseen Suomi100-ohjelmaan (Suomi 100). Kajaanin seudun Suomi–Amerikka-yhdistyksen mukaan vierailu on historiallinen. Aikaisemmin Kajaanissa on vieraillut Marquettesta pienempiä ryhmiä. Kaupungissa asuu noin 21 000 ihmistä (Marquette).

Suomalaisia sukulaisia

Koko Michiganin pohjoisella niemimaalla asuu paljon suomensukuisia henkilöitä, kuten myös Marquettessa. Myös ihmiset, joilla ei ole sukua Suomesta, sulautuvat helposti suomalaiseen kulttuuriin.

– Monesta Michiganin pohjoisen niemimaan alueella asuvista tulee suomalaisia sulautumisen kautta, vaikka heillä ei ole suomalaisia sukujuuria Vainio nauraa.

Kaupungissa sijaitsee esimerkiksi yhteisösauna ja suomalaisia tavaroita myyvä kauppa. Lisäksi Michiganin pohjoisen niemimaan alueella näkyi1960-luvun alusta asti ohjelmaa nimeltä "Finland Calling" (Helsingin Sanomat). Sarja loppui vuonna 2015.

– Se oli yksi pisimpään jatkuneista ohjelmista koko maassa, sanoo kuorolainen Barbara Michael.

Kajaanin seudun Suomi–Amerikka-yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Makkonen sanoo, että Marquette sijaitsee niin sanotulla suomalaisseudulla.

– He haluavat pitää juuristaan kiinni. Esimerkiksi Marquetten kaupungissa on olemassa Suomi-huone, jossa on suomalaisten ja amerikkalaisten kirjallisuutta Suomesta, Makkonen sanoo.

Minä jäin ja muut lähtivät. Margaret Vainio

Vierailun taustalla vaikuttaa Makkosen mukaan kiinnostus suomalaisuuteen.

– Aika harvalla vieraista on suomalaista sukunimeä, mutta kaikki haluavat tulla Suomeen juuri tämän ystävyyden merkeissä, Makkonen kiteyttää.

Saunan muistaa lapsuudesta

Amerikansuomalaisilla sukujuuret voivat näkyä monin eri tavoin arjessakin.

Yksi kuorolaisista, suomensukuinen Debra Wahlberg, asuu parin tunnin ajomatkan päässä Marquettesta. Wahlberg kertoo, että esimerkiksi saunassa on käyty lapsuudessa. Lapsena täytyi tyytyä lattialla olevaan ammeeseen, mutta isompana pääsi ylemmille lauteille.

– Suomalaisuus on perinnössämme. Michiganin pohjoinen niemimaa on järviltään ja vehreydeltään samanlainen kuin Suomi. Ympäristö on niin samanlaista, että tunnemme yhteyden, Wahlberg sanoo.

Olemme hyvin ylpeitä, että saamme olla osa juhlintaa. Barbara Michael

Kuorolainen Peter Gummerson puolestaan kertoo suomensukuisesta ystävästä, jonka hän tapasi lapsuudessa jo nelivuotiaana.

– Hän opetti minua metsästämään lintuja, kalastamaan ja saunomaan, Gummerson muistelee.

Rakastui suomalaiseen mieheen

Yhdysvaltalaisten vierailu pohjautuu Kajaanin ja Marquetten ystävyyskaupunkitoimintaan.

Kajaanin kaupungin talousjohtaja Eeva Suomalainen kertoo, että ystävyyskaupunkitoimintaan budjetoidaan vuosittain 10 000 euroa. Tämä käsittää yhteistyön kaikkien ystävyyskaupunkien kanssa.

– Ystävyyskaupunkitoiminta on osa Kajaanin kansainvälistä yhteistyötä ja siihen panostetaan mahdollisuuksien mukaan käytössä olevien resurssien puitteissa.

Kuoron ja puhallinorkesterin kiertueet ovat sujuneet Suomessa hyvin. Ryhmät ovat kiertäneet hieman eri reittejä.

– Olemme hyvin ylpeitä, että saamme olla osa Suomen 100-vuotisjuhlaa, Barbara Michael sanoo.

Debra Wahlberg kertoo, että esimerkiksi Oulussa kuoron konserttiin osallistui 300 ihmistä. Moni jäi myös juttelemaan konsertin jälkeen. Tampereella myös Wahblergin puolison sukulaisia tuli juttelemaan hänen kanssa.

Yhtyeet kokoontuvat Kajaaniin soittamaan yhdessä, sillä he haluavat juhlistaan Suomen itsenäisyyden juhlavuotta.

– Samaan aikaan on Kajaanin ja Marquetten välisen ystävyyskaupunkisopimuksen 20-vuotisjuhla, Kajaanin seudun Suomi–Amerikka-yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Makkonen kertoo.

Tälläkin matkalla on paljon ihmisiä, joilla ei ole suomalaisia juuria, mutta he ovat aina halunneet tulla käymään Suomessa. Margaret Vainio

Debra Wahlberg ja Margaret Vainio kävivät Suomessa yliopistonsa kautta kiertueella jo 1970-luvulla. Tuolloin Vainio rakastui suomalaiseen mieheen Lopulta Vainio tuli opiskelemaan Suomeen ja avioitui miehen kanssa. Pariskunta sai kolme lasta.

– Minä jäin ja muut lähtivät. Äitini oli odottamassa lentokentällä Marquettessa, eikä hän tiennyt, etten tulisikaan, Vainio kertoo.

Sirkka-Liisa Kontio on perheensä kanssa etsinyt jo vuosikausia tietoja isänsä elämästä. Perheellä on valokuva ja nimi: Matti Hyppönen, joka on ollut renkipoikana Jaakkimassa.

Juhannusaattona Sirkka-Liisan tytär Sanna päätti avautua Facebookissa. Päivitystä jaettiin ahkerasti, ja myös moni media tarttui tarinaan. Viikon kuluttua Sannaan otti yhteyttä henkilö, jonka isä oli tunnistanut valokuvan miehen omaksi enokseen.

Matti ei ole enää pelkkä nimi ja kasvot kuvassa. Nyt tiedetään, että Matin ja Sirkka-Liisan äidin, Martan, rakkaustarina todella sai alkunsa Jaakkimassa. Talvisota kuitenkin sotki parikymppisten nuorten kaikessa hiljaisuudessa alkaneen seurustelun. Martan perhe lähti evakkoon Kemin maalaiskuntaan, Matti Ylivieskan kautta joko muualle evakkoon tai sotaväkeen.

Sukulaisuus varmistetaan DNA-testillä

Sirkka-Liisa sai alkunsa, kun Matti ja Martta kohtasivat sotavuosina jossakin päin Suomea uudestaan. Nuorten tiet kuitenkin erosivat jälleen. Myöhemmin Martan elämään tuli uusi mies, joka vauvan synnyttyä otti Sirkka-Liisan omiin nimiinsä.

Meille on jo sähköpostissa lähetetty Matin vanhempien ja isovanhempien kuvat. Sanna Kontio

Kontiot tietävät nyt myös, oliko Matilla sisaruksia, mihin hän asettui sotien jälkeen, mitä teki työkseen, milloin kuoli ja mihin haudattiin.

– Emme kuitenkaan halua kertoa Matin elämästä, koska haluamme varmistaa DNA-testillä, että olemme samaa sukua näiden uusien mahdollisten sukulaisten kanssa, Sanna kertoo.

DNA-näytteiden ottoon ja testaukseen menee vielä aikaa. Sannan varovainen arvio onkin, että vastauksia olisi luvassa aikaisintaan parin kuukauden kuluttua.

Matilla ei ollut muita lapsia

Äiti Sirkka-Liisa on liikuttunut ja onnellinen biologisen isänsä elämänvaiheiden tiedoista. Nuoremmalla polvella on tarkoitus tavata uudet sukulaiset ja käydä Matin haudalla.

Nyt Matin suvussa etsitään innokkaasti lisää tietoa. Tarkoitus on esimerkiksi tilata Matiin armeija-ajan kantakortti.

– Meille on jo sähköpostissa lähetetty Matin vanhempien ja isovanhempien kuvat. Hänen myöhemmistä vaiheistaan on olemassa valokuva-albumi, mutta vielä ei tiedetä, kenen hallussa se on.

Matilla ei ole muita lapsia. Eikä kukaan tiedä, saiko Matti koskaan tietää, että hänellä oli tytär. Uusille sukulaisille tieto tuli täysin yllätyksenä. Muitakin yllätyksiä on isän etsintävuosina tullut eteen.

– Arkistoista löytyy, että äiti olisi syntynyt Ylitoriniolla ja vanhemmiksi on merkitty Martta ja äidin kasvatusisä. Oikeasti äiti syntyi Lumijoella. Äiti on myös aina luullut, että on Sirkka-Liisa. Hän kuitenkin onkin Sirkka ja Liisa on toinen nimi.

Jos tekee mieli mustikkaa, niin nyt sitä saa. Reippaammin sinistä marjaa löytyy Etelä-Suomen metsistä, erityisesti Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta.

Myös muualta Suomesta löytyy jo jonkin verran mustikkaa.

– Jyväskylän tienoilta ja siitä ylöspäin ehkä jopa tuonne Pohjanmaalle Oulun korkeuteen saakka. Hyvillä kasvupaikoilla löytyy varmaan yksittäisiä kypsiä marjoja, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

– Siellä päin joudutaan varmaan viikon päivät odottamaan, ennen kuin pääsee toden teolla marjastamaan. Oulun yläpuolella joudutaan odottamaan parisen viikkoa.

Mustikkasadosta on tänä vuonna tulossa keskimääräinen, joskin alueelliset vaihtelut ovat suuria. Mustikan ja muiden marjojen kukinta oli muutaman viikon myöhäisemmässä verrattuna viime vuosiin.

Myös ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat vähitellen saapumassa Suomeen. Lue juttu poimijoiden palkoista täältä.

Puolukkaa marjastajat joutunevat odottamaan reilusti syyskuun puolelle. Puolukkasadosta näyttäisi tulevan keskimääräistä runsaampi.

Luonnonvarakeskuksella on parinsadan metsän havaintoverkosto, joka kattaa maan eteläkärjestä Inarin korkeudelle saakka.

Muovikasseista on tulossa Euroopan suurille kauppaketjuille eettinen rasite. Mainoslogolla varustettu muovikassi ei sovi enää monen kauppaketjun entistä ympäristötietoisempaan imagoon. Muovikassia kantava asiakas on alkanut näyttää katukuvassa pahalta.

Viimeksi tällä viikolla Saksan toiseksi suurin kauppaketju Aldi ilmoitti, ettei se syksystä alkaen tarjoa kassoillaan muita kuin monikäyttöisiä kasseja. Aldi seuraa näin suurinta kilpailijaansa Lidliä. Päätös tarkoittaa vuositasolla satojen miljoonien muovikassien vähennystä Saksan katukuvassa.

Menossa on varsinainen kilpajuoksu, sillä jo monet Euroopassa toimivat kaupan toimijat ovat viimeisen vuoden aikana ilmoittaneet vapaaehtoisesti luopuvansa muovikasseista. Esimerkiksi Italiassa muovikassit on jo kielletty.

Toisin on Suomessa. Noin joka kolmas asiakas ostaa kassalla muovikassin. Suomalaiset kaupan suuret ovat pitäneet muovikassia tähän saakka hyvänä palveluna. Vain S-ryhmä ilmoitti jo vuosi sitten, että sillä ei ole periaatteessa mitään kasseista luopumista vastaan.

Suomessa on voimassa muovikassisopimus

Viime syksynä suomalaiset kaupat lähtivät innolla mukaan ympäristöministeriön ja Kaupan liiton muovikassisopimukseen, jonka tarkoitus on muovisten kantokassien kulutuksen vähentäminen ja muovin kierrätyksen tehostaminen.

Lidl, joka on luopunut muovikasseista Keski-Euroopassa, ei ole yhtiön ilmoituksen mukaan edelleenkään luopumassa muovikasseista Suomessa. Lidl ilmoittaa kuitenkin sitoutuvansa muovikassisopimukseen ja toivoo, että samaa ostoskassia käytettäisiin useamman kerran.

Myös K-ryhmä ilmoittaa, että muoviostoskasseista ei olla kokonaan luopumassa. K-ryhmän kaikissa kaupoissa muovikassit tulivat maksullisiksi tämän vuoden alusta. Sen sijaan kassojen yhteydessä jaettavista pikkupusseista K-ryhmä luopuu kokonaan tämän vuoden aikana.

S-ryhmä sen sijaan jättää asian vielä auki. Yhtiö aikoo ilmoittaa muovikasseja koskevan uutisen 2. elokuuta, mutta ei tässä vaiheessa kiistä eikä myönnä muovikasseista luopumista.

Muovikassi on roskapussi

Suomalaiskauppojen kassoilta löytyy niin muovi-, paperi-, kangas-, kesto- kuin biohajoaviakin kasseja. Parhaissa muovikasseissa on jopa 90 prosenttia kierrätysmuovia. Se on muovia, jolle on vaikeaa keksiä muuta kierrätyskäyttöä. Roskapussina se saa arvokkaan lopun.

Suomalaisen kierrätysmuovikassin suurin ympäristöuhka ei olekaan kassissa, vaan sen käyttäjässä. Roska-astia on sille paras paikka.

Muoviteollisuuden mukaan hyvä suomalainen muovikassi kestää useammankin kauppareissun. Roskapussiksi se kannattaa laittaa vasta sitten, kun sitä on muutaman kerran käyttänyt. Mutta liian harva näin tekee.

Myytyjen ostosmuovikassien määrä näkyy Suomessa suoraan myytyjen roskapussien määrässä. Kun muovikasseja ostetaan kassoilla vähemmän, ostetaan vastaavasti roskapusseja enemmän.

Mainettaan parempi, mutta kun maine on surkea

Jos Suomessa seurataan muun Euroopan trendejä, saattavat ensimmäiset kaupan toimijat ilmoittaa pian myös täällä luopuvansa muovikasseista vapaaehtoisesti. Esimerkiksi Saksassa muovisten kassien ja pussien määrät vähenivät viime vuonna yli 30 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna.

Kauppaketjuille kysymys on nyt ennen kaikkea eettinen. Luontoon päätyvistä mikromuoveista on uutisoitu niin paljon, että muovikassi on ajatuksen tasolla muuttunut vastenmieliseksi. Huono maine sillä on ollut jo pitkään.

Saksalainen Aldi aikoo ottaa samalla jo seuraavan loikan ja luopua myös paperikasseista. Yhtiön mukaan muovia heikommin kestävien paperikassien valmistukseen vaadittu korkeampi energia- ja vesimäärä ovat ympäristön kannalta kaikkea muuta kuin kestävä vaihtoehto.

Mielikuvat ratkaisevat. Hyväkin suomalainen kierrätysmuovista tehty kassi näyttää satama-altaassa tai puistonurmikolla ihan yhtä pahalta kuin tavallinen muovikassi.

Juttua varten on pyydetty tietoja K-ryhmästä, S-ryhmästä ja Lidlistä sekä haastateltu Muoviteollisuuden ja Kaupan liiton asiantuntijoita.

Rajavalvojat, Pomo piilossa, Poliisit, Matkaoppaat, Rekkakuskit jäällä, Pelastushelikopteri, Suomen tulli, Kandit, Laivakokin matkassa, Norjan naisten erikoisjoukot ja Tanskalainen maajussi. Tässä listassa oli vain murto-osa sarjoista, joita televisiossa on viime aikoina nähty. Ammateista kertovat tositelevisiosarjat kiinnostavat meitä paljon.

Keväällä katsottiin etenkin MTV3:n hälytyskeskuksen toiminnasta kertovaa 112 -sarjaa ja Nelosen Poliisit-sarjaa. Turun yliopiston mediatutkija Veijo Hietala osaa kertoa miksi näin on.

Niin sanottujen rajanvartijoiden ammatit kiinnostavat

– Poliisit, lakimiehet ja tuomarit määrittelevät hyvän ja pahan rajan aina uudestaan meille kulttuurissa, he kertovat mikä on rangaistavaa ja mikä ei. Toisaalta lääkärit seisovat vartijoina siellä äärimmäisellä rajalla eli elämän ja kuoleman rajalla ja sehän on se viimeinen raja, joka meitä kiinnostaa.

Hietala sanoo, että toki on kyse siitä, että haluamme katsoa jännittäviä tilanteita, mutta kyse on myös turvallisuudentunteemme kasvattamisesta. Sarjoista opimme, että meitä hoidetaan, kun on tarve ja poliisi pitää huolen, että yhteiskunnassa kaikki on hyvin.

Hauskuuttajan rooli on valittu myyntimiehille

Mutta kaipaamme muutakin. Haluamme nimittäin viihtyä ja nauraa. Silloin katselemme television kauppamiehiä.

– Kuka olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että 2010-luvulla Suomen suosituimpana tv-esiintyjänä on huutokauppias Keski-Suomesta, Veijo Hietala sanoo.

Nelosella esitettävässä Huutokauppakeisari-sarjassa esitellään Aki Palsanmäen huutokaupan arkea. Ohjelma valittiin vuoden 2015 parhaaksi tv-ohjelmaksi Kultainen Venla -kilpailun yleisöäänestyksessä. Palsanmäkeä ennen olemme tutustuneet esimerkiksi kyläkauppias Vesa Keskiseen ja kiinteistönvälittäjä Jethro Rostedtiiin. Myyntimiehille onkin varattu tositelevision tarustossa viihdyttäjän rooli.

– Tottakai tässä vaikuttaa persoona. Olemme aina pitäneet siitä, että voimme kuunnella helppoheikkien ja huutokauppiaiden loputtomia vitsejä ja kaskuja.

Kuinka totta tositelevisio on?

Usein ruudun äärellä mietimme onko kaikki näkemämme kuitenkaan ihan totta. Kuinka todellinen suomalaisen tositelevison antama kuva ammateista oikein on? Ihmiset, joiden töitä ohjelmissa esitellään sanovat, että näin todella pääosin on.

Hätäkeskuspäivystäjä Eija Laine sanoo, että 112-sarja kertoo erittäin realistisesti siitä minkälaista arki hänen työssään on. Työssään hän esimerkiksi vastaanottaa puheluita ja ohjeistaa muita viranomaisia tapaturmapaikoille. Hänestä ohjelma auttaa ihmisiä ymmärtämään minkälaisissa tilanteissa hätäkeskukseen tulisi olla yhteydessä.

– Sarjassa on esitetty tilanteita, joita meillä pääsääntöisesti on. Sarjan myötä ihmisille selviää paremmin milloin tänne pitää soittaa.

Pääkaupunkiseudulla kiinteistövälittäjän työtä tekevä Paula Hovav sanoo katsoneensa sekä Kiinteistökuningatar Kaisa että Myyntimies Jethro sarjoja, joissa Kaisa Liski ja Jethro Rostedt myyvät asuntoja. Hänestä Liskillä on aktiivinen ja ammattimainen ote.

– Mielelläni katsoin jaksoja. Mutta eihän kiinteistövälittäjän työ ole vain shampanjan juontia ja onnistuneita nopeita kauppoja.

Hovav sanoo, että usein asuntoja myydään pidempään kuin mitä sarjassa annetaan ymmärtää. Lisäksi taustatyötä ei esitellä, eikä kiinteistövälittäjillä yleensä ole assistentteja, kuten Liskillä ohjelmassa on.

Liskin sarjassa pääroolissa olivat hänen itsensä lisäksi yhtä paljon hulppeat asunnot, joita hän esitteli. Hovav sanoo, että näitä työssä tulee vastaan harvemmin, kaupattavaksi voi tulla myös vaikka autotalli.

Rostedtin ohjelmia hän on katsonut enemmän huvittuneena.

– Hänen olemuksensa, letkautuksensa ja ne hienot autot, se on semmoista hauskaa. Tätä ammattia voi toki tehdä monella eri tavalla ja jokainen tekee sen omalla persoonallaan.

Työstä esitellään jännittävimmät hetket

Kenttäpoliisin työtä yli 30 vuotta tehnyt ylikonstaapeli Jan Nyqvist sanoo, että Poliisit-sarja vastaa vain osittain kenttäpoliisin ja liikennepoliisin arkea. Hän sanoo ymmärtävänsä, että sarja on viihdeohjelma, jonka takia sarjassa esitellään näyttävän näköistä poliisityötä.

– Toinen puolikas poliisintyöstä jää näyttämättä. Rikostutkintaa se ei kuvaa millään lailla. Poliisin työ on laajempaa, raadollisempaa ja kenties jopa tylsämpääkin kuin minkälaisen kuvan ohjelmasta saa.

Tullitarkastajana työskentelevä Rebecca Majuri sanoo, että hänestä Suomen tulli -ohjelma vastaa hyvin tullin arkipäivää.

– Meidän työstämme näytetään ohjelmassa 30-40 prosenttia. On osa-alueita, jotka joudutaan rajaamaan pois asiakkaiden intimiteettisuojan takia, esimerkiksi tietyntyyppisiä pakkokeinoja ei näytetä.

Tilanteita, jota ohjelmassa on nähty hän sanoo autenttisiksi.

– Meillä on mielenkiintoinen, monipuolinen ja joskus jännittäväkin työ. Kollegat ovat saaneet välitettyä tämän hyvin sarjassa.

Aitous koukuttaa

Epäilemättä juuri Majurin mainitsemista syistä tositelevisio-ohjelmat ovat niin suosittuja. Jännittävät ja aidot tilanteet kiinnostavat. Ohjelmia on tullut jo koko 2000-luvun, mutta edelleen ne onnistuvat koukuttamaan. Mediatutkija Veijo Hietala osaa selittää tämänkin.

– Olemme sata vuotta katsoneet näyteltyjä fiktiivisiä tunteita. Tänä päivänä, uusromanttisella tunteiden aikakaudella, meille eivät enää näytellyt tunteet riitä, vaan haluamme aitoja yksilöitä kokemassa aitoja tunteita lähikuvassa.

Ja lisää onkin onneksi luvassa. Syksyllä kanavilla aloittaa jälleen uusia ammateista kertovia tositelevisiosarjoja ja vanhojen suosikkien uusia kausia.

Yritysten on jatkossa ostettava Postilta erillinen yrityspostinumero, jos yritys haluaa kirjepostia myös tiistaisin, kertoo sanomalehti Karjalainen.

Lehti kertoo, että numeron ostaminen maksaa 5  500 euroa. Lisäksi päälle tulee noin sadan euron kuukausimaksu, jos postin haluaa lajiteltuna.

Yritykset joutuvat lisäksi maksamaan lisämaksun, joka määrittyy vastaanotettujen kirjeiden lukumäärän ja lajittelutavan mukaan. Lisämaksun suuruus vaihtelee noin 200 eurosta lähes viiteentuhanteen euroon kuussa.

Posti ilmoitti aiemmin tällä viikolla lopettavansa kirjeiden jakelun tiistaisin.

Postin kirjepalveluista vastaava johtaja Kaj Kulp kertoo lehdelle, että uudistuksesta on tullut palautetta yrityksiltä.

– Jos toiminta on sellaista, että kirjeposti määrittää tekemistä, niin tiistai joudutaan miettimään tietysti uusiksi, Kulp sanoo Karjalaiselle.

– Me emme voi mitään kirjepostinmäärän laskulle. Meidän on sopeutettava toimintamme sen mukaan ja toimittava kustannustehokkaasti, Kulp toteaa.

Kulp kommentoi Ylelle aiemmin tällä viikolla, että jakelutoimintaan ei ole tulossa muita leikkauksia lähiaikoina.

Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kommentoi Karjalaisessa muutosta "kohtuuttomaksi kuppaushinnoitteluksi", jonka tarkoitus on varmistaa, ettei kukaan halua postia tiistaisin.

Lue myös

Viestintävirasto epäilee Postin toiminnan lainmukaisuutta – Kirjeitä ei enää jaeta tiistaisin

Uusi postilaki voi muuttaa kaupunkien kirjejakelun kolmipäiväiseksi

Posti lopetti kirjepostin jakelun tiistaisin – Viestintävirasto pyytää selvitystä

Kontiolahtelainen somepersoona Susanne Aalto, 26, on elänyt aknen kanssa kymmenisen vuotta. Akne on talirauhasen tulehdus, jossa tulehduksen aiheuttavat ihon normaalikasvustoon kuuluvat bakteerit.

Pahalapsena tunnettu tubettaja Aalto koki ikävimmän hetkensä julkaistuaan sosiaalisessa mediassa vuonna 2013 meikittömän kuvan akneihostaan.

– Kuva oli julkaistu keskustelufoorumilla tekstillä "hyi vittu kattokaa". Törmäsin myös kommenttiin, jossa luki "käytä meikkivoidetta, vitun huora". Sain somessa ohjeita, kuinka minun pitäisi pestä kasvoni ja välttää suklaata.

Todellisuudessa ihon liiallinen jynssääminen vain pahentaa aknea, eikä ruokavaliollakaan ole niin suurta vaikutusta kuin luullaan.

Aalto sanoo joutuneensa kommenttien jälkeen vuosiksi itseinhon valtaan. Kokonaisuutena negatiiviset viestit jäivät kuitenkin vähemmistöön, ja myönteistä palautetta sateli rohkeasta ulostulosta.

Aalto on kertonut aknesta ja rajusta hoidosta Youtube-videossa "Minä & akne ja kuinka paranin siitä".

Tyssää vaihdevuosiin yleensä

Aknen puhkeamiseen vaikuttavat muun muassa hormonit ja perimä. Susanne Aallon isällä ja äidillä on kummallakin ollut nuoruudessaan akne. Akne on hyvin tavallinen sairaus. Noin 50 prosentilla suomalaisista on aknea murrosiän loppupuolella, kertoo Terveyskirjasto.

Aalto on pohtinut täydellisyyden vaatimusta naisen ulkonäössä.

– Nuorempana oli vaikea mennä yökylään, koska se olisi tarkoittanut meikittömän akneihon paljastamista. Tuntui myös, etten voi lähteä viemään edes roskapussia meikittä.

Aikaisemmin nuoruusiän aknen katsottiin päättyvän 22 ikävuoteen mennessä. Viime vuosina sitä on kuitenkin alkanut esiintyä myöhemmin, jopa yli 35-vuotiailla, enimmäkseen naisilla.

En ole katunut hetkeäkään. Susanne Aalto

Hormonaalinen ehkäisy lienee Terveyskirjaston mukaan tärkein syy tähän muutokseen.

– Tavallisesti naisen akne päättyy vaihdevuosiin, mutta onpa aknea jopa viisikymppisillä naisilla. Koska akne liitetään teini-ikään, voi se tuntua iäkkäämpänä erityisen hankalalta vaivalta, sanoo ihotautien erikoislääkäri Carl Kyrklund Mehiläisestä.

Kesä on aknen kannalta kaksipiippuinen juttu.

– Yleensä auringon uv-säteily rauhoittaa ihoa, mutta toisaalta aknelääkitys voi pakottaa potilaan käyttämään aurinkosuojavoidetta. Hikoilu saattaa hankaloittaa oireita, toteaa Kyrklund.

Isotretinoiini on tehokas, muttei riskitön

Susanne Aalto sai avun kymmenvuotiseen akneensa isotretinoiinista, joka tunnetaan tehokkaimpana sisäisenä aknelääkkeenä. Vuoden kestäneen lääkekuurin sivuvaikutukset yllättivät Aallon.

– Luettelo Roaccutan-lääkkeen sivuvaikutuksista oli monisivuinen. Ihoni kuivui voimakkaasti ja olo oli kipeä. Työssäni leipomossa jouduin käyttämään jatkuvasti kumihansikkaita.

Isotretinoniinilla on paljon sivuvaikutuksia, joista vaarallisin on sikiövaurio, mikäli potilas syö lääkettä ollessaan raskaana. Myös maksa voi rasittua.

Lääke on saanut netin keskustelupalstoilla osakseen kauhistelua, joka on lääkärin mielestä välillä ylimitoitettua.

– Lääke kuitenkin parantaa valtaosan potilaista pysyvästi, toteaa ihotautien erikoislääkäri Carl Kyrklund.

Susanne Aalto on tyytyväinen hoidon lopputulokseen.

– En ole katunut hetkeäkään. Voin vihdoin olla ilman meikkiä ihmisten ilmoilla. Se on vapauttava fiilis.