Wiklöf maksoi Albert Edelfeltin Ristiäissaatto-öljymaalauksesta 637 000 euroa. Se on korkein online-huutokaupassa maksettu hinta Suomessa ja todennäköisesti myös kallein Suomessa myyty Edelfelt.

Online-huutokaupassa ostajaehdokkaat tekevät tarjouksen huutokauppakamarin nettisivuilla. Tarjouksilla on aikaraja ja korkein tarjous voittaa.

– Wiklöfin tarjous saapui muutama minuutti ennen kello 19.00 aikarajaa, sanoo asiantuntija Helena Laakso huutokaupan järjestäneestä Stockholms Auktionsverkistä.

Viime hetkellä jätettyä tarjousta on mahdollista korottaa muutaman minuutin lisäajalla. Esimerkiksi eilisessä huutokaupassa Helene Schjerfbeckin Azalea-teoksesta tehtiin useita korotuksia lisäajalla ja 100 000 euron lähtöhinta nousi lopulta 250 000 euroon.

Laakson mukaan online-huutokaupassa hintataso nousee yleensä perinteistä salihuutokauppaa korkeammaksi.

Ristiäissaatto-teos (1880) on jäljennös Ateneumin Lapsen ruumissaatto -teoksesta (1878). Edelfelt maalasi sen sveitsiläiselle taidekauppiaalle Joseph Bullalle, jonka mielestä alkuperäisaihe oli liian synkkä ja siksi myyntikelvoton. Ristiäissaatto on myös alkuperäisteosta pienempi.

Ristiäissaatto on ollut esillä Ateneumissa. Viime ajat se on roikkunut valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa. Nyt maalaus tulee näytille Turun taidemuseoon.

Lue myös:

Uusi huutokauppatalo aikoo lohkaista palan Suomen taidemarkkinoista – taideväärennösjupakka varjostaa yhä alaa

Intian Delhissä on herättänyt raivoa ja mielenilmauksia tapaus, jossa lääkärit olivat julistaneet vastasyntyneen vauvan kuolleeksi. Vauva osoittautui kuitenkin myöhemmin eläväksi.

Asiasta kertovat intialaiset ja brittiviestimet, kuten BBC ja The Guardian.

Poikavauva syntyi kriittisessä tilassa sen jälkeen, kun hänen kaksoissisarensa oli syntynyt kuolleena yksityisessä Max Hospital -sairaalassa. Vauvat olivat vain 22 viikon ikäisiä.

Vanhemmat valmistautuivat kaksosten hautajaisiin, kun he huomasivat liikettä toisessa ruumispussissa. Lääkärit olivat paketoineet ruumiit keltaisiin muovipusseihin.

"Löysimme hengittävän vauvan"

– Ruumiit annettiin meille kuin postipaketteihin käärittyinä. Kun olimme matkustaneet kolme kilometriä, tunsimme yhdessä niistä liikettä. Revimme paketin auki ja löysimme sisältä hengittävän vauvan, lapsen isoisä kertoi delhiläiselle NDTV-kanavalle.

Isoisän mukaan tyrmistynyt perhe kiirehti läheiseen sairaalaan, jossa vauva vahvistettiin eläväksi. Tällä kerrotaan olevan erilaisia tulehduksia, eikä selviäminen ole varmaa.

Tapaus on herättänyt keskustelua Intian kalliin yksityisen terveydenhuollon laadusta.

Sairaala ja Intian lääkäriliitto tutkivat tapausta. Maan terveysministeri on kutsunut sitä "sydäntäsärkeväksi". Lääkäriliitto uskoo, että kyse on traagisesta virheestä, jollaista kukaan lääkäri ei tekisi tahallaan.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump arvostelee entisen turvallisuusneuvonantajansa Michael Flynnin kohtelua "epäreiluksi".

Flynn tunnusti perjantaina oikeudessa valehdelleensa FBI:lle keskusteluistaan Venäjän suurlähettilään Sergei Kisljakin kanssa joulukuussa. Kiistellyt keskustelut koskivat Venäjää koskevia pakotteita.

– Olen pahoillani kenraali Flynnin puolesta, Trump sanoi toimittajille Valkoisessa talossa maanantaina.

Heti perään presidentti soimasi viimevuotista vastaehdokastaan Hillary Clintonia valehtelusta.

Liittovaltion poliisi FBI kuuli Clintonia heinäkuussa 2016 liittyen tämän sähköpostin käyttöön. Clinton oli ulkoministerikaudellaan käyttänyt henkilökohtaista sähköpostipalvelintaan valtion palvelimen sijaan ilmoittamatta asiasta turvallisuusviranomaisille.

– Hän valehteli (FBI:lle) useasti, eikä hänelle tapahtunut mitään. Flynn valehteli, ja hänen elämänsä on tuhottu. Todella epäreilua, Trump sanoi.

FBI ei ole todennut, että Clinton olisi valehdellut sähköpostiskandaalissa.

Lue lisää:

"Yes, sir" – Trumpin entinen neuvonantaja myönsi oikeudessa valehtelusyytteet oikeiksi

NBC News: Trumpin lakimies kertoo olevansa vastuussa ja luonnostelleensa Trumpin Flynn-tviitin

Trump Flynnin syytteen jälkeen: Ei salaista yhteistyötä Venäjän kanssa

Analyysi: Flynnin tunnustus toi Venäjä-tutkinnan aimo loikan lähemmäksi Valkoisen talon ydintä

Kaupan ammattilaisten kohtaama epäasiallinen käytös on lisääntynyt Kaupan liiton mukaan. Liiton työmarkkinajohtaja Anna Lavikkalan mukaan työntekijät kohtaavat käytöstä, jota voisi kutsua jopa henkisesti väkivallaksi.

– Meille tuli jäsenyritysten kautta yhteydenottoja, että heillä on huoli heidän henkilökunnastaan. Niin monia asiakas kohtelee huonosti: nimittelee, haukkuu ja ynnä muuta sellaista häiriköintiä. Me päätimme, että tähän täytyy puuttua, Lavikkala kertoi Ylen aamu-tv:ssä maanantaina.

Lavikkala sanoi, että Kaupan liitto teki kaksi selvitystä saatuaan yhteydenottoja aiheesta.

– Tämä ei ole vain yksittäistapaus, vaan laajempi ja erittäin kurja ilmiö, hän totesi.

Yksi kysely tehtiin kaupan työntekijöille ja toinen kuluttajille.

– 63 prosenttia kaupoista oli sitä mieltä, että erilainen häiriköinti, myyjien nimittely ja haukkuminen on lisääntynyt viime vuosina, Lavikkala sanoi.

Ilmiö näkyy myös asiakkaille Lavikkalan mukaan – erityisesti pääkaupunkiseudulla.

– Kuluttajien puolelta 30 prosenttia, ja pääkaupunkiseudulla jopa 40 prosenttia, oli törmännyt itse sellaiseen tilanteeseen, että toinen asiakas oli jollain tavalla käyttäytynyt huonosti asiakaspalvelussa.

Nimittelyä, mollaamista ja uhittelua

Hän luettelee ulkonäön arvostelun ohella muita kaupan työntekijöiden kohtaamia tilanteita tarkemmin:

– Myyjän nimittelyä, jollain tavalla hänen mollaamista, ammattitaidon epäasiallista kyseenalaistamista ja uhittelua "nyt esimies paikalle tai teen sinusta valituksen". On myös aggressiivista käytöstä ja puhetta. Eli voisiko sanoa jossain määrin, että sen voi kokea jopa hieman tämmöisenä henkisenä väkivaltana.

Lavikkala nosti yhdeksi epäasiallista käytöstä kohtaavaksi ryhmäksi kassatyöntekijät.

– Kassaraivo. Eli kassajonossa pinna kiristyy, ja siinä helposti kassa saa sitten niskaansa sen huonon fiiliksen.

Epäasiallisen käytöksen lisääntyminen käy ilmi Kaupan liiton marraskuussa 2017 teettämästä yritys- ja kuluttajakyselystä, Palvelualojen ammattiliitto PAMin vuoden 2017 jäsenselvityksestä sekä työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2016 työolobarometrista.

Kampanjalla halutaan herättää – etenkin marketeissa ja tavarataloissa häiriköidään

Tänään käynnistetään Ollaan ihmisiksi -kampanja, jolla halutaan torjua epäasiallista käytöstä ja edistää työhyvinvointia kaupan alalla. Kampanjassa on mukana Kaupan liiton lisäksi useita kaupan ammattilaisten edustajia, ja suojelijana toimii työministeri Jari Lindström.

– Haluamme nostaa tämän kasvaneen ongelman, että valitettavasti tällaista epäasiallista käytöstä tulee asiakkaiden suunnalta. Tiedän, että useimmiten myyjät kokevat, että on ilo palvella ja kiva olla kaupassa töissä, mutta etenkin noissa marketeissa ja tavarataloissa tämmöinen häiriköinti on lisääntynyt.

Lavikkala haluaa muistuttaa, että kauppa on toisille työpaikka.

– Tässä on myös kyse siitä, että tämä kauppa on myyjille turvallinen ja mukava paikka olla töissä. Myyjä tekee muutenkin vaativaa asiakaspalvelutyötä, ja siihen ei tarvita enää tällaista lisälastia perusteettomasta ja epäasiallisesta käytöksestä.

Lavikkalan mukaan kampanjan julkistaminen joulukiireiden alla ei ole sattumaa.

– Tässä on haluttu nostaa esiin myös sitä, että voitaisiin saada jonkinlainen jouluostosrauha ja joulumieli myös kauppoihin. Jokainen voi tässä miettiä sitä omalla kohdallaan, että miten käyttäytyä – sehän on pienestä asiasta kiinni: menee kauppaan, tervehtii ja sanoo kiitos.

Kuluttajaliitto: Emme halua vastakkainasettelua

Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling sanoo, että epäasiallinen kohtelu on tietenkin ehdottoman tuomittavaa – jokaiselta osapuolelta.

– "Ollaan ihmisiksi" on hyvä nimi, sillä siinä muistutetaan kaikkia osapuolia käyttäytymään asiallisesti toisiaan kohtaan, Beurling sanoo.

– Kunhan ei tule vastakkainasettelua ja ajatusta, että nyt kuluttajat erityisesti ovat tässä se ongelman ydin ja juuri. Kyllä siellä kaupan työntekijöissäkin on henkilöitä, jotka käyttäytyvät epäasiallisesti, Beurling lisää.

Pääsihteeri sanoo, että kenenkään ei tietenkään pidä sietää epäasiallista käytöstä, häiriköintiä tai väkivallalla uhkailua. Hän kuitenkin haluaa myös nostaa esiin sen, että asiakkailla voi olla erilaisia taustoja ja kaupan työntekijä on tilanteessa ammattilainen.

– Pääpaino että tilanne menee asiallisesti eteenpäin on työntekijällä, mutta samanaikaisesti kuluttajakaan ei voi heittäytyä villiksi ja sanoa ihan mitä vain ja käyttäytyä ihan miten vain – ei tietenkään.

Vankilalääkäri Terhi Wuolijoki kävelee suurten puiden reunustamaa soratietä, joka johtaa Keravan vankilaan.

Wuolijoki pysähtyy tien varressa olevan stop-merkin kohdalle. Hänellä ei ole lupaa mennä entiselle työpaikalleen. Ei edes vankilan pihalle, jonne hän osoittaa kädellään.

– Tein viimeisen työpäiväni syyskuun lopussa tuolla vankilassa. Sen jälkeen minulle ilmoitettiin, että minulla ei ole työvelvoitetta, ja minut on irtisanottu.

Wuolijoki on työskennellyt Suomen vankiloissa vuodesta 2000 lähtien erilaisilla osa-aikaisilla sopimuksilla. Viimeiset 12 vuotta hän työskenteli Keravan vankilassa.

– Minulle on kertynyt paljon tavaraa noiden vuosien ajalta. Siellä on mappeja, kirjoja ja esimerkiksi työkengät, mutta en pääse niitä hakemaan.

Vaasan vankila on nyt ilman lääkäriä

Wuolijoki on tehnyt töitä tämän vuoden alusta lähtien myös Vaasan vankilassa.

Nyt Wuolijoella ei ole asiaa Vaasankaan vankilaan. Keravan vankilaan on saatu hommattua keikkalääkäri, mutta Vaasan vankilaan ei.

– Vaasan vankilassa on hyvin vaikea tilanne, koska siellä ei ole nyt lääkäriä ollenkaan. Minun esimieheni jättävät mieluummin vankilan ilman lääkäriä, kuin päästävät minut hoitamaan vankeja.

"Uusi johto ei hyväksy, että asioista ollaan eri mieltä"

Wuolijoki itse arvelee irtisanomiseen vaikuttaneen sen, että hän on puolustanut ärhäkkäästi terveydenhuollon työntekijöitä toimiessaan julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön eli jukolaisten luottamusmiehenä Vankiterveydenhuollon yksikössä.

– Yksi syy on ollut myös se, että olen rohkeasti puuttunut epäkohtiin. Tämä uusi vankiterveydenhuollon johto ei hyväksy sitä, että asioista ollaan eri mieltä. Meille on luotu pelon ilmapiiri, jossa lääkärit ja sairaanhoitajat eivät uskalla olla johdon kanssa eri mieltä asioista.

Wuolijoki kokee, että häntä on kohdeltu väärin. Hän sanoo, ettei hänelle ole kerrottu kunnollista syytä irtisanomiselle. Palkkaa hänelle maksetaan toukokuuhun saakka.

Wuolijoen mukaan Suomen eri vankiloissa työskentelevät sairaanhoitajat ovat soittaneet hänelle ja kauhistelleet irtisanomista.

– Oletan, että olen ollut työssäni kohtuullisen hyvä. Minulla on paljon hyviä potilaskontakteja. Olen kiertänyt ympäri Suomen eri poliklinikoilla lääkärinä. Olen ollut uusien lääkäreiden perehdyttäjälääkäri, tehnyt tiedettä vankiterveydestä ja ollut erilaisissa valtakunnallisissa työryhmissä asiantuntijana. Nyt minusta tuntuu, että kaikki tämä elämäntyö vankilassa on viety lokaan.

THL: Sopimuksen jatkaminen ei palvele Vankiterveydenhuollon yksikön tarpeita

Suomen noin 3000 vangin terveydenhuollosta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vankiterveydenhuollon yksikkö. Yksikön vs. johtajana toimii erikoislääkäri Jaana Leipälä. Hän ja vankiloiden poliklinikoiden toiminnasta vastaava avohoidon ylilääkäri Hanna Hemminki-Salin päättivät Wuolijoen irtisanomisesta.

He kirjoittavat Wuolijoen sopimuksen päättämisilmoituksessa näin.

Sopimus irtisanotaan, koska Vankiterveydenhuollon yksikkö on kokonaisarvion tehtyään päättänyt, että sopimuksen jatkaminen ei palvele Vankiterveydenhuollon yksikön tarpeita. Päätöstä tehdessään Vankiterveydenhuollon yksikkö on ottanut huomioon kokonaisvaikutuksen.

Ylen haastattelussa Vankiterveydenhuollon yksikön johtaja Jaana Leipälä sanoo, että irtisanomisen taustalla on Wuolijoen työsuhteen laatuun liittyvä kiista, joka alkoi jo vuonna 2007 Rikosseuraamuslaitoksen aikana.

Wuolijoen mukaan hänet on aina nimitetty vankilalääkärinä virkoihin. Työnantajan mukaan työsopimukset eivät ole olleet virkaperusteisia. Helsingin hallinto-oikeus päätti tämän vuoden helmikuussa, että kyse ei ole ollut virkasopimuksista. Asia on nyt Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Terhi Wuolijoki on työskennellyt vankiloissa lääkärinä koko ajan taustalla olevasta kiistasta huolimatta.

Sopimus, jota ei löydy THL:stä

Vankiterveydenhuoltoa johtavan Jaana Leipälän mukaan irtisanomiseen vaikutti myös se, että Wuolijoen työsopimusten tilanne on sekava, eikä Wuolijoella ole lainkaan voimassa olevaa työsopimusta.

– Vankiterveydenhuollon yksikön näkemys on, että meillä ei voi olla työntekijää, jonka velvollisuuksista, vastuista, oikeuksista tai valtuuksista ei ole kirjallisesti sovittu. Siksi hän (Wuolijoki) ei voi työskennellä meillä, johtaja Jaana Leipälä sanoo puhelinhaastattelussa.

Puhelinhaastattelu on nauhoitettu.

Wuolijoki on esimiehensä kanssa täysin eri mieltä sopimuksen olemassaolosta.

– Tämä on järjetön väite. Jos minulla ei olisi ollut mitään sopimusta, miten minä olisin käynyt vankilassa vankeja hoitamassa, Wuolijoki ihmettelee.

Wuolijoki sanoo, että viimeisin kirjallinen sopimus hänelle tehtiin tämän vuoden alussa Vaasan vankilaan.

Asian vahvistaa Turun vankilan psykiatrisen poliklinikan vt. osaston ylilääkärinä toimiva Jaana Kajander, joka teki sopimuksen Wuolijoen kanssa toimiessaan Länsi-Suomen vankiloiden alueylilääkärinä.

– Minä tein hänen kanssaan kirjallisen sopimuksen Vaasan vankilan osa-aikaisen lääkärin työstä. Sopimuksessa oli kirjattu tarkasti tuntitaksat ja matkakulut. Kukaan ei ole minulle tai Wuolijoelle ilmoittanut, että sopimus olisi katkaistu, ylilääkäri Kajander sanoo.

Kajanderin mukaan sopimus on tiedossa Vankiterveydenhuollon johdossa, koska he ovat hyväksyneet Wuolijoelle maksettavat palkkiot.

Johtaja Leipälä halusi kommentoida asiaa uudelleen

Vankiterveydenhuollon yksikön johtaja Jaana Leipälä halusi nähdä etukäteen kommentit, jotka häneltä tulevat tähän juttuun. Kun hän oli saanut kommentit sähköpostilla, seuraavana päivänä Leipälä oli yhteydessä Yleen.

Hän halusi korjata aiemmin puhelinhaastattelussa antamaansa lausuntoaan Wuolijoen sopimuksesta seuraavasti:

– En voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen. Vankiterveydenhuollon yksikön kaikilla työntekijöillä on oltava kirjallinen sopimus, jossa on sovittu velvollisuuksista, vastuista, oikeuksista ja valtuuksista, johtaja Jaana Leipälä sanoo sähköpostilla antamassaan uudessa kommentissa.

"Irtisanominen on käsittämätöntä"

Ylilääkäri Kajander on seurannut ihmetellen sivusta Terhi Wuolijoen kohtelua.

– Tämä irtisanominen on käsittämätöntä. Wuolijoki toimi myös minun sijaisenani Turun vankilassa. Minulla tai meidän poliklinikan sairaanhoitajilla ei ollut milloinkaan mitään huomauttamista Wuolijoen työskentelystä. Hän teki työnsä aina todella hyvin. Hän neuvoi ja auttoi sairaanhoitajia jopa silloinkin, kun oli vapaalla, ylilääkäri Kajander sanoo.

Kajander ei voi ymmärtää irtisanomisen perustelua, jossa todetaan, että "sopimuksen jatkaminen ei palvele Vankiterveydenhuollon yksikön tarpeita".

– On ihan turha sanoa, että kokonaistilanne olisi sellainen, että häntä ei tarvita, ylilääkäri Jaana Kajander sanoo.

"Parasta tässä työssä on vangin kiitos"

Keravan vankilaan johtavalle tielle kääntyy henkilöauto, jonka naiskuljettaja tervehtii Wuolijokea. Wuolijoki vilkuttaa naiselle ja kertoo, että tämä on terapeuttina vankilassa.

Wuolijoki haluaisi takaisin vankilaan. Hän kaipaa työkavereitaan ja etenkin potilaitaan.

– Vankilääkärin työ on hyvin haastavaa, mutta mielenkiintoista. Parasta on, kun potilaiden elämässä näkee muutoksia. Kun olemme esimerkiksi kovan tappelun jälkeen saaneet puututtua jonkun vangin päihderiippuvuuteen, ja sen jälkeen hänelle tulevat tunteet ja järki päähän. Kyllä sellainen vanki on kiitollinen. Parasta tässä työssä on vangin kiitos.

Yle julkaisee tänään vankien terveydenhuoltoon liittyviä uutisia netissä, radiossa ja televisiossa.

Lue myös:

Keikkalääkäri määräsi huumevangille opiaatteja – Vankilan sairaanhoitaja: "Tällaista kaaosta en ole koskaan aiemmin nähnyt"

Sata vuotta sitten nykyisellä presidentinlinnalla oli erikoinen isäntä. Siellä piti päämajaansa venäläissotilaiden Helsingin neuvosto. Välittömästi Venäjän vallankumouksen jälkeen, 8. päivä marraskuuta suomalaisten sosialistien johto tapasi rakennuksessa bolševikkeja.

Suomen sosialidemokraatit pohtivat nyt vallankumouksen tielle lähtemistä. Radikaalit olivat edelleen puolueessa vähemmistönä, mutta ammattijärjestöissä ja järjestysmieskaarteissa kumoukselle oli enemmän kannatusta.

SDP:n puoluejohto pelkäsi menettävänsä joukkojen hallinnan. Ajan pelaamiseksi se perusti vallankumouksellisen keskusneuvoston, johon tuli jäseniä myös ammattijärjestöistä ja kaarteista. Aseellisen kumouksen sijasta sosialistit päättivät aloittaa koko maan kattavan suurlakon.

Punainen lyhty syttyy suurlakon merkiksi

Lakko alkoi keskiyöllä 14. marraskuuta, minkä merkiksi Helsingin työväen talon torniin nostettiin punainen lyhty.

Nyt oli tosi kyseessä. Työväen järjestysmiehistöt ottivat erityisesti suuret kaupungit täydellisesti haltuunsa, puhelinkeskukset, virastot ja kadut miehitettiin, rautatieliikenne oli pysähdyksissä. Kaartit esiintyivät myös monin paikoin aseistettuina. Varsinkin Helsingissä näytti siltä kuin vallankumous olisi käytännössä jo lähes tapahtunut – sitä ei vain ollut julistettu ääneen.

Lakkolaiset ottivat vangiksi mm. poliiseja ja jopa läänien kuvernöörejä.

Lakon aikana nähtiin väkivaltaisuuksia ja ihmisiä myös surmattiin. Suurin yhteenotto nähtiin Porvoon lähellä Saksanniemen kartanon poliisikoululla.

Saksanniemessä työläiskaarti ja poliisikoululaiset ajautuvat taisteluun

Karl Koskelin oli liittynyt Helsingin työväen järjestyskaartiin jo edellisenä kesänä. Kaarti lähti nyt kohti Porvoota.

”Me saimme komennuksen mennä tarkastamaan mitä siellä oikeastaan oli. Kun sinne tultiin, niin siellähän oli ratsupoliiseja täysi koulullinen ja meille tuli pieni kahakkakin siinä”, Koskelin muisteli myöhemmin.

Saksanniemessä koulutettavien muistoissa kyseessä ei ollut mikään pieni kahakka. Juho Korhonen oli päätynyt ratsupoliisikoulutettavaksi alkusyksynä. Korhonen muisteli tapahtumia näin:

”17. päivänä marraskuuta ajoi sotilasjuna Kiialan pysäkille. Ja siitä tuli noin 500 miestä ja rupesi vetämään [ampuma] ketjua Saksanniemen ympäri. Läksimme pakoon, enin osa ratsuin. Kaksi miestä ja keittäjät jäi, miehet olivat tappaneet ja keittäjät vieneet Helsinkiin.”

Saksanniemen koululle jääneet kaksi miestä siis surmattiin, loput poliisikoululaiset pakenivat. Myös muualla oli vastaavia järjestyskaartien ja suojeluskuntien retkikuntien hyökkäyksiä. Marraskuun suurlakon yhteydessä kuoli kaikkiaan lähes 30 ihmistä.

Eduskunta julistautuu korkeimman vallan haltijaksi

Keskellä suurlakkoa eduskunta riiteli siitä, kenelle korkein valta Suomessa oikeastaan kuului. Venäjän väliaikainen hallitus, joka oli käyttänyt keisarin valtaa, oli lakannut toimimasta. J.K. Paasikivi muisteli myöhemmin:

”Vaikka vuoden 1917 aikana kiivaasti vaadittiinkin itsenäisyyden pikaista julistamista, se lykättiin siksi kunnes edessämme oli kysymys, tunnustaisimmeko Lenin hallitsijaksemme vai ei. Silloin ratkaisu oli selvä.”

Osa Suomen porvaripuolueista yritti ensi ajaa mallia, jossa vanha suuriruhtinaan valta olisi annettu valittavalle kolmen hengen valtionhoitajakunnalle. Sen epäonnistuttua he ehdottivat korkeimman vallan keskittämistä senaatille eli hallitukselle.

Maalaisliitossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sellainen päätös ei olisi hillinnyt ulkona riehuvaa vasemmiston liikehdintää. Puolueen isä, Santeri Alkio totesi eduskunnan kiihkeässä istunnossa:

”Minä en pelkää henkilökohtaisesti niitä uhkauksia, joita eduskuntaa vastaan on tehty. Mutta minun täytyy sanoa, että minä vakavasti pelkään kansalaissotaa.”

Alkion esityksestä eduskunta julistautui itse korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Toisin kuin kesän ns. valtalakipäätöksessä, nyt eduskunta ei jättänyt mitään varaumia, esimerkiksi ulkopolitiikan jättämisestä venäläisille. Valta Suomessa kuului eduskunnalle.

Monien historioitsijoiden mielestä juuri tämä päätös oli Suomen itsenäistymisen kannalta ratkaiseva, sillä tällä päätöksellä Suomen eduskunta oikeastaan jo katkaisi muodollisen valtiollisen yhteyden Venäjään.

Historiallinen päätös hyväksyttiin keskellä suurlakkoa, 15. marraskuuta, sosialidemokraattien, maalaisliiton ja eräiden muiden porvarillisten itsenäisyyden kannattajien äänin. Kesällä valtalain puolesta äänestänyt ryhmä löysi vielä kerran toisensa.

Vielä samana yönä eduskunta käytti ottamaansa valtaa ja vahvisti lopullisesti koko vuoden kiistellyt kunnallisen äänioikeuden laajentamisen ja 8 tunnin työaikalain.

Kartanonherra ammutaan aamiaispöydän ääreen

Todellinen valta pääkaupungissa näytti silti olevan vielä työväen kaarteilla.

Nuorsuomalainen kansanedustaja Tekla Hultin kirjoitti päiväkirjaansa 17. marraskuuta:

”Eduskunnalla on teoriassa korkein valta, mutta todellisuudessa se on täysin voimaton. Eilen on joukko aseellisia huligaaneja hyökännyt Herttoniemessä [kartanonherra Johan] Bergbomin huoneisiin ja ampunut hänet aamiaispöytänsä ääreen – olivat muka etsivinään aseita. Kuinka monta uhria tämä hulluus vielä vaatii?”

Suurlakon keskeiset tavoitteet olivat oikeastaan toteutuneet, kun eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi ja vahvisti 8 tunnin työaikalain ja uudet kunnallislait.

Työväenjohtajat kuitenkin epäröivät, tyytyisivätkö katujen joukot siihen.

Sosialistit päättävät vallankumouksesta – ja peruvat sen

Vielä samana yönä 16. marraskuuta vallankumouksellinen keskusneuvosto teki äänin 14–11 päätöksen vallankumouksen aloittamisesta ja vallan ottamisesta työväestön käsiin. Aamulla osa neuvoston jäsenistä kuitenkin muutti mielensä ja vallankumouspäätös peruttiin uudessa äänestyksessä yhden äänen enemmistöllä.

Sosialistit päättivät ankaran väittelyn jälkeen lopettaa lakkonsa. Monien oli vaikea sulattaa päätöstä. Tuntui, että valta oli ollut työväestön käsissä, mutta voitto oli annettu pois. Helsingissä osa työväen järjestökaarteista kieltäytyi luovuttamasta aseitaan ja hajaantumasta. He valtasivat poliisikouluna käytetyn Helsingin Kaivohuoneen. Kaivohuoneen kaarti uhkaili porvarillisten tahojen lisäksi myös SDP:n johtoa. Maltillinen työväki oli kuitenkin kauhuissaan lakon väkivaltaisuudesta.

“Kansalaisia on tapettu kuin metsän eläimiä”

Kun lehdet alkoivat ilmestyä lakon jälkeen ja tiedot väkivaltaisuuksista levisivät, porvarilliset kansanryhmät olivat entistä tyrmistyneempiä. Maalaisliittolainen Ilkka-lehti kirjoitti 22. marraskuuta:

”Etelä-Suomessa, varsinkin Helsingin ympäristöllä ovat sosialistit panneet toimeen raaimpia murhia, mitä paatuneimmankaan ihmisen mielikuvitus voi keksiä. Kansalaisia on tapettu kuin metsän eläimiä.”

Suurlakosta tuli todellinen vedenjakaja vuoden 1917 historiassa. Sosialistien toimet ja voima kaduilla järkyttivät porvaripuolen syvästi. Porvarien rivit alkoivat tiivistyä, maalaisliitto ja porvarilliset itsenäisyysaktivistit pitivät nyt yhteistyön jatkamista sosialistien kanssa mahdottomana.

Nuori opiskelija Helmi Huhtanen kirjoitti vuonna 1919:

”Marraskuun veriviikko, se nekin herätti, jotka eivät vielä olleet ennemmin ehtineet. Tuskin kukaan saattoi varmuudella sanoa, tulisimmeko taistelemaan ryssiä vastaan vaiko omia huligaanejamme. Mutta sen tiesimme, että kohta paukkuu.”

Porvarilliset puolueet ryhtyivät puuhaaman yhteishallitusta. P.E. Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatti hyväksyttiin eduskunnassa porvarien äänin 26. marraskuuta.

Stalin SDP:n puoluekokouksessa

Samaan aikaan kun Svinhufvudin senaatti nimitettiin, sosialidemokraattinen puolue kokoontui ylimääräiseen puoluekokoukseen. Leninin hallitus lähetti kokoukseen oman edustajansa, miehen, joka tunnettiin nimellä Josif Stalin. Hän piti kokouksessa kuuluisan puheen:

”Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin Venäjälläkin lokakuun vallankumouksen aattona. Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta. Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka: rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta! Jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille.”

Danton oli Ranskan suuren vallankumouksen historiallisia hahmoja.

Mutta maltilliset olivat SDP:ssä edelleen niskan päällä. Vaikka kumoukseen ei ryhdytty, käytännössä radikaalien valta puolueessa kasvoi koko ajan.

“Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava”

Svinhufvudin hallitus päätti edetä itsenäisyyskysymyksessä nopeasti. Se kiirehti itsenäisyysjulistusta mm. siksi, että Venäjän bolševikkihallitus oli juuri aloittanut rauhanneuvottelut Saksan kanssa. Saksalta toivottiin tukea Suomen asialle.

Svinhufvudin senaatti ajatteli, että kiihkeässä tilanteessa yksinkertainen hallituksen ilmoitus olisi poliittisesti helpompi kuin päästää eduskunta kiistelemään asiasta. Neljäntenä joulukuuta se antoi eduskunnalle ilmoituksen, joka tunnetaan Suomen itsenäisyysjulistuksena.

”Suomen eduskunta on 15. päivänä viime marraskuuta julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava: Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansana.”

Tekla Hultin kirjoitti päiväkirjaansa 5. joulukuuta:

”Eilen hallitus esitti itsenäisyysjulistuksen eduskunnassa. Svinhufvud luki julistuksen voimakkaalla, ilmeikkäällä äänellä. Ja kun tämä toimitus kutakuinkin säädyllisesti oli suoritettu loppuun – alkoi jälleen ainainen keskinäinen jankutus ja haukuskelu.”

Sosialisteja hermostutti erityisesti se, että julistuksesta ei ollut neuvoteltu heidän kanssaan. He olivat itse ajaneet itsenäisyyttä koko vuoden, mutta nyt porvarit näyttivät ottaneen heiltä aloitteen.

Itsenäisyysjulistus ei herätä suuria tunteita

Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen kuudes joulukuuta porvarien äänin. Myös sosialistien hävinnyt kilpaileva päätöslauselma lähti siitä, että Suomi oli oleva itsenäinen tasavalta, mutta se olisi toteuttava Venäjän kanssa tehtävällä sopimuksella.

Kuudentena joulukuuta 1917 Helsingissä satoi räntää. Eikä tunnelma ollut muutenkaan erityisen juhlava tai iloinen. Lauri Arra muisteli:

”Sanomalehdistä saimme lukea, että maan hallitus on julistanut Suomen itsenäiseksi valtakunnaksi. Mutta se ei herättänyt minkäänlaista iloista tai vapauttavaa tunnelmaa, kun oli saatu kuulla, ettei venäläisillä armeijan osastoilla ollut aikomustakaan lähteä pois Suomesta, ja kun muistettiin, mitä marraskuun surlakon aikana oli tapahtunut.”

”Joulukaan ei tuntunut joululta, sillä silloinkin leijui näkymätön uhka valkoisten ihmisten ympärillä, kaikki odottivat tai vaistosivat jonkun hirveän onnettomuuden tapahtumista”, Arra jatkoi muisteluaan.

Itsenäisyyshankkeen jatkuessa molemmat osapuolet alkoivat kiihtyvään tahtiin varustautua ja hankkia aseita.

Sosialisteilta kirje bolševikeille

Svinhufvudin hallitus yritti saada ulkovallat tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, mutta huonolla menestyksellä. Saksa kävi bolševikkien kanssa elintärkeitä rauhanneuvotteluja, ja edellytti, että Venäjän hallitukselta saataisiin ensin Suomen itsenäisyydelle tunnustus.

Suomen porvarihallitus ei kuitenkaan halunnut neuvotella suoraan Lenin hallituksen kanssa. Se ei luottanut sen enempää bolševikkihallituksen tarkoitusperiin kuin pysyvyyteenkään.

Mutta myös sosialistit ajoivat edelleen itsenäisyyttä. SDP:n johto kirjoitti kirjeen Venäjän bolševikkien keskuskomitealle:

”Suomen kansan keskuudessa ei nykyisin ole mitään eri mieltä siitä, että Suomen valtiollinen riippumattomuus on saatava viipymättä voimaan. Toverit, me uskomme olevan mitä arvokkaimman kansainvälisenkin merkityksen sillä, että Teidän Kansankomissaarien Neuvostonne osoittaa suurella, ripeällä valtioteolla, heti tunnustamalla Suomen täyden valtiollisen riippumattomuuden, päättäväisesti ajavansa sosialidemokraattisia kansallisuusperiaatteita voimaan. Tällä tavalla Te myös riistätte Suomen natsionalistien käsistä niiden pääaseen.”

Sosialistit kävivät 27. joulukuuta tapaamassa Leniniä jättäen edellä lainatun kirjeen. Lenin ei ymmärtänyt, miksi suomalaiset olivat jättäneet marraskuun lakon kesken eivätkä tehneet vallankumousta. Bolševikit kuitenkin hyväksyivät suomalaissosialistien esittämän pyynnön.

”Oletteko nyt tyytyväisiä?”

Kun Svinhufvudin hallitus vihdoin seuraavana päivänä otti yhteyttä Leniniin, tämä ilmoitti olevansa valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Bolševikit eivät suinkaan halunneet ainakaan porvarillista itsenäistä Suomea Pietarin naapurin. Mutta itsenäisyyden tunnustaminen palveli nyt heidän taktisia intressejään, varsinkin kun suomalaissosialistit olivat sitä erikseen pyytäneet.

Svinhufvud päätti itse matkustaa 29. päivä joulukuuta neuvottelijoiden mukana Pietariin. Suomalaiset joutuivat odottamaan pitkään Venäjän vallankumouksen päämajassa Smolnassa, kansankomissaarien istuntosalin eteishuoneessa. Suomalaislähetystöön kuulunut K.G. Idman muisteli odotusta:

”Näimme useiden komissaarien kulkevan huoneen läpi. Erikoista huomiotamme kiinnitti tietenkin ulkoasiainkomissaari Trotski. Hänen nimensä esiintyi alinomaa lehtien palstoilla. Trotskin esiintyminen vaikutti erittäin itsetietoiselta ja itserakkaalta.”

Vihdoin, aivan vuoden 1917 viimeisillä minuuteilla ovi avautui ja kansliapäällikkö ojensi Svinhufvudille Venäjän kansankomissaarien, mm. Lenin, Stalinin ja Trotskin allekirjoittaman Suomen itsenäisyyden tunnustuksen, tai oikeastaan paperin, jossa todettiin:

”Vastauksena Suomen Hallituksen esitykseen kansankomissaarien neuvosto päättää Toimeenpanevalle Keskuskomitealle ehdottaa, että Suomen tasavallan valtiollinen itsenäisyys tunnustetaan.”

Iloiset suomalaiset pyysivät vielä saada tavata Leninin. Aluksi Lenin oli haluton tapaamiseen: ”Mitä minulla on niille porvareille sanomista?”

Lopulta Lenin saapui kuluneessa puvussaan ja kätteli Svinhufvudia kysyen: ”Oletteko nyt tyytyväisiä?”

Svinhufvud murahti: ”Kyllä, hyvin tyytyväisiä.”

Miehet inhosivat toisiaan. Palattuaan kansankomissaarien kokoukseen Lenin kertoi puhutelleensa suomalaisia vahingossa tovereiksi. Stalin, Trotski ja muut puhkesivat iloiseen nauruun.

Samaan aikaan vuosi oli vaihtunut.

Vuosi 1917 oli vihdoin päättynyt.

Jutussa on käytetty lähteenä lukuisia historiateoksia, mm. Tuomo Polvisen, Samu Nyströmin, Pertti Haapalan, Tuomas Hopun, Turo Mannisen, Hannu Soikkasen ja Pertti Luntisen tutkimuksia. Muistelutekstit ovat pääosin peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) ja Työväen arkiston muistitietokokoelmista. Lisäksi lähteenä on käytetty mm. aikakauden lehtiä.

Tämä sarja Suomen itsenäistymisvuodesta päättyy tässä muodossa, mutta ensi vuonna toimittaja Esko Varhon ja leikkaaja Petteri Latomäen tarina Suomen itsenäistymiskehityksestä jatkuu vuoden 1918 sisällissotaa käsittelevällä tv-dokumentilla.

Koko sarjan, vuoden 1917 tarinan, voit lukea tästä. Sarjan tv-version jaksot löytyvät Yle Areenasta omalta kanavaltaan, tästä.

Presidentti Donald Trumpin uskotaan pitävän keskiviikkona puheen, jossa hän tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Hänen odotetaan silti säilyttävän Yhdysvaltain suurlähetystön toistaiseksi Tel Avivissa.

Trump lupasi vaalikampanjassaan siirtää lähetystönkin Jerusalemiin. Presidenttinä hän haluaa myös edistää Lähi-idän rauhanneuvotteluita, ja siksi empii voimakkaita liikkeitä.

Yhdysvaltain kongressi päätti jo vuonna 1995 siirrosta, mutta eri presidentit ovat lykänneet sitä tähän asti puolen vuoden välein annettavalla asetuksella. Myös Trump allekirjoitti lykkäyspäätöksen 1. kesäkuuta, uusi päätös pitäisi allekirjoittaa tänään maanantaina.

Israelin mielestä jakamaton Jerusalem on sen pääkaupunki. Israelin parlamentti ja ministeriöt sijaitsevat Jerusalemissa. Kaupunki ja erityisesti sen Temppelivuori on juutalaisille uskonnollisesti merkittävä paikka.

Kaupungissa asuu liki 900 000 asukasta, joten se on selvästi Israelin suurin kaupunki, kaksi kertaa Tel Avivin kokoinen.

Jerusalemille suunniteltiin erillisasemaa YK:n alaisuudessa YK:n Palestiinaa koskevassa jakosuunnitelmassa 1947. Vuoden 1948–49 sodassa Israel valloitti kaupungin länsiosat ja Jordania itäosat.

Vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Israel valtasi – Länsirannan, Gazan alueen ja Siinain ohella – palestiinalaisten asuttaman Itä-Jerusalemin. Kansainvälinen yhteisö ei tunnusta kaupungin kuuluvan kokonaisuudessaan Israelille.

1) Mitä Israel tekee Itä-Jerusalemissa?

Israel on jo vuosia pyrkinyt sinetöimään kaupungin omakseen muun muassa rakentamalla voimakkaasti kaupungin ympärille ja Itä-Jerusalemiin. Itä-Jerusalemin palestiinalaisten asemaa on puolestaan hankaloitettu monin eri tavoin.

Hallituksen toimia kritisoiva israelilainen ihmisoikeusjärjestö B'Tselem kertoo, että Israel on vuoden 1967 jälkeen pakkolunastanut yli kolmasosan Jerusalemiin liitetyistä alueista. Maat on pakkolunastettu pääosin palestiinalaisilta ja niille on rakennettu juutalaisille asukkaille toistakymmentä lähiötä.

Itä-Jerusalemiin on kaavoitettu paljon rakentamiskiellossa olevia puistoalueita, ja B'tselem arvioi, että vain noin 15 prosenttia palestiinalaisten asuttamista alueista on kaavoitettu asumiskäyttöön.

Rakennuslupien saaminen on hyvin vaikeaa. Sen seurauksena palestiinalaiset asuvat noin puolet ahtaammin kuin juutalaiset. Samaan aikaan juutalaisia siirtokuntalaisia on B'tselemin mukaan jopa kannustettu asettumaan Itä-Jerusalemin palestiinalaiskortteleihin, siirtokuntalaisia on liki kolme tuhatta.

Itä-Jerusalem on myös erotettu muista palestiinalaisalueista vuonna 2016 valmistuneella muurilla. Kymmeniä tuhansia palestiinalaisia jäi muurin ulkopuolelle, vaikka heidän asuinalueensa kuuluu kaupunkiin ja he maksavat kunnallisveroa Jerusalemiin.

Itä-Jerusalemin palestiinalaisilla ei ole kansalaisoikeuksia vaan pysyvä asumisoikeus. Se oikeuttaa asumaan ja työskentelemään Itä-Jerusalemissa, mutta ei esimerkiksi äänestämään valtiollisissa vaaleissa. Asumisoikeuden saaminen vaikkapa Länsirannalta naidulle puolisolle on käytännössä liki mahdotonta.

Jerusalemin kaupungin tarjoamissa palveluissa on räikeä epäsuhta. Esimerkiksi vain puolet palestiinalaisista on saanut kunnalta vesiliittymän.

Kaikki tämä on kiristänyt jännitteitä Itä-Jerusalemissa

2) Mitä kansainvälinen laki sanoo Jerusalemin asemasta?

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuosi sitten päätöslauselman 2334, jonka mukaan rajamuutoksia ei tunnisteta, vaan kuuden päivän sotaa edeltävät rajat ovat yhä voimassa. Niistä voidaan poiketa vain neuvotteluteitse.

Näin ollen YK:n näkökulmasta Israel miehittää Itä-Jerusalemia, eikä palestiinalaisalueiden asuttamista juutalaisilla hyväksytä. Israelia vaaditaan lopettamaan asutustoiminta palestiinalaisalueille, myös Itä-Jerusalemiin.

Miehitettyjen alueiden liittäminen ja asuttaminen on kiellettyä neljännen Geneven sopimuksen perusteella. Myös Israel on sen ratifioinut, mutta Israelin mukaan sopimus ei koske palestiinalaisalueita. Valtaosa muista maista – myös EU ja Suomi – katsoo sen koskevan.

3) Miksi ulkovaltojen lähetystöt ovat Tel Avivissa?

Kansainvälisen lain ja YK:n päätöslauselmien mukaan kaupungin itäosa uskonnollisesti pyhine Vanhoinekaupunkeineen on siis miehitettyä aluetta. Israel ei siten voi omia koko kaupunkia pääkaupungikseen.

Kaupungin kohtalo on äärimmäisen tulenarka aihe. Sen nimeäminen Israelin pääkaupungiksi tulkittaisiin asettumiseksi Israelin puolelle, ja se vaikeuttaisi rauhanneuvotteluja.

Siksi muut valtiot ovat pitäneet lähetystönsä Tel Avivissa. Monilla EU-mailla on jonkinasteinen konsulaatti Jerusalemissa, Suomellakin kunniakonsulaatti.

Sinänsä juutalaisten oikeutta kaupunkiin ei tietenkään kiistetä, mutta ulkovallat haluavat kunnioittaa myös palestiinalaisten sidettä Jerusalemiin – tai al Qudsiin, kuten kaupunki arabiaksi tunnetaan.

4) Miksi palestiinalaiset vastustavat?

Jerusalem on pyhä kaupunki kolmelle isolle uskontokunnalle: juutalaisille, kristityille ja muslimeille.

Muslimeille Jerusalemin Temppelivuorella sijaitseva Kalliomoskeija on paikka, josta profeetta Muhammad nousi taivaaseen tapaamaan Moosesta. Viereinen Al-Aqsan moskeija on muslimien kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen.

Palestinalaishallinto pitää tavoitteenaan itsenäistä palestiinalaisvaltiota, jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem.

Jos Trump tunnustaa jakamattoman Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, Yhdysvaltain katsotaan puolustavan Israelia rauhanneuvotteluissa. Palestiinalaishallinnon presidentin, Mahmud Abbasin tiedottaja sanoi viikonloppuna, että tunnustus ravisuttaisi koko aluetta ja päättäisi rauhanprosessiin palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä.

5) Miten muut arabimaat suhtautuvat?

Alueen muut arabimaat tukevat palestiinalaishallintoa. Palestiinalaishallinnon presidentti Abbas neuvotteli viikonlopun aikana seitsemän alueen valtionpäämiehen kanssa keinoista estää Trumpin tunnustus.

Viime viiikolla Washingtonissa vieraillut Jordanian kuningas Abdullah II ja Arabiliiton pääsihteeri Ahmed Aboul Gheit varoittavat, että tunnustus olisi vakava provokaatio ja saattaisi lietsoa terrorismia.

Lähi-idän tutkijat varoittavat, että vaikka presidentti Trump konsultoisi kuinka perusteellisesti tahansa alueen valtionpäämiehiä, jakamattoman Jerusalemin katsominen Israelin pääkaupungiksi aiheuttaisi vastareaktion.

– Ongelmat piilevät Trumpin ilmoituksen yksityiskohdissa, arvioi Martin S. Indyk New York Timesille. Indyk toimi Yhdysvaltain suurlähettiläänä Israelissa presidentti Bill Clintonin aikana.

– Jos päätöstä ei muotoilla huolellisesti, se ei todellakaan ratkaise ongelmia, vaan pudottaa hallinnon yhä kuumempaan veteen, sanoi Indyk.

Indykin mukaan päätöksessä on olennaista se, rajoittaako Trump tunnustuksen Länsi-Jerusalemiin, mainitseeko hän palestiinalaisten Itä-Jerusalemia koskevia vaatimuksia ja miten hän käsittelee Jerusalemin asemaa pyhänä kaupunkina. Viimeksi mainittu on tärkeää muun muassa Saudi-Arabialle.

Lue lisää aiheesta: Analyysi: Pudottaako Trump uutispommin Jerusalemiin?

Suomen itsenäisyyden kannalta varsin ratkaisevia hetkiä elettiin kyseinenä yönä, jonka tapahtumista on kirjoittanut yksityiskohtaisesti jo edesmennyt Erkki Sutela. Sutela toimi yleisesikunnan päällikön Erich Heinrichsin adjutanttina jatkosodan vuosina.

Suomi oli torjunut kevättalvella Neuvostoliiton rauhanehdot, jotka olisivat tarkoittaneet käytännössä täydellistä antautumista. Suomi oli kestänyt myös kesäkuussa alkaneen suurhyökkäyksen, jota on kuvattu kaikkien aikojen mittavimmaksi sotatoimeksi.

Tilanne rintamalla oli rauhoittunut heinäkuussa, Mannerheim oli valittu presidentiksi poikkeuslailla 4. elokuuta ja eduskunta oli päättänyt ehdoista, joilla rauhanneuvotteluihin voitiin lähteä, salaisessa kokouksessaan 2. syyskuuta.

Nuori reservinupseeri Erkki Sutela siirtyi esimiehensä Heinrichsin mukana 2. syyskuuta Helsingistä. He majoittuivat Mikkelissä Sairilan kartanoon, jossa majaa pitivät ylipäällikkö, presidentti Mannerheimin lisäksi muun muassa yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs ja tiedustelusta vastaava Aladar Paasonen adjutantteineen.

Päämaja oli hajasijoitettu vuoden 1944 alkupuolella eri puolille Mikkeliä mahdollisten pommitusten varalta. Sairilan kartano on seitsemän kilometrin päässä Mikkelin keskustasta.

– En pidä ollenkaan mahdottomana, vaan pikemminkin todennäköisenä sitä, että yöllä kokoonnuttiin pyjamat päällä. Oli kuitenkin odotettu viestiä Suomen esittämiin rauhanehtoihin, mikkeliläinen historian tutkija Pia Puntanen arvioi.

Myös Maanpuolutuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen erikoistutkija, dosentti Mikko Karjalainen pitää kuvattua tapahtumien kulkua uskottavana.

– Tutkijan silmin tarina näyttää todenmukaiselta. Päämajan sisältä myös everstiluutnantti Haahti on kirjoittanut saman yön tapahtumista muistiin, että yöllä annettiin tuo käsky vihollisuuksien lopettamisesta klo 7. Haahti totesi myös, että siitä lähtien puhelimet olivat varattuina aamuun asti.

– Pyjamatiedon paikkansapitävyyttä on mahdoton vuosikymmenten jälkeen todentaa, mutta täysin mahdollista se on, Mikko Karjalainen arvioi.

Aseet laskettiin, tulitus jatkui

Käsky tavoitti rintamakomentajat ja suomalaiset laskivat aseeensa aamulla klo 7. Vihollinen jatkoi kuitenkin tulitusta vielä vuorokauden. Päivän viivettä on joskus spekuloitu aikaeroon liittyvillä syillä. Neuvotteluita käytiin Neuvostoliiton Tukholman lähetystön kautta.

– Kyse oli eräänlaisesta väärinkäsityksestä. Pääministeri Hackzell oli radiopuheessaan unohtanut mainita, että Suomi katkaisee heti suhteensa Saksaan, mikä oli yksi aselevon ehdoista. Ja käytännössä tämän julkisen tiedon puuttuminen aiheutti sen, että taistelutoimet jatkuivat puna-armeijan puolelta aamuun 5. syyskuuta saakka, Mikko Karjalainen toteaa.

Vuorokauden aikana suomalaiset ainoastaan puolustautuivat puna-armeijan hyökkäyksiltä, mutta ylimääräinen päivä vaatii useita kuolonuhreja.

Koko ajan oli epäilys siitä, miten Neuvostoliitto todellisuudessa reagoi, kun aselepo alkaa. Mikko Karjalainen

Mannerheim oli yön pimeinä tunteina muutenkin ahtaassa raossa. Tieto salaisista neuvotteluista neuvostojohdon kanssa ei saanut vuotaa sivullisille ja sitä kautta saksalaisten korviin. Myös epäluulo neuvostoliittolaisia kohtaan oli syvää. Lisäksi huoli vanhojen aseveljien saksalaisten reaktiosta arvelutti Mannerheimia.

– Koko ajan oli epäilys siitä, miten Neuvostoliitto todellisuudessa reagoi, kun aselepo alkaa. Pohjois-Suomessa oli 200 000 vahvasti aseistettua saksalaista, Karjalainen muistuttaa.

"Ei ollut vaihtoehtoa"

Tilanne itärajalla oli rauhoittunut alkukesän suurhyökkäyksen jälkeen. Suomi oli onnistunut torjumaan Neuvostoliiton hyökkäyksen, joka oli vaatinut paljon uhreja puolin ja toisin.

– Se oli vaatinut hirvittäviä ponnistuksia, kaatuneita yksistään oli kesän taisteluissa 18 000. Selvää sotaväsymystä oli pinnalla ja sodanjohdolla oli ymmärrys, että sodasta pitää pystyä irtautumaan mahdollisimman pian.

– Maan henkistä tilaa on paljon tutkittu ja tilannetta varmaan kuvaa se, että kun hallitus ja eduskunta tekivät päätöksen aselevosta, se ei aiheuttanut juuri vastarintaa. Ei ollut vaihtoehtoa.

BRYSSEL Britannian ja EU:n välinen alustava sopimus brexitin ehdoista alkoi näyttää todennäköiseltä aamupäivällä, kun lehdet uutisoivat sovun syntymisestä Irlannin rajakysymyksessä.

Britannia ja EU olivat vuodettujen tietojen mukaan sopineet, että Britanniaan kuuluva Pohjois-Irlanti seuraa brexitin jälkeenkin tarvittaessa EU:n sisämarkkinoiden sääntöjä. Näin vältettäisiin rajatarkastukset Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välillä.

Samalla kun toimittajat kirjoittivat ratkaisevasta läpimurrosta, Britannian pääministeri Theresa May asteli EU-komission päärakennukseen syömään lounasta ja sinetöimään sovun puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin kanssa.

Juttuja sopimuksesta luettiin tarkkaan paitsi Irlannin saarella, myös muualla Britanniassa. Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon totesi Twitterissä, että jos yksi osa kuningaskuntaa voi käytännössä pysyä sisämarkkinoilla, ei liene syytä mikseivät muutkin alueet voisi pysyä.

Lontoon pormestari Sadiq Khan huomautti, että jos samaa sovellettaisiin Lontooseen, kymmeniä tuhansia työpaikkoja voisi säästyä. Sekä Lontoossa että Skotlannissa enemmistö kansasta äänesti EU:ssa pysymisen puolesta brexit-kansanäänestyksessä.

Mayn ja Junckerin lounaan kannalta ratkaiseva twiitti tuli kuitenkin Belfastista. Unionistipuolue DUP:n johtaja Arlene Foster ilmoitti, ettei puolue hyväksy tilannetta, jossa Pohjois-Irlantiin sovellettaisiin erilaisia sääntöjä kuin muuhun Britanniaan.

DUP tukee parlamentissa pääministeri Mayn konservatiiveja, jotka eivät saaneet kokoon enemmistöä alahuoneeseen viime vaaleissa. Unionisti-sana kertoo puolueen nimessä siitä, että se pitää tiukasti kiinni Pohjois-Irlannin asemasta osana Iso-Britanniaa.

Siksi puhe Pohjois-Irlannin erityisasemasta brexitin yhteydessä on myrkkyä Fosterille. Ja koska Mayn vallassa pysyminen on kiinni DUP:n kanssa tehdystä sopimuksesta, Fosterilla on käytännössä veto-oikeus Britannian brexit-neuvotteluihin.

Neuvottelijoiden pöydällä on melkoinen pirunnyrkki. Irlannin tasavalta ei halua minkäänlaisia rajamuodollisuuksia Pohjois-Irlannin rajalle, koska se vaarantaisi Irlannin rauhansopimuksen ja rokottaisi taloutta.

Ainoa ilmeinen keino päästä tähän on siirtää raja jossain muodossa Irlannin saarelta Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välille. Tämä taas ei kelpaa DUP:lle. Irlannilla on veto-oikeus EU:ssa, koska brexit-sopu pitää hyväksyä yksimielisesti. DUP:llä on veto-oikeus Britannian hallituksen suhteen, koska ilman sen tukea hallitus voi kaatua.

Niinpä May ja Juncker astelivat yli kolme ja puoli tuntia kestäneen lounaansa päätteeksi kameroiden eteen kertomaan, että sopimukseen ei ole päästy. Neuvotteluita kuitenkin jatketaan vielä kuluvan viikon aikana.

DUP:n lähteet kertoivat uutistoimisto Reutersille, että Foster oli puhunut puhelimessa Mayn kanssa neuvotteluiden aikana. Puhelun sisällöstä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta viesti on tuskin ollut sopuun kannustava.

Ruotsin kuningashuone on julkaissut kuvia perjantaina kastetun prinssi Gabriel Carl Waltherin ristiäisistä. Kuningashuoneen kuvat löytyvät täältä.

Kuvissa Gabriel on muun muassa hänet kastaneen emeritusarkkipiispa Anders Wejrydin sylissä. Sylissä hän alkoi itkeä.

Elokuun lopussa syntynyt Gabriel kastettiin Drottningholmin linnan kirkossa Tukholmassa.

Yle esittää suorana tunnelmia Kilpisjärveltä, jossa juhlistetaan satavuotiasta Suomea Saanan valojen loisteessa maanantaina 4.12. Lähetys Kilpisjärveltä alkaa kello 15:50.

Kaamoksen pimeässä Saanan on määrä loistaa sinisenä kauas kolmeen valtakuntaan, sillä Suomen, Norjan ja Ruotsin rajat risteävät Kilpisjärvellä.

Saanan valaisu on osa Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuutta, joka koostuu kuudesta massiivisesta valotaideteoksesta. Siniseksi syttyvä Saana on samalla maailman tiettävästi suurin valotaideteos. Valaistava alue on noin 2,5 miljoonaa neliömetriä.

Saanan valaisu on herättänyt ennakkoon paitsi ihastusta, myös kovaa kritiikkiä. Suomen Akatemian tutkija Taarna Valtonen kummeksuu sitä, että Saana-tunturin valotaideteoksen taustatiedoissa ja kuvauksessa ei mainita sanallakaan saamelaisia, vaikka juuri saamelaisille tunturi on vanha pyhä paikka.

Teossarjan takana on valotaiteilija Kari Kola.

Suomen vankiloiden poliklinikoilla työskentelee tällä hetkellä neljä vakituisessa työsuhteessa olevaa virkalääkäriä. He ovat alueylilääkäreitä.

Uudenmaan alueen vankiloiden alueylilääkäriksi palkattiin äskettäin lääkäri, joka työskentelee myös terveysjätti Mehiläisessä.

Vankiterveydenhuollolla on läheiset suhteet Mehiläiseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vankiterveydenhuollon yksikössä keikkalääkäreiden hankinnasta vastaa avohoidon ylilääkäri Hanna Hemminki-Salin. Hemminki-Salin ostaa keikkalääkäreitä vankiloihin Mehiläisestä, jossa hän itse työskentelee lääkärinä.

Vankiloiden poliklinikoilla työskentelevät lääkärit ja sairaanhoitajat sanovat Ylen haastattelussa, että keikkalääkäreiden määrä vankiloissa on lisääntynyt. Tällä hetkellä vankiloissa työskentelee seitsemän keikkalääkäriä. Lue tästä aiemmin tänään julkaistu juttu vankiterveydenhuollosta.

"Toimimme THL:n käytännön mukaisesti"

Keikkalääkäreiden hankinnasta vankiloihin vastaava avohoidon ylilääkäri Hanna Hemminki-Salin sanoo Ylelle, ettei hänen tilanteessaan ole intressiristiriitaa.

– Toimin Mehiläisessä yksityisenä ammatinharjoittajana. Olen tehnyt sivutoimilupahakemuksen esimiehelleni. En näe mitään intressiristiriitaa tässä tilanteessa, Hemminki-Salin sanoo Ylelle.

Hemminki-Salinin esimiehen Vankiterveydenhuollon yksikön johtajan (vs.) Jaana Leipälän mukaan vankiterveydenhuollossa noudatetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käytäntöä.

– Jos on työajan ulkopuolisia sivutoimia, silloin tehdään sivutoimi-ilmoitus tai sivutoimilupahakemus. Tällöin tietysti arvioidaan mahdollista intressiristiriitaa. Itse en ole ollut hoitamassa tätä asiaa, vaan edeltäjäni on hoitanut tämän kyseisen henkilön sivutoimiluvan, sanoo johtaja Leipälä.

Leipälä katsoo, ettei Hemminki-Salinin toiminta Mehiläisessä aiheuta ongelmaa.

– En näe siinä intressiristiriitaa. Tunnen läheisesti, mitä Hanna tekee täällä. Meillä molemmilla on erittäin vahva tahtotila siihen, että me saisimme vankiterveydenhuoltoon enemmän virkalääkäreitä ja voisimme vähentää ostopalvelulääkäreiden käyttöä, olivatpa ne sitten Mehiläisestä, Attendosta tai ihan muualta, Leipälä toteaa.

"Kalliit ja kokemattomat keikkalääkärit eivät kuulu vankiloihin"

Mehiläisen keikkalääkäreiden lisäksi vankiloissa työskentelee tällä hetkellä Attendon keikkalääkäreitä.

Moni vankiloissa pitkään työskennellyt lääkäri ja sairaanhoitaja on huolissaan siitä, että keikkalääkäreiden määrä vankiloissa on lisääntynyt. Keikkalääkärit eivät kuulu vankiloihin, sanoo arvostettu ja kokenut psykiatri.

– Vankilalääkärin täytyy tuntea maasto. Virkalääkärit, jotka osaavat tulkita vankikulttuuriin liittyviä ilmiöitä, ovat olennaisesti parempi ratkaisu, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan johtava ylilääkäri Hannu Lauerma.

Lauerma muistuttaa, että keikkalääkärit ovat veronmaksajille huomattavasti kalliimpi vaihtoehto kuin virkalääkärit. Keikkalääkäreiden käyttöä onkin kritisoitu myös siitä syystä.

Keikkalääkäri 7 000 eurolla 7 päiväksi vankilaan

Ylen tiedossa olevan vankilan alueylilääkärin palkka on kuukaudessa 7 000 euroa. Ylen vankiterveydenhuollosta saaman tiedon mukaan Mehiläinen myy noin 7 000 eurolla keikkalääkärin vankilaan 7 päiväksi. Vankiterveydenhuollon budjetti on ylittymässä roimasti tänä vuonna.

Vankiterveydenhuollolla on ollut ongelmia Mehiläisen keikkalääkäreiden kanssa. Yle kertoi kaksi vuotta sitten, että Mehiläinen ylilaskutti vankiterveydenhuoltoa. Kun asiasta huomautettiin, Mehiläinen uhkasi vetää keikkalääkärinsä pois vankiloista.

Lue myös:

Keikkalääkäri määräsi huumevangille opiaatteja – Vankilan sairaanhoitaja: "Tällaista kaaosta en ole koskaan aiemmin nähnyt"

Vaasan vankila jo 2 kuukautta ilman lääkäriä – Lääkärille oudot potkut: "En pääse hakemaan edes työkenkiä"

Terveysjätti Mehiläinen laskutti liikaa – asian paljastuttua se uhkasi vetää lääkärinsä pois vankiloista

Maanantaina uutisoitiin, että Helsingissä Töölöntorille itsenäisyyspäiväksi suunniteltu lastentapahtuma joutuu siirtymään toiseen paikkaan, koska samalle paikalle oli aiemmin ilmoitettu äärioikeistolaiseksi profiloitunut 612-mielenosoitus.

Lastentapahtumassa "Suomen 100-vee synttärit" piti olla ohjelmassa muun muassa alpakoita, pupuja ja jumppa-disco.

Poliisin mukaan 612-mielenosoitus oli ilmoitettu aiemmin ja on pidetty samalla paikalla useasti. 612:n kokoontumisesta on myös tehty asianmukainen ilmoitus, johon ei tarvita maanomistajan lupaa. Poliisin mukaan lastentapahtuma on yleisötilaisuus, johon tarvitaan maanomistajan eli tässä tapauksessa Helsingin Tukkutorin lupa.

Poliisin käsityksen mukaan järjestäjät eivät huomanneet, että Töölöntorille oli ilmoitettu tapahtuma toisen lakipykälän mukaan.

Lastentapahtumaa suunniteltiin alusta alkaen juuri Töölöntorille, vaikka torilla on samaan aikaan kokoontunut 612-soihtumarssi jo useita vuosia peräkkäin.

Tapahtuman järjestäjiin kuuluu Töölössä asuvia vanhempia.

Yksi tapahtuman järjestäjistä on Aleksi Pahkala. Hän on järjestänyt Helsingissä aiemmin kaksi suurta rasisminvastaista tapahtumaa: Meillä on unelma -konsertin heinäkuussa 2015 ja Peli poikki! -mielenosoituksen syyskuussa 2016. Tapahtumat keräsivät yleisöä paikalle kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Oliko tapahtuman tarkoitus olla vastamielenosoitus 612-kulkuetta vastaan, Aleksi Pahkala?

– Ei pidä muuten ollenkaan paikkansa. Ei tässä väitteessä ole mitään perää.

Kävikö järjestäjillä mielessä, että torilla on kokoontunut itsenäisyyspäivänä useana vuonna peräkkäin 612-soihtukulkue?

– Kaupungilta kerrottiin, että Töölöntori on vapaa. Ei käynyt ilmi, että siellä olisi järjestetty samaan aikaan 612-tapahtuma.

Oliko teillä sellainen käsitys, että Töölöntori olisi vapaa itsenäisyyspäivänä siihen aikaan, jolloin suunnittelitte järjestävän oman tapahtuman siellä?

– Kaupunki sanoi, että ehdottomasti voi järjestää.

Katsotteko nyt jotain korvaavaa paikkaa tapahtuman järjestämiselle?

– Minä ja pari muuta vanhempaa mietimme sitä tänä iltana, kun juuri saimme lapset nukkumaan. Syömme sipsejä ja mietimme, että mitä tässä tehdään.

Pahkala kertoo, että tapahtumaa on ollut järjestämässä Töölöstä "kuutisen perheenisää". Jaakko Hilppö, joka on toinen tapahtuman järjestäjistä, kertoo että töölöläisvanhemmat lähtivät järjestämään tapahtumaa, josta piti tulla lasten juhla. Hänkin kiistää, että tapahtuman todellisena motiivina olisi ollut vastamielenosoitus.

Hilppökin kertoo, että järjestäjille oli annettu tieto, että Töölöntori on itsenäisyyspäivänä vapaa ja siellä voi järjestää lastentapahtuman.

– Huomasimme, että Helsingin keskustassa ei ollut mitään tapahtumaa, jonne olisi voinut mennä lasten kanssa. Halusimme järjestää sellaisen itse, Hilppö kertoo.

Hilppön mukaan Töölöntori valikoitui tapahtumapaikaksi siksi, koska se on keskeinen paikka Töölössä.

– Paikka on suhteellisen hyvin valaistu ilta-aikaan. Se on helppo paikka järjestää tapahtuma, jonne tulee ihmisiä.

Entä kävikö teillä töölöläisenä mielessä, että Töölöntorilla kokoontuu samaan aikaan myös 612-soihtukulkue?

– Ainakaan minulla ei käynyt mielessä. En jäänyt asiaa ihmettelemään.

Tapahtuma oli tarkoitus järjestää kello 16.30–19.30. Miksi vasta niin myöhään?

– Ajatus oli, että järjestämme lapsille vähän kuin Linnan juhlien etkot. Perheet olisivat voineet tulla tapahtumaan ennen Linnan juhlien alkua ja sen jälkeen mennä kotiin.

Tapahtumaa markkinoi Facebook-sivu, joka on perustettu 27.11 eli vain päiviä ennen tapahtumaa. Miksi vasta silloin?

– Asiat liikkuvat vapaaehtoisten piirissä välillä hitaasti. Idea tapahtumasta syntyi alunperin Halloween-bileissä. Emme ottaneet siitä heti "härkää sarvista", vaan ajatus muhi vähän aikaa.

Mitä mieltä olet itse 612-soihtukulkueesta?

– Minun mielestäni heillä oikeus marssia siinä missä muillakin ihmisillä. Olen hirveän tyytyväinen siitä, että saan elää sellaisessa maassa, jossa ihmisillä on oikeus ilmaista mielipiteitä suuntaan ja toiseen, Hilppö sanoo.

Lue myös:

Lastentapahtuma alpakoineen joutuu siirtymään äärioikeiston mielenilmauksen tieltä Helsingissä

Suomen noin 3000 vangin terveydenhuollosta vastaa neonatologi eli vastasyntyneiden vauvojen sairauksiin ja hoitoon erikoistunut lääkäri.

Vankien terveydenhuolto siirrettiin vuoden 2016 alussa oikeusministeriöstä Rikosseuraamuslaitoksesta sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

– Meillä oli aika suuria odotuksia, kun siirtymistä suunniteltiin. Odotimme, että meille tulee enemmän asiantuntemusta terveydenhuollon alalta, ja ehkä myöskin mahdollisuus tarjota vangeille parempaa hoitoa ja kuntoutusta, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikön ylilääkäri Alo Jüriloo.

Yle selvitti laajasti vankiloiden terveydenhuollon tilannetta ja oli yhteydessä noin kymmeneen suureen tai keskisuureen vankilaan. Yle haastatteli useata vankiloissa työskentelevää lääkäriä, sairaanhoitajaa sekä vankilanjohtajia.

Niissä vankiloissa, joissa työskentelee vakituinen virkalääkäri tai pitkään vankeja hoitanut keikkalääkäri, vankien terveydenhuoltoon ollaan tyytyväisiä. Mutta useissa vankiloissa tilanne on toinen.

"THL:ssä ei ymmärretä, miten vankeja hoidetaan"

Ylen haastateltavien mukaan moni asia alkoi mennä huonoon suuntaan sen jälkeen, kun vankiterveydenhuolto siirrettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Vain muutama haastateltava haluaa puhua tilanteesta omalla nimellään.

Erään suuren vankilan poliklinikan osastonhoitaja kuvailee tilannetta näin:

– Tämä siirto markkinoitiin meille niin, että me saamme tähän alaan asiantuntijuuden ja ymmärryksen sekä paremman tuen toiminnallemme kuin aikaisemmin. Mutta kaikki on mennyt täysin päinvastoin.

Ylen haastattelemat sairaanhoitajat ja lääkärit katsovat, että THL:ssä ei ymmärretä, että päihderiippuvaisten, monisairaiden ja erilaisten persoonallisuushäiriöisten vankien hoitaminen on hyvin erilaista kuin siviilissä olevien potilaiden.

Vankien terveydenhuoltoa johtaa vauvoihin erikoistunut lääkäri

Vankien terveydenhuollosta vastaa neonatologi eli vastasyntyneiden vauvojen sairauksiin ja hoitoon erikoistunut lääkäri Jaana Leipälä. Hänellä, samoin kuin vankiloiden poliklinoista vastaavalla avohoidon ylilääkärillä Hanna Hemminki-Salinilla, ei ole lainkaan aiempaa kokemusta vankien hoitamisesta.

Ylen haastattelemien lääkäreiden ja sairaanhoitajien mukaan uuden johdon aikana keikkalääkäreiden määrä vankiloiden poliklinikoilla on lisääntynyt. Tällä hetkellä vankiloissa työskentelee vain neljä vakituista lääkäriä, jotka ovat alueylilääkäreitä. Heidän lisäkseen vankeja hoitaa seitsemän keikkalääkäriä, joiden kanssa on tehty eripituisia sopimuksia.

Vankiloissa aiemmin työskennelleet ja nyt työskentelevät vakituiset lääkärit ja sairaanhoitajat kertovat Ylelle, että aiemmin vankiloissa oli tapana, että uudet lääkärit perehdytettiin muutaman päivän ajan perusteellisesti. Nyt uusi ja kokematon keikkalääkäri on saanut parin tunnin perehdytyksen, jonka jälkeen hän on alkanut yksin hoitaa potilaita.

Kehno perehdytys näkyy vankiloissa.

Sairaanhoitajat joutuvat vahtimaan keikkalääkäreitä

Nuoret ja kokemattomat keikkalääkärit ovat määränneet esimerkiksi huumeita käyttäville vangeille opiaattilääkkeitä. Ylen tietojen mukaan eräässä tapauksessa sairaanhoitaja sai estettyä lääkemääräyksen, jossa huumevangille oli päätymässä suuri annos opiaattilääkettä. Aina sairaanhoitajat eivät ole ehtineet väliin.

Sairaanhoitajien ylimääräinen työ ja vastuu ovat lisääntyneet. Ylelle haastattelun antanut suuren vankilan osastonhoitaja kertoo, että hoitohenkilökunta on paineessa, kun sairaanhoitajat joutuvat vahtimaan, mitä kokemattomat lääkärit tekevät.

– Tällaista kaaosta en ole vankilassa aiemmin nähnyt lähes 30 vuoden urani aikana, sanoo osastonhoitaja.

"Keikkalääkärit eivät kuulu vankiloihin"

Moni vankiloissa pitkään töitä tehnyt lääkäri on seurannut vankiterveydenhuollon tilannetta huolestuneena.

Keikkalääkärit eivät kuulu vankiloihin, sanoo arvostettu ja kokenut psykiatri.

– Vankilalääkärin täytyy tuntea maasto. Virkalääkärit, jotka osaavat tulkita vankikulttuuriin liittyviä ilmiöitä, ovat olennaisesti parempi ratkaisu, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan johtava ylilääkäri Hannu Lauerma.

Viime aikoina moni vakituinen virkalääkäri on lähtenyt vankiloista. Yksi heistä on oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Jaana Kajander. Hän irtisanoutui Turun vankilan poliklinikalta tämän vuoden huhtikuussa. Yksi syy lähtöön oli THL:ssä istuva vankiterveydenhuollon kokematon johto.

– Minulla oli tunne, että minun esimieheni eivät ymmärtäneet, millaista työtä me teimme vankiloissa. En saanut mielestäni heiltä riittävästi tukea ongelmatilanteissa, Kajander kertoo.

Kun Kajander aloitti työskentelyn Länsi-Suomen vankiloiden alueylilääkärinä, hänelle luvattiin 8-9 kertaa vuodessa työnohjausta. Säästösyistä työnohjaus vähennettiin kahteen kertaan vuodessa.

– Tämä on ehdottomasti liian vähän. Tässä työssä tulee haasteellisia tilanteita, joita täytyy päästä purkamaan ulkopuolisen tahon kanssa, Kajander sanoo.

Moni haastateltava sanoo Ylelle, että vankiterveydenhuoltoa johdetaan THL:n alaisuudessa hyvin eri tavoin kuin aiemmin. Keskusteleva kulttuuri on kadonnut.

– Kyllä siinä voisi olla parantamisen varaa. Siinä on työtä vielä edessä, toteaa Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikön ylilääkäri Alo Jüriloo.

Vankilanjohtajat vaativat kriisikokouksen

Tänä syksynä moni Länsi-Suomen vankila on ollut kokonaan ilman lääkäriä. Nyt useisiin alueen vankiloihin on saatu muutamaksi kuukaudeksi keikkalääkäri.

Vaasan vankila on edelleen ilman lääkäriä. Yle kertoi aiemmin tänään, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vankiterveydenhuollon yksikön johtajat irtisanoivat muutama viikko sitten Vaasan vankilassa osa-aikaisena vankilalääkärinä toimineen Terhi Wuolijoen. Lue tästä irtisanomisesta.

Ylen saamien tietojen mukaan Länsi-Suomen alueen vankilanjohtajat ja THL:n vankiterveydenhuollon johtajat pitivät kriisipalaverin aiemmin tässä kuussa. Vankilanjohtajat vaativat vastauksia muun muassa siihen, miksi vankiloihin ei saada lääkäreitä, ja miksi uusien lääkäreiden perehdyttämisessä on ollut suuria puutteita.

Budjetti on ylittymässä

Vankiterveydenhuollon johtajana vuosina 2006–2016 toiminut oikeuspsykiatrian dosentti Heikki Vartiainen on seurannut eläkkeeltä huolestuneena entisten kollegojen ja vankiterveydenhuollon tilannetta.

Vartiaisen mukaan erityisen huolestuttavaa on, että THL:ssä vankiterveydenhuollon budjetti on ylittymässä.

– Budjetti ylittyy roimasti. Samanaikaisesti vankien terveydenhuollon taso ja saatavuus heikkenee. Minä olin kovasti tätä siirtoa THL:ään ajamassa, mutta nyt on syytä kysyä, onnistuttiinko tässä, Vartiainen pohtii.

Sopeuttamispuheet ovat kiirineet THL:stä vankiloihin. Useassa vankilassa odotetaan pelokkaana, mihin mahdolliset säästötoimet iskevät. Ylilääkäri Alo Jüriloon mukaan vankiterveydenhuollosta ei kannata säästää.

– Vankien hoitoon ja kuntouttamiseen käytettävät rahat antavat huomattavan hyviä tuloksia, jos ajatellaan uusintarikollisuutta ja yhteiskunnan turvallisuutta, Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikön ylilääkäri Alo Jüriloo muistuttaa.

Johtaja Jaana Leipälä: Keikkalääkärit soveltuvat vankiloihin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vankiterveydenhuollon yksikön johtajan Jaana Leipälän mukaan myös keikkalääkärit sopivat vankiloihin.

– Voivat sopia hyvinkin. Toki vankiterveydenhuollossa on erityispiirteitä. Mutta meillä on ollut ostopalvelulääkäreitä, jotka ovat olleet pidempään meillä, ja heille on silloin saattanut kertyä kokemusta.

Leipälä ihmettelee alaistensa puheita hänen kokemattomuudestaan. Hän haluaa muistuttaa, millä perusteilla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valitsi Leipälän edeltäjän, jonka viransijaisena Leipälä toimii.

– Silloin kun varsinaista viranhaltijaa on rekrytoitu, tässä on etsitty henkilöä, joka osaa johtaa, ja jolla on strategista näkemystä sekä kykyä johtaa ihmisiä. Terveydenhuollon asiantuntemus on vähän niin kuin lisäbonus. Varmaankin silloin, kun minut on viransijaiseksi otettu, on arvioitu juuri näitä samoja ominaisuuksia, Leipälä sanoo.

Leipälän mukaan organisaatiosta löytyy myös vankiterveydenhuollon asiantuntemusta.

– Meillä on onneksi tässä organisaatiossa näitä substansseja eli vankiterveydenhuoltoa tuntevia asiantuntijoita, jotka sitten hoitavat niitä asioita, joihin sitä asiantuntemusta tarvitaan.

Johtaja Leipälä pitää hyvänä sitä, että vankiterveydenhuolto siirrettiin oikeusministeriön alaisuudesta sosiaali-ja terveysministeriön alaisuuteen.

– Tämä siirto yhdenmukaistaa ja edistää vankien yhdenvertaisuutta terveydenhuollon palvelujen suhteen verrattuna muuhun väestöön. Nyt kun meillä on ollut tämmöinen hallinnonalan siirto, niin siitä seuraa automaattisesti se, että me tarkastelemme ja kehitämme käytäntöjä, Leipälä toteaa.

Yle julkaisee tänään vankien terveydenhuoltoon liittyviä uutisia netissä, radiossa ja televiossa.

Lue myös:

Vaasan vankila jo 2 kuukautta ilman lääkäriä – Lääkärille oudot potkut: "En pääse hakemaan edes työkenkiä"

Hyvinkäällä ja Riihimäellä Hyria-ammattikoulun ammatilliset opettajat marssivat tänään ulos koulusta puoliltapäivin. Ulosmarssi tapahtui kaikissa Hyrian ammattikoulun yksiköissä Hyvinkäällä ja Riihimäellä.

Opettajat vastustavat mielenilmauksellaan töidensä siirtämistä kouluohjaajille. Opettajien mukaan työnantaja on syksystä lähtien siirtänyt ammatillisten opettajien töitä yhä enemmän ohjaajille, joilla ei ole opettajan koulutusta.

OAJ:n Hyrian opettajat ry:n puheenjohtaja Teija Punkki kertoo, että ohjaajat ovat yleisesti pitäneet noin puolet kustakin kurssista.

– He eivät ole toimineet yhdessä opettajan kanssa yhteistyössä, vaan toimivat yksin ryhmän kanssa. Ohjaajat ovat ohjanneet ryhmissä niitä asioita, joita opettajat ovat opettaneet aikaisemmin. Opettaja suunnittelee ohjaajan tunnit, Punkki täsmentää.

Punkin mukaan kyse on opettajien oikeuksien polkemisesta.

– Mielenilmauksessa meillä on teemana se, että ammatilliset ohjaajat, joilla ei ole pedagogista pätevyyttä tehtävään, eivät voi korvata opettajan työtä, Punkki sanoo.

Arviointi on vaikeutunut

Punkin mukaan esimerkiksi opiskelijoiden arviointi vaikeutuu, kun opettaja ei näe opiskelijoita.

– Opiskelijoita ei välttämättä opi edes tuntemaan, kun opettaja on heidän kanssaan niin vähän tekemisissä. Opettajat ovat turhautuneita tästä uudesta käytännöstä, Punkki kertoo.

Punkin käsitys on, että ohjaajia on otettu korvaamaan opettajia taloudellisista syistä.

Poikkeuksellinen mielenilmaus

Opettajien mielenilmaus on hyvin poikkeuksellinen. OAJ:sta muistellaan, että viimeksi 2000-luvun alussa Lohjalla opettajat marssivat ulos.

– Tämä on hyvin poikkeuksellista. Tämä osoittaa, että on suuresta ja vakavasta asiasta kyse. Tällainen voi levitä muuallekin, jos asiaa ei torpata.

– Karkeasti rautalangasta vääntäen: tämähän on ihan sama kuin lukion lehtori opettaisi ensin puolet matematiikan kursseista ja sen jälkeen joku ylioppilas tulisi pitämään lopun kurssista. Tämä koskee kaikkia opettajia, jos säästösyistä tehdään tämmöistä, Punkki sanoo.

Opiskelijaryhmät valtavia

Opettaja Timo Sillanpää Hyrian Riihimäen Sakonkadun yksiköstä kertoo, että viime keväänä Hyriasta irtisanottiin 15 opettajaa ja muutama opettaja irtisanoutui lisäksi itse.

– Säästö on perusteena toimille, opettajat irtisanottiin ja heidän tilalleen palkattiin ohjaajat. Lyhyellä aikavälillä se säästää, jos opettajan ja ohjaajan palkkoja verrataan. Seurauksena on, että opetuksen taso laskee.

Sillanpään mukaan on ollut tilanteita, joissa opetusryhmät ovat kasvaneet valtaviksi.

– Meillä on ohjaajilla isoja ryhmiä, jopa 70 opiskelijaa samaan aikaan työsalissa. Ohjaajan aika menee lähinnä järjestyksen valvontaan, ei ohjaukseen eikä varsinkaan opetukseen.

Myös ohjaajat ovat olleet tilanteesta ihmeissään, kertoo Sillanpää.

– Heille on annettu erittäin suuri vastuu ja he kokevat suuret ryhmäkoot todella hankaliksi. Aiemmin pystyi tekemään yhteistyötä opettajan kanssa, mutta sitä ei enää ole.

Opetuksen laatu heikkenee?

Opiskelijoilta on Sillanpään mukaan tullut palautetta levottomista ryhmistä. Vanhemmilta on tullut palautetta, että he eivät ehkä laitakaan lapsiaan Hyriaan peruskoulun jälkeen.

– Työnantajilta tulee samanlaista viestiä; enää ei valmistu niin hyviä opiskelijoita kuin aiemmin. Kun täältä tulee työssäoppijoita, muutamat työnantajat jo sanovat, etteivät halua Hyrian opiskelijoita työssäoppimaan.

– Tämä on erittäin vakava viesti. Nyt puhutaan säästöistä, mutta jatkossa voi olla toisin päin.

Työnantaja kiistää syytteet

Hyria koulutuksen toimitusjohtaja, rehtori Pekka Vaittinen kertoo, että työnantajan näkökulmasta kyse on laittomasta työtaistelutoimenpiteestä.

– Vain pieni murto-osa on osallistunut tähän ulosmarssiin. Meillä on 450 työntekijää ja ehkä noin 50 korkeintaan on osallistunut ulosmarssiin. Asia jakaa opetushenkilöstän mielipidettä vahvasti.

Toimitusjohtaja-rehtori Pekka Vaittisen mielestä ohjaajat eivät ole korvanneet opettajia.

– Ohjaajat eivät tee miltään osin opettajan työtä. He vain ohjaavat käytännönharjoituksia ja erilaista muuta harjaantumista, mitä ammatillinen koulutus toisella asteella vaatii, Vaittinen lisää.

Rehtori: Ammatillinen koulutus vaatii kädentaitojen oppimista

Vaittinen kritisoi OAJ:n mielipidettä.

– Nyt pitää muistaa, että OAJ puhuu täällä niin kuin ammatillinen koulutus olisi peruskoulua tai lukiokoulua. Tämä perustuu kädentaidon oppimiseen, joka vaatii käytännön harjoitteita. Ei voida puhua aina oppitunneista.

Toimitusjohtaja-rehtori Vaittinen kertoo, että Hyrian koulussa teorian oppitunnit pitää aina opettaja. Opettajat vastaavat tuntien pedagogisesta suunnittelusta ja arvioinnista. Ammatilliset ohjaajat ovat vain kädentaidon osaajia.

– Ohjaajat eivät te miltään osin opettajan työtä. OAJ on antanut täysin virheellisen kuvan tästä asiasta, Vaittinen sanoo.

Vaittinen muistuttaa, että ammatillisia ohjaajia on ollut Hyriassa opettajien apuna jo ainakin parikymmentä vuotta.

– Nyt olemme vain palkanneet lisää ohjaajia näihin käytännön harjoitteisiin opettajien tueksi.

– Hyrian malli tulee tuottamaan opiskelijalle kontaktiin perustuvaa ohjausta selkeästi enemmän kuin yleinen linja valtakunnassa mahdollisesti on, Vaittinen sanoo.

Vaittinen ei myönnä, että ohjaajia olisi palkattu lisää taloudellisista syistä.

– Saamme tällaisella opetuksella opiskelijan näkökulmasta enemmän kontaktia ammattilaisten kanssa, Vaittinen sanoo.

Sunnuntaina illalla yhdentoista jälkeen tapahtui ampumatapaus Vantaan Rajatorpassa Pub Kärryssä. Kolmea miestä ammuttiin ylävartaloon, mutta heidän vammansa eivät ole hengenvaarallisia.

Yksi haavoittuneista miehistä kertoo, että tapahtumat etenivät varsin nopeasti.

– Olimme yksillä baarissa. Sisään tuli meille entuudestaan tuntematon mies, joka oli jonkin aikaa baarissa ja alkoi sitten ampua, kertoo Timo Lattu, joka sai luodin vasempaan lapaluuhunsa.

Hänet kotiutettiin sairaalasta tänä aamuna.

Timo Lattu ja Janne Lattu, joka oli ampumishetkellä myös baarissa, palasivat baariin aamulla. Timo Lattu oli jalkeilla kipulääkkeiden voimin.

– Olin ampumisen jälkeen paikalla pitkälle aamuyölle, koska poliisi tutki paikkaa, Janne Lattu sanoo.

Hänen mukaansa poliisit soitettiin paikalle pian tapahtuman jälkeen ja he tulivat nopeasti.

Miehet eivät halunneet kertoa tapahtumista enempää. Kaksikko on asunut alueella 30 vuotta, ja he pitävät paikkaa yleensä varsin rauhallisena.

Poliisi: Tapahtuma on alkanut ihan yllättäen

Poliisi tutkii Vantaan ampumista kolmena murhan yrityksenä, kertoo tutkinnanjohtaja Mikko Minkkinen. Hänen mukaansa ampumisessa käytetty käsiase on luvallinen ja poliisin huostassa.

Epäilty, vuonna 1953 syntynyt mies, otettiin kiinni tapahtumapaikalta ja hän on poliisin huostassa. Minkkisen mukaan mies oli päihtynyt. Hänellä ei ole mainittavaa rikoshistoriaa.

– Epäiltyä on tarkoitus kuulla vielä tänään, Minkkinen sanoo.

Poliisin tiedossa ei ole, että ampumista olisi edeltänyt riita uhrien ja epäillyn välillä. Poliisi ei myöskään vielä tiedä, tunsivatko epäilty ja uhrit toisensa.

– Tapahtuma on alkanut ihan yllättäen.

Ammuttujen laukausten lukumäärä on Minkkisen mukaan poliisin tiedossa, mutta hän ei kommentoi asiaa vielä.

– Ampumiset, joissa on saatu vammoja, ovat tapahtuneet ihan peräkkäin.

Ravintolassa oli ampumishetkellä yhteensä noin 10–15 ihmistä.

– Kyllä siinä on ollut vaarassa useampikin henkilö.

"Normaalisti rauhallinen paikka"

Vantaan Rajatorpasta tavoitetut Mika Silonsaari ja George Wallin ovat järkyttyneitä yön tapahtumista.

– Käyn siellä silloin tällöin juomassa tuopposen. Se on normaalisti rauhallinen paikka. Oikeastaan rauhallisuuden tyyssija, voisi sanoa, Silonsaari kuvailee.

– En olisi uskonut, että siellä tällaista tapahtuu. Ravintolassa on yleensä leppoisa meininki, Wallin täydentää.

Kaksikko kuuli yön tapahtumista aamulla.

Ravintolan työntekijät eivät kertoneet tapahtumista enempää. Ravintola oli auki normaalisti, ja sisällä oli muutamia ihmisiä.

Lue myös:

STT: Vantaan ampumatapausta tutkitaan murhan yrityksenä – kolmea ammuttu ravintolassa

Helsingin Tukkutori on saanut poliisilta kehotuksen hoitaa itsenäisyyspäiväksi Töölöntorille suunnitellun lastentapahtuman toisaalle turvallisuussyistä. Torilla on samaan aikaa määrä kokoontua äärioikeistolaiseksi profiloitunut 612-soihtumarssi, Helsingin Sanomat kertoi.

– Odotettavissa on turvallisuusriski, ja sovimme viime viikon loppupuolella, että haetaan uutta paikkaa lastentapahtumalle, tukkutorin päällikkö Elina Siltanen sanoo.

Helsingin poliisista vahvistettiin Ylelle maanantaina iltapäivällä se, että Suomen 100-vee synttärit -nimiselle lastentapahtumalle etsitään vaihtoehtoista paikkaa. Ylikomisario Seppo Kujala ei kuitenkaan halunnut kertoa asiasta enempää.

Myöhemmin Kujala totesi STT:lle, että 612-soihtumarssi oli ilmoitettu aiemmin ja on pidetty samalla paikalla useita kertoja. 612:n kokoontumisesta on myös tehty asianmukainen ilmoitus, johon ei tarvita maanomistajan lupaa. Kujalan mukaan lastentapahtuma on yleisötilaisuus, johon tarvitaan maanomistajan eli tässä tapauksessa Helsingin Tukkutorin lupa.

– He eivät huomanneet, että siellä on tapahtuma toisen lakipykälän mukaan. Se on luonnollista, että eivät he voineetkaan huomata, Kujala sanoi STT:lle.

Jos viime vuoden malliin mennään, torilla kokoontuu parituhatta 612-mielenosoittajaa.

– Käytännössä paikka tulee aivan täyteen, eikä sinne oikein kahta tapahtumaa mahdu, Kujala sanoi.

"Kyse perinteisestä infokatkoksesta"

Uudesta paikasta ei ole Siltasen mukaan tarkkaa tietoa, mutta se ei ole Tukkutorin hallinnoima tori.

– Kollegani alueiden käytön puolelta on keskustellut järjestäjän kanssa muutamasta paikasta. Tukkutori ei ole tarjoamassa näitä paikkoja, mutta uskon, että ne ovat ihan mukavia.

Lastentapahtuman järjestäjä Jaakko Hilppö sanoo, ettei ollut vielä saanut Helsingin kaupungilta tietoa tapahtuman siirtämisestä.

Miten oli mahdollista käydä niin, että samalle torille oli suunnitteilla sekä lastentapahtuma että 612-kulkue?

– On kyse perinteisesti infokatkoksesta. Poliisin päästä ei kerrottu meille, eikä meille ole tullut mieleenkään kysyä, Siltanen sanoo.

Siltasen mukaan poliisi oli tehnyt 612-tapahtuman luvasta päätöksen paljon aiemmin kuin ilmoitus lastentapahtumasta on tullut Tukkutorille. Eikä viesti ole kulkenut.

Juttua muokattu 4.12 kello 18.12. Lisätty STT:n saamat kommentit Kujalalta.

Mehiläinen aikoo luopua suunnitelmasta perustaa Ouluun Siikalatvan terveysaseman etäpiste. Yhtiö aikoo kuitenkin jatkaa suunnitelmia tarjota Mehiläisen palveluita Oulussa julkisina terveyspalveluina, Ylelle kerrotaan.

Alkuperäinen suunnitelma oli perustaa Ouluun Siikalatvan terveysaseman etäpiste. Ministeriöt kuitenkin torppasivat suunnitelman lainvastaisena, ja Oulun kaupunki totesi, että se ei aio maksaa kuntalaistensa asiointia Mehiläisessä.

Mehiläinen ei kuitenkaan anna periksi. Nyt Mehiläinen aikoo alkaa tarjota Oulussa Mehiläisen palveluita julkisena terveydenhoitona niille, jotka ovat valinneet käyttävänsä Siikalatvan terveyspalveluita.

– Asiakkaiden toivomus on ollut, että Oulun Mehiläisessä voisi asioida jatkossa myös päiväsaikaan. Emme näe tälle estettä, kertoo Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää sähköpostissa.

Siikalatvan terveyspalvelujen käyttäjäksi rekisteröitynyt voi siis hyödyntää Mehiläisen palveluita Oulussa myös päiväaikaan julkisina terveyspalveluina.

– No miksipä ei voisi? Sehän on yksityisen yrityksen asia päättää palveluidensa aukioloajoista, tietysti asiakkaidemme kanssa tehtyjen sopimusten rajoissa, Järvenpää kommentoi sähköpostitse.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis edelleen sitä, että oululaiset voivat rekisteröityä Siikalatvan terveyspalvelujen käyttäjiksi ja asioida Mehiläisessä Oulussa.

– Kyllä, jos valitsee sellaisen terveysaseman, joka on ulkoistettu Mehiläiselle. Terveysasemasta tosin riippuu, missä toimipisteissä palveluita voi käyttää, koska sopimukset kuntien kanssa eroavat toisistaan. Esimerkiksi Rantsilan terveysaseman osalta siis ainakin osa palveluista tuotetaan Oulun Mehiläisessä myös jatkossa, Järvenpää kommentoi.

Aiemmin Oulun keskustan Mehiläisessä on ollut muun muassa ilta- ja viikonloppupäivystys.

Järvenpää ei antanut Ylelle puhelinhaastattelua.

Juridisesti, sekä palveluiden sisällön ja kattavuuden osalta, se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin julkinen terveysasema toisen kunnan alueella. Janne-Olli Järvenpää

Mehiläinen vastaa Siikalatvan kunnan terveyspalveluista. Palveluita voivat kuitenkin käyttää myös muut kuin siikalatvalaiset, jos he rekisteröityvät Siikalatvan terveyspalvelujen asiakkaiksi. Käytännössä siis esimerkiksi oululainen voi hankkia palvelunsa Siikalatvan kunnalta ja saada ne käytännössä Oulusta. Maksajana palveluille on kuitenkin asukkaan kotikunta.

Oululle suunnitelma B tuli yllätyksenä

Oulun kaupungin edustajat ehtivät jo kertoa olevansa tyytyväisiä Mehiläisen päätökseen, kun etäpistesuunnitelma peruttiin. Tieto siitä, että Mehiläinen aikoo kuitenkin tarjota julkisia terveyspalveluita joka tapauksessa Oulussa myös päivisin, tuli yllätyksenä, kertoo hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto.

– Tämä on mielenkiintoinen tieto.

Hän sanoo, että Oulu pysyy kannassaan. Se ei siis aio maksaa Mehiläisen palveluista julkisena terveydenhoitona ja aikoo riitauttaa menettelyn.

– Edelleenkään Oulu ei suostu maksamaan laskuja Siikalatvan terveysasemalle listautuneista, jos asiointi on Oulun kaupungin alueella.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen sanoo, että Mehiläisen uudenkin suunnitelman laillisuus on syytä käydä läpi.

– Tässä tilanteessa on syytä arvioida rauhassa, mikä on lakipohja asiassa ja vetää johtopäätökset sen jälkeen, Leskinen kommentoi.

Mehiläisestä uutta menettelyä pidetään ehdottomasti lainmukaisena.

– Ei meillä ole laissa esteitä yksityisille yrityksille tarjota palveluita useissa toimipisteissä tai päättää omista aukioloajoista. Juridisesti, sekä palveluiden sisällön ja kattavuuden osalta, se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin julkinen terveysasema toisen kunnan alueella, toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää kirjoittaa sähköpostissaan.

– Lääkäriin kuitenkin pääsee, kun tarve on päiväsaikaan, ja päivystys toimii iltaisin ja viikonloppuisin. Terveyskeskukseen kuuluu kuitenkin paljon muitakin palveluita, ja näitä ei välttämättä saa muualta kuin Siikalatvan kunnan alueella olevista toimipisteistä.

Sata oululaista halusi etäpisteelle

Etäpisteen oli määrä avautua jo 7. joulukuuta.

Siikalatvan kunnanjohtaja Pauli Piilman mukaan päätös etäsuunnitelmien perumisesta tehtiin sopuisasti yhdessä Mehiläisen kanssa.

Sekä sosiaali- ja terveysministeriö että valtiovarainministeriö pitivät suunnitelmaa lainvastaisena. Ministeriöiden mukaan niillä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollisuutta estää etäpisteen avautumista, vaan Oulu olisi voinut myöhemmin riitauttaa Mehiläisen palveluista saamansa laskun ja asia olisi käsitelty hallintotuomioistuimessa.

Mehiläisen mukaan päätös etäpistesuunnitelmasta vetäytymisestä syntyi ministeriöiden ja Oulun kaupungin reaktioiden takia.

Keskustelimme asiasta yhdessä Mehiläisen kanssa hyvässä hengessä. Pauli Piilma

Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää toteaa, että yli sata oululaista oli ehtinyt valita hankkivansa terveyspalvelunsa Siikalatvan kunnalta.

– Uskoisin, että he voivat halutessaan valita nyt Siikalatvan Oulun terveysaseman sijaan haluamansa terveyskeskuksen Oulusta, Siikalatvan terveyskeskus-sairaalan osalta Rantsilan tai Pulkkilan terveysaseman, tai muun haluamansa terveysaseman, Järvenpää sanoo sähköpostitse.

Järvenpää lisäksi toteaa tiedotteessa, että vapaus valita terveyspalvelut ei nyt näytä toteutuvat laissa säädetyllä tavalla.

– Ihmisillä pitäisi olla oikeus päästä hyvään hoitoon nopeasti ja halutessaan vaihtaa terveyskeskusta, jos palvelu ei toimi.

Mehiläinen on aiemmin todennut yllättyneensä ministeriön tulkinnasta, koska sen hankkimien selvitysten perusteella järjestelmän olisi pitänyt olla lainmukainen.

"Paisunut julkisuus ei ole kenenkään etu"

Siikalatvan kunnanjohtaja Pauli Piilma kertoo, että etäpisteen avaaminen perutaan kokonaan.

– Keskustelimme asiasta yhdessä Mehiläisen kanssa hyvässä hengessä ja totesimme, että asia on paisunut huomattavan suureksi ja paisunut julkisuus ei ole kenenkään etu. Meidän tarkoituksemme on vain oman kunnan asukkaiden palvelujen turvaaminen eikä sote-uudistuksen vaikeaksi tekeminen, Piilma kommentoi.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen arvioi aiemmin Ylelle, että moni muukin lääkärikeskus voisi pyrkiä saamaan yksityisiä terveysasemia kaupunkeihin kaikkialla maassa.

Siikalatvan kunta on ulkoistanut terveyspalvelunsa Mehiläiselle. Vastaavia ulkoistamissopimuksia on myös Mehiläisen kilpailijoilla.

Korjattu 4.12. kello 20.20: Jutussa luki alun perin, että ulkoistamissuunnitelmia on myös Mehiläisen kilpailijoilla. Jutussa tarkoitettiin kuitenkin ulkoistamissopimuksia.

Lue lisää:

Ministeriöt: Siikalatvan ja Mehiläisen yhteinen terveyskeskus on lainvastainen

Mehiläisessä yllätyttiin ministeriöiden Siikalatva-tulkinnasta: Vastaavaa tapahtuu jo muualla

Oulu vie Siikalatvan ja Mehiläisen yhteisen terveyskeskuksen oikeuteen – ennakkotapaukseen halutaan oikeuden ratkaisu

Pikkukunnan ja Mehiläisen "keksintö" mahdollistaa yksityisten lääkäripalvelujen käytön verovaroin koko maassa

Pohjois-Karjalasta lähtenyt koejuna kolkuttelee jo Kiinassa. Junan matkaan järjestänyt Nurminen Logistics lupaa, että junarahti kulkee 10–12 päivässä Suomesta Niiralan rajanylityspaikan kautta Venäjän ja Kazakstanin läpi Keski-Kiinaan. Yhdistetty maa- ja merikuljetus samaan määränpäähän kestää yli 50 päivää.

– Tälle palvelulle on tarvetta, kyselyjä asiakkailta on tullut jo pitemmän aikaa, Nurminen Logisticsin liiketoimintajohtaja Mike Karjagin perustelee Kiina-suunnitelmia.

Hän muistuttaa, että junaliikenne Euroopasta Kaukoitään on jo arkipäivää.

– Keskimäärin kymmenkunta junaa menee joka päivä Kiinasta tätä reittiä Puolan kautta Eurooppaan.

Uskoisin, että ihan realistinen tavoite on juna noin kahden viikon välein. Mike Karjagin

Nurminen kaavailee aluksi täyttä junaa Tohmajärven Niiralan kautta kerran kuukaudessa. Tiheämpikin liikennöinti on tavoitteena.

– Uskoisin, että ihan realistinen tavoite on juna noin kahden viikon välein, Karjagin kertoo.

Tämä edellyttää sopivia tuotteita, määräpaikkoja ja hintatasoa.

Juna ei pärjää laivalle lastissa

Nurminen lähetti 22. marraskuuta Joensuusta Kiinaan noin 800-metrisen koejunan täynnä Uimaharjun sellutehtaan liukosellua. Junassa on 50 kappaletta 12-metrisiä kontteja.

Konttimäärä on Kiinan päässä blokkijunan maksimilasti. Kertalasti on silti vähäinen, kun sitä vertaa laivalasteihin.

– Kyllä tämä on hyvin pieni määrä, Karjagin sanoo.

Esimerkiksi pienempiinkin rahtilaivoihin mahtuu vastaavia kontteja 300–400. Isot valtamerilaivat voivat kantaa 12-metrisiä kontteja jopa 9 000 kerralla.

Myös Kiinan byrokratia asettaa kuljetuksille omat reunaehtonsa.

– Puhutaan alkuvaiheessa massatuotteista. Jos yhdellä tuotteella saadaan kokonainen juna, se vähentää byrokratiaa per juna, liiketoimintajohtaja Karjagin toteaa.

Kilpailukykyisempi Kiinan sisämaassa

Ydinkysymys junarahdissa vientiyritysten kannalta on raha, sillä merirahtiin verrattuna junakyyti on kalliimpaa.

– Ihan kaikkea ei ainakaan tässä vaiheessa kannata viedä eli niin sanottua kappaletavaraa, Nurmisen liiketoimintajohtaja Mike Karjagin myöntää.

Ihan kaikkea ei ainakaan tässä vaiheessa kannata viedä eli niin sanottua kappaletavaraa. Mike Karjagin

Sopivia tuotteita Kiinaan junalla vietäviksi olisivat logistiikkayhtiön edustajan mukaan esimerkiksi sellu, paperi ja sahatavara sekä konepajateollisuuden tuotteet. Myös sillä on merkitystä, missä päin suurta maata määräasema sijaitsee.

– Kiinan satamat eivät välttämättä ole kannattavia junaliikenteelle, rannikkoseuduilla hinta olisi ehkä kaksin-kolminkertainen. Mutta heti kun mennään rannikolta sisämaahan päin, junakuljettamisen kilpailukyky paranee merkittävästi, Karjagin selvittää.

Nopeus merirahtiin verrattuna houkuttelee

Metsäjätti Stora Ensolla on jo kokemusta junakuljetuksista Suomesta Kiinaan. Toinen reitti Storalla kuten monella muullakin Kaukoitään viejällä kulkee meriteitse.

– Halutaan ainakin testata ja tutkia tätä, toteaa Stora Ensin Suomen ja itäisen Euroopan logistiikasta vastaava maakuljetusjohtaja Timo Hatva.

Hatva muistuttaa Kiinan suuresta koosta.

– Merikuljetukset on erittäin kilpailukykyinen silloin, kun toimitukset suuntautuvat merenpuoleiseen Kiinaan. Sisä-Kiinassa taas mitä pitempi matka mereltä, sen kustannustehokkaampi vaihtoehto on suora kuljetus rautateitse.

Kyse on Storan osalta testijunasta.

– Katsotaan tuloksia sitten, kun se on viety perille ja kuultu asiakkaiden tarpeita ensi vuodelle, Hatva toteaa.

Paljonko viisi kertaa laivaa nopeampi junarahti saisi maksaa merirahtiin verrattuna?

– Mistä asiakas on valmis maksamaan. Se on täysin asiakaskohtaista, Hatva tähdentää.

Stora Ensolle tärkeää olisi myös mahdollisimman tiheä säännöllinen yhteys.

– Jos ajatellaan pienempiä toimituksia, se helpottaa. Tänä päivänä niin asiakkaat kuin tuottajat haluavat vähentää varastoon sitoutuneita tonneja ja euroja, maakuljetusjohtaja Hatva tiivistää.

Niiralan terminaalit voisivat jälleen täyttyä

Vuonna 2014 Nurminen Logistics siirsi Niiralan terminaalitoiminnot Tohmajärveltä Luumäelle. Sen jälkeen isot, yhteensä 18 000 neliön varastohallit Niiralassa ovat olleet liki tyhjillään.

– Meillä on ainoastaan projektilastauksia Niiralassa. Tämän Kiinan-junan myötä on suunnitelmissa tarvittaessa investoida konekalustoon ja muuta Niiralan osalta, liiketoimintajohtaja Mike Karjagin lupaa.

– Jos pystymme laajentamaan tätä useammalle tuotteelle, niin meillä saattaa hyvinkin jopa kaikki terminaalitila siellä tulla käyttöön tähän liikenteeseen.

Tämä tarkoittaisi todennäköisesti myös uusia työpaikkoja Niiralaan.

Seuraava juna Kiinaan lähtee Nurmisen toimesta vuodenvaihteen tienoilla.

– Tavoitteena on saada sopimukset ja suunnitelmat koko ensi vuodesta tämän vuoden puolella. Olen erittäin toiveikas, Mike Karjagin päättää.