"Mykoplasma vei voiton, koko harjoituskausi lässähti väsyneen urheilijan toipumistaisteluksi."

Tämänkaltaisia tarinoita on liikkunut ja liikkuu suomalaisurheilijoiden keskuudessa jatkuvasti. Olympiakomitean vastuulääkäri Maarit Valtonen on ihmeissään useasta kohtaamastaan tapauksesta, jossa flunssaa tai vain suorituskyvyn laskua on hoidettu antibiootilla pitkään ja toistuvasti.

- Vaikka mykoplasma on olemassa oleva bakteeri ja se aiheuttaa hengitystieinfektioita, meillä taudista näyttää tulleen trendi, Valtonen myöntää.

- Tämä on ollut mielenkiintoinen ilmiö Suomessa, tällaista ei ole muissa maissa havaittavissa. Tietyllä lailla mykoplasma on saanut erityisaseman taudinaiheuttajien joukossa, Valtonen kuvaa.

- Ehkä tämä liittyy mykoplasmavasta-aineiden tulkinnan hankaluuteen. Toisaalta näen, että tätä koko urheilun infektio-ongelmaa sanoitetaan mykoplasmalla.

Jos mykoplasmasta tekee ihan yksinkertaisen verkkohaun, esiin nousee tautikertomuksia uimareista juoksijoihin ja hiihtäjiin. Tauti tuntuu kiertäneen Suomessa nimenomaisesti yksilöurheilijoiden keskuudessa.

Eikö mykoplasma sitten tartu joukkueurheilijoihin?

- Samalla lailla nämä taudinaiheuttajat kiertävät sielläkin, Valtonen nauraa.

- Vaikea antaa aukotonta vastausta tuohon, mutta totta kai julkisuuden kautta nämä ilmiöt herättävät huomiota ja tietyt asiat saavat suosiotaan.

Näkyvässä roolissa työskentelevän lääkärin on aseteltava sanansa tarkkaan, jotta keskustelu ei käänny osoitteluksi ja itseään vastaan.

- Mutta kyllä tässä varmasti meidän lääkärikunnalla on tarkistamisen paikka, millä perusteella mykoplasma-diagnoosiin päädytään ja kuinka tautia hoidetaan, Valtonen sanoo.

- On käytettävä aikaa urheilijan kanssa keskustelemiseen ja muistettava, että urheilijaan kohdistuu voimakasta fyysistä ja psyykkistä kuormitusta. Jos kuormituksen hallinta eli harjoittelun, energian saannin ja palautumisen kokonaisuus pettää, se altistaa vaikeasti tulkittaville oireille ja sairauksillekin.

PCR-näyte helpottaa hiihtomaajoukkuetta

Mykoplasman toteamisen hankaluus on verikokeessa, jolla bakteeria yleensä terveydenhoidossa jäljitetään. Verikokeella selvitetään, onko elimistö muodostanut vasta-aineita mykoplasma-bakteerille. Vasta-aineissa on löydettävissä sekä akuutin vaiheen vasta-aineita että sellaisia vasta-aineita, jotka nousevat esiin viiveellä.

Vasta-aineita voi esiintyä elimistössä pitkään, jopa vuosia sen jälkeen kun bakteeri on elimistössä käynyt. Elimistö on puolustautunut bakteeria vastaan eli muodostanut vasta-aineita ja se on hyvä asia.

Verikokeen kanssa tehdään Valtosen ja hänen kollegoidensa mukaan liian hätäisiä päätelmiä.

- Nyt kun ollaan viime vuosina seurattu mykoplasman diagnosointia, se ei ole ollenkaan yksinkertaista. Voi jopa sanoa, että yksittäisen vasta-ainemäärityksen perusteella on mahdotonta määrittää, johtuvatko ihmisen infektio-oireet mykoplasmasta, Valtonen kertoo.

- Sen takia tässä diagnostiikassa on varmasti tullut viime vuosina ylilyöntejä, Valtonen jatkaa.

Täsmällisemmän taudinmäärityksen takia tänä syksynä esimerkiksi hiihtomaajoukkueessa on otettu käyttöön ns. PCR-testi. PCR-näyte otetaan pienellä pumpulipuikolla nenästä ja nielusta, limakalvojen löydöksistä saadaan tieto kroppaan hiipineestä pöpöstä.

- Tämä on geenimonistusmenetelmä, jolla määritetään viruksen tai bakteerin nukleiinihappo. Se ei ole sinänsä mikään viljelynäyte vaan näytteestä tunnistetaan viruksen tai bakteerin osa, jolla voidaan eksaktimmin osoittaa, mitä mikrobeja nielussa on.

PCR:n avulla esimerkiksi mykoplasman toteamiseen on saatu lisäkeino perinteisen verikoetutkimuksen rinnalle. Tulosten tulkinta on haastavaa, joten sanansa on sanottavana myös infektiotautien ja mikrobiologian asiantuntijoilla.

- Usein tulee sanottua potilaalle, että näyttää, että sinulla on virusinfektio. Mutta urheilijalle on ihan eri asia, kun että jos me pystytään sanomaan, että sinulla on rino--virusinfektio ja se yleensä kestää viisi, seitsemän päivää. Tällä ajatusmallilla on lähdetty ottamaan PCR-näytteitä, Valtonen kertoo.

Perusterveydenhuollossa näin tarkkaan diagnoosiin ei yleensä ole tarvetta. Lääkäri tekee hoitopäätöksen potilaan oireiden ja tarvittaessa lisätutkimusten perusteella.

PCR on edelleen kallis tutkimus, yleensä nukleiinihappomääritystä on käytetty lähinnä erikoissairaanhoidon tutkimuksena. Näytteenotolla pystytään tekemään päätöksiä esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että potilas olisi eristettävä.

Tänä talvena PCR saattaa ratkaista, hoidetaanko huippuhiihtäjämme infektiota antibiootilla tai miten toipumisaika suunnitellaan.

- Huippu-urheilijoiden kohdalla pyritään pääsemään tänä päivänä eksaktimpaan diagnoosiin. Halutaan tietää tarkemmin, mikä sen räkätaudin syy on.

- Hoitoon saadaan uskottavuutta, kun ei vain puhuta epämääräisesti, että sinulla on joku virusinfektio, Valtonen kuvaa PCR-määrityksen merkitystä.

PCR-määrityksellä halutaan myös vähentää turhaa antibioottien käyttöä ja antibioottien aiheuttamia haittoja urheilijoille.

Elämä kuormittaa

Infektiot ovat iso haaste urheilussa mutta huippu-urheilijan kehossa infektio on vain osa viestistä, joita lääketieteen asiantuntijoiden pitää osata tulkita. Valtosen puheissa toistuvat lepo ja kokonaiskuormituksen hallinta.

Olympiakomitean vastuulääkäri kuvaa tyypillistä urheilijalta tulevaa viestiä, joka saattaa saada lääkärin väärälle tulkinnan tielle. Minkä tahansa infektion jälkeen autonominen hermosto voi jäädä alipalautuneieseen tilaan, syketasot ovat korkealla, lämmönsäätely sahaa, olo ei ole normaali.

- Urheilija ymmärtää, että kropassa on jotain vialla. Tämmöisessä tilanteessa, jos havaitaan verikokeessa mykoplasma-vasta-aineita, on houkutus lähteä antibiooteilla näitä väsymysoireita hoitamaan.

- Mutta tässä mennään helposti väärälle uralle. Taudin aiheuttaja on jo pois, jälkioireisto on olemassa ja usein hoidetaan siinä tilanteessa väärää asiaa. Elimistö vaatii vielä aikaa taudista palautumiseen.

Mykoplasma-diagnoosi on saattanut Valtosen mukaan olla jopa eräänlainen oikotie, johon sekä urheilija että lääkäri ovat päätyneet nopean ratkaisun toivossa.

- Tätä haluttaisiin hallita paremmin, tätä haluttaisiin ymmärtää paremmin, mistä infektiot tulevat ja kuinka niitä pystyttäisiin ennaltaehkäisemään ja hoitamaan – ja hoitamaan vielä mahdollisimman nopeasti.

- Mutta on paljon muita asioita, mitä pitää huomioida.

Valtosen mukaan pahasti erityisen huolestuttavaa on, jos mykoplasmaa lääkitään vielä peräkkäisillä lääkekuureilla.

- Tätä ei todella pitäisi tehdä. Jos esimerkiksi mykoplasmaa hoidetaan antibiooteilla, se pitäisi hoitaa yhden kerran. Toistuvia ja viikkoja kestäviä antibioottikuureja ei pitäisi käyttää. Ne tuhoavat suolen oman mikrobikannan ja heikentävät vastustuskykyä.

- Ollaan sellaisen asian äärellä, että tätä on myös lääkärikunnassa tarkistettava, kuinka me mykoplasmaa diagnosoidaan ja erityisesti, kuinka me sitä hoidetaan. Tämä on hämmentävää urheilijoille, koska he saavat erilaista viestiä eri lääkäreiltä. Varmasti meidän on tätä keskustelua kollegoiden keskuudessa käytävä.

Pyhä kolminaisuus

Urheilijan lähin kuuntelija perheenjäsenten ohella on valmentaja, jonka kanssa jaetaan niin onnistumiset kuin epävarmuuden hetket. Pyhä kolminaisuus täydentyy urheilulääkärillä silloin, kun huippuun viritettyyn kehoon on iskenyt sairaus.

Parhaassa tapauksessa lääkäri on aktiivinen osa valmennustiimiä, jolloin myös sairauksien ennaltaehkäisy on suunniteltu.

- Toimivassa tiimissä joka kerta, kun hengitystieinfektio tulee, me istutaan valmentajan ja urheilijan kanssa alas, mietitään, mistä se johtui.

- Onko mahdollista, että ylikuormittuminen pääsi harjoittelun aikana liian pitkälle, mikä edesauttoi infektion puhkeamista, Valtonen kuvaa.

Joka taudista otetaan lääkärin mukaan opiksi. Toisinaan selvennystä voidaan joutua hakemaan kauempaa kuin arkisesta treeniympäristöstä, muutokset ihan perusasioissa, unessa, ruokarytmissä tai ihmissuhteissa saattavat näkyä lisäkuormana, jota ei välttämättä heti osata yhdistää elimistön reagoinnin syyksi.

- Mikä on ollut energian saanti, kuinka nukutaan, mitkä ovat muut kuormitustekijät elämässä, millaisia psyykkisiä kuormitustekijöitä on. Jos kokonaiskuormitus ja palautuminen eivät ole tasapainossa, elimistö reagoi monella tavalla.

- Seurauksena voi olla väsymystila tai jopa infektiokierre, kun vastustuskyky laskee, Olympiakomitean vastuulääkäri Maarit Valtonen kertoo.

Tutkimuksella tarkempaa tietoa

Olympiatalvena myös lääkäreiden onnistuminen vaikuttaa suomalaismenestykseen. Ennaltaehkäisevää työtä hengitystieinfektioiden välttämisessä on tehty vuosikausien valistuksella, edelleen hyvä käsihygienia on yksi parhaimmista konsteista välttyä tautien leviämiseltä.

Olympiakomitean vastuulääkäri Maarit Valtonen kiittelee urheilijoiden sitoutumista.

- Arjen tekemisellä on paljon vaikutusta. He ovat hyvin huolellisia omassa käsihygieniassaan ja omassa tekemisessään. He tulkitsevat hyvin oman kehonsa merkkejä ja tietävät että arjen pienet päätökset vaikuttavat kokonaisuuteen, Valtonen luettelee.

Hiihtomaajoukkue on saanut kokea tänä syksynä jo flunssapöpöjen ensimmäisen aallon. Julkisuudessa puhuttiin jo elo-syyskuussa flunssakauden alkamisesta eivätkä maajoukkueurheilijatkaan ole päässeet piiloon koko kansan harmeilta.

- Tiedetään, että tänä syksynä rino--virusepidemia on hankalampi kuin viime vuonna, tätä on paljon tänä syksynä, Valtonen kertoo.

- Se osittain näkyy myös meidän joukkueessa. Toisaalta onneksi on selvitty hyvin vähällä, tällaisia muutaman päivän oireiluja on ollut. Yleensä koko väestön epidemiatilanne vaikuttaa myös urheilijoiden infektioihin, Valtonen jatkaa.

Etelä-Korean talvikisoihin mennään tutulla rokotevalikoimalla, esimerkiksi hiihtäjille suositellaan influenssarokotetta ja pneumokokkirokotetta, joka suojaa vakavilta infektioilta kuten keuhkokuumeelta.

Mutta kenties jo seuraavissa olympialaisissa Pekingissä Suomen urheilijat saavat etua PCR-näytteisiin perustuvasta tutkimuksesta, jota suunnitellaan Olympiakomitean, KiHUn, Paavo Nurmi -keskuksen, Turun yliopiston virologian ja mikrobiologian yksikköjen yhteistyönä.

- Toiveissa on saada rahoitus tutkimukselle, jossa seurataan urheilijoita PCR-tekniikan avulla.

- Nähtäisiin, minkälaisia viruksia ja bakteereita kauden aikana hengitysteissä on, kuinka usein ne aiheuttavat oireita ja mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat oireiden ilmenemiseen, vastuulääkäri Maarit Valtonen kertoo tutkimussuunnitelmasta.

Usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa mutta huippu-urheilijoiden tapauksessa ymmärrys kehon tasapainosta tai tasapainoa horjuttavista tekijöistä on kaikkea muuta kuin tuskaa. Keho on urheilijan instrumentti, jonka pitäisi soida ilman säröääniä. PCR-testi on yksi väylä parantaa urheilija-arjen akustiikkaa.

- Hienous tässä omassa työssä on, että saa tehdä yhteistyötä suomalaisten huippuasiantuntijoiden kanssa. Luulen, että ollaan mielenkiintoisen asian äärellä, Valtonen päättää.

Kun Kari Tykkyläinen oli 16-vuotias, häntä ahdisti.

Ahdisti niin paljon, että hän piti omat tekemisensä piilossa muilta. Etenkin lukiokavereilta. Ajattelisivat kuitenkin, että kuka se tuo Tykkyläinen luulee olevansa.

Mutta kun hän oli yksin, hän antoi mennä.

Hän maalasi. Maalasi. Ja maalasi. Pieniä surrealistisia teoksia, jotka piirtyivät paperinpalasille öljyväreillä. Ehkä niissä näkyisi hitunen nuoren miehen ihailemaa Salvador Dalia. Tai oululaista taidemaalari Martti Mäkeä, joka on tehnyt taidetta muun muassa geometrisistä muodoista.

Kun silloinen kuvaamataidon opettaja sai lopulta teokset käsiinsä, hän alkoi piiskata oppilastaan kohti taidealan koulutusta. Hetken emmittyään Tykkyläinen haki Kankaanpään kuuluisaan taidekouluun, pääsi sisään ja jäi sille tielle.

Nyt, 64-vuotiaana kuvanveistäjänä ja YouTube-taiteilijana, Tykkyläinen ei tunne enää ahdistusta, häpeää tai katumusta. Mies seisoo takki levällään talonsa kuistilla Pohjois-Pohjanmaan Pudasjärvellä eikä välitä, vaikka jäätävä tuuli huiskii ympärillä julmasti.

Hän on perillä. Kotona.

– Täällä minä olen kuningas. Ja mulla on ikioma kuningatar.

"Taide alkaa siitä, mistä alkavat kysymykset"

Hirsitalon pirtissä Marja-Leena Tykkyläinen pinoaa pullaa lautaselle. Jaloissa kiehnäävät kissat, joita on tässä talossa seitsemän.

– Joskus oli neljätoistakin. Kerran yritettiin viedä yhtä leikkuulle, mutta se murtautui matkalla häkistä ja pakeni. Meidän kotona eläimet ovat yhtä outoja kuin ihmisetkin, hän juttelee tuttavallisesti ja asettelee suodatinpussia kahvinkeittimeen.

Kari nojailee keittiön pöytään ja silmäilee vaimoaan viipyillen.

Hän muistaa vieläkin sen hetken, kun näki Marja-Leenan ensi kertaa Parkanon juna-asemalla aamuviideltä vuonna 1976. Sydän löi liekkiä, ja vaikka nuori nainen yritti hätistellä innokasta kosijaa tiehensä, Karia ei pidätellyt mikään.

– Mikä punainen tukka, mitkä pisamat. Me jäätiin yöjunasta yhdessä pois, juotiin kaikki Marja-Leenan säästöt ja muutettiin yhteen. Ensimmäinen poika syntyi vuoden päästä, Tykkyläinen tunnelmoi.

Täällä minä olen kuningas. Ja mulla on ikioma kuningatar. Kari Tykkyläinen

Tänä päivänä takana on 41 vuotta kestänyt yhteiselo, neljä lasta ja liuta lapsenlapsia. Ja Karin mielestä vaimoa on yhä ihana katsella.

Pitkää liittoa lienee pitänyt kasassa sekin, että Marja-Leena on aina ymmärtänyt miehensä työn omalaatuista luonnetta. Hän on tehnyt itsekin uraa taidemaalarina ja tekstiilitaiteilijana.

Tässä perheessä sanomista ei ole tullut edes siitä, että Kari Tykkyläisen erityisenä intohimona on tehdä videotaidetta seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuneiden naisten kanssa. Videoilla on esiintynyt yli 50 naista, esimerkiksi pudasjärveläisiä kotirouvia.

Mies käy selventämään, että kyse ei ole pornosta tai naisten esineellistämisestä, vaan eroottisuuden ylistämisestä ja aistikkaasta leikistä. Näistä lähtökohdista syntyi esimerkiksi video, jossa Tykkyläinen tanssii naisten uimapuku päällä kahden rouvan kanssa suolla.

– Taide alkaa sitä, mistä alkavat kysymykset, mies sanoo.

Kaikki alkoi turhautumisesta ja vanhasta sanomalehdestä

Kun videopalvelu YouTube avattiin reilut 12 vuotta sitten, kuvanveistäjäksi kouluttautunut Kari Tykkyläinen opetti pikkulapsille maalaamista kansalaisopistolla. Videotaiteilijaksi hän lipsahti vähän sattumalta.

Eräänä talvi-iltana vuonna 2007 Tykkyläinen palasi kotiin kaupunginvaltuuston kokouksesta ja oli taas pahalla päällä. Mies istui Pudasjärven valtuustossa kolmatta kautta perussuomalaisten riveissä, ja kunnallispolitiikan koukerot tuppasivat usein rasittamaan.

Taiteilija lysähti keittiön pöydän ääreen, otti sanomalehden ja alkoi läiskyttää sillä itseään vimmatusti päähän.

– Miehet antavat aina periksi. Minä en anna koskaan periksi, hän manasi.

Vaimo otti kameran käteen ja kuvasi. Karin tuttava näki videon myöhemmin ja hekotti: "Pistä tuo sinne Juutuuppiin."

Niin syntyi "Lannistumaton", 12 sekunnin video suomalaisen miehen sisusta. Netissä klippi lähti elämään nopeasti omaa elämäänsä.

Tykkyläinen puhuu liki 1 400 000 katsojakertaa YouTubessa keränneestä esikoisvideostaan hellään ja hiukan egoistiseen sävyyn.

– Se tuonut monille ihmisille lohtua. Pikkupojat ja aikuiset miehet ovat lähettäneet mulle videoita, joissa hekin hakkaavat itseään lehdellä päähän. Sanovat, että mekään emme anna ikinä periksi.

Se imartelee. Ja sekin, ettei mies jäänyt yhden videon ihmeeksi.

Kymmenessä vuodessa itsensä Tykylevitsiksi ristinyt taiteilija on ladannut nettiin yli 3200 videoklippiä, joilla hän kekkuloi naisten kanssa, soittaa rumpuja, laulaa, kokkaa vaimolleen makkaraperunoita ja niin edelleen. Nähtiinpä mies muutama vuosi sitten Volkswagenin kansainvälisessä automainoksessakin. (HS)

Yhteensä Kari Tykkyläisen videoilla on jo reilut 36 miljoonaa katsojakertaa ja taiteilijan tuotannolla videopalvelussa liki 18 000 tilaajaa. Suomalaiselle marginaalitaiteilijalle luvut ovat varsin komeita ja fanikunta vankka.

Lihavaksi palkkapussiksi suosio ei kuitenkaan ole pitkän uran aikana muuttunut. Nyt edessä ovat jo eläkepäivät.

Ylimääräinen taiteilijaeläke tuli hyvään saumaan

Suomessa on tällä hetkellä noin tuhat taiteilijaa, joille maksetaan ylimääräistä taiteilijaeläkettä tunnustuksena ansiokkaasta työurasta. Eläkkeet myöntää nykyään Taiteen edistämiskeskus Taike, ja raha niihin tulee valtion kassasta.

Taiteilijaeläkkeen hakijamäärät ovat lisääntyneet sitä mukaa kun suuret ikäluokat ovat eläköityneet, ja tänä vuonna eläkettä haki jo yli 500 taiteilijaa.

Yksi heistä oli Kari Tykkyläinen.

– Hain eläkettä kahtena vuonna, ja tänä vuonna se sitten myönnettiin mulle. Olinhan mää pudota penkiltä, kun päätös tuli. Oon hirveän hyvilläni, sillä onhan tämä ollut rahallisesti melkoista raapimista.

Tykkyläinen laskee, etteivät hänen vuositulonsa ole koskaan ylittäneet 10 000 euroa. Veistoksia hän on myynyt uransa aikana kolme, ja videotaiteesta on tullut enimmillään muutama satanen kuukaudessa. YouTubelta Tykkyläinen saa videoistaan sentin per klikkaus, jos on antanut luvan näyttää mainoksia niiden yhteydessä.

– Yhdessä vaiheessa tämä Juutuuppi tosin poisti mainokset kaikista videoistani, joissa näytettiin naisten sääriä. Mää en tästä niin hätkähtänyt, vaan laitoin vain kiusallani sääriä esille entistä enemmän.

Olinhan mää pudota penkiltä, kun päätös tuli. Kari Tykkyläinen

Sitten Kari Tykkyläinen vakavoituu hetkeksi. Hän hieraisee partaista naamaansa ja jos oikein tarkkaan katsoo, näyttää vähän liikuttuvan.

– Marja-Leena on joutunut elättämään mua pitkään. Nyt minä sain tämän eläkkeen, ja voin vaihteeksi elättää häntä.

Tällä hetkellä uusia taiteilijaeläkkeitä myönnetään vuosittain enintään 51 taiteilijalle. Taiteen edistämiskeskus on jo pitkään ollut sitä mieltä, että taiteilijaeläkkeiden määrä pitäisi suuren tarpeen takia kaksinkertaistaa.

Taiken taiteen tukemisen päällikkö Esa Rantanen painottaa, että taiteilijaeläkettä ei anneta kenellekään rahatilanteen takia, mutta monelle taiteilijalle eläke on silti rahallisesti tärkeä. Taikesta kerrotaan, että tuoretta tutkimustietoa taiteilijoiden taloustilanteesta ei ole, mutta yleisesti arvioiden se ei ole erityisen hyvä.

Iso merkitys taiteilijaeläkkeellä on etenkin vapaille taiteenharjoittajille, jotka eivät ole tehneet työtään varsinaisissa työsuhteissa, eivätkä ole siten saaneet eläkettäkään suuremmin kerrytettyä. Kari Tykkyläinen kuuluu juuri tähän joukkoon.

Tappouhkaus sai hikikarpalot otsalle

Tykylevits hörppää kahviaan ja vilkaisee ulos kotinsa ikkunasta. Siitä avautuu näkymä pihamaalle, jonka jokaisen kuopan hän on oppinut tuntemaan vuosien saatossa tuntemaan. Marja-Leena vielä paremmin, sillä pariskunta asuu hänen lapsuudenkodissaan. On asunut jo 38 vuotta.

Kari Tykkyläisellä on Pudasjärveen kahtiajakoinen suhde. Toisaalta paikka on "hemmetin ahdistava", toisaalta "kuin puhdas pöytä."

– Taiteilijana täällä voi innovoida kaikenlaista, koska Pudasjärvellä mikään ei ole valmista. On vain soita, ja ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin suotkin, yhtä tylsiä. Mutta niitä voi innostaa, kun antaa vähän virikkeitä, hän veistelee.

Vakavasti puhuen Tykkyläistä ja hänen taidettaan ei ole aina jaksettu pikkukaupungissa ymmärtää.

On vain soita, ja ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin suotkin, yhtä tylsiä. Kari Tykkyläinen

Eroottiset videot ovat herättäneet paheksuntaa, ja moni on myös ollut huolissaan siitä, millaisen kuvan taiteilija antaa suomalaisista ulkomaalaisille. Tykylevitsin videotuotantoa katsotaan muun muassa Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa sekä Yhdysvalloissa, jonne hän myi vastikään neljän videonsa lisenssit. Ne pyörivät nyt amerikkalaisten televisioissa.

– Siellä ne nauravat, että on se mahoton tuo suomalainen läski ukko. Toivottavasti mahdollisimman moni ulkomaalainen katsoo näitä videoita. Ehkä lopulta suomalaiset lakkaavat kyselemästä, miksi meistä annetaan tämmöinen kuva, hän sanoo, kurtistaa silmälasiensa takaa kulmiaan ja kuulostaa hetken närkästyneeltä.

Kari Tykkyläisen mukaan hänelle on tullut taiteensa takia myös kutsuja uskonnollisiin hoitokokouksiin.

– Mulle luvattiin, että saisin niissä syntini anteeksi. En minä mitään anteeksiantoa tarvitse. Minähän ammennan taidetta niistä synneistä.

Toisaalta arvostelun kanssa oppii elämään, ja kannustavaa palautetta on aina tullut enemmän kuin kritiikkiä. Tykkyläinen ei jaksa enää loukkaantua suuremmin siitäkään, kun jotkut äimistelevät, miten ihmeessä hän on saanut yli tonnin eläkkeen, kun moni "oikeaa työtä tehnyt" jää ilman.

Oli kuitenkin yksi yhteydenotto, joka sai miehen kurkun kuristamaan. Se koski videoita, joita taiteilija oli tehnyt maahanmuuttajien kanssa.

– Mulle soitettiin ilmeisesti Etelä-Suomesta ja sanottiin, että sut tapetaan, jos laitat nettiin vielä yhdenkin filmin maahanmuuttajista. Silloin säikähin oikein kunnolla. Mutta enhän minä mitään lopettanut. Ja ihan hyvin tässä menee.

Politiikka lähtee, taide jää

Aurinko on noussut Yli-Siurualla kello 8.31, ja kun päivä taittuu hädin tuskin iltapäivään, valo alkaa taas karata pois.

Kari Tykkyläinen käyskentelee ulkona hiljakseen ja katselee taideteoksiaan, joita piha pursuaa. On jättimäisiä puuveistoksia, metallisia eläimiä, mallinukkejen jalkoja ja kaiken keskellä muovinen, Tykkyläisen omaa naamaa muistuttava irtopää.

– Kerran täällä kävi julkisivulautakunta katsomassa, että tää piha pitäs siivota tyhjäksi näistä rumiluksista. Minä oon sanonut, että kun kuolen, tämän kaiken voi polttaa ja upottaa johonkin järveen, mies heittää, muttei taida tarkoittaa sitä.

Minä en halua kuolla politiikkaan, vaan kotona, terveenä taiteilijana. Kari Tykkyläinen

Oikeasti hän katsoo töitään nykyään jopa vähän uusin silmin. Taloudellisen selkänojan lisäksi taiteilijaeläke toi tunteen, että hänen uransa on tunnustettu, sitä arvostetaan.

Viime aikoina Tykkyläinen on miettinyt paljon myös politiikkaa. Hän on ollut mukana Pudasjärven kunnallispolitiikassa yli 20 vuotta, ensin perussuomalaisissa ja tällä kaudella vihreissä. On alkanut tuntua, että nyt riittää.

– Lopetan sen touhun tähän kauteen. Minä en halua kuolla politiikkaan, vaan kotona, terveenä taiteilijana.

Ja kun Tykkyläinen malttaa hetkeksi laskea kamerat alas, on aikaa olla vaimon kanssa. Ajella Harley Davidsonilla, kierrellä yhdessä kirpputoreja, kuunnella radiosta Bluesministeriä sohvalla lötkötellen.

Ja oikein hyvänä päivänä syödä Hailuodon savuahventa.

Taiteilija Kari Tykkyläinen oli Radio Suomen Sunnuntaivieraana 3.12.

Suomen sankarihautausmailla lepää lähes 95 000 sankarivainajaa. Suomi oli tiettävästi toisen maailmansodan aikaan ainoa sotaa käyvä maa, joka halusi tuoda kaatuneiden ruumiit siunattavaksi kotiseurakuntien kirkkomaahan.

Sota vei vajaat viisi prosenttia Suomen miehistä. Eniten sota verotti Längelmäkeä, jonka miehistä 9,82 prosenttia eli 199 miestä jäi taistelukentille. Eniten tappioita kärsivät Lapin, Kuopion ja Mikkelin läänit.

Paikkakuntien välisten tappioiden erojen taustalla oli Suomen armeijan 1930-luvulla kehittämä aluejärjestelmä, joka perustui nopeaan joukkueiden kokoamiseen. Saman kunnan miehistä muodostettiin joukko-osastoja. Tästä seurasi, että kovien taisteluiden keskelle osuneen komppanian ja pataljoonan tappiot osuivat samalle alueelle.

– Järjestelmän epäkohdat huomattiin aika nopeasti. Sitä pyrittiin korjaamaan jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen. Jonkun verran pystyttiin tasaamaan sitä riskiä, että joku paikkakunta kärsisi tolkuttomasti, mutta kokonaan se ei poistanut sitä, sotahistoriaa ja erityisesti kaatuneiden tietokantaa tutkinut kirjailija ja blogisti, professori Jukka Kemppinen kertoo.

Selitystä on etsitty politiikasta ja joukkojen kokoamistavasta

Selitystä suurelle kuntakohtaiselle vaihtelulle on etsitty välillä uhkarohkeista komentajista ja jopa miesten poliittisista taustoista, mutta useimmiten taustalla näyttäisi olleen se, mille rintamalohkolle ja millaiseen taistelutilanteeseen joukko-osasto joutui.

Professori Jukka Kemppinen tyrmää nykytiedon välissä erilaiset arvelut, joissa on viitattu muun muassa poliittisiin syihin. Esimerkiksi erityisen vasemmistolaistaustaisten kuntien miehiä ei laitettu pahohin paikkoihin, jossa kaatumisriski oli suurin.

– Väitän tuntevani aika hyvin esimerkiksi päämajassa käytyjä keskusteluja, eikä niissä mikään viittaa siihen, että näin olisi ollut. Jo se kertoo jotain, että 60-70 prosenttia kaatuneista oli ammatiltaan maanviljelijöitä tai työmiehiä, Jukka Kemppinen muistuttaa.

Talvisodan loppuvaiheessa jouduttiin muodostamaan osastoja henkilöistä, jotka olivat liian nuoria tai liian vanhoja ja lähes kokonaan ilman sotilaskoulutusta. Kun heitettiin tuleen kaikki mitä saatiin, jälki oli kammottavaa. Jukka Kemppinen

Aluejärjestelmän lisäksi yksittäisten suurten miestappioiden taustalla oli usein huono sattuma tai esimerkiksi epäonnistunut hyökkäys.

– Sodan loppuvaiheessa, jolloin johtosuhteet ja huolto olivat täysin sekaisin ja kaikki loppuun asti väsyneitä, sattui sarja kammottavia epäonnistumisia. Osasto saattoi lähteä hyökkäämän väärästä paikasta ja tykistötuki saattoi jäädä puuttumaan, Kemppinen pohtii.

– Talvisodan loppuvaiheessa jouduttiin muodostamaan osastoja henkilöistä, jotka olivat liian nuoria tai liian vanhoja ja lähes kokonaan ilman sotilaskoulutusta. Kun heitettiin tuleen kaikki mitä saatiin, jälki oli kammottavaa.

Jukka Kemppinen muistuttaa, että Suomen sodissa toimii sodassa yleinen logiikka, jota hän kutsuu sokeaksi sattumaksi. Yksittäinen pommi saattoi osua kenen tahansa kohdalle. Kokemuksella oli myös jonkun verran merkitystä.

– Jos onnistui pysymään hengissä muutaman viikon, kaatumisriski pieneni. On tehtykin ilmeisesti arvioita, että kuinka monen päivän jälkeen sotilaat ovat kuolleet rintamalle tulon jälkeen, mutta en tiedä.

Jatkosodan alun hyökkäysvaiheen jälkeen saman pitäjän miehiä hajautettiin eri rintamalohkoille. Miehet eivät välttämättä ajatuksesta pitäneet.

– Miehet itse tiettävästi olivat aika lailla vastaan siirtoja. Sitä tutkittiin tieteellisesti jo 1944, että monille sotilaille aatteellisesti ilmaistut asiat saattoivat jäädä hieman vieraiksi, mutta uskollisuus ja turvautuminen tuttuja miehiä kohtaan oli vahvempaa. Puhutaan jopa pakkiporukoista, läheisistä miehistä, sillä usein oli kaksi miestä per pakki.

– Tähän pienryhmän sisäiseen solidaarisuuteen kiinnitettiin huomioita jo varhaisessa väitöskirjassa, joka tehtiin jalkaväkikomppanian rakenteesta. Se näyttää olleen myös Väinö Linnalle tuttu lähde, aivan erinomainen ja suomennettukin nimellä Komppania pienoisyhteiskuntana, Kemppinen pohtii.

Pieni Anttola menetti 113 miestä

Esimerkiksi nykyään Mikkeliin kuuluvasta Anttolasta kaatui sodissa 113 miestä. Vajaan 3 000 asukkaan pitäjän nuorista miehistä kaatui suurin osa. Kaatuneen Veikko Noposen veli, Seppo Noposen isä toimi Anttolassa suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Kaksi muuta veljeä osallistuivat myös sotaan.

Noposen perheestä lähti talvisotaan lakimieheksi opiskellut Veikko-poika. Mies ehti jo aloittaa työuransa, mutta isänmaa kutsui.

– Partio oli metsässä ja he laskivat sellaista mäkeä alas. Venäläinen tarkka-ampuja ampui Veikon. Hän kuoli siihen paikkaan. Veikko ehti sanoa jotenkin niin, että minun sodat on sodittu, jatkakaa pojat, Veikko Noposen veljenpoika Seppo Noponen kertoo.

Perheeseen sota jätti kuitenkin kaksi uhria.

– Veikon isä ei kestänyt menetystä. Hänet löydettiin kuolleena kotipihasta noin vuotta myöhemmin. Anttolan miesten kova sotaonni jatkui myös jatkosodassa. Anttolasta ja naapuripitäjä Ristiinasta koottuja komppanioita rokotettiin kovalla kädellä syksyn 1941 hyökkäysvaiheessa.

Anttolalainen tietokirjailija Mikko Laiho on kirjoittanut sotahistoriasta kirjaa. Ensimmäiseen kirjaansa mies selvitti kaikki pitäjän kaikki sankarivainajien kohtalon.

– Anttolan miehet joutuivat pahoihin paikkohin heti talvisodan alkuvaiheissa Ruuhimäessä ja olivat hieman myöhemmin he olivat purkamassa kuuluisia motteja muun muassa Lemetissä. Siinä oli huono sattumaa mukana, Laiho kertoo.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on haukkunut Twitterissä liittovaltion poliisin FBI:n, sen entisen johtajan sekä median. Hänen mielestään FBI:n maine on riekaleina James Comeyn johtajakauden jälkeen.

Toisessa tviitissä Trump kannusti sijoittajia haastamaan televisiokanava ABC:n toimittajan oikeuteen. Pörssikurssit syöksyivät perjantaina hetken ajan, kun ABC uutisoi virheellisesti Trumpin kampanjan aikaisista Venäjä-yhteyksistä.

Trump arvosteli myös Hillary Clintonin sähköpostijupakan tutkintaa johtanutta FBI:n tutkijaa puolueelliseksi. Tutkija oli siirretty myöhemmin pois erikoistutkija Robert Muellerin tiimistä, koska hän oli lähettänyt Trumpia arvostelevia tekstiviestejä.

Trumpille ikäviä uutisia

Trumpin hyökkäävät tviitit seuraavat hänelle kiusallisia uutisia. Perjantaina hänen entinen turvallisuusneuvonantajansa Michael Flynn tunnusti oikeudessa valehdelleensa FBI:lle keskusteluistaan Venäjän suurlähettilään Sergei Kisljakin kanssa joulukuussa.

Sunnuntaina sanomalehti New York Times kertoi hallussaan olevien sähköpostien ja lähteidensä perusteella, että Trumpin avustajakunta oli suunnitellut tiiviisti Flynnin yhteydenpitoa Kisljakin kanssa. Flynn keskusteli muun muassa pakotepolitiikasta.

Lehden tiedot poikkeavat Trumpin hallinnon väitteistä, joiden mukaan Flynn olisi toiminut yksin. Jo aiemmin Flynn oli kertonut syyttäjille, että oli keskustellut yhteydenpidosta muiden korkea-arvoisten avustajien kanssa.

Flynn joutui eroamaan turvallisuusneuvonantajan tehtävistä helmikuussa, kun keskustelut Kisljakin kanssa paljastuivat medialle. Valkoisen talon mukaan potkujen syynä oli se, että Flynn oli pimittänyt keskustelujen sisällön varapresidentti Mike Penceltä.

Lipsauttiko Trump Twitterissä?

Trump on myös itse hankaloittanut asemaansa. Lauantaina hän kertoi Twitterissä antaneensa Flynnille potkut, koska tämä oli valehdellut varapresidentti Mike Pencelle ja FBI:lle.

Tviitti tulkittiin pahana lipsahduksena ja nosti kovaa arvostelua. FBI:n entinen johtaja James Comey on kertonut valaehtoisessa lausunnossa, että Trump pyysi häntä lopettamaan Flynnin tutkinnan vain päivä potkujen jälkeen.

Jos Trump oli jo tässä vaiheessa tiennyt Flynnin valehdelleen FBI:lle eli syyllistyneen rikokseen, pyyntö on helposti tulkittavissa oikeudenkäytön laittomaksi estämiseksi. Samoin Comeyn potkut pari kuukautta myöhemmin vaikuttavat entistä epäilyttävimmiltä.

Trumpin henkilökohtainen asianajaja paikkaili tilannetta sanomalla, että oli itse luonnostellut tviitin huolimattomasti.

Trump taas kävi sunnuntaina vastahyökkäykseen Twitterissä. Hän syytti Comeya valehtelijaksi ja kiisti pyytäneensä Flynnin tutkinnan lopettamista. Hänen mieleistään kyse on valeuutisista.

Lue myös:

Trump Flynnin syytteen jälkeen: Ei salaista yhteistyötä Venäjän kanssa

Analyysi: Flynnin tunnustus toi Venäjä-tutkinnan aimo loikan lähemmäksi Valkoisen talon ydintä

Kärähtääkö seuraavaksi joku Trumpin lähipiiristä? – Tämän tiedämme Michael Flynnin syytteistä

Siinä se Harri Ketamo istuu innostuneena hieman miesmäisen rouheasti sisustetun toimiston neuvottelupöydän ääressä. Hän työskentelee Headai-yrityksessä, joka voitti marraskuun puolivälissä puolen miljoonan euron rahoituksen osaamisen tunnistamiseen tähtäävällä tekoälyn avulla toimivalla ratkaisulla.

Tämän miehen tunnistaa parrastaan. Pitkät partakarvat on kesytetty neljällä ponnarilenkillä – näin on ollut jo vuosia.

– Minulla on ollut parta siitä lähtien, kun se alkoi kasvaa – paitsi tietenkin armeijassa.

Ketamon parta onkin kuin Peter Vesterbackan punainen huppari. Se erottaa miehen muista tekoälyn sanansaattajista. Parta kuuluu sattumalta syntyneeseen henkilöbrändiin. Vahvaa brändiä kuitenkin tarvitaan, kun porilainen alkaa myydä tekoälyosaamistaan ympäri maan ja maailman.

Ponnariparran yrityksen asiakkaita on jo nyt maailman joka kolkassa. Porilainen firma kuvaa itseään kognitiivisen tekoälyn asiantuntijaksi.

Hänen puheenpartensa kuulostaa maallikosta ylipäätään pikkuisen monimutkaiselta, mutta ei hätää. Mies on luvannut selittää arkijärkisesti, mitä tarkoittaa tekoäly ja mitä hyötyä siitä meille on.

Matkaan siis.

Robotti tekee nopeasti

Selkokielinen selvitys käynnistyy nipulla a-nelosia, jotka Harri Ketamo nappaa pöydältä.

– Jos minun pitää kuvata tekoäly alakoululaiselle, teen sen näin. Paperinipun lajittelu on työ, jonka voi hyvin opettaa koneelle. Tämän tajuaa jokainen.

Mekaaninen robottikäsi pystyy helposti lajittelemaan papereita, mutta kun työhön lisätään älyä, kykenee kone myös päättämään, kuuluvatko arkit roskakoriin vai arkistoon.

Robotti voidaan siis ohjelmoida tekemään tietoista ajattelua. Se tunnistaa esimerkiksi ääntä, kuvaa tai matemaattisia sarjoja.

– Ja on pakko ottaa heti alusta asti kantaa tähän tietoisuuteen. Tekoäly ei koskaan ajattele paremmin kuin ihminen. Kone voi tehdä loogisia päätöksiä vain ihmiseltä saatujen tietojen avulla.

Tekoäly ei siis ajattele ihmisen kaltaisella tietoisella tavalla, jossa huomioidaan mennyt, nykyinen tai tuleva. Ihminen tiedostaa itsensä suhteessa ympäristöön. Sitä tekoäly ei tee.

Kone on kuitenkin ihmiseen verrattuna nopea, eikä oikein ohjelmoituna tee laskelmissaan virheitä.

Siksi se on oiva renki.

Tekoäly on jo arkinen

Kun Harri Ketamo yksinkertaistaa tekoälyn käytännöllistä käyttöä, on helppo innostua. Esimerkiksi hankalasti tehtäviin syöpädiagnooseihin tekoäly antaa jo nykyään taustatukea. Kone voi tarkastaa sairastuneesta otettuja kuvia ja arvioida niitä. Silloin lääkäri saa käyttöönsä valmiiksi pureskeltua tarkkaa tietoa, joka helpottaa asiantuntijan päätöstä diagnoosin yksityiskohdista ja hoidosta.

– Sitten on jo vuosia käytössä olleita sovelluksia, jotka auttavat esimerkiksi liigakiekon sarjakierrosten suunnittelussa, kertoo Ketamo.

Myös tiedustelu käyttää tekoälyä havaitakseen vihapuheet tai uhkaukset, joista pitää huolestua. Massiivisten nettikeskustelujen haravoiminen ei olisi edes mahdollista ilman niiden koneellista seurantaa.

Tai pankkialalla monelle kuluttajallekin on tuttu tilanne, jossa luottokorttia on käytetty normaalista poikkeavasti, jolloin pankki varmistaa, onko kortti yhä tallessa. Robotti on hälyttänyt.

Tällaisia älykkäitä ohjelmistorobotteja kutsutaan boteiksi.

Osaajien ja yritysten yhdistäjä

Haastekilpailun, jossa porilaisyritys menestyi, järjesti Sitra eli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Se kuulostaa kovin juhlalliselta ja pikkuisen vanhanaikaiselta. Nykyisillä nettisivuillaan Sitra luonnehtiikin itseään juhlarahaston sijaan tulevaisuustaloksi, jonka tavoitteena on nostaa Suomi kestävän hyvinvoinnin edelläkävijäksi.

Siihen hommaan on nyt napattu euronipun avulla myös porilainen Headai ja heidän verkon avointa dataa hyödyntävä ratkaisunsa.

Harri Ketamo muistuttaa, että Headain työ tehdään tiimissä ja muuallakin kuin Porissa. Ansioituneeseen kilpailutiimiin kuului Anu Passi-Rauste, joka edustaa Headaita Washington DC:n toimistolla. Opetusministeriön opetuskoulutusfoorumissa työskentelee tiimiläinen Sanna Vahtivuori-Hänninen. Yrityksen Porin toimistossa tekoälyä kehittävät Antti Koivisto, Jari Savinainen, Simo Santavirta, Eero Hammais ja Marko Laiho.

Ratkaisu 100 –haastekilpailussa palkitun innovaation on tarkoitus tekoälyn hankkiman tiedon avulla yhdistää hiukan piilossa tai vajaakäytössä olevia osaajia sekä sopivista työntekijöistä haaveilevia työnantajia.

On trendikästä verrata asioiden yhdistämistä Tinderiin, mutta palkittu ratkaisu ei ole kuin nettideittipalvelu Tinder tai viihteen suoratoistopalvelu Netflix.

– Tällä ei ole mitään tekemistä pinnallisen tai satunnaisen viihteen kanssa. Eikä sovellus ole myöskään uusi työvoimatoimisto tai headhunter, vaan jotain muuta – isompaa, Harri Ketamo lupaa.

Kohti maailmanvalloitusta

Netissä on jo nyt valtava määrä julkista tietoa, jota rouhimalla voi tiivistää täsmällistä dataa suomalaisesta osaamisesta, tutkimuksesta ja yritysten toiminnasta. Tarjolla ovat koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmat, valtavasti avointa tutkimustietoa sekä yritysten nettisivut ja rekrytointi-ilmoitukset.

Houkuttelematta Ketamo riehaantuu valloittamaan koko maailman.

– Maailmassa on 300 miljoonaa ihmistä ilman työtä, miljardi hakee juuri nyt koulutusta sopivaa löytämättä ja on 1,5 miljardia ihmistä, jotka kokevat osaamisensa olevan vajaakäytöllä. Firmoista vähintään 70 prosentilla on parhaillaan osaamisvajetta. Näiden yhdistäminen on mahdollista tekoälyn avulla, hän lupaa.

Esimerkiksi kiinalaisten yritysten houkuttelu kutkuttaa.

– Kun saamme suomalaisen osaamisen kuvattua tarkasti, on esimerkiksi Eurooppaan pääkonttoria perustavan kiinalaisen firman helppoa tehdä päätös tulla Suomeen. Kaikki tarvittava on täällä, eikä osaamisvajeesta ole riskiä.

Tekoäly istuu jo nyt johtoryhmässä

Miten tekoälyä käytetään jatkossa?

– Olen varma, että iso määrä työtehtäviä siirtyy lähivuosina tekoälyn tekemäksi, Harri Ketamo sanoo.

Perinteisen ennusteen lisäksi hän kertoo, että yhä useamman ison yrityksen johtoryhmässä istuu yhtenä jäsenenä tekoäly, joka pystyy tekemään nopeasti loogiset laskelmat esimerkiksi suunniteltujen investointien kaikista kuluista.

- Tekoälyn avulla päätöksenteon taustaksi saadaan nopeasti oikeaa dataa, Ketamo uskoo.

Ketamo tyrmää saman hengenvetoon tiedefiktion klassiset kauhukuvat, jossa älykkäät koneet tekevät ihmisten selän takana juonen maailman valloittamiseksi ja ihmisen alistamiseksi.

Häneltä pääsee taas luento.

– Se joka väittää koneiden ottavan vallan, on hän Keisarin uudet vaatteet –sadun kankaankutoja, Ketamo vertaa.

Sadussahan vaatturi huijaa keisaria. Hän pyytää työnsä palkkioksi kultaa ja silkkiä. Kankaankutoja ei tee lainkaan vaatteita, mutta väittää keisarille vaatteiden näkyvän vain älykkäille ihmisiille. Tyhmät eivät näe vaatteita ollenkaan.

Samaa tapahtuu myös tekoälymarkkinoilla. Ketamo muistuttaa, että tekoäly on työkalu, joka on opetettu toimimaan kuten ihminen haluaa. Omaan tahtoon kykenevää, niin sanottua vahvaa tekoälyä, ei ole olemassakaan.

– Kaikkeen teknologiaan liittyvät vaarat ja riskit pitää tunnistaa, mutta scifiä tästä ei kannata tehdä. Tällaisia profeettoja alalla on jo liikaa.

Onnettomuustutkintakeskus kertoi sunnuntai-iltana Twitterissä aloittaneensa tutkinnan Turkuun hätälaskun tehneestä matkustajalentokoneesta. Göteborgiin matkalla olleen koneen matkustamossa oli havaittu savua.

Finnairin reittilento joutui illansuussa laskeutumaan Turun lentokentälle savunhajun vuoksi. Viranomaiset kertovat, että Helsingistä Göteborgiin matkalla ollut kone laskeutui turvallisesti Turkuun eikä kukaan loukkaantunut.

Finnairin mukaan koneessa oli tapahtumahetkellä sata matkustajaa. Heidät evakuoitiin koneesta liukuja pitkin.

Päivyt Tallqvist Finnairin viestinnästä kertoo, että matkustajat ovat odottaneet Turun lentokentällä uudelleenreititystä Göteborgiin.

– Meidän täytyy selvittää, millä keinolla saamme ihmiset sieltä eteenpäin. Jos tulee pidempi odotus, niin sitten tietysti yövytetään matkustajia tarvittaessa. Mutta toivottavasti saadaan heille jokin ratkaisu illan aikana järjestettyä.

– Olemme tietysti todella pahoillamme tästä viivästyksestä, mikä heidän matkaansa tulee, mutta me menemme tässä aina turvallisuus edellä, Tallqvist sanoo.

Hänen mukaansa palokunta on jo tarkistanut kyseisen lentokoneen eikä mitään palavaa tai savunhajun lähdettä ole löytynyt. Koneelle aiotaan seuraavaksi tehdä perusteellinen tarkastus.

– Koneessa havaittiin savunhajua, ja sitä sitten selvitellään, mistä se on mahtanut johtua.

Pelastuslaitos sai asiasta hälytyksen ennen viittä iltapäivällä, ja kone laskeutui viiden aikoihin. Ennen kuutta kaikki matkustajat oli jo saatu evakuoitua koneesta.

Finnairilta kerrotaan, että kyseessä oli lento AY 865. Saman koneen oli määrä lentää vielä sunnuntaina Göteborgista takaisin Suomeen.

– Tilannetta selvitetään parhaillaan ja matkustajat pyritään järjestämään määränpäihinsä, Tallqvist sanoo.

Presidentinvaalien ehdokaskuopus, perussuomalaisten Laura Huhtasaari hurmasi äänestäjäkuntaa urakalla kampanja-avauksensa "etkoilla" sunnuntaina Hakaniementorilla Helsingissä. Tehtävä oli sikäli helppo, että yhteiskuvan ottajia riitti jonoksi asti.

– Kiva, jo toinen käsisuudelma, Huhtasaari kommentoi herrasmiehen elettä.

Monet naiset otattivat poski poskea vasten kuvia, miehet tyytyivät varovaisempaan potrettiin.

– Ei me miehet uskalleta, kuului yleisöstä.

– Parhaan näköinen presidenttiehdokas ikinä, arvioitiin kuitenkin.

Huhtasaaren mukaan ihmiset halusivat keskustella hänen kanssaan etenkin maahanmuutosta, EU:sta, sotesta ja työllisyydestä.

Taakanjako uusiksi

Varsinaisen kampanjansa Huhtasaari avasi reilua tuntia myöhemmin Pitkänsillan toisella puolella Kirjantalolla Kruununhaassa. Puheessaan hän ryöpytti etenkin Euroopan Unionia, mutta tunnettua soinismia "missä EU, siellä ongelma" hän ei maininnut. Huhtasaaren vaalilause on "Suomi takaisin". Huhtasaari on huolissaan sanan- ja mielipiteenvapauden nykykehityksestä.

– EU on alkanut pahasti muistuttaa Neuvostoliittoa. Neuvostoliitossa oli ideologia, dogmi, jossa ei ollut mitään väärää. Eli, suu kiinni epäkohdista ja ”sosialismi” toimii. Vaihtakaa sosialismi sanan tilalle monikulttuurisuus. EU trollaa EU-kriittisiä kohtaan ja vielä meidän yhteisillä verovaroillamme. Ettei kukaan äänestäisi väärin, EU ei pidä kansanäänestyksistä, Huhtasaari muistutti kampanjan avauspuheessaan.

Huhtasaari syyttää EU:ta myös ilmaston päästötavoitteen nakittamisesta Suomelle. Pariisin ilmastosopimuksen EU-sovellutus on Huhtasaaren mielestä Suomelle katastrofaalinen. Hän perää reilua ilmastopolitiikkaa.

– Päästöjen taakanjaossa ei huomioitu lainkaan, että suomalaiset energia- ja teollisuuslaitokset ovat jo minimoineet päästönsä. Jos otamme liian suurta päästövähennystaakkaa Suomen harteille, Suomesta lähtee teollisuus. Jos haluamme tehdä järkevää ilmastopolitiikkaa, teollisuus tulee siirtää Suomeen muista maista, Huhtasaari linjasi.

– Presidenttinä tulen vaatimaan EU:n ilmastopolitiikassa taakanjakoa uusiksi ja oikeudenmukaiseksi. Esimerkiksi Puola ja Kiina pääsevät kuin "koira veräjästä". Saastuttajien on siivottava itse jälkensä.

Myös puolustuspolitiikassa EU on Huhtasaaren mielestä menossa vikasuuntaan.

– Olemme menossa EU-armeijaan päin. Sitä en hyväksy. Meidän tulee säilyttää vahva kansallinen puolustus.

– Jos nykykehitys jatkuu, Suomesta tulee EU:n maakunta ilman mahdollisuutta oikeasti vaikuttaa kohtaloomme. Meiltä viedään valtaa pikkuhiljaa pois salamitaktiikalla. Jos sitten vasta silloin heräämme ja haluamme jälleen itsenäisyytemme takaisin, on se liian myöhäistä. Siksi meidän on nyt vaihdettava päättäjät.

Presidentille lisää valtaa

Yksi vaihtoon joutavista on Huhtasaren mielestä tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Huhtasaari lupaa presidenttinä toimia toisin kuin Niinistö. Huhtasaaren mukaan presidentillä on oikeus ja velvollisuus toimia suunnannäyttäjänä. Presidentille tulee Huhtasaaren mielestä myös palauttaa valtaoikeuksia, esimerkiksi presidentille Huhtasaari palauttaisi oikeuden hajottaa eduskunta.

– Presidentillä tulee olla oikeus käyttää isännän... tai pikemmin emännän ääntä! Presidenttinä tarvittaessa puuttuisin päivänpolitiikkaan. Presidenttinä käyttäisin sananvapautta eri tavalla kuin nykyinen presidenttimme. En tulisi puuttumaan puolueiden sisäisiin asioihin. En ainakaan rohkaisisi poliitikkoja tekemään lehmänkauppoja, en edes rehellisiä lehmänkauppoja.

Uskoo kakkoskierrokseen

Hakaniemen toriväen innostuksesta huolimatta Huhtasaarella on kova työ haastaa istuva presidentti. Gallupit enteilevät Sauli Niinistön valintaa presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella ja muille on luvassa vain jämäprosentteja. Huhtasaari kuitenkin uskoo kakkoskierrokseen.

– Toinen ehdokkaista on tietenkin minä!

Helsinkiläinen Pirjo Partanen otatti hänkin yhteispotretin itsestään presidenttiehdokkaan kanssa.

– Laura edustaa mahtavaa naisenergiaa, inhimillisyyttä ja valovoimaisuutta, Partanen hehkuttaa.

– Ääneni annan kuitenkin Saulille. Tuntuma on, että Niinistö valitaan jo ensimmäisellä äänestyskierroksella. Lauran aika on kuuden vuoden päästä.

Tutkijatohtori Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta on tutkinut kuluttamista monesta kulmasta. Hänestä on aivan loogista, että joulusta on tullut myös tärkeä kuluttamisen juhla.

– Turhan kuluttamisen välttäminen on meillä hyve. Kerran vuodessa jouluna se hyve on lupa purkaa. Yltäkylläinen on kerrankin sallittua.

Jouluna herkutellaan, mässäillään ja koristellaan - eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Lahjoissakaan ei välttämättä säästellä. Henna Syrjälän mukaan jouluna kuluttaminen on mahdollista, mutta se on myös välttämätöntä ja pakollista. Kulutuksen välttämättömyyttä määrittävät sosiaaliset tarpeet monisäikeisesti.

– Esimerkiksi lahjojen antaminen voi tuntua välttämättömältä kulutukselta, onhan se mukautumista sosiaalisiin normeihin; jouluna kuuluu antaa lahjoja.

Kun puhutaan jouluun liittyvästä kuluttamisesta, Henna Syrjälä nimeää yhden vahvan vaikuttajan taustalta. Se on joulupukki - suomalainen hahmo ja suomalaisten ylpeyden aihe.

Joulun satu

Yhtä lailla kuin joulupukki, joulun satuun kuuluu mielikuva leppoisasta yhdessäolosta, levosta ja kiireettömyydestä, lasten laulusta, kynttilän lepattavasta liekistä, omin käsin tehdyistä lahjoista.

– Niin, se voi olla aika kaukana todellisuudesta, naurahtaa Henna Syrjälä.

Vaikka vanhat mielikuvat elävät vahvoina, Syrjälän mukaan joulun kulttuuria rakennetaan koko ajan uudelleen. Joulu muuttuu jatkuvasti. Esimerkkeinä Syrjälä mainitsee vegaanin joulun, yksinäisen joulun tai vaikka vähävaraisen joulun.

Syrjälä uskoo, että vähitellen joulun kulutus on muuttumassa vastuullisempaan suuntaan.

– Vastuullinen kuluttaminen on yksi muutosvirta, joka vahvistuu koko ajan.

Joululahja sanomalehtipaperiin

Vastuullista kuluttamista voi jouluna olla vaikkapa lahjojen kierrättäminen tai lahjojen paketoiminen sanomalehtipaperiin. Henna Syrjälä kannustaa kokeilemaan:

– Ihanan näköistä voi saada aikaiseksi!

Syrjälän mukaan esimerkiksi aineettomien lahjojen suosion lisääntyminen osoittaa sitä, että vastuullinen kuluttaminen saa jalansijaa myös jouluna.

Käytettynä ostettu joululahja ei sekään ole mahdoton ajatus. Tori.fi:n tekemän tuoreen kyselyn perusteella jopa 80 prosentia kyselyyn vastanneista yli 1300 kuluttajasta oli sitä mieltä, että käytetyn lahjan saaminen ei olisi mikään ongelma. Reilusti yli puolet vastanneista sanoi miettivänsä ympäristönäkökohtia joulua valmistellessaan.

Joulun todellisuus

Joulukaupan kuumin sesonki on käsillä, kun veronpalautukset tulevat tileille näinä päivinä. Kauppa odottaa, että tänä vuonna rikotaan viime vuoden myyntiluvut.

Nordean joulukyselyn mukaan suomalaiset suunnittelevat käyttävänsä tänä vuonna jouluun 490 euroa henkeä kohden. Joululahjaostokset suunnitellaan rahoitettavan pääasiassa palkkatuloilla tai muilla säännöllisillä tuloilla.

Viidesosa vastaajista uskoi rahoittavansa joulun menoja joko säästöillä tai veronpalautuksilla. Velaksi kuluttamiseen turvautuu vain joka kymmenes.

Henna Syrjälä on tutkinut myös vähävaraisten kuluttamista ja sitä, minkälaisin keinoin köyhät selviytyvät arjesta. Joulun todellisuus on aivan toisenalainen, kun budjetti lasketaan kympeissä eikä satasissa.

Onko vähävaraisilla eväitä selviytyä ahdistumatta vuoden suurimmasta kulutusjuhlasta?

– On ja ei ole, vastaa Syrjälä.

Kun rahaa ei ole

Niillä parempiosaisilla, joilla olisi halu hillitä omaa kuluttamistaan jouluna, voisi Henna Syrjälän mukaan olla opiksi otettavaa vähävaraisilta.

– Voi keskittyä olennaiseen ja ajatella, että tämä riittää minulle. Olen tyytyväinen tähän, mitä on.

Mutta pitää muistaa, että köyhällä itse tekemisen mentaliteeti on pakon sanelemaa, ja se on aivan eri kuin se, että se itse tekeminen on oma valinta. Henna Syrjälä

Käytännössä budjettia voi venyttää tekemällä itse, askartelemalla joulukortit, leipomalla lahjaksi.

– Mutta pitää muistaa, että köyhällä itse tekemisen mentaliteeti on pakon sanelemaa, ja se on aivan eri kuin se, että se itse tekeminen on oma valinta.

Vaikka selivytymiskonsteja on, monet joulun ruoka- ja lahjakeräykset kuitenkin osoittavat, että köyhän elämä jouluna on kamppailua, painottaa Syrjälä.

– Erityisesti lasten kohdalla korostuu jouluna pyrkimys siihen, ettei kovin paljon erotuttaisi muista - ja se on tosi kipeää.

Pohjois-Korean kanssa käytävän konfliktin uhka kasvaa päivä päivältä, mutta sotilaallinen yhteenotto ei ole ainoa vaihtoehto, sanoi Valkoisen talon turvallisuusneuvonantaja HR McMaster eilen lauantaina puolustusalan foorumissa.

– On olemassa keinoja hoitaa tämä ongelma ilman aseellista konfliktia, mutta olemme kilpajuoksussa, koska se [konflikti] lähestyy koko ajan, eikä aikaa ole paljoa jäljellä, McMaster muotoili.

Puolustusalan foorumi järjestettiin Kaliforniassa. Yhdysvaltain tiedotusvälineissä on kerrottu, että maan asevoimat valmistelee uusien torjuntaohjusten sijottamista länsirannikolle torjumaan mahdollista Pohjois-Korean ohjusuhkaa.

Kolme päivää sitten Pohjois-Korea koelaukaisi Hwasong-15-ohjuksen, joka nousi yli 4 000 kilometrin korkeuteen. Sen pelätään voivan lentää jopa Yhdysvaltoihin asti.

Yhdysvaltain ja Etelä-Korean joukot ovat aloittamassa yhteiset ilmasotaharjoitukset. Niihin osallistuu jopa 230 lentokonetta, joiden joukossa huippunykyaikaisia F-22 Raptor -hävittäjiä, jotka ovat tutkassa näkymättömiä.

Pohjois-Korea arvosteli Yhdysvaltoja ja Etelä-Koreaa "sodanlietsojiksi". Sotaharjoitus on Pohjois-Korean mielestä "räikeä provokaatio Pohjois-Koreaa vastaan". Harjoitus saattaa sytyttää ydinsodan millä hetkellä hyvänsä, Pohjois-Korea sanoi.

Turun lentokentällä matkustajia on viety suojaan koneesta savuhavainnon vuoksi. Finnairin lento AY 865 oli matkalla Helsingistä Göteborgiin, mutta kone laskeutui Turkuun.

Embraer 190 -tyyppisessä koneessa oli sata matkustajaa ja neljä miehistön jäsentä. Kukaan ei loukkaantunut.

Koneen pilotti oli tehnyt päätöksen laskeutumisesta Turkuun sen jälkeen, kun savua oli havaittu. Kentällä matkustajat poistuivat koneesta turvaliukujen avulla, kerrotaan pelastuslaitoksesta.

Toistaiseksi ei tiedetä, mistä savu oli peräisin. Finnairin mukaan kone on menossa perusteellisen tarkastukseen.

Matkustajat odottavat parhaillaan Turun lentokentällä korvaavia reitityksiä.

Kaiken sisäänsä kätkevä harmaus ympäröi veneemme, kun kynnämme peilityyntä Atlantin pintaa. Irlannin lounaisrannikko on aikaa sitten hävinnyt taaksemme sakeaan sumuun, eikä näkyvissä ole yhtään kiintopistettä – ei edes horisonttia.

– Tällaisena päivänä tuntuu vielä ihmeellisemmältä, miten munkit ovat ylipäätään löytäneet saaren, miettii Seán Wright sumua silmäillessään.

Istumme veneen takaosassa ulkokannella muiden matkalaisten viihtyessä lämpimämmässä kajuutassa. Dublinilainen jalkapalloilija on tottunut tarkenemaan polvihousuissa koleassakin kelissä, pipo sentään suojaa päätä. Venematka kestää liki tunnin.

Kiviset kekomajat Atlantin armoilla

Maailmanmaineeseen saaren nosti Star Wars -elokuvasaagan seitsemäs osa, The Force Awakens, jonka loppukohtaus kuvattiin jyrkänteillä kiemurtelevilla portailla ja luostarissa. Samoilta sijoilta alkaa myös joulukuun puolivälissä ensi-iltansa saavan The Last Jedi -elokuvan tarina.

Paljon ennen tätä saari oli kuitenkin munkkien koti.

Lähemmäs Luojaa pyrkineet munkit saapuivat Skellig Michaelin saarelle noin 1 400 vuotta sitten. Syrjäinen sijainti eristyksissä muusta maailmasta sopi askeettista elämää viettäneille munkeille.

Vuosisatojen aikana he rakensivat vaikeasti saavutettaville rinteille luostarin, joka on yksi varhaisimmista merkeistä kristinuskon saapumisesta Irlantiin.

Lähes 200 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevaan St. Fionánin luostariin on kavuttava yli 600 kivistä porrasta. Epätasaiset portaat, kuten luostarin mehiläiskekomaiset majatkin, on rakennettu irtonaisista liuskeista, ilman koossapitävää laastia.

Siitä huolimatta rakennelmat ovat säilyneet eristäytyneellä saarella poikkeuksellisen hyvin. Karulla kalliosaarella 12 kilometriä rannikolta ne ovat aavalta Atlantilta puhaltavien tuulien armoilla.

– Nykyään ei osata rakentaa edes sata vuotta kestävää taloa. Kosteusvaurioita, tuhahtaa Seán.

Yhä myrskyisemmiksi käyneet tuulet saivat kuitenkin munkit hylkäämään saaren 1200-luvulle tultaessa ja siirtymään mantereelle Ballinskelligsiin. Sen jälkeen Skellig Michaelista tuli pyhiinvaelluskohde vuosisatojen ajaksi, mutta nykyisen kaltaista, Star Wars -elokuvien aiheuttamaa kävijävirtaa ei ole ennen koettu.

Kävijävirtaa rajoittavat viranomaiset ja sää

Seán Wright ei Star Wars -faniksi tunnustaudu. Hän kertoo olevansa enemmän kiinnostunut historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Seán ei vain aiemmin ole onnistunut sovittamaan saarikäyntiä aikatauluihinsa.

On heitäkin, jotka ihmettelevät, miksi Disney ja Lucasfilm piti päästää saarelle. John O'Sullivan

Vierailu Skellig Michaelilla vaatiikin rahtusen onnea ja suosiollisuutta sään haltijoilta. Saarelle saavat rantautua vain lisensoidut veneet, joita kuluneena kesänä oli viisitoista. Kukin niistä saa kuljettaa kaksitoista matkailijaa päivässä toukokuusta lokakuulle jatkuvan kauden aikana.

Vaikka paikan veneestä onnistuisikin varaamaan, voivat sääolot estää saarelle rantautumisen.

– Katso, siinä se on, huudahtaa Seán äkkiä.

Sakean sumun keskeltä alkavat erottua saaren jylhät, mustanpuhuvat kalliorinteet. Harmauden läpi rinteistä näkee vain pienen osan. Korkeimmat piikit jäävät sumun syliin.

Emme kuitenkaan Seánin kanssa juuri harmittele sumua, sillä ainakin tyyni Atlantti antaa meidän nousta saarelle.

Koskemattomassa miljöössä vaaranpaikkansa

Alkumatka laiturilta munkkien rakentamien portaiden juurelle on helppo. Kulkijoita suojaa osan matkaa kivivyöryjen varalta rakennettu katos.

Viime keväänä kauden aloitus viivästyi muutamalla päivällä vyörymän takia. Asiantuntijoita tarvittiin tutkimaan, aiheutuiko kivivyöry puolitoista vuotta aiemmin päättyneistä elokuvakuvauksista. Loppupäätelmän mukaan kyseessä oli luonnollinen ilmiö.

Vierailijoita evästetään varautumaan kapuamiseen jo ennakkoon kotona, ja turvallisuusvideo on syytä katsoa viimeistään vierailukeskuksessa ennen venematkaa. Saarella opas kertaa turvallisuusasiat ennen kuin ketään päästetään portaisiin.

Vierailijat käyttäytyvät yleensä todella hyvin ja pysyvät sallituilla reiteillä. Bob Harris

Varovaisuutta portaiden nouseminen ja etenkin alastulo vaativatkin. Saarella on tapahtunut onnettomuuksia: pahimpana kahden amerikkalaisturistin kuolemaan johtanut turma vuonna 2009.

Turvavarusteet ovat vaikeakulkuisissa portaissa vähissä. Vain muutamassa kohtaa kapuaja kykenee hamuamaan turvaa kallioseinään kiinnitetystä kettingistä. Kaiteita ei ole, ja reunan takana saattaa vaania äkkijyrkkä pudotus.

Saaren miljöö on haluttu pitää mahdollisimman koskemattomana. Turisteille ei ole tarjolla mitään palveluja, ei edes käymälää. Luostarisaari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1996.

Runsas linnusto tarvitsee myös rauhaa

Opas Bob Harris kieltää kapuajia ehdottomasti poikkeamasta portailta ja poluilta. Paitsi että liukkailla rinteillä se olisi turvallisuusriski, uhkaisi se myös saaren ainutlaatuista luontoa. Ruohon kätköissä pesivien lunnien rauhaa halutaan näin turvata.

– Vierailijat käyttäytyvät yleensä todella hyvin ja pysyvät sallituilla reiteillä. Vain harvoin heitä joutuu ojentamaan, sanoo Harris OPW:stä. Office of Public Works vastaa kohteen ylläpidosta.

Skellig Michaelia, ja etenkin sen viereistä pienempää saarta, Little Skelligiä, asuttavat tuhannet linnut.

Yli 25 000 suulan yhdyskunta on arvioitu maailman toiseksi suurimmaksi, ja sen rauhoittamiseksi Little Skelligille rantautuminen on kielletty kokonaan.

Runsaan linnuston ohella saarilla on myös vilkasta merielämää, hylkeiden lisäksi veneretkellä voi hyvällä onnella nähdä delfiinejä, valaita tai haita.

Portaiden vieressä vipeltävät lunnit ihastuttavat sympaattisuudellaan nousijoita, ja tämän tästä joku pysähtyy portaisiin koettaen saada vilkasliikkeiset linnut poseeraamaan kameralle. Samalla kuvaussessio tarjoaa hetken hengähdystauon raskaasta noususta.

Viikinkien ryöstöretket rikkoivat askeettisen arjen

Vilkasliikkeinen on ollut myös Seán, joka on jo suuntaamassa takaisin alas, kun itse vasta saavun luostarin oviaukolle.

– Aivan uskomaton paikka. Käsittämätöntä, että munkit ovat rakentaneet tällaisen, ja eläneet näissä olosuhteissa, ihmettelee Seán Wright.

Yksinkertaisilla työkaluilla munkit ovat rakentaneet miespolvi toisensa jälkeen paitsi portaat, myös luostarin kalliokielekkeelle. Kivestä rakennetut mehiläiskekomajat tarjosivat turvaa rajujakin tuulia ja rankkoja sateita vastaan.

Asumuksiin ei paljoa päivänvaloa pääse paksujen kiviseinien lomasta. Meri tarjosi ravinnoksi kalaa ja hyvällä onnella hylkeitä, pienet viljelypalstat muuta purtavaa.

Täysin rauhassa munkit eivät kuitenkaan saaneet vakaumustaan harjoittaa. Monien muiden irlantilaisluostareiden tavoin St. Fionánin luostarikin joutui viikinkien ryöstöretkien kohteeksi.

Tunnelma huipulla on epätodellinen. Munkkien antaumusta on pakko ihastella. Saarella arvioidaan asuneen kerrallaan kaksitoista miestä, ja he ovat kaiken tämän rakentaneet.

Turistit tuovat elantoa ja elämää alueelle

– It’s still pea soup! There’s absolutely no visibility what so ever, kuuluu John O'Sullivanin kännykän kaiuttimesta.

The Skellig Experience -vierailukeskuksen johtaja ravaa hermostuneen oloisena puhelin korvallaan.

Kestää hyvän tovin, ennen kuin mies ehtii juttusille. On kiire perua sovittuja venekuljetuksia, sillä sakea sumu on kietonut saaren yhä tiukemmin syliinsä. Kaiken lisäksi Atlantilta lähestyvä myrsky uhkaa perua ainakin kahden seuraavan päivän matkat kokonaan.

Olemme palanneet lähtösatamaan Valentian saarelle, jolla vierailukeskus sijaitsee. Sieltä, ja kapean lahden toisella puolella olevasta Portmageen pienestä kylästä, lähtee valtaosa venekuljetuksista Skellig Michaelille.

Keskuksen kävijämäärät ovat nousseet noin 20 prosentilla. John O'Sullivan

Johtajan vapautumista odotellessani John Kav Skellig Walker -alukselta kertoo, että perusturistien kierrosten palattua maihin alkuiltapäivästä liikkeellä voi olla varakkaampaa väkeä.

– Eilen kuljetimme saarelle viisihenkisen amerikkalaisperheen. He maksoivat 2 000 euroa siitä, että pääsevät saarelle ilman muita turisteja. Rahalla saa, nauraa John hypistellen samalla sormiaan setelien merkiksi.

Edellisenä päivänä sää olikin aurinkoinen ja helteinen, mutta tältä päivältä setelitukko uhkaa jäädä saamatta sumun takia. Lopulta ryhmä kuitenkin ilmoittaa, että haluavat saarelle, vaikkei siellä paljoa eteensä näkisikään.

John Kav on ilahtunut lisääntyneistä turistivirroista. Nuorempi väki on kaikonnut Portmageen kylästä ja Valentian saarelta suurempiin kaupunkeihin elannon perässä – kuten monilla muillakin syrjäseuduilla. John murehtii, kuinka tämä on näkynyt muun muassa palveluiden heikentymisenä.

Irlannin suurimpiin vetonauloihin kuuluva Ring of Kerry kulkee aivan lähistöltä, mutta maisemareittiä kiertävät turistibussit harvoin poikkeavat syrjäteille. Lähin juna-asema löytyy puolentoista tunnin ajomatkan päästä Killarney’sta, ja joukkoliikenteen puuttuessa autottomia matkailijoita on hankala houkutella kylille.

Sää syö veneilijöiden toimeentuloa

Veneenomistajille turistien kuljettaminen Skellig Michaelille on ollut jo pitkään merkittävä elinkeino. Tarkoin säädellyistä lisensseistä on taisteltu lakitupaa myöten.

Valtaosa veneistä on kattamattomia kalastusalustuksia, mutta Fionán Murphy investoi varta vasten turistikäyttöön suunniteltuun veneeseen.

Vaikka Skellig Walkerin takakannelta pääsee tarvittaessa kajuuttaan turvaan, ovat surkeat säät haitanneet liiketoimintaa, kun saarelle ei ole päässyt rantautumaan. Eräskin ryhmä joutui pettymään yritettyään päästä matkaan kolmena päivänä.

Alueen elinkeinoelämä, veneilijät ja majoittajat ovat anoneet maihinnousukauteen pidennystä sekä keväästä että syksystä, mutta päättäjät eivät ole tähän suostuneet.

Selkeää kasvua keskuksen kävijämäärissä

Vierailukeskuksen johtaja John O'Sullivan ehättää vihdoin istahtamaan kahvikupin ääreen. Elokuvajulkisuus on tuonut uutta vipinää vuonna 1992 perustettuun keskukseen.

– Keskuksen kävijämäärät ovat nousseet noin 20 prosentilla. Viime vuonna kävijöitä oli noin 45 000, ja kulunut vuosi on ollut vieläkin vilkkaampi. Uusi elokuva tulee varmasti lisäämään kiinnostusta entisestään.

Läheskään kaikki vierailijat eivät käy itse saarella. Sinne pääsee O'Sullivanin mukaan vuosittain noin 12 000–15 000 kävijää säistä riippuen. Merelle tehdään myös niin kutsuttuja eko-kierroksia, joilla saaria tyydytään ihmettelemään mereltä käsin.

Kävijävirtojen lisääntymiseen varauduttiin laajentamalla vierailukeskuksen paikoitusaluetta ennen tämän vuoden kesäsesonkia.

John O'Sullivan uskoo, että tulevana kesänä keskukseen tarvitaan lisää henkilökuntaa The Last Jedi -elokuvan herättämän kiinnostuksen vuoksi. Myös hän iloitsee mielenkiinnon tuovan alueelle uusia työpaikkoja ja piristävän elinkeinoelämää.

O'Sullivan kuitenkin muistuttaa keskuksen olleen merkittävä turistikohde jo kauan ennen nykyistä buumia. Vierailukeskus keskittyy esittelemään Skellig Michaelin historiaa ja siellä asuneiden munkkien elämää.

Osansa historiassa on myös saaren kahdella majakalla, sekä maailmansotien aikaisilla tapahtumilla. Tosielämässä saarten lähivesillä on ollut useampikin pelastusoperaatio muun muassa ilmataisteluiden jäljiltä.

Tähtien sota hyppää silmille lähinnä lahjapuodin T-paidoissa ja muissa Star Wars -oheistuotteissa.

Merenlahden vastarannalla, Portmageessa, sen sijaan muistellaan yhä kernaasti, kuinka Luke Skywalkeria näyttelevä Mark Hamill opetteli laskemaan Guinnessia kylän tunnetuimmassa majatalossa, The Mooringsissa, edellisen elokuvan kuvausten aikaan.

Matkailulle merkittävä jättipotti

Nyt ensi-iltansa saavaa The Last Jedi -elokuvaa kuvattiin Skellig Michaelilla neljän päivän ajan syksyllä 2015.

Saari oli suljettu ulkopuolisilta, ja Irlannin laivaston alukset pitivät uteliaat poissa mailin säteellä. Järjestelyt olivat samankaltaiset, kun vuotta aiemmin saarella kuvattiin kolmen päivän ajan edellisen elokuvan huipennusta.

Normaalisti turisteja kuljettavat veneet saivat matkustajikseen noin 60 henkisen kuvausryhmän. Alun perin elokuvayhtiön kerrotaan anoneen lupaa kolmesataapäisen ryhmän maihinnousuun, mutta tämä evättiin luonnon suojelemiseksi.

– Kuljetimme kuvausryhmän jäseniä joka aamu saarelle, ja he kulkivat laitteineen portaat edestakaisin päivittäin. En päässyt näkemään, mitä saarella tapahtui, mutta ainakin he ajelivat saaren ympärillä jonkinlaisilla vesijeteillä. En tiedä, mitä ne olivat, nauraa Skellig Walkerin John Kav.

Ketä se haittaa, jos saarella vierailevilla on jedikaavut yllään? John O'Sullivan

Irlannin länsirannikko saa elokuvassa laajemminkin näkyvyyttä. Kuvausryhmä palasi toukokuussa 2016 Wild Atlantic Wayn varteen, ja maisemat Corkin, Kerryn, Claren sekä Donegalin kreivikunnista esittävät Ahch-to-planeettaa.

Maailmanlaajuista näkyvyyttä aiotaankin hyödyntää vihreän saaren markkinoinnissa edellisen elokuvan tapaan. Tourism Ireland käynnistää elokuvan myötä mittavan kansainvälisen kampanjan matkailutulojen kotiuttamiseksi Star Wars -faneilta.

Tarkkoja lukuja Force Awakens -jakson tuomasta hyödystä Tourism Ireland ei osaa kertoa, mutta pelkästään medianäkyvyyden arvioidaan olleen noin 13,4 miljoonan euron arvoista.

Screen tourism on muutenkin merkittävä tulonlähde. HBO:n jättisarja Game of Thronesin arvioidaan boostanneen Pohjois-Irlannin taloutta 120 miljoonalla punnalla, ja vierailijamäärät ovat lisääntyneet lähes 20 prosentilla vuodesta 2014. Sarjan markkinointiarvoksi Tourism Ireland ynnää noin 30 miljoonaa euroa. Samankaltaisia potteja odotetaan Star Warsin myötä saaren länsirannikolle.

Huoli maaimanperintökohteen tulevaisuudesta

Skellig Michaelin saama lisähuomio ei kuitenkaan kaikkia miellytä. Jotkut pelkäävät historiallisen kohteen ja sen luontoarvojen jäävän viihdeteollisuuden megabrändin jalkoihin. Luostarisaaren pelätään jopa menettävän asemansa Unescon maailmanperintökohteena.

Rakennettua ja luonnollista kulttuuriperintöä vaaliva An Taisce – The National Trust for Ireland syytti hallituksen siirtyneen pimeälle puolelle salliessaan elokuvien kuvaukset.

Myös Birdwatch Ireland on kritisoinut voimakkaasti kiistanalaista päätöstä, etenkin kun ensimmäiset kuvaukset olivat lintujen pesintäaikaan. Kulttuuriperinnöstä vastaavaa ministeri Heather Humphreysia on moitittu liian löyhin perustein ja puutteellisin taustatiedoin annetusta kuvausluvasta.

– On heitäkin, jotka ihmettelevät, miksi Disney ja Lucasfilm piti päästää saarelle. Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut. Saarelle pääsee vuosittain sama määrä ihmisiä kuin ennenkin, kuittaa vierailukeskuksen johtaja John O'Sullivan.

Office of the Public Works joutui kuitenkin myöntämään, että kohde vaati korjauksia kuvausten jälkeen.

Useampi porraskivi kärsi vaurioita ja kuvausryhmä kolhi luostarin sisäänkäyntiä. OPW:n mukaan portaita joudutaan normaalistikin korjailemaan pitkin kautta, ja sisäänkäynti oli vaurioitunut jo kertaalleen aiemmin. Viranomaisten mukaan kivimiehiltä kesti puolitoista tuntia korjata vahingot.

Ainakaan tähän mennessä avaruussaagan fanien ei tiedetä – tai tunnusteta – aiheuttaneen harmia herkällä saarella.

Päinvastoin, Skellig Experincen johtaja John O'Sullivan iloitsee uudesta kävijäryhmästä, joka jediritarien sijaan tutustuukin tosielämän munkkien hämmästyttäviin vaiheisiin.

– Muistan, että joskus 1990-luvulla jotkut turistit yrittivät varastaa rakennuksista kiviä tai ottaa muita ”matkamuistoja”. Näinä parina kesänä ei ole ollut minkäänlaista ilkivaltaa. Ketä se haittaa, jos saarella vierailevilla on jedikaavut yllään ja he kuvaavat kännyköillään omia pieniä elokuviaan, hymähtää John O'Sullivan.

BUTTE, MONTANA East Side Athletic Club -baarissa on alkuillasta letkeä tunnelma. Takapöytään on kokoontunut seitsemän ihmistä, joita kaikkia yhdistää kaukainen Suomi.

Yhtä lukuun ottamatta kukaan heistä ei ole käynyt isovanhempiensa maassa.

– Olemme ylpeitä juuristamme, he kuitenkin vakuuttavat yksi toisensa perään.

Laitakaupungin baari on Boulder-vuoren juurella. Vuoren rinteessä nousee avolouhoksen kaistoja.

Kuparikaivos työllistää Montanan osavaltion sisämaassa sijaitsevassa Buttessa enää noin 300 ihmistä. Butten keskustassa on paljon tyhjiä tai remontoitavia punatiilitaloja, joiden seinissä on 1900-luvun alkupuolen mainoskylttejä.

Ne muistuttavat kulta-ajoista. Noin sata vuotta sitten kaupungissa oli 100 000 asukasta, nyt enää 30 000.

Finntownissa asui tuhansia suomalaisia

Suomalaisia asui Buttessa sata vuotta sitten noin 3 000. He olivat tulleet töihin kaupungin kulta-, hopea- ja kuparikaivoksiin. Kaivannaisia saatiin niin paljon, että paikalliset nimittivät kaupunkia ”maailman rikkaimmaksi kukkulaksi.”

Suomalaisten asuttamaa kaupunginosaa kutsuttiin Finntowniksi. Siellä oli majatalo, kapakoita, luterilainen kirkko ja 600-paikkainen rouva Riipin ylläpitämä ruokala.

Finntownista ei ole enää juuri mitään jäljellä. Vuosikymmeniä toiminut Helsinki-baarikin suljettiin hiljattain.

Butten kaupunginarkistossa on pari laatikollista suomalaisista kertovia dokumentteja. Arkistonhoitaja Ellen Crain availee kansioita, joista löytyy tietoja muun muassa suomalaisten luterilaisesta seurakunnasta ja ammattiyhdistystoiminnasta.

– Suomalaiset olivat innokkaasti mukana ammattiliitoissa. Monet heistä olivat sosialisteja, Crain kertoo.

Suomalaismainareilla oli jossain vaiheessa jopa oma liittonsa. Se ei ollut sinänsä epätavallista, sillä Buttessa oli lukuisia ammattiliittoja. Ne järjestivät lakkoja, joiden yhteydessä kaupungissa oli pahimmillaan mellakoita sekä aseellisia välikohtauksia.

Kaivosmiehet järjestäytyivät, koska työ oli raskasta ja vaarallista. Kaivoksissa työskentelevien keski-ikä oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä 35 vuotta. Buttessa louhittiin malmia enimmillään mailin eli reilun 1 600 metrin syvyydestä.

Onnettomuuksia sattui usein. Kesällä 1917 tapahtuneessa räjähdyksessä ja sitä seuranneessa tulipalossa kuoli yli 160 ihmistä. Uhrien joukossa oli myös suomalaisia.

Lauantaisaunasta ei luovuttu ulkomaillakaan

Nykyään suomalaisten jälkeläisiä on kaupungissa ehkä pari sataa. East Side Athletic Club-baariin kokoontuneet ovat heistä aktiivisimpia.

Cowboy-hattuinen Ray Karvinen tapailee lapsena maatilalla oppimaansa suomalaista kansansävelmää. Glen Blom muistaa muutaman sananparren.

Yhden sanan jokainen heistä tunteen: Saunan. Saunassa käytiin joka lauantai.

– Isovanhempani rakensivat tänne tullessaan ensin saunan ja vasta sitten talon. Talo oli siis toisarvoinen, Glenn Laitinen kertoo.

Terry Kivela kertoo vanhempiensa myös syöneen viiliä, mikä kummastutti häntä lapsena. Itse hän ei tuota vanhempiensa herkkua iljennyt maistamaan.

-Isovanhempani kaatoivat kahvinsa tassiin ja joivat siitä sokeripalan kanssa, Marlene Niemi Telling muistelee.

Pyhän Urhon juhlista tehtiin uusi perinne

Butten suomalaiset järjestivät viime maaliskuussa East Side Athletic Clubissa St. Urho - eli Pyhän Urhon juhlat, jotka olivat menestys. Paikalla oli järjestäjien mukaan jopa 300 ihmistä.

Urho-juhlat ovat vastine irlantilaisten viettämälle Pyhän Patrickin suojelupyhimyksen juhlalle. Amerikansuomalaiset juhlistavat Urhoa useilla paikkakunnilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Pyhän Urhon alkuperästä on erilaisia versioita. Mystisimmän mukaan tämä Urho-niminen hahmo olisi joskus aikojen alussa karkottanut heinäsirkat Suomesta. Jotkut uskovat, että Urho viittaa Urho Kekkoseen.

– Hyvää itsenäisyyspäivää sinne Suomeen, Butten iloinen suomalaisjoukko toivottaa ja kilistää satavuotiaan Suomen kunniaksi.

Lue lisää ulkosuomalaisista: Australiassa raikaa maapallon eteläisin suomenkielinen rockradio – Tuula ja Kristian Olin vaihtoivat tangon Nightwishiin

"Itkisinkö muka täällä jotain salmiakkia" – Katso Suomi-imperiumista, missä maailmalle lähteneet suomalaiset työskentelevät, rakastavat ja downshiftaavat

Huippukoulutuksen kehto vai sittenkin kännisten joulupukkien kotimaa? Näitä asioita suomalaiset hehkuttavat ja häpeävät maailmalla

On vaikeaa kuvitella herkempää kysymystä kuin Jerusalemin asema. Jerusalem on uskonnollisesti tärkeä kolmelle suurelle uskonnolle: juutalaisille, muslimeille ja kristityille.

Nyt Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin huhutaan kajoavan tähän tulenarkaan kysymykseen. Trumpin kerrotaan aikovan ensi viikolla tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi – ja villeimpien huhujen mukaan siirtää Yhdysvaltain suurlähetystön Jerusalemiin.

Päätöksellä voisi olla hyvin arvaamattomat seuraukset Lähi-idässä. Jerusalemin asema on yksi vaikeimmista ratkottavista kysymyksistä palestiinalaisten ja israelilaisten välillä.

Jerusalem jakautuu tällä hetkellä karkeasti ottaen israelilaisten asuttamaan Länsi-Jerusalemiin sekä palestiinalaisten asuttamaan Itä-Jerusalemiin. Käytännössä kaupunki on ollut Israelin kontrollissa kokonaan siitä lähtien, kun Israel miehitti Itä-Jerusalemin vuonna 1967.

Israel on itse julistanut koko Jerusalemin jakamattomaksi pääkaupungikseen. Se on rakennuttanut siirtokuntiaan Itä-Jerusalemiin vahvistaakseen otettaan kaupungin itäpuoliskosta. Kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut Itä-Jerusalemin liittämistä osaksi Israelia. Kansainvälisen oikeuden mukaan Itä-Jerusalem on miehitettyä aluetta, ja siksi myös esimerkiksi siirtokuntia pidetään yleisesti laittomina.

Yleinen kansainvälinen kanta on ollut, että Jerusalemin kohtalo pitäisi ratkaista rauhanneuvotteluissa. Palestiinalaiset haluavat tehdä Itä-Jerusalemista tulevan valtionsa pääkaupungin.

Näistä syistä Yhdysvaltain ja muiden maiden suurlähetystöt Israelissa sijaitsevat tällä hetkellä Tel Avivin kaupungissa. Se on ollut myös Yhdysvaltain presidenttien linja puoluekannasta riippumatta jo vuosikymmenten ajan.

Yhdysvalloissa vuonna 1995 säädetyn lain mukaan amerikkalaisten suurlähetystö pitäisi siirtää Tel Avivista Jerusalemiin. Yhdysvaltain presidentit ovat kuitenkin allekirjoittaneet puolen vuoden välein päätöksen, jolla siirtoa on aina lykätty.

Trump uhosi jo vaalikampanjassaan tekevänsä toisin. Suurlähetystön siirtäminen Jerusalemiin oli yksi hänen kampanjalupauksistaan. Siitä huolimatta Trump allekirjoitti kesällä päätöksen lykätä lähetystön muuttoa.

Nyt lähetystön muuton lykkäys on taas käsillä. Amerikkalaislehti The Washington Postin mukaan Trumpin avustajat olivat odottaneet, että presidentti lykkäisi jälleen lähetystön siirtoa. Lehden haastattelemien lähteiden mukaan Trump oli ilmestynyt asiaa käsittelevään kokoukseen turhautuneena varovaisuuteen ja siihen, ettei ole saanut kampanjalupaustaan täytettyä.

Asiasta käydään kovaa vääntöä Trumpin hallinnon sisällä. Useiden tiedotusvälineiden mukaan tuloksena olisi syntynyt ehdotus, jonka mukaan Trump lykkää maanantaina jälleen lähetystön siirtoa, mutta tunnustaisi Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi puheessaan ensi viikolla. Lopullista päätöstä asiasta ei ole vielä tehty.

Valkoinen talo on ollut huhuista hiljaa.

– Tämä on ennenaikainen raportti. Meillä ei ole mitään ilmoitettavaa, Valkoisen talon tiedottaja Sarah Huckabee Sanders sanoi perjantaina.

Seuraukset ovat arvaamattomat, jos Trump päättää tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, saati sitten siirtää lähetystönsä. Varmaa on se, että suhteet palestiinalaisiin joutuisivat pahasti sivuraiteille.

Pian voitettuaan Yhdysvaltain presidentinvaalit Trump ilmoitti pyrkivänsä diilien diiliin - rauhansopimukseen palestiinalaisten ja israelilaisten välillä. Donald Trump on nimittänyt vävynsä Jared Kushnerin pohjustamaan rauhanneuvotteluita. Marraskuussa uutisoitiin, että suunnitelman kirjoittaminen olisi alkanut. Eletään siis herkkää aikaa.

On mahdollista, että Jerusalemin kiistan esiintuominen julkisesti voisi liittyä rauhanneuvotteluista kulissien takana käytävään vääntöön.

Palestiinalaishallinto on tehnyt lausunnoissaan selväksi, että Trumpin pohjustamat rauhanneuvottelut päättyisivät ennen kuin ne ovat ehtineet alkaakaan. Diilien diili jäisi yhä todennäköisemmin haaveeksi.

Palestiinalaishallintoa kovempaa linjaa edustava aseellinen islamistinen Hamas-järjestö uhosi puolestaan viikonloppuna, että Yhdysvaltain päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi johtaisi uuteen palestiinalaisten kansannousuun. Uutta kansannousua on muutoin pidetty lähitulevaisuudessa epätodennäköisenä. Edellisen 2000-luvun alussa tapahtuneen kansannousun tuhot ja vaikeudet ovat palestiinalaisilla vielä tuoreessa muistissa.

Samalla on hyvä muistaa, että palestiinalaisalueilla muhii paljon tukahdutettua turhautumista Israelin vuosikymmeniä jatkuneen miehityksen vuoksi. Se vain kasvaa, kun ratkaisua tilanteeseen ei ole näköpiirissä.

Jerusalem ei ole tärkeä tietenkään vain palestiinalaisille ja israelilaisille. Sen uskonnollisen luonteen vuoksi Jerusalemin kohtalo kiinnostaa myös alueen muita maita.

Mahdollinen julistus voisi vaikeuttaa Trumpin suhteita muihin Lähi-idän maihin. Ja pahimmillaan se voisi aiheuttaa levottomuuksia muuallakin Lähi-idässä.

Yhdysvaltain pitkäaikainen liittolainen Jordanian kuningas Abdallah II oli varoittanut Yhdysvaltoja, että Lähi-idän terroristiryhmät varmasti käyttäisivät tunnustusta oman propagandansa lietsomiseen.

Varoitus on aiheellinen.

Uutisankkuri Leena Kaskela on kuollut, kertoo MTV. Hän kuoli pitkäaikaiseen vakavaan sairauteen Helsingissä myöhään lauantaina.

Kymmenen uutisten ankkurina vuonna 1981 aloittanut Kaskela jäi MTV:ltä eläkkeelle marraskuussa 2004. Hän olisi täyttänyt joulupäivänä 78 vuotta.

MTV:n uutistoimituksessa muistellaan Kaskelaa ankkurina, joka kertoi uutiset lämpimällä otteella.

– Niihin uutisiin, jotka olivat raskaita ja ikäviä kerrottavia, hän pystyi luomaan empaattisen otteen, jolloin katsojalle välittyi erittäin hienosti asia ja kärki, kertoo vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila MTV:n verkkosivuilla.

Kaskela voitti urallaan viisi parhaan naisesiintyjän Telvis-patsasta. Toissa vuonna hän sai Kultaisen Venlan elämäntyöstään.

Itsenäisyyspäivän linnanjuhlat ja loputon kättely. Se sai syyrialaisen selkouutisissa harjoittelijana työskennelleen Shadin ihmettelemään ääneen, miksi Suomessa koko ajan kätellään kaikkia.

Ihmettelystä sai alkunsa selkouutisten Suomalainen juttusarja. Sitä varten kerättiin Suomessa asuvilta ulkomaalaisilta kommentteja, mikä heitä täällä ihmetyttää.

– Kuka on istuttanut Suomen kaikki metsät? Tai miksi suomalaiset ostavat kerralla säkillisen vessapaperia, eikä paria rullaa kerralla, muistelee toimittaja Merja Windia hymyillen hauskimpia oivalluksia.

Ulkopuolisin silmin arki on täynnä kummallisuuksia

Suurin osa outouksista koskee arkielämää. Se, mikä kantasuomalaiselle on itsestään selvää, voi ulkomaalaisen silmin näyttää tosi oudolta.

Miksi esimerkiksi saunassa alasti ollessa ihmiset istuvat kylki kyljessä, mutta vaatteet päällä bussipysäkillä pidetään ainakin metrin väli kanssaihmisiin?

– Arkielämän lisäksi toistui Suomen luonnon ja sään ihmettely. Metsä on monelle ulkomaalaiselle pelottavakin paikka. Ja suomalaiset kuulemma puhuvat jatkuvasti säästä!

Oivaltavia kommentteja lukiessa voi oppia jotain uutta Suomesta. Ehkä naapuria voisikin alkaa tervehtiä. Tai muistaa arvostaa hyvin toimivaa ja turvallista yhteiskuntaa.

– Suomalaista koulutusta arvostetaan paljon. On suuri ihmetyksen aihe, että koulu ja kouluruoka ovat ilmaisia ja kaikkien saatavilla, toimittaja Merja Windia muistuttaa.

_Aiheesta lisää: Selkouutiset – suomalainen juttu_

BALI Suosittu Ubudin turistikohde on lähes aavemaisen tyhjä joulusesongin alla. Syy ei ole alkavan sadekauden vesipisaroissa. Tulivuori Agung on karkottanut turistit Balilta, joka on myös suomalaisten suosima lomakohde. He pelkäävät aktiivisen tulivuoren räjähtävän ja lentojen peruuntuvan.

Suomalais-indonesialainen Bagus Ari Saputra sanoo, että hänen hotellissaan Ubudin keskustassa sataa pelätyn tuhkan sijaan nyt huoneperuutuksia. Pienelle yritykselle tämä on vaikeaa.

– Olemme saaneet paljon huoneperuutuksia viime päivinä. Joulukuun ensimmäiset kaksi viikkoa meillä on tosi tyhjää. Meillä on vain muutama varaus, Gayatri Bungalows -hotellin omistaja kertoo.

Ubud sijaitsee linnuntietä 30 kilometrin päässä tulivuori Agungista. Viranomaiset eivät luokittele sitä vaaravyöhykkeeksi. Tulivuori alkoi jyrähdellä syyskuussa. Marraskuun lopussa se pölläytti taivaalle kolme kilometriä korkean savupilven.

– Olen palvelualalla, joten asiakas on aina oikeassa. En voi sanoa, miten paljon pitäisi panikoida. Mutta Ubudiin on turvallista tulla edelleenkin. Täällä ei ole fyysisiä merkkejä tulivuoren purkautumisesta, Saputra pohtii.

Joulusesonki on peruttu

Moni turisti säikähti Balin suurimman kaupungin Denpasarin lentokentän sulkemista. Viikko sitten kymmenet tuhannet turistit jäivät jumiin Denpasariin, kun satoja lentoja peruttiin tulivuoren sisuksista nousseen tuhkapilven takia. Kiireiset lomanviettäjät eivät halua riskeerata tarkoin laadittua aikatauluaan tulivuoren takia.

– Jos ihminen ei pysty lentämään Balille, on selvää että Balin reissu jää tekemättä. Mutta jos ajattelee, että Ubudissa ei olisi turvallista ja täällä olisi tuhkaa ja savua, se ei ole totta, Bagus painottaa.

Tutkijoiden mukaan Agung saattaa purkautua räjähtäen milloin tahansa. Vaikka tuhkapilvi on hälventynyt viime päivinä, tutkijat ovat havainneet magman paineen kasvavan Agungin kraatterissa.

Tällä hetkellä Gayatri Bungalows -hotellin 17 huoneesta vain muutama on asuttu. Jouluksi huoneita varanneet ovat peruneet matkojaan, joten joulusesongista on odotettavissa hiljainen.

Gayatri Bungalowsille se tietää vyön tiukentamista. Bagus Ari Saputra ei aio lomauttaa 25 työntekijäänsä, joiden työtä hän arvostaa. Jos ei muuten, ehkä lainaraha kannattelee pahimman vaiheen yli.

Miljoonan euron menetykset joka päivä

Ennen tulivuoren aktivoitumista Bali oli tekemässä turismiennätystään. Vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana saarella vieraili 4,5 miljoonaa matkailijaa. Turismi on Balin pääelinkeino. Bali taas on Indonesia selkeästi suosituin turistikohde. Nyt turistikadon lasketaan aiheuttavan Balille ja Indonesialle miljoonien eurojen menetykset joka päivä.

Bali kärsi turistikadosta 2000-luvulla kahdesti terrori-iskujen takia. Niistäkin selvittiin, vaikka turistit katosivatkin kuukausiksi. Moni pelkää, että luonnonvoima iskee terroria kovemmin. Ja Bali on altis luonnonvoimille. Se sijaitsee niin sanotulla Tyynenmeren tulirenkaalla ja mannerlaattojen risteämäkohdassa. Siksi sitä uhkaavat tulivuoren purkausten lisäksi maanjäristykset ja tsunamit.

Tulivuori viimeinen suuri purkaus 1960-luvulla kesti vuoden verran. Yli tuhat ihmistä kuoli. Jos Agung käyttäytyy yhtä hitaasti kuin aiemmin, tiukat ajat ovat vasta alussa.

– Se on selvä että jos varauksia ei tule, meidän kaltaisellemme yritykselle se on tosi vaikea paikka. Yleisesti Balilla ollaan riippuvaisia turismista - ei ainoastaan yritystoiminta mutta myös torimyyjät, freelance-kuskit ja muut palvelunantajat ovat riippuvaisia siitä että täällä on turisteja, jotka käyttävät palveluja, Bagus sanoo.

Gayatri Bungalowsissa on hengityssuojat valmiina niin turisteille kuin henkilökunnalle, mutta ikkunoita ei ole vielä teipattu kiinni tuhkapilven varalta. Elämää jatketaan normaalisti, vaikka asiakkaat pysyisivätkin poissa.

Bagusin työntekijä vie kukkia uhrattavaksi hinduille tärkeän patsaan luo. Balilla rukoillaan, että turismi palaa ennalleen.

– Jos rekan eturenkaista puuttuu pito, niin miten sitä ohjaat? Ravissahan sitä kohta ollaan, sanoo pellolainen kuljetusalan yrittäjä Rauno Kivilompolo.

Hän otti härkää sarvista kiinni ja kehitteli soransirotuslaiteen, joka ripottelee pitoa nimenomaan kuormurin eturenkaisiin. Sieltä se turvallisuus hänen mukaansa lähtee.

Rauno Kivilompolo on paitsi yrittäjä ja rekkakuski, niin myös keksijä. Albas -sirotin ei ole hänen ensimmäinen oivalluksensa. Niitä on monia ja eri aloilta. Hyviä ovat kaikki olleet, mutta tämä sirotin vaikuttaa hänestä ylivoimaiselta. Kivilompololla on viisi rekkaa, jotka kuljettavat järeitä kuormia pohjolan jäisillä ja usein huonokuntoisilla teillä. Kalakuormiakin rahdataan Norjasta.

– Onhan näitä sirottimia ollut jo vetävien (takarenkaiden) edessä, mutta tärkeimmältä paikalta ovat puuttuneet - eturenkaista, mies tähdentää.

Hän selittää, että "albbas" kahdella beellä on saamenkieltä ja tarkoittaa ilvestä.

– Sillä on terävät kynnet ja pitoa käpälissä. Sopiva nimi liukkaudentorjuntajärjestelmälle, eikös vain?

Kivilompolo uskoo löytäneensä ratkaisun raskaiden ajoneuvojen liukasteluongelmaan, viime aikojen ajankohtaiseen puheenaiheeseen. Ratkaisu lähtee nimenomaan kuormurin etupyöristä. Hyvä pito etupyörissä ehkäisee myös teliperän puskemista jyrkissä ja yllättävissä käänteissä. Eli auto menee sinne, minne sitä ohjataan, hän sanoo.

Idea sirottimesta syntyi pari vuotta sitten Kivilompolon omien kokemusten pohjalta.

Laite on helppo tehdä ja asentaa

Albas -sirotin on varsin yksinkertainen ja helppotekoinen laite. Se syntyy siististi, eikä siihen tarvita mitään konepajaa.

Rauno valmistaa sirottimensa itse pankin entisissä toimitiloissa Pellon Kauppakadulla. Isossa salissa on sulatuslaite ja sähköuuni, jotka vievät tilaa vain muutaman neliön. Siellä on myös firman konttori.

Sirottimen säiliö valmistuu puolessa tunnissa muovijauheesta sulattamalla. Säiliöön asennetaan moottori, joka sitten murskaa ja varistelee lekasoraa tielle napista painamalla, Rauno kuvailee. Pieni esittely pihamaalla todisti laitteen toimivuuden.

Kuljettaja Miikka Kokon mukaan laite on osoittanut liikenteessä toimivuutensa ja hyödyllisyytensä. Kilpisjärven huonolla tielläkin kalakuormat ovat kulkeneet turvallisesti.

– Kyllähän siellä kaikenlaista näkee. Ammattitaitoisia rekkakuskejahan siellä pääsääntöisesti liikkuu, mutta toki moni taivaltaa huonoillakin taidoilla. Ja siihen kun vielä lipsuvat renkaat, niin se ei ole paras yhtälö, hän sanoo.

Ensin Suomi, sitten ulkomaat

Rauno Kivilompolo on kehitellyt sirotinlaitettaan tiiviissä yhteistyössä Pellon kehitysyhtiön kanssa. Toimitusjohtaja Timo Sirkkala pitää laitetta merkittävä liikenneturvallisuutta lisäävänä innovaationa. Hän toivoo, että sirotin ja sen merkitys huomataan.

Hän viittaa tämäntalvisiin Kilpisjärventien (valtatie 21) tapahtumiin; siellä liukasteleva rekkaliikenne on jo lähes pelottavaa ja jatkuvissa vaikeuksissa. Paljolti ulkomaalaiset rekat siellä viurahtelevat ja teitä tukkivat.

Rauno Kivilompolo valaa ja valmistaa sirottimet itse. Tehtynä on vasta kolmisenkymmentä säiliötä, mutta asia onkin alullaan. Markkinarumpua ei ole vielä paljolti paukuteltu - on vain tuotetta kehitelty. Mutta nyt yrittäjä kertoo palkanneensa Sarita Pasman myymään ja markkinoimaan Albas -sirotinta.

Vakuutusyhtiöitä kiinnostaa

Rauno Kivilompolo ei pelkää laitteen kysynnän mahdollista ja kovaakin kasvua: Sata tai tuhat sirotinta, kapasiteettia riittää, hän sanoo.

– Valmistuskonsepti on helposti kopioitavissa ja vietävissä tilaan jos toiseenkin. Ja sitä tyhjää tuotantotilaa meillä Pellossa kyllä löytyy.

Raunon mukaan vakuutusyhtiöt ovat kiinnostuneet raskaan liikenteen liukkaudentorjuntajärjestelmistä ja tästäkin sirottimesta. Laitteen hankkinut voisi ehkä saada jopa alennusta ajoneuvovakuutuksesta.

– On mielenkiintoista nähdä, millainen kysyntä näistä syntyy. Markkinat ovat suuret, kun tiedetään, kuinka paljon raskasta kalustoa liikkuu maailman jäisillä teillä. Mutta katsotaan ensin Suomi ja sitten kurkkaillaan ulkomaille, Kivilompolo visioi.

Hänen mukaansa aparaatin hankkimisen ei pitäisi olla rahasta kiinni kiinni. Se maksaa vain yhden renkaan verran.

Heitä oli satojatuhansia, pari-kolmekymppisiä miehiä ja naisia. Osa eli vain lyhyeksi jääneen elämän. Hengissä selvinneillä sodassa meni nuoruus ja loppuelämä kovia muistoja kantaen.

Helsingin Töölönlahden puistossa huomenna 5. joulukuuta avautuva, Ylen ja Helsingin kaupungin yhteistyössä toteuttama Sukupolvi.Nyt. -valoteos tuo yleisön eli meidän kaikkien silmien eteen toisen maailmansodan sukupolven valtavan mittakaavan.

– Se sukupolvi on vaikuttanut meihin paitsi teoillaan myös läsnäolollaan ja menehtyneiden osalta poissaolollaan niin paljon ja nyt, kun viimeisetkin muistisidokset suoraan rintamalle ovat katkeamassa, on hyvä kohta pysähtyä miettimään, mitä me kannamme heidän kokemuksistaan itsessämme mukana, teoksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Raimo Lång Ylen Luovista sisällöistä kertoo teoksen taustasta.

Långin omakohtaisen tarinan Suomi.Nyt. -teokseen liittyen voit lukea täältä.

– Tähän on otettu mukaan kaikki tähän päivään mennessä digitoidut 153 000 nimeä. Tarkkaa lukua ei tiedetä, mutta tutkijat ovat sitä mieltä, että rintamalla oli naisia ja miehiä yli 750 000 henkeä, Lång sanoo.

Tuhannet ja tuhannet nimet pyörivät myös tv-ruudussa

Töölönlahdella pääsee kävelemään läpi 40-metrisen tunnelimaisen valoteoksen, jonka mustia seiniä pitkin vyöryvät hiljaisella voimalla vastaan tuhansien ja tuhansien ihmisten nimet.

Nuo samat nimet toistetaan televisiossa 5.–6. joulukuuta välisenä yönä, jolloin sodan sukupolven nimilista vyöryy yöllä yli viiden tunnin ajan hitaasti tv-ruudun läpi. Sukupolvi.Nyt. -lähetys alkaa TV1:ssä ja Yle Areenassa 6.12. klo: 01:20 ja se jatkuu aamuseitsemään saakka.

– Tämä teos kun on Helsingissä, niin on oikein ja reilua, että Yleisradio laittaa teoksen nähtäväksi myös televisiossa ja Yle Areenassa. Teos jää Areenaan pysyvästi.

Teoksen nimet on koottu muun muassa sotapolku.fi:stä ja matrikkeleista. Teoksen suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Teokseen pääsee osallistumaan omine ajatuksineen ja tunteineen hashtageilla:

#sukupolvinyt

#osaminua

#valohaaste

Kun Suomesta tuli Suomi -sarja seuraa Suomen tietä itsenäiseksi valtioksi. Toimittaja Esko Varhon yhdentoista tarinan kokonaisuus kulkee tammikuusta 1917 aina vuoden loppuun. Jokaisesta osasta löytyy myös tv-versio areenavideona. Tv-tarinat on pääosin leikannut Petteri Latomäki.

Kun Suomesta tuli Suomi, ensimmäinen osa – Tammikuu 1917: Uppiniskainen kansa

Tammikuussa 1917 Suomi on Venäjän imperiumin erikoisin osa, autonominen alue, joka on pysynyt syrjässä maailmansodan taisteluista. Venäjä on mobilisoinut sotaan 16–18 miljoonaa sotilasta – vaan ei Suomesta. Meitä suojaa uppiniskaisuus. Emämaan mielestä olemme suorastaan vaarallisen epäluotettavia. Ensimmäisessä osassa valotetaan myös jääkärien värväystä ja venäläistämistoimia.

Kun Suomesta tuli Suomi – helmikuu 1917: Keisari kiirehti teelle, eikä nähnyt nälkäisen kansan raivoa

Helmikuussa 1917 vallankumous on jo ovella. Tyytymättömyys sotaan ja pahenevaan elintarvikepulaan on tehnyt Pietarista ruutitynnyrin. Tsaarin kaatuminen on enää ajan kysymys. Suomessa on käynnissä toinen sortokausi, mutta suomalaisten tyytymättömyys ei kohdistu vain venäläisiin. Tuloerot ovat suuret. Työmiehen vuosipalkka on noin 1 000 markkaa, mutta säveltäjä Jean Sibelius laskee tarvitsevansa elämiseen 3 000 markkaa kuussa. Sarjan toisessa osassa kerrotaan venäläisistä vallanpitäjistä Suomessa ja sosiaalisista oloista vallankumouksen aattona.

Kun Suomesta tuli Suomi osa 3 – maaliskuun vallankumous: murha-aalto Helsingin jäillä

Venäjän vallankumous kaataa viimeisen tsaarin keväällä 1917. Venäjän keisarillisen armeijan kenraali Carl Gustaf Mannerheim herää Pietarissa keskellä vallankumousta ja huomaa, että hänen kantamansa univormu on käynyt vaaralliseksi. Valepuvun ja vahtimestarin avulla Mannerheim pakenee. Suomessa Venäjän vallankumousta tervehditään hurraten. Porvarikin pukee ylleen punaisen rusetin. Sarjan kolmas osa kuvaa maaliskuun vallankumouksen dramaattisia päiviä Suomessa ja Venäjällä.

Osa 4: Kun Suomesta tuli Suomi – kevät 1917: Tulevat presidentit juhlivat Pietarin yössä Otto Wille Kuusisen kanssa

Kun keisarikunta kaatuu, Pietariin lähtee neuvottelemaan valtuuskunta, jossa on mukana kolme tulevaa Suomen presidenttiä, mutta myös sosialistien johtohahmoja. Maaliskuun manifesti palauttaa Suomen laillisen aseman. Poliitikot juhlivat railakkaasti Pietarin yössä. Vajaa vuosi myöhemmin samat miehet ajautuvat sisällisodan eri puolille. Sarjan neljäs osa kuvaa sortokauden päättymistä Suomessa.

Osa 5: Kahdeksan tunnin työpäivä saavutettiin sata vuotta sitten yhdessä päivässä – aseella uhaten

Vappuna 1917 tunnelma kiristyy ja järjestysvalta järkkyy. Teollisuustyöpaikoilla kuohuu. Epäsuosittuja työnjohtajia herjataan ja kannetaan ulos tehtaista. Tavoitteena on kahdeksan tunnin työpäivä. Metallityöväen liitto ajaa asiaa maan laajuisella lakolla ja mielenosoituksilla. Työajan lyhennys heltiää lopulta yhden päivän aikana – aseella uhaten. Mielenosoitukset huipentuvat vappukulkueisiin. Kymmenettuhannet ihmiset marssivat eri puolilla Suomea. Sarjan viidennessä osassa kerrotaan vapun tapahtumista, metallityöväen lakosta ja poliisien korvaamisesta miliisillä.

Osa 6: Sata vuotta sitten Turku kiehui minivallankumouksen kourissa ja kaupunginvaltuusto otettiin panttivangiksi

Toukokuussa Turku on vallankumouksen partaalla. Palomiehet ovat vaatineet epäsuositun palomestarin erottamista. Mitätön riita kasvaa ja sosialistien lakkomiliisit hallitsevat useiden päivien ajan Turkua. Ylioppilaat ja muut porvarinuoret kahakoivat miliisin kanssa, joka vie heitä työväentalolle kuulusteltavaksi. Kaupunginvaltuusto otetaan panttivangiksi. Sosialistien oma senaattori Oskari Tokoi ja prokuraattori P.E. Svinhufvud saapuvat Turkuun sovittelemaan kriisiä. Sarjan kuudennessa osassa ollaan loppukeväässä: punakaartit ja suojeluskunnat saavat alkukipinänsä.

Osa 7: Sosialistit pyrkivät itsenäistämään Suomea jo heinäkuussa 1917 – porvarit harasivat vastaan

Kesällä 1917 Helsingin Senaatintori on jatkuvien mielenosoitusten näyttämö. Tsaarin kaaduttua on epäselvää, kenelle korkein valta Suomen suuriruhtinaskunnassa kuuluu. Suomen eduskunnassa sosialidemokraateilla on enemmistö. Maan hallituksessa eli senaatissa porvarit ja sosialistit jakavat vallan. Maassa on yli 100 000 venäläistä sotilasta. Perinteinen poliisilaitos on korvattu paikallisella miliisillä. Järjestyshäiriöt pahenevat, talous heikkenee. Työttömyys ja nälkä vaivaavat. Sarjan seitsemäs osa kuvaa valtataistelua ja kertoo, miten sosialistit pyrkivät itsenäistämään Suomea ja miten salaisissa järjestöissä valmistaudutaan aseelliseen taisteluun venäläisiä vastaan.

Osa 8: Helsingin Fabianinkadulla ammuttiin elokuussa 1917, ja silloin porvarit vielä auttoivat työläismiliisiä – Kun Suomesta tuli Suomi osa 8

Venäjän väliaikainen hallitus määrää Suomen eduskunnan hajotettavaksi. Kaupungeissa nälkäinen työväestö epäilee, että ruokaa piilotellaan keinottelutarkoituksessa. Turussa puhkeavat voimellakat. Helsingissä puolestaan riehuvat työttömyysmellakat. Järjestysvallan järkkyminen alkaa kääntyä valtataisteluksi, jossa sosialistit ja porvarit syyttelevät toisiaan. Sarjan kahdeksas osa kertoo eduskunnan ja Venäjän väliaikaisen hallituksen valtataistelusta, nälästä ja kuolonuhrin vaatineesta välikohtauksesta.

Osa 9: Päivälleen sata vuotta sitten Suomessa äänestettiin historian tärkeimmissä vaaleissa – maata riivasi nälkä ja pelko

Suomen lopullinen kahtiajakautuminen sosialisti- ja porvarileireihin käynnistyy alkusyksystä. Kaupungeissa on huutava pula elintarvikkeista. Nälän lisäksi kasvaa pelko. Venäläissotilaat tekevät rikoksia rankaisematta. Turvattomuutta lisäävät huhut, joita lehdistön yhä kiihkeämmäksi käyvä syyttely vauhdittaa. Eri puolilla Suomea alkaa syntyä kunnallisia järjestysjoukkoja, suojeluskuntia. Sosialidemokraattien puoluetoimikunta perustaa oman järjestysmiehistön. Lenin pakenee kesällä Suomeen ja piilottelee alkusyksystä Helsingin Hakaniemen torin laidalla sijaitsevassa talossa. Suojan tarjoaa Helsingin miliisin päällikkö Kustaa Rovio. Sarjan yhdeksäs osa kuvaa Suomen kahtiajaon kärjistymistä alkusyksyllä 1917. Se kertoo tunnelmista ennen lokakuun eduskuntavaaleja.

Osa 10: "Ase sano klik vaan" – tuleva presidentti Risto Ryti pelastui täpärästi venäläismatruusien luodeilta marraskuun 1917 kahakassa

Lokakuussa suojeluskuntia ja työväen järjestyskaarteja perustetaan kiihtyvään tahtiin. Lehdissä aletaan puhua kansalaissodan, siis sisällissodan uhasta. Marraskuun 7. päivänä Lammilla Mommilan kartanossa koetaan pelätty aseellinen yhteenotto venäläisten sotilaiden ja suojeluskunnan välillä. Sekavassa tilanteessa venäläismatruusi surmaa suurliikemies Alfred Kordelinin. Kahakassa kuolee 20 ihmistä. Läheltä pitää, ettei heidän joukossaan ole myös tuleva presidentti Risto Ryti. Leninin bolševikit tekevät vallankumouksen Pietarissa. Sarjan kymmenes osa kuvaa historiallisia käänteitä loka-marraskuussa 1917.

Osa 11: Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin sata vuotta sitten synkissä tunnelmissa – “Joulukaan ei tuntunut joululta”

Marraskuussa Suomen sosialistit aloittavat suurlakon, joka on kääntyä täydeksi vallankumoukseksi. Samaan aikaan eduskunta julistautuu korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti nimitetään ja se julistaa Suomen itsenäiseksi. Itsenäisyyden tunnustamisen saamiseksi ulkomailta tarvitaan kuitenkin sosialistien apua. Hurjan vuoden päättävät poliiittiset käänteet nähdään aivan vuoden 1917 viimeisillä minuuteilla. Sarjan yhdestoista ja viimeinen jakso käsittelee vuoden 1917 loppuvuoden historiallisia tapahtumia.

Ensi vuonna tarina jatkuu samojen tekijöiden tv-dokumentilla Suomen sisällissodasta.

Sarjan tv-jaksot löytyvät omalta kanavalta Yle Areenassa.