Rekkakuski istuu käräjäoikeudessa väkivaltarikoksen uhrin omaisen vieressä. Etukäteen on sovittu, että hän laittaa kätensä omaisen olkapäälle huomatessaan merkkejä hermostumisesta. Pieni kosketus riittää siihen, että jalkojen tärinä lakkaa.
Myöhemmin uhrin omainen kertoo, että tukihenkilön läsnäolo oikeudessa oli tärkeää. Rekkakuskista, Jarnosta, tuntuu ettei hän tehnyt taaskaan mitään.
39-vuotias Jarno on yksi noin 1,4 miljoonasta vapaaehtoistyötä tekevästä suomalaisesta: vapaaehtoistyötä teki vuonna 2015 säännöllisesti kolmannes suomalaisista aikuisista. Jarnon tehtävänä Keski-Uudenmaan Rikosuhripäivystyksen vapaaehtoisena tukihenkilönä on tukea rikosten uhreja, uhrien omaisia ja todistajia.
Jarnon koko nimeä eivät tiedä edes uhrit, vaikka hän saattaa olla heidän tukenaan pari vuottakin, rikoksen jälkeisestä järkytyksestä käräjille asti. Syynä siihen on turvallisuus. Tukihenkilöt parkkeeraavat autonsakin kauas oikeustaloista, sillä myös he saattavat joutua uhatuiksi.
Lähes puolitoista miljoonaa suomalaista tekee vapaaehtoistyötä.
Jarnon tehtävänä on kuunnella ja kulkea rinnalla. Jotkut kaipaavat halausta, toiset vain läsnäoloa. Vapaaehtoistyö Rikosuhripäivystyksessä ei ole kevyttä ja kivaa, mutta se on antoisaa vaihtelua yksinäiselle työlle rekan ohjaamossa.
– Tuntuu hyvältä huomata, että minusta on ollut apua, kun toinen rupeaa pääsemään kiinni arkeensa, Jarno sanoo.
Vaikka vapaaehtoisia on paljon, heitä tarvittaisiin yhä enemmän. Aktiivisimmista vapaaehtoisista järjestöt, kunnat ja seurakunnat jopa kilpailevat.
Nappaa sopiva homma kartalta
Haluaisitko soitella Huopalahden kirkon kelloja Helsingissä? Vai lähteä kaveriksi asuntonäyttöihin Vantaalla? Osaisitko auttaa raisiolaista lasta matematiikan tehtävissä? Olisiko sittenkin luontevinta laulattaa vanhuksia porvoolaisissa hoivakodeissa?
Vapaaehtoistyo.fi-palvelussa vapaaehtoistyötä voi hakea paikkakunnan mukaan. Siellä tehtävistään ilmoittavat seurakunnat, kunnat ja järjestöt eri puolilta Suomea. Verkkopalvelulla ei ole uskonnollisia sitoumuksia, vaikka taustalla on kirkollinen järjestö Kotimaanapu. Tehtäviä on tarjolla satoja.
Kasvotusten vapaaehtoisia houkutellaan Vapaaehtoistoiminnan messuilla, joita on tänä syksynä järjestetty kuudella eri paikkakunnalla.

Vapaaehtoiset ovat entistä tietoisempia siitä, mitä he haluavat tehdä.
Vapaaehtoistoimijoiden etujärjestön Kansalaisareenan toiminnanjohtajan Leo Straniuksen mukaan vapaaehtoistyöstä halutaan saada itselle jotain konkreettista hyötyä.
– Halutaan ehkä kokeilla uusia juttuja ja ikään kuin shoppailla erilaisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia, Stranius sanoo.
Myös yritykset ovat nähneet mahdollisuutensa brändinsä kirkastamiseen vapaaehtoistyön avulla. Esimerkiksi Op-ryhmän Hiiop100.fi välittää vapaaehtoisia.
Jarno saattaa ottaa työstään vapaata päästäkseen oikeusistuntoon avuntarvitsijan tueksi.
Yritykset voisivat Suomessa profiloitua hyväntekijöinä paljon nykyistä enemmän. Näin ajattelee myötätuntoa ja vapaaehtoistoimintaa tutkinut professori Anne Pessi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
– On isoja taloja, jotka tekevät hyväntekeväisyyttä pimennossa. En näe ongelmaa siinä, jos asiasta vähän myös kertoisi, Pessi sanoo.
Joissain yrityksissä työntekijät esimerkiksi saavat tehdä vapaaehtoistyötä työajalla, kuten Helsingin Sanomat kertoo jutussaan. Se lisää Pessin mukaan paitsi esimiehen arvostamista myös työntekijöiden viihtymistä omalla työpaikalla.
Lyhyet pop up -tehtävät kiinnostavat
Samaan vapaaehtoistyöhön sitoutuminen kuukausiksi tai vuosiksi saattaa tuntua mahdottomalta – mutta sekään ei haittaa vapaaehtoistöiden tekemistä. Tarjolla on kestoltaan eripituisia tehtäviä, ja muutaman tunnin pop up -hommat kiinnostavat yhä useampia. Sellainen on vaikka joulupuuron keittäminen partiolaisten juhlaan.
Toisaalta sitoutuminen yhteen tehtävään pitkäksi aikaa voi olla vapaaehtoiselle antoisampaa.
Jarno on ollut Rikosuhripäivystyksen tukihenkilönä jo kaksi ja puoli vuotta. Hän aloitti vapaaehtoistyöt, koska se sopi hänen elämäntilanteeseensa. Hän oli juuri jättänyt raskaaksi käyneet esimiestehtävänsä. Myös luontoon liittyvä vapaaehtoistyö olisi kiinnostanut, mutta juuri sillä hetkellä WWF Suomen koulutukset olivat täynnä. Rikosuhripäivystys on tarjonnut Jarnolle kymmenien tuntien perehdytyksen, ja hän saa jatkuvasti täydennyskoulutusta.
– Lopettaminen ei ole käynyt mielessä. Työssäkäyvälle tämä on hieman haasteellista, mutta onneksi työkaverit ovat ymmärtäväisiä.
Jarno saattaa ottaa työstään jopa palkatonta vapaata päästäkseen oikeusistuntoon avuntarvitsijan tueksi.
"Vapaaehtoistoiminnasta saa yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita." Leo Stranius
Ne jotka tekevät vapaaehtoistyötä, tekevät sitä paljon, enemmän kuin pari kokonaista työpäivää kuussa: Kansalaisareenan, HelsinkiMission ja Kirkkohallituksen vuonna 2015 teettämässä kyselytutkimuksessa vapaaehtoiset arvioivat työskentelevänsä keskimäärin kahdeksantoista tuntia kuussa, naiset hieman miehiä enemmän. Kaikkein aktiivisimmin aikaansa ja osaamistaan antavat 35–49-vuotiaat.
Vapaaehtoistyö tekee onnellisemmaksi
– Vaikka mentäisiin Lappiin saakka. Aikaa on kyllä! Pentti Suonpää sanoo ja naurahtaa.
Ulkona on sen verran viileää, että hän on vetänyt sinisen piponsa syvälle päähän. Suonpää on Sari Krausen kanssa matkalla luontoretkelle Vantaan Hiirilammille. Rollaattori on pakattu auton takaluukkuun.
Media-alalla asiakkuusjohtajana työskentelevä tuusulalainen Krause aloitti viime keväänä vapaaehtoisena Automies-palvelun kuljettajana. Ikäihmisten vieminen huviajeluille tuntui heti sopivalta, ja työnantaja antoi luvan tehdä sitä työajalla.
– Olen oikeastaan aina ollut sellainen ihminen, että olen pyrkinyt auttamaan aina kun mahdollista, Sari Krause sanoo.

Asiantuntijoiden mukaan vapaaehtoistyöhön ajaa halu auttaa ja tehdä jotain merkityksellistä: halutaan tehdä pyyteettömästi hyvää. Myös sosiaaliset motiivit ovat tärkeitä.
– Löydetään samanmielisten seuraa, yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita, Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius sanoo.
Hyvän tekeminen ei paranna pelkästään autettavien hyvinvointia vaan lisää myös auttajan omaa onnellisuutta.
Sari Krause on kuskannut vanhuksia myös Lottamuseoon, keramiikkanäyttelyyn ja kesäteatteriin. Joskus lähdetään ajelulle pelkän ajelun vuoksi. Krause kertoo pitävänsä vanhusten kanssa keskustelemisesta. Tänään hän on saanut kuulla Pentti Suonpään työstä betoniraudoittajana.
– Näillä ihmisillä on upea historia. Välillä retkelle lähteminen väsyttää, mutta sen jälkeen olo on äärimmäisen hyvä. Saan retkistä energiaa, Krause sanoo.
Kuka lohduttaisi sekakäyttäjää?
Jos Suomessa ei tehtäisi vapaaehtoistyötä, sillä olisi suoria vaikutuksia erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla: mielenterveys- ja hyvinvointiongelmat kärjistyisivät ja lisääntyisivät. Myös elintasosairauksia olisi enemmän ilman urheilu- ja liikuntaseuroja pyörittäviä vapaaehtoisia. Näin uskoo Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius.
Myös vapaaehtoistyön rahallinen arvo on valtava. Arvioiden mukaan yksittäisten suomalaisten järjestöjen, kuten SPR:n kautta tehdyn vapaaehtoistyön arvo on jopa kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.
"Empatia ja myötätunto ovat tärkeitä ja voimallisia, mutta myös kovin vinoutuneita asioita." Anne Pessi
Vaikka vapaaehtoistyö on välttämätöntä monille yhteisöille ja myös yhteiskunnalle, se ei ole aivan ongelmatonta: kuinka paljon yhteiskunnan palveluja voi jättää vapaaehtoisten varaan?
Uuden Lastensairaalan rakentamiseen lahjoitetut 36 miljoonaa euroa osoittivat pari vuotta sitten, että ihmiset ovat valmiita auttamaan lapsia avokätisesti. Tutkitusti eniten aikaa käytetään kulttuuriin ja taiteeseen, toiseksi eniten lapsiin ja nuoriin. Myös yksinäisten vanhusten ystäviksi on lähtenyt suuri määrä suomalaisia.
On helppoa auttaa niitä, jotka herättävät sympatiaa, mutta kuka tukisi ensimmäiseksi vankilasta vapautunutta päihdeongelmaista tai silittäisi aggressiivista nuorta?
– Empatia ja myötätunto ovat tärkeitä ja valtavan voimallisia, mutta myös kovin vinoutuneita asioita, professori Anne Pessi sanoo.

Jos yhteiskunta perustuu vapaaehtoiseen auttamiseen, vaarana on, etteivät kaikki apua tarvitsevat saa sitä riittävästi.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyväntekeväisyyteen nojaa paljon suurempi määrä toimintoja kuin Suomessa. Las Vegasin lokakuisen joukkoammuskelun jälkeen monen uhrin leikkauksia ja pitkää kuntoutusta vaativa jatkohoito jäi hyväntekeväisyyden varaan. Yhdysvalloissa sairaanhoito perustuu sairausvakuutuksiin, joita kaikilla ei ole tai jotka kattavat vain osan hoidosta.
Leo Stranius haluaisi, että Suomessa mietittäisiin huolellisesti, mitä vapaaehtoisten varaan voidaan jättää. Myös Anne Pessi pitää tärkeänä, ettei yhteiskunnan rakenteita luoda vapaaehtoistoiminnan pohjalle.
– Ihmiset tekevät sitä vapaasta tahdostaan, ja se tekee siitä myös äärettömän hauraan. Joka sekunti ihmisen on mahdollista lähteä ja lopettaa, Pessi sanoo.
Kaikkea vapaaehtoistyötä ei kuitenkaan voi korvata palkkatyöllä.
Esimerkiksi vakavasti sairastuneille omien kokemusten jakaminen vertaistukiryhmissä on äärimmäisen tärkeää. Vanhukselle tai liikuntakyvyttömälle ei ole yhdentekevää, tuleeko joku lukemaan hänelle kirjaa tai ulkoiluttamaan vapaasta tahdostaan vai siksi, että siitä saa rahaa.
Vantaan Hiirilammilla vettä tihuttaa niin, että luontoretkeilijä Pentti Suonpää on vetänyt toppatakkinsa hupun piponsa päälle. Sari Krause kuvaa kännykällä lammen sorsia, jotka uivat lähemmäs katsomaan vieraita.
– Pitäisi olla hiivaleipää, Suonpää sanoo.
Sari Krausella olisi vielä vähän aikaa. Käydäänkö vielä pienellä ajelulla Pentti, hän kysyy.