Terveysvalistajana tunnettu kansanedustaja Pekka Puska (kesk.) syyttää kokoomusta ja omaa puoluettaan keskustaa painostuksesta eduskunnan alkoholilakiäänestyksessä.
– Olen aika vakuuttunut, että jos kansanedustajat olisivat omantuntonsa mukaan äänestäneet, niin tässä olisi tullut huomattavan toisenlainen tulos, Puska sanoi Ylelle tänään perjantaina eduskunnassa ratkaisevan äänestyksen jälkeen.
Eduskunta äänesti tänään kaupoissa ja kioskeissa myytävän alkoholin prosenttirajan nostamisesta 5,5 prosenttiin. Äänestys oli täpärä. Täältä näet, miten kukin kansanedustaja äänesti.
Puska huomautti, että alkuperäisen sopimuksen mukaan hallituspuolueiden kansanedustajilla piti olla vapaat kädet prosenttirajaa koskevassa äänestyksessä.
– Kokoomuksella oli erittäin tiukka painostus, että kukaan ei saa poiketa ruodusta, Puska sanoi.
– Se mistä olen tietysti hyvin pahoillani, on että myöskin omassa puolueessani keskustassa johto aika voimakkaasti painosti tämän korkeamman puolesta, mikä on minun mielestäni vähän vastoin keskustalaista ideologiaa, Puska jatkoi.
Hänen mielestään prosenttirajan nosto on "vahvojen ihmisten ja rahan päätös".
Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän erityisavustaja Timo Laaninen kiistää, että edustajiia olisi painostettu äänestyksessä. Laaninen kirjoittaa Facebook-päivityksessään, että hän ei tiedä, että puolueen johto tai Sipilä olisi vedonnut, painostanut tai puhutellut edustajia.
Puska itse äänesti rajan nostamista vastaan. Hän uskoo, että alkoholin kokonaiskulutus tulee eduskunnan tämänpäiväisen päätöksen myötä nousemaan selvästi.
– Ne on noin korkeella, parahtaa laulaja Terhi Kokkonen ja osoittelee Helsinki Areenan ylimpiä penkkirivejä säveltäjä Kerkko Koskiselle.
Kello lähenee neljää perjantaina iltapäivällä. Kohta on aika aloittaa soundcheck, yleisön eteen noustaan iltakahdeksan aikoihin. Tyhjä areena tuntuu Kokkosesta valtavalta.
– On tämä vähän epätodellista suoraan sanottuna. Vaikka ihmismassa ei ole lopulta paljon suurempi kuin isoilla festivaaleilla, on tunne erilainen, koska yleisö levittäytyy meidän yläpuolelle. Vähän tulee sellainen tunne, että tuolla se yleisö sitten istuu ja me marssimme leijonien keskelle. Ihan kuin olisi Colosseumilla.
Kesän festivaalikokemusten perusteella on vaikea uskoa, että Helsinki Areenan yleisö raatelisi Ultra Brata hengiltä. Keikat Provinssissa, Ruisrockissa ja Ilosaaressa olivat lähes hurmoshenkisiä; täynnä rakkautta ja yhteislaulua. Kokemus oli mahtava sekä yleisölle että yhtyeelle.
– Ne oli aivan ihania keikkoja. Niillä syntyi samanlainen vuorovaikutus yleisön kanssa kuin jossain pienellä klubikeikalla voisi olla. Toivotaan, että sama taika tapahtuu täällä.
Yhtä iltaa lähdettiin tekemään
Ajatus areenamittakaavan keikoista leijui ilmassa jo keväällä, kun Ultra Bra treenasi festivaalikesää varten. Huhut areenakeikasta velloivat vahvoina Provinssin esiintymiseen aikaan, mutta yhtye keskusteli asiasta ensimmäisen kerran vakavasti Ruisrockin keikan jälkeen.
Fanit, jotka eivät päässeet festivaalikeikoille vetosivat yhtyeen Facebook-sivuilla lähes epätoivoisesti, että Ultra Bra tulisi heidän kotikaupunkiinsa tai järjestäisivät konsertin jäähallissa. Bändi heltyi.
Siinä vaiheessa orkesterin kapteeni ja säveltäjä Kerkko Koskinen ei osannut kuvitellakaan, että konsertteja olisi kolmena iltana peräkkäin.
– Ei sellaista voinut kuvitella, saati suunnitella. Me lähdettiin tekemään yhtä iltaa. Toisesta keikasta päätettiin, kun ensimmäinen varattiin heti loppuun ja kolmannesta, kun toinen oli melkein myyty.
Kolme peräkkäistä iltaa toivat helpotusta paitsi fanien ahdinkoon, niin ne myös panivat pisteen lippujen trokaamiselle. Se karkasi käsistä heti, kun ensimmäinen keikka myytiin loppuun.
– Se rauhottui, kun kolmas konsertti päätettiin järjestää. Trokareille ei jäänyt myymistä, summaa Koskinen.
Areenalla enemmän ja syvempää
Areenalla konsertoiminen mahdollistaa asioita, jotka eivät festivaalien lavoilla onnistu. Luvassa on jopa kappale, jota ei ole koskaan ennen soitettu livenä, paljastaa Koskinen.
– Setissä on tietysti enemmän biisejä ja osin eri biisejä. Festareilla ei voi kauheasti mitään hitaampia biisejä soitella. Siellä ne ovat napakoita ja tiiviitä vetoja, täällä voi vähän laajemmin esitellä kaikkia juttuja.
Myös tuotanto on isompi kuin kesän keikoilla; on näyttävät visuaalit lavan takana, valot ja savut, on suuremmat sektiot ja on kuoro. Koskisen mielestä Ultra Bran ydin on silti aivan sama kuin yhtyeen alkuaikoina.
– Jos ajattelee tätä perusbändin dynamiikkaa, niin minusta me ollaan ihan samanlaisia kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Tietysti ihmiset ovat kehittyneet muusikoina, ihmeellistä olisi, jos eivät olisi kehittyneet, kun tässä on nyt 16 vuotta Ultra Bran jälkeen painettu hommia.
Terhi Kokkonen vitsailee, että hänen mielestään kokemus näkyy kaikkialla muualla, mutta kun Ultra Bra palaa yhteen, ovat kaikki taas parikymppisiä. Paitsi taidoiltaan.
– Välillä kun katsoo niitä vanhoja taltiointeja miettii, miten ihmeessä ihmiset ovat voineet pitää tästä, tää on niin huonoa! Nykyään me ollaan todella hyviä, Kokkonen nauraa.
Seuraavaksi ilmestyy kirja
Nostalginen kiertue vastasi kysynnän perusteella todella kovaan huutoon. Sen perusteella comeback-keikkoja kannattaisi tehdä säännöllisin väliajoin, vai mitä tuumii Kerkko Koskinen?
– Mua joskus vähän naurattaa kun tuota kysytään, koska eihän kukaan voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tästä voi tulla kymmenen vuosittain oleva traditio tai 16-vuosittainen tai mitä tahansa. Mitään ei ole sovittu.
On sentään jotain: seuraavaksi Ultra Bran ystäviä odottaa kirja yhtyeen taipaleesta. Koskisen mielestä sille oli nyt oikea hetki. Kun kirjantekoa ehdotettiin 2000-luvun alussa, se tuntui Koskisesta turhalta fanituotteelta.
– En halunnut mitään nopeasti kyhättyä kirjaa. Nyt aikaa on kulunut niin paljon, ja me ollaan niin paljon vanhempia, että ajattelin, että nyt asioista voisi ehkä kertoakin.
Ultra Bra – Sokeana hetkenä ilmestyy ensi vuoden syksyllä.
– WSOY otti yhteyttä ja niillä oli mun mielestäni mielenkiintoinen idea, josta voisi tulla hyvä kirja. Tekijät, Mervi Vuorela ja Ville Similä tuntuvat sellaisilta jotka voivat ottaa hanskaan tämän. Ultra Bra on niin iso kokoonpano ja sen lisäksi tähän on vaikuttaneet tosi monet muut ihmiset.
Jotain Ultra Bran asemasta suomalaisessa populaarikulttuurissa kertoo se, että sen lyriikoita painetaan lauluvihkoihin, cover-bändit esittävät yhtyeen musiikkia ja Kallion lukiolaiset konsertoivat keltaisissa sadetakeissa esikuviensa mukaisesti.
Terhi Kokkonen ja Kerkko Koskinen vastaavat yhteen ääneen siihen, miltä se tuntuu.
– Ihanalta! Se on ihanaa! Se on kaikista ihaninta!
Espoon kaupunki on tehnyt poliisille tutkintapyynnön kuljetusyritys Kajon Oy:n tekemistä toistuvista virheistä.
Viimeksi tämän viikon keskiviikkona Kajon jätti erityislapsen kyydistä, vaikkei paikalla ollut vastaanottajaa. Lapsi olisi tarvinnut jatkuvaa aikuisen läsnäoloa.
Kyseessä on kahdestoista vastaava tapaus elokuun alun jälkeen. Kaupunki on jo aiemmin syksyllä reklamoinut toistuvasti Kajonin toiminnan sopimusrikkomuksista ja ottanut käyttöön myös sopimussanktioita.
Espoon kaupungin liiketoimintajohtaja Mauri Suuperko sanoo, että Espoolla suhtaudutaan erittäin vakavasti virheisiin, etenkin kun kyseessä on lasten turvallisuus.
– Erityisen moitittavaa on, että samanlaisia virheitä sattuu aina vain uudestaan eli Kajon Oy ei ole reagoinut niihin riittävällä tavalla. Nyt meidän on saatettava asia poliisin tutkittavaksi, sanoo Suuperko tiedotteessaan.
Edellisen vastaavan virheen jälkeen Espoon kaupunki päätti siirtää neljän koulun piiriin kuuluvat kuljetukset Kajonilta toisille yrityksille kevätlukukauden alusta alkaen.
Hämeenlinnan keskustassa Vanajavedessä saattoi perjantaina ihailla kauniita, aivan kuin harsomaisia kuvioita aivan veden pinnassa. Juttumme kuvat on otettu Vanajaveden ylittävältä Viipurintien sillalta iltapäivällä.
Maarit Piri-Lahti / Yle
Kyseessä on mitä ilmeisimmin suppojää. Hyyteen eli supon muodostumiseen tarvitaan juuri oikeanlaiset olosuhteet eli sopiva lämpötila.
Pintavesi alijäähtyy ja suppokiteitä syntyy vedessä olevien hiukkasten ympärille. Satava lumi voi tehostaa prosessia ja voimistaa alijäähtymistä. Hämeenlinnassakin sateli hiljakseen lunta perjantaina.
Maarit Piri-Lahti / Yle
Vastaavasta ilmiöstä laajemmassa mitassa oli kyse myös vuonna 2014, jolloin kerroimme nauhaspagetin näköisestä ilmiöstä Hämeenlinnan Suolijärvellä.
Vastikään samankaltainen ilmiö tallentui kuviin myös Hattulan Mierolassa, kertoo Hämeen Sanomat.
Kuusankosken Sairaalanmäellä on leikattu perjantaina viimeinen potilas. Nyt Pohjois-Kymen sairaalan leikkaussalit ovat sulkeneet ovensa lopullisesti. Jatkossa leikkaushoitoa tarvitsevat kouvolalaiset hoidetaan Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa.
Terveydenhuoltolain muuttuessa Pohjois-Kymen sairaala keskittyy vastaisuudessa kuntouttavaan hoitoon.
Viimeisenä päivänä leikkaussaleissa työskenteli vajaat kaksikymmentä henkilöä. Leikattavia potilaita oli kolme.
Haikeutta lievitettiin taukohuoneeseen katetulla kahvipöydällä. Tarjolla oli muun muassa täytekakkua ja karjalanpiirakoita.
Pohjois-Kymen sairaalan leikkaustoiminnan päättymispäivänä kukitettiin eläkkeelle lähteviä.Juha Korhonen /Yle
Henkilökunta pyörähti paikalla vaihtamassa ajatuksia kun töiltään ehtivät. Myös sairaalan muilta osastoilta ja hallinnosta käytiin tervehtimässä ja hyvästelemässä.
Leikkausosaston käytävillä ja taukohuoneessa halattiin perjantaina useasti.
– Illalla meillä on työajan päätyttyä vielä tilaisuus niillekin, jotka ovat jo lähteneet vuoden aikana täältä pois. Muistellaan menneitä yhdessä, kuvailee Taina Soininen.
"Tsemppiä!"
Yksi viimeisistä Sairaalanmäen leikkauspotilaista oli Ulla Parkkali. Hän valmistautui aamulla yhdeksältä alkavaan käsileikkaukseen.
– Päiväkirurginen leikkaus, pääsen jo aamupäivän aikana kotiin.
Parkkali olisi mielellään pitänyt leikkausosaston Sairaalanmäellä.
– Helpompaahan se olisi ollut meille lähellä asuville. Surullista, että täällä ei enää leikata.
Pohjois-Kymen sairaala henkilökuntineen on Kuusankoskella asuvalle Parkkalille tuttu, se on hänenkin työpaikkansa. Parkkali työskentelee sairaalan tekstinkäsittelyssä eli hän huolehtii lääkäreiden sanelujen viimeistelystä.
– Tsemppiä vaan hoitohenkilökunnalle, ei tässä oikein muuta osaa sanoa.
Ison muutoksen huipennus
Pohjois-Kymen sairaalan leikkaussalitoiminta on kokenut ison muutoksen kuluneen vuoden aikana. Vielä vuosi sitten henkilökuntaa oli lähes kolmekymmentä, mutta osa on hakeutunut muualle töihin viime kuukausien aikana.
– Oman alan töihin on lähdetty sekä julkiselle että yksityiselle puolelle. Paikkakunnista varsinkin Lappeenranta on vetänyt väkeämme. Osa hoitajista on myös vaihtanut alaa, kertaa Soininen menneen vuoden tapahtumia.
Leikkausosaston viimeistä kirurgista työpäivää vietettiin Pohjois-Kymen sairaalassa työn merkeissä ja haikeissa päättäjäistunnelmissa.Juha Korhonen / Yle
Hoitajien siirtyminen muualle on tarkoittanut myös leikkaussalien käytön vähentämistä samalla kun henkilökunnan määrä on pienentynyt. Vielä keväällä Pohjois-Kymen sairaalassa käytettiin neljää, aika ajoin viittäkin leikkaussalia, syksyllä enää kahta tai kolmea.
– Kouvola on menettänyt monta hyvää osaajaa, puuskahtaa osastonhoitaja Taina Soininen.
Leikkausosaston toiminnan loppuminen Pohjois-Kymen sairaalassa tietää myös eläköitymisiä.
Yksi eläkkeelle jäävistä on osastonhoitaja Marja Parkkonen, jolle leikkaussalit ehtivät tulla tutuiksi kolmen vuosikymmenen ajan.
Terveydenhuollon uudistuksesta ja sen vaikutuksista Parkkosella on selvä näkemys.
Hollannissa sotilaspoliisi on ampunut veitsen kanssa liikkunutta miestä Schipholin kansainvälisellä lentoasemalla. Tapaukseen ei vaikuta liittyvän terrorismimotiivia.
– Sotilaspoliisi ampui miestä, kun tämä uhkaili veitsen kanssa. Tilanne on nyt turvallinen, sotilaspoliisin Twitter-tilillä kerrottiin.
Mies oli uhannut poliiseja näiden toimistossa, joka sijaitsee lentoaseman vilkkaan sisääntuloaulan luona. Alueella sijaitsee useita ravintoloita ja kahviloita.
– Tänä iltapäivänä mies tuli Marechausseen [sotilaspoliisin] toimistoon ja uhkasi kollegoitani veitsellä, poliisin tiedottaja Dennis Muller kertoi.
– Häntä ammuttiin jalkaan ja vietiin sairaalaan Amsterdamiin.
Miehen motiiveja ei tiedetä ja häntä kuullaan hänen saatuaan hoitoa. Uutistoimisto AP:n mukaan poliisi ei käsittele tapausta terrori-iskuna. Muller luonnehti miehen olleen "hämmentynyt".
Lentoaseman sisääntulohalli Schiphol Plaza suljettiin hetkeksi yleisöltä mutta se avattiin pian uudelleen pientä eristettyä aluetta lukuun ottamatta.
AFP:n kirjeenvaihtajat näkivät, että poliisin toimisto ja viereinen Starbucks-kahvila oli suljettu eristysnauhoilla ja paikalle oli tuotu sermejä suojaamaan aluetta katseilta.
Lentoliikenne ei tiettävästi häiriintynyt. Amsterdamin ulkopuolella sijaitseva Schiphol on yksi Euroopan vilkkaimmista lentokentistä.
Päivitetty kello 20.40 uusimmilla tiedoilla tapauksesta.
Jäteautojen kuormassa kulkee roskien lisäksi paljon ilmaa. Kirsikkatomaattien muovipakkaus vie roskapussissa ison tilan, joka on täynnä ilmaa. Ilma täyttää käytetyt ketsuppipullot ja monet muut kotitalouksien tyypilliset roskat. Mikä mahtaa olla eniten ilmaa sisäänsä keräävä kotitalousjäte?
Kun tarkemmin alkaa ajatella ilman kuljettamista kotipihoista jätteenkäsittelylaitokselle, tajuaa homman järjettömyyden. Ja kalliin hinnan.
Tähän havaintoon perustuu jätepuristimen kehittäneen Pasi Hyytisen liikeidea.
– Nuukana miehenä yritin painaa oman pihan roskapöntön sisältöä tiiviimmäksi, milloin harjanvarrella, milloin pomppimalla roskien päällä, Hyytinen kertoo muutaman vuoden takaisista ajatuksistaan jätepuristimen keksimisen aikoihin.
Ilmat pihalle
Hyytisen patentoima jätepuristin on yksinkertaiseksi pelkistetty laite, jonka voi helpommillaan ruuvata suoraan pihassa seisovan jäteastian kanteen. Kehittelyssä on myös sellaisia jäteastioita, joihin puristin on kiinnitetty jo valmistusvaiheessa ja itse asiassa puristimesta on kehitelty hieman erilaisia malleja erityyppisiä jäteastioita ajatellen.
Perusidea on kaikissa sama. Kun roskapusseja on heitelty jäteastiaan niin, että se alkaa olla melkein täynnä, käännetään kammesta. Jätepuristimella varustetun jäteastian kannen ulkopuolella on kampi, jota käyttämällä kannen alapuolinen puristuslevy painaa pöntön sisältöä tiukempaan. Kertapuristus painaa jätteitä noin 30 senttiä alemmas.
– Sitten on taas tilaa täyttää jäteastiaa. Eli vain muutaman kerran astian täyttymisen loppuvaiheessa tarvitsee puristinta käyttää, Hyytinen tarkentaa.
Jätepuristimen kehittäjä Pasi Hyytinen MPH-Logistics -yhtiöstä on parannellut ja testannut laitetta vuosia, osin yhteistyössä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa. Onnistuneen testaamisen jälkeen hän puhui kokeiluun mukaan Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n.
Yhdeksän eteläkarjalaisen kunnan jätehuollosta vastaava yhtiö antoi puristimia koekäyttöön runsaalle kymmenelle työntekijälleen. Koekäyttäjät asuvat Imatralla ja Lappeenrannassa.
– Kyllä tämä pelaa. Tämä tuo pitemmän päälle kuluttajille hyötyä ja etenkin ilmastohyötyä koko ihmiskunnalle, sanoo logistiikkapäällikkö Kimmo Pöllänen Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:stä.
Kolme kertaa enemmän roskapusseja
Puristimen avulla jäteastiaan saa mahtumaan yli kolme kertaa enemmän roskapusseja kuin ilman puristamista. Samalla vähenee astian tyhjennystarve, joka puolestaan vähentää jätteenkuljetuksen kustannuksia ja siitä aiheutuvia ilmastopäästöjä.
– Teemme Etelä-Karjalassa noin miljoona jäteastian tyhjennystä vuodessa. Jätepuristin vähentää tyhjennysten tarvetta eli roskan ajo vähenee, sanoo toimitusjohtaja Mika Suomalainen Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:stä.
Se, kuinka paljon tyhjennyksen tarve tulee vähenemään, riippuu arvion antajan näkökulmasta. Mika Suomalainen heittää miljoonan vuosittaisen tyhjennyksen vähenevän noin parilla sadallatuhannella tyhjennyksellä.
Laitteen kehittäjän Pasi Hyytisen mukaan tyhjennykset vähenevät huomattavasti enemmän.
Eniten kokonaisuus riippuu tietenkin siitä, miten kuluttajat innostuvat jätepuristimia hankkimaan.
Jätepuristimien käyttöä on nyt seurattu kuukauden ajan. Erityisesti huomiota on kiinnitetty jäteastian tyhjentämiseen. Normaalin noin 14 kilon jäteastian sijaan jäteauton kuljettajan on raahattava yli 40 painavaa astiaa. Pasi Hyytisen mukaan jätteen saisi tarvittaessa puristettua niin tiukkaan, että astiaan mahtuisi 60 kiloa jätettä.
– Hiukan raskaampaa se sitten kuljettajalle on, koska käsinhän näitä siirrellään. Tosin se tyhjennysmäärä kaiken kaikkiaan vaikka viikon sisällä tulee myös alenemaan, Kimmo Pöllänen sanoo.
Ongelmana laiskat lajittelijat
Täysin ongelmaton jäteastian pidentyvä tyhjennysväli ei ole. Ohjeistuksesta huolimatta Etelä-Karjalan alueella sekajätteestä on biojätettä noin neljännes. Kesäkuumalla se tietää hygieniaongelmaa.
– Kyllä se pieni ongelma voi olla mutta aivan voitettavissa. Se on ihmisten omasta käytöksestä kiinni, logistiikkapäällikkö Pöllänen miettii.
Neljännes biojätettä sekajätteessä on Etelä-Karjalan Jätehuollon Mika Suomalaisen ja Kimmo Pölläsen mukaan koko maan mittakaavassa hyvä tulos. Monilla kaupunkiseuduilla kotitaloudet lajittelevat biojätteen pois sekajätteestä huomattavasti haluttomammin.
Muovinkeräysastiassa tila täyttyy ilmalla vielä paljon sekajätettäkin enemmän. Tyhjät muovipakkaukset sisältävät ilmaa isot määrät.
– Jopa 90 prosenttia muovinkeräysastiassa on ilmaa, Pasi Hyytinen sanoo.
Vähenevään ilman kuljettamiseen roska-autoissa eivät tietenkään suhtaudu suopeasti ne alan yritykset, joiden tulo perustuu jäteastioiden tyhjennyskertojen lukumäärään.
– Varmasti on kovaa vastustusta luvassa, kun puristimen käyttöaluetta lähdetään Suomessa laajentamaan, toteaa laitteen kehittäjä Pasi Hyytinen. Hänen mukaansa ensimmäiset jätepuristimet tulevat myyntiin vuoden alussa. Hinta kuluttajalle on noin 200 euroa.
Ruotsalainen vaatejätti Hennes & Mauritz kertoi perjantaina, että sen marraskuuhun päättyneen vuosineljänneksen myynti tulee jäämään ennusteista. Yhtiön myynti laski pahemmin kuin ainakin vuosikymmeneen, Bloomberg kertoi.
Yhtiön osakekurssi syöksyi Tukholman pörssissä aamupäivällä jopa 15 prosenttia ja painui alhaisimmalle tasolle sitten vuoden 2009. Iltapäivällä lasku oli tasaantunut 13 prosentin tuntumaan.
Sijoittajien pettymyksen taustalla saattaa olla pahimman kilpailijan Inditexin menestys: se raportoi samaan aikaan myyntinsä kasvaneen. Espanjalainen vaatejätti Inditex on muun muassa Zara-ketjun taustalla. Analyytikot ovat olleet myös epäileviä, pärjääkö H&M kilpailussa vain verkossa toimivien, suurten vaatekauppojen kanssa.
Inditexin toimitusjohtaja Pablo Isla sanoi aiemmin tällä viikolla, että yksi yrityksen menestystekijä on ollut mahdollisuus nopeasti ja viime hetkillä päättää, mitä vaatteita se lähettää myytäväksi millekin markkina-alueelle.
H&M:n logistiikka toimii Bloombergin mukaan hitaammin ja on riippuvaisempi vaatteiden kuljetuksista laivoilla Aasiasta. Näin H&M:llä voi mennä viikkoja tai kuukausia saada tietyt vaatemallit tiettyihin myymälöihin.
Vähemmän uusia myymälöitä, entisiä kiinni
Bloombergin keräämien tietojen mukaan H&M:n myynti on laskenut viimeisten kymmenen vuoden aikana vain kolmella vuosineljänneksellä.
H&M:n toimitusjohtaja Karl-Johan Perssonin mukaan yhtiö yrittää vastata muuttuvaan asiakaskäyttäytymiseen kiihdyttämällä muutosohjelmaansa entisestään.
Muutosohjelmaan kuuluu entistä tiiviimpi yhteistyö verkkokaupan ja myymälöiden välillä ja myymälöiden tuotevalikoiman tarkastelu. Yhtiö aikoo lisäksi sulkea myymälöitä suunniteltua enemmän ja avata uusia entistä vähemmän.
Yhtiöstä ei yksilöity, missä myymälöitä suljetaan ja kuinka pian. Vielä aiemmin tänä vuonna yhtiö kertoi, että se aikoo avata lisää myymälöitä, ja näin yrittää paikata verkkokauppojen tuoman rajun kilpailun aiheuttamaa myynnin laskua.
Myös COS, Monki ja Weekday -myymäläbrändit omistavalla vaatejätillä oli 4 553 myymälää eri puolilla maailmaa elokuun lopussa.
EU-maiden alkoholinkulutuksessa on suuria eroja. EU-maista löytyy myös alkoholilakeja, jotka kummastuttavat suomalaista. Saatko täydet pisteet Ylen visailussa.
Äänestys oli hyvin täpärä. Prosenttirajan nostaminen voitti äänin 98–94. Poissa äänestyksestä oli seitsemän kansanedustajaa.
Vaikka hallituspuolueiden kansanedustajien oli kesällä tehdyn sopimuksen mukaisesti määrä äänestää prosenttirajan nostosta omantuntonsa mukaan, Helsingin Sanomat kertoi eilen torstaina, että kokoomuksen ryhmä oli tehnyt ryhmäpäätöksen äänestää rajan nostamiseksi 5,5 prosenttiin.
Kokoomuksen konkariedustaja Pertti Salolainen äänesti kuitenkin ainoana kokoomuslaisena sen puolesta, että raja säilyisi 4,7 prosentissa.
Vasemmistoliitossa ja SDP:ssä kaikki muut kannattivat rajan säilymistä 4,7 prosentissa paitsi kansanedustajat Ville Skinnari (sd.) ja Markus Mustajärvi (vas.).
Yle Uutisgrafiikka
Hallituspuolueista keskustassa ja sinisissä edustajat äänestivät kumpaakin vaihtoehtoa. Sinisten sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila äänesti hallituksen alkuperäistä esitystä vastaan, sen puolesta, että prosenttiraja pysyisi 4,7 prosentissa.
Perussuomalaisissa, vihreissä ja RKP:ssä edustajat kannattivat molempia vaihtoehtoja.
Kristillisdemokraattien kaikki viisi kansanedustaja äänestivät odotetusti prosenttirajan nostoa vastaan.
Alla olevasta listasta näet, miten kukin kansanedustaja äänesti.
Kansanedustajat, jotka äänestivät Jaa olisivat pitäneet alkoholin prosenttirajan nykyisessä 4,7 prosentissa ja ne jotka äänestivät Ei olivat sen kannalla, että raja nostetaan 5,5 prosenttiin.
Jaana Koposelle on lapsuudesta asti sanottu, ettei ongelmien piilottaminen ole ratkaisu. Sitä hän ei kuitenkaan osannut aavistaa, miten suuri merkitys oman tarinan kertomisella voi olla.
Kerroimme marraskuussa julkaistussa jutussamme Koposen perheestä, jonka tasapainoinen arki muuttui avioeron myötä lapsen huostaanoton sekä talous- ja terveysongelmien sävyttämäksi piinaksi ja unettomiksi öiksi. Jutun jälkeen alkoi välittömästi tapahtua.
Vielä kuukausi sitten talon pihapiirissä sijaitsevan halkovaraston puut riittivät muutamaan pesälliseen. Nyt niillä pitää puulämmitteisen talon huoneet lämpöisinä ainakin muutaman kuukauden ajan.
– Olen saanut 12 kuutiota puita. Niillä pärjätään kaksi tai kolme kuukautta, Koponen iloitsee.
Vielä kuukausi sitten varastossa oli puita vain noin viisi sylillistä.Niko Mannonen / Yle
Ventovieraat ovat lähettäneet myös ruoka-avustuksia.
Perheenäiti on silmin nähden helpottunut.
– Olen häkeltynyt. En ole kokenut mitään tällaista aiemmin, hän kertoo.
Täysin tuntemattomien hyvyys on ollut iso apu arjessa, mutta ollut myös tekemässä perheelle onnellista joulua.
Aiemmin koditon, nykyisin auttaja
Kajaanilaisen yksinhuoltajan hätä kosketti Espoon Nuuksiossa saakka. Vesa Papinaho ei jutun luettuaan aikaillut. Hän perusti Facebookiin Jaana Koposen tukiryhmän, jonka avulla hän on välittänyt avuntarjouksia Koposelle ja ollut koordinoimassa lahjoituksia.
Ei ole itsestäänselvyys, että mies on auttamassa muita. Vielä vuonna 2004 Papinahon kotina toimivat Helsingin kadut ja yökahvilat.
– Minulla oli aika pitkä jakso, jolloin kiertelin paikasta paikkaan. Viitisen vuotta sitä tuli tehtyä. Olen kiertänyt kaikki Helsingin asuntolat, hän kirjoittaa Facebookin välityksellä.
– Traagisia tarinoita on liikaa, mies jatkaa.
Mies kertoo aistineensa Koposessa ihailtavaa herkkyyttä ja suoraa sydämellisyyttä.
– Olen aiemmin lukenut perheistä, jotka ovat luopuneet vaikeuksien keskellä toivosta ja ratkaisseet asiat väärällä tavalla. En halua kuulla sellaisia uutisia, joten perheen kokonaistilanne sai minut toimimaan, Papinaho kertoo.
Halkojen lisäksi Koposen perhe on saanut arkeensa viimeisen kuukauden aikana muutakin hyvää.Niko Mannonen / Yle
Vaikeasta tilanteesta nouseminen vaatii parhaimmillaan vain yhden kädenojennuksen. Papinaholle se tarkoitti Jania.
– Ihmisten pitäisi löytää ystäviä ja se keskeinen rakkaus. Se on asia, joka kantaa, hän sanoo.
Tehdastyöläisperheen nuorimman pojan auttamishalu on peräisin lapsuudesta: Kotona autettiin aina naapuria, kun tarve sitä vaati.
– Jaanaa lähdin auttamaan samalta pohjalta. Minulla ei ole sydäntä jättää ihmistä hätään. Uskon rakkauteen, Papinaho tiivistää.
Papinahon mukaan avun saamisessa on iso ongelma.
– Avusta ei aina saa tietoa. Pitää olla itse aktiivinen, hän sanoo.
Poika pääsi itsenäistymisasuntoon
Viimeinen kuukausi on myös osoittanut, että perheen elämä voi muuttua nopeasti. Nyt muutos on kerrankin ollut toivotunlainen.
Isoin ilonaihe on se, ettei Koponen ole enää pelkästään äiti. Hänestä on tullut kahden pienen tytön isoäiti.
– Mummu, nainen makustelee ja heläyttää makean naurun.
– Kaipa tähän uuteen nimeen joskus tottuu, hän jatkaa.
Aina ei tarvitse hakea niitä suuria ilonaiheita. Pienetkin ovat riittäviä. Jaana Koponen
Koponen iloitsee siitä, että kaksostytöt sekä vanhemmat ovat kunnossa. Hän pääsi tapaamaan pikkuiset ensimmäistä kertaa itsenäisyyspäivänä.
– Oli ihanaa, kun pääsin nuuskuttamaan vauvoja ja vaihtamaan vaippa. Kunnon kakkalinkoja, mutta ihania!
Myös Koposen huostaanotetun pojan tilanne on parempi kuin aikaisemmin. Hän on päässyt nyt itsenäistymisasuntoon, jossa perhekodin työntekijät antavat tukensa arkisiin askareisiin. 16-vuotias nuori mies pääsee kuitenkin kokeilemaan nyt omia siipiään.
– Toki minulla on äitinä aina huoli poikani pärjäämisestä, mutta toisaalta on ihanaa, että hän pääsee harjoittelemaan yksin asumista. Se olisi kuitenkin ollut jossain vaiheessa edessä. Tiedän, ettei häntä jätetä oman onnensa nojaan.
Koponen on saanut kaivattua hoitoa diabetekseensa. Uusi lääkitys on alkanut tepsiä.
Jouluruokaa ja lahjoja lapsille
Pihapolku on jälleen täynnä lunta, vaikka Koponen on tehnyt aamulla lumityöt jo kertaalleen. Ovikello päästää iloisen piippauksen. Paristot on vaihdettu sitten viime kerran. Sisällä talossa on lämmintä, koska lämpökattilassa hehkuvat liekit.
Korkealta keittiötason päältä pilkistää joulupaketti, joka on osoitettu sisaruskatraan nuorimmaiselle.
– Siellä on Ryhmä Hau -lelu, jonka naapuri toi, äiti uskaltaa paljastaa, sillä lahjan saaja on vielä tunnin verran päiväkodissa.
Koposen perheen talon ja veden pitää lämpimänä alakerran lämpökattila.Niko Mannonen / Yle
Koposten rintamiestalossa on luvassa tavallinen sukujoulu, jossa tärkeintä on yhdessäolo.
Osa lahjoituksista kohdistetaan joulunviettoon, ruokaan ja lasten lahjoihin, mutta tärkeimpänä tulee tavallisen arjen turvaaminen: ruoka ja lämpimät vaatteet.
Pienten rahallisten lahjoitusten lisäksi tarjottu apu on ollut hyvin konkreettista, ruokatarpeita ja pieniä palveluksia. Se, jos jokin, on ilahduttanut.
– Yksi ilmoittautui kaatamaan ensi kesänä pihapiirimme korkeat kuuset, Koponen kertoi osoittaessaan monen metrin korkeuteen kohoavia puita.
Pienetkin ilonaiheet riittävät
Koponen sanoo olevansa iloinen siitä, että uskaltautui jakamaan kokemuksensa, vaikka avautuminen ei tuntunut aluksi helpolta.
– Olen saanut positiivista palautetta siitä, että uskalsin avata suuni, kertoa näistä ongelmista ja vaikeuksista. Se on tuonut hyvän mielen, hän sanoo.
Yksi ilmoittautui kaatamaan ensi kesänä pihapiirimme korkeat kuuset. Jaana Koponen
Moni Koposeen yhteyttä ottanut on samaistunut naisen kokemuksiin. Osa on taas sanonut tarinan avanneen silmät näkemään sen, miten paljon hyvää omassa elämässä ja arjessa lopulta on, vaikka välillä aika sekä jaksaminen ovat kortilla.
– Aina ei tarvitse hakea niitä suuria ilonaiheita. Pienetkin ovat riittäviä. Tyydyn siihen mitä saan, en kurkottele kuuta taivaalta, hän muistuttaa.
Tuntemattomien yhteydenotot ovat tuoneet mukanaan uuden tärkeän ystävyyssuhteen. Viestejä on vaihdettu paljon.
Haaveissa olevaan tavalliseen arkeen on vielä matkaa, mutta Koponen on toiveikas: ehkä jonakin päivänä elämään ilmestyy myös se lapsirakas remppareiska-autonkorjaaja.
Entinen kansanedustaja, nykyinen viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner kertoo eronneensa SDP:stä. Jungner kertoo asiasta Facebook-päivityksessään.
– Erosin juuri SDPstä. Tämän alkoholilakikäsittelyn tiimoilta viimein ymmärsin, kuinka erillemme olimme vuosien mittaan kasvaneet, Jungner kirjoittaa Facebookissa.
Hänen mukaansa SDP ei ole enää se puolue, josta hän aikoinaan innostui.
– Kauppojen aukiolo, työperäinen maahanmuutto, paperittomien oikeudet, tieliikennekaari, kasvuyrittäjyys... Tämä ei ole enää se puolue, josta aikoinaan innostuin. Hienot yhteiset menneet vuodet eivät ole yksin syy jatkaa yhdessä silloin, kun mikään muu ei enää toimi, Junger jatkaa.
Jungner toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 2011–2015. Hän oli SDP:n puoluesihteeri vuosina 2010–2012. Sitä ennen hän toimi Yleisradion toimitusjohtajana.
Mikael Jungner perustelee eroaan illan Pressiklubissa TV1:ssä klo 20. Voit katsoa ohjelman Yle Areenassa.
Yhdysvaltain puolustusministeriö on vuosien ajan tutkinut ufoja eli tunnistamattomia lentäviä esineitä. Puolustusministeriö ei ole aikaisemmin myöntänyt ohjelman olemassa oloa. Vain kourallinen ihmisiä tiesi tutkimusohjelman olemassaolosta, kirjoittaa BBC.
The New York Times -lehden mukaan asiakirjat kertovat oudosti kiihdyttävistä lentoaluksista ja leijuvista objekteista. Tiedemiehet ovat epäilevämpiä ohjelman löydöksien suhteen sanoen, etteivät selittämättömät ilmiöt todista ufojen olemassa oloa.
”Kehittyneen ilmauhkan tunnistamisohjelman” liikkeelle pannut voima oli nykyisin eläköitynyt demokraattisenaattori Harry Reid.
– En häpeä sitä, että käynnistin tämän ohjelman. Olen tehnyt jotain mitä kukaan muu ei ole aiemmin tehnyt, totesi Reid The New York Timesille. Twitter-viestissään Reid kirjoitti ”totuuden olevan tuolla jossain”.
Tutkimusohjelma maksoi puolustusministeriölle yli 20 miljoonaa dollaria (noin 17 miljoonaa euroa) ennen kuin se lopetettiin. Pentagonin satojen miljardien budjetissa kyseessä oli pieni osuus, senaattori Reidin mukaan kyseessä oli niin sanottua "mustaa rahaa", millä viitataan salaisiin projekteihin.
Rahoituksen loppumisesta huolimatta viranomaiset ovat kertoneet jatkaneensa epätavallisten ilmahavaintojen ja epäilyttävien esineiden tutkimusta muiden työtehtäviensä ohella.
Aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA julkaisi miljoonia asiakirjoja, jotka sisälsivät muun muassa ufo-havaintoja ja raportteja tunnistamattomista lentävistä esineistä.
Itävallan uusi oikeistohallitus ei suunnittele kansanäänestystä EU-erosta.
Maahanmuuttovastainen Vapauspuolue sitoutui neuvotteluissa olemaan vaatimatta kansanäänestystä, kertoi puolueen puheenjohtaja Heinz-Christian Strache lauantaina.
Strache kuitenkin painotti hallituksen olevan monessa mielessä EU-kriittinen.
Liittokansleriksi nouseva Kansanpuolueen johtaja Sebastian Kurz sanoi hallituksen olevan Eurooppa-myönteinen, mutta vastustavan yhdentymisen syventämistä.
Oikeistolaiset ja maahanmuuttovastaiset Kansanpuolue ja Vapauspuolue ilmoittivat perjantaina päässeensä sopuun koalitiohallituksen muodostamisesta.
Lauantaina puolueet ilmoittivat pyrkivänsä palauttamaan valtaa kansallisille hallituksille ja lisäämään Itävallassa samankalaistaista suoraa demokratiaa kuin mitä Sveitsissä on käytössä.
Maahantulopolitiikkaa kiristävä uusi hallitus haluaa myös lisätä yhteistyötä EU:n itäeurooppalaisten jäsenmaiden kanssa.
Hirvilahden kyläkauppaan on kokoontunut joukko joulupukin apulaisia käärimään lahjoja paketteihin. Jouluapua-keräys on saanut koko yhteisön liikkeelle.
Kääreisiin sujahtaa lämpimiä vaatteita kuten toppapuku, lapasia ja sukkia. Kovissa paketeissa on leluja. Kaupan kylmätiloissa odottavat jouluruuat aattoa, jolloin sekä lahjat että ruuat toimitetaan avustettavalle perheelle. Tavarat on saatu lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä.
Ajatus kerätä apua paikalliselle perheelle syntyi Jouluapua.fi-sivuston kautta, kertoo Anu Kopponen. Hän otti yhteyttä kauppias Kati Turuseen ja ehdotti, että voisiko kauppa toimia keräyspaikkana.
Joulumieli kohosi taivaisiin, kun keräys alkoi tuottaa tulosta. Anu Kopponen
Kati kertoo miettineensä asiaa yön, mutta oli heti lämmennyt ajatukselle. Hänellä itsellään on myös kuusilapsinen perhe.
– Tiedän, mitä on, kun perheessä on paljon lapsia. Tarvitaan paljon ruokaa. Kun itsellä on kaikki hyvin, haluaa auttaa. Joskus voi olla myös omalla kohdalla, että asiat ei ole niin hyvin, silloin olisi kiva, kun saisi itsekin apua.
Anu kehuu Katin valtavaa innostusta auttaa järjestämään keräys.
– Kati oli kuin napalmia tähän juttuun. Joulumieli kohosi taivaisiin, kun keräys alkoi tuottaa tulosta.
Kati muistelee, kun hän laittoi ilmoituksen keräyksestä Facebookiin, oli tunnin aikana tullut heti parikymmentä kommenttia, että halutaan olla mukana. Kaikkiaan noin 60 ihmistä on ollut mukana lahjoittamassa.
Ihmisten auttamishalu yllätti
Nilsiäläislähtöinen, nykyisin Tanskassa asuva Heidi Miettinen on todella iloinen, että hänen vuonna 2013 perustamansa Jouluapua-sivusto on saanut niin monet ihmiset liikkeelle auttamaan vähävaraisia perheitä.
Jouluapua-sivuston perustaja Heidi Miettinen siskonsa tyttären kanssaHeidi Miettinen
Ajatus sosiaalisen median kautta tapahtuvasta auttamisesta heräsi Heidillä, kun hän luki pysäyttävän artikkelin, jossa kerrottiin, että Suomessa on 130 000 perhettä köyhyysrajan alapuolella. Hän alkoi miettiä, millainen joulu lapsilla näissä perheissä on. Toiveissa hänellä oli, että jospa nettiyhteisön välityksellä edes muutama perhe saisi apua.
– Ryhmä otettiin sitten tosi hyvin vastaan ja räjähti niin sanotusti käsissä. Meillä on Facebookissa 75 000 tykkääjää ja tänä vuonna apua menee 750 perheelle eri puolille Suomea.
Varpu Mäntymäki / Yle
Suurin toive perheillä on ollut yksinkertaisesti vain, että he saisivat ihan tavallisen joulun. Jouluruokaa, lämmintä vaatetta, lapsille leluja ja hygieniatarvikkeita toivotaan paljon, Heidi Miettinen luettelee.
Avuntarvitsijoiden määrä ja toiveet ovat vuosien aikana pysyneet hyvin samanlaisina. Tänä vuonna ihmisten auttamishalu on Heidin mielestä ollut suurempaa.
Ihmiset haluavat antaa vähästään. Heidi Miettinen
– Tämä vuosi on ollut jotenkin positiivisempi kuin viime vuosi. Ihmiset on todella auttavaisia ja hyväsydämisiä. He haluavat antaa vähästään. En osaa kiittää tarpeeksi. On aivan uskomatonta, miten ihmiset haluaa auttaa ja olla tässä projektissa mukana. Olen todella kiitollinen.
Aivan äskettäin hän oli saanut puhelun, mikä jäi erityisesti mieleen.
Soittaja oli kertonut, kun he olivat vieneet avustettavan perheen jouluostoksille, heidän pieni poikansa oli kassalla todennut: "Äiti, kun minä kasvan isoksi ja menen töihin, minäkin haluan olla sitten apua antamassa niille, jotka sitä tarvitsee."
Anja Lapveteläinen toi työkaverinsa 6-vuotiaan pojan antaman lahjan avustettavalle perheelleVarpu Mäntymäki / Yle
Anja Lapveteläinen toi keräykseen jouluruokaa. Lisäksi hänellä oli mukana työkaverinsa 6-vuotiaan pojan lahja. Poika oli halunnut valita omista leluistaan lahjan saman ikäiselle avustettavan perheen pojalle.
– Tässä keräyksessä sytytti yhteisöllisyys. Oli hirveän hyvä idea, kun tuttu kyläkauppa lähti organisoimaan yhteistä tekemistä koko kylälle. Ainahan avun antamisessa myös pohtii, meneekö apu varmasti perille, tässä se on turvattu paremmin ja tekee tästä mielekkään, Lapveteläinen pohtii.
Jouluapua-keräyksessä otetaan huomioon avustettavan perheen toiveet. Kun tämän keräyskohteen perheen äidiltä oli kysytty lahjatoiveita, oli puhelun taustalta kuulunut pienen pojan ääni: " Onhan siellä rusinoita".
– Nyt niitä sitten varmasti on monta laatikkoa, Anu Kopponen lupaa naurahtaen.
Tori pullistelee väkeä. Ihmiset seuraavat silmä kovana, kuinka pelastuslaitos onnistuu irrottamaan kuskin onnettomuusautosta. Onneksi kyseessä ei ole oikea onnettomuus, vaan pelastuslaitoksen näytös Forssan torilla järjestetyssä turvallisuustapahtumassa.
Paloturvallisuusviikon tapahtuman järjestäjä, Hämeen pelastusliiton koulutuspäällikkö Saku Rouvali on selvästi tyytyväinen siihen, että tapahtuma kiinnostaa ihmisiä. Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4 000.
Rouvalin omat kokemukset ovat yhtenä syynä haluun tehdä valistustyötä.
Puristuksissa autossa
Rouvali joutui itse liikenneonnettomuuteen vajaat kymmenen vuotta sitten. Oli alkusyksy ja kesänopeusrajoitukset olivat vielä voimassa. Rouvali oli matkalla Loimaalta Forssaan. Valtateiden 9:n ja 2:n liittymässä rysähti. Rouvali ajoi eteen tulleen kuorma-auton perään. Hän ehti jarruttaa ennen törmäystä vain vähän.
Tälli oli kova. Rouvali jäi puristuksiin autoon jalastaan. Hän kertoo ensimmäisenä tarkistaneensa, miten itselle kävi ja miettineensä, miten vastapuolelle mahtoi käydä.
Rouvalin 960-sarjan farmari-Volvon keula ruttaantui onnettomuudessa pahoin. Saku Rouvali
– Vastapuolena oli kuorma-auto, joten sille tuskin kävi yhtä huonosti kuin meikäläiselle, Rouvali kertoo ajatelleensa.
Rutiini auttoi toimimaan onnettomuuden jälkeen
Rouvali yritti ensin saada Volvoaan liikkeelle ja sivuun tieltä. Auto oli kuitenkin niin kasassa, että se ei enää liikkunut.
Tämän jälkeen Rouvali soitti hätäkeskukseen. Liittymässä oli tietyömaa, josta juoksi työntekijöitä apuun. Rouvali kertoo ohjeistaneensa heitä ohjaamaan liikennettä, jotta lisäonnettomuuksia ei tapahtuisi.
Rouvali arvelee odottaneensa pelastajia viitisen minuuttia.
– Aika tuntuu paljon pidemmältä, kun olet itse siellä autossa jumissa, Rouvali kuvailee.
Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ehti Humppilan VPK. Auton ovi avautui ilman apuvälineitä ja jalkakin saatiin pois polkimien välistä puristuksista ilman, että autoa tarvitsi leikata auki.
Kipu tuntui vasta ambulanssissa
Rouvali kertoo, että jalassa oli avomurtuma ja selkäkin retkahti jotenkin onnettomuudessa. Heti onnettomuuden jälkeen hän ei tuntenut minkäänlaista kipua.
– Olisiko siinä tullut itselle sellainen pieni shokkitila, Rouvali toteaa.
Kivut alkoivat vasta ambulanssissa noin varttitunti onnettomuuden jälkeen.
Toimintaansa kolarin jälkeen hän selittää pitkällä kokemuksella pelastustoimista.
– Toiminta onnettomuuspaikalla tuli selkäytimestä. Käytännön kautta opittuja juttuja, Rouvali kertoo.
Hän lähti mukaan vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan 12-vuotiaana vuonna 1992. Nyt Rouvali haluaa itse tukea nuorten palokuntatoimintaa (Ilta-Sanomat).
Onnettomuus sai ajattelemaan asioita eri tavalla
Pelastusnäytös jatkuu torilla. Kuljettaja on puristuksissa pikkuruisessa vanhassa Fiatissa. Pelastajien toiminta on rivakkaa. Autoon piirretään liidulla leikkauskohdat. Pian Fiat Punton katto on kokonaan irti ja palomiehet nostavat katon porukalla sivuun. Kuljettajan selkä ja niska tuetaan ja hänet nostetaan onnettomuusautosta pois takakontin kautta.
Toyotan keula on pahasti rutussa.Petri Lassheikki / Yle
Torille on tuotu myös varoittavaksi esimerkiksi keulasta tuulilasia myöden rutussa oleva auto. Autolla on kirjaimellisesti ajettu päin seinää. Musta, 1990-luvun alun Toyota Corolla herättää ihmetystä. Selvisikö kuski törmäyksestä? Pelastiko turvatyyny kuljettajan? Kuinka lujaa auto osui seinään?
Rouvali vastailee ihmisten kysymyksiin rauhallisesti. Vaikka liikennevalistus on tapahtumassa isossa roolissa, Rouvali kertoo, että oma onnettomuus ei ole jäänyt pyörimään mieleen. Onnettomuus sai kuitenkin ajattelemaan asioita eri tavalla.
– Ajattelen aina muutaman askeleen eteenpäin ja mietin seurannais- ja johdannaisvaikutuksia. Miten lumipalloilmiö lähtee liikkeelle ja miten sen voi estää, Rouvali kuvailee.
Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla on oikein joululehtikeskittymä.
Siinä, missä monilla paikkakunnilla ilmestyy yksi, kenties kaksi joulu- tai kotiseutulehteä, Jalasjärvellä joululehtiä tehdään viisi: Jalasjärven joulu on koko pitäjän kotiseutuyhdistyksen eli Jalasjärvi-seuran toimittama julkaisu, mutta sen lisäksi omat lehtensä julkaisevat myös Ilvesjoen, Keskikylän, Ylivallin ja Koskuen kylät.
Jalasjärvellä on ollut ja on edelleen aktiivinen nuorisoseura lähes joka kylässä. Nuorisoseurantaloilla tehtiin jo vuosikymmeniä sitten seuralehtiä.
– Siitä on jäänyt perinne, joka on herätetty henkiin joululehden muodossa, sanoo Keskikylän Joulun toimituskunnassa oleva Juhani Alakoski. Myös kyläyhdistykset ovat nykyään mukana lehtien toimittamisessa.
Ilvesjoen kylän joululehti on jalasjärveläisten lehdistä ainoa, joka ei ilmesty joululehden nimellä. Silti se on juuri se, joka julkaistaan lehdistä viimeisenä. Lähinnä joulua.
– Se on perinteisesti tullut viimeisenä ja me pidetään perinteestä kiinni, naurahtaa lehteä toimittava Marianne Hongisto.
Lehdet ovat kylän muisti
Ilvesjoen kylän Kajastus-lehteä painetaan tänä vuonna 850 kappaleen painos. Keskikylän Joulua 500. Kaikki lehdet saadaan tavallisesti myytyä ja ne, joita ei saada jäävät esimerkiksi kyläyhdistyksen ”käyntikorteiksi” tuleville vuosille.
– Koululaiset kiertävät myyden Keskikylän Joulua ja Jalasjärven Joulua. Kun lehti tulee painosta, he jakavat niitä. Myös kyläyhdistyksen väki ja kaupat myyvät lehteä, Juhani Alakoski kertoo.
– Ilvesjoen nuorisoseura on päättänyt, että lehti jaetaan ilmaiseksi joululahjana kyläläisille. Tupia, joihin se jaetaan on suunnilleen 180, kertoo puolestaan Marianne Hongisto.
Kylä- ja joululehden sisällössä kylän ja kyläläisten arkisella elämällä on suuri rooli. Lehdet toimivat myös kylän historian muistina.
– Lehdessä on koko kylän tapahtumien kertaus, koululaisten kirjoituksia, kun meillä vielä on kyläkoulu, ja historiaakin. Se on joka vuosi vähän erilainen, Juhani Alakoski sanoo.
Innokkaita tekijöitä ja tukijoita
Marianne Hongisto iloitsee siitä, että Kajastusta tekemään on löytynyt aina väkeä. Myös nuorempia kyläläisiä. Kajastusta toimittaa lehtitoimikunta, mutta juttuja voidaan pyytää keneltä tahansa.
Myös Keskikylän Joulua tekemään on löytynyt innokasta porukkaa.
– Ensin päätetään raamit, kuka myy mainokset, keneltä kysytään juttuja ja millaisia juttuja tehdään. Pieni hässäkkä tulee aina lopussa. Huumorilla tehdään ja aina se lehti on syntynyt, Alakoski sanoo.
Hongisto ja Alakoski kehuvat sekä kylien aktiivisuutta että yhteistyötä Jalasjärvellä. Aktiiviset kylät kokoontuvat parin kuukauden välein koordinoimaan toimintaansa niin, etteivät näytelmät ja muut aktiviteetit osuisi aivan samaan aikaan.
Omat kiitoksensa joululehtien tekijöiltä saavat myös mainostajat, joita kuhunkin joululehteen tarvitaan. Pienen pitäjän yritysten ovia kolkutellaan vuorotellen.
– Jotenkin Jalasjärvellä on mainostajienkin osalta myönteinen henki. Kun kylillä on aktiivista toimintaa, sitä jotenkin yritysmaailmakin arvostaa, Alakoski toteaa.
Romanian entinen kuningas Mikael I on haudattu Bukarestissa valtiollisissa hautajaisissa.
Kymmenet tuhannet ihmiset olivat seuraamassa pääkaupungin keskustassa hautajaissaattuetta.
Kuningas Mikael kuoli aiemmin joulukuussa 96-vuotiaana.
Hautajaisiin osallistui Euroopan kuninkaallisia, kuten Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa XVI ja kuningatar Silvia, Espanjan entinen kuningas Juan Carlos ja Englannin kruununprinssi Charles.
Kommunistijohtajien vuonna 1947 syrjäyttämä kuningas Mikael I eli suurimman osan elämästään maanpaossa Sveitsissä.
Romanian kuninkaana hän oli vuosina 1927-1930 ja uudelleen vuosina 1940-1947.
Tämän hetkisen ennusteen mukaan lunta on jouluna lähes koko maassa. Ylen meteorologin Toni Hellisen mukaan valkoinen joulu voi jäädä haaveeksi maan etelä- ja länsirannikolla.
Suuressa osassa maata on tällä hetkellä yli 20 senttimetriä lunta. Rannikoilla lunta on alle viisi senttiä. Eniten lunta on Keski- ja Pohjois-Lapissa, jossa on paikoin yli puoli metriä lunta.
– Kittilässä on eniten lunta, 81 senttimetriä, sanoo Hellinen.
Keskiviikko ratkaisee etelän lumitilanteen
Hellisen mukaan ensi viikon keskiviikosta on tulossa lauha päivä, ja se ratkaisee, onko eteläisessä Suomessa lunta maassa jouluna. Ennusteen perusteella lämpötila on keskiviikkona Lapissakin nollan tienoilla.
– Nykyisen ennnusteen perusteella lunta on jouluna lähes koko maassa: idässä ja pohjoisessa yli 20 senttiä, mutta rannikoilla ei ehkä ollenkaan, sanoo Hellinen.
Torstaista joulupäivään asti lämpötila kylmenee päivä päivältä.
– Etelässä on ennusteen mukaan jouluna viisi astetta pakkasta, maan keskiosassa 10-15 astetta pakkasta ja Lapissa voi olla yli 20 astetta pakkasta, sanoo Hellinen.
Oikeusministeriön raportti tarkasteli suomalaisten asenteita muun muassa maahanmuuttoon ja "monikulttuurisuuteen".
Vastausten perusteella suurin osa suomalaisista suhtautuu monikulttuurisuuteen myönteisesti. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli jokseenkin tai täysin sitä mieltä, että monikulttuurisuus on myönteinen asia. Tulos myötäilee Helsingin kaupungin viime vuotisen kyselyn tuloksia. Täysin eri mieltä väitteen kanssa oli noin joka kymmenes vastaajista.
Seitsemän kaupungin asukkaiden vastaukset väitteeseen "naapuruston monikulttuurisuus on myönteinen asia ". Lähde: Oikeusministeriön Miten meillä menee -raportti.Yle Uutisgrafiikka
Asenteet kuitenkin poikkeavat suuresti vastaajien välillä. Keski-ikäiset ja miehet suhtautuvat monikulttuurisuuteen nuoria, naisia, ja eläkeläisiä kriittisemmin. 45–54-vuotiaista 40 prosenttia piti naapuruston monikulttuurisuutta vähintään jokseenkin kielteisenä asiana. Alle 25-vuotiaista osuus oli 33 prosenttia. Kaikista miesvastaajista 64 prosenttia piti monikulttuurisuutta myönteisenä asiana, naisista osuus oli 73 prosenttia.
Myös vastaajan lähipiiri vaikutti suuresti asenteisiin monikulttuurisuudesta: Mitä monikulttuurisempi lähipiiri, sitä myönteisempi asenne. Vastaajista, joiden lähipiirissä ei ollut yhtäkään vieraskielistä, ulkomaan kansalaista tai maahanmuuttajaa, 35 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Sen sijaan vastaajista, jotka tunsivat 6–10 ei-kantasuomalaista, vain 16 prosenttia ajatteli näin.
Eroja löytyi myös kaupungeittain. Esimerkiksi tamperelaisista 29 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Oululaisista näin ajatteli 35 prosenttia.
Suomalaiset tuntuvat kuitenkin suhtautuvat hyvin kriittisesti joihinkin etnisiin ryhmiin. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että he eivät halua naapurikseen ihmisiä "tietyistä etnisistä taustoista". Raportissa ei erikseen kysytty, mitä ryhmiä vastaajat tarkoittivat. Tämä nimby-ilmiö (Not in my Backyard) oli vahvin Oulussa. Oululaisista 71 prosenttia oli jokseenkin sitä mieltä, että he eivät haluaisi naapureita joistakin etnisistä ryhmistä. Tampereen osuus oli myös tässä alhaisin: 62 prosenttia.
Turvapaikanhakijoiden pelko laski alkushokin jälkeen
Raportti kysyi suomalaisilta myös sitä, miten alueelle tullut vastaanottokeskus on vaikuttanut vastaajien turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet vastaajista kertoi vastaanottokeskuksen lisänneen turvattomuuden tunnetta.
Pelko tuntuu kuitenkin ajan myötä hälvenneen. Niiltä, joiden mielestä vastaanottokeskus lisäsi turvattomuuden tunnetta, kysyttiin erikseen, onko turvattomuuden tunne vähentynyt. 71 prosenttia vastaajista vastasi myöntävästi.
Raporttiin vastanneiden näkemykset vastaanottokeskuksiin ja turvattomuuden tunteeseen. Väite "turvattomuuden tunne on vähentynyt ajan myötä" on esitetty niille, jotka vastasivat myöntävästi kysymykseen "vastaanottokeskus lisäsi ensin turvattomuudne tunnettani". Lähde: Oikeusministeriön Miten meillä menee -raportti.Yle Uutisgrafiikka
Vastaanottokeskuksia ja turvapaikanhakijoita koskeva negatiivissävytteinen uutisointi kulkee rinta rinnan turvattomuuden tunteen kanssa. Vastaanottokeskuksen perustaminen herätti vastustusta esimerkiksi Forssassa, jossa erimielisyydet lopulta kärjistyivät kaupunkia järkyttäneeksi joukkotappeluksi forssalaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä.
Turvapaikanhakijoista suuri osa kertoi kokeneensa Suomessa syrjintää. Raporttiin haastateltiin valikoiduilta seitsemältä paikkakunnalta sataa turvapaikanhakijaa, joista noin joka kolmannella oli jonkinlaisia syrjintäkokemuksia. Lievimmillään syrjintä oli paikallisten selän kääntämistä puhuteltaessa, vakavimmillaan väkivaltaa.
Haastateltavista turvapaikanhakijoista harva oli joutunut itse väkivallan uhriksi, mutta useampi tunsi jonkun väkivallan uhriksi joutuneen. Väkivalta oli haastateltavien mukaan tapahtunut tavallisesti yökerhossa tai baarissa, kun kantasuomalainen oli halunnut humalassa haastaa riitaa. Yleisimmin syrjintä oli kuitenkin kadulla tai autosta tapahtunutta kiroilua tai aggressiivista huutelua.
Juttua päivitetty 16.12.2017 klo 13:06: Juttuun lisätty kuvatekstit ja linkki oikeusministeriön raporttiin.
