KOUVOLA Viikko sitten 9-vuotias Minttu Sydänmaanlakka mursi pikkuvarpaansa. Hän kaatui kotona käsilläseisonnasta, ja varvas osui sängyn kulmaan. Jalka alkoi turvota, ja äiti päätti viedä Mintun lääkäriin yksityiselle. Sydänmaanlakat käyttävät yksityisiä palveluja, sillä he ovat ostaneet molemmille tyttärilleen vakuutusyhtiöstä sairauskuluvakuutukset.

Vakuutusyhtiö maksaakin murtuman aiheuttamat hoidot.

– Vakuutuksen etu on se, että silloin ei tarvitse jonottaa julkisella puolella. Mielestäni vakuutuksesta syntyy turvaa ja mielenrauhaa sen varalta, jos käy jotain isompaa, sanoo Mintun äiti Jenni Sydänmaanlakka Kouvolasta.

Sydänmaanlakat eivät ole ainoita, sillä arviolta noin puolella suomalaisista lapsiperheistä on lasten sairauskuluvakuutus, selviää Kansaneläkelaitoksen vuonna 2014 julkaisemasta kyselytutkimuksesta. Viimeisten vuosien aikana yksityisten sairausvakuutusten kysyntä on vain kasvanut. Vakuutusyhtiöille kyse on miljoonabisneksestä, missä uusia vakuutustuotteita kehitetään jatkuvasti.

Sosiaali- ja terveyspalveluja korvataan aikuisten ja lasten henkilövakuutuksista noin 500 miljoonalla eurolla vuosittain.

– Kuluttajat haluavat ostaa vakuutuksia, koska he hakevat palveluita, joita yhteiskunta ei pysty tarjoamaan. Julkisen sektorin palvelu on varmasti hyvää ja riittävää, mutta siinä on katvealueita, sanoo kehityspäällikkö Päivi Luna Finanssiala ry:stä.

Lasten vakuuttaminen on suosittua, mutta niin ei välttämättä ole jatkossa. Se johtuu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta.

Julkinen ja yksityinen palvelu lähentymässä

Kolme tärkeintä syytä sairauskuluvakuutuksen ostamiselle ovat nopea hoitoon pääsy, laajempi palveluvalikoima ja koettu yksityisten palvelujen parempi laatu. Vanhemmat arvostavat myös sitä, että erikoislääkärille pääsee helposti. Ajan vakilääkärille voi varata netistä, ja vastaanotolle pääsee ilman jonotusta.

Moni äiti tai isä myös ajattelee, että vuosittaiset sairausmenot voi ennakoida etukäteen, jos lapselle ostaa vakuutuksen. Vuonna 2013 keskimääräinen lapsivakuutus maksoi 336 euroa, kertoo Vakuutus ja rahoitusneuvonta Finan raportti. Jenni ja Jani Sydänmaanlakka maksavat vuodessa vajaat 500 euroa lapsivakuutuksia. He ovat vakuuttaneet molemmat lapsensa.

Mutta miten sote-uudistus voi vaikuttaa lasten vakuuttamiseen?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen tavoitteena on vähentää jonottamista terveyspalveluihin. Jos lakiuudistus onnistuu, kansalaiset maksavat terveyspalveluista saman verran riippumatta siitä, tapahtuuko hoito yksityisessä vai julkisessa sote-keskuksessa. Lakiuudistus on lausuntokierroksella, ja hallituksen tavoitteena on päästä päättämään siitä ensi keväänä.

– Jos saatavuuteen ja helppouteen liittyvät asiat paranevat, voi vapaaehtoisen vakuuttamisen määrä vähentyä. Suurin muutos uudistuksessa on, että julkinen ja yksityinen lähenevät toisiaan. Uudistus voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti aikoja voi varata ja tarvitseeko palveluja odottaa, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön eläke- ja yksityisvakuutusyksikön johtaja Hannu Ijäs.

"Miettivät varmasti tarkemmin vakuuttamista"

Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Hennamari Mikkola on sitä mieltä, että sote voi vähentää henkilövakuuttamista sairauksien varalta.

– Jos yksityiselle pääsee nykyistä helpommin, ihmiset miettivät varmasti tarkemmin vakuuttamista, sanoo Mikkola.

Finanssiala seuraa tarkasti vakuutusalaa. Lapsivakuutusten kysyntä voi heikentyä osittain, jos yksityisvastaanotolla voi käydä samaan hintaan kuin julkisella.

– Sote voi jossain määrin kaventaa perinteisiä vakuutuksia. Avainasemassa on se, miten uudistus onnistuu tavoitteissaan, sanoo kehityspäällikkö Päivi Luna Finanssiala ry:stä.

Hän ei kuitenkaan usko, että tarve lasten vakuuttamiselle katoaisi soten myötä. Sen sijaan vakuutusten sisältö voi muuttua.

– Ajattelisin, ettäolemassa olevia vakuutuksia tuskin irtisanotaan, sillä niitä pidetään perheen traditioissa kulkevina asioina. Täytyy myös muistaa, että Suomessa on erilaisia alueita. Kasvukeskuksissa sote lisää valinnanvapautta, mutta toisilla alueilla sen merkitys on pienempi, sanoo Luna.

Lyhyellä aikavälillä ei merkittäviä muutoksia

Vakuutusyhtiöissä ei haluta painaa paniikkinappulaa. Tällä hetkellä yhtiöt näyttävät olevan odottavalla kannalla.

– Lyhyellä aikavälillä me emme näe, että lasten vakuuttamiseen olisi tulossa merkittäviä muutoksia. Siihen ei ole viitteitä tällä hetkellä, sanoo henkilövakuutusjohtaja Tero Hoikkala vakuutusyhtiö Ifistä.

Soten vaikutuksia vakuuttamiseen on vaikea arvioida etukäteen. Ensin on tiedettävä, mikä uuden lain sisältö on.

– Tärkeää on se, että sotessa määritetään selkeästi, mitä julkisesti rahoitettuun pakettiin kuuluu. Siihen kuuluu jokin perustason palvelu, ehkä pääsy yleislääkärille. Sen sijaan toistuvista välikorvan tulehduksista johtuvaa korvien putkitusta eli tympanostomia ei siihen kuulu. Erikoislääkäripalveluja ei saa sote-keskusten asiakasmaksulla, arvioi terveys- ja hyvinvointiliiketoiminnan johtaja Samuli Saarni OP Ryhmästä.

Eniten lapsivakuutuksista korvataan korvien putkittamista eli toistuvien korvatulehdusten hoitoa. Ilman vakuutusta korvien putkittaminen yksityisellä voi maksaa huoltajalle noin tuhat euroa. Korvien putkittaminen on erikoislääkärin työtä.

"En lähtisi sitä irtisanomaan"

Jos maksut sosiaali- ja terveyspalvelujen maksut alenevat yksityisillä vastaanotoilla ja jonoja ei synny, saattaa ainakin Sydänmaanlakkojen perhe miettiä vakuuttamista uudelleen.

– Kun Mintulla on vakuutus, niin en lähtisi sitä irtisanomaan. Sen sijaan, jos meille olisi tulossa uusi lapsi, jolla ei olisi vakuutusta, pitäisi vakuutuksen ottamista miettiä tarkkaan, sanoo Jenni Sydänmaanlakka.

Finanssiala ry:n mukaan vuonna 2016 Suomessa oli noin 460 000 lasten vakuutusta. Vuonna 2009 vakuutuksia oli alle 400 000.

Yhteensä suomalaiset olivat ottaneet viime vuoden loppuun mennessä yli 1 150 000 yksityistä sairauskuluvakuutusta.

Tampereella on menossa erikoinen kiista taloyhtiön ja iäkkään naisen välillä. Asuntoyhtiö aikoo häätää 91-vuotiaan Liisa Tiukan omistusasunnostaan Tampereen keskustassa jouluviikolla.

Yle on kirjoittanut Liisa Tiukan ja taloyhtiön riidasta 8. ja 13. joulukuuta. Olemme saaneet jutuista poikkeuksellisen paljon palautetta ja yhteydenottoja niin Ylen nettisivujen, sähköpostin, puhelimen kuin myös Facebookin välityksellä. Lukuisat ihmiset ovat ilmaisseet huolensa vanhan naisen tilanteesta. Yhteydenotoissa on toivottu erityisesti, että tapausta seurataan loppuun asti.

Tänään torstaina Asunto Oy Salmisentalo lähestyi tiedotusvälineitä lehdistötiedotteella, jossa avataan kiistan perusteita. Tiukka omistaa talossa kaksi asuntoa.

Tiedotteessa yhtiö perustelee elokuussa 2016 tehtyä huoneistojen hallintaanottoa sillä, että tuolloin asunnot olivat erittäin siivottomia ja niissä havaittiin luteita. Ennen ylimääräisessä yhtiökokouksessa tehtyä hallintaanottopäätöstä Tiukalle annettiin kaksi varoitusta.

Asuntoyhtiö on sallinut Tiukan asua omistamassaan huoneistoissa erillisen sovintosopimuksen perusteella. Osana sopimusta asuntoyhtiö sitoutui siihen, ettei se hae häädön täytäntöönpanoa, mikäli huoneistojen viikoittaiset siivoukset onnistuvat, ja Tiukka noudattaa muita sopimusehtoja.

Taloyhtiön tiedotteen mukaan viikkosiivoukset ovat epäonnistuneet Tiukan estelyjen ja käytöksen vuoksi syyskuussa ja lokakuussa 2017.

Lainaukset ovat taloyhtiön tiedotteesta.

Nyt siivousta hoitaa asukkaan valitsema yritys

Juridisesti Tiukan häädölle omasta kodista on olemassa perusteet, sillä häätö on lainvoimainen. Yle on tutustunut Pirkanmaan käräjäoikeuden päätökseen. Sen mukaan kiistan taustalla on vain huoneiston huono hoito. Asiakirjoista ei ilmene muita syitä.

Päätöksestä olisi ollut mahdollista valittaa, mutta Liisa Tiukan asianajajan, Mika Miesmäen mukaan näin ei tehty, koska asiasta saatiin aikaan sovintosopimus, josta on kerrottu edellä.

– Sovintosopimus tehtiin tuomioistuimessa. Ehtona oli, että Liisa myöntää kanteen oikeaksi ja suorittaa oikeudenkäyntikulut. Lisäksi sovittiin siivouksista ja taloyhtiö sitoutui ehdollisesti olemaan hakematta häädön täytäntöönpanoa, Miesmäki sanoo.

Asunto on siivottu viimeksi eilen keskiviikkona. Mika Miesmäki

Miesmäki myöntää, että Tiukka on rikkonut sopimusta siinä, että siivous on epäonnistunut kahden kuukauden sisällä kaksi kertaa. Lisäksi asukas ei ole kelpuuttanut taloyhtiön valitsemaan siivousfirmaa. Miesmäki peräänkuuluttaa kuitenkin inhimillisyyttä.

– Tällä hetkellä Tiukka rikkoo sopimusta siinä, että taloyhtiö ei ole valinnut siivousyritystä, vaan sen olemme tehneet minä ja asukas. Asunto on siivottu viimeksi eilen keskiviikkona. Siivousyrityksen kuittauksen mukaan kolmen tunnin siivous on sujunut ongelmitta ja asiasta on raportoitu sopimuksen mukaan myös taloyhtiölle, Miesmäki sanoo.

Mietitään vielä, tässä ei ole kuin häviäjiä. Mika Miesmäki

Tiukan asunnon siivousta hoitaa tällä hetkellä KotiPuhtaaksi -niminen yritys. Yrityksen toimitusjohtaja Henri Hahon mukaan Tiukan kanssa on sovittu siivouksen periaatteista. Yritys ottaa huomioon mm. sen, että Tiukka on herkkä äänille; esimerkiksi imuroinnin sijaan asuntoa siivotaan kosteapyyhinnällä niin paljon kuin mahdollista.

Tiukka on koko ajan maksanut kotinsa siivouksen itse. Hän on myös suorittanut taloyhtiölle 13 500 euroa kiistan alkuvaiheessa tehdystä siivouksesta ja tuholaistorjunnasta aiheutuneita kuluja. Tiukan omistama toinen asunto on tyhjillään.

Häätö toteutetaan jouluviikolla?

Liisa Tiukan armonaika asunnossaan on päättymässä perjantaina. Tiukan asianajajan saaman tiedon mukaan häätö aiotaan toteuttaa maanantaina.

Miesmäki kertoo olleensa yhteydessä taloyhtiön lakimieheen viimeksi tänään torstaina.

– Olen ehdottanut taloyhtiölle, että asiaa katsottaisiin vaikka kuukausi kerrallaan. Viestini on, että mietitään vielä, tässä ei ole kuin häviäjiä, Miesmäki sanoo.

Käytännössä häädön toteuttaa ulosottomies. Ylen aiemmin haastatteleman kihlakunnanvouti Kari Virtasen mukaan häätöasiassa ollaan yhteydessä sosiaaliviranomaisiin. Häädön suorittavalla ulosottoviranomaisella ei ole oikeutta tutkia häätötuomion oikeudellisuutta. Häädön pystyisi perumaan vain asunto-osakeyhtiö.

Kiinteistöliiton mukaan huoneiston huono hoito on hallintaanoton perusteena melko harvinainen. Yleisimmin oikeutta käytetään silloin, kun asunnon osakkeenomistaja laiminlyö vastikkeen maksamisen tai rikkoo järjestyssääntöjä.

Liiton päälakimiehen, Jenni Huplin mukaan ehdot ovat samat kuin huoneenvuokrasuhteen purkuperusteet. Rikkomisella pitää kuitenkin olla vähäistä suurempi merkitys.

Huplin mukaan epäsiistejä huoneistoja ilmenee aina silloin tällöin, mutta yleensä varoituksella saadaan asia kuntoon.

Hallintaanotossa taloyhtiö ottaa huoneiston hallintaan joko vapaaehtoisesti tai häädön kautta ja vuokraa sen kolmannelle osapuolelle. Vuokratulot taloyhtiö on velvollinen tilittämään osakkaalle.

Tiukan ja taloyhtiön välisestä kiistasta on kertonut myös Iltalehti, joka uutisoi asiasta ensimmäisenä. Jutut voit lukea alla olevista linkeistä.

Lue myös: 91-vuotiasta uhkaa häätö omistusasunnostaan joulun alla: "En lähde kotoani kahtena kappaleenakaan!"

Taloyhtiö ei peräänny vanhuksen häädöstä – 91-vuotiaan Liisan armonaika päättyy perjantaina

Iltalehti: Liisa, 91, häädetään omasta asunnostaan jouluksi, osasyynä asunnon sotkuisuus: ” En lähde palasinakaan omasta kodistani”
Iltalehti: Liisan, 91, häädöstä joulun alla ei ole päästy sopimukseen - ystäviltä kirje presidentille

Katso alla olevalta videolta, miltä Liisan kotona näytti 7. joulukuuta, kun Yle Tampereen kuvaaja ja toimittaja vierailivat paikalla.

Kanadan viranomaiset tutkivat ihmisjalkaa, joka löytyi länsirannikon Vancouverinsaarelta Brittiläisessä Kolumbiassa viime viikolla. Kyseessä on 13. rannikkoalueelta löytynyt jalka vuosikymmenen aikana.

Tapauksia yhdistää se, että kaikissa jaloissa on ollut lenkkitossut. Tuoreimmasta löydöstä kertoi muun muassa kanadalainen CBC News.

CBC Newsin mukaan jalasta ilmoitti paikallinen koiranulkoiluttaja, jonka koira oli huomannut sen. Jalka koostui polven alapuolisista luista jalkaterää myöten, valkoisesta sukasta ja mustasta lenkkitossusta. Nilkkaluu toimi.

Löytäjä otti jalan mukaansa ja soitti viranomaisille, kertoo paikallinen CTV Vancouver Island News. Lehtitietojen mukaan hän pelkäsi, että jalka huuhtoutuu takaisin mereen.

Syyksi epäiltiin ensin tsunamia

Lenkkitossuisia jalkoja on löytynyt Brittiläisen Kolumbian rannikolta vuodesta 2007.

Aluksi epäiltiin, että jalat kuuluivat vuoden 2004 tsunamissa kuolleille. Jotkut epäilivät lentokone- tai laivaonnettomuutta, sarjamurhaajaa tai järjestäytynyttä rikollisuutta.

Kanadan viranomaiset ovat tähän mennessä tunnistaneet aiemmista jaloista kahdeksan. Ne kuuluivat kuudelle eri ihmiselle. Tapauksiin ei viranomaisten mukaan liitty rikosta, vaan kyse oli tapaturmista ja itsemurhista.

Yhdysvaltalainen radioyhtiö NPR arvioi jalkamysteeriä vuonna 2011. Sen mukaan on todennäköistä, että miljoonien asukkaiden rannikolla mereen päätyy ruumiita syystä tai toisesta, kuten onnettomuuden vuoksi.

Nimenomaan jalkojen ajautumista rannikolle selittää, että niissä on ollut kelluvasta materiaalista tehdyt lenkkitossut.

The New York Timesin haastattelema kuolinsyytutkija Andy Watson arvioi, että korkeista vuorovesistä ja voimakkaista merivirroista johtuen uusin jalka saattaa olla peräisin kaukaakin, jopa Alaskasta.

Poliisi on edistynyt Muuramessa maanantaina tapahtuneen henkirikoksen tutkinnassa. Keski-Suomen käräjäoikeus vangitsi tänään kolme miestä teosta epäiltynä. Rikosta tutkitaan tappona.

Uhri löytyi maanantai-iltana Ruokomäentieltä Muuramen ja Jyväskylän rajalta.

34-vuotias jyväskyläläismies vangittiin käräjäoikeudessa tänään todennäköisin syin epäiltynä ja kaksi muuta, 51-vuotias jyväskyläläismies ja 63-vuotias muuramelaismies syytä epäillä -perusteella.

Poliisi kertoo saaneensa esitutkinnassa selvitettyä tapahtumien kulkua, mutta ei tiedota asiasta enempää tutkinnan ollessa kesken.

Vasa övningsskolanin 224 nykyistä ja entistä oppilasta vaati marraskuun lopulla julkisessa vetoomuksessa seksuaalisen häirinnän loppumista koulussa. Vetoomukseen oli liitetty yli 30 tyttöoppilaan kertomukset tapauksista, joissa he kokevat tulleensa sopimattomasti kohdelluiksi.

Tapausten selvittely koulussa alkoi välittömästi ja toimenpiteitä koulun kulttuurin muuttamiseksi on jo tehty, kertoo Vasa övningsskolanin nykyinen, elokuussa virassaan aloittanut johtava rehtori Bernt Klockars.

– Tämä on ensimmäinen askel koulun kulttuurin muuttamiseksi, mutta vasta ensimmäinen askel, sanoo Klockars.

Tapaukset selvitetty

Rehtori sai oppilailta tietoonsa myös niiden opettajien nimiä, jotka oppilaiden mielestä ovat syyllistyneet seksuaaliseen häirintään.

Selvittelyn yhteydessä kuultiin kahta opettajaa. Toinen opettaja hyllytettiin häirintäsyytösten seurauksena ja hän on irtisanoutunut itse tehtävästään. Toiselle opettajalle on annettu kirjallinen huomautus.

Åbo Akademin henkilöstöjohtajan Mika Wulffin mukaan enempää välittömiä seuraamuksia ei "näillä näkymin" ole tulossa eikä useampia opettajia ole tarpeen kuulla.

Seuraavaksi on tarkoitus pureutua koulun käytäntöihin ja prosesseihin, jotka liittyvät seksuaalisen häirinnän kitkemiseen.

Wulffin mukaan toimintamallit ovat olemassa, mutta nyt on huolehdittava, että ne ovat myös kaikilla tiedossa.

– Sitä on pyritty painottamaan, että kouluun luodaan kulttuuri, jossa uskalletaan ja voidaan vaikeatkin asiat nostaa esiin, sanoo Wulff.

Vasa övningsskola on Åbo Akademin alainen opettajakoulutuksen harjoituskoulu. Mika Wulffin mukaan on todella vaikeata arvioida, kuinka laajaa seksuaalinen häirintä koulussa on ollut.

– Kysymys on kuitenkin henkilökohtaisesti koetuista asioista. Sekin on hyvä muistaa, pohtii Wulff.

Koulu kerää kertomuksia

Rehtori Bernt Klockars sanoo, että viime viikot ovat olleet raskasta aikaa kaikille koulussa, niin oppilaille kuin opettajille ja muulle henkilökunnallekin.

– Opettajille on järjestetty keskustelutilaisuuksia psykologin kanssa ja niihin on osallistunut noin puolet opettajakunnasta. Myös työterveys on tarjonnut keskusteluapua, selvittää Klockars.

Vasa övningsskola on avannut virallisen kanavan, jota kautta koulu saa tietoonsa oppilaiden kertomuksia seksuaalisesta häirinnästä. Oppilaat voivat kirjoittaa sähköiselle lomakkeelle nimettöminä tai nimellään omat kokemuksensa.

Lukion oppilaille järjestetään vielä ennen joulua myös luentotilaisuus, jossa seksuaalisesta häirinnästä puhuu tasa-arvokonsultti Malin Gustavsson.

– Uskon, että saamme kuitenkin rauhallisen joulun, sanoo Bernt Klockars.

Seatin ja Skodan osalta tarkkoja tietoja ei ole, mutta Audeista 15 prosenttia ja Volkswageneista joka kymmenes EA 189 –dieselmoottoristen dieselautojen omistajista on joulukuun puolivälissä edelleen jättänyt vastaamatta maahantuojan korjauskutsuun.

Kukaan kyseisten autojen omistajista ei voi väittää, ettei tieto olisi häntä tavoittanut, sillä osalle asiasta on jo lähetetty kolme kirjettä. Osalle kolmas muistutus lähtee näinä päivinä.

– Ainahan on niitä henkilöitä, jotka eivät tee mitään. Ja joku saattaa pelata viivytystaistelua viimeiseen asti, sanoo Trafissa VW:n päästöhuijausautojen tilannetta seuraava osastopäällikkö Toni Pallaspuro.

Viivytystaistelijat tietävät hyvin, että korjaamaton auto ei mene läpi katsastuksesta sen jälkeen, kun maahantuojan takaisinkutsukampanja päättyy.

Merkkikorjaamo antaa puolesta tunnista tuntiin kestävästä korjauksesta todistuksen. Auton omistajalle ohjelmistopäivitys ja joihinkin moottoreihin tehtävät muut toimenpiteet eivät maksa mitään.

Ohjelmistopäivityksen aiheuttamista vaurioista kovia väitteitä

Saamattomuuden ja piittaamattomuuden lisäksi, osa autojen omistajista ei ole saanut autoaan korjaamolla pelkosyistä. Monet EA 189 –dieselmoottoristen autojen omistajista väittävät nimittäin, että korjaus johti autossa ongelmiin.

Erityisesti murheita kuuluu olevan pakokaasujen takaiskierrätysjärjestelmässä. Väitteiden mukaan kalliisti korjattava EGR-venttiili rikkoutuisi pian ohjelmistopäivityksen jälkeen.

Trafin Pallaspuro on väitteistä kuullut, mutta ei ryhdy erotuomariksi siitä, miksi esimerkiksi EGR-venttiili rikkoutuu ja onko asialla tekemistä korjauksen kanssa.

– Tässä mennään kuluttajariitojen puolelle. Tämä on taas sellainen asia, jossa yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Kolmas sanoo sitten, ettei ole kumpikaan.

Autojen omistajat raportoivat netissä hanakasti myös muista päivityksen jälkeen ilmenneistä vioista kuten pakokaasujen hiukkassuodattimen tukkeutumisista.

Saksassa ensimmäiset autot ajokieltoon

Saksassa viranomaiset ovat lähestyneet viimeisten viikkojen aikana noin 90 autonomistajaa kirjeellä, jossa auton kerrotaan joutuvan ajokieltoon, mikäli ohjelmistopäivitystä ei tehdä seuraavan neljän viikon aikana.

Saksan yleisradioyhtiön NDR:n mukaan ensimmäiset kymmenen Volkswagen Amarok –autoa ovat jo ajokiellossa. Näiden automallien omistajille on ollut 18 kuukautta aikaa vastata korjauskutsuun, mutta kutsua ei ole noudatettu.

Saksassa viimeinen muistutus lähtee seuraavaksi Audi A4:n omistajille. Kaikkiaan 200 000 VW-konsernin autoa on Saksassa edelleen päivittämättä.

Suomessa kaikkiaan 64 000 auton korjauskampanjan aikaa ei ole Saksan mallin mukaisesti määrätty 18 kuukauteen. Trafin Pallaspuron mukaan korjauksien lopetusaikataulut eivät ole vielä selvillä.

– Meidän täytyy nyt huolehtia sitä, että kampanja hoidetaan asianmukaisesti.

Monet lääkärit teettävät potilaillaan mammografiatutkimuksia, vaikka potilailla ei olisi mitään oireita. Etenkin yksityiset lääkäriasemat markkinoivat mammografiatutkimuksia, ja tutkimusten hinnat ovat laskeneet viime vuosina.

Suomen syöpärekisterin tutkija Sanna Heikkinen sanoo, että jotkut lääkäriasemat saattavat suositella potilailleen mammografiaa säännöllisin väliajoin, esimerkiksi 1-2 vuoden välein.

– Jos naisella on pillerit tai kierukka ja hän käy gynekologisessa tutkimuksessa, voidaan etenkin 40 vuotta täyttäneille naisille suositella mammografiaa, vaikka ei olisi mitään oireita, Heikkinen toteaa.

Heikkisen keväällä julkaistun väitöstutkimuksen mukaan jopa yli puolet suomalaisista naisista käy mammografiassa ennen 50 vuoden ikää, jolloin rintasyövän seulonnat alkavat. Yksityisten lääkäriasemien tarjoamien mammografioiden hinnat pyörivät noin 50–100 euron välillä. Tutkimukseen kuuluu usein myös ultraääni, joka voi nostaa kokonaishinnan lähelle 200 euroa.

Mammografiassa käyvät ennen seulontaikää etenkin korkeasti koulutetut naiset. Heikkinen sanoo, että nuorehkolle, oireettomalle naiselle tehtyjen mammografioiden eduista ei ole tieteellistä näyttöä.

– Nuoren naisen rintakudos on usein niin tiivistä, että kuvat ovat huonosti tulkittavissa. Pahanlaatuiset muutokset eivät välttämättä näy, ja toisaalta löydökset voivat johtaa myös vääriin positiivisiin tuloksiin. Silloin voidaan päätyä ottamaan näytepaloja ja äärimmäisissä tapauksissa tekemään jopa rinnan osapoistoja. Ne taas aiheuttavat arpikudosta, mikä voi haitata myöhempiä tutkimuksia, Heikkinen toteaa.

Ruotsissa seulotaan jo 40-vuotiaita

Suurimmalla osalla naisista rasvakudoksen osuus rinnassa kasvaa ikääntymisen seurauksena, jolloin myös mammografian tarkkuus paranee. Mehiläisen kuvantamissektorin johtajana toimiva radiologian erikoislääkäri Jonas Saraneva ei näe merkittäviä riskejä 40-vuotiaille ennaltaehkäisevässä mielessä tehdyissä mammografioissa. Hän sanoo, että esimerkiksi Ruotsissa naisten mammografiaseulonnat alkavat jo 40-vuotiaana.

– Rintasyöpää esiintyy jonkin verran jo 40-vuotiailla. Tutkimuksissa käyminen esimerkiksi kahden vuoden välein ei ole typerää eikä väärin.

Saraneva sanoo, että syövän pelko voi myös aiheuttaa ahdistusta naisille, jotka tuntevat rinnoissaan epämääräisiä patteja. Rinnassa tuntuva patin laatu on kuitenkin aina selvitettävä tutkimuksissa.

– Rintakudoksen tyyppi voi olla muhkurainen, jolloin siitä voi olla vaikea saada selkoa tunnustelemalla. Silloin on hyvä idea käydä tutkituttamassa rinnat jo mielenrauhan takia. On paljon rintasyöpiä, jotka eivät tunnu lainkaan käsillä tunnustellen.

Nuorella pitää olla selvä syöpäepäily

Mammografia on röntgentutkimus, jonka aiheuttamasta säteilystä voi ajan mittaan olla terveelle nuorelle naiselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka yksittäisestä mammografia-tutkimuksesta saatava säteilymäärä on pieni, turhaa säteilykuormaa kannattaisi Syöpärekisterin tutkijan Sanna Heikkisen mukaan välttää.

– Lääkäreiden olisi hyvä pyrkiä keskustelemaan mahdollisesta rintasyöpähuolesta sekä mammografia-tutkimuksen hyödyistä ja haitoista potilaan kanssa ennen lähetteen kirjoittamista, Heikkinen toteaa.

Radiologian erikoislääkäri Jonas Saraneva Mehiläisestä sanoo, että alle 30-vuotiaan naisen ensisijainen tutkimusmenetelmä on ultraääni. Mammografia tehdään heille vain painavasta syystä.

– Käytännössä syövästä pitää olla selvä epäily. Mitä nuorempi ihminen, sitä suurempi riski, että säteily voi aiheuttaa haittaa elämän aikana. 50–60 vuodesta ylöspäin säderasituksella ei käytännössä ole merkitystä, koska odotettavissa oleva elinaika on niin paljon lyhyempi kuin esimerkiksi lapsella, Saraneva toteaa.

Saraneva sanoo, että rintasyöpä saattaa jäädä tiiviin rinnan mammografiassa piiloon, koska se ei erotu tarpeeksi hyvin rintakudoksesta.

– Jos hyvin tiiviistä rintakudoksesta ottaa mammografian, kudos näkyy siinä vaaleana. Jos seassa on syöpäkasvain, joka usein myös on tiivis, syöpä ei välttämättä erotu.

Yhdistelmätutkimus on yleinen käytäntö

Mehiläisessä tehdään vuosittain noin 10 000 laajaa mammografiaa. Määrä on ollut viime vuosina hienoisessa kasvussa. Noin puolet tutkimuksista tehdään alle 55-vuotiaille, ja tutkimukseen kuuluu lähes aina myös ultraäänitutkimus.

– Tarkkuus on parempi, kun tehdään nämä molemmat tutkimukset samaan aikaan. Jotkut muutokset näkyvät pelkästään mammografiassa ja toiset taas ultraäänessä, kertoo Saraneva.

Ultraääni havaitsee tiiviinkin rinnan muutokset. Alkava rintasyöpä voi kuitenkin ultraäänitutkimuksessa jäädä näkymättä ja sen ensioire voi olla mikrokalkkikertymä, joka näkyy paremmin mammografiassa. Hyvänlaatuinen mikrokalkki on melko yleinen löydös, mutta mikrokalkkikertymä voi olla myös pahanlaatuinen.

– Joskus kuvan perusteella voi erottaa suoraan, että on kyse hyvänlaatuisesta mikrokalkista. Harmaa alue on kuitenkin aika laaja. Syöpäkudos saattaa mennä osin kuolioon ja kehittää rintaan kalkkia. Jos varmuutta ei ole, otetaan aina kudosnäyte.

Mammografiaa ei yleisesti suositella alle 50-vuotiaille

Lääkäriliitto ei ota kantaa siihen, kuinka herkästi mammografioita määrätään yksityispuolella. Liiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila sanoo, että seulontaa ei kuitenkaan säderasituksen vuoksi yleisesti suositella alle 50-vuotiaille.

– Sen jälkeen siitä on selvästi hyötyä ja seulonnat Suomessa jatkuvat kahden vuoden välein 69 vuoteen asti, Halila toteaa.

Halila arvioi, että yksi syy tutkimuksille voi olla naisten oma kasvava huoli rintasyövästä ja sen yleistymisestä. Tutkimustiedot esimerkiksi e-pillerien tai hormonikierukan ja rintasyövän välisestä yhteydestä ovat kuitenkin Halilan mukaan osin ristiriidassa keskenään.

– Oireettomien naisten kohdalla mammografia on perusteltu, jos naisella on sukurasitusta eli lähisuvussa rintasyöpää, erityisesti useammalla sukulaisella. Tällöin voidaan tutkia myös mahdollista taustalla olevaa geenivirhettä.

Hissi kiitää 12 metriä sekunnissa, siis reilua neljääkymppiä, alaspäin. Päämäärä on puolitoista kilometriä maan alla, Euroopan syvimmän kaivoksen pohjalla.

Pyhäsalmen kaivoksessa on louhittu yli viisikymmentä vuotta muun muassa kuparia, sinkkiä ja pyriittiä. Louhiminen kuitenkin päättyy vajaan kahden vuoden kuluttua, loppuvuodesta 2019, kun malmivarat loppuvat.

Silloin kuhina 1440 metrin syvyydessä hiljenee.

660-tasolla optimaaliset olosuhteet

Uutta toimintaa kaivokselle kehitellään nyt kovaa vauhtia. Kesästä alkaen maan uumenissa on viljelty esimerkiksi perunaa, ja nyt tyhjiin tunneleihin on istutettu uusia kasveja, esimerkiksi hillaa.

Minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Jyrki Jalkanen

Kaivoksen pohjalla on pysyvästi 28 astetta lämmintä. Se on kasveille liikaa.

Kasvikokeilut ovat käynnissä kaivoksen puolivälin yläpuolella, 660 metrin syvyydessä. Siellä, sysipimeässä kaivoksessa, ovat optimaaliset olosuhteet kasvien kannalta. Kasvuhuoneille siirrytään maastureilla, joilla noustaan kapeita, vuoristoteitä muistuttavia väyliä.

Megatrendi

Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen innostuu, kun kysyn häneltä keinovalossa tapahtuvasta viljelystä. Nyt puhutaan megatrendistä. Aiheesta ollaan kiinnostuneita ympäri maailman, hän sanoo.

– Olen ollut kauppapuutarhaliitossa pian 37 vuotta, ja minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Tämä mullistaa ruoantuotantoa maailmalla.

Jalkanen listaa syitä, miksi kasvuhuoneet ovat niin kiinnostavia. Ja todella, hän puhuu nyt kasvuhuoneista, ei auringonvaloa hyödyntävistä kasvihuoneista. Väestönkasvu, saastuminen, puute vedestä, teknologinen kehitys ja rahoittajien taskussa poltteleva omaisuus ovat tekijöitä, jotka lisäävät kiinnostusta aiheeseen.

Hilla istutettiin lepovaiheessaan ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Outi Holappa

– Maailmalla velloo löysää rahaa, kun korot ovat matalalla. Meillä on siis investoijia, jotka työntävät rahaansa johonkin. Ja ruoka on asia, jota aina tarvitaan.

Led-valot ovat kuitenkin se ratkaiseva askel, Jalkanen sanoo. Niiden tekninen kehitys on mahdollistanut viljelyn paikoissa, joihin aurinko ei paista. Samalla kasvit voidaan laittaa kasvamaan useisiin kerroksiin vertikaaliviljelmiin, ja tila saadaan paljon aiempaa tehokkaammin käyttöön.

Esimerkiksi Lontoossa, toisen maailmansodan aikaisissa pommisuojissa, on jo muutaman vuoden ajan viljelty erilaisia salaatteja (Wired).

Pimeys on Suomen valtti

Toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen ei kuitenkaan usko kasvuhuoneiden tai kammioviljelyn nopeaan läpilyöntiin Suomessa. Meillä maa on halpaa ja kasteluvettä riittää. Sitä vastoin meillä on jotain, mitä muualla ei ole. Pimeää.

– Missään muualla maailmassa ei näillä leveysasteilla ole näin laajaa ympärivuotista kasvihuonevihannesviljelyä. Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Sen takia Suomi kiinnostaa ja meillä on osaamista.

Suomessa kehitetäänkin menetelmiä ja tekniikkaa, joita voidaan käyttää viljelyssä. Esimerkiksi japanilainen Fujitsu perusti pari vuotta sitten Suomeen yksikön (Kauppalehti), jossa tutkitaan tehokkaita metodeja viljelyyn, ja esimerkiksi New Yorkissa on kattopuutarhoja, joissa käytetään suomalaista teknologiaa (Kauppalehti).

Kasvimaa kuin laboratorio

Pyhäsalmen kaivoskin voisi toimia tulevaisuudessa kasvuhuoneena. 660 metrin syvyydessä on ympäri vuoden lämmintä noin 15 astetta. Se on sopiva lämpötila esimerkiksi perunalle. Timoa laitettiin kasvamaan kaivokseen ensimmäistä kertaa viime heinäkuussa.

Ennen kuin kasvuhuoneen ovi avataan, huuhdellaan kengät ja jalkoihin laitetaan siniset suojapussukat.

Kaivoksen perunamaa muistuttaakin enemmän laboratoriota kuin kasvimaata. Kasvit kasvavat juurimatolla vesiviljelyssä. Ensimmäinen satokin on jo korjattu, kertoo Pyhäsalmen kaivoksen maanalaisen infran hyödyntämistä selvittävän hankkeen kasvituotannon projektipäällikkö Kimmo Pennanen.

– Tavoitteisiin päästiin, eli mukulaa saatiin muodostettua. Lokakuun loppupuolella saatiin perunat pois kouruista, ja ne ovat nyt laboratoriossa tutkittavana.

Hillaa kosmetiikkateollisuudelle

Toisessa tutkimuserässä kaivokseen on istutettu lisää erilaisia kasveja, kuten hillaa. Suo-olosuhteissa viihtyvä marja ei kaivosolosuhteista ole ainakaan aluksi hätkähtänyt, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusassistentti Outi Holappa.

– Hilla istutettiin lepovaiheessaan, ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Tietenkään vielä ei tiedetä, pölyttääkö se ja tuleeko sieltä marjoja, mutta toivotaan. Ainakin alku on ollut lupaava.

Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille. Sakari Nokela

Jos hilla alkaa kasvaa maan alla hyvin, tähtäimessä olisi erityisesti kosmetiikkateollisuus, Holappa sanoo.

– Luonnonkosmetiikka on ihmisten huulilla ja ajatuksena on, että olosuhteita voidaan optimoida niin, että sitä pystyttäisiin tuottamaan mahdollisimman paljon.

Nokkosvaatteet?

Luonnonvarakeskus selvittää kaivoksessa erilaisten kasvien selviytymistä. Toiminta on vielä varsin pienimuotoista, mutta tilaa kaivoksessa olisi suurempaankin tuotantoon, Kimmo Pennanen kertoo.

– Tämähän täytyy skaalata paljon isommaksi, että tästä tulisi kannattavaa liiketoimintaa. Täällä on paljon käyttämättömiä tunnelinperiä. Täällä 660-tasollakin voidaan ottaa käyttöön hyvin paljon tilaa.

Perunan ja hillan lisäksi kaivoksessa kasvaa nyt nokkosta, chiliä, sinappia ja lupiineja. Kokeilussa on siis hyvin erityyppisiä kasveja, joista esimerkiksi nokkosta voitaisiin käyttää tekstiiliteollisuuden raaka-aineena, Outi Holappa visioi.

– Se olisi laadukas kuitu, mutta luonnonolosuhteissa nokkosesta ei saada tasalaatuista raaka-ainetta, jota näissä olosuhteissa pystytään tuottamaan.

Täysautomatisoitu vertikaalipuutarha

Suljetussa tilassa viljelyä tapahtuu myös muualla ja esimerkiksi Lapinjärvellä toimiva Robben pikku puutarha on vienyt toiminnan jo paljon pidemmälle. Yrittäjä Robert Jordas rakentaa puutarhalleen jo toista vertikaalipuutarhaa. Valmistumassa on täysautomatisoitu puutarha, jota kehitetään yhdessä japanilaisen Fujitsun kanssa. Puutarha tulee olemaan eristetty esimerkiksi auringonvalolta.

– Viljelmä, jota nyt rakennetaan, on kokonaan suljettu. Silloin pystytään säätämään olosuhteita ympäri vuoden. Kasveilla pitää olla hyvät kasvuolot, Jordas kertoo.

Tällainen viljelmä voidaan helposti monistaa eri puolille maailmaa, sillä ulkopuoliset olosuhteet, kuten kuumuus, kuivuus tai esimerkiksi pimeys eivät vaikuta puutarhan kasvuun. Samalla teknologia mahdollistaa kasvun seuraamisen ja olosuhteiden säätämisen vaikka toiselta puolen maapalloa.

– Paljon on vielä tutkittavaa ja selvitettävää, että kasvu saadaan optimaaliseksi.

Kaupallinen vertikaaliviljely on vielä niin uusi asia, että siitä on vielä vähän tutkittua tietoa. Jordas kuitenkin uskoo vertikaaliviljelyyn, sillä laajennuksen valmistuttua lähes 50 prosenttia hänen puutarhansa liikevaihdosta tulee kasvuhuoneviljelystä.

Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Jyrki Jalkanen

Vaikka kiinnostus on suurta, ja hän oli puhumassa aiheesta esimerkiksi Slushissa, riittää uudelle viljelytavalle myös epäilijöitä. Jordaksen mielestä suljetussa tilassa viljely on kuitenkin luontainen jatkumo kasvihuoneviljelylle.

– Meillä on paljon tietoa ja taitoa siitä, miten Suomen olosuhteissa viljellään. Matka ei ole niin pitkä siihen, että ollaan täyssuljetuissa olosuhteissa.

Tähän asti kasvuhuoneissa on viljelty lähinnä matalia ja nopeasti kasvavia kasveja, kuten salaatteja ja yrttejä. Jyrki Jalkanen kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa voi olla toisin.

– Joku sanoisi, että ei siellä koskaan tomaattia tai maissia voida mennä viljelemään, mutta en menisi vannomaan. Kaikki voi olla mahdollista.

Ainakin tekniikka kehittyy nyt kovaa vauhtia.

Kaivos täyttyy vedellä, jos uutta toimintaa ei synny

Parin vuoden kuluttua Pyhäsalmen kaivoksen louhinta on päättynyt ja silloin kaivoksessa pitäisi olla joukko uusia toimijoita. Suunnitelmia on ollut paljon. Esimerkikiksi hiukkastutkimuskeskus Cern kaavaili kaivokseen aikanaan Laguna-hanketta. Sen rahoitus Suomessa kuivui kasaan ja hanke siirtyi Yhdysvaltoihin.

Vireillä on myös energiavarasto (Tekniikka&talous), kertoo luolaston jatkokäyttöä kehittävän Callion ohjelmajohtaja Sakari Nokela.

– Se on meidän selkeä kärkihanke. Siihen panostetaan eniten uusiokäytön hankkeista. Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille.

Sen lisäksi maan alle visioidaan esimerkiksi datakeskusta, mutta villimpiäkin ideoita nousee ilmoille. Maan alla voisi Nokelan mukaan toimia kalankasvattamo, maasta tulevaa lämpöä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kylpylässä. Ja sitten ovat kasvit.

Kello kuitenkin tikittää Pyhäsalmen kaivoksen hyödyntämisessä. Aikaa on alle kaksi vuotta.

– Se aiheuttaa erittäin paljon paineita. Mutta se on hyvä asia, että on pikkusen painetta päällä, koska silloin ratkaisujakin alkaa löytyä. Uskon, että meillä on niin vahva portfolio projekteissa, että väkisinkin sieltä jotakin hyvää lähtee käyntiin.

Tyhjillään kaivosta ei kannata pitää, sillä veden pumppaaminen ja maanalaisen infran pitäminen toimintakunnossa maksaa noin miljoona euroa vuodessa. Jos toimijoita ei löydy siihen mennessä, suljetaan vuosikymmenten aikana maan alle syntynyt luolasto ja annetaan sen täyttyä vedellä.

Espoolaisen Marika Heijarin veli on asunut Karjalohjan Pipolassa yli 30 vuotta. Paikka on muodostunut veljelle ja koko perheelle hyvin rakkaaksi.

– Tämä on turvallisessa paikassa. Vähän syrjässä, mutta tässä on kuitenkin kauppa, päivätoimintaa ja työkeskus lähellä. Täällä voi liikkua vapaasti pihapiirissä ja käydä pitkilläkin kävelyretkillä itsenäisesti.

Heijari on tavoittanut yli 20 Pipolan asukkaan omaisen, ja kaikki he toivovat nykyasukkaiden saavan viettää loppuikänsä tutussa paikassa.

– Kyllä me omaisina olemme sitä mieltä, että tämä on juuri näille kehitysvammaisille se paras ja turvallisin paikka.

Hoivakodissa pitkän työuran tehnyt Marja Wuorinen muistelee puolestaan, että asukkaille on aikanaan luvattu sija Pipolasta niin pitkäksi aikaa kuin he haluavat siellä olla.

Rinnekoti puolustautuu: Tilat eivät täytä vaatimuksia

Rinnekoti-säätiö on selvittänyt vaihtoehtoja, joiden avulla Pipolan toimintaa voisi kehittää perhehoidon suuntaan. Se vaatisi kuitenkin mittavia remontteja, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että toiminta ei olisi kannattavaa.

– Emme lähde investoimaan kiinteistöjen kunnostamiseen, koska meillä ei ole mitään takuuta siitä, että meillä olisi tulevaisuudessa riittävästi asiakkaita, Rinnekoti-säätiön palveluliiketoiminnan johtaja Leila Rutanen kuvailee tilannetta.

Rutanen ymmärtää omaisten huolen, mutta muistuttaa myös, että jokaisen asukkaan kotikunta tekee päätöksen heidän sosiaalipalveluistaan.

– Kotikunta arvioi asiakkaan palvelutarpeen, päättää mitä palvelua asiakkaalle myönnetään ja missä se tuotetaan. Meillä on Pipolassa tällä hetkellä asukkaita yli kymmenestä eri kunnasta. Pidän kuitenkin hyvin epätodennäköisenä, että sinne enää muuttaisi uusia asukkaita ilman valmiita sidoksia Karjalohjan suuntaan, Leila Rutanen arvioi.

Omaisten toiveissa on uusi palveluntarjoaja

Rinnekoti-säätiö tarjoaa Pipolan asukkaille paikkoja muista yksiköistään Uudellamaalla. Omaiset toivovat puolestaan uutta palveluntarjoajaa Pipolan tiloihin.

– Totta kai olemme valmiita tekemään yhteistyötä uuden toimijan kanssa, jos sellainen löytyy, Rinnekoti-säätiön Rutanen lupaa.

Niin tai näin, Marika Heijarin viesti on varsin selvä.

– Minun veljeni ei lähde täältä minnekään. Tämä on hänen kotinsa. Uskon, että toiminta jatkuu ilman Rinnekotiakin.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on hyväksynyt Stockmann Herkun Suomen liiketoiminnan myynnin S-ryhmän kolmelle osuuskaupalle ja SOK:lle.

Asiasta kertovat S-ryhmä, Stockmann ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV). Virasto edellyttää kuitenkin, että Stockmann Herkun hankintojen tekemistä Tuko Logisticsilta jatketaan vuoden 2018 loppuun asti.

Stockmann Herkun liiketoiminta Suomessa siirtyy S-ryhmälle vuodenvaihteessa. Myymälät ovat kiinni 1.-2. tammikuuta, ja ne avataan jälleen 3. tammikuuta. Ennen vuodenvaihdetta Stockmann Herkku -myymälät ovat auki normaaliin tapaan.

S-ryhmän kertoo tiedotteessaan, että sen tavoitteena on tehdä Herkuista S-ryhmän ruokakaupan lippulaivamyymälöitä. Suuremmat muutokset myymälöissä näkyvät ensi syksynä, ensi alkuun Herkuissa aiotaan laskea tuotteiden hintoja.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan kaupan seurauksena päivittäistavarakaupan markkinat keskittyvät entisestään. S-ryhmän markkinaosuus vahvistuu erityisesti Helsingin keskustassa, Tapiolassa ja Tampereella ja ylittää 40 prosentin rajan kaikilla muilla markkinoilla paitsi Turussa.

Stockmann kertoi kesäkuussa myyvänsä Herkun S-ryhmälle 27 miljoonalla eurolla.

Kaupassa Herkun koko Suomen henkilöstö eli noin 700 henkeä siirtyy S-ryhmän palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, ja Herkut jatkavat toimintaansa kaikissa Stockmannin tavarataloissa.

Kaupassa Stockmann Herkku -myymälät Helsingin keskustassa, Tapiolassa sekä Itiksen ja Jumbon kauppakeskuksissa siirtyvät HOK-Elannolle, Turussa Turun Osuuskaupalle ja Tampereella Pirkanmaan Osuuskaupalle.

Samalla Herkun ketjutoiminnot siirtyvät SOK:lle ja Stockmann Meals -ruokia valmistava Herkkukeittiö SOK:n tytäryhtiö S-Herkkukeittiö Oy:lle. Stockmann jatkaa itse Herkkujen liiketoimintaa tavarataloissaan Baltiassa.

Lue myös

Stockmannin toimitusjohtaja Herkun myynnistä: Omistaja vaihtuu, mutta maine säilytetään ennallaan

Niin kutsutun Helsingin asema-aukion hyppypotkun pääkäsittely on päättynyt hovioikeudessa.

Oikeus antaa tapauksesta tuomionsa viimeistään 26. tammikuuta.

Sekä syyttäjät että asianomistajat vaativat Helsingin hovioikeudelle päivän päätteeksi esittämissään loppulausunnoissa, että Jesse Torniainen tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Syyttäjien ja asianomistajien mukaan Torniainen tulisi tuomita 5,5–6 vuodeksi vankeuteen.

Tornianen on uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen aktiivi ja PVL:n rahoittajana tunnetun Pohjoinen Perinne -yhdistyksen puheenjohtaja.

Puolustus puolestaan näkee loppulausunnossaan, että Torniainen voidaan tuomita enintään vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä.

Hovioikeus joutuu punnitsemaan myös koventamisperusteita, joita syyttäjä on esittänyt kaksi: rasistisen motiivin ja aiemmat Torniaisen väkivaltarikokset.

Puolustus puolestaan haluaa tapauksessa sovellettavan kohtuullisuusperustetta Torniaisen saaman negatiivisen julkisuuden takia.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Torniaisen vuosi sitten kahden vuoden vankeusrangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä. Kaikki osapuolet valittivat tuomiosta hoviin.

Käräjäoikeus katsoi, että pahoinpitelyllä ja uhrin kuolemalla ei ollut syy-yhteyttä, ja hylkäsi syytteet törkeästä kuolemantuottamuksesta. Käräjäoikeus hylkäsi myös rasistisen koventamisperusteen.

Avaintodistajaa etsittiin Espoosta

Hovioikeuden pääkäsittelyyn oli varattu aikaa yksi päivä.

Päivällä koettiin yllätys, kun yksi tapauksen avaintodistajista jätti saapumatta hovioikeuskäsittelyyn. Poliisit eivät tavoittaneet häntä edes ilmoitetusta osoitteesta Espoosta.

Uhrin seurassa asema-aukion tapahtumien aikaan ollut mies oli nimetty todistajaksi niin syyttäjän kuin puolustuksenkin valituskirjelmissä.

Hänen osaltaan hovioikeus kuuli todistajanlausunnon, joka on nauhoitettu käräjäoikeudessa.

Siinä todistaja kertoi Helsingin asema-aukion tapahtumista omasta näkökulmastaan. Hänen mukaansa "kaikki tapahtui sekunnissa".

Todistaja kertoi menneensä paniikkiin sen jälkeen, kun huomasi uhrin kaatuneen maahan ja näki verilammikon uhrin alla.

Todistaja kertoi käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa myös, että ei muista, mitä uhri oli sanonut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lippuvartiolle räkäisynsä yhteydessä. Todistajan mukaan uhri oli "äärirasismia vastaan".

Myöhemmin uhrin ollessa sairaalahoidossa todistaja kertoi vierailleensa tämän luona useita kertoja. Hän sanoi myös vieneensä huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä sairaalaan uhrin omasta pyynnöstä.

Oikeus kuuli syytettyä ja naapuria

Istuntosalissa kuultiiin päivän aikana syytettyä, uhrin naapuria ja kahta lääketieteen asiantuntijaa. Lisäksi oikeus kävi läpi kirjallisia todisteita.

Kysymyksiä syytetylle Jesse Torniaiselle esittivät niin puolustus, syyttäjät kuin asianomistajien edustajakin.

Kuulemisessa Torniaiselta tivattiin muun muassa sitä, miksi hän potkaisi uhria. Hän kertoi uhrin uhanneen sanallisesti väkivallalla, ja tämän olleen laukaiseva tekijä.

– Tarkoitus oli potkaista pois uhkailemasta, ei aiheuttaa missään nimessä mitään vammaa, Torniainen vastasi oikeudessa.

Torniaiselta myös kysyttiin, miksi hän otti kovan vauhdin potkuun, jos halusi vain estää väkivaltaisen tilanteen. Torniainen vastasi, että ei tehnyt pitkiä analyyseja, vaan reagoi kuultuaan uhkauksen.

Lisäksi oikeus kuuli uhrin naapuria, joka kertoi uhrin vaikuttaneen päihtyneeltä paria tuntia ennen kuin uhri soitti hätäkeskukseen ja löytyi tajuttomana omasta asunnostaan. Uhri menehtyi myöhemmin samana päivänä sairaalassa.

Syyttäjien mukaan kyse ei ollut välttämättä päihteistä, vaan sekavuus saattoi johtua aivovammasta.

Lääketieteen asiantuntijoita oikeus kuuli suljetuin ovin, sillä ne sisäsivät arkaluonteista tietoa uhrin terveydentilasta.

Uusia todisteita

Istuntopäivän aluksi hovioikeudelle esiteltiin kaksi uutta kirjallista todistetta. Ne linkittyivät puolustuksen vaatimukseen, että oikeuden pitäisi käyttää lieventämisperusteena Jesse Torniaisen saamaa kielteistä julkisuutta.

Puolustus esitteli uutena todisteena kaksi Torniaisen Facebookissa saamaa yksityistä uhkausviestiä sekä median kirjoituksia Torniaisesta ja asema-aukion tapahtumista. Puolustuksen mukaan esimerkit eivät ole ainoita.

Syyttäjien mukaan julkisella paikalla tällaisen teon tehneelle ei pitäisi olla ennakoimatonta, että tapausta tullaan käsittelemään sosiaalisessa mediassa.

Asianomistajien avustaja huomautti, että yksityiset Facebook-viestit eivät ole julkista keskustelua.

Syyttäjät toivat oikeuteen uutena todisteena puolestaan Jesse Torniaisen Twitter-viestin, jonka hän on lähettänyt heti asema-aukion tapahtumien jälkeen. Viestissä on viittaus Helsingin asema-aukion tapahtumiin.

Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen mukaan viesti on osoitus siitä, että Torniainen on tuonut asian itse julkisuuteen ja suhtautunut tapahtumaan välinpitämättömästi sekä ylpeillyt asialla.

Torniaisen avustajan Hannu Tuomaisen mukaan ei ole edes osoitettavissa, että viesti viittaisi Torniaisen olleen potkun tekijä.

Puolustus: Torniaisesta on tehty "paha poika"

Puolustuksen mukaan yksi potku uhrin rintaan ei ollut omiaan aiheuttamaan uhrin kuolemaa, ja uhri vaikutti itse kuolemaansa.

Puolustuksen mukaan salaiseksi julistetussa Valviran lausunnossa todetaan, että osasyynä uhrin kuolemaan on käytetyt huumausaineet.

Lisäksi puolustus argumentoi, että yksi rintakehään kohdistunut potku ei täytä törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Rikosta ei ole Torniaisen avustajan Hannu Tuomaisen mukaan tehty "erityisen raa'alla, julmalla tai kohtuuttomalla tavalla".

Puolustus vaatii, että Torniaisen tuomiota lievennetään tavalliseksi pahoinpitelyksi.

Torniainen on myöntänyt potkaisseensa uhria, mutta kiistänyt pahoinpitelyn tahallisuuden ja kuolemantuottamuksen.

Puolustuksen mukaan uhri on itse omalla toiminnallaan aiheuttanut kuoleman hoidosta kieltäytymällä sekä päihteiden käytöllä sairaalahoidossa ja sen jälkeen.

Lisäksi puolustus huomautti, että oikeuden ei pitäisi tehdä punnintaa sillä perusteella, että kyseessä on uusnatsistiseen järjestöön kuuluva henkilö tai mediassa esitetty "yhteiskunnan paha poika".

Syyttäjä: Kuolema aiheutui törkeästä huolimattomuudesta

Syyttäjät toistivat hovissa jo käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että Torniainen on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. He näkevät koventamisperusteena Torniaisen väkivaltarikostuomioiden lisäksi rasistisen motiivin.

Syyttäjien mukaan uhrin rintaan kohdistunut potku oli voimakas, ja Torniaisella on vastuu uhrin kuolemasta.

– Uhri ei olisi kuollut ilman potkua, kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen sanoi oikeudessa.

Syyttäjien mukaan kuolema aiheutui syytetyn törkeästä huolimattomuudesta, eikä uhrin oma myötävaikutus lähteä sairaalahoidosta ollut olennainen tekijä tämän menehtymisen kannalta. Syyttäjien mielestä uhrin kuolema johtui päävammasta, ei päihteistä.

Käräjäoikeus hylkäsi tuomiossaan syyttäjien vaatimuksen rasistisesta motiivista. Syyttäjien mukaan käräjäoikeus sovelsi vanhaa lakia. Käräjäoikeus totesi ratkaisussaan, että motiivi voidaan luokitella rasistiseksi vai silloin, kun kohde on vähemmistöä.

Syyttäjien mukaan rasistiseksi voidaaan kuitenkin katsoa myös rikoksen kohdistuminen esimerkiksi rasistista kiihottamista vastustavaan henkilöön.

Asianomistajat yhtyvät syyttäjän vaatimuksiin. Heidän edustajansa korostaa, että uhrin sylkäisy ei oikeuttanut Torniaisen väkivallantekoon.

Torniainen kiistää syyttäjien ja asianomistajien koventamisperusteet.

Käsittely alkoi hovissa

Helsingin hovioikeudessa alkoi perjantaina istunto, jossa käsiteltiin niin kutsuttua asema-aukion hyppypotkua.

Hovioikeus istui tapausta kolmen tuomarin kokoonpanolla.

Syytetyn penkillä oli tummiin vaatteisiin pukeutunut Torniainen. Hän seurasi oikeuskäsittelyä rauhallisen oloisena. Syytetyn avustajana toimi lakimies Hannu Tuomainen.

Kihlakunnansyyttäjät Anja-Riitta Rinkinen ja Jouni Peräinen olivat omilla paikoillaan.

Uhrin omaiset eivät olleet läsnä, vaan paikalla oli heidän asianajajansa Jussi Haaran edustaja.

Hovioikeus julisti istunnon aluksi salaiseksi yhden uuden kirjallisen todisteen eli Valviran lausunnon uhrin kuolemansyystä. Lisäksi iltapäivän lääketieteen asiantuntijoiden kuulemiset julistettiin salaisiksi.

Valviran asiakirja ja lääkärien lausunnot sisältävät arkaluonteista tietoja uhrin terveydentilasta.

Uhri kuoli sairaalassa

Asema-aukion tapahtumilla viitataan vuoden 2016 syyskussa Helsingissä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen mielenilmauksessa tapahtuneeseen välikohtaukseen.

Torniainen potkaisi mielenilmauksen ohi kulkenutta ja maahan sylkäissyttä miestä rintaan, jonka seurauksena mies sai vakavia vammoja päähänsä.

Mies kuoli myöhemmin sairaalassa. Hänet oli ehditty kotiuttaa omasta vaatimuksestaan.

Lue myös

Uusnatsit pysyvät otsikoissa – Oliko asema-aukion hyppypotku pahoinpitely vai kuolemantuottamus?

Asema-aukion hyppypotkusta vankeuteen tuomittu on tyytyväinen – hovioikeuskäsittely ei huoleta

Asema-aukion hyppypotku: 2 vuotta vankeutta törkeästä pahoinpitelystä

Epäillyn asianajaja Asema-aukion jutun uutisoinnista: Se on lähtenyt liiallisuuksiin

7 asiaa, jotka sinun olisi hyvä tietää suomalaisista uusnatseista

Natsijohtaja, jonka usko loppui

Britannian prinssi Harry ja hänen kumppaninsa Meghan Markle avioituvat ensi toukokuussa, ilmoittaa kuningashuone.

Häät järjestetään Pyhän Yrjön kappelissa Windsorin linnassa lauantaina toukokuun 19. päivänä.

33-vuotias prinssi ja 36-vuotias Meghan Markle kihlautuivat viime kuussa puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.

Amerikkalainen Markle on ammatiltaan näyttelijä. Pariskunta tapasi alunperin yhteisen tuttavan kautta.

Kuningasperhe on ilmoittanut maksavansa häiden kustannukset.

Prinssi Harry on kruununperimysjärjestyksessä viidentenä.

Kansan suussa kulkeviin väitteisiin vastasivat Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo sekä Turun yliopiston lääketieteellisen ravitsemusopin professori Harri Niinikoski. Lisäksi kysyimme Suomen ainoalta margariinitehtaalta, miten kotimaista margariinia valmistetaan.

Väite 1: "Kaikkea rasvaa pitäisi välttää"

Ursula Schwab: Ei suinkaan. Tarvitsemme rasvaa 25–40 % energiasta. On kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota rasvan laatuun eli suurin osa rasvasta tulisi olla pehmeää rasvaa. Kovaa rasvaa tulisi olla korkeintaan kolmasosa.

Harri Niinikoski: Rasva on tärkeä ravitsemuksemme osa ja sitä tulee olla energian saannistamme noin kolmannes. On myös välttämättömiä rasvahappoja, jotka täytyy saada ruuasta, koska elimistömme ei niitä itse pysty rakentamaan. Monityydyttymättömät pitkäketjuiset rasvat ovat monessa mielessä terveellisiä ja sairauksia ennalta ehkäiseviä. Sen sijaan tyydyttyneiden rasvojen, joita myös eläinrasvoiksi on kutsuttu, saanti on edelleen turhan suurta.

Heli Kuusipalo: Päin vastoin. Pehmeää rasvaa pitäisi saada enemmän.

Väite 2: "Margariinissa on eläinrasvaakin pahempaa transrasvaa"

Transrasva on tyydyttymätöntä rasvaa, joka on olomuodoltaan kiinteää. Siksi se lasketaan koviin rasvoihin. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan transrasva on epäterveellistä ja sitä tulisi olla ruokavaliossa mahdollisimman vähän. Sitä esiintyy osittain kovetetuissa rasvoissa sekä maitorasvassa.

Ursula Schwab: Eläinrasva-termiä ei pitäisi käyttää, sillä se ei kerro rasvan laadusta. Tyydyttynyttä rasvaa tulisi saada yhdessä transrasvan kanssa alle kolmasosa kokonaisrasvasta. Tyydyttynyttä rasvaa saamme muun muassa rasvaa sisältävistä maitovalmisteista, voita sisältävistä levitteistä, ruoanvalmistusrasvoista ja rasvaisista lihavalmisteista. Transrasvan suurin lähde on maidon rasva eli myös voi. Sitä saadaan myös muun muassa konditoriatuotteista ja pikaruoasta, jossa sitä muodostuu, kun paistorasvaa kuumennetaan pitkään.

Harri Niinikoski: Margariinien transrasvojen määrä on hyvin pieni. Joskus 1980-luvulla niitä vielä olla margariineissa, mutta ei enää pitkiin aikoihin.

Heli Kuusipalo: Transrasvaa ei ole Suomessa myytävissä margariineissa.

Väite 3: "Kevytmargariinissa on vain vähän rasvaa, joten siinä on paljon lisäaineita"

Ursula Schwab: Kevytmargariineissa on enemmän lisäaineita kuin rasvaisissa, mutta margariineissa käytetyt lisäaineet ovat sellaisia, joita saa myös lisäaineettomasta ruoasta. Suositeltavia leipärasvoja ovat vähintään 60 % rasvaa sisältävät tuotteet, joissa on sydänmerkki. Näin voi olla varma siitä, että rasvan laatu on hyvä.

Harri Niinikoski: Kevytlevitteissä on ylipäätään vähän rasvaa. Niitä käytettäessä rasvan, myös hyvien rasvahappojen, saanti jää aika pieneksi ja muualta helposti tuleva piilorasva huonontaa rasvan laatua. Tämän vuoksi suositellaan margariineja, joissa rasvaa on vähintään 60%.

Heli Kuusipalo: Lisäaineet eivät ole ongelma, vaan se, että hyviä rasvahappoja on vähän. Moni tarvitsee enemmän pehmää rasvaa.

Väite 4: "Margariini on pitkälle prosessoitua ja siksi epäterveellistä"

Suomen ainoan margariinivalmistajan Bunge Finland Oy:n Raision tehtaalta kerrotaan, että margariinia valmistetaan yhdistämällä pehmeään rasvaan, pääasiallisesti rypsiöljyyn, kasveista saatavaa kovaa rasvaa. Se voi olla palmuöljyä tai kookosöljyä. Rasvaosa sekoitetaan vesiosaan. Margariiniin lisätään myös erilaisia lisä-, ja säilöntäaineita: esimerkiksi suolaa, aromeja, vitamiineja, happamuudensäätöaineita ja beetakaroteenia, jolla vaikutetaan levitteen väriin.

Margariini pastöroidaan korkeassa lämpötilassa ja sen jälkeen jäähdytetään. Nykyään margariinia ei koveteta huonomaineisella vetykäsittelyllä, vaan Bungen toimitusjohtaja Antero Lehtosen mukaan margariini kovettuu itsestään jäähtyessään.

Ursula Schwab: Prosessointi ei vaikuta siihen, onko ruoka suositeltavaa vai ei. Kotikeittiössäkin prosessoidaan, esimerkiksi leivotaan, pilkotaan, paistetaan ja säilötään.

Harri Niinikoski: Mielestäni margariini ei ole epäterveellistä, vaan sen rasvat parantavat ravinnon kokonaislaatua.

Heli Kuusipalo: Prosessointi ei tee epäterveelliseksi.

Väite 5: "Margariinia on ennenkin tehty raadoista, joten sen tuotanto on epäilyttävää"

Etenkin ikäihmiset saattavat muistaa 1960-luvun margariiniskandaalin, joka romahdutti margariinin myynnin. Kohu alkoi Uuden kuvalehden paljastuksesta, joka johti keskusrikospoliisin tutkintaan. Poliisi sai selville, että suomalaisisa rasvasulattamoissa tiristettiin kovassa kuumuudessa rasvaa erilaisista raadoista. Villeimmät huhupuheet väittivät, että margariinia tehtiin kissanraadoista. Tapauksesta jäi kansan suuhun lentäviä lauseita, kuten "Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan."

Harri Niinikoski: Kissanraatokohu juontaa juurensa yli puolen vuosisadan taakse, enkä tiedä mikä lopulta oli totuus koko asiassa. Margariinia ei tehdä kissoista tai muista eläimistä, vaan käyttäen raaka-aineena kasvien rasvoja, meillä yleisimmin rypsiä.

Heli Kuusipalo: Väite kissanraadoista on urbaanilegenda. Klassinen sellainen.

Väite 6: "Ranskalaisetkin syövät voita ja patonkia, mutta heillä on vähemmän sydänkuolemia"

Ursula Schwab: Ranskalaisessa ruokavaliossa on aika paljon eroja suomalaiseen ja myös alueelliset erot ovat suuret. Esimerkiksi Rivieran alueella ruokavalio on hyvin välimerellinen toisin kuin Pariisin seudulla. Yleisesti ottaen leivän syönti on huomattavasti vähäisempää kuin Suomessa, sen myötä myös leipärasvan käyttö. Kasviksia käytetään enemmän. Ranskalaisilla on vähemmän ateroskleroottisia valtimosairauksia kuin suomalaisilla, osin perimänkin vaikutuksesta. Esimerkiksi maksa- ja munuaissairauksia heillä on sen sijaan enemmän kuin meillä.

Harri Niinikoski: On totta, että Ranskassa on sydän- ja verisuonitautien raportoitu määrä vähäisempi kuin monessa muussa maassa. Ei ranskalaisten ihmisten ruokavalio koostu pelkästä patongista ja rasvaisista juustoista, vaan sitäkin tulee tarkastella kokonaisuutena, myös kasvisten käyttö huomioiden. Myös muut elintavat ja perimä vaikuttavat sydäntauteihin. Ja kyllä Suomessa tyydyttyneen rasvan käyttö oli aikanaan 1970-luvulla aivan huippukorkeaa, selvästi Ranskaa suurempaa ja samalla kasvirasvojen saanti hyvin pientä.

Heli Kuusipalo: Ruokavalion kokonaisuus ratkaisee, eivät yksittäiset ruoka-aineet.

Väite 7: "Kookos- tai palmurasva on luonnollista ja siksi terveellistä"

Ursula Schwab: "Luonnollisuus" ei kerro mitään, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Se, että jotakin löytyy luonnosta, ei tarkoita, että se on meille hyväksi, esimerkkeinä kielonmarjat, kärpässienet ja seitikit.

Harri Niinikoski: Kookos- ja palmurasvat ovat toki kasviperäisiä, mutta ne sisältävät runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, erityisesti kookosrasva. Palmuöljyn valvomattomaan tuotantoon liittyy myös eettisiä ja ympäristöongelmia.

Heli Kuusipalo: Ne tukkivat verisuonet, koska ne eivät sisällä pehmeää rasvaa.

Sote-uudistuksen lakiluonnos valinnanvapaudesta saa hyytävän tuomion maakunnista tänään päättyneellä lausuntokierroksella. Etenkin erikoissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitopiirit suhtautuvat suurin joukoin kriittisesti lakiluonnokseen kokonaisuutena.

Suopeutta lakiluonnokseen heltiää vajaalta kymmeneltä maakuntaliitolta ja sairaanhoitopiiriltä, mutta enemmistö niistäkin suhtautuu kriittisesti keskeisimpiin ehdotuksiin.

Yle uutiset luki koko maan sairaanhoitopiirien ja maakuntaliittojen tuoreet lausunnot ja linjasi niiden pohjalta ne suopeasti, kriittisesti ja neutraalisti suhtautuviin. Päähuomio oli, että selvä pääosa kuntien muodostamista sairaanhoitopiireistä ja maakunnista ei usko valinnanvapauden lakiluonnoksen johtavan tavoitteista tärkeimpiin: ei terveyserojen kaventumiseen, ei sujuvaan hoitoketjuun, eikä etenkään säästöihin. Maakunnatkaan eivät saa riittäviä eväitä järjestämisvastuun toteuttamiseen. Oheiset graafit valottavat näkemyksiä uudistuksen keskeisiin kysymyksiin.

Lappi ja Satakunta kriittisimmät

Lapin ja Satakunnan sairaanhoitopiirit suhtautuvat kaikista kriittisimmin uudistukseen lausunnon jättäneistä sairaanhoitopiireistä ja maakunnista.

– Asiakasseteliratkaisu vaarantaa sairaaloiden toiminnan: sitä ei saa säätää velvoittavana tulevissakaan laeissa, Lappi vaatii.

Lapin mielestä lakipaketti ei ole toteuttamiskelpoinen ja se on valmisteltava uudelleen. Satakunnan mukaan asiakassetelimalli vaarantaa jopa ns. laajan päivystyksen sairaalan toiminnan.

Kriittisten kärkipäähän lukeutuva, maan ylivoimaisesti suurin sairaanhoitopiiri Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS varoittaa lakiluonnoksen seurauksista Uudellemaalle:

– Maakunta olisi pakotettu lopettamaan toiminnan Hyvinkään, Lohjan, Porvoon ja Raaseporin sairaaloissa, HUS listaa.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote katsoo, että lakiluonnoksen asiakassetelipalveluihin sisältyy esityksen kriittisin kohta.

- Asiakassetelin myöntäminen kiireettömään leikkaustoimintaan ja myös osin polikliinisesti toteutettaviin kirurgisiin toimenpiteisiin voi vaarantaa keskussairaaloiden yhteispäivystyksen toiminnan, Essote huomauttaa.

Suopeitakin on

Myönteisimmin valinnanvapauspakettiin suhtautuvat lausuntojen perusteella Pohjois-Pohjanmaan liitto, Varsinais-Suomen liitto ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri.

– Lakiluonnoksen säädösten puitteissa maakunta voi soveltaa lakia siten, että terveys- ja hyvinvointierot kapenevat ja palvelujen saatavuus paranee, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri arvioi.

Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri näkee asian juuri päinvastoin.

– Käytännössä esityksen toteutuminen on omiaan vahvistamaan nimenomaan eriarvoisuutta. Se, että potilaat voivat valita palveluntuottajaksi yrityksen, ei kavenna terveys- ja hyvinvointieroja, Pohjois-Savo huomauttaa.

Pohjois-Pohjanmaan liitto taas pitää mahdollisena, että terveyserot kaventuvat, mikäli kansalaiset käyttävät valinnanvapauttaan ja palveluita syntyy riittävästi eri alueille. Vain Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri uskoo, että lakiluonnos turvaa palvelujen sujuvan hoitoketjun, tosin senkin mielestä liikelaitoksen sisällä, ei eri tuottajien välillä.

– Asiakassetelijärjestelmä ja suoravalinta voivat rikkoa integraation (hoitoketjun), se huomauttaa.

Etelä-Karjalan Eksote ei usko hoitoketjun sujuvuuteen ehdotetulla mallilla.

– Ei, koska kustannustehokkaaseen integrointiin esimerkiksi hoivan ja erikoissairaanhoidon välillä tarvitaan saman organisaation alla olevat toimijat, jotka pystyvät saman tien reagoimaan esimerkiksi vuodepaikkojen lisäyksiin ja vähennyksiin.

Säästöihin uskoo vain yksi

Kaikkien yksimielisimpiä sairaanhoitopiirit ja maakuntaliitot ovat siitä, että ehdotettu sote- ja maakuntauudistus ei anna riittäviä edellytyksiä saavuttaa kolmen miljardin euron kustannusten kasvun hillinnän tavoitetta. Nimenomaan tällä koko uudistusta on pitkälti perusteltu. Ainoastaan Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri katsoo, että säästötavoitteeseen voidaan päästä, mutta valinnanvapauslakiin on tehtävä olennaisia muutoksia.

– Valinnanvapauden lakiluonnos voi toimia vain korjattuna, hyvänä työkaluna sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseen, johtaja Hannu Juvonen Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiristä huomauttaa.

HUS uskoo valinnanvapauden johtavan säästöjen sijaan merkittävään kustannusten nousuun. Esimerkki löytyy länsinaapurista.

– Lähimpänä Suomen valinnanvapausmallia on Ruotsissa aiemmin toteutettu muutos. Useimmilla Ruotsin valinnanvapauden osa-alueilla kustannusten kasvu on ollut nopeampaa kuin hoidossa, jota julkinen sektori ostaa muulla tavoin, HUS huomauttaa.

Suomalaisena esimerkkinä valinnanvapauden seurauksista HUS käyttää katsastuksen vapautusta kilpailulle 1994.

– Henkilöauton määräaikaiskatsastus kallistui 2,5 -kertaiseksi aikavälillä 1997-2007, kun elinkustannusindeksi nousi samana aikana 18 prosenttia.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri taas näkee, että valinnanvapauden lanseeraus valtion rahoituksella siirtää nyt itsekustannettuja hoitoja maakunnan kustannettavaksi.

– Varsinais-Suomessa kansalaiset ovat rahoittaneet terveyspalvelujaan myös itse, jatkossa he todennäköisesti odottavat saavansa näihin tarpeisiin asiakassetelin. Maakunnan ainoita mahdollisuuksia hallita kustannuksia voi olla asiakasmaksujen korottaminen, sairaanhoitopiiri summaa.

Uudistuksen toteutus lankeaa aikanaan maakuntien vastuulle. Enemmistö sairaanhoitopiireistä ja maakuntaliitosta katsoo, ettei esitys anna riittävästi eväitä järjestämisvastuun toteuttamiseen.

- Maakunnat tulevat olemaan erittäin suurissa vaikeuksissa kaikkien tuottajiensa ohjaamisessa. Maakunnista tulee tosiasiallisesti vain laskujen maksajia, arvioi Lapin sairaanhoitopiiri.

Jatkosoten välirauha uhattuna

Hallituksen sote-suunnitelmat törmäsivät kesällä perustuslakivaliokuntaan. Sen jälkeen käynnistynyt jatkosote sorvasi syksyn aikana valinnanvapauspaketin osin uuteen uskoon. Luonnos valmistui lokakuun lopulla, mutta hallituspuolueet kinasivat siitä vielä loppumetreillä. Lopulta keskusta ja kokoomus sopivat lakipaketista välirauhan ja valinnanvapaus saatettiin lähettää lausuntokierrokselle.

Puolueiden välirauhan odotettiin kestävän ainakin lausuntokierroksen ajan, mutta sanallisia laukaustenvaihtoja on kuultu niin kokoomuksen kuin keskustan suunnalta jo kesken lausuntoajan.

Nyt saatu kritiikki on niin tyrmäävää, että lakiluonnoksessa riittää korjattavaa. Etelä-Savon maakuntaliitto antaa lausunnossaan lainlaatijoille mainion ohjeen:

– Sote- ja maakuntauudistuksen menestyksellinen toteuttaminen edellyttää hidasta ja vaiheittaista toteuttamista.

Lue myös:

Viisi professoria luki hallituksen valinnanvapaus-paperin, eivätkä hekään ota selvää, mitä valinnanvapaus käytännössä tarkoittaisi

Analyysi: Soten päätöksiä perutaan ja muutetaan – nyt se horjuttaa jo poliitikkojen uskottavuutta

BRYSSEL Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk halusi aamun huippukokouksessa tilannekatsauksen siitä, millaiset halut jäsenmailla on edistää EU:n talous- ja rahaliiton kehittämistä.

Käytännössä rahaliiton uudistukset eivät etene, ennen kuin pohjoisen vakavaraisten pankkien maat ovat tyytyväisiä huonompien pankkien riskien vähenemiseen.

Rahaliittoasiassa EU on jakautunut pohjoiseen ja etelään. Pohjoista leiriä edustavat Saksa, Hollanti, Suomi ja muut Pohjoismaat, jotka korostavat kaikessa omaa vastuuta.

– Ei haluta lähteä toisten takapihoja siivoamaan, kuuluu talousasiantuntijan arvio.

Eteläistä joukkoa ovat mm. Kreikka, Italia ja Kypros. Ne vaativat innokkaimmin uudistuksia ja suurempaa yhteisvastuuta, koska niiden pankeilla on ongelmia.

Riskien aleneminen kestää vuosia

Huonojen pankkimaiden ryhmän ei tarvitse olla pysyvä. Suomenkin pankkikriisi on vielä tuoreessa muistissa.

Suomen ja muun pohjoisen leirin kanta on, että ennen muita uudistuksia pankkiunioni täytyy viimeistellä valmiiksi.

Jäljellä on vielä euroalueen laajuisen talletussuojan luominen.

Pankkiunionissa taas voidaan edetä vasta, kun EU-maiden pankit ovat tervehdyttäneet taseitaan ja putsanneet riskiluottoja pois.

Maat eivät halua työntää hyväkuntoisia pankkejaan huonojen takuumieheksi.

Pankkien kuntoon saattaminen voi kuitenkin kestää vuosia ellei vuosikymmeniä, vaikka EU:ssa odotetaan hallitusten pakottavan pankkeja siivoukseen.

Hyvä suhdanne helpottaa

Jos rahaliitossa halutaan edetä nopeammin, Suomi ja muut samanmieliset maat joutuvat joustamaan.

Siihen kunnollisten pankkimaiden ryhmällä ei ole mitään tarvetta. EU:n yhtenäisyyden lisääminen tuskin kantaa taloudellisten realiteettien ohi.

Pääministeri Juha Sipilän mukaan pankkien riskien kuromisessa on kuitenkin päästy eteenpäin.

– Hyvä taloustilanne näkyy niin, että ongelmaluotot ovat pienentyneet 16–19 prosenttia tämän ja viime vuoden aikana.

Eteenpäin on menty mutta ei riittävästi meidän mielestämme, Sipilä sanoi EU-johtajien kokouksen jälkeen.

Hän myönsi, että ongelmaluottojen putsaaminen vie aikaa.

– Itse vaadin, että euroryhmän pitää tehdä selkeät askelmerkit riskien vähentämiseksi ennen kuin pankkiunionissa voidaan mennä eteenpäin.

– Niistä on sovittu, mutta kyse on toimeenpanosta.

Saksan hallitusneuvottelut ratkaisevat

Vasta pankkiunionin valmiiksi saattamisen jälkeen päästäisiin keskustelemaan muista talous- ja rahaliiton uudistuksista kuten Euroopan investointirahastosta tai kriisirahastosta. Komission esittämä EU:n valtiovarainministeri on vielä kaukaisempi asia.

Etelän maat Italian johdolla haluaisivat viedä uudistuksia eteenpäin jo riskien alentamisen rinnalla. Italian vaatimuksia siivittävät lähestyvät vaalit.

Painetta rahaliiton uudistusten vauhdittamiseen voi tulla Saksasta, jos uuteen hallitukseen nousee sosialidemokraatit ja puolueen hyvin Eurooppa-henkinen puheenjohtaja Martin Schulz.

EU:n voimakaksikon toinen osapuoli Ranska on jo presidenttinsä Emmanuel Macronin johdolla kaiken EU:n tiivistämisen kannalla.

Rakkaus, avioliitto, omakotitalo, lapsia. Tasapainoinen elämä.

Entä jos onkin jo kerran saavuttanut sen kaiken? Ja sitten menettänyt.

Kajaanilainen Jaana Koponen on 43-vuotias. Hänellä on neljä lasta. Avioero. Tulipalo, joka vei lapsilta isän. Lapsen huostaanotto. Liian iso asuntolaina ja käsiin rapistuva talo, jonka lämmittämiseen hänellä ei ole varaa.

Kaiken lisäksi naisella on sairaus, jonka vuoksi hän voi menettää tärkeimmän aseensa elämän vastoinkäymisiä vastaan: oman äänensä. Koposen kilpirauhanen on kasvanut äänihuulten ympärille. Tuomio on tyly. Jos kasvu jatkuu ja vaiva joudutaan leikkaamaan, Koposesta tulee lähes varmasti mykkä.

Nämä asiat tiedän Jaanasta ennen kun näppäilen puhelimeeni naisen numeron ja painan vihreää luuria. Puhelimessa nainen puhuu ja nauraa sydämensä kyllyydestä. Hän kertoo tiivistelmän elämänsä tarinasta, sen iloista ja menetysten aiheuttamasta surusta. Koponen toivottaa haastatteluun onnea.

– Se voi vaatia sitä, että sinä juokset perässäni, kun juoksen nuorimmaista kiinni.

Tavallisesta arjesta tuli kaaos

Kaaos. Koposen tämän hetkisen elämän kuvailemiseen tarvitsee vain yhden lyhyen sanan. Kaaoksen synnystä saisi aikaiseksi kuitenkin vaikka romaanin.

Nainen tietää kohdan jossa koko perheen arki alkoi kaatua kuin domino-palat, yksi toisensa jälkeen.

Vuonna 2011 Koposen pitkä avioliitto päättyi avioeroon. Eroa edelsi vuoden ajan avioliittoa ja perheen elämää nakertanut päihdeongelma ja epäluottamus. Pari päätyi kolmen yhteisen lapsensa yhteishuoltajuuteen. Lapset asuivat äitinsä luona ja viikonloppuisin reissutyötä tehneen isänsä kotona.

– Piti yrittää pysyä koossa lasten takia, äiti sanoo.

Pian huoltajuus siirrettiin kokonaan äidille. Elämä siirtyi uusiin uomiinsa.

Kuvioihin tulivat uusi mies, talo ja sisaruskatraan kuopus syntyi.

Samaan aikaan perheen toiseksi vanhimmalla pojalla puhkesi diabetes ja poika oli koulussa rauhaton. Maaliskuussa 2013 sosiaalityöntekijät odottivat ovella, kun poika pakkasi reppunsa ja hyvästeli äitinsä.

Jos äiti tai poika olisivat pistäneet vastaan, noutaja olisi ollut poliisi.

Polttava ikävä

Rintamamiestalo seisoo kaltaistensa rivissä omakotitalolähiössä. Nyt marraskuun lopussa lumi kurkottelee paksuna katolta kohti maata. Eteisessä on levällään useita kenkäpareja. Viikonloppuna niitä on tässä talossa vieläkin enemmän. Yhdet kuitenkin puuttuvat.

Ovikelloa on turha soittaa. Se ei toimi. Mutta ripaa painamalla salpa liikahtaa auki ja auetessaan ovi narahtaa hieman.

Melkein naurattaa. Kyseessä ei taida olla ihan tavallinen talo.

Äiti ja kolme lasta katsovat kuopuksen suosikkiohjelmaa, Ryhmä Hauta, rennosti sohvalla. Vanhin tytär on tullut käymään. Joulun jälkeen kotitalosta tulee mummola, kun esikoinen tuo kylään mukanaan vastasyntyneet kaksoset – tässä vaiheessa odotetaan tyttäriä.

Yksi on poissa joukosta, mutta tiukasti mielessä.

Äidin sydäntä viiltävät edelleen ikävä, huoli ja suru, vaikka poika on jo aloittanut ammattikoulun. Hän on edelleen huostaan otettuna ja tulee kotiin vain joka toinen viikonloppu sekä lomien aikaan.

Muutkin lapset tietävät, miksi veli on jatkuvasti poissa kotoa. Koposen perheessä puhutaan aroistakin asioista kiertelemättä.

Poissa minuuteissa

15 minuuttia. Siinä ajassa Jaana Koposen oli pakattava poikansa reppu ja annettava poika auton kyytiin.

– Itkettiin ja halattiin. Sitten se lähti, äiti kertoo ja kyyneleet palaavat vieläkin silmiin.

Äiti ei pääse yli tunteesta, että poika joutui muuttamaan kotoaan hänen mielestään väärin perustein.

Perheestä tuli sosiaalihuollon asiakas heti pojan diabeteksen ja käytöshäiriön puhkeamisen jälkeen.

– Siihen pyysin terapia-apua, kouluavustajaa ja lääkitystä. Niitä ei saatu.

Kun ei voinut itse tehdä mitään, niin oli pakko alkaa sopeutua, että nyt se lähti. Jaana Koponen

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkijan Päivi Petreliuksen mukaan Koposen perheen tapaus kuulostaa kiireelliseltä sijoitukselta.

Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä, jos lapsi on lastensuojelulain 40 §:ssä mainituista syistä (Finlex) välittömässä vaarassa. Lapselle voidaan järjestää tässä tapauksessa välittömästi sijaishuoltona hänen tarvitsemansa hoito ja huolto.

THL:n mukaan kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään ja yksityisyyteen, joten se on viimeinen toimenpide, kun ei ole muita mahdollisuuksia turvata lapsen tilannetta. Kiireellinen sijoitus ei aina johda lapsen huostaanottoon.

Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä nousi rajuun kasvuun vuonna 2007 (THL), jolloin kiireellisiä sijoituksia tehtiin yli 2 000. Vuonna 2011 määrä oli jo kaksinkertainen.

THL:n raportin mukaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2016 aikana sijoitettuna kaikkiaan 17 330 lasta ja nuorta. Lukumäärä väheni 2 prosenttia edellisestä vuodesta. Viime vuonna kiireellisesti sijoitettiin 3 529 lasta, määrä väheni 2,6 prosenttia vuodesta 2015.

Huostassa oli vuonna 2016 yhteensä 10 424 lasta.

Poika on vitsaillut, että pitävät hänet siellä varmasti kolmikymppiseksi. Jaana Koponen

Varsinainen huostaanotto kuitenkin tapahtuu laajan arvion perusteella, ja sen tekemiseen vaaditaan selkeät perusteet.

Koposen tapauksessa huostaanottoa perusteltiin sillä, ettei huoltaja osannut hoitaa lapsensa diabetesta.

Viimeinen niitti oli se, kun äiti päätti luopua perhetyöntekijästä, jonka kanssa yhteistyö ei hänen mielestään sujunut. Äidin mukaan päätökset tehtiin ilman hänen sanavaltaansa.

– Tuntui tosi pahalta. Kun ei voinut itse tehdä mitään, niin oli pakko alkaa sopeutua, että nyt se lähti.

Sillä matkalla hän on edelleen.

Viimeisin tieto on, että poika pääsee muuttamaan kotiinsa tai omilleen vasta ammattikoulun päättymisen jälkeen.

– Poika on vitsaillut, että pitävät hänet siellä varmasti kolmikymppiseksi.

Liekit veivät lasten isän

Pian siitä tulee tarkalleen neljä vuotta, kun äiti ja lapset saivat suruviestin. Entinen aviomies, lasten isä, menehtyi liekkeihin.

Kohtalokasta tulipaloa edelsi anteeksianto. Riitojen sävyttämien vuosien jälkeen entinen aviopari tapasi kaupassa ja teki sovun. Kerrattiin kuulumiset, sovittiin joululahjojen ostamisesta lapsille ja lopulta päätettiin istahtaa alas seuraavana maanantaina ja käydä eron syytä läpi yhdessä.

Sitä maanantaita ei koskaan tullut.

Sen sijaan Koponen sai siskoltaan puhelun, jossa kerrottiin, että ex-miehen kotitalo palaa.

Hän oli lukenut asiasta iltapäivälehden verkkosivulta.

Koponen kaasutti paikalle tyttärensä kanssa. Näky oli lohduton. Savu tunki sankkana jokaisesta ikkunasta ja liekit nielivät puisen talon seiniä.

– Palomiehet epäilivät, ettei mies ole ollut siellä. Soitin hänen työnantajalleen, eikä hän ollut töissäkään. Kerroin palomiehille, että mistä kohtaa taloa miehen voisi löytää, Koponen kertoo ja hiljenee.

– Siitä hän sitten löytyi.

Päivät tulipalon jälkeen olivat sumua. Perhekodissa asuva poika teki surutyön yksin. Muu perhe piti tiukasti toisiaan koossa. Asiasta puhuttiin suoraan ja palaneen talon raunioille vietiin kynttilöitä.

– Yhden päivän lapset olivat koulusta pois, kun oli kuulustelut ja kaikki.

Arkeen palaaminen oli vaikeaa, mutta pakollista.

– Pyrimme siihen, että elämme normiarkea. Silti melkein joka päivä kävimme siellä ajelemassa. Puhuimme hyviä asioita siitä ihmisestä, Koponen sanoo.

Menetykset ovat opettaneet sen, että tuppisuuksi ei saa jäädä. Huolet on kevyempi kantaa yhdessä.

– Jos joku painaa mieltä, niin puhutaan ja kerrotaan. Aina löytyy joku keino millä selvitä, tapahtui mitä tahansa.

Äidin pelko: Halot eivät riitä talveksi

Lumi rapisee kenkien alla, kun äiti kävelee pimenevässä illassa pihan poikki halkovarastoon. Vanhin tytär jää tekemään leipää perheen kuopukselle.

– Sämpylää, poika vaatii ja ryntää edeltä keittiöön.

Puut on kannettava kellarin lämpökattilaan päivittäin, sillä muuten tulee kylmä. Taloa olisi mahdollista lämmittää sähkölläkin, mutta se ei tule kysymykseen.

– Kun olin synnyttämässä nuorimmaista, täällä oli lämmitetty sähköllä. Myöhemmin postissa tuli nelinumeroinen sähkölasku. Toista kertaa en sitä maksa, nainen sanoo.

Nykyinen kotitalo ostettiin yhdessä uuden miehen kanssa. Sittemmin pari erosi ja talo lainoineen jäi Jaanalle.

Pimeän ulkovaraston lattialla on pieni pino puita. Jaana Koponen kerää poikansa koulussa tekemän halkotelineen täyteen.

Pino hupenee entisestään, eikä enempää ole tulossa. Lopuista kantaa hyvällä tuurilla viisi sylillistä.

Talvi pelottaa äitiä, joka laskee viimeistä senttiä myöten sen, mihin siivoustyötä ohjaavan palveluohjaajan palkka riittää. Ensimmäisenä tulee ruoka.

– Jos ei saa puita, niin voi tulla aika kylmä. Kun talo ja vesi lämpiävät puilla, niin se voi olla, että pirtin vetää pikkuisen kylmäksi.

Nyt, kun äiti on yksin vastuussa koko taloudesta, perhe tulee toimeen noin 2 000 eurolla kuukaudessa.

Lainojen, laskujen, ruuan ja muiden välttämättömyyksien jälkeen käteen ei jää paljoa. Se tarkoittaa valintoja.

THL:n mukaan viime vuonna suomalaisista noin 8 prosentin eli 440 000 ihmisen tulot alittavat minimibudjetin.

– Emme matkustele tai käy missään. En minä siitä valita. Minusta on kiva viettää lasten kanssa laatuaikaa ja touhuta yhdessä. Kyllä sitä välillä miettii, että olisi kiva viedä lapset kylpylään tai jonnekin, mutta nyt ei vaan viedä.

Eteenpäin mennään nyt päivä kerrallaan.

– Talvesta en todellakaan tiedä, miten selvitään.

Perhearki vie ajatukset pois ongelmista päivisin. Työvuoro alkaa aikaisin, päivän päätteeksi haetaan lapset päiväkodista ja koulusta. Siivotaan, tiskataan, kannetaan puita, tehdään ulkotöitä ja lopuksi rauhoitutaan sohvalle vieretysten. Yhteisistä askareista on tullut perheen laatuaikaa.

Huoli iskee iltaisin, niin kovaa, että se vetää heikoksi. Raha on yksi iso huolenaihe, mutta senkin edelle kirivät huoli lapsista ja heidän pärjäämisestään.

– Henkisesti olen tosi loppu. Haluaisin, että poikani olisi kotona. Huoli painaa tulevista lapsenlapsistanikin, Koponen kertoo ja kyyneleet nousevat silmäkulmiin vierien poskille.

– Joka ilta tulee se tilanne, että voisi nakata hanskat tiskiin, että miksi tässä taistella, kun aina vaan tulee paskaa niskaan. Sitten ajattelen, etten luovuta, en uhallakaan. Minä olen täällä lapsia varten ja ne ovat täällä minua varten.

Sairaus voi viedä kyvyn puhua

Tällä hetkellä Koposen maksa on tulehtunut ja vaivoja tuo myös diabetes. Lisäksi kilpirauhanen kasvaa kasvamistaan, eikä arvoja ei saada kohdalleen.

– Jos kasvaminen jatkuu, niin pitää leikata. Jos leikkaus joudutaan suorittamaan, minusta tulisi 99 prosentin varmuudella mykkä, enkä todellakaan sitä halua. Taistelen siihen saakka, kun henki pihisee ja kulkee.

Koponen antautuu kirurgin veitsen alle vasta siinä vaiheessa, kun kilpirauhanen vaikuttaa hengitykseen.

Puheliaan naisen muuttuminen mykäksi olisi iso isku hänen persoonalleen, mutta myös henkireiäksi muuttuneelle työuralle.

– Joka päivä olen asiakkaiden kanssa puhelimessa. Kun on palavereita, niin en pystyisi tekemään mitään. Ja miten hoidat lasten asioita? Pitäisi olla joku kirjuri ja tulkki matkassa.

Tieto jyskyttää takaraivossa ja nousee mieleen aina silloin tällöin. Koponen palaa mielessään hetkeen, jolloin hän sai tietää kilpirauhassairaudestaan.

– Kirurgin kanssa päätimme samalla istumalla, ettei leikkaukseen mennä ennen kuin on todellakin pakko.

Sairauden ikävä puoli on ollut myös se, että sitä mukaa kun kilpirauhanen on kasvanut, ystävät ovat kaikonneet – yksi toisensa jälkeen.

– Kun itsellä ei ole ollut voimia pitää yhteyttä. Pari on jäänyt ja niistä olen kiitollinen.

Koposen suvussa on myös totuttu pitämään yhtä. Nainen on kiitollinen siitä, että koko suku puhaltaa yhteen hiileen, eikä ketään jätetä yksin.

– Jos en vastaa puhelimeen, hetken päästä äiti on pihalla tarkistamassa, ettei meillä ole hätää.

Hymyn huulille tuovat myös yllättävät hyvät teot, esimerkiksi se, kun naapuri tuli koputtamaan ovelle mukanaan sylillinen nakkeja.

Rikkauksien sijaan rakkautta

Rakkaus on rakennettu perheeseen yhdessäololla, niillä pienillä hetkillä, jotka perhe viettää yhdessä.

– Meillä on lämpimät välit lasten kanssa. Mitään ei salailla kotona. Kaikesta keskustellaan.

– Jos minulla olisi tällainen elämäntilanne ja lapsia ei olisi, niin olisin varmasti sohvan pohjalla murehtimassa.

Äiti katsoo lämpimästi lastensa touhuja: Sitä kun toiseksi nuorin poika esittelee viikkorahoillaan ostamia työkaluja sekä esikoistyttären olkapäillä keikkuvaa kuopusta.

Puhuminen ja yhteiset hetket ovat tämän perheen liima. Se jää epäselväksi.

– Iloisuus auttaa ja nauru, hän lisää ja nyt kasvoilla hehkuu kyynelten sijaan hymy.

– Lapset ovat kaikki kaikessa. Vaikka olisihan se kivempi, vaikka heillä olisi helpompi elämä, eivät hekään valita. Tyydytään siihen, mitä on.

Entäs lukitsemattomana pysyvä ovi, mistä se kertoo? Toisaalta, eihän muumitaloakaan lukita yöksi.

Koponen kuvaileekin olevansa äitinä melkoinen Muumimamma.

– Kaikki ovat tervetulleita. Meillä käy paljon lasten kavereita. Viikonloppuisin täällä on vilskettä ja vilinää. Ruoka-aikaan vieraatkin kutsutaan pöytään. Yöksikin saa tulla, joka haluaa. Monesti kun herään, täältä on löytynyt nukkumasta joku sukulainen, Koponen kertoo nauraen.

Perheen elämänfilosofian tiivistää yhden perheen lapsista lausuma viisaus:

– Poikani sanoi, että vaikka me ei olla rikkaita, niin rakkautta meiltä löytyy.

Taas poskilla kimaltelevat kyyneleet. Nyt ne kertovat pakahduttavasta onnesta ja rakkaudesta.

Mitä on normaali arki?

Normaali arki on Jaanan suurin unelma. Sellainen ihan tuiki tavallinen, johon kuuluvat vastoinkäymisetkin, mutta sopivina palasina. Sellainen, ettei joka ilta tarvitsisi laskea halkoja, euroja tai tulevaa peläten.

– Millaista olisi elää sellaista tavallista arkea? Tehdä ruokaa, pyykätä, siivota, hän sanoo pohdiskelevalla ilmeellä, kuin makustellen.

– Aina sanotaankin, että kun parisuhteessa on normiarki, eikä tapahdu mitään. Kun tässä on muutaman vuoden ajan tapahtunut koko ajan jotakin, niin osaisin itsekin arvostaa sitä tavallisen tylsää arkea.

Unelmiin kuuluu myös ihana kumppani, joka nauttisi samoista asioista ja rakastaisi lapsia. Koponen jaksaa edelleen uskoa, että se päivä vielä koittaa.

– On pakko. Se mun remppareiska, autonkorjaaja. Sellainen ihminen, joka rakastaa mua sellaisena kuin olen, hän räjähtää nauruun.

– En halua sellaista, että välttämättä lähdetään joka vuosi jonnekin ulkomaille. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta… Niin minä toivon.

Haastattelusta kuluu muutama päivä ja puhelimeen saapuu viesti:

– Esikoinen synnyttää huomenna.

Se päivä on muuten tänään. Nyt, kun tämä artikkeli julkaistaan.

Lue myös:

Jaana Koponen kertoi hädästään, tuntemattomat pelastivat kylmältä talvelta: "En ole kokenut mitään tällaista"

DERRY Pienen puron yli harppaaminen on ainoa rajamuodollisuus David Crockettin Pohjois-Irlannissa ja Irlannin tasavallassa sijaitsevien peltojen välillä. Sukutila perustettiin jo ennen Irlannin jakamista.

EU-jäsenyyden jälkeen elämä helpottui, mutta brexitin takia unionin ulkoraja uhkaa halkaista tilan kahtia.

– Jos tässä olisi kova raja joutuisin tekemään tuntien kiertomatkan rajanylityspaikalle vaikkapa lannoittaakseni Irlannin-puoleiset pellot. En voisi kääntyä pihatieltäni vasemmalle, Crockett selittää.

Rajabyrokratia olisi alueelle raskas taloudellinen isku. Nyt kauppa käy vaivattomasti rajan yli. Lainvalvonnan, sairaanhoidon ja koulutuksen alalla on laajaa yhteistyötä.

Crockett on unionisti eli hän kannattaa Pohjois-Irlannin pysymistä Britannian osana. Tärkeimmästä unionistipuolueesta DUP:sta poiketen hän oli kuitenkin EU-eroa vastaan.

– En voinut uskoa brexit-päätöstä todeksi. EU-erosta tulee taloudellinen katastrofi.

Raja on tulenarka aihe

Pohjois-Irlannissa brexitin luomat uhkakuvat eivät rajoitu talouteen. Tästä saa muistutuksen kun siirtyy Irlannin tasavallasta Pohjois-Irlannin puolelle.

Valtatien varressa Pohjois-Irlantiin tervetulleeksi toivottavasta kyltistä sana “pohjoinen” on sutattu pois. Asialla ovat olleet yhdistynyttä Irlantia ajavat tasavaltalaiset.

Heille mikä tahansa rajamuodollisuus on punainen vaate. EU:n sisämarkkinoiden ulkorajalle tarvittaisiin vähintään elektronista valvontaa, mutta kamerat saatettaisiin tuhota yhdessä yössä.

Derryn kaupungissa Julieann Campbell pelkää, että EU-ero vaarantaa rauhanprosessin.

– Joudumme eristetyksi. Tämä aiheuttaa ongelmia pohjoisen ja etelän välillä. Emme voi hyväksyä minkäänlaista rajaa.

Irlannin yhdistyminen nousi tapetille

Setänsä brittijoukkojen tulituksessa menettänyt Campbell ei pelkää väkivaltaisten aikojen paluuta. Hän uskoo kuitenkin, että Irlannin yhdistymisen suosio on kasvanut EU-jäsenyyden jatkumisen puolesta äänestäneessä Pohjois-Irlannissa.

– Aiemmin en olisi uskonut sen tapahtuvan elinaikanani, mutta nyt se on täysin mahdollista. Ihmiset ovat vihaisia, koska joutuvat eroamaan EU:sta vastoin tahtoaan.

Pohjois-Irlannilla on pitkäperjantain rauhansopimuksen perusteella oikeus yhdistyä Irlantiin, jos kansan enemmistö niin päättää. Tämä antaisi Shane McCaulin kaltaisille derryläisille mahdollisuuden pysyä EU-kansalaisena.

– Minulla ei ole valtavaa halua olla osa yhdistynyttä Irlantia. Mutta minun täytyy kysyä itseltäni, haluanko olla osa maata, jonka hallitus ei välitä rauhanprosessista tai tahdostamme pysyä EU:ssa.

Britannia on pyrkinyt purkamaan tilanteen lupaamalla Pohjois-Irlannin sääntelyn pysyvän yhdenmukaisena Irlannin kanssa EU-eron jälkeenkin. Näin vältetään kova raja, mutta käytännössä järjestely näyttää erehdyttävästi sisämarkkinoiden jäsenyydeltä, josta brittihallitus on luvannut erota.

Jos Britannia määräisi rajamuodollisuudet Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välille, unionistit suuttuisivat.

Shane McCaul ihmettelee EU-eron epämääräisyyttä.

– Brexitiä halunneet poliitikot eivät tehneet minkäänlaisia suunnitelmia, on täysi mysteeri kuinka, ero lopulta toteutetaan, McCaul puuskahtaa.

"Maakunnassa kuuluisin sali". "Erinomainen akustiikka". "Pitäisi markkinoida laajalla rintamalla". "Ei missään tapauksessa saa tapauksessa sulkea".

Suolahtisalilla on paikka monen äänekoskisen sydämessä, mutta sali uhkaa hiljetä ensi vuonna.

Salin omistaja Keski-Suomen Kansanopiston Kannatusyhdistys on jo pitkään yrittänyt myydä rakennushistoriallisesti arvokasta kuuden rakennuksen kokonaisuutta, johon Suolahtisalikin kuuluu.

Ja vaikka kauppaa ei syntyisikään, omistaja aikoo lopettaa salin käytön ensi vuonna.

Se tietäisi sitä, että lukuisat musiikkitilaisuudet jäisivät vaille esityspaikkaa.

Äänekosken kaupungilla on ollut tilaan sen rakentamisesta lähtien vain käyttöoikeus, ei omistussuhdetta. Vapaa-aikajohtaja Markku Auvisen mukaan sopimukseen on kuulunut, että omistaja ylläpitää taloa.

Huolto- ja korjaustöitä ei salissa kuitenkaan ole tehty vuosiin. Muutama vuosi sitten Äänekosken kaupunki arvioi korjausvelan nousevan yli puoleen miljoonaan euroon.

Opisto on ilmoittanut halustaan luovuttaa salin kaupungille, mutta siihen ei haluta tarttua ennen kuntokartoitusta, jossa tila Auvisen mukaan "nuohotaan joka suunnalta". Kaupungille 30 000 euroa maksava kartoitus valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä.

– Sen jälkeen päättäjät joutuvat pohtimaan, minkätasoinen korjaustarve on, Auvinen sanoo.

Se olisi hyvä muistaa, että sen paremmin negatiivisia kuin positiivisia päätöksiä ei ole salin osalta tehty. Vapaa-aikajohtaja Markku Auvinen

Vaikka kaupunki saisi salin ilmaiseksi, kustannukset olisivat silti suuret, jo korjausvelan vuoksi. Lisäksi kaikilla kuudella rakennuksella on esimerkiksi yhteinen lämmitysjärjestelmä, jolloin vain salin käyttäminen vaatisi oman järjestelmän.

Jos salirakennus erotettaisiin omaksi kiinteistöksi, se tarvitsisi omat sähkö-, vesi- ja jätevesiliittymät. Myös käyttökustannukset ovat korkeat.

Mikäli sali ja sitä ympäröivät rakennukset saavat uuden omistajan, kaupungilla olisi halu jatkaa sopimusta salin käytöstä.

– Se tietysti edellyttää, että tila on kunnossa, Auvinen huomauttaa.

Auvinen myöntää, että kaupungin näkökulmasta Suolahtisali on tärkeä, koska korvaavaa tilaa ei ole. Myös salin akustiikkaa pidetään erinomaisena, mutta kovin suuria tapahtumia ei sinne mahdu.

– Se olisi hyvä muistaa, että sen paremmin negatiivisia kuin positiivisia päätöksiä ei ole salin osalta tehty. Katsotaan nyt rauhassa, mitä kuntoarviosta käy ilmi.

Keski-Suomen Kansanopiston Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Jaana Tani vahvistaa, että Opiston kampus sulkeutuu vuodenvaihteen jälkeen. Hänen mukaansa ensisijainen tavoite on myydä koko kiinteistö eli tontti ja kaikki rakennukset.

– Kaupunki voi ostaa Suolahtisalin, mutta se ei ole halunnut, Tani sanoo.

Yksi näkökulma asiaan on myös salin sijainti, jota pidetään ongelmallisena: Äänekosken keskustasta, jossa esimerkiksi Ala-Keiteleen musiikkiopisto sijaitsee, matkaa on noin kymmenen kilometriä.

Kaupunginvaltuutetun ja Suolahden kyläyhdistyksen puheenjohtajan Matti Virtasen mielestä kaikkien kannalta olisi paras ratkaisu, että koko alue saisi uuden omistajan ja kaupunki voisi jatkaa vuokralaisena.

Virtanen kuitenkin ihmettelee, miksi kaupunki antautuu häädettäväksi mukisematta.

– Olin itse salin rakentamistoimikunnassa mukana. Silloin annettiin sadan vuoden vuokraoikeus kaupungille ja kaupunki haki siihen kiinnityksen. Ihmettelen, kuka virkamiehistä on myöntynyt siihen, ettei kaupunki ensi vuonna tilaa käyttäisi.

Neuvottelut käydään ensin, mutta sen jälkeen kaupungin pitäisi ottaa tila hallintaansa ja jakaa vuorot entiseen tapaan. Matti Virtanen

Virtasen mielestä kiinnitys lakkaa olemasta vasta, kun kannatusyhdistys lopettaa toimintansa.

– Neuvottelut käydään ensin, mutta sen jälkeen kaupungin pitäisi ottaa tila hallintaansa ja jakaa vuorot entiseen tapaan.

Äänekosken kaupunki on järjestänyt salissa tänä vuonna Auvisen mukaan noin 40 tapahtumaa. Huippuvuosina luku oli kaksinkertainen.

Salin ääni- ja valotekniikan, joka Auvisen mukaan on jo vanhentunut, omistaa Äänekosken kaupunki. Samoin flyygelin.

Tällä hetkellä ainoa työntekijä on salin vahtimestari, joka on kannatusyhdistyksen palkkalistoilla.

Samassa rakennuksessa Suolahtisalin kanssa on toiminut alaikäisten turvapaikanhakijoiden ryhmäkoti, mutta sekin on loppumassa.

Opiston tiloja on käytetty harvakseltaan yksityisiin juhlatilaisuuksiin, ja se oli majoitustilana Äänekosken biotuotetehtaan rakentajille.

Alueen ihmisiä salin kohtalo huolettaa, ja säilyttämisen puolesta on vireillä vetoomus, johon kerätään nimiä.

Kaksi sorarekkaa on törmännyt toisiinsa Kytäjätiellä Hyvinkäällä. Toinen kuljettaja kuoli, ja toinen säästyi vammoitta.

– Tämä on erittäin mutkainen tie, joten tässä on kaksi sorarekkaa tullut vastakkain. Ilmeisesti toinen on tullut vähän naapurin kaistalla, jolloin Kytäjän suunnasta tullut rekka on osunut toisen rekan perävaunun etukulmaan ja kuljettaja on menehtynyt, kertoo päivystävä palomestari Kari Virtanen Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta.

Kytäjäntie tie tulee olemaan suljettuna pitkälle iltapäivään läpiajolta.

– Poliisi on aloittanut juuri onnettomuustutkinnan paikan päällä, Virtanen kommentoi tilannetta Yle Uutisille hetki ennen kello 13 iltapäivällä.

Päivystävä palomestari kertoo kelin olleen liukas ja lumisateinen, mutta ei osaa ottaa vielä kantaa, onko sillä ollut vaikutusta onnettomuuden sattumiseen.

– Todennäköisesti ajolinjat ovat olleet väärät.

Onnettomuuspaikka on vajaa 5 kilometriä Kytäjältä Hyvinkään keskustan suuntaan.

Uutista on päivitetty kello 13.04.

Eduskunta on äänestänyt ruokakaupoissa myytävän alkoholin prosenttirajan nostamisesta nykyisestä 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin.

Uuden alkoholilain myötä kauppoihin ja kioskeihin on siis tulossa ensi vuonna myyntiin nelosolutta, vahvaa siideriä ja väkevistä alkoholijuomista sekoitettuja long drink -juomia eli niin sanottuja limuviinoja.

Nykyisin kaupoissa saa myydä vain käymisteitse valmistettuja enintään 4,7-prosenttisia juomia.

Tänään perjantaina toimitettu äänestys oli hyvin täpärä, eduskunta äänesti lopulta prosenttirajan nostosta äänin 98–94. Katso täältä, miten edustajat äänestivät ratkaisevassa äänestyksessä.

Hallituspuolueet olivat sopineet, että kansanedustajat saavat äänestää omantuntonsa mukaan. Helsingin Sanomat kertoi kuitenkin eilen torstaina, että kokoomuksen ryhmä oli tehnyt ryhmäpäätöksen äänestää rajan nostamiseksi 5,5 prosenttiin.

Koska eduskunta ei hyväksynyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöä sellaisenaan, asia meni vielä suuren valiokunnan käsiteltäväksi. Suuri valiokunta ilmoitti kokouksensa jälkeen yhtyvänsä eduskunnan täysistunnon päätökseen äänin 13–12.

Hallituksen alkuperäisessä esityksessä raja nostettiin 5,5, prosenttiin, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi eilen torstaina mietinnön, jossa valiokunta katsoi, että ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien vahvuutta ei pitäisi nostaa nykyisestä 4,7 prosentista.

Äänestyksessä myös etämyynnin kieltäminen

Tämän päivän äänestyksissä esitettiin useita muutosehdotuksia äänestyksen pohjana olleeseen sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.

SDP:n kansanedustajan Anneli Kiljusen vastaehdotuksessa rajat ylittävä alkoholin etämyynti olisi haluttu kieltää. Oppositiossa on ollut huolta, että sen myötä Alkon monopoli saattaisi murentua.

Kristillisten kansanedustajan Päivi Räsäsen muutosehdotuksessa kaupassa myytävän alkoholin raja olisi alennettu 3,5 prosenttiin ja perussuomalaisten kansanedustajan Jani Mäkelän esityksessä se olisi nostettu 8,5 prosenttiin.

Lopulta kuitenkin voittivat kokoomuksen kansanedustajan Sari Sarkomaan ja keskustan kansanedustajan Mikko Kärnän ehdotukset rajan nostamisesta 5,5 prosenttiin.

Lopullisesti alkoholilain kokonaisuudistuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä on määrä päättää eduskunnassa ensi viikolla pidettävässä toisessa käsittelyssä. Tuossa äänestyksessä hallituspuolueiden edustajia sitoo tavalliseen tapaan puolueiden ryhmäkuri.

Uuden alkoholilain on määrä tulla voimaan ensi vuoden maaliskuun alusta. Juomasekoitusten vähittäismyynti sekä ravintoloiden aukioloajat vapautuvat jo tammikuun alussa. Täältä voit lukea alkoholiuudistuksen pääkohdat.