Matinkylän uunituoreesta metroasemasta on tullut yksi koko metrolinjan ruuhkaisimmista asemista. Aamulla liityntäbusseista purkautuvat ihmiset joutuvat jonottamaan ennen kuin pääsevät metron liukuportaisiin.

Espoon Tiistilässä asuva Irina Väisänen kulki lastensa kanssa päiväkotiin bussilla ennen länsimetron käynnistymistä. Nykyisin Väisänen joutuu viemään lapsensa kävellen hoitoon. Päiväkodilta hän jatkaa matkaansa edelleen kävellen Matinkylän metroasemalle. Tämä pidentää Väisäsen työmatkaa noin vartilla.

Lasten kävelynopeus ratkaisee, ehtiikö äiti ajoissa töihin Helsingin Kamppiin.

– Se riippuu siitä, miten paljon kivoja lumikasoja tai hassuja kiviä matkan varrelta löytyy.

Vaikka aamuiset kävelyt lisäävät Väisäsen yhteistä aikaa lasten kanssa, hän palaisi mieluummin aikaan ennen länsimetroa, sillä pidentynyt matka väsyttää kaikkia.

– Monesti joudun seisomaan koko metromatkan töihin. Siitä tulee mieleen Valko-Venäjä, josta olen kotoisin. Siellä ei ole tilaa metrossa. Minusta se on väärin.

Myös Espoon Iirislahdessa asuva Anita Prusila harmittelee sitä, että hänen työmatkansa Helsingin keskustaan on venynyt 20 minuutista 50 minuuttiin.

– Tekee mieli palata yksityisauton käyttäjäksi. Sekin vaihtoehto minulla on.

Toisaalta keskustassa on helpompi liikkua julkisilla välineillä, koska parkkipaikkoja on hankala löytää. Prusila toivoo, että liityntäliikenteeseen tulee vielä parannuksia.

Toisten arjessa länsimetro on kuin lottovoitto.

Tapani Iivanainen asuu Matinkylässä, ja hänellä on vain parin minuutin kävelymatka metroasemalle. Ruoholahdessa hän vaihtaa raitiovaunuun ja on töissä Töölöntorilla puolessa tunnissa.

Aiemmin lähinnä autolla liikkunut Iivanainen oppi nopeasti käyttämään joukkoliikennettä.

– Ei tarvitse olla aamuisin ruuhkissa auton kanssa. Olen jättänyt auton pois matkanteosta lähes kokonaan.

Länsiväylän henkilöautot vähentyneet kuudella prosentilla

Iivanainen ei ole ainoa, joka on jättänyt auton kotiin, sillä länsimetron käynnistyminen näkyy Länsiväylän henkilöautoliikenteen määrissä.

Yle laski Liikenneviraston Hanasaaren mittauspisteen lukemien perusteella henkilöautoliikenteessä tapahtuneita muutoksia. Mittaukset on tehty kello 6.00-17.59 välisenä aikana.

Länsiväylällä kulki viime viikolla keskimäärin 50 687 henkilöautoa kunakin arkipäivänä, kun työmatka- ja liityntäliikenne käynnistyivät täydellä voimalla.

Viime syksynä loka-marraskuussa 2017 ennen länsimetron käynnistymistä Länsiväylällä ajoi keskimäärin 53 901 autoa arkipäivää kohden.

Viime viikolla autoja oli siis keskimäärin kuusi prosenttia vähemmän kuin syksyllä. Syksyn vertailujaksosta on poistettu koululaisten syyslomaviikko.

Alla olevassa grafiikassa on laskettu henkilöautojen keskiarvot arkipäiviä kohden.

Luvuista erottuu selvästi viime viikon tiistain 9.1. vaikutus. Puolitoista tuntia kestänyt katkos metroliikenteessä sai monet vaihtamaan metrosta muihin kulkuvälineisiin, ja autojen määrä Länsiväylällä kasvoi neljä prosenttia. Ilman tätä yhtä metroliikennejumia luvut näyttäisivät todennäköisesti paremmilta.

Kun viime viikkoa verrataan vuoden takaiseen aikaan tammikuussa, muutos autojen määrissä on keskimäärin vain –0,2 prosenttia.

Helsingin seudun liikenteen HSL:n liikennetutkijan Pekka Rädyn mukaan näin vaatimaton muutos johtuu siitä, että Länsiväylän autoliikenne olisi kasvanut vuodessa luontaisesti noin 3,5 prosenttia ilman länsimetroa.

– Etelä-Espoon alueelle rakennetaan paljon tällä hetkellä. Osa asukkaista valitsee joukkoliikenteen, varsinkin metron varressa asuvat. Jotkut taas saattavat kokeilla, olisiko Länsiväylällä nyt enemmän tilaa autoilijoille metroliikenteen alettua, Räty sanoo.

Bussilinjoihin saattaa tulla muutoksia

Läheskään kaikki espoolaiset eivät kuitenkaan asu metroradan varrella. He ovat liityntäliikenteen bussien varassa. Suorat bussilinjat Espoosta Helsinkiin ovat päättyneet lähes kokonaan, mikä on pidentänyt monien matka-aikoja.

HSL on saanut tästä kiukkuista palautetta. Nopeita muutoksia liityntäliikenteeseen ei kuitenkaan ole luvassa, Räty sanoo.

– Keräämme palautetta riittävästi, että näemme, mihin ongelmat kasautuvat. Sitten mietimme, mitä niille voi tehdä. Tämä on niin iso järjestelmä, että ihan nopeita muutoksia ei kannata tehdä harkitsematta niitä huolella.

Espoon uudet liikennejärjestelyt ovat saaneet siinä määrin kritiikkiä aikaan, että Espoon tekninen toimi ja HSL ovat saaneet kaupunginhallitukselta kehotuksen ryhtyä välittömästi toimiin liityntäliikenteen ongelmien korjaamiseksi.

Idässä totuttiin metroon

Matkustajilta tuli kiukkuista palautetta myös silloin, kun Itä-Helsinkiin kulkeva metroliikenne avattiin kesällä 1982. Vei muutaman kuukauden ennen kuin tilanne vakiintui, Räty toteaa.

– Vielä muutaman vuoden päästä tuli palautetta, että toivotaan suoria bussilinjoja takaisin, mutta pikkuhiljaa palautteen määrä väheni. Lopulta ihmiset olivatkin aika tyytyväisiä siihen.

HSL:n liikennetutkimuksen ryhmäpäällikkö Marko Vihervuori odottaa, että kansainvälisistä suurkaupungeista tuttu ilmiö, "raidekerroin", alkaa vaikuttaa myös länsimetron matkustajamääriin.

Usein raideliikenne koetaan siinä määrin mukavaksi tavaksi matkustaa, että se kerää uusia matkustajia joukkoliikenteen piiriin.

Vihervuori ei kuitenkaan pysty nykyisten lukujen valossa vielä tarkkaan arvioimaan, onko länsimetro saanut raidekerrointa aikaan.

Ainakin jotkut länsimetron matkustajat kokevat mukavaksi sen, että länsimetro on vähentänyt liikennevälineen vaihtoja heidän kohdallaan.

Matinkylässä asuva Hamza Kupiainen käy Helsingin Kaisaniemessä töissä. Ennen hän kulki bussilla Ruoholahteen ja jatkoi sieltä metrolla matkaa. Nyt Kupiainen taittaa koko matkan metrolla, vaikka se kestää kymmenen minuuttia pitempään hänen mukaansa.

Kupiainen ei silti luopuisi enää länsimetrosta.

– Tässä on hyvää se, että pääsee suoraan vaikka Itä-Helsinkiin asti.

Odotukset ovat ylittyneet

Raidekertoimen vaikutus on vielä epäselvä, mutta se kuitenkin tiedetään, että länsimetro on ylittänyt sille asetetut odotukset.

HSL:n alkuperäinen arvio länsimetron matkustajamäärästä oli 60 000.

Tuorein luku tammikuun ensimmäiseltä viikolta on keskimäärin 75 000 matkustajaa arkipäivää kohden.

HSL:n Vihervuoren mukaan tammikuun toisella viikolla matkustajia on ollut jo keskimäärin 80 000 arkipäivää kohden. Tämä lukema näyttää kuitenkin todellisuutta valoisammalta, sillä siitä on siivottu pois tiistain 9.1. metrojumin vaikutus.

Itä-Suomessa ilves ja ihminen kohtaavat toisensa yhä useammin. Syynä tähän on se, että metsäisessä Itä-Suomessa majailee koko Suomen tupsukorvista suuri osa. Itä-Suomessa ilveksen kanta on viime vuosina vahvistunut, kun muualla maassa kannan kasvu on taittunut.

– Itä-Suomessa metsäelinympäristö selittää kannan kasvun. Metsissä on ilvekselle saalistettavaa, kertoo Etelä-Savon riistapäällikkö Ohto Salo.

Ilves nousi puheenaiheeksi viikonloppuna Mikkelissä, kun ilvesten epäillään hyökänneen hevosaitaukseen. Salo kertoo, että Suomen lähihistoriassa on pystytty todistamaan vain yksi tapaus lähes varmasti, jossa ilves on hyökännyt hevosen kimppuun.

Salon mukaan muihin suurpetoihin verrattuna ilves ahdistelee kotieläimiä suhteellisen harvoin.

– Lähtökohtaisesti ilves ei hyökkäile pihapiirin eläimiä kohti, mutta esimerkiksi vapaana juokseva kissa saattaa kadota ilveksen toimesta. Kesäisin ja syksyisin myös lampaat saattavat joutua hyökkäyksen kohteeksi, jos ovat sellaisella paikalla, missä ei ole aitauksia.

Ilveshavaintoja tehdään päivittäin

Koko maassa arvioidaan olevan noin 2500 ilvestä. Näistä suuri osa vaeltaa Itä-Suomen metsissä. Itä-Suomen eli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella arvioidaan olevan 735-770 ilvestä.

Juuri kannan vahvistuminen on syy sille, että ihminen näkee ilveksen yhä useammin Itä-Suomessa. Ilvestä tavataan haja-asutusalueiden lisäksi kaupunkien liepeillä. Salo kertoo, että esimerkiksi Etelä-Savossa, jossa ilveksen kanta on vahvistunut viime vuosina, ilveshavaintoja kirjataan ympäri maakuntaa jopa useita kymmeniä päivittäin. Ilvespentue voi liikkua jopa kymmenien tuhansien hehtaarien alueella.

– Ilveksen näköhavainnoista kannattaa ilmoittaa oman alueen petoyhdyshenkilöille. Riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö ovat usein vapaaehtoisia metsästäjiä, jotka tulevat jälkiä tarkastamaan. He kirjaavat näköhavainnon ylös. Jos suurpedon näkee, niin lähinnä siitä kannattaa olla tyytyväinen, Salo kertoo.

Jos ilves vierailee usein esimerkiksi omassa kotipihassa, niin myös silloin Salo neuvoo ottamaan yhteyttä oman alueen petoyhdyshenkilöön, joka löytyy esimerkiksi Suomen Riistakeskuksen verkkosivujen haulla.

Ilves on rauhoitettu erakko

Ilves on rauhoitettu kissaeläin, jota metsästetään kannanhoidollisella poikkeusluvalla. Esimerkiksi Etelä-Savossa on tälle metsästyskaudelle myönnetty 38 pyyntilupaa. Viime vuonna poikkeuslupia oli 35. Metsästyskausi kestää joulukuun alusta helmikuun loppuun.

Luonteeltaan erakkomainen ilves liikkuu mielellään öisin. Salo sanoo, että ilvestä ei tarvitse pelätä.

– Mutta tietysti niin kuin kaikkien villieläinten kohdalla, on terve kunnioitus niitä kohtaan ihan paikallaan. Takki auki ei tarvitse joka tilanteessa mennä, jos vaikka jostain syystä sattuisi olemaan niin, että kovin lähelle ilvestä pääsee. Terveen ilveksen kohdalla ei pitäisi kuitenkaan olla kovin mahdollista, että se kovin lähelle tulisi.

Koleana joulukuisena talvipäivänä vuonna 1947 pienilukuinen joukko, ehkä noin tusinan verran ihmisiä, kokoontuu Brightonissa Woodvalen hautausmaalle. Vainajien viimeinen leposija tunnetaan jylhästä ja mahtipontisesta goottilaisesta arkkitehtuuristaan, joka tuo paikkaan salaperäistä, ehkä hieman pelottavaakin tunnelmaa. Ympäröivä seutu on kuuluisa ikivanhoista pakanallisista palvontapaikoistaan, joten tämä jos mikä on suorastaan loistava näyttämö Suuren Pedon viimeiselle matkalle.

Hautajaisseurue vaeltaa hitaasti tummanharmaiden ja patinoituneiden hautakivien halki kohti krematoriota, jonka keskellä oleva terävähuippuinen torni hipoo taivaita. Mustavaristen satunnainen raakunta leikkaa ilmaa. Kohta hautausmaalla alkaa kuulua myös toisenlaisia ääniä: nyt krematoriossa kaikuu sanoja, lauseita, ohjeita ja loitsuja Gnostisesta messusta, Panin Hymnistä ja Lain Kirjasta. Samalla Suuren Pedon fyysinen ruumis syttyy tuleen ja palaa tuhkaksi – hänen omien kirjoituksiensa saattamana. Jäljelle jäänyt tuhka lähetetään myöhemmin Yhdysvaltoihin, jossa se haudataan New Jerseyssa sijaitsevan talon pihalle.

Uskontoa vai filosofiaa

Okkultisti ja maagikko, kirjailija, taiteilija ja vuorikiipeilijä Aleister Crowley (1875–1947) oli elinaikanaan kiistelty ja ristiriitainen hahmo. Hän oli myös julkisuuden henkilö ja paheellisuuden ruumiillistuma, josta revittiin pöyristyttäviä sensaatio-otsikoita parhaaseen iltapäivälehtityyliin. Toisaalta Crowley herätti valtavaa kiinnostusta aikalaisissaan, ja hänen ystäväpiiriinsä lukeutuivat muun muassa kirjailijat Ian Fleming ja Aldous Huxley. Viimeiset elinvuotensa Crowley kuitenkin vietti hiljaisuudessa, poissa skandaalien ja kuohujen keskeltä.

Vuosikymmeniä jatkunut huumeiden käyttö ja enemmän tai vähemmän riettaat seksi-iloittelut olivat vaatineet veronsa, ja taloudellisten vaikeuksien piinaama maagikko asui loppuelämänsä Ison-Britannian Hastingsissa sijaitsevassa vierasmajassa. Vaatimattomat hautajaiset olivat oikeastaan looginen päätös hiipuville voimille, joille viimeinen niitti oli krooninen keuhkoputkentulehdus.

– Ehkä hän mietti elämänsä loppupuolella, olisivatko hänen oppinsa voineet saada enemmän jalansijaa ihmisten keskuudessa. Ja ehkä hän oli pettynyt sellaisiin ihmisiin, jotka eivät olleet hänen ajatuksiaan löytäneet tai ymmärtäneet. Toisaalta taas Aleister Crowley teki valtaisan määrän asioita, joista monet ihmiset voivat vain unelmoida, Marko Meretvuo pohtii.

Meretvuo on suomentanut osittain äskettäin julkaistun Uuden aikakauden profeetta – Aleister Crowleyn koottuja kirjoituksia -teoksen. Laaja käännöskokoelma sisältää 22 Crowleyn kirjoitusta sekä sarjan erilaisia rituaaleja ja harjoituksia. Crowleyn ajatusmaailmaan perehtyneen Meretvuon mukaan tämä on ollut äärimmäisen monipuolinen kirjoittaja.

– Hän on luonut myös laajan runollisen tuotannon, puhumattakaan uskonnollis-filosofisista teksteistä, joista osa on kirjoitettu eräänlaisessa innoittuneessa tilassa.

Crowleyn filosofian – niin, on vaikeaa sanoa, onko kyseessä uskonto vai filosofia – Marko Meretvuo löysi parikymppisenä erään ystävänsä myötävaikutuksella.

– Kaverini vinkkasi, että koska olet kiinnostunut tällaisista asioista, kannattaa lukea Crowleyn Lain Kirja. Toki olin nimen kuullut jo aiemmin Ozzy Osbournen Mr. Crowley -kappaleesta.

Dekadenssi vetoaa rock-muusikoihin

You fooled all the people with magic / Yeah, you waited on Satan's call, vaikeroi Ozzy Osbourne tuttuun tyyliinsä vuonna 1980 ilmestyneellä Mr. Crowley -biisillä, joka on vain yksi esimerkki siitä, millaista kiinnostusta Aleister Crowley on herättänyt rock-muusikoiden parissa.

Hänen hartaaseen ihailijakuntaansa kuuluu etenkin metallimuusikoita, kuten Led Zeppelinin kitaristi Jimmy Page ja Iron Maidenin laulaja Bruce Dickinson, puhumattakaan lukuisista black metal -yhtyeistä. Myös The Doors -yhtyeen Jim Morrison oli Crowley-fani ja maagikon hahmo löytyy esimerkiksi The Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -klassikkoalbumin kannen kasvomerestä. Niin ikään David Bowie tunsi 1970-luvulla vastustamatonta vetovoimaa Crowleyn suuntaan.

Okkultismi, individualismi, boheemit ja paheelliset elämäntavat, alituinen matkustelu maailman jokaiseen kolkkaan, kovat huumeet, holtiton seksi ja yleinen dekadenssi – rock-muusikoiden Crowley-ihailulle ei syytä ole vaikeaa löytää.

– 1900-luvun alussa Crowley oli elämäntapojensa suhteen niin paljon aikaansa edellä, että tämä nosti hänet sittemmin postmodernin ajan vastakulttuureissa lähes jumalan asemaan. 1960-luvun nuoriso tajusi, että Crowley oli tehnyt heidän juttujaan jo puoli vuosisataa aiemmin. Hän oli myös yksi ensimmäisistä länsimaisista ihmisistä, joka harrasti joogaa ja meditointia. Nämäkin asiat tulivat vahvasti muotiin 60-luvulla, Marko Meretvuo toteaa.

Rock-muusikoita lienee myös kiehtonut Crowleyn filosofian ydinkohta, joka tulee esille Lain Kirjassa. Ohjeistus kuuluu, että "tee mitä tahdot".

Thelema-uskonto syntyy

Varakkaasta perheestä lähtöisin oleva Crowley ryhtyi flirttailemaan erilaisten esoteeristen salaseurojen ja seremoniallisen magian sekä huumeiden parissa jo 1800-luvun lopulla, mutta varsinainen käännekohta henkisen tiedon valtateillä tapahtui vuonna 1904. Tuolloin Crowley ja hänen vaimonsa Rose matkasivat Egyptiin, jossa tapahtui kummia. Muinaisegyptiläisen Horus-jumalan sanansaattajan Aiwassin ääni ryhtyi kuiskimaan asioita Crowleyn korvaan, ja näistä viesteistä syntyi Lain Kirja, johon perustuu Crowleyn luoma uusi uskonto, Thelema. Crowley oli luonnollisestikin tuoreen maailmanjärjestyksen profeetta, jolla oli uudessa kultissa vastaava asema kuten Jeesuksella kristinuskossa tai Muhammedilla islamissa.

"Tee mitä tahdot" -lauseen lisäksi uskonnossa korostetaan, että "jokainen mies ja jokainen nainen on tähti". Thelema yhdistelee toisiinsa muinaisia uskontoja sekä rituaalimagiikkaa, ja esimerkiksi sen kosmologia perustuu egyptiläisiin jumaliin ja jumalattariin.

– Oleellista tässä on se, että jokainen syvempiä viisauksia etsivä ihminen huomaa, ettei hän voi hakea tällaisia asioita itsekkäästi. Pitää ymmärtää, että hänen elämänsä on tavalla tai toisella sidoksissa isompiin kohtaloihin, kansakuntiiin ja sivilisaatioihin. Siksi tällaisen kirjan ja uskonnon luominen on ollut tärkeää. Näin on ollut myös Crowleyn kohdalla, Marko Meretvuo pohtii.

Meretvuon mukaan Crowleyn uskonnollis-filosofisen järjestelmän tietyt yhteiskunnalliset puolet voivat kauhistuttaa nykyihmistä, koska ne eivät sovi kovinkaan hyvin yhteen demokraattisen ja ihmisarvoa korostavan ajattelun kanssa. Järjestelmässä ihmiset jaetaan orjiin ja kuninkaisiin.

– Theleman yhteiskunnallisesta puolesta löytyy yhtymäkohtia entisaikojen aristokraattisiin hallintojärjestelmiin, esimerkiksi muinaiseen Spartaan.

Lain Kirjan tekemisen aikoihin Crowley rupesi myös liittämään itseensä Johanneksen ilmestyksessä olevaa Pedon lukua, eli numeroa 666. Kun tähän ynnätään vähemmän konventionaalisten elämäntapojen lisäksi se, että Crowley kutsui itseään Suureksi Pedoksi, ei ole ihme, että hänet leimattiin saatananpalvojaksi.

– Crowley ei missään vaiheessa korostanut tällaista myyttistä paholaishahmoa omassa oppijärjestelmässään. Kieltämättä tähän liittyy piirteitä, joiden perusteella Crowleyn voidaan sanoa omana aikanaan ansainneen jonkinlaisen satanismin isoisän tittelin. Lisäksi jotkut uskonnolliset tahot pitävät Crowleyn kirjoituksia pimeyden voimien sanelemina. Olisihan se tietysti kiehtova ajatus, jos näin olisi ja tuollaisia voimia olisi olemassa, Marko Meretvuo sanoo.

Rajoittamatonta seksuaalimagiaa

Crowleyn uskonnollinen kultti lihallistui Italian Sisiliassa, jonne hän perusti vuonna 1920 Theleman luostarin, eräänlaisen omien oppiensa mukaisen utopian. Thelemassa palvottiin auringonjumala Rata, luettiin Gnostista messua ja harjoitettiin rituaalimagiikkaa. Ilmeisesti elämä yhteisössä oli varsin sekavaa ja hallitsematonta, ja vuonna 1923 eräs luostarin asukkaista menetti henkensä. Crowleyta ryhdyttiin syyttämään rituaalien ohessa suoritetuista eläin – ja jopa ihmisuhreista, ja hänet karkoitettiin Italiasta. Samalla päättyi myös luostarin toiminta, josta on enää jäljellä huonokuntoinen ja hylätty, graffiteilla sotkettu rakennus.

Omana aikakautenaan Aleister Crowley nimettiin mediassa maailman moraalittomimmaksi mieheksi, ja tähän oli osittain syynä hänen biseksuaalisuutensa. Crowleylla oli jatkuvasti suhteita sekä naisiin että miehiin, joiden kanssa hän harjoitti kaikkia mahdollisia seksin muotoja sadomasokismista seksuaalimagiaan. Tässäkin mielessä Crowley oli edellä aikaansa.

– Crowley näki seksuaalisuuden avaimena todellisen itsen ja identiteetin löytämiseen. Hän koki, että esimerkiksi bi- ja homoseksuaalisuus liittyvät vahvasti uuteen aikakauteen eli aioniin ja siihen, mitä se tuo tulevaisuudessa tullessaan. Huumausaineita hän ei ehkä niin paljon opeissaan korostanut, mutta toki hän taisteli moneen otteeseen heroiiniriippuvuutta vastaan, Marko Meretvuo kertoo.

Toisaalta Crowleyn kaltaisen uuden ja paheellisen profeetan syntyminen juuri 1900-luvun alkupuolella ei ollut mikään ihme, vaan koko prosessi heijasteli vahvasti oman aikakautensa tunnelmia. Spiritismi oli ollut Länsi-Euroopassa suosittu viihdemuoto jo 1800-luvun puolivälistä lähtien, ja vuosisadan loppupuolella henkinen liikehdintä synnytti teosofian ja hieman myöhemmin antroposofian kaltaiset uskonnollis-mystiset ajatussuunnat. Aleister Crowleyn hengenheimolaisiksi on helppo niputtaa Helena Petrovna Blavatskyn, Rudolf Steinerin ja G.I. Gurdieffin kaltaisia esoteerikkoja, ja fin de sièclen dekadenssia taas edusti homosuhteistaan vankilaan joutunut Oscar Wilde.

Tiedustelupalvelun palkkalistoilla

Aleister Crowleyn elämäntarinaan kuuluu myös hämmästyttävä määrä ulkomaanmatkoja useilla eri mantereilla – hän muun muassa vietti pitkiä ajanjaksoja Meksikossa ja Intiassa. Joidenkin lähteiden mukaan Crowley olisi myös työskennellyt Ison-Britannian hallitukselle vakoojana, joka aina poliittisten kriisien sattuessa ilmestyi sopivasti paikalle – milloin Venäjälle tutkailemaan vallankumouksellista ilmapiiriä, milloin Kiinaan havainnoimaan paikallisen oopiumikaupan kiemuroita.

Marko Meretvuon mielestä Crowleyn kohdalla ei ihmetytä oikeastaan enää mikään.

– Myös hänen päiväkirjansa ja omaelämäkertansa tukevat hänen julkista imagoaan. Itse asiassa häneen saattaa liittyä hurjempiakin juttuja, joista emme vain tiedä mitään. Toisaalta Crowleysta on liikkeellä huhuja, joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Suurin osa hänen värikkääseen persoonallisuuteensa liittyvistä asioista on kuitenkin totta.

Crowleyn perintö elää edelleen voimakkaana esimerkiksi erilaisissa marginaalikulttuureissa, kuten goottipiireissä, ja Thelema-uskonnon seuraajiakin on maailmalla satoja tuhansia.

Kiinnostavaa on myös se, että Crowleyn visuaalista symboliikkaa ja sloganeita ovat ryhtyneet viime aikoina käyttämään Jay-Z:n, Ciaran ja Kanye Westin kaltaiset afroamerikkalaiset mainstream-artistit.

Mutta mihin Aleister Crowleyn viehätysvoima sitten pohjimmiltaan oikeastaan perustuu?

– Aleister Crowley oli nero joka osasi tarvittaessa huijata ihmisiä, Marko Meretvuo summaa.

Korjaus 16.1. klo 13. The Beatlesin levynkansi vaihdettu alkuperäiseksi.

Tanskalaiskeksijä Peter Madsenia vastaan on nostettu syyte ruotsalaistoimittaja Kim Wallin murhasta, kertoo Kööpenhaminan poliisi muun muassa tanskalaisen Politiken-lehden ja Ruotsin television SVT:n mukaan.

Syyttäjä vaatii hänelle elinkautista vankeustuomiota. Vaihtoehtoisesti hänet voidaan määrätä psykiatriseen hoitoon.

Syyttäjä toteaa, että kyse on epätavallisesta ja poikkeuksellisen vakavasta rikoksesta.

Wall lähti Madsenin mukaan tämän sukellusveneelle elokuussa, koska hänen oli tarkoitus kirjoittaa Madsenista artikkeli. Wall ei palannut koskaan ajelulta ja myöhemmin hänen ruumiinosansa löytyivät merestä.

Madsen kiistää murhanneensa Wallin. Hän on kuitenkin myöntänyt paloitelleensa tämän ruumiin ja heittäneensä ruumiinosat mereen.

Oikeudenkäynnin Madsenia vastaan on määrä alkaa 8. maaliskuuta. Tuomio saataneen huhtikuun lopulla.

Japanin yleisradioyhtiö NHK antoi tiistaina väärän hälytyksen Pohjois-Korean ohjusiskusta. Hälytys peruttiin muutaman minuutin kuluttua.

NHK julkaisi ennen iltaseitsemää paikallista aikaa nettisivuillaan ja sovelluksessaan uutishälytyksen, jossa sanottiin, että Pohjois-Korea näyttää laukaisseen ohjuksen. Ihmisiä kehotettiin hakeutumaan sisätiloihin tai maan alle.

Viitisen minuuttia myöhemmin NHK ilmoitti hälytyksen olleen väärä ja pyysi sitä anteeksi.

Ei ole tiedossa, mistä väärä hälytys johtui. Viime viikonloppuna Havaijilla Yhdysvalloissa annettiin vahingossa varoitus ohjusiskusta.

Havaijin viranomaisten mukaan kyse oli inhimillisestä virheestä. Työntekijä painoi väärää nappia.

Salolaisperhe ei voinut neljä vuotta sitten aavistaa, että omakotitalon rakennusprojektista tulisikin varsinainen piina.

Juha-Matti Saari ja Marjut Heinonen ostivat omakotitalon virolaiselta rakentajalta avaimet käteen -periaatteella joulukuussa 2013. Talo ei valmistunut määräaikaan mennessä.

Perhe oli jo maksanut talosta koko kauppasumman 171 000 euroa ja vuokra-asunto oli irtisanottu.

– Tämän piti olla alle puolen vuoden homma. Nimi paperiin ja kesällä muutto, sanoo perheen isä Juha-Matti Saari.

Puoli vuotta muuttui kuitenkin neljäksi. Käynnistyi tapahtumien sarja, joka muutti viisihenkisen perheen elämän täysin.

Vuoden 2014 lopussa perhe palkkasi ulkopuolisen asiantuntijan. Paljastui, että keskeneräisessä talossa on pahoja rakennusvirheitä ja puutteita muun muassa lämpö- ja vesieristyksessä.

Perhe haki oikeutta käräjiltä

Vuoden 2015 alussa perhe palkkasi asianajajan, joka vaati urakoitsijalta ja vastaavalta työnjohtajalta toteuttamiskelpoista korjaussuunnitelmaa. Asia meni käräjille, päädyttiin sovintoon, jossa rakentajan oli määrä maksaa korvauksia 150 000 ja vastaavan työnjohtajan 5 000 euroa.

Rakentaja teki kuitenkin konkurssin eikä perhe saanut sovittuja korvauksia kuin työnjohtajalta.

Perhe teetti talosta lisää asiantuntijalausuntoja. Niistä selvisi, että rakennus pitää korjata lähes kokonaan uudestaan.

Puhutaan isosta asiasta, jos talo tarvitsee maksaa kahteen kertaan.

Talon kauppasumman lisäksi perheelle on kertynyt kustannuksia asianajo- ja asiantuntijakuluista noin 100 000 euroa.

– Kallis talo tuli, mutta onneksi olemme vielä yhdessä ja meillä on tämä talo tässä, sanoo perheen isä Juha-Matti Saari.

Talkoolaiset riensivät apuun

Kun selvisi, että talo lopulta jää perheelle, oli heillä käsissään talo, joka piti rakentaa sisältä lähes kokonaan uudestaan. Perheen isä Juha-Matti Saari aloitti talon sisusten purkamisen tammikuussa 2017.

Kuukautta myöhemmin salolainen yrittäjä Niko Saarinen näki lehtijutun salolaisperheen piinasta. Hän perusti suljetun Facebook-ryhmän, jossa etsi halukkaita ammattilaisia perheen rakennusprojektin avuksi.

– Mietin, että miten itse selviäisin omin avuin, jos tällainen sattuisi omalle kohdalle? Puhutaan isosta asiasta, jos talo tarvitsee maksaa kahteen kertaan, Saarinen sanoo.

Sana kiiri. Suuri joukko salolaisia yrittäjiä ja yrityksiä lähti mukaan. Osa lahjoitti tarvikkeita, osa työtä. Auttamisen halu oli suuri ja tästä kertoi myös MTV.

Salolainen kiinteistönvälittäjä Jukka Alanko oli mukana talkooporukassa. Hän pitää tapausta hyvin poikkeuksellisena. Moni asia on mennyt rakennusprojektin aikana pieleen.

– Rakennustyön aikana valvonta on epäonnistunut. Kauppakin oli tehty hassusti, koska koko kauppahinta oli maksettu ennen kuin talo oli valmis. Se on vähintään yhtä suuri virhe kuin ontuva valvonta, Alanko sanoo.

Juha-Matti Saari ja Marjut Heinonen kiittelevät vuolaasti avuksi tullutta talkooporukkaa. Ilman apua talo ei olisi vieläkään valmis.

Talon käyttöönottotarkastus oli vuoden 2018 alussa, ja viisihenkinen perhe on vihdoin päässyt muuttamaan omaan taloonsa. Muuttolaatikoita on vielä purkamatta ja pihan kunnostustyöt odottavat seuraavana listalla.

– Nyt on helpottunut olo. Voi taas suunnitella normaalia arkea, sanoo perheen isä Juha-Matti Saari.

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) aikoo esittää hallitukselle, että tiedustelulakeihin liittyvä perustuslain muutos säädettäisiin kiireellisenä asiana. Asiasta on tehty kokonaisarviointi OM:ssä.

Häkkänen kertoo tiedotteessa, että Suomen turvallisuustilanteen muutokset ja tarve varautua kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan muodostavat poikkeuksellisen tilanteen ja siksi perustuslakia on muutettava kiireellisesti.

Tiedustelulakipaketin läpiviemiseksi tarvitaan muutoksia perustuslain viestisalaisuutta koskeviin säännöksiin. Perustuslain muuttaminen kiireellisesti eli yhden eduskunnan aikana vaatii viiden kuudesosan enemmistön.

Lue myös:

Lainsäädännön arviointineuvosto haluaa tiedustelulakiesitykseen tarkempia vaikutusarvioita

Tykkimäen Actionpark on kerännyt kovat kävijäluvut Kouvolassa.

Ensimmäisen kokonaisen toimintavuotensa aikana Tykkimäki Actionparkissa kävi viikoittain noin tuhat asiakasta. Syksyllä 2016 Tykkimäen vapaa-aikakeskuksen toimitusjohtaja Sakari Pasanen arvioi, että puisto pärjää hyvin 700 asiakkaalla viikossa.

Yhteensä sisäliikuntapuistossa Kouvolan Prisma-keskuksessa kävi vuoden 2017 aikana kävi noin 50 000 asiakasta.

Tänä vuonna tahti on jatkunut samana.

Sisäliikuntapuisto aloitti Kouvolan Prisma-keskuksessa syksyllä 2016.

Uusia puistoja yksi vuodessa

Tykkimäen vapaa-aikakeskus avaa toisen sisäleikkipuiston helmikuussa Lahteen. Lisäksi yhtiö suunnittelee avaavansa uusia sisäleikkipuistoja lähivuosina.

Yhtiö ennustaa, että uusia puistoja voitaisiin avata Kotkaan vuonna 2019 ja Lappeenrantaan vuonna 2020.

– Etsimme molemmissa kaupungeissa hyvää kauppapaikkaa. Yksi puisto vuodessa tuntuisi hyvältä tahdilta, arvioi Tykkimäen vapaa-aikakeskuksen toimitusjohtaja Sakari Pasanen.

Sisäleikki- ja sisäliikuntapuistot ovat olleet viime vuosina kovassa suosiossa. Esimerkiksi Suomen parissakymmenessä HopLopissa käy vuosittain noin kaksi miljoonaa asiakasta.

Huvipuisto edelleen pääbisnes

Tykkimäen muissa kohteissa huvipuistossa ja vesipuistossa kävi yhtiön mukaan viime vuonna yhteensä noin 250 000 asiakasta, mikä on moninkertainen määrä sisäliikuntapuiston asiakkaisiin verrattuna. Toimitusjohtaja Sakari Pasanen korostaakin, että yhtiön pääbisnes on edelleen huvipuisto.

– Siihen satsaamme myös jatkossa, vaikka Actionparkeja tulisikin lisää. Ensi kesänä huvipuistoon on tulossa yli miljoonan euron laiteinvestointi, jolla saisi kokonaisen Actionparkinkin.

Toimitusjohtaja Sakari Pasasen mukaan sisäaktiviteettipuistoille on kysyntää, koska lasten liikkuminen on hiipumassa.

Kuuden vuoden tauon jälkeen ovat alan ammattilaiset valinneet Suomen 50 parasta ravintolaa. Listan ja äänestyksen ovat toteuttaneet hotelli- ja ravintola-alojen media Viisi Tähteä yhdessä Food Camp Finlandin kanssa.

Voittajaksi äänestettiin helsinkiläinen ravintola Grön, jonka on luonnehdittu olevan brutaalin bistron käsitteen ytimessä. Huippuruokaa kierrätysaterimilla ja salin kalusteilla.

Äänestäjät antoivat Grönistä seuraavia mainintoja.

"Makumaailmassa samaan aikaan jotakin hyvin tuttua ja silti yllättävää. Todellinen suomalaisten raaka-aineiden, makujen, valmistustapojen ja sesonkien noudattaja.”

”Teki kasvisruoasta ravintolan vetonaulan olematta kasvisravintola."

Suomen ravintola-ala on päätoimittaja Eeropekka Rislakin mukaan muotoutunut viime vuosina enemmän bistrotyyppiseksi, koska taloudellinen taantuma on koetellut huipputason ruokaravintoloita.

– Aikaisempina vuosina fine dining on määrittänyt automaattisesti sijoituksen listan arvostetuimpien ravintoloiden joukkoon. Mutta nyt esimerkiksi kärkiviisikossa on kolme ravintolaa, joita määrittävät muut ominaisuudet kuin perinteinen Michelin-taso. Silti ruoan parhaasta mahdollisesta mausta ei tingitä, mutta ruoka ja ravintolan ilmapiiri ovat rentoja, Viisi Tähteä -verkkomedian päätoimittaja Eeropekka Rislakki perustelee.

50 Parasta Ravintolaa Suomessa -listan ravintoloista 24 on Helsingin ulkopuolelta. Erityisesti Turku, Tampere ja Porvoo ovat vahvasti edustettuina.

50 parasta ravintolaa -lista

1. Ravintola Grön, Helsinki, Paras ruoka -kategorian voittaja

2. Ravintola Olo, Helsinki

3. Basbas, Helsinki, Paras palvelu ja Paras tunnelma -kategorioiden voittaja

4. Finnjävel, Helsinki

5. Vinkkeli, Helsinki

6. Kaskis, Turku

7. Ask, Helsinki

8. Demo, Helsinki

9. Savoy, Helsinki

10. Ora, Helsinki

11. Palace, Helsinki

12. Chapter, Helsinki, Paras tulokas -kategorian voittaja

13. Lyon, Helsinki

14. Ravintola C, Tampere

15. Mami, Turku

16. Juuri, Helsinki, Paras työnantaja -kategorian voittaja

17. Ravinteli Bertha, Tampere

18. Emo, Helsinki

19. Ravintola Huber, Tampere

20. Shelter, Helsinki

21. Bistro O Mat, Kirkkonummi

22. Mikko Utter, Lohja

23. Bistro Sinne, Porvoo

24. Nokka, Helsinki

25. Sicapelle Wining & Dining, Porvoo

26. Fabrik, Helsinki

27. Tintå, Turku

28. Muru, Helsinki, Paras viinilista -kategorian voittaja

29. Ostroferia, Oulu

30. Kuurna, Helsinki

31. Meat District, Porvoo

32. Aito, Helsinki

33. Kakolanruusu, Turku

34. Spis, Helsinki

35. Sky Ounasvaara, Rovaniemi

36. Wino, Helsinki

37. Ludu, Turku

38. Linnankrouvi, Mustio

39. Tertin Kartano, Mikkeli

40. Kuori, Turku

41. Basbas & Staff Winebar, Helsinki

42. Werner, Helsinki

43. Roux, Lahti

44. 4 Vuodenaikaa, Tampere

45. Storage, Turku

46. Ravintola Hugo, Oulu

47. Gastro Cafe Kallio, Helsinki

48. Gastropub Tuulensuu, Tampere, Paras olutlista -kategorian voittaja

49. Yes, Yes, Yes, Helsinki

50. Local Bistro, Joensuu

Lisäys 16.1. klo 10.40 Lauseeseen lisätty Tampere. Erityisesti Turku, Tampere ja Porvoo ovat vahvasti edustettuina.

Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan tammikuun alussa Kittilän lentoasemalla lentokapteenin kuolemaan johtanut onnettomuus saattoi johtua liikesuihkukoneen sisälle muodostuneesta ylipaineesta.

Keskus on tehnyt 11.–12. tammikuuta teknistä tutkintaa ja testauksia, joissa selvitettiin muun muassa koneen matkustamon toimintaa sekä sen käyttötapoja ja -ohjeistuksia.

Tutkinnassa selvisi, että koneen sisään oli muodostunut ylipaine, jonka takia ovi iskeytyi auki kovalla voimalla, kun lentokapteeni oli avaamassa sitä.

Ovi osui lentokapteeniin. Hän kuoli onnettomuuspaikalla.

Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi kertoo, että kun konetta ruvetaan lämmittämään, niin kabiiniin kuuluu tulla lisäilmaa. Koneessa oleva paineenpoistoventtiili mahdollistaa ilman virtaamisen ulos.

Nurmen mukaan tutkinnassa selvitetään nyt, miksi venttiili ei toiminut, kun lentokapteeni tuli avaamaan ovea. Lisäksi onnettomuustutkijat selvittävät, miten lentäjiä oli ohjeistettu käyttämään ulosvirtausventtiiliä eri tilanteissa.

Nurmi kertoo, että he pyrkivät selvittämään, oliko venttiiliä koskevissa ohjeissa eroa tilanteisiin, joissa kone on parkissa lämpimissä tai kylmissä olosuhteissa.

Onnettomuustutkinta jatkuu ohjaamon äänitallentimen ja lentoarvotallentimen tietojen sekä koneen käyttöä ohjeistavien ohjekirjojen analysoinnilla.

Tutkinnan on määrä valmistua 6–12 kuukauden aikana. Turvallisuustutkinnan tavoitteena on turvallisuuden parantaminen ja vastaavanlaisten onnettomuuksien ehkäiseminen.

Lue myös:

Kittilän turmakone oli palaamassa Venäjälle tyhjänä – koneen moottorit eivät olleet käynnissä, kun ovi rysähti alas kohtalokkain seurauksin

Tuhannet Osuuspankin asiakkaat huomasivat eilen pankkitilinsä saldon huvenneen selittämättömästi. Pankki itse havaitsi vian laajuuden muutamaa tuntia myöhemmin ja on selvittänyt sen aiheuttajaa siitä lähtien.

Asiakkailta oli veloitettu uudelleen joulukuussa tehtyjä ostoja ja käteisnostoja. Aiheettomat katevaraukset poistettiin asiakkaiden tileiltä eilisen illan aikana ja käteisnostot palautettiin tileille tänään.

Esitimme Osuuspankille sähköpostilla yhdeksän häiriöön liittyvää kysymystä. Näin OP-ryhmän puolesta vastasi yhteiskuntasuhdejohtaja Tuuli Kousa.

Kuinka montaa asiakasta ongelma koski?

– Kyse oli laajasta ongelmasta, joka kosketti suurta määrää asiakkaita.

Kuinka paljon rahaa oli veloitettu aiheettomasti?

– Tähän emme ota kantaa.

Onko kaikki rahat palautettu asiakkaille?

– Virheet on nyt korjattu eli asiakkaiden tilit ovat ajan tasalla.

Jos tili meni miinukselle, koituuko asiakkaalle seuraamuksia?

– Asiakkaan tilit on nyt palautettu normaalitilanteeseen. Epäselvissä tilanteissa asiakkaat voivat ottaa yhteyttä omaan pankkiin, joko verkkoviestillä, puhelimitse tai menemällä konttoriin, ja asiakaspalvelu opastaa asiakasta eteenpäin. Kyse oli teknisestä virheestä, jonka olemme nyt korjanneet. Jos esimerkiksi tilinylitysmaksuja olisi ehditty tästä syystä periä, ne palautetaan asiakkaille.

Minkä päivien veloituksia tehtiin tuplana?

– Kysymys on muutamasta päivästä joulukuun puolivälin jälkeen.

Menikö osa maksuista useampaankin kuin kahteen kertaan?

– Mahdollisissa epäselvissä tilanteissa pyydämme asiakasta olemaan yhteydessä asiakaspalveluumme.

Mistä ongelma johtui?

– Ongelman syytä selvitetään paraikaa.

Miten aiotte estää vastaavat tapahtumat jatkossa?

– Selvitämme tapahtuneen mahdollisimman tarkasti ja kehitämme jatkuvasti toimintaamme toimintavarmuuden parantamiseksi.

Miksi ette tiedottaneet näin isosta ongelmasta aktiivisesti ja julkisesti?

– Tiedotimme asiasta sekä OP:n verkkosivuilla, että sosiaalisessa mediassa mahdollisimman nopeasti ja päivitimme tilannetietoa jatkuvasti.

Tämän tiedämme

Osuuspankki kertoi eilen, että vika koski tuhansia asiakkaita. Sen syytä ei ole saatu selville, mutta ulkoista hyökkäystä ei epäillä. Tämän olemme kertoneet aiheesta tähän mennessä:

Osuuspankin asiakkaat saivat rahansa takaisin – tekninen vika on korjattu

Osuuspankin tekninen vika vei rahat tuhansilta – osa virheveloituksista on jo korjattu

Osuuspankin tileiltä kadonnut rahaa: Kolmen päivän ostot ja nostot veloitettu uudelleen

Finanssivalvonta seuraa OP:n tuplaveloitussotkua

Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa uudenvuodenaattona tapahtunut ampuminen saattaa jäädä mysteeriksi, sillä poliisi ei ole vieläkään edennyt tapauksen tutkinnassa. Poliisi on kuullut pariakymmentä ihmistä sekä uhria, mutta ratkaisevaa vihjettä tekijästä tai motiivista ei ole saatu. Ketään ei ole myöskään kiinniotettuna rikoksesta epäiltynä.

Tapaus sattui Kokkolassa Piispantiellä uudenvuodenaaton iltana puoli yhdentoista jälkeen, kun joku ampui omakotitalon ikkunan läpi ja haavoitti nuorta miestä päähän. Uhri on jo päässyt sairaalasta ja on tällä hetkellä kuntoutuksessa.

Tutkinnanjohtaja Anders Åfors arvioi tapauksen erikoiseksi, sillä mitään tietoa riidasta tai erimielisyyksistä ei ole tullut esiin. Syy vakavaan tekoon on täysin hämärän peitossa, myöskään tekninen tutkinta ei ole tuonut läpimurtoa.

– Jutun ratkaiseminen on todella haastavaa, ellei mahdotonta. Tapaus on kyllä erikoinen Suomen mittakaavassakin. Yleensä tällaisiin vakaviin rikoksiin liittyy alkoholia ja kärhämää. Nyt voidaan vain arvailla, onko kyseessä pelottelu tai päähänpisto, arvioi tutkinnanjohtaja Åfors.

Tutkimuksissa mikään ei viittaa kuitenkaan siihen, että teko olisi häiriintyneen henkilön hetken mielijohde.

Vihjeitä ampumistapauksesta on tullut niukasti. Lähinaapureilta poliisi on saanut joitain havaintoja illan aikana alueella liikkuneista ajoneuvoista, mutta tonteilla liikkuneista, tuntemattomista ihmisistä ei ole tullut vihjeitä.

Poliisi pyytää edelleen vihjeitä tapauksesta numeroon 0295 440 513.

Nelivuotiaan Ria Kaiston ja hänen työttömän äitinsä Raisan kotikaupunki Oulu on päättänyt käyttää hyväksi hallituksen antamaa mahdollisuutta rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Subjektiivisen perhepäivähoito-oikeuden rajaamisessa on kysymys siitä, että nykyinen laki antaa kunnille mahdollisuuden rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä.

Ria on yksi noin 750 oululaislapsesta, joita linjaus koskee. Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan rajauksen kohteeksi joutuneissa perheissä asiaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Kaiston perheelle asia on melko uusi.

– Onhan se erikoista, jos lapsi ei saa tarvitsemaansa varhaiskasvatusta sen takia, että hänen vanhempansa eivät ole työelämässä, Rian äiti Raisa Kaisto toteaa.

Ensimmäinen häpeäleima: laiska työtön

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen vaikutuksista ei ole helppoa puhua.

Tätä juttua varten Oulussa käytiin läpi päivähoitolapsiperheiden kenttää tiuhalla kammalla. Vanhempia, joiden lasten oikeutta päivähoitopaikkaan oli rajoitettu, kyllä löytyi, mutta julkisuuden valokeilaan oli vaikea saada ketään.

Laiskan työttömän stigman saamista pelätään, vaikka päivähoito-oikeuden rajaaminen oikeasti haittaisi perheen elämää.

Raisa Kaisto kuitenkin otti vastuun kohtalotovereidensa puolesta ja suostui haastateltavaksi. Kaisto kokee suurimmaksi ongelmaksi oman perheensä kohdalla valinnanvapauden menetyksen.

– Perheen aikataulu on saneltu, eli emme pysty valitsemaan hoitoaikaa, Kaisto sanoo.

Rian päiväkodin johtaja Susanna Haapsamo ei säästele sanojaan arvostellessaan oululaispoliitikkojen säästötoimenpidettä lapsen kannalta huonoksi.

– Ei kahdenkymmenen tunnin aikana pysty antamaan sitä samaa tukea, ohjausta ja niitä uusia oppimisen elämyksiä kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa.

Kaavamaiset vaihtoehdot

Oulussa rajauksen kohteeksi joutuneella perheellä on valittavana kaksi päivähoitovaihtoehtoa: lapsi on hoidossa joko alku- tai loppuviikon. Keskiviikkoisin tarjolla on vain puolipäivähoito, koska se on vaihtopäivä.

– Tähän kaipaisin enemmän joustoa. Vaikeuksia tulee, jos on esimerkiksi työnhakuun liittyviä menoja juuri silloin, kun lapsi ei ole hoidossa.

– Kaksikymmentä tuntia viikossa sinänsä riittäisi meille juuri nyt, mutta milloin Ria on hoidossa, se meidän pitäisi saada valita itse, Kaisto jatkaa.

Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä toteaa, että kaupungin kannalta alku- tai loppuviikon vaihtoehtomallissa kyse on tehokkuudesta ja mahdollisimman tarkasta resurssien käytöstä.

Penttilä kertoo myös, että valinnanvapauden menetys on myös ainoa vanhempien kritiikki, joka on yltänyt Oulun sivistys- ja kulttuuritoimen keskushallintoon saakka. Äärimmäisissä tilanteissa siitä voidaan hänen mukaansa joustaa.

– Lähipäiväkodeista voi ehkä olla mahdollista joustaa, jos tulee ihan välttämätön paikka, Penttilä sanoo.

Tutkimuksen mukaan vanhemmat ovat tyytymättömiä

Oulun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 12/2017) tiedetään, että muissakin rajauksen kohteeksi joutuneissa perheissä asiaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti.

Tutkimuksen mukaan vanhemmat kokevat muun muassa, että heidän lastensa tasavertaisuus ja hyvinvointi ovat heikentyneet, ja että rajaamisella on ollut myös negatiivisia vaikutuksia lasten kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.

Myös toimenpiteen kohteeksi joutuneiden perheiden aikuisille on koitunut harmia. Kielteisiä aikuisvaikutuksia ovat tutkimuksen mukaan heikentyneet mahdollisuudet työnhakuun, opiskeluun tai työssä käymiseen, perheiden tasavertaisuuden heikentymisen suhteessa muihin perheisiin ja yhteistyön heikentyminen päiväkodin tai perhepäiväkodin kanssa.

Suurissa kaupungeissa rajoitus ei ole innostanut

Tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta Suomen kunnista on käyttänyt hyväkseen hallituksen antamaa mahdollisuutta rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsilta joiden vanhempi ei ole työssä.

Erityisesti pienet kunnat ovat tehneet näin. Mitä enemmän väkeä kunnassa asuu, sitä vähemmän on ollut halukkuutta käyttää rajausmahdollisuutta.

Suomen kymmenestä suurimmasta kaupungeista tällainen rajauspäätös on voimassa koko tälle vuodelle vain Oulussa, Kuopiossa ja Porissa. Vantaalla ja Lahdessa on päätetty poistaa subjektiivisen päivähoidon rajoitus elokuusta lähtien, kun uusi toimintavuosi alkaa.

Jyväskylässä on mahdollista saada 30 tuntia päivähoitoa viikossa ilman sosiaalisiakin perusteita, jos perhe pystyy muuten perustelemaan tarpeen ja neuvotteluja rajoituksen poistamisesta käydään.

Myös rajauksen piirissä olevassa Kuopiossa hallinnon sisällä on keskusteltu lapsen oikeuksien kannalta laajemman varhaiskasvatuksen tarpeesta.

Kyllä siellä hiekkalaatikoilla keskustellaan. Susanna Haapsamo

Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta luovuttaisiin Oulussa, kaikki 750 lasta eivät Penttilän mukaan siirtyisi kokopäiväiseen hoitoon, vaikka rajoitus poistettaisiin. Hän arvioi että noin 400 lapsen kohdalla näin voisi käydäkin. Se tarkoittaisi käyttötalousmenoissa noin 1,6 miljoonan euron kasvua.

Paitsi vuotuisia kustannuksia tämä vaatisi Penttilän mukaan myös investointeja.

– Ainakin yksi 150 lapsen päiväkoti jouduttaisin rakentamaan. Yksi päiväkoti maksaa 4-5 miljoonaa euroa, sanoo Penttilä.

Sitä Penttilä ei osaa sanoa, miksi Oulussa on päädytty niin erilaiseen ratkaisuun kuin useimmissa muissa suurimmissa kaupungeissa.

Toinen häpeäleima: ongelmaperheen lapsi

Rajauksen kohteeksi joutuneen lapsen kohdalla voidaan kuitenkin anoa laajennettua päivähoito-oikeutta ja tällaisen on Oulussa 367 lasta saanutkin. Siinäkin piilee ongelma.

Perusteena voivat olla esimerkiksi lapsen tuen tarve, lastensuojelu ja perheolosuhteet. Pyyntö laajemmasta oikeudesta tulee lastensuojelusta, neuvolasta, varhaiskasvatuksen erityisopettajalta tai muulta asiantuntijalta. Päätöksen tekee kunnan varhaiskasvatusjohtaja.

Tästä seuraa se, että lapsi jolla ei ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta kuitenkin on päiväkodissa koko päivän, leimautuu helposti ongelmaperheen lapseksi. Tätä mieltä on myös Rian päiväkodin johtaja Haapasamo.

– Kyllä siellä hiekkalaatikoilla keskustellaan, että vaikka äiti tai isi on kotona syystä tai toisesta, niin kuinka te saattekin enemmän kuin sen kaksikymmentä tuntia. Että kyllä ääritapauksissa tämä voi olla leimaavaa ja asettaa perheet eriarvoiseen asemaan, Susanna Haapsamo sanoo.

Mereen joutunut muoviroska aiheuttaa vuosittain suuren määrän merilintujen- ja nisäkkäiden kuolemia sekä vahinkoja kalastukselle, merenkululle ja turismille.

Hieman tuntemattomampi muovin aiheuttama ongelma on mikromuovit eli alle viiden millimetrin kokoiset muovihiutaleet. Mikromuoveja irtoaa esimerkiksi isommista muovikappaleista sekä autonrenkaista ja tekstiileistä.

Tutkimustietoa mikromuovin vaikutuksista luontoon ja ihmisiin on vielä melko vähän, mutta Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin sanoo mikromuovien olevan potentiaalinen riski, johon tulee suhtautua täydellä vakavuudella.

– On olemassa jopa kymmeniä miljoonia tonneja materiaalia, jonka olemassaolo on vasta ymmärretty.

Tekokuituiset vaatteet ovat Harlinin mukaan yksi suurimmista mikromuovin lähteistä. Tekniset urheiluvaatteet ja fleece ovat tässä suhteessa huonoimmat materiaalit.

Vaatteista irtoaa mikromuovia käytössä ja pesun yhteydessä, josta se ajautuu viemäriverkoston kautta vesistöihin. Mikromuovia irtoaa kaikista materiaaleista, mutta esimerkiksi luonnonkuidut hajoavat luonnossa.

– Jos materiaali on biohajoamaton eli öljypohjainen tekokuitu, voi se säilyä hyvinkin pitkään luonnossa ja kerätä itseensä kaikennäköisiä kemikaaleja.

Harlinin mukaan isoin uhkakuva onkin se, että ihmiseen tai eläimeen joutuvat mikromuovit ovat keränneet itseensä myrkyllisiä aineita, jotka vapautuvat kantajansa elimistöön.

Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimusprofessori Hannu Kiviranta kertoo, että tämän hetkisen käsityksen mukaan mikromuoveista ei ole suurta haittaa ihmisen terveydelle.

– Mikromuoveja on kuitenkin tutkittu vasta hyvin vähän. Toivottavasti niistä saadaan lähivuosien aikana lisää selvityksiä.

Pelkällä olankohautuksella mikromuoveja ei kuitenkaan voi Kivirannan mukaan ohittaa, koska muovi on materiaali, joka säilyy luonnossa hyvin kauan.

– Jos jokin asia säilyy luonnossa pitkään, tulee siitä ennen pitkää ongelma jollakin tasolla.

Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos ne korvattaisiin luonnonkuiduilla. Ali Harlin

Nyt ongelma näyttäytyy eritoten merissä ja muissa vesistöissä, joissa mikromuovit joutuvat esimerkiksi pieneliöihin, kaloihin ja vesilintuihin.

– Kokemukset ovat osoittaneet, että ekologiset ongelmat liikkuvat pikkuhiljaa ravintoketjussa ylöspäin ja jossain vaiheessa niistä voi tulla ongelma myös ihmisen terveydelle.

Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön ruoan, hengitysilman ja tekstiilien kautta.

Mikromuoveja irtoaa vaatteista

VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlinin mukaan kolmannes mikromuovien aiheuttamasta problematiikasta häviäisi, jos luonnossa hajoamattomien tekokuitujen käyttö lopetettaisiin.

– Kolme tärkeintä asiaa, mistä mikromuovia syntyy ovat tekstiilit, erilaiset pinnoitteet ja autonrenkaat.

Harlin kertoo, että kaikista tekstiileistä 65 prosenttia on tehty biohajoamattomista tekokuiduista, kuten polyesteristä ja nylonista.

– Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos ne korvattaisiin luonnonkuiduilla. Tai selluloosasta ja polymaitohaposta tehdyillä tekokuiduilla, jotka ovat kaikki biohajoavia.

– Biohajoavien tekokuitujen määrä tekstiileissä on tällä hetkellä todella pieni, noin 4-5 prosenttia koko tekokuituisten tekstiilien markkinoista.

Jos mikromuovia olisi todella paljon, vaikuttaisi se eliöiden ravinnonottoon. Outi Setälä

Se johtuu Harlinin mielestä siitä, että polyesterin tuotanto on halpaa ja se on materiaalina hyvä. Polyesteri kuivuu nopeasti, ei veny käytössä ja sitä on helppo huoltaa.

– Se on jossain määrin kuluttajavalintakysymys, mutta etenkin brändien pitäisi nähdä biohajoavissa materiaaleissa markkinapotentiaali.

Tekokuiduista valmistettujen tuotteiden käyttö on lisääntynyt jatkuvasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomen tekstiili ja muoti ry:n vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäen mukaan suuri kysyntä johtuu siitä, että tekokuitumateriaalien ominaisuuksia pystytään muokkaamaan ihmisten toiveiden mukaan.

– Eli voidaan valmistaa esimerkiksi vettä hylkiviä ulkoiluasuja, teknisiä ulkoiluvaatteita ja sellaisia työvaatteita, joita käytetään vaativissa olosuhteissa.

Pinnoitetut polyesterikankaat, kuten softshell ja Gore-Tex ovat materiaaleja, joista Mäen mukaan irtoaa eniten mikromuoveja.

– Yhtä lailla mikrokuituja irtoaa pesussa myös tekokuituisista fleecetuotteista, teknisistä urheiluvaatteista ja tekokuituneuleista.

Myös kuluttajat ovat Oulun XXL:n tekstiilivastaava Annika Kotaniemen mukaan alkaneet kyselemään muovista ulkoilu- ja urheiluvaatteiden materiaaleissa.

– Kun kysyn asiakkaalta vaikka, että minkälaista ulkoiluvaatetta hän on etsimässä, on vastaus usein, ettei ainakaan mitään muovista. Puhutaan siitä, ettei haluta muovia iholle.

Kotaniemi kertookin, että biohajoavien ja luonnonkuituisten materiaalien lisääntyminen urheilu- ja ulkoiluvaatteissa on lisääntynyt.

Valaista löydetty haitallisia aineita

Mikromuovien määrää meressä on tutkinut Suomessa Suomen Ympäristökeskus (SYKE). SYKE:n erikoistutkija Outi Setälä kertoo, että tutkimuksien mukaan esimerkiksi Itämeren pintavedessä ei vaikuta olevan kovinkaan suuria määriä mikromuovia.

– Mutta sitä emme tiedä, miten paljon sitä on Itämeren pohjassa tai kellumassa vesipatsaan sisällä. Puhumattakaan muusta ympäristöstä maalla.

Kuluttajat ovat tajunneet, että he saattavat käyttää muoveja esimerkiksi puhdistautumiseen. Outi Setälä

Tutkimustietoa mikromuovista on Setälän mukaan niin vähän, ettei hän osaa edes sanoa, mikä on sellainen määrä mikromuovia, josta voisi olla ympäristölle haittaa.

– Jos mikromuovia olisi todella paljon, vaikuttaisi se eliöiden ravinnonottoon. Muovi kuljettaa mukanaan haitallisia aineita ja jos ravinnon joukossa on paljon muovihiukkasia, saattaa niitä kertyä eliöihin.

Valtamerissä on Setälän mukaan tutkittu muun muassa valaita, jotka käyttävät ravinnokseen suuria määriä planktonia ja suodattavat kymmeniä tuhansia litroja vettä yhdellä suun avauksella.

– Valaisiin kertyy sitten isojakin muovihiukkasiakin ja niistä on pystytty mittaamaan haitallisia aineita, jotka voi liittyä siihen muovin määrään, mille ne altistuvat.

Muovia myös kosmetiikassa

Mikromuoviongelmaan on herätty Setälän mukaan merten tutkimusten yhteydessä. Nyt niitä tutkitaan useissa maissa isolla volyymillä. Kuluttajien tietoisuuteen mikromuovi on tullut esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden sisältämien muovien kautta (Anna).

– Kuluttajat ovat tajunneet, että he saattavat käyttää muoveja esimerkiksi puhdistautumiseen. Se tuntuu aika absurdilta. Se on kuitenkin vaikuttanut siihen, että ihmiset ovat alkaneet miettimään, mitä kaikkea haittaa muovista voi olla.

Kuluttajien tulisi Setälän mielestä kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiinsa ja jätteiden käsittelyyn, jotta mikromuoveja ei pääsisi vesistöihin ja luontoon.

– Aina ei kannata mennä sieltä, missä aita on matalin ja elämä on helpointa. Me olemme niin tottuneet Suomessa siihen, että meistä pidetään huolta ja jos oma roska jonnekin putoaa, niin joku sen sieltä noukkii.

Myös VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin peräänkuuluttaa kuluttajan toiminnan merkitystä mikromuoviongelman ehkäisyssä. Tekstiileistä puhuessa kannattaa kuluttajan Harlinin mielestä valita luonnonkuitua aina, kun se vain on mahdollista.

Vaatteiden asianmukainen huolto ja pitkä pesuväli ehkäisevät muovien irtoamista vaatteista. Harlinin mielestä vaatteiden ostovaiheessa on tärkeää kiinnittää huomiota vaatteiden laatuun.

– Kolme pääsääntöä mikromuovien ehkäisyyn ovat: valitse biohajoavia materiaaleja, huolla tekstiilisi oikein ja kun hylkäät jotain muovimateriaalia, niin laita se oikeaan roskikseen, Harlin summaa.

Lue myös:

Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle

Asiantuntija vuoden turhakkeeksi valitusta fleecekankaasta: Kaikilla tekstiileillä on omat ympäristöä kuormittavat ominaisuutensa

Suomalaisesta metsästä biohajoavia tuotteita: Sellusta voi valmistaa vaikka kenkiä tai polkupyörän

Asiantuntija: Käynnissä valtava liikehdintä kohti mikromuovien kieltoa

Poliisi epäilee hopeavettä lapselleen juottanutta mustasaarelaisäitiä pahoinpitelystä. Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) teki äidistä rikosilmoituksen sen jälkeen, kun äiti kertoi Ylen Spotlight -ohjelmassa juottavansa hopeavettä lapselleen.

Hufvudstadsbladet kertoi tammikuun alussa, että poliisi epäilee äitiä pahoinpitelystä. Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Eero Välimäen mukaan on syytä epäillä, että tämä on vaarantanut lapsen terveyttä.

– Perusteena on se, että aine on toksinen, Välimäki kertoo.

Poliisi on kuulustellut äitiä, mutta kuulustelu ei johtanut tässä vaiheessa toimenpiteisiin.

– Epäillyn kanssa on keskusteltu siitä, mikä on tilanne ja mitä on tapahtunut. Lähtökohtanahan meillä on ollut vain se, mitä TV:ssä on nähty, Välimäki toteaa.

Tutkinta on yhä kesken. Poliisi on pyytänyt lausuntoa hopeaveden vaarallisuudesta lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta.

Lue lisää:

Fimea puuttui hopeaveden mainontaan: Yksi yritys ei muuttanut markkinointiaan ja nyt sitä odottaa myyntikielto

Hopeaveden vakavat oireet herättivät viranomaiset – Professori: Ilmiöstä huolestuttu ruotsinkielisellä Pohjanmaalla

THL varoittaa hopeaveden käytöstä – Jo muutama ruokalusikallinen voi johtaa myrkytykseen

Auton matkamittarin manipulointi on helppoa ja halpaa. Yle kertoi vuonna 2016, että halvimmillaan matkamittarin lukemien muuttamiseen soveltuvan laitteen saa 150 eurolla. Nyt niitä myydään käytettyinä alle satasella.

Kilometrilukemia muutetaan tietenkin rahan takia. Vähemmän ajetusta autosta saa myytäessä paremman hinnan.

Väärillä kilometreillä varustettujen autojen paljastaminen ei sekään ole enää hinnasta kiinni. Esimerkiksi saksalainen Carly-sovellus maksaa automerkkikohtaisen adapterin kanssa alle 50 euroa. Kun adapterin liittää autoon, pääsee omalla kännykällään tutkimaan ajohistorian.

Autoalan Keskusliiton lakiasiantuntija Timo Niemi sanoo, että Suomessa ei periaatteessa saa toisen omistamasta autosta mennä tietoja ilman lupaa lukemaan.

– Mutta luvanhan voi aina pyytää.

Niemi kehottaa avoimesti kysymään auton myyjältä, saako ajokilometrit tarkistaa omalla laitteella ennen ostopäätöstä. Ainakin Saksassa sovellukset ovat johtaneet ikäviin tilanteisiin, joissa autoja otetaan koeajolle ja lukemat luetaan salaa.

Joulupukkiinkin on helpompi uskoa kuin mittariin

EU valmistelee kovia lainsäädännöllisiä otteita mittarimanipuloinnin kitkemiseksi (pdf englanniksi). EU-komission tilaaman tuoreen selvityksen mukaan ongelma on erityisen paha autoissa, jotka on myyty toiseen EU-maahan.

Esimerkiksi Italiassa puolessa myynnissä olleista käytetyistä oli vuonna 2015 julkaistun kirjan mukaan väärä mittarilukema. Tšekissä vastaava luku vuonna 2014 oli 37 prosenttia, Saksassa viranomaiset arvioivat vuonna 2011, että väärillä kilometreillä myydään joka kolmas auto.

Suomesta virallisia lukuja tai edes valistuneita arvauksia ei ole. Suomeen ulkomailta tuotavat autot ovat kuitenkin hyvin potentiaalisia väärennysten kohteita. Vuonna 2016 käytettynä maahantuodut henkilöautot olivat keskimäärin 9-vuotiaita. Niiden mittarissa oli keskimäärin 140 000 km.

Saksassa mittarimanipuloidusta autoista arvioidaan puuttuvan keskimäärin 100 000 ajokilometriä. Jos manipulointi on halpalaitteen sijaan tehty laadukkaasti, on autosta lähes mahdotonta löytää tietoa oikeasta ajomäärästä. Mutta suurin osa huijauksista tehdään pelkästään mittarilukemaa muuttamalla. Sellainen on helppo paljastaa.

Kilometrejä osataan väärentää tietysti myös Suomessa uutena myytyihin autoihin. Huoltokirjansa ja kaikki huoltokuitit hukanneita autoja tulee myyntiin joka päivä.

Suomalaisessa kauppasopimuksessa lukee ”mittarilukema”

Suomessa sekä autojen myynti-ilmoituksissa että myös autoliikkeiden kauppasopimuksessa lukee ”mittarilukema” ajokilometrien sijaan.

Lakimiestaustainen Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen kysyykin, myydäänkö Suomessa auto todellisilla ajetuilla kilometreillä vai mittarilukemalla? Hän turvaisi kuluttajan oikeuksia ottamalla mallia Saksasta.

– Minusta kauppasopimukseen pitäisi kirjoittaa, että ”ajoneuvon kilometrilukema vastaa ajoneuvon ajosuoritetta”.

Myös AKL:n lakiasiantuntija Timo Niemi pitää ideaa hyvänä. Se lisäisi luottamusta puolin ja toisin.

– Myyjän on tietysti vaikea mennä takuuseen, että se mittarilukema on juuri se tai se. Mutta kirjoittaisin tuon sinne kauppasopimuksen lisätietokenttään.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Mika Hakamäki muistuttaa, että autokaupan lähtökohtana on tietysti oltava, että mittarilukema pitää paikkansa. KKV:llä ei ole kantaa, pitäisikö kauppasopimuksiin kirjata asia vielä erikseen.

– Toisaalta on tietenkin kuluttajan aseman kannalta hyvä, jos kauppakirjaan otetaan maininta, millä sanamuodoin hyvänsä, että mittarilukema vastaa totuutta. Tällaisen vakuutuksen antaessaan myyjä sitoutuu vielä erikseen ja nimenomaisesti antamansa tiedon oikeellisuuteen, Hakamäki toteaa.

Hinnanalennus tai kaupan purku

Myytävässä autossa ei välttämättä tarvitse olla mitään mainintaa mittarilukemasta tai huoltohistoriasta, kunhan virheellistä tietoa ei anneta.

– Sen mittarilukemakohdan voi kauppasopimuksessa jättää kokonaan tyhjäksi, jos myydään autoa, josta myyjä ei tiedä paljonko sillä on ajettu. Silloin sinne lisätietokenttään on hyvä merkata, että ajokilometreistä ei ole tietoa, AKL:n Niemi muistuttaa.

Jos ilmoitettu mittarilukema osoittautuu kaupan jälkeen vääräksi, alkaa yleensä tapauskohtainen sopan selvittely.

– Myyjällä on ensisijaisesti oikeus korjata virhe, mikä on tietysti tällaisessa tapauksessa vaikeaa. Toisena tulee kauppahinnan alennus, sitten vasta kaupan purku, sanoo Niemi.

Mittarimanipuloinnin tapauksessa ei ole tarkkaa kilometrirajaa, jolloin autoliikkeessä asioinut kuluttaja olisi oikeutettu kaupan purkuun. Myyjäliikkeet ovat kuitenkin maineestaan nykyisenä sosiaalisen median aikakaudella sen verran tarkkoja, että kaupan purkamiseen on hyvä mahdollisuus.

Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen tietää, että vaikka Suomen oikeuskäytännössä mittarilukemalla tarkoitetaan ajokilometrejä, asioilla on taipumus mutkistua, kun pettyneiden pinna kiristyy.

– Jos sinne sopimukseen on kirjannut, että ajoneuvon kilometrilukema vastaa ajoneuvon ajosuoritetta, niin silloin se asia on yksiselitteinen, eikä tarvitse väitellä siitä.

Japanin rannikolle on ajautunut haaksirikkoutunut kalastusalus, josta on löytynyt ruumiita, viranomaiset kertoivat tiistaina. Viranomaiset epäilevät, että laivasta löydetyt seitsemän kuollutta miestä ja yksi laivan läheltä löytynyt mies ovat Pohjois-Koreasta.

Viime vuoden aikana Japanin rannikolle ajautui yli sata pohjoiskorealaista kalastusalusta. Laivoja on alettu kutsua Japanissa aavelaivoiksi, sillä laivojen miehistö on usein kuollut ennen laivojen ajautumista maihin.

Joissain tapauksissa miehistö on vielä ollut hengissä: BBC:n mukaan kahdeksan merihätään joutunutta pohjoiskorealaista pelastettiin marraskuussa maihin.

Japanilaiset tiedotusvälineet ovat arvelleet, että syynä ilmiölle olisivat hallinnon kalastajille asettamat tiukat saalisvaatimukset, jotka pakottaisivat kalastajat yhä kauemmas ulapalle.

Kaliforniassa poliisi on löytänyt 13 sisarusta vangittuina kotoaan. Osa heistä oli kahlittu sänkyihinsä ja heitä oli kidutettu.

Sisaruksista nuorin on 2-vuotias ja vanhin 29-vuotias. Kaiken kaikkiaan seitsemän heistä on täysi-ikäisiä.

Lasten vanhemmat on pidätetty ja heitä syytetään kidutuksesta sekä lasten hengen vaarantamisesta.

Sisarukset löydettiin, kun noin 17-vuotias tyttö pääsi pakoon ja soitti hätänumeroon. Poliisin lausunnon mukaan hän näytti 10-vuotiaalta ja aliravitulta. Vielä ei ole selvää, kauanko vanhemmat ovat pitäneet lapsiaan vangittuina.

Kalifornian osavaltion rekisterin mukaan vanhemmat ovat rekisteröineet kotinsa kouluksi. Lisäksi he ovat hakeneet konkurssia vuonna 2011.

Järkyttyneet naapurit: Lapset vaikuttivat pelokkailta

Talo, jossa sisaruksia on pidetty vankeina sijaitsee runsaan sadan kilometrin päässä Los Angelesista pientaloalueella. Naapureiden mukaan lapsia tai heidän vanhempiaan näkyi harvakseltaan.

Yksi naapureista kertoi nähneensä osan lapsista viimeksi lokakuussa yöaikaan. Hänen mukaansa lapset vaikuttivat pelokkailta, eikä yksikään heistä vastannut tervehdykseen.

– Aivan kuin he eivät olisi koskaan nähneet ihmisiä aiemmin, Wendy Martinez kuvaili.

Pariskunnan yhteisellä Facebook-sivulla on kuvia perheestä. Niissä lapset on puettu samanlaisiin vaatteisiin. Yksi kuvista on otettu tilaisuudessa, jossa vanhemmat uusivat aviovalansa. Paikalla oli myös Elvis-imitaattori.

Perheen isä, David Turpin, työskenteli LA Timesin mukaan insinöörinä puolustusteknologiaan keskittyvässä Northrop Grumman -nimisessä yrityksessä.

Aiheesta muualla:

Turpin: Shackled siblings found in Perris, California home

Japanilaiset viranomaiset tekivät äskettäin tärkeän löydön Ishikawan alueen rannikolla. Se oli tupakka-aski.

Tupakka-aski oli siksi merkittävä, että se näyttää vahvistaneen viranomaisten epäilyt: seitsemän puuveneestä löydettyä ruumista ovat mitä luultavimmin pohjoiskorealaisia kalastajia. Askissa oli korealaista kirjoitusta.

Japaniin on siis taas ajautunut uusi pohjoiskorealainen alus, joita paikalliset ovat alkaneet kutsua "aavelaivoiksi". Sillä viitataan laivoihin, joiden miehistö on kuollut tai kadonnut.

Japanilaisen yleisradioyhtiö NHK:n mukaan laivoja ajautui rantaan viime vuoden aikana 104, mikä oli tähänastinen ennätys.

Vakoojia, pakolaisia vai epätoivoisia kalastajia?

Ilmiön syistä on esitetty erilaisia teorioita. Jotkut ovat jopa epäilleet, että kyseessä olisi Pohjois-Korean yritys ujuttaa vakoojiaan Japaniin. New York Timesin mukaan epäilykset olivat erityisen voimakkaita marraskuussa, kun kahdeksan pohjoiskorealaista löydettiin alukseltaan elävinä lähellä Yurihonjoa.

Selitys on kuitenkin epätodennäköinen, sillä laivojen miehistö selviää hyvin harvoin hengissä Japaniin asti. Ruumiit ovat usein osin mädäntyneet, mikä kielii viikkojen ajalehtimisesta merillä.

Jotkut ovat arvelleet, että aavelaivojen matkustajat ovat olleet pakolaisia. Tämäkin selitys vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä pohjoiskorealaisten olisi loogisempaa yrittää pakoon Etelä-Koreaan, minne olisi lyhyempi matka. Lisäksi monet hengissä löydetyt ovat pyytäneet, että heidät lähetettäisiin takaisin Pohjois-Koreaan, kertoo BBC.

Japanilaiset tiedotusvälineet pitävät todennäköisimpänä syynä ilmiölle hallinnon kalastajille asettamia saalisvaatimuksia. Eteläkorealaisen Pohjois-Korean tutkimuksen instituutin tutkimusjohtaja Seo Yu-suk arvioi marraskuussa, että Pojois-Korean hallinto vaatii kalastajia paikkaamaan maata riivaavaa ruokapulaa.

Kuolinsyyt epäselviä

Japanin viranomaiset selvittävät, mitä seitsemälle löydetylle pohjoiskorealaiselle on tapahtunut. Ruumiiden mätäneminen vaikeuttaa kuolinsyyn selvittämistä.

Aiemmissa tapauksissa on arveltu, että kalastajat ovat nääntyneet aluksilla nälkään. Myös sääolot merellä ovat raadolliset erityisesti talvisin.

Japanin rannikolle ajautuneet veneet ovat yleensä puisia, ja niissä on BBC:n mukaan teknisiä vajavaisuuksia, mikä selittää haaksirikkojen yleisyyttä.

Lapsi sairastuu ja huoli on kova. Mistä löytää apua ja neuvoja lapsen olon parantamiseksi? Mistä ohjeet siihen, milloin olisi syytä lähteä lääkäriin?

Moni etsii tietoa netistä, kun lapsi sairastuu. Erilaisia näkemyksiä on tarjolla pilvin pimein, mutta mihin tietoihin voi luottaa ja mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila ja HYKS:n Lastenklinikalta lastentautien dosentti Pekka Lahdenne kertovat näkemyksensä.

1. Tutkittua, tieteellistä tietoa

Sekä Halila että Lahdenne listaavat turvallisiksi sivustoiksi sairaanhoitopiirien omat nettisivut ja suomalaisen lääkäriseura Duodecimin ylläpitämän terveyskirjaston.

– Siellä (terveyskirjasto) on lääkäriasiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleja. Sivusto on kansallisesti tunnustettu hyvä terveystiedon lähde, sanoo lastentautien dosentti Pekka Lahdenne.

– Sekä julkisten että yksityisten terveysasemien verkkosivuilta löytää paljon tietoa sairauksista ja siitä, missä vaiheessa pitää hakeutua hoitoon ja missä vaiheessa pärjää kotikonsteilla, sanoo Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila.

Viime syksystä lähtien netistä on löytynyt myös terveyskyla.fi. Lastentautien dosentti Pekka Lahdenne sanoo, että sivustolla on haluttu vastata vanhempien tarpeeseen saada verkosta tietoa, kun lapsi sairastaa. Yliopistosairaaloiden asiantuntijat ovat koonneet sivustolle tietoja erilaisista sairauksista, niiden oireista ja hoidosta.

Lahdenne on itse viime vuodet keskittynyt uuden Lastensairaalan asiointikanavien kehittämiseen.

– Tekstit on kirjoitettu mahdollisimman selkeiksi, jotta ne ovat kaikkien ymmärrettävissä, sanoo Lahdenne.

2. Keskustelupalstoilta vertaistukea, mutta ei muuta

Keskustelupalstoilla kannattaa olla varovainen, mihin uskoo, muistuttaa Halila. Hänen mukaansa tarinat perustuvat yksittäisten ihmisten kokemuksiin, eikä niistä kannata vetää liian pitkällemeneviä johtopäätöksiä oman lapsen sairastumisesta.

Keskustelupalstoilta saa sen sijaan vertaistukea samaa tautia sairastaneilta, jos diagnoosi on jo selvillä, pohtii Halila. Samoilla linjoilla on Pekka Lahdenne.

– Oma kokemukseni on, että keskustelupalstoihin saatetaan siirtää ääriesimerkkejä, joissa asiat ovat menneet huonosti tai on ollut jotain poikkeavaa ja vakavaa. Siinä sitten huolestutaan turhaan, sanoo Lahdenne.

3. Suosi suomalaista

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajan Hannu Halilan mukaan lääketieteen käytännöissä on kansallisia erityispiirteitä. Siksi hänen mielestä kannattaakin etsiä ongelmaan ohjeita kotimaisilta sivustoilta.

– Esimerkiksi lääkkeiden hoitokäytännöissä ja tautien esiintyvyydessä on kansainvälisiä eroja, hän listaa erityispiirteitä.

4. Ota huomioon tiedon ajantasaisuus

Tietoa eri sairauksien hoitoon on paljon tarjolla, muuta suurempi haaste on pitää tieto ajantasalla, sanoo Halila. Hänen mukaansa viime vuosituhannelta peräisin oleva tieto voi olla jo vanhentunutta. Samaa painottaa Pekka Lahdenne.

– On tärkeää, että sivustolta löytyy tieto, milloin ohjeet on tehty. Lääketiede elää ajassa ja vaikka suuret linjat eivät muutu, niin uutta tietoa tulee ja sitä modifioidaan, sanoo Lahdenne.

5. Unohda ylisanoilla höystetyt tarinat

Halilan mukaan sivustojen, joilla sairaudenhoitoon liittyvillä keinoilla mahtaillaan, pitäisi herättää lukijassa varoitusmerkkejä. Sivuston ylläpitäjän pitäisi olla helposti löydettävissä.

– Asiallisessa tiedossa suhtaudutaan neutraalisti asioihin, eikä käytetä ylisanoja, sanoo Halila.

Hänen mukaansa ei kannata myöskään luottaa yksittäisten potilaiden kertomuksiin.

– Jos kerrotaan, että potilas parani käyttämällä sitä ja tätä ainetta, niin en suosittele uskomaan. Lääketieteellinen tieto perustuu toistoihin, että ilmiö on todettu isommassa joukossa.

Halilan mukaan suomalaiset osaavat arvioida käytössäolevaa tietoa kriittisesti.

Lahdenne puolestaan toteaa, että hän itse lääkärinä pitää siitä, että vanhemmat ovat perehtyneet vaihtoehtoihin, mikä lasta voi vaivata.

– Jos vanhemmat ovat perehtyneet "tohtori googleen" niin olen pitänyt sitä vain hyvänä asiana, että on kiinnostusta, mikä lapsella on. Lääkärin tehtävänä on sitten selvittää, pitävätkö vanhempien olettamukset paikkansa tai lähteä selvittämään ongelmaa jostakin muusta näkökulmasta, sanoo Lahdenne.