Finavian matkustajatilastot eivät anna totuudenmukaista kuvaa Lapin lentokenttien matkustajista. Ongelmakohta on ulkomaalaisten matkailijoiden kirjaaminen.

Suuri osa Lappiin tulevista kansainvälisistä lentomatkustajista lentää Helsingin kautta. Finavian tilastoinnissa he ovat Helsingin kentällä kansainvälisiä matkailijoita. Jatkolennolla Lappiin heidät merkitään tilastoissa kotimaan matkailijoiksi.

Viime vuoden matkustajatilastoissa esimerkiksi Rovaniemen kentälle on tullut koko vuoden aikana yhteensä 123 881 ulkomaalaista matkailijaa ja 455 589 kotimaista matkailijaa.

Ulkomaalaisiksi matkailijoiksi on laskettu ainoastaan ulkomaalaisilla charter-lennoilla tai ulkomailta suorilla reittilennoilla tulleet matkustajat. Kaikki muut ulkomaalaiset on laskettu mukaan kotimaisten matkailijoiden määrään, joka samalla vääristyy.

Ei matkustajan kansallisuutta

Finavian tilastoista löytyy myös tieto vaihtomatkustajien määristä, mutta sitä ei kerrota lentokenttäkohtaisesti.

Finavian viestintä kertoo sähköpostitse, että matkustajatilastoinnin perustana on lentokohde, eikä Finavia tiedä matkustajan kansallisuutta. Viestinnän mukaan kaikissa tapauksissa matkustajan kansallisuus voi olla mikä tahansa, ja kansallisuus on lentoyhtiöiden, ei Finavian tiedossa.

Finavia kertoo kuitenkin toisissa tilastoissaan myös reitti- ja tilauslentojen matkustajamäärät maittain eriteltynä. Finavialta ei löytynyt viime viikolla ketään kommentoimaan tilastoinnin ongelmia Yle Rovaniemelle.

Suorat lennot lisääntyvät

Ongelma on matkailuväen tiedossa, kertoo Santa's Hotelsin myyntijohtaja Jussi Perkkiö.

– Siinä sama matkustaja joka matkustaa Pekingistä Rovaniemelle, muuttuu Helsingissä kansainvälisestä matkustajasta Helsinki-Rovaniemi -välillä kotimaiseksi matkustajaksi, Perkkiö sanoo.

Tästä voi Perkkiön mukaan olla haittaa, jos tilastoja käytetään perusteena lentokenttien kansainvälisten palveluiden tarjonnan kehittämisessä.

– Toki se paikkansapitävyys paranee sitä mukaa kun suoria kansainvälisiä lentoja tulee Lapin lentokentille. Niitähän on jo kotimainenkin lentoyhtiö avannut ja avaa jatkossa lisääkin, Perkkiö sanoo.

Tarvitaan kovaa dataa

Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen sanoo suoraan, että vaihtomatkustajien kirjaaminen kotimaisiksi matkailijoiksi vääristää matkustajatietoja.

– Ulkomaalaisten matkustajien erittely olisi toki tarpeellinen tieto Helsinki-Rovaniemi-Helsinki -matkustajien osalta. Matkailun kehittämiseen tarvitaan kovaa dataa. Tähän pohjataan laajoja kehittämistoimia ja pitkän linjan investointeja, Kärkkäinen kommentoi.

Ongelmasta on hänen mukaansa puhuttu vuosien mittaan paljon matkailutoimijoiden kesken.

– Toki ymmärrämme haasteellisuuden. Muuten tilastotiedot saadaan melko nopeasti ja kattavasti Finavialta ja yhteistyö on sujunut todella hyvässä hengessä matkailun kehittämisessä, Kärkkäinen sanoo.

Kun armeijassa kutsuu esimiestään jakorasiaksi muiden kuulleen, rangaistaan siitä kahdeksan vuorokauden poistumiskiellolla. Jos kommodori tarttuu naispuoliseen työtoveriin ja suutelee tätä ilman suostumusta, seuraa siitä työnjohdollinen huomautus.

Muun muassa tämä selviää Puolustusvoimien STT:lle pyynnöstä toimittamista kurinpitopäätöksistä neljän viime vuoden ajalta. Kaiken kaikkiaan reilua pariakymmentä varusmiespalvelusta suorittavaa tai kantahenkilökuntaan kuuluvaa on rangaistu, kun nämä ovat selvästi häirinneet palvelustovereitaan tai kollegoitaan seksuaalisesti joko fyysisesti tarttumalla, lähentelemällä tai sanallisesti kommentoimalla.

Lisäksi useita rangaistuksia on jaettu tapauksista, joissa asevelvolliset ovat esimerkiksi paljastaneet itsensä muille tai toimineet muuten sopimattomasti tavalla, jonka voi mieltää seksuaaliseksi.

Pääesikunta toimitti STT:lle vuosilta 2014-2017 yhteensä 44 kurinpitopäätöstä tai rikosilmoitusta.

Niistä selviää muun muassa, kuinka yksi luutnantti irtisanottiin hänen ahdisteltuaan yli vuoden ajan naispuolisia varusmiehiä ja uhattuaan aseella useita varusmiespalvelusta suorittavia.

Toinen luutnantti sai puolestaan varoituksen, kun tämä ehdotti kersantille muun muassa nivushierontaa ja yökyläilyä, pyysi lähettämään alastonkuvan itsestään ja ahdisteli tätä esimerkiksi "pyörittelemällä" tämän hiuksia heidän ollessaan kahdestaan kouluttajanhuoneessa. Häirintä jatkui monta kuukautta.

Tutkimuksen mukaan 42 prosenttia jättää ilmoittamatta

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa Puolustusvoimien Tampereen yliopistolla teettämästä kyselytutkimuksesta, josta kävi ilmi, että jopa joka neljäs varusnainen oli kokenut jonkinlaista sukupuolista häirintää. Varusmiesten osalta luku oli vajaat seitsemän prosenttia.

Tutkija Katri Otonkorpi-Lehtoranta kertoo, että 42 prosenttia kyselyyn vastanneesta noin 7 000 varusmiespalvelusta suorittavasta jättää ilmoittamatta häirinnästä.

– Miehet selvästi yleisemmin kuin naiset, Otonkorpi-Lehtoranta kertoo.

Viime maanantaina palvelukseen astui taas 12 500 asevelvollista, joista noin 400 on naisia. Lisäksi puolustusvoimissa on noin 12 000 työntekijää, joista 2 600 on naisia.

Lännen media uutisoi viime maanantaina Puolustusvoimissa tehdystä intra-kyselystä, jonka mukaan lähes joka viides työntekijä oli vähintään kerran kokenut seksuaalista häirintää.

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tutkijat Minna Leinonen ja Otonkorpi-Lehtoranta kertovat, että yleisin syy häirinnän ilmoittamatta jättämiseen oli, ettei häirinnän kohteena ollut henkilö pitänyt sitä tarpeellisena. Miesvastaajista 11 prosenttia ei edes uskonut, että heitä otettaisiin vakavasti, jos he siitä kertoisivat.

– Joku voi ajatella myös, että jos kertoo häirinnästä eteenpäin, tuleeko se heijastumaan negatiivisesti palvelukseen tai uraan. Tässä kuitenkin puhutaan hierarkkisesta organisaatiosta, Leinonen kertoo.

Puolustusvoimien pääesikunnan sotilaslakimies Jouni Pulkkinen yhtyy tutkijoiden arvioon.

– Oma kokemukseni on, että varsinkin asevelvollisella on iso kynnys lähteä ilmoittamaan. Ilmoituskynnys on varmasti joissakin tapauksissa kohtuuttomankin korkea, mutta Ilmoitusmenettelyä yritetään toki jatkuvasti parantaa, Pulkkinen sanoo.

Samasta teosta voi menettää lomat tai joutua käräjille

Kurinpitoaineistosta käy ilmi, että esimerkiksi tapauksessa, jossa toinen alokas kouri toista sukupuolta olevaa alokasta takapuolesta ja meni väkisin nukkumaan tätä vasten, annettiin kurinpitopäätöksellä seitsemän vuorokauden poistumiskielto.

Toisessa lähes identtisessä tapauksessa, jossa ahdistelija oli alokkaan alikersantti, Kainuun käräjäoikeus tuomitsi nuorukaisen 50 päiväsakkoon ja maksamaan 800 euroa korvauksia.

Puolustusvoimat voi rangaista kurinpitomenettelyssä varusmiehiä tai työntekijöitään silloin, kun kyse on laissa tarkoitetusta sotilasrikoksesta. Muut asiat täytyy viedä lain mukaan poliisille ja syyttäjälle.

– Yhtenä edellytyksenä kurinpitomenettelylle on se, että uhri suostuu kurinpitomenettelyyn. Jos uhri haluaa oikeuskäsittelyn ja sille on perusteet, juttu viedään syyteharkintaan, Pulkkinen sanoo.

Pulkkisen mukaan laissa säädetyn kurinpitoesimiehen on pakko puuttua muun muassa häirintätapauksiin, joista hänelle ilmoitetaan.

– Tällainen on esimerkiksi komppanian päällikkö. Jos taas ilmoitus tehdään jollekin muulle, on tämä velvollinen ilmoittamaan siitä kurinpitoesimiehelle, Pulkkinen sanoo.

Osa palvelusrikoksista jäi rankaisematta ennen lakimuutosta

Vielä ennen toukokuuta 2014 sotilasrikosasiaa ei saanut ratkaista kurinpitomenettelyssä sen jälkeen, kun rikoksesta oli kulunut vuosi. Uuden sotilaskurinpitolain esitöissä todetaan, että vanheneminen koski käytännössä aina ammattisotilaita.

Myös STT:n saamassa aineistossa oli tapaus, jossa todettiin, että everstiluutnantti oli syyllistynyt lievään palvelusrikokseen kommentoidessaan esikunnan sihteerin rintoja tämän venyteltyä "häiritsevästi" ja kysynyt, mitä tämä vastaisi, jos sihteeriltä kysyttäisiin "rakasteletko". Asian vähäisyyden takia puheita ei viety syyttäjälle ja koska asiasta ehti kulua yli vuosi ennen kuin siinä annettiin päätös, puheista ei tullut hänelle seuraamuksia.

Pulkkisen mukaan Puolustusvoimat pyrkii siihen, että ratkaisukäytäntö olisi yhdenmukainen, mutta se on hänen mukaansa haastavaa isossa organisaatiossa.

Pääesikunnalla on myös ohjeistus siitä, millaisia rangaistuksia mistäkin rikkeistä tulee antaa. Ohjeistuksessa ei kuitenkaan linjata ratkaisukäytäntöä seksuaaliseen häirintään.

Lue lisää: "Yksittäistapauksia": Naissotilaat kokevat syrjintää ja häirintää puolustusvoimissa – silti he purevat hammasta ja ottavat kaiken vastaan

Vuonna 2007 Niinistö oli eduskunnan puhemies, jonka käsi oli rullaluisteluhaaverin ja leikkauksen jäljiltä kantositeessä. Puhemiehen käytävällä Niinistö ja keskustan Mauri Pekkarinen vertailivat olka- ja polvivaivojaan. Odottelin Pekkarista haastatteluun ja huikkasin, että selitys on yksinkertainen: he vain ovat niin vanhoja!

Niinistön silmät leimahtivat. Hän sähähti, ettei siitä ole kysymys ja lähti kuin myrskyn merkki. Ymmärsin loukanneeni ja pyysin myöhemmin huonoa huumoriani anteeksi.

Sain tietää, että silloin ikä ja vanheneminen vaivasivat Niinistöä lähes päivittäin. Paikat pettivät, oli kaikenlaista kremppaa, ilmeisen kivuliastakin.

Siitä on kymmenkunta vuotta. Niinistö on avioitunut ja pariskunta saa näihin aikoihin lapsen. Nyt 69-vuotias Niinistö näyttää vanhemmalta mutta rauhallisemmalta. Ehkä vanhenemisen pelot ovat hellittäneet. Viime kuukausina Niinistön on kuultu hössöttävän vauvasta kuten kaikki onnelliset odottajat.

Mutta ihan kaikki ei ole tasoittunut. Niinistö on yhä nopea, älykäs, myös ystävällinen, mutta sille päälle sattuessaan äkkipikainen.

Aikalaiset kertovat ministerivuosien raivokohtauksista ja ministerikollegoiden kyykyttämisestä. Muistelijoiden mukaan mikään, mitä esimerkiksi puoluetoveri Suvi Lindén teki ei säästynyt Niinistön ivalta.

Niinistön kerrotaan käyttäneen isoja kirjaimia myös nyt syksyllä, jolloin puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) puhui omiaan Suomen suunnittelemasta kansainvälisestä suursotaharjoituksesta Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisille.

Yksi ominaisuus eli mikromanageeraus on ollut syöstä yhden jos toisenkin Niinistön kanssa työskentelevän hermoromahduksen partaalle. Niinistö tai hänen puolisonsa Jenni Haukio voi säätää mitättömän pientä ja sattumanvaraista asiaa loputtomiin.

Lähipiiri vaihtuu

Niinistö panttasi jatkoaikeitaan toukokuun lopulle ja yllätti. Oma puolue kokoomus sai jäädä ja kampanjaa varten perustettiin valitsijayhdistys. Sitä johtavat pitkäaikaiset puoluetoverit Pirkko ja Heikki A. Ollila.

Kokoomuslaiset vakuuttavat, ettei valitsijayhdistys ole epäluottamuslause puolueelle. Niinistöllä ja puoluetoimistolla oli kuitenkin erimielisyyksiä edelliskampanjoiden rahankäytöstä. Tuukka Temosen Presidentti-elokuva paljasti, että vuoden 2012 kampanjassa suora puheyhteys Niinistöön näytti olleen vain kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimolla. Hän kuuluu ystäväpiiriin yhä.

Presidentin kanslia on pieni. Sen ydinryhmään kuuluu enää Niinistön lisäksi vain viisi henkeä. Aloitusjoukkueesta on jäljellä enää kaksi. Ainakin kerran henkilö on vaihtunut, koska kemiat presidentin ja hänen puolisonsa kanssa eivät kohdanneet.

Niinistöstä nopeasti ulkopolitiikan taitaja

Nykyisen Niinistön ulkopoliitiset tiedot ja taidot ovat hänet pitkään tunteneille yllätys, sillä kansainväliset asiat eivät kiinnostaneet häntä ministeri- tai puhemiesvuosina. Niinistö näyttääkin innostuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vasta presidenttinä.

Innostusta lisäsi vuoden 2015 hallituksen vaihdos, koska Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella Niinistön ulkopoliittinen liikkumatila on laajentunut.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kuulu Sipilän ykkösasioihin. Saman kiinnostuksen puutteen kerrotaan vaivaavan myös ulkoministeri Timo Soinia (sin.). Hän kyllä kiertää mielellään kansainvälisissä kokouksissa, mutta on niissä harvasanainen.

Yhden selityksen mukaan Soinin vaisuus johtuu siitä, että Suomen EU-politiikka on pitkälti vastakkainen kuin Soinin oma EU-kriittinen näkemys. Toisen mukaan Soinilta puuttuu ulkoministerinä poliittinen kunnianhimo.

Niinistön aloittaessa "presidentin ministerinä" eli ulkoministerinä oli Erkki Tuomioja (sd.). Eri puoluetaustoista huolimatta yhteistyön arvioidaan toimineen hyvin.

Jännitteet voimistuneet Suomen lähialueilla

Toinen syy Niinistön ulkopoliittisen innostukseen voi löytyä maailmanpolitiikasta, joka on nyt paljon jännitteisempi kuin edeltäjän eli Tarja Halosen presidenttivuosina.

Niinistön presidenttikaudella haaveet arabimaiden demokratisoitumisesta ovat murentuneet, Syyrian sisällisota yltynyt ja miljoonat pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, terrori-iskut kylväneet pelkoa, Venäjä miehittänyt Krimin, Iso-Britannia päättänyt erota EU:sta ja amerikkalaiset valinneet presidentiksi arvaamattoman Donald Trumpin.

Krimin valtauksen seurauksena jännitys Suomen lähialueilla on lisääntynyt, sillä läntinen sotilasliitto Nato on lisännyt joukkojaan Baltiassa ja Venäjä läsnäoloaan Itämerellä.

Niinistön Nato-kanta pettymys monelle kokoomuslaiselle

Kokoomus on ollut Suomen Nato-jäsenyyden kannalla jo reilut kymmenen vuotta. Siksi monelle kokoomuslaiselle on ollut pettymys, että Niinistö ei liputa avoimesti sen puolesta. Nato-myönteisen Alexander Stubbin ja Niinistön välit kiristyivät niin, että sitä todistivat ulkopuolisetkin.

Ylen vaalikoneessa Niinistö ei ottanut kantaa väitteeseen "Suomen pitää hakea Nato-jäsenyyttä". Hän perusteli ratkaisuaan näin: "Nykyinen hallitus avasi mahdollisuuden hakea jäsenyyttä. Tämä linjaus on hyvä, mahdollisuus on jo sellaisenaan turvallisuuspolitiikassa väline. Jäsenyyden hakeminen on täysin riippuvainen olosuhteista – siksi kategorista vastausta ei voi antaa."

Jos Suomi päätyisi hakemaan Nato-jäsenyyttä, asiasta olisi Niinistön mielestä ehdottomasti järjestettävä kansanäänestys, kuten EU-jäsenyydenkin kohdalla tehtiin.

Niinistön mielestä Suomi ei ole hivuttautunut USA:n kylkeen

Suomi allekirjoitti syksyllä 2016 kahdenvälisen aiesopimuksen puolustusyhteistyön jatkamisesta ja kehittämisestä Yhdysvaltain kanssa. Ruotsi oli tehnyt saman jo kesällä.

Erään tutkija-arvion mukaan Suomen hivuttautuminen Yhdysvaltain kylkeen alkoi Hornet-hävittäjien hankintapäätöksestä vuonna 1992. Ulkopoliittisen instituutin vierailevan tutkijan Matti Pesun syksyllä ilmestyneen selvityksen mukaan "poliittisesti ja sotilaallisesti Suomi on siirtynyt lähemmäksi Washingtonia".

Niinistö on eri mieltä. Hän viittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa neljään pilariin, jotka ovat: 1) oma uskottava puolustuskyky, 2) läntiset kumppanuudet eli EU, Ruotsi, Nato ja Yhdysvallat, 3) hyvät suhteet ja yhteistoiminta Venäjän kanssa ja 4) YK ja muut kansainväliset yhteisöt.

Niinistön mielestä ei voi sanoa, että suhteet olisivat lähentyneet erityisesti Yhdysvaltoihin, vaan myös muiden pilareiden politiikka on vahvistunut. Ainoa murheenkryyni on YK ja kansainväliset yhteisöt. Niinistön mielestä Suomen pitäisi pystyä tekemään enemmän, jotta kansainvälistä järjestystä kunnioitettaisiin. Se olisi hänestä pienen maan turva.

YK:hon liittyy myös Niinistön presidenttikauden ensimmäinen epäonnistuminen. Suomi kampanjoi näyttävästi presidenttiä myöten jäsenyydestä YK:n turvaneuvostossa vuosina 2013–14, mutta hävisi länsimaiden paikan Australialle ja Luxemburgille.

Niinistö oikaisi Putinia

Viime kesänä Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Niinistö tapasivat Punkaharjun idyllisessä Valtionhotellissa. Suomi juhli 100-vuotista itsenäisyyttään, ja moni odotti Putinilta jonkinlaista lahjaa. Sitä ei tullut.

Kun puhe presidenttien tiedotustilaisuudessa kääntyi Yhdysvaltain Venäjän vastaisiin pakotteisiin, Niinistö yllätti. Hän ei niellyt Putinin kaartelevia selityksiä. Hän huikkasi väliin, että eivätkös pakotteet johdu siitä, että Venäjä on mahdollisesti sekaantunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Putin ei näyttänyt välihuomautuksesta närkästyvän. Niinistö ei ollut elokuussa yhtä nopea korjaamaan presidentti Trumpia, joka väitti virheellisesti Suomen jo päättäneen ostaa amerikkalaishävittäjiä.

Niinistö on onnistunut solmimaan hyvät suhteet suurvaltajohtajiin. Pelkästään viime vuonna hän tapasi sekä Venäjän, USA:n että Kiinan valtionpäämiehet. Venäjän presidentin kanssa tapaamisia on vähintään vuosittain.

Ei-kokoomuslaisetkin kiittelevät Niinistön saavuttaneen suurvaltajohtajien arvostuksen ja tapaamiset ovat vaikuttaneet luontevilta, jopa tasavertaisilta.

Putinilta on kysytty toistuvasti Venäjän kantaa Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Kesällä 2016 vastaus oli napakka: "Nato taistelisi mielellään Venäjän kanssa viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen. Venäjä ei sitä haluaisi. Mutta se ei ole meidän ratkaisumme vaan teidän."

Niinistön, Suomen ja EU:n kanta Venäjän Krimin valtaukseen on ollut selkeä ja yhdenmukainen: Venäjä rikkoi kansainvälistä oikeutta. Suomi on pysynyt EU:n pakoterintamassa, vaikka monet suomalaisyritykset ovat kärsineet muiden EU-maiden yrityksia kovemmin.

Pakotteiden lisäksi EU päätti pidättäytyä ministeritason tapaamisista Venäjän kanssa. Presidenttinä Niinistö on toteuttanut tuota linjausta luovasti. Kesällä 2014 eli Krimin valtauksen jälkeen Niinistö teki matkan, jolla tapasi sekä presidentti Putinin että Ukrainan presidentin Petro Porosenkon.

Niinistö on vierastanut roolia muiden EU-maiden ja Venäjän välittäjänä. Monia Putin-tapaamisia on kuitenkin pohjustettu puheluilla muiden EU-maiden johtajille.

Kreml näpäytti Suomea

Mutta eivät välit Venäjään pelkkää auvoa ole olleet. Tutkijoiden mukaan vuonna 2016 Kreml näpäytti Suomen poliittista johtoa avaamalla Venäjän pohjoiset rajanylityspaikat turvapaikanhakijoille. Uutiskuvat kymmenistä hylätyistä Ladoista ja sadoista polkupyöristä painuivat kaikkien mieliin.

Silloin Suomen poliittinen johto hätääntyi kunnolla. Lännestä tuli Suomeen yhä satoja turvapaikanhakijoita päivässä. Venäjältä tulijoita olisi vielä monikymmenkertainen määrä, jos raja aukeaisi pysyvästi.

Suomi ja Venäjä neuvottelivat kahdenvälisen sopimuksen, vaikka asia olisi ollut EU:n ja Venäjän välinen. Juristi-Niinistö ja Suomi tekivät oudon poikkeuksen: Suomi vaati yhä Venäjää jatkamaan kansainvälisten sopimusten rikkomista. Niiden mukaan pääsyä turvapaikkahakemuksen jättämiseen ei saisi estää, kerrottiin muun muassa Yle:n uutisissa.

EU:n puolustus on Niinistön lempilapsi

Niinistö on jo vuoden 2006 kampanjastaan lähtien puhunut eurooppalaisen puolustuksen puolesta. Harva on ymmärtänyt, mitä hän on tarkoittanut.

EU:n ulko- ja puolustusministerit allekirjoittivat marraskuussa sopimuksen pysyvän rakenteellisen puolustusyhteistyön aloittamisesta. Käytännössä nyt kyse on esimerkiksi koulutuksesta, ei yhteisestä puolustuksesta tai turvatakuista.

Niinistö on kuitenkin tyytyväinen.

– Jos puhutaan EU:n puolustuksesta niin se on aika kaukainen maali ajallisesti, Niinistö sanoi Ylen Ykkösaamussa viime syksynä.

Niinistö kannattaa pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämistä. Lähimmiksi ulkomaisiksi kontakteikseen hän mainitsee Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin ja puolustusministeri Peter Hultqvistin, jotka ovat demareita molemmat. Löfven oli Niinistön aloittamien ulko- ja turvallisuuspoliittisten Kultaranta-keskustelujen ensimmäinen ulkomainen vieras.

Innokkaimmat ovat olleet laatimassa jo Suomen ja Ruotsin välistä valtiosopimusta, mutta sen Niinistö torjuu.

Uudistanut presidentin työtapoja

Viime kesän Kultaranta-keskustelujen päähuomion vei perussuomalaisten puoluekokous. Niinistö hämmästeli uuden puheenjohtajan Jussi Halla-ahon aikeita vaihtaa ulkoministeri presidentiltä kysymättä.

Niinistöstä oli myös outoa, etteivät Halla-aho ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ole näyttäneet mitään katumisen merkkejä sen jälkeen, kun saivat tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Perussuomalaiset pitivät tätä presidentille sopimattomana sisäpolitiikkaan puuttumisena.

Niinistö on Suomen pitkäaikaisin valtiovarainministeri. Monia kansanedustajia puhemies Niinistön kamreerimainen tyyli ärsytti niin, että näpäytys tuli vuoden 2010 puhemiesvaalissa. Niinistö sai historiallisen vähän ääniä, vain 89, ja hänet piti ylipuhua jatkamaan puhemiehenä.

Presidenttinä hän leikkasi pysyvästi viidenneksen palkkiostaan eli summa on sama kuin Halosella. Niinistö on myös paheksunut ahneutta, mutta vetoomuksesta huolimatta isotuloiset yritysjohtajat eivät ole seuranneet hänen esimerkkiään.

Presidenttinä Niinistö on luonut tiiviit suhteet eduskuntaan ja tapaa ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan pari kertaa vuodessa. Lisäksi Niinistö saattaa soittaa kansanedustajille ja pyytää joko näkemyksiä tai käymään. Keskusteluapua hän pyytää myös yksittäisiltä tutkijoilta.

Vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisistä alkaneet puoluejohtajien tapaamiset arvioitiin aluksi sulkeisiksi, joissa presidentti vaati puheenjohtajilta vastuullisuutta ja rivejä suoriksi. Nyt tapaamiset ovat vakiintuneet ja niissä vaihdetaan näkemyksiä, Niinistö kertoo aikeistaan, mutta mitään päätöksiä ei tehdä.

Erakon vikaa

Niinistö ja Haukio ovat pitäneet Mäntyniemen virka-asunnon rinnalla Espoon talonsa. Arkeen kuuluu koiralenkkejä Lennun kanssa. Hiljattain Niinistö kävi jälleen pelaamassa pipolätkää.

Yksi molemmat tunteva kuvaa paria kahden introvertin eli sisäänpäin kääntyneen täydelliseksi liitoksi. Erään arvion mukaan Niinistöstä olisi kehittynyt erakko ellei hän olisi avioitunut Haukion kanssa.

Niinistö on kuvannut ensimmäisen vaimonsa Marja-Leenan kuolonkolarin jälkeisiä vuosia yksinäisiksi ja askeettisiksi. Silloin kahden teinipojan yksinhuoltajuus oli kaikkein tärkeintä.

Ylen vaaligalleriassa Niinistö kertoo rakastavansa vaimoaan, lapsiaan ja Lennua.

Liityntäliikenne laajalta alueelta ja odotettua suuremmat matkustajamäärät ovat voineet tehdä Espoon Matinkylästä koko Helsingin ja Espoon metron vilkkaimman aseman. Liityntäliikenne Länsimetron pääteasemana lähivuodet toimivaan Matinkylään käynnistyi kokonaisuudessaan 3. tammikuuta.

Matinkylän asemalta metroon on tehty noin 30 000 kyytiinnousua arkipäivänä. HSL:n joukkoliikenneosaston johtaja Tero Anttila arvioi, että korkein päiväkohtainen luku on ollut 32 000.

Anttilan mukaan näillä luvuilla Matinkylä on yltämässä jopa koko metroverkon vilkkaimmaksi asemaksi, ohittaen Helsingin perinteisen vilkkaat asemat Rautatientorin, Kampin ja Itäkeskuksen.

Varmuudella Matinkylää ei vielä kannata julistaa suurimmaksi, sillä tuoreet vertailutiedot Helsingin asemilta puuttuvat. Vuoden 2015 tilaston mukaan metron kyytiin nousuja oli Rautatientorilla 24 700, Kampissa 21 300 ja Itäkeskuksessa 23 300 arkipäivänä.

Rautatientorin luku on todennäköisesti kasvanut Länsimetron matkustajien myötä, kun taas Kampin on voinut laskea Espoon bussien jätyä pois Kampin terminaalista.

Helsingin keskustassa matkustajat jakautuvat Kampin, Rautatientorin ja Helsingin yliopiston eli entisen Kaisaniemen asemille, kun Matinkylään keskittyy liityntäliikenteen matkustajia varsinkin aseman länsipuolisilta asuinalueilta.

Viime viikolla muun muassa Uusi Suomi kertoi, että Länsimetron matkustajamäärä on ollut odotettua suurempi. Anttila arvioi, että koko Länsimetron asemien osuudella Lauttasaaresta Matinkylään on tehty arkisin mahdollisesti jopa 80 000 metron kyytiin nousua. Alkuperäinen arvio oli 60 000.

HSL aikoo kertoa tarkempia tilastoja Länsimetron vaikutuksista matkustajamääriin alkavalla viikolla.

Liukuportaissa ruuhkia Matinkylässä

Matinkylän asemalle on syntynyt ajoittain ruuhkia varsinkin liukuportaisiin ja niiden ympäristöön.

– Ihmisten liikkumisen sujuvuutta saatiin parannettua vaihtamalla liukuportaiden kulkusuuntia, jolloin ristikkäinen kulkeminen metrolaiturilla väheni, Anttila kertoo.

Hän kävi itsekin torstaina katsomassa, kuinka ihmisten kulkeminen metroon Matinkylässä toimii aamuruuhkassa.

– Jos useita busseja saapuu aamulla samanaikaisesti purkamaan matkustajia, pyrkii metron liukuportaisiin paljon ihmisiä ja niihin muodostuu jonoa. Tällaista havaitsin itsekin torstaina aamukahdeksan jälkeen, Anttila kertoo.

Perjantaiaamulta samaa havaintoa ei kuitenkaan tullut.

Toinen ruuhkautumista aiheuttava ilmiö on matkustajien pakkautuminen Matinkylästä lähtevissä metroissa liukuportaita lähimpänä oleviin, Helsingin pään vaunuihin. Metrojunista vain osa on uusinta mallia, jossa voi kävellä koko junan läpi ja etsiä näin väljempää tilaa.

Anttilan mukaan HSL etsii yhdessä metroliikennettä operoivan HKL:n kanssa ratkaisuja, jolla junien kuormitus olisi tasaisempi. Anttila myöntää, että aamuruuhkassa Matinkylästä on lähdetty täysillä junilla.

– Siitä, että ihmisiä olisi jäänyt asemille tai olisi junissa oltu kuin sillit suolassa, en torstailta tai perjantailta enää kuullut. Ehkä matkustajat ovat oppineet etsimään vapaita paikkoja, Anttila kertoo.

HSL aikoo lähettää kenttätutkijoita tekemään laskentoja ja analysoimaan matkustajien liikkumista Matinkylässä tiistaina ja keskiviikkona.

Liityntäliikenteeseen muutoksia, suurelta osin toiminut

Anttila kuvailee hyväksi uutiseksi sitä, että Etelä-Espoossa bussien liityntäliikenne on suurelta osin toiminut ja bussit pysyneet aikataulussa. Esimerkiksi pelko bussiterminaalin tai lähialueen katujen ruuhkista ei ole realisoitunut.

Ainakin kolmesta neljään liityntäliikenteen linjaa tarvitsee kuitenkin aikataulumuutoksia, kun osa vuoroista on tullut liian ruuhkaisiksi. Linjoille suunnitellaan vuorovälien tihentämistä ja aikataulujen muuttamista.

HSL aikoo kertoa näistäkin tulevista muutoksista tarkemmin alkavalla viikolla, kun niistä on ensin neuvoteltu bussiliikennöitsijöiden kanssa.

Nykyistä useampi metro ehkä Matinkylään saakka

Selvityksessä on myös, voiko nykyistä useampi juna liikennöidä ruuhka-aikoina Matinkylään saakka. Nyt joka toinen juna kääntyy Tapiolassa. Metrojunia ajava HKL tutkii, pystytäänkö tarvittaessa kaikki Espooseen ajavat metrojunat kääntämään Matinkylässä 2,5 minuutin vuorovälillä.

Toinen vaihtoehto on, että kaikkein kovimpana ruuhka-aikana osa nyt Tapiolaan jäävistä junista ajaisi Matinkylään, mutta eivät kaikki.

Liityntäliikenteen tuomat matka-aikojen pidennykset ja metron ruuhkaisuus ovat saaneet osan espoolaisista poliitikoista vaatimaan suorien bussilinjojen paluuta. Helsingin Sanomat kertoi Espoon poliitikkojen ja kaupungin reaktiosta keskiviikkona.

Anttilan mukaan nyt muodostetaan tilannekuvaa liityntäliikenteen ja metron toiminnan vakiintumisesta, ja tehdään ensin pienempiä korjauksia. Mahdollisia suurempia muutoksia arvioidaan tämän jälkeen.

Aiempia uutisia Länsimetrosta

Nyt se tapahtuu, 200 000 bussilla matkustavan elämä mullistuu – Näin varaudut länsimetron liityntäliikenteeseen

Näin länsimetro mullistaa bussiliikenteen vuodenvaihteessa: yksi suurimmista joukkoliikenteen mullistuksista miesmuistiin

Länsimetro hankaloittaa monien espoolaisten työmatkaliikennettä: "On alettava säästää autoon"

Mitä kaikkea yli miljardin maksanut länsimetro pitää sisällään? Sukella tästä kauan kaivatun metron syvyyksiin

Aura-auton kuljettaja näkee työssään välinpitämättömyyttä ja lumiraivoa

Huolta herättävät lumikasoissa leikkivät lapset ja auran takaa vauhdilla sujahtavat pyöräilijät. Osalta autoilijoista auraaja taas saa päivittäin kiitokseksi käsimerkkejä. Vaaranpaikkoja on usein, mutta onnettomuuksia onneksi harvoin.

Paperineuvotteluissa saatiin aikaan sovintoehdotus

Paperiteollisuuden toimihenkilöitä koskevaan työriitaan on saatu neuvoteltua sovintoehdotus. Ammattiliitto Pron ja Metsäteollisuus ry:n välistä työriitaa soviteltiin myöhään yöllä valtakunnansovittelija Minna Helteen johdolla.

Valtakunnansovittelija Minna Helle tviittasi hieman ennen aamukolmea alustavan sovun syntymisestä. Osapuolet vastaavat sovintoehdotukseen maanantaina kello 13:een mennessä.

.

Tässä firmassa kaikki tietävät toistensa palkat – työkaveri voi ehdottaa palkankorotusta

Ohjelmistoyritys Fraktiossa on rohjettu paljastaa se, mikä useimmille suomalaisille on ääriyksityistä. Fraktiossa kaikki tietävät toistensa kuukausipalkat. Lisiä ja tulospalkkioita yritys ei käytä. Yhtiössä ajatellaan, että avoimuus lisää luottamusta. Kokemusten mukaan avoin palkkapolitiikka vähentää kitkaa asoiden käsittelyssä ja auttaa ratkaisujen löytämisessä. Täällä työkaveri voi ehdottaa palkankorotusta.

Presidentinvaalien tentissä Sauli Niinistö

Presidentinvaaleihin on kaksi viikkoa, ja illalla tentissä on nykyinen presidentti, valitsijayhdistyksen ehdokas Sauli Niinistö. Millainen mies pyrkii nyt toisen kauden presidentiksi? Ja mitä asioita hän haluaa seuraavat kuusi vuotta ajaa?

Armeija puuttuu häirintään noin kymmenen kertaa vuodessa

Kun armeijassa kutsuu esimiestään jakorasiaksi muiden kuulleen, rangaistaan siitä kahdeksan vuorokauden poistumiskiellolla. Jos kommodori tarttuu naispuoliseen työtoveriin ja suutelee tätä ilman suostumusta, seuraa siitä työnjohdollinen huomautus.

Muun muassa nämä selviävät Puolustusvoimien STT:lle pyynnöstä toimittamista kurinpitopäätöksistä neljän viime vuoden ajalta.

Trump: "En ole rasisti"

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vastannut syytteisiin rasismista. Trump joutui kohun keskelle viime viikolla kutsuttuaan Haitia ja Afrikan maita "persläpimaiksi" suljettujen ovien takana pidetyssä kokouksessa. Trump itse kiisti käyttäneensä tätä termiä, mutta joukko muita paikalla olleita vahvisti Trumpin käyttäneen juuri kyseistä ilmaisua.

Viikko alkaa tuulisena ja pilvisenä

Korkeapaine liikkuu Suomen itäpuolella hiljalleen idemmäksi, ja lännestä lähestyy laaja matalapaine, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Tuuli yltyy koko maassa ja saa ilman tuntumaan hyvin kylmältä. Pilvisyys on maanantaina runsasta ja Pohjanlahdelta ajatuu Länsi-Lappiin lumikuuroja. Illalla tuuli yltyy entisestään.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vastannut syytteisiin rasismista.

– Ei, en ole rasisti. Et ole koskaan haastatellut vähemmän rasistista ihmistä, Trump vastasi toimittajalle, joka kysyi onko hän rasisti.

Trump joutui kohun keskelle viime viikolla kutsuaan Haitia ja Afrikan maita "persläpimaiksi" suljettujen ovien takana pidetyssä kokouksessa.

Trump itse kiisti käyttäneensä tätä termiä, mutta joukko muita paikalla olleita vahvisti Trumpin käyttäneen juuri kyseistä ilmaisua.

Trumpin kielenkäyttö sai aikaan vastalauseiden ryöpyn. Yli 50 Afrikan maata vaatii häneltä anteeksipyyntöä.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston OHCHR:n mukaan Trumpin kommentit lietsovat muukalaisvihaa.

Lue myös:

Afrikka ja Haiti pöyristyivät Trumpin kielenkäytöstä, myös norjalaiset vaivaantuneita

Afrikan maat vaativat Trumpilta anteeksipyyntöä tölväisystä

Trump kiistää kohua herättäneen maahanmuuttokommenttinsa

– Eivätkö vanhemmat enää varoittele lapsiaan aurauspenkoista ja risteysalueiden lumikasoista? ihmettelee lohtajalainen Tapani Orjala. Lumikasat ovat aina houkutelleet, mutta Orjalan mielestä viime aikoina lapsia on pyörinyt niissä leikkimässä yhä enemmän.

Vatsanpohjassa on aina pieni ahdistava tunne, ja sydän on syrjällään, kun aura lähestyy lumikasaa.

– Koskaan ei voi tietää, onko siellä kaivettuna tunneleita, ja löytyykö niistä leikkijöitä. Jos näen, että lumikasassa on selkeä suuaukko, yritän katsoa, meneekö sinne tuoreen näköisiä jalanjälkiä. Usein joudun menemään katsomaan tarkemmin, ennen kuin uskallan työntää uudet lumet, Orjala kertoo.

Auran edessä on useampi kuutio lunta. Suojakelillä se on todella raskasta. Sellainen lumikuorma murskaa ja tukehduttaa.

Välillä aurauskasojen takaa saattaa nähdä pipojen vilahduksen, kun lapset menevät piiloon lähestyvältä traktorilta. Sen jälkeen hyttiä kohti alkaa lentää lumipalloja.

– Usein nousen kyydistä ja käyn sanomassa, että ymmärrättekö kuinka vaarallisessa paikassa olette. Eivät ole vastaan haistatelleet, Orjala sanoo.

Lumiraivo ja minä saan mennä -asenne

Tapani Orjala Kokkolan Lohtajalta on huomannut selkeän muutoksen myös aikuisten käytöksessä. Kohteliaisuus on kadonnut, varomisesta ja työkoneen kunnioittamisesta puhumattakaan.

– Että mitäpä turvallisuudesta, kun minulla on oikeus mennä tästä, Orjala sanoo.

Miehen mukaan ihmisillä ei ole enää yhtään aikaa odottaa. Autoilijoilta nousee joka päivä keskisormi tai nyrkki esiin, kun traktori pyörii lumitöissä risteysalueella. Pyöräilijät ja kävelijät koukkivat mistä vain ja sujahtavat vaarallisen läheltä suuria traktorin pyöriä tai auraa.

– Pahinta on, kun pyöräilijät ja kävelijät eivät yhtään odota, vaikka näkevät, että traktori alkaa peruuttaa auratakseen vaikkapa suojatiealuetta uudelleen. Takaa ohi suihkivia pyöräilijöitä on todella hankala nähdä ja pahimmillaan kolistaan melkein takapyöriin, Orjala kuvaa.

Minut on juostu kiinni, ja kun olen avannut hytin oven, on raivottu päin naamaa Tapani Orjala

Läheltä piti -tilanteita on hänen mukaansa jokaisella päiväsaikaan tapahtuvalla aurauskeikalla. Sellaisiksi ne onneksi tuntuvat jäävänkin myös tilastojen valossa.

Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan poliisin tietoon asti tulleita, aurauskalustolle sattuneita onnettomuuksia on tapahtunut erittäin vähän: esimerkiksi viiden viime vuoden aikana vain kaksi. Niissä osallisena olivat myös pyöräilijä ja kävelijä.

– Tilastokeskus saa tiedot onnettomuuksista poliiseilta. Läheltä piti -tilanteet eivät tule poliisin korviin, sanoo Matti Kokkonen Tilastokeskuksesta.

”Antakaa ihmisen tehdä työnsä”

Tapani Orjala uskoo, että jokainen auraaja törmää ihmisten lumiraivoon. Auran pyöriminen edessä ärsyttää. Oman pihatien eteen syntynyt aurauspalte ärsyttää. Jos lunta lentää oman tontin reunaan istutetun pensasaidan päälle, se ärsyttää välillä jopa melkoiseen raivoon.

– Minut on juostu kiinni, ja kun olen avannut hytin oven, on raivottu päin naamaa. Autoilijat eivät viitsi näyttää vilkulla mihin ovat menossa ja hermostuvat, kun auraaja ei väistä risteyksessä.

Takaa suihkivia pyöräilijöitä on todella hankala nähdä, ja pahimmillaan kolistaan melkein takapyöriin Tapani Orjala

Tapani Orjalalla on terveisiä ja toiveita kanssaliikkujille:

– Kyllä auraajallekin tulee virheitä tulee ja niistä pitää vain yrittää ottaa opiksi, mutta antakaa ihmisen tehdä työnsä ja varoittakaa lapsia vaarallisista lumileikkipaikoista.

Meriin kertyvä muovijäte ja ilmastonmuutos ovat saaneet tutkimuslaitokset eri puolilla maailmaa etsimään vaihtoehtoja öljylle.

Teknologian tutkimuskeskus VTT aloitti omat tutkimuksensa vaahtorainaukseksi kutsutun menetelmän parissa jo pari vuotta sitten.

Vuoden alusta Jyväskylässä otettiin käyttöön uusi pilotointilaitos, jossa kehitetään uudentyyppisiä sellupohjaisia materiaaleja.

Laitos on herättänyt yritysten kiinnostuksen heti.

– Tosi hienosti on lähtenyt käyntiin. Meillä on nyt käytännössä tilauskirjat täynnä seuraavat puoli vuotta, johtava tutkija Harri Kiiskinen iloitsee.

Tutkimustiimin päällikön Roope Siilaston mukaan etenkin metsäteollisuuden yritykset kaipaavat uusia tuotteita.

Se näkyy muutenkin kuin puheiden tasolla: VTT:n Future Fibre Products -hankkeessa on mukana 33 suurta kansainvälistä teollista yritystä, Suomesta muun muassa Metsä Group, UPM-Kymmene, Stora Enso, Valmet ja Kemira.

Kun taustalla on iso joukko suuria yrityksiä, Kiiskinen myöntää, että myös vaahtoteknologiatutkimus "on aika isolla".

Uusi laitos on rakennettu uusia tuotteita varten. Päällikkö Roope Siilasto

Vaahtoteknologia poikkeaa merkittävästi vanhasta tekniikasta. VTT:llä on Jyväskylässä myös vanhaa tekniikkaa edustava koelaitos, joka rakennettiin, kun koneisiin haluttiin lisää nopeutta.

– Uusi laitos on rakennettu uusia tuotteita varten. Se on paljon hitaampi, mutta sillä voidaan tehdä paljon paksumpia tuotteita, Siilasto kertoo.

Vaahtorainaus pitää sellukuidut erillään toisistaan ja siten saadaan aiempaa tasalaatuisempia ja paksumpia tuotteita.

Uusille tuotteille on kysyntää, sillä monissa maissa joidenkin muovipohjaisten tuotteiden käyttö on kielletty kokonaan.

Pakkaamisessa on paljon muovipohjaisia materiaaleja, mitä nyt yritetään korvata. Johtava tutkija Harri Kiiskinen

– Styrox on yksi tällainen raaka-aine, myös muovipusseja on kielletty, Kiiskinen sanoo.

Jyväskylän koelaitoksen tehtävänä on selvittää, miten paperin ja kartongin tuotantolaitteistoja voidaan käyttää uusien pakkaussovellusten, kuitukankaiden ja huokoisten eristeiden valmistuksessa ja jopa korvaamaan muoviperäisiä materiaaleja.

– Pakkaamisessa on paljon muovipohjaisia materiaaleja, mitä nyt yritetään korvata, Kiiskinen kertoo.

Kiiskisen mielestä esimerkiksi rakennusteollisuuden mineraalivilloja tai sairaalatekstiilejä voitaisiin korvata selluloosapohjaisilla tuotteilla, koska nykyisistä tulee paljon jätettä.

Koelaitoksessa on nyt käynnissä pilotointivaihe. Tyypillisesti kuluu muutama vuosi siihen, että uudet tekniikat tulevat teolliseen tuotantoon ja sitä kautta markkinoille.

Palkka on myös hyvin henkilökohtainen asia. Se kertoo jotain ihmisen taloudellisesta asemasta suhteessa muihin sekä hänen työpanoksensa arvostuksesta.

Ohjelmistoalalla on joitakin harvoja yrityksiä, joissa on toteutettu avointa palkkamallia yrityksen sisällä.

Palkankorotusta voi ehdottaa myös työkaverille

Suunnittelija Vitali Gusatinsky on töissä ohjelmistoyritys Fraktiossa Helsingissä. 32 ihmisen kasvuyrityksessä kaikki tietävät toistensa kuukausipalkat ja työsopimukset. Lisiä ja tulospalkkioita yritys ei käytä. Avoimuus koetaan merkittävänä arvona, koska se lisää luottamusta.

– Me ollaan huomattu, että vaikka se ei aina ole helppoa, niin se kuitenkin vähentää paljon enemmän kitkaa asoiden käsittelyssä ja auttaa ratkaisujen löytämisessä, Gusatinsky sanoo.

Palkankorotusta voi ehdottaa myös työkaverille, koska kaikki tietävät, mitä toinen tienaa.

– Näkemällä muiden palkat voi verrata niitä omiinsa ja miettiä, että mikä on oma tilanne. Asian voi ottaa helposti esiin, että haluaisin keskustella mun palkka-asioista.

Fraktiossa toimitusjohtaja Jesse Peurula ei tee päätöstä mahdollisista palkankorotuksista yksin, vaan siitä päätetään useamman kanssa. Tyypillinen suunnittelijan palkka Suomessa on 3 000–4 500 euroa kuukaudessa.

" Tämä on perinteistä mallia parempi, sillä kaikki tietävät, miten palkka rakentuu"

Vanhempi konsultti Aleksandr Koltsoff on töissä ohjelmistokonsultointia tarjoavassa Rakettitieteessä. Palkkaus yrityksessä perustuu suoraan asiakastyöhön, sillä jokaisen työntekijän palkka on puolet asiakkaalle tehdyn työn laskutuksesta.

31 henkilön konsulttiyrityksessä tuntikirjanpito on avointa yrityksen sisällä, joten siitä pystyy päättelemään, mikä on kollegan ansiotaso. Koltsoff on tyytyväinen tämän tyyppiseen avoimuuteen.

– Olen ollut sekä yrittäjä että palkollinen, ja tämä palkkausjärjestelmä on perinteistä mallia parempi, sillä kaikki tietävät miten palkka rakentuu, hän sanoo.

Tulotason nostamiseen Koltsoffilla on kaksi vaihtoehtoa. Aloittaa keskustelut tuntihinnan nostamisesta asiakkaan kanssa, jolloin tukena on myös myyntipuolen ihmisiä. Jos on konsultoinut pitkään samaa asiakasta ja työn lisäarvo on noussut, saattaa siitä löytyä perustelu ansiotason nostamiseen.

Toinen tapa on kehittää pidemmällä tähtäimellä omaa osaamistaan sellaiseen suuntaan, josta asiakkaat ovat kenties valmiita maksamaan nykyistä enemmän.

Koltsoffilla ei ole huonoja kokemuksia työpaikallaan toteutetusta palkkojen avoimuudesta.

– Heille, jotka ovat eivät ole tehneet töitä yksityisyrittäjänä ja ovat tottuneet perinteiseen palkkamalliin, voi tulla yllätyksenä, että niin paljon on omissa käsissä. Minulle se on vain hyvä asia, hän sanoo.

Vincitissä työntekijät julkaisevat palkkansa

Tamperelainen ohjelmistoyritys Vincit on päätynyt palkkapolitiikassaan kerran vuodessa pidettäviin palkkaviikkoihin. Tällöin jokainen työntekijä voi esittää palkankorotusta työtoverilleen. Käytäntö on ollut voimassa jo useamman vuoden ja kokemukset ovat positiivisia.

– Suurin osa ihmisistä julkaisee palkkansa palkkaviikkojen aikana, eikä tässä oikeastaan ole mitään ihmeellistä, kun ihmisillä on samanlainen tausta ja työkokemus, sanoo toimitusjohtaja Tomi Pienimäki.

Lopullisen päätöksen, saako joku palkankorotuksen vai ei, tekevät yhtiön henkilöstöhallinto ja johto. Pienimäki kuitenkin huomauttaa, että palkat ja niiden avoimuus on yhä arka aihe suomalaisessa työelämässä, mutta palkkojen avoimuutta ja samalla palkkaperusteiden avoimuutta voisi Pienimäen mukaan hyvin lisätä.

Ohjelmistosuunnittelijoita on Suomessa noin 55 000, ja alalta puuttuu noin 10 000 työntekijää. ICT-ala yhteensä työllistää noin 120 000–180 000 ihmistä. Sen markkina on arviolta 3–6 miljardia euroa ja osuus bruttokansantuotteesta noin 6,5 prosenttia.

"Olisi helpointa, jos palkat olisivat avoimia alusta asti"

Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestön Akavan työelämäasioiden päällikkö Lotta Savinko pitäisi ihannemallina palkkojen ja palkkauksen osalta sitä, että työpaikoilla olisi selkeästi määritellyt palkkapolitiikat, palkkausjärjestelmät ja näiden rinnalla julkiset palkkatiedot.

– Palkka on hyvin henkilökohtainen asia. Avoimeen palkkapolitiikkaan ja -kulttuuriin pääsemiseksi olisi helpointa, jos palkat olisivat avoimia heti toiminnan alusta asti. Kynnys lähteä muuttamaan palkkatietoja avoimiksi voi olla suuri, sillä niiden avaamiseen pitää saada työntekijän lupa.

Suomessa on yleisesti melko huono palkkatietämys ja palkoista puhuminen koetaan usein kiusalliseksi. Työpaikoilla esimiehen ja alaisen tulisi kerran vuodessa puhua palkasta ja kuinka oikeaksi sen kukin taho kokee sekä mitä toiveita ja tavoitteita sen suhteen on, Savinko huomauttaa. Pienistäkin asioista palkkaukseen ja sen epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen voi liittyä suhteettoman suurta tyytymättömyyttä.

– Palkkojen avoimuus sinällään on hyvä ja tavoiteltava asia, Savinko toteaa.

Akavassa noin 80 prosenttia jäsenistöstä on työ- ja virkaehtosopimusten piirissä. Akavalaisessa kentässä on kuitenkin yksityisellä sektorilla lukuisia aloja joilla ei ole työehtosopimuksia . Silloin palkat ja palkankorotukset määritellään työsopimuksella ja yrityksen palkkapolitiikan mukaisesti.

Palkka on henkilötieto

Juridisesti palkkojen salaisuus perustuu siihen, että yksittäisen työntekijän palkka on henkilötieto jota työnantaja ei voi jakaa kuin niille, jotka tarvitsevat tätä tietoa työnantajan palveluksessa, kertoo työoikeuden professori Seppo Koskinen Turun yliopistosta.

Työntekijä puolestaan saa kertoa palkkansa vapaasti. Koskisen mukaan joskus on katsottu, että palkka voisi olla liikesalaisuus, mutta näin se voi olla vain joidenkin todella korkeassa asemassa olevien kohdalla.

Kaksoiskuntalaisuutta pohtinut työryhmä ehdottaa vain pieniä muutoksia nykykäytäntöön tänään julkistetussa Millaista monipaikkaisuutta Suomeen -selvityksessään.

Kunnallisen päätöksenteon peruskiviin: äänioikeuteen, vaalikelpoisuuteen ja kuntien verotusoikeuteen ei ehdoteta muutoksia, koska se aiheuttaisi perustuslailllisia ongelmia. Näin ollen kuntalainen on jatkossakin virallisesti kirjoilla vain yhdessä kunnassa: maksaa veronsa yhteen kuntaan, voi äänestää vain yhdessä kunnassa ja voi asettua ehdolle vaaleihin vain yhdessä kunnassa.

Selvityksen vastaanottanut kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen yhtyy työryhmän näkemyksiin. Jaettua kuntalaisuutta ei lähdetä varsinaisesti valmistelemaan eteenpäin.

Kaksoiskuntalaisuuden sijaan työryhmä puhuu mieluummin monipaikkaisuudesta.

– Moni viettää aikaansa eri paikkakunnilla työn, vapaa-ajan ja perhesuhteiden johdosta ja se kasvaa edelleen työn muutosten ja digitalisaation edetessä. Tämä lisää tarvetta ottaa asia huomioon niin lainsäädännössä kuin kuntien toiminnassakin, toteaa työryhmän puheenjohtaja, hallitusneuvos Auli Valli-Lintu.

Työryhmä kannustaakin kuntia osallistamaan monipaikkaiset ihmiset kunnan toimintaan, ja heidän mielipiteitään tulisi kuulla ennen päätöksentekoa. Kuntia kannustetaan myös hyödyntämään kokeilukulttuuria ja ottamaan käyttöön digitalisaation keinoja, joilla rakennetaan e-kuntalaisuutta.

Yli kolmannes kannattaa

Kaksoiskuntalaisuus jakaa mielipiteet kesämökkiläisten keskuudessa. Kesähuviloita on maassa yli puoli miljoonaa ja suuri osa monipaikkaisista ihmisistä on juuri kesämökkiläisiä, jotka voivat viettää huvilallaan pitkiäkin aikoja vuodesta.

Mökkibarometri 2016 -kyselyn mukaan 36 prosentia ulkokuntalaisista mökkeilijöistä kannatti kaksoiskuntalaisuutta ja 24 prosenttia vastusti. Kolmanneksella kaikista vastaajista ei ollut mielipidettä. Kyselyssä kansoiskuntalaisuudella tarkoitettiin mallia, jossa kaksoiskuntalaisuuteen liittyisi verovelvollisuus ja äänioikeus.

Kesämökkiläisiä edustavassa Vapaa-ajan asukkaiden liitossa ei juuri yllätytty johtopäätöksistä.

– Minusta selvitys on aika realistinen siinä, että kaksoiskuntalaisuus on teknisesti aika mahdoton toteuttaa muun muassa verotussyistä. Minusta on realisimia edetä vapaaehtoisuuden pohjalta, sanoo varapuheenjohtaja Erkki Virtanen Vapaa-ajan asukkaiden liitosta.

– Kaikkien järkevien kunnanjohtajien intressissä on ottaa vapaa-ajan asukkaat huomioon toiminnassaan ilman sen kummempaa lakia tai muuta, Virtanen toteaa.

Kaksoiskuntalaisuudesta ei ole säädetty lailla yhdessäkään Pohjoismaassa.

Kello 13.01. Lisätty kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen (kesk.) näkemys selvitykseen.

Kello 14.37. Lisätty Vapaa-ajan asukkaiden liiton varapuheenjohtajan Erkki Virtasen kommentit.

Natsirikoksista tuomittu saksalainen Oskar Gröning, 96, anoo armahdusta välttääkseen vankilan Saksassa.

Ala-Saksin osavaltion oikeusministeriön edustaja kertoi maanantaina, että Gröningin armahdusanomus on nyt syyttäjien harkinnassa. Edustajan mukaan anomus ei kuitenkaan lykkää vankeustuomion alkamista.

Oikeusprosessin etenemisestä kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Oskar Gröning sai vuonna 2015 neljän vuoden vankeustuomion osallisuudestaan 300 000 ihmisen murhaan touko–heinäkuussa 1944. Vaikka Gröning ei tiettävästi tappanut ketään, oikeus katsoi hänen osallistuneen vapaaehtoisesti natsien murhakoneiston toimintaan. Oskar Gröning toimi Auschwitzin keskitysleirin kirjanpitäjänä.

Tuomioistuimen mukaan Gröning on riittävän hyväkuntoinen lähetettäväksi vankilaan. Oikeudenkäynnissä Gröning myönsi moraalisen syyllisyytensä, mutta jätti rikosoikeudellisen vastuun oikeuden ratkaistavaksi.

Lue myös:

Ikä ei pelasta 96-vuotiasta Auschwitzin kirjanpitäjää vankilalta

Auschwitzin kirjanpitäjä sai nelivuotisen vankeustuomion

Auschwitzin entinen juutalaisvanki ja natsivartija halasivat – suukko poskelle

"Auschwitzin kirjanpitäjä" pyysi oikeudessa anteeksi natsirikoksia

Oikeudenkäynti "Auschwitzin kirjanpitäjää" vastaan alkoi Saksassa

Saksa valmistautuu ehkä jopa viimeiseen SS-oikeudenkäyntiin – tuomiolla "Auschwitzin kirjanpitäjä"

Osuuspankki on saanut palautettua aiheettomasti veloitetut automaattinostot asiakkailleen tänään. Ylimääräiset katevaraukset se sai korjattua järjestelmistään jo eilisen illan aikana.

Tuhansilta Osuuspankin asiakkailta oli veloitettu sunnuntain ja maanantain välisenä yönä uudelleen joulukuussa tehtyjä ostoja ja käteisnostoja. Teknisen vian selvittäminen venyi tämän päivän puolelle, mutta nyt viimeisetkin asiakkaat ovat saaneet rahansa takaisin.

OP-ryhmän kehittämisen ja teknologian toimintoaluejohtaja Juho Malmberg kertoi eilen, että ylimääräiset veloitukset koskivat ainakin osaa 15.-22.12.2017 tehdyistä tilitapahtumista.

Vian tarkempi syy ei ole vielä selvillä, mutta eilisen tiedon mukaan se olisi pankin sisäinen.

Osuuspankki on luvannut kertoa asiasta lisää tämän päivän aikana.

Klo 14:55 korjattu kuukausi.

Ylen presidentinvaalitenttien sarja jatkui maanantaina, kun oman valitsijayhdistyksensä ehdokas Sauli Niinistö saapui televisiostudiolle. Niinistön puhetta ja esiintymistä kommentoivat Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala, tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.

Arviot Sauli Niinistön esiintymisestä:

Antti Mustakallio:

1) Niinistö piti hienon puheen, parhaan tähän astisista. Verrattuna Vanhasen hyvään puheeseen, Niinistö esiintyi aivan yhtä itsevarmasti ja vapautuneesti. Voiton Vanhasesta Niinistön puhe vie siinä, että se oli paremmin rakennettu ja sisälsi konkreettista kieltä ja aktiivisempaa tyyliä. Kolmen kohdan rakenne oli selkeästi seurattavissa. Paljon iskevää, helppoa kieltä, jota on vaivatonta seurata. Hyvä lopetus ja erinomainen ajankäyttö.

2) Myös tenttiosuudessa korostui Niinistön itsevarmuus ja asiaosaaminen. Toimittaja oli tehnyt hyvää työtä ja onnistui haastamaan Niinistöä monissa kysymyksissä. Erityisen ihailtavaa oli Nato-näkemyksen punnertaminen ulos ehdokkaasta. Niinistö muisti erittäin hyvin kaikki lainaukset, joita toimittaja hänelle esitti ja malttoi selittää niiden taustoja pahemmin hermostumatta. Hivenen hapan olemus kuuluu asiaa, ja siihen ovat kansalaiset jo ehtineet tottua. Niinistö antoi itsestään vaikutelman henkilönä, joka on sinut omien toimiensa kanssa ja valmis asettamaan ne myös kriittisen tarkastelun alle.

3) Mitä Niinistö ajattelee Natosta? Tässä oma tulkintani: Tällä hetkellä sotilasliittoihin kuulumattomuus takaa Suomelle paremman aseman suhteessa Venäjään kuin Nato-jäsenyys. Liittoutumattomuus voi olla myös etu kriisin syttyessä. Ja koska kriisejä ei ole edes näköpiirissä, ei Niinistöllä ole mitään kiirettä johtaa Suomea Natoon. Mutta tilanne saattaa muuttua sellaiseksi, että Venäjän näkökulmasta Suomi ja koko läntinen Eurooppa muuttuu samanlaiseksi viholliseksi kuin Nato. Tällöin liittyminen Natoon voidaan ottaa uuteen harkintaan.

Niinistön näkemys on siis monipolvinen ja siksikin vaikeasti hahmotettavissa. Tämän jälkeen tulee sitten kysymys Niinistön kannan perusteluista. Ja tässä näkemykset poliitiikan kentällä eroavat. Ollaan eri mieltä muun muassa siitä, miten Venäjä hahmottaa liittoutumattoman maan aseman. Siitä ollaan myös erimielisiä, kuinka paljon Suomen tulee ottaa päätöksenteossaan huomioon naapurimaan tulkinnat tilanteesta. Näiden keskustelupalikoiden kanssa Suomessa tullaan jatkossakin elämään.

Johanna Vuorelma:

1) Niinistö esiintyi niin uskottavasti ja itsevarmasti, että katsoja ei varmasti missään vaiheessa unohtanut, että lavalla on pikemminkin istuva presidentti kuin presidenttiehdokas. Niinistön esiintymisestä huokui itseluottamus, jota korkeat gallup-luvut ovat varmasti entisestään vahvistaneet. Niinistön kautta ovat kiittäneet poliittiset toimijat läpi poliittisen kentän sekä laaja joukko kansalaisia, joten varma esiintyminen olikin odotettavissa.

2) Niinistö oli epävarmimmillaan ja jopa hieman hermostunut silloin, kun puhuttiin hänen sisäpolitiikkaa koskeneista lausunnoistaan viime kesänä sekä Suomen Nato-jäsenyyttä koskeneen keskustelun aikana. Toimittaja osasi taidokkaasti tentata Niinistöä näistä selvästi epämukavuutta aiheuttaneista aiheista, joihin vastaaminen ei ollut kovin vahvaa – varsinkaan Nato-jäsenyyden kohdalla. Epäselväksi jäi muun muassa se, miten Niinistö määrittelee lännen, mikä oli keskeisessä roolissa hänen perustellussaan. Myöskin Suomen erityislaatuista "vihollisrajaa" koskeneet perustelut jäivät epäjohdonmukaisiksi. Tässä osioissa tuli selvästi esiin Niinistön puheen monimerkityksellisyys ja tietty kryptisyys, josta häntä on arvosteltu.

3) Kertoo Itämeren alueen kiristyneestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, että Niinistö halusi rakentaa puheensa rauhan retoriikan ympärille ja näin nostaa epäsuorasti horisonttiin sodan uhan. Sellaisena aikana, kun sodan uhka ei ole ilmassa, ei puhuta rauhan tärkeydestä vain muista politiikkakysymyksistä. Strategisesti tällainen puhe voi olla tehokasta asemoitumista rauhan "takaajaksi", mutta sotaan viittaavan retoriikan nostaminen poliittisen puheen kärkeen tuottaa myös sodan pelkoa ja uhkakuvia. Tässä mielessä sellainen voi olla myös vastuutonta.

Hannu Tikkala:

1) Paras puhe tähän mennessä. Vaikka Matti Vanhanen veti hyvin puheensa, Sauli Niinistö veti vielä paremmin. Molempien elekieli oli varmaa, mutta Niinistön puheen rakenne oli Vanhasta selkeämpi. Puheen alussa Niinistö paalutti puheensa kolmeen rauhan muotoon – rauhaan sodan vastakohtana, yhteiskuntarauhaan ja luonnonrauhaan. Puheen alusta pääsi heti kiinni siihen, miten se etenee. Sinänsä puheessa ei tullut uusia linjauksia, mikä oli odotettavaa. Johtoasemassa Niinistön ei kannata ottaa turhia riskejä.

2) Niinistön vaikeat hetket tentissä. Niinistöllä oli vaikeat hetkensä tentissä, kun toimittaja kysyi jalkaväkimiinoista, Helsingin Sanomien tiedustelu-uutisoinnista ja euron siunauksellisuudesta Suomelle. Jalkaväkimiinavastauksessa Niinistö vetosi asiantuntijoihin, jotka ovat vakuuttaneet, että miinat on korvattu. Tämä ei herättänyt kuulijassa luottamusta. Eurovastauksessaan Niinistö asettui poikkiteloin ekonomistien kanssa, kun he ovat viime vuodet parjanneet Suomen euroratkaisua. Hän selitti reagointiaan Helsingin Sanomien uutisointiin kampanjakiertueella ja sen vuoksi lähetettyyn tiukkasanaiseen tiedotteeseen.

3) Puhe sopi Niinistölle tenttiä paremmin. Vielä puheensa aikana Niinistö pystyi selittämään koukeroiset käsitteensä yleisölle, mutta tentissä aikaa selittelyille ei jäänyt. Tämä näkyi muun muassa arvojen johdattelija –termin selityksissä. Tentin edetessä Niinistö selkeytti ulosantiansa, jotta viesti tulisi helpommin läpi.

Serbivähemmistön johtohahmoihin kuuluva poliitikko Oliver Ivanovic on ammuttu kuoliaaksi Kosovon Mitrovicassa.

Ivanovicia ammuttiin puoluetoimiston edustalla viidesti ylävartaloon. Hän kuoli myöhemmin vammoihinsa sairaalassa. Toistaiseksi ampujista ei ole tietoa.

Ivanovic toimi Vapaus, demokratia, oikeus -puolueen johtajana. Hän on saanut tuomion albaaneihin kohdistuneista sotarikoksista, mutta oikeudenkäynti oli määrä aloittaa uudelleen.

Serbian reaktio huolestuttaa

Tapauksen pelätään lisäävän Serbian ja Kosovon ennestään jännittyneitä välejä. Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008, mutta Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä.

Serbian hallituksen Kosovosta vastaava viranomainen Marko Djuric sanoi tiistaina, että iskun tekijän on tarkoitus sysätä alue kaaokseen.

– Kuka ikinä on iskun takana, olivat he sitten serbejä, albaaneja tai muita rikollisia, heitä täytyy rankaista, Djuric sanoi.

Serbian presidentti Aleksandar Vucic on kutsunut koolle turvallisuuskokouksen ja aikoo puhua kansalle keskipäivällä Serbian aikaa eli klo 13 Suomen aikaa.

Aiheesta muualla:

Serb politician Oliver Ivanovic gunned down in Kosovo

Kaivosyhtiö Keliber aikoo sijoittaa litiumkemiantehtaansa Kokkolan suurteollisuusalueelle. Yhtiön louhokset ja rikastamo rakennetaan Kaustiselle noin 50 kilometrin päähän. Alun perin myös litiumkemiantehtaan piti tulla Kaustisen rikastamon yhteyteen, mutta Kokkolan suurteollisuusalue nousi vaihtoehdoksi syksyllä.

– Päätimme laajan ja huolellisen tarkastelun perusteella sijoittaa litiumkemiantehtaan Kokkolaan KIP:n alueelle. Päätökseen vaikuttivat erityisesti KIP:n valmis infrastruktuuri, useiden tarveaineiden ja palveluiden saatavuus sekä ympäristönäkökulmasta alueella jo olemassa olevat vedenpuhdistus- ja jätteenkäsittelyratkaisut. Lisäksi kemiantehtaan sijainti Kokkolassa tarjoaa meille tulevaisuudessa enemmän joustavuutta erilaisissa markkinatilanteissa. Näemme myös, että tällä päätöksellä on myönteinen vaikutus litiumtuotantomme rahoitusneuvotteluihin ja rahoitusratkaisun toteutumiseen, toteaa toimitusjohtaja Pertti Lamberg yhtiön tiedotteessa.

KIP:n suurteollisuusalueella on valmis teollinen infrastruktuuri. Samoin monet Keliberin tarvitsemat tarveaineet ja palvelut ovat alueella saatavissa. Alueella on myös valmiit vedenpuhdistus- ja jätteenkäsittelyratkaisut.

Tehdas sijoittuu suurteollisuusalueelle Kemirantien ja junaradan väliselle alueelle Kokkolan Voiman ja polttoainevarastojen väliin. YVA-ohjelman mukaan tehdas työllistää 50 työntekijää. Tehtaan rakentamisen arvioidaan maksavan noin 115 miljoonaa euroa, mikä on puolet Keliberin kokonaisinvestoinneista.

Keliber suunnittelee aloittavansa kaivostoiminnan ensi vuonna, yhtiön rahoitusneuvottelut ovat vielä kesken.

Ympäristövaikutukset arvioidaan pieniksi tai keskisuuriksi

YVA-ohjelman mukaan alustavasti litiumtehtaan vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon arvioidaan pieniksi–keskisuuriksi. Merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun tai ilmastoon ei hankkeesta arvioida aiheutuvan.

Kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutusten osalta YVA:ssa tarkastellaan erityisesti tehdasaluetta ja sen ympäristöä sekä pöly- ja muiden ilmapäästöjen vaikutuksia erityisesti Santahaan metsäalueen suuntaan.

Ajoneuvoliikenteelle tehtaan vaikutukset olisivat alustavan arvion mukaan keskisuuret.

Malmi aiotaan käsitellä hallissa, joten pölypäästöt arvioidaan niin vähäisiksi, ettei niiden mallintamista nähdä tarpeellisena.

Prosessissa muodostuva jätevesi käsitellään joko jätevedenpuhdistamolla tai haihduttamalla.

Keliber järjestää YVA-ohjelman yleisötilaisuuteen tiistaina 16.1. 2018 kello 17.30–20 Ykspihlajan toimitalolla. Arviointiohjelmaan voit tutustua tarkemmin täältä.

Suuresta ja mahtavasta Kheopsin pyramidista viime marraskuussa löytynyt iso kammio on saanut arkeologien aivot kihisemään ajatuksia siitä, mihin tarkoitukseen kammio mahdettiin rakentaa.

Kosmisten säteiden avulla tehdyissä mittauksissa saatiin vain tieto, että pyramidin sisällä on umpinainen "Suuri tyhjä", kuten tutkijat sitä kutsuvat. Kokoa sillä on ainakin 30 metriä.

Yksi ensimmäisistä hypoteesinsa julkaisseista on arkeoastronomian professori Giulio Magli italialaisesta Milanon polyteknillisestä korkeakoulusta.

"Istu tälle rautaiselle valtaistuimelle"

"Suuren tyhjän" alapuolella on vanhastaan tunnettu Suuri galleria. Se on lavennettu ja korotettu tila käytävässä, joka johtaa faraon hautakammioon.

Toisin kuin jotkut egyptologit ovat arvelleet, kammiota ei tarvittu keventämään Suuren gallerian kattoa, sillä sen kestävyyden taitavat arkkitehdit olivat ottaneet jo huomioon, Magli sanoo. Hän tuhahtaa myös epäilyille siitä, että rakentajat olisivat jättäneet pyramidin sisälle tyhjää tilaa huolimattomuuttaan.

Magli arvelee kammion syyn piilevän egyptiläisten uskonnollisissa teksteissä, jotka koskevat faraon hautaamista. Tekstit kirjoitettiin pari sataa vuotta Kheopsin pyramidin rakentamisen jälkeen, mutta egyptologit pitävät sisältöä paljon vanhempana.

Tekstien mukaan faraon tuonpuoleinen oli tähtien joukossa, etenkin pohjoistaivaalla. Matkallaan hänen oli kuitenkin kuljettava taivaan porttien läpi ja tehtävä muutakin: "Nouse, irrota kahleesi, ravistele tomusi, istu tälle rautaiselle valtaistuimelle", riiteissä sanotaan. Rautaistuin mainitaan muuallakin, kuten myös pohjoisportti ja portaat taivaaseen.

Riiteissä puhutaan myös useista esineistä, muun muassa kaksihaaraisista veitsistä, joita käytettiin suun avaamiseen. Arkeologit ovat löytäneet sellaisia. Eikö siis rautaistuinkin voisi olla todellinen, Magli kysyy. Hän päättelee, että siinä tapauksessa juuri ”Suuri tyhjä” saattaa olla taivasmatkan valtaistuinsali.

Pyramidin sisällä on neljä vinosti ylöspäin suuntautuvaa kapeaa kanavaa. Kaksi avautuu pyramidin kylkiin, mutta kaksi alempaa päättyy pyramidin sisällä pieneen kuparikahvaiseen oveen.

Tutkijat ovat päätelleet ovien edustavan taivaan portteja. Maglin hypoteesi on, että pohjoisen alakanavan ovi avautuu "Suureen tyhjään" ja siellä on farao Kheopsin rautaistuin täsmälleen pyramidin huipun kohdalla.

Mahdollisesta istuimesta saa kuvan Kheopsin äidin Hetepheresin haudan valtaistuimesta. Se löytyi kappaleina, mutta yhdysvaltalaiset tutkijat kokosivat palapelin.

Hetepheresin istuin on setripuuta, joka päällystettiin kullalla ja fajanssilla. Ehkä Kheopsille tehtiin samanlainen, mutta se päällystettiin ohuilla rautalevyillä, Magli sanoo.

Muinaisten egyptiläisten rauta oli peräisin meteoriiteista. Farao Tutankhamonin haudasta löytynyt tikari on tutkimuksissa varmistettu meteoriittiraudaksi.

Magli myöntää, että hänen hypoteesinsa on juuri sitä: pelkästään hypoteesi. Sen todistamiseksi hän haluaisi uuden tutkimuksen Kheopsin pyramidin pohjoisesta alakanavasta. Sitä on toivottu jo kauan ennen "Suuren tyhjän" löytymistäkin, hän muistuttaa.

Yrityksiä on ollut kaksi. 1990-luvulla pieni robotti juuttui jyrkkään mutkaan kuljettuaan vain muutaman metrin. Seuraavalla vuosikymmenellä robotti tiettävästi pääsi kurkistamaan niin kauas, että havaitsi siellä samanlaisen oven kuin eteläkäytävässä. Tuota tutkimusta ei ole julkaistu.

Aivoverenkiertohäiriöistä kuntoutuvien terapiassa hyödynnetään nyt peliteollisuutta.

Kajaanilainen yritys CSE Entertainment on kehittänyt rehabWall-nimisen laitteen, joka sisältää kolme erilaista viihdepeleistä tuttua hyötypelialustaa. Näiden kolmen pelin avulla tuetaan aivoverenkiertohäiriö eli AVH-potilaiden kuntoutusta.

Uudessa laitteessa on virtuaaliympäristö, jossa käytetään VR-laseja. Peli kehittää ja mittaa katsekontaktia. Toisessa pelissä on Kinect-ympäristö, jossa käytetään hyväksi liikekameraa. Se kehittää ja mittaa kuntoutettavan erilaisia liiketoimintoja.

Kolmas hyötypelisovellus on kehitetty pyörätuolipotilaille. Siinä pyörätuolissa istuva kuntoutuja muuttaa painopistettä oikealle tai vasemmalle ja hakee tällä tavalla näyttöruudulla kulkevan hahmon avulla puistopolulta timantteja sekä väistelee esteitä.

– Ensimmäiset pelit on nyt tempaistu tällä kuntoutustuotteella. Laite on rakennettu nimenomaan aivohalvauskuntoutujille ja siinä on hyödynnetty niitä oppeja ja kokemuksia, joita olemme saaneet viihteellisten pelien rakentamisesta, kertoo CSE Entertainmentin myyntijohtaja Timo Turunen.

Kehittäjiensä mukaan aivoverenkiertohäiriön kuntoutukseen suunniteltu laite on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Laite esiteltiin ensimmäisen kerran viime syksynä Tampereen apuvälinemessuilla. Samalla sitä myös testattiin.

– Tällaiselle laitteelle on oikeasti kysyntää niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kun puhutaan VR-teknologian tuomista hyödyistä ja pelillisyydestä, niitä kuntoutuksessa ei ole kovin paljon ollut. Pelilliset elementit lisäävät kuntoutuksen motivaatiota, sanoo Turunen.

Timanttien kalastusta

Kuhmolainen Arvo Koistinen on pyörätuolissa istuva AVH-kuntoutuja. Hän on kokeillut peliä aikaisemmin sen valmisteluvaiheessa. Nyt toisella kokeilukerralla edistystä tapahtui timanttien poiminnassa ja esteiden väistämisessä.

– Hoitomuotona peli voi olla hyvä, kun saa vähän liikutella itseään. Tulos oli parempi kuin viimeksi, kaikki on kiinni päästä, kertoo Koistinen.

Pää ja aivot kun harjaantuvat, niin timanttien kalastelu on helpompaa. Arvo Koistinen

Kaikkien kolmen eri hyötypelin vaikeusasteita pystytään muuttamaan monella eri tavalla kuntoutujan edistymisen mukaan. Pyörätuolissa toimimisessa ja itsensä liikuttelussa Koistisella ei ole ongelmia, jännitys toi kuitenkin oman haasteen pelaamiseen.

– Jos muisti on huono, niin varmasti ei peli onnistu. Pää ja aivot kun harjaantuvat, niin timanttien kalastelu on helpompaa, Koistinen sanoo.

Tylsään kuntoutukseen vaihtelua

Terveydenhuollon puolella kuntoutuspeleistä on puhuttu pitkään, ja nyt Kajaanissa on otettu ensimmäiset digiaskeleet. Kuntoutuksessa rehabWall-hyötypeli ei kuitenkaan syrjäytä ihmistä, vaan on yksi uusi työkalu.

– Ainakin puheterapiassa olemme aina vuorovaikutuksen kanssa tekemisissä, että ei se syrjäytä ketään. Meille se on yksi hieno työkalu lisää terapioihin. Se kannustaa myös omatoimiseen- ja yhteisharjoitteluun sekä omaisten ja vieraiden kanssa harjoitteluun, kuntoutumiseen ja toimii myös ajanvietteenä, kertoo puheterapeutti Emmi Korhonen Kainuun soten erikoisterapiasta.

Kainuun soten Kajaanin pääterveysaseman erityisterapiaosastolta löytyvää laitetta hyödyntävät yhteistyössä Kainuun soten fysio-, puhe- ja toimintaterapia. Idea laitteen hankintaan tuli hyvinvointi- ja terveysalan tarvekartoituksen kautta. Yhtenä erikoisterapian tarpeena oli hyötypelin saaminen yksikköön.

Erityisterapiaosastolla uutta laitetta odotettiin hartaasti, sillä sen kautta saadaan uusi, nykyaikainen ja mielekäs keino mukaan melko usein tylsään kuntoutukseen.

– Virtuaalimaailma ja hienot grafiikat tuovat vaihtelua kuntoutusmaailmaan. Meillä on täällä tylsät seinät ja pitkät kuntoutusajat, joten kuntoutujille tämä on mukavaa vaihtelua, sanoo Korhonen.

Muutenkin Kainuun sotessa puhaltavat uudet tuulet monella tavalla.

– Nyt meillä on maailman ensimmäinen AVH-peli. Kun uusi sairaala valmistuu, niin meillä on Suomen ensimmäiset kuntoutuskadut eli 3–5 kertaa 30 metriä leveät käytävät. Siellä kuntoutujat tekevät terapeuttien ja hoitajien kanssa töitä, kuntouttavat itseään ja hakevat myös vertaistukea, kertoo kuntoutuspalvelu- ja muutospäällikkö Marjo Kemppainen Kainuun sotesta.

Lisää harjoitusta

Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (TAYKS) toimiva neurologi Mika Koskinen on tehnyt tutkimuksia AVH-kuntoutuksesta. Myös Aivoliitossa asiantuntijana toimineen Koskisen mielestä tarvetta rehabWall-tyyppiselle hyötypelille on olemassa.

– Mitä moninaisempi repertuaari meillä on kaikenlaisia kuntoutusmenetelmiä, niin sitä parempi, koska kaikille ei sovi samanlainen kuntoutus. On hyvä juttu, että meillä on erityisesti tähän tarkoitukseen kehitettyjä pelejä, kertoo Koskinen.

Aivoverenkiertohäiriöiden ja halvausten kuntoutuksessa tärkein mittari on se, kuinka paljon aikaa pystytään kuntoutukseen käyttämään. AVH-kuntouksessa se on myös suurin haaste. Suurin osa saa jonkinlaista terapiaa kerran päivässä, mikä tarkoittaa 45 minuuttia tai sitä lyhyempää aikaa. Kokonaisuudessa kuntoutus jää kuitenkin vähäiseksi.

Pelaaminen mahdollistaa monen prosentin kasvua kuntoutukseen, koska sitä voi tehdä myös itsenäisesti.

– Se on hyvä laajennus, koska ihmisresurssit ovat rajalliset. Toista ihmistä ei tarvita koko ajan mukana kuntoutuksessa, toteaa Koskinen.

Pelimaailmalla on tulevaisuutta terveydenhuollossa. Pelejä on jopa tarjottu lääkkeeksi siihen, että henkilöstöresurssit pienenevät. Ihmistä tarvitaan kuitenkin toisen ihmisen hoitamiseen, esimerkiksi jonkun on valittava kuntoutujalle oikea peli tai harjoitte. Peleillä voidaan tehostaa kuntoutusta.

– Jos verrataan sitä kumpi on parempi, kävelyrobotti vai ihmisfysioterapeutti, niin siinä on sama analogia. Tärkeintä on se, että saa harjoitusta paljon, koska silloin ihminen kuntoutuu. Mutta pelien kohdalla pitää olla joku, joka katsoo, että se todella toimii, sanoo neurologi Mika Koskinen.

Digiaskel on iso kuntoutukselle

AVH-potilaiden kuntoutukseen tarkoitetun rehabWall -hyötypelin mahdollisti kaksi vuotta toiminut Kainuun Edun DIHYTE-hanke.

RehabWall-laitetta on kehitetty yhteistyössä Kainuun soten erityisterapian kanssa ja kehittäminen jatkuu edelleen.

DIHYTE-hankkeessa on nyt toteutettu 10 erilaista kokeilua hyvinvointi- ja terveyspalveluiden kehittämisessä, rehabWall on yksi niistä. Hankkeen osatoteuttajana on ollut Kainuun sote sekä 30 yksityistä alan toimijaa.

– Lähdimme hakemaan toteuttajia ITC-toimijoiden puolelta, koska Kainuussa on koulutusta ja vahvoja tämän alan osaajia. Kaikissa kokeiluissa olemme lähteneet täyttämään niitä siten, että pyrimme löytämään pysyviä ratkaisuja, sanoo DIHYTE-hankkeen projektipäällikkö Timo Pekkonen.

Turtolan Konepajassa Pellossa seppä Toivo Jaaranen takoo kivivasaroita, joita arvelee maailman halutuimmiksi geologien työkaluiksi. Pellolaisilla malmivasaroilla paukutellaan jo lähes kaikilla maailman malmikentillä.

Jo varhain aamusta konepajasta kuuluu vasaran pauke ja ahjon humina. Seppä Toivo Jaaranen on täydessä työntouhussa. Mies ei laske päivittäisiä työtuntejaan.

– Joku tuossa viisasteli kerran, että mie teen kahdeksan tunnin päivää; kahdeksasta kahdeksaan, hän naurahtaa.

Geologeilta puuttui hyvä kivivasara

Kivivasaroiden teko tuli sepälle sattumalta. Siitä hän kiittää silloista Pellon elinkeinoasiamiestä Antero Aunolaa, joka oli kutsunut Geologian tutkimuslaitoksen johtajan Pelloon ja pyytänyt Topinkin paikalle. Johtaja oli valitellut, että malminetisijöillä ja geologeilla ei ole kunnon kivivasaroita.

– Antero hurja meni ja sanoi, että siinähän on seppä vieressä, kyllä se alkaa tekemään. Tarkoitti minua, ketäpä muuta, Toivo Jaaranen muistelee.

Se oli haluttujen malmivasaroiden tarinan alku.

– Kyllä se sattuu sokea kanakin joskus jyvän saamaan.

Yhdessä Oulun yliopiston kanssa Jaaranen ryhtyi etsimään kivivasaralle sopivaa terästä ja tekemään muita valintoja. Teräksen oikeanlainen karkaisu on ratkaisevaa, ja sen seppä kyllä osaa.

Kivivasaroita ja puukonteriä

Geologin työkalusta kivivasarasta tuli heti niin suosittu, että nyt sitä käytetetään lähes kaikilla maailman malmikentillä, kolmessatoista maassa.

– Viime joulukuussa meni ensimmäinen erä Amerikkaan. Ruotsissakkin näitä ostavat korkeakouluille ja isoille kaivosyhtiöille, ja jopa enemmän kuin Suomessa. Seitsemänkymmentä vasaraa meni jokin aika sitten kertalähetyksenä Ruotsiin, Jaaranen kertoo.

Vasaroita tilataan Kanadaa ja Etelä-Afrikkaa myöten. Seppä ei pidä mahdottomana, etteikö Kittilässä Suurikuusikon kultaesiintymäkin olisi löydetty hänen valmistamallaan kivivasaralla.

Malmivasaroiden rinnalla Toivo Jaaranen takoo puukonteriä eri valmistajille. Teriä syntyy monenlaisiin tarpeisiin.

– Asiakas saa valita ainakin kymmenestä eri teräslaadusta. Siellä on hiiliterästä ja vanadiiniterästä, on ruostumatonta terästä, pulveriterästä ja tamaskiterästä.

Metsurista sepän ammattiin

Toivo Jaaranen on lähtöjään Pohjois-Karjalan Valtimolta. Hän muutti aikoinaan maa- ja metsätöiden perässä Lappiin ja asettui väylänvartiseen Pelloon ja Turtolan kylään. Myöhemmin mies kouluttautui Ylitorniolla hitsariksi ja sai ajatuksen omasta konepajasta, jonka hän sittemmin rakensi ja otti käyttöön vuonna 1974. Ruotsin Matarengista Topi hankki myös sorvarin taidot.

Jaaranen työskentelee pajassaan yksin. Neljä muutakin miestä oli Topilla aikanaan töissä urakoimassa Keskolle muuatta moottorikelkan rekitilausta, mutta nykyiset hommat hoituvat yksin.

– Toisista on aina oma huolehtimisensa, hän sanoo.

Irlantilaisyhtye The Cranberriesin johtohahmo Dolores O'Riordan on kuollut, kertovat irlantilaisviestimet. Irlannin yleisradioyhtiö RTE kertoo, että 46-vuotias O'Riordan kuoli Lontoossa.

Irish Times -lehden mukaan O'Riordan oli Lontoossa nauhoittamassa uutta albumia. Hänen kuolinsyystään ei ole toistaiseksi tietoa. O'Riordanin tiedottajan mukaan hänen omaisensa ovat surun murtamia. O'Riordanilla oli kolme lasta.

Johti yhtä Irlannin menestyneimmistä yhtyeistä

Limerickissä keskisessä Irlannissa perustettu The Cranberries nousi maailman musiikkikartalle vuonna 1993 kappaleella Linger ja albumilla Everybody Else Is Doing It, So Why Can't We?.

Samana vuonna tehdyssä haastattelussa kotikaupungissaan Limerickissä käynyt Dolores O'Riordan pohti maailmanmainetta. Alla näkyvällä videolla hän miettii, että Yhdysvalloissa on hyvä menestyä, mutta Irlanti on aina kotimaa.

– Ystävät ja perhe ovat todella innoissaan, ja vastaanotto on ollut mahtava. On ihanaa palata kotiin. Olen nuori, 22-vuotias. Sehän on paras ikä tulla tähdeksi, eikö vain?, O'Riordan sanoi.

Maailmanmaineeseen yhtye ponkaisi viimeistään seuraavana vuonna hitillään Zombie, joka kertoi Irlannin menneisyyden traumoista. Seuraava albumi No Need to Argue olikin suurmenestys.

Yhtye on yksi Irlannin kaikkien aikojen suosituimpia, ja sen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti miljoonia. The Cranberries onnistui myös eurooppalaiselle pop-musiikille usein vaikeilla Yhdysvaltain markkinoilla.

The Cranberriesin viimeisin albumi julkaistiin huhtikuussa 2017. Välillä O'Riordan kokeili myös soolouraa.

Kiertue peruttiin terveyssyistä

Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan yhtye perui keväällä 2017 suunnitellun Euroopan-kiertueen O'Riordanin terveysongelmien takia. Yhtyeen verkkosivujen mukaan kyse oli selkävaivoista.

O'Riordan toimi sekä yhtyeen laulajana, kitaristina että lauluntekijänä. Laulajana O'Riordan tunnettiin omalaatuisesta laulutyylistään ja vahvasta irlantilaisesta aksentista.

Joulun alla O'Riordan kirjoitti yhtyeensä Facebook-sivulla voivansa hyvin ja toivotti hyvää joulua The Cranberriesin faneille. Twitter-tilinsä viimeisessä julkaisussa tammikuun alussa O'Riordan kertoi olevansa matkalla Irlantiin.

Yle Areenassa: Lista Top 40 helmikuulta 1995, listaykkösenä The Cranberries

Kuhmon rajavartioasemalla puhaltaa yhden miehen uusi tuuli. Nuoremman rajavartijan titteliä kantava Sami Kuikka on ensimmäinen suoraan kurssilta palkattu rajavartija 10 vuoteen Kuhmon rajavartioasemalla.

– Ylpeydellä kannan tätä titteliä. On kunnia olla työssä Suomen puolustamisen hyväksi, mies hehkuttaa kahden viikon työkokemuksen jälkeen.

Kuikka ei suinkaan jää ainoaksi uudeksi työntekijäksi, sillä seuraavan kahden vuoden aikana Kainuun rajavartiostoon on mahdollisuus palkata 16 rajavartijaa suoraan kurssilta. Kainuun vastuulla on kolmannes itärajan valvonnasta, eli 406 kilometriä.

Vahvistusta kursseilta saavat myös Lappi ja Pohjois-Karjala sekä Kaakkois-Suomi. Näistä Kaakkois-Suomi on jo ohjannut henkilöstöään apua tarvinneille vartiostoille, joten nyt apu maksetaan takaisin. Kaikkiaan rajan valvontaa vahvistetaan 150 henkilöllä seuraavien kahden vuoden aikana.

Sami Kuikka kehuu koulutusta hyväksi, mutta työ itsessään tuo mukanaan mausteet.

– Laki ja asetukset tulivat kurssilta, mutta työhön kuuluu paljon myös viranomaisyhteistyötä, erityisesti poliisin ja pelastustoimen tehtäviä. Aluksi kokeneemmat ovat perehdyttäneet minua alueeseen eli paikkojen nimiin ja siihen, millaisia asioita missäkin yleensä tapahtuu.

Kuhmon rajavartioaseman päällikkö Jouko Kinnunen toteaa, että Kuikalla on iso ja haasteellinen alue hoidettavanaan.

– Kuhmon rajavartioasemalla on noin 20 henkilöä töissä ja valvottavana on muun muassa 114 kilometriä metsäistä ja osin vaikeakulkuista rajaa. Tehtäviä ja vaatimuksia on tullut koko ajan lisää väen vähetessä, joten Kuikan tulo on myös iso viesti omalle väelle siitä, että aurinko paistaa jälleen. Kuhmon raja-aseman vahvuus nostetaan lähivuosina noin 25 henkilöön.

Kainuun rajavartiostolla on rajavartioasemia Kuhmon lisäksi Kortesalmella, Kuusamossa, Suomussalmella ja Vartiuksessa. Kansainvälisiä rajanylityspaikkojakin on valvottavana neljä eli Vartius ja Kuusamo sekä Kajaanin ja Kuusamon lentokentät. Työntekijöitä on Kainuun Rajavartiostossa kaikkiaan 200, joten yksin ei 406 kilometrin rajaosuutta tarvitse valvoa.

Säästöissä miehiä korvattiin tekniikalla ja liikkuvuudella

Suomen rajojen tilanne oli varsin rauhallinen ja vakaa vielä vuonna 2012. Rajavartiolaitokselle asetettiin tuolloin 28 miljoonan euron säästövelvoite toteutettavaksi vuosien 2014–2017 aikana. Säästöt tarkoittivat myös ohennusta itärajan valvontaan.

– Säästöjen toteuttaminen suunniteltiin tarkasti, mutta käytännössä se tarkoitti itärajalla paikoin jopa 40 prosentin vähennystä valvontahenkilöstöön vuoden 2012 tasoon verrattuna. Henkilöstömäärän supistuessa lisättiin muun muassa valvontakameroiden määrää ja liikkuvuutta sekä kehitettiin toimintatapoja ja taktiikkaa, sanoo apulaiskomentaja Heikki Koponen Kainuun rajavartiostosta.

Koposen mukaan teknologia auttaa reagoinnissa, mutta kamerat eivät korvaa ihmisiä rajatilanteen muuttuessa.

– Ennustettavuus rajatilanteen kehityksestä on vaikeutunut ja reagointiaika lyhentynyt. Turvapaikanhakijoiden tulo vuonna 2015 nosti esiin tarpeen löytää rajavalvontaan henkilöstöä nopeasti. Toimivaltaisia rajamiehiä ei löydy suoraan siviilistä ja rajamiehen kurssi kestää vuoden, joten esiin nousi ajatus hiljattain eläkkeelle jääneiden kutsumisesta takaisin töihin.

Eläköityneistä rajamiehistä onkin hyvät kokemukset.

– He tuntevat alueen jo työvuosiltaan, ja asetukset ja vaatimukset ovat vielä tuoreessa muistissa. Nopealla perehdytyksellä heidät voi ottaa työhön hyvinkin pikaisella aikataululla, kertoo Kuhmon rajavartioaseman päällikkö Jouko Kinnunen.

EVP-pooli onkin tarkoitus pitää reservinä jatkossakin.

– Vaikka olemme saaneet lupauksen siitä, että eläköityminen korvataan meille täysin, ei henkilöstömäärä käänny rajuun kasvuun. Jos esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrän merkittävä lisääntyminen edellyttäisi rajavalvonnan pidempiaikaista tehostamista, silloin tarvitaan reserviä, sanoo apulaiskomentaja Heikki Koponen.

Nuoret ja vanhat sulassa sovussa

Nuorempi rajavartija Sami Kuikka tuumailee, että työ vanhempien ammattilaisten kanssa opettaa paljon.

– Täällä opetetaan varsinaisen valvonnan lisäksi myös esimerkiksi korjaamaan moottorikelkkaa tai laittamaan pitkospuita. Vaimokin on tyytyväinen, kun osaan sitten kotonakin tehdä jotain.

Työtä tehdään positiivisella vireellä. Vanhemmat rajavalvojat eivät ole langettaneet Kuikalle tauotonta kahvinkeittovuoroa tai muuta kujetta.

– Oikeastaan aivan liian kilttejä ovat olleet, joten eiköhän sieltä jotain jäynää vielä ole tulossa. Tai sitten ovat iloisia, että keltanokalle voi kertoa sen vanhan tarinan, jota muut eivät enää jaksa kuunnella, nauraa Kuikka.