Uudet rakennusmääräykset rajoittavat hanasta tulevan kuuman veden hyödyntämistä silloin, kun se vielä virtaa ja muhii putkistoissa.

Vuoden alussa voimaan tulleen asetuksen mukaan uusissa rakennettavissa kiinteistöissä ei saa olla lämpimän käyttöveden kierrossa lämpöä luovuttavia laitteita tai järjestelmiä.

Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa monesta kylpyhuoneesta tuttuja käyttövesikiertoisia rättipattereita ja pyyhekuivaimia.

Näiden pattereiden etuna on ollut, että ne ovat pitäneet märkätiloja kuivana silloinkin, kun talon varsinaisen lämmitysverkon kierto on ollut kokonaan katkaistuna, eli esimerkiksi kesäaikana.

Monessa taloudessa rättipatteri on myös saattanut olla ainoa riittävän kuuma paikka, jonka päällä on voinut turvallisesti kuivattaa vaikkapa hiihtolenkillä kastuneita pipoa ja lapasia.

Kiellolle vankat terveydelliset perusteet

Rättipatterissa kuuman käyttöveden lämpötila saattaa alentua niin paljon, että mikrobit, etenkin legionella-bakteerit, alkavat lisääntyä. Esimerkiksi suihkussa käydessä tai käsiä pestessä ilmaan nousevien pienenpienten pisaroiden mukana nämä voivat kulkeutua ihmisen keuhkoihin ja aiheuttaa hankalan keuhkokuumeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa paljastuu vuosittain noin 15 legionella-bakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetapausta. Vuosina 2014–2016 THL:n tilastoimista yhteensä 42 tapauksesta puolet oli saatu ulkomailla. Kotimaisista 21 tartunnasta 9 tapausta oli peräisin vesijohtovedestä.

Todennäköisesti sairastumisia on kuitenkin enemmän, sillä usein tauti tulee hoidetuksi tavallisena keuhkokuumeena.

– Euroopan alueella meillä on noin 7 000 tapausta vuosittain, ja monissa maissa on saatu huomattavan paljon enemmän näitä tapauksia kiinni kuin Suomessa, koska sitä ei niin usein tartunnan aiheuttajana selvitetä, sanoo THL:n erikoistutkija Jaana Kusnetsov .

Hänen mukaansa uusi asetus on legionellan torjunnan kannalta perusteltu. Jo aiemmin on kielletty lämpimän käyttöveden kierrolla toimivat lattialämmitykset. Uudiskohteiden rättipatterikielto on tälle luontevaa jatkoa.

Ilman rättipattereita on helpompi huolehtia siitä, että kuuman käyttöveden lämpötila pysyy määräysten mukaisella alueella eli 55–65 celsiusasteessa. Tuolloin vesi on legionellan lisääntymisen kannalta liian kuumaa, eikä bakteeriongelmaa muodostu. Toisaalta myös 65 asteen yläraja on palovammojen estämiseksi tärkeä.

LVI-alakin muutoksen takana

Myös putkiasennusalalla asetusta pidetään hyvänä.

– Itse pidän asiaa jopa aika fiksuna. Ihan sen takia, että puhutaan lämpimästä käyttövedestä. Se on kuluttajalle, ihmiselle tarkoitettua vettä, ei lämmitysjärjestelmän vettä. Lämmittäminen tapahtuu omalla järjestelmällänsä, toteaa erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI-tekniset urakoitsijat ry:stä.

Ongelmana kuitenkin on, että myös kesäaikana kuumana pysyviä ja kunnolla kuivattamaan pystyviä vesikiertoisia pyyhekuivaimia ja rättipattereita varten tarvitaan jatkossa oma lämmityskattilasta tai lämmönvaihtimesta saakka vedetty kiertoputkistonsa. Tämä lisää rakentamiskustannuksia.

Toisaalta tarjolla on myös sähkökäyttöisiä pyyhekuivaimia ja lattialämmitysjärjestelmiä. Niiden haittapuoli on, että sähkön kulutus kasvaa.

Pääsääntöisesti sähköllä tuotettu lämpö on myös esimerkiksi kaukolämpöä kalliimpaa. Lisäksi sähkölaskun maksaa yleensä asukas itse, kun taas käyttövesikierron lämmön hinta on saattanut sisältyä yhtiövastikkeeseen tai lämminvesimaksuuun.

Käyttövesikiertoisten rättipattereiden asennuskielto ei koske jo olemassaolevia ja remontoitavia kohteita. Niissä käyttövesikiertoon saa edelleen asentaa vanhan tilalle uuden patterin, kunhan kaikkien huoneeseen asennettavien pattereiden yhteenlaskettu lämpöteho on enintään 200 wattia.

Tavallisen rättipatterin asennus putkisaneerauksen yhteydessä voi siis olla sallittua, mutta niissä kylpyhuoneissa, joissa on ollut suuritehoisia käyttövesikiertoisia lämmittimiä voidaan joutua miettimään muita lämmitysratkaisuja. Kuivatuksen takia märkätiloja ei kuitenkaan liene hyvä jättää kylmiksi – ainakaan silloin, kun tilat ovat käytössä. Toisaalta, märkätiloja voi pitää kuivana myös riittävällä ilmanvaihdolla.

Jykevässä hirsiseinässä on merkintä 1913. Hämärässä tilassa valtavien ikkuna-aukkojen kohdalla on pressut, lattian paikalla on sepeliä. Huone on noin kuusikymmentä neliötä ja huonekorkeus juhlallinen, melkein neljä metriä.

Anna Koskimäki osoittaa tulisijan tulevan paikan ja kertoo, että ikkunat palautetaan alkuperäisen kaltaisiksi risti-ikkunoiksi. Entinen luokkahuone yli satavuotiaassa kyläkoulussa on kuusihenkisen Koskimäen perheen tuleva olohuone.

– Tämä on ollut haave ja nyt se toteutuu, Anna Koskimäki huokaa.

Valtava urakka

Knuuttilan koulu Keski-Nurmossa jäi tyhjilleen kymmenisen vuotta sitten. Koulutyö oli siirtynyt uuteen kouluun ja tiloissa jatkanut varhaiskasvatustoiminta loppui sisäilmaongelmien vuoksi. Kyläkoulun kohtalo oli sama mikä monen muunkin kaltaisensa, kaupunki halusi siitä eroon. Koulun tulevaisuus ratkesi lopulta huutokaupassa, jonka Koskimäet voittivat reilu vuosi sitten.

– Onhan tämä aivan valtava urakka, eikä loppua näy. Tässä on yhteensä 390 neliötä ja siitä on vielä 150 purkamatta.

– Ja sitten se on vaan sormien napsautus, kun ollaan jo muuttopuuhissa, kun saa ruveta valmista ja uutta pintaa tekemään, Anna Koskimäki maalailee ja nauraa päälle.

Koskimäkien haaveena on, että he pääsevät muuttamaan, kun alakerran eteinen, kodinhoitohuone, makuuhuone, keittiö ja olohuone valmistuvat. Loput alakerrasta ja yläkerta, johon tulee mm. isompien lasten makuuhuoneet, tehdään pikku hiljaa asumisen ohessa.

– Meidän perhe mahtuu kyllä tuohon kuudenkymmenen neliön olohuoneeseen hetkeksi aikaa. Tavoite on, että yläkerran huoneet ovat valmiit ennen kuin isommat lapset muuttaa kotoa ja sinne on ehkä joku 8 vuotta aikaa, Anna velmuilee.

Hän myöntää, että vanhan talon uusille omistajille on jo vuodessa kirkastunut moni asia. Alun perin toiveissa oli muutto jo viime vuodenvaihteeksi, mutta nyt ajatuksissa on ensi vuodenvaihde.

Suuruudenhulluutta

Koskimäet tulivat pelastaneeksi vanhan kyläkoulun, vaikka ajatus vanhasta hirsitalosta kotitalona lähtikin omista intresseistä. He ehtivät etsiä sopivaa kohdetta yli kymmenen vuotta, ensimmäistä vanhaa pohjalaistaloa he kävivät katsomassa jo vuonna 2004.

– Ja sitten tuli tämä, joka oli sijainniltaan aivan loistava. Aluksi oli tarjouskauppaa ja sitten kaupunki laittoi tämän huutokauppaan, joka me päätettiin voittaa, Anna virnistää.

Meillä oli aivan sikamainen summa varattuna tämän ostoon, onneksi ei sitten siihen jouduttu koko budjettia käyttämään. Anna Koskimäki

– Meillä oli aivan sikamainen summa varattuna tämän ostoon, onneksi ei sitten siihen jouduttu koko budjettia käyttämään. Saatiin omasta mielestä sopuhinnalla. Anna Koskimäki kertoo, että vanhassa kyläkoulussa viehätti oikeastaan kaikki: isot luokkahuoneet, ulkorakennus, pihapiiri ja oma rauha.

– Meillä ei ollut edes lapsia silloin, kun sitä ensimmäistä taloa käytiin katsomassa. Ollaan oltu suuruudenhulluja jo kaharestaankin, nyt saatiin vielä tuplaten lisää, mitä siinä olisi neliöitä ollut.

"Ite tein ja säästin"

Vanhan talon hankinnassa ja kunnostamisessa avainasioita ovat kustannukset ja kunto. Anna Koskimäki painottaa, että vanhaa hankkiessa pitää olla tarkka. Heidän koulustaan ei kuitenkaan löytynyt mitään sellaista, mikä ei olisi ollut korjattavissa.

– Tiedettiin, että jotakin varmasti löytyy, mutta meillä oli ammattilainen katsomassa tätä meidän kanssa, kun tarjousta tehtiin. Hän näytti vihreää valoa, joten uskallettiin heittäytyä ja luottaa ammattilaisen sanaan.

– Ite tein ja säästin -tyyppisesti tätä nyt rakennetaan. Mieheni Lauri on putkimies ja minulla on restaurointi ja erikoismaalauksen koulutus, että pintatöitä pystyn tekemään.

Ammattilaisia käytetään tarvittaessa, mutta paljon opetellaan tekemään myös itse. Anna Koskimäki kertoo juuri ilmoittautuneensa tulisijan muurauskurssille.

– Tänne tulee seitsemän tulisijaa ja niitten teettäminen ulkopuolisella maksaisi aika paljon. Nyt kurssimaksun hinnalla saadaan tehtyä ne itse.

Anna Koskimäki pitää projektista Knuuttilanmäella –blogia. Hän kertoo, että blogin suosituimpia postauksia on ollut kirjoitus, jossa hän avaa kustannuksia. Yhden päädyn nosto tuli esimerkiksi maksamaan palkkakuluineen noin 10 000 euroa.

– Eihän tämä ilmaista ole, mutta pikkuhiljaa tätä tehdään. Itse tehdään niin paljon kuin pystytään ja osataan. Budjetti on varmaan sitä luokkaa, mitä uusi omakotitalokin tulisi maksamaan, Anna arvelee.

Mikä vanhassa viehättää?

Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmässä on jäseniä noin 40 000. Ryhmän perustaja ja ylläpitäjä Pia Kuurma kertoo, että määrä kasvaa noin 70-80 jäsenen päivävauhtia ja lisäksi sitä seurannee moninkertainen määrä, sillä ryhmä on julkinen. Pia iloitsee ryhmän suosiosta, mutta ei oikeastaan ihmettele sitä.

– Vaikka kuinka lukisit kirjoja ja yrittäisit etsiä tietoa netistä, mutta tuossa kun laitat kysymyksen, että mulla on tällainen ongelma, niin ei mene tuntia, kun tulee kymmenen vastausta. Ja vaikka kaikki ei olisikaan kunnon tietoa, niin kyllä se siitä seuloutuu. Tällainen avoin keskustelu on mielestäni ihan huippua.

Ryhmässä jaetaan tietoa ja kokemuksia vanhojen rakennusten kunnostamisesta ja on niitä vanhoja taloja pelastettukin. Vaikka vanhan korjaamisessa on kommervenkkinsä, sellaisen parissa värkkääminen tai kunnostuksen "harrastaminen" viehättää monia.

– Joka alkaa kunnostaa vanhaa, tietää jo lähtiessään, että se ei tapahdu hetkessä. Siitä ei synny valmista nopeasti, eikä se ole se juttu, vaan se tekeminen ja sen matkan kulkeminen on.

– Onnistumisen tunne ja se, että se voi olla vaikeaa, mutta ne on selvitettäviä asioita. Jos on uusi talo ja siellä tulee ilmastointiongelma, niin et välttämättä osaa tehdä itse mitään, mutta vanhassa talossa ongelmat ovat konkreettisia. Se on osa sitä viehtymystä, Pia Kuurma pohtii.

Vanhaa kunnioittaen

Koskimäet kunnostavat koulua kodikseen vanhaa kunnioittaen. Ikkunat palaavat alkuperäiseen asuunsa, sillä Anna Koskimäki haluaa eroon 60–70-lukujen ”kotkotuksista”. Sama pätee sisätiloihin.

–Vanhaa tulee. Me ollaan kierrätys– ja vanhan tavaran henkisiä, että ei tänne valkoisia korkeakiiltoisia keittiökaappeja tule.

Koulun henki tuntuu suurissa huoneissa, mutta jotain koulumaisia elementtejä säilyy myös perheen arjessa kellojen ja kaiutinjärjestelmän myötä.

– Eikö niillä jotain hauskuutta keksitä. Välituntikellolla olisi mahtava päräyttää lapset syömään, Anna hihittää.

Koulutyö alkoi Knuuttilassa vuonna 1908. 110 vuotta myöhemmin se saa uuden elämän Koskimäkien kotina. Vaikka urakka on iso, unelma kantaa.

– Sitten kun tämä unelma toteutuu, jos tämä remontti joskus valmistuu, niin täällä saa sitten olla rauhassa tekemättä mitään…mindfulnessia ja kotoilua ja mitä näitä nyt on…aika pysähtyy ja elämä on ihanaa, Anna visioi ja purskahtaa nauruun.

SÄLEN Ruotsin turvallisuuspoliittiset linjaerot ryöpsähtivät esiin Sälenin turvallisuuskokouksessa.

Ulkoministeri Margot Wallström sanoo Ylelle, että joulukuussa ilmestyneessä puolustusraportissa on muutettu hallituksen muotoiluja, eivätkä ne perustu hallituksen yhteiseen turvalllisuuspoliittiseen analyysiin.

Parlamentaarisessa puolustusraportissa todetaan, että Ruotsiin kohdistuvaa sotilaallista voimankäyttöä tai uhkaa ei voi sulkea pois

Wallström sanoo pitävänsä muotoiluja liian alarmistisina eli hälyyttävinä.

Kokouksen alla ruotsalaislehti kertoi ulkoministeri Margot Wallströmin suurlähettiläille lähettämästä kirjeestä, jossa todetaan, että suora sotilaallinen uhka Ruotsiin on epätodennäköinen.

Ulkoministeriön uhkakuva on siis toinen kuin parlamentaarisessa raportissa.

Löfven ei ottanut selkeää kantaa

Sälenissä puhuneelta Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenilta odotettiin selkeää kantaa uhkakuvista käytävään sanasotaan. Sitä ei saatu.

Löfven sanoi ensin, että Ruotsiin kohdistuvaa sotilaallista voimankäyttöä tai uhkaa ei voi sulkea pois. Mutta lisäsi myös, että yksittäinen hyökkäys suoraan Ruotsiin on epätodennäköinen.

Sanasodan taustalla ovat sekä hallituksen sisäiset jännitteet että porvariopposition esiin nostama vaatimus Ruotsin Nato-jäsenyydestä.

Puolustusministeri Peter Hultqvist on viime vuosina vienyt Ruotsia tiivistyvään yhteistyöhön sotilasliitto Naton kanssa. Ulkoministeri Margot Wahlström taas haluaa Ruotsin allekirjoittavan ydinaseiden täyskieltosopimuksen, jota Nato-maat vastustavat. Vastustus sai hallituksen hautaamaan hankkeen vaalien yli.

Paineita uhkakuvista käytävään keskusteluun tulee myös Ruotsin porvarioppositiosta, joka haluaa viedä Ruotsin Naton jäseneksi. Ruotsin kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson sanoo, että Ruotsista tulee Naton jäsen kymmenessä vuodessa.

Pääministeri Stefan Löfven toisti tänään useaan kertaan Sälenin turvallisuuskonferenssissa, että liittoutumattomuus on Ruotsille hyvä valinta.

– Toverit, tulkaa antamaan allekirjoituksenne ja tukenne presidenttiehdokas Ksenija Sobtšakille, kehottaa nuori mies megafonin kanssa Petrovka-kadulla Moskovan keskustassa.

Ohi on kävelemässä pariskunta, ja saman tien mies tokaisee.

– Se ei olisi Putinille, mennään!

Pariskunta katoaa ovesta sisään presidenttiehdokas Ksenija Sobtšakin kampanjapäämajaan.

Sisältä löytyvät pitkät pöydät, joiden ääressä kymmenkunta vapaaehtoista vastaanottaa ovesta tulijat, tarkistaa heidän passinsa ja antaa listan allekirjoitettavaksi.

– Annoin allekirjoitukseni Sobtšakille, koska hän on ainoa, joka taistelee korruptiota vastaan. Korruptio on valloillaan maassamme, eikä kukaan ole puuttunut siihen, perustelee Alla Vladimirovnaksi esittäytyvä nainen.

Hyvässä vauhdissa

Kansalaisten allekirjoituksia pitäisi saada kokoon 300 000, jotta riippumaton ehdokas Sobtšak täyttäisi vaalikelpoisuuden Venäjän maaliskuisissa presidentinvaaleissa.

Eikä hän ole ainoa. Kaikkiaan peräti 15 riippumatonta ehdokasta kerää nyt allekirjoituksia ympäri Venäjää, mukaan lukien istuvan presidentin Vladimir Putinin tukijoukot.

Putin ilmoitti joulukuussa asettuvansa ehdolle tukijayhdistyksen avulla, ei valtapuolue Yhtenäisen Venäjän ehdokkaana.

Sobtšakin joukkue on hyvässä vauhdissa.

– Olemme aikataulussa. Koossa on enemmän kuin 50 000 nimeä, kertoo kampanjapäämajan päällikkö Igor Malašenko.

Nuorten äänet kuuluviin

Intoa Sobtšakin tukijoilla tuntuu riittävän. Ovi käy tiuhaan, vaikka olemme paikalla keskellä arkipäivää. Useimmat ovesta tulijat ja vapaehtoiset allekirjoitusten kerääjät ovat nuoria aikuisia. Heitä 36-vuotias itsevarma televisiotoimittaja ja mediajulkkis Sobtšak puhuttelee.

Daša Hižnjak on saapunut paikalle kolmen ystävättärensä kanssa.

– Tämä on hyvä mahdollisuus nuorille saada äänensä kuuluviin. Meillä on erilainen tapa ajatella kuin tällä hetkellä vallassa olevilla. Vladimir Vladimirovitš (Putin) on ollut vallassa liian pitkään, Hižnjak perustelee.

Tässä Levada-tutkimuslaitoksen haastattelemat sosiologit näkevät Sobtšakin mahdollisuuden. He uskovat, että nuori ehdokas voisi saada jopa seitsemän prosenttia maalisvaalin äänistä.

Se olisi venäläisvaaleissa jo varteenotettava tulos. Kampanjapäämajan päällikkö Malašenko muistuttaa, että Venäjällä vaalit eivät ole länsimaisittain demokraattiset.

Jopa Sobtšakia itseäänkin huhutaan Kremlin projektiksi.

– Meillä on vaalit ilman todellista valintaa. Tärkeämpää meille kuin voitto on puhua erilaisella kielellä Venäjän politiikassa kuin tähän asti, Malašenko sanoo.

Putinin vahvuus

Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan Putin nauttii nyt 67 prosentin kannatusta. Luku on kova, mutta paljon pienempi kuin heti Krimin valtauksen jälkeen, jolloin Putinia tuki peräti 80 prosenttia kansasta.

Moskovan Valkovenäjän juna-asemalla (Belorusskaja) odotushallin laidalla, suuret julisteet julistavat ”Vahva presidentti, vahva Venäjä”. Kyse on Putinin tukijoiden ständistä, jossa vapaaehtoiset Pavel ja Svjatoslav päivystävät ohikulkevia työmatkalaisia.

– Me emme ole kaduilla agitoimassa kansaa, mutta vastaamme mielellämme kysymyksiin, jos joku lähestyy meitä, he selittävät taktiikkaansa.

Sukunimiään nuorukaiset eivät kerro, eivätkä myöskään kuinka monta allekirjoitusta 300 000:sta on jo koottu. Ljubov Strogova antoi allekirjoituksensa jo edellisenä päivänä mutta kertoo tänäänkin mielellään miksi tukee Putinia.

– Mielestäni Putin on tehnyt hyväksemme paljon. Ero 90-luvun ja tämän päivän välillä on kuin yö ja päivä. Ja onko meillä oikeasti vaihtoehtoa, hän kysyy.

Turkkilainen matkustajakone luisui kiitotieltä melkein mereen Pohjois-Turkissa myöhään lauantaina. Kukaan ei loukkaantunut turmassa. Pegasus-yhtiön koneessa oli lähes 170 ihmistä.

Turma tapahtui, kun Ankarasta lähtenyt kone oli laskeutunut Trabzonin kentälle Mustanmeren rannalla. Boeing 737-800-tyyppinen kone luisui kiitotieltä metrien päähän merestä. Turman syystä ei ollut heti tietoa.

Yksi matkustajista kertoi, että matkustamossa puhkesi paniikki.

– Kallistuimme toiseen reunaan, etuosa oli alhaalla ja takaosa ylhäällä. Ihmiset huusivat ja kirkuivat, Fatma Gördü kertoi turkkilaiselle uutistoimistolle.

Eletään sodan jälkeistä aikaa Koivulahdessa, Pohjanmaalla. Roger Rabb leikkii perheensä Klinga-koiran kanssa. Koira on tärkeä eläinrakkaalle pojalle. Hän on viisivuotias.

Nyt, 70 vuotta myöhemmin, tekniikan tohtori istuu kotonaan Vaasan Gerbyssä omissa ajatuksissaan ja pohtii monimutkaisia matemaattisia ongelmia silittäen välillä norjalaista metsäkissaa, joka tuntee nimen Simba.

– Hän otti sen kiinni puolijäätyneenä ja vei saunaan. Siellä kissa itki Rogerin kanssa ja sitten heistä tuli erottamattomat ystävät, kertoo Rabbin vaimo Seija Kankaanranta.

Lentokone, auton moottori ja rautalanka

Metallin väsyminen, väsymisrajat, lujuus ja lujuuslaskennat. Asioita, joista Roger Rabb puhuu kuin talvirenkaiden vaihtamisesta tai kahvin keittämisestä – arkisesti ja tottuneesti. Tästä mies tunnetaan.

– Jokainen meistä toivoo lentokoneen tuolissa siiven värinää kymmenessä tuhannessa metrissä katsellessaan, että lujuuslaskijat ovat osanneet oikein mitoittaa sekä moottorit että kantavat rakenteet koneessa.

Muita käytännön esimerkkejä arjen lujuuslaskennasta ovat esimerkiksi auton jakopään ketjun tai hihnan kestävyyden mitoittaminen. Jos ketju väsähtää ennen aikojaan, seuraukset käyvät kalliiksi.

Tiivistetyssä muodossa Rabbin Wärtsilässä tekemästä tutkimustyöstä voi lukea Rakenteiden mekaniikka-lehdestä.

Rabb puhuu lujuuslaskennasta ja teknillisestä mekaniikasta tavalla, joka pitää tietämättömänkin hereillä. Väsymättä ja lujaa. Ei tätä miestä syyttä pidetä yhtenä suomalaisen kone- ja laitevalmistuksen uranuurtajista. Todennäköisesti myös pelastajista.

Fyysisestä kunnosta talkoot eivät jää kiinni: miehen kunto on armeijaikäisen tasolla ja hänen tarmokkuutensa on kadehdittavaa. Rabb pyöräilee, lenkkeilee, ui, liikkuu paljon luonnossa ja lukee paljon sekä fiktiota että tiedekirjallisuutta.

Mies on mukana vaimonsa harrastamassa seurakunnan diakoniatyössä.

– Roger on aina sorretun ja köyhän puolestapuhuja, sanoo vaimo.

Työlleen omistautuva tiedemies

Roger Rabbin työllä on ollut iso merkitys teollisuusjätti Wärtsilän menestyksessä. Tämän vahvistaa Wärtsilän analyysijohtaja Hannu Tienhaara.

– Ilman Rogerin aloittamaa kehitystyötä Wärtsilän tietotaito moottoreiden mitoituksessa ei olisi sillä tasolla missä se nyt on. Maailmalla johtavat väsymisasiantuntijat tuntevat Rogerin ja hänen työnsä, ja tämä on myös osaltaan tuonut Wärtsilälle mainetta korkean teknologian yrityksenä.

Tienhaara aloitti Rabbin seuraajana Wärtsilän lujuuslaskentaryhmän päällikkönä 1999 kun Rabbista tuli kokopäivätoiminen tutkija Wärtsilässä.

Hän piirtää kuvan teoreettisesti lahjakkaasta lujuuslaskennan edelläkävijästä, joka uppoutuu mielellään matemaattisiin ongelmiin.

– Mietimme kerran ennen joulua, onko turboahtimen pyörimisestä aiheutuvalla hyrrämomentilla merkitystä sen dynamiikkaan, ja pitäisikö se ottaa laskelmissa huomioon. Roger tuli joulun jälkeen töihin ja esitti muutaman A3-kokoisen sivun, joissa hän oli joulun pyhien aikana pyöritellyt laskentakaavoja ja esitti päätelmän: hyrrämomenttia ei tarvitse ottaa huomioon.

Kommunisti-isän poikaa kiusattiin koulussa

Rabbin tie matematiikkaan uppoutuneeksi tutkijaksi ei ole ollut helppo. Koulu ei ainakaan sujunut ihan mutkitta.

Lukiossa hänen isänsä kommunistitausta herätti pahaa verta sodanjälkeisessä Vaasan ruotsalaisessa poikalyseossa, missä muut oppilaat olivat lähinnä virkamiesten lapsia.

Monet metallin väsymiseen liittyvät asiat selitettiin minusta huonosti alan kirjallisuudessa. Roger Rabb

Rabbia kiusattiin rankasti, eikä hän jaksanut opiskella ja selviytyi vain juuri ja juuri ylioppilaaksi.

– En uskaltanut hakea yliopistoon, vaan tyydyin Vaasan ruotsalaiseen teknilliseen opistoon.

Nykyään hän ajattelee, että elämässä täytyy tällaiset asiat vain antaa anteeksi.

Rabb on tunnetaan jääräpäisyydestään: hän on pitänyt päänsä silloinkin kun esimiehet eivät ole tukeneet.

Miehen syntymäkylässä Vassorissa tehdyn sukututkimuksen mukaan sukunimi tulee muinaisruotsin sanasta rabbig. Se tarkoittaa kivistä maata.

Suuri oivallus

Rabb valmistui opistoinsinööriksi 1968. Parin Rauma-Repolassa vietetyn vuoden jälkeen hän aloitti lujuuslaskijana Wärtsilässä. Jo tässä vaiheessa metallin väsymiseen liittyvät ristiriitaiset asiat ja tulkinnat alkoivat askarruttaa häntä.

– Monet metallin väsymiseen liittyvät asiat selitettiin minusta huonosti alan kirjallisuudessa.

Esimiehensä kannustuksesta hän opiskeli työn ohessa Tampereen teknillisessä yliopistossa diplomi-insinööriksi ja valmistui sieltä 1990.

– Silloin löysin viittauksia siihen, että todennäköisyysteoria ja tilastollinen ajattelu voisivat selittää metallin väsymiseen liittyviä ristiriitaisia asioita.

Rabb alkoi testata metallin väsymistä 1990-luvun puolivälissä ja havaitsi, että materiaalien lujuusominaisuuksissa oli tilastollista vaihtelua. Rabb oivalsi, että moottorin komponentit eivät väsy tasaisesti, vaan niiden kuormitus vaihtelee.

Kun hän alkoi soveltaa tilastomatematiikkaa väsymismitoituksiin, alettiin saada vastauksia moniin avoinna olleisiin kysymyksiin.

Hän ymmärsi että metallin väsymisraja on satunnaismuuttuja, ja että varmuuskerroin voidaan määritellä tilastollisin menetelmin. Ennen tätä oivallusta väsymismitoitus oli ollut ristiriitaista ja sekavaa. Esimerkiksi varmuuskertoimia voitiin määritellä neljällä eri tavalla ilman minkäänlaista logiikkaa.

Tällä saralla, Rabbin ansiosta, Wärtsilä on ollut hyvin edistyksellinen verrattuna muihin yrityksiin.

Wärtsilä pärjää hyvin maailmanlaajuisilla markkinoilla esimerkiksi laivan moottoreissa juuri siksi, että sen teknillisen mekaniikan osaaminen on maailman huippua.

Käännekohta

Suurin käännekohta Rabbin elämässä tapahtui 1997, kun hänen professorinsa Juhani Koski Tampereen teknillisestä yliopistosta vieraili Wärtsilässä ryhmänsä kanssa. Koski oli pyytänyt Rabbia pitämään vierailun yhteydessä esitelmän metallin väsymiseen liittyvistä tutkimuksistaan.

Esitelmän jälkeen hän sanoi, että nuo ovat niin edistyksellisiä tutkimuksia, että niistä voi tehdä väitöskirjan.

– Se oli melkoinen ahaa-elämys. Käsitin myös että minulla oli asiasta paras tieto itselläni silloin. Kolmen vuoden päästä väittelin tohtoriksi, Rabb muistelee.

Valtiovalta edellyttää, että sinulla on näyttää tuloksia: tutkimusta, tohtoreita ja niin edelleen. Silloin saat rahaa. Roger Rabb

Tuolloin Wärtsilässä elettiin vielä aikaa, jolloin iso osa johtoportaasta ei arvostanut korkeampia opintoja. Korkeillakin johtajilla saattoi olla vain opistoinsinöörin tutkinto.

Vuosi Rabbin valmistumisen jälkeen yhtiön linja muuttui ja sen jälkeen työntekijöitä on Wärtsilässä suorastaan kannustettu tohtoriopintoihin.

– Wärtsilä on unelmatyöpaikka nuorelle diplomi-insinöörille. Työvälineet ja kehittymismahdollisuudet ovat ensiluokkaiset.

Tutkimukset yksiin kansiin

Väitöskirjan jälkeen, eläkkeelle jäämisen yhteydessä, Rabb kirjoitti vielä alan perusteoksen Todennäköisyysteoriaan pohjautuva väsymisanalyysi. Vastaavaa tieteellistä julkaisua ei edelleenkään ole olemassa.

Oulun yliopiston pyynnöstä Rabb vielä laajensi kirjaansa, jotta siihen saatiin mukaan Rabbin uusin tutkimustieto, jonka ansiosta väsymisrajan määrittely on vielä entisestään tarkentunut.

Suomen Yliopistopainon loppuvuodesta 2017 julkaisemassa päivitetyssä versiossa on 160 sivua lisää. Sen nimeksi tuli Väsyminen ja todennäköisyysteoria.

Kirjassa Rabb esittelee modernin tavan käyttää hyväksi laboratoriomittauksista saatuja tuloksia vaativissa teollisissa mitoitus- ja laskentatehtävissä. Kirjan voi katsoa olevan alan edelläkävijän Wärtsilän kädenojennus yliopistoille ja koko alalle.

Jos hyvin käy, olen ainakin 80-vuotiaaksi mukana leikissä. Roger Rabb

Yleensä yritykset eivät anna kallista tutkimustietoa vapaasti muiden käyttöön, mutta Wärtsilän ympäristöteknologiajohtaja Juha Kytölän mukaan Wärtsilän logiikkana on pitää yllä etumatka kilpailijoihin. Siksi ei haittaa vaikka kilpailijatkin oppivat. Kokonaisuutena ala hyötyy.

Rabb pitää Wärtsilän avarakatseisuutta hyvänä asiana, mutta sanoo toisaalta, että tällaisen varaan ei voi pidemmän päälle laskea.

– Toisinpäinhän sen pitäisi olla. Kehitystyön pääpainon pitäisi olla yliopistoissa, sanoo Rabb.

Hän huolettaa teknillisen mekaniikan nykyinen alennustila Suomessa. Alan koulutusta on Oulun yliopistossa, Aalto-yliopistossa Espoossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

Näistä Oulun yliopistossa teknillistä mekaniikkaa on kohdeltu Suomessa kaikkein kurjimmin. Tällä vuosikymmenellä teknillisen mekaniikan professuurien määrä on tipahtanut olemattomiin.

Alan ahdingon on hänen mukaansa synnyttänyt yliopistojen rahoitusmalli, joka palkitsee tutkintojen määrästä ja tutkimustuloksista.

– Valtiovalta edellyttää, että sinulla on näyttää tuloksia: tutkimusta, tohtoreita ja niin edelleen. Silloin saat rahaa. Mutta teknillinen mekaniikka vaatii suuria investointeja ja erikoismiehiä. Pitää saada rahaa ensin, ennen kuin voi luoda tuloksia, sanoo Rabb.

Tehtävä Oulussa

Rabb silittelee Simba-kissaansa. Simba on muunnos kaulapannassa olleesta Simo-nimestä. Metsäkissan entisen omistajan omaiset olivat yrittäneet tappaa kissan ampumalla, mutta tämä oli onnistunut pakenemaan.

Rabbin vaimo kertoo, että kuolemalta pelastettuja kissoja on ollut välillä enemmänkin. Useimmat niistä ovat olleet eri tavoin invalidisoituneita. Roger Rabbille eivät kuitenkaan näytä vielä koittavan kokopäivätoimiset kissanrapsutuspäivät.

Mies on valmis jatkamaan Oulun yliopiston dosenttina ja opiskelijoiden ohjaajana niin kauan kuin terveys kestää tai niin kauan kuin katsotaan, että hänestä on hyötyä. Jos hänen tekemänsä tutkimussuunnitelma hyväksytään ja saadaan sille rahoitus, sekin kestää 3 vuotta.

– Anoimme Suomen Akatemiasta vuosi sitten rahoitusta, mutta silloin sitä ei saatu. Nyt yritetään saada siihen rahaa innovaatiorahoituskeskus Business Finlandista eli entisestä Tekesistä. Jos onnistumme saamaan rahoituksen, minä johdan tämän tutkimushankkeen osapäiväisesti. Jos hyvin käy, olen ainakin 80-vuotiaaksi mukana leikissä, sanoo Rabb.

Naiset saavat Sri Lankassa juoda alkoholia, mutta eivät ostaa sitä. Alkoholin myyntikielto naisille on ollut voimassa 21 miljoonan asukkaan saarivaltiossa vuodesta 1979 lähtien.

Keskiviikkona maan hallitus ilmoitti, että lakia tullaan muuttamaan. Monet srilankalaiset olivat tyytyväisiä myyntikiellon kumoamiseen, sillä vanha laki koettiin naisia syrjiväksi.

– Ajatus oli palauttaa takaisin sukupuolineutraliteetti, kertoi talousministeriön tiedottaja Ali Hassen keskiviikkona uutistoimisto AFP:lle.

Uuden lain myötä naiset olisivat saaneet myös työskennellä alkoholia valmistavissa laitoksissa ja sitä myyvissä ravintoloissa, mikä on ollut tähän asti kiellettyä ilman erillistä lupaa.

Presidentti torppasi

Sunnuntaina presidentti Maithripala Sirisena kuitenkin kertoi määränneensä hallituksen peruumaan lakimuutoksen. BBC mukaan presidentti sanoi kannattajilleen lukeneensa lakimuutoksesta lehdistä ja kuunnelleensa "hallituksen päätöksen arvostelijoita".

Presidentin uskotaan kuunnelleen Sri Lankan arvovaltaisia buddhalaismunkkeja, joiden mukaan uusi laki olisi toteutuessaan vahingoittanut maan perhekulttuuria.

Sirisenan päätös on herättänyt tuoreeltaan jyrkkää arvostelua, etenkin kun presidentti on aikaisemmin profiloitunut tasa-arvon edistäjänä. Viime vuonna Sirisena kiitteli hallitusta naisten osuuden lisäämisestä poliittisessa päätöksenteossa.

– Presidentti uskoo, että naisilla on heikommat kyvyt päätöksentekoon. Miksi hän siis ottaa kunniaa naisten osuuden kasvattamisesta, jos he eivät voi edes tehdä yksinkertaista päätöstä alkoholin ostamisesta? LIRNEasia-ajatushautamon johtaja Rohan Samarajiva kritisoi pikaviestipalvelu Twitterissä.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan srilankalaisista naisista noin 81 prosenttia ja miehistä 57 prosenttia ei koskaan juo alkoholia.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan Venäjän tulee olla kiitollinen Suomelle Valamon luostarin pyhäinjäännösten säilyttämisestä.

Uutistoimisto Tassin mukaan Putin kertoo asiasta Venäjän valtion tv-kanavalla sunnuntaina esitettävässä dokumentissa.

– Suomi on hyvä naapurimme. Ilman Suomea Valamon luostari olisi voinut lakata olemasta, sillä tiedämme, miten neuvostoviranomaiset kohtelivat uskonnollisia reliikkejä. Suomalaiset ovat säilyttäneet niitä ja antaneet ihmisten päästä vapaasti katsomaan niitä. Minusta näitä pyhäinjäännöksiä pitäisi ajatella meitä yhdistävinä asioina, Putin sanoo.

Laatokan selällä sijaitseva, nykyisin Suomessa Vanhana Valamona tunnettu luostari evakuoitiin talvisodan aikana. Munkit saivat vietyä mukanaan myös suuren määrän irtaimistoa.

Tässä Ylen Elävän arkiston koosteessa voit tutustua elämään sekä Vanhassa että Uudessa Valamossa.

Artikkelia korjattu 14.1.2017 kello 21.28. Aikaisemmin artikkelissa todettiin virheellisesti Vanhan Valamon sijaitsevan Laatokan rannalla. Muutettu muotoon Laatokan selällä.

Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa kohua herättänyt presidentti Donald Trumpin sanavalinta maahanmuuttoon liittyvässä tapaamisessa on puhututtanut amerikkalaisia koko viikonlopun. Eri mediatalot ovat haastatelleet maahanmuuttoon liittyneeseen tapaamiseen osallistuneita.

Tapaamiseen osallistunut republikaanisenaattori Tom Cotton kiistää presidentti Donald Trumpin käyttäneen alatyylistä ilmausta, kirjoittaa The New York Times -lehti.

– Minä en kuullut tällaista ilmausta ja istuin yhtä etäällä Donald Trumpista kuin Dick Durbin, Cotton sanoi CBS:lle. Demokraattisenaattori Richick Durbinin edustaja Ben Marter vastusti välittömästi Cottonin kommenttia.

Myös republikaanisenaattori David Perdue sanoi aiemmin ABC-kanavalla, ettei Trump olisi käyttänyt esille noussutta alatyylistä ilmausta. Hän myös syytti demokraattien senaattori Richard Durbinin vääristäneen presidentin kokouksessa sanomaa.

Tapaamisessa läsnä ollut demokraattisenaattori Durbin vahvisti perjantaina, että lehdistössä olleet tiedot Trumpin puheista pitävät paikkansa. Durbinin mukaan presidentti odotetusti kiistää sanomansa, mutta se ei ole Durbinin mukaan totta vaan Trump olisi käyttänyt ilmaisua toistuvasti.

Kansainvälisten uutistoimistojen mukaan Trump oli kysynyt tapaamisessa viitaten Haitiin ja Afrikan maihin: "Miksi meidän pitäisi sallia maahanmuutto persläpimaista?" (engl. shithole countries)

Trump kiisti itse kohua herättäneen maahanmuuttokommenttinsa perjantaina. Trump twiittasi, että hän käytti tapaamisessa kovaa kieltä, muttei "tällaista kieltä". Hän ei kuitenkaan ole tarkentanut, millaista hänen kova kielensä oli.

Trump: En ole rasisti

Presidentti Donald Trump puolusti itseään sunnuntai-iltana paikallista aikaa ilmoittamalla toimittajille ettei hän ole rasistinen, kertoo CNN toisessa jutussaan aikaisin maanantaiaamuna Suomen aikaa.

– Ei, en ole rasistinen. Olen vähiten rasistinen henkilö, jota olette koskaan haastatelleet, hän sanoi.

Presidentti on herättänyt voimakasta kritiikkiä niin kotimaassa kuin myös ulkomailla torstain kommentillaan.

Lue myös:

Afrikan maat vaativat Trumpilta anteeksipyyntöä tölväisystä

Jos joku olisi parikymmentä vuotta sitten sanonut Michelle De La Islalle, että hänestä tulee pormestari, hän olisi epäuskoisesti puistanut päätään.

Hän oli tuolloin 19-vuotias yksinhuoltajaäiti, eikä kotiakaan ollut. Suurin huoli oli, missä saisi nukkua vauvansa kanssa seuraavat yöt.

Onneksi nuoren äidin lähellä oli ihmisiä, jotka välittivät, antoivat ruokaa ja luvan nukkua sohvalla. Ihmisten hyvyys muutti vaikeista lähtökohdista ponnistaneen nuoren naisen elämän.

– Nuo ihmiset pitivät minusta niin hyvää huolta, että rakastuin ihmisyyteen. Päätin, että vielä joskus korvaan kaiken sen, mitä minun hyväkseni on tehty, De La Isla kertoo.

Nyt takaisin antamisen aika on tullut. De La Isla johtaa Kansasin osavaltion pääkaupunkia Topekaa seuraavat neljä vuotta.

Pormestariksi nousu oli historiallinen. Koskaan ennen Topekan pormestarilla ei ole ollut latinalaisamerikkalaista taustaa – ja nainenkin on ollut pormestarina tätä ennen vain kerran.

Liikaa sulateltavaa

Kansas sijaitsee keskellä Yhdysvaltoja ja on vankkaa republikaanialuetta. Presidentinvaaleissa Kansas on edellisen kerran äänestänyt demokraattiehdokasta yli 50 vuotta sitten.

Osavaltiossa poliittinen valta on perinteisesti ollut miesten, erityisesti valkoisten miesten käsissä.

De La Isla saikin kuraa niskaansa, kun rohkeni parin kaupunginvaltuustokauden jälkeen asettua pormestariehdokkaaksi lastensa kannustamana.

Vähemmistön edustaja ja vielä nainen. Siinä oli joillekin Topekassa liikaa sulateltavaa.

– Sain sähköpostia, ettei minua voi äänestää, jos omaa hyvän ja vauraan elämän. Minun taustallani ei kuulemma voi ajaa sellaisten ihmisten asioita.

Jalkatyö kannatti

Vaalista tuli tiukka, mutta De La Isla päihitti neljä muuta ehdokasta, miehiä kaikki.

Hän pitää vaalivoittonsa salaisuutena jalkatyötä. Nelikymmenhenkinen tukiryhmä kiersi ovelta ovelle, ja kaikesta päätellen sai uurnille sellaisia ihmisiä, joita vaalit ja äänestäminen eivät yleensä houkuta.

De La Isla pitää nyt yhtenä suurimmista velvollisuuksistaan rakastaa yhtä paljon niitä, jotka eivät häntä äänestäneet, kuin niitä, jotka äänestivät.

– Toivon, että jossain vaiheessa ihmiset eivät enää näkisi minua Michellenä, jolla on tietynlainen tausta ja joka on latinonainen. Toivon, että he näkisivät ihmisen, joka välittää tästä kaupungista.

Esimakua tulevasta

Yhdysvaltalaismediassa De La Islan vaalivoittoa on pidetty merkkinä Yhdysvalloissa muhivasta muutoksesta.

Viime syksynä eri puolilla Yhdysvaltoja osavaltio- ja paikallisvaaleissa tuli nimittäin valituksi tukku muitakin ensikertalaisia. Muun muassa ensimmäinen transsukupuolinen osavaltion lainsäätäjäksi Virginiassa, ensimmäinen sikhi New Jerseyssä, ensimmäinen musta pormestari Montanassa.

– Toivon, että nämä kaikki vaalivoitot osoittavat, että ihmiset olisivat halukkaampia osallistumaan ja puolustamaan itselleen tärkeitä asioita, De La Isla pohtii Topekan kaupungintalolla noin kuukausi ennen virkaanastujaisiaan.

Trumpin valtaan nostaneista vuoden 2016 presidentinvaaleista jäi monelle suu hämmennyksestä auki. De La Islan mukaan yksi osoitus tästä oli satojatuhansia osanottajia kerännyt Naisten marssi heti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen.

– Uskaltaisin arvata, että nämä naiset tunsivat, ettei heidän äänellään ollut vaikutusta. Nyt nämä samat ihmiset tuntevat itsensä voimaantuneiksi ja ovat alkaneet avata suunsa.

Yhdysvaltalaisnaisten mitta on täyttynyt ainakin seksuaalisen ahdistelun osalta. Ahdistelua vastustavan #metoo-liikkeen katsotaan saaneen käyttövoimaa Trumpista.

Naisten vuosi 2018?

Kaikki merkit viittaavat siihen, että naisten esiinmarssi on tapahtumassa alkaneena vuonna myös Yhdysvaltain politiikassa.

Ennätyksellinen määrä naisia on pyrkimässä osavaltioissa johtoasemaan, kuvernööriksi.

Rutgersin yliopisto laskee, että tänä vuonna ainakin 79 naista (49 demokraattia ja 30 republikaania) pyrkii tai harkitsee pyrkimistä kuvernööriksi. Edellinen ennätys on vuodelta 1994, jolloin kuvernööriksi pyrki 34 naista.

Myös kongressin kukkulalle pääkaupunkiin Washingtoniin on nyt naisilla sekä työntöä että vetoa. Naisehdokkaita on haettu niin demokraatti- kuin republikaanileirissä.

The New York Times -lehden mukaan naisia pyrkii kongressin edustajainhuoneeseen lähes nelinkertainen määrä verrattuna edellisvaaleihin, peräti 354. Senaattiin pyrkivien naisten määrä puolestaan on lähes kaksinkertaistunut.

– Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, miten elintärkeää on saada hyviä johtajia valtakunnan joka tasolle. Alamme nähdä tässä jo trendiä, Michelle De La Isla iloitsee.

Terrorismin vastaisen tilannekeskuksen perustaminen on osa tiedustelupalvelujen välisen yhteistyön tiivistämistä, kerrotaan suojelupoliisista Ylelle.

STT kertoi sunnuntaina, että Suomi on lähettänyt edustajansa Hollantiin perustettuun, terrorismin vastaiseen tilannekeskukseen. Asia on mainittu myös sisäministeriön elokuussa päivätyssä asiakirjassa.

Keskuksen perustaminen on osa Counter Terrorism Groupin eli CTG:n toimintaa. Mutta mikä tämä CTG oikein on?

Sen tiedetään olevan 30 eurooppalaisen tiedustelupalvelun yhteenliittymä, joka on keskittynyt erityisesti islamistisen terrorismin torjuntaan. Yhteenliittymän maista 28 kuuluu Euroopan unioniin.

Suojelupoliisin toimintaa esittelevän julkaisun mukaan turvallisuuspalvelut vaihtavat CTG:n kautta terrorismia koskevaa tietoa ja laativat uhka-arvioita jäsenmaiden turvallisuustilanteesta.

Pari vuotta sitten uutistoimisto AP kertoi, että CTG oli rakentamassa uutta tiedustelutiedon jakamisen sähköistä alustaa tiedonvaihdon nopeuttamiseksi.

The Ulkopolitist kirjoitti viime marraskuussa, ettei CTG:n toiminnasta tiedetä paljoa, eikä vähiten sen takia, ettei mikään parlamentti tai tuomioistuin valvo sen toimintaa. Ryhmällä ei esimerkiksi ole omia verkkosivuja, osoitetta tai hallitusta.

Salamyhkäisyyden verho yhteenliittymän yllä

Puhelu suojelupoliisin päällikölle Antti Pelttarille tuo sekin vain vähän valoa asiaan. Hän vetoaa toistuvasti salassapitosäännöksiin.

Pelttari ei suostu esimerkiksi kertomaan, paljonko ihmisiä työskentelee vuosi sitten aloittaneessa CTG:n tilannekeskuksessa, missä päin Hollantia se tarkalleen ottaen sijaitsee tai onko CTG:n tiivistynyt yhteistyö johtanut konkreettisiin tuloksiin terrorismintorjunnassa.

– Voi todeta yleisellä tasolla, että Euroopassa on kyetty merkittävä määrä estämään terroritekoja, Pelttari muotoilee.

Varsinainen CTG perustettiin vuonna 2001 Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen, mutta sen historia ulottuu paljon kauemmas. Jo 1970-luvulla toimintansa aloitti tiedustelupalvelujen liittoumana tunnettu, niin kutsuttu Bernin klubi.

Vuosi sitten perustettu terrorismin vastainen tilannekeskus on Pelttarin mukaan reagointia Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen ja lisääntyneeseen terrorismin uhkaan.

– Päätimme, että yhteistyötä tiivistetään ja yhteinen tilannekeskus on tämän konkreettinen muoto. Se nopeuttaa tiedonvaihtoa merkittävästi, sanoo Pelttari.

Keskuksella ei ole Pelttarin mukaan nimettyä johtajaa.

Kytkökset Euroopan unioniin saattavat tiivistyä

Kansallinen turvallisuus- ja tiedustelutoiminta ei kuulu Euroopan unionin toimivaltaan, joten CTG:llä ei ole linkkiä EU:hun eikä EU-maiden poliisiorganisaatioiden yhteenliittymään Europoliin.

– Tämä ei ole EU:n puitteissa tapahtuvaa toimintaa, vaan jokainen turvallisuuspalvelu toimii siellä omilla valtuuksillaan, oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaan, Pelttari kertoo.

Siitä huolimatta Hollanti valikoitui Pelttarin mukaan CTG:n terrorismin vastaisen tilannekeskuksen paikaksi muun muassa siitä syystä, että maa oli EU:n puheenjohtajana vuonna 2016.

Syksyllä 2017 Brysselissä pidetyn oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksen pöytäkirjasta löytyy kirjaus, jonka mukaan CTG:n ja Europolin alaisen Euroopan terrorismin torjunnan keskuksen (ECTC) yhteistyön tiivistämistä tulisi edelleen pohtia. Europolin toiminnan valvonnasta vastaa EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto.

Lue myös:

Supo lähetti edustajan salaiseen terrorismin vastaiseen keskukseen Hollantiin

Paperiteollisuuden toimihenkilöitä koskevaan työriitaan on saatu neuvoteltua sovintoehdotus. Ammattiliitto Pron ja Metsäteollisuus ry:n välistä työriitaa soviteltiin myöhään yöllä valtakunnansovittelija Minna Helteen johdolla.

Valtakunnansovittelija Minna Helle tviittasi hieman ennen aamukolmea alustavan sovun syntymisestä. Osapuolet vastaavat sovintoehdotukseen maanantaina kello 13 mennessä.

Osapuolet voivat joko hyväksyä tai hylätä sovintoehdotuksen. Mikäli molemmat osapuolet hyväksyvät sovintoehdotuksen, keskiviikoksi alkavaksi ilmoitetut työnseisaukset peruuntuvat. Mikäli sovintoehdotus hylätään jommankumman tai molempien osapuolen toimesta, on työnseisausten alkaminen erittäin todennäköistä.

Ehdotuksen sisällöstä ei anneta tietoja julkisuuteen, ennen kuin molemmat neuvotteluosapuolet ovat antaneet vastauksensa.

Pro ilmoitti mahdollisesta toisesta työnseisauksesta paperiteollisuuteen perjantaina. Aiemmin ilmoitettu työnseisaus alkaisi keskiviikkona kello kuusi ja jatkuisi 24. tammikuuta kello kuusi saakka, mikäli sopimusehdotusta ei hyväksytä. Perjantaina ilmoitettu uusi työnseisaus alkaisi 31. tammikuuta kello kuusi ja jatkuisi 7. helmikuuta kello kuusi saakka. Molemmat työtaistelut koskisivat kaikkea paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen piirissä olevaa työtä.

Työriidan taustalla ovat olleet osapuolten näkemyserot sekä palkkaratkaisusta että tekstikysymyksistä.

Kello 3:08 Muutettu otsikko muotoon Paperineuvotteluissa saatiin aikaan sovintoehdotus

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kirjoitti verkkopalvelu Twitteriin, että lapsena laittomasti maahan tulleiden DACA-suojeluohjelman lähes kuollut. Trumpin mukaan demokraatit eivät todellakaan halua sitä, he haluavat vain keskustella ja ottaa armeijalta pois armeijan epätoivoisesti tarvitsemia rahoja.

Trumpin hallinto ilmoitti syyskuussa lakkauttavansa suojeluohjelman, joka on sallinut noin 800 000:n lapsena laittomasti maahan tulleen ihmisen opiskella ja työskennellä Yhdysvalloissa. Demokraatit ja republikaanit ovat neuvotelleet ohjelman jatkosta kuukausia ilman ratkaisua.

CNN kirjoittaa, että neuvotteluja ovat osin hiertäneet Trumpin epäasialliset kommentit, joista Ylekin uutisoi perjantaina.

Presidentin retoriikka oli aiemmista kommenteista tuttua. Trump ilmoitti haluavansa ihmisten, jotka tulevat Yhdysvaltoihin, tulevan auttamaan amerikkalaisia tulemaan jälleen vahvoiksi. Hän painotti jo tutuksi tullutta ”America first” (Amerikka ensin) -ilmaisuaan, kirjoittaa uutiskanava CNN.

Demokraatit ovat sitoneet maahanmuuttoa koskevat kysymykset budjettineuvotteluihin. Republikaanit haluavat muun muassa suunnata lisää rahaa armeijalle, demokraatit haluavat muun muassa sopimuksen DACA:sta, kertoo puolestaan Washington Post -lehti.

Yhdysvaltain kongressin takaraja sopia liittovaltion hallinnon budjetista on tulevana perjantaina.

DACA-hakemuksia otetaan jälleen vastaan

Uutiskanava CNN:n mukaan Trump julkaisi DACA-ohjelmaa koskevan tviittinsä vain tunteja sen jälkeen, kun hänen hallintonsa alkoi jälleen vastaanottaa DACA-hakemuksia.

Hallinnon on otettava hakemuksia vastaan sanfranciscolaisen tuomarin viimeviikkoisen päätöksen vuoksi. Tuomari esti väliaikaisesti suojeluohjelman lakkauttamisen. Hän määräsi, että hallinnon on jälleen otettava vastaan uusintahakemuksia.

Yhdysvaltain hallinnon ei kuitenkaan tarvitse käsitellä sellaisten hakijoiden papereita, jotka eivät ole aiemmin saaneet suojelua ohjelman puitteissa.

Lue myös:

Tuomari pisti palan Trumpin siirtolaispolitiikkaa jäihin – lapsena maahan tulleiden suojelu saa jatkua

Trump lakkauttaa lapsina luvatta tulleita siirtolaisia suojelleen ohjelman

Lehti: Republikaanisenaattori kiistää Trumpin käyttäneen alatyylistä ilmausta Haitista ja Afrikan maista

Afrikan maat vaativat Trumpilta anteeksipyyntöä tölväisystä

Afrikka ja Haiti pöyristyivät Trumpin kielenkäytöstä, myös norjalaiset vaivaantuneita

Kauanko kestää toipua kansakunnan kokoisesta tragediasta? Todella kauan.

Sisällissodassa 1918 marinoitu työväestön ja porvariston epäluottamus on heijastunut suomalaiseen yhteiskuntaan monen sukupolven ajan. Heti sodan jälkeen voittanut osapuoli kielsi äärivasemmiston poliittisen toiminnan.

Kielto raukesi vasta neljännesvuosisata myöhemmin jatkosodan päätyttyä. Eripura ja epäluottamus jäivät silti henkiin.

Moneen vuosikymmeneen ”punikit” ja ”lahtarit” eivät mahtuneet samaan urheilu- tai nuorisoseuraan. Piti olla tarkkana, minkä liikkeen teatteriharrastukseen, sivistysseuraan tai veteraanitoimintaan otti osaa. Silläkin oli väliä, minkä värisen osuustoimintaliikkeen ruokakaupasta maitonsa osti.

Vieläkö valkoisten ja punaisten rintamalinja jakaa nykysuomalaisia? Mitä kansalaiset ajattelevat sata vuotta sitten tapahtuneen? Selvitimme asiaa yli tuhannen ihmisen kyselytutkimuksella.

Kumpi oli oikeassa?

Tutkimuksessa kysyttiin, kumpi sodan osapuolista oli enemmän oikealla asialla. Vastaukset jakaantuivat voimakkaasti. Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia suomalaisista ajattelee, että sodan valkoinen puoli oli enemmän oikeassa. Vain 16 prosenttia sanoo punaisista samoin.

Poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilä sanoo, että vastausten jako heijastelee pitkään jatkunutta spekulointia siitä, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet sisällissodan.

– Meillä on ahkerasti toistettu sellaista tulkintaa, että punaisten voitto olisi johtanut sosialismiin ja jollakin tavalla neuvostotyyppiseen valtioon. Olisiko näin käynyt, se on hankala kysymys. Tieteellisen historiantutkimuksen menetelmiin sopii huonosti, että kuvitellaan, miten asiat olisivat voineet mennä, Hentilä sanoo.

Voi olla, että myös iso osa kyselyyn vastanneista on tunnistanut samat tulkintavaikeudet. Peräti kolmannes (31 %) vastaa nimittäin, ettei osapuolten välillä ollut eroja: sekä punaiset että valkoiset olivat yhtä paljon oikealla asialla.

Vielä mielenkiintoisempaa on, miten ikä vaikuttaa vastaamiseen.

Nuoret (18–24-vuotiaat) ymmärtävät eniten valkoista osapuolta.

Iäkkäät (65–79-vuotiaaat) näkevät sodan osapuolet vahvemmin toistensa kaltaisina.

Tampereen yliopiston Suomen historian dosentti Marko Tikka arvelee, että nuoret eivät enää erota Suomen historian sotia toisistaan.

– Nuoret eivät hahmota vuoden 1918 sisällissotaa erillisenä tapahtumana. Se nähdään jotenkin talvi- ja jatkosodan legendojen kautta. Vanhemman sukupolven vastauksissa näkyy varmaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin vaikutus. Se inhimillisti sodan koko sille sukupolvelle, Tikka sanoo.

Miksi sota syttyi?

Akateemisen historiantutkimuksen näkökulmasta sisällissota syttyi, kun köyhien ahdinko ja juuri itsenäistyneen kansakunnan valtatyhjiö törmäsivät toisiinsa.

Maaseudulla eli paljon väkeä, jonka toimeentulo perustui torpparilaitokseen. Torppareiden oli tehtävä maanomistajalle työtä ja luovutettava heille osuudet tuotannostaan. Järjestely johti myös äärimmäisyyksiin, ja osa torppareista eli liki maaorjina.

Kaupungeissa asui toinen tyytymätön joukko: tehdaspaikkakuntien työläiset. Kun sosialismin aate ja vaatimukset työväestön oikeuksista valtasivat jalansijaa, kaikupohja löytyi sekä maaseudun että kaupunkien köyhälistöistä.

Kohtalokkaan yhtälön täydensi ensimmäinen maailmansota. Se heikensi Venäjää, josta Suomi pääsi itsenäistymään. Nuorella valtiollamme oli roppakaupalla sisäisiä jännitteitä, mutta ei omaa armeijaa tai poliisia – katastrofin ainekset olivat kasassa.

Kansalaiset näkevät sodassa vallan ja köyhyyden yhteentörmäyksen

Kansalaisten käsitys sisällissodan synnystä seurailee nykytutkijoiden näkemystä.

Pyysimme laittamaan sotaan johtaneet syyt tärkeysjärjestykseen. Kyselyn mukaan sodan tärkein syy on kansalaisten mielestä köyhien ahdinko ja mahdottomat elinolot. 46 prosenttia on tätä mieltä. Vain 18 prosenttia ei pidä syytä merkittävänä.

Toiseksi tärkeimpänä nähdään omistavan luokan haluttomuus tehdä myönnytyksiä köyhille.

Väite ”sota johtui punaisten halusta kaapata valta ja sosialisoida Suomi” jakaa vastauksia tasaisemmin. Sitä pitää merkittävänä sodan syynä 37 prosenttia ja ei merkittävänä 32 prosenttia.

Tässä kohtaa luvut heijastelevat Hentilän mielestä paljolti suomalaisen puoluekentän nykyjakoa vasemmistoon ja oikeistoon.

– Sisällissodan vahvin ja pysyvin jakolinja on ollut, että vasemmisto sympatiseeraa punaisia ja oikeisto valkoisia, Hentilä sanoo.

Suomalaisten historianläksy

Esitimme vastaajille kymmenportaisen asteikon, jossa ykkönen tarkoitti täydellistä tietämättömyyttä vuoden 1918 tapahtumista, ja arvo kymmenen erittäin hyvää asiantuntemusta.

Yli puolet (56 %) suomalaisista antaa itselleen arvosanan seitsemän tai sitä korkeamman: 22 % arvosanan seitsemän, 20 % arvosanan kahdeksan, 10% arvosanan yhdeksän ja 4 % arvosana kymmenen.

Yllättävän korkeaksi arveltu asiantuntemus ei yllätä professori Hentilää.

– Ei arvosana turhaan niin korkea ole. Kyllä suomalaisilla on hyvä historiantaju, Hentilä kehuu.

Suomalaisilla on mielestään myös selkeä kuva kansalaissodan julmuuksista. Kysymykseen ”kumpi osapuoli kärsi sodassa enemmän vääryyttä”, 55 prosenttia vastaa ”punaiset”. Runsas neljännes (27 %) vastaa ”yhtä paljon” ja 5 prosenttia ”valkoiset”.

Vastaukset heijastelevat virallisen historiantutkimuksen lukuja.

Valtion tuella kerätty tietokanta Suomen sotasurmat 1914–1922 kertoo, että sisällissodan uhreja oli kaikkiaan yli 36 000. Lukuun sisältyvät punaiset, valkoiset, siviilit ja sotaan osallistuneet ulkomaiset joukko-osastot. Luku on suuri.

– Esimerkiksi yhtä pitkään kestäneessä talvisodassa Suomen tappiot olivat liki 10 000 kuollutta vähemmän, Hentilä muistuttaa.

Professori Hentilän mukaan Heikki Ylikankaan 1993 julkaistun tutkimuksen Tie Tampereelle jälkeen nimenomaan valkoisen osapuolen väkivaltaa on akateemisessa historiantutkimuksessa perattu liki suurennuslasin avulla.

– Tutkimuksen pontimena on paljolti ollut se, että valkoinen osapuoli ei koskaan joutunut vastuuseen omista julmuuksistaan, Hentilä sanoo.

Sisällissodan väkivalta oli molemmin puolin poikkeuksellisen raakaa ja tarkoituksetonta. Se myös jakaantui epätasaisesti. Valkoisia kuoli taisteluissa, teloittamalla tai muutoin runsaat viisi tuhatta. Punaisia kuoli yli 27 000, joista 20 000 teloittamalla tai tappamalla nälkään valkoisten vankileireillä.

– On hurjaa, että yli kaksi kolmasosaa punaisista uhreista tuli vasta, kun sota oli jo päättynyt, Hentilä sanoo.

Muisto tapahtuneesta näkyy kansalaisten vastauksissa. Kyselyn mukaan 63 prosenttia kansalaisista ajattelee, että valkoiset olivat vastuussa huomattavasta määrästä kuolleita teloittamalla ja nälkään näännyttämällä.

Kenen kantti kestää muistaa, mitä tapahtui?

Tammikuun lopussa sisällissodan alkamisesta on sata vuotta. Onko näin vanhoilla tapahtumilla enää väliä?

Näyttää olevan. Merkkejä siitä, että keskustelu kiihtyy, on ilmassa.

Viime keväänä kokoomuslainen valtiovarainministeri Petteri Orpo keskeytti itsenäisyyden juhlarahaprojektin, koska sen kuva-aiheeksi tarjottiin sisällissodanaikaista teloitusta.

Valtiovarainministerin mielestä kuva oli mauton, eikä se rakentanut itsenäisyyden juhlavuoden teemaa ”yhdessä”.

Vain viikko sitten Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo ripitti SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen.

Rinne oli kuvannut lehtihaastattelussa palautetta, jota hän oli saanut työttömiltä niin sanotusta aktiivimalli-laista. Rinne sanoi, että palautteen mukaan tuntuu siltä, kuin haluttaisiin laittaa köyhät polvilleen ja antaa niskalaukaus.

Simon Elon mielestä oli tyrmistyttävää ja suorastaan vaarallista käyttää termiä ”niskalaukaus” samana vuonna, jolloin sisällissodasta tulee kuluneeksi sata vuotta.

Kansalaisilla näyttää olevan poliitikkoja enemmän kanttia kestää omaa historiaansa. Suuri enemmistö, 83 prosenttia, on Ylen kyselyn mukaan täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että on tärkeää pitää yllä tarkkoja tietoja ja muistikuvaa sisällissodan tapahtumista.

Mutta tietäminen lisää tuskaa. 68 prosenttia suomalaisista sanoo myös, että vuoden 1918 sota jakaa vieläkin ainakin jonkin verran suomalaisia.

Suomen historian dosentti Marko Tikka sanoo, että suomalaisilla on hyvä historian kulttuuri.

– Ihmiset haluavat tietää myös vaikeat asiat, sellaisetkin, joissa on ehkä tehty väärin. Silti ne halutaan nähdä niin kuin ne ovat tapahtuneet. Se on minusta terve käsitys historiasta, Tikka sanoo.

Sodan nimellä ei tehdä enää politiikkaa

Keskustelu sisällissodasta voi kiihtyä keväällä vielä lisää.

Tällöin muun muassa Yleisradio suunnittelee televisioivansa suorana vapaussodan päättymisjuhlan. Nähtäväksi jää, onko se myös tv-ohjelman lopullinen nimi. Juuri sodan nimillä kuten ”vapaussota” tai ”luokkasota” on käyty poliittista taistelua siitä, miten vuoden 1918 historiaa pitäisi muistaa.

Jos kansalaisten enemmistö saisi päättää, kiihkoilun sodan nimestä voisi jo lopettaa.

Ylivoimainen enemmistö (75 %) suomalaisista antaa kyselyn mukaan sodalle neutraalin, poliittisesta väristä siivotun nimen. Puolet (47 %) sanoo, että paras nimi sodalle on ”sisällissota” ja viidennes (23 %) valitsee neutraaliksi koetun ”kansalaissodan”. Pieni joukko (5 %) pitää parhaana termiä ”vuoden 1918 tapahtumat”.

Poliittista väriä tunnustavat nimiehdokkaat jäävät selvään vähemmistöön. Sodan valkoisen voittajaosapuolen suuhun sopinutta ”vapaussotaa” haluaa käyttää enää kymmenen prosenttia vastaajista. Hävinneille punaisille kelvannutta ”luokkasotaa” suosii viisi prosenttia.

Lue myös: Sisällissota kesti neljä kuukautta – taistelu sodan nimestä sata vuotta

Kenen pitäisi pyytää anteeksi, kuka teki mitä?

Avaa tästä linkistä koko tutkimus.

• Ylen tutkimus tehtiin joulukuun 2017 puolivälissä.
• Kyselyn toteutti Taloustutkimus Oy suunnattuna verkkokyselynä.
• Vastaajat edustavat 18–79-vuotiaita suomalaisia.
• Vastaajia oli 1117.

Filippiineillä yli 12 000 ihmistä on evakuoitu Mayon-tulivuoren alettua purkautua. Tulikuuma laavavirta on valunut jo useita satoja metrejä 2 463 metriä korkean tulivuoren rinnettä alas.

Ihmisiä on määrätty lähtemään 7 kilometrin kokoiselta evakuointialueelta.

– Alueelle on vaarallista jäädä, sillä hengitysilmassa on tuhkaa, Claudio Yucot maan siviilipuolustustoimistosta sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Mayon sijaitsee 340 kilometriä maan pääkaupungista Manilasta kaakkoon. Se on purkautunut noin 50 kertaa viimeisen 500 vuoden aikana. Vuonna 1814 sen purkaus hautasi alleen kokonaisen kaupungin surmaten yli tuhat ihmistä.

Filippiinien vulkanologian ja seismologian laitos on varoittanut, että nyt käynnissä oleva hidas tulivuorenpurkaus saattaa muuttua voimakkaammaksi.

Onko väärin viedä lapsia eläintarhaan? Pitäisikö eläintarhat sulkea? Tai kieltää kokonaan?

Näitä kysymyksiä pohdin Melbournen eläintarhassa 11-vuotiaan poikani kanssa. Meillä oli lyhyt matka kauas, emmekä ehtineet luonnonpuistoihin ihastelemaan kenguruita, koala-karhuja ja pingviinejä. Vastustan periaatteesta eläintarhoja, mutta nyt ei ollut muita vaihtoehtoja.

Kokemus oli jokseenkin masentava.

Vastassa olivat tutut paradoksit. Ihmiset haluavat nähdä häkeissä ja aitauksissa olevia elämiä, jotka puolestaan haluavat piiloutua ihmisiltä. Tihrustamme lasiseinien läpi meitä karttavia otuksia.

Ihmiset haluavat nähdä eläinten liikkuvan ja iloitsevat, kun seinän takana alkaa kuulua rapinaa. Mutta liikkuvat eläimet ovat vieläkin surkeampia kuin paikallaan pysyvät. Ne näyttävät etsivän ulospääsyä vankeudesta, johon eivät ole onnistuneet sopeutumaan.

Toki on mahdollista ajatella, että eläintarha tavoitteena on herättää myötätuntoa ja auttamisen halua ihmisissä. Tämän avulla vangittujen eläinten lajitovereilla olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä.

Hanke on esimerkki uudenlaisesta lähestymistavasta luonnonsuojeluun.

Voi toki ajatella, että eläintarhan eläimet ovat eräänlaisia lajiensa Kristus-hahmoja, joiden tehtävänä on itsensä uhraamalla pelastaa muita. Mutta onko tämä välttämätöntä?

Samalla Australian matkalla tapasimme kaksi liikkeenjohdon konsulttina toimivaa hiukkasfysiikan tohtoria. Lynn ja Peter ovat lapseton pari, joka harrastaa luonnonsuojelua. He olivat juuri palanneet Zimbabwesta.

Olin tavannut Lynnin lokakuussa Lissabonissa kansainvälisessä perustulokokouksessa. Tuolloin Lynn kertoi, että hän on kiinnostunut perustulosta keinona vähentää villieläinten salametsästystä. Pidin häntä vähän tärähtäneenä.

Totta on kuitenkin se, että villieläinten ihailu luonnonpuistoissa on jotain aivan muuta kuin eläintarhassa – oli sitten kyse Afrikan safareista tai Lapin erämaista. Pääsy luonnonpuistoihin on toki vaikeaa ja kallista –ja joskus odotettu matka päättyy pettymykseen, kun eläimiä ei näykään maastossa.

Paljosta huolesta, puheesta ja projekteista huolimatta salametsästys rehottaa edelleen Afrikan luonnonpuistoissa. Lynnin ja Peterin mukaan ongelman juurisyy on se, etteivät paikalliset, syrjäisillä seuduilla asuvat ihmiset, saa juuri mitään länsimaisten safarituristien rahoista. Köyhyys ajaa ihmisiä salametsästäjiksi.

Pariskunnan ideana on toteuttaa ”perustulokokeilu” Zimbabwessa samalla periaatteella kuin Suomessa. Kokeiluun osallistuisi luonnonpuistojen alueella asuvia ihmisiä, jotka arvottaisiin koeryhmään ja kontrolliryhmään.

Perustulo maksettaisiin matkapuhelimiin liitetyn tilin avulla. Toimeentulon ja terveyden lisäksi kokeessa mitattaisiin salametsästystä esimerkiksi puistoista löydettyjen ansojen lukumäärän perusteella.

Eriarvoisuudella on laajempia ulottuvuuksia

Lissabonissa pidin Lynnin suunnitelmaa eräänlaisena kuriositeettina, mutta Melbournen tapaamisen jälkeen aloin uskoa siihen, että tätä kannattaisi todella kokeilla.

Idea on niin hullu, että se saattaa jopa toimia.

Lynnin ja Peterin hanke on esimerkki uudenlaisesta lähestymistavasta luonnonsuojeluun. Siinä kiinnitetään huomiota myös siihen, miten luonnonsuojelun kustannukset jakautuvat eri väestöryhmien kesken.

Olemme Suomessa tottuneet ajattelemaan, että eriarvoisuuden vähentäminen parantaa ihmisten hyvinvointia. Eriarvoisuudella on kuitenkin laajempia ulottuvuuksia.

Meidän on taisteltava eriarvoisuutta vastaan myös siksi, että haluamme pelastaa maapallon ilmastonmuutokselta ja muilta ihmisten aiheuttamilta ympäristöuhilta kaikille tällä pallolla eläville eläimille.

En usko, että eläintarhat ovat osa ongelman ratkaisua. Ne eivät kunnioita eläinten arvokkuutta, eikä niissä vieraileminen osoita sitä nöyryyttä, jota ihmisten olisi hyvä tuntea suhteessa muihin tämän maapallon jakaviin lajeihin.

Sen sijaan meidän kaikkien kannattaisi huolehtia luonnonpuistojen tulevaisuudesta.

Ja on upeaa, jos Suomen perustulokokeilu voi rohkaista uusiin avauksiin myös tällä alueella.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii sosiaalipolitiikkaan erikoistuneena professorina VID yliopistossa Oslossa ja Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.

Omakotitalon omistajalla on velvollisuus pitää talonsa kunnossa. Moni voisi kuvitella, että omalle talolle ja pihalle voi tehdä mitä vain, mutta asia ei kaikissa tapauksissa näin ole. Seuraavassa erilaisia tilanteita, joissa rakennusvalvonta osaa auttaa.

Millaisen aidan voi tehdä ilman lupaa?

Jos lauta-aita tehdään kadun varteen, niin se voi enintään olla 150 senttimetriä korkea. Lauta-aitaa varten on tehtävä toimenpideilmoitus rakennusvalvontaan. Jos tehdään pensasaita, se ei vaadi ilmoitusta.

Kun enintään 150 senttimetriä korkea aita tehdään naapureiden välille, kannattaa sopia aidasta naapurin kanssa yhdessä. On hyvä kirjallisesti sopia, kumpi rakentaa ja kumpi huoltaa aitaa vai tehdäänkö kaikki yhdessä.

Kun aidan korkeus ylittää 150 senttimetriä, aita tarvitsee rakennusvalvonnasta toimenpideluvan. Tässä menettelyssä katsotaan, sopiiko suunniteltu aita alueelle, kuullaan naapureita ja myös aidan väri katsotaan lupamenettelyn yhteydessä.

Haluan kaataa puun tontiltani, mitä pitää ottaa huomioon?

Puun kaatamista varten tarvitsee puunkaatoluvan kaupungilta. Tämä siksi, että voidaan ottaa huomioon asuinalueen viihtyisyys. Ympäristö halutaan pitää kauniina ja tarvittaessa katsotaan, tarvitseeko kaadetun puun tilalle istuttaa uusi puu.

Jos puu on naapurin rajalla ja on epäselvää, kumman vastuulla puu on, voi kaupungin mittausosastolta pyytää katselmuksen. Mittaajat tulevat katsomaan tarkan rajan paikan, ja puun omistaja saadaan selville.

Puut ja pensaat ovat asukkaille kovasti tunteita herättäviä asioita. Toiset pitävät niistä ja toiset eivät välttämättä tahtoisi niitä omalle tontille juuri ollenkaan. Rakennusvalvonnasta vinkataan, että on aina parempi, jos naapurit voivat keskenään puhua ja sopia puuasioista. Se on kaikille mukavampi ja helpompi tie.

Tarvitsenko luvan leikkimökille?

Pienen, alle neljän neliön leikkimökin voi rakentaa ilman lupaa. Mutta esimerkiksi 4–10-neliöisistä kevytrakenteisista leikkimökeistä tarvitsee tehdä toimenpideilmoitus rakennusvalvontaan.

Leikkimökkiä tai esimerkiksi grillikatosta omalle pihalle suunniteltaessa kannattaa ottaa yhteyttä rakennusvalvontaan. Jos esimerkiksi naapurin puolella on toinen rakennus, niin rakentamisessa on huomioitava palorajoituksia ja osa seinistä pitää palo-osastoida.

Entä paljulle?

Palju ei vaadi lupaa, mutta paloturvallisuutta on noudatettava. Hormi tulee asentaa tarkasti asennusohjeiden mukaan. Paljuista voi tulla riitoja, jos esimerkiksi savu kulkeutuu suoraan naapuritalon ilmanvaihtoon. Paljun sijoittamisessa tontille kannattaa olla tarkkana. Kannattaa esimerkiksi jättää ainakin neljä metriä tilaa omille rajoille, niin naapurikin on sopivan kaukana.

Paljun tyhjennyksessä on huomioitava, etteivät vedet valu naapurin puolelle.

Siirryn maalämpöön ja aurinkosähköön. Tarvitsenko luvan rakennusvalvonnasta?

Maalämpöjärjestelmä tarvitsee toimenpideluvan. Samalla pyydetään ympäristötoimelta lausunto. Jos ympäristötoimen mielestä kaikki on hyvin, yleensä kaikki hoituu. Esimerkiksi Lappeenrannassa maalämpöjärjestelmille haettiin 52 lupaa vuonna 2017

Aurinkopaneelit, jotka yleensä asennetaan talon katolle katon suuntaisesti, eivät tarvitse lupaa eikä ilmoitusta.

Pitäisi talo maalata, voinko valita minkä värin tahansa?

Vanhoilla asuinalueilla on yleensä kaikenlaisia ja -värisiä taloja. Mutta uusilla asuinalueilla asemakaavassa on yleensä määrätty värit, joita alueella tulee käyttää.

Julkisivun maalaaminen tai värin vaihtaminen vaatii toimenpideilmoituksen rakennusvalvontaan. Talon huoltomaalaus samalla värillä ei vaadi ilmoitusta.

Tarvitseeko terassi rakennusluvan?

Terassi, jossa on valokate tai vastaava kevyt kate, tarvitsee toimenpideilmoituksen. Jos tehdään raskaampi kate, esimerkiksi jatketaan talon kattoa, niin se tarvitsee toimenpideluvan. Jos terassille ei tule katetta, siitä ei tarvitse olla yhteydessä rakennusvalvontaan.

Haastateltavana artikkelissa on ollut tarkastusinsinööri Janne Meuronen Lappeenrannan rakennusvalvonnasta.

Tänä keväänä tehdään seitsemäs Pisa-testi myös Suomessa. OECD:n (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) järjestämissä testeissä Suomi on nostettu koulutuksen mallimaaksi hyvän menestyksensä takia. Koulujen 15-vuotiaiden oppilaiden lukutaito-, matematiikka- ja luonnontiede-osaamista arvioidaan kymmenissä muissakin maissa samaan aikaan.

Kolmen vuoden välein järjestettävät testit alkoivat vuonna 2000 ja niihin osallistuvien maiden määrä oli aluksi 32. Vuonna 2015 maita oli jo 72.

Tämä on eräs niistä seikoista, joihin Turun yliopiston koulutussosiologian professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman puuttuivat Politiikka-lehden artikkelissaan Moniselitteiset PISA-tulokset ja niiden ongelmalliset koulutuspoliittiset tulkinnat. (Klikkaamalla otsikkoa voit lukea alkuperäisen artikkelin, joka on Valtiotieteelisen yhdistyksen __luvalla julkaistu tässä sähköisessä muodossa.)

Tutkijoiden mukaan PISA-tuloksista vedetään liian suoria johtopäätöksiä Suomen koulutusjärjestelmän tasosta, koska OECD on nostanut Suomen oppimisen mallimaaksi. Tutkijoiden mukaan Suomen koulutuksen tasosta ei voi sanoa PISA-tulosten perusteella paljoakaan.

– Suurin ongelma on se, että PISA ei oikeastaan kerro koulusta. OECD on alusta saakka halunnutkin tehdä sellaisen testin, jossa testataan sitä, miten lapset ja nuoret pärjää tulevaisuudessa ja koulun ulkopuolella työelämässä. Se on ihan eri asia kuin se, että osaisi lukujärjestyksen edellyttämät tavarat, sanoo professori Osmo Kivinen.

Monissa maissa kehnot PISA-tulokset ovat aiheuttaneet tarpeen muuttaa koulutuspolitiikkaa. Näin on käynyt muun muassa Saksassa, Englannissa ja Australiassa, missä hallitus panikoi ja asetti tavoitteeksi maan nostamisen vertailun kärkisijoille.

– Sehän on ihan hassunkurista, kun ei ole mitään tiedossa olevia koulutuspoliittisia keinoja, millä PISAssa voisi yltää viidenneksi, kolmanneksi tai mihinkään, Kivinen toteaa.

PISA-tulokset eivät kerro koulusta

Professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman ovat käyneet läpi kansainvälista aineistoa, jossa PISA-tutkimuksia on kritisoitu. Aiemmat tutkijat ovat useamman kerran olleet sitä mieltä, että kyseinen testi on aivan liian yksiulotteinen arvioimaan kasvatuksellisilta ja kulttuurillisilta traditioiltaan moninaisia osallistujamaita.

Esimerkiksi Irlannissa heikot PISA-tulokset vuonna 2009 eivät aiheuttaneet paineita koulutusuudistuksiin, vaan maan koulutusministeriö teetti selvityksen testin toteutuksesta. Tuloksena oli, että eri vuosien aineistot eivät olleet vertailukelpoisia.

Lukutaitotehtävien hyväksymisasteen ja standardoitujen pisteiden keskinäissuhteiden muutos vaikutti eri tavoin siihen, miten maat sijoittuivat rankinglistalla.

PISA-tulokset eivät siis anna kuvaa koulutusjärjestelmän kehityksestä vaan oppilaiden taidoista.

Koulutussosiologian professori Osmo Kivinen varoittaakin ylitulkitsemasta PISA-tuloksia.

– Siitä voi päätellä sen vuoden tilanteen jossakin ulottuvuudessa mitä se ikinä mittaakin mutta ei enempää, että aika varovainen siinä sitten pitäisi olla.

Tulokset kertovat jotain testiin osallistuvasta ikäluokasta, mutta eivät anna kuvaa yksilöiden osaamisesta.

PISA-tulosten pohjalta ei pidä muuttaa koulutuspolitiikkaa

Suomessa PISA-raportteja laaditaan Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. OECD itsessään ei tutki mitään, vaan tilaa testit oikeilta tutkimusyksiköiltä.

Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskuksen professori Jarkko Hautamäki pitää Kivisen ja Hedmanin kritiikkiä kohdittain oikeaan osuvana. Hänen mukaansa tarvitaan aina kansallisia tutkimuksia PISAn ohella, jos halutaan muutoksia koulutukseen.

– Pelkästään Pisan nojalla ei minkään maan kannata ryhtyä uusimaan omaa koulutuslaitostaan. Siihen tarvitaan omia kansallisia tutkimuksia ja selvityksiä, koska koulu on aina kansallinen kysymys.

Hautamäen mukaan PISA on kuitenkin Suomessa lisännyt kansallista itseymmärrystä ja osoittanut, että peruskoulussa on tehty oikeanlaisia asioita.

Koulua pitäisi hieman muuttaa. Se ei toimi nyt poikien tavalla. Osmo Kivinen, koulutussosiologian professori, Turun yliopisto

Samaa mieltä on myös PISA-raporttien laadinnasta päävastuussa oleva Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen apulaisprofessori Juhani Rautopuro. Suomessa on koulutus onnistuttu järjestämään kohtuullisilla kustannuksilla ja tuntimäärillä tasapuolisesti.

PISA-tutkimusten menetelmistä Juhani Rautopuro vastaa, että osa Kivisen ja Hedmanin kritisoimista käytännöistä on jo poissa käytöstä. Poistettujen menetelmien tuloksia voi Kivisen mukaan kuitenkin näkyä vertailuaineistoissa.

Rautopuro muistuttaa myös, että OECD käyttää testien tekemiseen yliopistoja ja muita varteenotettavia tutkimuslaitoksia.

Professori Jarkko Hautamäki ja apulaisprofessori Juhani Rautopuro painottavat, että koulutuspoliittisten muutosten taustalla on aina tietoa myös muista kansainvälisistä oppimisenosaamismittauksista ja kansallisista tutkimuksista.

Poikien ja tyttöjen erot näkyvät

Viime vuosina on keskusteltu poikien romahtaneesta lukutaidosta. Professori Osmo Kivisen mukaan suomalaiset 15-vuotiaat pojat menestyvät PISAn mukaan varsin kelvollisesti, jos heitä verrataan kansainvälisesti. Tyttöjen menestys samassa ikäluokassa on vielä parempi.

Mutta ongelmaksi on tullut poikien heikko koulumenestys, joka näkyy peruskoulun päästötodistuksessa. Kehno keskiarvo ei takaa toivottua lukio- tai ammattiopistopaikkaa ja osa pojista syrjäytyy.

– Koulua pitäisi hieman muuttaa. Se ei toimi nyt poikien tavalla, arvioi professori Osmo Kivinen.

Samaa mieltä ovat myös PISA-raporttien laatijat.

– Pisa-tulokset tyttöjen ja poikien eroista tyttöjen eduksi on toistettu myös muissa tutkimuksissa. Se on empiirinen fakta, jonka kiistäminen aiheuttaa sen, että mitään ei tehdä. Sen tunnustaminen merkitsee, että yritetään miettiä, mitä voisi tehdä oppilaiden valintojen ja elämänuran aikaansaamisen kannalta järkevämpänä, sanoo professori Jarkko Hautamäki.

Lue myös:

HS: Tutkijat suomivat Pisa-tuloksia: Pisteistä ei voi päätellä tyttöjen ja poikien lukutaito­eroja – eikä juuri mitään muutakaan

Matematiikan opettaja: Oppilaiden taidoissa voi olla seitsemän vuoden ero, kutosen suoriutujalle sisällön oltava eri kuin kympin oppilaalle

Suomi ja Viro rinta rinnan Euroopan parhaat uusimmissa Pisa-tuloksissa

Viro teki mahdottomasta mahdollisen: Pisa-tutkimuksen uudet ihmelapset tulevat etelänaapurista, ja he ovat poikia

Uudet Pisa-tulokset: Suomen tytöt maailman toiseksi parhaita, vaikka ei edes huvita

Uusi Pisa-tutkimus paljastaa: 15-vuotiaat pojat ovat Suomessa erittäin tyytyväisiä elämäänsä

Joko olet tilannut Ylen tiedekirjeen? Tilaa tästä ja varmista, että huomaat kiinnostavimmat tiedeaiheet.

Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja, professori Olli Kangas on pettynyt mies.

Kaksivuotinen perustulokokeilu ei jatku tai laajene tämän vuoden jälkeen. Tutkijaryhmän suositus oli, että kokeilu olisi laajentunut työttömistä muihin ryhmiin jo kuluvana vuonna. Koe olisi voinut olla myös kestoltaan pidempi kuin kaksi vuotta.

Hallitukselta ei ole kuitenkaan löytynyt halukkuutta lisärahoitukseen. 20 miljoonan budjetti kuluu käynnissä olevaan kokeiluun.

– Jos oikeasti halutaan tietää, miten perustulo toimii, niin olisi pitänyt varata riittävät resurssit. Kuten esiraportissa todettiin, mukaan olisi voinut poimia esimerkiksi freelancereita ja toiminimellä toimivia itsensä työllistäjiä, mikroyrittäjiä ja pienituloisia palkansaajia, Kangas luettelee.

Perustulokokeilua on arvosteltu alusta asti sen yksipuolisesta koeasetelmasta, lyhyestä kestosta, koeryhmän pienuudesta ja etuuden verottomuudesta.

Kangas syyttää mahdotonta aikataulua, joka kokeilun valmistelijoille annettiin.

– Paljon puhutaan näyttöihin perustuvasta politiikan tekemisestä. Nykyistä hallitusta pitää kiittää siitä, että se kokeilee, mutta pitäisi malttaa odottaa myös tuloksia. Ja kuunnella heitä, joilla on koeasetelmien suunnittelun asiantuntemusta.

Perustulokokeilu alkoi vuosi sitten. Tutkimustuloksia on odotettavissa vasta ensi vuoden lopulla, kun kuluvan vuoden tulo- ja verotiedot valmistuvat.

Alusta saakka kokeilu on vetänyt puoleensa runsaasti kansainvälistä huomiota.

Parhaimmillaan kokeilusta saadaan tietoa siitä, kannustaako perustulo työttömän ottamaan töitä vastaan, kun hänen ei tarvitse pelätä etuuden menettämistä tai pienenemistä. Saadaan tietoa siitä, poistaako perustulo kannustinloukkuja.

Sen sijaan kokeilu ei anna tietoa siitä, vähentäisivätkö työtä tekevät ihmiset työskentelynsä määrää sen vuoksi, että saavat saman rahan tekemättä työtäkin.

Perustulokokeilussa mukana olevat kaksituhatta ihmistä saavat tililleen kuukausittain 560 euroa perustuloa verottomana ja vastikkeetta. Jos kokeilussa mukana oleva työllistyy, hän saa pitää palkan lisäksi myös perustulon.

Työttömän on siis entistä helpompaa ottaa vastaan myös pätkä- tai osa-aikatyötä, kun palkka ei pienennä perustuloa. Perustulon lisäksi henkilö voi saada myös muita sosiaalietuuksia.

Olli Kangas pelkää, että kokeilun lyhyt kesto saattaa vaikuttaa osallistujien käytökseen. He eivät ehkä uskalla tehdä isoja päätöksiä elämässään, koska tietävät hauskuuden loppuvan pian.

– Ulkomailta on kokemusta siitä, että toisen ja kolmannen vuoden aikana alkaa näkyä muutosta. Osallistujat uskaltavat aiempaa radikaalimmin muuttaa elämänsä kulkua, esimerkiksi kouluttautua uuteen ammattiin perustulon varassa.

– Ihmiset eivät tee isoja päätöksiä lyhyellä aikavälillä.

Satunnaisotanta tekee Suomen perustulokokeilusta kuitenkin paremman kuin monesta paikkakuntakohtaisesta kokeilusta maailmalla. Ympäristössä tapahtuvat muutokset eivät vaikuta tulokseen.

– Paikkakuntakohtaiset kokeet ovat hankalia. Ulkopuolinen sokki, esimerkiksi tehtaan konkurssi, turmelee koko kokeen. Tai jos ABC päättää rakentaa paikkakunnalle uuden aseman, ja kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät rakennushommiin. Johtuuko työllisyyden paraneminen ABC-asemasta vai perustulosta?

– Vuoden alussa voimaan tullut aktiivimalli voi myös heikentää muutenkin herkän asetelman voimaa.

Olli Kangas ei ota itse kantaa perustuloon suuntaan eikä toiseen. Hän odottaa kokeilun tuloksia. Hänen mielestään perustulokokeilu on menestyksellinen, jos sillä saadaan luotettavia tuloksia.

– Jos se osoittaa, että perustulo vähentää ihmisten työhaluja, ja tulos on tilastollisesti merkittävä, niin hyvä. Jos se osoittaa, että ihmiset käyvät ahkerasti töissä ja ovat entistä helpommin työllistyviä, niin sekin on hyvä.

Kankaan mielestä merkittävä saavutus on jo se, että kokeilu ylipäätään saatiin tehtyä.

– Välillä oli aika kriittisiäkin aikoja, että onnistuuko tämä vai ei, hän muistelee.

Hallituksella oli vimmattu kiire. Se halusi ehdottomasti aloittaa kokeilun vuoden 2017 alussa.

Kokeilun pohjaksi valtioneuvoston kanslia kaavaili marraskuussa 2016 valmistuvaa loppuraporttia.

– Sehän oli täysin ufoa! Hallituksen olisi pitänyt kuukaudessa esittää laki eduskunnalle ja eduskunnan käsitellä se. Kuka sen olisi ehtinyt kirjoittaakaan? Lisäksi olisi pitänyt olla otanta valmiina, ihmiset valittuina ja maksualusta luotuna, Kangas päivittelee.

Loppuraportin valmistumista ei ehditty odottaa. Valmistelut ja lain kirjoittaminen aloitettiin esiraportin pohjalta. Koeryhmäksi valittiin peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavia työttömiä, koska laki oli helpompi kirjoittaa yhdelle täsmälliselle ryhmälle kuin kaikenlaisille osallistujille.

Lisäksi työttömät olivat jo Kelan kirjoilla. Se yksinkertaisti valmisteluja.

– Välillä yritettiin säkkipimeässä sokeina ampua liikkuvaan maaliin, Kangas kuvailee kokeilun vauhdikasta valmistelua.

Jännitystä lisäsi se, että perustuslakivaliokunnan lupa kenttäkokeelle jäi aivan viime tippaan.

– Sorruttiin hirveään kiireeseen. Kiire tuhoaa kokeilujen suunnittelut. Lähdetään liikkeelle asetelmilla, jotka eivät ehkä tuota luotettavaa tulosta.

Nyt hallitus on vaihtanut suuntaa. Porkkanan sijasta tarjotaan keppiä.

Kangas ei ota kantaa aktiivimalliinkaan. Hänen mielestään sitä olisi pitänyt kuitenkin kokeilla ensin.

– Olisi pitänyt hankkia kenttäkokeella evidenssiä ja näkemystä. Nythän me ei saada mitään tietoa. Jos työllisyys muuttuu paremmaksi, me ei tiedetä, johtuuko se aktiivimallista vai suhdanteiden paranemisesta. Alkaa loputon juupas–eipäs-keskustelu hallituksen ja opposition välillä.

Kankaan mukaan kukaan ei lopulta tiedä, vaikuttaako malli vai ei. Esitetään vahvoja uskomuksia puolin ja toisin.

Mallia olisi voinut ottaa peruskoulun asteittaisesta toteutuksesta. Liikkeelle olisi voitu lähteä alueellisesti esimerkiksi Lapista.

– Lisäksi olisi ollut verrokkikuntia. Olisi saatu tietoa, miten aktiivimalli vaikuttaa. Olisi löydetty syy ja seuraus -suhteita.

– Niin olisi voitu tehdä myös silloin, kun toimeentulotuki siirrettiin Kelaan, Kangas huomauttaa.

Tämän vuoden alussa aloitettiin niin sanottu osallistavan sosiaaliturvan kokeilu kuudella paikkakunnalla: Tampereella, Kuopiossa, Raisiossa, Kangasalla, Torniossa ja Kemijärvellä.

Kokeilu kestää vuoden. Tämäkin kokeilu polkaistiin käyntiin nopeasti.

– Hyvä, että sitä kokeillaan. Vähän aikaa sitten kaikki puhuivat siitä. Nyt sekin tuntuu olevan jo passé, Kangas tuumii.

Olli Kangas toivoo, että seuraavaksi ryhdyttäisiin kokeilemaan negatiivista tuloveroa. Ensi vuonna tulee käyttöön tulorekisteri, jonka pohjalta kokeilun voisi toteuttaa.

Tulorekisteriin kerätään ajantasaista tietoa työ-, pääoma-, yrittäjä- ja sosiaalituloista.

Negatiivisessa tuloverossa verojärjestelmä maksaa automaattisesti henkilölle osuuden, joka jää sovitun tulotason, esimerkiksi 700 euron alapuolelle. Perustulossa kaikille maksetaan sama rahamäärä tuloista riippumatta ja verotetaan pois, kun tulot kasvavat.

– Se olisi mielenkiintoinen ja arvokaskin kokeilu, Kangas sanoo.

Kankaan mielestä Suomesta voisi tulla kenttäkokeiden edelläkävijämaa. Se vahvistaisi Suomen brändiä aktiivisena ja innovatiivisena maana, professori sanoo.

Perustulokokeiluun osallistuvien kuulumisia lisää TV1:n A-studiossa 22.1. kello 21.

Lue myös:

Perustulokokeilu teki työttömästä Juha Järvisestä kansainvälisen mediapersoonan

Puoli vuotta perustulokokeilua - mieli muuttui epäilevästä innostuneeksi

Auttaako perustulokokeilu Marinia, Miraa ja Juhaa saamaan töitä - seuraamme näitä kolmea kaksivuotisen kokeilun ajan